1046. Henri Kontisesta Vuoden urheilija 2016?

                                  Henri Kontinen ja John Peers eilen Lontoossa

1. Vuoden urheilija on valittu Suomessa vuodesta 1947 lähtien. Valinta perustuu urheilutoimittajien äänestykseen. Palkinto luovutetaan Suomen urheilugaalan yhteydessä seuraavan vuoden tammikuussa.

2. Suomalaiset urheilijoiden kansainvälinen menestys 2016 on ollut yleisesti ottaen vaatimatonta luokkaa. Rion kesäolympiakisat menivät suomalaisilta suorastaan penkin alle, sillä ainoan mitalin, väriltään pronssisen, toi nyrkkeilijä Mira Potkonen sarjassa  60 kg.  MM- tai EM-kisoissakaan ei ole liiemmin menestystä herunut. Painija Petra Olli tosin voitti Riian EM-kisoissa kultaa, mutta Rion olypiakisoissa hän ei menestynyt. Mira Potkonen sai alkuvuonna MM-pronssimitalin Astanan kisoista. Parhaillaan meneilln olevissa Sofian EM-kisoissa hän on jo selviytynyt vähintään pronssille.  Mira Potkonen täytti viime viikolla 36 vuotta, nyrkeillyn hän aloitti vasta 28-vuotiaana.

3. Rion paralympiakisoissa Leo-Pekka Tähti voitti kultamitalin 100 metrin pyörätuolikelauksen T54-luokassa. Se on Tähdelle jo viides olympialainen kultamitali; kaksi ensimmäistä Tähti saavutti Ateenan kisoissa 2004 ja muut kaksi hän voitti Pekingin 2008 ja Lontoon 2012 kisoissa. Tähti on valittu monta kertaa vuoden vammaisurheilijaksi. Viime viikolla hänet nimettiin maan parhaaksi yleisurheilijaksi 2016, keihäänheiton EM-pronssimitalimies Antti Ruuskanen jäi tässä kisassa toiseksi. Monet ovat sitä mieltä, että Tähti tulisi valita myös Vuoden urheilijaksi 2016. Myös jääkiekkoilija Patrik Laine on ollut  kaavailussa esillä, samoin maantiepöyräilyn MM-kisoissa kaksi pronssimitalia voittanut Lotta Lepistö. Rion kisoissa Lepistö ei kuitenkaan menestynyt.

4. Vuoden urheilijan titteli on kunniamaininta, joka ei tarkoita välttämättä sitä, että palkittu olisi myös Suomen paras urheilija. Kun eri urheilulajit ja niiden kansainvälinen näkyvyys vaihtelee suuresti, olisi etenkin "laihoina" kisavuosina vaikea sanoa, kuka olisi ehdottomasti maan paras urheilija. Vuoden urheilijan lisäksi urheilugaalassa palkitaan myös  Vuoden urheiluteko, joka perustuu yleisöäänestykseen.

5. Minusta vammaisurheilijat tulisi pitää omassa "lestissään" tai sarjassa myös Vuoden urheiljan valinnassa. Vammaisurheilu on kokonaan oma urheilumuotonsa, jossa menestymistä ei  voida verrata tai kilpailuttaa tavallisissa olympia- ja MM-kisoissa menestyneitä urheilijoita vastaan. 

6. Itse nostaisin esille tennispelaaja Henri Kontisen (26), joka on menestynyt tänä vuonna kansainvälisillä pelikentillä erinomaisesti ja paremmin kuin kukaan muu suomalainen urheilija. Kontinen on saavuttanut tänä vuonna kaikkiaan seitsemän ATP- turnausvoittoa miesten nelinpelissä; vuonna 2015 hän voitti kuusi ja vuonna 2014 yhden turnauksen.  Vuoden loppupuoliskolla Kontinen ja hänen australialainen parinsa John Peers kulkivat voitosta voittoon. He voittivat mm. 6. marraskuuta Pariisin Masters -turnauksen kukistaen maailman ykkösenä olleen ranskalaisparin eli Pierre-Hugues Herbertin ja Nicolas Mahut´n kolmen erän ottelussa. Suurin voitto Kontiselle ja Peersille tuli eilen Lontoossa, jossa he voittivat ATP World Tour - finaalissa etelä-afrikkalaiset  Raven Klaasenin ja Rajeev Ramin. Pari sai voitostaa palkintorahaa 430 000 euroa, tänä vuonna Kontinen ansainnut palkintorahoja noin 740 000 ja koko uransa aikana noin 1,3 miljoonaa euroa.

