1121. Puolan presidenttiparin vierailu Suomessa

                     Tässä lauletaan ja kuunnellaan Puolan kansallislaulua


1. Valtiovierailujen ehtymätön sarja jatkui tänään, kun Puolan presidentti  Andrzef Duda ja hänen vaimonsa Agata Kornhauser-Duda saapuivat aamupäivällä Presidentinlinnaan. 

2. Valtiovierailuja on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon ja lähes ruuhkaksi asti. Tämä selittyy  osin Suomi 100- juhlallisuuksilla, osin taas sillä, että tammikuussa 2018 Suomessa käydään presidentinvaalit, joissa myös istuva presidentti Sauli Niinistö on ehdokkaana. Valtiovierailut Suomeen ja presidenttiparin muihin maihin tekemät vierailut tuovat kosolti julkisuutta istuvalle presidentille ja ovat siten tosiallisesti osa presidentin vaalikampajaa. 

3. Tämän asian presidentti Niinistö on erinomaisen hyvin oivaltanut. Hänen ei tarvitse tavata muita presidenttiehdokkaita vaalikeskustelujen merkeissä, eikä hän edes ehtisikään niin tehdä, kun hänellä on kädet täynnä kaikkea muuta ohjelmaa loputtomine maakuntamatkoineen ja valtiovierailuineen. Viime viikolla Saul Niinistö kohtasi kansan joukot Karstulan torilla ja Äänekoskella.

4. Puolan presidenttipari, joka saapui Suomeen jo eilen maanantaina, otettiin vastaan juhlallisin menoin Presidentinlinnan pihalla ja edustalla. Hieman enneen vieraiden aapmista presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jennni Haukioimstivtä odottamaan veraitaan Linnan rappusille. 

5. Rouva Jenni Haukio astui pari viikkoa sitten kuulun vauvauutisen jälkeen nyt ensimäisen kerran julkisuuteen. Kaikkien katse kohdistui näin olleen ennen muuta Jenni Haukion vatsanseutuun, koska haluttiin nähdä, miten rouvan raskaus on edennyt. Vielä siitä ei saatu selviä merkkejä, sillä siitä piti huolen rouva takkivalinta: hän oli pukeutunut pitkää mustaan A-linjaiseen päällystakkiin. Seurapiiritoimitajat  panivat kuitenkin merkille Jennin sädehtivyyden ja presidenttiparimme hyväntuulisuuden, sillä se näet kuuluu heidän velvollisuuksiinsa.  

6. Presidentti Sauli Niinistö ojensi rouva Agata Kornhauser-Dudalle kukkakimpun. "Mukava tavata", rouva Kornhauser-Duda sanoi lehtitietojen mukaan presidenttiparille. Tämän jälkeen presidentit tarkastivat kadulle kokoontuneen kunniakomppanian.TV-kuvasta näkysi hyvin, ettei valtiovierailu ollut herättänyt helsinkiläisissä minkäänlaista kiinnostusta, sillä Linnan kohdalla Kauppatori oli typpösen tyhjä ihmisistä. 

7. Sitten presidenttiparit kuuntelivat Linnan rappusilla molempien maiden kansalislaulut. Predientti Dada, joka on 45-vuotias juristi, ja hänen vaimonsa lauloiva antaumuksella Puolan kansallishymnin. Sen sijaan Niinistö ja rouva Haukio pitivät suunsa visusti kiinni, kun soittokunta esitti Maamme-laulun. Kansallislaulujen jälkeen seurue siirtyi sisälle Linnaan. 

8. Puolalaisia vieraita oli linnanpihalla vastaanottamassa pieni osa Suomen poliittista ja virkamieskunnan kermaa. Heistä ensimmisenä eli Suomen presidenttiparia lähinnä rivissä  oli valtiovarainministeri Petteri Orpo, toisena rivissä seisoi KKO:n presidentti Timo Esko - KHO:n presidentti Pekka Vihervuorta ei sitä vastoin joukossa näkynyt  - ja kolmantena näkyi olevan pätkä oikeuskansleri Risto Hiekkataipale. 

9. Tämän nähdessäni ajattelin, että jo on ja onpa Timo Eskolla ja Risto Hiekkataipaleellakin hommaa: tulla nyt aamutuimaan ja pikku pakkasessa seistä hytisemään paljain päin Linnan pihalle vastaanottamaan vieraita, joiden kanssa heillä ei ollut muuta yhteistä tai tekemistä kuin pakollinen kättely, Noh, herrojen lojaalisuus tietenkin palkitaan, sillä heidät on tavan mukaan kutsuttu muiden arvovieraiden ohella Linnassa pidettäville juhlaillallisille, jotka alkoivat kello 19.

10. Linnassa presidentit ja heidän seurueensa keskustelivat. Aiheet oivat kovin tuttuja:  Itämeren alueen turvallisuus, Itämeren lentoturvallisuus, Sauli Niinistön iänikuiset lempilapset eli transponderit - jokohan Sauli kohta pokkaa Nobelin noilla transpondereillaan - EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä tietenkin Venäjä ja Ukrainan kriisi; Krimin asia lienee jo painunut unholaan, sillä sitä ei erikseen mainittu.  Selvää on, ettei noissa keskusteluissa ole päästy mihinkään muuhun kuin moneen kertaan jo esitettyjen kannananottojen toistamiseen. Selkokielellä ilmaistuna tällaiset keskustelut ovat yhtä tyhjän kanssa ja pelkkää pakkopullaa.

11. No, mutta tämän jälkeen taas hieman iloisempiin asioihin eli Helsingin kaupungintalossa vieraille tarjottuun lounaaseen. Median huomio kiinnittyi jälleen vain yhteen asiaan: Jenni Haukion vatsanseutuun. Seurapiiritoimittajat hehkuttivat jälleen Jennin pukeutumista. Meille kerrottiin, että "Jenni edusti lounalla tyylikkäässä mustassa mekossa - kasvoilla kareili odottavan äidin salaperäinen hymy". (Jestas, miten ällöttävää!) Yksi muukin asia sentään oli pantu merkille. Nimittäin se, että Puolan presidentti Duda ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuori muistuttavat niin suuresti toisiaan, että ulkopuolisille oli ollut kuulemma vaikea erottaa, kummasta tyypistä oli kysymys. Vapaavuoresta veikataan jo nyt Suomen seuraavaa presidenttiä, kunhan Saulin toisesta kaudesta on ensin päästy kunnialla eroon.

