1101. Terrorismi saapui Suomen Turkuun

1. KRP:n mukaan Turun eilisiä puukotuksia Kauppatorilla ja Puutorillla tutkitaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä murhina sekä niiden yrityksinä. Eilen perjantaina poliisi ei vielä halunnut ottaa kantaa siihen, oliko kyseessä terroriteko.

2. Herätti huomiota, että pääministeri Juha Sipilä julisti myöhään eilen illalla, etteivät Turun puukotukset "varmuudella" ole terrorismirikoksia. Mikä ihmeen hoppu Sipilällä oli mennä tuolla tavoin kaikelle kansalle julistamaan, kun asian selvittely oli vielä aivan alkuvaiheessaan? Todennäköisesti siksi, että terrorsimi on kauhea asia ja rikos ja pääministeri olisi halunnut, ettei sellainen olisi, ainakaan vielä, ulottanut lonkeroitaan Suomeen. Pääministerin tulisi kuitenkin ottaa asiat, myös ikävät sellaiset, asioina eikä kiirehtiä tutkinnan etenemisen edelle.

3. Eilisen jälkeen poliisi ja muut viran omaiset ovat jatkaneet tiiviisti asian selvittämistä ja puukotusten tutkintaa. Tekoja on tutkittu murhina, mutta yön aikana saadun lisätiedon myötä rikosnimikkeinä ovat nyt terroristisessa tarkoituksessa tehdyt murhat sekä niiden yritykset, 

4. Puukotuksen uhreista kaksi on menehtynyt ja kahdeksan on loukkaantunut ja sairaalahoidossa. Kuolleet ovat Suomen kansalaisia, mutta loukkaantuneiden joukossa on yksi Italian ja kaksi Ruotsin kansalaista. Kuolleet ovat suomalaisia naisia. Huomiota on herättänyt se, että puukotukset ovat ylipäätään kohdistuneet lähinnä naisiin.

5. Puukotukset tapahtuivat eilen kello 16 aikaan ja tekijä ehti pukottaa  kaikkiaan 10 ihmistä muutaman minuutin aikana. Ensimmäinen puukotus tapahtui kello 16.02 ja tekijä saatiin pysäytetyksi jo kolmen minuutin kuluttua kello 16.05. Poliisi pysäytti hänen kulkunsa ampumalla miestä reiteen. Useat sivulliset osallistuivat tekijän takaa-ajoon ja puukotettujen auttamiseen. Puukottaja myös sairaalahoidossa ja häntä on yritetty alustavasti puhutella. 

6. Puukotuksista epäilty on 18-vuotias Marokon kansalainen. Hänen oikesa nimensä on Abderrahman Mechkah, ensin hänen nimekseen ilmoitettiin Abdul Rahman. Hän on tullut Suomeen keväällä 2016 turvapaikanhakijana. Tietoa siitä, onko miehen turvapaikkahakemuksensa jo käsitelty ja mahdollisesti hylätty, ei annettu heti julki, mutta nyttmmin on ilmennyt, että hänen hakemuksensa oli hylätty.   Epäilty on asunut Turun vastaanottokeskuksessa. Se, että tekijä ja viisi muuta rikoksesta epäiltyä ovat marokkolaisia, ei ole sinänsä kovin suuri yllätys. Viime aikoina suurin osa Isisin ns. vierastaisteljoitsta, jotka ovat tehneet terroristisia iskuja eri puolilla Eurooppaa, viimeksi toissa päivänä Barvelonassa ja toisessa espanjalaisessa kaupungissa, on ollut lähtöisin nimenomaan Marokosta.

7. Poliisi on ottanut rikoksesta epäiltyinä kiinni neljä marokkolaista mistä, jotka ovat luultavasti myös turvapaikanhakijoita. Yksi marokkolainen epäilty on etsintäkuulutettu. Miesten käytössä ollut pakettiauto on poliisin hallussa.

8. Radiossa ja televisiossa on lähes koko päivän käsitelty Turun tapausta.  Tiedotustilaisuuksia ovat järjestäneet mm. KRP, Supo ja kello 16 Valtioneuvoston linnassa pääministeri Juha Sipilä. Turun torille on tuotu paljon kyttilöitä ja kukkia, myös presidentti Niinistö on lähettänyt rikospaikalle omat kukkansa. Koko maas on kehotettu järjestämään suruliptus. Eilen Turun tuomiokirkossa järjestettiin tilaisuus, jossa olivat läsnä Saui Niinistön ohella myös sisäministeri Paula Risikko ja valtiovarainministeri Petteri Orpo vaimonsa kanssa. Risikko pyyhki kirkossa liikutuksesta silmiään. 

9. Poliisi on kieltänyt tapahtumapikan läheisyydessä aiotut mielenosoitukset. Poliisi pelkää, että Suomi ensin -liikkeen edustajat häiriköisivät rauhallisia mielenosoituksia. Kansalaisia on kehotettu rauhallisuuteen.

10. Sisäministeri Paula Risikko ja ministeri Petteri Orpo ovat esittäneet, että Suomeen otettaisiin lisää turvapaikanhakijoita, siis kiintiöpakolaisia. Keskusta ei ole ilmaissut kantaansa, ei lioin  hallituksessa ottopojan asemassa olevat UV:n ministerit. Perussuomalaiset, siis Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset, ovat ymmärtääkseni vastustaneet Risikon ja kumppaneiden sanottua aloitetta.

11. Poliittisesti voidaan kysyä, kenen laariin Turun tapaus voisi "sataa" eli keitä poliittiia puolueita tai ryhmittymiä tapahtuma voisi kenties edistää.  Perussuomalaisia kenties, koska he ovat suhtautuneet kiintiöpakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden määrään lisäämiseen kieltaisesti. Vaikea sanoa.

12. Presidentti Niinistö on - totta kai - on ollut  ja halunnut olla (tässäkin asiassa) hyvin näkyvästi esillä. Hän on tuominnut teot raukkamaisina ja hirveisinä rikoksina, hän on ollut Turun tuomiokirkossa järjestetyssä tilaisuudessa ja hän on lähettänyt tapahtumapaikalle kukkansa. Jos tapauksen katsotaan vaarantavan suomalaisten turvallisuutta tai ainakin turvallisuuden tunnnetta, mikä on hyvinkin mahdollista, Turun keissi lisää Niinistön suosiota ja vahvistaa hänen asemaansa presidentinvaaleissa. 

13. Toki kaikki mutkin presidenttiehdokkaat ovat olleet mukana tuomitsemassa ko. terrorismirikoksen ja vakuuttelemassa, ette Suomi anna terroristien vaarantaa kansalaistemme elämää. TV1:ssä haastateltiin tapauksen johdosta myös keskustan presidenttiehdokasta Matti Vanhasta. 

14. Niin tai näin, mutta tänään kristillisdemokraatit (KD) päättivät puoluekokouksessaan, ettei puolue asetakaan omaa ehdokastaan tammikuun vaaleihin, vaan tukee Sauli Niinistön uudelleen valintaa. Vaijhtoehtona oli kokouslähteiden mukaan Pekka Haaviston tukeminen. Joitakin soraääniä KD:n kokouksessa tosin esiintyi, ja ne kumpusivat epäilyksestä, onko Sauli Niinistö "tarpeeksi kristillinen" kelvatakseen KD:n tukemaksi ehdokkaaksi. Hyvä kysymys sinänsä, sillä eihän Saulikaan toki ole täydellisen puhdas pulmunen.

Presidentti moitti kärkevästi suomalaisia

15. Presidentti Niinistö antoi tänään pitkän lausunnon Turun tapauksesta. Tämä vuodatuksen Ilta-Sanomat otsikoi toteamuksella "Törkeää leimaamista on jo kuultu tarpeksi". Niinistön peräänkuulutti  ja kehotti kansalaisia - jälleen kerran - malttiin ja tolkullisuuteen. Niinistö moitti suomalaisia - arvatenkin erityisesti niitä "kauheita Halla-ahon perussuomalaisia" -  asiattomista maahanmuuttopoliittisista puheista. 

16. Presidentin pitäisi kyllä pystyä parempaan eikä ainakaan lähteä tässä tilanteessa osoittamaan osaa kansasta ja syyttämään heitä (muka) törkeästä leimaamisesta. Näin ei puhu eikä toimi koko kansan presidentti! Käsittämätöntä puhetta ja leimaamishalua Niinistöltä! Mutta asia on niin, että tämäkin lausunto kuuluu osana Niinistö vaalikampanjaan, jota hän on käymässä ja käynyt jo monta kuukautta.

                                         Puukotuksista epäilty Abderrahman Mechkah

932. Syyttäjät hakevat valituslupaa Auerin jutussa

1. Vaasan hovioikeus hylkäsi 19.2.2015 Anneli Aueria vastaan Ulvila-jutussa ajetun murhasyytteen. Hovioikeuden tuomio on hyvin perusteltu. Kommentoin ratkaisua lyhyesti samana päivänä julkaisemassani blogijutussa nro 916 "Auer on syytön", sen voi lukea tästä.

2. Illalla 19.2. lähetetyssä TV1:n A-talk -ohjelmassa valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen suhtautui sangen epäillen mahdollisuuteen, että syyttäjä pyytäisi jutussa vielä valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Nissinen kertoi, että hän keskustelee asiasta heti seuraavana päivänä syytettä ajaneiden syyttäjien kanssa ja sanoi, että hän päättää heti tämän jälkeen, haetaanko valituslupaa vai ei. Valtakunnansyyttäjä edustaa syyttäjiä korkeimmassa oikeudessa ja päättää, valittaako syyttäjä hovioikeuden tuomiosta KKO:een.

3. Valitusaika hovioikeudesta KKO:een on sangen pitkä, peräti 60 päivää eli kaksi kuukautta. Kun käräjäoikeuden tuomiosta valitetaan hovioikeuteen, joutuu valituksen tekemistä pohtiva asianosainen päättämään valituksen tekemisestä jo seitsemän päivän kuluessa tuomion julistamisesta tai antamisesta, sillä hänen on ilmoitettava mainitun määräajan kuluessa  tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun. Jollei tyytymättömyyttä ilmoiteta, tuomio saa lainvoiman ja asianosainen menettää valitusoikeutensa.

4. Korkeimpaan oikeuteen valittaessaan asianosaisen ei sitä vastoin tarvitse ilmoittaa ensin tyytymättömyyttä, joten hänellä on ruhtinaalliset 60 päivää aikaa pohtia valituksen tekemistä. Ruotsissa valitusaika hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen on (ollut jo ainakin vuodesta 1948 lähtien) puolta lyhyempi kuin Suomessa, sillä se on vain neljä viikkoa (28 päivää siis); samanpituinen kuin valitusaika käräjäoikeudesta hovioikeuteen. Suomessa lainsäätäjä ei ole sitä vastoin hoksannut, että tekninen kehitys ja yhteiskunnalliset olosuhteet ovat muuttuneet sulkakynien ajoista suuresti ja että valituksen voi nykyisin tehdä myös sähköisesti. Meillä on vain "katsottu", että koska ko.valitusaika on ollut mainitut 60 päivää iät ja ajat eli jo autonomian aikana, jolloin hovioikeuden päätöksistä valitettiin senaatin oikeusosastolle, niin määräaika saa olla sama eli 60 päivää hamaan tulevaisuuteen asti.

5. Kun laki on sellainen kuin on, syyttäjä voi esimerkiksi törkeimmissä rikosjutuissa, joissa hovioikeus on hylännyt syytteen, halutessaan roikottaa syytettyä ns. löysässä hirressä ja jättää valitusluvan hakemisen ja valituksen tekemisen aivan viime tippaan ja päättää asiasta vasta kun hovioikeuden tuomion antamisesta on kulunut vaikkapa 59 päivää. Näin on tapahtunut Auerin jutussa.

6. Matti Nissisen lupailemaa ilmoitusta, jota tulkittiin yleisesti siten, että syyttäjät eivät hae valituslupaa, vaan tyytyvät hovioikeuden vapauttavaan tuomioon, ei kuulunut, vaikka helmikuu vaihtui maaliskuuksi ja maaliskuu puolestaan huhtikuuksi. Vanhaa sanontaa hieman mukaillen voitaisiin sanoa, että kello kävi ja kuukaudet vaihtuivat toisiksi, mutta Nissistä ja hänen ilmoitustaan ei vain näkynyt tai kuulunut.

7. Matti Nissinen antoi siis odotuttaa ilmoitustaan ja pitää "porukan" jännityksessä. Ensin katsottiin eduskuntavaalit, joissa koettiin perussuomalsisten jatkojytky, ja saatiin kuunnella, miten Timo Soini huudatti kannattajiaan "jytkyttää, jytkyttää" - karjaisuillaan.

8. Eilen maanantaina saatiin sitten jatkojytky, sillä vasta silloin tiedotetitin, että Auerin jutun syyttäjinä toimineet  Kalle Kulmala ja Paula Pohjola olivat ilmeisesti samana päivänä toimittaneet hovioikeudelle valituslupahakemuksensa ja valituksensa; ne lähetetään hovioikeuden toimesta korkeimmalle oikeudelle. Syyttäjät olivat siis ajoittaneet lupahakemuksen tekemisen viimeiseen mahdolliseen päivään, sillä määräaika valituslupahakemuksen tekemiselle päättyi juuri eilen.

9. Valtakunnansyyttäjänvirasto (VKSV) tiedotti asiasta eilen lyhyesti kotisivullaan. Tiedotteessa sanotaan näin: 

"Valituslupaa haetaan, koska syyttäjät haluavat ennakkopäätöksen tuomitsemiskynnyksen korkeudesta. Kyseisessä Ulvilan henkirikosasiassa kynnys on syyttäjien käsityksen mukaan nostettu poikkeuksellisen korkealle poikkeuksellisella tavalla. Valitusluvan hakemiseen on myös painava syy sen vuoksi, mikä merkitys sillä on koko rikosoikeudenhoidon uskottavuudelle ja oikeuskäytännön yhtenäisyydelle".

10. Syyttäjät käyttävät sanaa "poikkeuksellinen" kahdesti eli väittäesään, että 1) hovioikeus on nostanut näyttökynnyksen "poikkeuksellisen korkealle" ja 2) tehnyt tämän vieläpä "poikkeuksellisella tavalla". Tarkemmat perustelut näille väitteille löytyvät varmaankin valituslupahakemuksesta. Itse olen lukenut hovioikeuden tuomion perustelut kursorisesti - ne ovat "poikkeuksellisen" laajat ja seikkaperäiset - ja todennut, että hovioikeus on perustellut todistusharkintaansa "poikkeuksellisen hyvin" ja mallikelpoisella tavalla. 

