640. Rikoskomisario epäiltynä vakavasta virkarikoksesta Ulvilan murhajutun tutkinnassa

1. Anneli Auerin murhajutun tutkinnassa on todella tapahtunut, kuten iltapäivälehdet paljon vähäisemmissäkin rikosjutuissa mieluusti otsikoivat, yllättäviä käänteitä. Korkein oikeus pohtii parhaillaan, onko syytä myöntää asianosaisille eli syyttäjälle ja Auerille valituslupa Vaasan hovioikeuden vapauttavaan tuomioon. Mietittävää todella riittää, sillä syyttäjä on toimittanut KKO:lle rutkasti uutta syytettä tukevaa todistusaineistoa. Korjaus tähän: KKO on jo 9.5. myöntänyt valitusluvan ja nyt KKO pohtii, mitä itse asiassa tehdään. Vaihtoehtoina ovat jutun ratkaiseminen suoraan KKO:ssa tai sen palauttaminen joko hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen. Todennäköisintä lienee jutun palatus hovioikeuteen.

2. Yllättäviin käänteisin kuului viime heinäkuun puolessa välissä julkisuuteen tullut tieto, jonka mukaan murhajutun ensimmäistä tutkinnanjohtaaja rikoskomisraio Juha Joutsenlahtea epäillään virkarikoksesta esitutkinnan yhteydessä. Joutsenlahti toimi murhajutun tutkinnanjohtaja ensimmäiset 1,5 vuotta. Oikeusjutun käsittelyssä Joutsenlahtea kuultiin puolustuksen todistajana.

3. Epäilty rikos liittyy murhasta epäiltynä ja lyhyehkön ajan vangittuna olleen porilaisen miehen tunnistamiseen. Anneli Aueria ei tuossa vaiheessa epäilty tekijäksi, vaan häntä kuultiin asianomistajana asian selvittämiseksi. Tutkinnan aikana pidetyssä tunnistamistilaisuudessa Auer tunnisti tunnistamisrivissä seisseistä useammasta miehistä porilaiseksi näyttelijäksi osoittautuneen miehen, jonka hän siis oli kertomansa mukaan nähnyt surmayönä huppu päässään ja joka oli surmannut Auerin miehen Jukka Lahden.

4. Poliisi ja valtionsyyttäjä olivat heinäkuussa vaitonaisia sen suhteen, minkä virkavirheen Joutsenlahden epäiltiin tehneen. Asia tuli julkisuuteen vasta sitten, kun poliisi oli etsintäkuuluttanut Joutsenlahden, jonka väitettiin pakoilleen esitutkintaviranomaisia ja haasteen tiedoksiantoa niin, että virkarikoksen syyteoikeus uhkasi vanhentua. Syyttäjän hakemuksesta Satakunnan käräjäoikeus pidensi heinäkuussa kyseisen rikoksen vanhentumisaikaa yhdellä vuodella. Toisena perusteena oli se, että mainittu rikos oli tullut poliisin tietoon vasta hieman aiemmin, jolloin sitä ei ollut ehditty vielä tutkia.

5. Joutsenlahti kiisti pakoilun ja selitti, että selkäkivut, joiden johdosta hänet oli määrätty sairaslomalle, olivat estäneet häntä matkustamasta Porista Helsinkiin, jossa poliisi olisi kuulustellut häntä. Hieman myöhemin komisario puolustautui julkisuudessa voimakkaasti lähettämällä viisisivuisen kirjeen tiedotusvälineille. Siinä hän arvosteli kovin sanoin muun muassa poliisiylijohtaja Mikko Paateroa sekä omia esimiehiään Satakunnan poliisilaitoksessa. Hän väitti tulleensa alistetuksi ja aliarvioiduksi työssään.

6. Joutsenlahti kanteli käräjäoikeuden edellä mainitusta päätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Hän väittää muun muassa, ettei hän ollut pakoillut tutkintaa ja että kyseinen menettely, jonka johdosta hänen epäillään syyllistyneen rikokseen, oli tullut viranomaisten tietoon jo paljon aikaisemmin, jolloin sen tutkintaan olisi voitu ryhtyä.

7. Siitä, minkä virheen tai rikoksen Joutsenlahden epäillään tehneen, poliisi tai syyttäjä ei suostunut paljastamaan vielä heinäkuussa. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe rauhoitteli ja sanoi, että Joutsenlahtea ei epäillä mistään "suuresta rikoksesta".

8. Mutta kuten totesin jo blogijutussani  616/13.7.2010, virkavelvollisuuden rikkominen tai, mikä vielä pahempaa, virka-aseman väärinkäyttö ei ole mikään pikkurikos, sillä ensiksi mainitusta rikoksesta voidaan RL 40 luvun 9 §:n mukaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään vuosi ja virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä rangaistukseksi voidaan tuomita vain vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Vankeuden ohella virkamies voidaan tuomita viraltapantavaksi, jos virka-aseman väärinkäyttäminen osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi  tehtäväänsä.

9. Vaasan hovioikeus on nyt kanteluasian yhteydessä julkistanut valtionsyyttäjän Joutsenlahden syyksi epäiltyä virkarikosta koskevan kannanoton. Joutsenlahtea epäillään virka-aseman väärinkäyttämisestä ja kahta hänen alaisuudessaan toiminutta rikostutkijaa virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyte perustuu siihen, että Joutsenlahti oli heinäkuussa 2007 määrännyt tutkijansa lähettämään Anneli Auerille sähköpostitse murhasta epäillyn porilaisnäyttelijän valokuvan vähän ennen poliisilaitoksella tapahtunutta valokuva- ja ryhmätunnistusta. Kuva löytyi Auerin tietokoneelta, jossa oli myös tapaukseen liittyviä merkintöjä koskeva asiakirja. Kuvan perusteella Auerilla oli helppo tehtävä tunnistaa näyttelijä mieheksi, jonka hän väitti murtautuneen surmayönä kotiinsa ja tappaneen Jukka Lahden. Tunnistamisen perusteella Joutsenlahti esitti käräjäoikeudelle näyttelijän vangitsemista, mihin suostuttiin. Näyttelijä joutui viettämään viikon verran tutkintavankeudessa, kunnes dna-analyysi osoitti, ettei hän voinut olla surman tekijä. Vuonna 2008 valtio velvoitettiin maksamaan näyttelijälle korvaukseksi vapaudenmenetyksestä 11 000 euroa.

10. Valtionsyyttäjän mukaan Joutsenlahti syyllistyi virka-aseman väärinkäyttämisen kuvan lähettämisen lisäksi  myös silloin, kun hän jätti vangitsemisoikeudenkäynnissä kertomatta, miten valokuva- ja ryhmätunnistus oli todellisuudessa suoritettu. Syyttäjän mukaan Joutsenlahti oli kertonut kuvan lähettämisen yhteydessä Auerille, että näyttelijä on rikoksesta epäilty. Tätä hän ei kertonut oikeudelle.

11. Joutsenlahti väittää rikkoneensa vain vähäistä muotovaatimusta, koska hänen olisi pitänyt käyttää vain joko valokuva- tai ryhmätunnistusta, ei molempia. Lisäksi Joutsenlahti väittää saaneensa vangitsemisvaatimuksen esittämiseen esitutkintaa seuranneiden syyttäjien hyväksynnän. Hän kertoo lähettäneensä kyseisen kuvan Auerille vain "aikaa ja kustannuksia säästääkseen", sillä Auer asui tuolloin 140 km:n päässä  Porista. Joutsenlahden mukaan näyttelijä ei ollut kuvasta tunnistettavissa, sillä näyttelijän kasvojen suojana oli myös kuvassa samankaltainen naamio kuin Auerin näkemällä surmaajalla, eli kuvassa näkyivät vain silmät ja ne muut kasvojen osat, jotka Auer oli kertonut surmayönä nähneensä.

12. Joutsenlahden selitykset eivät tunnu kovin vakuuttavilta. Melko selvältä näyttää, että lähettämällä epäillyn kuvan etukäteen eli ennen valokuvatunnistusta ja ryhmätunnistusta teon silminnäkijäksi poliisikuulustelussa esiintyvälle Anneli Auerille, poliisi on pyrkinyt epäasiallisesti johdattelemaan Aueria ja myös onnistunut siinä vallan mainiosti. Kun tutkijoiden johdattelun avulla saatu tunnistaminen on johtanut epäillyn vangitsemiseen, on selvää, että epäillyssä rikoksessa on kyse sangen vakavasta asiasta. Poliisin esittämä syyteoikeuden vanhentumisajan pidentäminen on perusteltu toimenpide, jotta asia voidaan saada perusteellisesti selvitetyksi eikä se kaadu syytteen vanhentumiseen.

13. Murhan silminnäkijänä pidetylle Auerille oli siis avoimesti tarjottu vain yksi tietty henkilö rikoksesta epäillyksi ja vieläpä lähetetty hänelle tunnistamisen varmistamiseksi mainittua henkilöä esitttävä valokuva. Toimenpide on hämmästyttävän röyhkeä ja osoittaa rikostutkijoissa selvää piittaamattomuutta epäillyn oikeusturvan ja koko tutkinnan objektiivisuuden suhteen, joka on esitutkinnan perusperiaatteita. Hyvät selitykset olisivat nyt todella tarpeen, jotta virkarikoksista epäillyt poliisimiehet voisivat välttää rikosoikeudellisen vastuunsa.

14. Se, että Joutsenlahden ja hänen tutkijoidensa menettelyä koskevat rikosepäilyt ovat heränneet vasta ilmeisesti nyt alkukesästä, tuntuu toisaalta oudolta. Kyseisen näyttelijän asianajaja nimittäin kertoo (Iltalehti 29.9.), että hänellä ja hänen päämiehelllään oli ollut jo paljon varhemmin tieto siitä, että poliisi oli lähettänyt näyttelijän kuvan Auerille. Toisaalta tieto virkarikosasian tutkinnasta yllätti asianajajan. Olisiko siis niin, että kyseinen asia on vedetty esiin viime hetkellä eli vasta nyt, kun KKO parhaillaan pohtii valitusluvan myöntämistä ja asia todennäköisesti palautetaan uuden todistusaineiston perusteella hovioikeuteen? Lehdistössä Joutsenlahtea on luonnehdittu murhajutussa Auerin puolustuksen avaintodistajaksi, mutta todellisuudessa Joutsenlahtea voitaisiin kaiketi pitää pikemminkin puolustuksen avustajana. Tätä kuvastaa esimerkiksi se, että Vaasan hovoikeus ei taida tuomiossaan viitata kertaakaan Joutsenlahden todistajankertomukseen. Nyt paljastunut ex-tutkinnanjohtajan menettely ei ole Auerin puolustuksen kannalta hyvä asia, ja puolustuksen kannattaisikin  ehkä harkita, onko enää jatkossa järkevää kuulla Joutsenlahtea todistajana.

