632. Eerikan (8 v.) kuolema käynnisti selvityksiä lastensuojelun tilasta ja vastuukysymyksistä. Arjen turvattomuus on yleinen ilmiö
1. Hallituksen sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä - tällainenkin hieno poppoo ministereitä on siis olemassa (eipä tuosta ole ennen kuultukaan) - käsitteli 4.9. kokouksessaan perhe- ja lastensurmien taustoista tehtyä selvitystä. Pontimena kokoukselle oli aivan varmasti isänsä ja tämän naisystävän toimesta julman kohtelun uhriksi joutuneen 8-vuotiaan Eerikan kuolema 13.5. Syyttäjä on nostanut tapauksen johdosta murhasyytteen isää ja kyseistä naista vastaan. Jutun käsittely alkoi 30.8. Helsingin käräjäoikeudessa.
2. Nyt on herätty peräämään myös lastensuojeluviranomaisten rikosoikeudellista vastuuta. Poliisi on tiettävästi käynnistänyt lastensuojelusta kyseisessä tapauksessa vastanneita virkamiehiä koskevan rikostutkinnan nimikkeellä tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen.
3. Kaikki vähänkin kynnelle kykenevät poliitikot, Don-Eerosta eli puhemies Heinäluomasta alkaen, ovat ponnahtaneet kilvan mediaan julkilausumaan pahoittelujaan ja ajatuksiaan, jotka muistuttavat papukaijojen pölinää:
- Kauhea tapaus-- todella järkyttävää---kyllä minä niin mieleni pahoitin---olen saanut paljon yhteydenottoja ihmisiltä---myös facebookissa (HUOM)---syvä osanottoni---minä olen jo aina ennenkin sanonut--- lastensuojeluviranomaisten tulisi---valvoa paljon paremmin---nyt olisi jo korkea aika---selvitetään perin pohjin---viranomaisten tiedonkulussakin on---plääp, plääp---paljon parannettavaa---tämä on kansallinen häpeä ---plääp jne.
4. Missä ihmeessä nämä kaikki nyt päätään aukovat poliitikot, joista useimmat ovat istuneet eduskunnassa, kuten esimerkiksi Sentraali-Sirkka eli Sirkka-Liisa Anttila, 20-30 vuotta, ovat tätä ennen olleet asiantuntemuksineen ja mietelmineen? Eerikan julma kohtelu ja suoranainen kidutus ei varmaankaan ole laatuaan ensimmäinen, vaikka poikkeuksellisesta julmuudesta onkin kyse. Siitä, miten yleistä lasten julma kohtelu on perheessä tai hoitolaitoksissa, ei ole tietoja. Nyt on sen sijaan käytettävissä tilastotietoja siitä, kuina monta lasta on vuosina 2003-2012 saanut surmansa eli siis tapettu jommankumman vanhemman toimesta.
5. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käynnisti tammikuussa selvityksen perhesurmien ja vanhempien tekemien omien lasten surmien taustoista. Selvityksessä olivat mukana kaikki poliisin kirjaamat alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuneet surmat vuosilta 1.1.2003–31.1.2012, joissa tekijänä on ollut lapsen vanhempi (biologinen/ei biologinen). Näitä surmia oli kaikkiaan 35 ja surmissa kuoli yhteensä 55 ihmistä, joista seitsemän oli puolisoita ja 48 surmaajan lapsia.
6. Hirmuisia lukuja siis! Mutta aina vain löytyy Suomenmaasta ainakin yksi tutkimusprofessori tai vastaava vankilääkäri, joka kertoo kritiikittömille tv-toimittajille tasaisen kolkolla äänellään, että väkivaltarikosten määrät ovat Suomessa, nimittäin siinä helevetin pitkässä juoksussa tarkasteltaessa, päin vastoin laskussa. Ei siis mitään syytä huoleen!
7. Edellä mainitut surmat jakaantuivat kolmeen pääluokkaan seuraavasti: perhesurmat 7, vastasyntyneen oman lapsen surmat 12 ja muut oman lapsen surmat 16. Tapetuista lapsista oli tyttöjä 27 ja poikia 26. Sama suhdeluku säilyy, kun tarkastellaan eri ikäisiä lapsia. Alle yksivuotiaista uhreista 9 on tyttöjä ja 8 poikaa, 1–14-vuotiaista uhreista 18 on poikia ja 18 tyttöjä. Vuoden 2012 perhesurmissa kaikki uhrit ovat olleet tyttöjä. Heitä oli selvityksen seitsemän. Eerika on siis kahdeksas ja (toistaiseksi) viimeisin tänä vuonna perheessä surmattu lapsi.