11. Muitakin "poikkeuksellisia" seikkoja tapauksessa löytyy vaikka millä mitalla. Jutun esitutkinta hoidettiin aikoinaan eräiltä osin "poikkeuksellisen huonosti", rikospaikkatutkinta suorastaan ala-arvoisella tavalla. Hovioikeus luettelee tuomion perusteluissa useita esitutkinnan ja rikospaikkatutkinnan puutteita ja epäselvyyksiä. Kyseisiä virheitä ja puutteita ei voida sälyttää näytön arvioinnissa syytetyn vahingoksi, ne heikentävät syytteen tueksi esitetyn näytön luotettavuutta.

12. Hovioikeus ei minusta menetellyt näyttökynnyksen määrittelyssä virheellisesti tai edes "poikkeuksellisesti", vaan päin vastoin oikein ja taitavasti. Kysymys on siitä, onko syytetyn syyllisyydestä jäänyt näyttöaineiston valossa järkevää tai varteenotettavaa epäilyä. Tätä kysymystä hovioikeus on pohtinut seikkaperäisesti ja päätynyt siihen, että ulkopuoliseen tekijään viittaavaa vaihtoehtoa, johon useat seikat todistusaineistossa viitaavat, ei ole voitu riittävällä varmuudella sulkea pois. 

13. Luultavaa on, että korkein oikeus ei myönnä syyttäjille valituslupaa. Valitusluvan myöntämiselle ei tosin olisi estettä, sillä kysymys näyttö- tai tuomitsemiskynnyksen korkeudesta on osin oikeuskysymys, josta valituslupa voidaan myöntää ennakkopäätösperusteella. Jos valituslupa myönnetään ja valitus siis tutkitaan, voidaan odottaa, että korkein oikeus vahvistaa hovioikeuden tuomion lopputuloksen. Korkein oikeus ei todennäköisesti toimittaisi asiassa suullista käsittelyä - käräjäoikeus ja hovioikeus ovat pitäneet pääkäsittelyn yhteensä jo neljä kertaa - vaan tarkastelisi tapausta yksinomaan kirjallisen aineiston perusteella.

14. Usein väitetään - joskus jopa rikosoikeuden professoreiden lausunnoissa (latojan huomautus) - että korkein oikeus ei ota näyttökysymyksiä lainkaan tutkittavakseen tai tekee näin vain erittäin harvoin. Väite ei kuitenkaan pidä sellaisenaan paikkaansa. Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset koskevat kyllä suurimmalta osin oikeuskysymyksiä eli lain soveltamisessa ilmeneviä ongelmia, joiden suhteen korkein oikeus haluaa ohjata alempien tuomioistuimien lainkäyttöä. Korkein oikeus ottaa kuitenkin aika usein tutkittavakseen tapauksia, joissa on kysymys "vain näytöstä" eli näytön arvioinnista. Tällaisia tapauksia eli "näyttöprejudikaatteja" ovat esimerkiksi ratkaisut  KKO 1989:41, 1997:137, 1998:83, 1999:11, 2001:67, 2002:47, 2004:60, 2004:70, 2006:78, 2007:100, 2009:43, 2011:20, 2013:27 ja KKO 2013:77 selostetut asiat. 

15. Blogijutussa nro 718/15.4.2013 kommentoin KKO:n ratkaisua 2013:27, joka koski ns. Kolkonjärven murhajuttua, jossa oli kysymys nimenomaan näytön arvioinnista ja tuomitsemis- tai näyttökynnyksestä.  Ratkaisua KKO 2013:77 taas olen käsitellyt blogikirjoituksessa nro 791/24.10.2013. Kyseinen tapaus koski lapsen pahoinpitelyä ja siinä oli jo KKO:n ratkaisuotsikon mukaan kysymys nimenomaan näytön arvioinnista. 

16. Todistusharkinnassa voidaan erottaa kaksi puolta, 1) todisteiden näyttörvon määrittäminen ja 2) näytön riittävyyden arviointi. Jälkimmäinen vaihe koskee juridista eli lain soveltamista koskevaa kysymystä, jossa tuomioistuin joutuu pohtimaan, mikä on lakiin ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuva näyttökynnys ja miten vahvaa näyttöä sen ylittyminen edellyttää.

916. Vaasan hovioikeus: Anneli Auer on syytön

1. Pitkään - käsittämättömän pitkään - jatkunut ajojahti Anneli Aueria vastaan sai vihdoin oikeudenmukaisen ratkaisun hovioikeuden tänään antamalla tuomiolla. Hovioikeus totesi seikkaperäisesti ja erinomaisen hyvin laadituissa perusteluissaan jääneen näyttämättä, että Anneli Auer olisi syyllistynyt Jukka Lahden murhaan. Syyttäjällä on todistustaakka, mutta tapauksessa Auerin syyllisyys jäi näyttämättä sillä todennäköisyydellä, jollaista langettava tuomio rikosasiassa edellyttää.

2. Hovioikeuden päätyi perusteluissaan siihen, ettei Auerin ole selvitetty lavastaneen rikospaikkaa ja että hänen syyllisyydestään jäi vähintäänkin varteenotettava epäily. Näyttö- ja tuomitsemiskynnys ei siis ylittynyt.

3. Hovioikeus on antanut tuomion johdosta seuraavan lehdistötiedotteen

LEHDISTÖTIEDOTE 19.2.2015

R 14/232

Ulvilan surma

Vaasan hovioikeus on tänään antamallaan ratkaisulla hylännyt Anneli Aueria vastaan ajetun syytteen Jukka Lahden murhasta tai taposta ja vapauttanut hänet käräjäoikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta sekä kaikesta korvausvelvollisuudesta asianomistajille ja valtiolle. Hovioikeus on lisäksi määrännyt, ettei Aueria ole enää pidettävä tämän asian vuoksi vangittuna.

Auer oli valittanut Satakunnan käräjäoikeuden 12.12.2013 antamasta tuomiosta, jolla hänet oli tuomittu äänestyksen jälkeen Lahden murhasta elinkaudeksi vankeuteen. Käräjäoikeus oli katsonut, ettei Auerin kertomus taloon tunkeutuneesta ulkopuolisesta tekijästä pitänyt paikkaansa vaan että Auer oli surmannut aviopuolisonsa.

Hovioikeus totesi, että syyttäjillä oli todistustaakka kaikista murhan tai tapon rikostunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Auerilla ei sen sijaan ollut velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä eikä myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Esitutkinnan puutteellisuudesta johtuva näytön epävarmuus ei saa varsinkaan vakavien rikosten yhteydessä koitua syytetyn vahingoksi.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin jääneen näyttämättä, että Auerin hätäkeskukseen soittaman puhelun taustalta kuuluvat Lahden valitusäänet olisivat peräisin aikaisemmin äänitetyltä tallenteelta. Auerin ja Lahden nuorimpien lasten kertomukset surmayön tapahtumista eivät olleet uskottavia eivätkä yhteensopivia poliisin teknisessä rikostutkinnassa hankkiman selvityksen kanssa. Kun otettiin huomioon lukuisat ulkopuoliseen tekijään viittaavat seikat ja se, ettei Auerin ollut selvitetty lavastaneen rikospaikkaa, Auerin syyllisyydestä jäi vähintäänkin varteenotettava epäily. Näin ollen hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että Auer olisi tappanut Lahden syytteen teonkuvauksissa esitetyin tavoin. Syyte murhasta tai taposta oli sen vuoksi hylättävä.

Hovioikeuden ratkaisusta on äänestetty. Eri mieltä oleva jäsen arvioi muun muassa teknisen tutkinnan tulokset eri tavalla ja hylkäsi Auerin valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldt sekä hovioikeudenneuvokset Hagar Nordström (eri mieltä) ja Petteri Korhonen. Esittelijänä ja valmistelijana on toiminut viskaali Aleksi Rantanen.

Hovioikeuden tuomio löytyy tästä

4. Otetaanpa tähän tuomion perustelujen johtopäätösosa (kappaleet 318-331) sellaisenaan:

Hovioikeuden yhteenveto ja loppupäätelmät

318. Ulvilan surma on erikoinen rikostapaus, ja se on herättänyt runsaasti keskustelua ja pitkälle menevää mielenkiintoa kansalaisten ja tiedotusvälineiden keskuudessa. Asiassa halutaan saada selville totuus. Hovioikeuden tehtävä rajoittuu kuitenkin ainoastaan siihen totuuteen, joka voidaan saavuttaa sille esitetyn oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Tuomarin on kyettävä, harkittuaan huolellisesti asiassa esitettyä näyttöä ja sen yhteydessä esille tulleita seikkoja, päättämään, mitä asiassa on pidettävä totena, sekä kyettävä perustelemaan johtopäätöksensä tukeutuen näihin tosiseikkoihin. Edellä kuvattu tuomarin harkinta ei voi rikosasiassa koitua syytetyn vahingoksi sellaisten harkinnanvaraisten, avoimien kysymysten osalta, joita ei ole esitutkinnassa kyetty selvittämään ja joihin ei saada riittävän varmoja vastauksia esitetyn näytön perusteella. Tämä rajoittaa merkittävästi sitä, millä tavalla tuomarin johtopäätökset voivat asian ratkaisun perustaksi asetettavien tosiseikkojen suhteen perustua sellaisiin oletuksiin, jotka ovat mahdollisia tai todennäköisiä tuomarin elämänkokemuksen perusteella tai muutoin.

319. Hätäkeskuspuhelutallenne ja siitä ilmenevä tapahtumien kulku on hämmentävä. Toisaalta tallenteelta kuuluu Anneli Auerin hätääntyneisyys, minkä mukaisesti hän pyytää toistuvasti apua ja toivoo sen saapuvan paikalle nopeasti. Jukka Lahden ääntely tai A:n toiminta ja äänet eivät viittaa siihen, että Anneli Auer olisi toiminut tilanteessa väkivaltaisesti. Toisaalta Anneli Auerin toiminta herättää ihmetystä. Hän ei näytä pelkäävän oman tai lastensa turvallisuuden puolesta mutta tuo puhelussa esille, että ulkopuolinen tekijä aikoo tappaa hänen miehensä. Nämä herättävät luonnollisesti kysymyksiä ja kaipaavat vastauksia. Yksiselitteisiä, varmoja vastauksia ei voida antaa, koska tilanne on ollut yllätyksellinen ja Anneli Auer on voinut käyttäytyä luonteelleen tyypillisellä tavalla: hän on järkeistänyt stressitilanteen ja toiminut sen mukaisesti. Rikos on tapahtunut Anneli Auerin makuuhuoneena käyttämässä takkahuoneessa, joten siitä, että Anneli Auer on ollut rikospaikalla, ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä hänen syyllisyydestään, kun otetaan huomioon se selvitys, joka puhuu hänen syyttömyytensä puolesta.

320. Tapahtumat ovat olleet järkyttäviä myös A:lle, mikä yhdessä hänen ensimmäisen puhuttelunsa yhteydessä tehtyjen virheiden kanssa voi selittää sen, miksi myös A:n kertomuksen paikkansapitävyys voidaan kyseenalaistaa esimerkiksi siltä osin kuin hän on päätellyt, että ulkopuolinen tekijä olisi piiloutunut pesuhuoneeseen. Psykologisessa asiantuntijatodistelussa on kyseenalaistettu se, että A olisi voinut pitää puhutteluissa salassa kaikki ne todellisuudessa tekemänsä havainnot, jotka olisivat selvästi puhuneet Anneli Auerin syyllisyyden puolesta. Samoin ei ole pidetty todennäköisenä, että Anneli Auerin toiminta hätäkeskuspuhelun aikana olisi luonut A:lle valemuiston poistuvasta ulkopuolisesta tekijästä.

321. Hätäkeskuspuhelutallenteen äänimaailma on tavanomaisiin väkivaltatilanteisiin nähden poikkeuksellinen, koska tallenteelta ei kuulu kamppailuääniä eikä muitakaan tavanomaiseen väkivaltatilanteeseen liittyviä ääniä. Joidenkin äänien taajuudet poikkeavat tarkempien tutkimusten mukaan siitä, kuinka lujaa ne kuuluvat tallenteella. Jukka Lahden voimakkaat huudot suhteessa hänen vammoihinsa sekä suhteessa tallenteelta kuultaviin Anneli Auerin ääniin ovat herättäneet ihmetystä. A:n kirkaisuäänen osalta on esitetty näkemyksiä sen aitoudesta, minkä lisäksi takaa-ajajan juoksuaskeleiden äänet puuttuvat Anneli Auerin kuvaamassa tilanteessa, kuten myös lasin päälle astumisen äänet. FBI:n lausunnon mukaan kuultavien juoksuaskeleiden lukumäärä voi selittyä eri syillä, kuten takaa-ajajan kenkien pohjan materiaalilaadulla. Nämä kysymykset ovat kuitenkin nostaneet esille kysymyksen siitä, ovatko tallenteelta kuuluvat äänet kaikilta osin aitoja vai onko ne tallennettu ja soitettu hätäkeskuspuhelun aikana. Vaikka äänitutkimuksissa on runsaasti yritetty selvittää näitä kysymyksiä, ovat kysymykset rinnakkaispuhelimen, nauhurin, tietokoneen ja puhelimen jatkojohdollisesta käytöstä jääneet kaikilta osin selvittämättä. Hätäkeskuksen monotallenteen perusteella on ollut myös vaikea arvioida sitä, mistä suunnista äänet oli kulloinkin tuotettu, kuten todistaja TN on kertonut. TN:n ammattitaitoa ja puolueettomuutta ei ole ollut syytä epäillä. Äänimaailmaa arvioitaessa on toisaalta otettava huomioon, että kuvatut tapahtumat ovat poikkeukselliset, eikä niihin liity alkoholi, jonka vaikutuksen alaisina tekijä ja uhri usein ovat asunnoissa tapahtuvien väkivalta- ja henkirikosten aikana.