15. Porilaisnäyttelijän asianajaja kertoo harkitsevansa, hakeeko hänen täysin syyttään murhaepäilyn kohteeksi joutunut päämiehensä korvauksia myös Joutsenlahdelta. Jos Joutsenlahti tuomitaan virkarikoksesta, olisi valtiolla mahdollisuus vaatia hänen velvoittamistaan korvaamaan takaisin osa 11 000 eurosta, jonka summan valtio joutui vuonna 2008 porilaismiehelle vapaudenmenetysajalta maksamaan.

PS
Tänään valmistuneen esitutkinnan mukaan Juha Joutsenlahti on ko. virkarikosasiassa ainoa epäilty. Asia menee nyt syyteharkintaan.

509. Valelääkäritutkinnassa monenlaisia selvittäjiä

Vaikka syrjässä Suomi on, saivat pyhät pakarat, nauramaan jopa pakanat...

1. Valelääkäritapaukset, joita näyttää putkahtelevan ilmoille harva se päivä, työllistävät nyt poliisia. Poliisi tutkii viime lauantaina vangitun Esa Laihon tapausta, missä tutkittavaa varmaan riittääkin pitkään.

2. Tänään uutisoitiin, että lupa- ja valvontavirasto Valvira on jättänyt poliisille tutkintapyynnön myös Pirkanmaalla paljastuneesta valelääkäristä. Valvira sai eilen vahvistuksen pietarilaisesta korkeakoulusta, että Tampereella työskennelleen valelääkäriksi epäillyn miehen tutkintotodistus on väärennös. Tampereella selvitetään nyt kaikkien valelääkärin hoitamien potilaiden tilanne.

3. Poliisi ilmoitti muutama päivä sitten käynnistävänsä Esa Laihon jutun tutkintaan liittyen myös virkarikosta koskevan esitutkinnan. Helsingin poliisin talousrikosyksikön johtaja Ilkka Koskimäki sanoi YLE Uutisille, että Laihon jutun esitutkinnan yhteydessä on tullut esille seikkoja, joiden mukaan esitutkintakynnys virkarikosten osalta on ylittynyt. Koskimäen mukaan tutkinnan kohteeksi tulee lääkärinluvan myöntäminen ja siihen liittyvä valvonta. Tutkinnassa arvioidaan myös, onko toimittu riittävän tehokkaasti siinä vaiheessa, kun on tullut epäily siitä, että lääkäri (Esa Laiho) ei olisi pätevä. Esitutkinnan kohteeksi joutuu Koskimäen mukaan ensi sijassa lääkärien pätevyyttä valvova Valvira, mutta tarpeen mukaan muidenkin asiaan liittyvien viranomaisten toiminta selvitetään.

4. Valviran valvontatoimi näyttää menneen pefalleen kuin maalin kuivuminen Loviisan kirkon penkissä (ks. kuvaa yllä). On paikallaan, että lupa- ja valvontaviranomaisten toimien laillisuus ja tehokkuus tutkitaan perusteellisesti. Poliisi on oikea viranomainen tutkimaan asiaa, jos esitukintakynnys kerran on ylittynyt.

5. Tähän nähden peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin tänään tekemä päätös asettaa kolmihenkinen selvitysryhmä tutkimaan valelääkäriongelmaa, tuntuu oudolta. Ministeri perusteli työryhmän perustamista lähinnä vain toteamuksella, jonka mukaan "suomalaisten luottamus on kokenut kovia" ja että "viranomaisten toimintatavat vaativat muutosta."

6. Ryhmää johtaa entinen kansanedustaja Jacob Söderman ja sen tehtävänä on tutkia sosiaali- ja terveysalan lupaviraston Valviran sekä muiden viranomaistahojen toimintaa lääkäreiden tutkintoja koskevissa epäselvyyksissä. Ryhmän muut jäsenet ovat arkkiatri Risto Pelkonen ja entinen eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio. Työryhmän kokoonpanoon tulee tarvittaessa täydennyksiä. Ryhmän tehtävänä on selvittää paitsi ongelmia Valviran valvonnassa, myös hoitaja- ja lääkärijärjestöjen kantoja valvonnan tiukentamiseksi. Ryhmän työn odotetaan kestävän kuukausia.

7. Mistähän ministerille tuli moinen hoppu ko. eläkeläisistä kokoonpannun työryhmän pystyttämiselle? Valviran valvonnan pettäminen on valelääkärien paljastumisen vuoksi saanut osakseen rajua julkisuudessa kritiikkiä. Valvira toimii peruspalveluministerin johtaman ministeriön alaisuudessa. Onko Maria G-R. perustanut työryhmän lähinnä vain oman asemansa pönkittämiseksi?

8. Muissa maissa, joissa tällaisia valelääkäritapauksia paljastuisi, vaadittaisiin tuota pikaa asianomaisen ministerin eroa. Ministeri voisi myös erota vapaaehtoisesti. Suomessa tällainen ei kuitenkaan ole ollut tapana, kuten esimerkiksi sisäministeri Anne Holmlundin ministerikaudella tapahtuneesta kahdesta koulusurmatapauksesta hyvin muistamme. Meillä ministerit istuvat sitkeästi pallillaan, vaikka uskottavuus ministerin alaisuudessa toimivin viranomaisiin ja virkamiehiin ja samalla asianomaiseen ministeriin saisi osakseen miten voimakasta kritiikkiä tahansa.

9. Valelääkäritapausta selvitellään myös Valviran omassa keskuudessa ja tämän lisäksi vielä sosiaali- ja terveysministeriössä. STM selvittää Valviran toimintaa, ja Valvira puolestaan on aloittamassa kaikkien EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta valmistuneiden lääkärien pätevyyden tarkistamisen.

10. Onpa tässä tutkintaa ja selvittelyä kerrassaan! Puuttuu enää, että tapauksesta eli Valviran vastuusta kanneltaisiin oikeuskanslerille.

11. Aikooko ministerin perustama työryhmä lakaista epäilyt Valviran ja virkamiesten lainvastaisesta toiminnasta maton alle? Millainen suhde Södermanin työryhmän selvityksellä on poliisin jo käynnistämään Valviraan kohdistuvaan rikostutkintaan? Näyttää siltä, että Södermanin työryhmän toimeksianto ulottuu myös Valviran ja sen virkamiesten toiminnan tutkimiseen. Lopettaako poliisi käynnistämänsä virkarikostutkinnan ministerin nyt perustaman työryhmän takia? Minusta oikeuskanslerin tulisi puuttua peliin ja vaatia selvyyttä moniin päällekkäisiin tutkintoihin ja selvityksiin.

12. Miksi tällaisiin yhtäkkiä kasattuihin työryhmiin valitaan jäseniksi lähes aina vain eläkkeellä olevia virkamiehiä ja/tai poliitikkoja? Ajaako ryhmään nimettyjen jäsenten (muodollinen) arvovalta tällaiseen selvitystyöhön vaadittavan taidon, osaamisen ja tehokkuuden ohitse? Ajatteleeko työryhmän perustanut ministeri pesevänsä arvovaltaisen työryhmän avulla kätensä poliittiselta vastuulta?

379. Professori tiukkana: Supo rikkoi lakia Paavo Selinin asiassa

Supo, Supo, Supo

Suomen Kuvalehden mukaan Suojelupoliisin päällikkö Ilkka Salmi ja apulaisjohtaja Petri Knape ovat mahdollisesti syyllistyneet virka-aseman väärinkäyttöön. Lehden mukaan kyse olisi osastopäällikkö Paavo Selinin kohtelusta, kun häntä epäiltiin tietovuodosta. Supon johto on epäillyt Selinin vuotaneen julkisuuteen nauhoja, joissa Supon päällikkö Seppo Nevala vuonna 2005 haukkui puhelimessa Selinin tämän Nato-lausunnoista.

Jos virkamiestä epäillään tietovuodosta, kyse on mahdollisesta virkarikoksesta, sanoo Suomen Kuvalehden verkkosivuilla Lapin yliopiston työ- ja virkamiesoikeuteen erikoistunut professori Seppo Koskinen. Professorimme mukaan virkamies tulee tuossa tapauksessa pidättää virantoimituksesta. Tuolloin laki takaa hänelle myös puolueettoman käsittelyn.

Suomen Kuvalehden koko juttu löytyy täältä.

Tapausta ryhdyttiin Supossa tutkimaan työnjohto-oikeuden perusteella eli työnantajan käskyllä. Tämä oli Koskisen mielestä virkamieslain vastaista ja siten Selinin oikeusturvaa loukattiin.

Koskisen mukaan se joka on antanut tutkia asiaa työnjohtovaltaan perustuen, on menetellyt virkamieslain vastaisesti. Seliniin kohdistettiin niin merkittäviä toimenpiteitä, että niihin ei voi ryhtyä vain sen perusteella, että työnantaja niin päättää. Työnjohtovalta ei riitä siihen, tästä ei ole mitään epäselvyyttä.

Viime viikolla Poliisihallitus kertoi tekemiensä tutkimusten perusteella, että Supon Seliniin kohdistamat turvaamistoimet tietovuototapauksessa olivat perusteltuja.

Professori Koskisen mukaan kyse on merkittävästä asiasta, työnantajan harkintavallan väärinkäytöstä. Asia on vakava, jos työnantaja unohtaa mitä virkamieslaissa säädetään ja etenee vain oman menettelyn kautta. Selinin oikeusturvaa ei olisi paljon merkittävämmin voinut loukata, Koskinen toteaa. - Pahalta näyttää, sillä Koskisen mukaan Selinin tapauksessa saattaa olla kyse jopa virka-aseman väärinkäyttämisestä

SK:n mukaan Suojelupoliisi on käyttänyt vastaavia keinoja myös ylitarkastaja Matti Mikkolaan. Yli 40 vuotta Supossa työskennellyt Mikkola kertoi Suomen Kuvalehdelle viime vuoden marraskuussa joutuneensa järjestelmällisen syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi 16 vuoden ajan. Mikkolan mukaan Supossa vallitsee pelon ilmapiiri ja kiusattuja on useita (SK 47/2010). Tämän jälkeen Supon osastopäällikkö ilmoitti Mikkolalle, että turvaamistoimenpiteenä häneltä on poistettu kaikki käyttöoikeudet Supon ja poliisin tietojärjestelmiin sekä suojelupoliisin toimitiloihin.

