922. Putin isyyslomalla?

                                                  Missä olet, Vladimir?

1. Venäjän presidentti Vladimir Putin ei ole esiintynyt julkisuudessa yli viikkoon. Hänet nähtiin viimeksi  torstaina 5.3., jolloin hän tapasi Moskovassa Italian pääministeri Matteo Renzin. Tapaamista seuranneiden toimittajien mukaan Putin ei näyttänyt erityisen väsyneeltä. Huomiota herätti kuitenkin se, että tavallisuudesta poiketen Putin luki tiedotustilaisuudessa oman puheenvuoronsa paperista, kun taas Renzi puhui vapaasti ilman papereita. Paikalla olleiden toimittajien ei sallittu esittää kysymyksiä Putinille ja Renzille.

2. Mediassa ympäri maailmaa on liikkunut villejä huhuja Putinin katoamistempusta.  Jotkut niistä liittyvät oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin murhaan Kremlin kupeessa pari viikkoa sitten. Lisäksi Venäjän talous menee yhä pahemmin alamäkeä. Ollaanko Putinia kentis syrjäyttämässä Venäjän johdosta vai mistä oikein on kysymys?

3. Tarkkailijat ovat pitäneet hyvin epätavallisena sitä, että Putin peruutti  matkansa Kazakstaniin, jonne hänen piti matkustaa pari kolme päivää sitten, mitään syytä ilmoittamatta. Putin ei  ei myöskään poikkeuksellisesti osallistunut  turvallisuuspalvelu FSB:n kokoukseen, jossa hän on aiemmin käynyt säännöllisesti. Moskovassa on julkaistu kansainvälisen naistenpäivän (8.3.) kunniaksi kuva, jossa Putin esiintyy ansioituneiden äitien kanssa, mutta saatujen tietojen mukaan kuva on otettu jo 5.3. eli ennen naistenpäivää. 

4. Putinin on arveltu sairastuneen, joidenkin huhujen mukaan kenties vakavasti. Putinin tiedottaja Dmitri Peskov on kuitenkin kiirehtinyt kumoamaan presidentin sairastumisepäilyt. Peskovin mukaan Putin voi oikein hyvin ja hänen kädenpuristuksensa on edelleen niin luja, että se rikkoo kättelijän käden. Kysymykseen, työskenteleekö Putin "asiakirjojen parissa", Peskov vastasi myöntävästi yhdellä sana: seikkaperäisesti. Mainitulla kysymyksellä toimittajat halusivat viitata aikoinaan 90-luvun lopulla julkisuudesta poissaolleen presidentti Boris Jeltsinin sairastumiseen, joka kiistettiin tuolloin toteamalla, että Jeltsin on kunnossa ja "työskentelee asiakirjojen parissa".

5. Tänään sveitsiläinen Blick-lehti paljasti uuden teorian Vladimir Putinin katoamisesta julkisuudesta. Sen mukaan Putinin 32-vuotias naisystävä Alina Kabajeva (32) - kuva yllä - oli ollut synnyttämässä pariskunnan lasta Ticinossa Sveitsissä. Alina oli synnyttänyt muutama päivnä sitten tyttövauvan, huhujen mukaan tämä olisi jo kolmas Alinan ja Vladimirin yhteinen lapsi. Ticinolainen TV-kanava puolestaan kertoo venäläispariskunnan varanneen synnytysklinikalta kaksi huonetta eli yhden itselleen ja yhden henkivartijoille. Huoneet olivat varattuina alkuviikosta ja ovat nyt vapautuneet. Blick-lehti vetää eri tiedotusvälineiden havainnoista selkeän johtopäätöksen: julkisuudesta vetäytynyt Putin on osallistunut tyttärensä synnytykseen ja on nyt isyysvapaalla.

6. Putinin on peruuttanut viikon sisällä muitakin tärkeitä tapaamisia ja kokouksia. Tänään venäläisissä tiedotusvälineissä on kuitenkin julkaistu kuva, jossa Putin tapaa asunnossaan Venäjän korkeimman oikeuden puheenjohtajan Vjatsheslav Lebedevin. Tapaamisen syytä ei ole kerrottu, mutta on epäilty - tietenkin - että tämäkin tapaaminen olisi ollut jo aikaisemmin.  Olisiko Putin kysynyt Lebedeviltä, miten avoliiton ulkopuolella syntyneen lapsen tunnustamisessa oikein menetellään? Putinin kerrotaan matkustavan valtiovierailulle Kazakstaniin ensi viikolla. 

7. Tänään Putinin kerrotaan lähettäneen  kirjallisen tervehdyksensä Moskovassa alkaville pikaluistelun lyhyiden matkojen MM-kisoille. Tervehdyksen sisältö, jossa Putin puhuu tai puhuisi  kisojen merkityksestä, on kuitenkin oudon vanhahtava. Toisin kuin Suomessa, Venäjällä presidenttiä ei sentään kutsuta MM-kisojen tai olympiakisojen suojelijaksi - kaikenlaisista kissanristiäisistä puhumattakaan.

8. Edellä mainittu Alina Kobajeva on rytmisen voimistelun olympiavoittaja Ateena kisoista 2004. Sydneyn olympialaisissa 2000 hän sai pronssia, vuonna 2001 Kobajeva jäi kiinni dopingin käytöstä. Kobajeva on voittanut lajissa kaksi maailmanmestaruuttaja yhden Euroopan mestaruuden. Hänet valittiin 2007 Venäjän parlamenttiin eli duuman jäseneksi. Viime vuonna Kabajeva nimitettiin yksityisen National Media Group -mediakonsernin johtajaksi.

9. Miksei suomalaisessa politiikassa ja politiikoille tapahdu koskaan mitään yhtä jännää kuin Putinille ja Venäjällä Täällä on viimeksi hehkutettu Paavo Väyrysen liittymisestä Instagrammiin. Hallituspuolueet riitelevät keskenään ja peruuttavat vuorotellen eduskuntakauden viime metreillä tärkeitä lakiesityksiä. Aivan kauheaa! 

10. Presidentti Sauli Niinistö edes voisi ottaa hieman mallia Putinista - ovathan molemmat myös juristeja - mutta tätä näyttää olevan turha toivoa, saati odottaa. Niinistö sen kun kestitsee Ruotsin Kalle Kustaata ja Silviaa monta päivää - täysin turhanpäiväistä touhua - ja jahkailee, pitäsikö hänen matkustaa 9.5. Moskovaan, jonka Punaisella torilla juhlitaan 70 kertaa Voiton Päivää. Angela Merkel ja Baltian maiden presidentit ovat toki jo hyvissä ajoin kieltäytyneet matkustamasta Moskovan juhliin vetoamalla Venäjän Krimin valloitukseen ja Itä-Ukrainan kriisiin. Niinistön jahkailu ei näytä hyvätlä - haluaako Suomi todella jatkaa suomettumistaan?

