1162. Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheen herättämiä mietteitä

 

Olen päättänyt elevyttää tämän pari vuotta lähes pysähdyksissä olleen alkiuperäisen blogini, jonka pitämisen aloitin elokuussa 2008. Käsittelen blogissa lähinnä poitiikkaa, Suomen kv. asemaa sekä maan ulkoista ja sisäistä turvallisuutta, hallintoa jne. Juridusten kysymysten käsittelyä jatkan edelleen  Rule of law -blogissa.

Tämä blogikirjoitus käsittelee presidentti Niinistön eilen 1.1. 2023  pitämän uudenvuodenpuheen eräitä kohtia. Kokonaisuutena presidentin puhe oli oikein hyvä ja kenties parhaita hänen uudenvuodenpuheistaan. Tässä muutama hajahuomio puheesta:

1. Tasavallan presidentti Saui Niinistön perinteinen uudenvuodenpuhe esitettiin tänään kello 12 TV 1:ssä. Puhe käsitteli lähinnä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan sekä Suomen ulkoista ja sisäistä turvallisuutta. 

2. Niinistö vertaisi Putinia Staliniin, joka kuvitteli puna-armeijan marssivan 1939 Helsinkiin kolmessa viikossa. Suunilleen yhtä nopeasti Putin uskoi  Ukrainan luhistuvan venäläisten hyökkkäyksen edessä. Näin ei käynyt, vaan sota Ukrainassa jatkuu edelleen ja tulee kestämään ilmeisesti vielä kauan. Oli täysin odotettua ja paikallaan, että Niinistö lupasi tuen Ukrainalle jatkuvan.

3. Niinistö puhui Venäjästä katkeruudella, eikä mikään ihme, sillä pettihän Putin kaikki Europan maat ja johtajat perin pohjin jo Krimin valtauksen yhetydesä 2014. Petettyjen joukossa seisoo myös Suomen presidentti Sauli Niinistö, joka tapasi Putinin presidenttikaudellaan Suomessa tai Venäjällä kymmenen kertaa ja lisäksi joissakin kansainvälisissä konferensseissa yms. tilaisuuksissa muualla.

4. Edes Krimin valloitus ja sen liittäminen Venäjään ei avannut Sauli Niinistön silmiä, vaan hän tapasi Putinia vuoden 2014 jälkeen muutaman kerran. Kenties räikeintä tässä suhteessa oli Putinin kutsuminen Suomeen vuonna 2017, jolloin Suomen itsenäistymisestä oli kulunut 100 vuotta. Presidentti Niinistö ja maan hallitus kohteli Krimin valloittanutta Putinia kuin konsanaan "piispaa pappilassa"ja suurena Suomen ystävänä! Kammottavaa oli myös Sauli Niinistön aloitteesta Donald Trumpin ja Putinin ns. huipputapaamisen järjestäminen Helsingissä vuonna 2019; se oli täysin turha tapaaminen, josta pisteet keräsi yksinomaan Putin.

5. Sauli Niinistön katkeruuden Putinin kohtaan ymmärtää, sillä kusettihan Putin Saulia puheillaan ja tapaamisillaan 10 vuotta putkeen. Putinin ja Venäjän pelossa Niinistö ei halunnut Suomen liittyvän Natoon, vaan hän piti Nato-optiota vielä tammikuussa 2022 riittävänä asiana. Vasta kun kansa ilmaisi välittömästi Venäjän hyöykkäyksen kevättalvella 2022 jälkeen selkeästi halunsa maan liittymisestä Natoon, presidentti, pääministeri Sanna Marin ja maan hallitus rohkenivat vihdoin kääntää kelkkansa.

6. Jonkinlaisena lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että Putinin kusetuksen kohteeksi joutuivat myös Saksan Merkel, Ranskan Macron ja monet muutkin länsimaiden johtajat. Poikkeuksena Viro, Latvia ja Liettua, jotka ovat koko ajan pitäneet Putinin johtamaa Venäjää vaarallisena ja todellisena uhkana rajanaapureidensa ja koko Euroopan turvallisuudelle.

7. Nyt Sauli Niinistö saa odotella toimettomana, milloin Turkki ja Unkari suostuvat ratifiomaan Suomen Nato-hakemuksen - jos ylipäätään suostuvat. Turkin presidentti Erdogan ja Unkarin pääministeri Orban toimivat näin tietenkin Putinin  määräyksestä. Pari kolme kuukautta sitten presidentti Niinistö väläytti mahdollisuutta, että istuva eduskunta päättäisi jo ennen huhtikuun vaaleja hyväksyä lopullisesti halllituksen esityksen Natoon liittymisestä. Puhemies Matti Vanhanen torjui kuitenkin Niinistön  ehdotuksen toteamalla, ettei eduskunta säädä lakeja "pöytälatikkoon"; tästä pisteet Vanhaselle.

8. Niinistö palasi eilisessä puheessaan uudelleen sanottuun mahdollisuuteen, vaikka totesi samalla, että asia on "tietysti eduskunnan  käsissä". Mikä hoppu Niinistöllä on asiassa, sillä vielä  noin vuosi sitten  hän ei pitänyt edes Nato-hakemusta ajankohtaisena asiana. Toki tilanne on Venäjän hyökkäyssodan aloittamisen takia muuttunut  radikaalisesesti, mutta vaikka sota Ukrainassa jatkuisi, kuten näyttää, ties kuinka pitkään, Suomen turvallisuus ei ole sen takia välittömästi uhattuna, vaikka emme olisi Naton täysjäseniä.

9. Asian ydin on siinä, että Niinistön kannalta olisi todella ikävää, jos Suomen Natoon liittyminen olisi vielä kesken hänen toimikautensa päättyssä 1.4.2024. Mutta niin kuin Niinistö eilen totesi, Suomi kantaa myös Natoon liittymisen jälkeen itse päävastuun alueensa puolustamisesta. Suomi on jatkanut koko ajan Puolustusvoimien vahvistamista, ja viime vuonna asehankintoihin eri maista käytettiin ilmeisesti lähes miljardi euroa. 

10. Suomi on Britannian johtaman JEF-liittoutuman (Joint Expeditionary Force) jäsen yhdessä Alankomaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan, Viron, Latvian, Liettuan, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin kanssa. Nämä maat ovat sitoutuneet kehittämään maiden sotilaallisia valmiuksia yhteisillä harjoituksilla ja tarvittaesa toimimaan yhdessä kriisitilanteissa. Suomi osallistuu jatkuvasti yhteisiin sotaharjoutuksiin myös Nato-maiden kanssa jne. Presidentti Sauli Niinistö osallistui 19.12.2022 Latvian Riiassa pidettyyn JEF-maiden päämieskokoukseen.

11. Sauli Niinistö käsitteli puheessaan lyhyesti myös Suomen sisäistä turvallisuutta. Hän varoitteli tässä suhteessa täysin perustellusti liiallisesta suvaitsevaisuudesta, sillä "siinäkin piilee sudenkuoppia". " Paha kun on taitava löytämään sen kaikkein löysimmän", presidentti lausui.  Niinistön mukaan Pohjoismaissa "suunta kulkee nyt kohti yleisen järjestyksen ja yksilöiden turvallisuuden vahvistamista". Selvä viittaus Suomessakin ilmenneen lisääntyvän katu- ja jengiväkivallan kitkemiseen. Hyvä!

1150. Niinistö tapasi Putinin - so what?

1. Presidentti Sauli Niinistö tapasi tänään keskiviikkona Sotshissa Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Tapaaminen käytiin Putinin hulppeassa loma-asunnossa. Sauli niinistö oli lentänyt Sotshoin jo tiistai-iltana. Keskustelu oli aika lyhyt ja presidenttien tiedotustilaisuus kesti 45 minuuttia.

2. Tapaamiselle oli ladattu melko suuria odotuksia ja mediassa esiteltiin laajasti kysymyksiä, joista presidenttien arveltiin keskustelevan. Kuten aina ennenkin, herrojen odotettiin juttelevan sekä kansainvälispoliittista kysymyksistä että Suomen ja Venäjän kahdenkeskisiin suhteisin liittyvistä asioista.

3. Ilta-Sanomissa julkaistussa laajassa jutussa Suomessa parhaillaan vieraileva amerikkalainen asiantuntija Heather A. Conley, joka on CSIS-tutkimuslaitoksen Eurooppa-asioiden johtaja,  kertoi toivovansa, että  Niinistö painottaisi Putinille toisten valtioiden alueiden koskemattomuutta ja sitä, ettei muiden maiden asioihin pidä puututa. Conleyn mukaan Niinistön tuli tehdä Putinille selväksi, että Venäjän ja venäläisten oma käytös on johtanut lännen Venäjälle asettamiin pakotteisiin. Conley sanoi myös toivovansa, että Niinistö toteaisi selvin sanoin Putinille, että Suomi tekee omat turvallisuusratkaisunsa itsenäisesti.

3. Tiedotustilaisuudessa olivat läsnä mm. molempien maiden ulkoministerit, joista Timo Soinin silmät lurpahtelivat uhkaavasti ja painuivat välillä kiinni eikä Timo näyttänyt muutenkaan olevan huippukunnossa. Toista maata oli ulkoministeri Sergei Lavrov, vanha kettu, joka näytti ruskettuneelta ja pirteältä, Putinin joukoissa nähtiin myös Venäjän entinen puolustusministeri Sergei Ivanov, jolla on edellen merkittävä asema Putinin hallinnossa.

4. Putin kertoi, että presidentit olivat keskustelleet mm. Syyrian ja Ukrainan tilanteesta. Tietenkin, mutta sitä ei toki kerrottu, mistä kysymyksiä tämä keskustelu oli koskenut ja olisiko siinä päästy yhtään eteenpäin. Ei tietenkään.

5. Niinistö puolestaan selitti - jälleen kerran - että keskustelua oli käyty myös arktisen alueen ympäristökysymyksistä, mustasta hillestä - kuinkas muuten, sillä musta hiili on Niinistön todeklinen keppihevonen, jonka hän aina mainitsee - LNG -kasun käytöstä, josta keskustelusta Niinistö kiitti Putinia; minkähän vuoksi? Metsäpalojen torjunnastakin oli kuulemma puhuttu. Toivottavasti tämäkään puhe ei jäisi, kuten on pelättävissä, vain puheen tasolle.

6. Tietenkin oli puhuttu myös arktisen alueen ongelmista ja Arktisen neuvoston huippukokouksesta, jota Niinistö kovasti ajaa. Ajaa, koska kokous pidettäisiin, missäpä muualla kuin Suomessa, ja NIinistö saisi tilaisuuden isännöidä kokousta. Tällaisia huippukokouksia Niinistö suorastan rakastaa. Suomi toimii vielä vuoden verran Arktisen neuvoston puheenjohtajanamaana. Niinistö "paljasti"tänään, että että molemmat maat ovat valmiita osallistumaan arktiseen huippukokoukseen; tämä ei ollut tosin ollut mikään yllätys.

7. Iltalehden toimittaja viittasi Venäjän puolustusministerin Sergei Shoigun ilmoitukseen ja kysyi, johtaisiko Suomen ja Naton lisääntynyt yhteistyö Venäjän vastatoimiin, kuten Shoigu oli uhonnut. 

8. Putin ei vastannut kysymykseen, vaan totesi, että me emme siirrä joukkojamme lähemmäksi Naton rajoja mutta Naton sotilasinfrastruktuuri lähestyy meidän rajojamme. Putin jatkoi motkotustaan Natolle ja kertoi, että Nato järjestää koko ajan suuria sotaharjoituksia rajojemme läheisyydessä. Venäjän on reagoitava myös Yhdysvaltain ohjustorjuntajärjestelmään rajojemme lähellä. Järjestelmää voidaan käyttää paitsi ohjusten torjuntaan myös niiden ampumiseen.