Marraskuussa poliisiylijohtaja Mikko Paatero ilmoitti käynnistävänsä selvitykset Selinin Supoon kohdistamista väitteistä, joiden mukaan Supossa on työpaikkakiusaamista.

Helsingin Sanomien haastattelussa Paatero totesi, että asian selvittelyä jo aiemmin olisi edistänyt se, että Selin olisi vastannut hänelle esitettyihin kysymyksiin puhelinnauhoituksen päätymisestä Nelosen uutisten käyttöön. Kaksi päivää myöhemmin Selin vastasi mielipidekirjoituksessaan, että vastoin Paateron lausumaa hän oli jo ennen sairauslomansa alkua vastannut kaikkiin Supon päällikön esittämiin asiaan liittyviin kysymyksiin. Myös lomansa aikana hän vastasi uusiin yksityiskohtaisiin kysymyksiin sekä antoi selvityksen tapahtumien kulusta.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan sisäministeriöön on tehty kantelu siitä, oliko Paateron toiminta asiallista, kun hän arvosteli julkisuudessa yksittäistä virkamiestä. Kansliapäällikkö Ritva Viljanen on määrännyt ministeriön poliisiosaston selvittämään Paateron toimintaa.

-----

No niin, tästä se nyt nähdään, mihin korkean virkamiehen tiedottamisvimma voi johtaa. Paaterohan on tullut jo aikaisemmin tunnetuksi ns. paateroinnista eli siitä, että hän ryntää antamaan tiedotteita ja haastatteluja sellaisistakin asioista, joista hän ei saisi lain mukaan tiedotta. Kyse on poliisirikosasioista eli tapauksista, jossa poliisia epäillään rikoksesta ja jossa tutkinnanjohtajana toimii lain mukaan virallinen syyttäjä, joka lain mukaan myös vastaa tiedottamisesta.

Tällaisista tapauksista tulee mieleen Humppilan tapaus, jossa poliisi ampui uhkaavasti käyttäytyneen miehen, Kauhajoen koulusurma ja viimeksi Pudasjärven outo tapaus, jossa poliisi sai surmansa toisen poliisimiehen ampumasta luodista yöllisen aseenkäyttöharjoituksen yhteydessä. Kaikissa näissä tapauksissa Paatero tiedotti välittömästi tapauksesta ottaen samalla kantaa myös itse tutkittavaksi tulevaan asiaan eli siihen, oliko poliisi syyllistynyt epäiltyyn rikokseen. Paateron olisi tullut ymmärtää, että jokaisesta mainitusta tapauksesta tultaisiin aloittamaan poliisirikosasian tutkinta, jota johtaa virallinen syyttäjä.

Humppilan tapauksessa oikeuskanslerille on kanneltu jo yli vuosi sitten muun muassa Paateron menettelystä, mutta oikeuskansleri ei ole vieläkään antanut asiassa ratkaisua. Olisi ollut syytä, sillä onhan tuo sama "vaiva" vain jatkumistaan jatkunut. Selinin tapauksessa Paatero on kantelun mukaan syyllistänyt Seliniä kesken tutkinnan.

Saa nähdä, ponkaiseeko Mikko Paatero myös tässä Supon tapauksessa Suomen Kuvalehden jutun takia julkisuuteen ja millä tavalla.

Ilkka Salmi puolestaan on nimitetty vastikään korkeaan EU-virkaan neljäksi vuodeksi, minkä ajan hän on virkavapaalla Supon päällikön virastaan. Salmelle etsitään parhaillaan tuuraajaa.

Miten nyt ilmi tullut epäily vakavasta virkarikoksesta mahdollisesti vaikuttaa Ilkka Salmen EU-virkaan? Tämä jää nähtäväksi samoin kuin se, palaako Salmi todella vielä Supon päälliköksi kuten on kaavailtu.

317. Oikeuskanslerilta oikea päätös Vanhas-asiassa

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on tehnyt tänään eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ilmoituksen entisen pääministeri Matti Vanhasen virkatoimen tutkimiseksi.

Oikeuskanslerin mielestä Vanhanen oli esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin, joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Oikeuskanslerin mukaan olisi arvioitava myös rikosoikeudellisesti.

Lainsäädännön mukaan - (JV:tämä on asia, josta on esitetty perustellusti toisenlaisiakin kantoja) - oikeuskanslerilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta käynnistää valtioneuvoston jäsenen menettelyä koskevaa esitutkintaa, sanoo Jonkka. Esitutkinnan käynnistäminen on vain perustuslakivaliokunnan harkinnassa. Asian perusteelliselle selvittämiselle on Jonkan mukaan aito tarve, sillä kyse on yhteiskunnallisesti merkittävää valtaa käytettäessä tapahtuneen epäillyn lainvastaisuuden tutkinnasta.

Asiassa on kyse siitä, että Matti Vanhanen oli saanut Nuorisosäätiöltä yli 20 000 euron taloudellisen tuen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa varten. Vanhanen puolestaan oli pääministerinä toistuvasti vuosina 2006 – 2009 ollut valtioneuvoston yleisistunnossa myöntämässä Raha-automaattiyhdistyksen varoista miljoonaluokan avustukset samaiselle säätiölle.

Näin on muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Vanhanen on siten menetellyt lainvastaisesti.

Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta. Tällä tutkinnalla on ainakin rakenteellinen yhteys nyt oikeuskanslerin käsittelemään tapaukseen.

Vanhasen saamaa tukea olisi oikeuskanslerin mukaan syytä tarkastella osana esitutkinnassa olevaa asiakokonaisuutta. Oikeuskanslerin käsitys on, että ilman tämän yhteyden huomioon ottamista ei Vanhasen osallistumisesta avustuspäätöksien tekemiseen Nuorisosäätiölle saada oikeaa kuvaa.

Täysin oikea päätös Jonkalta siirtää kysymys esitutkinnan käynnistämisestä eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Vanhasen esteellisyys oli kyllä selvä asia heti, kun tieto hänen osallistumisestaan valtioneuvostossa Nuorisosäätiön avustuspäätöksiin tuli ilmi. Yhtä selvänä voidaan pitää, että sanottu menettely täyttää samalla virkavelvollisuuden tuottamuksellisen rikkomisen objektiivisen puolen tunnusmerkistön; tähän Jonkan päätöksessä ei kuitenkaan otettu suoraan kantaa. Vanhasen toiminta liittyy hänen aiemmin 20 vuoden ajan johtamansa Nuorisäätiön muuhunkin keskustan jäsenille antamaan vaalitukeen, jonka tiimoilta ainakin pari keskustan poliitikkoa on epäiltynä esitutkinnassa. Selvää on, että vain täydellisen poliisitutkinnan ja syyteharkinnan perusteella Matti Vanhasen toiminnasta voidaan saada selkeä kokonaiskuva.

Minusta perustuslakivaliokunnalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä päätös esitutkinnan käynnistämisestä Matti Vanhasen asiassa. Jos nimittäin eduskunta ja vaalirahoitussotkussa ryvettyneet kansanedustajat haluavat säilyttää kasvonsa ja mielivät tulla valituksi uuteen eduskuntaan ensi vuoden vaaleissa.

Nyt selvisi sitten myös lopullisesti syy, minkä takia Matti Vanhanen ilmoitti viime joulun aikana yllättävästä erostaan. Hän oli hyvin tietoinen oikeuskansleri Jonkan, valtakunnansyyttäjän ja KRP:n käynnistämistä, myös hänen asemaansa vakavasti horjuttavista tutkintatoimenpiteistä.

Vanhanen myös tiesi, hän sai tästä varmaan jonkinlaista infoa OKa-virastosta tai muilta viranomaisilta - että Jonkan tutkinta kestäisi ainakin tämän vuoden juhannukseen. Siksi Vanhanen saattoi jatkaa, ikään kuin asiat olisivat hyvin, pääministerinä vielä Kepun puoluekokoukseen asti. Tämä kaikki oli peliä, jossa kansaa jälleen kerran harhautettiin. Matin jalkaleikkaus oli todella vain tekosyy eroilmoitukselle. Kyllä kaikki vähänkin järkevät ihmiset tämän heti ymmärsivät; itse toin epäilyni heti Vanhasen joulukuisen eroilmoituksen jälkeen blogissani. Taisin myös sanoa, että todellinen syy Matin eroon oli juuri OKa-viraston ym. viranomaisten käynnistämä tutkinta Nuorisosäätiön vaalirahoituksen liittyen.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta voisi kenties jättää esitutkinnan käynnistämispäätöksen tekemättä sillä perusteella, että Vanhanen ei ole enää pääministeri eikä edes kansanedustaja. Tämä olisi kuitenkin räikeää pelin politiikkaa, jonka tarkoituksena olisi lakaista samalla osa vaalirahoitussotkuista maton alle ja estää ja hankaloittaa eräisiin muihin epäiltyinä oleviin poliitikkoihin kohdistuvaa tutkintaa. Jos tuollainen päätös tehtäisiin, olisi tämä eduskunta menettänyt kyllä lopullisesti arvovaltansa ja uskottavuutensa.

74. Poliisi ampui ihmisen Humppilassa. Poliisin toiminta selvitettävä puolueettomasti

1. Aseistautunut 60-vuotias mies kuoli poliisin häntä kohti piiritystilanteen päätteeksi konepistoolilla ampumaan luotiin 5.2. illalla Humppilassa. Poliisin aseenkäyttöä tutkitaan kuolemantuottamuksena.

2. Lehtitietojen mukaan hätäkeskus sai torstaina 5.2. klo 17.35 ilmoituksen, jonka mukaan Humppilassa sijaitsevan rivitalossa ammutaan. Paikalle hälytettiin poliiseja Forssan ja Hämeenlinnan poliisista sekä Liikkuvasta poliisista. Poliiseja oli paikalla yhteensä 12. Piiritystilanne rivitalolla kesti pari tuntia.

3. Ennen poliisien tuloa paikalle mieshenkilö oli ampunut rivitaloasunnossa toista miestä vartalon alaosaan. Haavoittunut mies oli paennut toiseen huoneeseen, josta poliisi löysi hänet. Poliisin mukaan ammutun miehen vammat ovat vakavat, mutteivät hengenvaaralliset.