774. Valtiopäiviä 150 vuotta

Edvard Iston taulun uustulkinta: Koiviston kaksipäinen konklaavi nokkaisemassa ison sivun perustuslaista ja roiskauttamassa vetelät tuomarikunnan kasvoille...

1. Kuten tiedämme, kansanedustajan työ on helppoa, sisäsiistiä ja hyvin palkattua kaikkine avustajineen ja lukemattomine etuisuuksineen. Eduskunnassa pidetään lisäksi vähän väliä erilaisia pippaloita, valtiopäivien ajajaisia ja päättäjäisiä sekä muita vastaavanlaisia jubilointeja. 

2. Näiden juhlaistuntojen kulku on aina yhtä tekojuhlallista, lohduttoman harmaata ja masentavaa: Ensin kömmitään joukolla kirkkoon kuulemaan arkkipiispan arkisenoloista jupinaa ja sitten kokoonnutaan täysistuntosaliin kuuntelemaan rutikuivia puheita. Lopuksi painutaan valtiosaliin ryystämään kahvia ja syömään pipareita. Mukaan kutsutaan rekvisiitaksi diplomaattikuntaa, muutama entinen elossa oleva pressa, Ritva Uosukainen ja Topi, korkeimman oikeuden presidentti ja suuri joukko muita vähäisempiä virkamiehiä. Puhemies kättelee valtiosalin ovella kutsuvieraita. Tällaistahan se on tämä suomalainen valtiollinen juhlinta: kättelyä ja kahvinjuontia. Tavalliselle rahvaalle, jonka elämä ei todellakaan ole näinä päivinä mitään ruusilla tanssimista, pidetään eduskunnassa kerran viidessäkymmenessä vuodessa avointen ovien päivää, jossa ei kahvia tarjoilla.  

3. Nyt eduskunta on päättänyt panna vielä entistäkin paremmaksi, sillä se juhlii koko yksien valtiopäivien ajan eli syksystä 2013 kevääseen 2014 saakka. Syynä on Venäjän keisari Aleksanteri II:lta vuonna 1863 tullut käsky valtiopäivien pitämiselle.  

4. Tänään 150-vuotisen valtiopäivätoiminnan juhlaistunnossa tylsien puheenvuorojen pitäminen oli annettu ihka tavallisille kansanedustajille. Puheita pitivät eduskunnan puhemies Don-Eero Heinäluoma sekä edustajat Raija Vahasalo (kok.), Jouko Skinnari (sd.), Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.), Seppo Kääriäinen (kesk.), Annika Lapintie (vas.), Mikaela Nylander (r.), Oras Tynkkynen (vihr.) ja Leena Rauhala (kd.). Melkoinen kärsimyshän se oli taas kerran tuollaisia mitäänsanomattomia puheita kuunnella, joissa yritettiin tekeytyä niin juhlalliseksi että oikein. 

5. Eduskunta päätti juhlansa kunniaksi tukea erityisesti nuorten venäjän kielen ja kulttuurin opiskelua. Tätä tarkoitusta varten eduskunta hyväksyi Don Eeron nuijankopautuksella valtion lisätalousarvioesityksen, jolla lahjoitetaan 10 miljoonaa euroa Cultura-säätiölle juhlarahaston perustamiseen. Suomen talouden ja tulevien yhteistyömahdollisuuksien kannalta on toki suotavaa,  että meillä on vahvaa venäjän kielen ja kulttuurin osaamista.

6. Mutta eikö 150 vuotta valtiopäiviä putkeen pitänyt parlamentti todella keksinyt juhlapäivänään muuta panostamisen arvoista kuin entisen vihollismaan kielen opetukseen satsaamisen! Kyllä ei mielikuvitus taida pääsihteerin, puhemiehen ja eduskuntapuolueiden napamiesten päässä paljon raksuttaa. Monia tähdellisempiä ja juhlan aiheeseen paljon paremmin sopivia asioita olisi ollut vaikka minkä verran.

7. Jos tuen oli määrä mennä Venäjän suuntaan, niin vihreiden Oras Tynkkysen puheesta olisi itse asiassa löytynyt varsin sopiva avustuskohde: parlamentarismin ja ihmisoikeuksien kehittäminen ja tukeminen Venäjällä. Olisi voitu päättäää perustaa rahasto tai vastaava ja antaa sille 10 miljoonan euron pesämuna, jonka turvin asianomaiset suomalaiset järjestöt voisivat panostaa ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämiseen Venäjällä. Sieltä ne suurimmat suomalaista yhteiskuntaa uhkaavat tekijät ovat joka tapauksessa tulossa.

8. Tyylikkään saateenkaarisolmion valinnut Oras Tynkkynen sai eräiden ryhmien ja pikkusieluisten edustajien moitteet niskaansa, kun meni puheessaan sanomaan, että juuri meneillään oleva juhlavuosi olisi hyvä hetki vahvistaa demokratiaa myös Venäjällä. Jopa monet persuista tuntuivat polttavan päreensä Tynkkysen puheen johdosta, todella hämmästyttävää! Persut ovat näköjään alkaneet hieman nuoleksella jopa venäläisiä voidakseen osoittaa ulkopoliittista kelvollisuuttaan seuraavaan hallitukseen pääsyä silmällä pitäen. Minun arvostukseni Tynkkystä kohtaan kyllä kasvoi puheen johdosta paljon.