12. Jossakin välissä puolalaiset vierat vierailivat Eduskuntatalossa, jossa heidän isäntänään oli puhemies Maria Lohela. Vieraat kävivät myös marsalkka Mannerheimin haudalla, missä yhteydessä presidentti Dauda oli innostunut kehumaan Mannerheimin sodanjohtotaitoja ja vertaamaan häntä tässä suhteessa erääseen puolalaiseen sotamarsalkaan.

13. Sitten päästiinkin presidenttien pitämään lehdistö- ja tiedotustilaisuuteen, jossa kerrottiin asioista, joista presidentit olivat aiemmin Linnassa keskustelleet. Tällöin esille nousi myös Puolalle kiusallinen demokratia- ja oikeusvaltiokysymys, kun Helsingin Sanomien toimittaja kysyi presidentti Dudalta, miksi Puolan on niin vaikea kunnioittaa EU:n yhteisiä arvoja kuten esimerkiksi tuomioistuimien riippumattomuutta lainsäädäntövallasta sekä toimeenpano- eli hallitusvallasta. 

14. Kysymys on aiheellinen, sillä Euroopan Unionin ja sen jäsenvaltioiden huoli Puolan demokratian tilasta ja ihmisoikeuksien kunnioittamiesta alkoi nousta, kun konservatiivinen populistipuolue Laki ja oikeus (PiS), jota myös presidentti Andrzej Duda edustaa, nousi maan johtoon syksyn 2015 parlamenttivaaleissa. Uusi hallitus puuttui ensi töikseen sananvapauteen ja alisti maan valtamedian ja syyttäjälaitokseen suoraan poliiittiseen ohjaukseensa. Myös kansalaisjärjestöjen toiminnalle on asetettu rajoituksia, ja vuonna 2016 PiS yritti ajaa läpi abortin täydellistä kieltämistä koskevan lain.

15. Puola on ajautunut törmäyskurssille EU:n kanssa myös oikeuslaitoksen uudistamisen osalta siten, että poliitikot saisivat oikeuden päättää laajalti tuomareiden nimityksistä. EU katsoo Puolan hallituksen ajamien uudistusten sotivan unionin perusarvoja vastaan. EU-komission mukaan tuomareiden nimitysoikeutta koskeva uudistus uhkaa maan oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Komissio on uhannut Puolaa  sanktioilla ja jopa äänioikeuden viemisellä EU-neuvoston kokouksissa, jos hallitus ei peru ko. uudistushankettaan. Puola on Unkarin ja Tsekin tavoin kieltäytynyt ottamasta turvapaikanhakijoita Kreikasta ja Italiasta EU:n taakanjakomekanismin mukaisesti. Hallituksen toimet ovat johtaneet maassa laajoihin mielenosoituksiin.

16. Presidentti Andrzej Duda näytti suorastaan kimpaantuvan toimittajan edellä mainitusta kysymyksestä. Hän ryhtyi vastahyökkäykseen EU:ta vastaan ja aloitti kiihkeän puolutuspuheenvuoronsa kysymällä, miksi EU:n instituutioiden ja komission on niin vaikea hyväksyä, että Puolassa 2015 pidettyjen vaalien jälkeen maa toteuttaa vaalikampanjan aikana esittämiään muutoksia. Duda väitti puolalaisten tukevan edellä mainittuja uudistuksia.  Dudan mukaan Puolassa toteutettavat uudistukset eivät kuulu EU:lle vaan ovat maan sisäinen asia. EU:ssa on presidentin mukaan muita maita, joiden ongelmat ovat Puolan kehitystä paljon suurempia. Duda kiisti väitteen, jonka mukaan median ilmaisuvapautta olisi rajoitettu. Dudan mukaan Puolassa suojellaan kansalaisoikeuksia ja demokratian periaatteita. - Jos näin on, niin miksi Puolassa on sitten ajauduttu jo kuukausia jatkuviin mielenosoituksiin maan hallitusta vastaan?

17. Andrzej Duda nousi Puolan  presidentiksi kaksi vuotta stten maassa valtaa pitävän Laki ja oikeus -puolueesta. Hän on lakimies, kuten isäntänsä Sauli Niinistökin, mutta sikäli Niinistöä selkeästi edellä, että on väitellyt hallinto-oikeudesta reilut 10 vuotta sitten oikeustieteen tohtoriksi. Duda on itsekin ollut joistakin asioista eri mieltä hallituksen lakiesityksistä. Hän kieltäytyi viime kesänä vahvistamasta hallituksen ajaa kahta tärkeää lakiesitystä, jotka maan parlamentti hyväksyi.  Ne olisivat johtaneet Puolan korkeimman oikeuden koko tuomarikunnan vaihtamiseen ja tuomareiden virkanimitysoikeuden uskomiseen parlamentissa istuville poliitikoille. Laki ja oikeus -puolueen johtaja Jaroslaw Kaczynski ei ole kuitenkaan jättänyt asiaa tähän, joten lakiesityksistä kiistellään maassa edelleen.

18. Dudan purkauksen ja vastahyökkäyksen aikana Sauli Niinistö seisoskeli hiljaa Dudan vieressä. Omassa puheenvuorossaan Niinistö ei tuominnut tai arvostellut Puolassa suunnitteilla olevia uudistuksia, vaan tyytyi vain toivomaan, että Puolan ja EU:n kiistassa löydettäisiin sopu. Niinistö muistutti, että EU:n jäsenvaltiot ovat unioniin liittyessään sitoutuneet tiettyihin kriteereihin.

19. Mainittakoon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden korkeimpien oikeuksien presidenttien verkosto on julkaissut heinäkuussa kannanoton, jossa presidentit, siis myös KKO:n presidentti Timo Esko, ilmaisevat huolensa Puolan oikeuslaitoksen tilasta. Kannanoton mukaan Puolassa on viime aikoina puututtu tuomioistuinten toimintaan tavalla, joka vaarantaa vakavasti niiden riippumattomuuden ja oikeusvaltion olemassaolon. Presidenttien verkosto yhtyy kannanotossaan Euroopan neuvoston ja Venetsian komission esittämään huoleen ja haluaa osoittaa tukensa Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuudelle.

