575. Kenestä keskustan uusi puheenjohtaja?

Politiikan ohella retro on muotia taiteessa. Buranovski babuśki esittää udmurtinkielellä myös Beatlesia ja Deep Purplea

1. Merkittävät virkanimitykset samoin kuin poliittiset nimitysasiat ovat usein kiperiä kysymyksiä. Eilen kerroin korkeimman oikeuden uuden jäsenen valintapulmista. Eilisen Palmusunnuntain ja aprillipäivän illansuussa pulpahti esiin uusi ongelmallinen tilanne, kun keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi marssi keltaisissaan TV1:n uutistudioon ja ilmoitti saaneensa tarpeeksi puolueen johtamisesta.

2. Tämä ei ollut mitään aprillipilaa, vaikka ensin niin arveltiin. Kivinimi oli tiukkana ja marssi tämän jälkeen vielä Maikkarin studioon ja lateli saman synkeän uutisen: Hän ei ole käytettävissä, kun keskusta valitsee puheenjohtajaa ensi kesäkuun puoluekokouksessa Rovaniemellä. No, pitäähän tämä nyt sitten jo varmaankin uskoa! Mistä moinen tarpeeksi saamisen puuska? Tätä kaikki porukalla aprikoimaan mediassa, josta yhden siivun muodostaa sosiaalinen media.

3. Sitä on nyt liikkeellä! Näin voitaisiin huudahtaa, sillä vain 2-3 päivää aiemmin myös Rkp:n puheenjohtaja, puolustusministeri Stefan Wallin ilmoitti eroavansa puheenjohtajan paikalta. Wallin kertoi, että hän oli päättänyt jo viime jouluna, että luopuu puheenjohtajuudesta ja että hän oli alun perinkin luvannut olla puheenjohtajana vain kuusi vuotta.

4. Stefan Wallinin selitys muistuttaa Matti Vanhasen eroilmoitusta, sillä Mattikin taisi sanoa, että oli tehnyt päätökse luopua keskustan puheenjohtajuudesta jo paljon aikaisemmin. Vahasen todellinen syy eroon oli toki vaalirahajupakan käänteissä ja Nuorisosäätiön asiassa ja Wallinin taas hänen saamansa pyyhkeet Dtagsvik-jupakassa. Jollei Wallin olisi jäänyt kiinni valehtelusta Dragsvik-tapauksessa, hän olisi hyvin todennäköisesti ilmoittanut, että hän jatkaakin vielä ainakin yhden kaksivuotiskauden puolueensa puheenjohtajana. RKP:n raharikkaat vaalirahoittajat ovat luultavasti kehottaneet Wallinia vetämään johtopäätöksensä onnettomasta Dragsvik-episodista.

5. Olisiko Wallinin ja Kiviniemen eroilla jotakin tekemistä keskenään ja oliko Kiviniemen eroilmoitukseen kuitenkin henkilökohtaisia syitä? Tämän asian selvittämisen jätämme seurapiiritoimittajien harteille, varmaan Rita Tainola meille kohta kertoo, mistä oikein oli kysymys. Pahus, kun en huomannut eilen tv-kuvasta syynätä, oliko Marilla sormus sormessaan!

6. Mari Kiviniemi sanoi, että hänen erolleen on kaksi syytä: vastuun ottaminen viime vuoden huhtikuun eduskuntavaalien huonosta tuloksesta ja eilen julkistettu gallup-kyselyn tulos. Galluppien mukaan keskustan kannatus oli hiipunut peräti yhden (1,0) prosenttiyksikön edellisen mittauksen tuloksesta.

7. Jälkimmäiseen selitykseen nyt ei usko Erkkikään, sillä mahtuuhan yhden prosenttiyksikön kannatuksen lasku gallupissa kirkkaasti virhemarginaaliin. Tämän toi esiin mm. kepun vanha-isäntä nro 2 eli siis Seppo Kääriäinen, joka peräsi Kiviniemeltä tarkempia perusteita eroilmoitukselleen.

8. Mitä taas ensiksi mainittuun perusteeseen tulee, niin toki puolueenpuheenjohtaja on ensi sijassa vastuussa puolueen vaaleissa kärsimästä rökäletappiosta. Täytyy muistaa, että eduskuntavaalit ovat nykyään myös pääministerivaalit ja Mari Kiviniemi lähti viime vaaleihin paalupaikalta eli istuvana pääministerinä. Kiviniemellä oli siis kisassa oikein hyvät asemat. Toisaalta kepun tappiota osattiin toki odottaa, koska puolue oli edellisen puheenjohtajansa ja pääministerinsä Matti Vanhasen johdolla möhlinyt ja ryvettynyt oikein kunnalla vaalirahasotkuissa ja Vanhasen Nuorisosäätiöön olleiden hämärien kytkösten takia.

9. Mari Kiviniemi otti varmaan pohojalaiseen tapaansa nokkiinsa Paavo Väyrysen edellisenä päivänä eli lauantaina TV1:n Ykkösaamussa esittämästä arvostelusta. Mutta Paavohan sanoi vain niin kuin asia tietenkin on, että puolueen puheenjohtajalla on vastuu vaalitappiosta. Media kirjoitti laidasta laitaan, että Väyrynen "syytti" Kiviniemeä vaikka mistä. Mutta kun kuuntelin Väyrysen sanomaa lauantai-aamuna "herkällä korvalla" - politiikassa ei näet riitä pelkästään "tarkalla korvalla" kuuntelu - saatoin panna merkille, että Paavo ei käyttänyt syyttää -sanaa tai sen johdannaista ("minä syytän") kertaakaan. Turha siis Kiviniemen tai muiden kepulaisten taikka median on syyttää Paavoa syyttämisestä.

10. Mari Kiviniemi sanoi olleensa pettynyt, kun keskustan kannatusluvut eivät lähteneetkään nousuun, vaikka hänen mielestään (hänen johtamansa) oppositiopolitiikka on ollut viime syksystä lähtien sekä asiasisällön että tyylin ja tavan suhteen hyvin onnistunutta. Mutta ehkä kansa kuitenkin odottaa nyt myös kepulaisilta räväkkäämpää kielenkäyttöä á la Timo Soini?

11. Pitää lisäksi muistaa, että keskustan kannatusluvut olivat viime syksyn pohjanoteerauksesta (n. 12 prosenttia) jo hyvässä nousussa, mutta tämä nousu johtui yksinomaan Paavo Väyrysen tehokkaasta presidentinvaalikampanjasta, ei suinkaan Kiviniemen oppositiopolitiikasta. Sen jälkeen kun presidentinvaalitaisto oli ohitse, keskustan kannatusluvut ovat lähteneet taas pieneen laskuun, kun Väyrysestä ei ole kuultu niin paljon kuin ennen pressanvaaleja.

12. Johtopäätös tästä on siis se, että Paavo Väyrynen saa keskustan kannatuksen kasvuun, Mari Kiviniemi, Mauri Pekkarinen ym. puolestaan laskuun! Kenet siis pitäisi valita puolueen uudeksi puheenjohtajaksi ensi kesäkuussa? Jos järkeä saa käyttää, niin valinnan pitäisi olla edellisen havainnon perusteella melko selkeä. Paavo Väyrynen tuntuu olevan ainoa ehdokas, jonka johdolla keskusta voi saada suuren osan persuihin loikanneita jäseniä ja äänestäjiä takaisin riveihinsä.

13. Mari Kiviniemen äkillinen ja yllättävä eroilmoitus johtuu toki paljolti hänen pohjalaisesta luonteenlaadustaan. Ylipiän sorttinen likka Jalaasjärveltä, jolla on taipumusta ruveta nakkelomahan niskojansa, jos kaikki ei menekään hänen piirustustensa mukahan. Kiviniemen rasitteena myös city-kepulaisuuden leima, jolla ei maaseudun ihmisiä saa helposti puolelleen.

14. Kenestä siis keskustan uusi puheenjohtaja? Vaikea sanoa. Konkarit Väyrynen ja Pekkarinen tuntuisivat olevan Kiviniemen eron jälkeen hienoisessa laskussa, nousussa puolestaan näyttäisi olevan toisen kauden kansanedustaja Tuomo Puumala. Hän on ollut kuitenkin aika näkymätön, ja olisiko tästä kolmekymppisestä miehestä pääministeriksi seuraavien vaalien jälkeen? Tätä on vaikea uskoa. Paula Lehtomäki (-Talvivaara) ei lähde puheenjohtajakisaan, sillä hän näyttää päättäneen kasvattaa kepun jäsenistöä yksinomaan perheensä lapsilukua ahkerasti lisäämällä.

15. Entä sitten kepun oma Ruokolahden Leijona eli Kimmo Tiilikainen? Enpä usko, että tämän hieman pelokaskatseisen kansanedustajan karisma riittää puheenjohtajan tehtävään. Alle kolmekymppinen europarlamentaarikko Riikka Manner olisi räväkkä tyyppi, jonka rasitteena on kuitenkin puheesta ilmenevä selvä savon murre. Väyrynen on Mannerin oppi-isä ja tuutori, joten lähtisikö opetuslapsi taistelemaan oppi-isäänsä vastaan?

16. Mutta ei ikä miestä pahenna, joten kuusvitoset Pekkarinen tai Retro-Paavo Väyrynen voisivat hyvin tulla puheenjohtajana edelleen vallan mainiosti kysymykseen. Kunhan vaan ikätoveri Seppo Kääriäinen ei myös innostuisi lähtemään kisaan mukaan, se voisi olla jo hieman liikaa.

17. Täytyy muistaa, että laajaa Venäjän maata edustaa toukokuun Euroviisuissa pienestä 650 asukkaan Brangurtin kylästä oleva udmurtilaisten mummojen kuoro nimeltään Buranovski babuśki, jonka jäsenten keski-ikä on reilusti päälle 70 vuotta. He esittävät viisuissa laulun Party for Everbody (vapaasti suomennettuna "Joka ikisille avoin puoluekokous"), jonka kertosäe on englantia. Tästä opimme, että myös ns. vanhoilla on menestymisen mahdollisuuksia. Jos näin on asian laita kerran taiteessa, niin miksi ihmeessä tämä ei pitäisi paikkansa myös politiikassa. Väyrynen, Pekkarinen ja Kääriäinen täydennettynä vaikkapa esimerkiksi Juha Miedolla ja Timo Laanisella voisivat politikoinnin ohella perustaa oman poikakuoron ja tehdä keikoilla keskustalaista aatemaailmaa ihmisille lähemmin tunnetuksi.

18. Lopuksi on syytä muistuttaa, että ei vain puolueen puheenjohtajalla, vaan myös puoluesihteerillä on vaikutusta puolueen kannatuslukuihin. Joku kommentaattori sanoi tällä palstalla joskus viime eduskuntavaalien aikaan osuvasti, että aina kun keskustan puoluesihteeri Timo "Pappa" Laaninen ilmestyy telkkariin, keskustan äänimäärä putoaa vähintään viidelläkymmenellä. Tiedä häntä sitten.

19. Mutta panitteko merkille, että heti kun demareiden Mikael Jungner ilmoitti luopuvansa ensi kesänä puoluesihteerin hommasta, Sdp:n kannatus pomppasi gallup-kyselyssä peräti 1,3 prosenttiyksikköä ja demarit nousi kertaheitolla maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi! Jos Jungner vielä tekisi puolueelleen sen palveluksen, että ilmoittaisi luopuvansa politiikasta kokonaan, demarit alkaisivat luultavasti hätyytellä tosissaan jopa kokoomuksen kannatuslukuja.

20. Kokoomus tekee tässäkin asiassa viisaasti. Toisin kuin kepussa ja Sdp:ssä, joiden puoluesihteerit Jungner ja Laaninen ovat jatkuvasti telkkarissa ja muissa medioissa selittämässä jotakin negatiivista asiaa, kokoomus pitää oman puoluesihteerinsä Taru Tujusen visusi poissa julkisuudesta. Ilmankos kokoomuksella menee sitten tosi hyvin! Alex Stubb ja Jyrki Katainen kyllä kehuvat kilpaa Taru Tujusta puolueensa "pelinrakentajaksi" ja "sentteriksi", mutta julkisuuteen he eivät Tujusta päästä. Olisiko tässä pientä vinkkiä keskustalle ja demareille?

21. Juuri äsken päättyneessä tiedotustilaisuudessa Mari Kiviniemi korosti, että hänen väistymisensä syy on puolueen epäyhtenäisyys. Hän ei ollut saanut niin vankkaa tukea mitä puheenjohtaja tarvitsisi. - Mutta eikö puolueen yhtenäisyydestä huolehtiminen ole juuri puheenjohtajan velvollisuus?

22. Tästäkin nyt näkee hyvin, miten Mari Kiviniemi on todella suutahtanut erityisesti Paavo Väyrysen arvostelusta ja siitä, että hänet rohjettiin haastaa vanhojen konkareiden toimesta puheenjohtajakisaan. Kiviniemi sanoi olevansa "erityisen huolestunut" puolueen tilasta. Myös Paavo Väyrynen kertoi saman asian lauantaina, eli myös hän on erittäin huolestunut puolueen tilasta.

23. Mainittu "huolestuneisuus" on aiheuttanut kaksi aivan erilaista reaktiota. Huolestunut Kiviniemi lyö hanskat tiskiin, jättää puolueen ikään kuin tuuliajolle ja pakenee vastuutaan. Huolestunut Paavo Väyrynen taas päin vastoin pyrkii puolueen johtoon, jotta mainittu "huolestuttava tilanne" saataisiin korjatuksi ja puolue uuteen nousuun. Minusta Väyrynen toimii vastuullisesti.

24. Mari Kiviniemi toivoo uudelta puheenjohtajalta pitkäjännitteisyyttä ja sitä, että tämä olisi pari vaalikautta puheenjohtajana. Tässäkin suhteessa Kiviniemi itse toimii aivan toisin, sillä hänellehän riitti vain puoli vaalikautta eli kaksi vuotta puheenjohtajana.

541. Paavo Väyrynen jälleen kehiin, aikoo keskustan puheenjohtajaksi

Suomen valtion korkein poliittinen ja virkamiesjohto kokoontui tänään Eduskuntataloon valtiopäivien juhlallisiin avajaisiin. Vain yksi oli joukossa poissa, poliittisen elämme Sven Tuuvaa (Dufva) eli Paavo Väyrystä siellä ei nähty.

Mutta annas olla. Ennen kuin juhlaväki ehti siirtyä juhlakonserttiin, varasti Väyrynen taas kerran koko show' n itselleen. Hän kutsui tiedotusvälineet paikalle ja kertoi olevansa valmis asettumaan keskustan puheenjohtajaehdokkaaksi. Keskustan puheenjohtaja valitaan ensi kesäkuussa Rovaniemellä, siis Väyrysen kotikentällä.

Paavo perusteli aikomustaan ensinnäkin sillä, että puolueen johto on toivonut häntä auttamaan hankkimaan ehdokkaita kuntavaaleihin. Myös maakunnistakin on Väyrysen mukaan tullut pyyntöjä, että osallistuisin kuntavaalityön käynnistämiseen. Väyrynen ilmoitti suostuvansa näihin toivomuksiin.