9. Putin ilmoitti Venäjän tukevan Sauli Niinistön aloitetta Itämeren alueen turvallisuuden lisäämiseksi, myös sitä, mikä koskee lentoturvallisuutta. Putinin mukaan Venäjä on valmis keskustelemaan Naton kanssa myös transpondereiden käytöstä sotilaskoneissa, mutta valitteli samalla, että "he kieltäytyivät neuvotteluista".

10. Saui Niinistö lausui, että hän oli sanonut jo kuusi vuotta sitten herra Putinille, että jokainen itseään kunnioittava valtio huolehtii omasta turvallisuudestaan, enkä ole kuullut tällä matkalla yhtään kriittistä kommenttia Suomea kohtaan. Niinistö selitti, ettei Suomessa ole yhdysvaltalaisia ohjuksia, ja korjasi hieman myöhemmin, että sellaisia ohjuksia, joita kysyjä oli tarkoittanut ja joista puolustusministeri Shoigun oli valitellut.

11. Tuossa nyt oli edes ripaus siitä asiasta, jota amerikkalainen asiantuntija Heather A. Conley oli toivonut Niinistö painottavan Putinille. Mutta tietenkin olisi toivonut, että Niinistö olisi tuonut asian lähes uneliaassa  tiedotustilaisuudessa esiin hieman pontevammin. Nyt Putin ei ollut kuulevinaan koko Niinistön lausumaa. 

12. Se, ettei Putin ollut puolustusministeri Shoigun tavoin suoraan moittinut Suomea Nato-yhteyksistä, ei merkitse kovinkaan paljon. Putin on kaikesta huolimatta herrasmies, joka tanssahtelee Itävallan ulkoministerin kanssa tämän häätilaisuudessa ja joka ei hevin lähde julkisesti moittimaan Suomea, jota hänen vieraanaan ollut presidentti edustaa. Silti Putin voi olla aivan yhtä epäluuloinen Suomen ja Naton yhä edelleen lähenevästä yhteistyöstä, joista Shoigun oli aiemmin julkisesti kertonut. Niinistön vierellä Putin tyytyi arvostelemaan vain Natoa.

13. Käyn vielä huomennea - yön yli nukuttuani - kenties läpi joitakin muita kohtia, jotka tiedotustilaisuudessa tulivat esille. Kovin ihmeellisiä asioita sieltä ei enää löydy. Voidaan syystä kysyä, miksi näitä ns. työvierailuja presidenttien välillä oikeastaan järjestetään. Onko niihin suurta tarvetta ja mieltä?

14. Mutta jo nyt voin sanoa, että Niinistön vierailu oli minulle pettymys, sillä eihän tilaisuudessa tullut esiin kerrassaan mitään uutta, ei ainakaan sellaista, josta tiedotustilaisuudessa olisi kerrottu. Samojen tuttujen asioiden (Itämeren turvallisuus, arktinen alue, musta hiili, transponderit jne.) ympäripyöreää toistelua ja samaa vanhaa jargonia, jota Niinistön ja Putinin tapaamisten jälkeen on saatu kuulla jatkuvalla syötöllä jo monta vuotta. 

15. Sauli Niinistö ei näköjään rohkene sanallakaan arvostella Venäjää, puhumattakaan Putinista, eikä Putin tunnu antavan kovinkaan suurta arvoa tai merkitystä Niinistön tapaamisille. Kumpikin presidentti tietää, että heidän on silti tavallan pakko vetää tätä näytelmää läpi kerran tai pari vuodessa, vaikka niissä ei tulisi mitään uutta esille.  

16. Putin haluaa Niinistö tapaamisilla osoittaa, että hänellä on vielä länsimaisia keskustelukumppaneita. Niinistö puolestaan yrittää uskotella itselleen ja Suomen kansalle, että hänellä muka olisi jonkinlaisen välittäjän tai sanansaattajan rooli Venäjän ja Länsi-Euroopan valtiojohtajien välillä. Turha toivo, sillä lähimainkaan kaikki suomaiset eivät  tähän usko.Toki he ovat mielissään siitä, jos Venäjä ei  ryhdy kovistelemaan ta painostamaan Suomea, mutta tästä Venäjä pidättäytyy vain, jos vain suomalaiset puolestaan haluavat esiintyä nöyrästi eivätkä lähde kärkevästi kritisoimaan Venäjää. Kaiki muistavat, mitä tapahtui loppuvuodesta 2015, jolloin Venäjä ja Putin päästivät laumoittain turvapaikanhakijoita Suomen rajavyöhykkeele ja edelleen Suomen, vaikka maiden välillä on toisin sovittu.

17. Tiedotustilaisuuden jälkeen presidenttien neuvpttelut vielä jatkuivat, mkä tjuntuu hivenen yllättävältä. Nyt kulemma keskusteltioin  sellaisista asioista kuin  Syyrian sota ja Ukrainan tilanne. Ilmeisesti Putin ei halunnut, että tiedotustilaisuudessa toimittajat oisivat päässeet kysymyksilään repostelemaan näitä asioita. Keskustelujen jälkeen Putin vei Niinistö seilaamaan Tsaika -nimisellä loistojahdillaan, jolla on pituutta 52 metriä. Purjehdusta kesti 1,5 tuntia Sotshin edustalla. Ja sitten Niinistö lensi kiireesti kotiin, jossa Jenni, Aaro ja Lennu häntä jo vamaan kovasti odottivat.

18. Tiedotustiolaisuudessa Putin näytti hyvin vetreäkuntoiselta, vaikka miehell äon ikää jo muistakseni 65 vuotta. Viisi vuotta vanhempi Niinistö näytti tv-kuvassa ainakin 10 vuotta Putinia vanhemmalta. Putin on solakka, kun taas Saulille on kertynyt vatsan seudulle aika lailla massaa; tämä ei toki ole mikään moite, sillä painonnousu on aivan normaalia tuonikäiselle miehelle. Tiedotustilaisuudessa Niinistö tapansa mukaan virnuili ja muikisteli tuon tuostakin suomalaisdelegaatioon päin, mutta se on oikeastaan aina ollut Niinistön tavaramerkkinä, jonka turvin hän on päässyt urallaan pitkälle. Putin sen sijaan piti kasvonsa koko ajan peruslukemlla ja hymyili hieman vasta tilaisuuden loppupuolella, jolloin tuli puhe hänen Itävallan vierailustaan, jossa Vladimir oli muun ohessa tanssittanut maan ulkoministeriä. Putinin tanssitaito ei ole yhtään Niinistön sanottua taitoa kummempi, joten tässä suhteessa voimme olla tyytyväisiä.

1148. Ylittikö Sauli Niinistö toimivaltansa?

1. Kuluneella viikolla on ilmestynyt kaksi kirjaa tasavallan presidentin Sauli Niinistön elämänvaiheista ja toiminnasta presidenttinä ja sitä ennen. Tämä on ymmärrettävää, sillä Niinistö täyttää 24. elokuuta 70 vuotta - kaksi päivää sen jälkeen kun hän on tavannut Vladimir Putinin Sotshissa.

2. Tietokirjailija ja entinen päätoimittaja Risto Uimonen on kirjoittanut kirjan Sauli Niinistö - tasavallan presintti. Se on tyypillisen "hymistelevä" esitys valtion päämiehestä.

3. Aamulehden toimittajat Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi, kumpikin palkittuja journalisteja, ovat puolestaan saaneet valmiiksi kirjan nimeltä Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra. Tämä kirja, joka on Into Kustannus Oy:n kustantama, sisältää myös kriittisiä arviointeja presidentistä. Tämän vuoksi ostin kirjan, jonka hinta on kohtuullinen eli 24,95 euroa.

4. Sauli Niinistö ei ole itse osallistunut kummankaan kirjan tekemiseen. Mörttinen ja Nurmi mainitsevat, että he tarjosivat Niinistölle tilaisuuden esittää oma näkemyksensä haastattelussa. Niinistö kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta.  

5. Tänään keskiviikkona eli kaksi päivää kirjojen ilmestymisen jälkeen Sauli Niinistö ilmoitti, että kummassakin kirjassa on virheitä ja virhetulkintoja. Niinistö kirjoitti asiasta tänään tasavallan presidentin kanslian verkkosivuilla Presidentin kynästä -palstalla. Hän otti kantaa kahteen Mörttisen ja Nurmen kirjassa esitettyyn asiaan.

6. Niistä ensimmäinen koskee Sauli Niinistön ja työmarkkinaosapuolten tapaamista joulukuun alussa 2015.  Marraskuussa 2015 Juha Sipilän hallituksen junailema kilpailukykysopimus (Kiky-sopimus) oli joutunut vastatuuleen ja sitä koskevat työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut olivat katkenneet. Tällöin Sauli Niinistö tuli hallituksen avuksi "kuin rintaman murentuessa apuun rientävä Antti Rokka", kuten kirjassa lennokkaasti kuvataan (s. 245). 

7. Kirjan mukaan Niinistö kutsui joulukuun alkupäivinä EK:n ja SAK:n ylimmän johdon luokseen aamukahvitilaisuuteen Mäntyniemeen. Niinistö oli ilmoittanut aikeestaan etukäteen vain pääministeri Sipilälle. Tilaisuuteen osallistuivat elinkeinoelämän puolelta Jyri Häkämies, Matti Alahuhta,  Antti Herlin ja Kari Jordan. SAK:ta ja palkansaajapuolta puolestaan edustivat  Lauri Lyly, Riku Aalto, Ann Selin, Jarkko Eloranta ja ATK:n Markku Piirainen.

8. Kirjan ilmestymisen jälkeen Jyri Häkämies on kertonut, ettei Niinistö tehnyt aloitetta ko. neuvonpidosta, vaan aloite oli lähtöisin häneltä. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, sillä oleellista on, että presidentin kanslia kutsui osapuolet Mäntyniemeen. Sitä paitsi Niinitö vanhana juristina osaa kyllä konstit, joilla hän saa osapuolet tai toisen niistä aloitteen muodolliseksi esittäjäksi.

9. Mörttinen ja Nurmi kertovat suorin sanoin, että tapaaminen oli salainen neuvottelutilaisuus, jossa Niinistö laittoi peliin koko arvovaltansa vedoten sekä EK:hon että SAK:hon, jotta nämä solmisivat pääministerin vaatiman Kiky-sopimuksen (s. 244). Niinistö siis halusi saada osapuolet sopimaan Kikystä. Sitä, millä tavalla hän "runnasi" tahtonsa läpi, emme tiedä. Lauri Lylyn mukaan osanottajat olivat olleet Mäntyniemessä "aika pitkään".  

10. Oliko tilaisuus salainen, kuten kirjassa kerrotaan? Sauli Niinistö on kiistänyt tämän jyrkästi. Hän selittää, että salaamisesta ei ollut kyse, sillä hän oli myöhemmin tuonut julki osanottajille Mäntyniemessä kertomansa huolen "muutamaa viikkoa myöhemmin". Tällä Niinistö tarkoittaa perinteistä Uudenvuodenpuhettaan, joka lähetettiin televisiossa ja radiossa 1. tammikuuta 2016. Mainittakoon, että osapuolet kertoivat virallisesti Kiky-neuvottelujen jatkumisesta vasta tammikuun puolivälin jälkeen 2016.