8. Selvityksessä kootiin tietoa siitä, olisiko viranomaisilla tai mahdollisesti muilla toimijoilla ollut mahdollisuutta ennaltaehkäistä tilanteen kärjistymistä henkirikokseksi. Selvityksessä on käyty läpi tietoja surmien taustalla olevista tekijöistä kuten siitä, millaisia kontakteja perheillä mahdollisesti on ollut eri viranomaisiin ja palvelujärjestelmiin (mukaan lukien omaiset) ja olisiko näiden kontaktien yhteydessä ollut mahdollista tunnistaa perheen tilanne. Selvityksen yhtenä tavoitteena oli kartoittaa viranomaisten yhteistyön toimivuutta näiden tapausten yhteydessä. Selvityksessä ei kuitenkaan - jostakin syystä - tarkasteltu yksittäisiä tapauksia ja yksittäisiä viranomaistoimia tapausten hoitamisessa. Selvityksen tarkoituksena on etsiä "yleisemmällä tasolla" surmia yhdistäviä tekijöitä jotta viranomaistoimintaa voidaan kehittää oikeanlaisen ja oikea-aikaisen avun varmistamiseksi. - Mutta miten voidaan edes teoriassa kuvitella päästävän "yleisemmälle tasolle", jos kaikki yksittäisten tapaukset ja niistä saatavat tiedot jätetään huomiotta?
9. Selvityksessä todettiin muun muassa, että viranomaisten välinen yhteistyö ei ole riittävää, tieto viranomaisten välillä ei kulje eivätkä eri viranomaiset ole tietoisia toimenpiteistä, joita he kohdistavat samaan perheeseen. Selvityksen perusteella suuri este perheiden avun saannille on ollut juuri viranomaistoiminnan hajanaisuus ja tiedon puute perheen tilanteesta kokonaisuudessaan mukaan lukien perheen saama tuki. Surmia yhdistäviä taustatekijöitä olivat selvityksen mukaan parisuhteen ongelmat, erotilanteeseen liittyvä kriisi ja vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmat. Selvityksen pohjalta esitetään johtopäätöksiä, miten erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tulisi kehittää, jotta perhesurmia ja oman lapsen surmia voitaisiin jatkossa ehkäistä.
10. Ministeriryhmä käsitteli perhesurmaselvityksen pohjalta valmisteltuja toimenpide-ehdotuksia, joilla perhe- ja lastensurmia voitaisiin ehkäistä entistä paremmin. Kerrotun mukaan ministeriryhmän linjauksia varten oli tehty kartoitusta jo tekeillä olevista toimenpiteistä sisäisen turvallisuuden ryhmään kuuluvissa ministeriöissä. Onpa todella "ripeältä" kuulostavaa toimintaa! Mutta miksi näitä "kartoituksia" ei ole hoksattu aloittaa aiemmin, jotta edes osa mainituista lasten tappamisista ja murhista olisi voitu estää? Sillä eihän noissa johtopäätöksissä ole itse asiassa mitään uutta. Jo monasti aiemminkin esimerkiksi eri viranomaisten välisen tiedonkulun ja yhteydenpidon on todettu olevan ala-arvoisella tasolla.
11. Mainitun selvityksen toteuttamisesta vastasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) "Lasten, nuorten ja perheiden palvelut -yksikön lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisen vastuualue" yhteistyössä "lähisuhde- ja perheväkivallan poikkihallinnollisen virkamiestyöryhmän", Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Poliisiammattikorkeakoulun kanssa. Selvityksen ohjausryhmänä toimi sisäisen turvallisuuden ohjelman ohjausryhmä. - Huh, onpa siinä sekä poikki- että pitkittäishallinnollista ulottuvuutta kerrassaan; jo noin hienon nimikkeen keksiminen kyseiselle "vastuualueelle" lienee varmaan vienyt muutaman virkamiehen työpanoksen.
12. Tuossa selityksessä ei ilmeisesti ollut mukana - ei ainakaan "fokuksessa", kuten nykyisin tavataan fiinisti sanoa - lastensuojelu ja siinä jo aiemmin havaitut monenmoiset puutteet ja epäkohdat. Onhan toki tiedetty jo vuosia, että lain mukaan sosiaaliviranomaisilla on oikeus ja jopa velvollisuus tehdä poliisille rikosilmoitus, jos on syytä epäillä, että lapseen kohdistuu rikos. Käytännössä ilmoituksia ei kuitenkaan tehdä, mikä johtunee viranomaisten reviiriasenteista. Lähdetään kylmästi siitä, että viranomaisen ei tule puuttua toisten viranomaisten asioihin. Lisäksi virkamiehet ja viranomaiset piiloutuvat auliisti epämääräisten salassapitomääräysten taakse ja usein täysin väärin perustein. Yksityisyydensuoja on myös tässä kohdin kaiken aa ja oo. Tähän perustuen viranomaiset eivät saa sitä tietoa, mikä jollakin muulla viranomaisella on.
