852. KHO 2014:109. Virkamiehen selvää esteellisyyttä ei vahvistettu

                                              Tunteekohan pollekin nimen Alex?

1. Espooon kaupungin teknisen toimen johtaja Olavi Louko (OL) oli vuosina 2004–2007 osallistunut puolisonsa kanssa Lapin matkoille, joiden kutsujana tai järjestäjänä oli erään kiinteistöalan yhtiön johtohenkilö JYK. Tämä oli puolisoineen (BYK) myös itse osallistunut näille matkoille. Lapin matkoista viimeinen oli tehty maaliskuussa 2007, jolloin JYK oli jäänyt eläkkeelle. Tuolloin Lapin matkalle osallistuivat  ainoastaan OL puolisoineen ja JYK puolisoineen. Mainituille Lapin matkoille ei ollut yleensä osallistunut kuin vähäisessä määrin muita henkilöitä. 

2. Teknisen toimen johtaja OL oli sittemmin tuomittu muun ohella näihin matkoihin vuosien 2005–2007 osalta liittyneistä syistä sakkorangaistuksen lahjusrikkomuksesta. Syyte mainitusta rikoksesta OL:a vastaan oli nostettu 13.7.2010.  Espoon käräjäoikeus oli  26.5.2011 tuominnut OL:n  sanotusta rikoksesta 5 000 euron suuruiseen sakkoon, koska tämä oli puolisonsa kanssa osallistunut alan piiriin kuuluvien yritysten järjestämille matkoille. Helsingin hovioikeus oli myöhemmin eli 7.6.2013 vielä koventanut käräjäoikeuden OL:lle lahjusrikkomuksesta tuomitsemaa rangaistusta.

3. OL oli vuonna 2011 ollut kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa läsnä käsiteltäessä Suurpellossa olevan 6,4 hehtaarin suuruista aluetta koskevaa maankäyttösopimusta ja siihen perustuvan kaupungille tulevan korvauksen maksujärjestelyä. Sopimuksen toisena osapuolena oli G:n kuolinpesä, jonka kolmesta osakkaasta yksi oli edellä mainittu JYK:n aviovaimo BYK. Kaupunki oli tehnyt maankäyttösopimuksen kuolinpesän kanssa kesäkuussa 2006. 

4. Maankäyttösopimukseen liittyvän, kaupungille suoritettavan kehittämiskorvauksen (yli 44 miljoonaa euroa) maksuaikataulua oli päätetty lykätä elokuussa 2008, kun maa-alue ei mennyt kaupaksi yksityisille rakennuttajille, mutta sopimukseen perustuvat korvaukset lankesivat kuitenkin maanomistajan maksettaviksi. Espoon kaupunginhallitus valtuutti tuolloin OL:n sopimaan muutoksista tarkemmin. Vuonna 2011 Espoon kaupunginhallituksen jaosto kehotti salaiseksi määrätyllä päätöksellään OL:n johtamaa toimialaa valmistelemaan sopimuksen, jossa sovittaisiin maankäyttösopimuksen mukaisen korvauksen suorittamisesta kiinteistöjä vaihtamalla.

5. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kysymys erityisesti siitä, oliko OL teknisen toimen johtaja virkamiehen esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen (hallintolaki 28 § 1 momentti 7 kohta) perusteella esteellinen olemaan läsnä asiaa käsiteltäessä. Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen.

KHO 2014:109

6. Virkamiehen esteellisyysperusteista säädetään hallintolain 28 §:ssä. Pykälän 1 momentin 1-6 kohdassa mainitaan virkamiehen erityiset esteellisyysperusteet ja momentin kohdassa 7 taas niin sanottu yleinen esteellisyysperuste. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä (siis muusta kuin 1-6 kohdissa mainitusta syystä) vaarantuu.

7. KHO:n enemmistön (KHO:ssa oli ratkaisua tehtäessä äänestys 6-3) mukaan esteellisyyttä koskevan yleislausekkeen esitöiden mukaan esteellisyyden aiheuttavan erityisen syyn puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen on oltava suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa (hallintolaki 28 § 1 momentti 1–6 kohta). Yleislausekkeeseen perustuvan esteellisyyden aiheuttavan olosuhteen tulee siten olla sellainen, että luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu yhtä voimakkaasti kuin hänen osallistuessaan esimerkiksi sellaisen asian käsittelyyn, jossa hänen läheisensä on asianosainen taikka josta hänelle itselleen tai hänelle erityisen läheiselle henkilölle on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

8. KHO:n enemmistön mukaan kyseiset vuodesta toiseen jatkuneet tapaamiset muun ohella edellä mainituilla matkoilla olivat sinänsä synnyttäneet tuttavuus- ja ystävyyssuhteita. KHO:n enemmistön perustelujen mukaan nämä tuttavuus- ja ystävyyssuhteet eivät kuitenkaan sellaisenaan antaneet aihetta olettaa, että virkamiehelle eli OL:lle olisi syntynyt epäterve tarve suosia virkatoimissaan henkilöitä, joihin hän oli näin tai muutoin lähinnä ammatillisissa yhteyksissä tutustunut.

9. OL:n  lahjusrikkomuksesta saama tuomio, jonka perusteena olevilla tapahtumilla oli välillinen henkilöllinen yhteys viranomaisessa eli siis Espoon kaupungin hallinnossa käsiteltävään asiaan, saattoi KHO:n enemmistön perustelujen mukaan sinänsä muodostaa yleislausekkeen perusteella esteellisyyden. Arvioitaessa esteellisyyden perustavan erityisen syyn olemassaoloa oli kuitenkin otettava huomioon ne seikat ja olosuhteet, jotka tuomioon olivat johtaneet.

10. KHO:n enemmistö totesi, että OL:n  tuomioon osaltaan johtaneista kiinteistöalan yhtiön matkoista ensimmäinen oli tehty noin 6,5 vuotta ja viimeinen noin 4,5 vuotta ennen nyt kysymyksessä olleen maksujärjestelyn tekemistä ja hyväksymistä vuonna 2011. Matkojen kutsujana tai järjestäjänä ollut henkilö, siis JYK,  oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2007, eikä asiassa ollut  KHO:n enemmistön mukaan selvitetty, että ammatillisista yhteyksistä toisensa tunteneet OL ja JYK olisivat tämän jälkeen jatkaneet tapaamisia vastaavanlaisissa yhteyksissä. Vuonna 2011 toteutetun maksujärjestelyn tarpeen voitiin KHO:n enemmistön mukaan päätellä tulleen todennäköisesti ilmi vasta vuoden 2007 jälkeen.

11. KHO:n enemmistö katsoi, että lahjusrikkomuksena teknisen toimen johtajan (OL) syyksi luettu menettely osoitti moitittavaa suhtautumista viranomaistoiminnan objektiivisuutta ja tasapuolisuutta turvaavien säännösten noudattamiseen. Kun tässä asiassa kuitenkin otettiin muun ohella huomioon vuosien 2005–2007 matkoista kulunut aika ja matkojen aikana vallinneet olosuhteet, teknisen toimen johtajan puolueettomuuden ei enemmistön mukaan voitu sopimusjärjestelyä vuonna 2011 käsiteltäessä katsoa vaarantuneen tavalla, joka olisi voimakkuudeltaan rinnastunut erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa tarkoitettuihin tilanteisiin. Teknisen toimen johtaja ei näin ollen ollut esteellinen olemaan läsnä asiaa käsiteltäessä.

12. KHO:n vähemmistöön jääneen kolmen jäsenen kanta, jonka mukaan OL oli ollut esteellinen, on minusta kuitenkin enemmistön kantaa selvästi perustellumpi. Otetaanpa tähän KHO:n vähemmistön perustelujen pääkohdat, jotka on ensimmäisenä tuonut perusteluissa esille hallintoneuvos Siitari, kas näin:

Asiassa ei ole tullut ilmi sellaista selvitystä, että JYK:ta tai tämän puolisoa BYK:ta tulisi pitää OL:n hallintolain 28 §:n 2 momentissa tarkoitettuina läheisinä. Asiassa käy kuitenkin ilmi, että OL:llä on ollut useiden vuosien ajan jatkunut säännönmukainen yhteys JYK:hon ja tämän puolisoon. Asiassa on siten viitteitä siitä, että kanssakäyminen ja yhteydet ovat perustuneet muuhunkin kuin ammatilliseen yhteistoimintaan.

Hallintolaissa säädetyt esteellisyysperusteet liittyvät yleensä siihen, että järjestelystä koituu joko välitöntä tai välillistä taloudellista hyötyä sellaiselle saajataholle, johon virkamiehellä on mainitussa pykälässä tarkoitettu sukulaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuva yhteys. Sovellettaessa hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua yleislausekejääviyttä edellytetään, että luottamus virkamiehen puolueettomuuteen muusta erityisestä syystä vaarantuu. Tämän vaarantumisen ei tarvitse taloudellisesti tai muutoinkaan rinnastua sellaisenaan hallintolain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin muihin esteellisyystilanteisiin. Yleislausekejääviys voi perustua myös useisiin tekijöihin, jotka yhdessä muodostavat vakavuudeltaan samantasoisen ja objektiivisesti havaittavissa olevan esteellisyysperusteen kuin muutkin lainkohdassa säädetyt esteellisyys­perusteet.

Tässä arvioinnissa otan huomioon, että OL:n yhteydet JYK:hon ja BYK:hon ajoittuvat sekä aikaan ennen maankäyttösopimuksen tekemistä että sen jälkeisiin vaiheisiin, joissa on käynyt selväksi, että kuolinpesä ei tule suorittamaan sovittua kehittämiskorvausta rahana. Kaupunginhallituksen jaosto on lykännyt maksuaikataulua viimeisen kerran 1.2.2010, jolloin samalla on päätetty, että OL valtuutetaan sopimaan tarkemmista muutoksista maankäyttösopimukseen. OL:ää vastaan on tämän jälkeen noin viisi kuukautta myöhemmin nostettu syyte lahjusrikkomuksesta. Käräjäoikeuden tuomiosta 26.5.2011 puolestaan on kulunut vajaa kuukausi aikaa siihen, kun kaupunginhallituksen jaosto 20.6.2011 salaisella päätöksellään on kehottanut OL:n johtamaa toimialaa valmistelemaan sopimuksen korvauksen suorittamisesta kiinteistöjen luovutuksena.

Näissä oloissa katson, että luottamus OL:n puolueettomuuteen on hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetusta erityisestä muusta syystä vaarantunut tavalla, jonka vuoksi hän on ollut esteellinen osallistumaan asiasta käytyyn keskusteluun kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa. Valtuuston päätös on syntynyt OL:n esteellisyyden vuoksi virheellisessä järjestyksessä, minkä vuoksi kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja valtuuston päätöksen."

13. Minusta OL:n esteellisyys on selvä asia. Kaupungin asianomaisen alan johtava virkamies häärää vielä lahjusrikkomuksesta langettavan tuomion ja sakkorangaistuksen saatuaan lomamatkojensa kustantajana toimineen tuttavansa vaimoa läheisesti koskevan sopimuksen maksujärjestelyä koskevassa asiassa niin, että kuolinpesä, jonka osakas mainittu aviopuoliso on, vapautuu sopimuksessa mainitun kehittämiskorvauksen suorittamisesta kaupungille. 

14. Mutta KHO:n enemmistö tuli yllättäen asiassa toisenlaiseen lopputulokseen. KHO:n enemmistön johtopäätös, jonka mukaan muun muassa Lapin matkojen synnyttämät ystävyys- ja tuttavuussuhteet OL:n ja JYK:n perheiden välillä eivät anna aihetta olettaa, että OL:lle olisi syntynyt epäterve tarve suosia JYK:ta tai tämän aviopuolisoa BYK:ta, on esteellisyyden kannalta epäolennainen seikka. Esteellisyyden syntyminen ei edellytä, että virkamiehellä näytettäisiin olleen tai syntyneen sanotunlainen suosimistarve, vaan esteellisyyteen riittää, että tietyn erityisen seikan johdosta luottamus virkamiehen puolueettomuuteen vaarantuu.  Puolueettomuuden kannalta on ratkaisevaa, millaiselta perheystäviltään lahjoja eli matkoja vastaanottaneen ja siitä langettavan lahjustuomion saaneen virkamiehen toiminta mainittujen ystävien asiassa näyttää ulospäin. Herättääkö virkamiehen toiminta näissä olosuhteissa luottamusta? Kyllä ei totisesti herätä.

15. KHO:n enemmistön lopputulos ei anna jatkossa minkäänlaisia takeita siitä, että virkamiehet ymmärtäisivät pysyä erossa sellaisten asioiden käsittelystä, joissa luottamuksen heidän esteettömyytensä ja puolueettomuutensa voidaan perustellusti epäillä vaarantuvan. Hallintolainkäyttö ei saisi olla "hallinnon jatketta" eli toimintaa, jossa etusija annetaan tehokkuudelle ja hallinnon muille tavoitteille, mutta jossa vaatimus hallinnon tasapuolisuudesta ja puolueettomuudesta sivuutetaan näennäisperusteilla, jotka eivät vakuuta.

680. Tuomareiden välimiestehtävien valvonta ontuu

1. Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto (EOK) lähetti tämän vuoden toukokuussa oikeuskanslerille kirjoituksen, joka koski tuomareiden välimiestehtäviä.  EOK:n mukaan tuomareiden välimiestehtävät ovat omiaan heikentämään luottamusta lainkäytön riippumattomuuteen. 