9. Jotakin kevyempää ohjelmaa olisi kyllä tullut 150-vuotisjuhlien johdosta järjestää, ainakin tavalliselle kansalle eilen. Johonkin eduskuntatalon saliin olisi voitu panna pystyyn kavalkadi menneinä vuosina eduskuntatyössä tai edustajille sattuneista tapahtumista, jotka kuitenkin syystä tai toisesta uhkaavat painua unholaan. Tässä muutamia äkkiä mieleen juolahtaneita teemoja, joita olisi voitu heijastaa suurelle kankaalle:

-Tasavallan presidentin vaalien kolmas ja ratkaiseva kierros eduskunnassa 1956; Väinö Leskinen (tuleva Honka-liitto) lukemassa valitsijamiesten antamista äänestyslapuista Urho Kekkosen nimen 151 kertaa;
- Anneli Jäätteenmäki antamassa 2003 pääministerin ilmoitusta eduskunnalle: Puhun niin totta kuin osaan; taustalla Ben Z:n johtaman mieslauman sonnimaista mylvintää "valetta, valehtelee";
- Vahtimestarit kantamassa Veikko Vennamoa ulos istuntosalista;
- Tarja Halonen nipistämässä edessään/vieressään seissyttä edustaja Jörn Donneria peffasta (tapahtui JD:n mukaan 80-luvulla eduskunnassa), tämä pätkä voitaisiin rekonstruoida asianomaisten esittämänä uudelleen reaaliajassa;
- Paavo Väyrynen ja Vesa Laukkanen (krist) pitämässä parin vuorokauden pituisia EU:hun liittymispäätöstä jarruttavia maratonpuheitaan;
- Niin ikään tositapaukseen perustuva kohtaus näytelmästä "Naiseni kanssa perustuslakivaliokunnan vihreällä veralla", taustamusiikkina M.A.Numminen kappaleesta "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa" tehty sovitus;
- Ministeri Astrid Thors torkkumassa hallituksen aitiossa;
- Paavo Arhinmäki heiluttamassa sateenkaarilippua Moskovan MM-kisoissa 2013;
- Sinuhe Wallinheimo puhumassa typötyhjälle täysistuntosalille 2013

10. Tällaiset dramaattiset tositapahtumat syöpyvät kansalaisten ja koko kansakunnan mieliin paljon paremmin kuin tyhjyyttään kumisevat kansanedustajien korulauseet juhlaistunnossa. Mikä muuten on valtiopäivien kautta aikojen kansan keskuudessa tunnetuin päätös? No, miten olisi tämä: 
- Valtiopäivil' on päätetty, että köyhäkin saapi laulaa.

613. Niinistöllä ja Putinilla onnistunut tapaaminen?

Karmaiseva etikettivirhe Saulilta! Vetää nyt punapaita ylleen ja pelata samalla puolella Vladimir Vladimirovichin kanssa! Tätä mokaansa Sauli selittelee kuvassa Putinille viittaamalla Jenni Haukion runokokoelman tapahtumaa ennakoivaan nimeen "Paitasi on pujahtanut ylleni".

1. Presidentti Sauli Niinistö ei saanut keskittyä täysillä juhannuksen viettoon Naantalin Kultarannassa, vaan hänen piti matkustaa torstaina Pietariin tapaamaan vastavalittua Venäjän presidentti Vladimir Putinia. Suomeen Niinistö pääsi palaamaan vastaa myöhään juhannusaattoiltana. Kyseessä oli työvierailu eli valtiovierailulle tyypillisiä juhlallisia seremonioita ei pidetty. Mikä oli matkan anti Niinistön ja Suomen kannalta?

2. Reilu viikko aikaisemmin Niinistö tapasi Mäntyniemessä Venäjän korkeimman sotilasviranomaisen eli asevoimien komentajan kenraali Nikolai Makarovin, joka oli päivää aiemmin läksyttänyt ja jopa uhkaillut Suomea vehkeilystä Naton kanssa sekä kritisoinut Suomea muun muassa sotaharjoitusten pitämisestä itärajan tuntumassa. Makarovin viesti oli selkeä: Venäjä kokee Suomen lähentymisen Natoon uhkana omalle turvallisuudelleen.

3. Tuolloin Niinistö vie pisteet kotiin - ainakin lehdistön silmissä - torjumalla Makarovin puheet ja epäilyt Suomen Nato-suhteista paikkansapitämättöminä. Pääministeri Jyrki Katainen säesti Washingtonin vierailullaan Niinistöä toteamalla, että kyllähän maailmaan aina puhetta mahtuu ja että Suomessa myös ulkomaalaiset saavat vapaasti puhella kaikenlaista. Summa summarum: Kenraali Makarovin varoittelut ja uhkaukset kuitattiin Suomen johdossa lähinnä jonkinlaiseksi yksityishenkilön höpö höpö -puheiksi.

4. Niinistö sanoi ennen Pietariin matkaamistaan, ettei hän aio ottaa Makarovin puheita esille keskusteluissa Putinin kanssa ja oletti, ettei Putinkaan niihin enää palaa. Siitä, mitä Putin ja Niinistö juttelivat kahden kesken, ei tiedetä mitään, koska nuo neuvottelut ovat salaisia eikä mitään virallisia lausuntoja keskustelujen sisällöstä annettu julkisuuteen.

5. On muuten mielenkiintoista nähdä, tuleeko Niinistö informoimaan Putinin kanssa käymänsä keskustelujen sisältöä Timo Soinin johtamalle eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle tai hallituksen Utva-valiokunnalle. Presidentti Tarja Halostahan arvosteltiin siitä, että hän ei informoinut keskusteluistaan Venäjän johdon kanssa eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Halosen ja Medvedevin neuvottelut  vuodettiin kyllä esimerkiksi Yhdysvaltojen Helsingin lähettiläälle tuoreeltaan; suomalaisena viestinviejänä ja sanansaattaja toimi muun muassa eräs Mooses eli Paavo Lipponen, kuten hyvin vielä muistamme.

6. Presidentti Sauli Niinistö oli lehdistötilaisuudessa hyvin vaitonainen. Tämän kuvan sai ainakin suomalaisista tiedotusvälineistä, sillä en ole huomannut, mitä Niinistö olisi kertonut Pietarissa pidetyssä lehdistötilaisuudessa ja olisivatko suomalaiset toimittajat edes kysyneet presidentiltä yhtikäs mitään. Ainoa asia, mitä on raportoitu, on Niinistön toteamus, jonka mukaan Suomen ja Venäjän suhteet ovat "erinomaisella tolalla." Tuo on kyllä varsinainen epäuutinen, sillä näinhän meille on kerrottu aina eli jo Paasikiven ja Kekkosen ajoista lähtien.

7. Presidenteistä lehdistöinfossa oli äänessä lähinnä vain Vladimir Vladimirovich Putin; olisiko Niinistö delegoinut tiedottamisen myös omasta puolestaan Vladimireille? Mitäpä Vladimir sitten medialle kertoili?

8. Vaikka kenraali Makarovin Helsingissä pitämä puhe Suomen Nato-suhteista ei noussutkaan virallisen tiedotteen mukaan esiin Putinin ja Niinistön välisissä keskusteluissa - jos joku tämän sitten tosissaan uskoo - ei Putinin kanta asiaan jäänyt tiedotustilaisuudessa epäselväksi. Ilmeni, että Putin seisoo kenraali Makarovin Helsingissä pitämän madonlukupuheen takana. Nyt siis tiedämme, miksi ja kenen toimesta Makarovin Helsingissä pitämä puhe poikkesi etukäteen kuulijoille jaetusta kirjoitetusta puheesta.