Väyrynen ei tyytynyt tähän, vaan ilmoitti olevansa valmis lähtemään - taas jälleen kerran - kunta- ja maakuntakierrokselle. Hän haluaa kiittää henkilökohtaisesti presidentinvaaleissa saamastaan ja samalla rohkaista ihmisiä liittymään puolueeseen ja asettumaan ehdokkaaksi syksyn kuntavaaleissa.

Väyrynen kertoi monien pyytäneet, että hän olisi käytettävissä, kun puolueelle valitaan puheenjohtaja ensi kesän puoluekokouksessa ja sitä edeltävässä jäsenvaalissa.

Väyrysen mukaan mainittu ajatus kiehtoo häntä, koska hänen mukaansa presidentinvaalikampanja osoitti, että keskustalla on hyvät mahdollisuudet yhdistää puoluetta ja laajentaa kannatusta. Väyrysen mukaan kysymys on sekä ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikan linjasta että elämän ja politiikan arvoista.

Väyrynen: "Saimme (lue: minä sain) vaaleissa vahvaa tukea sekä työllemme Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden varjelemiseksi että kestävää kehitystä edistävälle ihmiskuntapolitiikallemme. Henkisiä, hengellisiä ja yhteisöllisiä arvoja ja oikeudenmukaisuutta - 'köyhän asiaa' - korostava alkiolainen ihmisyysaate tempasi mukaansa eri tavoin ajattelevat keskustalaiset. Nämä arvot innostivat mukaan runsaasti uutta väkeä, etenkin nuoria ja myös muiden puolueiden kannattajia". Jne.

Väyrynen ilmoitti olevansa puheenjohtajan vaalissa käytettävissä, jos saa ehdokkuudelleen puolueen sääntöjen edellyttämän tuen. "Minua kampanja saattaisi jälleen nuorentaa ja virkistää, kuten kävi presidentinvaaleissa", veisteli Pate lopuksi.

Eipä siis muuta kuin Paavo ja Vuokko jälleen tien päälle mukilasti auton perässä mukana! Rakkausmuki myy edelleen kuin häkä, joten olisi sulaa hulluutta jättää kaupanteko kesken samoin kuin luopua hyvässä vauhdissa olleesta vaalikampanjasta. Äänestäjät kaipasivat Väykkää toiselle kierrokselle pressanvaaleissa, mistä myös hylättyjen äänien ennätyksellisen suuri määrä osaltaan kertoi.

Maakuntien kiertäminen kannattaa aloittaa heti, jotta kaksikko ehtisi varmasti ennen kesäkuuta käydä Suomen joka ikisessä kunnassa, jälleen kerran. Rauta on taottava, kun se on vielä kuumaa. Eduskuntakiireet eivät Paavoa paina, joten hän voi keskittyä täysillä puheenjohtajan vaaliin.

Kaksi vuotta sitten Paavo taisi jäädä puheenjohtajakisassa neljänneksi, mutta se oli sitä aikaa. Ensi kesäkuussa keskustalla ei taida olla varaa jättää Paavoa valitsematta, sillä niin heikko oli keskustan menestys viime kevään eduskuntavaaleissa Mari Kiviniemen johdolla. Jos ja kun keskustaväen on valittava eduskuntavaaleissa rökäletappion kärsineen Kiviniemen ja pressan vaaleissa loistavasti menestyneen Väykän välillä, ei puoluekokouksella taida juuri olla valinnanvaraa.

Väyrysen vanha kilpakumppani Mauri Pekkarinen änkesi oitis Paavo Väyrysen apajille eli ilmoittautui heti 1. kierroksen jälkeen olevansa valmis "keskustan johtotehtäviin." Tämä ilmoitus lienee innostanut Väyrystä tulemaan ulos oman ilmoituksensa kanssa jo tässä vaiheessa. Pekkarinen haluaa härskisti hyödyntää Väyrysen suurtyön ja hyvän menestyksen presidentinvaaleissa. Paavo olisi ollut hullu, jos hän olisi tämän mukisematta niellyt ja luovuttanut oman työnsä hedelmät Pekkariselle.

Mari Kiviniemi ilmoitti olevansa yllättynyt Väyrysen tämänpäiväisestä ilmoituksesta. Tuskinpa vain oli, sillä kyllähän Kiviniemen olisi pitänyt arvata, mikä on Väyrysen seuraava siirto. Kiviniemi voi alkaa pikkuhiljaa varautua omaan lähtölaskentaansa keskustan johdossa.

Keskustan nuoret tuntuvat olevan nyt vankasti Väyrysen takana. Perssuomalaisista siirtyy Timo Soiniin pettyneitä äänestäjiä ja jäseniä ennen kunnallisvaaleja laumoittain kepuun. Tämä edellyttää on kuitenkin Kiviniemen syrjäyttämistä keskustan johdosta, sillä city-kepulaisten johtamaan porukkaan persuäänestäjät eivät tule siirtymään.

474. Anneli Jäätteenmäkikään ei lähde keskustan presidenttiehdokkaaksi

Ken valtiolaivamme peräsimeen?

Sain noin kymmenisen minuuttia sitten sähköpostiini seuraavan tiedotteen:

Julkaisuvapaa heti

En pyri presidenttiehdokkaaksi

Perusteellisen harkinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että en pyri keskustan presidenttiehdokkaaksi. Olen pohtinut ehdokkuutta kaikella vakavuudella.

Harkinnan aikana oma kantani ei ole muuttunut.

Olen alusta lähtien suhtautunut ehdokkuuteen varauksellisesti. Kielteinen kantani on ollut pitkään myös keskustan johdon tiedossa. Puheenjohtaja Mari Kiviniemelle kerroin kantani 3. elokuuta, kun hän vieraili Lapualla.

En ole aiemmin kertonut kantaani julkisuuteen, koska monet arvostamani kansalaiset ovat vedonneet, että vielä harkitsisin asiaa. Olen kiitollinen tuesta ja yhteydenotoista.

Jos ryhtyy ehdolle vaativaan vaaliin, pitäisi olla oma palava innostus eli pyrkyä presidentiksi. Sellaista en ole onnistunut itsestäni löytämään. Ratkaisuuni on vaikuttanut myös se, että lähipiirini suhtautuu ehdokkuuteen kielteisesti.

Päätös oli lopulta vaikea. Olen kokenut suurena tunnustuksena omalle työlleni sen, että valtava joukko ihmisiä on halunnut minut presidenttiehdokkaaksi. Erityisesti minua on lämmittänyt nuorten laaja tuki.

Toivon, että minua ehdokkaaksi halunneet ymmärtävät ratkaisuni ja pitävät edelleen yhteyttä tärkeiksi kokemissaan asioissa.

Haluan keskittyä täysipainoisesti työhöni Euroopan parlamentissa. Oman ryhmäni varapuheenjohtajana ja ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä teen parhaani, jotta suomalaisille tärkeät asiat ja näkökulmat tulevat esiin europarlamentin päätöksenteossa.

Brysselissä 29.8.2011

Anneli Jäätteenmäki

----

Näin siis Anneli.

Keskusta joutunee siis ilmeisesti tyytymään Paavo Väyryseen, jolle ei tunnu löytyvän millään vastaehdokasta jäsenäänestykseen. Ilmoittautumisaika päättyy kuitenkin vasta 9.9., joten vielä kerkiää mukaan. Mari Kiviniemi ilmoitti jälleen tänään, että hän ei lähde mukaan jäsenäänestykseen.

Pitäisikö keskustan luopua omasta ehdokkaastaan kokonaan ja siirtyä kannattamaan vaikkapa RKP:n ehdokasta? Tänään kerrottiin, että RKP ja Elisabeth Rehn tulevat pitämään huomenna tiedotustilaisuuden liittyen tuleviin presidentinvaaleihin. Jotkut ovat ounastelleet jopa, että Elisabeth haluaisi mukaan presidenttikisaan. Tästä ei kuitenkaan taida olla kysymys, vaan siitä, että RKP tulee ilmoittamaan ehdokkaakseen Eva Biaudet´n, jota Rehn ilmoittaa tukevansa.

Ketä vielä voitaisiin ajatella Väyrysen vastaehdokkaaksi jäsenäänestykseen? Onkohan kepun puoluesihteeri Timo Laaninen älynnyt kääntyä asiassa KHO:n Pekka Hallbergin puoleen? Tämä varmaan vain odottelee soittoa Timpalta.

423. Uusi hallitus: kokoomus+demarit+persut+rkp

1. Vaalit käytiin ja monia yllätyksiä koettiin. Persujen voitto oli suurempi kuin osattiin etukäteen odottaa ja keskustan tappio oli vastaavasti odotettua hieman suurempi. Kokoomus nousi ensi kertaa maan suurimmaksi puolueeksi. Se oli hyvä saavutus näissä omituisissa oloissa, joissa demarit ja persut saivat yllättävää eurooppalaista vetoapua Portugalin, Kreikan ja Irlannin talousahdingosta ja Suomen kyseisille maille myöntämästä tai lupaamasta avusta.

2. Pääministerin salkku kuuluu itseoikeutetusti kokoomuksen Jyrki Kataiselle. Veikkaan, etta muut hallituspuolueet ovat demarit, persut ja rkp. Keskusta ja vihreät ovat jo ilmoittaneet oppositioon menostaan.

3.Timo Soini saadaan helposti mukaan hallitukseen, sillä veikkaan, että hän pyörtää ennen vaaleja antamansa valan, jonka mukaan persut eivat tule missään oloissa aanestamaan Portugalille annettavan lainatakausten puolesta. Ehkä saadan aikaan jonkinlainen kompromissi, jossa Katainen ja kokoomus tunnustavat sen, että Kreikka joudutaan asettamaan velkasaneeraukseen.

4. Ulkoministerinä jatkaa Alex Stubb, joka pani Timo Soinin äänimäärän Uudellamaalla tiukoille. Tuskin kokoomus haluaa luovuttaa ulkoministerin salkkua demareiden Erkki Tuomiojalle. Demareiden Eero Heinaluomasta tulee valtiovarainministeri ja Jutta Urpilaisesta opetusministeri. Timo Soini saa himoitsemansa elinkeinoministerin salkun. Jyri Häkämies jatkanee puolustusministerinä ja uudeksi sisäministeriksi noussee Jussi Halla-aho.

5. Eduskunnan puhemieheksi tullee Erkki Tuomioja. Myös Heinäluoma, Johannes Koskinen - siis tämä Rusi-prosessissa ryvettynyt jäbä - ja Tarja Filatov kamppailevat puhemiehen paikasta, joka kuuluu perinteiden mukaisesti toiseksi suurimmalle puolueelle. Jos Heinis haluaa demareiden pressaehdokkaaksi, hän halunnee nyt puhemiehen näkyvälle paikalle.

6. Eduskunnasta putosi kaksi istuvaa ministeriä: Paavo Väyrynen ja Suvi Lindén. Jälkimmäinen putoaminen kuuluu minun kategoriassani sarjaan "Hyvä, etta putosi", Väyrynen taas ryhmään "Harmi, kun putosi." No, Väyrynen kyllä palaa eduskuntaan ryminällä vuonna 2015 Lapin vaalipiiristä, tällä välin hän voi keskittyä presidentinvaalikampanjaansa, viinimarjatilansa hoitoon sekä muihin bisneksiinsa Keminmaalla.

7. Eduskunnasta putosi myos kepun varapuheenjohtaja Timo Kaunisto, jonka paikan vei toinen kepun varapuheenjohtaja Annikki Saarikko. Pudonneisiin kuuluu myös Timo Kauniston nykyinen naisystävä vihreiden Kirsi Ojansuu. Tunnettua on jo Johannes Virolaisen ajoilta, että kepulaiset eivät katso hyvällä poliitikkojensa puolisovaihtoa.

8. Sarja "Hyvä, etta putosi" on pullollaan tunnettuja nimiä, kas tässä muutamia:

Merikukka Forsius, Marja Tiura, Jyrki J.Kasvi, Kimmo Kiljunen, Lyly Rajala, Risto Autio, Johanna Sumuvuori, Arto Bryggare, Jörn Donner, Risto Kuisma, Markku Uusipaavalniemi, Akaan-Penttila, Sirpa Asko-Seljavaara, Arja Karhuvaara (Arto Merisalon näkyvä tuki ilmeisesti pudotti hanet), Marko Asell (sarja 74 kg), Juha Hakola (oikein hyvä), Seppo Kanerva, Juhani Korkeaja, Antti Vuolanne, Oiva Kaltiokumpu (Lapin laulava sheriffi), Juha Mieto, Esko Ahonen, Jarmo Korhonen (ei siis päässyt perunakampanjastaan huolimatta, hyvä näin, kyllä Jarmo kiemurtelut ja väistelyt KMS-sopan yhteydessä vielä hyvin muistetaan), Paula Sihto, Erkki "Susi" Pulliainen (72 v., miten nyt käynee susisen?), Toini Kankaanniemi, Lauri Oinonen (pastori Keski-Suomesta), Hannu Hoskonen, Olli Nepponen (ex-prikaatikentsu Mikkelista), Janne Seurujarvi, Pentti "Stasi" Tiusanen, Markku Laukkanen (Karjalan liiiton puheenjohtaja, joka on nynneronyt liitossa pitkään eikä ole saanut Karjalaa takaisin) jne. - Kyllä kansa tietaa! Uutta verta tuli nyt eduskuntaan roppakaupalla, se on täysin paikallaan.

9. Helsingin ääniharavaksi nousi yllättäen vasureiden Paavo Arhinmäki, mutta muuten myos vasurit kärsivät parin paikan vaalitappion. Toiseksi Hgissa tuli Jussi Halla-aho. Ben Zysse ja Jan Vapaavuori jäivat kauaksi taakse ja Pertti Salolainenkin (70 v) sai ainoastaan vaivaiset 6000 ääntä! Erkki Tuomiojakin jäi 10 000 aaneen ja Eero Heinäluoma 9 000:een ääneen. Mari Kiviniemi sai hieman yli 8 000 ääntä. Ex-ministeri ja kepun ex-tähti Eeva Kuuskoski sai vain reilut 400 ääntä ja Timo Laaninen vain hieman tätä enemmän.

10. Maahanmuuttajia ei valittu vielakaan eduskuntaan. Lähelle pääsivät demareiden Razmayr ja kokooomuksen Hetemaj, Husein Muhammed (vihr) sai vain reilut 1000 ääntä. Mustaihoinen mies tulee nyt eduskuntaan ensimmäinen kerran. Kyseessä on vihreiden tv-kasvo Jani Toivola, joka tipautti Uudellamaalla mm. hieman ylimielisesti käyttäytyneen Jyrki J. Kasvin. Hyvä opetus Kasville.

11. Keskustan tappion taustalla on paljolti edellisvaalien vaalirahasotku ja Matti Vanhasen monet töppäykset ja muistamattomuudet eri asioissa. Kepun yhteydet KMS:ään ja Nova Groupin hämäriin bisneksiin saivat nyt kansalta ansaitun tuomion. Tietenkin persut rokottivat eniten juuri keskustalaisten ääniä. Uudellamaalla Antti Kanki-Kaikkonen löi Väyrysen ja tuli valituksi. Mutta saa nähdä, mitä tulee Kaikkoselle aikanaan käräjäoikeudesta; muistettakoon, etta Pate Vayrynen on Kaikkosen ensimmäinen varamies.