13. Syyttäjän kertoman mukaan Pikku-Eerikasta tehtiin viimeisen vuoden aikana ainakin 12 lastensuojeluilmoitusta ennen kuin hän joutui vapun tienoilla poikkeuksellisen julman väkivaltarikoksen kohteeksi. Näitä ilmoituksia sosiaaliviranomaisille tekivät lapsen äidin lisäksi eräät mustelmia tytössä havainneet terveys- ja kouluviranomaiset. Nämä lastensuojeluilmoitukset eivät kuitenkaan johtaneet sosiaaliviranomaisen tekemiin rikosilmoituksiin epäillyistä pahoinpitelyistä, vaikka oli selviä merkkejä sitä, että tytön pahoinpitelyä isän ja tämän naisystävän luona oli jatkunut jo pidemmän aikaa. Koulu-, terveydenhoito-, sosiaali- ja poliisiviranomaisten välinen yhteistyö ei toiminut. On kerrottu, että kolmasosa lastensuojelun kenttätyöntekijöistä on epäpäteviä. Taitamattomuuden ja arkuuden lisäksi vikaa on myös viranomaisten asenteissa. Poliisi ei puutu - lähinnä (muka) ainaiseen resurssipulaansa vedoten - asioihin ja ota yhteyttä muihin viranomaisin, ja samaa yhteistyöhaluttomuus viranomaisten välillä näkyy myös sosiaali- ja terveydenhuollon puolella.
14. Syyttäjä Eija Velitskin toteamus Eerikan kidutuksesta ja kuolemasta on paljon puhuva: "Näyttää siltä, ettei tätä lasta suojellut kukaan, ei kukaan." Tytön oma äiti äiti ei pystynyt suojelemaan tyttöään, sillä lapsi oli käräjäoikeuden oikeuden päätöksellä uskottu isänsä huoltoon.
15. Lapsen huostaanotosta päättää riitaisessa tapauksessa hallintotuomioistuin eli paikallinen hallinto-oikeus. Hallinto-oikeus joutuu edellä 14 kohdassa mainitussa tilanteessa hylkäämään sosiaaliviranomaisen hakemuksen lapsen huostaanottamisesta, sillä käräjäoikeuden antamaa määräystä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä asumisesta pidetään oikeuskäytännössä ensisijaisena toimena suhteessa huostaanottoon. Sosiaaliviranomaisia on aiemmin arvosteltu lähinnä siitä, että huostaanottopäätöksiä, joilla lapsi sijoitetaan laitoshoitoon, tehdään ja haetaan liian kevein perustein. Vaihtoehtona olisi lapsen sijoittaminen sukulais- tai muihin perheisiin, mutta tätä keinoa käytetään laitoshuostaanottoa harvemmin. Vuonna 2010 Suomessa huostaanotettuja lapsia oli laitoksissa 10 000, sijais- eli avohuollon piirissä oli 7 000 lasta. Kunnille aiheutui lasten laitos- ja perhehuollosta yli 600 miljoonan euron suuruiset kustannukset.
15a. Eerikan tapauksessa poliisi on siis ilmeisesti ensimmäisen kerran Suomessa alkanut tutkia lastensuojelu- tai/ja terveysviranomaisten väitettyjä laiminlyöntejä tahallisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Tästä on kerrotun mukaan tehty tutkintapyyntö- eli rikosilmoitus jo 19.6. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula (kesk) on, murhajuttua koskevan rikosprosessin käynnistyttyä, vaatinut laaja ja puolueeton tutkintaa Eerikan kuolemaan johtaneista tapahtumista ja lastensuojelun roolista perustellen tätä sillä, että poikkeuksellisen monet viranomaiset olivat jo asian kanssa tekemisissä.
16. Mutta mitä muuta lapsiasianvaltuutettu olisi tehnyt näiden "poikkeuksellisten monien viranomaisten" yhteistyön sujuvuuden eteen, vai onko tehnyt mitään? Mitä on tehnyt Mannerheimin Lastensuojeluliitto - siis muuta kuin päivitellyt Aulan tavoin viranomaisten välistä huonoa tiedonkulkua yms. epäkohtia. Päivittelijöitä tässä maassa on kyllä aina riittänyt ja tulee edelleenkin riittämään joka lähtöön. Siitä pitävät huolen poliitikot, jotka esiintyvät, kun kunnallisvaalitkin ovat taas sopivasti tulossa, ikään kuin juuri heistä jokainen tai heidän puolueensa yksin voisi tehdä asioille jotakin radikaalia ja täysin uutta.