4. Ampujaksi epäilty mies oli poistunut talon toiseen asuntoon. Myöhemmin aseistautunut mies oli tullut asunnon ovelle, jossa poliisi oli käskenyt häntä luopumaan aseesta. Mies ei ollut kuitenkaan totellut käskyä, vaan oli vetäytynyt takaisin asuntoon. Pian poliisille selvisi, että kyseisessä asunnossa oli myös ainakin yksi toinen ihminen.

5. Edellä oleva selostus perustuu poliisitutkintaa paikalla johtaneen KRP:n rikoskomisario Jouko Kangasmaan lehdille antamaan lausuntoon. Kangasmaa jatkaa:

"Tällöin päätettiin, että henkilöä ei erittäin uhkaavan käyttäytymisen, aseen esilläolon ja aiemman toiminnan takia päästetä enää liikkeelle. Siinä vaiheessa poliisi on ampunut laukauksen."

6. Poliisin ampuma laukaus osui miestä ylävartaloon. Hän kuoli vammoihinsa matkalla sairaalaan. Surmansa saanut mies on Kangasmaan mukaan niin sanottu polisin vanha tuttu. Ilmoitettujen tietojen mukaan hänen aseensa oli laiton.

7. Poliisin aseenkäytön johdosta on päätetty käynnistää rikoksen esitutkinta, jossa poliisin menettelyä tutkitaan kuolemantuottamuksena. Tapauksen tutkii KRP ja tutkinnanjohtajaksi valtakunnansyyttäjä on 6.2. määrännyt Länsi-Uudenmaan kihlakunnansyyttäjä Tapio Mäkisen. Tämä on normaali tapa selvittää epäselvissä olosuhteissa poliisin aseenkäytön takia sattunut kuolemantapaus.

8. Esitutkinnalta edellytetään tietenkin asianmukaisuutta ja puolueettomuutta. Esitutkinnan johtajan tulisi sen vuoksi pidättäytyä lausumista, joissa otetaan kantaa poliisin aseen käytön asianmukaisuuteen ja aseenkäyttöön johtaneisiin tapahtumiin. Muussa tapauksessa tutkinnanjohtaja voi tulla esteelliseksi ja kuva esitutkinnan puolueettomuudesta saattaa vaarantua.

9. Tähän nähden oli hätkähdyttävää lukea eri tiedotusvälineistä tutkinnanjohtaja Mäkisen heti ensi töikseen antamia lausuntoja, joissa on otettu kantaa tutkittavana olevaan asiaan. Näin siitä huolimatta, että Mäkinen on vasta tänään tutkinnanjohtajaksi. Iltapäivällä Mäkinen jo jakeli lausuntoja lehdille, radiolle ja TV-kanaville. Mäkisen menettely poikkeaa täysin esimerkiksi Kauhajoen poliisin menettelyä tutkimaan määrätyn kihlakunnansyyttäjä Timo Luoman menettelystä, sillä viimeksi mainittu ei suinkaan ryhtynyt kertoilemaan medialle tapahtuman faktoista.

10. Mäkisen kertoi tänään, että "alustavan tutkinnan mukaan" aseistettu mies uhkasi asunnossa olleen toisen henkilön henkeä ja terveyttä. (Iltalehti 6.2. klo 9.25, päivitetty klo 14.06). Kun tutkintaa ei varmaan ollut lausunnon antohetkellä ehditty kunnolla edes aloittaa, niin voidaan kysyä, mistä Mäkinen jo tiesi, että sittemmin ammutuksi tullut mies oli uhannut huoneessa olleen toisen ihmisen henkeä ja terveyttä ?

11. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä Mäkinen otti kantaa myös poliisin aseenkäytön asianmukaisuuteen. Yle-Uutisten 6.2. klo 11.35 julkaiseman uutisen mukaan Mäkinen kertoi, että "alustavien tutkimusten mukaan polisin ampuma laukaus olisi ammuttu hätävarjelutilanteessa ja piiritystilanteessa annettuja ohjeita noudattaen." Sama tieto ilmenee TV 1 ja 2:n teksti-tv:ssä 6.2. olleessa uutisessa, jonka mukaan Mäkinen sanotaan lausuneen, että "alustavasti on selvitetty, että kyseessä saattaa olla puhdas hätävarjelu- ja voimankäyttötilanne." Samanlaista poliisia "ymmärtävää" tiedottamista Mäkinen jatkoi myös Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa 6.2. ja HS:n lauantain numerossaan tänään 7.2.

12. Eikö mainittu asunnossa olleen toisen ihminen mahdollinen uhkaaminen ole juuri yksi sellainen kysymys, joka on esitutkinnan kohteena ja joka siis pitää tutkinnassa hyvin tarkkaan selvittää? Sama koskee hätävarjelutilannetta ja sitä, onko laukaus ammuttu poliisin aseen- ja voimankäytöstä annetuissa ohjeissa edellytetyllä tavalla. Minusta on selvää, että kun vasta eilen käynnistyneessä esitutkinnassa, jonka arvellaan kestävän kuukausia, on kyse juuri tästä, esitutkinnanjohtajan, joka tuskin on vielä ehtinyt edes käydä tapahtumapaikalla, ei olisi pitänyt mennä laukomaan eilen julkisuudessa edes "alustavia kannanottojaan" tutkittavina olevista asioista. Mäkisen mainitsemassa "alustavassa tutkinnassa" lienee kyse vain paikalla olleiden poliisien kertomasta tapahtumaversiosta, ei varsinaisista analysoiduista ja pöytäkirjaan merkityistä tutkintatiedosta. Poliisin menettelyähän Mäkisen johtamassa tutkinnassa ollaan vasta aloittamassa selvittää.

13. Syyttäjä tai tutkinnanjohtaja voi tulla jopa esteelliseksi, jos hänellä on tietty ennakkoasenne asiassa tai jos hänen käyttäytymisestään ja sanomisistaan voi saada sanotunlaisen käsityksen, vaikka hän tosiasiallisesti toimisikin puolueettomasti. Ei riitä, että syyttäjä tai tutkinnanjohtaja käsittelee asiaa tosiasiallisesti puolueettomasti, vaan lisäksi edellytetään, että käsittelyn on näytettävä ulospäin puolueettomalta. Näin todetaan esimerkiksi OTT Mikko Vuorenpään väitöskirjassa Syyttäjän tehtävät (2007) s. 253. Jos jokin ulkoinen seikka antaa objektiivisesti arvioiden perusteltua aihetta epäillä syyttäjän puolueettomuuden horjuvan, syyttäjä tulee esteelliseksi.

14. Jos tutkinnanjohtaja antaa jo heti tutkinnan ensimmäisenä päivänä julkisuuteen lausuntoja, jossa hän lähtee siitä, että poliisi, jonka menettelyä vasta on tarkoitus alkaa selvittää, onkin ilmeisesti menetellyt asianmukaisesti asetta käyttäessään, syntyy helposti - ainakin minulle kävi näin - vaikutelma, jonka mukaan tutkinnan puolueettomuus saattaa vaarantua. Voi syntyä epäily, että tutkinnan tarkoituksena on koota lähinnä vain sellaista aineistoa, joka tukee epäilyksenalaisen poliisin tai mahdollisesti useiden epäilyksenalaisten poliisimiesten syyttömyyttä. En väitä, että näin todellisuudessa tapahtuisi tai olisi vaarassa tapahtua - ulkopuolinen tarkkailija ei voi käytännössä arvioida tutkinnan puolueettomuutta - mutta juuri sen vuoksi on edellytettävä, että syyttäjä tai tutkinnanjohtaja ei anna edes "vahingossa" tällaista vaikutelmaa. - Erässä tiedotusvälineessä kerrottiin 6.2., että esitutkinnassa "halutaan varmistaa poliisin toiminta perusteellisesti." Tämä näkemys tuskin on asianomaisen toimittajan keksintöä. Mitä tarkoitetaan "toiminnan varmistamisella, sitäkö, että poliisi toimi oikein? Tutkinnassa on kuitenkin lähtökohtana kuolemantuottamus, josta poliisi epäillään.

15. Humppilan ampumistapauksessa on useita selvittämättömiä seikkoja, joilla on merkitystä arvioitaessa poliisin toiminnan asianmukaisuutta. Sen vuoksi olisi ollut tärkeää, että tapauksesta tiedotetaan asianmukaisesti ja ettei asiasta kerrota julkisuuteen tietoja, joita ei ole vielä voitu lainkaan varmistaa. Tässä suhteessa ei ole kuitenkaan onnistuttu. Tiedottamisvastuuta ei ole keskitetty kenellekään, sillä tapauksesta ovat kertoneet medialle, vielä sen jälkeen kun Mäkinen oli määrätty tutkinnanjohtajaksi, myös useat poliisiviranomaiset poliisiylijohtaja Mikko Paaterosta alkaen. Lisäksi tapauksesta ja sen yksityiskohdista on kerrottu julkisuuteen erilaisia versioita.

16. Lausuntoja on antanut mm. apulaispoliisipäällikkö Mika Heikonen Kanta-Hämeen poliisilaitokselta. Heikkosen mukaan (MTV 3:n uutiset 6.2.) tapahtuma-aikaan tilanteessa oli runsaasti ihmisiä lähettyvillä. "Tällä on varmasti ollut osasyynsä sille, että poliisi on joutunut harkitsemaan näin kovaa voimankäyttöä", sanoi Heikkonen. Ilmeisesti Heikkonen on tarkoittanut rivitalon pihamaalla tai sen läheisyydessä olleita ihmisiä. Jos "ihmisillä" on tarkoitettu muita ihmisiä kuin poliiseja, herää tietysti kysymys, miksi aluetta ei ollut eristetty, vaan ihmiset ovat saaneet olla lähellä ampumispaikkaa ja siten vaaravyöhykkeessä?

17. Jonkin verran erilaisia tietoja on esitetty siitä, missä laukauksen ampunut poliisimies oli ampumahetkellä. Erään lehtitiedon mukaan poliisi oli ollut ampuessaan kyseisen huoneiston rappusilla. Myös ammutuksi tulleen miehen sijainnista ampumishetkellä on esitetty erilaisia versioita. Poliisiylijohtaja Paatero kertoo näin (Iltalehti 6.2.): Sen tiedän, että henkilö on tullut aseen kanssa poliisia vastaan. Tällöin poliisi on käskyttänyt häntä luovuttamaan aseen, mutta mies ei ole totellut poliisin käskyä. Sen jälkeen tämä (ampuminen) on tapahtunut."