12. Kuten eilen kerroin, emeritusproffa Erkki Havansi (70 v. heinäkuussa) persuista jäi niukkaakin niukemmin ensimmäiseksi varamieheksi Uudeltamaalta. Harmillista, mutta ehkä Erkki pääsee kuitenkin oikeusministeriksi, sillä Timo Soini on ennättänyt jo kertoa, etta ministereitä voi persuista tulla myös eduskunnan ulkopuolelta. Ja jos Timo Soini valitaan ensi vuonna presidentiksi, Havansille aukeaa myös tuossa tapauksessa tie eduskuntaan. Havansi kampanjoi kovasti etenkin blogissaan, mutta pakkoruotsin ja maahanmuuttopolitiikan vastustaminen ei purrut varovaiseen ja hieman hienostelevaan tyyliin esitettynä tarpeeksi. Kyllä professorin olisi pitänyt uskaltaa sanoa asiat blogissaan ja muissakin yhteydessä julki selvästi ja muistaa sääntö: ruma sanotaan niin kuin se on! Luulen, että tämän unohtaminen maksoi hyvän kotikasvatuksen saaneelle emeritukselle eduskuntapaikan.

13. Ehkä noloin uusi kansanedustaja minusta on persujen elakelaisrovasti Anssi Joutsenlahti, joka valittiin eduskuntaan Satakunnasta; hän pudotti kepun Juha Korkeaojan ja Oiva Kaltiokummun parlamentista. Joutsenlahti on ollut jo SMP:n edustaja muistaakseni 80-luvulla. Joutsenlahti meni ennen vaaleja lupaamaan, että hän lahjoittaa koko kansanedustajan palkkansa neljältä vuodelta eli noin 300 000 euroa hyväntekeväisyyteen, jos hänet valitaan. Joutsenlahti sai niin paljon ääniä, että hänet olisi toki valittu ilman sanottua lupaustakin! - Mahtaa miestä nyt hieman harmittaa! Persuista valittiin muuten kaksi muutakin todella konkariedustajaa nimittain Lea Makipää Pirkanmaalta Pentti Kettunen Oulusta.

421. Suomen vaalit ja Portugalin "hullu huhtikuu"

Coimbran yliopistonmäellä kevät on jo pitkällä

1. Kun saapuu huhtikuu/ja kukkiin peittää maan/

on kauneimmillaan Coimbra.

Ken sinne seisahtuu/hän pois ei kaipaakaan/

on Portugalin huhtikuu.

2. Näin romanttisesti laulettiin ikivihreässä iskelmässä ja laulaa luikautellaan yhä edelleen. (Laulussa mainittu Coimbra on nykyisin pienehkö kaupunki, joka toimi pääkaupunkina ennen Lissabonia, siellä on vuonna 1290 perustettu yliopisto). Mutta Suomen hallitusta ja huhtikuun 17. päivänä pidettäviin eduskuntavaaleihin valmistautuneita hallituspuolueiden puheenjohtajia ei nyt taida juuri laulattaa. Eilen nimittäin tapahtui se, mitä on jo jonkin aikaa odotettu ja pelätty: Portugalin hallitus ilmoitti pyytävänsä euroalueiden väliaikaiselta kriisirahastolta taloudellista hätäapua eli kriisirahoitusta.

3. Euromaiden rahoituskriisi oli jo jäämässä taka-alalle eduskuntavaalikampailussa. Tätä ainakin toivottiin. Pääministeri Mari Kiviniemi sanoi vielä viikko pari sitten, ettei mikään viittaa siihen, että Portugali olisi hakemassa laina-apua. Myös muut hallituspuolueet toivoivat rahoituskriisin kunnoittavan Suomen vaaleja ja pitävän taukoa vielä ainakin pari viikkoa. Mutta toisin siis kävi.

4. Portugali taipui eilen - monen kuukauden jahkailun jälkeen - pyytämään EU:lta rahoitusapua talouskriisinsä hoitoon. Talouskriisin lisäksi Portugalissa on hallituskriisi, sillä hallitus hävisi talouskuuria koskevan luottamusäänestyksen muutama viikko sitten (23.3.). Portugalissa toivottiin ihmeen tapahtumista, kun sekä sikäläinen hallitus sekä oppositio päätyivät oman poliittisen kannatuksensa kasvun toivossa kaatamaan kertaalleen jo sovitun ja EU:n tarkistaman säästöohjelman. Mutta sen jälkeen kun viime viikonvaihteessa kävi selväksi, että Portugalin valtio joutuu maksamaan lainoistaan ennätyssuurta korkoa, oli toimitusministeriönä toimivan hallituksen pääministerin Jose Socratesin pakko ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja ilmoittaa maan pyytävän kansainvälistä kriisiapua.

5. Yleisesti on arveltu, että Portugalin tarvitseman hätälainan määrä nousee noin 60–80 miljardiin euroon. EU:n ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n myöntämä lainoitus jakautuisi kolmelle vuodelle.

6. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että Kreikkaa ei tuettu euroalueen väliaikaisesta kriisirahastosta, josta nyt on tarkoitus tukea Portugalia ja josta on tuettu aiemmin Irlantia. Euromaiden aiemmin Kreikalle antama tuki perustuu kahdenvälisiin lainoihin, joista sovittiin viime vuoden toukokuussa. Kreikan samaan tukeen osallistuu 15 euromaata eli kaikki muut paitsi Slovakia ja Kreikka itse Ne lupasivat Kreikalle yhteensä 80 miljardin luotot. Sen lisäksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF sitoutui lainaamaan Kreikalle 30 miljardia euroa.

7. Kunkin euromaan osuus lainapaketista määräytyy sen mukaan, mikä on sen osuus Euroopan keskuspankin pääomasta. Suomi on sitoutunut yhteensä 1,48 miljardin euron luottoihin Kreikalle. Tähän mennessä Suomi on lainannut Kreikalle 515 miljoonaa euroa, josta on saatu muutamia miljoonia korkotuottoja.

8. Euromaiden väliaikainen vakuusrahasto ERVV pantiin pystyyn nopeasti Kreikan kriisin jälkimainingeissa viime vuonna. Rahasto on juridisesti yhtiö, joka lainaa markkinoilta rahaa, jota voidaan lainata edelleen taloudelliseen ahdinkoon joutuneille euromaille. Lainojen takaajina ovat kaikki 17 euromaata eli myös Slovakia. ERVV saa luottoja matalalla korolla, koska sillä on korkein mahdollinen AAA-luottoluokitus.

9. Väliaikaisen rahaston nimellinen kapasiteetti on 440 miljardia euroa. Tosiasiassa takaukset riittävät vain 250 miljardin luottoihin, koska kansainväliset luottoluokittajat uskovat vain niiden maiden takauksiin, joiden lainoilla on korkein mahdollinen AAA-luokitus, kuten Saksalla ja Suomella. Tämän vuoksi väliaikaisen rahaston kapasiteettia on tarkoitus kasvattaa 440 miljardiin euroon myös todellisuudessa. Sen vuoksi myös Suomen osuutta takauksista pitää kasvattaa. Tähän mennessä ei ole vielä lopullisesti sovittu, miten vastuita kasvatetaan. Poliittinen periaatepäätös takausten kasvattamisesta on kuitenkin tehty, vaikka Suomessa esimerkiksi Mari Kiviniemi ja keskusta antavat ymmärtää, että näin ei olisi asian laita. Saksan osavaltiovaalien ja Suomen parlamenttivaalien takia muodollinen päätös asiasta on määrä tehdä vasta kesäkuussa. Samalla euromaat sopivat pysyvästä kriisinhallintajärjestelmästä (EVM), joka aloittaa toimintansa 2013.

10. Tähän mennessä ERVV on taannut vain Irlannin lainoja 17,7 miljardilla eurolla. Suomen osuus tästä on 333 miljoonaa. Takauksiin perustuvan järjestelmän takia hallituksen pyysi eduskunnalta kuitenkin valtuudet 740 miljoonan euron takauksiin. Takaukset realisoituvat vain, jos Irlanti ei selviydy lainoistaan. Portugalin tukipaketin ehdoista sovitaan sen jälkeen, kun Portugalin pankkien stressitestit on suoritettu. Portugali joutuu Irlannin ja Kreikan tavoin käymään läpi kovan talouskuurin, jota myös hevos- tai matokuuriksi kutsutaan, jossa muun muassa palkkoja alennetaan, eläkkeitä leikataan ja valtion omaisuutta realisoidaan. Näyttää siltä, että tuesta huolimatta ainakaan Kreikka ei selviydy veloistaan, vaan joutuu ajan pitkään velkajärjestelyyn.

11. Pysyvän kriisinhallintamekanismin EVM:n kautta voidaan lainata rahaa vain niille euromaille, joiden velkakehitys on IFM:n, EU:n komission ja EKP:n mukaan niin kestävällä pohjalla, että maan voidaan otaksua selviävän veloistaan. Lainanantoon vaaditaan euroalueen valtioiden yksimielinen päätös. Jos jokin euromaa ajautuu niin syviin vaikeuksiin, ettei sen uskota selviytyvän veloistaan, sille ei lainata rahaa, vaan se asetetaan velkasaneeraukseen. Tällöin myös sijoittajat joutuvat kantamaan osan vastuusta. EVM:n lainakapasiteetti nousee 500 miljardiin euroon. Lainapäätökset edellyttävät yksimielisyyttä ja ne viedään aina eduskunnan hyväksyttäviksi. Suomen vastuut, jotka ovat ERVV:ssä 8 miljardia euroa, nousevat EVM:ssä enimmillään 12,6 miljardiin euroon.

12. Pääministeri Mari Kiviniemi ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen puoltavat Suomen osallistumista Portugalin hätälainapakettiin. Hallituksen mukaan lainapakettia tarvitaan, koska rahamarkkinoilla on nähtävissä yhä samanlaisia riskejä, jotka johtivat taantumaan 2008–2009. Taantuman uusiutumiseen ei Suomella ole Kiviniemen mukaan varaa.

13. Portugalin, Kreikan ja Irlannin tukemisessa on välittömästi kyse näille maille lainoja myöntäneiden suurten keski-eurooppalaisten pankkien tukemisesta. Osa näistä Kreikka, Irlantia ja Portugalia lainoittaneista pankeista menisi ilmeisesti nurin, jos tukipaketeista ei olisi päätetty tai päätettäisi nyt Portugalin kriisin yhteydessä. Seurauksena olisi samantapainen dominoefekti, joka nähtiin 2008-2009, kun yksi suuri yhdysvaltalainen pankki päästettiin kaatumaan. Portugalin valtion joukkolainoja on paljon EU-maiden pankeilla, eniten niitä on kerrottu olevan espanjalaisilla pankeilla; Espanja on ollut itsekin talouskriisin partaalla. Pankit kärsisivät luottotappioita, mikä herättäisi epäilyjä niiden maksukyvystä ja aiheuttaisi epäluuloa rahoitusmarkkinoilla.

14. Jos Portugalia ei tuettaisi, seurauksena olisi mitä ilmeisimmin velkakriisin leviäminen Eurooppaan. Tämä vahingoittaisi eniten Suomen kaltaisia vientivetoisia maita. Yhdysvaltojen vuoden 2008 pankkikriisin seurauksena Suomen valtion verotulot vähenivät peräti 40 miljardia, mikä vastaa vajaata vuoden Suomen valtion budjettia. Pankkikriisin seurauksena suomalaisia yrityksiä kaatui, vienti väheni tuntuvasti ja työttömyys kasvoi ja vasta viime vuonna Suomessa alettiin vähitellen päästä takaisin normaalille talouskasvu-uralle.

15. Jyrki Kataisen mukaan Suomen takausvastuut Portugali-paketissa ovat noin 1,2 miljardin luokkaa. Summa saattaa kuitenkin vielä muuttua. Portugali-päätöksessä ei ole kyse siitä, että Suomi olisi myöntämässä uusia takauksia. Kuten edellä totesin, Portugali on saamassa tukea väliaikaisesta kriisirahastosta ERVV:stä. Kun Portugalin virallinen pyyntö tulee, EU ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF alkavat valmistella sopeutusohjelmaa ja rahoituspakettia. Tarvittavat päätökset tehdään euroryhmässä.

16. Portugalin rahoitusohjelman käsittely jää Suomessa 17.4. valittavalle uudelle eduskunnalle. Asian valmistelu vie muutamia viikkoja. Nykyinen hallitus joutuu esittelemään Portugali-paketin uudelle eduskunnalle toimitusministeriönä. Kiviniemen ja Kataisen vakuuttelujen mukaan Portugalin talouden sopeuttamisohjelmasta tulee erittäin tiukka. Se tulee ilmeisesti olemaan tiukempi kuin se, joka Portugalin parlamentissa muutama viikko sitten kaatui. Apua on tarkoitus antaa vain tiukkaa hevoskuuriohjelmaa vastaan. Huonosti hoidettuna Portugalin kriisistä voi aiheutua uusi eurooppalainen pankkikriisi.

17. Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen vaatii hallitukselta välitöntä suunnanmuutosta euroalueen kriisimaiden tukemisessa. Urpilaisen samoin kuin äänessä olleen Erkki Tuomiojan mukaan pankit ja sijoittajat on saatava vastuuseen rahoituskriisistä, jonka osasyynä on näiden oma riskinotto. Demareiden mukaan Portugalin tukeminen ei ole hyväksyttävää, jos pankkien ja sijoittajien vastuu ei toteudu. Tämä ei näytä kuitenkaan realistiselta tavoitteelta.

18. Sijoittajien vastuu näyttäisi olevan juridisesti mahdollista toteuttaa vasta vuonna 2013 toimintansa aloittavassa EVM:ssä, ei tätä ennen. Pankkien vastuu realisoituu, jos tuettavat valtiot ajautuvat velkasaneeraukseen, jolloin ne joutuvat joukkovelkakirjalainojaan uudelleen. Tällöin kyseiset maat eivät joutuisi maksamaan kaikkia lainojaan takaisin pankeille ja muille sijoittajille.

19. Kun persujen Timo Soini kailottaa vaaltenteissä, että tukipäätöksillään Suomen valtio suorastaan "lapio suomalaisten veronmaksajien rahoja etelä-eurooppalaisten kriisimaiden Molokin kitaan", on syytä muista, että tukipäätöksellään Suomi ei ole antamassa rahaa lainaksi Portugalille, vaan kyse on takaajan vastuuta. Portugalin avustamisen takia Suomi ei myöskään joudu korottamaan takausvastuutaan niistä lainoista, jotka ERVV tulee Portugalille myöntämään, sillä ERVV pystyy jo nykyisellä kapasiteetillaan tukemaan Kreikan, Irlannin ja myös Portugalin taloutta. Rahastoa on lisäksi tarkoitus vahvistaa edelleen ja lisäksi IFM tulee mukaan rahoittajaksi.