17. Lastensuojelu eli oikeastaan -suojelemattomuus ei toki ole ainoa epäkohta, joka uhkaa vakavasti monien suomalaisten arkielämän turvallisuutta. Jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevien vanhusten hoidon heikko taso on yleisesti tunnettu asia, mutta ministerit ja poliittiset puolueet tuntuvat näin vaalien alla haluavan vain kerätä poliittisia irtopisteitä tehtailemalla välikysymyksiä ja riitelemällä siitä, montako hoitajaa yhtä tai kymmentä vanhusta kohti asianomaisissa hoitolaitoksissa tulisi lain mukaan olla. Siis lain mukaan, käytäntö on sitten kokonaan eri asia, siitä viis. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tapahtuu jatkuvasti mitä pahimpia lääkäreiden ja sairaanhoitajien tekemiä hoito- ja potilasvirheitä, joiden seurauksena ihmisiä kuolee tai vammautuu pysyvästi.
18. Potilasvahinkokeskuksella on täysi työ huhkia ja hylätä 70-80 prosenttia kaikista potilasvahinkoilmoituksista. Tämä kuuluu olennaisena osana järjestelmään, olkoonpa sitten kysymyksessä miten raskas laiminlyönti potilaan hoidossa tahansa. Jos kerran em. kiintiö on täynnä, niin se on sitten täynnä ja sillä hyvä. Keskuksen työtä täydentää vakuutusyhtiöiden edustajista koostuva potilasvahinkolautakunta. jonne keskuksen päätöksistä saa valittaa. Jos hoitovirheen kohteeksi joutunut ihminen tai hoitovirheen takia henkensä menettäneen potilaan lähiomainen haastaa lääkärin tai hoitajan oikeuteen, hän saa olla melko varma siitä, että viimeistään hovioikeudessa hänen kaikki syyte- ja muut vaatimuksensa hylätään kokonaan. Sieltä kyllä aina löytyy päättäjiä, jotka ymmärtävät, että sairaanhoitokin on vain inhimillistä toimintaa ja että "kyllä tekijälle aina sattuu". Sama pätee erilaisten eläke- ja vahinkovakuutusyhtiöihin ja mitä erilaisimpien muutoksenhakulautakuntien samoin kuin ylimpänä instanssina tietenkin mystisen vakuutusoikeuden toimintaan. Oikeusturvan saaminen on noilta instansseilta todella kiven alla.
19. Kiusaaminen kouluissa ja nykyisin myös jo päiväkodeissa on ilmiö, joka on tullut jäädäkseen, sitä ei tunnuta saatavan kitketyksi pois, ei sitten millään. Koko viime kesä mediassa käsiteltiin Enkeli-Elisan tapausta, jossa nuoren tytön väitettiin tehneen itsemurhan koulukiusaamisen takia. Nyt on sitten puheenaiheena Edesmennyt-Eerika, joka rääkättiin kotona henkihieveriin. Esikuvia kiusaamiseen ja toisten hakkaamiseen löytyy joka puolelta yhteiskunta. Vaikkapa jääkiekko-otteluista, joissa on sallittua tehdä miten törkeää väkivaltaa vastapuolen pelaajille tahansa ilman rikostutkinnan ja tuomion vaaraa. Isukit vievät lapsisiaan kilvan lätkämatseihin katsomaan ah niin suosittuja ja kivoja joukkotappeluja, jossa raavaat satakiloiset miehenjässikät heittävät hanskat jäähän ja alkavat mätkiä toisiaan kuonoon sen kun kerkiävät tuomareiden katsella myhäillen vieressä.
20. Arjen turvattomuutta koskevien epäkohtien listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta ehkäpä jo nuo muutamat edellä mainitut epäkohdat riittävät osoittamaan, millainen on tilanne Suomessa, tässä tuoreen jenkkitutkimuksen mukaan maailman "kaikkein onnistuneimmassa valtiossa," vallitsee. Yksi asia on toki tässäkin yhteydessä syytä mainita erikseen. Tarkoitan koulusurmia, joiden kohdalla Suomi on Euroopan ykkönen, ei vain asukaslukuun nähden vaan myös absoluuttisten numeroiden valossa. Jokelan ja Kauhajoen traagiset koulusurmat ovat aivan uskomattoman järkyttävä todistus viranomaisten eli erityisesti poliisin, tarkemmin sanottuna ylimmän poliisijohdon ja poliisin toiminnasta vastaavien poliitikkojen, erityisesti sisäministerin, täydellisestä välinpitämättömyydestä ja taitamattomuudesta.