18. Toisen tiedon mukaan (rikoskomisario Jouko Kangasmaa IL 6.2.) taas "ampuja on tullut asunnosta ovelle, jossa poliisi käskytti häntä usean kertaan luopumaan aseesta. Hän ei ollut kuitenkaan totellut, vaan vetäytyi takaisin asuntoon." Ampuminen oli tämän "teorian" mukaan siis tapahtunut sisällä huoneistossa, kun taas Paateron lausumasta voisi saada käsityksen, jonka mukaan ampuminen olisi tapahtunut rivitalon pihalla. Paateron näin "tulkittua" kertomusta tukee Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa 6.2. klo 19.03 ollut tieto, jonka mukaan poliisi ampui aseistautunutta miestä "rivitaloasunnon edessä." Tämä tieto voi kuitenkin tarkoittaa poliisin sijaintia ampumishetkellä, kun ammunnan kohde on ollut sisällä asunnossa. Vielä yksi versio asiasta: Ampuminen tapahtui asunnon ulkopuolelta portailla (IL 6..2. klo 14.03); tämä tieto on peräisin joko komisario Kangasmaalta tai tutkinnanjohtaja Mäkiseltä.

19. Eri kertomukset ovat sikäli samansisältöisiä, että poliisi oli ampunut ainoastaan yhden laukauksen konepistoolilla laukauksen osuessa uhrin ylävartaloon. Mutta miksi juuri ylävartaloon, eikö normaalisti tällaisessa tilanteessa uhkaajaa ammuta jalkoihin? Paaterolla on selitys tähänkin kysymykseen: ampuminen alaraajoihin ei ollut tässä tapauksessa mahdollista. Sitä, miksi ei ollut, ei sentään ole vuodettu julkisuuteen. Ilmeistä on, että uhkaaja on ollut sisällä asunnossa ja laukauksen ampunut poliisi on ampunut häntä ikkunan läpi, jolloin miehen alaraajat eivät olleet näkyvissä.

20. Mutta oliko tilanne todella niin uhkaava, että laukaus piti ampua ulkoa sisälle ikkunasta? Eikö poliisi olisi voinut mennä asunnon ovelle ja "hoitaa" ampumisen sieltä? Voi olla, että tämä olisi ollut sekä asunnossa olleen toisen ihmisen että poliisin omankin turvallisuuden kannalta vaarallisempi vaihtoehto, vaikka poliisi ilmeisesti oli varustautunut luotiliiveillä.

21.Tapauksessa näyttäisi olevan aika ratkaiseva merkitys sillä, millaisessa vaarassa uhkaajan kanssa asunnossa ollut toinen ihminen todellisuudessa oli. Oliko vaara ollut "kohtapäätä uhkaava" vai tätä vähäisempi?

22. Tästäkin on ilmoitettu lehdissä jonkin verran ristiriitaisia tietoja. Erään lehtitiedon mukaan poliisille olisi selvinnyt vasta aseistautuneen miehen mentyä takaisin asuntoon, että asunnossa oli myös toinen ihminen, jolloin poliisi oli heti päättänyt, että asemiestä ei päästetä enää uudelleen "liikkeelle" (IL 6.2. klo 14.06). Toisin sanoen ampumiskäsky olisi annettu välittömästi sen jälkeen, kun poliisille oli selvinnyt, että asunnossa oli toinenkin ihminen. Sitä, oliko tämä toinen ollut asemiehen kanssa samassa huoneessa, ei ole kerrottu, ei myöskään sitä, oliko asemies uhannut toista ihmistä aseella.

23. Miksi poliisi ampui heti uhkaajaa kohti ja vieläpä ylävartaloon, oliko tilanne todella niin uhkaava? Miksi ei ammuttu yhtään varoituslaukausta? Varoituslaukauksen ampumatta jättämistä tullaan luultavasti perustelemaan sillä, että se olisi voinut vain entisestään kiihdyttää asemiestä, jolloin hän olisi voinut toteuttaa uhkauksensa ja ampua sisällä olevaa toista ihmistä. Poliisilla oli kuitenkin ilmeisesti ollut aikaa varoituslaukauksen ampumiseen tai jonkin muun taltuttamiskeinon käyttämiseen, sillä olihan poliisilla aikaa "käskyttää" miestä moneen kertaan luovuttaman aseensa ja antautumaan, kuten mm. poliisiylijohtaja Paatero on kertonut.

24. Miksi ei käytetty kyynelkaasua tai poliisikoiraa, jos koira ylipäätään oli otettu mukaan? - Erään selityksen mukaan kyynelkaasua ei enää nykyään käytetä, vaan sen sijasta käytetään pippurikaasua, jonka ei kuitenkaan voida vain "heittää" sisään asuntoon, vaan jota olisi saatava sumutetuksi suoraan kohteen kasvoille. Eikö kyynelkaasupanos pitäisi kuitenkin aina olla mukana tämänkaltaisissa operaatioissa?

25. Myös se on epäselvää, oliko asemies todella uhannut asunnossa olleen toisen ihmisen henkeä tai terveyttä eli oliko hän uhannut ampua sanotun henkilön, vai oliko poliisi tullut sanotusta uhasta vakuuttuneeksi jo siksi, että asunnossa oli toinen henkilö. Selvää on vain se, että asemies ampui vain yhden laukauksen ja senkin jo ennen kuin poliisit olivat tulleet paikalle. Kaksi tuntia kestäneen piiritystilanteen aikana mies ei ollut ampunut aseellaan yhtäkään laukausta. Osoittiko tämän miehen vaarallisuutta? Oliko miehen aseessa edes panoksia, selvinnee tutkinnassa.

26. Kuten havaitaan, tapaukseen liittyy useita epäselviä ja merkittäviä epäselviä kysymyksiä, joista on esitetty erilaisia versioita. Tämän vuoksi on oudoksuttavaa, että tiedottamista ei ole keskitetty yhdelle tutkinnassa mukana olevalle poliisille, vaan useat eri poliisimiehet ovat kertoilleet näkemyksiään median edustajille.

27. Vielä oudompaa on se, että tutkinnanjohtaja on esittänyt heti tuoreeltaan käsityksiään tutkittavina olevista kysymyksistä kertoen muun muassa, että vaikuttaa siltä, että kyseessä on ollut puhdas hätävarjelu- ja sallittu voimankäyttötilanne. Tutkinnanjohtaja on ikään kuin jo ratkaissut asian, vaikka hänet oli samana päivänä vasta määrätty selvittämään sitä; tällainen vaikutelma voi ulkopuoliselle tutkinnanjohtaja lausumista ainakin syntyä. Olisikin syytä selvittää, onko tutkinnanjohtajan puolueettomuus vaarantunut ja onko hän tullut asiassa esteelliseksi. Voiko tutkinta edetä asianmukaisella tavalla, jos siinä on lähdetään olettamasta, että poliisin menettelyn oli asianmukaista?

28. Toinen selvitystä vaativa kysymys on se, miksi poliisiylijohtaja MIkko Paatero ylipäätään on antanut asiassa lukuisia haastattelulausuntoja, joissa hän on ottanut kantaa poliisin aseenkäytön asianmukaisuuden puolesta. Paaterohan on ollut tietoinen siitä, että tapaus eli poliisin toiminnan asianmukaisuus selvitetään syyttäjän johtamassa esitutkinnassa, jonka kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä.

29. Paatero on lausunnoissaan ottanut selkeästi kannan, jonka mukaan asianomaiset poliisimiehet toimivat tilanteessa lain ja annettujen ohjeiden mukaisesti. Esimerkiksi Yle-uutisten verkkojulkaisussa 6.2. klo 11.35 (päivitetty klo 16.27) julkaistun uutisen mukaan Paateron sanotaan lausuneen, että laukauksen ampunut poliisi noudatti voimankäyttöohjeita." Mistä ihmeestä Paatero sen voisi tietää, koska tapausta on vasta tänään alettu esitutkinnassa tutkia?

30. Paateron mainittu käsitys on uutisoitu myös TV1:n teksti-tv:n sivuilla pitkin päivää (6.2.). TV 1:n uutislähetyksessä klo 18 Paatero kertoi haastattelijalle, että polisi oli "noudattanut ohjeita varsin tarkkaankin." Samaa käsitystään Paatero on toistanut myös Ilta-Sanomien verkkojulkaisussa 6.2. klo 12.20 (päivitetty klo 14.36) julkaistussa uutisessa, jonka otsikkona on teksti " Paatero: Poliisi noudatti Humppilassa voimankäyttöohjeita."

31. Paatero on siis useaan otteeseen eri tiedotusvälineissä ottanut etukäteen kantaa selvitettävänä olevaan asiaan. Eikö Paateron mieleen edes juolahtanut, että hänen menettelyään voidaan tulkita siten, että hän on halunnut ottaa kantaa aloitettuun esitutkintaan ja sen lopputulokseen? Eikö Paatero ole mieltänyt sitä itsestään selvää asiaa, että poliisin tehtävänä on huolehtia ihmisten turvallisuudesta, mikä edellyttää poliisilta kansalaisten näkökulman huomioon ottamista ja objektiivisuutta myös silloin, kun poliisia epäillään epäasianmukaisesta voiman- ja aseenkäytöstä? Paatero ei näytä kuitenkaan esiintyneen tässä asiassa kansalaisten turvallisuudesta vastaavana poliisin ylimpänä virkamiehenä, vaan poliisien ja yksittäisten poliisimiesten edunvalvojana ja julkisena puolustajana, jonka tehtävänä olisi ensi sijassa selittää asiat poliisin kannalta parhain päin.

32. Samalla tavallahan poliisiylijohtaja Mikko Paatero esiintyi myös viime syksynä Kauhajoen koulusurmien yhteydessä. Kun julkisuudessa alettiin kohta surmien jälkeen epäillä, oliko koulusurmaaja Matti Saarta edellisenä päivänä aseenkäytön takia puhuttanut ja aseen Saarelle jättänyt komisario menetellyt väärin, riensi ylipoliisipäällikkö Paatero tuolloinkin välittömästi "hätiin" antaen lausuntoja, joiden mukaan komisario ei ollut menetellyt virheellisesti. Viittaan 25.9. ja 28.9. julkaistuihin blogikirjoituksiini. Komisarion menettelyä koskeva asia eteni kuitenkin esitutkinnan jälkeen syyttäjälle, joka päätti muutama viikko sitten nostaa syytteen komisarioita vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kun Paatero oli heti tuoreeltaan puolustanut komisariota julkisuudessa mm. sillä, ettei tällä ollut ollut käytössään kaikkia niitä Matti Saaren aseenkäyttöä koskevia videoita, joita toimittajat olivat saaneet käyttöönsä, kertoi apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske pari viikkoa sitten syyteharkinnan jälkeen, että poliisilla oli ollut sanottua videomateriaalia runsaasti ja että lisääkin videoita olisi ollut käytettävissä, jos vain poliisi olisi halunnut niihin tutustua.