322. Jukka Lahden surmaamisen kannalta merkityksellisin tapahtumajakso alkaa tallenteen kohdassa 1:58, jolloin Anneli Auer juoksee ensin kohti puhelinta, minkä jälkeen askeleet loittonevat puhelimesta. Tallenteen kohdassa 2:00 kuuluu oven avaamiseen viittaava ääni. Anneli Auerin ja A:n kertomuksia siitä, että Anneli Auer oli tässä yhteydessä juossut talon etu-ulko-ovelle ja ulos, ei ole osoitettu virheellisiksi. Pian tämän jälkeen, noin 10–12 metrin päässä kuuluu, kuinka Jukka Lahti alkaa tallenteen kohdassa 2:03 äännellä poikkeuksellisesti "A-laalalala", mikä viittaa siihen, että samassa yhteydessä hänen päänsä alueelle kohdistetaan voimakasta väkivaltaa. Äänitutkimusten perusteella jää avoimeksi, missä Anneli Auer on tässä vaiheessa. Selvää on, ettei Anneli Auer ole puhelimessa. Tätä kysymystä arvioitaessa on otettava huomioon, että tallenteelta ei kuulu juoksuaskelia kohdissa 2:00–2:03, eikä myöskään takkahuoneen lattialla olleen lasin päällä liikkumiseen viittaavia ääniä. Tallennetta tutkineen TN:n mukaan sitä, mistä suunnasta Anneli Auerin sanomaksi katsottu "(u)-o-l-e", joka kuuluu tallenteella kohdassa 2:03 samanaikaisesti Jukka Lahden ääntelyn kanssa, ei voida ehdottoman varmasti määrittää monotallenteen perusteella. Äänitutkimuksissa ei ole kyetty selvittämään tätä kaksitavuista sanaa. Äänitutkimusten mukaan on mahdollista, että Anneli Auer on ollut tässä yhteydessä muualla kuin takkahuoneessa, mutta väliseinät huomioiden samalla etäisyydellä puhelimesta. Tätä kysymystä arvioitaessa on otettu huomioon se, että Anneli Auer on ollut jälleen puhelimen läheisyydessä tallenteen kohdassa 2:08–2:09, jolloin hän huutaa puhelimeen: "[Hyh], tuleeksielt kettää?" Tallenteella ei kuulu lasin päällä liikkumiseen viittaavia ääniä myöskään kohdissa 2:03–2:08, vaikka A ei tässä yhteydessä puhu puhelimeen mitään, kuten ei myöskään hätäkeskuspäivystäjä. Puhelimessa oleva A ei myöskään reagoi millään tavalla tässä yhteydessä siihen, että Anneli Auerilla olisi jotakin poikkeavaa päällään tai käsissään. Tällaista A:n reaktiota ei ole kuultavissa myöskään sen jälkeen, kun Anneli Auer palaa puhelimeen 2:42. Jukka Lahden viimeiset äänet kuullaan tallenteen kohdassa 2:28, johon liittyy tallenteelta kuultava kolahdus kohdassa 2:29. Takkahuoneessa ei ole nähtävissä sellaisia jälkiä, jotka viittaisivat siihen, että Anneli Auer olisi jättänyt Jukka Lahden surmassa käyttämänsä sorkkaraudan tai vereentyneitä vaatteitaan takkahuoneeseen. Myöskään kohdissa 2:28–2:42 ei kuulu selviä juoksuaskelia eikä lasin päällä liikkumiseen viittaavia ääniä.

323. Näin ollen vaikka Anneli Auer ei ole ollut puhelimessa siinä vaiheessa, kun Jukka Lahti on saanut surmansa, on epätodennäköistä, että Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden hätäkeskuspuhelutallenteen aikana. Tätä johtopäätöstä tukee se, että tekninen rikostutkinta on voinut selvittää, ettei Jukka Lahden kynsien alla, hänen vaatteissaan eikä teossa käytetyssä fileerausveitsessä ole ollut Anneli Aueriin viittaavia kuituja, verta tai DNA:ta. Myöskään Anneli Auerista tai hänen vaatteistaan ei ole esitetty sellaista selvitystä, joka liittäisi hänet tekoon.

324. Anneli Auerin syyttömyyttä tukee vahvasti se, että hän on hätäkeskuspuhelun aikana toistuvasti kiirehtinyt ulkopuolisen avun saamista kohteeseen ja ettei hän ole pyrkinyt päättämään puhelua senkään jälkeen, kun Jukka Lahti on surmattu puhelun aikana. Ei ole uskottavaa, että Anneli Auer olisi menetellyt tällä tavoin, jos hänen olisi pitänyt saattaa Jukka Lahden surmaaminen loppuun puhelun aikana ja vielä suorittaa tarvittavat lavastustoimet.

325. Teossa käytetyn fileerausveitsen ei ole näytetty kuuluneen Anneli Auerin talouteen. Anneli Auerin hallusta ei ole löytynyt teossa käytettyä sorkkarautaa tai niitä vereentyneitä jalkineita, vaatteita tai näppylähansikkaita, joihin viittaavat löydökset on tehty takkahuoneesta. Anneli Auerin ei ole näytetty lavastaneen rikospaikalla todettuja verijälkiä. Rikospaikalla ei ole ollut viitteitä siitä, että pintoja olisi pesty teon jälkeen. Keittiössä tai talon pesutiloissa ei ole ollut myöskään tällaiseen siivoamiseen tai peseytymiseen viittaavia jälkiä. Olohuoneessa ei ole ollut tippuverijälkiä ja keittiön puhelimessa on ollut vain Anneli Auerin verta. Se, ettei takkahuoneen ja terassin ulkopuolisia tiloja ole teknisessä rikostutkinnassa tutkittu perusteellisemmin, on pidettävä vakavana puutteena. Jos näin olisi tehty, olisi voitu saada sellaista näyttöä, joka olisi voinut yhtä hyvin puhua Anneli Auerin syyllisyyden puolesta kuin sitä vastaankin. Tämä mahdollistaa erisuuntaiset arvailut muun muassa siitä, ovatko tekoon liittyneet ruskeankirjavat tekokuidut olleet peräisin Anneli Auerin taloudesta. Tämä ky­symys on kuitenkin jäänyt selvittämättä, eivätkä Anneli Auerin nuorempien lasten kertomukset teossa käytetyistä kilvistä ja niihin naulatuista/teipatuista/liimatuista ruskeista pyyhkeistä ole näiltäkään osin luotettavia. Joka tapauksessa tämänkaltaisia tulkintoja ei saa tehdä syytetyn vahingoksi. Esitettyjä väitteitä laajamittaisista lavastustoimista, jotka olisi tullut suorittaa onnistuneesti loppuun perheriitaa seuranneen teon jälkeen siten, että Anneli Auerin syyllisyyteen viittaavat jäljet olisi tyystin hävitetty lyhyessä ajassa aiheuttamatta ristiriitaisia jälkiä tai muita löydöksiä, on pidettävä epätodennäköisinä.

326. Rikospaikalla on teon jälkeen useaan eri otteeseen etsitty tekoon liittyviä tekovälineitä, jalkineita ja vaatteita, eikä niitä ole löydetty. Se, että talo on ollut vain tavanomaisesti eristettynä ja että Anneli Auer on teon jälkeen käynyt talossa yhdessä muiden henkilöiden kanssa, ei osoita, että hän olisi pyrkinyt hävittämään rikokseen liittyviä jälkiä. Anneli Auer on muun muassa 2.12.2006 näyttänyt poliisille jalkansa verijälkiä, joita ei ollut tuossa vaiheessa vielä pesty pois ja joita ei ole kuitenkaan tutkittu.

327. Vuosia teon jälkeen tehdyt rekonstruktiot eivät ole kyenneet tuottamaan sellaista tietoa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että alkuperäinen tekninen rikostutkinta olisi tehty virheellisesti ja että Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden. Teknisessä rikostutkinnassa vuonna 2006 otetut valokuvat ja näytteet tukevat yhdessä MM:n ja JJ:n kertomusten kanssa väitettä ulkopuolisesta tekijästä. Ulkopuolinen tekijä on voinut poistua takkahuoneesta ikkunan kautta, kuten A on kertonut havainneensa ja mitä havaintoa valokuvista havaittavat poistumisjäljet tukevat. Tämän jälkeen ulkopuolinen tekijä on voinut poistua etupihan kautta, jonka osalta poliisikoirapartio ei ole jäljestänyt tontin rajaa. Hätäkeskuspuhelutallenteelta ei ole kuultavissa poistumiseen viittaavia ääniä eikä takka- tai pesuhuoneessa ole verisiä kengänjälkiä, jotka viittaisivat siihen, että ulkopuolinen tekijä olisi ennen Jukka Lahden surmaamista piileksinyt pesuhuoneessa. Nämä seikat kyseenalaistavat A:n havaintojen oikeellisuuden. Niiden perusteella ei voida kuitenkaan poissulkea Jukka Lahden surmaajana ulkopuolista tekijää, johon viittaavia jälkiä takkahuoneessa on ollut runsaasti. Takkahuoneen ikkuna on rikottu ulkoapäin, mikä yhdessä A:n ensihavaintojen kanssa tukee Anneli Auerin kertomusta ulkopuolisesta tekijästä. Anneli Auerin nuorempien lasten kertomukset siitä, että Anneli Auer ja A olisivat yhdessä surmanneet Jukka Lahden, ovat ristiriidassa esitetyn teknisen rikostutkinnan näytön kanssa, eikä niitä muutoinkaan voida pitää siinä määrin luotettavina, että asian ratkaisu voitaisiin perustaa osaksikaan niihin.

328. Anneli Auer on esitutkinnassa alkanut epäillä syyllistyneensä Jukka Lahden surmaamiseen sen jälkeen, kun hänelle on ilmoitettu, että ulkopuolisen tekijän mahdollisuus on suljettu pois. Anneli Auer ei ole esitutkinnassa kyennyt kertomaan teosta, teossa käytetyistä välineistä tai suoritetuista lavastustoimenpiteistä. Toisaalta Anneli Auerin kertomukset perustuvat pikemminkin hänen ulkopuolisen tekijän poissuljennasta lähtevään päättelyyn kuin siihen, että hän olisi kertonut esitutkinnassa omat havaintonsa teosta ja tapahtumien etenemisestä. Anneli Auerin esitutkinnassa kertoma on ristiriidassa teknisessä rikostutkinnassa kertyneen näytön sekä niiden havaintojen kanssa, jotka Anneli Auerista on voitu tehdä heti teon jälkeen.

329. Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa on voitu todeta, että Jukka Lahden rinta- ja vatsaonteloissa on ollut vain vähän verta. Tämä on viitannut siihen, että vammat on aiheutettu enintään joitakin kymmeniä minuutteja ennen Jukka Lahden surmaamista hätäkeskuspuhelutallenteen aikana. Joka tapauksessa tämäkin havainto tukee pikemminkin Anneli Auerin syyttömyyttä kuin hänen syyllisyyttään. Anneli Auerin ei ole näytetty puukottaneen Jukka Lahtea kymmeniä kertoja, vaikka tekotapa (modus operandi) on tutkimusten mukaan tyypillinen naishenkilöille teoissa, joissa syynä tekoon on mustasukkaisuus. Tekoon on liittynyt kasvoihin kohdistuneen raa'an väkivallan muodossa piirteitä, jotka eivät ole tyypillisiä parisuhdeväkivaltatilanteissa. Joka tapauksessa näiden tutkimustietojen perusteella ei voida muun näytön puuttuessa edes yhdessä Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikaisen käyttäytymisen ja tallenteelta puuttuvien ulkopuoliseen tekijään viittaavien äänien perusteella päätyä siihen, että Anneli Auer olisi hätäkeskuspuhelutallenteen aikana surmannut Jukka Lahden ja kohdistanut tähän sitä ennen väkivaltaa takkahuoneen lattialta löydetyllä fileerausveitsellä.

330. Jukka Lahden tunnistettavista ja osin epäselviksi jääneistä sanoista (tallenteen kohdat 0:20-2:28) on syytä nostaa esiin seuraavat toisistaan hyvin irrallaan olevat kohdat tallenteelta: auto - hälytyys - tule Annu apuun - se jäi. Se, mitä Jukka Lahti on yrittänyt sanoa, jää epäselväksi ja hyvin tulkinnanvaraiseksi. Samalla tavalla Anneli Auerin puhe, joka on suunnattu takkahuoneeseen ja siellä joko Jukka Lahdelle tai väitetylle ulkopuoliselle tekijälle, jonka Anneli Auer on joko havainnut tai jonka olemassaoloa hän on hätäkeskuspuhelun aikana näytellyt, on tulkinnanvaraista. Tallenteelta käy kuitenkin ilmi, että Anneli Auer reagoi Jukka Lahden avunpyyntöihin, hän juoksee olohuoneen poikki talon etuovelle ja käskee ulkopuolista tekijää lopettamaan väkivallan kohdistamisen Jukka Lahteen. Tämän kaiken hän tekee samanaikaisesti soittaessaan hätäkeskukseen ja pyytäessään apua Jukka Lahdelle. Tallenteen perusteella herättää ihmetystä se, miksi Jukka Lahden tunnistettava puhe kohdistuu vain Anneli Aueriin ja miksi väitetyn ulkopuolisen tekijän teon tai liikkeiden äänet eivät kuulu tallenteella. Samalla tavalla ihmetyttää se, kuinka Anneli Auer olisi onnistunut toteuttamaan kaiken tämän tallenteelta kuultavan toiminnan siten, että se olisi vielä selitettävissä teknisen rikostutkinnan löydöksillä ja ettei läsnä oleva A omalla käytöksellään paljasta Anneli Aueria tekijäksi. Tallenteen tämän kaltainen arvioiminen osoittaa, kuinka tulkinnanvarainen se on, kun otetaan huomioon tapahtumien lyhyt kesto yöaikaan, rikospaikan jälkien moninaisuus ja Anneli Auerin käytettävissä ollut aika tämänkaltaisiin lavastustoimenpiteisiin.