21. Jokelan (2007) ja Kauhajoen (2008) koulusurmat olisi voitu estää, jos viranomaiset ja maan hallitus olisivat olleet valppaina ja USA:ssa ja Euroopassa aiemmin tapahtuneiden koulusurmien kaltaisten joukkosurmien mahdollisuus olisi otettu todesta viimeistään Raumanmeren koulusurman (1989) ja Myyrmannin räjähdyksen (2002) jälkeen. Mutta näin ei tehty, vaan poliisin ylijohto ja poliisi- eli sisäministerit antoivat ymmärtää ja toivat nimenomaan myös julki - ministeri Anne Holmlund vielä Jokelan surmien jälkeenkin - kantansa, jonka mukaan koulusurmassa olisi kyse vain yksittäisestä tapauksesta, jonka toistuminen olisi erittäin epätodennäköistä.
22. On täysin käsittämätöntä, miksi sisäministeri Anne Holmlundin annettiin jatkaa virassaan vielä toisenkin hänen ministerikaudellaan tapahtuneen hirvittävän koulusurman jälkeen. Länsimaiseen poliittiseen järjestelmään kuuluu, että hallituksen asianomainen ministeri kantaa poliittisen vastuun ja eroaa, jos hänen hallinnonalallaan tapahtuu sanotunlaisia kauheuksia. Mutta niin vain ensimmäisenä kilvan riensivät Holmlundille antamaan tukensa ministeri Jyrki Katainen ja pääministeri Matti Vanhanen eikä yksikään poliittisista puolueista, ei edes oppositiossa oleva Timo Soinin puolue, puuttunut millään tavalla asiaan ja ministerin poliittiseen vastuuseen. Vastuun pakoilua ja peittelyä, siitä koulusurmissa oli kysymys. Tämä sama ilmiö heijastuu vaikutuksiltaan sitten myös kaikilla muilla hallinnon aloilla ja aina alimpaan suoritusportaaseen saakka.
23. Koulusurmat, etenkin Kauhajoen koulusurma, ovat viranomaisten ja ministereiden taitamattomuuden, osaamattomuuden, välinpitämättömyyden ja toisten viranomaisten virheiden ja laiminlyöntien peittelyn osalta niin järkyttäviä, että niihin on syytä palata aina uudelleen ja uudelleen. Poliitikot ja korkeat virkamiehet pyrkivät nyt ne jo mieluusti unohtamaan. Tämä ilmeni esimerkiksi kansanedustaja Kari Tolvasen (kok, siis ex- ministeri Anne Holmlundin puoluetoveri) lausunnoista viime maanantain TV1:n A-studiossa. Tolvanen luetteli koko joukon Eerikan tapaukseen verrattavissa olevia tapahtumia, myös Hyvinkään ampumistapauksen viime kesänä, ja vasta tämän jälkeen pienen empimisen jälkeen ja ikään kuin ohimennen koulusurmat.
24. Kauhajoen koulusurman oikeusprosessissa oli kysymys rikosten uhrien omaisten oikeusturvasta, joka on osa turvallista elämänlaatua ja paljon puhuttua arjen turvallisuutta. Oikeusturvaa ei ole eikä ihminen voi päästä oikeuksiinsa, jos häntä vastassa on koko oikeus- ja virkakoneisto, joka on jo etukäteen päättänyt, miten ja missä laajuudessa asia selvitetään ja miten rikosoikeudellinen vastuu rajoitetaan ja keitä korkeita virkamiehiä ei ainakaan tule missään tapauksessa saattaa tutkinnan ja rikosoikeudellisen vastuun kohteeksi. Näin juuri kävi Kauhajoen oikeusjutussa, jossa jo etukäteen päätettiin maan hallituksessa ja sen myötä VKSV:ssa, ketä syytetään ja mistä rikoksesta korkeintaan. Asianomistajat saivat yksin nostaa ja ajaa syytettä niistä rikoksista, joihin murha-aseen Matti Saarelle jättänyt poliisimies oli heidän ja heidän avustajiensa oikeuskäsityksen mukaan ilman muuta syyllistynyt. Mutta nämä syytteet hylättiin aina korkeinta oikeutta myöten, mikä varmistettiin KKO:ssa vielä siten, että toinen valitusluvan evänneistä jäsenistä oli entinen valtionsyyttäjä, joka asianomistajien mielestä oli ehdottoman jäävi asiassa.