7. Maailmanlistalla Kontinen nousi 2016 ensimmäisenä suomalaisena tennispelaajana kymmenen parhaan joukkoon, Lontoon voiton jälkeen hänen nimensä komeilee nelinpelaajien rankinglistalla seitsemäntenä. Uransa viime vuonna lopettaneen Jarkko Niemisen paras sija kaksinpelin rankinglistalla oli 13. Nieminen tienasi pitkän uransa aikana palkintorahaa noin 3,5 miljoonaa euroa; hän voitti (vain) kaksi ATP-turnausta.

8. Henri Kontinen on menestynyt tänä vuonna hyvin myös sekanelinpelissä. Wimbledonissa kuuluisassa grand slam -turnauksessa Kontinen eteni parinsa Heather Watsonin kanssa finaalin asti, jossa voittivat parin Robert Farah ja Anna-Lena Grönefeldt.  Kolmannella kierroksella he voittivat koko turnauksen ennakkosuosikkina olleen parin Leander Paes ja Martina Hingis ja tämän jälkeen ennen finaaliottelua vielä kaksi muuta paria.

9. Henri Kontisella on helppo ennustaa erinomaista menestystä myös tulevaisuudessa, jos mies vain pysyy terveenä. Hän voi John Peersin kanssa nousta jo ensi vuonna maailman ykköspariksi. Kontisen polvi ei kestä nelinpeliä fyysisempää kaksinpeliä, jossa menestyvät pelaajat ovat arvostetumpia urheilijoita kuin yksinomaan nelinpeliin keskittyvät pelaajat. Huipputurnauksissa käytävät tennisottelut ovat myös nelinpelin osalta esimerkiksi painin tai naisten nyrkkeilyn MM- tai EM-kisoihin verrattuna paljon tunnetumpia, seuratumpia ja arvostetumpia urheilutapahtumia. Kaikki kunnia esimerkiksi Mira Potkosen saavutuksille, mutta on kuitenkin syytä muistaa, että esimerkiksi Rion olympiakisoissa kuhunkin sarjaan otettiin mukaan vain 12 urheilijaa, jolloin kaksi ensimmäistä otteluaan voittanut urheilija oli jo mitaleiilla  eli sai vähintään jaetun pronssimitalin. 

10. Näillä perusteilla valitsisin Vuoden urheilijaksi tennispelaaja Henri Kontisen. Hänen monet voittonsa ovat erinomaisia ja suomalaisten saavuttamina ainutlaatuisia. Voittaa Wimbledonin grand slam -turnaus, Masters -turnauksen loppuottelu sekä kaiken huipuksi vielä ATP:n finaaliturnaus ovat sellaisia urotekoja, joiden rinnalla muiden suomalaisten urheilijoiden voitot, saavutukset ja mitalit 2016 kalpenevat. Muista sijoista kamppailisivat sitten mm. Mira Potkonen, Petra Olli, Lotta Lepistö ja Patrik Laine. Leo-Pekka Tähti on itsestään selvä valinta vuoden vammaisurheilijaksi.

1040. Voi itku!

1. Rion kisoissa oli eilen aika ratkaiseva päivä Suomen mitalisaaliin kasvattamisen kannalta. Suomi on saanut kisoista tähän mennessä, kun aikaa päätökseen on enää kolme päivää, vain yhden vaivaisen pronssimitain, jonka tuo nyrkkeilijä Mira Potkonen (35).  

2. Toiseksi paras sijoitus suomalaisista on purjehtija Tuula Tenkasella, joka sijoittui luokkassaan viidenneksi. Muita pistesijoja Suomella ei sitten Riosta olekaan. Ovatko mitkään aiammat kesäolympiakisat menneet Suomelta yhtä heikosti? Vastaus on ei. Nyt ollaan tekemässä todellista pohjanoteerausta.