331. Kyse on erittäin vakavasta rikosasiasta, jolloin voidaan edellyttää, että syytteen tueksi on esitetty kattava selvitys siitä, kuka on syyllistynyt väitettyyn rikokseen. Syyksilukevan tuomion edellytyksenä on, ettei tekijän syyllisyydestä jää mitään varteenotettavaa epäilyä. Oikeudenkäyntiaineisto jättää avoimeksi erilaisia varteenotettavia vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja siitä, kuka on surmannut Jukka Lahden hätäkeskuspuhelun aikana. On mahdollista, että ulkopuolinen tekijä on muulla kuin Anneli Auerin kertomuksesta ilmenevällä tavalla kohdistanut Jukka Lahteen väkivaltaa ja lopulta surmannut Jukka Lahden ja ettei Anneli Auer joko osaa tai halua kertoa koko totuutta tässä asiassa. Tällä ei ole kuitenkaan asian ratkaisemisen kannalta merkitystä, koska ulkopuoliseen tekijään viittaavia vaihtoehtoja ei esitetyn näytön perusteella voida riittävällä varmuudella poissulkea, vaan ne saavat pikemminkin tukea rikospaikalla tehdystä teknisestä rikostutkinnasta. Vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen poissulkeminen edellyttäisi, että avoimiksi jääviin kysymyksiin annettaisiin syytetyn vahingoksi vastauksia, jotka perustuisivat ratkaisevasti Anneli Auerin peruuttamiin esitutkintalausumiin ja myös liiaksi tuomarin omaan vakuuttuneisuuteen siitä, mitä asiassa on hänen näkemyksensä mukaan "oikeasti" tapahtunut. Tämä ei ole sallittua. Näin ollen syytteen tueksi esitetty näyttö ei riitä siihen, että Anneli Auerin katsottaisiin surmanneen Jukka Lahden syytteen teonkuvausten mukaisesti ja että hänet tuomittaisiin tästä rikoksesta rangaistukseen. Hovioikeudelle ei siten jää muuta vaihtoehtoa kuin hylätä syyte. Asia on ratkaistava epäselvässä tapauksessa syytetyn eduksi ( in dubio pro reo ). 

-------

5. Se, että hovioikeuden tuomio on äänestysratkaisu (2-1), ei heikennä enemmistön perustelujen vakuuttavuutta tai lopputuloksen oikeellisuutta. Hovioikeus tuomion antaminen kesti kauan eli ratkaisua saatiin odottaa neljä kuukautta sen jälkeen, kun hovioikeuden pääkäsittely lokakuussa päättyi. Niin kuin aiemmin olen jo ehtinyt blogissa ennakoida, tämä johtui ilmeisesti aika paljon siitä, että hovioikeuden jäsenet eivät ole päässeet lopputuloksesta yksimielisyyteen. 

6. Tapauksesta lausuntoja vuosikausia medialle jaelleet tai siitä mediassa kirjoittaneet asiantuntijat professori Matti Tolvasesta aina rikostoimittaja Jarkko Sipilään ovat sanoneet, että hovioikeuden äänestysratkaisu olisi "pahin mahdollinen vaihtoehto". Näissä lausunnoissa on kuitenkin lähdetty jonkinlaisesta yleisestä mielipiteestä eli siitä, että Ulvilan surmajutulle saataisiin vihdoin piste eikä korkeinta oikeutta valituslupahakemuksilla "vaivattaisi". 

7. Mutta jos tapausta ja pitkäksi venynyttä oikeusprosessia arvioidaan, niin kuin toki pitäisi, myös ja ennen muuta syytetyn kannalta, hovioikeuden äänestysratkaisu ei heikennä tippaakaan ratkaisun merkitystä ja arvoa. Perusteluistaan tuomio tunnetaan!  Hovioikeuden tuomio on erittäin hyvin perusteltu ja perustelujen valossa Auerin syyllisyydestä jää todellakin vähintäänkin varteenotettava epäily syyllisyydestä. Ketään ei voida tuomita syypääksi murhasta tai ylipäätään vakavasta rikoksesta sillä perusteella, että tuomari on intuitiivisesti vakuuttunut syytetyn syyllisyydestä. Syyte tulee näyttää toteen niin vakuuttavasti syytettä tukevalla näytöllä, ettei syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Perustelujensa lopuksi hovioikeus vetosi in dubio pro reo -sääntöön: Epäselvässä tapauksessa näyttökysymys on ratkaistava syytetyn eduksi.

8. Nyt alkaa - mediassa on jo alkanut - spekulointi sillä, onko hovioikeuden vapauttava tuomio sittenkään päätepiste jo kahdeksan vuotta kestäneen rikosjutun selvittämisessä. Syyttäjät ja poliisi punovat uusia juonia Auerin pään menoksi ja syytettä tukevaa uutta  selvitystä yritetään kaivaa edelleen esiin. Korkeimmalta oikeudelta tullaan hakemaan valituslupaa, se on selvä asia.

9. Aika merkillistä. Vielä hovoikeuden pääkäsittelyn aikana ja sen jälken kaikki asiantuntijat samoin kuin ns. asiantuntijat ovat kilvan vakuuttaneet, että nyt tämä riittää, eli hovoikeus antaa vihdoin lopullisen tuomion asiassa. Asiantuntijat ovat jo kauan sitten olleet varmoja, ettei korkein oikeus tule myöntämään Ulvila-jutussa valituslupaa. Mutta nyt kun hovioikeuden tuomio on saatu, samat asiantuntijat alkavat kiivaasti pohtia, mikä meni vikaan, kun heidän toivomaansa langettavaa tuomioita ei saatukaan, ja mitä voitaisiin jatkossa tehdä, ettei hovioikeuden tuomio jäisi voimaan!

10. Olen itse alusta lähtien ollut vakuuttunut siitä, ettei syytteen tueksi saatu näyttö, jota tutkijat ja syyttäjät ovat yrittäneet hankkia osin kyseenlaisilla tai kenties jopa laittomilla menetelmillä, tule riittämään langettavaan tuomioon, jos maasta löytyy oikeudenmukaisia ja taitavia tuomareita. Vaasan hovioikeudesta sellaisia tuomareita näyttää löytyvän.  

11. Ulvila-tapauksessa oikeus siis lopulta voitti, vaikka pirun kauan se kesti!

874. Oikeusjutun kunniakas päätös

1. Ulvilan murhajutun käsittely alkoi Vaasan hovioikeudessa tänään. Istuntoja pidetään myöhemmin myös Porissa.  Anneli Auer vastaa murhasyytteisiin oikeudessa jo neljättä kertaa, hovioikeudessa juttu on nyt toista kertaa. Auerin puoliso Jukka Lahti surmattiin kotonaan 1.12.2006.

2. Asian esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä on ruodittu tiedotusvälineissä ja oikeusoppineiden lausumissa jo satoja kertoja. Professorikunnasta "päävastuun" myös tämän jutun kommentoinnissa on kantanut tuttuun tyyliinsä Itä-Suomen yliopiston rikos-ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen. Hän on toiminut pitkään myös virallisena syyttäjänä. Tolvasen lausunnot ovat liikkuneet yleisellä tasolla eikä niistä ole ilmennyt mitään uutta ja ihmeellistä. Hänen lehtilausumansa ovat jääneet ihmettelyn ja päivittelyn tasolle. Mutta ihmekös tuo, sillä Tolvasta ovat jututtaneet lähinnä iltapäivälehdissä uraansa aloittelevat nuoret toimittajat. 

3. Tolvanen on viimeksi kertonut tuntemuksistaan eilen MTV:lle antamassaan haastattelussaan. MTV:n nettijuttu on varustettu valokuvilla, joista yksi esittää surmattua Jukka Lahtea, yksi Anneli Aueria ja yksi professori Matti Tolvasta.Tolvanen sanoo lausunnossaan, että "kunniakas päätös Ulvila-jutulle olisi, jos se päättyisi tähän syksyyn". Kunniakkaalla päätöksellä Tolvanen sanoo tarkoittavansa sitä, että hovioikeuden tuomio jäisi lopulliseksi ja etteivät syyttäjät tai puolustus edes valittaisi korkeimpaan oikeuteen, oli tuomio Vaasan hovoikeudessa mikä tahansa.

4. Näkyy selvästi, että monien muiden lakimiesten ohella myös professori Tolvasen mitta alkaa olla täysi eli hän on kyllästynyt koko Ulvila-juttuun. On toki poikkeuksellista, että yhtä ja samaa murhajuttua pitää käsitellä eri oikeusasteissa useita kertoja ja "kierroksia", Ulvila-jutussa ollaan nyt jo neljättä kertaa oikeussalissa ja otetaan vastaan yhä uudelleen samaa näyttöä. Tolvanen varoittelee myös riskeistä, joita todistajien kuulemiseen moneen kertaan samoista asioista liittyy. Tolvanen kertoo tuntevansa ihmismielen, joka on sellainen, että mitä useammin ihmistä kuullaan, sitä hanakammin ihmisen mieli korjaa jo alun perin vajaita mielikuvia.

5. Tolvanen varoittelee - näin hän on tehnyt Ulvila-jutun tiimoilta usein ennenkin - että juttua ei ole enää minkäänlaista tarvetta käsitellä korkeimmassa oikeudessa, "koska jutussa on kyse puhtaasti näyttökysymyksistä". Tolvanen on väittänyt aiemminkin, että korkein oikeus (KKO) ei käytännössä "juuri koskaan" edes anna valituslupaa jutuissa, joissa on kysymys vain näytöstä ja sen arvioinnista.

6. Viimeksi mainittu väite ei kuitenkaan pidä yhtä tosiasioiden kanssa. Asia on päinvastoin niin, että korkein myöntää yllättävän usein valituslupia varsinkin rikosjutuissa ja erityisesti henkirikosasioissa, joissa on kysymys "vain" näytön arvioinnista. Katsoin juuri äsken Finlexistä korkeimman oikeuden ennakkopäätösten osalta, kuinka monessa tapauksessa KKO on antanut valitusluvan ja julkaissut prejudikaatin jutuissa, joissa on vielä ylimmässä oikeusasteessa ollut kysymys näytön arvioinnista. Hakusanalla näytön arviointi löytyi peräti sata KKO:n (100) ennakkopäätöstä, joista useimmat ovat rikosjuttuja ja monet niistä nimenomaan henkirikostapauksia. 

7. Matti Tolvasen väite, jonka mukaan korkein oikeus ei juuri koskaan myönnä valituslupaa näytön arviointia koskevissa tapauksissa, ei siis pidä paikkaansa. Toivottavaa toki olisi, että Vaasan hovioikeuden Ulvila-jutussa antama tuomio olisi niin hyvä ja laadukas, että tapauksen tutkiminen KKO:ssa ei olisi enää tarpeen.

8. Korkein oikeus on käytännössä ennakkopäätöstuomioistuin, joka keskittyy  oikeuskysymyksiin ja sellaisten asioiden tutkintaan, joissa on kysymys lain soveltamisesta. Toisaalta näyttö- ja oikeuskysymyksiä ei voida aina erottaa toisistaan, mikä on osaltaan johtanut siihen, että korkeimmassa oikeudessa voidaan ottaa tutkittavaksi ja myöntää valituslupia tapauksissa, joissa on tosiasiallisesti kyse "vain" tai "lähinnä" näytöstä ja sen arvioinnista. 

9. Tulisi muistaa, että tuomioistuimessa tapahtuva näyttökysymyksen ratkaiseminen jakautuu kahteen eri vaiheeseen, eli 1) todisteiden näyttöarvon punnintaan (varsinainen todistusharkinta) ja 2) näytön riittävyyttä koskevaan päätöksentekoon. Näyttöratkaisu sisältää sekä todisteiden näyttöarvoa että näytön riittävyyttä koskevat tuomareiden kannanotot. Ensiksi mainitussa vaiheessa on kysymys tosiseikoista, jälkimmäisessä taas oikeuskysymyksestä eli lain soveltamisesta. Riittävyysarvioinnissa tuomioistuin vertaa todistusharkinnassa saavutetun teeman eli asianosaisen faktaväitteen todennäköisyysastetta siihen, millaista todistusvoimaa laki todisteilta vaatii, jotta näyttökynnys ylittyisi. Näyttökynnys voi vaihdella ja on rikosjutuissa korkeampi kuin riita-asioissa. Näytön riittävyyden arvioinnissa on kyse normatiivisesta ilmiöstä, jota ei tulisi sekoittaa "yhdeksi möykyksi" yksittäisten todisteiden arvioinnin kanssa. Korkein oikeus on myöntänyt valituslupia juuri näytön riittävyyttä koskevissa tapauksissa. Sellaisesta on kysymys myös Ulvila-jutussa.

10. Millainen olisi sitten Ulvila-jutun tai yleensä oikeusjutun "kunniakas" päätös? Professori Matti Tolvanen ei näytä asettavan - ainakaan Ulvila-jutussa - oikeusprosessille muuta vaatimusta kuin että hovioikeuden tuomio olisi lopullinen eli asianosaiset eivät enää valittaisi" hovoikeuden tuomiosta, olipa se sitten millainen tahansa.

11. Mutta eihän asia toki noin yksinkertainen ole.  Oikeudenkäynti ei ole kunniakas pelkästään sillä perusteella, että tuomio jää lopulliseksi, siis täysin menettelyn tai tuomion laadusta riippumatta. Valitusoikeus on osa oikeusturvaa eikä asianosaisia voida "arvovaltaisilta tahoilta", esimerkiksi professorikunnassa, kehottaa saati kieltää valittamasta ylempään oikeusasteeseen sillä perusteella, että asiaa on jo käsitelty liian kauan.  Oikeusprosessin pitkittyminen johtuu Ulvila-jutussa asian käsittelyyn osallistuneiden viranomaisten virheistä, ammattitaidon riittämättömyydestä ja tutkinnan kohtuuttomasta viivyttelystä. 

12. Vaikka Matti Tolvanen näyttää unohtavan, niin oikeudenkäynnille ja tuomioistuimen ratkaisulle (tuomiolle) pitää toki asettaa tiettyjä laatuvaatimuksia, jotta prosessia ja ratkaisua voitaisiin sanoa hyväksi ja kunniakkaaksi. Prosessi ei ole kunniakas vain siksi, että sitä ei enää jatketa. Jotta asianosaiset ja myös rikosjutun syytetty voisivat tyytyä tuomioon, on edellytettävä, että prosessi on kaikin puolin tasapuolinen, reilu ja oikeudenmukainen ja että myös puolustukselle varataan asianmukainen tilaisuus tulla kuulluksi, esittää todisteita ja ajaa asiaa. 

13. Esimerkiksi Ulvila-jutun syyttäjien lehdissä kerrottu vihjailu, jossa puolustuksen todistajaksi nimeämää ja väitetyn ulkopuolisen tekijän tunnustamisesta kertovaa henkilöä uhkaillaan jo ennen hovioikeuskäsittelyn alkamista mahdollisella perätöntä ilmiantoa koskevalla rikosilmoituksella ei ole minusta reilua ja kunniakasta.