25. Kauhajoen koulusurmatapauksen selvittely eroaa monessa suhteessa Norjassa Anders Breivikin terroristi-iskujen johdosta suoritetusta tutkinnasta. Norjassa selvittelyelin tutki poliisin menettelyn koko laajuudessaan hyvin perusteellisesti ja arvosteli voimakkaasti poliisin toimintaa. Parlamentin julkisissa keskusteluissa on perätty maan hallituksen vastuusta ja pääministeri Stoltenbergia on vaadittu eroamaan poliisiviranomaisten vakavien virheiden eli muun muassa pelastustöissä ja Anders Breivikin kiinniottamisessa ilmenneen hitaan toiminnan takia. Suomessa ei tapahtunut vastaavaa, vaan päin vastoin keskustelu eduskunnassa tyrehdytettiin heti alkuunsa, kun pääministeri Vanhanen ja ministeri Katainen ilmoittivat ääni väristen seisovansa poliisiministerinsä takana ja mitään häpeämättä intoutuivat jopa ylistämään kahdessa koulusurmatapauksen johdosta maineensa ryvettyneen poliitikon vastuuntuntoa, kun tämä ei ymmärtänyt pyytää oitis eroa virastaan. Vanhasen ja Kataisen tuen nojalla Holmlund sitten ilmoitti uhmakkaasti, ettei hän ole minkäänlaisessa, ei juridisessa eikä poliittisessa vastuussa, kummastakaan koulusurmasta, eikä yksikään eduskuntapuolueista rohjennut edes virittää keskustelua, jossa olisi vaadittu ministerin eroa. Häpeällistä!
26. Kuten jo kertaalleen sanottu, tämä sama saamattomuus, taitamattomuus, ilmeinen haluttomuus puuttua epäkohtiin sekä maan hallituksen osoittama välinpitämättömyys saattaa epäpätevät ministerit ja virkamiehet vastuuseen laiminlyönneistään, heijastuu yleisesti hallintoon, aina alimmille virkaportailla asti. Esimerkiksi vuonna 2008 säädetty lastensuojelulaki on selvä sikäli, että sen mukaan sosiaaliviranomaisilla on, ei vain oikeus, vaan myös velvollisuus tehdä rikosilmoitus havaitsemistaan lapsen pahoinpitelystä tai muunlaisesta rikollisesta kohtelusta. Virkavelvollisuuksiin kuuluu, totta kai ja ilman nimenomaisia säännöksiäkin, tarvittava yhteydenpito ja yhteistyö muiden viranomaisten kanssa. Mutta kuten jälleen kerran olemme kuulleet ja todenneet, näitä velvoitteita ei vain käytännössä noudateta, ei sitten millään. Ilmeisenä osasyynä tähän on se, että kyseisellä hallinnonalalla kenttätasolla työskentelevien virkamiesten esimiehet ja virastopäälliköt eivät välitä valvoa alaistensa tekemisiä tai puuttua ilmenneisiin epäkohtiin. Useimmat epäkohdat ja virheet jäävät yleensä pimentoon ja jos ne sattuvat joskus tulemaan ilmi, kuten nyt Eerikan tapauksessa tapahtui, niin ilmenee, että niihin ei ole aiemmin välitetty puuttua, vaan virheet ja laiminlyönyt on aina katsottu läpi sormien ja syytetty päättäjiä aina ja ikuisesti resurssien puutetta.
27. Ainoa asia, mikä hallinnossa on osattu ja osataan edelleen perinteiden mukaisesti tehdä, on ministerin tai asianomaisen virastopäällikön päätös asettaa työryhmä pohtimaan ja selvittämään asioita. Näitä työryhmiä on asetettu ja mietintöjä valmistunut myös lastensuojeluasioissa jo hirmuinen määrä, mutta asiat ja käytännöt eivät vain ole niistä juuri miksikään muuttuneet, eivät ainakaan paremmalle tolalle. Toissa päivänä jätti mietintönsä osastopäällikkö Päivi Sillanaukeen - ministeriön tuleva kokoomuslainen kansliapäällikkö todennäköisesti - johtama työryhmä uutta sosiaalihuoltoa koskevasta lainsäädännöstä, jossa luvataan iso joukko pykäliä kaikista hyvistä ja kauniista asioista. Eilen puolestaan peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson asetti uuden työryhmän selvittämään Eerikan tapauksen innoittamana "lastensuojelulain toimintakäytäntöjä" sekä "mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita." Tämä manööveri ennakoinee samalla sitä, ettei nyt suurella metelillä aloitetussa virkarikostukinnassa ole tosiasiallisesti aikomusta selvittää nykykäytäntöjä laajemmin eikä siis mennä tutkinnassa huipulle asti. Tässä työryhmässä jo ennestään tuttujen ja jo eläkkeellä olevien sosiaalitanttojen ja dosenttisetien pitäisi yhdessä lukuisan virkamies- ja avustajajoukon kanssa pohtia ja keksiä jotakin, jolla yleisölle voitaisiin uskotella, että kyllä (tämäkin) asia on ministeriön tai ainakin asianomaisen ministerin hallinnassa, aivan niin kuin vanhuksille luvatun 0,7 -asiankin piti olla, mutta joka ei sitten ollutkaan.