20. Näyttä myös siltä, että rahoitusmarkkinoiden usko ylivelkaantuneiden ja talousvaikeuksissa olevien eurooppalaisten maiden kykyyn selviytyä veloistaan on lujittunut sen jälkeen, kun Portugali ilmoitti avunpyynnöstään. Esimerkiksi Espanjan tai Italian talouksien kaatumista on monien tuomiopäivän julistajien - näissäkin madonluvuissa Suomessa on ollut eniten äänessä Timo Soini - toimesta jo ehditty monta kertaa julistaa ja kirkossa kuuluttaa. Uusimmat tiedot kuitenkin kertovat, että näiden maiden lainakorot eivät ole nousseet Portugalin ilmoituksen johdosta. Vahvat talousmaat, joihin myös Suomi kuuluu, saavat edelleen lainaa halvalla korolla. Tämä kaikki luo uskoa sille, että euroalue tulee selviytymään kriisistä.

21. Mitä tapahtuisi, jos Suomen uusi eduskunta päättäisi, ettei Suomi osallistu Portugalin kriisin tukemiseen? Voisiko Suomi todella jättäytyä yksin tuenantajien ulkopuolelle ja kaatuisiko koko tukipaketti Suomen mahdolliseen vastustamiseen? Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ilmoitti eilen tulevansa varoittamaan EU-kollegoitaan siitä, että vaalien jälkeen Suomessa saattaa olla vallassa eduskunta ja hallitus, jotka eivät tule olemaan mukana Portugalin tukemisessa.

22. Voisiko Suomi "tehdä Slovakiat" ja jättäytyä Portugalin avustusoperaation ulkopuolelle? Timo Soinihan on väittänyt, ettei Suomen tarvitsisi osallistua euroalueen kriisirahastoihin, koska Slovakiakaan ei osallistu. Tästä ei Soinin mukaan seuraisi mitään ongelmia EU:ssa. Soini on kuitenkin väärässä, sillä Slovakia jätti osallistumatta ainoastaan Kreikan tukeen, josta edellä esitetyn mukaisesti sovittiin kahdenvälisin lainajärjestelyin. Sitä vastoin Slovakia on mukana ERVV:ssä 4,4 miljardin euron takauksella. Se on jo antanut 410 miljoonan euron takauksen Irlannin lainoihin. Slovakia osallistuu myös suunnitteilla olevaan pysyvään vakausmekanismiin (EVM) lupaamalla vastata 5,8 miljardin euron takuupääomasta.

23. Pääministeri Mari Kiviniemi torppasi tänään "livistämispuheet" Portugalin kohdalla sanoen, että Suomi ei voi käytännössä enää vetäytyä Portugalin lainojen takaamisesta.

Kiviniemi piti sanottua vaihtoehtoa erittäin hankalana, käytännössä miltei mahdottomana. Portugalin tilanteessa Suomi on Kiviniemen mukaan osa väliaikaista mekanismia, johon olemme sitoutuneet. Jos Suomi sanoisi ei, paketti käytännössä kaatuu, sanoi Kiviniemi. - Tuskinpa näin kuitenkaan kävisi, mutta joka tapauksessa Suomen maine vastuullisena eurooppalaisen maana kärsisi kyllä kovan kolauksen.

24. Kiviniemen mukaan osallistumalla Portugalin lainatakuisiin Suomi turvaa vaikutusmahdollisuutensa EU:n päätöksenteossa jatkossa. EU:ssa ja eurossa joko ollaan tai sitten siellä ei olla. Tulevina vuosina päätetään isoista asioista, kuten rahoituskehyksistä, aluepolitiikan ja maatalouspolitiikan tulevaisuudesta. Haluan, että Suomella on täydet vaikutusmahdollisuudet näihin asioihin, Kiviniemi sanoi. - EU:n valtionvarainministerit aloittavat tänään kaksipäiväisen kokouksen Budapestissa. Kokouksessa annettaneen ainakin poliittinen lupaus Portugalin lainatakuille.

25. Portugalin kriisi ja Suomen suhtautuminen siihen on nousemassa, vaikka sitä ei ole missään nimessä haluttu, eduskuntavaalien polttavaksi kysymykseksi. Hallituspuolueissa pelätään, että Portugalin tilanne sataa suoraan persujen ja demareiden laariin vaalimenestyksen muodossa. Gallup-tietojen mukaan persujen nousukiidossa oli jo havaittu notkahduksen merkkejä, mutta nyt persut ovat samassa jälleen uutta puhtia vaalikampanjaansa. Timo Soini on yhtä hymyä paasaten kaikissa tv-väitelyissä suomalaisten veronmaksajien rajojen lapioimisesta kriisimaiden Molokin kitaan. Hän vetoaa uutena sloganina 23.3. kirjoittamansa plokin otsikkoon: "Everybody knows, Portugal goes." Soini väittää, että kriisissä olisi kyse vain ja yksinomaan saksalaisten, ranskalaisten ja brittiläisten pankkien pelastamisesta, ei muusta.

26. Kuvaava oli Timo Soinin eilinen letkautus TV1:n vaalitentissä, jonne Soini ilmaantui yksin, koska ei halunnut puoluesihteeriään mukaansa munaamaan persujen vaalitenttiä: "Lamoja tulee, ja lamoja menee, so what? Pitääkö meidän taas pelastaa ahneita pankkeja ja antaa rahaa taloutensa sotkeneille valtioille?"

27. Onko tuollainen heittely vastuullisen poliitikon puhetta? Tällaisilla helppoheikkimäisillä heitoilla tavallisia talousasioista tietämättömiä ihmisiä pyritään jymäyttämään suuren vaalivoiton toivossa pahemman kerran. Mitä seuraisi, jos tilanne riistäytyisi vastuullisten hallitusten ja poliitikkojen käsistä ja valtaan pääsisivät populistit, jotka ovat valmiita lyhytnäköisellä politikoinnillaan kaatamaan kaikki pankkikriisin estämiseksi tarpeelliset tukipaketit? Miten sitten suut pantaisiin, jos seurauksena olisi laaja eurooppalainen pankkikriisi, jonka seurauksena Suomeen syntyisi jälleen suurtyöttömyys, yrityksiä kaatuisi ja myös suomalaisten eläkeyhtiöiden pörssiosakkeiden arvo romahtaisi ja eläkkeitä jouduttaisiin leikkaamaan?

28. Toisaalta tilanne selkeyttää Suomen vaaliasetelmaa ja tulevaa hallituskuviota. Suomen puolueet jakautuvat kahteen leiriin, joista toiset haluavat kantaa vastuuta, toiset sen sijaan sulkevat silmänsä ja sanovat, että so what, lamoja tulee ja lamoja menee, kyllä tästä selvitään, ei Suomi tästä mihinkään kaadu. Vaaleissa äänestäjät joutuvat valitsemaan tästä perusasetelmasta. Jos halutaan panna kunnolla hulinaksi, äänestetään persut, demarit ja vasurit valtaan.

29. Vaalien jälkeistä hallituskuviota vastuullisesti ajatellen pitäisi olla selvää, että Portugalin tukipaketin kannattaminen on kynnyskysymys eli hallitukseen menon ehto. Neuvotteluissa tulee pitää kiinni siitä, että jos esimerkiksi persut ja demarit eivät halua olla tukemassa tukipakettia, niillä ei ole asiaa hallitukseen, jollei vaalien tulos ei muuta edellytä. Demarit ilmeisesti tulevat lopulta taipumaan ja siirtymään vastuunkantajien puolelle, vaikka ne nyt vaalitappion uhatessa esiintyvät koviksina ja vaativat aina vaan sijoittajavastuun toteutumista tukipaketin ehdoksi. Suomen jättäytyminen tukipaketin ulkopuolelle tulisi toteutumaan vain jos persut, demarit ja vasurit saisivat uudessa eduskunnassa enemmistön. Siitä ei seuraisi Suomelle mitään hyvää.

420. MTV3:n suuri vaalikeskustelu

1. Eilen nähdyssä Maikkarin "Suuressa vaalitentissä" oli kyllä räväkkyyttä ja säpinää enemmän kuin TV1:ssä aiemmin nähdyissä vaalitenteissä. Toisaalta oli paljon toisten puhumista ja jopa suoranaista huutoa sekä valittelua puheajasta - totuttuun tapaan etenkin Timo Soinilta; "eikä täällä saa edes vastata." Jos vain kuunteli keskustelua, tuntui välillä, että kysymyksessä oli humalikkojen kapakkakeskustelu. Soini on huomannut, että sympatiaa saa jo sillä, että on koko ajan "pienenä ja uutena" puoleen puheenjohtajana valittamassa, että "suurten ja vanhojen" puolueiden johtajat saavat häntä enemmän puheaikaa. Tosiasia kuitenkin on, että Soini yritti puhua muiden päälle siinä kuin muutkin puheenjohtajat. Joidenkin kommentoijien mielestä vaalitentti muistutti juopuneiden kapakka

2. Vaalitentin vetäjistä etenkin Timo Haapala tempautui mukaan keskusteluun välihuomautuksillaan enemmän kuin aikaisemmin on vastaavissa tilaisuuksissa totuttu näkemään. Haapala yritti olla nokkela ja joskus onnistuikin siinä, mutta joskus taas ei. Paha moka Haapalalle sattui, kun hän vastoin kuvaruudussakin esillä ollutta vastausasetelmaa heitti, että Paavo Arhinmäen kanta siirtyä opiskelemaan kouluissa pakkorutsin sijasta venäjää muistuttaa 70-luvun "tovereiden" myönteistä asennoitumista venäjän kieleen. Arhinmäki oli kuitenkin keskustelijoista ehkä kaikkein selvimmin nykyisen pakkoruotsin jatkamisen kannalla! Timo Haapala sortui lisäksi aiemmin useasti kuultujen ja nähtyjen heittojen ja herjojen viljelyyn. Tästä yhtenä esimerkkinä oli tapa, jolla hän yritti mollata Rkp:n Stefan Wallinia siitä, että Pohjanmaan rannikkoruotsalaiset maanomistajat eivät 1945 olisi suostuneet luovuttamaan Kannaksen evakoille maata.

3. Selvisikö keskustelussa asiallisesti mitään uutta? Tuskinpa vain. Kaikkien asiakysymysten osalta puolueiden ja puheenjohtajien kannata alkavat nimittäin olla jo aika hyvin selvillä, vaikka jotkut heistä yrittävät kierrellä ja kaarrella joissakin vastauksissaan. Tämä koskee etenkin vaalitenteissä jo aikaisemmin useaan kertaan jankattua suhtautumista euroalueen väliaikaiseen kriisirahastoon, Suomen lainatakausten kasvattamista rahastossa sekä Kreikan, Irlannin ja Portugalin asettamista velkasaneeraukseen. Mari Kiviniemeä ei saatu vieläkään myöntämään, että on enää turhaa yrittää venkoilla ja kiistää sitä tosiasiaa, että Suomen lainatakausten korottamisesta on jo sovittu. Yhtä itsepäinen oli Urpilainen jankatessaan, että demarit asettavat sijoittajien vastuun sisällyttämisen takausten kasvattamisen ehdoksi. Kuten Katainen on moneen kertaan todennut, tämä on mahdollista vasta vuonna 2013 voimaan tulevan pysyvän vakausvälineen käyttöönottamisen yhteydessä.

4. Se selvisi, että ainoa puolue, joka voi olla varma seuraavan hallituksen paikastaan, on Rkp. Jos Katainen on pääministeri, hän tarvitsee välttämättä ruotsalaiset mukaan hallitukeen, ja sama koskee Kiviniemeä. Ruotsalaiset vaativat hallituksessa tietenkin nykyiseen tapaan vähintään kahta ministerinsalkkua. Maahanmuuttoministerin salkku heille tuskin toista kertaa lankeaa varsinkin, kun Jörn Donner uhkaa pudottaa Helsingin vaalipiirissä ehdokkaana olevan Astrid Thorsin eduskunnasta.

5. Mikä siis neuvoksi, jotta Rkp saisi pitää kaksi ministerin paikka myös seuraavassa hallituksessa? Ehdotan järjestelyä, jossa Wallinin Kiviniemen hallituksessa hoitama kulttuuri- ja urheiluministerin salkku jaetaan kahtia, jolloin Stefanille jää vain urheiluasioiden hoito; siinäkin on Wallinille hommaa ihan riittävästi. Pesäpalloilunliittyvät asiat pitää kuitenkin siirtää muualla, sillä eiväthän suomenruotsalaiset pelaa pesäpalloa, ainoastaan käsipalloa. Pesäpallo on niin täysin supisuomalainen laji, että sitä koskevat asiat täytyy antaa perussuomalaisen ministerin hoidettavaksi.

6. Kulttuuriministeriksi tulee tietenkin itseoikeutetusti Jörn Donner, 78 v. Tätä postiahan Jörkka on tavoitellut koko ikänsä, muttei ole vielä onnistunut, vaikka on loikkinut usein juuri siinä toivossa puolueesta toiseen. Nyt on kyllä viimeinen hetki tunnustaa, kuka tässä maassa pystyy nämä kulttuuriasiat (ainoastaan) kunnolla hoitamaan ja uskoa kyseinen salkku Jörkan huomaan.

7. Mitä muuta jäi eilisestä debatista mieleen? Ei mitään uutta. Kiviniemi esiintyi pääministerin elkein rauhallisesti ja arvokkaasti, mutta hänen tyylinsä oli toisaalta kaikkein harmain ja näkymättömin. Urpilainen jatkaa terrierimäistä yliyrittämistään, sillä hän taistelee paikastaan demareiden johdossa eikä hänen omankaan edustajanpaikkansa uusiminen Vaasan vaalipiirissä ole mitenkään kirkossa kuulutettu. Päivi Räsänen joutui taistelemaan puheenvuoroja saadakseen, mistä syystä hän vaikutti koko ajan jotenkin kärsineen näköiseltä. Jyrki Katainen oli parantunut flunssastaan ja käytti monia teräviä ja jopa huumoria viljeleviä puheenvuoroja.

8. Paavo Arhinmäki on kanssa yhden sortin populisti, jonka tyyli eroaa Timo Soinin tyylistä lähinnä vain siinä, että hän, toisin kuin Soini, yrittää vakuuttaa kanssakeskustelijansa sanomansa oikeellisuudesta. Soinilla ei ole tätä painolastia, sillä hän puhuu vain "kansalle" ja heittelee tässä tarkoituksessa mitä heittelee, gallupeista päätellen hyvällä menestyksellä. Arhinmäki ei käytä solmiota ja hän pukeutuu säännöllisesti valko-siniruudulliseen puuvillapaitaan, joka muistuttaa värisävyltään aika paljon Timo Soinin likaisen sini-vakoista Millwall-kaulaliinaa. Anni Sinnemäki hymyilee ivallisesti varsinkin silloin, kun Timo Soini ja Päivi Räsänen ovat äänessä, mutta hänellähän onkin poikaystävänä se (nimeltä mainitsematta jäänyt) italiano, josta olemme saaneet viime päivinä lehdistä lukea.