33. Paatero on siis jo kahdessa tapauksessa esiintynyt poliisin puolustajana ja edunvalvojana antaen etukäteen lausuntoja rikoksesta epäiltyjen poliisimiesten syyttömyydestä, vaikka hänellä ei ole minkäänlaista roolia tai asemaa kummassakaan esitutkinnassa, joiden tarkoituksena on ollut juuri selvittää poliisin menettelyn asianmukaisuutta. Todella hämmästyttävää!

34. Mielestäni sekä Mäkisen että Paateron menettelyn asianmukaisuus on syytä selvittää. En väitä heidän menetelleen virheellisesti, mutta asia on kummankin osalta periaatteellisesti niin tärkeä, että asiaa ei voida jättää selvittämättä. Meillä on sitä varten korkea-arvoisia laillisuusvalvontaviranomaisia, joiden tehtäviin asian selvittäminen kuuluu. Kääntykäämme siis heistä toisen eli Valtioneuvoston oikeuskanslerin puoleen seuraavalla selvityspyynnöllä:

Valtioneuvoston Herra Oikeuskanslerille.

Asia: Tutkinnanjohtajan ja poliisiylijohtajan menettelyn selvittäminen Humppilan ampumistapauksen 5.2. 2009 johdosta.

Viittaan edellä olevaan kirjoitukseeni ja pyydän Teitä, Herra Oikeuskansleri, selvittämään, ovatko tutkinnanjohtaja Tapio Mäkinen ja poliisiylijohtaja Mikko Paatero menetelleet asiassa erityisesti tiedottamisen osalta asianmukaisesti ja virkavelvollisuuden mukaisesti.

Kysymys on Mäkisen osalta sitä, onko hän menetellyt asianmukaisesti ottaessaan jo ennakolta eli heti tutkinnan 6.2. alkaessa kantaa poliisimiehen tai poliisimiesten aseenkäytön asianmukaisuuteen tavalla, jota voidaan tulkita siten, että hän on katsonut poliisin toimineen hätävarjeluksesta ja noudattaneen poliisin voimankäytöstä annettuja säännöksiä ja ohjeita, vaikka sanotut kysymykset on juuri tarkoitus selvittää hänen johdollaan toimitettavassa esitutkinnassa. Onko esitutkinnan puolueettomuus voinut Mäkisen sanotun ennakkoasennetta ilmentävän tiedottamisen johdosta vaarantua?

Pyydän Teitä myös selvittämään, onko Mäkinen kerrotulla tavalla toimiessaan tullut esitutkinnan johtajana esteelliseksi.

Poliisiylijohtaja Mikko Paateron osalta pyydän selvittämään, onko Paatero ylimpänä poliisiviranomaisena menetellyt asianmukaisesti ja virkavelvollisuutensa mukaisesti antaessaan 6.2. tiedotusvälineille 5.2. sattuneen ampumatapauksen johdosta lausuntoja, joissa hän on selkeästi asettunut puolustamaan kuolettavan laukauksen ampunutta poliisimiestä ja ampumiskäskyn antanut poliisia aseenkäytössä, tietoisena siitä, että kyseisten poliisimiesten toiminnan asianmukaisuutta on juuri alettu selvittää esitutkinnassa, jossa Paaterolla ei ole minkäänlaista roolia tai asemaa.

Pyydän Teitä, Herra Oikeuskansleri, selvittämään myös, onko poliisin ja esitutkinnanjohtajan toimesta tapahtunut tiedottaminen ollut Humppilan ampumistapauksessa asianmukaista.

Jyrki Virolainen

34. Lautamies tuomiolla (KKO 2008:95)

1. Korkeimmasta oikeudesta (KKO) annetaan jatkuvalla syötöllä toinen toistaan mielenkiintoisempia ennakkopäätöksiä: perjantaina 17.10. KKO antoi muslimipojan ympärileikkausta koskevan vapauttavan rikostuomion (KKO 2008:93), eilen 20.10. sotasyyllisyysoikeuden tuomionpurkamista koskevan päätöksen (KKO 2008:94) ja tänään 21.10. oli vuorossa tapaus, jossa käräjäoikeuden lautamies tuomittiin virkarikoksesta sakkoon ja vapautettiin lautamiehen tehtävästä (KKO 2008:95). Kaikista näistä tapauksista KKO on laatinut ratkaisun lisäksi lehdistöä ja yleisöä silmällä pitäen tiedotteen, jossa on kerrottu lyhyesti ratkaisujen pääsisältö.

2. Lautamiehen virkarikosta koskeva korkeimman oikeuden tuomio, jota koskeva seloste löytyy KKO:n kotisivulta (http://www.kko.fi/44746.htm), on pitkä ja perusteellinen ja tapauksen faktat ovat niin monimutkaiset, että niitä on tässä tarpeetonta edes yrittää ryhtyä käymään yksityiskohtaisesti läpi. Muutama huomio lienee kuitenkin paikallaan.

3. Käräjäoikeuden normaalikokoonpanoon rikosjutuissa kuuluvat lainoppinut puheenjohtaja ja kolme lautamiestä. Lautamiehet valitaan tehtäväänsä nelivuotiskaudeksi aivan samalla tavalla kuin kunnallisten lautakuntienkin jäsenet. Lautamiehen valitsee poliittinen elin eli kunnanvaltuusto; tämä on periaatteessa tuomioistuimien riippumattomuuden kannalta hieman arveluttavaa.

4. Lautamies on siis käräjäoikeuden maallikkojäsen, mutta hän käyttää periaatteessa samanlaista tuomiovaltaa kuin käräjäoikeuden lainoppinut puheenjohtajakin, vaikka ei olekaan koulutukseltaan juristi; tosin juristikin (ei kuitenkaan tuomioistuimen lainoppinut jäsen) voi toimia lautamiehenä, mutta tämä on harvinaista. Lautamiehellä on asiaa ratkaistaessa samanlainen äänioikeus kuin puheenjohtajana toimivalla ammattituomarilla. Jos kaksi lautamiestä on rikosjutussa eri kannalla kuin lainoppinut puheenjohtaja ja yksi lautamies, voittaa kahden lautamiehen mielipide, joka siis käräjäoikeuden ratkaisuksi, jos sanottu kanta on syytetylle lievempi. Lautamiehellä on periaatteessa myös samanlainen virkavastuu kuin lainoppineella jäsenellä, tätä kaikki lautamiehet eivät ehkä aina muista tai ymmärrä. - Nämä tiedot olisi ollut minusta aiheellista mainita myös KKO:n tänään antamassa ratkaisutiedotteessa, jotta yleisö ymmärtäisi paremmin lautamiehen tehtävänkuvan ja vastuun. KKO:n tiedote on muutenkin hyvin niukka.

5. Puheena olevassa oikeusjutussa tarkoitetussa tapauksessa Porvoon käräjäoikeuden kokoonpanoon kuulunut lautamies A osallistui vuonna 2005 törkeää petosta koskevan jutun käsittelyyn. Oikeuskansleri, jolle oli kanneltu A:n menettelystä, määräsi vuonna 2006 valtionsyyttäjän nostamaan virkasyytteen A:ta vastaan. Syytteen mukaisesti Helsingin hovioikeus tuomitsi 25.1.2007 antamallaan tuomiolla A:n RL 40 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkorangaistukseen ja vapautettavaksi lautamiehen tehtävästään. Korkein oikeus vahvisti ennakkopäätöksessään hovioikeuden tuomion lopputuloksen.

6. A:n syyksi luettiin kaksi eri tekoa. Ensiksikin hän oli marras-joulukuussa 2005 osallistunut sanotun petosjutun käsittelyyn ja ratkaisemiseen siitä huolimatta, että hän oli ottanut etukäteen kantaa asiassa syytettynä olleen henkilön syyllisyyteen. Tarkemmin sanottuna A oli ennen asiaa koskevaa oikeudenkäyntiä lausunut parin tuttavansa kanssa käymäsään keskustelussa käsityksiään syytetyn menettelyn rangaistavuudesta; A:n mukaan syytetty ei ollut syyllistynyt rikokseen. Keskustelun aikana oli mainittu jopa vedonlyönti oikeudenkäynnin kohteeksi myöhemmin tulleen rikosasian lopputuloksesta. HO ja KKO katsoivat, että A oli tämän johdosta tullut esteelliseksi lautamiehenä, joten hänen olisi pitänyt omasta aloitteestaan vetäytyä sanotun rikosjutun käsittelystä, mutta tämän hän oli laiminlyönyt. Näin A oli tahallaan rikkonut virkavelvollisuutensa.

7. Toiseksi A oli asiaa tuomarina käräjäoikeudessa ratkaistessaan nojautunut ratkaisunsa, joka siis tuli myös käräjäoikeuden ratkaisuksi, perusteluissa kyseisen rikosjutun asianomistajasta (lähinnä asianomistajan henkisestä toimintakyvystä) keväällä 2002 ennen oikeudenkäyntiä ja esitutkintaa tekemiinsä omiin yksityisiin havaintoihinsa, joita ei ollut jutun asianosaisten toimesta tuotu esiin asian pääkäsittelyssä käräjäoikeudessa. Asianomistajan henkinen tila noihin aikoihin oli ollut oikeudenkäynnissä keskeinen kysymys. KKO katsoi, että A:n olisi lautamiehen toimessaan tullut tietää, ettei hänellä lain mukaan ollut ollut oikeutta perustaa ratkaisuaan asiassa sellaisiin seikkoihin, joiden johdosta asianosaisilla ei ollut ollut tilaisuutta lausua ja joita asianosaiset eivät edes olleet saaneet oikeudenkäynnissä tietoonsa.