9. Suomessa Makarovin puheet yritettiin hyssytellä vain  jonkinlaiseksi Venäjän sisäpolitiikan ilmentymäksi, mutta Putinin ilmaisema varaukseton tuki Makaroville merkitsee, että mistään sisäpoliittisesta  kuviosta ei ole todellisuudessa kyse, vaan Venäjä todella kokee - tai ainakin uskottelee kokevansa - Suomen lähentymisen Natoon uhkana omalle turvallisuudelleen. Putin suhtautuu ilmiselvästi kielteisesti Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Venäjä vastustaa jyrkästi Naton suunnitelmaa rakentaa Eurooppaan - esimerkiksi Puolaan tai Tsekin tasavaltaan - Iranin vastainen ohjuspuolustusjärjestelmä, jonka Venäjän näkee tosiasialliseksi uhaksi itselleen. Putin sanoi, että jos Suomi liittyisi Natoon, ei mikään estäisi Natoa perustamasta vastaavanlaista ohjuspuolustusjärjestelmää myös Suomeen.

10. Mikä oli Niinistön kanta Putinin ilmaisemaan Nato-karsastukseen ja esitettyihin uhkakuviin? Tätä ei ole kerrottu ja ilmeisesti Niinistöltä ei asiaa lehdistötilaisuudessa ei edes kysytty. Tämä vaikuttaa oudolta, mutta kun on kyse suomalaisesta lehdistöstä, niin vaikenemisen kyllä ymmärtää; meillähän toimittajat ja johtavat poliitikot ja presidentitkin ovat kavereita keskenään, joten sellaisia kiusallisia kysymyksiä, joihin poliitikko tai presidentti joutuisi ottamaan kantaa tuoreeltaan, ei juuri milloinkaan esitetä. Niinpä lehdistö raportoi nytkin vain Niinistön yleistoteamuksen, jonka mukaan vierailu oli "erittäin onnistunut".

11. Niinistö uhosi ennen Pietarin matkaansa ottavansa Putinin kanssa esille suomalaisia jo pitkään hiertäneen maanostokysymyksen eli sen, ettei suomalaisilla ole mahdollisuutta ostaa ai edes vuokrata kiinteistöjä Venäjän puolelta. Edistyttiinkö tässä asiassa presidenttien välisissä neuvotteluissa? Ei sitten tipan tippaa! Ainoaksi "anniksi" tässä asiassa jäi Putinin "lupaus" siitä, että hän  aikoo "tutkituttaa", miten ulkomaalaisilta kiinteistökaupat Venäjän rajan läheisyydessä kieltävää "lakia käytännössä sovelletaan." Heh. heh! Jokainen ymmärtää, että tällainen lupaus on yhtä tyhjän kanssa. Kun ko. laki koskee, kuten Putin jo nyt totesi, suomalaisten ohella myös kaikkia muita ulkomaalaisia, ei lain soveltamisessa ole tietenkään venäläisten kannalta minkäänlaista epäselvyyttä. Tämän "tutkinnan tuloksen" Putin sitten kertonee seuraavassa tapaamisessa Niinistön kanssa ja asia on venäläisten kannalta saatettu pois päiväjärjestyksestä.

12. Lapsikaappausasioissa ei tiedotustilaisuudessa taidettu mainita mitään, joten tämäkään asia ei edennyt Niinistön vierailulla piirun vertaa. Venäjä ei edelleenkään suostu liittymään lapsikaappaukset kieltävään Haagin kansainväliseen sopimukseen, vaan yrittää tuputtaa Suomelle kahdenkeskistä sopimusta, jonka nojalla se pääsisi määräilemään asiassa ja tuomitsemaan Anton Salosen tapauksen kaltaiset tapaukset, mutta voisi itse kieltäytyä monien Suomesta Venäjälle kaapattujen lasten palauttamisen takaisin Suomeen.

13. Myöskään maiden väliset viisumiongelmat eivät edenneet Niinistön ja Putinin keskusteluissa mihinkään.

14. Suomen ja Venäjän välillä on siis lukuisia ja todella vakavia ongelmia, mutta maiden presidenttien tapaamisessa nämä ongelmat yritettiin ikään kuin vain lakaista maton alle. Tätä voidaan yrittää selittää sillä, että kysymyksessä oli Niinistön ensitapaaminen ja ikään kuin "tutustumiskäynti" Putinin vieraana, jolloin ei oikein passaa ottaa tiukkoja kantoja puolin eikä toisin.

15. Tapaamisen pääpaino näyttikin olevan lähinnä viihdepuolella. Niinistö ja Putin, joita on luonnehdittu suomalaisessa mediassa nimellä "sopuisat juhannusveljiksi", pelailivat yhdessä Sosnovossa eli luovutetussa Raudussa jääkiekkoa samassa joukkueessa ja katselivat  telkkarista jalkapalloa; onneksi Venäjä putosi jalkapallon EM-kisoissa jo ennen puolivälieräotteluja, joten Putin ei päässyt tässä kohdin liiaksi kukkoilemaan.

16. Mutta eikö Niinistö yhtään ajatellut, mitä hän meni Raudussa tekemään? Suostua nyt pelaamaan jääkiekkoa yhdessä Venäjän eli "Pahan valtakunnan" päämiehen kanssa ja vieläpä Karjalan Kannaksella eli Venäjälle pakkoluovutetulla seudulla, toisin sanoen alueella, jonka Neuvostoliitto, jonka vakoilijana Vladimir Putin on aikoinaan kunnostautunut, sai Suomelta haltuunsa vääryydellä ja väkivallalla! Ja pelaamaan vieläpä samalla puolella eli samassa joukkueessa Putinin kanssa! Todella hämmästyttävää, mihin kaikkeen "hyvien naapuruussuhteiden" vaalimisen ja "lujittamisen" nimissä ja naapurimaan päämiehen liehittelyssä voidaan mennä ja suostua! Eikö Niinistö yhtään ajatellut, että suostumalla tällaiseen groteskiin näytelmään hän omasta puolestaan hyväksyy Kannaksen ja muiden Neuvosto-Venäjälle aikanaan luovutettujen alueiden pakkoliitokset?