14. Lisäksi tapa, jolla hovioikeus tulee aikanaan perustelemaan antamansa tuomion, on oikeusprosessin asianmukaisuuden ja reiluuden kannalta ratkaisevassa asemassa. Ulvila-prosessille saadaan kunniakas lopputulos, jos hovioikeuskäsittely on tasapuolinen ja asianmukainen ja jos hovoikeus onnistuu perustelemaan tuomionsa ymmärrettävästi, seikkaperäisesti ja todistusoikeuden oppeja hallitsevalla tavalla. Hovioikeuden kokoonpanoon näyttää tälläkin kerralla kuuluvan päteviä tuomareita, joten voimme jäädä luottavaisin mielin seuraamaan asian käsittelyä ja odottamaan jutussa annettavaa tuomiota.

686. Tuomarin prosessinjohdosta Hyvinkään oikeusprosessin valossa

                                     Päällikköainesta...

1. Hyvinkään ampumissurmajutun pääkäsittely alkoi eilen käräjäoikeudessa. Jutun käsittelylle on varattu aikaa peräti kaksi viikkoa. Normaaliin tapaan pääkäsittelyssä kuultiin aluksi syyttäjän rangaistusvaatimukset, tällöin syyttäjä käytännössä lukee haastehakemukseen sisältyvän syytekirjelmän. 

2. Mediassa syyttäjän mainittua prosessitointa kuvataan usein toteamalla, että "oikeudessa luettiin tänään (kovat) syytteet" tietyssä rikosjutussa. Syyttäjän ei kuitenkaan tarvitsisi välttämättä harrastaa pikkutarkkaa sisälukua ja tankata syytekirjelmää sanasta sanaan monotonisella äänellä, vaan hän voisi kertoa syytteen pääkohdat sujuvasti ja olennaisia seikkoja painottaen. Syyttäjänkin olisi hyvä tuntea retoriikan alkeet.

3. Syyttäjän alkupuheenvuoron jälkeen istunnossa kuullaan asianomistajan eli rikoksen uhrin tai, jos on kysymys henrikoksesta, uhrin lähiomaisten vaatimukset. Useimmiten asianomistaj yhtyy syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen ja esittää tämän jälkeen rikokseen perustuvat korvausvaatimuksensa.

4. Oikeussaliselostusten mukaan tällä tavalla aloitettiin myös ampumissurmajutun käsittely eilen Hyvinkään käräjillä. Mutta sitten käsittelyssä tapahtui jotain, mikä sai MTV3:n kokeneen rikostoimittajan Jarkko Sipilän kummastelemaan. Sipilä purki eilen tuntojaan Elinkautinen-blogissaan otsikolla "Murhajutussa raha saa irvokkaan aseman".

5. Jarkko Sipilän selostuksen mukaan oikeudenkäynnissä ei kulunut tuntiakaan ennen kuin uhreja ryhdyttiin mittaamaan rahassa: 

- Minkä arvoinen on kuollut lapsi? Entä sisar? Entä tuleva puoliso? Onko 25000 euroa oikea summa? Vai 15000? Vai 5000? Kipua, särkyä, henkistä kärsimystä, kosmeettista haittaa, pysyvää vikaa, hautauskuluja, matkakuluja, fysioterapiaa, lääkekuluja, korvauksia vereentyneistä vaatteista ja menetetystä työajasta… Kaikki mitataan rahassa. Myös siis kuollut lähiomainen.

6. Sipilän mukaan suomalainen henkirikosoikeudenkäynti on tässä suhteessa irvokas. Hän sanoo, että kyse ei ole kenenkään virheestä, vaan itse rikosprosessista. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö kärsimyksiä ja vahinkoja pitäisi korvata, toteaa Sipilä. Tietysti ne pitää, ja sen takia uhri ja kärsimykset on muutettava rahaksi, vaikkei se helppoa ole. Sitä Sipilä ei  kuitenkaan sano ymmärtävänsä, miksi tämä pitää tehdä heti oikeudenkäynnin alussa jo ennen kuin itse rikosta on kunnolla puitu. Sipilä oli itse oikeudessa paikan päällä seuraamassa käsittelyä ja hänen mielestään "kuulostaa erittäin pahalta, kun heti jutun alussa riidellään kuolleen ihmisen hinnasta".

7. Hyvinkään käräjillä syytetyn puolustus ilmoitti lähes poikkeuksetta kiistävänsä omaisten kärsimyskorvausten summat liian suurina, koska mainitut vaatimukset ovat korkeammat kuin mitä henkilövahinkoasian neuvottelukunta on suosittellut. Hyvinkäällä vaaditaan kuolleesta lapsesta 25000 euron korvausta, mutta mainittu neuvottelukunta, jonka sivutoimisena puheenjohtaja toimii muuten - kuinkas muuten - Helsingin hovioikeuden presidentti,  ehdottaa 2000-10000 euron korvausta.

8. Hyvinkään jutussa korvausvaatimusten käsittely on toki oikeudenkäynnin keskiössä,  koska uhreja ja vaarassa olleita ihmisiä oli noin neljäkymmentä. Korvausvaatimuksen esittämiseen oli varattu koko ensimmäinen istuntopäivä. Vaadittujen korvausten yhteissumma nousee yli puolen miljoonaan euroon. Sipilän mukaan korvaussummista riitely loukkaa uhrien arvoa, eikä sitä pitäisi tehdä oikeudenkäynnin alussa. Hyvinkään oikeussalissa oli ensimmäisenä päivänä paikalla ainoastaan yksi asianomistaja, eli ampumisessa loukkaantunut pesäpalloilija.

9. Hyvinkään käräjillä mentiin heti ensimmäisenä päivänä korvausvaatimusten riitelyyn jopa vähäisiin yksityiskohtiin saakka. Yhtenä esimerkkinä tästä Jarkko Sipilä mainitsee, miten puolustus kyseenalaisti paikalla olleen asianomistajan matkakuluista esittämän korvausvaatimuksen hoitokäynneillä tapahtavasta oman auton käytöstä, kun junalla olisi päässyt halvemmalla. Sipilän mukaan tässä ei ole mitään järkeä, koska oikeussalissa pitäisi käsitellä yhtä Suomen oikeushistorian julminta henkirikosta.

10. Jotkut Jarkko Sipilän blogikirjoituksen kommentoijista moittivat Sipilän esittämää kritiikkiä. Omasta puolestani sen sijaan allekirjoitan Sipilän kritiikin täysin. Vaikuttaa todella aika irvokkaalta, jos murhajutun oikeussalissa kiivaillaan heti käsittelyn ensimmäisinä tunteina esimerkiksi siitä, olisiko jokin hoitomatka pitänyt tehdä oman auton sijasta junalla ja yleensä korvausvaatimusten yksityiskohdista! 

11. Toki korvausvaatimukset on syytä esittää rangaistusvaatimusten jälkeen ja kuulla lyhyesti, tuleeko puolustus myöntämään vai kiistämään mainitut vaatimukset perusteiltaan tai/ja määriltään. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että korvausvaatimuksista pitäisi alkaa samaan "syssyyn" myös riidellä ja kinastella niin maan perusteellisesti ja yksityiskohtia myöten! Tämän ehtii tehdä hyvin vasta sen jälkeen, kun ensin on käsitelty teon rikosoikeudelliset kysymykset ja otettu vastaan niitä koskeva todistelu.

12. Mutta onko vika, niin kuin Jarko Sipilä epäilee, järjestelmässä, joka sallii Hyvinkään käräjäillä nähdyn eilisen, jopa makaaberina pidetyn näytelmän? Minusta kysymykseen on vastattava ilman muuta kieltävästi. Laki ei suinkaan määrää, että murhajutun tai minkään muunkaan rikosjutun käsittelyssä pitäisi menetellä epätarkoituksenmukaisesti tai suorastaan järjettömän tuntuisesti. Laki eli tässä tapauksessa laki rikosasian oikeudenkäynnistä (ROL) on joustava ja sallii järkevän eli asian laadun ja yleensä tarkoituksenmukaisen käsittelytavan. Vika on siinä, että tuomari ei aina osaa soveltaa eli käyttää lakia oikein, vaan sallii kummalliseen näytelmään johtavan käsittelytavan. Tarkemmin sanottuna vika on tuomarin prosessinjohdossa.

13. Hyvinkään tapauksessa asianomistajien korvausvaatimukset, jotka olivat varmasti kaikkien asianosaisten tiedossa valmisteluistunnon perusteella muutenkin, olisi voitu aivan hyvin ottaa käsittelyyn vasta sen jälkeen, kun ensin olisi käsitelty teon rikosoikeudellinen puoli ja kuultu todistajat ja otettu puolin ja toisin vastaan muu syyllisyyttä koskeva näyttö. Vasta tämän jälkeen olisi voitu aloittaa korvausvaatimusten käsittely. Kun jutulle on varattu aikaa kokonaista kaksi viikkoa, vaikuttaa todella aika oudolta, että korvauskysymykset ja niitä koskeva kinastelu nousi heti prosessin alussa käsittelyn keskiöön. 

14. Jos tuomioistuimelle lain mukaan kuuluva prosessinjohto olisi ollut tuomarin eli oikeuden puheenjohtajan ”hanskassa”, Hyvinkään käräjillä olisi edetty siten kuin olen edellä todennut. Laki ei todellakaan estä asian järkevää käsittelyä. 

15. Rikosjutussa rikokseen perustuvat korvauskysymykset voidaan lain mukaan erottaa jopa kokonaan omaksi asiakseen, jolloin noudatetaan riita-asian käsittelyjärjestystä. Katso tästä ROL 3 luvun 3 §. Tuskinpa Hyvinkään tapauksessa tähän on aihetta mennä, mutta joka tapauksessa korvausvaatimusten käsittely ("riitely") olisi tullut siirtää tapahtuvaksi vasta sen jälkeen - vaikkapa kokonaan asian toiselle käsittelyviikolle - kunnes ensin olisi selvitetty ja otettu vastaan asian rikosoikeudellisia kysymyksiä koskeva aineisto. 

16. Mainittuun käsittelyjärjestykseen käräjäoikeudella olisi ollut lain mukaan mahdollisuus ja tästä valmistelua johtaneen tuomarin olisi pitänyt sopia syyttäjän ja asianosaisten asianajajien kanssa jo valmisteluistunnossa. Prosessinjohdosta rikosjutun pääkäsittelyssä säädetään ROL 6 luvun 5 §:ssä. Lainkohta on yleisluonteinen, mutta taitava tuomari löytää siitä toki oikeat keinot jutun erityislaadun ja laajuuden mukaiseen järkevään käsittelyyn.  

17. Mainitun pykälän mukaan tuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä. Saman pykälän mukaan tuomioistuin voi määrätä, että ”asian erillinen osa”, esimerkiksi juuri rikokseen perustuvat korvausvaatimukset, käsitellään erikseen tai että käsittelyssä tehdään jokin muu poikkeus normaaliin käsittelyjärjestykseen. Kyse on tuomarin prosessinjohdosta, tarkemmin sanottuna muodollisesta sellaisesta.

18. Tuomarin prosessinjohdon tulisi olla aktiivista, sillä muussa tapauksessa prosessin johtaminen siirtyy tosiasiallisesti asianosaisten asianajajille ja tuomarille jää vain melko yhdentekevä rooli puheenvuorojen muodollisessa jakamisessa. Jos tuomarin prosessinjohto on lepsua ja passiivista, jutun käsittely alkaa helposti ajelehtia sinne tänne, jolloin käsittely venyy ja vanuu eikä prosessi ole lopulta lainkaan tuomarin hallinnassa. Tämä vaikuttaa myös asian selvittämiseen aineelliseen puoleen niin, että riski oikeudenkäynnin päättymisestä virheelliseen lopputulokseen kasvaa merkittävästi. Käytännössä tuomareiden prosessinjohto taso ja laatu vaihtelee paljon.

628. Murhajuttu Erkki Aurejärvi vs. Lasse Lehtinen

Murha tupakka-askilla!

1. Iltapäivälehdessä kerrottiin tänään, että joukko nimekkäitä juristeja on tehnyt tutkintapyynnön ex-lobbari Lasse Lehtisen tupakkapuheista 1990-2002. Kysymyksessä on siis eräänlainen "ryhmätutkintapyyntö".

2. Monessa mukana ollut Lasse Lehtinen (sdp)  - hänet muistetaan muun muassa presidentintekijänä eli Martti Ahtisaaren "keksijänä" demareiden ehdokkaaksi - toimi Amer-Tupakan viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtajana vuosina 1990-1993. Tutkintapyyntöön liitetyn emeritusprofessori Erkki Aurejärven artikkelin mukaan Lehtinen osallistui tupakan valheelliseen markkinointiin vuosina 1990-2002.

3. Tutkintapyynnön mukaan Lehtinen on julkisesti valehdellut tupakan terveysvaaroista, pyrkinyt harhauttamaan kuluttajia ja viemään pohjan terveysviranomaisten varoituksilta.

4. Näin sanotaan mainitussa iltapäivälehdessä, mutta itse asiassa tutkintapyynnössä, joka sitä paitsi onkin oikeastaan "selvityspyyntö", ei sanota näin. Siinä todetaan vajaalla kahdella rivillä seuraavaa:

- Pyydämme poliisia selvittämään, onko filosofian tohtori Lasse Lehtinen rikkonut lakia menettelyssään, jota käsitellään Erkki Aurejärven kotisivuilla www.erkkiaurejarvi.fi.

5. Erkki Aurejärven lisäksi selvityspyynnön on allekirjoittanut 12 muuta lakimiestä joukossa muun muasssa kolme professoria ja kolme tohtoria. Selvityspyyntö löytyy tästä.

6. Selvityspyynnössä viitattu Erkki Aurejärven artikkeli "Lasse Lehtinen, kuoleman kauppamies", puolestaan löytyy täältä. Se on 18-sivuinen tiivistelmä Aurejärven tänä vuonna julkaisemasta pamfletista "Tupakkateollisuuden kuolemankauppiaat". 