3. Mira "Äitee" Potkosella oli eilen tilaisuus kirkastaa mitalinsa väri vähintään hopeaksi kun hän kohtasi välieräottelussa Kiinan Yin Junhuanin. Odotukset livat korkealla, sillä Mira on voittanut aiemmin kiinattaren kahdessa ottelusa. Voittoa ei tällä kerralla tullut, sillä Yin voitti matsin  kaikin tuomriäänin  eli 3-0. Eräpisteet olivat Yinin hyväksi 39-36, 39-36 ja 39-36. Potkonen sai kolmannessa erässä varoituksen varsin rumannäköisestä päällä puskemisesta, mistä sääntöjen mukaan vähennettiin häneltä yksi piste.

4. Kuten jo aikaisemmiin olen maininnut, Mira Potkosen ottelutyyli ei ole kaunista. Se on ryntäilevää ja päälle käyvää, eli hän yrittää voittaa ottelunsa voimalla ja vauhdilla. Tästä kärsivät iskujen puhtaus ja osumatarkkuus sekä suojas ja sen myöt' vastustajien mahdollisuus omien iskujensa perillemenoon kasvaa - kunhan ensin selviytyvät "hengissä" Miran myllytyksestä! Olympiavoittaja Katie Tayloria vastaan Potkosen tyyli puri, mutta kiinalainen oli valmistautunut Potkosen ryntäilyyn napakoilla vastaiskuillaan.

5. Painija Petra Ollia (22) pidettiin ennen kisoja varmimpana suomalaisena mitalitoivona Antti Ruuskasen ja Tero Pitkämäen ohella. Petra oli voittanut alkuvuonna Euroopan mestaruuden Riiassa ja sijoittunut viime vuonna MM-kisoissa Las Vegasissa hopealle. Petra oli valmistautunut olympiakisoihin todella huolella, leireillyt pitkään ulkomailla -mm. Mongoliassa -  ja harjoitellut rankasti virolaisen valmentajansa Ahto Raskan johdolla.

6. Petra Olli voitti eilen ensin nigerialaisen Aminat Adenlyin pistein 8-2. Alku oli jo tässä ottelussa hieman hankala, sillä Petra antoi nigerialaiselle aloitteiden tekemiseen ja näin Adenlyin pääsi 2-0 -johtoon. Pikku hiljaa Petraa sai juonesta kiinni ja voitti ottelun. Hänen paininsa ei ollut kuitenkaan totutun räväkkää, mistä Ahto Raska ilmeisesti ottelun jälkeen Petraa huomautti; Petra näytti ensimmäisen ottelunsa jälkeen itkuiselta.

7. Toinen ottelu, jossa vastassa oli Kirgisian  Aisuluu Tynybekova, jonka Petra oli voittanut viime vuonna Las Vegasissa pisteillä, sujui Petra Ollilta todella heikosti.  Petra oli kankea eikä saanut varsinkaan alussa itsestään mitään irti. Ensimmäisen jakson jälkeen kirgisialaianen johti jo 4-0 ja pyöritteli toisella jaksolla Ollista helposti ylivoimaisen 14-7 voiton. Petra Ollin painit kisoissa oli näin "taputeltu" ja hän putosi jatkosta; hän sijoittui seitsemänneksi. Kirgisialainen ei päässyt loppuotteluun, sillä hän hävisi välieräkamppailun venäläiselle Valeria Koblovalle pistein 4-1. Koblova puolestaan hävisi loppuottelun Japanin Kaori Icholle, joka saavutti jo neljännen peräkkäisen kultamitalin. Koblova johti ottelua vielä 15 sekuntia ennen loppua, mutta sitten Icho tekisi tyynesti tarvittavat kaksi pistettä ja voitti 3-2.

8. Ollin tappion jälkeen valmentaja Ahto Raska kävi kuumana kuin hellankoukku, poistui välittömästi molskin reunalta, sadatteli ja purki pettymystään viskomalla lippistään lattialle. Hieman rauhoituttuaan Raska kertoi, että Petran ottelu oli ollut alisuorittamista, mikä oli kauhea pettymys. Valmentaja oli odottanut Petralta aivan toisenlaista tulosta, mutta tämä ei ollut pystynyt suoriutumaan ottelusta siten kuin olisi pitänyt tehdä. Ottelu lähti käyntiin liian hitaasti ja Petra antoi voiton avaimet suosiolla vastustajalleen. 

9. Ottelun jälkeen Petra Olli antoi järkyttyneenä haastattelun, jossa hän itki vuolaasti ja manasi sitä, että oli pettänyt odotukset. Ottelu oli mennyt täysin päin p…settä.

