Pääministerin eilinen tiedotustilaisuus oli todella kummallinen näytelmä.
Matti Vanhanen oli kutsunut tiedotusvälineet kovalla kiireellä tilaisuuteen ilmoittaen selvittävänsä siihen mennessä Silminnäkijä-ohjelmassa edellisenä iltana esitetyn tarvike-erän maksun.
Sen jälkeen kun Vanhanen oli kiistänyt parilla lauseella tv-ohjelmassa esitetyn väitteen, tilaisuus muuttui Vanhasen hyökkäykseksi Yleä vastaan. Pää punaisena Vanhanen pyysi ohjelman toimittajia lyömään heti faktat pöytään. Kun toimittajia ei paikalla ollut, Vanhanen marssi mielenosoituksellisesti ulos tilaisuudesta.
Vanhanen ei sallinut toimittajien esittää yhtään kysymystä. Hän toimi itse tilaisuuden puheenjohtajana, syyttäjänä ja tuomarina. Suomalainen käytäntö, jossa Valtioneuvoston tai yksittäisen ministerin tiedotustilaisuudessa ei ole lainkaan puheenjohtajaa, on ainutlaatuinen maailmassa ja vaikuttaa hyvin oudolta. Pääministeri tai ministeri toimii itse puheenjohtajana, jakaa puheenvuot - jos jakaa ollenkaan - ja vastaa kysymyksiin, jos vastaa. Valtioneuvoston kansliassa on kuitenkin tiedotuspäällikköjä ja -ihmisiä iso liuta. Koskaan heitä ei näy paikalla näissä tiedotustilaisuudessa. Ehkäpä he piileskelevät jossakin toimittajajoukoissa, mutta tv:n katsojat eivät heitä näe eivätkä tunnista.
Tällä näppärällä taktiikalla Vanhanen siis saattoi suvereenisti määrätä tiedotustilaisuuden kulun. Ainoa uusi asia, joka tuli ilmi, oli termi "tuppeen sahattu koivu." Se onkin vienyt päähuomion tämän päivän lehtikommenteissa.
Silminnäkijä-ohjelman pääsanoma oli itse asiassa "keskustapuoluetta lähellä oleva" (lue umpi- keskustalainen) Nuorisosäätiö. Matti Vanhanen valittiin 26 -vuotiaana Nuorisosäätiön hallituksen varapuheenjohtajaksi ja sittemmin puheenjohtajaksi, hän johti säätiötä vuoteen 2003, jolloin hänestä leivottiin ministeri.
Nuorisosäätiön asioita on nyt alettu selvittää viranomaisten toimesta. On ilmennyt, että Nuorisosäätiö on pitkän aikaa ja myös Matti Vanhasen puheenjohtajakaudella toiminut vastoin säätiölakia ja omia sääntöjään jakamalla vaalitukea keskustapuolueen ehdokkaille. Kun Nuorisosäätiön sääntöjen mukaan säätiön yksinomaisena tarkoituksena on sosiaalinen nuorisotyö, on selvää, että säätiö on rikkonut sääntöjään, kun sen varoilla on tuettu poliittista toimintaa. Matti Vanhanen on väittänyt toista, mutta väitteen ymmärtää, koska hän on säätiön pitkäaikainen puheenjohtaja ja puhuu omassa asiassaan.
Matti Vanhanen on itse saanut useissa vaaleissa johtamaltaan Nuorisosäätiöltä tukea vaalikampanjaansa. Sitä, miten suurista summista on kyse, selviteltäneen parhaillaan viranomaisten toimesta. Kansanedustaja Antti "Kanki" Kaikkonen, joka on Vanhasen seuraaja Nuorisosäätiön puheenjohtajana, on myös saanut säätiön varoja omaan vaalikampanjaansa. Laiton maantapa on siis jatkunut puheenjohtajan vaihdoksesta huolimatta. Mutta mehän tiedämme, että maan tapa kelpaa keskustalle ja Vanhaselle sekä muillekin puolueille, vaikka se olisi täysin kohtuuton ja väärä.
Nyt säätiön entinen toimitusjohtaja ja Kaikkonen ovat kiistelleet siitä, kuka säätiössä on itse asiassa vastannut poliitikkoja koskeneista tukipäätöksistä. Kanki Kaikkonen on pannut ex-toimitusjohtaja Jorma Heikkisen vastuulle sen, että säätiö junaili vaalirahaa keskustalaisille. Myös Matti Vanhanen on todennut aiemmin, että tukipäätökset teki toimitusjohtaja, ei säätiön hallituksen puheenjohtaja. Ex-toimitusjohtaja puolestaan kiistää vastuunsa ja sanoo, että tukipäätöksistä on vastannut säätiön hallitus. Jorma Heikkinen toimi pitkään säätiön toimitusjohtajana jo Matti Vanhasen puheenjohtajakaudella.
Säätiölakiin perehtyneet juristit ovat todenneet, että jos yleishyödyllisen Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtaja on ollut mukana tekemässä säätiön sääntöjen vastaista päätöstä, kyseessä on luottamusaseman väärinkäyttö -niminen rikos. Jos säätiön hallituksen puheenjohtaja on osallistunut päätöksen tekemiseen, jossa on kyse säätiön varojen jakamisesta puheenjohtajalle itselleen, kyseessä on juristien mukaan kavallus.