20. Muistaakseni ulkoministeri Timo Soini piti pari vuotta sitten sopimattomana, että Euroopan unioni ja EU-komissio puuttuvat Puolassa vireillä oleviin oikeuslaitosuudistukseen ja suunnitelmiin muuttaa tuomareiden nimitysoikeutta. Soini katsoi, aivan samalla tavalla kuin presidentti Duda tänään, että kyseiset uudistukset ovat Puolan sisäinen asia, jotka eivät kuulu EU:lle.

21. Voidaan kysyä, onko presidentti Sauli Niinistö samalla kannalla kuin ulkoministeri Soini. Ainakin Niinistö on kutsunut Dudan Suomeen - sopivasti presidentinvaalien alla. Dudan vierailu on vastavierailu Niinistön ennen Dudan presidenttikauden alkua Puolaan tekemälle vierailulle. Tuolloin tilanne Puolassa oli kuitenkin toisenlainen kuin nyt, sillä Laki ja oikeus -puolue ei ollut vielä noussut valtaan.

22. Minusta Niinistön ei olisi pitänyt kutsua Puolan presidenttiä Suomeen. Vastavierailuillakin on aikansa ja kohteliaisuudellakin rajansa, jos kutsuttavan maan presidentti ja hänen puolueensa edustavat populistisia arvoja, joita ei voida mitenkään pitää oikeusvaltiolle sopivina.

23. Mutta päivän päätteeksi vieraat ja heidän suomalaiset isäntänsä kokontuivat sulassa sovussa Linnan juhlailllailliselle.  Huomiota herätti hieman se, että Suomen hallituksesta oli paikalla vain valtiovarainministeri Petteri Orpo; myöskään eduskunnan puhemiestä ei näkynyt kättelyjonossa. Mutta se oli varmaa, että KKO:n Timo Soini seurasi taas Petteri Orpoa kuin konsanaan hai laivaa. 

24. Seurapiiritoimittajat olivat taas haltioissaan Jenni Haukion iltapuvusta ja äitiyden onnea säteilevästä olemuksesta. Tähän tapaan: "Rouva Jenni Haukio hehkui juhlaillallisella elegantissa, mustaan leveähelmaiseen iltapukuun pukeutuneena". Hänen "pitsihihainen, paljetein koristeltu iltapukunsa ei korostanut muttei myöskään pyrkinyt piilottamaan tulevan äidin vyötärön seutua". Niinistö ja Haukio kättelivät vieraita illallisen aluksi "hyväntuulisen oloisina". 

Ah, eikö tämä olekin kuninkaallista onnea, josta koko tasavalta saa nauttia!

Euroopan unionin jäsenvaltioiden korkeimpien oikeuksien presidenttien verkosto on julkaissut kannanoton, jossa presidentit ilmaisevat huolensa Puolan oikeuslaitoksen tilanteesta. Kannanoton mukaan Puolassa on viime aikoina puututtu tuomioistuinten toimintaan tavalla, joka vaarantaa vakavasti niiden riippumattomuuden ja oikeusvaltion olemassaolon.

Presidenttien verkosto yhtyy kannanotossaan Euroopan neuvoston ja Venetsian komission esittämään huoleen ja haluaa osoittaa tukensa Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuudelle.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden korkeimpien oikeuksien presidenttien verkosto on julkaissut kannanoton, jossa presidentit ilmaisevat huolensa Puolan oikeuslaitoksen tilanteesta. Kannanoton mukaan Puolassa on viime aikoina puututtu tuomioistuinten toimintaan tavalla, joka vaarantaa vakavasti niiden riippumattomuuden ja oikeusvaltion olemassaolon.

Presidenttien verkosto yhtyy kannanotossaan Euroopan neuvoston ja Venetsian komission esittämään huoleen ja haluaa osoittaa tukensa Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuudelle.

Tutustu presidenttien verkoston kannanottoon (englanniksi) kokonaisuudessaan:

1116. Niinistölle vain 156 000 kannattajakorttia

                                                                                   Roni Rekomaa/Lehtikuva
Niinistön kampanja täydessä käynnissä kesäkuun alussa Hakaniemen torilla. Ehdokas itse väittää kivenkovaa aloittavansa kampanjansa vasta 6.12. jälkeen.

1. Tasavallan presidentti Sauli Väinämö Niinistö (69) kertoi tokokuun lopulla Mäntyniemessä, että hän hakee kuuden vuoden jatkokautta presidenttinä. Hän sanoi kuitenkin, ettei lähde kokoomuksen - Niinistö nousi vuoden 2012 vaaleissa presidentiksi kokoomuksen ehdokkaana - tai minkään muunkaan puolueen ehdokkaaksi vaan asettuu ehdolle valitsijayhdistyksen ehdokkaana, jos tätä varten perustettu kampanjatoimisto saa kerätyksi riittävän määrän hänen ehdokkuuttaan tukevia kannattajakortteja.  

2.  Kampanjaporukka, jota on vetänyt Sauli Niinistön vanha kaveri ja kokoomuksen entinen kansanedustaja Heikki A. Ollila, kertoi tänään, että kannattajakortteja on allekirjoitettu noin 156 000 kappaletta. Valitsijayhdistyksen presidenttiehdokaan pitää lain mukaan kerätä  (vain) 20 000 kannattajakorttia, joten Niinistön kampanja ylitti tavoitteen selvästi. 

3. Korttien määrää on hehkutettu suomalaiskansallliseen tyyliin kovasti ja estoitta.  Kampanjan vetomies Heikki A. Ollila on itse tietenkin pitänyt "omaa saavutustaan" ja 156 000 korttia suorastaan "mykistävänä" määränä. Mykistävänä ja "todella suurena märänä" saavutusta pitää myös Junkkari-blogissaan HS:n Marko Junkkari. Ilta-Sanomien toimittaja Mika Lehto puolestaan on sitä mieltä, että määrä on "suorastaan huikea" ja "ennennäkemättömän suuri", "valtava" jne. Yli-innostus on tällaisissa tapauksissa suomalaisille kovin tyypillistä.  HS:n J-P. Raesteen kirjoittaman jutun otsikko toitottaa, että "ovela taktiikka luo onnistuneesti mielikuvaa koko kansan presidenttinä". Jasså, mutta kokonaan toinen asia on, uppoaako moinen viekastelu ja oveluus läheskään koko kansaan. Kukaan ei ole sentään luonnehtinut Niinistöä "Vanhaksi ketuksi". Toimittajille voitaisiin järjestää kisa siitä, kuka heistä keksii "huikeimman" luonnehdinnan 156 000 kortille.