2. Yhdistys piti ongelmallisena sitä, että tieto välimiesmenettelyn osapuolista on salainen, jolloin asianosainen ei saa tietää, onko hänen asiansa ratkaisemisessa oleva tuomari mahdollisesti aiemmin saanut runsaan korvauksen välimiestehtävästä asian vastapuolelta. EOK mainitsi, että tuomareiden välimiestehtävistä saamat tulot saattavat äärimmillään olla moninkertaisia heidän päätoimestaan saamaansa palkkaan nähden. 

3. Vaikka asia on vanha eikä EOK:n kirjoituksessa ole sinänsä mitään uutta, on toki hyvä, että yhdistys on ottanut asian jälleen kerran esille, jolloin siitä voidaan viritellä laajempaa keskustelua. Yksityishenkilön vastaavanlaisen kirjoituksen johdosta oikeuskansleri ei kenties olisi kiinnittänyt asiaan samanlaista huomiota. 

4. Minulla on kuitenkin omakohtaista kokemusta siitä, että myös yksityishenkilön asiaan puuttumisella voidaan saada aikaan tuloksia, jotka johtavat lainsäädännön muuttamiseen. Pyysin oikeuskansleri Jorma S. Aallolle 23.2.1997 osoittamassani kirjoituksessa kansleria selvittämään, toimiko tuomareiden ja erityisesti korkeimman oikeuden välimiestehtävien valvonta tuolloin voimassa olleessa virkamieslaissa (756/1986) asetetut vaatimukset  eli  noudattiko korkein oikeus mainitulta osin lakia. 

5. Kantelukirjoitukseni oli seikkaperäinen ja laajasti perusteltu - vaikka itse sanonkin, se oli kyllä perusteellisempi kuin oikeuskansleri Jaakko Jonkan nyt samasta asiasta julkaisema selvitys. Päädyin kirjoituksessani johtopäätökseen, jonka mukaan korkeimman oikeuden kyseinen valvonta ei täyttänyt lain vaatimuksia. Virkamieslaki lähti (jo) vuonna 1986 siitä, että työajan käyttämistä edellytettävään sivutoimeen virkamiehen oli haettava virkamieslain 18 §:n 1 momentissa mainittu lupa. Muusta kuin työaikaa vaativasta sivutoimesta virkamiehen oli tehtävä mainitun pykälän 3 momentissa mainittu ilmoitus. Ilmoituksen sisällöstä ei ollut laissa  säännöksiä. Jotta viranomainen, jonka palveluksessa asianomainen virkamies tai tuomari on, voisi valvoa sivutoimen asiallisuutta, olisi johdonmukaista katsoa, että ilmoituksen tulee sisällöltään täyttää samat yksilöintiä koskevat vaatimukset kuin kuin sivutoimilupaa koskevan hakemuksen. 

6. Korkein oikeus ei kuitenkaan ollut vaatinut jäseniltään sivutoimiluvan hakemista, ei välimiestehtäviin eikä muihinkaan sivutoimiin, vaan riittäväksi oli katsotttu, että oikeusneuvokset vain ilmoittivat, että heillä on sivutoimia. Riittävänä pidettiin perin lakonista ilmoitusta: Minulla on välimiestehtäviä - ilmoitus voitiin tehdä myös suullisesti! Minusta taas oli selvää - kuten kirjoituksessani oikeuskanslerille tein tiettäväksi - ettei mainitunlainen lepsu käytäntö täyttänyt alkuunkaan virkamieslain ko. määräyksiä. Korkeimman oikeuden oli mahdotonta valvoa, kavensiko oikeusneuvosten toiminta välimiehinä luottamusta heidän viranhoitoonsa ja riippumattomuuteensa tai vaativatko sivutoimet liiaksi aikaa heikentäen siten oikeusneuvosten virtanhoitoa. Selvitin oikeuskanslerille, että välimiehenä toimivan korkeimman oikeuden jäsenen oli haettava jokaiseen välimiestehtävään eri lupa, josta korkeimman oikeuden tuli antaa eri päätös, johon oli merkittävä kyseistä välimiesjuttua ja sen asianosaisia koskevat tiedot yksilöidysti. Nämä tiedot piti merkitä asianomaiseen rekisteriin, joka olisi julkinen asiakirja. Pyysin oikeuskansleria selvittämään, mistä korkeimman oikeuden noudattama lainvastainen käytäntö johtui ja oliko korkeimmassa oikeudessa mahdollisesti syyllistytty tältä osin virkavelvollisuuden rikkomiseen ja kuka tästä oli vastuussa.

7. Tuolloin eli vuonna 1997 julkisuudessa keskusteltiin vilkkaasti korkeimman oikeuden ja sen jäsenten erilaisista "tekemisistä" ja myös oikeusneuvosten runsaista välimiestehtävistä. Kantelukirjoitukseni osui siten niin sanotusti "hyvään saumaan". Niinpä ei ollut kovin suuri yllätys, että oikeuskansleri Jorma S. Aalto päätyi kirjoitukseni johdosta 28.8.1997 antamassaan päätöksessä samaan lopputulokseen kuin olin itse tehnyt kantelukirjoituksessani. Aalto lauusi:  "...yleisen virkamiesoikeuden kannalta totean, että korkeimman oikeuden hallinnossa noudatettu menettely, jonka mukaan valtion virkamieslain 18 §:n 3 momentissa mainitun mukaisina sivutoimi-ilmoituksina on tuomioistuimen jäseniltä hyväksytty mm. edellä todettuja yksilöimättömiä yleisluonteisia suullisia ilmoituksia tai ylimalkaisia kirjallisia ilmoituksia, ei ole täyttänyt valtion virkamiesten sivutoimien valvontaa koskevan lainsäädännön vaatimuksia. Menettelyä on  tässä yhteydessä arvioitava erityisesti ylintä tuomiovaltaa käyttävän korkeimman oikeuden toiminnan perustana olevan puolueettomuuden ja  riippumattomuuden kannalta".

8. Oikeuskansleri Aalto saattoi  päätöksensä korkeimman oikeuden ja oikeusministeriön tietoon. Oikeuskanslerin päätös, jossa on selostettu laajasti myös kantelun tehneen "JV:n" kirjoitusta, on selostettu kokonaisuudessaan oikeuskanslerin vuodelta 1997 antamassa vuosikertomuksesssa (s. 169-173). KKO:n presidentti Olavi Heinonen, joka oli aiemmin ja vielä vuonna 1997 yrittänyt vähätellä koko ongelmaa, nikotteli myös oikeuskanslerin em. päätöksen jälkeen ja tokaisi, ettei KKO tule muuttamaan linjaansa kanslerin päätöksen perusteella, vaan käytännön muuttaminen edellyttää lainmuutodsta. Mutta  pian KKO:n muu porukka sentään ymmärsi, mistä oli kysymys ja "mitä kello oli lyönyt". Täysistunnossaan 24.9.1997 korkein oikeus hyväksyi ohjeet, joiden mukaan oikeusneuvosten tuli antaa jokaisesta välimiestehtävästä erillinen kirjallinen sivutoimi-ilmoitus, jossa oli mainittava tiedot jutusta ja sen laadusta sekä jutun asianosaiset.

9. Mainittu "JV", joksi kantelijaa oikeuskanslerin päätöksessä kutsutaan, oli siis  saanut oikeuskanslerin siunauksen kannanotolleen, mikä sitten johti hyvin nopeasti korkeimman oikeuden jäsenten sivutoimien valvontaa koskevan käytännön muuttamiseen. JV ei kuitenkaan ollut täysin tyyväinen oikeuskanslerin sanotuun päätökseen. Ilta-Sanomille 3.9.-97 antamassaan lausunnossa JV napisi oikeuskansleri Aaltoa vastaan siitä, ettei tämä ollut selvittänyt päätöksessään lainkaan sitä, kuka korkeimmassa oikeudessa oli vastannut sivutoimien valvonnasta ja kenen siis olisi pitänyt vaatia oikeusneuvoksilta tarkat ja yksilöidyt tiedot kustakin ao. välimiestehtävästä. Aalto sivuutti tärkeän virkavastuuta koskevan kysymyksen kokonaan, vaikka JV oli kantelukirjoituksessaan nimenomaan perännyt kanslerilta sen selvittämistä. JV arveli, että asia oli niin arka, että oikeuskansleri halusi sivuuttaa sen vaikenemalla. No, vastaavanlaiseen menettelyyn ja "unohteluun" oli toki totettu jo ennestään, kun oli kysymys korkeiden virkamiesten ja tuomareiden toiminnassa ilmenneistä epäkohdista. Tämä unohdus-käytäntö näkyy jatkuvan laillisuusvalvonnassa edelleen.

10. Helsingissan Sanomissa 5.9.1997 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan "Eikö laki koskekaan korkeinta oikeutta" kyseinen JV kritisoi presidentti Olavi Heinosen oikeuskansleri Aallon päätöksen johdosta esittämää "pullikointia". Heinonen oli 2.9. todennut HS:lle tyynen rauhallisesti, ettei korkein oikeus tule ainakaan "lähitulevaisuudessa" muuttamaan käytäntöään, vaan jää odottelemaan mahdollista lainmuutosta. Uudesta laista ei kuitenkaan tuolloin ollut vielä minkäänlaista tietoa. JV arveli, että Jorma S. Aallon päätös oli ilmeinen arvovaltatappio Heinoselle ja korkeimmalle oikeudelle. Faktisesti Aallon päätöksessä esitetyn kritiikin kärki kohdistui nimittäin juuri korkeimman oikeuden presidenttiin, joka lain ja myös KKO:n työjärjestyksen mukaan ensisijaisesti vastaa ao. tuomioistuimen viranhoidon järjestämiseen kuuluvista asioista.

11. Eduskunnan täysistunnossa  5.9.1997 korkein oikeus sai osakseen kovaa kritiikkiä muun muassa oikeusneuvosten lukuisista välimiestehtävistä ja niiden valvonnan puutteista. Edellisen hallituksen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki ihmetteli presidentti Olavi Heinosen reaktioita oikeuskanslerin moitteisiin (HS 6.9.-97). Jäätteenmäki sanoi, että hän kyllä olisi odottanut, että korkein oikeus olisi välittömästi oikeuskanslerin päätöksen jälkeen ilmoittanut, että se tulee tehostamaan jäsentensä sivutoimien valvontaa. Eduskunnassa oli tehty hieman aiemmin peräti 125 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite, jolla haluttiin kieltää korkeimman oikeuden jäsenten toimiminen välimiesoikeuksissa.

12. Oikeuskanslerin kannanotto johti virkamieslain muuttamiseen siten, että tuomareilta edellytetään nykyisin jokaisesta tehtävästä erikseen haettavaa sivutoimilupaa.Nykyisin voimassa olevan virkamieslain 18 §:n mukaan (387/2001) tuomari tai tuomioistuimen esittelijä ei saa ottaa vastaan tai pitää mitään sivutointa, ellei tuomioistuin hakemuksesta myönnä siihen lupaa. Sivutoimilupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Sivutoimilupa voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä. Harkittaessa sivutoimiluvan myöntämistä on otettava huomioon, että virkamies/tuomari ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista taikka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Sivutoimen harjoittamista koskevan ilmoituksen tai lupahakemuksen yhteydessä esitetyt tiedot välimiesoikeusriidan asianosaisista ovat salassa pidettäviä. 

13. Oikeusneuvoksilta tai muiltakaan tuomareilta ei liene juuri koskaan evätty pyydettyä lupaa toimia välimiehenä. Tämä on mahdollistanut käytännön, jossa korkeimman oikeuden muutamat jäsenet ovat voineet toimia vuosikausia jatkuvasti välimiehinä niin, että heidän mainituista sivutoimistaan kuittaamansa palkkiot ovat ylittäneet jopa moninkertaisesti virkapalkan määrän.

14. Mahdollistavatko mainitut säännökset tuomareiden sivtointen asianmukaisen valvonnan? Vastaus on kielteinen jo mitä tulee edellä mainittuihin jatkuviin välimiestehtäviin ja niiden "haalimiseen" vuodesta toiseen jatkuvalla syötöllä. Tärkeintä on kuitenkin valvonnan puutteellisuus oikeusjutun asianosaisten ja yleisön kannalta tarkasteltuna.   Tuomareiden välimiestehtävien valvonta jää tuomareiden ja koko asianomaisen tuomioistuimen puolueettomuuden ja riippumattomuuden kannalta pahasti puolitiehen, koska valvonnan kannalta oleelliset tiedot välimiesjutuista ja niiden asianosaista ja asiamiehistä ovat salaisia. Esimerkiksi korkeimmassa oikeudessa vireillä olevan oikeusjutun asianosaiset eivät saa tietää, onko hänen asiansa ratkaisemiseen osallistunut korkeimman oikeuden jäsen mahdollisesti toiminut välimiehenä asianosaisen vastapuolta koskevassa riidassa ja saanut tältä korvaukseksi runsaanpuoleisen palkkion.  