11.Täytyy ihmetellä presidentti Niinistön mainittua perustetta. Se, että hän kertoi samoja "huoliaan" pari kolme viikkoa Mäntyniemen mystisen keskustelutiaisuuden jälkeen julkisuudessa, ei tietenkään poista tilaisuuden salaista luonnetta! Se oli salainen, koska tilaisuuteen kutsuttiin vain tiettyjä henkilöitä eikä tilaisuudesta ollut lupa kertoa kellekään ulkopuoliselle.

12. Ihmetellä täytyy myös joidenkin poliittisten toimittajien samansuuntaisia väitteitä. Esimerkiksi I-S:n Timo Haapala ihmetteli tänään twiitissään sitä, että "miten tilaisuus voi olla salainen, jos koko ay-kerma oli paikalla"? Tämä retorinen tokaisu on saanut osakseen paljon "tykkäyksiä". Itse tyydyn sanomaan vain, että voi pyhä yksinkertaisuus, ovatko toimittajat todella noin naiiveja!

13. Jo se, että Mäntynimeen keskustelu- ja neuvottelutilaisuudesta eivät maan hallituksesta tienneet muut kuin pääministeri Juha Sipilä, osoittaa, että kyseessä oli nimenomaan erittäin salaiseksi tarkoitettu ja sellaisena myös pysynyt neuvonpito, jota kukaan läsnäolijoista ei saanut paljastaa ulkopuolisille. Kirjoittajat toteavat kirjassaan, että Mäntyniemen tilaisuudesta ei hiiskuttu edes valtiovarainministeri Stubbille eikä oppositiojohtaja Antti Rinteelle; kirjoittajien mukaan Niinistö halusi tällä tavoin nakertaa Alex Stubbin arvovaltaa.

14. Mäntynimen tilaisuus paljastui vasta Mörttisen ja Lauri Nurmen toissa päivänä ilmestyneestä kirjasta. Kirjoittajille siitä kertoivat SAK:n puheenjohtaja  Lauri Lyly ja kaksi anonyyminä pysyttelevää arvovaltaista vaikuttajaa. Tilaisuus pysyi siis salassa lähes kolme vuotta. Silti Niinistöllä on otsaa väittää, ettei tilaisuus ollut salainen! Perin outo ja kummallinen näkemys, en voi muuta sanoa. Uudenvuodenpuheessaan 1.1.2016 Niinistö ei maininnut tilaisuudesta sanaakaan.

15. Lauri Lylyn kirjoittajille antamista lausumista huokuu selkeä näkemys, jonka mukaan hallitukseen nähden presidentti ajoi ohituskaistaa ja että tilaisuudesta ei ollut lupa hiiskua kellekään ulkopuoliselle.  Lylyn mukaan osantottojat olivat olleet Mänthyniemessä varsin pitkään, vaikka muodollisesti kyse olikin vain aamukahvitiaisuudesta. 

16. Niinistö pääsi tavoitteeseensa, eli ilmeisesti melko pian "aamukahvien" jälkeen oli selvää, että osapuolet palaisivat neuvottelupöytään ja tulisivat hyväksymään Kiky-sopimuksen. Iiman presidentin asiaan puuttumista Kiky-sopimus olisi, kuten Lauri Lyly antaa ymmärtää, varsin todennäköisesti jäänyt hyväksymättä.

17. Mörttinen ja Nurmi pohtivat kirjassaan, ylittikö presidentti toimivaltansa kutsuessaan EK:n ja SAK:n johtajat Mäntyniemen neuvonpitoon (s. 245). Heidän mukaansa vastausta voi hakea pohtimalla, mitä olisi tapahtunut, jos tieto kokouksesta olisi vuotanut julkisuuteen joulukuussa 2015. Kirjoittajien mukaan seurauksena olisi ollut poliittinen myrsky,  koska tasavallan presidentti oli puuttunut salaisesti sen hetkisen sisäpolitiikan tärkeimpään ja kiistanalaisimpaan asiaan kertomatta siitä edes omaa taustapuolueettaan edustavalle valtiovarainministerille tai opposition edustajille.  Myös Lauri Lylyn ja kahden kirjassa anonyyminä haastatellun avainvaikuttajan kanta on samanlainen.

18. Minusta on selvää on, että presidentti puuttui Kiky-asiassa sangen arkaan ja riidanalaiseen sisäpoliittiseen asiaan, jomka osalta hänellä ei ollut minkäälaista toimivaltuutta. Hän ylitti kirkkaasti toimivaltansa rajat. Presidentti lähti ajamaan hallituksen valmisteleman Kiky-sopimuksen hyväksymistä, vaikka tiesi, miten ankarasti SDP ja muut oppositiopuolueet sopimusta vastustivat. Juuri tämän vuoksi tilaisuus piti pitää salassa eikä siitä saanut kertoa muille kuin pääministerille. 

19. Me emme  tiedä, miten innokkaasti Niinistö tilaisuudessa "runnasi" sopimuksen hyväksymistä, mutta tilaisuus kesti kauan ja Niinistö näki paljon vaivaa tavoitteeseen pääsemiseksi. Joka tapauksessa on selvää, että Niinistö on kansansuosioonsa ja karismaansa nojautuen käyttänyt suostutteluvaltaansa.

20. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Rainio on kritisoinut Niinistön toimintatapaa. Raunion mukaan Niinistö on yrittänyt häivyttää vaikutelmaa, että hän olisi pyrkinyt sekaantumaan sisäpolitiikkaan. Voi kysyä, että kun tällaisia keskusteluja on käyty, niin miksi niistä ei ole informoitu suoraan, Raunio sanoo. 

21. Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittaman kirjan pohjalta on Niinistön mukaan myös väitetty, että hän olisi painostanut Fortumia osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimalahankkeeseen, joka on tarkoitus toteuttaa venäläisen Rosatomin ja Fennovoiman yhteisvoimin. 

22. Sauli Niinistön mukaan väite on suorastaan käsittämätön. Sen tueksi ei ole edes yritetty esittää yhtään faktaa. "En ole millään tavalla ollut vaatimassa Fortumia mukaan hankkeeseen", Niinistö kirjoittaa tiedotteessaan.

23. Kyseistä asiaa käsitellään Mörttisen ja Nurmen kirjassa sivuilla 237-240 otsikon  "Kiusallinen ydinvoimalahanke" alla. Voimalahanke on Venäjälle ja presidentti Putinille tärkeä. Suomessa Fennovoima oli vuonna 2015 kuitenkin vastatuulessa. Eduskunta oli asettanut hankkeen kotimaiselle omistukselle 60 prosentin alarajan, mutta kesäkuun lopussa 2015 näytti siltä, ettei ko. ehto täyty.

24. Fortumia yritettiin kaikin keinoin sada sijoittamaan ydinvoimalaan, mutta yhtiö ei näyttänyt olevan asiasta lainkaan kiinnostunut. Vihdoin elokuussa 2015 Fortum tiedotti, että se tulee 6,6 prosentin omistuksella mukaan "suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeään" hankkeeseen. Kirjoittajien mukaan Fortum toi tällä lausumallan esiin, että valtiojohto oli pakottanut yhtiön osakkaaksi Rosatomin ydinvoimalaan.

25. Kirjoittajien mukaan "ulkopolitiikan päätöksentekoa tuntevat" ovat kertoneet, että presidentti Sauli Niinistö teki pääministeri Juha Sipilälle ja Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille tiettäväksi tilanteen vakavuuden. Suomen ja Venäjän suhteet olisivat vahingoittuneet, jos Fortum ei olisi pelastanut hanketta. Samalla olisivat vaarantuneet Fortumin miljardiomistukset Venäjällä. Kirjoittajien mukaan pörssiyhtiö Fortumista oli tullut tasavallan presidentin yhtiö, Rosatom puolestaan on presidentti Putinin yhtiö.

26. Tiedotteessaan Sauli Niinistö ei ole kiistänyt keskustelleensa ydinvoimalahankkeesta ja Fortumin osaomistuksen tärkeydestä Juha Sipilän ja Sari Baldaufin kanssa. Hän on kimmastunut lähinnä vain väitteestä, jonka mukaan hän olisi painostanut Fortumia hankkeen osakkaaksi tai vaatinut Fortumin mukaantuloa. Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi eivät ole kuitenkaan kirjassaan väittäneet Niinistön syyllistyneen suoranaiseen painostamiseen.

27. Kirjassa esitettyjen tietojen perusteella olen tullut vakuuttuneksi siitä, että Sauli Niinistö on tässäkin tapauksessa käyttänyt edellä mainittua suostutteluvaltaansa. Tähän viittaa myös kirjassa mainittu Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin lausuma (s. 240). Kirjan tekijöiden mukaan heillä on useita muitakin toisistaan riippumattomia lähteitä, jotka ovat kertoneet, että Sauli Niinistö toi tilanteen vakavuuden maan hallituksen ja Fortumin johdon tietoon, ennen kuin yhtiö pitkin hampain muutti asiassa mieltään.

28. Keskustelun, suostuttelun ja painostuksen ero saattaa käytännössä olla hiuksenhieno. Vaikka Niinistö ei omasta mielestään ole syyllistynyt kummassakaan edellä mainitussa tapauksessa minkäänlaiseen painostukseen, hänen keskustelukumppaneillaan saattaa olla asiasta aivan erilainen käsitys. He ovat voineet kokea karismaattisen Niinistön toimintatavan painostukseksi. Kun presidentti  oli ilmaissut kantansa, voidaan perustellusti olettaa, että sillä on voinut olla hänen keskustelukumppaneilleen suuri vaikutus, tai että Niinistön lausumat on koettu painostamisena.

29. Kyse on lisäksi ollut asioista, joissa presidentillä ei ole ollut lakiin perustuvaa toimivaltuuksia (valtaoikeuksia), ja keskustelut on käyty hyvin suppeassa piirissä ja ulkopuolisilta täysin salassa. Avoimuus on puuttunut tyystin. Urho Kekkonen ylitti usein valtaoikeutensa, mutta hän teki sen avoimesti, ei Tamminiemessä vieraidensa kanssa kahvia salaa ryystäen.

30. Miksi presidentin pitää ryhtyä käyttämään salaista kulissi- ja suostutteluvaltaa ja puuttumaan asioihin, jotka eivät hänelle perustuslain mukaan kuulu? Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu ulkopolitiikan johtaminen, ei sisäpolitiikkaan sekaantuminen tai valtionyhtiöiden toiminnan ohjaaminen.

1096. Niinistön ja Putinin tylsä tapaaminen

                       Kahdenkeskisessä keskustelussa oli paljon väkeä paikalla

1. Sauli Niinistön ja Vladimir ("Volodja") Putinin tapaamista on käsitelty ja hehkutettu mediassa monta viikkoa. Tapaamisen turvajärjestelyt ovat olleet ennennäkemättömän laajat ja tiukat; vastaavanlaisia Suomessa tuskin on aiemmin nähty ja koettu. 

2. Sadat suomalaiset poliisit ja rajavartiolaitoksen ihmiset ovat vastanneet Putinin ja hänen seurueensa turvallisuudesta. Venäjä ei kuitenkaan tähän tyytynyt ja luottanut, vaan lennätti tänne jo viikkoa ennen Putinin saapumista lähes sata omaa turvamiestään. Venäläiset kuljettivat suurilla rahti koneillaan Lappeenrantaan 2-3 kertaa kertaa myös valtavan määrän kalustoa, tavaraa ja ajoneuvoja. Kalusto ja tavarat oli pakattu kontteihin, jotta niiden sisältö ei paljastuisi suomalaisille. Mistä ihmeestä tällainen varovaisuus ja tiukkuus sekä tavaran ja kaluston paljous mahtaa johtua? Tätä tavallisten suomalaisten on vaikea käsittää. Kestihän presidenttien tapaaminen Punkaharjulla, laivamatka Olavinlinnaan, Savonlinnan kaupungin tarjoama päivällinen ja Olavinlinnan oopperaesitys yhteensä vain noin 10 tuntia. 