10. Niinpä niin. Kaikki ei mene aina kuin Strömsössä! EM-kisat ja jopa MM-kisat ovat melko heppoisia kisoja olympiakisoihin verattuna. Parhaat painijat tulevat nykyisin useimmiten Japanista, Kiinasta ja muualta Euroopan ulkopuolelta, eivätkä kaikki parhaat eurooppalaiset painijat välitä osallistua EM-paineihin. Olympialaisissa yksi "vaivainen" Euroopan mestaruus ei paljon paina. Petra Olli on harjoitellut hirmuisesti kisoja varten, mutta tämäkään ei aina riitä. Petra Olli on vasta 20-vuotias. Hänen kannattaisi miettiä, onko tuollaisessa jatkuvassa harjoitusrääkissä järkeä vai olisiko hänen syytä pitää esimerkiksi vuoden totaalinen tauko painiharjoittelusta ja katsoa sen jälkeen tilannetta uudelleen. Myös valmentajan vaihtoa olisi kenties syytä harkita. Ahto Raska on ehkä liian tiukka ja säälimätön tyyppi Petran valmentajaksi. Petra Olli on sanonut, että Ahto Raska on kova ja tiukka treeneissä, mutta kertaakaan hän ei ole Petraa kehunut. 

                                             Petra Ollin pettymystä

11. Rion suomalaisiin "itkulikkoihin" kuului myös keihäänheittäjä Sanni Utriainen. Hän puhkesi kyyneliin surkeasti menneen keihäskarsinnan jälkeen. Eikä syyttä, sillä Sani ei kyennyt vaalimaan Suomen kunniakkaita keihäsperinteitä, joita ovat naisten puolella uljaasti kantaneet mm. Kaisa Parviainen (Lontoo 1948), Tiina Lillak (Los Angeles 1984) ja kultamitalisti Heli Rantanen (Atlanta 1996). Utriainen jäi karsinnassa 31. sijalle eli viimeiseki alokasmaisella tuloksella 53,42. Yli 60 metrin heittäjiä Rion karsinnassa oli lähes 20. Utriaisen valintaa olympiakisoihin ovat monet syystäkin ihmetelleet, sillä tänä vuonna hän on ollut vasta kolmanneksi tai neljänneksi paras suomalainen heittäjä. Mutta kun Sanni sattui viime kesänä heittämään yhdessä kilpailussa yli Rion kisarajan, niin Suomen urheiluliitto ja olympiakomitea päättivät, että kyllä Sanninkin pitää päästä kisoihin. Utriainen jäi karsintaan jo Amsrterdamin EM-kisoissa ja palkintosijojen ulkopuolelle Oulun Kalevan Kisoissa heinäkuun lopulla ja hän epäili itsekin, kannattaako hänen lähteä lainkaan Rioon. Lähti kuitenkin ja tulos on nyt tiedossa.

1036. Turpiin vaan ja onnea!

1. Rion olympiakisoja on käyty nyt jo toista viikkoa. Kisat päättyvät sunnuntaina 21. elokuuta, jolloin on vuorossa mm. miesten keihäänheiton loppukilpailu.

2. Maiden mitalitaulukossa oli ennen tämän päivän kilpailutapahtumia jo 64 maata. Tutut maat ovat mitaliistan kärkipäässä USA:n johdolla. Pohjoismaista mitaleja olivat tähän mennessä saavuttaneet Ruotsi, Tanska ja Norja. Myös kaikki kolme Baltian maata ovat mitalitaulukossa, Virokin yhdellä pronssilla. 

3. Mutta Suomen nimeä mitalitaulukosta on ollut turha hakea. Tämä ei ollut ainakaan minulle mikään yllätys, sillä jo alunperin oli selvää, että Suomella on reissussa heikoin joukkue, joka maatamme on milloinkaan kesäolympiakisoissa edustanut. Edes purjehduksesta ei näytä tulevan mitain mitalia, ei edes Tuula Tenkasella; Lontoon kisoissa 2012 hopeaa saanut Tuuli Petäjä-Sirenin osalta mitaleilta jääminen on jo varma asia.