15. Välimiesmenettelyn funktion kannalta on toki ymmärrettävää, että menettely ja sitä koskevat tiedot ovat salaisia. Toisaalta tuomioistuimilta perustuslaissa edellytettävä riippumattomuus ja puolueettomuus edellyttävät, että tuomareiden toiminnan tulee olla joka suhteessa avointa ja läpinäkyvää niin, ettei heidän toimissaan viranhoidossa tai sen ulkopuolellaa saa olla epäilyn häivää. Erityisesti ylintä tuomiovaltaa maassa käyttävän korkeimman oikeuden tuomareilta on perusteltua edellyttää tässä suhteessa täydellistä pidättyvyyttä sellaisesta toiminnasta, jota ei ole oikeusjuttujen asianosaisten ja yleisön toimesta mahdollista tehokkaasti valvoa.

16. Minusta on selvää, että jos ja kun välimiesmenettelyssä käsiteltäviä asioita ja niiden asianosaisia koskevat tiedot ovat salaisia ja välimiesmenettely on näin ollen tehokkaan valvonnan ulkopuolella, ainakaan maan ylimmän tuomioistuimet tuomarit eivät voi omaa ja koko tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuuuskuvaa vaarantamatta toimia välimiesoikeuksien jäseninä tai puheenjohtajina.

17. Tähän juttuun liittyen käsittelen seuraavassa jutussa pikapuolin oikeuskansleri Jaakko Jonkan kannanottoa 26.11.2012 alussa mainittuun EOK:n kirjoitukseen samoin kuin Jonkan asiassa hankkimien selvitysten sisältöä.

183. Kenen joukoissa seisot, Pauliine Koskelo?

Arkkipiispa Jukka Paarma saarnasi valtioneuvoston, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden 200 -vuotisjuhlajumalanpalveluksessa Turun tuomiokirkossa 2.10. lähtökohtanaan psalmi 45:5: "Nouse taisteluun totuuden ja oikeuden puolesta, aja köyhän asiaa. Tehköön oikea kätesi pelottavia tekoja."

Kenen joukoissa seisot,

kenen lippua kannat?

1. Ruotsalainen kauppakorkeakoulu, Svenska handelshögskolan eli Hanken, juhlii tänä vuonna 100-vuotista taivaltaan. Juhlavuosi huipentui 30.10. pidettyyn tohtoripromootioon. Edellinen promootio pidettiin vuonna 2004 ja sen jälkeen 71 henkilöä on väitellyt Hankenilla tohtoriksi.

2. Juhlavuoden kunniaksi Hanken promovoi myös kymmenen kunniatohtoria. Tieteellisten ansioittensa perusteella promovoitiin neljä kunniatohtoria, kaksi Ruotsista ja kaksi USA:sta; toinen amerikkalaisista on sosiologian professori Joan Acker Oregonin yliopistosta.

3. Kuusi henkilöä promovoitiin kauppatieteiden tohtoriksi "menestyksellisestä toiminnasta liike-elämässä ja yhteiskunnassa sekä toiminnasta Hankenin ja yleisesti kauppatieteiden hyväksi," kuten lehdistötiedotteessa mainitaan. Nämä henkilöt ovat:

- Kauppaneuvos, tj Magnus Bargum (Algol Oy, EK:n hallitus, Suomen Kaupan Liiton pj)

- Vuorineuvos Göran Ehrnrooth

- Ruotsin valtionpankin johtaja Stefan Ingves

- Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo

- Hallituksen puheenjohtaja Anders Wall

- Hallituksen puheenjohtaja Jacob Wallenberg

4. Varsin mielenkiintoinen lista! Kaikki tietävät Wallenbergin ja Ehrnroothin mahtisuvut, ja myös Anders Wall on tunnettu ruotsalainen suursijoittaja. Göran Ehrnrooth ja Magnus Bargumin nimet keikkuvat jälleen tänään julkistettujen verotustietojen kärkiniminä. Maan listaykkönen verotettavien tulojen osalta taisi tänäkin vuonna olla Hankenin kasvatti, kauppatieteiden tohtori Björn Wahlroos, joka on valittu ensi vuoden alussa aloittavan Hankenin uuden hallituksen puheenjohtajaksi.

5. Jotkut nyt promovoiduista kunniatohtorit ovat tukeneet Hankenin, paitsi muuten, myös merkittävillä lahjoituksilla ja stipendeillä. Korkeakoulussa on käynnistetty tänä vuonna varanhankintakampanja HANKEN 100. Kampanjan kesto on kolme vuotta ja tavoitteena on kerätä lahjoittajilta 10 miljoonaa euroa. Ensimmäisenä lahjoituksena ennätti tekemään Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö, joka lahjoitti Hankenin varainhankintakampanjaan 750 000 euroa. Saara ja Björn Wahlroosin rahasto ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi, vaan lahjoitti vähän myöhemmin kampanjaan samoin 750 000 euroa.

6. Anders Wallin säätiö myöntää vuosittain stipendin Hankenin lahjakkaimmille opiskelijoille. Tänä vuonna kyseisen stipendin, 125 000 euroa, sai markkinointia Hankenilla opiskeleva Stephanie Seege. Opintojen ohella Seege vetää omaa korualalla toimivaa ONNI -nimistä yritystään; yritteliäisyys siis palkittiin. Tiedotteen mukaan Anders Wallin säätiö jakaa vuosittain stipendeinä Ruotsissa noin 2 miljoonaa kruunua.

7. Pauliine Koskelo on ainoa suomenkielinen nimi promovoitujen listalla. Hän aviomiehensä on toki aatelissukua: vapaaherra Gay Gerhard af Schultén. Pienenä kevennyksenä tässä muuten ehkä hieman raskassoutuisessa blogissa voin mainita, että olen pelannut kerran vapaaherra af Schulténin kanssa pöytätennistä eli pingistä; hävisin melko selvin numeroin; vaikeat olivat kierteet vapaaherramme palloissa! Tämä tapahtui muuten vähemmän iloisella -70 -luvulla oikeusministeriön tiloissa. Olin tuolloin vuoden verran lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä ja myös af Schulten oli samaan aikaan siellä töissä. Myöhemmin OTL Gerhard af Schultén (sdp) nimitettiin kuluttaja-asiamieheksi (1978-1991).

8. Mutta mitä ihmettä KKO:n presidentti tekee edellä mainitussa rahamiesten joukossa? Suurempia lahjoituksia Koskelolla tuskin on varaa tehdä, sillä hänen verotettavat tulonsa olivat viime vuonna about 150 000 euroa. Toisaalta on kivaa, ettei promovoitavien joukkoon oli saatu myös yksi nainen, ettei juhlia tarvinnut pitää pelkässä poika- tai äijäporukassa! Pauliine Koskelo tunnetaan sanavalmiina juristina, jolla on henkistä pääomaa siinä kuin muillakin nyt promovoiduilla kunniatohtoreilla.

9. Kauppatieteitäkin Koskelon voidaan sanoa edistäneen ainakin käsitteen laajassa mielessä. Hän on nimittäin kirjoittanut yhdessä Leif Sevónin ja Helsingin yliopiston rehtorina nykyään olevan Thomas Wilhelmssonin kanssa oppikirjan "Kauppalain pääkohdat." Kirja perustuu kyllä pitkälti vuoden 1987 kauppalain esitöihin; Koskelo, Sevón ja Wlhelmsson valmistelivat virkatyönään oikeusministeriössä ehdotuksen hallituksen esitykseksi uudeksi irtaimen kauppaa koskevaksi laiksi.

10. Internetistä löytyi sellainenkin tieto, että Pauliine Koskelo on KKO:n presidenttinä ollessaan pitänyt Hadelsgilletissä vuonna 2007, tarkemmin sanottuna 27.1., esitelmän teemasta "Hur effektivisera domstolsväsendet i Finland." Koskelon esitelmää oli seuraamassa 55 gillebröderiä; Koskelo kiinnosti kiltaveljiä tavanomaisia herrainkokouksia selkeästi enemmän. Handelsgillet on toiminut 150 vuotta ja ilmoittaa nettisivuillaan olevansa "Finlands äldsta i dag verksamma herrklubb."

11. Mutta tuskinpa erehdyn, kun totean, että Koskelo on promovoitu tohtoriksi ensi sijassa ansioistaan KKO:n presidenttinä; tätä lienee tarkoitettu, kun perusteluissa on mainittu promovointiperusteena "merkityksellinen yhteiskunnallinen toiminta." Lainataanpa tähän pätkä Wikipediasta: "Koskelo on osallistunut aktiivisesti oikeuspoliittiseen keskusteluun. Hän on arvostellut tuomioistuimia hallinnoivaa oikeusministeriötä saamattomuudesta uudistusten toteuttamisessa. Koskelo on puuttunut siihen, että tuomioistuimilta edellytetään tuntuvia säästöjä ja henkilövähennyksiä, mutta samaan aikaan välttämättömät, laeilla tehtävät uudistukset tuomioistuinten työn kehittämiseksi ovat edenneet hitaasti, jos ollenkaan."

12. Pauliine Koskelo on ottanut selkeästi tuomioistuinlaitoksen - siis yleisten tuomioistuinten - jonkinlaisen puolestapuhujan roolin suhteessa esimerkiksi oikeusministeriöön ja yleensä valtiovaltaan. Hallintotuomioistuinten osaltahan tätä samaa roolia on jo pitkään vetänyt KHO:n presidentti Pekka Hallberg. Koskelo ja Hallberg eivät ole olleet aina samaa mieltä asioista. Suurin periaatteellinen erimielisyys koskee tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon uudistamista ja siirtämistä pois oikeusministeriöltä. Hallberg "vanhan liiton miehenä" vastustaa muutosta, kun taas Koskelo - minusta aivan oikein - kannattaa sitä.

13. Tuomioistuinlaitoksen toiminnan tehostaminen - miten se Koskelon mukaan tapahtuu? Koskelo on tukenut mm. hanketta, joka toteutuu ensi vuoden alusta, kun käräjäoikeuksien yhdistämisen seurauksena maassa on enää 27 alioikeutta nykyisten lähes 50:n sijasta. Saapa nähdä, tehostuuko käräjäoikeuksien toiminta tällä uudistuksella? Toiseksi Koskelo ja KKO ovat kannattaneet muutoksenhakuoikeuden rajoittamista valitettaessa käräjäoikeudesta hovioikeuteen. No, tietenkin tällä tavoin tuomioistuinten käsittelyajat lyhenisivät ja menettely tehostuisi, mutta tässä uudistuksessa unohdetaan kokonaan kolikon toinen puoli eli oikeusvarmuus.

14. Sen sijaan selvien ja riidattomien velkomisasioiden eli niin sanottujen perimisasioiden osalta Pauliine Koskelo ja hänen johtamansa KKO pitävät sitkeästi kiinni siitä, että myös nämä asiat, vaikkei niissä ole edes mitään riitaa, on kierrätettävä edelleen käräjäoikeuden kautta ennen ulosoton hakemista. Minusta taas tämä systeemi on turha ja palvelee ainoastaan perimistoimistoja ja nimenomaan suuria perimistoimistoja, sellaisia kuin esimerkiksi Intrum Justitia ja Lindorff. Viittaan tarkemmin blogeihini 152/19.9. ja 131/30.7.2009. Perimisasioissa Suomessa tuomittavat oikeudenkäyntikulut ovatkin 4-5 kertaa suuremmat kuin Ruotsissa, jossa monien Suomessakin toimivien kansainvälisten perimistoimistojen kotipaikka on. Aika moni näiden perimistoimistojen johtotehtävissä Suomessa työskentelevistä ihmisistä lienee muuten saanut koulutuksensa juuri Hankenilta.

15. Pauliine Koskelo on toki kunniatohtorin hattunsa, miekkansa ja arvonsa ansainnut. Mutta asia on minusta mielenkiintoinen ja jopa ongelmallinen yleisemmältä kannalta, kun ajatellaan tuomioistuimilta ja erityisesti Korkeimmalta oikeudelta puolueettomuutta ja riippumattomuutta sekä tuomarin ammattietiikkaa. Onko tältä kannalta sopivaa ja ongelmatonta, että maan ylimmän tuomioistuimen tuomari vastaanottaa korkean kunnianosoituksen korkeakoululta, jonka minun käsitykseni mukaan katsotaan aika yleisesti kuuluvan suurten suomalaisten yritysten, työantajatahojen, rahoituslaitosten ja pankkiiriliikkeiden ja yleensä elinkeinoelämän "linnakkeeseen" tai leiriin?

16. Hanken on varmaankin korkeatasoinen korkeakoulu, jossa tutkitaan ja opetetaan eri oppiaineita. Hankenin pääasialliset tutkimusintressit näyttävät nykyään kuitenkin keskittyvän rahoitukseen, markkinointiin sekä yrittäjyyteen ja johtamiseen; kaikki varsin tärkeitä teemoja ja tutkimuskohteita. Tämän käsityksen saa, kun selailee esimerkiksi tänä vuonna Hankenissa väitelleiden tutkijoiden väitöskirjojen nimiä; rahoitus (rahoitustiede) on tutkimuskohteista selvä ykkönen.

17. Työnantajien ja yrittäjien (elinkeinonharjoittajien) vastapuolia ovat, myös oikeudessa, työntekijät ja kuluttajat. Työ- ja kuluttajaoikeudelliset oikeusriidat ratkaistaan viime kädessä KKO:ssa. Onko tätä silmällä pitäen paikallaan, että KKO:n päällikkötuomari ottaa vastaan toisen "osapuolen" leiriin kuuluvan opinahjon hänelle tarjoaman korkean kunnianosoituksen? Mitä tähän pitäisi vastata, jos asiaa tarkastellaan tuomioistuimien ja maan ylimmän tuomioistuimen puolueettomuuden ja riippumattomuuden kannalta? Miten tähän suhtautuvat tuomioistuimissa ja etenkin KKO:ssa juttujaan ajavat työntekijät ja kuluttajat?