9. Näyttää vahvasti siltä, että Timo Soini hamuaa itselleen uudessa hallituksessa vahvasti joko Mauri Pekkarisella nykyisin olevaa elinkeinoministerin tai sitten puolustusministerin salkun. Tämä näkyi eilenkin tavasta, millä Soini hyökkäsi voimakkaasti nykyistä energiaveroja vastaan ja kannatti häpeilemättä lisäydinvoiman rakentamista. Soini heittelee, etteivät terästehtaat pyöri tuulimyllyillä ja ettei mitään vihreitä energiaveroja ole olemassakaan. Soini vastusti myös eilen puolustusmäärärahojen leikkaamista. Soini tykkää ilmiselvästi rehvastella isoisten kanssa ja ilmeisesti hän kuvittelee, miten kivaa ja helppoa olisikaan käyskennellä elinkeinoministerinä eli superministerinä teollisuuspamppujen tai saapastella puolustusministerinä kenraalien seurassa. Nuo salkut eivät veisi niin paljon aikaa kuin pää-, ulko- tai valtiovarainministerin salkut, joten Soini voisi virkatehtävien hoidon lomassa piipahtaa silloin tällöin myös raveissa, joissa käyminen kuuluu Millwallin ohella Soinin lempiharrastuksiin.

418. Pääministerikandidaattien tv-vaaliväittely

1. Aiemmin pääministeriehdokkaiden vaaliväittelyyn osallistuivat kolmen suurimman puolueen puheenjohtajat. Kun persujen gallup-kannatus on noussut kolmen "vanhan" puolueen tasolle, oli eiliseen TV1:n vaalitenttiin kutsuttu mukaan myös puheenjohtaja Timo Soini. Keskustelun anti ei kuitenkaan tästä kovin paljon parantunut eikä mitään uutta juuri tullut ilmi. Puheenjohtajat vain lähinnä toistelivat jo moneen kertaan kuultuja kantojaan ja väitteitään.

2. Pääministeri Mari Kiviniemi sai pitää kaikkein pisimmät, mutta samalla pitkäpiimäisimmät puheenvuorot. Hän vetosi useamman kerran siihen, miten hän on pitänyt euroalueen vakuusrahastoasiassa yllä niin tiukkaa linjaa, että Suomi on saanut EU:ssa jonkinlaisen änkyrän maineen. Aiemmin Kiviniemi on kiistänyt änkyröinnin, mutta nyt hän tai hänen avustajansa ovat ilmeisesti huomanneet, että tässä asiassa kannattaakin - ennen vaaleja - näytellä änkyrää, jottei Soini varastaisi vakuusasiassa pääroolia täysin itselleen. Vaikka yleisesti tiedetään, että Suomelta vaadittavat lainavakuudet tulevat kasvamaan - asiallisesti tästä on EU:ssa jo päätetty - Kiviniemi yrittää sitkeästi uskotella äänestäjille, että ensin katsotaan ja tutkitaan "kaikki muut keinot" ja vasta tämän jälkeen, jollei mikään muu auta, päätetään vakuuksien lisäämisestä.

3. Toinen asia, jossa Kiviniemi näyttäisi yrittävän sumuttaa äänestäjiä, koskee vaalien jälkeen tapahtuvia valtion menoleikkauksia. Kiviniemi yrittää uskotella, ettei leikkauksia välttämättä tarvita lainkaan, ja vetoaa johonkin kahden vaalikauden suunnitelmaan, joka ei kuulijoille oikein avaudu. Tämä edellyttää ilmeisesti, että keskusta olisi mukana myös seuraavassa hallituksessa ja Kiviniemi olisi myös tuon hallituksen pääministeri. Tässä Kiviniemeä säestää kokoomus ja Jyrki Katainen, muttei läheskään niin pontevasti kuin mitä pääministeri tekee. Katainen valtiovarainministerinä tietää, että vaalien jälkeen tarvitaan aika isoja menoleikkauksia.

4. Jutta Urpilainen toisti vanhat teesinä demareiden kynnyskysymyksistä hallitusohjelmaa tehtäessä. Siinä päällimmäisenä on eläkeiän säilyttäminen nykyisellään. Urpilainen papattaa, että demarit eivät ole hallituksessa, joka nostaa pakolla eläkeikää. Kaikki kuitenkin ymmärtävät, ettei tämä lupaus tule pitämään, jos demareilla olisi vähäisintäkään saumaa päästä hallitukseen vallien jälkeen. Sitä paitsi Urpilaisen vannomisella ei ole merkitystä, jos työmarkkinajärjestöt pääsevät, niin kuin on syytä otaksua, vaalien jälkeen keskenään sopuun eläkeiän nostamisesta.

5. Urpilainen jatkoi papatustaan myös siitä, että demarit eivät tulisi hyväksymään vakausrahastoa eivätkä siis kannata "väliaikaisen vakausvälineelle" annettavien vakuuksien nostamista, jollei myös pankkeja ja sijoittajia saada myös vastuuseen. Mutta kuten Katainen selväsanaisesti kahteen eri otteeseen todisti Urpilaiselle, sijoittajien vastuu on mahdollista toteuttaa vasta vuona 2013 voimaan tulevan lopulliseen vakausvälineen yhteydessä.

6. Kataisen kysyessä Urpilaiselta, miten tämä kuvittelee voivansa toteuttaa pankkien ja sijoittajien vastuun jo ennen vuotta 2013, Urpilainen ei vastannut mitään, vaan käänsi asian toiseksi ja ryhtyi selittämään, että hän kyllä uskoo enemmän seitsemän vuotta valtiovarainministerinä toiminutta Sauli Niinistöä kuin Kataista, kun on kyse Kreikan tai muiden vastaavassa asemassa olevien maiden päästämisestä velkasaneeraukseen! Aikamoinen isku vyön alle, sanoisin! Tällainen vastaamatta jättäminen ohipuhuminen on kuitenkin tyypillistä poliittista retoriikkaa: jos poliitikko ei osaa tai halua vastata kinkkiseen kysymykseen, hän yrittää ohittaa koko asian ja kääntää huomion toisaalle.

7. Jäätyään muutama päivä sitten nololla tavalla ja niin sanotusti rysän päältä kiinni hallitukseen menoa koskevassa erivapausaikeessaan (koskien EU:n kriisirahoitusta), Timo Soini oli väittelyn alussa myrtsinä. Hän yritti korjata tilannetta uhoamalla naiivisti kansanäänestyksestä koskien "rahan syytämistä" EU:n kriisipaketteihin. Soini ei saanut näkemykselleen tukea edes Jutta Urpilaiselta, joka ilmoitti, etteivät demarit ole tässä asiassa persujen "kupilla", vaan se ovat periaatteessa valmiit hyväksymään kriisipaketit, jos heidän lainavakuuksille asettamistaan ehdoista päästään yhteisymmärrykseen. Soinin uhoaman "kansanäänestyksen" lopputulos näyttää siis varsin selvältä.

8. Soini uhosi vastustavansa edelleen euroalueen vakuusrahastoja ja rahan "syytämistä niille Saksan ja Ranskan pankkien pelastamiseksi."Kiviniemi ja Katainen eivät saaneet Soinilta selvää vastausta, onko vakuusrahastoasia persuille todellakin kynnyskysymys hallitukseen menolle.

9. Muuten Timo Soini heitteli totuttuun tapaansa herjojaan - omenasta ja melonista ei nyt kuitenkaan puhuttu mitään - ja maalaili kauhukuvia EU:n liittovaltiokehityksestä sekä ärhenteli jälleen kerran Iso-Britannialle myönnetyistä jäsenmaksuhelpotuksista. Soini sanoi, että jos hänestä tulee pääministeri, hän ottaa asian esille ja vaatii brittien jäsenmaksuhelpotusten poistamista. EU:ssa tämä asia vaatineen kuitenkin yksimielisen päätöksen. Soini onnistui kuitenkin kyseenalaistamaan hallituksen päätöksen osallistua euroalueen kriisirahoitukseen, missä häntä edesauttoi se, ettei pääministeri Kiviniemen vastauksista ei ota Erkkikään selvää.

10. Tämä asiakysymyksistä. Suurin osa äänestäjistä asettanee neljä puheenjohtajaa paremmuusjärjestykseen tästä ja aiemmin jo nähdyistä tv-väittelyistä saamansa henkilökohtaisen vaikutelman perusteella. Asiakysymyksistä ja puheenjohtajien niitä koskevista mielipide-eroista monet äänestäjät ovat luultavasti aika lailla ulalla. Asiakysymykset eivät kuitenkaan ratkaise, vaan äänestyspäätös tehtäneen useimmiten pääministerikandidaattien ja yleensä kansanedustajaehdokkaiden esiintymisestä ja uskottavuudesta saatujen vaikutelmien vaikutelman perusteella.

11. Timo Soini saattaisi pärjätä päämisterinä, jos Suomi olisi suljettu maa ja yksin miespuolisten kansalaisten hallitsema uusimpivaaralainen yhteiskunta, jossa globalisoitunut kavala maailma olisi mahdollisimman kaukana ja jossa vallitsisi suuri yksimielisyys ja halu luopua eurosta ja koko hemmetin EU:sta. Tätä idylliä odoteltaessa Slovakian tie - kriisiapua EU-rahastoille ei anneta - olisi myös Suomen tie. Tällaiseen menneeseen maailmaan Suomella ei kuitenkaan ole paluuta. Vaikka persuista tulisi vaaleissa suurin puolue, ei täysin EU-kielteistä Timo Soinia voitaisi mitenkään valita pääministeriksi. Jos persut onnistuisivat jotenkin keplottelemaan tiensä hallitukseen, riittäisi Soinille hyvin elinkeinoministerin tai puolustusministerin salkku. Eilen Soini jo puhuikin paatoksella sotilasmäärärahojen säilyttämisen puolesta "isänmaan puolustamiseksi." Merkille pantavaa oli tapa, jolla Soini kieltäytyi edelleen antamasta selkeää vastaus raiskatun naisen oikeudesta aborttiin puhuen epämääräisesti vain elämän pyhyydestä.

12. Jutta Urpilaisella taas on pääministeriksi enemmän intoa ja pyrkyä kuin taitoa ja ja vakuuttavuutta. Hänen esiintymisensä oli eilenkin jotenkin teennäistä pinnistelyä, jossa on hieman yliyrittämisen tuntua. Minusta Mikael Jungner esiintyi keskiviikkona MTV3:n uudenmaan vaalitentissä selvästi paremmin kuin Urpilainen eilen. Jos demareista sattuisi tulemaan apupuolue Kataisen johtamaan hallitukseen, Jutta Urpilaiselle luultavasti voitasi antaa opetusministerin salkkua raskaampaan ministerinsalkkua.

13. Varteenotettaviksi pääministerikandidaateiksi jäävät minusta siis ainoastaan Kiviniemi ja Katainen. Jälkimmäisen tyylin me olemme jo oppineet tuntemaan. Kiviniemi hallitsee kyllä asiakysymykset. Sen sijaan hänen esiintymisensä ei ole kovin vakuuttavaa, vaan sitä voitaisiin kuvata sanoilla lattea (kuiva), riskitön, pitkäpiimäinen ja kopea. Kiviniemi ei halua millään tunnustaa - ainakaan näin vaalien alla - puolueelleen ja koko hallitukselle kiusallisia tosiasioita, vaan jankuttaa jankuttamasta päästyään sellaista vaihtoehdoista, joista jo tiedetään, etteivät ne voi toteutua. Samaa pätee leikkauslistoihin, joista Kiviniemi ei vieläkään suostunut puhumaan. Tämä vähentää Kiviniemen uskottavuutta. Kataisen mahdollisesti johtamassa tulevassa hallituksessa valtiovarainministeri.

14. Jyrki Katainenkaan ei ole toki täydellinen. Hän näyttää kuitenkin löytäneen tyylin ottaa esiintymiset aiempaa hieman rennommin, hän uskaltaa myöntää ongelmien vaikeudet ja tehdyt virheet, on valmis sovittelemaan ja jaksaa innostuneisuutensa säilyttäen (tai ainakin sitä hyvin näytellen) valaa uskoa siihen, että vaikeuksista selvitään, kunhan maltetaan tehdä töitä ja toimia järkevästi, osoittaa vastuullisuutta ja rohkeutta puuttua vanhentuneita kunta- yms. rakenteisiin. Katainen on pääministeri, jos kokoomus voittaa valeissa keskustan ja demarit.

PS.

Olen samaa mieltä kuin Matti Vanhanen tänään Suomen Kuvalehden kolumnissa: Suomen olisi pitänyt osallistua Libyassa Muammar Gaddafin vastaiseen operaatioon ja lähettää Hornettaja valvomaan Libyan lentokieltoaluetta. Suomen kanta kieltäytyä operaatiosta on epäjohdonmukainen. Syynä Suomen kantaan on Timo Soinin ja persujen vaalivoiton pelko.

411. Eduskunta kiisteli: ESM vai ERVV? Äänestäjät: EVVK!

Mikä sitten lienee äänestäjien luottamus ensi kuun vaaleissa...

1. Eduskunnassa oli tänään esillä vasemmistoliiton aloitteesta nostettu välikysymys Mari Kiviniemen (kesk) hallitusta vastaan. Vasemmistoliiton välikysymyksessä - välikysymykseen yhtyivät myös perussuomalaiset ja kristilliset - sanotaan näin:

- Suomi on tukenut Euroopan vaikeuksiin joutuneita maita antamalla lainaa ja sen lisäksi ollut takaamassa väliaikaista Euroopan rahoitusvakausvälinettä.

Viime viikonloppuna järjestetyssä kokouksessa oli esillä sekä Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV, englanniksi EFSF) että pysyvä vakautusmekanismi (EVM, englanniksi ESM).

Pääministerin tiedotteen mukaan euromaat sopivat, että EU:n nykyinen rahoitusvakausväline (EFSF) muodostaa pohjan pysyvälle järjestelmälle (ESM). ESM:n on määrä tulla voimaan vuonna 2013. "Olemme yhteisesti sitoutuneet 440 miljardiin, mutta nyt voimme todeta, että tarvetta takuiden kasvattamiseen ei tällä hetkellä ole. Väline pystyy suoriutumaan tehtävästään nykyiseltä pohjalta. Tämä on meille keskeinen linjaus."

Pääministerin tiedote antaa tietoisesti sen kuvan, että hallitus ei euromaiden kokouksessa sitoutunut tuen lisäämiseen.

Kuva muuttuu varsin toiseksi, mikäli on uskomista esimerkiksi Saksan liittokansleri Merkelin lausuntoihin ja kansainvälisten tietotoimistojen selostuksiin. Niissä nimittäin todetaan euromaiden sitoutuneen tilapäisen tuen (väliaikaisen rahoitusvakausvälineen) kasvattamiseen nykyisestä 250 miljardista eurosta niin, että se olisi myös reaalisesti 440 miljardia euroa.

Kokousasiakirjassa tästä seikasta todetaankin: "Ennen EVM:n voimaantuloa Euroopan rahoitusvakausvälineen sovittu 440 miljardin euron suuruinen lainanantokyky asetetaan täysimääräisesti käyttövalmiuteen." Sen sijaan tämän toteuttamisen tekniset yksityiskohdat jätettiin myöhemmäksi.