8. Korkeimman oikeuden (oikeusneuvokset Raulos, Vuori, Kitunen, Rautio ja Poutiainen) mukaan lautamies A:n toiminta oli tapahtunut sillä tavalla ja sellaisissa olosuhteissa, että hänen oli täytynyt ymmärtää antaneensa menettelyllään perustelun aiheen epäillä puolueettomuuttaan. A oli lisäksi perustanut ratkaisunsa niin kutsutun välittömyysperiaatteen (ROL 11:2) vastaisesti asiaa koskeneisiin omiin tietoihinsa, jotka eivät olleet oikeudenkäynnissä esillä. KKO:n mukaan A:n vetoamisella tietämättömyyteensä lainsisällöstä maallikkojäsenenä ei ollut merkitystä, koska käräjäoikeuden puheenjohtaja oli kiinnittänyt A:n huomiota siihen A:n laatimasta muistiosta ilmenevän perustelun siihen osaan, jossa A oli tukeutunut oikeudenkäynnin ulkopuolella tekemäänsä havaintoon asianomistajan henkisestä tilasta.

9. Ratkaisusta ilmenee hyvin, miten tärkeä merkitys tuomarin ja sen myötä koko oikeudenkäynnin puolueettomuudella on, olkoonkin että kyse on tässä tapauksessa ollut "vain" yhden maallikkojäsenen virheellisestä ja puolueettomuutta loukkaavasta menettelystä. A ei olisi saanut tietenkään osallistua jutun käsittelyyn lautamiehenä, jos hän oli ottanut etukäteen kantaa syyllisyyskysymykseen ja lyönyt jopa siitä ulkopuolisten kanssa vetoa. Selvää on myös, ettei A olisi saanut hyödyntää omia yksityisiä tietojaan ratkaisua tehtäessä.

10. Mutta olisiko A:n osallistuminen jutun ratkaisuun voitu estää? Nythän käräjäoikeuden ratkaisuksi tuli A:n ja toisen lautamiehen kanta syytteen hylkäämisestä; puheenjohtaja ja kolmas lautamies olisivat tuominneet syytetyn rangaistukseen. Jutussa valitettiin hovioikeuteen, joka palautti, kun A:n esteellisyys ilmeni lopullisesti, jutun takaisin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Tästä aiheutui asianosaisille ylimääräisiä kustannuksia.

11. Jutun pääkäsittely käräjäoikeudessa päättyi 24.11. 2005, ja välittömästi sen jälkeen käräjäoikeus piti ensimmäisen päätösneuvottelun, jota jatkettiin seuraavana päivänä. Mutta jo 24.11. pidetyssä neuvottelussa ilmeni, että A:lla oli sellaista yksityistä tietoa asianomistajan henkisestä tilasta, jota ei tuotu pääkäsittelyssä asianosaisten toimesta esiin.

12. Näyttäisi selvältä, että A:n esteellisyys ja puolueettomuuden menetys oli valjennut käräjäoikeuden muille jäsenille jo 24.11. pidetyssä päätösneuvottelussa, vaikkei edellä mainitusta vedonlyönnistä ilmeisesti ollut tuolloin vielä mitään hajua. Miksi siis käräjäoikeus ei ottanut kysymystä A:n esteellisyydestä tutkittavaksi ja todennut, että A on esteellinen ja puolueettomuutensa menettänyt koska hänellä oli sanottua yksityisluonteista tietoa jutun ratkaisun kannalta relevantista seikasta eli asianomistajan henkisestä tilasta? Tämä on jäänyt minulle ratkaisua lukiessa arvoitukseksi.

Onko käräjäoikeus, sen lainoppinut puheenjohtaja erityisesti, kenties ollut sitä mieltä, ettei A:ta olisi voitu esteellisenä "erottaa" kokoonpanosta, jollei hän itse jäävää itseään? Tämä on kuitenkin harhaluulo, sillä laissahan sanotaan selvästi, että tuomioistuin voi myös omasta aloitteestaan ottaa ratkaistavaksi kysymyksen jonkun jäsenen esteellisyydestä (OK 13:9.1) Näin olisi minusta voitu ja pitänytkin tehdä, jos ilmeni, että A ei halunnut itse vetäytyä kokoonpanosta. Oikeuden puheenjohtajan olisi tullut informoida A:ta sanotusta vaihtoehdosta.

13. Toinen tapa olisi ollut se, johon olen tässä blogissani jo viime viikolla (Tuomarin etiikka, osa I) kiinnittänyt huomiota. Käräjäoikeus olisi voinut 24.11. informoida asianosaisia, jotka kenties vielä olivat päätösneuvottelujen aikana käräjäoikeuden tiloissa saapuvilla, tilanteessa eli siitä, että A:lla oli tiedossaan jutunratkaisun kannalta yksityistä tietoa, joka ei ollut tullut pääkäsittelyssä ollenkaan esiin. Laki ei tällaiseen informoitiin tuomioistuinta suoranaisesti velvoita, mutta niin pitäisi toimia, jos oikeudenkäynti on reilua ja avointa; tämä kuuluu tuomarin etiikkaan. Jos näin olisi tehty, niin on varsin todennäköistä, että joku jutun asianosaista olisi tehnyt A:ta koskevan jääviysväitteen, joka olisi todennäköisesti käräjäoikeudessa myös hyväksytty.

14. Jos A olisi todettu käräjäoikeuden päätöksellä 24.11. esteelliseksi, olisi vältytty monelta "pahalta". Käräjäoikeuden käsittelyä ei olisi tarvinnut A:n esteellisyyden takia uusia, koska lain mukaan käräjäoikeus on päätösvaltainen myös kokoonpanossa 1+2, jos käräjäoikeuden kolmesta lautamiehestä yhdelle tulee este pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen (OK 2:2). Käräjäoikeuden tuomioksi olisi siten tullut puheenjohtajan ja toisen jäljelle jääneen lautamiehen kanta. Mahdollisesti tuomiosta olisi tässäkin tapauksessa valitettu hovioikeuteen, mutta hovioikeuden ei olisi tarvinnut palauttaa juttua uudelleen käräjäoikeuteen, vaan hovioikeus olisi ratkaissut jutun lopullisesti. Tällä tavalla menetellen olisi siis säästetty oikeudenkäynnin kustannuksia.

15. Käräjäoikeus ei kuitenkaan näin toiminut, vaan päätösneuvottelua jatkettiin A:n ollessa edelleen mukana oikeuden kokoonpanossa seuraavana päivänä eli 25.11. Huomio kiinnittyy siihen, että 24.11. pidetyn neuvottelun lopuksi oikeuden puheenjohtaja kehotti lautamies A:ta laatimaan muistion mielipiteestään, jota toinen lautamies siis kannatti. Näin tapahtui luultavasti siksi, että oikeuden puheenjohtaja välttyisi käräjäoikeuden "lautamiespäätöksen" perustelujen kirjoittamistyöltä. A:n mukaan oikeuden puheenjohtaja olisi vasta 25.11., saatuaan A:n laatiman muistion, ottanut esille A:n yksityisen havainnon ja todennut lakonisesti, että sen käyttämiseen "joku voi puuttua".

Kertomansa mukaan A oli tällöin ilmoittanut, että kyseinen tieto voitiin jättää poiskin lopullisen tuomion perusteluista, muistion A sanoo kirjoittaneensa vain käräjäoikeuden perustelujen luonnokseksi. A samoin kuin toinen lopputuloksesta A:n kanssa samaa mieltä ollut lautamies ovat kertoneet KKO:n suullisessa käsittelyssä, että he olivat jääneet päätösneuvottelussa 25.11. siihen käsitykseen, ettei A:n henkilökohtaiseen havaintoon perustuvaa tietoa otettaisi tuomion perusteluihin, mutta puheenjohtaja oli kuitenkin jättänyt tiedon neuvottelun jälkeen laatimaansa lopulliseen tuomioon. A ei ollut pyytänyt eikä hänelle ollut varattu puheenjohtajan toimesta tilaisuutta tarkastaa lopullisen tuomion sisältöä. KKO:n ratkaisuselosteen mukaan käräjäoikeuden puheenjohtaja ei ole KKO:ssa kuultuna kiistänyt näiden A:n kertomien tietojen paikkansa pitävyyttä. Puheenjohtaja on lausunut, ettei hän ollut jättänyt tuomiosta pois A:n henkilökohtaiseen havaintoon perustuvaa perustelun osaa, koska siinä oli kysymys ratkaisun kannalta merkityksellisestä seikasta.

16. En halua väittää, että käräjäoikeuden puheenjohtaja olisi menetellyt lain vastaisesti, mutta minun mielestäni päätösneuvottelussa olisi hyvin voitu menetellä toisellakin tavalla. Itse olen viimeksi toiminut käräjäoikeuden puheenjohtaja jo yli 15 vuotta sitten, joten oikaiskaa ihmeessä, hyvät lukijat, jos olen väärässä!

17. Itse olisin oikeuden puheenjohtajana ensinnäkin ottanut kysymyksen A:n esteellisyydestä esille jo ensimmäisessä päätösneuvottelussa 24.11., kuten olen edellä jo kertonut, koska A:n yksityiset tiedot ja havainnot, joihin hän on nojautunut, tulivat jo tuolloin esille. Olisin joka tapauksessa muistuttanut A:ta jo tuolloin eli siis 24.11., ettei hän voi lain mukaan vedota kyseisiin yksityisiin havaintoihinsa tuomion perusteina. En olisi pyytänyt A:ta laatimaan muistiota perusteluiksi, koska kokemus on osoittanut, että tämä ei yleensä onnistu kovin hyvin. Lautamiehellä on toki oltava oikeus tarkastaa, etenkin näin epäselvässä ja kiistanalaisessa tilanteessa, oikeuden puheenjohtajan lopullisesti laatimat, lautamiesten kantaa ilmaisemat tuomion kirjalliset perustelut. Jos A ja toinen lautamies olisivat tällöin vaatineet, että mainittu ongelmallinen perustelulauma olisi poistettava tuomion perusteluista, olisi näin tullut tietenkin menetellä.

18 (kirjoitettu 23.10.) KKO siis katsoi jälkimmäisen syytekohdan osalta, että lautamies A:n vetoamisella "tietämättömyyteensä lain sisällöstä käräjäoikeuden maallikkojäsenenä tai puheenjohtajan menettelyyn lopullisen tuomion kirjoittamisessa" ei ole merkitystä A:n menettelyn arvioinnissa. Olen itse puheenjohtajan menettelyn osalta toisella kannalla, kuten jo edellä kohdassa 17 esitetystä ilmenee. Puheenjohtajan nostettua vasta käräjäoikeuden toisessa neuvottelussa 25.11.2005 esille kysymyksen lautamies A:n yksityisestä tiedosta ja sen merkityksestä, A olisi halunnut, kuten hän on KKO:ssa kertonut, kyseistä yksityistä tietoa tai havaintoa koskevan lausuman poistettavaksi tuomion perusteluista. Lautamies A ja hänen kanssaan jutun lopputuloksesta samaa mieltä ollut toinen lautamies olivat jääneet siihen käsitykseen, ettei tuota ongelmallista tietoa pantaisi lopullisen tuomion perusteluihin. Käräjätuomari ei kuitenkaan noudattanut lautamiesten toivomusta ja tahtoa vaan päätti sisällyttää lausuman tuomioon. Käräjätuomari on perustellut menettelyään, joka tuntuu oudolta, sillä, että sanottu tieto oli vaikuttanut A:n ja toisen lautamiehen ratkaisuun.