18. Esteettömyys tai esteellisyys ei tuota ongelmaa, sillä KKO:n presidentti ei ole tullut kyseisen, häntä "kohdanneen" kunnianosoituksen johdosta jääviksi ratkomaan työoikeudellisia tai kuluttajasuojaoikeudellisia juttuja.

19. Tuomioistuimen puolueettomuudessa ja etenkin riippumattomuudessa on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin ainoastaan esteettömyydestä. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lausunut, puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen ei riitä, että tuomioistuin (tai sen yksittäinen jäsen) toimii puolueettomasti, vaan tämän lisäksi on edellytettävä, että tuomioistuimen (tuomarin) toiminta näyttäytyy myös ulkopuolisille puolueettomana ja itsenäisenä. Sen vuoksi tuomareiden pitäisi toimia virassaan ja myös sen ulkopuolella niin, että ei synny minkäänlaista epäilyä tai vaikutelmaa siitä, että tuomioistuimen puolueettomuus tai riippumattomuus voisi jonkin ulkoisen tekijän johdosta vaarantua. Tähän tapaan minä olen ymmärtänyt ihmisoikeustuomioistuimen tuomioistuimelle ja tuomareille asettaman objektiivisen puolueettomuusvaatimuksen ja -testin.

20. Jos presidentti Koskelolle olisi myönnetty sanottu kunniatohtorin arvo tieteellisten ansioiden perusteella tai jos hän olisi saanut arvonsa jostakin "valtiollisesta" yliopistosta, esimerkiksi Helsingin yliopistosta, en olisi läheskään tai lainkaan niin huolestunut kuin nyt. Monien mielestä olen varmaan - jälleen kerran - väärässä tai turhaan huolissani, mutta se, miltä asia näyttäytyy KKO:lta edellytettävän puolueettomuuden ja riippumattomuuden valossa, on pohtimisen arvoista.

21. Tapauksessa on kyse on myös tuomarin ammattietiikasta vähän samalla tavoin kuin tuomarien sivutoimissa ja erilaisten järjestöjen jäsenyyksissä. Jokaisen tuomarin tulee itse tarkoin harkita, mikä vaikutus sivutoimella, jäsenyydellä tai vaikkapa juuri kunniatohtorin arvonimellä voi olla yleisön arvioon tuomarin riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta tai tuomarin viranhoitoon. Vaikka tuomari olisi itse vakuuttunut, ettei ongelmia aiheutuisi, voivat yleisön reaktiot olla toisenlaisia.

22. Jätän nyt kysymyksen pohtimisen lukijoiden tehtäväksi ja rupean itse hyreksimään:

Kenen joukoissa seisot

kenen hattua kannat?

Ei ole oikeutta ilman tulkintaa,

ei oikeata tulkintaa ilman viisautta,

ei viisautta ilman....

23. Mitä ei ole ilman viisautta, eli mikä sana tulisi kyseisen laulelman viimeiseksi sanaksi? Seuraavia vaihtoehtoja - tai useampia niistä - voisi ehkä harkita: äly, koulutus, kokemus, puolueettomuus, Hanken, riippumattomuus, tohtorinhattu, Korkein oikeus, säätiöt, kunnon palkka, eettisyys, yhteisen kansan hyödyn ymmärtäminen, kohtuus, rakkaus, maantapa...

98. Saloniuksen kohulento ei johtanut syytteisiin

Kotka on laskeutunut...

lopullisesti ja eläkkeelle

1. Julkaisin 26.2.2009 blogijutun otsikolla "Lennä Saloniuksen, Jussi lennä - tule bisnesluokassa myös takaisin!" Kirjoitukseen tuli 50 kommenttia.

2. Finnairin ja liikennelentäjien liiton (SLL) välisen työriidan sovittelun alettua tammikuussa 2009 kuultiin 24.2. uutispommi, jonka mukaan SLL ilmoitti epäilevänsä sovintoneuvotteluja vetäneen valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen riippumattomuutta. SLL jätti rikosilmoituksen siitä, oliko työnantajapuoli pyrkinyt vaikuttamaan Saloniuksen puolueettomuuteen. Ennen kuin SLL edes ehti kertoa julkisuuteen syynsä epäilyyn, Salonius ilmoitti samana päivänä, että "tämmöisten epäilyjen jälkeen" hän ei voi enää jatkaa kyseistä sovittelua. Salonius kiisti epäilyt puolueettomuutensa tai riippumattomuutensa vaarantumisesta.

3. SLL kertoi tarkemmin, mistä epäilyissä oli kyse. Saloniuksen ja hänen puolisonsa hieman aiemmin Finnairin koneilla tehdyillä Thaimaan lennoilta turistiluokasta paikkansa varanneen Saloniuksen pariskunnan paikat oli vaihdettu vastikkeettomasti bisnesluokkaan. Kerrottiin, että paikanvaihdoksista oli pyytänyt huolehtimaan Finnairin lentotoimintaryhmän johtaja Veikko Sievänen. Matkustusluokan korottamisella epäiltiin yritetyn vaikuttaa Saloniuksen toimintaan työriidan osapuolten välisissä neuvotteluissa ja sovittelussa. Sievänen kiisti kaikki epäilyt lahjontayrityksestä. Joka tapauksessa esitutkinnan aloittamiskynnys asiassa ylittyi ja poliisi suoritti esitutkinnan, jossa Sievästä epäiltiin lahjuksen antamisesta ja Saloniusta puolestaan lahjusrikkomuksesta. Esitutkinnan jälkeen poliisi toimitti aineiston VKSV:lle syyteharkintaa varten. Valtakunnansyyttäjä päätti siis käyttää devoluutio-oikeuttaan ja ottaa syyteharkinnan, joka normaalisti olisi kuulut paikallissyyttäjälle, suoraan virastonsa tutkittavakseen. Voidaan hieman leikkisästi todeta, että asiassa kohtasi "kaksi valtakuntaa", valtakunnansyyttäjä ratkaisi valtakunnansovittelijaan kohdistunen rikosepäilyn.

4. Tänään saatiin apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen päätös asiassa, jonka on esitellyt ja tutkinut VKSV:ssa valtionsyyttäjä Jukka Rappe. Kalske päätti olla nostamatta syytteen Saloniusta ja Sievistä vastaan.

5. Tiedotteen mukaan Saloniuksen ei katsottu syyllistyneen rikokseen, koska turistiluokan ylivaraamisesta johtuva turistiluokan matkustajien sijoittaminen bisnesluokkaan on lentoliikenteessä tavanomaista. Saloniuksella ei Kalskeen mukaan ollut syytä epäillä kysymyksen olevan hänen asemansa vuoksi annetuista eduista eikä tapahtumaan myöskään liittynyt seikkoja, joiden perusteella hän olisi ollut velvollinen ottamaan selvää matkustusluokan korottamisen syystä.

6. Sieväsen ei tiedotteen mukaan katsottu syyllistyneen rikoksen, koska ei ollut syytä epäillä hänen pyrkineen vaikuttamaan Saloniuksen toimitaan valtakunnansovittelijana, eikä lentomatkustajille ylivaraustilanteissa tavanomaisesti annettava etu ollut sen laatuinen, että se olisi vaikuttanut tai ollut omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa.

7. No niin, asia on nyt loppuun käsitelty ja Salonius ja Sievänen ovat saaneet ylimmältä syyttäjäviranomaiselta puhtaat paperit. He ovat syyttömiä. Jonkin verran tiedotteessa esitetyt perustelut voivat kuitenkin aiheuttaa kysymyksiä. Voitaisiin esimerkiksi kysyä, onko aivan tavanmukaista, että Finnairin lentotoimintaryhmän päällikkö henkilökohtaisesti huolehtii tietyn matkustajan matkustusluokan korottamisesta ja tekee sen vieläpä omasta aloitteestaan ilman, että matkustaja itse olisi edes vihjannut lentokentällä toiveestaan päästä turistiluokasta bisnesluokkaan. Miksi Sievänen a) juuri tässä tapauksessa huolehti asiasta henkilökohtaisesti ja b) omasta aloitteestaan? Nämä kysymykset eivät VKSV:n tiedotteesta selviä, vaikka juuri tämä puoli asiasta kiinnostaisi ihmisiä ehkä kaikkein eniten. Lisäksi tiedotteessa sekä Saloniuksen että Sieväsen osalta käytetyn sanonnan "ei ole syytä epäillä" oalta jäävät avoimeksi ne syyt ja seikat, joiden perusteella mainittua epäilyä ei ole syyttäjälle syntynyt.

8. Vaikka mistään rikoksista ei siis ollut kyse, voidaan Finnairin menettelyä kummastella, koska kyseessä oli joka tapauksessa yhtiön puolelta erikoislaatuinen episodi, jonka ilmitulo asetti myös Saloniuksen puolueettomuuden epäilyttävään valoon. Saloniuksella ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin vetäytyä sovittelijan tehtävästään. Tästä ei pidä syyttää SLL:a, sillä se teki tilanteessa sen, mikä oli tehtävä, jotta epäilyttävä asia saataisiin selvitetyksi. Jos tapauksesta lankeaa jonkinlainen varjo sovittelijan työssä hyvin onnistuneen Saloniuksen suuntaan, saadaan tämä kyllä panna matkustusluokan korottamisasiassa aktiivisesti toimineen Finnairin johdon piikkiin.

79. Lennä Saloniuksen Jussi, lennä/tule bisnesluokassa myös takaisin!

Kullanarvoisiin tyyppeihin voi törmätä

myös Thaimaahan lennettyään...

1. Kuluvan viikon merkillisimpiin uutisiin kuuluu valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen väistyminen lentäjien lakon sovittelusta. Finnairin ja Suomen liikennelentäjäliiton (SLL) välistä työriitaa sovitellut Salonius väistyi tehtävästään, kun SLL epäili sovittelun riippumattomuutta. SLL oli saanut tietää, että Finnair oli järjestänyt Saloniukselle bisnesluokan lentopaikan edestakaiselle Thaimaan lomalennolle tammi- helmikuussa, vaikka Salonius oli varannut ja maksanut itselleen ja puolisolleen turistiluokan lennot.

2. SLL ja Finnair ovat neuvotellet lentäjien työehtosopimuksesta viime vuoden marraskuusta lähtien. SLL:n valtuusto päätti 23.1.2009 työtaistelun aloittamisesta helmikuussa. Myöhemmin lakon alkamisaikaa päätettiin ministeriön päätöksellä lykätä maaliskuulle. Suurin erimielisyys koskee työnantajan esitystä siitä, että se voisi jatkossa yksipuolisesti päättää ulkoisen työvoiman käytöstä. Toinen merkittävä kiistakysymys koskee Finnairin eläkejärjestelmää, johon työnantaja SLL:n mukaan vaatii heikennystä.

3. Noin viikko sitten valtakunnansovittelija Juhani Salonius jätti työriitaa koskevan sovintoesityksen. Finnair hyväksyi esityksen sellaisenaan, mutta SLL ilmoitti 22.2. hylkäävänsä sen. SLL:n tiedotteen mukaan keskeisten kynnyskysymysten eli juuri ulkopuolisen työvoiman käytön vapauttamisen ja tulevien lentäjien eläkejärjestelyjen osalta Salonius ei esittänyt tavanmukaista kompromissiratkaisua, vaan sovintoesityksessä työnantajan vaatimukset olivat miltei alkuperäisessä muodossaan. Tiedotteessaan lentäjät ilmoittivat vaativansa työnantajalta aitoa neuvottelua ja luopuvansa lakon uhastaan vauhdittaakseen oikean neuvotteluinnon löytymistä.

4. Varsinainen uutispommi kuultiin tiistaina 24.2., jolloin SLL ilmoitti epäilevänsä sovittelun riippumattomuutta ja jättävänsä tutkintapyynnön poliisille selvittääkseen, onko työnantajapuoli pyrkinyt vaikuttamaan sovittelijan puolueettomuuteen. "Meillä on valitettavasti erittäin vahva syy epäillä, että valtakunnansovittelijan päätöksiin on yritetty vaikuttaa kyseenalaisin keinoin neuvottelupöydän ulkopuolella. Tämä luonnollisesti aiheuttaa särön tähän asti vallinneeseen luottamukseen", sanoi SLL puheenjohtaja Timo Willberg.

5. Salonius veti SLL:n tiedotteesta heti omat johtopäätöksensä ja ilmoitti, ettei hän "tämmöisten epäilyjen" jälkeen voi jatkaa kyseistä sovittelua. Salonius piti SLL:n väitteitä hämmästyttävinä ja toivoi niiden nopeaa selvittämistä. "Minulla ei ole tiedossa mitään sellaisia keinoja, joilla minuun olisi yritetty vaikuttaa tässä asiassa," Salonius kertoi STT:lle. Työriidan sovittelu siirtyi Juhani Saloniuksen varamiehenä toimivalle piirisovittelija Esa Longalle.