Edelleen kokousasiakirjasta käy ilmi, että pysyvän tukimekanismin kooksi sovittiin reaalisesti 500 miljardia euroa. Siten tässäkin nykyinen reaalisesti 250 miljardin väliaikainen tuki kaksinkertaistuu.

Kun pääministerin tiedote pyrkii korostamaan torjuntavoittoa tuen kasvattamisessa, niin ulkomaisista lähteistä syntyy varsin toisenlainen kuva eli sellainen kuva, että hallitus on sitoutunut kaksinkertaistamaan Suomen vastuut nykyisestä 8 miljardista.

Kyse on suuresta uudesta tukisitoumuksesta samaan aikaan, kun toisaalta vaaditaan julkisen talouden säästöjä, jotka varmasti vaikuttavat niin kansalaisten palveluihin kuin etuuksiinkin.

Hallituksen olisi tullut antaa eduskunnalle tiedonanto asiasta niin, että siitä olisi käynyt selkeästi ilmi, mihin hallitus haluaa Suomen sitoutuvan. Näin koko eduskunta olisi voinut ottaa kantaa uusiin miljarditukiin. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että euromaiden kokouksessa oli esillä myös muita merkittäviä EU:n luonteeseen vaikuttavia kysymyksiä, mm. perussopimuksen muuttaminen.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:

Euromaiden kokouksessa maamme sidottiin uusiin miljarditukiin toisten jäsenmaiden hyväksi, mistä seikasta hallituksen välittämä tieto kaiken lisäksi poikkeaa muualta saadusta tiedosta oleellisesti. Miten hallitus menetteli tukien suhteen euromaiden kokouksessa, ja miten hallitus aikoo menetellä Eurooppa-neuvostossa?

2. Noin siis välikysymyksessä, joka tehtiin aivan viime tipassa, sillä eduskunta piti tänään viimeisen istuntonsa. Eduskuntakeskustelu pääsi vauhtiin kello 15 maissa. Seurasin keskustelua aika ajoin netistä. Olihan se taas aikamoista teatteria ja sellaista showta, josta luullakseni tavallinen äänestäjä ei juuri paljoakaan ymmärtänyt.

3. Hallitus eli käytännössä Mari Kiviniemi ja oppositio sanailivat monta tuntia siitä, mitä Mari Kiviniemi oli viime perjantaina Brysselissä itse asiassa a) sanonut, b) mistä sopinut, jos jostakin oli sovittu, tai c) antanut ymmärtää jne. Pohdiskeltiin, oliko Kiviniemi ollut ollenkaan kärryillä siitä, mistä Brysselissä oli puhuttu tai sovittu taikka annettu suosituksia. Oliko Kivinimi johtanut meitä siis suomalaisia harhaan jne. Monta kertaa vedottiin Saksan liittokansleriin Angela Merkeliin ja hänen versionsa sitä, mitä Brysselissä oli puhuttu ja mistä sovittu. Välikysyjien ja opposition mielestä - tähän näkemykseen yhtyivät (asiallisesti ottaen) myös vihreät (siis tuleva oppositiopuolue) Kiviniemi ei ollut kertonut totuutta siitä, mistä Brysselissä oli sovittu.

4. Valehtelijaksi kukaan ei tohtinut pääministeriä moittia, sillä niin ei saa eduskunnassa yksinkertaisesti tehdä. Ainoa poikkeus tästä etikettisäännöstä koettiin vuonna 2003, jolloin pääministeri Anneli Jäätteenmäki vakuutteli eduskunnan edessä, että hän puhuu niin totta kuin osaa. Tällöin eduskunnasta kuului vihaista sonnilaumaa muistuttava mölinä, jossa falsettiin nousi Ben Zyskowiczin (kok) raakunta: Valehtelee, valehtelee! Se ei ollut hepreaa ja tarkoitti: Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse! - No niin, tämä episodi on aina näin Pitkäperjantain lähestyessä syytä palauttaa mieliin.

5. Tämä eli siis kielto leimata kollegoja valehtelijoiksi, on varmaan ainoita asioita, mistä eduskunnassa ollaan yksimielisiä. Minulle on kuitenkin vuosien ja vuosikymmenien aikana jäänyt sellainen vahva käsitys, että Suomen virallisissa instituuteissa tuskin missään muualla valehdellaan niin paljon kuin juuri eduskunnassa ja tuomioistumissa, aina korkeinta oikeutta myöten. Kolmannella sijalla on sitten poliisi. Vaikka näissä instituuteissa siis (muka) pitäisi puhua aina ehdottomasti vain totta.

6. Mutta palatkaamme tämänpäiväiseen ja -iltaiseen välikysymyskeskusteluun, joka siis päätti neljä vuotta istuneen eduskunnan kauden; ensi huhtikuussa Arkadianmäelle sitten kokoontuu "Uusi valehtelijoiden klubi", jos näin leikkisästi asia sallitaan ilmaista. No, useissa tärkeissä asioissa Eduskunnassa toki puhutaan myös faktaa, eivätkä kaikki täysistuntosalin puheetkaan välttämättä ole pelkkää retoriikkaa.

7. Demarit eivät (tietenkään) halunneet allekirjoittaa vasureiden välikysymystä, mutta oli täysin arvattavissa, että kun Eero Heinäluoma pääsee vauhtiin ja puhujapönttöön, saadaan kuulla demarien oma epäluottamislause-ehdotus hallitukselle. Se oli härskimpi kuin vasureiden, sillä siinä demarit syyttivät Mari Kiviniemeä siitä, että tämä olisi sopinut jotakin sellaista Brysselissä, johon hän ei ollut saanut eduskunnalta eli sen Suurelta valiokunnalta mandaattia viime viikon kokouksessa.

8. Eero Heinäluoma syytti Kiviniemeä kansainvälisen sopimuksen solmimisesta eduskunnan selän takana. Heinäluoman mukaan demarit ei hyväksy Kiviniemen sopimaa EU:n kilpailukykysopimusta. Sen sijaan takuiden osalta ollaan Heinäluoman mukaan "ees taas" -tilanteessa eli hallitus ei vastannut, miten niiden osalta menetellään. Sdp esitti hallitukselle omaa epäluottamuslausettaan, sillä se ei hyväksynyt myöskään vasemmistoliiton perusteita.

9. Pääministeri Kiviniemi väitti puolestaan pontevasti, että eurotakuiden kasvattaminen on Suomen aloitteesta torjuttu "toistaiseksi." Kun oppositio väitti, että Suomen takuut olisivat nousseet viime perjantaina Brysselissä 8 miljardista eurosta 16 miljardiin euroon, Kiviniemi selitteli tyynesti, että juuri Suomi sai perjantain EU-huippukokouksessa torjuttua yksittäisten euromaiden takuiden kasvattamisen. Kiviniemi kuitenkin sanoi, että "paineet eivät ole poistuneet". Kiviniemen mukaan Euroopan rahoitusvakausvälineen todellista lainanantokykyä voidaan kasvattaa myös muulla tavalla, joten "on tärkeää selvittää, mitä keinoja on tosiasiallisesti mahdollista käyttää".

10. Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja Paavo Arhinmäki sanoi, ettei edes valtiovarainministeri Jyrki Katainen tunnu ymmärtävän Kiviniemen perjantaisia puheita. Arhinmäki viittasi Kataisen tämänpäiväiseen lausuntoon, jonka mukaan Kiviniemen on itse selvennettävä sanomisiaan. Katainen ei ollut tänään eduskunnassa, koska hän oli Brysselissä.

–Ei ole helppoa mennä selittämään äänestäjille, että ongelmamaiden tukipaketti nousee kahdeksasta miljardista kaksinkertaiseksi ja samaan aikaan puhua uskottavasti tarpeesta poistaa kestävyysvaje, Arhinmäki heitteli.

11. Huh, mikä soppa! Minulle kyllä selvisi jossakin vaiheessa keskustelua, että Kiviniemi ja oppositio, siis Arhinmäen ja Heinäluoman johdolla, puhuivat itse asiassa kahdesta eri asiasta lainatakuiden osalta. On nimittäin yhtäältä ESM ja toisaalta ERVV, katso ylhäällä (jos viitsit). Kiviniemi puhui ESM:stä, mutta oppositio sen sijaan ERVV:stä - vai oliko se nyt toisinpäin. Kyllähän nämä ihmiset, siis Kiviniemi ja hänen tukijansa toisaalta ja Arhinmäki ja Heinäluoma sekä koko oppositio (toivottavasti) toisaalta, ymmärsivät, että nyt puhutaan eri asiasta varsinkin näiden lainatakuiden osalta, mutta he "antoivat vaan mennä samaa tahtia" loppuun asti edes yrittämättä ymmärtää toisiaan; tai ainakaan tunnustamatta sitä.

12. Ai minkä takia tällainen näytelmä? No, totta kai kuukauden kuluttua pidettävien eduskuntavaalien ja sitä edeltävän vaalikampanjan takia. Mari Kiviniemen ja koko hallituksen ja hallituspuolueiden pitää yrittää uskotella, että Suomi on nyt todella tiukkana näiden Kreikan ja Irlannin sekä tulossa olevien Portugalin, Espanjan ym. maiden avustamisessa ja lainoittamisessa ja että mistään Suomen antamien lainatakuiden määrän tuplaamisesta ei olisi EU-huippukokouksissa sovittu. Kiviniemi luottaa tai antaa ainakin uskoa, että lainatakuiden nousu voitaisiin korvata joillakin "muilla toimilla." Opposition pitää sitä vastoin antaa aivan toisenlainen kuva asioista ja väittää, että Kiviniemi ja Katainen eivät joko ymmärrä asioita tai antavat vaaleja silmällä pitäen harhaanjohtavaa kuvaa Suomen sitoumuksista.

12a. Todella outoa tuollainen jankkaaminen ja toistensa ohitse puhuminen, suorastaan lapsellista ja äänestäjien harhauttamista, jos minulta kysytään. Mutta tämä nyt varmaan on sitä paljon puhuttua "politiikkaa" ja sen tekemistä, pahimmoillaan. Ei mikään ihme, että eduskuntavaaleissa äänestysvilkaus laskee vaali vaaleilta. Kuka hitto tuollaista jankkaamista ja sumuttamista viitsii katsella ja yrittää ymmärtää! Eikö pääministeri Kivireki voinut sanoa selkokielellä, mistä on kysymys ja missä mennään! Ei, ei se edes yrittänyt, vaan intti inttämistä päästyään, että "nyt ei ole sovittu lainatakuiden korottamisesta". Kiviniemi ei suostunut "paljastamaan", vaikka kaikki sen kyllä tietävät, että hän oli ollut Brysselissä Angela Merkelien ja muiden johtajien mukana vakuuttelemassa pääomasijoittajille ja näille hemmetin markkinavoimille, että jos on tarvis ja muu ei auta, niin ne lainatakuutkin voidaan kyllä, saakeli soikoon, tuplata. - Siis on tämäkin yhden sortin "demokratiaa": markkinoille ja kansalaisille pitää kertoa asioista eri tavalla: markkinavoimille kerrotaan totuus, mutta ihmisille uskotellaan toista!

13. Sitten meillä on tämä Suuri valiokunta, jota johtaa Erkki Tuomioja (sdp). Siellä käsitellään nämä EU-asiat ja siis myös tämä takuusoppa ja siihen liittyvät ESM:t ja ERVV:t sun muut "välineet." Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, hänen ei ainakaan pitäisi tietää, mitä siellä ihmeellisessä "Suuressa" on oikein puhuttu ja sovittu. Valiokuntien kokoukset ovat nimittäin salaisia. Ihmeellistä: eduskunnan tärkein valiokunta, mutta ihmiset eivät saa tietää, mitä siellä puhutaan! Viime viikolla oppositio ja hallitus kiivailivat kovasti siitä, oliko tämän "Suuren" kokouksista vuodettu opposition edustajien toimesta salaista tietoa ulkopuolisille. Tästäkään ei saatu minkäänlaista tolkkua saatikka selvyyttä. Oppositio väitti, että ainoa joka oli vuotanut, oli Paavo Väyrynen (kesk) uudessa, tammikuussa ilmestyneessä kirjassaan. - Pääseeköhän Paavo muuten edes enää eduskuntaan Uudeltamaalta, epäilen.

14. Erkki Tuomioja näyttää olevan"Suuren ja Salaisen" puheenjohtajana jollakin tavalla puun ja kuoren välissä. Yhtäältä hän kyllä tietää, miten asiat ovat, eli hallitus on myös po. riidassa loppujen lopuksi oikeassa, mutta toisaalta hän yrittää tehdä politiikkaa demarien hyväksi ja onnistuukin sotkemaan älyllään, asiaosaamisellaan ja puhujan taidoillaan kuvioita oivallisesti. Jos Tuomioja olisi valittu Heinäluoman jälkeen demareiden puheenjohtajaksi, olisi todennäköisestä, että demarit voittaisivat huhtikuun vaalit ja Tuomiojasta tulisi uusi pääministeri; niin heikosti Kiviniemellä ja Kataisella ja johtavilla hallituspuolueilla on mennyt. Mutta kun onnettomat demarit menivät valitsemaan Jutta Urpilaisen puheenjohtajakseen, niin jopa persut uhkaavat ohittaa demarit eduskunnan paikkaluvussa!

15. Päätän katsaukseni toteamalla, että juuri äsken eduskunta äänesti välikysymyksestä. Luultavasti lopullisessa äänestyksessä olivat vastakkain hallitusta tukeva esitys "päiväjärjestykseen siirtymisestä" ja demareiden epäluottamusesitys "perusteltuun päiväjärjestykseen siirtymisestä" (hemmetinmoista kapulakieltä tämäkin). Välikysymys kaatui äänin 104-62. Tämä oli täysin odotettua.

16. Luultavasti huhtikuun vaalien äänestysprosentti ylittää hädin tuskin 60 prosenttia. Äänestäjät eivät ymmärrä eikä heitä edes kiinnosta, onko se nyt ESM vai ERVV, joka niin sanotusti jyllaa ja jonka pillin mukaan meidän pitää tässä takuuasiassa tanssia. Monet sanovat vain EVVK: ei voisi vähemmän kiinnostaa. Ihmisille ja etenkin äänestäjille asiat pitäisi kertoa selkokielellä eikä tulevia vaikeita päätöksiä saisi ryhtyä salailemaan. Ainoa porukka joka vasureiden ja demareiden välikysymyksestä korjasi pisteet kotiin oli luultavasti persut.

PS.

Eduskunta piti tänään täysistunnossaan hiljaisen hetken Japanin maanjäristyksen ja tsunamin uhrien muiston kunnioittamiseksi. Tämä oli oikea tapa. Japanissa kuolleiden lopullista määrää ei vielä tiedetä, mutta arviot liikkuvat 10 - 30 000 kuolleen välillä. - Haitin maanjäristyksessä viime vuoden syksyllä kuoli 220 000 ihmistä ja maan pääkaupunki Port-au-Prince tuhoutui käytännössä maan tasalle ja 300 000 ihmistä joutui kodittomaksi. Eduskunta ei tainnut tuolloin pitää hiljaista hetkeä.