Säätiön hallituksen jäsenet eivät voi välttyä vastuustaan sillä perusteella, että käytännössä toimitusjohtaja on hoitanut tukien jakamisen, jos hallitus ja puheenjohtaja ovat olleet tietoisia asiasta ja hyväksyneet sääntöjen vastaisen menettelyn puuttumatta siihen ja kieltämättä käytännön jatkumisen. Muistaakseni Antti Kaikkonen kertoi heti vaalitukien paljastumisen jälkeen, että hän oli puheenjohtajana hyväksynyt vaalitukien jakamisen "suuntaviivat."
Matti Vanhasen osalta mahdollisten rikosten syyteoikeus lienee jo vanhentunut, mutta korvausvastuu saattaa olla vielä olemassa. Sääntöjen vastaisesti vaalitukien jakamiseen osallistuneet säätiön hallituksen jäsenet voidaan velvoittaa palauttamaan säätiölle sen varoista maksetut vaalituet. Lisäksi he voivat joutua korvausvelvolliseksi vahingosta, joka säätiölle aiheutuu siitä, että säätiötä rahoittavat tahot eivät enää myönnä avustuksia säätiön toimintaa varten.
Pääministerin tiedotustilaisuudessa olisi Matti Vanhaselle varmasti esitetty tukku kysymyksiä myös hänen roolistaan ja toiminnastaan Nuorisäätiön puheenjohtajana sekä säätiön tukien saajana. Tämä mahdollisuus kuivui kuitenkin kokoon Vanhasen taktikoinnin ja tuomaroinnin takia.
Myöhemmin eduskunnan käytävillä Vanhanen antautui toimittajien haastateltavaksi. Oli suorastaan koomista, miten toimittajia päätä pitempi Vanhanen eteni käytävällä puoliaskelta kerrallaan, pysähtyi ja vastaili toimittajalauman kysymyksiin niitä näitä; päällimmäisenä oli Vanhasen vaatimus, että YLE esittää 1,5 -2 tunnin kuluessa faktat Silminnäkijä-ohjelmassa esitetystä väitteestä.
Yksi miestoimittaja, kuulemma STT:stä, työnsi mikrofonin Vanhasen kasvojen eteen ja yritti moneen kertaan kovalla äänellä, kuulin ainakin kolme suoraa kysymystä, tiedustella Vanhasen roolia ja toimintaa Nuorisäätiön toiminnasta.
"Jääväsittekö itsenne, kun Nuorisäätiön hallitus päätti vaalirahoituksesta?"
Mitä teki Vanhanen kysymyksen kuultuaan? Joo, hän yritti edetä käytävällä, oli hieman hätääntyneen näköinen, mutta ei ollut kuulevinaan kolmeen kertaan esitettyä kysymystä. Sen sijaan hän kurotti kaulaansa ja "poimi" kauempana hänestä olevilta toimittajilta pari kolme muuta kysymystä (...kysykää nyt hemmetissä jotain ettei minun vaan tarvitse vastata tuolle spitaaliselle...) jotka koskivat helppoa "tuppeen sahaaamis" -asiaa. Noihin "turvallisiin" kysymyksiin hän vastasi helpottuneen oloisena muutamalla sannalla ja pääsi vihdoin etenemään hieman joutuisammin.
"Mutta jääväsittekö te..." yritti STT:n mies vielä kerran huutaa pääministerin perään, mutta tuloksetta.
Surkuhupaisaa suorastaan! Onko Eduskunnan käytävä todella pääministerin ja muiden poliitikkojen valitsema paikka haastattelujen antamiselle?
Milloin me saamme kuulla pääministerin vastauksen Eduskunnan käytäville kaikumaan jääneeseen jääviyskysymykseen?
Katsotaanpa, miten pääministeri, tämä väistelytaidon mestari, onnistuu väistelemään kysymyksiä tänään kello 14 televisioitavassa Eduskunnan tiedonantokeskustelussa.
P.S.
Eipä ollut eduskuntakeskustelussa hurraamista. Vanhanen ja hallitus keskittyivät - kuten odotettua - ainoastaan luettelemaan uuden lain tavoitteita. Vanhanen ei vastannut mitään KMS- ja Nova -kytkentöihin. Vasemmisto vaatii edelleen Vanhasen eroa. Silminnäkijä-toimitus tarkensi, että kyse on erikoishöylätystä lautaerässä. Vanhanen kiisti höylätyn tavaran saannin. Timo Kalli vaatii YLE:n pääjohtajan Mikael Jungnerin eroa, jos TV2 ei näytä väitteitään toteen. Nyt siis höylätään ja viilataan.
Yleisesti on ihmetelty, miksi Matti Vanhanen on ilmoittanut itsepintaisesti kieltäytyvänsä nostamasta kunnianloukkausrikosjuttua Yleä vastaan, jos kerran Silminnäkijän väitteet ovat hänestä täysin perättömiä ja loukkaavia. Vanhanen selitti tänään, että "poliitikon on vaikea, lähes mahdoton, käydä kunnianloukkausjuttua. Ne ovat erittäin pitkiä prosesseja."
Tätä selitystä on vaikea uskoa, sillä tekihän Vanhanen rikosilmoituksen Susan Kurostakin vastaan yksityisyytensä loukkaamisesta, mikä on aika lähellä kunnianloukkaussyytteen nostamista. Eikä tuo prosessi suinkaan ollut mitenkään "mahdoton", sillä Vanhanenhan voitti juttunsa hovioikeudessa! - Kunnianloukkausrikosjutun nostamisessa on vain se riski, että vastaajalla on tuolloin mahdollisuus näyttää väitteensä toteen.