4. Vielä ihmellisempää on, ettei yksikään suomalaisurheilija oli sijoittunut kisoissa edes pistesijoille eli kahdeksan parhaan joukoon. Parhaiten oli tähän mennessä pärjänyt trap-ampuja Satu Mäkelä-Nummela, jonka oli kymmenes. Samalle sijalle ylsi painonnostaja Anni Vuohijoki, mutta hänen sarjassaan oli mukana ainoastaan 12 kilpailijaa, sillä Venäjän painonnostajat oli suljettu kisoista eivätkä edustajiaan Rioon olleet lähettäneet myöskään monet muut Itä-Euroopan maat, joissa dopingin käyttö on ollut (käytännössä) villiä ja vapaata.

5. Kisojen suomalaissijoituksiin, sikahuoihin suorituksiin ja moniin epäonnistumisiin on syytä palata myöhemmin. 

6. Mutta tänään selvisi, ettei Suomen melko ison joukkueen, johon kuuluu 55 urheilijaa ja lähes 100 johto-, valmennus- ja huoltopuolen ihmistä, tarvitse palata kisoista aivan tyhjin käsin. 

7. Mitalin,  joka voi jäädä pahimmassa tapauksessa Suomen ainoaksi, saa 35-vuotias nyrkkeilijä Mira Potkonen. Hän voitti tänään kevyensarjan eli 60 kilon sarjan puolivälieräottelussa Irlannin Katie Taylorin ja selvisi keskiviikkona oteltavaan välieräkamppailuun. Putkonen saa siten kisoista vähintään pronssimitalin, hyvä! Sillä seikalla, että pronssi jaetaan kahden kilpalijan kesken, ei ole merkitystä, sillä nyrkkeilyssä on jo iät ja ajat ollut käytäntönä, ettei kolmannesta sijasta otella, vaan pronssimitalin saavat molemmat välieräottelunsa hävinneet nyrkkeilijät. 

8. Mira Potkosen vastustaja tänään oli siis Katie Taylorin, joka oli otteluun lähdettäessä ylivoimainen ennakkosuosikki ja erittäin vahva kultamitaliehdokas. Taylor voitti olympiakultaa Lontossa 2012, minkä lisäksi hän on voittanut viisi kertaa MM-kisat ja kuusi kertaa EM-kisat! Mira Potkonen on hävinnyt aiemmin Taylorille kolme kertaa.

9. Mutta tänään Mita Potkonen oli päättänyt, että hemmetti, nyt enää häviä! Ottelu oli erittäin tasainen, mitä kuvaa myös se, että Potkonen voitti matsin tuomariäänin 2-1. Yksi tuomari piti voittajana Tayloria, yksi Potkosta ja kolmannen tuomarin mukaan pisteet jakautuivat tasan 38-38. Vm. tuomari antoi kuitenkin voiton Potkoselle.

10. Nyrkkeilyllisesti ottelu ei ollut erityisen kaunista katseltavaa. Molemmat ottelijat unohtivat suojauksen ja mätkivät koko ajan toisiaan turpiin minkä kerkesivät. Potkonen oli aggressiivisempi jahdaten koko ajan Tayloria antamatta tälle hetkenkään rauhaa. Tämä taktiikka yllätti Taylorin ja ratkaisi ottelun Potkosen hyväksi.

11. Potkosen ensimmäinen ottelu, jossa hän pari kolme päivää sitten kohtasi Lontoon kisojen 2012 pronssimitalinaisen Brasilian Adrina Araujon, oli luonteeltaan aivan samanlainen kamppailu. Myös siinä iskettiin koko ajan eli neljä kahden minuutin erää vimmatusti eikä iskujen suojauksesta juuri välitetty. Tämäkin ottelu päättyi 2-1Potkosen hyväksi, sillä kolmesta tuomarista yksi näki Araujon voittajaksi.

12. Keskiviikkona Potkonen kohtaa välieräottelussa Kiinan Junhua Yinin. Hän voitti tänään vastustajansa 3-0. Aiemmin tänä vuonna pidetyissä MM-kisoissa Yin hävisi Mira Potkoselle äänin 2-1. Saa nähdä, jatkuuko sama tahti ja pääseekö Mira loppuotteluun.  Päättyykö myös välierämatsi hajaäänin 2-1 ja kumpaa Fortuna tällä kertaa suosii? Potkosen vasemman silmän alla on pahannäköinen haava, toivottavasti se ei estä hänen otteluaan.  

13. Lykkyä tykö, eli turpiin vaan ja onnea!

                                                      Lyö sitä, ...tana!