403. Kansanedustaja Petri Salo kärähti vaalirahatestissä

Muistutus valtiosääntöoppineelle väärin pysäköidystä autosta? Hyväksyyköhän perustuslakivaliokunta tämän...

Vihreä Lanka -lehti kertoo tänään yksityiskohtaisesti, miten istuva kansanedustaja Petri Salo (kokoomus), siviiliammatiltaan vanhempi poliisikonstaapeli, jäi, kuten lehti asian ilmaisee, rysän päältä kiinni lehden tekemässä vaalirahoituksen avoimuuden doping-testissä.

Tämä Petri on sama kansanedustaja, joka oli viime syksynä käräjäoikeudessa syytteessä paitsi törkeästä ylinopeudesta, myös lahjoman tarjoamisesta poliisille, jotta tämä olisi painanut hänen ylinopeutensa niin sanotusti villaisella.

Olen kertonut blogissani - tottahan toki - Petri Salon sanotusta lahjusoikeudenkäynnistä, katso blogit 314/10.9.2010 ja 322/22.9.2010. Vaasan (Etelä-Pohjanmaan) käräjäoikeus hylkäsi syytteen lahjontarikoksesta, mutta tuomitsi Salon törkeästä liikenteen vaarantamisesta 60:een päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3 780 euroa. Syyttäjä on valittanut lahjussyytteen hylkäämisestä hovioikeuteen.

Mutta palatkaamme Vihreän Langan järjestämään ansaan. Lehdessä kerrotaan näin:

"SOPIMATON EHDOTUS. Vihreä Lanka lähetti kokoomuslaiselle Salolle ja 15 muulle eduskuntapuolueiden ehdokkaalle viime viikolla sähköpostiviestin tekaistulla nimellä ja tarjosi kolmea tuhatta (3 000) euroa vaalikampanjointia varten.

Samassa viestissä tiedusteltiin, osaisiko ehdokas sanoa, miten summan voisi lahjoittaa nimettömänä.

Suurin osa viestiin vastanneista, yhdeksän ehdokasta, kieltäytyi tarjouksesta ja muistutti vastausviestissään vaalirahoituksen pelisäännöistä, eli että nimettömänä voi eduskuntavaaleissa lahjoittaa korkeintaan 1 499 euroa.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja ehdokas Toimi Kankaanniemi ja saman puolueen Tarja Tallqvistin vaalipäällikkö Anja Hurme vihjasivat vastauksissaan eri vaihtoehtoihin lain kiertämiseksi.

Muiden puolueiden vastaajat muistuttivat vastauksissaan voimassa olevista pelisäännöistä tai kieltäytyivät tarjouksesta, koska eivät käytä kampanjoissaan ulkopuolista rahoitusta.

Petri Salo sen sijaan ehdotti heti, miten lahjoituskattoa voisi kiertää. Hän ehdotti, että summan voisi jakaa perheenjäsenten kesken ”tai muuta sellaista”.

Kun Vihreä Lanka vastasi sähköpostiin ja kysyi Salolta tarkemmin, miten hänen ehdotuksensa käytännössä onnistuisi, hän ehdotti mahdolliselle lahjoittajalle osallistumista kampanja-avauksen laskujen maksamiseen.

”Saan järjestettyä hyvin niin, että se on jaettu kahteen 1 500 euron laskuun. Toisessa voi olla ruokailukustannuksia ja toisessa tilanvuokrat ja ohjelmansuorittajat”, Salo kirjoitti.

Kun Salolle maanantaina kerrottiin avoimuustestistä, hän kielsi ehdottaneensa vippaskonsteja, koska hänellä oli jo ennestään yksi rahoittaja, joka kuulemma maksaisi puolet ehdotetusta summasta.

”Kuule hei, enhän mä niin tyhmä ole. Kun mulla on jo 1 500 euron sponssi olemassa”, Salo sanoo.

Tätä et kuitenkaan kertonut vastausviestissäsi?

”Nyt mä kerron sen sulle.”

Salon mielestä hänen toiminnassaan ei ollut mitään arveluttavaa, vaan olennaisinta oli, ettei hän rikkonut lakia.

Vastikään uusittu vaalirahoituslaki ei kiellä kahta oikeushenkilöä, kuten perheen eri jäseniä, lahjoittamasta rahaa erikseen nimettömästi. Tukea voi antaa myös yrityksen nimissä.

Salon mukaan hänen ehdotuksensa lahjoituskaton kiertämisestä ei ollut edes avoimuuden tai lain hengen vastaista.

Kolme tuntia Vihreän Langan maanantaina tekemän haastattelun jälkeen Ilta-Sanomat uutisoi Salon luopuvan ehdokkuudestaan terveydellisistä syistä. Vihreän Langan haastattelussa hän ei kuitenkaan viitannut vetäytymiseensä millään tavalla.

”En kai minä Vihreän Langan kautta halunnut tällaista tiedotusta hoitaa. Päätös luopumisesta on ollut mielessä pitkään, ja lopullisen päätöksen tein viikonloppuna mökillä”, Salo sanoi, kun asiasta kysyttiin myöhemmin uudestaan.

Kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen ei halunnut aluksi lainkaan kommentoida Salon vastauksia vaalirahatestissä. ”En tiedä, onko siinä kauheasti mitään kommentoitavaa, kun Salo ei enää ole ehdokkaammekaan.”

----

Näin.

Hyvä, että asia paljastui tässä vaiheessa. Petri Salollekin tämä oli varmaan tärkeätä jo ennen vaaleja. Tärkeintä tämä oli kuitenkin Saloa aikaisemmissa vaaleissa äänestäneille.

No, mikä vaikutus tällä paljastuksella voisi olla vielä kesken olevaan Petri Saloa koskevaan lahjusoikeudenkäyntiin.

Ei mitään vaikutusta - tietenkään! Eikös juu?

Mutta, nyt se sitten nähtiin myös käytännössä, miten tätä palkintoministeri Lauri Tarastin luomusta voidaan käytännössä, muun muassa, kiertää.

Pääministeri Mari Kiviniemi ei kuitenkaan aio edelleenkään kertoa yksityiskohtia viime eduskuntavaalien hieman kummastusta herättäneestä vaalirahoituksestaan, vaikka eri lehdet ovat sitä häneltä peränneet. Mitähän salattavaa Kiviniemellä oikein tuossa asiassa? Ei hänellä toki ole lakiin perustuvaa velvollisuutta kertoa vaalirahoituksestaan yksityiskohtaisemmin kuin mitä hän on tehnyt. Mutta se avoimuus, se avoimuus! Se on jo toinen juttu ja myös se pääministerin tulisi ottaa vakavasti.

Itse olen ehdottanut sellaista lainmuutosta, että vaalien jälkeen ministereiksi nimitettävien kansanedustajien olisi avattava koko vaalirahoituksensa julkisesti jokaista senttiä ja lahjoittajaa myöten. Olipa siis kyse miten pienistä lahjoituksista tahansa. Nimitettäköön tätä lakia sitten vaikkapa Lex-Kiviniemeksi.

385. Timo Soinistako pääministeri? Vai keskustastako taas suurin puolue?

Ja voittaja on...

1. Timo Soinin johtamat perussuomalaiset on nousemassa kolmen suurimman puolueen joukkoon. MTV3:n uutisten teettämän mittauksen mukaan kolmantena olevan SDP:n ja neljänneksi suosituimman perussuomalaisten välinen kannatusero on enää 0,3 prosenttiyksikköä. SDP:tä äänestäisi nyt 17,3 prosenttia kyselyyn vastanneista, perussuomalaisia 17 prosenttia vastaajista.

2. Neljän suurimman puolueen kannatuserot ovat pienet. Suosituimman puolueen kokoomuksen kannatus on valunut jo alle 20 prosentin. Se on puolueen alhaisin kannatusluku tällä vaalikaudella.

Tällä hetkellä kokoomusta äänestäisi 19,8 prosenttia vastaajista. Aivan kokoomuksen kannoilla on keskusta, jonka kannatus tällä hetkellä on 19,3 prosenttia.

3. Muutos MTV3:n uutisten marraskuun kannatusmittauslukuihin verrattuna on suuri. Tuolloin kokoomus oli selvä ykkönen 21,3 prosentin kannatuksellaan. Kolmessa kuukaudessa kokoomuksen kannatuksesta on siis hävinnyt 1,5 prosenttiyksikköä.

SDP oli marraskuun gallupissa toisella sijalla (18,8 %) ja keskusta kolmantena (17,9 %). SDP on siis menettänyt 1,5 prosenttiyksikköä kannatuksestaan, keskusta sen sijaan vahvistanut kannatustaan 1,4 prosenttiyksiköllä.

4. Perussuomalaisten kannatus on marraskuun mittauksesta kasvanut 2,4 prosenttiyksikköä. Vielä marraskuussa puolue oli selvästi kolmea suurinta jäljessä 14,6 prosentin kannatuksellaan.

5. Viidenneksi suurin puolue on vihreät 9,2 prosentin kannatuksellaan. Kuudentena on vasemmistoliitto (7,3 %), seitsemäntenä kristillisdemokraatit (4,1 %) ja kahdeksantena RKP (4,0 %). Neljän pienimmän puolueen kannatuksesta enemmän tässä artikkelissa.

6. Yksi asia on nyt varma: Voi vain kuvitella, miten ankarasti Jyrki Kataista nyt ottaa päähän, kun hän ei ymmärtänyt kaataa hallitusta Matti Vanhasen ilmoitettua jouluna 2009 luopuvansa pääministerin paikalta. Tuolloin kokoomuksen gallupkannatus oli vielä jotain 22-23 prosentin luokkaa ja muut puolueet tulivat kaukana sen perässä. Oli elämän valttikortit mulla kerran kourassain...

7. Jos Katainen oli ymmärtänyt, että nyt oli hänen aikansa, hän olisi tosiaan kaatanut hallituksen, jolloin Suomessa oli pidetty uudet eduskuntavaalit jo vuosi sitten. Kokoomus olisi voittanut vaalit ja Kataisesta olisi tullut uuden hallituksen pääministeri.

8. Mutta mitä teki Katainen: hän antoi keskustan puoluekokouksen valita hallitukselle uuden pääministerin! Tämä oli emämunaus, jota Katainen katuu lopun ikänsä. Näin Katainen liittyy siihen katkerien poliitikkojen joukkoon (Väyrynen, Niinistö jne.), joista kukaan ei noussut pääministeriksi, vaikka niin olisi pitänyt joukon jäsenten oman käsityksen pitänyt käydä.

9. Carpe diem! Mutta eihän Katainen ymmärtänyt eikä uskaltanut. Taloustilanne maassa ja koko Euroopassa oli erittäin huono - tämä oli myös osasyynä siihen, että Matti Vanhanen heitti pyyhkeen kehään. Katainen pelkäsi tällaisessa tilanteessa vastuun ottamista ja sitä, että tilanne aika myöten vain pahenisi. Sitten Kreikka romahti ja Katainen joutui valtiovarainministerinä kantamaan päävastuun Kreikan apupaketista. Siitä alkoi kokoomuksen gallupkannatuksen jyrkkä alamäki, mutta samalla Kreikka-pakettia vastustaneen persujen kannatuksen nousukiito.

10. Nyt keskusta on Mari Kivinimen johdolla kirimässä kokoomuksen kannatuksen kiinni. On aika helppo ennustaa, että vaaleissa keskusta ajaa kokovartaloministeri Kivinimen habituksen voimalla kokoomuksen ohitse ja säilyttää pääministerin paikkansa, ellei sitten Timo Soini yllätä ja persut nouse maan suurimmaksi puolueeksi.

11. Kokoomus voi jopa jäädä seuraavan hallituksen ulkopuolelle, jos kepu, persut ja demarit pääsevät sopuun yhteisestä ohjelmasta. Hallitukseen voidaan ottaa myös kristilliset ja tiputtaa siitä ikuinen hallituspuolue Rkp.

12. Ruotsalaisille olisi varmaan vaikea pala istua samassa hallituksessa persujen kanssa. Soinin vaalivoitto ja pääsy hallitukseen takaa varmasti sen, että vihreät eivät ole seuraavassa hallituksessa - luojan kiitos! Tuija Brax voi keskittyä paapomaan rikollisia ja Anni Sinnemäki naukkailemaan Elitessä punaviiniä kavaljeeriensa kanssa.

13. Alex Stubb puolestaan voi keskittyä triathlonin harjoitteluun ja rasvaprosenttinsa tarkkailemiseen. Hänellä oli elämänsä duuni, jota hän rakasti, mutta edes hänen massiivinen äänisaaliinsa Uudeltamaalta ei takaa hänelle jatkopestiä hallituksessa, jos kokoomus jää sen ulkopuolelle.

14. Paavo Väyrynen ei kuitenkaan peri Stubbin ulkoministerin paikkaa. Veikkaan, että Paavon pääsy Uudeltamaalta eduskuntaan on aika tiukoilla. Kepua saa Uudeltamaalta läpi vain kaksi ehdokasta, joista toinen on Paula Lehtovaara -Talvimäki. Olisi makeaa, jos vaikkapa Antti Kanki-Kaikkonen saisi vaaleissa enemmän ääniä kuin Väyrysen Pate.

15. Persut ovat tietenkin hyvin epäyhtenäinen ryhmittymä halla-aholaisineen ynnä muine kuppikuntineen. Tukeva vaalivoitto on kuitenkin tekijä, jonka vuoksi puolue pysyy yhtenäisenä. Tämä edellyttää, että Halla-ahon kannattajat saavat jonkin ministerisalkun hallituksessa.

16. Mutta itku pitkästä ilosta. Eihän persujen hallituskautta tietenkään kovin pitkään kestä. Luultavasti parin vuoden persut lähtevät hallituksesta ovet paukkuen ja silloin on todennäköisesti uusien vaalien paikka.

17. Huvittavinta on, että Timo Soini on tänään suorastaan säälitellyt Jutta Urpilaisen kohtaloa! Selvää tietenkin on, että demarit olisivat ja ovat edelleen Soinille ja persuille mieluisin hallituskumppani. Se voi toteutua vain, jos keskusta saa pääministerin paikan ja kokoomus jää hallituksen ulkopuolelle. Veikkaan, että Urpilainen on todella tiukoilla päästä edes itse eduskuntaan Vaasan vaalipiiristä.

18. Voisiko mikään enää pelastaa demareita kaikkien aikojen vaalitappiolta? Tuskin. Jokin aika sitten kenties vielä ajateltiin, että demarit saattaisi menestyä vaaleissa kohtuullisesti, jos Urpilainen ilmoittaisi, että Paavo Lipposesta tulisi pääministeri, jos demarit nousisi suurimmaksi puolueeksi. Mutta menepä lupaamaan tätä nyt; seurauksena olisi aivan rökälemäinen vaalitappio demareille kannatuksen painuessa about jonnekin 12 prosentin tienoille. - Mutta so what?

PS.

Tarja Halosen tämänpäiväinen ilmoitus, jonka mukaan Paavo Lipposella ja kumppaneilla on hänen syvä luottamuksena, oli kyllä syvältä! Se syventää entisestään demareiden alamäkeä.