17. Mitä vielä Natoon tulee, niin viimeistään nyt myös Suomen poliittiselle johdolle lienee selvinnyt, että  Suomi on Natoon liittymisen suhteen pahasti jälkijunassa verrattuna Baltian maihin. Natoon olisi tietenkin pitänyt liittyä silloin, kun se vielä oli mahdollista eli viimeistään 90-luvulla tai 2000-luvun alussa. Nyt se on liian myöhäistä. Tämä selviää karmealla tavalla nyt myös niille suomalaisille, jotka ovat gallupkyselyissä tähän asti uskoneet poliittisia johtajiaan ja vastustaneet Natoon liittymistä. Kenraali Makarovin puheen jälkeen ihmisten silmät näyttävät vihdoin avautuvan ja tahto muuttuvan, mutta kuten sanottu, tämä on nyt myöhäistä.

Kaikki kunnia erilaisille suviseuroille, mutta onkohan kuvassa näkyvällä porukalla todella hauskaa selvin päiten? Kuvan ilmeistä päätellen ei sitten yhtään! Kyllä tässä kohdin tulee pakosta mieleen kulunut sanonta "ilo ilman viinaa on teeskentelyä."

383. Wikileaks: Paavo Lipponen vuoti salaisia tietoja länteen

Vuotajan näköinen mies? - So what!

1. Nyt on tullut julki ensimmäinen Suomea koskeva todella kovan luokan Wikileaks-paljastus. Siitä on kertonut Russkij reporter -lehti. Se on venäläinen viikkolehti, joka on kertonut tekevänsä yhteistyötä Wikileaksin kanssa.

2. Russkij reporter on julkaissut Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystön entisen kakkosmiehen Robert Weisbergin laatiman muistion, joka on merkitty luottamuksellisesti ja salassa pidettäväksi vuoden 2014 loppuun asti. Dokumentista kerrotaan tänään Ilta-Sanomissa, Uusi-Suomi uutisoi dokumentista jo eilen.

3. Asiakirjasta ilmenee, että USA:n diplomaattien keskeinen lähde Helsingissä oli ollut tuolloinen (siis joulukuussa vuonna 2004) eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Presidentti Halonen oli heti Pietarin matkansa jälkeen kertonut Putinin kanssa käymänsä luottamuksellisen keskustelun sisällöstä Lipposelle. Robert Weisberg mainitsee muina amerikkalaisten tietolähteinä Halosen silloisen kansliapäällikön Jarmo "Jorge" Viinasen ja UM:n Venäjä-yksikön johtajan Olli Perheentuvan.

4. Paavo Lipponen (sdp), joka myöhemmin palkattiin Nord Streamin kovapalkkaiseksi konsultiksi Itämeren kaasuputkihankkeessa (pehmittämään suomalaisviranomaisten kantoja myönteiseksi kaasuputkihankkeelle), näyttää paljastaneen auliisti USA:n Helsingin suurlähettiläälle Haloselta saamiaan luottamuksellisia tietoja. Mainitseehan Weisberg raportissaan useaan kertaan juuri Lipposen nimen käyttäen sangen kuvaavaa sanaa "keskustelukumppani."

5. Raportissa toistetaan kolmeen kertaan Paavo Lipposen kannalta arveluttava ja sangen kiusallinen asia: Lipponen oli keskustellut ensin Halosen kanssa tämän Putinin tapaamista ja presidenttien välistä luottamuksellista keskustelua koskevista yksityiskohdista ja kertonut päivää paria myöhemmin näistä tiedoista Yhdysvaltojen Helsingin silloiselle suurlähettiläälle Earle I. Mackille.

6. Robert Weisbergin salainen raportti on otsikoitu sanoilla: Suomalaisten mukaan Putin on "turhautunut ja huolestunut." Tämä selittyy sillä, että kyseinen ajankohtaa oli hyvin herkkä kansainvälisten suhteiden kannalta. Esimerkiksi Ukrainassa oli vastikään käyty presidentinvaalit, jonka vilpillistä tulosta (= vaalit voitti venäläismielinen ehdokas), muut maat eivät suostuneet hyväksymään. Tämän vuoksi Ukrainan vaalien toinen kierros jouduttiin myöhemmin eli joulukuun lopulla 2004 uusimaan.

7. Dokumentista paljastuu monta sangen mielenkiintoista asiaa Suomen ja Venäjän välisistä suhteista. Wikileaks on aivan oikella asialla, sillä muuten näistä tärkeistä asioista ei tiedettäisi mitään. Raportin ykkösaiheeksi nousee ilman muuta presidentti Putinin esille ottama Karjala-kysymys. Putin oli suomalaisten täydelliseksi yllätykseksi ottanut itse esiin Karjalan ja tyrmännyt suorin sanoin "joidenkin tahojen" Suomessa jatkuvasti esillä pitämän Karjalan palauttamishaaveen.

8. Putinin perustelut eivät tosin oikein vakuuta, kun hän totesi, että jos Suomen ja Venäjän välistä rajaa, joka vahvistettiin (tosin laittoman painostuksen alaisena) toisen maailmansodan päätteeksi, ryhdyttäisiin tarkastelemaan uudelleen, niin silloin myös Itä-Euroopan muut rajat voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi. Se, mitä Putin on mahtanut tällä tarkoittaa, on epäselvää. Jos Suomi saisi Karjalan Kannaksen takaisin, niin ryhtyisikö Venäjä silloin vaatimaan esimerkiksi Viron tai Puolan itäosien palauttamista vuorostaan Venäjälle? Mahdoton yhtälö ja ajatus. Toden totta, Putinin on täytynyt olla hyvin stressaantunut tavatessaan Halosen!

9. Putinin ilmeisenä tarkoituksena on ollut pelotella Halosta Karjala-kysymyksen vakavuudella. Raportti ei kerro, mitä Halonen olisi Putinille vastannut, mutta presidenttien tiedotustilaisuudessa kumpikaan ei hiiskahtanut Karjala-kysymyksen esilläolosta sanaakaan eikä Halonen ottanut sitä esille julkisesti myöskään kotimahan palattuaan. Mutta Lipposelle hän sen sijaan näyttää asiasta kertoneen.

10. Ilta-Sanomien jutussa aprikoidaan, olisiko Halonen antanut Lipposelle luvan mennä "hölisemään" luottamuksellisista keskusteluista USA:n diplomaateille vai olisiko Halonen ollut tietoinen, että Lipponen kertoo joka tapauksessa noiden luottamuksellisten keskustelun sisällön eteenpäin. Teoriassa on vielä myös kaksi muuta vaihtoehtoa: 1) Halonen on kieltänyt Liposta kertomasta tietoja eteenpäin tai antanut ymmärtää, että tiedot ovat salaisia, tai 2) hän on suorastaan pyytänyt, että Lipponen saattaa tiedot Yhdysvaltojen diplomaateille.

11. Tuolloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sdp), tunnettu vuotaja itsekin ja Tarja Halosen läheinen ja läpikotaisin tunteva toveri jo vuosien takaa, on ehtinyt tänään jo vähätellä Lipposen vuodon merkitystä pitäen sitä vain "luonnollisena" asiana. Niinpä, eihän Tuomioja itse asiassa muuta voisikaan sanoa, kun Halonen ei ollut kertonut Tuomiojalle itselleen, Suomen ulkoministerille, mitään Putinin kanssa käymistään keskusteluista! Merkillistä tässä onkin juuri se, että Halonen sivuutti hallituksen ja sen ulkoministerin kokonaan, mutta uskoutui asiassa puhemies Paavo Lipposelle. Mutta Halosellahan on ollut tunnetusti koko kaudellaan kränää hallituksen kanssa.

12. Lipponen ei ole suostunut tänään vastaamaan hänelle asiassa esitettyihin kysymyksiin muuta kuin "so what?"Asia ei kuitenkaan saisi jäädä tähän, vaan Lipposen roolista ja siitä, oliko hän mennyt kertomaan luottamuksellisia ja salaisia tietoja läntisille diplomaateille vastoin Halosen suostumusta vai presidentin luvalla, on kyllä saatava asianmukainen selvitys. Eiväthän nuo dokumentissa mainitut tiedot niin kovin ihmeellistä ole - Putinille tietenkin aika kiusallisia - mutta itse menettelytapa, millä tiedot on miltei hengästyneenä rynnätty kertomaan USA:n lähetystöön heti Halosen palattua Pietarin reissulta - samalla kun Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja maan hallituksen informointi on sivuutettu totaalisesti - vaikuttaa suorastaan hämmästyttävältä käytännöltä. Mitä tähän sanoisi esimerkiksi maan ylin laillisuusvalvoja eli valtioneuvoston oikeuskansleri? Jos minulta kysytään, niin käytännön tuntien ei tietenkään mitään!

13. Kaikkien muistissa lienee vielä pääministeri Paavo Lipposen ja Anneli Jätteenmäen välinen kamppailu pääministerin paikasta vuoden 2003 vaaleissa, jonka Lipponen ja demarit hävisivät. Lipposen kärsimä kirvelevä vaalitappio johtui suurelta osin siitä, että UM:n salaisten asiakirjojen mukaan USA:n silloinen presidentti Bush oli kiitellyt USA:ssa vierailulla ollutta pääministeri Lipposta ja Suomea liittymisestä USA:n johtamaan Irakin vastaiseen sotakoalitioon. Lipponen on tosin tämän kiistänyt ja puhunut vaalikeskusteluissa koko ajan vain YK:n valtuutuksesta.

14. Myöhemmin ilmeni, että Anneli Jäätteenmäki oli saanut väitteidensä tueksi UM:n salaisia asiakirjoja presidentin kansliasta kansliapäällikkö Matti Manniselta. Tämän vuoksi pääministeriksi vaaleissa noussut Jäätteenmäki joutui demareiden ja kokoomuksen painostuksesta eroamaan virastaan.

15. Nyt vuorostaan ilmeisen luottamuksellisten tietojen vuotajana on ollut Paavo Lipponen. Tarja Halosen rooli on myös tässä tapauksessa mielenkiintoinen. Tämä panee jälleen kerran aprikoimaan, mikä Tarja Halosen tosiasiallinen rooli itse asiassa mahtoi olla alkuvuodesta 2003, jolloin hänen kansliapäällikkönsä lähetti Linnan kansliasta salaisia asiakirjoja sisältäviä fakseja oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäelle. Tiedettiin, ettei Halonen yhtään pitänyt Paavo Lipposen osoittamasta mielenkiinnosta Suomen saattamiseksi Bushin junaileman Irak-koalition jäseneksi. Halonen ei myöskään peitellyt iloaan, kun Anneli Jäätteenmäki nousi vaaleissa pääministeriksi ja Lipponen sai väistyä syrjään.

16. Mikä mies tämä Paavo Lipponen oikein on? Onko hän jonkinlainen supermyyrä, kaksoisagentti, länsivaltojen sylikoira vai mikä ihmeen otus? Suomessa hänen sanomisiaan ja tekojaan ei näytä uskaltavan kukaan ryhtyä penkomaan. Hän sai kärsimänsä kirvelevän ja katkeran vaalitappion jälkeen demarien ja kokoomuksen tuella ahdistetuksi Jäätteenmäen nurkkaan ja eroamaan pääministerin paikalta, mutta nyt häneltä itseltään paljastuu vajaa kaksi vuotta myöhemmin samanlainen kupru. So what!

17. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen on kiirehtinyt antamaan lausunnon, jonka mukaan Lipposen vuodossa oli kyse vain "normaalista diplomatiasta." Salolaisen mukaan Halosen ja edelleen Lipposen pitikin kertoa" Putinin kanssa käymistään luottamuksellisista keskusteluissa Yhdysvalloille! Niinkö todellakin? Onko eduskunnan puhemies Lipponen todellakin se Suomen "johtava diplomaatti", joka on oikea henkilö tietoja levittelemään ja "neuvomaan USA:ta", kuten Ilta-sanomat nyt iltapäivällä on otsikoinut - nostattamaansa "kohu-uutista" aivan ilmeisesti hieman toppuutellakseen.

18. Jos näin on, niin tämä tukee sitä teoriaa, jonka mukaan Tarja Halonen on nimenomaan tahtonut, että Putinin näkemykset saatetaan Yhdysvaltojen ulkoministeriön tietoon. Miksi Halonen tätä halusi? Syy on aivan ilmeinen. Halonen halusi tällä tavoin USA:ta "palvelemalla" parantaa heikkoja suhteitaan Valkoiseen taloon ja lepyttää häneen suuttunutta presidentti George W.Bushia. Halonenhan oli aiemmin pitänyt YK:n yleiskokouksessa puheen, jossa hän arvosteli suorin sanoin Bushin Irak-politiikkaa. Bush ei ymmärrettävistä syistä tästä yhtään pitänyt eikä siksi kutsunut Halosta vierailulle Valkoiseen taloon.

19. Halosen sanottu aulius, jossa hän käytti hyväkseen Lipposta - ulkoministeri Erkki Tuomiojallahan ei ollut juuri minkäänlaisia suhteita USA:n ulkoministeriöön - ei kuitenkaan auttanut parantamaan hänen suhteitaan Bushin hallintoon. Minusta tuntuu siltä, että Halosen ja Lipposen hölösuisuus vain pahensi tilannetta. Amerikkalaiset tietenkin ymmärsivät ja ottivat lukuun sen vaaramomentin, että jos Bush kutsuisi Halosen luokseen ja keskusteli hänen kanssaan luottamuksellisesti, niin kohta nuo tiedot keskusteluista saattaisivat vuotaa - ehkä jälleen Lipposen välityksellä - diplomaateille, nyt venäläisille diplomaateille ja sitä kautta edelleen Putinin korviin.