28. Viime maanantaina edellä mainitussa tv-ohjelmassa haastateltu kansanedustaja Kari Tolvanen, siviilissä rikosylikomisario, kertoi Eerikan tapauksen johdosta käynnistetystä virkarikostutkinnasta. Kirjoitin sanatarkasti muistiin, mitä Tolvanen vastasi, kun toimittaja antoi niin sanotusti syötön suoraan Tolvasen lapaan kysyen häneltä, että miten korkealle virkahierarkiassa poliisitutkinta voisi ulottua. Tolvanen vastasi: "Ammattitaitoisen tutkinnan pitää ulottua aivan huipulle asti". No niin, siinäs nyt kuulitte, arvon sosiaaliministerit, kansliapäälliköt ja Helsingin kaupungin asianomaiset virasto- ja osastopäälliköt ja apulaiskaupunginjohtajat! Kohta sinne teidän virkahuoneisiinne astelee vakavanoloinen poliisisetä kyselemään hiukka teiltäkin näitä asioita! Jollei astele tai edes soittele, niin silloin tutkinta ei ole Tolvasen kriteerien mukaan ammattitaitoista.
29. Tämä Tolvanen kyllä luultavasti ymmärsi itsekin puhuvansa tuossa kohdin puppua, mutta ehkä tuollaisellakin lausahduksella voi jonkun eläkeläismummelin äänen tulevissa vaaleissa itselleen ja puolueelleen saalistaa. Toki tällaisissa sensaatiotapauksissa, joissa media saa oikein herkutella rumilla yksityiskohdilla, poliisikin innostuu ja hihkuu aloittavansa rikostutkinnan toisen viranomaisen töppäyksistä oikein raskaamman päälle; tutkinnan tulokset ovat sitten asia erikseen.
30. Mutta silloin, kun on kyse poliisin omista virheistä ja laiminlyönneistä tai suoranaisten rikosten tutkinnasta, on selvää, kuten Kauhajoen tapaus kiistattomasti osoitti, että tutkintaa ei koskaan uloteta aivan huipulle eikä edes lähelle sitä, vaan se päin vastoin rajataan hyvin tarkasti ja juuri mahdollisimman alimmalle tasolle. Kauhajoen tapauksessakin VKSV päätti Jorma Kalskeen päätöksellä heti kärkeen, että Kauhajoen komisarion epäiltyä rikosta saadaan tutkia ainoastaan tuottamuksellisena virkavelvollisuuden rikkomisena. Tämä linja piti sitten loppuun asti. Jos minulta kysytään, niin sanoisin, että verrattaessa sosiaaliviranomaisten viaksi nyt Eerikan tapauksessa epäiltyä virkarikosta ja Kauhajoen tapausta keskenään, viimeksi mainitussa oli kyse selvästi törkeämmänlaatuisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta eli tahallisesta rikoksesta. Sen sijaan Eerikan tapauksessa lienee vaikea osoittaa kenkään tapauksen kanssa tekemisissä olleen yksittäisen virkamiehen syyllistyneen tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomista, sillä asiaa ovat luultavasti käsitelleet monet eri virkamiehet eri viranomaisissa.
31. Sisä- ja poliisiministeri Päivi Räsänen, jolla on päävastuu sisäisestä turvallisuudesta, haluaa panna vielä sosiaaliministereitä paremmaksi. Sosiaalipuolen ministerit askartelevat lähinnä vain sinänsä hyvin tavanomaisissa ympyröiden eli työryhmien asettamisten kimpussa, mutta Räsäselläpä on paljon kunnianhimoisempia suunnitelmia. Räsänen muuten hamusi viime vaalien jälkeen itselleen juuri peruspalveluministerin salkkua, mutta hän ja kristilliset saivat tyytyä hallituspaikkojen jaossa liki luuhun eli puolueen imagolle melko yhdentekevään ja Räsäsen oma osaamisalue huomioon ottaen kovin vieraaseen hallituspostiin eli sisäministerin salkkuun.
32. Eilen ministeri Räsänen räväytti ja ryhtyi kannustamaan kaikkia mukaan turvallisuustalkoisiin lausuen seuraavasti:
- Sisäministerinä vastaan sisäisestä turvallisuudesta, mutta on hyvä muistaa, että pelkästään viranomaisvoimin ei sataprosenttisesti voi ylläpitää arjen turvallisuutta. Euroopan turvallisimman yhteiskunnan rakentaminen, huolenpito ihan jokaisesta, tarvitsee onnistuakseen kaikkien osallistumista. Räsänen piti puheensa Turvallisuusmessuilla. - Tällaisiakin messuja siis järjestetään (latojan huomautus)! - "Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä käsittelee johdollani toimenpiteitä, joilla voitaisiin ehkäistä viime päivinä mieliä järkyttäneitä lapsi- ja perhesurmia. Viranomaisten paremman yhteistyön, tiedonkulun ja toiminnan lisäksi tarvitaan koko kansalaisyhteiskunnan heräämistä pitämään huolta toinen toisistamme ja ennen muuta lapsista", ministeri jatkoi.