3. Putinin turvallisuudesta huolehtiminen oli venäläisille tapaamisen ylivoimaisesti tärkein asia. Mutta osaaavat suomalaisetkin mennä tässä suhteessa äärimmäisyyksiin. Poliisi kehotti Olavinlinnan lähikatujen asukkaita välttämään vierailun aikana oleskelua parvekkeilla ja sulkemaan asuntojen ikkunat,  mitä on kovasti ja täysin aiheellisesti ihmetelty. Ilmeisesti näin typerä kehotus on saatu venäläisltä turvamiehiltä, muuten sitä on vaikea käsittää.  Sukeltajat tutkivat Savonlinnan sataman pohjaa koko päivän, keskustan kaduilla oli kielletty pysäköinti tuntikausiksi ja jopa viemäriluukut avattiin ja putkia syynättiin tarkasti.  

4. Tapansa mukaan Putin saapui Savonlinnaan sovitusta ja ennalta ilmoitetusta aikataulusta pahasti myöhässä, vaikka tällä kerralla myöhästyminen kesti "vain" 40 minuuttia. Mistä Putinin toistuva myöhästely Suomen vierailuilla johtuu?  Ilmeisesti siitä, että Putin haluaa tällä konstilla lyhentää presidenttien keskusteluille varattua aikaa. Tämä johtunee suurimmakasi osaksi siitä, että Putin pitää Niinistön kanssa käytäviä keskusteluja jokseenkin turhanpäiväisinä ja tylsinä. Ymmärrän Putinia varsin hyvin, sillä tuollaisiahan nämä presidenttien keskustelut ovat aina olleet.

5. Uutisissa ja kommenteissa on koko ajan korostettu, että Hotelli Punkaharjussa Niinistö ja Putin kävivät "kahdenkeskisiä" keskusteluja. Mutta kun katsoo mainitusta  tilaisuudesta otettuja kuvia, niin huomaa, että pöydän molemmin puolin kummankin presidentin vieressä ja sivuilla istuu toistakymmentä "ukoa ja akkaa". Mitä ihmeen kahdenkeskeistä tällaisissa ryhmien välisissä tilaisuuksissa on? Vaikka tiedotustilaisuudessa korostettiin, tietenkin,  keskustelujen merkitystä ja läpikäytyjen asioiden paljoutta, kesti keskustelutilaisuus vain vajaan tunnin. Keskustelujen jälkeen pidetty presidenttien tiedotustilaisuus oli pidempi, sillä siihen kului ainakin 1,5 tuntia. Tiedotustilaisuus oli tavanmukaisen jäykkä, mikä johtui myös  siitä, että presidenttien lausunnot tulkattiin. Niinistön venäjäksi ja Putinin suomeksi. Hieman vauhtia tilaisuuteen saatiin vasta sitten, kun paikalla olleet toimittajat pääsivät esittämään presidenteille kysymyksiä.

6. Tv-kuvan perusteella presidenttien tapaamisesta jäi varsin mitäänsanomaton, valju ja jopa tylsä kuva, Kansanedustaja Pekka Haavisto osui oikeaan luonnehtiessaan Sauli Niinistön ja Vladimir Putinin Savonlinnan tapaamisen ilmapiiriä vakavaksi ja harmaaksi.

”Iloton, arkinen ja jopa vähän karu tapaaminen. Ainoa, mikä mursi ilottomuuden, oli Putinin kädenheilautus suomalaisille television välityksellä.” 

”Tuli sellainen olo, että viihtyikö kumpikaan. Molemmat olivat jollain lailla varautuneita”, Haavisto arvioi.

7. Pekka Haavisto sanoi odottaneensa Putinilta onnitteluja Suomelle, mutta ei niitä kuullut. Tässäkin kohdin Haavisto osuu napakymppiin. 

”Puuttui se lyhyt sydämellinen hetki, jolloin olisi toivotettu onnea satavuotiaalle Suomelle. Montaa lausetta ei olisi tarvittu, kun olisi kerrattu, miten tässä ollaan naapureina pärjätty sadan vuoden aikana, hyvinä ja huonoina aikoina. Onhan meillä yhteen nivoutunut historia. Se olisi tuonut tapaamiseen naapureiden välisen inhimillisyyden. Nyt mentiin vain suoraan asiaan, kauppaan ja prosentteihin, kuivahkoon asiaan. Se pieni hetki puuttui.” 

8. On hyvin merkillistä, ettei tänne varta vasten Suomen 100-vuotiasta itsenäisyyttä juhlistamaan kutsuttu Venäjän presidentti ei esitä isännälleen Sauli Niinistölle minkäänlaisia onnitteluja Suomen satavuotisen itsenäisyyden johdosta. Toisaalta Putinin kuivan ja kylmäkiskoisen tyylin ja esiintymisen kyllä ymmärtää. Vladimir Putin kuuluu nimittäin  niihin lukuisiin venäläisiin poliitikkoihin, jotka ovat sydämessään sitä mieltä, että itsenäisyyden antaminen Suomella 1917 oli Leniniltä ja bolshevikeilta paha moka ja erehdys.

9. Myös Aleksanteri-instituutin vanhempi tutkija Hanna Smith ja Ylen Moskovan kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvall ovat ihmetelleet sitä, ettei Putin kommentoinut maamme itsenäisyyttä eikä suoraan onnitellut Suomea 100-vuotisesta itsenäisyydestä, vaikka hänet oli kutsuttu Suomeen nimenomaan maan itsenäisyyden juhlavuoden tiimoilta. Kuten Kronvall totesi, tämä saattaa liittyä siihen, että virallisen Venäjän mielestä ei ole yksinomaan hyvä, että Suomi aikoinaan itsenäistyi ja muuttui suuren keisarikunnan pienestä osasta  yhteiskunnalliseksi menestystarinaksi.

10. Kerstin Kronvall, jonka ilmeistä ja esiintymisestä tv-jutussa saattoi päätellä, mitä hän itse todellisuudesta ajattelee Venäjästä ja sen pienestä suuresta johtajasta, oli oikeassa myös sikäli, että lehdistötilaisuudessa Suomea ja Venäjää yhdistävät asiat jäivät suurvaltapolitiikan varjoon, kun sekä ääneen päässeet yhdysvaltainen (CNN) että venäläinen toimittaja kysyi Yhdysvaltojen ja Venäjän kiristyneistä väleistä. Näiden asioiden esille ottaminen tiedotustilaisuudessa johti siihen, että Putinin vierailu sai selvästi enemmän kansainvälistä näkyvyyttä, kuin olisi saanut ilman sitä. Koronvall osui oikeaan myös todetessaan, että Niinistö ja Putin puhuivat  infossa vain niistä asioista ja kyysymksistä, joista Venäjä ja Suomi ovat yhtä mieltä, eivät niistä, joista ollaan eri kannalla.

Katsopas, Vladimir Vladimirovits, miten innokkaasti ihmiset vilkuttavat MINULLE! Venäjälläkin pidetään presidentinvaalit ensi vuonna. Miten sinä, Pikku- Volodja, aiot kampanjoida? - Minäkö kampanjoida? Ei minun tarvitse, rakas Väinämöiseni. Minun vastaehdokkaani ovat joko kuolleet (tapettu) ja kuopattu tai sitten ne istuvat vankilassa.

1095. Tapaamisia: Aira ja Siiri, Sauli ja Vladimir

1. Tänään tiistaina  25. heinäkuuta oli historiallinen tapaaminen, kun kaksi suomalaista yli yhdeksänkymppistä rautarouvaa Aira Samulin (90) ja hiihtäjälegenda Siiri ”Äitee” Rantanen (92), tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Tämä tapahtui Airan kotona, jonne Siiri tuli visiitille. Paikalla olivat tietenkin myös iltapäivälehdet. 

2. Aira kertoi, että vaikka he eivät ole aiemmin tavanneet, hän on kyllä seurannut Siirin uraa alusta alkaen. Äitee ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi, vaan ilmoitti, että hän on puolestaan seurannut Airan uraa mielenkiinnolla. Tapaamisen aikana kuulemma selvisi, että yhteisiä ajatuksia ja mielipiteitä löytyy yllättävän paljon. Aira kehui Siirin väkevää kädenpuristusta ja selitti, että isä oli povannut hänestäkin nuorena kilpahiihtäjää. Kohta rouvat siirtyivätkin nauttimaan omenamehun sijasta konjakkia.

3. Jos jokin rautarouvia yhdistävä tekijä pitäisi keksiä, niiin mieleen juolahtaa nimi Paavo Noponen (1930-2016). Paavo selosti yhdessä Pekka Tiilikaisen kanssa radiossa Äiteen kaikki mitalihiihdot 50-luvulla. Airan kanssa Paavolla oli läheisempi suhde, sillä hän oli 1960 -luvun loppupuolella Airan miesystävä. Aira jätti Paavon kuitenkin oitis tavattuaan 1970,  jolloin hän oli 45-vuotias, 26-vuotiaan Ekku Peltomäen. Noponen sydämistyi tästä niin kovasti, että haastoi Peltomäen kaksintaisteluun Vanhan Kirkon puistossa; tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut. Aira ja Ekku olivat naimisissa 30 vuotta (1973-2004).

4. Sauli ja Vladimir tapaavat ensi torstana Savonlinnassa, jonne Vladimir eli Putin tulee ikään kuin juhlistamaan Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Nämä kaverukset ovat tavanneet toisensa useita kertoja. Minusta jopa liian usein, sillä harvemmatkin tapaamiset olisivat riittäneet. Mutta Sauli Niinistön taktiikkaan ja vaalikampanjaan kuuluu tavata mahdollisimman usein ja paljon muiden maiden presidenttejä. Hän haluaa miellyttää ja viihdyttää suomalaisia äänestäjiä. Tässä tarkoituksessa hänen keinovalikoimaansa ovat kuuluneet mm. lukuisat valtiovierailut ja tänne vastavierailuille kutsuttujen presidenttien ja kuninkaallisten tapaaminen. 

5. Sauli Niinistö (69) tietää, että tällaiset asiat kiinnostavat suuresti suomalaista mediaa ja tiettyä osaa Suomen kansasta. Niinistö ei ole välittänyt mitään edes siitä, että osa hänen tapaamistaan presidenteistä on diktaattoreita. Putin (64) on tosiasiallisesti Venäjän yksinvaltias diktaattori, eikä Kiinan presidentti X, jonka Sauli Niinistö tapasi muutama kuukausi sitten Suomessa, jää tässä suhteessa juuri Putinia huonommaksi. Muita Niinistön tapaamia diktaattoreita ovat mm. Turkin Recep Erdogan ja Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev. Sauli ja Jenni viettivät Erdoganin hulppeassa palatsissa pari yötä, ja Kazakstanin pääkaupungissa Astanassa Sauli oikein riemuitsi päästesään syleilemään isäntäänsä hirmuhallitsija Nazarbajevia.