20. Bush ja amerikkalaiset menettivät siten Lipposen tempauksen johdosta loputkin luottamuksen rippeensä Haloseen. Luulen, että tämä on samalla osasyy siihen, ettei myöskään Obamalta ei ole herunut Haloselle kutsua Valkoiseen taloon. Silmiinpistävää on myös se, ettei ulkoministeri Hillary Clinton ole halunnut millään vierailla Suomessa virallisesti ja keskustella Halosen kanssa, vaikka hän on käynyt ulkoministerinä esimerkiksi Virossa parikin kertaa.

251. Tarja Halosen rooli huostaanottokiistassa epäselvä

Periksi antamista Turussa

1. Toistaiseksi viimeisin julkisuudessa puitu suomalais-venäläinen lapsikiista puhkesi helmikuussa Turussa, kun sosiaaliviranomaiset ottivat huostaansa venäläisen äidin ja suomalaisen seitsenvuotiaan Pikku Robertin. Sosiaaliviranomaiset eivät ole antaneet tapauksesta julkisuuteen yksityiskohtia, mutta lapsen vanhempien mukaan sijoituksen syynä oli (perätön) väite siitä, että äiti olisi lyönyt lasta. Poliisi on tutkinut tapausta pahoinpitelynä. Edellisen kerran poika vietiin vanhemmilta viime joulukuussa, jolloin syynä olisi ollut se, että perheenisä oli ajanut vaimonsa pois kotoa.

2. Poika ehti olla kuukauden verran sijoitettuna kaupungin perhekeskukseen. Päästyään kouluun poika karkasi vanhempien luo ja perhe linnoittautui asuntonsa Turussa. Asunnossa päivystivät kolmen venäläisen tv-kanavan kuvausryhmät. Vanhemmat vetosivat Venäjän viranomaisiin, ja katso, pelastajaksi saapui maaliskuun puolivälissä koko Venäjänmaan lapsiasianvaltuutettu Pavel Astahov mukanaan laaja seurue, johon kuului kymmeniä lehtimiehiä.

3. Tämä Pavel Astahov ei ole mikä tahansa sosiaalialan virkamies, vaan hän on entinen KGB:n upseeri ja samasta oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistunut lakimies kuin pääministeri Vladimir Putin ja presidentti Dmitri Medvedev ja hänen sanotaan kuuluvan juuri Medvedevin lähipiiriin. Medvedev nimitti Astahovin virkaansa vasta tämän vuoden tammikuussa.

4. Astahov osoittautui Suomessa toiminnan mieheksi. Hän saattoikin kehuskella lehdistölle jo päivä Turkuun saapumisensa jälkeen siitä, että hän oli sopinut huostaanottokiistan Turun peruspalvelujohtaja Riita Liuksan kanssa ja nimenomaan venäläisten ehdoilla. Astahovin ansioita oli, että Pikku Robert sai jäädä vanhempiensa luokse. Näin edetään vanhempien mukaan 18.6. saakka, minkä jälkeen tilannetta katsotaan uudelleen. Astahov arvosteli suorin sanoin suomalaisten sosiaaliviranomaisten toimintaa. Hänen mukaansa viranomaiset tekivät alun perin väärin, kun he eivät käyneet perheessä ennen sijoituspäätöstä. Suomalaisviranomaiset eivät taas voineet kertoa mitään - se vaitiolovelvollisuus näet!

5. Mitähän lakia tapaukseen oikein Astahovin käynnin yhteydessä sovellettiin, Suomen vai Venäjän? Kumma kyllä, Astahov ei ottanut käynnillään yhteyttä suomalaiseen kollegaansa Maria-Kaisa Auraan. Venäläiset väittävät, että Aula ei halunnut keskustella asiasta Astahovin kanssa, kun oli se hemmetin salassapitovelvollisuus.

6. Pavel Astahovilla ei ollut tietenkään minkään valtakunnan oikeutta eikä toimivaltaa puuttua asiaan, ei kansainvälisen oikeuden eikä Suomen oikeusjärjestyksen. Mutta kun Venäjällä nousi huostaanotosta valtava mediakohu, Medvedev, Putin ja Astahov päättivät panna toimeksi. On arveltu, että koko episodissa oli kyse Venäjän sisäpolitiikasta ja Venäjän propagandasodasta läntisen Euroopan kanssa.

7. Astahovin tehtävänä oli käydä Suomessa "merkkaamassa Venäjän reviiri" ja osoittamassa suurvallaksi jälleen pyrkivän Venäjän mahtia ja halua suojella omia ulkomailla asuvia kansalaisiaan. Tähän Venäjän viranomaisilla on kuulemma oikeus vaikkapa asevoimin. Mitähän tästä oikein seuraa, kun tiedetään, että Suomessa asuu nykyisin lähes 50 000 venäläistä, kyllä siinä suojeltavaa vähäksi aikaa riittää.

8. Niin, miksi Astahov oikeastaan sai huseerata Suomen Turussa niin vapaasti ja estottomasti ilman, että tuppisuut suomalaiset viranomaiset olisivat yrittäneet mitenkään estää hänen puuhiaan? Olisiko Astahovin käynnistä sovittu "korkealla tasolla" Venäjän ja Suomen kesken? Tästä ei ole annettu julkisuuteen tietoja, ei UM:stä eikä tasavallan presidentin kansliasta.

9. Tämäniltaisessa A-studiossa haastateltu dosentti Arto Luukkanen kritisoi voimakkaasti presidentti Trja Halosta tapauksen tiimoilta. Luukkanen kertoi, miten Venäjällä oli uutisoitu, että presidentit Medvedev ja Halonen olisivat keskustelleet asiasta eli huostaanottokiistasta ennen Astahovin Suomeen tuloa. Luukkanen sanoi suoraan, ettei Halonen näytä olevan enää tehtäviensä tasalla, sillä juuri hänen olisi viime kädessä tullut pitää huolta ja valvoa, ettei Suomen itsemääräämisoikeutta ja integriteettiä loukata.

9a. Luukkasen mukaan näyttää siltä, että Tarja Halonen olisi etukäteen antanut Medvedeville ja venäläisviranomaisille hyväksyntänsä Astahovin tulolle Suomeen ja asian hoitamisesta niin kuin sitten tapahtui. Luukkanen väitti, että idänsuhteista on yleensäkin tullut Tarja Haloselle jonkinlainen egotrippi, eli hän ei ajaisi enää näissä suhteissa yksinomaan Suomen etua. - Kovia väitteitä ja ehkäpä Tarja Halosen on nyt tultava "ulos" ja kerrottava, onko väitteissä perää.