6. Finnair julkisti kohta SLL:n tiedotteen jälkeen oman tiedotteensa, jossa esitettiin selitys lentäjien epäilylle. Yhtiön mukaan syynä oli ollut se, että valtakunnansovittelija ja hänen puolisonsa siirrettiin äskettäisellä yhtiön Thaimaan lennolla turistiluokasta bisnesluokkaan. Lentopaikan siirto tehtiin Finnairin tiedotteen mukaan tavanomaisessa ylibuukaustilanteessa ja Saloniuksen lonkkavian takia. Siirto ja sen syy - Saloniuksen lonkkavika - näkyy yhtiön tiedotteen mukaan lennon matkustajatiedoissa. Siirto tehtiin etukäteen Finnairin lentotoimintaryhmän johtaja Veikko Sieväsen päätöksellä, kerrottiin yhtiöstä.

7. Turistiluokan lentoliput Aurinkomatkoilta Thaimaan lennolle ostanut Juhani Saloninus kertoo Ilta-Sanomissa tänään 26.2., että hänet siirrettiin matkallaan bisnesluokkaan kahdesti eli sekä meno- että paluulennolla. Siirrot tulivat Saloniuksen mukaan "odottamatta ja yllätyksenä." Molemmilla kerroilla hän sai tietää asiasta vasta lentokoneen lähtöportilla. Hänelle ei ollut kerrottu, kuka oli päättänyt istumapaikkojen siirtämisestä. Hän oli tämän jälkeen yksinkertaisesti vain noudattanut lentovirkailijoiden ohjeita ja mennyt istumaan bisnesluokkaan hänelle varatulle paikalle. Lähtöportilla virkailija oli vain todennut, että jaaha, teidän paikkanne on muuttunut, kertoi Salonius. Matkaa varatessaan Salonius kertoo esittäneensä toivomuksen saada istumapaikka koneen varauloskäytävän kohdalta lonkkavikansa perusteella.

8. Myös paluumatkalle Bangkokista lähtiessään Juhani Salonius oli kertomansa mukaan mennyt lentokentällä turistiluokan jonoon, mutta jälleen vasta lähtöportilla oli selvinnyt, että heidän paikkansa oli siirretty yllättäen bisnesluokkaan. Salonius kertoo, että hän ei ollut ajatellut asiaa sen kummemmin, vaan oli päätellyt ainoastaan, että kiva juttu, kun matkatoimistossa esitetty toive jalkatilasta oli otettu huomioon! Salonius oli lähtenyt Thaimaan lennolle 22. päivä tammikuuta. Saloniuksen mukaan tuossa vaiheessa lentäjien lakonuhka tai hänen tuleva roolinsa sovittelijana ei ollut tiedossa. Ilmoitus lakonuhasta oli tehty vasta hänen ollessaan perillä Thaimaassa.

9. Finnairin viestintäjohtaja Christer Haglund pitää yhtiön lentotoimintaryhmän johtaja Veikko Sieväseen kohdistunutta lahjusepäilyä "absurdina" ajatuksena. "On ihan naurettava ajatus, että Finnair yrittäisi tällä tavalla vaikuttaa johonkin," Christer Haglund kertoo (I-S 26.2.). Päivää aikaisemmin Finnairista kerrottiin, että johtaja Sievänen oli tehnyt päätöksen Saloniuksen pariskunnan paikanvaihdosta lennolla. Sievänen kertoo päätöstä tehdessään tienneensä, että paikkaa vaihtava matkustaja oli juuri Juhani Salonius (Ilta-Sanomat 25.2.). Sievänen oli päätöstä tehdessään tiennyt, että Salonius osallistuu puheena olevan työriidan selvittämiseen valtakunnansovittelijana. Sievinen kertoo olleensa itse mukana kyseisen työriidan sovittelussa työnantajapuolen yhtenä edustajana ja istuneensa Saloniuksen kanssa samassa neuvottelupöydässä. " Joo, pöydässä ollaan istuttu sen verran, mitä on istuttu," totesi Sievänen. Myös Sievänen piti SLL:n epäilyä absurdina kysymyksenä. "En ole edes ajatellut moista asiaa siinä vaiheessa, en kuuna päivänä," sanoi Sievänen. Sieväsen mukaan SLL:n väitteet ovat muuttaneet työkiistan "likaiseksi peliksi."

10. Viestintäjohtaja Christer Haglund on kertonut Saloniuksen paikan vaihto-operaatiosta hieman eri tavalla kuin Veikko Sievänen (I-S 26.2.). Haglundin mukaan Sievänen ei ollutkaan itse määrännyt Saloniusta bisnesluokkaan, vaan asianomaisen lennon "tsekkauksen" hoitaneet virkailijat päättivät lopulta valtakunnansovittelijan paikanvaihdosta. Sievänen oli ilmoittanut yhtiön matkustajaohjauskeskukseen, että jos tulee ns. upgreidaustarpeita ylibuukauksen takia, Salonius täyttää ehdot, joilla hänet voidaan siirtää bisnesluokkaan. Haglundin mukaan Saloniuksen Thaimaan matkan suunnitelmat olivat tulleet Sieväsen tietoon neuvottelujen lomassa. Sievänen tiesi myös Saloniuksen lonkkavaivasta. Haglund kertoi vielä, että turistiluokan ns. platina-asiakkaat ovat etuoikeutetussa asemassa, kun lentoyhtiö päättää bisnesluokkaan pääsevistä ylibuukaustilanteissa. Platina-asiakkaat ovat paljon matkustavia ihmisiä, joille mahdollisuus yllätyspääsystä bisnesluokkaan on ylimääräinen asiakasetu.

11. Vaikuttaa siltä, että johtaja Veikko Sievänen on tiennyt tarkasti valtakunnansovittelijan matkustusaikataulun Helsingistä Bangkokiin ja takaisin, sillä muutenhan hän ei ilmeisesti olisi voinut antaa ohjeita tai määräyksiä siitä, että Salonius voidaan juuri sanotuilla lennoilla mahdollisesti ilmenevissä upgreidaustapauksissa siirtää bisnesluokkaan. Ilmeisesti Sievänen on saanut tietää Saloniuksen lentojen aikataulun valtakunnansovittelijalta itseltään ja tämä on luultavasti tapahtunut silloin, kun Sievänen ja Salonius ovat tavanneet työriitaa koskevien neuvottelujen yhteydessä. Sieväsen mukaan liikuntarajoitteista matkustajaa ei voi turvallisuussyistä siirtää istumaan lentokoneen varauloskäynnin kohdalle.

12. Hieman omituista on se, että Saloniuksen mukaan hän ei ollut ennen Thaimaahan lähtöään osallistunut kyseiseen sovitteluun, kun taas Sieväsen mukaan hän oli saanut tietää Saloniuksen matkasta "neuvottelujen lomassa." Salonius kertoo, että hän ei ennen matkalle lähtöään edes tiennyt, että lentäjät tulisivat jättämään lakonuhkaa koskevan varoituksen ja että asia etenisi valtakunnansovittelijan toimistoon. Lentäjät päättivät lakonuhasta 23.1. ja Saloniuksen lento Thaimaahan lähti 22.1. Helsinki-Vantaalta, luultavasti illalla kello 23 aikoihin.

13. Jokin tässä nyt tuntuu mättävän. Ei tunnu oikein uskottavalta, että Saloniuksen toimistossa ei olisi tiedetty mitään lentäjien ja Finnairin välisistä työehtosopimusneuvotteluista. Luulisi, että valtakunnansovittelijan toimistossa seurattaisiin hyvinkin tarkasti sellaisten neuvottelujen edistymistä, joiden osapuolilla ei ole voimassa olevaa työehtosopimusta. SLL julkaisi jo 13.1. tiedotteen, jonka mukaan lentäjät vaativat työnantajalta aitoa neuvottelua työehtosopimuksesta ja ilmoittavat valmistautuvansa myös työtaisteluun. Sitä paitsi johtaja Sieväsen mukaan hän ja Juhani Salonius olivat tavanneet toisensa ennen Saloniuksen Thaimaan lentoa ja nimenomaan vielä neuvottelujen yhteydessä. Joka tapauksessa paluumatkalle lähtiessään Saloniuksella oli jo tieto lentäjien lakonuhasta ja siitä, että työriita etenisi valtakunnansovittelijan toimistoon. Mutta hälytyskellot eivät vielä tällöinkään alkaneet ilmeisesti soida, vaan myös paluumatkan paikanvaihdos tuli Saloniukselle "iloisena yllätyksenä." Saloniuksen lonkkavika haitannee luultavasti enemmän liikkumista kuin paikallaan istumista. Salonius on varmaan joutunut työnsä takia istumaan pitkiäkin rupeamia toimistossaan ratkoessaan uransa aikana menestyksellisesti useita vaikeita työriitoja.

14. Saloniuksen mukaan lentopaikan vaihtuminen turistiluokasta bisnesluokkaan tuli hänelle yllätyksenä ja pyytämättä. Tämä tuntuu jotenkin tutulta perustelulta...kukas se nyt olikaan, joka muutama vuosi sitten käytti tätä sanontaa ensimmäisenä? Finnairin ja lentäjien välisiin työehtosopimusneuvotteluihin ja työriidan sovitteluun osallistuneen johtajan päätöksellä valtakunnansovittelija nousi Finnairin rankingissa komeasti kertaheitolla turistiluokasta platina-kerhoon. Olisiko operaatiossa sittenkin ollut jonkinlaisena taka-ajatuksena tai toiveena pyrkimys vaikuttaa työriidan sovitteluun? Kullanarvoiselle miehelle platina-luokan kohtelu!

15. Epäselvät kysymykset selvinnevät poliisikuulusteluissa, toivotaan niin. Selvää oli, ettei Saloniuksella ollut SLL:n julkituoman epäilyn jälkeen enää mahdollisuuksia jatkaa uskottavasti työriidan sovittelua. Finnairin johtajat ovat leimanneet kaikenlaiset vaikuttamis - ja lahjusepäilyt absurdeiksi ja naurettavaksi. Tämä ei ole mikään yllätys, sillä niinhän tällaisissa tapauksissa on yleensä aina tapana tehdä.

16. Finnairin johtajat saisivat kuitenkin naurettavuusväitteitä esittäessään katsoa itse peiliin. Tuntuu aika uskomattomalta, että lentoyhtiö on lähtenyt muuttamaan sovittelua johtavan virkamiehen lentopaikan turistiluokasta bisnesluokkaan, mikä lehtitietojen mukaan on merkinnyt Saloniukselle noin 3 000 euroa arvoista etuutta, juuri kun työehtosopimusneuvottelut olivat kuumimmillaan. Lentoyhtiön edustajien olisi pitänyt ottaa huomion, että lentäjät todennäköisesti tulisivat jättämään lakkovaroituksen ja työriidan sovittelu siirtyisi parin kolmen viikon kuluttua valtakunnansovittelijan toimistoon. Mutta kuten paikanvaihdoksesta päättänyt johtaja Sievänen kertoo, hän ei tullut edes ajatelleeksi, että siirrossa voisi olla jotain epäselvää tai ristiriitaa. Tämän mukaan kyse olisi siis ajattelemattomuudesta. Jos ja kun valtakunnansovittelija on joutunut tapauksen johdosta kiusalliseen asemaan, tulisi syypäitä etsiä työnantajapuolelta, ei liikennelentäjäliitosta.

36. Tuomarin esteellisyyden selvittäminen vaikeaa

Eduskunnan oikeusasiamiehelle

Asia: Selvityspyyntö tuomarin esteellisyyden selvittämistä koskevassa asiassa.

Viite: KKO 2008:7.

1. Tuomari on velvollinen omasta aloitteestaan kontrolloimaan esteettömyytensä ja vetäytymään asian käsittelystä havaitessaan itsensä esteelliseksi jollakin laissa (OK 13 luku) säädetyllä perusteella. Tätä viran puolesta tapahtuvaa kontrollia täydentää asianosaisen oikeus tehdä väite tuomarin esteellisyydestä.

2. Jääviysväitteen tekemisestä säädetään OK 13 luvun 8 §:ssä. Sanotun lainkohdan mukaan asianosaisen tulee tehdä väite tuomarin esteellisyydestä heti ryhtyessään käyttämään asiassa puhevaltaa ja saatuaan tiedon asian käsittelyn osallistuvista tuomareista. Jos asianosainen saa myöhemmin tiedon seikasta, jolla saattaa olla merkitystä esteellisyyttä arvioitaessa, siihen perustuva väite on esitettävä viipymättä. Asianosainen on perusteltava väite ja samalla ilmoitettava, milloin peruste siihen tuli hänen tietoonsa.

3. On sekä prosessikustannusten että menettelyn keskityksen kannalta tärkeää, että kysymys tuomarin esteellisyydestä selvitetään oikeudenkäynnissä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jotta asianosainen voisi tehdä jääviysväitteen heti ryhtyessään käyttämään asiassa puhevaltaa, tulisi hänen saada tieto mahdollisesta esteellisyysperustetta koskevasta seikasta hyvissä ajoin eli joko jo ennen oikeudenkäynnin aloittamista tai viimeistään heti oikeudenkäynnin alussa.

4. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu. Tämä käy ilmi useista korkeimman oikeuden (KKO) ennakkopäätöksistä, joissa on kyse käräjäoikeuden lakimiesjäsenten tai lautamiesten esteellisyydestä. Useimmiten jääviysväitteen tehnyt asianosainen näyttäisi saaneen tiedon esteellisyysperusteesta vasta käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen. Tämä johtuu usein siitä, että asianosaiselle selviää käräjäoikeuden kokoonpanossa mukana olleiden tuomareiden ja lautamiesten henkilöllisyys vasta silloin, kun hän näkee käräjäoikeuden tuomiosta tai päätöksestä, keitä jäseniä käräjäoikeuden kokoonpanoon on kuulunut. Tällöin asianosaisen on siis tehtävä valitus hovioikeudelle ja esitettävä siinä yhteydessä väite tuomarin tai lautamiehen esteellisyydestä. Sama ongelma koskee hovioikeuden ja KKO.n tuomareiden henkilöllisyyttä.