6. Mikä yhdistää Saulia Ja Vladimiria presidenttiyden lisäksi? Ainakin se, että molemmat ovat koulutukseltaan juristeja. Sauli opiskeli oikeustiedettä Turun yliopistossa ja Vladimir puolestaan Leningradin valtionyliopistossa. Putinin arvosanoista ei ole tietoa, mutta se tiedetään, että Sauli Niinistön koulutudistukset samoin kuin hänen yliopistosta saamansa arvosanat ovat huonoja, suorastaan kammottavan heikkoja. Sauli Niinistön ylioppilastodistuksen lukuaineiden keskiarvo oli 6,5 ja OTK-tutkintoon kuuluneet tentit hän suoritti alimmalla mahdollisella arvosanalla tt eli "tyydyttävät tiedot". Ainoastaan maa- ja vesioikeuden tentistä hän sai arvosanan ht eli "hyvät tiedot". Harvoin näkee yhtä huonoja OTK-tutkintotodistusta. Niinistö teki gradunsa esineoikeudesta professori P.J, Muukkoselle, mutta tutkielma on jäänyt kateisiin, Turun oikeustieteellisestä tiedekunnasta sitä ei ainakaan ole löytynyt.

7. Minusta Sauli Niinistö teki selvän kauneusvirheen kutsuessaan Putinin Suomen kunniavieraaksi maamme 100-vuotiasta itsenäisyyttä juhlittaessa. Putin ei todellisuudessa ole Suomen ystävä, vaan imperialistisen maan aggressiivinen johtaja, joka pohjimmiltaan ajattelee, että Lenin teki 1917 suuren virheen antaessaan Suomelle itsenäisyyden. Venäjäällä on yhä edelleen esimerkiksi useita kansanedustajia, jotka katsovat ja kuuluttavat myös julki, että Suomi sai itsenäisyyden laittomasti,  eli todellisuudessa Suomen tulisi kuulua edelleen Venäjään. Näitä käsityksiä Putin ei ole halunnut millään tavalla hillitä.

8. Vladimir Putin on diktaattori ja Venäjän naapurimaille todellinen uhkatekijä, joka anasti 4 vuotta sitten Ukrainalta Krimin niemiman ja liitti sen Venäjään. Tässä katsannossa Venäjä on tyypillinen roistovaltio ja paha sellainen kaiken lisäksi. Venäjältä lähteneet tunnuksettomat  "pienet vihreät miehet" tekivät likaisen tyän ja miehittivät Krimillä olevat strategisesti tärkeät alueet ja kohteet. Tämän jälkeen Putin vaikutti siihen, että venäjämieliset kapinalliset onnistuivat miehittää ja valloittaa Venäjän lähettämillä aseilla kaksi Itä-Ukrainan maakuntaa,  Donetskin ja Luhanskin. Venäläiset ja venäjämieliset Ukrainan kapinalliset ovat miehittäneet näitä alueita jo reilut kolme vuotta eikä Putin ole halunnut suostua Minskin sopimuksen ehtoihin, jotta sotilaallisuudet alueella voitaisiin  lopettaa.

9. Putin ja Venäjä antavat Suomen juhlia 100-vuotista itsenäisyyttään, mutta tärkeä kysymys on se, mitä tapahtuu tämän jälkeen?  Olisi tyhmää uskoa, että Suomi saisi olla Venäjältä täysin rauhassa. Suomi joutuu olemaan koko ajan varpaisillaan sen suhteen, mitä erilaisia informaatio-ja kybersodankäynnin muotoja venäläiset keksivät ja myös käyttävät jatkossa. Venäjä ja Putin painostavat koko ajan Suomea ja uhkaavat ankarilla kostotoimilla, jos Suomi rohkenisi hakea Naton jäsenyyttä. Jos näin tapahtuisi, seurauksena saattasi olla It-äUkrainan mallin mukaisesti joidenkin itärajalla olevien alueiden tai tiettyjen Suomenlahden saarien miehittäminen. Hyväuskoiset suomalaiset viranomaiset ovat sallineet venäläisten hankkia omistukseensa eri puolelta Suomea kiineistöjä ja maita strategiesti tärkeiden alueiden lähettyviltä. Itämeren turvallisuustilanne huononee koko aijan, ja syksyllä ovat edessä Venäjän ja Valko-Venäjän yhteiset suuret sotaharjoitukset Baltian m aiden naapurustossa. Venäjä  on perustanut viime aikoina Kannakselle Suomen rajan läheisyyteen uusia joukkoja ja varuskuntia. Venäläiset lentokoneet ovat toistuvasti loukanneet Suomen ja Viron ilmatilaa  jne.

10. Näissä olosuhteissa minusta ei ole ollut viisasta, että Suomen presidentti sen kun vain jatkaa Putinin jopa hieman ällöttävältä tuntuvaa liehittelyä ja mielistelyä, sillä eihän sen avulla voiteta tai saada aikaan mitään hyödyllistä ja kestävää. Vanha sanonta, jonka mukaan "ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi", pitää yhä edelleen kutinsa. Sen tulemme lähitulevaisuudessa varsin todennäköisesti tavalla tai toisella näkemään. Venäjää ja sen itsevaltiasta johtajaa ei pidä liehitellä ja hännystellä. Suomalaisten suhtautumisen Putiniin tulee olla asiallinen, muttei ei palvova ja kuvia kumartelevaa laatua. Sauli Niinistö on tavannut Vkladimir Putinin tänä vuonna jo kerran; tämä tapahtui Arkangelissa kevättavella. Se olisi aivan hyvin riittänyt. Toinen kerta ja vieläpä Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlinnan merkeissä ja yhteydessä on ainakin minusta liikaa. Saamme taas tänäkin vuonna yliannoksen Putinia tai Volodjaa. Suomen ei pidä kumartaa Venäjän johtajaa tällä tavalla, sillä Putin johtaa suurta aggressiivisesti käyttäytyvää maata, joka on yrittänyt Suomen itsenäisyyden aikana kaksi kertaa miehittää Suomen ja alistaa sen valtansa alle. Kysymyksessä on maa, jolla näyttää olevan selväpiirteiset suunnitelmat suurvalta-aseman palauttamiseksi ja siinä tarkoituksessa tarvittaessa eri verukkeilla myös tiettyjen strategisesti tärkein naapurimaille kuuluvien alueiden valloittaminen.

11. Mutta Putin tulee torstaina, tälle emme voi mitään. Miksi presidenttien tapaaminen  piti järjestää nyt, ei Kultarannassa, kuten aiemmin on ollut käytäntönä, vaan  Itä-Suomesssa ja Savonlinnassa?  Vaikea sanoa, mutta tapaamispaikka on luonnlllisesti ollut presidentti Niinistön tahto ja valinta. Tässä kohtaa tulemme taas ensi vuoden presidentinvaaleihin ja Sauli Niinistön vaalikampanjaan. Niinistö on kertonut, että hän aloittaa vaalikampanjansa vasta itsenäisyyspäivän 6.12. jälkeen, mutta kuten olen jo aikaisemmin todennut, tämä selitys ei faktisesti pidä paikkaansa, vaikka Niinistö osallistuu vaalikeskusteluihin vasta loppusyksyllä. Vaalitaisteluun ja  -kampanjaan kuuuu tietenkin paljon muutakin, ei vain tylsiä vaalikeskusteluja. Tosiasia on, että Niinistö on jo kauan sitten aloittanut valikampanjansa yleisön keskuudessa ja käy sitä sumeilematta koko ajan. Niinistön kannatusyhdistyksen perustamiseksi tarvittavia vaalikortteja on kerätty kohta jo pari kuukautta ja kerätään edelleen. Korttien keruu onnistuu tietenkin parhaiten siellä, missä on paljon ihmisiä liikkeellä ja jossa myös vaaliehdokas Niinistö itse saattuu olemaan. liikkumaan tai vierailemaan. Esimerkiksi Olavinlinnan ooopperajuhlilla, joihin myös presidentti Putin osallistuu.

12. Merkille pantavaa on, ettei Putin tämänkään vierailun aikana yövy Suomessa, vaan oleskelee täällä ainoastaan yhden päivän aikana ja rientää yöksi kiiruusti takaisin Venäjälle. Putin saapuu lentäen Savonlinnaan, jonka kentälle yleisölle on varattu tietty melko pieni ja syrjässä oleva paikka nähdä presidentit ja vilkuttaa heille, kuten tiedotteessa mainitaan. Putinin vierailua on valmistelu jo pitkää, jo monta kuukautta, kuten Itä-Suomen poliisin ylikomisario HS:ssa tänään kertoo. Muun muassa sadat suomalaiset poliisit osallistuvat jvierailun järjestelyihin ja vastaavat vierailun aikana sen turvallisuudesta.

13. Turvajärjestelyt ovat siis erittäin ja kenties jopa poikkeuksellisen tiukat.  Miksi näin? Eikö naapurimaan presidentti ja hänen hallintonsa oikein luota suomalaisten isäntien kykyyn vastata vierailun turvallisuudesta? Ilmeisesti ei, sillä Putinin vierailua varten Suomeen on jo nyt, lähes viikko ennen Putinin saapumista, lennätetty 150-200 presidentinhallinnon virkamiestä ja -naista. Varsin suuri määrä siis vieraan maan virkalijoita ja ihmisiä, joiden joukossa on tietenkin suuri joukko myös Putinin omia turvamiehiä. Kokeeko Putin vierailunsa todella noin riskaapeliksi ja turvattomaksi ja mitä hän itse asiassa pelkää? Ilmeisesti terroristeja ja näiden mahdollista iskuja, sillä mistäpä muustakaan voisi olla kysymys.

14. Venäläiset eivät ole tuoneet Putinin vierailua varten Suomeen ja Savonlinnaan ainoastaan suuren joukon omia ihmisiää ja virkamiehiään, vaan myös merkilisen suuren määrän erilaista kalustoa ja tarvikkeita. Lehtitietojen mukaan suuret venäläiset rahtilentokoneet ovat tehneet Lappeenrannan kentälle kolme lentoa, jolloin niiden sisuksista on purettu mm. useita  isoja tavarakontteja ja ajoneuvoja. On huhuttu, että Putinia varten Suomeen tuotaisiin myös vain hänen käytössään oleva limusiini. Mihin tätä tavaran ja kaluston paljouttaa tarvitaan, kun kyse on todellisuudessa vain yhden päivän vierailusta?

15. Mistä ihmeestä tässä kaikessa on oikein kysmys? Eikö suomalaisten isäntien tarkoituksena ole kestitä Putinia ja hänen retkikuntaansa suomaisilla ruuilla ja juomilla oikein viimeisen päälle? Sekä v stataPutinin ja hänen seurueensa turvallisuudesta satojen poliisien ja rajavartijoiden kanssa. Miksi päivän kestävää vierailua varten vieraat itse raahaavat tänne isoilla lentokoneilla monta kertaa kalustoa ja tavaraan sekä ilmeisesti myös ruokaa ja juomia niin paljon, että sillä elelisi herroiksi kokonainen kommpania ainakin pari viikkoa? Putinin seurueeseen kuuluu ilmeisesti myös muutama ruokien ja juomien esimaistaja, sillä vieras samoin kuin hänen taustajoukkonsa haluavat olla varmoja siitä, ettei presidentti joudu myrkytyksen kohteeksi. 

16. Kysymys voi toki olla vain siitä, että tällä kaikella rekvisiitalla ja touhottamisella Venäjä haluaa näyttää, millainen mahtimaa piskuisella Suomella on naapurinaan. Putinin vierailua seuraa ilmasta käsin Venäjän puolella erityinen tiedustelukone, jonka välityksellä Putin voi olla suorassa yhtydessä Kremliin. Näin on kerrottu. Voisiko tässä olla kysymys siitä, että Putin pelkää ulkomailla ollessaan joutuvansa kotimaassan vallankaappausyrityksen kohteeksi? Tuskin sentään. Mutta onko pelkkä sattuma, että juuri Putinin vierailun alla Itämerelle ja Suomenlahdelle seilaa maailman suurin, 172 metriä pitkä venäläinen ydinsukellusvene Dmitri Donskoi ja sen vanavedessä Suomen lähialueelle saapuu toinen raskas venäläinen sota-alus eli ydinristelijä Pjotr Veliki (Pietari Suuri)? 