4. Itse en pidä kannattajakorttien määrää mitenkään suurena saatikka mykistävänä, huikeana, ihmellisenä yms. saavutuksena. Kortteja kerättiin sentään ympäri Suomea yli kolme kuukautta ja keräämistä varten oli pantu pystyyn 120 keräyspistettä; kortteja oli mahdollista myös tulostaa netistä ja niitä saatiin palauttaa postitse. Erilaisia keräystapahtumia järjestettiin peräti yli 500. Kesällä ihmiset liikkuivat sankoin joukoin erilaisissa tilaisuuksissa, festareilla, matalousnäytelyissä, lukuisilla juhannusjuhlilla, ravikilpailuissa, Porin Jazzeissa, Savonlinnan oopperajuhlilla jne, jne., joissa kortteja tietenkin myös kerättiin innolla. Veikkasin toukokuun lopulla julkaisemassani blogijutussa, että kannattajakortteja saadaan helposti kerättyä ainakin 200 000 kappaletta, tästä määrästä jäätiin nyt kuitenkin selvästi. Sauli Niinistön oma kampanja, jota hän on tosiasiallisesti käynyt jo monta kuukautta osallistuessaan eri puolilla maata monenkirjaviin tilaisuuksiin ja kissanristiäisiin, on toki myös lisännyt ihmisten halukkuutta korttien allekirjoittamiseen.  

5. Miksi kortteja ylipäätään kerättiin noin kauan ja innokkaasti, sillä kannattajayhdistyksen perustamiseenhan olisi riittänyt 20 000 kortin kokoon saaminen? Vastaus on yksinkertaisesti se, että Sauli Niinistön ja hänen kampanjaväkensä tavoitteena oli näissä "korttisulkeisissa", jotka muistuttavat jonkinlaista esivaalia, lyödä kuvaannollisesti muille ehdokkaille piti ns. luu kurkkuun ja osoittaa, että he ovat liikkeellä täysin turhaan.

6. Kannattajakorttien kerääminen oli siten tarkoitettu voimannäytöksi, mutta ketä tällainen hieman turhalta tuntuva pullistelu oikeastaan hyödyttää? Muiden ehdokkaiden kannalta jo Sauli Niinistön venkoilu "kampanjoida vai eikö kampanjoida" on osoitus ylimielisyydestä ja hänen asettautumisensa kannattajayhdistyksen ehdokkaaksi itse asiassa turha manööveri, koska kaikki kuitenkin tietävät, että Sauli Niinistö edustaa nimenomaan kokoomuslaisia arvoja ja on vaaleissa ensi sijassa hyvin toimeentulevien kansalaisten ehdokas. Vaikka Sauli venkoili viikko- ja kuukausikaupalla ehdokkaaksi asettumisellaan, kaikki kuitenkin oikein hyvin tiesivät, että hän on ilman muuta ehdokas.

7. Iltapäivälehtien poliittiset toimittajat -  I-S:n Timo Haapala tietenkin kaikkein kärjessä - ovat jo viikko- tai kuukausitolkulla - kirjoittaneet, että presidentinvaalit olisivat jotenkin turha näytös, koska muilla ehdokkailla ei ole Niinistöä vastaan minkäänlaisia m enestymisen mahdollisuuksia. Kannattajakorttien määrän selvittyä nämä "huutelut" tietenkin vain voimistuvat.  Mutta eihän asia tietenkään näin ole, sillä presidentinvaalit ovat demokratiassa aina merkittävä asia, eikä tämä tosiasia muutu miksikään sen vuoksi, että yksi ehdokas on selvä ennakkosuosikki. Vaalit antavat äänioikeutetuille ihmisille omakohtaisen mahdollisuuden vaikuttaa ja lausua mielipiteensä kansakunnalle tärkeästä asiasta.  Istuva presidentti haluaisi tietenkin tulla valituksi jo ensimmäisellä äänestyskierroksella, mutta kun vaalissa on mukana 6 tai 7 muutakin ehdokasta, tuon tavoitteen saavuttaminen ei ole helppo tehtävä eikä itsestäänselvyys. Niistä ihmisistä, jotka äänestävät jotakuta muuta kuin istuvaa presidenttiä, monet toimivat näin siksi,  että haluavat nimenomaan vastustaa istuvan presidentin uudelleen valintaa. 

8. Itse en äänestänyt Sauli Niinistöä vuoden 2012 vaaleissa enkä tule äänestämään häntä tälläkään kertaa. Niinistön näytöt presidenttinä ovat suhteellisen vaatimatonta luokkaa, mutta ennen kaikkea vierastan miehen luonteenlaatua sekä yli-innokasta kansansuosion tavoittelua. Olen monissa blogijutuissa jo yksilöinyt syitä, joiden vuoksi en kannata Niinistöä ja hänen uudelleen valintaansa. Hän on tyypillinen pikkupolitikointiin taipuvainen venkoilija, omahyväinen besserwisser, kaksinaamainen poliittinen peluri, melko keskinkertainen juristi, joka vetoaa mielellään mutta lähinnä vain hämäystarkoituksessa oikeusvaltioon ja oikeusjärjestykseen, kiihkeästi kampanjoiva ja ihmisiä kättelemään pyrkivä ehdokas, vaikka selitteleekin venkoillen aloittavansa kampanjansa muka vasta 6.12. jälkeen jne.  