5. Vaikka asianosainen tietäisi tuomioistuimen jäsenten nimet, hän ei aina välttämättä tiedä tai osaa ottaa huomioon sellaista seikkaa, joka voisi aiheuttaa tuomarin esteellisyyden. Sanottu seikka voi sitä vastoin olla tuomarin tai lautamiehen tiedossa, mutta se ei hänen mielestään käsitä laissa tarkoitettu esteellisyysperustetta; esteellisyys voi usein olla epäselvä kysymys, josta voidaan olla esittää erilaisia käsityksiä.

6. Pitäisikö tuomarin tai lautamiehen edellä mainitussa tapauksessa informoida asianosaista tiedossaan olevasta seikasta, johon asianosainen kenties itse haluaisi vedota ja tehdä jääviysväitteen? Eräiden muiden maiden prosessilaeissa on tätä koskeva nimenomainen säännös, jossa tuomarille on asetettu sanottu informointivelvollisuus. Näin asian laita esimerkiksi Ruotsin (RB 4:14) ja Norjan laissa (Domstolloven 113 §): Jos tuomari ei pidä itseään esteellisenä, hän on velvollinen ilmoittamaan asianosaisille tiedossaan olevista seikoista, joilla voi olla merkitystä esteellisyyden kannalta. Informoinnin johdosta asianosaiset saavat tilaisuuden arvioida tuomarin ilmoittamien seikkojen merkitystä ja tehdä tarvittaessa esteellisyysväitteen.

7. Suomen prosessilaissa ei sitä vastoin ole sanottua tuomarin informointivelvollisuutta koskevaa säännöstä. Tämä on selkeä puute. Suomessa lienee pidetty lakia säädettäessä riittävänä, että tuomari on itse velvollinen kontrolloimaan esteellisyyttään ja vetäytymään vapaaehtoisesti asian käsittelystä, jos hän katsoo olevansa jäävi. Mutta tämä ei tietenkään riitä, koska on aina rajatapauksia, joita voidaan arvioida ja tulkita eri tavalla.

8. Välimiesmenettelyä koskeva laki (VML) on puheena olevassa suhteessa oikeudenkäymiskaarta "edistyksellisempi", sillä VML 9 §:n mukaan välimiehen on ilmoitettava asianosille sellaisista seikoista, joiden johdosta välimies voidaan julistaa esteelliseksi. Tämä velvollisuus kattaa myös sellaiset seikat, jotka eivät välttämättä aiheuta esteellisyyttä, mutta voivat antaa asianosaisille aiheen epäillä välimiehen puolueettomuuden vaarantuvan.

9. Oikeudenkäymiskaaren mukaan ei toki ole estettä sille, että tuomari informoi asianosaisia tuomarin esteellisyyden kannalta relevanteista seikoista. Tällaista informointia on puollettu myös oikeuskirjallisuudessa ainakin tulkinnanvaraisten tapausten osalta. Mutta käytännössä tilanne lienee yleensä toinen: tuomarit eivät useinkaan informoi asianosaisia mahdollisista esteellisyysperusteista, mutta eivät toisaalta vetäydy vapaaehtoisesti jutun käsittelystä. Tuomarit voivat ehkä ajatella, että koska laki ei velvoita heitä informointiin, niin heillä ei ole siihen oikeuttakaan. Esteellisyyskysymyksen esille ottaminen saattaa tuntua tuomarista kiusalliselta, ja asianosaiset voisivat hänen mielestään saada siitä aiheen ajatella, että tuomari haluaa vain päästä esteellisyyden avulla vain eroon hankalasta jutusta.

10. Toinen ongelma on sitten edellä jo mainittu tuomioistuimen jäsenten henkilöllisyyden selvittäminen jo ennen istuntoa tai asian kirjallista käsittelyä. Käräjäoikeuden puheenjohtajan nimen asianosaiset saavat tietää yleensä ennen istuntoa tai asian kirjallisen käsittelyn alkamista haastehakemuksesta ja kirjallisesta haasteesta. Lautamiesten nimet selvinnevät useimmiten käräjäoikeuden juttulistasta tai muusta asiakirjasta ennen istuntoa. Siitä, esittelevätkö käräjäoikeuden jäsenet eli lakimiesjäsenet ja lautamiehet nykyisin itsensä asianosaisille istunnon aluksi, minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta luulisin, ettei tämä ole ainakaan kovin yleinen käytäntö. Hyvä tuomarintapa, siis tuomarin etiikka, vaatisi, että näin meneteltäisiin, tai että tuomarinpöydällä ainakin olisi jokaisen jäsenen edessä hänen nimikylttinsä. Käräjäoikeuden kirjallisessa menettelyssä - esimerkiksi ROL 5a luvussa säännellyssä rikosasian kirjallisessa menettelyssä - asianosaisten tulisi myös saada tieto asian käsittelevän ja ratkaisevan tuomarin nimestä hyvissä ajoin ennen asian ratkaisemista.

11. Asianosaisen oikeus tehdä OK 13:8:ssä mainittu esteellisyysväite on voimassa kaikissa instansseissa, siis alioikeuden lisäksi myös hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa. Tämä oikeus asianosaiselle on siitä huolimatta, että myös ylimpien tuomioistuimien tuomarit ovat velvollisia kontrolloimaan omasta aloitteestaan omaa esteettömyyttään. Mutta asianosaisen mahdolliset jääviysväitteen tekemiseen ylioikeuksissa OK 13:8:ssä edellyttämällä tavalla heti käsittelyn alussa ovat käytännössä vielä huonommat kuin käräjäoikeudessa. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin käräjäoikeudessa, jossa käsittely on pääsääntöisesti aina suullista, menettely hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa on selkeän pääsäännön mukaan kirjallista. Asianosaiset tai heidän asiamiehensä eivät siis näe tuomareita ja esittelijöitä eikä heille kerrota etukäteen, missä kokoonpanossa asia tullaan ylioikeudessa käsittelemään.

12. Jos hovioikeudessa tai KKO:ssa toimitetaan suullinen pääkäsittely, jossa asianosaiset ja heidän avustajansa tai asiamiehensä ovat siis saapuvilla, saanevat asianosaiset yleensä vasta tällöin tiedon käsittelyyn osallistuvista ylioikeuden jäsenistä. Asianosaiset eivät siten voi olla aina istuntokäsittelyssä valmiita esittämän mahdollista jääviysväitettään. Olisi sen vuoksi paikallaan, että hovioikeudet ja korkein oikeus ilmoittaisivat jo ennen pääkäsittelyä asianosaisille niiden tuomareiden nimet, jotka kuuluvat asianomaisessa jutussa asianomaisen ylioikeuden kokoonpanoon. Tällöin mahdollinen jääviysväite voitaisiin tehdä jo ennen pääkäsittelyn aloittamista tai viimeistään pääkäsittelyn alussa.

13. Silloin, kun hovioikeudessa, korkeimmassa oikeudessa, hallintotuomioistuimissa tai erityistuomioistuimissa ei järjestetä pääkäsittelyjä, vaan asia ratkaistaan kirjallisen aineiston perusteella esittelymenettelyssä, johon asianosaiset eivät saa osallistua, on tilanne puheena olevassa suhteessa vielä ongelmallisempi. Tällöin asianosaiset eivät useimmiten saane missään asian käsittelyn vaiheessa tietää jutun tai asian ratkaisuun osallistuvien tuomioistuimen jäsenten nimiä, vaan tämä selviää heille vasta silloin, kun juttu tai asia on jo ratkaistu ja asianosaisille on toimitettu kirjallinen päätös tai tuomio.

14. Asianosaisille ei siten ole tilaisuutta tehdä OK 13:8.ssä tarkoitettua jääviysväitettä, vaan he joutuvat siinä tarkoituksessa valittamaan mahdollisesti vielä jäljellä olevaan ylimpään instanssiin ja vaatiman tuomion tai päätöksen poistamista väittämänsä esteellisyyden takia. Jos kysymyksessä on ylimmän oikeusasteen (KKO tai KHO) tai erityistuomioistuimen päätöksestä, valitusmahdollisuuttakaan ei enää ole, vaan asianosainen joutuu turvautumaan ylimääräiseen muutoksenhakukeinoon saadakseen jääviysväitteensä tutkituksi.

15. Asianosaisille tulisi myös kirjallisessa menettelyssä etukäteen eli joko jo ennen asian käsiteltäväksi ottamista tai viimeistään ennen sen ratkaisemista ilmoittaa, ketkä tuomioistuimen jäsenet tulevat käsittelemään ja ratkaisemaan asian. Vain tällä edellytyksellä asianosaisilla on mahdollisuus tehdä jääviysväite mahdollisimman varhain ja joka tapauksessa ennen asian ratkaisemista. - Otan tähän yhden esimerkkitapauksen, josta nykyisen tilanteen epäkohdat mielestäni käyvät hyvin ilmi.

16. Korkein oikeus antoi tämän vuoden helmikuussa ennakkopäätöksen niin sanottua parveketupakointia koskevassa jutussa (KKO 2008:7). Korkein oikeus totesi päätöksessään, että asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen yksinkertaisella äänteen enemmistöllä tekemän päätös, jolla oli yleisesti kielletty tupakointi asuntojen parvekkeella, oli AsOYL 48 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla mitätön.

17. Olen analysoinut ja kommentoinut sanottua KKO:n ratkaisua siihen liittyvien jääviyskysymysten osalta Defensor Legis -lehden numerossa 2/2008 s. 268-273. Heti ratkaisun antamisen jälkeen ryhdyttiin nimittäin julkisuudessa keskustelemaan siitä, oliko KKO:n jaoston puheenjohtajana jutussa toiminut oikeusneuvos (Tulokas) ollut jäävi. Parveketupakointijutulla oli välillinen yhteys 1990-luvulla käsiteltyyn ns. suureen tupakkajuttuun sikäli, että molemmissa jutuissa oli kyse tupakoinnin aiheuttamista terveyshaitoista, parveketupakointijutussa tosin vain välillisesti parveketupakoinnin haitallisuuden yhtenä perusteena.

18. Oikeusneuvos Tulokas toimi suuressa tupakkajutussa jutun voittaneen tupakkateollisuuden eli tarkemmin sanottuna yhden jutussa vastaajana olleen tupakkayhtiön asiamiehenä. Lisäksi ilmeni - vaikka tähän julkisuudessa ei enää "jaksettu" kiinnittää huomiota - että parveketupakointitupakointia koskevan jutun KKO:ssa ratkaisseen jaoston jäsenistä kolme muuta jäsentä (oikeusneuvokset Vuori, Kitunen ja Mansikkamäki) oli osallistunut jäseninä myös edellä mainitun suuren tupakkajutun ratkaisemiseen korkeimmassa oikeudessa vuonna 2001 (KKO 2001:58).

19. KKO ratkaisu 2008:7 on mielenkiintoinen jääviyden osalta kahdessa suhteessa. Ensiksikin korkein oikeus eli asia käsittelevä jaosto ei informoinut jutun asianosaisia etukäteen siitä, että mainituilla neljällä jäsenellä oli tietynlainen kytkös suureen tupakkajuttuun, vaikka parveketupakointijutussa oli esikysymyksenä esillä kysymys tupakoinnin ja tupakansavun haitallisista terveysvaikutuksista. Näin siitä huolimatta, että KKO:n jaosto, kuten oikeusneuvos Tulokas on julkisuudessa kertonut, oli kyllä keskustellut ja pohtinut ainakin hänen jääviyttään jutussa. Toiseksi KKO:sta ei ilmoitettu jutun asianosaisille ja heidän asiamiehilleen myöskään sitä, ketkä jäsenet sanotun jutun tulisivat KKO:ssa ratkaisemaan. Jos näin olisi tehty, jutun asianosaiset olisivat saaneet tilaisuuden harkita oikeusneuvos Tulokkaan mahdollista jääviyttä jo ennen kuin juttua alettiin käsitellä KKO:ssa.

20. KKO:n kokoonpano ja oikeusneuvos Tulokkaan osallistuminen asian käsittelyyn jaoston puheenjohtajana tulivat asianosaisille siis yllätyksenä, sillä he saivat tiedon KKO:n kokoonpanosta vasta KKO:n tuomiosta. Jutun hävinneen asunto-osakeyhtiön olisi tullut vaatia kanteluteitse KKO:lta sen oman tuomion poistamista jääviyden perusteella tai viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Näin ei ole kuitenkaan tiettävästi tapahtunut, ei välttämättä siksi, että kysymys olisi ollut jutun hävinneelle osapuolelle välttämättä yhdentekevä.