7. Lasse Lehtinen ei ole selvitys- tai tutkintapyynnöstä hätkähtänyt. Hän toteaa ko. lehdelle (I-S), että "kuka tahansa voi tehdä toisesta henkilöstä tutkintapyynnön. Sitten viranomainen tutkii, jos tutkii". Lehtisen mukaan  kysymys on 20 vuoden takaisesta mielipidekirjoittelusta. "Tiettävästi Suomessa, toisin kuin Venäjällä, mielipiteestä ei joudu vastuuseen", Lehtinen kommentoi.

8. Mielenkiintoista, mutta miten mainitulle selvitys- tai tutkintapyynnölle mahtanee käydä, ottaako poliisi sen tutkittavakseen?

9. Ennustaisin, että poliisi ei ala sanotun pyynnön perusteella tutkia Lasse Lehtisen ko. "menettelyä", kuten pyynnössä hyvin ylimalkaisesti todetaan. Kysymyksessä ei sisältönsä puolesta ole sellainen rikosilmoitus, jota esitutkintalaissa tarkoitetaan ja jollaisen ilmoituksen perusteella poliisi aloittaa kansalaisen ilmoituksen perustella väitetyn rikoksen tutkinnan. Luultavasti poliisi ei edes kirjaa pyyntöä rikosilmoitukseksi eikä myöskään ryhdy mainitun "vinkin" perusteella omasta aloitteestaan Lehtisen menettelyä tutkimaan epäiltynä rikoksena.

10. Esitukintalaki tuntee vain käsitteen "rikosilmoitus", ei termiä "tutkintapyyntö". Tutkintapyyntö on itse asiassa sanan rikosilmoitus synonyymi tai eufemismi (kiertoilmaisu). Joskus esitetään, että rikosilmoituksen ja tutkintapyynnön käsitteellinen ero olisi siinä, että rikosilmoitukseksi kutsutaan poliisille tehtyä ilmoitusta, jossa ilmiannetaan joku tietty henkilö tai henkilöt jostakin rikoksesta, kun taas tutkintapyynnöksi kutsutaan selvityspyyntöä, jossa poliisia vain pyydetään viran puolesta selvittämään, sisältyykö epäillyn menettelyyn mahdollisesti rikos. 

11. Toisinaan on esitetty,  että poliisille tehty "pelkkä tutkintapyyntö" ei, toisin kuin rikosilmoitus, voisi johtaa kunnianloukkaussyytteen ja -tuomioon, jos poliisille annetut tiedot ovatkin perättömiä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä oikeuskäytännössä on katsottu, että myös tutkintapyyntö voi johtaa kunnianloukkaussyytteeseen, jos pyynnön tekijällä ei ole ollut perusteita pitää pyynnössä esitettyjä tietoja paikkansapitävinä.

12. Pyynnössä tai ilmoituksessa käytetty terminologia ei toki ole ratkaiseva asia, vaan ratkaisevaa on se, mitä ko. pyynnössä tai ilmoituksessa asiallisesti esitetään. Jotta polisi olisi velvollinen ottamaan ilmoituksen tai pyynnön epäiltynä rikoksena tutkittavakseen, on siitä käytävä ilmi, että ilmoituksen tekijä tai tekijät itse katsovat tai epäilevät, että jokin pyynnössä mainittu tapahtuma on rikos.

13. Kun Lasse Lehtisen tapauksessa tutkinta- eli oikeastaan selvityspyynnön tekijät eivät edes itse rohkene tai halua ilmoittaa, että Lehtisen menettely halutaan poliisin tutkittavaksi mahdollisena rikoksena, ei kyseessä ole sellainen rikosilmoitus, jonka perusteella poliisi aloittaisi rikoksen esitutkinnan. Poliisi ei siis todennäköisesti ota mainittua  tutkintapyyntöä vastaan eikä kirjaa sitä rikosilmoituksena. - Se, ettei ilmoituksen tai pyynnön vastaanottaja pidä  ilmoitettua tapahtumaa rikoksena, ei sen sijaan ole peruste, jonka perusteella poliisi  saisi jättää ilmoituksen vastaanottamatta. Mutta kuten sanottu, tästä ei nyt ole kyse, vaan kysymys on siitä, että pyynnön tekijät eivät itse halua väittää tai edes "katsoa", että Lehtisen menettelyssä olisi syytä epäillä rikosta.

14. Mainitulla "selvityspyynnöllä" ei siis ole ole käytännössä mitään merkitystä. Pyynnön esittäjät ovat ilmiselvästi vain halunneet ilmaista myötätuntoaan Aurejärvelle ja hänen ponnisteluilleen tupakoinnin vastustamisessa, mutta eivät ole rohjenneet ryhtyä "tositoimiin" Lehtisen "menettelyn" saattamiseksi poliisin tutkittavaksi. Ilmeisesti kyse on siitä, että pyynnön esittäneet Aurejärven kaverit pelkäävät Lehtisen reaktiota eli mahdollista kunnianloukkaussyytettä, jos pyyntö olisi muotoiltu kunnon rikosilmoitukseksi. 

15. Selvityspyyntöön on liitetty Aurejärven edellä mainittu 18 sivun pituinen artikkeli, jossa Lasse Lehtinen mainittu "menettely" on yksilöity. Kyse on Lehtisen tiedotusvälineille yms. tahoille antamista lausunnoista, joissa tunnutaan väheksyttävän tupakoinnin vaaroja. Aurejärvi väittää artikkelissaan, että Lehtisen menettely täyttää murhan tunnusmerkistön. Tätä väitettä selvityspyynnön poliisille nyt tehneet 12 muuta lakimiestä ei ole selvästikään halunneet allekirjoittaa, enkä yhtään ihmettele syytä tähän, sillä murhasta ei tietenkään voisi olla kysymys, korkeintaan kuolemantuottamuksesta. Aurejärvi haluaa ilmiselvästi sitä, että Lehtinen haastaisi hänet käräjille, jolloin hän saisi tilaisuuden osoittaa, että Lehtinen on ollut lausunnoillaan väärässä. Tästä on kysymys.

16. Itse asiassa eli tupakoinnin vastustamisessa Erkki Aurejärvi on toki ollut oikeassa ja hän on tehnyt siinä suhteessa merkittävää työtä esimerkiksi vireille panemissaan ja ajamissaan kahdessa tupakkaoikeudenkäynnissä.  Hän edusti 1992 kuollutta päämiestään ensimmäisessä oikeudenkäynnissä, jota käytiin peräti 13 vuotta eli vuodesta 1988 vuoteen 2001, jolloin korkein oikeus hylkäsi kanteen äänin 4–1. Kanteen perusteena oli, että tupakkateollisuus on järjestelmällisesti salannut tietoja tupakan vaaroista ja peittänyt niitä markkinoinnilla.

17. Mainittu tupakkaoikeudenkäynti käytiin vanhan oikeudenkäyntijärjestyksen mukaan eli siis menettelyssä, joka Matti Norrin väitteen mukaan oli huomattavan paljon parempi kuin vuonna 1993 voimaan tullut uusi prosessijärjestys. Mutta oliko tupakkaoikeudenkäynti nopea ja halpa, kuten Norri väittää prosessien tuohon aikaan aina ollen? Eipä tietenkään, kuten eivät oikeudenkäynnit tuohon aikaan yleensäkään olleet, sillä tuolloin oli voimassa lykkäysjärjestelmä, jossa Norrin vihaamasta menettelyn suullisuudesta, välittömyydestä ja keskityksestä ei ollut tietoakaan eikä käsittelyä ollut jaettu valmisteluun ja pääkäsittelyyn. Tämän seurauksena Aurejärven ajaman kanteen käsittely kesti Helsingin raastuvanoikeudessa lähes neljä vuotta ja sitä käsiteltiin peräti 14 istunnossa ajalla 16.6.1988-26.9.1991; kanne tuli vireille jo 5.5.1988. Todisteiden vastaanottamisessa ei päästy minkäänlaiseen keskitykseen eikä välittömyyteen, vaan todisteita otettiin vastaan useissa eri istunnoissa.

18. Olisiko jutun lopputulos ollut toinen, jos oikeudenkäynti olisi ollut asianmukaisesti järjestetty? Tätä emme tiedä, mutta siitä olen varma, ettei jutun käsittely kolmessa oikeusasteessa olisi vienyt läheskään 13 vuotta. - Erkki Aurejärvi on kertonut tupakkaoikeudenkäynnistä julkaisemassaan kirjassa "Erään murhan anatomia. Suomalainen tupakkatuomio" (WSOY 2004).

PS. 23.8.

Huhtikuussa 2012 Helsingin poliisilaitokselle on jätetty kahden juristin tekemä tutkintapyyntö, jossa Amer-Tupakan entistä kemistiä epäillään väärästä valasta ja korkeimman oikeuden tuomari Ari Kantoria yllytyksestä siihen. Epäillyn rikoksen tekohetkellä Kantor toimi Amerin asianajaja. Kemisti esiintyi todistajana niin sanotussa kevytsavukeoikeudenkäynnissä, joissa kaksi sairastunutta naishenkilöä haki Amerilta korvauksia. Kanteen mukaan Amer oli lanseerannut markkinointimielessä koko kevytsavukkeen käsitteen antaen harhaanjohtavasti ymmärtää, että kevytsavukkeet olisivat jotenkin vähemmän vaarallisia kuin muut savukkeet, vaikka todellisuudessa kevytsavukkeet ovat yhtä vaarallisia ja jopa tappavia kuin kaikki muutkin. Kemistiä kuultiin Amerin nimeämänä todistajana Helsingin käräjäoikeudessa 2008 ja hovioikeudessa 2009. Hän ilmoitti ettei tiedä, aiheuttaako tupakka vaarallisia sairauksia. Kevytsavukejuttu jäi lopulta sittemmin eli lokakuussa 2010 asianosaisten sopimuksen perusteella sillensä, eli kantajat luopuivat kanteensa jatkamisesta ja vetivät pois korkeimmalle oikeudelle jo tekemänsä valituslupahakemuksen. Kanne oli hylätty sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa. Kantajien asiamiehenä toimi Erkki Aurejärvi.

592. Anneli Auerin rikosjuttujen käsittelystä. KKO myönsi syyttäjille valitusluvan Ulvilan surmajutussa, juttu palautettaneen laajan lisäaineiston takia hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi

1. Korkein oikeus antoi eilen niin sanotussa Ulvilan surmajutussa syyttäjien esittämän lisätutkinta-aineiston julkisuutta koskevan ratkaisun. Poliisi on tehnyt sanottua lisätutkintaa elokuusta 2011 lähtien eli sen jälkeen, kun Vaasan hovioikeus hylkäsi syyttäjän Anneli Aueria vastaan Jukka Lahden murhasta ajaman syytteen.

2. Mediassa on kerrottu laajasti murhajutun lisätutkinnan ja sen osittaisen julkistamisesta johdosta saamista "uusista käänteistä;" tätä slogania mediassa käytetään ahkerasti. On kerrottu muun muassa saatananpalvonnasta, mistä henkirikoksessa syyttäjien käsityksen mukaan mahdollisesti voi olla kysymys. Saatananpalvontaan liittyviin rituaaleihin viittaisivat syyttäjien mukaan Jukka Lahden tuhkan ja veren käyttö Lahden surmaamisen ja pariskunnan lasten pahoinpitelyjen yhteydessä.  Syyttäjien lisätutkinta-aineiston yhteydessä korkeimmalle oikeudelle lähettämässä kirjelmässä väitetään myös, että Jukka Lahden olkapäissä olisi nähtävissä ristiä muistuttava haavakuvio, mikä syyttäjien käsityksen mukaan viittaisi niin ikään saatananpalvontaan.

3. Anneli Auerin avustaja asianajaja Juha Manner on moittinut syyttäjiä tarkoituksenmukaisesta julkisuushakuisuudesta mainittujen väitteiden osalta. Tämä tarkoittaa luultavasti sitä, että syyttäjät olisivat halunneet tarkoituksellisesti tuoda saatananpalvontaa koskevat väitteet erikseen esiin mainitussa kirjelmässään, koska he tiesivät, että tältä osin kirjelmä tulisi julkiseksi, vaikka korkein oikeus määräisi itse lisätutkinta-aineiston väliaikaisesti salassa pidettäväksi. Näin myös sitten tänään tapahtui.

4. Olen puhunut edellä syyttäjistä, siis monikossa. Asia on todella niin, että Annelin Auerin kummassakin jutussa eli syytehaarassa on kaksi syyttäjää. Murhajutussa, joka on siis nyt korkeimmassa oikeudessa valituslupavaiheessa, syyttäjinä ovat porilaiset kihlakunnansyyttäjät Jarmo Valkama ja Kalle Kulmala. Varsinais-Suomen  eli entisessä Turun käräjäoikeudessa puolestaan Aueria ja hänen entistä miesystäväänsä erilaisista väkivalta- ja seksuaalirikoksista, yhteensä 32 eri rikoksesta, syyttävät parhaillaan turkulaiset kihlakunnansyyttäjät Paula Pajula ja Heli Haapalehto.

5. Syyttäjälaitos on siis satsannut todella paljon Anneli Auerin juttuihin. Mutta entäpä sitten puolustus? Aika kummallista, mutta Anneli Aueria avustaa ja puolustaa vain yksi lakimies, asianajaja Juha Manner. Hän toimii Auerin puolustajana sekä nyt korkeimmassa oikeudessa vireillä olevassa murhajutussa että Turun käräjäoikeudessa vireillä olevassa toisessa syytehaarassa. Jutut ovat vireillä samanaikaisesti.

6. Rikosoikeudenkäynnissä tulisi pyrkiä järkevään tasapainoon syyttäjäpuolen ja syytetyn puolustuksen välillä. Rikoksesta epäilty on periaatteessa aina huonommassa asemassa syyttäjäpuoleen nähden, joten hänen puolustuksestaan on erityistä syytä huolehtia. Noudatetaanko tätä periaatetta nyt näissä kahdessa laajassa jutussa? Minusta näyttää siltä, että syyttäjistöllä on selkeä mies- ja naisylivoima ainakin mitä lakimiesten lukumäärään tulee: syyttäjiä on kahdessa saman aikaan vireillä olevassa jutussa yhteensä neljä, puolustajia ainoastaan yksi.