9. Ihmisten ei ole suinkaan pakko äänestää Sauli Niinistöä, vaikka siihen on nyt tällä ovelalla kannattajakorttien keruulla pyrittykin, vaikka "kaikenmaailman" politiikan toimittajat, tutkijat ja Niinistön poliittiset tukijat ym. miten kailottaisivat Niinistön ylivertaisuutta. Niinistö ei ole todellisuudessa ylivertainen ehdokas, vaan loppujen lopuksi aika tavallinen poliitikko, joka hiiltyy tarpeen tulleen nopeasti siinä missä muutkin poliitikot. Tämä nähtiin viimeksi Sauli Niinistön vierailulla Valkoisessa talossa ja vierailun jälkimainingeissa, jossa hän yritti rutata Matti Vanhasen osin väärillä tiedoilla maanrakoon.  Koko kansan presidentiksi ja "maan isäksi" Niinistöllä ei minusta ole edellytyksiä.  Niinistö on mielellään luonut mielikuvaa, että hän ja vain hän voisi menestyksellisesti johtaa Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa, mutta maan ulkopolitiikaa ei voida perustaa pelkkien mielikuvien varaan. Niinistö on tehnyt toki lukuisia valtio- tai työvierailuja muihin maihin ja vastaanottanut kotimaassa korkeita vieraita mm. Venäjältä, Kiinasta, Japanista jne. Tällaisten tapaamisten avulla luodaan kuitenkin lähinnä vain mielikuvaa presidentin muka ylivertaisista kyvistä, mutta todellisuudessa noissa lyhyissä keskusteluissa ei voida vaikuttaa ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan juuri lainkaan.

10.  Minä en pidä Sauli Niinistöstä enkä hänen tavoistaan ja tyylistään, mitäpä sitä kieltämään. Onneksi tulevissa presidentinvaalissa on monta hyvää ja pätevää ehdokasta, jotka voin hyvin perustein asettaa Sauli Niinistön edelle. He eivät venkoile eivätkä puhu epäselvästi kierrellen ja kaarellen, vaan puhuvat suoraan ja selkokielellä ja katsovat keskustelukumppaneitaan reilusti silmiin. Heillä on minusta hyvät edellytykset johtaa Suomen ulko- ja turvallisuspolitiikkaa. Turvallisuuspolitiikkaan kuuluu myös maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, joiden osalta Suomi ei ole Sauli Niinistön kaudella onnistunut. kovin kaan hyvin.

11. Presidentti ei suinkaan johda maan ulkopoliitikkaa yksin, vaan hän työskentelee yhteistoiminnassa valtioneuvoston eli maan hallituksen kanssa; näin sanotaan perustuslaissa (93 §). Suomessa ulkopolitiikan hoitamiseen osallistuvat presidentin ohella monet muutkin poliitikot ja piirit, kuten pääministeri, ulkoministeri, hallituksen utva, UM ja sen monet ulkopolitiikkaa työkseen tekevät pätevät virkamiehet, erilaiset ulkopoliittiset tutkimuslaitokset ja instituutit, jotka ovat pullollaan korkealuokkaisia tutkijoita, suomalaiset suurlähettiläät, eduskunta ja sen ulkosianvaliokunta asiantuntijoneen jne. Näitä tahoja ja niihin kertynyttä pätevää asiantuntijuutta tasavallan presidentti ja maan halitus voivat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaessaan hyödyntää.

12. Nyt päättyneesssä "Sauli Niinistön omassa esivaalissa" eli kannattajakorttien keruussa Niinistön kampanjatoimisto sai 3,5 kuukautta kestäneiden ponnistelujen jälkeen taakseen  150 -160 000 kannattajaa. Tämä on varsin vähäinen määrä, kun otetaan huomioon, että presidentinvaaleissa on noin 4,5 miljoonaa äänioikeutettua ihmistä, joista äänestää ennakkoon ja vaalipäivä 28. tammikuuta todennäköisesti  noin 3,3 miljoonaa kansalaista. Jotta toista äänestyskierrosta ei tarvitsisi järjestää, parhaiten menestyvän ehdokkaan tulisi saada ensimmäisellä kierroksella noin 1,5 miljoonaa ääntä. Ennustan, että kukaan ehdokkaista, ei edes istuva presidentti, tähän kykene, vaan valtakunnassa joudutaan toimittamaan toinen äänestyskierros.

13. Matti Vanhanen on tänään Ilta-Sanomien hastattelussaan kritisoinut Sauli Niinistön kaksoisstrategiaa, jossa kannattajat ovat olleet liikkellä, mutta itse ehdokas ei ole ollut ehdokkaana. Oikein, vaikka itse kuitenkin lisäisin, että kyllä kansa tietää, siis sen että Sauli Niinistö on faktisesti ollut ehdokkaana jo Mäntyniemessä toukokuun lopulla pitämästään tiedotustilaisuudesta lähtien. Kansa on myös nähnyt, millaisella kiihkolla ja intesiivisyydellä Sauli Niinistö on kampanjaansa vetänyt, vaikka mies itse on koko ajan vain venkoillut ja väittänyt hoitaneensa vain tasavallan presidentille kuuluvia velvollisuuksia. Selkokielellä ilmaistuna Niinistö on siis yrittänyt "kusettaa" kansaa, mutta kansa ei ole toki ollut niin tyhmä kuin presidentti on ylimielisyydessään kuvitellut.

Minä..tuota…hoidan tässäkin tietenkin presidentin velvollisuuksiin kuuluvaa tehtävää…tämän näkee punaisesta matostakin…matto onkin hyvä keksintökin sillä jää on peijakkaan liukas…lakeerikengille

1113. Sauli Niinistö kampanjoi kiihkeästi

1. Olen useassa blogikirjoituksessa puuttunut tasavallan presidentti Sauli Niinistön ilmiselvään ja alati vain kiihtyvään vaalikampanjaan, jota presidentti itse kiistää käyvänsä. 

2. Sauli Niinistö kiertelee, kaartele ja venkoilee väittäessään, että eihän hän edes voisi kampanjoida, koska hän ei vielä tiedä, onko hän ehdokkaana koko vaaleissa. Niinistö siis uskottelee ihmisille, että hän vain hoitaa virkaansa, joka ei ole kampanjointia. Ja kansa uskoo tai on ainakin uskovinaan, mitä "maan isä" heille sanoo.

3. Tuollainen puhe ja venkoilu tasavallan presidentiltä on höpö höpöä ja luikuria. Esimerkiksi politiikan toimittajat tietävät varsin hyvin, millaista kaksinaamaista ja presidentille sopimatonta peliä Niinistö harrastaa, mutta he eivät ole halunneet tai rohjenneet puuttua asiaan. 