21. Tuomioistuinten tuomioiden ja päätöksistä tiedottaminen on nykyisin puutteellista, koska esimerkiksi hovioikeuden ratkaisuista vain pieni murto-osa julkaistaan hovioikeuksien internet-kotisivuilla. Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa tilanne on selkeästi parempi kuin Suomessa, vaikka Suomessakin laki velvoittaa tuomioistuimia tiedottamiseen. Korkeimmassa oikeudessa tilanne on huono sikäli, että KKO ei julkaise kaikkia ratkaisuja, joissa on myönnetty valituslupa, asianmukaisina selosteina kotisivullaan, vaan näistä asiallisesti julkaisematta jätetyistä ratkaisuista annetaan vain hyvin lyhyt ja usein täysin mitäänsanomaton, muutaman rivin pituinen ilmoitus.

22. Yksi esimerkki tuomioistuinten puutteellisesta tiedottamisesta - jälleen korkeimmasta oikeudesta. Iltapäivälehdessä 23.10.2008 olleen uutisen mukaan KKO alkoi käsitellä eilen, siis 22.10., "T.J:Groupin menneitä pörssisotkuja". Tänään kuulin, että KKO pitää - on jo ilmeisesti pitänyt - jutussa suullisen käsittelyn. KKO ei ole kuitenkaan internet-kotisivullaan tiedottanut tästä mitään. Tiedotesivulla mainitaan sen sijaan esimerkiksi, että "elinkautisvanki Nikita Fouganthinelle on myönnetty valituslupa (26.8.2008) ja että "Korkeimman oikeuden sisäänkäynti siirtyy Yliopistonkatu 5:een" (14.7.2008) jne. Mutta KKO:ssa merkittävässä jutussa pidettävästä suullisesta käsittelystä, jota moni varmaan olisi voinut haluta seurata paikan päällä, ei ylin tuomioistuin tiedottanut kotisivuillaan mitään.

23. Pyydän Teitä, arvoisa Eduskunnan oikeusasiamies, selvittämään

a) Menettelikö korkein oikeus eli sen asianomainen jaosto ennakkopäätöksessä KKO 2008:7 selostetun asian käsittelyssä lain (OK) mukaisesti, kun asianosaisille ei ilmoitettu ennen asian käsittelyä, ketkä KKO:n jäsenet tulisivat käsittelemään ja ratkaisemaan asian?

b) Olisiko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa mainittu tuomioistuimen puolueettomuus edellyttänyt, että asianosaisille olisi edellä a-kohdassa mainitussa jutussa tiedotettu etukäteen eli ennen asian käsittelyä tai sen ratkaisemista KKO:n jaoston kokoonpanosta?

c) Menettelikö korkein oikeus eli sen asianomainen jaosto ennakkopäätöksessä KKO 2008:7 selostetussa jutussa laoin (OK) mukaisesti, kun jutun asianosaisia ei ennen asian käsittelyä tai ennen asian ratkaisemista informoitu siitä, että KKO:n viidestä jäsenestä neljällä oli edellä kerrottu liityntä KKO:n aiemmin ratkaisemaan ns. suureen tupakkajuttuun kun otetaan huomioon, että molemmissa jutuissa oli ainakin välillisesti kyse samasta oikeusongelmasta eli tupakoinnin väitetystä haitallisuudesta?

d) Olisiko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artiklan määräys tuomioistuimen puolueettomuudesta ja siihen perustuva ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö mainitussa KKO:n ratkaisussa 2008:7 selostetussa tapauksessa edellyttänyt, että asianosaisia olisi etukäteen informoitu siitä, että KKO:n viidestä jäsenestä neljällä oli c-kohdassa mainittu kytkös KKO:n aiemmin ratkaisemaan suureen tupakkajuttuun?

e) Tulisiko lakia eli oikeudenkäymiskaarta mielestänne täydentää siten, että siihen otettaisiin säännökset siitä, että jutun käsittelevällä tuomioistuimella olisi aina velvollisuus etukäteen eli ennen asian käsittelyä ilmoittaa asianosaisille jutun tai asian käsittelyyn osallistuvien tuomareiden nimet?Vai onko edellä kuvattu suomalainen jääviyskysymyksen käsittelemistä ja selvittämistä koskeva nykyinen käytäntö, jossa näin ei menetellä, lainmukainen ja hyväksyttävä? Onko nykyinen käytäntö avoin, läpinäkyvä ja oikeudenmukainen ja toteuttaako se perustuslain 21 §:n 2 momentissa mainituille oikeudenkäynnin julkisuudelle ja asianosaisen asianmukaiselle kuulemiselle asetettavat vaatimukset?

f) Tulisiko tuomarin ja/tai tuomioistuimen jo voimassa olevan lain nojalla informoida asianosaisia sellaisista seikoista, jotka voivat käsittää laissa tarkoitetun tuomarinjäävin, vaikka tuomari ei itse pitäisi itseään jäävinä, mutta asianosainen saisi tilaisuuden harkita jääviysväitteen tekemistä? Jos voimassa oleva laki ei tätä edellytä, niin tulisiko lakia mielestänne muuttaa niin, että siihen lisättäisiin kyseistä informointivelvollisuutta koskeva säännös, joka koski tuomareita kaikissa oikeusasteissa?

g) Onko mielestänne nykyisin voimassa olevan lain mukaan estettä sille, että tuomioistuimet julkaisisivat internet-kotisivuillaan pääkäsittelyjen osalta etukäteen tietoja ns. juttulistoista, jotta asiasta kiinnostuneilla ihmisillä olisi tieto asiasta ja heille varattaisiin tosiasiallinen tilaisuus saapua seuraamaan julkisia istuntoja? Voisivatko tuomioistuimet voimassa olevan lain nojalla informoida yleisöä muistakin käsittelyyn tulevista asioista ja niiden käsittelyajoista etukäteen? Olisiko lakia mielestänne syytä täydentää siten, että se mahdollistaisi em. internetin avulla tapahtuvan, oikeudenkäynnin julkisuutta edistävän tiedottamisen kaikissa tuomioistuimissa, siis myös ylimmissä oikeuasteissa?

h) Pitäisikö tuomioistumien ratkaisujen julkisuutta lisätä niin, että ratkaisut julkistettaisiin joko kokonaan tai tietyiltä osin tuomioistuimen internet-sivuilla tai niistä laadittaisiin selosteita, jotka julkaistaisiin verkossa. Pitäisikö kaikki KKO:n ratkaisut tapauksissa, joissa on myönnetty valituslupa, julkaista samalla tavalla kuin ennakkopäätökset nykyisin julkistetaan? Hovioikeuden tuomioista ja päätöksistä julkaistaan internet-kotisivuilla vain vähäinen murto-osa kaikista hovioikeuden ratkaisuista. Pitäisikö käytäntöä muuttaa niin, että pääsääntöisesti kaikki tai ainakin suurin osa hovioikeuden ratkaisuista julkaistaisiin internetissä?

24.10.2008

Jyrki Virolainen

professori

34. Lautamies tuomiolla (KKO 2008:95)

1. Korkeimmasta oikeudesta (KKO) annetaan jatkuvalla syötöllä toinen toistaan mielenkiintoisempia ennakkopäätöksiä: perjantaina 17.10. KKO antoi muslimipojan ympärileikkausta koskevan vapauttavan rikostuomion (KKO 2008:93), eilen 20.10. sotasyyllisyysoikeuden tuomionpurkamista koskevan päätöksen (KKO 2008:94) ja tänään 21.10. oli vuorossa tapaus, jossa käräjäoikeuden lautamies tuomittiin virkarikoksesta sakkoon ja vapautettiin lautamiehen tehtävästä (KKO 2008:95). Kaikista näistä tapauksista KKO on laatinut ratkaisun lisäksi lehdistöä ja yleisöä silmällä pitäen tiedotteen, jossa on kerrottu lyhyesti ratkaisujen pääsisältö.

2. Lautamiehen virkarikosta koskeva korkeimman oikeuden tuomio, jota koskeva seloste löytyy KKO:n kotisivulta (http://www.kko.fi/44746.htm), on pitkä ja perusteellinen ja tapauksen faktat ovat niin monimutkaiset, että niitä on tässä tarpeetonta edes yrittää ryhtyä käymään yksityiskohtaisesti läpi. Muutama huomio lienee kuitenkin paikallaan.

3. Käräjäoikeuden normaalikokoonpanoon rikosjutuissa kuuluvat lainoppinut puheenjohtaja ja kolme lautamiestä. Lautamiehet valitaan tehtäväänsä nelivuotiskaudeksi aivan samalla tavalla kuin kunnallisten lautakuntienkin jäsenet. Lautamiehen valitsee poliittinen elin eli kunnanvaltuusto; tämä on periaatteessa tuomioistuimien riippumattomuuden kannalta hieman arveluttavaa.

4. Lautamies on siis käräjäoikeuden maallikkojäsen, mutta hän käyttää periaatteessa samanlaista tuomiovaltaa kuin käräjäoikeuden lainoppinut puheenjohtajakin, vaikka ei olekaan koulutukseltaan juristi; tosin juristikin (ei kuitenkaan tuomioistuimen lainoppinut jäsen) voi toimia lautamiehenä, mutta tämä on harvinaista. Lautamiehellä on asiaa ratkaistaessa samanlainen äänioikeus kuin puheenjohtajana toimivalla ammattituomarilla. Jos kaksi lautamiestä on rikosjutussa eri kannalla kuin lainoppinut puheenjohtaja ja yksi lautamies, voittaa kahden lautamiehen mielipide, joka siis käräjäoikeuden ratkaisuksi, jos sanottu kanta on syytetylle lievempi. Lautamiehellä on periaatteessa myös samanlainen virkavastuu kuin lainoppineella jäsenellä, tätä kaikki lautamiehet eivät ehkä aina muista tai ymmärrä. - Nämä tiedot olisi ollut minusta aiheellista mainita myös KKO:n tänään antamassa ratkaisutiedotteessa, jotta yleisö ymmärtäisi paremmin lautamiehen tehtävänkuvan ja vastuun. KKO:n tiedote on muutenkin hyvin niukka.

5. Puheena olevassa oikeusjutussa tarkoitetussa tapauksessa Porvoon käräjäoikeuden kokoonpanoon kuulunut lautamies A osallistui vuonna 2005 törkeää petosta koskevan jutun käsittelyyn. Oikeuskansleri, jolle oli kanneltu A:n menettelystä, määräsi vuonna 2006 valtionsyyttäjän nostamaan virkasyytteen A:ta vastaan. Syytteen mukaisesti Helsingin hovioikeus tuomitsi 25.1.2007 antamallaan tuomiolla A:n RL 40 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen ja vapautettavaksi lautamiehen tehtävästään. Korkein oikeus vahvisti ennakkopäätöksessään hovioikeuden tuomion lopputuloksen.

6. A:n syyksi luettiin kaksi eri tekoa. Ensiksikin hän oli marras-joulukuussa 2005 osallistunut sanotun petosjutun käsittelyyn ja ratkaisemiseen siitä huolimatta, että hän oli ottanut etukäteen kantaa asiassa syytettynä olleen henkilön syyllisyyteen. Tarkemmin sanottuna A oli ennen asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä lausunut parin tuttavansa kanssa käymäsään keskustelussa käsityksiään syytetyn menettelyn rangaistavuudesta; A:n mukaan syytetty ei ollut syyllistynyt rikokseen. Keskustelun aikana oli mainittu jopa vedonlyönti oikeudenkäynnin kohteeksi myöhemmin tulleen rikosasian lopputuloksesta. HO ja KKO katsoivat, että A oli tämän johdosta tullut esteelliseksi lautamiehenä, joten hänen olisi pitänyt omasta aloitteestaan vetäytyä sanotun rikosjutun käsittelystä, mutta tämän hän oli laiminlyönyt. Näin A oli tahallaan rikkonut virkavelvollisuutensa.

7. Toiseksi A oli asiaa tuomarina käräjäoikeudessa ratkaistessaan nojautunut ratkaisunsa, joka siis tuli myös käräjäoikeuden ratkaisuksi, perusteluissa kyseisen rikosjutun asianomistajasta (lähinnä asianomistajan henkisestä toimintakyvystä) keväällä 2002 ennen oikeudenkäyntiä ja esitutkintaa tekemiinsä omiin yksityisiin havaintoihinsa, joita ei ollut jutun asianosaisten toimesta tuotu esiin asian pääkäsittelyssä käräjäoikeudessa. Asianomistajan henkinen tila noihin aikoihin oli ollut oikeudenkäynnissä keskeinen kysymys. KKO katsoi, että A:n olisi lautamiehen toimessaan tullut tietää, ettei hänellä lain mukaan ollut ollut oikeutta perustaa ratkaisuaan asiassa sellaisiin seikkoihin, joiden johdosta asianosaisilla ei ollut ollut tilaisuutta lausua ja joita asianosaiset eivät edes olleet saaneet oikeudenkäynnissä tietoonsa.

8. Korkeimman oikeuden (oikeusneuvokset Raulos, Vuori, Kitunen, Rautio ja Poutiainen) mukaan lautamies A:n toiminta oli tapahtunut sillä tavalla ja sellaisissa olosuhteissa, että hänen oli täytynyt ymmärtää antaneensa menettelyllään perustelun aiheen epäillä puolueettomuuttaan. A oli lisäksi perustanut ratkaisunsa niin kutsutun välittömyysperiaatteen (ROL 11:2) vastaisesti asiaa koskeneisiin omiin tietoihinsa, jotka eivät olleet oikeudenkäynnissä esillä. KKO:n mukaan A:n vetoamisella tietämättömyyteensä lainsisällöstä maallikkojäsenenä ei ollut merkitystä, koska käräjäoikeuden puheenjohtaja oli kiinnittänyt A:n huomiota siihen A:n laatimasta muistiosta ilmenevän perustelun siihen osaan, jossa A oli tukeutunut oikeudenkäynnin ulkopuolella tekemäänsä havaintoon asianomistajan henkisestä tilasta.