Ilmeistä kuitenkin oli, että A:n ja toisen lautamiehen kanta eli lopputulos olisi ollut täysin sama, vaikka ongelmallista tietoa koskeva seikkaa ei olisi otettu huomioon ja pantu tuomion perustaksi. Sangen outoa on se, ettei käräjätuomari antanut kyseisten kahden lautamiehen tarkistaa lopullisen tuomion ja perustelujen sisältöä, vaikka juuri heidän lausumansa tuli käräjäoikeuden tuomion sisällöksi! Tuomarin olisi pitänyt antaa lopullinen teksti lautamiesten tarkastettavaksi, vaikka nämä eivät olisi osanneet sitä itse pyytää. - Olisin sitä mieltä, että puheenjohtajan kyseisen menettelyn johdosta lautamiestä vastaan ajettu syyte olisi tullut jälkimäisen kohdan oalta hylätä.

19. Kysymys lautamiehen oikeudellisesta suhteessa ammattituomarin eli käräjäoikeuden lainoppineen jäsenen virkavastuuseen on mielenkiintoinen ja sillä on myös käytännössä suuri merkitys. Vaikka lautamiehellä on periaatteessa samanlainen virkavastuu ratkaisun laillisuudesta kuin käräjäoikeuden ammattituomarilla, käytännössä hänen vastuutaan ei kuitenkaan ole aina pidetty yhtä laajana kuin lakimiespuheenjohtajalla. Lakia säädettäessä kysymys lautamiehen vastuusta on jätetty avoimeksi ja oikeuskäytännön varaan, mutta oikeuskäytäntöä ei ole juurikaan kertynyt. Kun kyseinen Porvoon tapaus on oikeastaan ensimmäinen, jossa lautamiehen oikeudellinen vastuu on konkretisoitunut korkeimmassa oikeudessa, olisi odottanut, että KKO olisi tuomionsa perusteluissa pohtinut lautamiehen vastuuta myös yleiseltä kannalta verraten laajasti.

Hyvää "johtoa" kysymyksen tarkasteluun KKO olisi saanut esimerkiksi oikeuskansleri Jaakko Jonkan professori Juha Lappalaisen juhlakirjaan "Oikeudenkäyntejä ja tuomioistuimia" vuonna 2007 kirjoittamasta artikkelista, jossa on pohdittu sanottua kysymystä aika perusteellisesti (s. 179-189). Mutta KKO on sivuttanut sanotun tarkastelun kokonaan, vaikka syytetty A on nimenomaan vedonnut siihen, että hän oli maallikkona tietämätön yksityisen tiedon merkityksestä ja väitti myös, ettei oikeuden puheenjohtaja ollut informoinut häntä riittävästi asian suhteen. -Minusta tämä on selkeä puute KKO:n perusteluissa.

24. Kauhajoen koulusurmat; poliisi ja syyttäjä napit vastakkain

1. Sisäministeriön poliisiylijohtaja Mikko Paatero arvosteli yllättäen Helsingin Sanomissa 26.9. voimakkaasti Helsingin huumepoliisiin kohdistettua rikostutkintaa. Helsingin huumepoliisien kohdistuneiden rikosepäilyjen ohella myös Vantaalla tutkitaan sikäläisen poliisin ja KRP:n rikostutkijoiden toimien laillisuutta.

Molemmissa tapauksissa asianosaiset eli poliisimiehet ovat arvostelleet esitutkintaa johtavien syyttäjien toimintaa. Lain mukaan poliisirikosasioissa eli asioissa, joissa on kyse poliisin tekemiksi epäillyistä rikoksista, esitutkinnan tutkinnanjohtajaksi on määrättävä virallinen syyttäjä; tutkintaa ei siis johda poliisi kuten yleensä rikostutkinnassa.

2. Vantaan esitutkintaa johtanut syyttäjä Marianne Semi erosi tehtävästään muutama viikko sitten ja hänen tilalleen määrättiin toinen syyttäjä. Helsingin huumepoliisien jutun esitutkintaa johtaa valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koivisto ja myös tästä esitutkinnasta on kanneltu useiden epäiltyjen poliisien toimesta mm. oikeuskanslerille.

3. Poliisiylijohtaja Paatero sanoi, että osa syyttäjistä on kokemattomia. "Heillä ei välttämättä ole riittävästi asiantuntemusta hoitaa poliisitutkinnan kaltaisia erittäin vaativia juttuja", Paatero sanoi (HS 26.9).

4. Ylimmät syyttäjät eli valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske vastasivat Paateron syyttäjiin kohdistamaan kritiikkiin heti seuraavana päivänä. Heidän mielestään kesken esitutkinnan ei ole hyvä arvostella syyttäjiä (HS 27.9). Kuusimäki ja Kalske pitivät valitettavana, että mm. poliisiylijohtaja Mikko Paatero on arvostellut poliisien rikostutkintaa johtavia syyttäjiä kesken tutkinnan.

5. Mistä tämä ylimmän poliisijohdon ja ylimpien syyttäjäviranomaisten keskinäinen nokittelu mahtaa johtua ja mistä se kertoo? Syitä saattaa tietenkin olla useampia, mutta mielenkiintoiseksi Paateron syyttäjiin kohdistaman kritiikin tekee se, että se tapahtuu Kauhajoen koulusurmien tutkinnan yhteydessä.

6. Myös Kauhajoen koulusurmien johdosta on aloitettu syyttäjän johtama poliisirikostutkinta. Syyttäjä selvittää paikallisen rikoskomisarion menettelyä aseen haltuunottoa koskevassa asiassa. Kauhajoen poliisille oli tehty ilmoitus Matti Saaren epäilyttävästä käyttäytymisestä ja esitelty Saaren internettiin lähettämä video, jossa Saari esitteli kyseenalaisella tavalla ammuntaansa. Aseen hallussapitoluvan Saarelle vain noin puolitoista kuukautta aikaisemmin myöntänyt ja Saarta viime maanantaina päivää ennen surmatöitä puhuttanut komisario ei kuitenkaan nähnyt syytä ottaa asettaa Saaren hallusta.

7. Valtakunnansyyttäjän tehtävään määräämä kihlakunnansyyttäjä Timo Luosma tutkii parhaillaan, onko komisarion menettelyn johdosta syytä aloittaa varsinainen rikosesitutkinta sen selvittämiseksi, syyllistyikö komisario mahdollisesti virkarikokseen.

8. Kuten olen aiemmin kertonut (25.9), poliisiylijohtaja Mikko Paateron samoin kuin sisäministeri Anne Holmlundin tarkoituksena näyttäisi olleen, että poliisi itse eli tarkemmin sanottuna sisäministeriön poliisiosasto olisi tutkinut komisarion sanotun menettelyn. Mutta selvää on, ettei näin voitu menetellä, vaan puolueettomaksi tutkinnanjohtajaksi oli määrättävä virallinen syyttäjä. Onneksi valtakunnansyyttäjänvirasto oli hereillä ja toimi lain edellyttämällä tavalla.

9. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero näyttäisi nyt hieman hermostuneen tästä valtakunnansyyttäjänviraston "väliintulosta". Oliko Paateron tarkoituksena ollut viestittää julkisuuteen, ettei myöskään Kauhajoen poliisiin kohdistuva poliisitutkinta välttämättä ole "asianmukaisissa käsissä" kun sitä johtaa syyttäjä eikä "kokenut ja ammattitaitoinen" poliisi? Oli miten oli, mutta nyt tutkinta on joka tapauksessa puolueettoman tutkinnanjohtajan käsissä; puolueettomuus ei olisi välttämättä toteutunut, jos poliisi olisi yksin tutkinut asian.

10. Poliisiylijohtaja Paatero ei ole kuitenkaan malttanut pitää kokonaan näppejään erossa Kauhajoen poliisirikostutkinnasta. Hän astui eilen julkisuuteen ja kiisti Ilta-Sanomissa olleet tiedot siitä, että Matti Saaren Kauhajoen asunnolle olisi ollut tarkoitus tehdä "rynnäkkö" tai kotietsintä aseen löytämiseksi ja haltuunottamiseksi ja että kyseinen rikoskomisario olisi estänyt aseen haltuunoton.

11. Paatero kertoi, että hän tuntee "prosessin kulun" Kauhajoella ja etteivät I-S:n eiliset tiedot pidä paikkaansa. Sitä, mikä sitten on asioiden "oikea laita", Paatero ei kuitenkaan halunnut kommentoida, koska tutkinta on kesken. Paateron kommentointi on siis luonteeltaan aika valikoivaa: hän toimii asiassa ikään kuin alaisensa poliisimiehen julkisena puolustajana ja kiistää tätä vastaan puhuvat epäilyttävät tiedot. Mutta kun tutkinta on todella kesken, niin eikö myös poliisiylijohtajan pitäisi olla puuttumatta siihen ja olla kommentoimatta kaikkia julkisuudessa esitettyjä väitteitä?

12. Mihin Paatero oikein tähtää ajoittamalla syyttäjien poliisirikostutkintaan kohdistamansa kritiikin juuri Kauhajoen tapauksen yhteyteen? Paateron esiintymisestä saa vaikutelman, että hän olisi ikään kuin itse jo tutkinut tapauksen ja haluaa nyt vain kontrolloida, että myös syyttäjän johtamassa tutkinnassa päädytään samaan johtopäätöksen, jonka hän itse on jo ehtiä tapauksesta muodostaa. Paateron muodostama käsitys "prosessin kulusta" perustunee kuitenkin vain siihen, mitä hän on tietyiltä poliisimiehiltä asiasta kuullut.

13. Ylimmältä poliisiviranomaiselta odottaisi kuitenkin tasapuolisuutta ja malttia tässä perin vakavassa rikosasiassa. Poliisilaki edellyttää jokaiselta poliisimieheltä mm. juuri puolueettomuutta, tämän vaatimuksen luulisi koskevan myös ylintä poliisiviranomaista.