4. Eilen lauantaina (16.9.) Helsingin Sanomien talouden ja politiikan toimituksen esimies Kalle Silfverberg teki kuitenkin tästä poikkeuksen kolumunissaan, joka oli HS:n verkossa varustettu otsikolla "Maan isä Niinistö tekee kampanjaa ja toivoo, ettei kukaan huomaisi sen olevan kampanja."

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005370117.html

5. Kalle Silfverbergin mukaan Sauli Niinistö yrittää saada mahdollisimman suuren huomion itselleen muistuttamatta lähestyvistä presidentinvaaleista. Kalle on oikeassa, sillä siitähän tässä venkoilussa on perimmältään kysymys.

6. Hesarin eilisessä printtilehdessä Silfverbergin kolumni oli saanut jostakin syystä toisen otsikon: "Niinistön kampanjasta puuttuvat vain ilmapallot". Nojoo, eihän tuokaan ole hassumpi otsikko, mutta mieleen hiipii väkisinkin ajatus, että olisiko joku HS:n päätoimittajista halunnut varustaa kolumnin alkuperäiseen verrattuna hieman varovaisemmalla otsakkeella.

7. Minusta Silfverbergin kolumnin alkuperäinen otsikko oli parempi. Selkokielellä ilmaistuna siitä ilmenee, millaista omituista venkoilua tämä "maan isä" itse asiassa harrastaa uskotellessaan ihmisille - eritoten äänestäjille - että hänen kampanjansa alkaisi "joskus loka-marraskuussa" ja toden teolla vasta  itsenäisyyspäivän 6.12. jälkeen. 

8. Istuvalta tasavallan presidentiltä - maan isästä puhuminen tuntuu tässä yhteydessä tympeältä ja jopa ällöttävältä - ei voisi mitenkään odottaa sellaista venkoilua, kiertelyä ja pikkupolitikointia, jota nyt olemme saaneet todistaa. Tasavallan presidentti on yhteiskunnallinen vaikuttaja ja arvojohtaja, jolta on lupa edellyttää muun ohella avoimuutta, reiluutta ja suorapuheisuutta.

1109. Sauli ja Pauli. Kun Niinistö Austerin tapasi

                                          Pauli ja Sauli Akateemisessa

1. Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, että tänään 2. syyskuuta on Maailman partapäivä. Nyt saavat siten kaikki nauraa partaansa, myös nekin, joilla ei ole partaa eivätkä halua sellaista edes pitää tai kasvattaa. Naurettavia asioita saattuu maailmassa ja myös täällä kaukana Pojolassa jokaikinen päivä, niin myös nyt kansainvälisenä partapäivänä. 

2. Yksi tänään tapahtuva happening, johon voimme suhtautua joko hyväntahtoisesti hymyillen tai naamataulu pienessä virneessä taikka äänekkäästi nauraa hohottaen, näytellään keskellä Helsinkiä Akateemisessa kirjakaupassa, joka sijaitsee Keskuskadun ja Pohjoisesplanadin kulmauksessa. Siellä kohtaavat toisensa kaksi suuruutta, nimittäin Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja tunnettu yhdysvaltainen kirjalija Paul Auster. Formaatti on sellainen, että Sauli haastattelee Paulia. 

3. Siis Sauli ja Pauli, eli vähän niiin kuin Tatu ja Patu.

4. Paul Auster on 70-vuotias New Yorkin Brooklynissä asuva kirjailija, joka syntyi puolanjuutalaiseen sukuun Newarkissa New Jerseyssä.  Hän on julkaisssut  45 vuoden aaikana lähes 20 romaania. Auster on toista kertaa naimisissa, hänen nykyinen vaimonsa on amerikannorjalainen Siri Hustvedt, myös tunnettu kirjalija. Auster on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, mutta yksi ja tärkein palkinto häneltä puuttuu, nimittäin kirjallisuuden Nobel -palkinto. Sikäli kuin tiedän, Auster ei ole aikoihin ollut mukana myöskään Nobelin ennakkoveikkauksissakaan.

5. Paull Auster on ollut nyt Helsingissä lähes viikon markkinoimassa uutta mammuttimaista kirjaansa, jonka nimenä on yksinkertaisesti 4321. Kirjassa, jota Auster sanoo kirjoittaneensa 3,5 vuotta, on 1141 sivua. Kirja ilmestyi suomeksi toukokuussa Tammen kustantamana. Kirja on otettu Tammen Keltainen kirjasto -sarjaan.  Auster kuuluu, vaikka hänen tuotantoaan on usein myös kritisoitu eikä Nobelia ole kuulunut, epäilemättä  merkittävimpiin amerikkalaiseen  nykykirjailijoihin. 

6. Helsingissä Austerilla on ollut runsaasti ohjelmaa. Kansallisteatterissa pidetty Austerin kirjan lukutilaisuus oli loppuunmyyty ja sali täyttyi myös Ateneumissa pidetyssä keskustelutilaisuudessa, jossa häntä haastatteli Uutisvuodosta tunnettu toimittaja Baba Lybeck. Keskustelun jälkeeen Auster signeerasi kirjoja Ateneumin sisäpihalla. Lehdissä on julkaistu sivukaupalla Austerin haastatteluja. Austerin asemaa ja merkitystä ja kirjoja on ylistetty tälläkin kertaa miltei maasta taivaaseen; edellisen kerran Auster vieraili Suomessa 15 vuotta sitten. Nyt ilmestyneen 4321 -kirjan johdosta jotkut ovat alkaneet kutsua Austeria nimellä Brooklynin Charles Dickens.

7. Tänään lauantaina kirjailijalla on,  tätä kirjoitettaessa vielä edessään, siis harvinaislaatuinen tapaaminen Akateemisen kirjakaupan Kohtaamispaikalla, jossa häntä haastattelee presidentti Sauli Niinistö. Tilaisuutta on mainostettu, paitsi Akateemisen kirjakaupan maksullisissa ilmoituksissa, uutisjuttuina lähes kaikissa lehdissä ja tv-kanavilla.  Akateeminen kirjakauppa on kello 13 tietenkin tupaten täynnä väkeä, kun tilaisuus alkaa. Tänään, mutta vain tänään, Austerin uuden kirjaa saa ostaa Akateemisesta hintaan 24.95 euroa, muulloin kirjasta joutuu pulittamaan 34,85 euroa. 