9. Ratkaisusta ilmenee hyvin, miten tärkeä merkitys tuomarin ja sen myötä koko oikeudenkäynnin puolueettomuudella on, olkoonkin että kyse on tässä tapauksessa ollut "vain" yhden maallikkojäsenen virheellisestä ja puolueettomuutta loukkaavasta menettelystä. A ei olisi saanut tietenkään osallistua jutun käsittelyyn lautamiehenä, jos hän oli ottanut etukäteen kantaa syyllisyyskysymykseen ja lyönyt jopa siitä ulkopuolisten kanssa vetoa. Selvää on myös, ettei A olisi saanut hyödyntää omia yksityisiä tietojaan ratkaisua tehtäessä.

10. Mutta olisiko A:n osallistuminen jutun ratkaisuun voitu estää? Nythän käräjäoikeuden ratkaisuksi tuli A:n ja toisen lautamiehen kanta syytteen hylkäämisestä; puheenjohtaja ja kolmas lautamies olisivat tuominneet syytetyn rangaistukseen. Jutussa valitettiin hovioikeuteen, joka palautti, kun A:n esteellisyys ilmeni lopullisesti, jutun takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Tästä aiheutui asianosaisille ylimääräisiä kustannuksia.

11. Jutun pääkäsittely käräjäoikeudessa päättyi 24.11. 2005, ja välittömästi sen jälkeen käräjäoikeus piti ensimmäisen päätösneuvottelun, jota jatkettiin seuraavana päivänä. Mutta jo 24.11. pidetyssä neuvottelussa ilmeni, että A:lla oli sellaista yksityistä tietoa asianomistajan henkisestä tilasta, jota ei tuotu pääkäsittelyssä asianosaisten toimesta esiin.

12. Näyttäisi selvältä, että A:n esteellisyys ja puolueettomuuden menetys oli valjennut käräjäoikeuden muille jäsenille jo 24.11. pidetyssä päätösneuvottelussa, vaikkei edellä mainitusta vedonlyönnistä ilmeisesti ollut tuolloin vielä mitään hajua. Miksi siis käräjäoikeus ei ottanut kysymystä A:n esteellisyydestä tutkittavaksi ja todennut, että A on esteellinen ja puolueettomuutensa menettänyt koska hänellä oli sanottua yksityisluonteista tietoa jutun ratkaisun kannalta relevantista seikasta eli asianomistajan henkisestä tilasta? Tämä on jäänyt minulle ratkaisua lukiessa arvoitukseksi.

Onko käräjäoikeus, sen lainoppinut puheenjohtaja erityisesti, kenties ollut sitä mieltä, ettei A:ta olisi voitu esteellisenä "erottaa" kokoonpanosta, jollei hän itse jäävää itseään? Tämä on kuitenkin harhaluulo, sillä laissahan sanotaan selvästi, että tuomioistuin voi myös omasta aloitteestaan ottaa ratkaistavaksi kysymyksen jonkun jäsenen esteellisyydestä (OK 13:9.1) Näin olisi minusta voitu ja pitänytkin tehdä, jos ilmeni, että A ei halunnut itse vetäytyä kokoonpanosta. Oikeuden puheenjohtajan olisi tullut informoida A:ta sanotusta vaihtoehdosta.

13. Toinen tapa olisi ollut se, johon olen tässä blogissani jo viime viikolla (Tuomarin etiikka, osa I) kiinnittänyt huomiota. Käräjäoikeus olisi voinut 24.11. informoida asianosaisia, jotka kenties vielä olivat päätösneuvottelujen aikana käräjäoikeuden tiloissa saapuvilla, tilanteessa eli siitä, että A:lla oli tiedossaan jutunratkaisun kannalta yksityistä tietoa, joka ei ollut tullut pääkäsittelyssä ollenkaan esiin. Laki ei tällaiseen informoitiin tuomioistuinta suoranaisesti velvoita, mutta niin pitäisi toimia, jos oikeudenkäynti on reilua ja avointa; tämä kuuluu tuomarin etiikkaan. Jos näin olisi tehty, niin on varsin todennäköistä, että joku jutun asianosaista olisi tehnyt A:ta koskevan jääviysväitteen, joka olisi todennäköisesti käräjäoikeudessa myös hyväksytty.

14. Jos A olisi todettu käräjäoikeuden päätöksellä 24.11. esteelliseksi, olisi vältytty monelta "pahalta". Käräjäoikeuden käsittelyä ei olisi tarvinnut A:n esteellisyyden takia uusia, koska lain mukaan käräjäoikeus on päätösvaltainen myös kokoonpanossa 1+2, jos käräjäoikeuden kolmesta lautamiehestä yhdelle tulee este pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen (OK 2:2). Käräjäoikeuden tuomioksi olisi siten tullut puheenjohtajan ja toisen jäljelle jääneen lautamiehen kanta. Mahdollisesti tuomiosta olisi tässäkin tapauksessa valitettu hovioikeuteen, mutta hovioikeuden ei olisi tarvinnut palauttaa juttua uudelleen käräjäoikeuteen, vaan hovioikeus olisi ratkaissut jutun lopullisesti. Tällä tavalla menetellen olisi siis säästetty oikeudenkäynnin kustannuksia.

15. Käräjäoikeus ei kuitenkaan näin toiminut, vaan päätösneuvottelua jatkettiin A:n ollessa edelleen mukana oikeuden kokoonpanossa seuraavana päivänä eli 25.11. Huomio kiinnittyy siihen, että 24.11. pidetyn neuvottelun lopuksi oikeuden puheenjohtaja kehotti lautamies A:ta laatimaan muistion mielipiteestään, jota toinen lautamies siis kannatti. Näin tapahtui luultavasti siksi, että oikeuden puheenjohtaja välttyisi käräjäoikeuden "lautamiespäätöksen" perustelujen kirjoittamistyöltä. A:n mukaan oikeuden puheenjohtaja olisi vasta 25.11., saatuaan A:n laatiman muistion, ottanut esille A:n yksityisen havainnon ja todennut lakonisesti, että sen käyttämiseen "joku voi puuttua".

Kertomansa mukaan A oli tällöin ilmoittanut, että kyseinen tieto voitiin jättää poiskin lopullisen tuomion perusteluista, muistion A sanoo kirjoittaneensa vain käräjäoikeuden perustelujen luonnokseksi. A samoin kuin toinen lopputuloksesta A:n kanssa samaa mieltä ollut lautamies ovat kertoneet KKO:n suullisessa käsittelyssä, että he olivat jääneet päätösneuvottelussa 25.11. siihen käsitykseen, ettei A:n henkilökohtaiseen havaintoon perustuvaa tietoa otettaisi tuomion perusteluihin, mutta puheenjohtaja oli kuitenkin jättänyt tiedon neuvottelun jälkeen laatimaansa lopulliseen tuomioon. A ei ollut pyytänyt eikä hänelle ollut varattu puheenjohtajan toimesta tilaisuutta tarkastaa lopullisen tuomion sisältöä. KKO:n ratkaisuselosteen mukaan käräjäoikeuden puheenjohtaja ei ole KKO:ssa kuultuna kiistänyt näiden A:n kertomien tietojen paikkansa pitävyyttä. Puheenjohtaja on lausunut, ettei hän ollut jättänyt tuomiosta pois A:n henkilökohtaiseen havaintoon perustuvaa perustelun osaa, koska siinä oli kysymys ratkaisun kannalta merkityksellisestä seikasta.

16. En halua väittää, että käräjäoikeuden puheenjohtaja olisi menetellyt lain vastaisesti, mutta minun mielestäni päätösneuvottelussa olisi hyvin voitu menetellä toisellakin tavalla. Itse olen viimeksi toiminut käräjäoikeuden puheenjohtaja jo yli 15 vuotta sitten, joten oikaiskaa ihmeessä, hyvät lukijat, jos olen väärässä!

17. Itse olisin oikeuden puheenjohtajana ensinnäkin ottanut kysymyksen A:n esteellisyydestä esille jo ensimmäisessä päätösneuvottelussa 24.11., kuten olen edellä jo kertonut, koska A:n yksityiset tiedot ja havainnot, joihin hän on nojautunut, tulivat jo tuolloin esille. Olisin joka tapauksessa muistuttanut A:ta jo tuolloin eli siis 24.11., ettei hän voi lain mukaan vedota kyseisiin yksityisiin havaintoihinsa tuomion perusteina. En olisi pyytänyt A:ta laatimaan muistiota perusteluiksi, koska kokemus on osoittanut, että tämä ei yleensä onnistu kovin hyvin. Lautamiehellä on toki oltava oikeus tarkastaa, etenkin näin epäselvässä ja kiistanalaisessa tilanteessa, oikeuden puheenjohtajan lopullisesti laatimat, lautamiesten kantaa ilmaisemat tuomion kirjalliset perustelut. Jos A ja toinen lautamies olisivat tällöin vaatineet, että mainittu ongelmallinen perustelulauma olisi poistettava tuomion perusteluista, olisi näin tullut tietenkin menetellä.

18 (kirjoitettu 23.10.) KKO siis katsoi jälkimmäisen syytekohdan osalta, että lautamies A:n vetoamisella "tietämättömyyteensä lain sisällöstä käräjäoikeuden maallikkojäsenenä tai puheenjohtajan menettelyyn lopullisen tuomion kirjoittamisessa" ei ole merkitystä A:n menettelyn arvioinnissa. Olen itse puheenjohtajan menettelyn osalta toisella kannalla, kuten jo edellä kohdassa 17 esitetystä ilmenee. Puheenjohtajan nostettua vasta käräjäoikeuden toisessa neuvottelussa 25.11.2005 esille kysymyksen lautamies A:n yksityisestä tiedosta ja sen merkityksestä, A olisi halunnut, kuten hän on KKO:ssa kertonut, kyseistä yksityistä tietoa tai havaintoa koskevan lausuman poistettavaksi tuomion perusteluista. Lautamies A ja hänen kanssaan jutun lopputuloksesta samaa mieltä ollut toinen lautamies olivat jääneet siihen käsitykseen, ettei tuota ongelmallista tietoa pantaisi lopullisen tuomion perusteluihin. Käräjätuomari ei kuitenkaan noudattanut lautamiesten toivomusta ja tahtoa vaan päätti sisällyttää lausuman tuomioon. Käräjätuomari on perustellut menettelyään, joka tuntuu oudolta, sillä, että sanottu tieto oli vaikuttanut A:n ja toisen lautamiehen ratkaisuun.

Ilmeistä kuitenkin oli, että A:n ja toisen lautamiehen kanta eli lopputulos olisi ollut täysin sama, vaikka ongelmallista tietoa koskeva seikkaa ei olisi otettu huomioon ja pantu tuomion perustaksi. Sangen outoa on se, ettei käräjätuomari antanut kyseisten kahden lautamiehen tarkistaa lopullisen tuomion ja perustelujen sisältöä, vaikka juuri heidän lausumansa tuli käräjäoikeuden tuomion sisällöksi! Tuomarin olisi pitänyt antaa lopullinen teksti lautamiesten tarkastettavaksi, vaikka nämä eivät olisi osanneet sitä itse pyytää. - Olisin sitä mieltä, että puheenjohtajan kyseisen menettelyn johdosta lautamiestä vastaan ajettu syyte olisi tullut jälkimäisen kohdan oalta hylätä.

19. Kysymys lautamiehen oikeudellisesta suhteessa ammattituomarin eli käräjäoikeuden lainoppineen jäsenen virkavastuuseen on mielenkiintoinen ja sillä on myös käytännössä suuri merkitys. Vaikka lautamiehellä on periaatteessa samanlainen virkavastuu ratkaisun laillisuudesta kuin käräjäoikeuden ammattituomarilla, käytännössä hänen vastuutaan ei kuitenkaan ole aina pidetty yhtä laajana kuin lakimiespuheenjohtajalla. Lakia säädettäessä kysymys lautamiehen vastuusta on jätetty avoimeksi ja oikeuskäytännön varaan, mutta oikeuskäytäntöä ei ole juurikaan kertynyt. Kun kyseinen Porvoon tapaus on oikeastaan ensimmäinen, jossa lautamiehen oikeudellinen vastuu on konkretisoitunut korkeimmassa oikeudessa, olisi odottanut, että KKO olisi tuomionsa perusteluissa pohtinut lautamiehen vastuuta myös yleiseltä kannalta verraten laajasti.

Hyvää "johtoa" kysymyksen tarkasteluun KKO olisi saanut esimerkiksi oikeuskansleri Jaakko Jonkan professori Juha Lappalaisen juhlakirjaan "Oikeudenkäyntejä ja tuomioistuimia" vuonna 2007 kirjoittamasta artikkelista, jossa on pohdittu sanottua kysymystä aika perusteellisesti (s. 179-189). Mutta KKO on sivuttanut sanotun tarkastelun kokonaan, vaikka syytetty A on nimenomaan vedonnut siihen, että hän oli maallikkona tietämätön yksityisen tiedon merkityksestä ja väitti myös, ettei oikeuden puheenjohtaja ollut informoinut häntä riittävästi asian suhteen. -Minusta tämä on selkeä puute KKO:n perusteluissa.