17. Kaikki on niin suurta ja niin mahtavaa! Presidnettien keskustelut noudattelevat tietenkin vanhaa kaavaa, jonka mukaan Vladimir Putin puhuu lähes koko ajan, tulkki tulkkaa ja Sauli Niinistö kuuntelee. Toki Niinistö voi keskustella Putinin kanssa "mistä vain", kuten hän on uutistoimisto Tassille vierailun alla antamassaan haastattelussa leuhkinut. Kokonaan eri asia on, onko Niinistön lausumilla ja sanoilla minkäänlaista vaikutusta ja merkitystä Putinille. Keskustelut käydään Hotelli Punkaharjussa, jossa jo keisari Aleksanteri I kävi ja yöpyi. Hotelli on keisari Nikolai I:n avustuksella rakennuttu. Keskustelujen jälkeen herrasväki seilaa höyrylaivalla Savonlinnaan, jossa kaupunki tarjoaa vieraille illallisen. Kun vatsat on saatu täyteen, korkeat vieraat siirtyvät Olavinlinnaan ja oopperajuhlille seuraamaan venäläisen Bolshoi-teatterin esittämää ja Pjotr Tsaikovkin säveltämää Jolanta-oopperaa. Esitys tapahtuu - tietenkin - venäjäksi.

18. Vaikka kyse on Suomen 100-vuotisesta itsenäisyydestä ja sen juhlinnasta, vierailu tapahtuu silmään pistävällä tavalla varsin venäläisin menoin ja ehdoilla. Presidenttien keskustelut käydään keisari Venäjän Nikolai I:n rakennuttamassa puuhotellissa, jossa myös Venäjän keisari Aleksanteri I on vieraillut. Oopperanumeroksi on valittu venäläisen säveltäjän teos, jonka esittää venäläinen teatteri venäjän kielellä. Eikö Putin olisi tullut viedä seuraamaan jotakin suomalaista musiikkiesitystä tai oopperaa, kuten esimerkiksi Joonas Kokkosen säveltämää Viimeiset kiusaukset -oopperaa, joka kertoo Paavo Ruotsalaisesta. MIksi Sauli Niinistö ja muut suomalaiset isäännät päättivät tässäkin kohdin mielistellä venäläistä vierasta ja yleensä venäläisiä, vaikka ollaan nimenomaan ja ainakin toistaiseksi täysin suomalaisella maaperällä? 

19. Sauli Niinistö laskee, että Putinin vierailu on menestys erityisesti hänelle itselleen  ja hänen menossa olevlle vaalikampanjalleen. Savonlinnaan saapuu paljon äänestysikäisiä ja -haluisia suomalaisia seuraamaan, miten sulavasti meidän Herra Presidenttimme seurustelee korekan venäläisen vieraansa ja tämän seurueen kanssa. Niinistön vaaliavustajat tyrkyttävät kilvan Niinistön kannattajakortteja ihmisten allekirjoitettaviksi ja "kauppa" käykin varmaan ihan kivasti. Onhan Savonlinna tässä katsannossa sentään täysin eri asia kuin pieni Naantali ja Kultaranta, jonne yleisö ei pääse läheltä seuraamaan valtiovierailua.

                    Toisen presidentin takki näyttäisi hieman kiristävän...

1019. Venäjä saneli rajasopimuksen ehdot

                                    Putin määritteli rajasopimuksen sisällön 

1.  Termillä nootti on valtioiden välisissä kanssakäymisissä vakiintunut merkitys. Se on valtion kirjallinen tiedonanto tai kysymys toiselle valtiolle. Yleensä nootilla ilmaistaan tyytymättömyyttä toisen valtion tilanteeseen tai ehdotetaan ratkaisua tietyyn ongelmaan tai pyydetään selvitystä asiasta.

2. Suomessa sanalla nootti on ollut hieman pelottava kaiku. Reilut 50 vuotta sitten eli tarkalleen 30.10.1961 Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromyko nimittäin jätti Moskovassa Suomelle nootin, jossa se YYA-sopimukseen vedoten esitti konsultaatioita "toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Saksan liittotasavallan (Länsi-Saksan) ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhan johdosta". Nootti kytkeytyi 1961 tapahtuneeseen Berliinin kriisiin.

3. Suomessa nootti otettiin pelolla vastaan ja meillä alettiin puhua yleisesti noottikriisistä. Nootin jättämisen aikana presidentti Urho Kekkonen oli valtiovierailulla Yhdysvalloissa ja parhaillaan Havaijilla, kun tieto nootista levisi julkisuuteen. Eräiden Kekkosen seurueessa mukana olleiden henkilöiden mukaan Kekkonen ei vaikuttanut lainkaan yllättyneeltä, kun hänelle kerrotitin nootista, vaan hän oli lähtenyt ensitöikseen - uimaan. 

4. Urho Kekkonen osasi siis odottaa noottia. Tutkijat ovat nykyisin laajasti sillä kannalla, että nootti oli tilaustyötä, eli Kekkonen oli suunnitellut nootin yhdessä neuvostoliittolaisten kanssa. Nootin taustalla oli Neuvostoliiton halu vaikuttaa vuoden 1962 presidentinvaaleihin, turvata Kekkosen uudelleen valinta ja kaataa Kekkosta vastaan muodostettu Honka-liittto. Hanke onnistui täydellisesti, sillä suomalaiset pelästyivät pahanpäiväisesti, Honka-liitto hajosi, Kekkonen hajotti eduskunnan, matkusti junalla ensin Moskovaan  - Luumäen asemalle Kekkosta saattamaan kokoontunut väkijoukko lauloi "Jumala ompi linnamme" - ja sieltä Siperian Novosibirskiin, missä hän tapasi 24.11.1961 pääsihteeri Nikita Hrusthovin. Neuvottelut sujuivat hyvin, sillä Neuvostolitto luopui konsultaatioista ja Kekkonen saattoi palata Suomeen, jossa hän sai sankarin vastaanoton. Kekkosta ylistettiin siitä, miten hän oli nerokkuudellaan pelastanut Isänmaan, ja hänet valittiin 1962 vaaleissa suurella äänten enemmistöllä jatkamaan tasavallan presidenttinä. Kansa kyllä tiesi jo tuolloin, että noottikriisi oli sovittu juttu ja että Kekkonen, jonka peitenimenä oli KGB:n asiakirjoissa "Timo",  oli manööverillään huiputtanut ja pelästyttänyt suomalaiset pahanpäiväisesti. Muistan itse hyvin vuoden 1961 noottikriisin ja seuraavan vuoden presidentinvaalit.

5. Se noottikriisistä. Mennäänpä sitten toiseen ja ajankohtaiseen noottiin. Eilen ja tänään on nimittäin uutisoitu eri tiedotusvälineissä ulkoministeriön muistiosta ja siihen liittyvästä Venäjän ulkoministeriön Suomelle 22.3.  Moskovassa luovuttamasta nootista. Se koskee Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen liikenteen rajoittamista. 

6. Suomeen saapui viime vuoden loppupuolella ja tämän vuoden alussa edellä mainittujen rajanylityspaikkojen kautta Venäjältä lähes 1 800 turvapaikanhakijaa, joista suurin osa on lähtöisin Afganiasta ja Venäjän eräistä naapurivaltioista. Turvapaikanhakijoiden suuri määrä yllätti Suomen viranomaiset, sillä aikaisemmin Venäjä oli vuonna 1994 uudistetun sopimuksen mukaisesti estänyt ilman asianmukaisia papereita liikkeellä olevien ihmisten pääsyn rajalle. Suomeen saapui viime vuoden loppupuolella lähinnä Tornion kautta yli 30 000 muun muassa Irakista ja Syyriasta paennutta turvapaikanhakijaa. Suomi olisi joutunut vaikeaan tilanteeseen, jos itärajan vuoto olisi jatkunut, sillä tällöin Venäjältä olisi saattanut tulla Suomeen venäläisten viranomaisten suosiollisella myötävaikutuksella ehkä jopa 100 000 turvapaikanhakijaa.

7. Suomi yritti kuumeisesti löytää ratkaisua, jolla laiton eli vuoden 1994 tehdyn rajasopimuksen vastainen maahantulo itärajan yli voitaisiin estää. Hallituksen asianomaiset ministerit (Petteri Orpo ja Timo Soini etunenässä) ja virkamiehet neuvottelivat kuukausia venäläisten kanssa. Sisäministeri Orpo tapasi venäläisen kollegansa, jonka toimivaltaan rajavalvonta-asiat eivät kuitenkaan Venäjällä kuulu; rajavalvontaviranomaiset ovat naapurimaassa turvallisuudesta vastaavan FSB:n alaisia. Pääministeri Juha Sipilä otti asian esille tavatessaan Venäjän pääministeri Dmitri Medvedevin Moskovassa. Ilman tulosta, sillä  Medved lähinnä vain levitteli käsiään ja totesi, etteivät venäläiset voi tehdä asiassa mitään. Ulkoministeri Timo Soini väläytti yksipuolisia toimia eli käytännössä ko. rajanylityspaikkojen sulkemista, mutta Suili Niinistö tukki nopeasti Soinin suun. Suomalaiset ja venäläiset korostivat korostamasta päästyään, että ratkaisua haetaan kahdenvälisisesti, ei siis EU:n tasolla, vaikka Suomen itäraja on myös Schengen-alueen ja EU:n ulkoraja. 

8. Siitä, miten rajaneuvottelut etenivät, saatiin eilen uutta tietoa, kun ulkoministeriön asiaa koskeva muistio tuli julki. Suomi esitti 10. helmikuta  Venäjälle, että Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemien käyttöä rajoitettaisiin niin, että ne olisivat toistaiseksi avoinna Suomen, Venäjän ja EU- ja ETA -maiden sekä Sveitsin kansalaisille. Venäjä ei hyväksynyt ehdotusta, vaan halusi sopimuksesta joko Suomen tai Venäjän tai vaihtoehtoisesti EU:n ja Euraasian unionin välisen. Jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan Suomen sopijapuolina olisivat olleet Venäjän lisäksi muun muassa Kazakstan, Armenia ja Kirgisia.

9. Venäjä ja presidentti Vladimir Putin halusivat, että rajakysymystä koskeva ongelma ratkaistaisiin kahdenvälisesti ja sopimus vahvistettaisiin korkealla tasolla eli maiden presidenttien kesken. Tässä tarkoituksessa Putin kutsui Sauli Niinistön Moskovaan. Niinistö Moskovan vierailu toteutui 22. maaliskuuta. Oliko maiden välillä päästy jo ennen Niinistön matkaa käytännössä sopimukseen, ei tiedetä. Eilen tuli kuitenkin tietoon, että samana päivänä eli 22.3., jolloin Niinistö saapui Moskovaan, Venäjän ulkoministeriö esitti Suomelle nootin siitä, miten rajaylityskysymys tulisi ratkaista. Nootti oli virallinen vastaehdotus Suomen ulkoministeriön 10.2. tekemään ehdotukseen. 

10. Nootissa Venäjä esitti Suomelle, että Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkojen liikennettä rajoitettaisiin siten, että ne olisivat avoinnan vain Suomen, Venäjän ja Valko-Venäjän kannsalaisille sekä heidän kanssaan matkustaville perheenjäsenille näiden kansalaisuudesta riippumatta. Ts-Venäjä ei sallinut, että rajanylityspaikat olisivat avoinna myös Euroopan unionin kansalaisille. Valko-Venäjän mukaantuloa nootissa perustellaan Venäjä ja Valko-Venäjän valtioliitolla ja yhteisellä rajapolitiikalla. 