8. Paul Auster on kertonut olevansa, paitsi tietenkin otettu, myös sangen hämmästynyt, että häntä haastattelee tänään Suomen presidentti. Auster on kertonut keskustelleensa kyllä jidenkin valtionpäämiesten tai muuten tunnettujen poliitikkojen kanssa, mutta aiemmin kukaan vpäämies tai edes pääministeri ei ole häntä julkisessa tilaisuudessa haastatellut. 

9. Sauli Niinistö ja Jenni Haukio ovat kutsuneet Paul Austerin Akateemisen kirjakaupan tilaisuuden jälkeen lounaalle Mäntyniemeen. Auster kertoi ilmoittaneensa Jennille, että hän haluaisi nauttia lounaalla tavallista suomalaista ruokaa; sitä kun nimittäin ei saa mistään muualta. Aika terävästi päätelty!

10. Mutta miksi juuri presidentti on valittu Austerin haastattelijaksi? Hyvä kysymys, jota on jonkin verran pohdittu myös julkisesti. Sauli Niinistöä haastateltiin juuri äsken eli noin tunti pari sitten TV:n Ykkösaamussa, haastattelijana oli viehättävän näköiseen kesäiseen mekkoon pukeutunut toimittaja Seija Vaaherkumpu; Seija on ilmeisesti kesän aikana avioitunut, sillä keväällä hän käytti vielä sukunimeä Rautio. Niinistö kertoi suostuneensa Austerin haastattelijaksi siksi, kun häntä oli tehtävään Kustannusyhtiö Tammen taholta pyydetty. Niinistö mainitsi harkinneensa asiaa pitkään, mutta suostuneensa lopulta, koska hän on suuri Austerin ihailija. 

11. Pari päivää sitten Helsingin sanomissa julkaistussa jutussa Tammen johtaja Outi Mäkinen kertoi, että aloite asiaan tuli todella kustantamolta ja syynä Niinistölle esitettyyn pyyntöön oli yksinkertaisesti se, että Niinistö on Keltaisen kirjaston ystävä. Siis "Keltaisen kirjaston ystävyys" ja "Austerin fanittaminen" johtivat Niinistölle esitettyyn kutsuun. Uskokoon ken tahtoo, sillä onhan Suomessa toki muitakin ja vieläpä runsaasti sanotun kirjasarjan ystäviä samoin kuin Austerin hartaita ihalijoita. 

12. Johtaja Outi Mäkinen torjui tietenkin tyystin arvelut, joiden mukaan asian takana olisi muutakin, kuten esimerkiksi Niinistön asema istuvana presidenttinä ja hänen presidenttiehdokkuutensa tammikuun vaaleissa. Mäkisen mukaan kirja-ala ei voi Suomessa nyt hyvin, joten hänen mielestään on hyvä, että meillä on presidentti, joka harrastaa kirjallisuuttaa ja luke paljon myös romaaneja.

13. Outi Mäkinen korosti HS-jutussa, että Sauli Niinistö haastattelee Austeria "yksityishenkilönä", eis tasavallan presidenttinä. Sallikaa minun kuitenkin nauraa, sillä niin heppoinen ja tosiasiat täysin sivuuttava tuollainen väite nimittäin on, kun on kyse, ei vain istuvasta presidentistä, vaan myös presidenttiehdokkaasta aikana, jolloin vaalikampanja on jo itse asiassa jo käynnissä ja johon kampanjaan myös Sauli Niinistö, vaikka hän itse muuta väittää, on osallistunut monin eri tavoin jo pari tai kolme kuukautta ja vieläpä varsin innokkaasti.

14. Osallistuessaan julkiseen ja ennakolta suurta julkisuutta herättäneeseen tapahtumaan, ei toki voida perustellusti väittää, että presidentti olisi mukana näkyvässä roolissa ainoastaan yksityishenkilönä. Kaikki tietävät, että Austerin haastattelija on istuva presidentti, joka käy muutaman kuukauden kuluttua pidettävien vaaleja varten jo nyt näkyvää vaalikampanjaa. Sauli Niinistö ei saavu Akateemiseen kirrjakauppaan tänään yksin, esimerkiksi kävellen ja "Viidettä linjaa pitkin" -iskelmää rennosti vihellellen ja aurinkolasit silmillään tai ratikalla taikka omalla autollaan, vaan kyllä hänet kiidätetään paikalle Tasavallan presidentin virka-autolla, joka on varustettu luodinkestävillä ikkunalaseilla.  Sauli Niinistön turvallisuutta valvovat sisällä kirjakaupassa adjutantti ja 2-3 turvamiestä, ja myös kirjakaupan ulkopuolella lienee muutama poliisi ja turvamies valvontatehtävissä. Tällaiseen avlvontaa kenelläkään yksityishenkilöllä ei Suomessa ole mahdollisuutta. 

15. Edellä mainitussa HS-jutussa haastateltiin, kuinkas muuten, myös yhtä valtiosääntöoppinutta eli professori Tuomas Ojasta. Hän ei nähnyt mitään "moitittavaa" siinä, että presidentti haastattelee "yhden kustantamon kirjailijaa". Ojanen totesi, että "ovathan presidentit aikaisemminkin tällaisia haastatteluja vetäneet".  

16. Yhtään esimerkkiä muista presidenteistä Ojanen ei kuitenkaan maininnut. Minun mieleeni muistuu vain yksi tilanne, jolloin tasavallan presidentti on haastatellut julkisesti jotakuta henkilöä. Tarkoitan tapausta 1967, jolloin  70 vuotta täyttänyttä  Paavo Nurmea haastatteli radiossa presidentti Urho Kekkonen. Tämäkin johtui vain siitä, ettei Paavo Nurmi halunnut suostua kenenkään muun haastateltavaksi, vaan vaati, että se on Kekkonen, joka häntä haastattelee. Kekkonen suostui hommaan. Paul Auster ei sitä vastoin ole vaatinut haastattelijakseen presidentti Niinistöä, vaan koko asia tuli hänelle pyytämättä ja täydellisenä yllätyksenä.