7. Anneli Auerin asianajajan työmäärä vaikuttaa hirmuiselta.  Hän on avustanut Aueria nyt Turussa vireillä olevan rikosjutun laajassa esitutkinnassa ja nyt meneillään olevassa oikeudenkäynnissä, jossa esitutkinta-aineistoa on kertynyt noin 3 000 sivua.  Saman aikaisesti asianajaja Manner on avustanut Anneli Aueria  elokuusta 2011 lähtien Ulvilan murhajutussa käynnistetyssä uudessa lisätutkinnassa, jossa on kertynyt esitutkinta-aineistoa noin  2 000 sivua. Syyttäjien mukaan Manner ei ole ehtineet vielä antaa edes loppulausuntoaan sanotun lisätutkinnan johdosta. (Tästä huolimatta syyttäjät ovat kiirehtineet lähettämään sanotun 2 000-sivuisen uuden esitutkintapaketin korkeimmalle oikeudelle) Nyt Mannerin tulisi siis vielä vastata syyttäjien korkeimmalle oikeudelle toimittamaan "julkisuuskirjelmään" ja siinä yksilöityyn uuteen laajaan aineistoon.

8. Minusta Anneli Auerin ja asianajaja Juha Mannerin tulisi kyllä harkita lisäavun hankkimista tai pyytämistä oikeudelta, sillä eihän yksi ja sama advokaatti, oli hän miten etevänä ja ahkera tahansa, kykene selviytymään yksin kyseisestä urakasta. Tehtävästä, joka tulee aivan ilmeisesti jatkumaan eri oikeusasteissa vielä vuosikausia! Jos syyttäjiä on peräti neljä, niin kyllä silloin avustajiakin tarvitaan vähintään kaksi.

9. Murhajutun syyttäjät ovat väittäneet, että murhajutun lisätutkinnalla ja Turussa tutkittavana olleella ja siellä nyt oikeudenkäynnissä olevalla toisella syytehaaralla ei olisi mitään muuta yhteyttä keskenään kuin se, että Anneli Auer on epäiltynä tai syytettynä molemmissa jutuissa. Toisin sanoen Ulvilan juttua ja Turun juttua olisi tutkittu täysin eri juttuina eikä Turun jutun tutkinta vaikuttaisi millään tavalla  murhajutun selvitykseen. Tämä tuskin pitää paikkansa. Väite tulee kumotuksi sillä, että Länsi-Suomen syyttäjäviraston johtava kihlakunnansyyttäjä Kalle Kyhä on maaliskuussa 2012 perustellut neljän syyttäjän eli, kuten sanonta kuuluu, syyttäjäryhmän, nimeämistä Anneli Auerin juttuihin juuri sillä, että mainituilla rikosjutuilla on yhteyttä keskenään. Kalle Kyhän päätöksessä kiinnittää huomiota myös se, että Valkama ja Kulmala vastaavat päätöksen mukaan "ensisijaisesti" murhajutun käsittelystä ja Pajula ja Haapalehto puolestaan "ensisijaisesti" Turussa vireillä olevasta toisesta syytehaarasta.

10. Siis: toissijaisesti Valkama ja Kulmala ovat voineet ja voivat edelleen olla mukana myös Turun syytehaarassa ja Pajula ja Haapalehto puolestaan Ulvilan murha-asian tutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Kun näin on, niin on selvää, että myös näitä eri haaroja tutkineet poliisit ovat tehneet keskenään hyvin tiivistä yhteistyötä. Sitä aineistoa, jota on saatu lapsia koskevan väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkinnan yhteydessä, on hyödynnetty myös Ulvilan murhajutun lisätutkinnassa ja päin vastoin. Miksi tätä selvää asiaa on ollut syytä alun perinkään kiistää?

11. Sama asia eli kahta eri syytehaaraa koskevien esitutkintojen kiinteä yhteys ilmenee myös eilen julkiseksi tulleesta syyttäjien korkeimmalle oikeudelle toimittamasta kirjelmästä ja siinä mainitusta uusia todisteita ja todistusteemoja koskevasta luettelosta; osa todistusteemoista on julistettu salaiseksi. Esimerkiksi  edellä mainitun saatananpalvonnan väitetään liittyneen ja ilmenneen sekä Jukka Lahden tappamisessa että lasten pahoinpitelyissä. Murhajutussa syyttäjät vetoavat Anneli Auerin lasten kertomuksiin, joiden mukaan Anneli Auer on pahoinpidellyt lapsia useaan kertaan sekä ennen Lahden kuolemaa että sen jälkeen; tämä osoittaa syyttäjien käsityksen mukaan Auerin väkivaltaista luonteenlaatua ja hänen oman kertomuksensa epäluotettavuutta. Murhajutun todisteiksi on nimetty  myös viime vuoden loppupuolella lasten vammoista annetut lääkärinlausunnot; näiden lausuntojen todistusteemat korkein oikeus on määrännyt toistaiseksi pidettäväksi salassa.

12. Olisiko nyt Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa vireillä olevien väkivalta- ja seksuaalirikoksia koskeva oikeudenkäynti tullut panna vireille Porissa Satakunnan käräjäoikeudessa eli samassa tuomioistuimessa, joka on käsitellyt ja ratkaissut myös Anneli Aueria vastaan nostetun murhasyytteen? Tämä olisi ollut lain mukaan ollut mahdollista, vaikka suurin osa syytteessä olevista rikoksista olisikin tehty Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiopiirin alueella.

13. Jos Varsinais-Suomen käräjäoikeuden käräjäoikeuden aikanaan antamasta tuomiosta valitetaan Turun hovioikeuteen, mikä tuntuu hyvin todennäköiseltä, voi hovioikeus lain mukaan "erityisten syiden niin vaatiessa" siirtää asian Vaasan hovioikeuteen, jos korkein oikeus palauttaa Ulvilan murhajutun uuden aineiston takia kyseiseen hovioikeuteen. Juttujen yhdistäminen, vaikkakin vasta hovioikeusvaiheessa, saattaa olla tarpeellinen toimenpide kokonaiskuvan saamiseksi koko vyyhdestä. Onhan molemmissa jutuissa vedottu nyt osin samaan todistusaineistoon.

14. Vaikuttaa aika selvältä, että korkein oikeus tulee myöntämään murhajutussa valitusluvan syyttäjälle. Laajan lisäaineiston (siis 2 000 sivua) takia näyttäisi yhtä selvältä, että korkein oikeus ei itse ryhdy tutkimaan sanottua aineistoa ensimmäisenä oikeusasteena ja sen suhdetta aiemmin kertyneeseen aineistoon, vaan palauttaa jutun Vasaan hovioikeuteen.

PS.

Edellä oleva teksti on kirjoitettu eilen puolenyön aikoihin. Tänään aamupäivällä korkein oikeus on sitten jo ehättänyt myöntämään Ulvilan surmajutussa syyttäjille ja osalle asianomistajia valitusluvan. Asianomistajien valituslupahakemuksissa on kysymys vahingonkorvauksesta. KKO myönsi valitusluvan kokoonpanossa Kari Raulos (pj), Gustav Bygglin ja Juha Jäyhä, esittelijänä Jukka-Pekka Salonen.

499. Provokatorista rikostutkintaa

Peiteprovokaation kohteeksi joutunut 53-vuotias matkalla leivättömän pöydän ääreen Ruotsin korkeimmassa oikeudessa

1. Poliisi sai Suomessa oikeuden peitetoimintaan ja valeostoihin vuonna 2001 poliisilain muuttamisen yhteydessä. Kyse on niin sanotuista epäsovinnaisista rikostorjunta- ja rikostutkintamenetelmistä. Poliisi saa rikkoa tutkinnassa joitain rikosoikeudellisia kieltoja ilman rikosoikeudellista vastuuta. Poliisille voidaan esimerkiksi luoda valehenkilöllisyys ja poliisimies voi soluttautua rikollisryhmän jäseneksi tai tehdä huumausaineiden ostotarjouksia. Vuodesta 2005 lähtien poliisi on saanut oikeuden myös tehdä valeostoja. Näiden epäkonventionaalisten tutkintatoimenpiteiden (pakkokeinojen) tarkoituksena on auttaa poliisia vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden, kuten esimerkiksi huumausainerikollisuuden torjunnassa, paljastamisessa ja selvittämisessä.

2. Epäsovinnaisia tutkintatoimenpiteitä tai pakkokeinoja pidetään yleisesti ottaen hyväksyttävinä. Ongelmia aiheutuu kuitenkin muun muassa siitä, että näiden keinojen käyttö salataan niiden kohteilta. Keinoihin liittyvät salassapitointressit ja mahdollisuus hankkia todisteita muistakin kuin pakkokeinojen käyttöön oikeuttavista rikoksista voivat aiheuttaa rikoksesta epäillyn oikeusturvan sekä puolustuksen oikeuksien takaamisen kannalta vaikeita tilanteita. Tutkinnanjohtajan, syyttäjän ja viime kädessä tuomioistuimen tulisi näiden keinojen käytön yhteydessä tarkoin arvioida, millä tavoin oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin voidaan turvata.

3. Epäsovinnaisten pakkokeinojen yhteydessä puhutaan usein kahdesta käsitteestä eli todisteprovokaatiosta ja rikosprovokaatiosta. Todisteprovokaatio on poliisin toimintaa, jolla hankitaan todisteita täytetyn tai rangaistavan yrityksen tai rangaistavan valmistelun asteella olevasta rikoksesta. Todisteprovokaatio on sallittua eikä sitä ole rajoitettu ainoastaan vakavimpien rikosten selvittämiseen. Toisaalta rajanveto todisteprovokaation ja kielletyn rikosprovokaation välillä voi olla usein vaikea tehtävä. Rikosprovokaatiolla tarkoitetaan yllyttämistä sellaisen rikoksen tekemiseen, jota yllytetty henkikö ei muuten olisi tehnyt. Poliisi ei itse saa tehdä rikosta toisen rikoksen paljastamiseksi tai selvittämiseksi. Poliisi ei saa liioin provosoida tai taivuttaa toista henkilöä tekemään rikollista tekoa.

4. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on esimerkiksi Teixeira de Castro vs. Portugali -tapauksessa (9.6.1998) katsonut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa EIS 6.1 artiklaa rikotun, kun poliisit olivat toimineet yllyttäjinä tekemällä aloitteen valittajan suorittamaan huumerikokseen. Yllyttämisestä oli kysymys myös tapauksessa Sequeira vs. Portugali 16.5.2003, jossa arvioitiin sitä, olivatko tapauksessa toimineet kaksi poliisia peitetarinan turvin vain puuttuneet jo käynnissä olleeseen huumekauppaa koskeneeseen operaatioon (agent infiltré) vai oliko heidän katsottava provosoineen rikoksen tekemiseen (agent provocateur). EIT:n mielestä mikään ei tapauksessa viitannut siihen, että rikos olisi tehty ilman poliisien väliintuloa, joten valittajalta oli riistetty oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

5. Yhtenä ongelmana on peitetoimintaan osallistuneen poliisimiehen kuuleminen todistajana oikeudenkäynnissä. Tämä ilmeni esimerkiksi niin sanotun Auerin jutun tai Ulvilan murhajutun oikeudenkäynnin yhteydessä. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi silloin, jos poliisi vetoaa poliisilain mukaiseen vaitiolo-oikeuteensa, jonka mukaan poliisi voi tietyin edellytyksin jättää ilmaisematta peitetoiminnassa tai valeostoon osallistuneen henkilön henkilöllisyyden sekä salassa pidettävät taktiset ja tekniset tutkintamenetelmät.

6. Saadaanko epäsovinnaisten tutkintakeinojen käyttö salata oikeudenkäynnissä kokonaan, jos saaduilla tiedoilla ei - poliisin tai syyttäjän käsityksen mukaan - ole lainkaan relevanssia asiassa? Muistettakoon, että Ulvilan surmajutussa peitetoiminnan käytön nosti esiin puolustus. Se epäili, että murhasta syytetyn naisen entinen miesystävä "Seppo" olisi ollut oikeasti peitetoimintaan koulutettu poliisi. Keskusrikospoliisi joutui lopulta myöntämään peitetoiminnan käytön. Katso blogia 269/9.5.2010.

7. Tulisiko syyte hylätä kokonaan, jos poliisi ei suostu todistamaan kaikista peitetoiminnan tai valeostoon liittyvistä seikoista? Onko oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta loukattu, jos poliisi kieltäytyy vastaamasta puolustuksen keskeisiin kysymyksiin, jotka koskevat peitetoiminnan tai valeoston yhteydessä saatuja, syyteasiaan vaikuttavia tietoja? Ruotsin korkein oikeus on tapauksessa NJA 2007 s. 1307 katsonut, että jos poliisi on yllyttänyt henkilön rikokseen, jota tämä ei olisi muuten tehnyt, on oikeudenmukaisten oikeudenkäynnin edellytyksiä loukattu peruuttamattomalla tavalla. Tällöin yllytyksen kohteena ollutta henkilöä ei voida tuomita rikosoikeudelliseen vastuuseen. Ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että epäsovinnaiseen operaatioon osallistuneen poliisimiehen henkilöllisyys saadaan salata, jos kyseisen poliisin tai tämän perheen turvallisuus vaarantuisi tai poliisin henkilöllisyyden paljastuminen vaarantaisi käynnissä olevan tai tulevat peiteoperaatiot. Edellytyksenä tälle on kuitenkin se, että puolustuksen oikeudet voidaan turvata muulla tavoin oikeudenkäynnissä.

8. Suomea koskevassa ratkaisussa V. vs. Suomi 24.4.2007 oli kyse tapauksesta, jossa poliisi oli valittajan mukaan yllyttänyt hänet tekemään rikoksen, jota hän ei muutoin olisi tehnyt. EIT puuttui ratkaisussaan nimenomaan siihen, että puolustukselta oli pimitetty relevantteja valeostoja koskevia tietoja ja sen vuoksi oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei ollut toteutunut. EIT totesi, että kontradiktorinen periaate ja osapuolten tasa-arvo kuuluivat rikosjutuissa olennaisina osina oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. EIS 6.1 artikla edellytti, että syyttäjä paljastaa syytetylle kaiken hallussaan olevan olennaisen näytön siitä riippumatta, oliko se syytetylle vastaista tai myönteistä.