33. Mutta sokeri pohjalla, sillä messupuheensa lopuksi ministeri laukoi, että "turvallisuusalasta voisi saada hyvän vientituotteen".
– Olen itse jo peräänkuuluttanut, että tässä taloudellisessa tilanteessa Suomen olisi haettava uusia avauksia viennin edistämiseksi. Pidän mahdollisena että turvallisuusalan osaaminen voisi nousta tulevaisuudessa enemmän vientituotteeksi. Tämä jo senkin takia, että Suomen maine maailmalla turvallisuuden tekijänä on hyvä, ministeri päätteli.
34. Ministerin puheen loppuosasta voi kyllä päätellä ja pelätä, että ministeri saattaa olla kohta vaarassa menettää loputkin suhteellisuuden tajustaan, jonka ohuutta on jo tähän mennessä keritty porukalla ihmetellä. Toki yksityisellä sektorilla voi olla tässä suhteessa hyvinkin kannatettavia vientituotteita, mutta itse en kyllä lähtisi Räsäsen asemassa mainostamaan maailmalla hänen johtamansa ministeriön tai ylipäätään Suomen valtion hyvää mainetta turvallisuusalalla. Presidentti Niinistön kannattanee harkita kaksi kertaa, ottaako vienninedistämismatkalle mukaan ministeri Räsäsen esittelemään ja edustamaan suomalaista turvallisuusosaamista julkisella sektorilla.
35. Maailmalla kyllä muistetaan vielä hyvin Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat, ne ovat osa Suomen paljon puhuttua maabrändiä. Monet tietävät ulkomailla hyvin myös suomalaisen perheväkivallan huippuluvuista ja niiden yhteydessä surmatuista kymmenistä ja sadoista lapsista, vanhusten hoidon tiedetään olevan Suomessa retuperällä, itsemurhalukujen maailman mittakaavassa huippuluokkaa, koulu- ja työpaikkakiusaamisten olevan sangen tavallista, nuorten syrjäytymisen entistä useammin työelämästä ja koko yhteiskunnasta, se, että uudet asuintalot uhkaavat homehtua käsiin heti alkuunsa, poliisin määrärahojen niukkuuden, liikennettä valvova LP:hen kohdistuvan lakkautusuhan jne, jne. Mutta ministeri se vaan jaksaa kehua suomalaisen turvallisuuden hyvää mainetta!
36. Mistähän asioista ministeri Päivi Räsänen tullaan aikoinaan parhaiten ministerikaudeltaan muistamaan? Varmaankin ykkösenä on Ajankohtaisen kakkosen "Homoilta", mutta sen jälkeen tullee hänen suunnitelmansa lakkauttaa Liikkuva poliisi; tälläkin toimella ministeri on kaventamassa maan sisäistä turvallisuutta. Ministeri on lyönyt lähtemättömän leiman ja oman ruman puumerkkinsä myös poliittiseen virkanimityskäytäntöön, sillä juuri tänään, ilmeisesti paraikaa, valtioneuvosto nuijii päätökseksi Räsäsen esityksen, jonka mukaan hänen johtamansa ministeriön korkeimmaksi virkamieheksi eli kansliapäälliköksi nimitetään kristillisten entinen varakansanedustaja Päivi Nerg. Uudella kansliapäälliköllä, joka on koulutukseltaan agronomi, ei ole tiettävästi minkäänlaista kokemusta sisäministeriön tärkeimmiltä hallinnonaloilta eli juuri sisäisestä turvallisuudesta tai maahanmuutosta, mutta tästä viis, sillä ministeri Räsänen mainostaa Nergiä sillä, että tällä on "kokonaisvaltaista johtamisosaamista".
37. Siis, jos virkaan ehdolla olevalla ei ole juuri minkäänlaista kokemusta tai näyttöä miltään ministeriön erityisalalta, niin juuri tällä perusteella hän on Räsäsen mukaan paras "kokonaisosaaja". Tämä kuuluu luultavasti osana kristilliseen päättelyyn, jonka mukaan "ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja (taidoiltaan) viimeiset ensimmäisiksi". Mikä ihme noissa kanslianpäällikön ja muissa vastaavissa virkanimityksissä saa poliittiset puolueet ja ministerit niin hemmetin kovasti ajamaan virkoihin aina oman puolueensa jäseniä tai myötäilijöitä, vaikka viranhakijoiden joukossa olisi useita paljon pätevämpiä ihmisiä? Hinku saada oman puolueen edustaja virkaan tuntuu olevan aina yhtä hirmuinen, olipa ministerinä sitten pakana tai kristitty, porvari tai sosialisti.
–