17. Minusta on selvää, että kaiken takana on tässäkin, yllätys yllätys, presidentti Niiniston tavoittelema kansansuosio ja pyrkimys sen lisääntymiseen ja tietenkin viiden kuukauden kuluttua käytävien presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Sauli Niinistö tähtää vaalivoittoon jo ensimmäisellä äänestýskierroksella, jolloin hän voisi lyödä rintoihinsa ja julistautua "koko kansan presidentiksi". Niinistölle kelpaa melkein tilaisuus kuin tilaisuus - siltä ainakin on vaikuttanut - johon osallistuessaan hän voi tepastella kansan keskuudessa ja keskellä, tervehtiä kannattajiaan, rupatella pari sanaa muutaman katsojan kanssa, kätellä ihmisiä ja pitää silloin tällöin myös lyhyen puheen. 

18. Akateemisen kirjakaupan tilaisuus on juuri mainitunlainen happening, joka sopii erinomaisen hyvin Sauli Niinistön ja hänen kampanjaväkensä pirtaan ja suunnitelmiin. Ajatella nyt, Sauli ja Pauli, eli meidän Sauli kohtaa maailmankuulun kirjailija Paulin ja kohtauspaikkana on Suomen pääkaupunki ja tavallaan suomalaisen kultturin kehto, joka sijaistee lähellä Hotelli Kämpiä, jossa Sibelius, Järnefelt, Juhani Aho, Pekka Halonen Robert Kajanus ym. aikoinaan pitivät juominkejaan, ja melkein vastapäätä Esplanadin puistossa seisovaa suurrunoilija Eino Leinon patsasta. Sauli Niinistö ei kerta kaikkiaan voinut kieltäytyä tällaisesta tuhannen taalan tilaisuudesta ja haastattelijan tehtävästä. Ja sen jälkeen vielä lounas Mäntyniemessä, jossa Sauli esittelee Paulille runoiljavaimonsa Jenni.  Mntyniemessä Austerille ja muille lounasvieraille näytetään sekä otetaan kuvia ja vídeoita myös Lennusta, jota Paulikin päässee rhieman rapsuttelemaan.

19. Hesarin em. jutussa haastateltiin Tuomas Ojasen ja Outi Mäkisen lisäksi myös valtiosääntöoikeuden dosentti Pauli Rautiaista, joka, toisin kuin Tuomas Ojanen, näyttää ymmärtänen oikealla tavalla "koko jujun" ja todellisen syyn, jonka vuoksi Niinistö suostui Paul Austerin haastattelijaksi. Rautiainen sanoo, että kirjalijan haastatteleminen on "osa Niinistön imagon parantamista". Naulankantaan, Pauli Rautiainen! On huomattava, että Akateemisen kirjakaupan tilaisuus, jonka alkamiseen on tätä kirjoittaessani enää puolisen tuntia, radioidaan ja näytetään suorana tv-lähetyksenä mm. Yle Areenassa, ISTV:ssä, HSTV:ssä jne. Tilaisuuden julkisuus- ja markkina-arvo on todella merkittävä, ei vain Tammelle ja Akateemiselle kirjakaupalle, vaan myös ja ennen kaikkea Sauli Niinistölle.

20.  Rautiainen huomautti, että vastaavanlainen tapaus sattui pari vuotta siten, jolloin  Sauli Niinistö soitti Luontoiltaan, kertoi olevansa "Sauli Naantalista" ja kysyi ohjelman asiantuntijoilta jotakin jostain metsäkukasta tai vastaavasta asiasta. Rautiaisen mukaan tuon episodin tarkoituksena oli osoittaa, että Niinistö on kiinnostunut luontoasioista, mikä myös paransi aika lailla Niinistön imagoa ja lisäsi hänen kansansuosiotaan. Tällä kerralla Niinistö haluaa parantaa asemiaan nimenomaan tulossa olevia vaaleja silmällä pitäen ja profiloitua nyt kirjallisuuden harrastajaksi ja yleensä kulttuurin kuluttajaksi. 

21. Dosentti Pauli Rautiainen sanoi HS-jutussa suoraan, että Sauli Niinistön suostuminen haastatteluun voidaan nähdä tavallaan vaalikampanjoinnin "varaslähtönä". Yhdyn tähän arvioon muuten, mutta katson, että Sauli Niinistö ja hänen kampanjaväkensä ovat kyllä ottaneet kyseisen varaslähdön jo aikaisemmin eli pari kolme kuukautta sitten.  

22. Se, että Sauli Niinistö itse koko ajan vakuuttaa - kuten tänään TV!:n ykkösaamussakin tapahtui - aloittavansa vaalikampanjansa vasta itsenäisyyspäivän jälkeen, jolloin hän aikoo liikkua kentällä kansan parissa, on minusta vain hämäystä, joka ei ole luvalla sanoen kovin taitavaa. Niinistö on nimittäin liikkunut mm. lukuisilla maakuntamatkoillaan kansan parissa jo keväästä lähtien. Akateemisen kirjakaupan tämän päiväinen tilaisuus on osa tällaista kentällä ja ihmisten parissa tapahtuvaa liikkumista, joka sitä paitsi televisoidaan suorana lähetyksenä kaikkiin koteihin. Sen tarkoituksena on luoda mielikuvaa Niinistöstä ahkerana kaunokirjallisuuden lukijana ja kirjallisuudesta suuresti kiinnostuneena kansalaisena sekä yleensä intomielisenä kulttuurin kuluttajana. Tavoitteena on saada myös taide- ja kulttuuriväki äänestämään tammikuun vaaleissa sankoin joukoin Sauli Niinistöä. 

23. Kirjallisuus on laji, jota kaikki arvostavat, toteaa Pauli Rautinen Hesarin haastattelussa. "Austerin tyyppisen, laajojen kansanryhmien arvostaman kirjalijan haastattelu on jotain, mitä tekisin, jos olisin itse presidentin spin doctor ja avaamassa tämän kampanjaa", päätti Rautiainen kyseisen haastattelunsa. Hyvä, että yliopistoväestä löytyy sentään joitakin tutkijoita, joilla on rohkeutta ja kanttia sanoa  asiat niin kuin ne ovat.