11. Ulkoministeriön muistiosta ilmenee, että Suomi hyväksyi Venäjän ehdotuksen sellaisenaan. Suomi antoi siten periksi Venäjälle laittoman maahantulon estämisestä käydyissä neuvotteluissa. Olisiko Suomi voinut tehdä jotakin toisin? Tuskinpa tai olisi, mutta Venäjä ei olisi Suomen haluamiin ehtohin suostunut. Niinistön kutsuminen Moskovaan ja nootin esittäminen Suomelle juuri Niinistön ollessa tapaamassa Putinia, oli Venäjältä oiva taktinen veto. Venäläiset tiesivät, että Suomi halusi rajakiistaan edes jonkinlaisen sopimuksen ja ettei Niinistö olisi halunnut palata Moskovasta täysin tyhjin käsin. Nyt Niinistö sai haluamansa sulan hattuun - sopimuksen sisällöstä viis! 

12. Suomen kahdella Lapissa olevalla raja-asemalla rajoitetaan Venäjän tahdosta EU- ja ETA-kansalaisten liikkumista. Oikeuksien rajoittamista perustellaan ulkoministeriön muistiossa toteamalla, etteivät EU- ja ETA-maiden kansalaiset juurikaan käytä Sallan ja Raja-Joosepin rajanylityspaikkoja. Itärajalla sijaitsevat muut kansainväliset rajanylityspaikat pysyvät avoinna myös EU-/ETA-valtioiden ja Sveitsin kansalaisille.

13. Noottienvaihdolla syntneellä sopimuksella muutetaan yli 22 vuotta sitten vuonna 1994 Suomen ja Venäjän välillä solmittua sopimusta valtakunnanrajan ylityspaikoista. Sopimus tuli virallisesti voimaan viime sunnuntaina. Kyseessä on väliaikainen sopimus, joka on voimassa 180 päivää ja päättyy siis jo lokakuun alkupuolella. Nämäkin kohdat tulivat sopimukseen Venäjän aloitteesta, johon Suomi myöntyi.

14. Ratkaisun väliaikaisuus ja sopimuksen lyhyt kesto on ongelmallista, mutta tätä UM, hallitus ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunta eivät ole - tietenkään - halunneet myöntää. Itärajan ylityspaikoista joudutaan myös jatkossa neuvottelemaan Venäjän kanssa ties kuinka monta kertaa. Venäjän sanelupolitiikan on syytä pelätä jatkuvan. Venäjä voi halutessaan rajasopimuksen estämättä ohjata Suomeen pyrkiviä turvapaikanhakijoita muille raja-asemille ja painostaa Suomea erilaisissa asioissa. Mm. Heidi Hautala ja Alpo Rusi ovat pitäneet sopimusta "hyvin epämiellyttävänä". Hautala on arvostellut voimakkaasti Suomen kantaa suostua kahdenvälisiin neuvotteluihin Venäjän kanssa asiassa, jossa on kysymys myös EU:n kansalaisten liikkumisvapaudesta ja sen rajoittamisesta. Sisäministeri Petteri Orpo on informoinut rajasopimusneuvottelujen kulusta eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa, jonka jäseniä on vannotettu vaikenemaan Orpon kertomista asioista.

999. Rautaa rajalle!

1. Sisäministeri Petteri Orpo (kok) esikuntineen keskusteli eilen venäläisen kollegansa Vladimir Kolokoltshevin kanssa. Neuvottelu pidettiin julkisuudelta piilossa Köningstedtin kartanossa. Tilaisuus alkoi vasta illalla eikä sen jälkeen pidetty tavanmukaista tiedotustilaisuutta. On tämä salaperäistä!

2. Petteri Orpo, joka on gallup-kyselyissä noteerattu Juha Sipilän hallituksen parhaimmaksi ministeriksi ja josta povataan kokoomuksen seuraavaa puheenjohtajaa, piti oman infonsa tänä aamuna. Mitä uutta saimme kuulla ja tietää itärajan tilanteesta eli siitä, että Venäjä on päästää useita eri kansalaisuutta edustavia pakolaisia, joila ei ole Schengen-viisumia, Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemien kautta Suomeen? Itärajan takaa saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä alkoi kasvaa reipasta vauhtia jo viime vuoden puolella, ja tämän vuoden aikana idästä Suomeen on ehtinyt tulla jo 400-500 pakolaista. Puolen vuoden aikana Venäjältä on tullut Suomeen noin 1 000 turvapaikanhakijaa.

3. Ministeri Orpolla on ollut asiasta mitään uutta kerrottavaa. Hän puhui ja vastaili kysymyksiin vain yleisellä tasolla ja ympäripyöreästi. Tuttua liirum laarum -selittely-yrityksiä tilanteessa, jossa ministerit ja hallitus eivät näköjään tiedä, mitä tapahtuu ja miten veli-venäläisen kanssa tulisi toimia. Saimme kuulla, että eiliset neuvottelut oli käyty "avoimesti" ja "yhteistyön hengessä". Neuvotteluja tullaan kuulemma jatkamaan samanlaisessa hengessä. Joku yhteinen neuvottelukunta tai työryhmä on tarkoitus panna pystyyn ja jokin sopimus aiotaan solmia.  

4. Petteri Orpon aamuinen esiintyminen oli hieman "orvontuntuista", ponnetonta ja vaivautunutta. Suomen pitäisi saada turvapaikanhakijoiden vyöry Venäjältä välittömästi lakkaamaan, sillä maan talous ei enää kestä tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien uusien pakolaisten hyysäämistä. Vaikka tulleille pakolaisille ei myönnettäisi turvapaikkaa, heidän palauttamisensa takaisin Venäjälle tuskin onnistuisi. 

5. Mutta se, miten tämä temppu tehdän, ei ole vielä Petteri Orpolle eikä koko hallitukselle selvinnyt. Tilanne ei parane uusien työryhmien perustamisella tai uusien rajasopimusten laatimisella; Suomella on Venäjän kanssa jo nykyisin voimassa useita rajavalvontaa ja rikoksentorjuntaa koskevia sopimuksia. Venäjän viranomaiset voisivat vaikka heti omilla toimillaan poistaa ongelman, mutta tätä venäläiset eivät halua tehdä, vaan he tahtovat näköjään vain pitkittää koko ajan kriisiytyvää tilannetta, josta aiheutuu Suomelle vaikeita ongelmia. 

6. Selväksi on käynyt, että itäpakolaisten saapumisessa on kysymys venäläisten rikollisjärjestöjen organisoimasta liiketoiminnasta ja ihmiskaupasta, johon korruptoituneet venäläiset raja- ja turvallisuusviranoamiset ovat sotkeutuneet. Tämä asia näyttää selvinneen myös presidentti Sauli Niinistölle, joka viikko pari sitten kyseli, että "tästäkö asiassa on kysymys". On kerrottu, että Venäjällä toimintaa ohjaisi, Kremlin ja presidentti Vladimier Putinin siunauksella, maan turvallisuuspalvelu FSB, jonka alaisuuteen myös rajaviranomaiset kuuluvat. 

7. Suomen poliittinen johto ja ylimmät virkamiehet yrittävät lähinnä vain rauhoitella ihmisiä toistelemalla, että "tilanne on nyt hyvin herkkä". Pääministeri Juha Sipilä ei ole pukahtanut koko asiasta oikeastaan yhtään mitään. Ainoa edes hieman räväkämpi lausunto saatiin viikonvaihteessa Lapissa matkailleelta ulkoministeri Timo Soinilta, joka väläytti mahdollisuutta sulkea itäraja, jollei muu auta. Soinin lausunto oli kuitenkin suunnattu lähinnä perussuomalaiselle kannattajakunnalle. Takaisin Helsinkiin saavuttuaan Soini palasi kiltisti ulko- ja sisäpoliittiseen ruotuun ja yhtyi tilanteen "herkkyydestä" paasaavien poliitikkojen kuoroon.

8. Sauli Niinistö näyttää yhdessä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunnan (Utva) kanssa päättäneen, että asiassa edeteään maltillisesti ja niin, ettei suomalaisten kannata kovin paljoa julistaa ja julkistaa suunnitelmiaan. Seuraava askel, jota Petteri Orpo toisti aamulla usemman kerran, on pääministeri Juha Sipilän ylihuomenna perjantaina tekemä Pietarin matka, jolloin hän tapaa pääministeri Dimitri Medvedevin. Sipilä on ulkopoliitikan saralla kuitenkin täysin kokematon, Medvedev puolestaan on sysätty Venäjällä maan johtamisesta Putinin toimesta sivuraiteelle. FSB:n  ei ole Medvedevin, vaan Putinin komennossa. Sipilän matka ei siten luultavasti edistä itärajalla olevan ongelman ratkaisua yhtään.

9. Juha Sipilän Pietarin matkan jälkeen presidentti Niinistön olisi jo korkea aika näyttää, onko hänessä miestä saamaan ratkaisua asiaan. Ukrainan kriisin alkuvaiheessa Niinistö kyllä esiintyi hyvin aktiivisesti ja tomerasti, soitteli huolesiissan Vladimir Putinille ja pyrki ja pääsikin tapaamaan Vladimir Putinia Venäjällä. Matkan tulokset tosin jäivät, kuten jo etukäteen oli hyvin tiedossa, olemattomiksi, mutta hyvä ja näyttävä yritys kuitenkin. Mutta kun isänmaa Suomea uhakaa ja kohtaa vakava kriisi ja rajaselkkaus Venäjän taholta, presidentti on hissun kissun ("kusi sukassa") vaiti, hyssyttelee ja virkkaa vain muutaman sanan lehdistölle maakuntamatkallaan Laitilassa. Jo on aikoihin eletty!

10. Kyllä tämä ei ole sitten yhtään mukavaa! Suomen presidentin pitäisi antaa vakavassa tilanteessa isännän äänensä kuulua. Hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa ja maan suhteita Venäjään. Hänen tulisi tarttua puhelimen kampeen ja soittaa Vladimir Putinille vähintään joka toinen päivä ja sanoa Vladimirille suorat sanat vaikkapa tähän rautaa rajalle -tyyliin: "Mitä pirua te helevetin venäläiset oikein meinaatte ja ajatte takaa touhullanne! Jollette heti lopeta rahtaamasta kaiken maailman afgaaneja, nigerilaisia sun muuta väkeä itärajalle ja kuskaamasta niitä Suomen puolelle, niin minä takaan ja alleviivaan, että joka ikinen raja-asema itärajalla pannaan välittömästi kiinni; kuulemiin! Halloo, oleks sä vielä siellä? Mun piti sanomani vielä, että …äläs nyt keskeytä...niin, että on meillä muitakin keinoja saada tämä hemmetin  homma loppumaan, jos tarvitaan. On, on, kuulit ihan oikein. Ja nämä Suomen puolelle jo saapastelleet paperittomat ihmiset otatte kiltisti ja mukisemati takaisin…joo, otatte, otatte niin kuin mä jo sanoin.. tai me kuskataan ne itse teitin puolelle…onko selvä? Loppu"!

952. Kultaranta III

                                              Sieltä ne taas tulevat...

1. Se on taas täällä, ei siitä näköjään mihinkään pääse! Jokakesäinen riesa siinä missä Seinjäjoen Tangomarkkinat, Kuopio tanssii ja soi, Kuninkuusravit, Savonlinnan Oopperajuhlat, Kalevan Kisat, Porin Jazz ja Suomi Areena, sekin tietysti Porissa. On meillä näissä kestämistä.