9. Mainitussa tapauksessa EIT katsoi, että valittajalle ei ollut annettu tietoja eikä hänen ollut sallittu tehdä huomautuksia ja osallistua päätöksentekoon niin pitkälle kuin oli mahdollista. Poliisi oli salaamalla tärkeitä seikkoja evännyt häneltä tilaisuuden todentaa väitteitään ja osoittaa ne oikeiksi. Tuomioistuimillakaan ei ollut ollut jutussa riittäviä tietoja kyetäkseen harkitsemaan salatun aineiston merkitystä puolustukselle. Tätä puutetta ei ollut korjattu hovioikeusmenettelyllä, koska valittaja oli saanut pyydetyt tiedot vasta valitusajan umpeen kuluttua. EIT katsoi, että prosessissa ei ollut noudatettu oikeudenmukaisuuden vaatimuksia, koska valittaja ei ollut voinut puolustautua yllytysväitteeltä riittävän ajoissa kaikilta osin. EIS 6.1 artiklaa oli siis rikottu. - Suomessa tätä tapausta on käsitelty korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2000:112 selostetussa jutussa.

10. Peitetoiminnassa ja valeostossa voi syntyä monenlaisia oikeudellisia ongelmia, joita ei ole tässä mahdollisuutta käsitellä. Yhtenä tuoreena oikeustapauksena voidaan mainita Ruotsin korkeimman oikeuden vajaa viikko sitten eli 20.10.2011 antama tuomio todisteprovokaatiota koskevassa murhajutussa. Sanottu ratkaisu jutussa B 2150-11 löytyy tästä.

11. Högsta domstolenin ratkaisussa on kysymys ennen kaikkea siitä, mikä merkitys poliisin soluttautumisen tuloksena saadulla epäillyn tunnustuksella eli todisteprovokaatiolla oli epäiltyä murhaa koskevan jutun käsittelyssä. Kysymys liittyy itsekriminointisuojaan eli oikeuteen olla todistamatta itseään vastaan. Korkein oikeus katsoi, että tunnustuksen hankkiminen soluttautumalla oli mainitussa tapauksessa olosuhteet huomion ottaen ollut sopimatonta ja että tämä voitiin ottaa huomioon rangaistuksen mittaamisessa rangaistusta lieventävänä seikkana.

11. Ratkaisussa selostettu tapaus koskee Motalassa 2005 tapahtunutta Maud Johanssonin (MJ) katoamista ja murhaa. MJ:n ilmoitti kadonneeksi hänen siskonsa lokakuussa 2005 viikko pari sen jälkeen, kun MJ oli mennyt tapaamaan CV:tä, johon MJ oli tutustunut muutama vuosi aiemmin. Kun MJ:tä ei löydetty, poliisi alkoi epäillä hänen joutuneen rikoksen uhriksi. Epäilyt kohdistuivat CV:hen, joka vangittiin lokakuun lopulla 2005 epäiltynä murhasta. Näytön puuttuessa CV jouduttiin vapauttamaan ja 2006 CV:hen kohdistunut tutkinta keskeytettiin. Marraskuussa 2007 CV:n asunnon lähellä olevasta viemärikaivosta löydettiin MJ:lle kuuluneet silmälasit ja kännykkä. CV pidätettiin uudelleen, mutta hänet jouduttiin jälleen vapauttamaan näytön puuttuessa. Häntä pidettiin kuitenkin edelleen pääepäiltynä rikokseen.

12. Keväällä 2010 tutkinnanjohtajana toimiva syyttäjä (sich!) Helene Gestrin suostui poliisin ehdotukseen peitetoiminnan aloittamisesta tarkoituksella saada 53-vuotias CV tunnustamaan tai kertomaan, minne MJ:n ruumis oli haudattu taikka kertomaan tietoja, joiden perusteella murha voitaisiin selvittää. Tässä tarkoituksessa poliisin soluttautuja "Mike," joka esiintyi itämafiaan kuuluvan rikollisjärjestön jäsenenä, lyöttäytyi CV:n seuraan. Syyskuussa 2010 tapahtuneen autoajelun aikana Mike kertoi CV:lle, että MJ:n ruumis pitäisi löytää, jotta hänen henkivakuutuksensa perusteella saataisiin nostetuksi korvaus. Miken kertoman mukaan venäläisistä ja tsetseneistä koostuva rikollisporukka havitteli sanottua korvausta itselleen. Mike lupasi kuitenkin CV:lle palkkioksi 75 000 kruunua, jos tämä kertoisi, mitä hän tiesi asiasta ja missä MJ:n ruumis oli. Jollei CV suostuisi yhteistyöhän, olisi itämafian jengi Miken mukaan valmis kiskomaan tarvittavat tiedot CV:ltä kiduttamalla. Tällä ensimmäisellä automatkalla CV ei kuitenkaan vielä halunnut paljastaa tietojaan. Sen jälkeen kun uhkaavasti esiintynyt "venäläistrio" - kaikki ruotsalaisia poliisimiehiä - oli lähestynyt häntä ja kehottanut häntä ottamaan uudelleen yhteyttä Mikeen, CV oli alkanut uskoa, että nyt oli tosi kyseessä. Miesten toisen autoajelun aikana CV oli näyttänyt Mikelle paikan - kompostikasan lähellä CV:n asuntoa - minne MJ:n ruumis oli haudattu. CV, joka oli ollut tuolloin huumeiden vaikutuksen alaisena eli pilvessä ("hög som ett hus"), kertoi samalla Mikelle olevansa yksin vastuussa MJ:n kuolemasta.

13. Esitutkinnassa CV kiisti, että hän olisi surmannut MJ:n. Hän myönsi suojelleensa kahta muuta henkilöä, jotka olivat vastuussa MJ:n kuolemasta ja jotka olivat myös haudanneet MJ:n ruumiin. CV kertoi, että hän oli tuntenut olonsa Miken ja "venäläisten" yhteydenoton johdosta uhatuksi ja ollut kovasti peloissaan. "Miken" kanssa tekemänsä toisen automatkan aikana CV oli sitä paitsi ollut huumeiden vaikutuksen alaisena..

14. Linköpingin käräjäoikeus tuomitsi CV:n murhasta 10 vuodeksi vankeuteen. Käräjäoikeus viittasi tuomionsa perusteluissa hovioikeuden vuonna 2010 niin sanotussa Gävlebranden-jutussa antamaan tuomioon (RH 2010:62) ja katsoi, ettei myöskään tässä jutussa ollut estettä hyödyntää todisteprovokaation avulla hankittuja tietoja syytettä tukevina todisteina. Käräjäoikeus totesi, että ensimmäisen automatkan aikana Mike oli kertomansa mukaan yrittänyt saada CV:ltä tietoja vain siitä, minne MJ:n ruumis oli piilotettu. Käräjäoikeus pani painoa sille, että toiselle autoajelulle oli lähdetty CV:n aloitteesta ja että CV oli tuolloin täysin spontaanisti kertonut, että hän oli yksin ottanut MJ:n hengiltä.

15. CV ja syyttäjä valittivat käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen; syyttäjä vaati CV:n tuomitsemista elinkautiseen vankeuteen. CV:n puolustus vetosi siihen, että poliisin provokaatiolla oli saanut sellaiset mittasuhteet ja muodot, ettei tunnustuksen avulla saatua näyttöä voitu panna langettavan tuomion perustaksi. Puolustuksen mukaan tapaus erosi olennaisesti käräjäoikeuden tuomiossa mainitusta Gävlebranden-tapauksesta. Syyttäjä myönsi hovioikeudessa, että CV oli saattanut stressaantua todisteprovokaation vuoksi.

16. Götan hovioikeus muutti 4.4.2011 käräjäoikeuden tuomiota ainoastaan alentamalla CV:lle tuomitun rangaistuksen 10 vuodesta 8 vuoteen. Hovioikeus totesi, että todisteprovokaatio oli sisältänyt sekä taloudellista etua koskevan lupauksen että tarkemmin määrittelemättä jääneen uhkauksen. Tunnustuksen osalta hovioikeus piti ratkaisevana sitä, että syytetty oli tunnustanut teon poliisin akuutin uhkauksen alaisena. Hovioikeus katsoi, että CV:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Hovioikeus ei kuitenkaan pitänyt sanottua oikeuden loukkausta peruuttamattoman lopullisena ("oåterkalleligen undergrävd"). Hovioikeus ei siten nähnyt aiheelliseksi hylätä todisteprovokaation takia syytettä, mutta otti sen huomioon rangaistusta lieventävänä perusteena ja alensi tuomitun rangaistuksen 8 vuodeksi vankeutta. Hovioikeus viittaisi rangaistuksen lievennyksen suhteen korkeimman oikeuden ratkaisuun NJA 2007 s. 1037.

17. Syytetty CV valitti edelleen korkeimpaan oikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä, koska syytettä tuleva keskeinen näyttö eli syytetyn tunnustus oli saatu todisteprovokaation eli kerrotuissa olosuhteissa tapahtuneen poliisin solutustoiminnan avulla.

18. Korkein oikeus katsoi, että poliisi oli käyttänyt todisteprovokaatiossa sopimattomia keinoja. Tämän ei kuitenkaan tapauksessa vallinneissa olosuhteissa katsottu johtavan siihen, että näin hankitut todisteet voitaisiin jättää kokonaan huomiotta, vaikka ennen kaikkea epäillyn tunnustamisen todistusarvoon mainitulla menettelyllä oli ollut huomattava merkitys. Högsta domstolen totesi että syytetyn tunnustukselle ei voitu antaa "juuri mitään arvoa". Kun asiassa kuitenkin oli lääketieteellistä ja muutakin näyttöä riittävästi, hovioikeuden tuomiota ei syyksilukemisen osalta ei kuitenkaan ollut syytä muuttaa.

19. Rangaistuksen mittaamisen osalta korkein oikeus lausui, että oikeus olla todistamatta itseään vastaan on keskeinen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvä periaate. Koska poliisin toiminta näytön hankinnassa oli ollut sopimatonta, oikeus päätyi siihen, että asiassa oli erityisiä perusteita alentaa rangaistusta siitä kymmenestä vuodesta, mikä rikoksesta muutoin olisi tuomittu, kahdeksaan vuoteen vankeutta.

20. Suomessa eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäviin kuuluu valvoa, miten poliisi käyttää telepakkokeinoja ja peitetoimintaa. Tässä valvonnassa käytetyt keinot näyttävät kuitenkin hieman heppoisilta. Oikeusasiamiehelle voidaan toki kannella poliisin toimenpiteistä, mutta kantelujen ratkaiseminen näyttää olevan varsin hidasta. Kuten olen jo aiemmin kertonut, oikeusasiamies on valvonnassaan lisäksi hyvin helläkätinen mitä virheellisestä menettelystä annettuihin sanktioihin tulee, sillä seurauksena selvästä lainvastaisesta menettelystä on yleensä aina korkeintaan vain huomautus. Sisäministeriön velvollisuutena on antaa vuosittain oikeusasiamiehelle kertomus poliisin peitetoiminnasta ja telepakkokeinojen käytöstä.

21. Viime vuoden syyskuussa apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja, esittelijänä OTT Pasi Pölönen, esitti muun muassa oikeusministeriölle lähettämässään kirjelmässä poliisin valeostoja ja peitetoimintaa koskevan lainsäädännön täsmentämistä. Pajuojan mielestä sanottuun toimintaan liittyy useita ongelmia. Käytännössä valeostotoiminnan valvonta on jäänyt pitkälti esitutkintaviranomaisille itselleen, sanoi Pajuoja.

22. Apulaisoikeusasiamies piti suorastaan kestämättömänä käytäntöä, jonka mukaan oikeudenkäynnissä poliisin peitetoiminta ja valeostot voidaan salata rikosjutun asianosaisilta kokonaan. Pajuojan mukaan poliisi on käyttänyt valeostoja ja peitetoimintaa jo vuodesta 2002 lähtien useissa kymmenissä tapauksissa. Tähän nähden on perin omituista, että näiden toimenpiteiden käytöstä on ilmoitettu asianosaisille oikeudenkäynneissä vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa. Toisin sanoen poliisi salaa valeostojen suorittamisen ja peitetoiminnan asianosaisilta. Apulaisoikeusasiamies Pajuoja piti outona, jos yhdessäkään niistä tapauksista, joissa poliisi on turvautunut valeostoihin tai peitetoimintaan, ei olisi ollut tarvetta käyttää saatuja tietoja suorana todisteena oikeudenkäynnissä. Tällöin tuomioistuinkaan ei tule tietämään niistä. Oikeuden tulisi kuitenkin voida ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen mukaan valvoa, onko toiminta ollut asianmukaista vai onko esimerkiksi peitetoiminnan hyväksyttävät rajat ylitetty.

23. Eduskunta hyväksyi viime keväänä hieman ennen vaaleja kovan kiireen tuloksena uudet esitutkinta- ja pakkokeinolait. Ne on annettu 22.7.2011 (ETL 805/2011 ja PKL 806/2011), mutta tulevat voimaan vasta vuoden 2014 alusta. Uudessa pakkokeinolaissa on yksityiskohtaisia säännöksiä salaisista pakkokeinoista, myös poliisin peite- ja valeostotoiminnasta (PKL 10 luku). Poliisilaissa puolestaan säädetään näiden samoin kuin muiden niin sanottujen salaisten pakkokeinojen käytöstä rikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi. Peitetoimintaa ja valeostoa saa käyttää vain, jos niillä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle ja että tämä on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi (10:2.2). Peitetoimintaa saadaan käyttää vain PKL 10:3:ssä lueteltujen vakavien rikosten selvittämisessä. Peitetoiminasta ja valeostosta päättää KRP:n tai Supon päällikkö. Päätös, jolla peitetoiminta on päätetty aloittaa, on saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi - oikeastaan tarkastettavaksi - ovatko PKL 10:27.2:ssa tarkoitetut peitetoiminnan edellytykset olemassa; tämä ei koske valeostosta tehtyä päätöstä. Peitetoimintaa koskevat asiat käsitellään koko maan osalta keskitetysti Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeudelle toimitetaan ainoastaan asian käsittelemiseksi välttämättömät tiedot.

24. Epäiltyyn kohdistetusta peitetoiminnasta ja valeostosta on ilmoitettava hänelle "ilman aiheetonta viivytystä" sen jälkeen, kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi, siis sen jälkeen kun esitutkinta on päättynyt ja asia on siirretty syyteharkintaan (PKL 10:60.1). Tästä ilmoituksesta on annettava annettava tieto Helsingin käräjäoikeudelle (PKL 10:60.2). Tuomioistuin voi PKL 10:60.3:ssa mainituin edellytyksin pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta päättää, että edellä mainitun ilmoituksen tekemistä voidaan lykätään enintään kaksi vuotta kerrallaan.