319. Oikeuskansleri: Ydinvoimayhtiöiden puoluetuki ei tehnyt Matti Vanhasta esteelliseksi

Skylla vai Kharybdis?

Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään, että pääministeri Matti Vanhanen epäili olevansa jäävi päättämään ydinvoiman lisärakentamisesta valtioneuvoston istunnossa viime keväänä.

Syynä jääviysepäilyyn oli Vanhasen johtaman Suomen Keskustan saama vajaan 8 000 euron puoluerahoitus Fennovoimalta ja TVO:lta, joille hallitus esitti ydinvoimalupia. Matti Vanhanen oli mukana hallituksen istunnossa esittämässä ydinvoimalupaa kyseisille yhtiöille. HS:n mukaan Fennovoima rahoitti keskustan toimintaa vuonna 2009 4 880 eurolla ja TVO 2 930 eurolla.

Vanhasen valtiosihteeri Risto Volanen oli selvittänyt asiaa keväällä oikeuskansleri Jaakko Jonkalta. Kyse on siitä, tekikö keskustan ydinvoimayhtiöiltä saama tuki keskustan puoluehallituksen jäsenistä jäävejä päätöksenteossa. Matti Vanhanen oli myös keskustan puheenjohtaja ja puoluehallituksen jäsen.

Oikeuskansleri Jonkka katsoi keskustalta saamansa aineiston perusteella, etteivät puoluehallituksen jäsenet olleet esteellisiä. Tähän tulkintaan nojautuen Matti Vanhanen oli hallituksen istunnossa päättämässä ydinvoimalupien myöntämisestä puoluetta tukeneille luvanhakijoille.

Oikeuskansleri Jonkka kertoi eilen, että esteellisyys on aina "tapauskohtaista", koska emme voi tietää, minkälaisia kytköksiä kenelläkin on. Laki lähtee siitä, että ministeri ilmoittaa itse esteellisyydestään.

Oikeuskanslerin eilen antaman päätöksen mukaan Matti Vanhanen oli sitä vastoin esteellinen päättämään valtioneuvostossa Raha-automaattiyhdistyksen tukien jakamisesta Nuorisosäätiölle. Vanhanen oli toiminut parin vuosikymmenen ajan Nuorisosäätiön hallituksessa sekä saanut säätiöltä yli 23 000 euroa vaalirahaa vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa.

-----

Eräs toimittaja tiedusteli minulta varhain tänä aamuna (noin klo 10), mitä eroa näillä kahdella tapauksella eli Nuorisosäätiön avustuspäätöksellä ja ydinvoimalan lupa-asialla oikeastaan on? Toisessa tapauksessa oikeuskansleri katsoi esteellisyyden syntyneen, toisessa sen sijaan ei.

Hyvä kysymys, joka oli tullut myös minun mieleeni. Sanoin toimittajalle, että mistäpä minä tuon tietäisin ja kehotin häntä kysymään asiaa oikeuskanslerilta itseltään. Toimittajan mukaan oikeuskanslerin kännykkä ei kuitenkaan näin lauantaina vastaa; tämä on sinänsä hyvin ymmärrettävä asia. Professorirukan sitä vastoin pitää yrittää vastata olipa päivä tai vuorokaudenaika mikä tahansa.

Arvelin, että syynä näiden kahden tapausten välillä olisi siinä, että toisessa tapauksessa eli Nuorisosäätiön tapauksessa Matti Vanhanen oli ollut edunsaajana itse - toki jonkin tai joidenkin tukiyhdistystensä välityksellä (millä sinänsä ei ole merkitystä) - kun taas toisessa eli ydinvoimayhtiöiden tukitapauksessa tukea ei ollut annettu Matti Vanhaselle vaan yksinomaan hänen johtamalleen puolueelle. Toisessa tapauksessa oli annettu vaalitukea poliitikolle, toisessa "vain" puoluetukea.

Mutta onko mainittu ero loppujen lopuksi kovinkaan merkittävää luokkaa? Lähtökohta on se, että esteellisyys syntyy, jos on olemassa jokin sellainen ulkoinen seikka, jonka johdosta virkamiehen tai ministerin puolueettomuuden voidaan epäillä vaarantuvan. Kyse on niin sanotusta puolueettomuuden objektiivisesta testistä eli siitä, miltä asia näyttää ja millainen vaikutelma syntyy, kun sitä tarkastellaan ulkoapäin. Jos syntyy perusteltu vaikutelma puolueettomuuden vaarantumisesta, on virkamies/ministeri esteellinen, vaikka hän olisi itse asiassa toiminut kuinka objektiivisesti tahansa. - Tämä juuri on unohdettu Matti Vanhasen Nuorisäätiö-tapauksessa, kun on väitetty, että kyse on vain mitättömästä muoto- tai pikkuseikasta; Matilla oli hallituksessa vain yksi ääni; Matin "käytävälle hyppäämisellä" ei olisi ollut mitään vaikutusta jne. jne.

Punninnassa - tämähän on oikeuskansleri Jaakko Jonkan lempitermejä - pitäisi ottaa huomioon, että Fennovoimalla ja TVO:lla oli todella merkittävä intressi asiassa. Kyseessä oli kova kisa, jossa oli kolme hakijaa eikä tietoa ollut siitä, tultaisiinko lupa myöntämään yhdelle tai kahdelle hakijalle vai myönnetäänkö lupia ollenkaan.

Suomen Keskusta puolestaan on johtava hallituspuolue ja pääministeripuolue ja, yllätys yllätys, myös ydinvoimala-asian valtioneuvostossa esittellyt ministeri eli Mauri Pekkarinen tulee, kuten me kaikki erinomaisen hyvin tiedämme, myös keskustasta. Voidaan sanoa, että Suomen Keskustalla oli hallituksessa ratkaiseva rooli ydinvoimalupa-asiaa valmisteltaessa ja siitä päätettäessä.

Jos myös nämä seikat otetaan huomioon, kuten pitäisi, tullaan ydinvoimalupa-asian esteellisyyskysymyksessä hyvin lähelle Nuorisosäätiön tukiasiaa ja siinä oikeuskanslerin omaksumaa kantaa. Vaikka tapaukset eivät ole identtisiä, ovat ne kuitenkin esteellisyyskysymyksen osalta hyvin lähellä toisiaan.

Mahdollisesti oikeuskanslerin kantaan vaikutti se, että jos hän olisi katsonut Vanhasen esteelliseksi ydinvoimala-asiassa, olisi ratkaisusta tullut ennakkopäätös, johon olisi jatkossa vedottu. Lisäksi menneisyydestä olisi alettu kaivaa esiin vastaavanlaisia tapauksia, joissa vaali- tai puoluetukea oli annettu puolueille, joiden ministerit olivat osallistuneet tai tulisivat osallistumaan tukea antaneiden yritysten asioita koskevaan päätöksentekoon hallituksessa.

---

Minusta ei olisi ollut väärin, jos oikeuskansleri olisi katsonut pääministerin esteelliseksi myös ydinvoimalalupa-asiassa. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on joka tapauksessa kansalaisille nyt selityksen velkaa. Mitä asiallista eroa näillä kahdella tapauksella oikein on? Oikeuskanslerin on julkistettava ydinvoimala-asiassa Matti Vanhaselle antamansa neuvon tai kannanoton perusteet ja kirjalliset perustelut. Muuten tapausten välinen ero ja niiden erilainen käsittely ja lopputulos jää askarruttamaan ihmisten mieliä epäluuloja herättävällä tavalla.

Oikeuskanslerilla näyttäisi olevan hieman omituinen kaksoisrooli. Hän on paitsi ylin laillisuusvalvoja, joka valvoo virkamiesten ja ministereiden virkatoimien laillisuutta, myös eräänlainen kruununjuristi, jonka velvollisuuksiin kuuluu konsultoida ministereitä ja ministeriöiden virkamiehiä ja vastata näiden laillista menettelyä koskeviin tiedusteluihin. Ydinvoimala-asiassa Jonkka on toiminut neuvonantajan roolissa, Nuorisosäätiön asiassa sen sijaan laillisuusvalvojana roolissa.

Ovatko nämä oikeuskanslerin kaksi roolia keskenään ristiriidassa ja pitäisikö oikeuskanslerista tehdä pelkästään edellä mainittu kruununjuristi? Meillähän on toinen ylin laillisuusvalvoja eli eduskunnan oikeusasiamies. Lähes kaikissa muissa maissa tullaan toimeen yhdellä ylimmällä laillisuusvalvojalla (ombudsman).

---

Mitä päätelmiä voidaan tehdä siitä, että Matti Vanhanen halusi selvittää mahdollisen esteellisyytensä ydinvoimala-asiassa? Onko tämä indisio siitä, että Vanhanen olisi selvittänyt esteellisyytensä/esteettömyytensä myös Nuorisäätiön rahanjakoasiassa Jonkan edeltäjän eli oikeuskansleri Paavo Nikulan kanssa, kuten Vanhanen on kertonut? Vai onko kyse vain siitä, että Vanhanen kyllä hoksasi esteellisyyskysymyksen merkityksen, mutta ei silti halunnut jäävätä itseään Nuorisosäätiön asiassa?

Matti Vanhanen on ihmetellyt, miten oikeuskanslerin päätös ydinvoima-asiaa koskevasta jääviyskysymyksestä tuli oikeuskanslerilta hyvin nopeasti, mutta Nuorisosäätiötä koskevaa esteellisyyttä oikeuskansleri tutki melkein vuoden päivät. Hyvä kysymys, sillä tätähän me olemme kaikki oikein porukalla ihmettelleet!

Ydinvoima-asiaa koskeva päätös ei voinut jäädä odottamaan oikeuskanslerin pitkää pohdintaa. Nuorisosäätiöasiassa taas Vanhasen esteellisyyskysymys kytkeytyi Jonka mukaan "ainakin rakenteellisesti" - mitä tämä sitten tarkoittaneekin - vireillä olleeseen poliisitutkintaan, vaikka Vanhasen esteellisyyttä siinä ei tutkittukaan. Oikeuskansleri seurasi poliisitutkintaa ja ilmeisesti myös kuuli poliisia harkitessaan Vanhas-päätöstä Nuorisosäätiöstä. Jonkan päätös on kuitenkin poliisitutkinnan osalta salamyhkäinen, sillä päätöksessä ei sanota itse asiassa mitään siitä, mitä tutkinnassa olisi ilmennyt ja miten Vanhas-tapaus on liittynyt Nuorisäätiön vaalitukia koskevaan poliisitutkintaan.

Matti Vanhanen saa kuitenkin olla oikeuskanslerille ikuisesti kiitollinen siitä, että kansleri julkisti ratkaisunsa Nuorisosäätiöstä vasta nyt, kun Vanhanen oli jo luopunut pääministerin ja puoluejohtajan tehtävistä ja jättänyt tosiasiallisesti myös kansanedustajan paikkansa. Jos Jonkka olisi ollut ratkaisussaan ripeämpi, olisi Matti Vanhanen aivan ilmeisesti joutunut luopumaan pääministerintehtävistään jo viime joulukuussa. (Tämä tietenkin edellyttäen, että Jonkka olisi päätynyt samanlaiseen ratkaisuun kuin nytkin). Tästä olisi seurannut jonkinlainen poliittinen kalabaliikki ja mahdollisesti maassa olisi jouduttu toimittamaan kevättalvella ennenaikaiset eduskuntavaalit. Myös hallituspuolueet saavat olla kiitollisia Jonkalle aikataulukysymyksen osalta. Jaakko Jonkka ei ilmeisesti halunnut saada itselleen mainetta "istuvan pääministerin kaatajana."

Jonkka siis päätti hautoa kanteluasia mahdollisimman pitkään. Varmaan päätös oli hänellä asiallisesti valmiina jo paljon aikaisemmin, mutta hän ei vaan tohtinut antaa sitä ulos sinä aikana, jolloin Vanhanen vielä oli pääministerinä. Päätöstään Jonkka ei antanut vielä kesäkuussakaan sen jälkeen, kun Vanhanen oli astunut syrjään pääministerin pallilta, sillä silloinhan olisi heti sanottu, että Jonkka odotti vain Vanhasen luopumista. Muodollisen syyn päätöksen viivyttelyyn antoi Nuorisosäätiöasiaa koskeva esitutkinta, jota Jonkka sanoi seuranneensa. Poliisi puolestaan on kertonut odotelleensa oikeuskanslerin päätöstä - melkoista pallottelua siis kuumalla perunalla!

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi olisi halunnut, että Jonkka olisi hautonut päätöstään vieläkin kauemmin. Helsingin Sanomien haastattelussa 17.9. Sasi nimittäin sanoi, että "tämä tulee nyt aika varhaisessa vaiheessa perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi." Todella hämmästyttävää!

Toissapäiväisellä päätöksellään oikeuskansleri siirsi asian jatkoselvittelyn eli jääviyskysymyksen rikosoikeudellisen selvittämisen poliitikoille eli eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Jonkka jäädytti selvitysaineiston julkistamisen ja sysäsi perustuslakivaliokunnan ratkaistavaksi myös kysymyksen Matti Vanhasen hänelle antaman kahden lausunnon/selityksen ja siihen liittyvän aineiston julkistamisesta. Kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi olisi kyllä korkea aika ryhtyä käsittelemään asiaa julkisesti.

Kimmo Sasi ja monet ns. oikeusoppineet ovat julistaneet, että niin tai näin, oikeuskanslerin päätös merkitsee joka tapauksessa tiettyä käännekohtaa tai kulminaatiopistettä suomalaisen poliittisen kulttuurin historiassa läpinäkyvyyden lisääntymisen muodossa jne. - vai mitä ne hienot termit nyt ovatkaan. Tätähän meillä on toitotettu vähän väliä jo aiemminkin, mutta yhä vain kaikenlaisia mustia aukkoja tuntuu löytyvän eikä mitään vapaehtoista avautumista tai kulttuurin muutosta tunnu tapahtuvan tapahdu vapaaehtoisesti vaan vasta ulkoisen pakon sanelemana.

----

Pääministeri Mari Kiviniemi julisti kesäkuussa puheenjohtajaksi tultuaan, että keskustassa ja koko maassa alkaa nyt uudenlaisen avoimen poliittisen kulttuurin aikakausi. Näin periaatteessa, mutta käytännössä Kiviniemi edustaa aivan entisenlaista keskustalaista asioita peittelemään pyrkivää poliittista kulttuuria. Kiviniemi on sanonut, ettei hän aio tarkentaa viime eduskuntavaalien jälkeen antamaansa vaalirahailmoitusta, koska se oli tuolloin voimassa olleen lain mukainen. Kiviniemen ilmoituksen todenperäisyys on kuitenkin herättänyt julkisuudessa epäilyjä.

Minusta ministeriksi valittavien kansanedustajien tulisi avata vaalikassansa kokonaan ja ilmoittaa sentilleen kaikki saamansa tuet ja avustukset, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. Jos tämä edellyttää lain muutosta, niin sellainen muutos tulisi tehdä kiireellisesti. Ehdokkaiden vaaliavustuksille olisi tullut uudessa laissa säätää tietty katto ja yritysten vaalituet olisi pitänyt kieltää kokonaan; näinhän on asian laita esimerkiksi Ruotsissa.