2. Tässä on siis kyse presidentti Sauli Niinistön isännöimistä Kultaranta-keskusteluista Naantalissa. Nyt vietetään jo Kultaranta-kolmosta, sillä tämä on jo kolmas kerta, kun  näitä telttakokouksia pidetään. Keskustelua käydään hienosti sanottuna - siis presidentin kanslian julkaiseman tiedotteen mukaan - "niin kansainvälisen tilanteen laajemmasta kehityksestä kuin Suomen kansallisesta turvallisuudesta".

3. Mistä edellisissä Kultaranta-keskusteluissa puhuttiin? Hyvä kysymys, sillä ainakaan minulle ei ole jäänyt noista keskusteluista minkänlaista mieli- tai muistikuvaa, vaikka niitäkin tuli telkkarista jonkin verran katsottua. Piti siis tarkistaa eli katsoa netistä. Viime vuonna Kultarannassa aiheina olivat, yllätys yllätys, myös Venäjän kehitys, Euroopan tilanne, kyber- ja informaatioturvallisuus sekä puolustuksen kehittäminen. Lisäksi viime vuonna keskusteltiin Suomen taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta uudistumiskyvystä. 

4. Itse asiassa tänä vuonna Kultarannassa keskustellaan tismalleen tai ainakin suurimmaksi osaksi aivan samoista teemoista kuin viime vuonnakin. Ulko- ja turvallisuuspoliitikan keskiössä on jälleen Ukrainan tilanne ja kotimaan osalta Suomen huono, oikeastaan entistä vain huonompi taloustaantuma. Myös tilaisuuden kulku noudattaa samoja latuja kuin viime vuonnakin. Tänä vuonna keskustelijoiksi ei ole kuitenkaan pyydetty Paula Lehtomäkeä tai Sofi Oksasta, jotka kävivät viime vuonna puhumassa Kultarannan teltassa. 

5. Sauli Niinistö avasi happeningin eilen puheella, jossa hän kyseli Urho Kekkosen sanoja mukaillen aiheesta "Onko Suomella kanttia uudistua"? Kekkonen kirjoitti aikanaan, se taisi olla jo -50-luvulla, otsikolla "Onko maallamme malttia vaurastua"? Toki malttia löytyi 50-luvulla ja sitä olisi nytkin, mutta vaikka malttia ja kanttia olisi, niin kukaan ei tunnu oikein tietävän, mitkä ovat ne keinot, joiden avulla Suomi ja sen talous voisivat uudistua. Ei tiedetä, vaikka meillä vilisee suorastaan laumoittain taloustieteen tutkijoita ja ekonomisteja vähän joka lähtöön tai paikassa eli esimerkiksi kaikissa yliopistoissa, korkeakouluissa - Sibelius Akatemiaa lukuun ottamatta - kauppaopistoissa, instituuteissa, palkansaajajärjestöissä, Etelärannassa, pankeissa, VM:ssä, TEM:ssä ym. lukemattomissa virastoissa, yrityksissä, järjestöissä jne.

6. Ekonomisteja ja taloustieteen tutkijoita koulutetaan ympäri Suomea niin runsaasti, että on lähes ihme, mihin ne kaikki mahtuvat, mihin niitä tarvitaan, mitä ne oikeastaan tekevät, mitä niiden ylläpito maksaa jne. Yksi asia on kuitenkin saletti: kukaan näistä sadoista tai tuhansista ekonomisteista ei ole kaksinyt keinoja, joilla Suomen talouselämä saataisiin lamasta uuteen nousuun, kukoistuksesta nyt puhumattakaan! Ennen vanhaan yritykset hakivat palvelukseensa "ekonomia, merkonomia tai jotain muuta reipasta miestä", mutta nyt tämä ei enää riitä, vaan työnhakijan pitää olla ekonomisti ja tutkija.

7. Viime vuonna Sauli Niinistö yllätti Kultarannan kokouksen jälkeen kaikki, ei vain Suomessa vaan myös Euroopassa, ilmoittamalla matkustavansa Sotshiin, jossa hän elokuussa tapasi presidentti Vladimir Putinin. Näin siitä huolimatta, että kaikkien muiden EU-maiden päämiehet olivat asettaneet Putinin käytännöllisesti katsoen tapaamiskieltoon, koska katsoivat, että Ukrainan kriisin takia heidän ei ollut sopivaa tavata Venäjän presidenttiä. Muistaako joku, oliko Niinistön Sotshin matkasta jotain hyötyä a) Euroopalle, b) Suomelle tai c) Ukrainan kriisin ratkaisulle? Ei se mitään, vaikkei muistaisikaan, sillä vastaus kaikkiin kohtiin on selvä: matkasta ja Putinin tapaamisesta ei ollut minkäänlaista konkreettista hyötyä. Ukrainan kriisi paheni Niinistön matkan jälkeen entisestään. 

8. Tänä vuonna Sauli Niinistö yllätti taas kaikki, mutta viime vuotisesta viisastuneena nyt jo ennen Kultarannan kokousta. Hän ilmoitti nimittäin viime viikolla, että jep, jep, tapaan Vladimir Vladimirovitsin tiistaina 16.6. (siis huomenna) Moskovassa.

9. Kun Niinistöltä eilen pidetyssä tiedotustilaisuudessa kysyttiin, mitä hän vastaa niille, jotka arvostelevat Valadimir Putinin tapaamista ja sanovat - kuten myös vuosi sitten - ettei Venäjälle pitäisi tässä tilanteessa mennä, Niinistö oli politiikan vanhana kehäketuna närkästyvinään. "Kuka arvostelee", hän kysyi tuohtuneena, ja ryhtyi muistelemaan viime elokuussa keskellä Ukrainan kriisiä tekemäänsä Sotshin matkaa. Niinistö väitti, että itse asiassa "kukaan länsimaissa" ei ollut edes ihmetellyt hänen Sotshin matkaansa. Niinistön mukaan arvostelua oli esittänyt  "ihan tasan tarkkaan yksi virolainen ministeri", joka ei ollut puhunut  ennen lausuntoaan oman presidenttinsä (Toomas Hendrik Ilves) kanssa, sekä "pari niin sanottua asiantuntijaa samalta suunnalta". 

10. Kyllä kansa tietää! Todellisuudessa nimittäin lukuisat ihmiset ja eri "kansalaispiirit" - ihmettelivät viime vuonna suuresti Niinistön matkaa ja nimenomaan arvostelumielessä. Mutta eihän presidentin tarvitse kansan mielipiteestä välittää. Hänelle riittää, että kansa on valinnut hänet virkaansa, pitkööt siis presidentin toimikauden ajan mölyt mahassaan. Muiden maiden valtionpäämiehet ja poliittiset johtajat eivät toki lähde julkisesti mollaamaan Niinistöä ja arvostelemaan hänen intoaan tavata Putin. Eri asia on, mitä he oikeasti ajattelevat ja keskenään asiasta ja Niinistön "tempauksesta" puhuvat.

11. Kansa kestää presidentin matkat ja sallii hänen tavata Putinia niin usein kuin tahtoa ja sisua riittää ja sielu sietää. Tästä ei ole kysymys. Eri asia on, onko näistä Niinistön Venäjän matkoista minkäänlaista todellista hyötyä. Monet ovat sitä mieltä, että yksinomaan keskusteluyhteyden ylläpitämiseksi Niinistön ei kannata tai näissä olosuhteissa edes pidä tavata Putinia. Vladimirin kanssa voidaan toki keskustella, mutta Suomen presidentiltä tämän luulisi onnistuvan myös puhelimen välityksellä. 

12. Jos presidentit tapaavat keskenään, niin Suomen presidentin ei tulisi rajoittua puhumaan Putinin kanssa pelkästään joutavia kansainvälisistä asioista, vaan hänen pitäisi ottaa reippaasti esille myös Suomen kannalta tärkeitä kysymyksiä. Yksi tällainen asia on venäläisten jatkuva halu ostaa Suomesta ja myös maan puolustuksen kannalta strategisesti tärkeiden alueiden naapurustosta kiinteistöjä, vaikka suomalaisilla ei puolestaan ole mitään mahdollisuutta ostaa kiinteistöjä Venäjältä.

13. Kultarannassa oli nyt ensimmäistä kertaa myös kansainvälisiä puhujavieraita, eli Brookings-instituutin johtaja, Yhdysvaltain entinen varaulkoministeri Strobe Talbott, Kansalaisaloitteiden komitean (mitähän tuokin mahtaa tarkoittaa) puheenjohtaja, Venäjän entinen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin sekä Münchenin kansainvälisen turvallisuuskonferenssin puheenjohtaja Wolfgang Ischinger. He kävivät aamutuimaan keskustelua aiheesta ”The World Disorder?”. Kudrin esitti tavanmukaisia Venäjän politiikkaa puolustelevia latteuksia Ukrainan kriisistä. Talbott sitä vastoin pelasti Putinia ravistselevalla tiukalla puheenvuorollaan koko keskustelun.

14. Muissa istunnoissa käsitellään Suomen haasteita, länsimaita ja demokratian tilaa, Venäjän kehitysnäkymiä sekä tiedustelua, terrorismia ja turvallisuutta. Puolilta päivin pääministeri Juha Sipilä aloitti istuntorupean lukemalla paperista puheen, jonka piti istunnon otsikon mukaan käsitellä teemaa "Suomen rooli yhä epävarmemmaksi muuttuvassa maailmassa". Sipilä keskittyi kuitenkin käsittelemään lähinnä vain hallituksensa ohjelmaa, eli  pääministeri ei edes yrittänyt vastata siihen kysymykseen, jota keskustelun oli määrä koskea.

15. Tapahtumaan oli kutsuttu noin sata ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri tahoilta. Osallistujien joukossa oli nykyisiä ja entisiä poliittisia päättäjiä ja tutkijoita (ekonomisteja) sekä hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia.Toimittajia näkyi olevan paikalla yllättävän runsasti, sillä melkein joka kolmas tai ainakin neljäs paikallaolijoista edusti jotain tiedotusvälinettä alkaen Timo Haapalasta ja Pekka Ervastista ja päättyen Jälkiviisaiden Kreeta Karvelaan. Vain Kalle Isokallio, Jari Tervo ja Stan Saanila näyttivät loistavan poissaolollaan.

16. Tätä  kirjoittaessani Kultarannasta on näkemättä ja kuulematta vielä loppuyhteenveto. Mutta tuskinpa siinäkään mitään yllätyksiä koetaan. Kultaranta -kokous oli tänäkin vuonna aika lattea ja mitäänsanomaton tilaisuus, jonka tarpeellisuus voidaan ylipäätään kyseenalaistaa. Pahoin kuitenkin pelkään, että tämä tylsä happening on tullut meille jäädäkseen. 

17. Kun katselin n. klo 13 aikaan tv:stä keskustelua, torkahdin siinä vaiheessa, jolloin puheenvuoro annettiin Metsäliittoa edustavalle vuorineuvos Kari Jordanille. Herätessäni telkkarissa oli jo menossa Kyläsairaala- sarja; sekin on uusinta viime vuodelta. 

18. Ensi vuonna ja vielä sitä seuraavanakin vuonna sama karavaani ja samat naamat saapuvat Kultarantaan; Sauli Niinistön toimikausi kestää vuoteen 2018 asti.  Mistähän silloin keskustellaan? Arvaus: Mistäpä muusta kuin Ukrainan kriisistä, Venäjän naapurimaihinsa kohdistamista uhista sekä Suomen talouden entisestään heikentyneestä tilasta, suorastaan rapakunnosta.