10. Luukkanen vertaisi Astahovin Turun reissua ja suomalaisviranomaisten määräilyä 1970-luvulla tapahtuneeseen venäläismiehen suorittamaan lentokonekaappaukseen Helsinki-Vantaan (silloisen Seutulan) kentällä. Tätä tilannetta selvittämässä ja suomalaisviranomaisia määräilemässä oli Venäjän Suomen suurlähettiläs Stepanov. Luukkanen sanoi, että Suomi hävisi myös Turun tapauksessa mediasodan numeroin 6-0. Monet ulkovaltojen edustajat Suomessa olivat L:n mukaan ihmetelleet, miten suomalaiset antoivat kaiken tapahtua puuttumatta asiaan mitenkään.

11. Ohjelman tekijät olivat pyytäneet Astahovin tempauksesta lausuntoa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäseniltä. Heistä kaikki, jotka halusivat tapauksesta lausua, olivat sitä mieltä, että kysymyksessä oli Venäjän tarkoituksellinen voimannäyte Suomea kohtaan ja että Venäjä näytti haluavan antaa vaikutelman, että se voi pitää Suomea pelinappulana suurvaltapyrkimyksissään. Valiokunnan jäsenistä kaksi kieltäytyi vastaamasta tv-toimituksen kysymyksiin: Antti Kalliomäki (555) ja Ilkka Kanerva (Turku).

12. Luukkanen katsoi, että Pikku Robertin tapauksessa Suomea vedettiin oikeusvaltiona ja itsenäisenä valtiona Venäjän toimesta todella pahasti kölin alta. Ohjelmassa ihmeteltiin jälleen, ties monettako kertaa, miksi Venäjä ei halua liittyä Haagin kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen.

13. Pekka Haavisto (vihr) ehdotti, että Suomi yrittäisi solmia Venäjän kanssa kahdenvälisen lapsikaappaussopimuksen, jossa noudatettaisiin Haagin sopimuksen "periaatteita." - Tällaista voi kyllä esittää - sitä ei ole vielä rohjettu tehdä - mutta vastaus lienee selvä: Venäjä ei halua edes kahdenvälistä sopimusta. Ja jos tuollainen kahdenvälinen sopimus solmittaisiinkin, niin sitä olisi käytännössä mahdotonta noudattaa, arvatkaapa mistä syystä? Mihin Venäjä mitään sopimuksia tarvitsee, kun sillä sellaisia toimen miehiä kuten juuri Pavel Astahov.

14. Pitäisikö Suomenkin nimittää lapsiasiamieheksi joku entinen kenraali? Valitettavasti viime sodat käyneitä upseereita alkaa olla "rivissä" entistä paljon vähemmän. Isoäitiasiamieshän (oto) meillä toki jo onkin: Pekka Hallberg (KHO).

15. Turku on mielenkiintoinen kaupunki ja siellä aina sattuu ja tapahtuu, Turun palosta alkaen. Allekirjoittanen ensimmäinen työpaikka lakimiehenä oli juuri Turussa. Siellä ovat Uusi Apteekki, Vares ja Reijo Mäki, muun muassa, ja siellä ovat asuneet ja työskennelleet sellaiset juristit kuin Juhani Leppä ja Eeva Vuori.

16. Nyt siellä vajoaa Myllysilta. Olisiko se mahdollista...? Eikös se saamarin silta alkanutkin vajota kohta Astahovin Turun käynnin jälkeen? Olisiko tämä jonkinlainen varoitus siitä, että myös kahden ystävällismielisen naapurimaan välit voivat alkaa pikkuhiljaa rakoilla, jollei...

17. Eilen sunnuntaina puolenpäivään aikaan Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan rakennuksen (Calonian) edustalta löydettiin hautakynttilä, poliisi tutkii asiaa. Asiasta kertoi eilen Turun Sanomat.

PS.

Otsikko lehdessä tänään: Näin tuhka valtasi Suomen.

Vai oliko se: Näin valta tuhkasi Suomen

173. Anton-pojan äidille Rimma Saloselle langettava tuomio

Rimma Salonen kuvassa oikealla

Tampereen käräjäoikeus antoi tänään tuomion Pikku-Antonin kaappausta ja vapaudenriistoa koskevassa jutussa. Tuomio oli odotetusti langettava: Antonin äidin Rimma Salosen katsottiin syyllistyneen lapsikaappaukseen ja vapaudenriistoon. Vapaudenriisto ei kuitenkaan oikeuden mukaan täyttänyt törkeän vapaudenriiston tunnusmerkistöä.

Näistä rikoksista Rimma Saloselle langetettiin 1,5 vuoden ehdollinen vankeusrangaistus. Myös rangaistus oli odotetunlainen, sillä syyttäjä oli vaatinut juuri sanotun suuruista ehdollista vankeusrangaistusta. Antonin isä Paavo Salonen oli asianomistajana vaatinut 1,5 vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta.

Käräjäoikeus, jonka puheenjohtajana toimi käräjätuomari ja jäseninä kolme lautamiestä, hylkäsi Rimmaa vastaan kavalluksesta nostetun syytteen. Rimma Salonen tuomittiin suorittamaan korvaukseksi nyt 6-vuotiaalle Antonille vapaudenriiston aiheuttamasta kärsimyksestä 20 000 euroa, isä-Paavo (65) oli vaatinut pojalleen vielä tätäkin suurempaa korvausta kärsimyksestä.

Rimma velvoitettiin suorittamaan korvaukseksi Paavolle Antonin etsimisestä Venäjällä ja tapaamisyrityksistä syntyneistä kuluista 4 800 euroa ja korvaamaan Paavon ja Antonin yhteisiä oikeudenkäyntikuluja 4 100 eurolla.

Tuomittu 20 000 euron korvaus on suomalaisen oikeuskäytänön mukaan korkeanlainen ja voi alentua hovioikeudessa, jonne Rimma Salonen on jo ilmoittanut tulevansa valittamaan koko tuomiosta. Mutta jos olisimme esimerkiksi USA:ssa, nyt tuomittuun korvaussummaan voitaisiin luultavasti lisätä ainakin yksi nolla lisää.

Tapauksen faktat ovat jokseenkin selvät, olen kertonut tapauksesta blogissani 19.5.2009; ks. myös blogeja 104 ja 106 kesäkuulta. Oikeuden mukaan Rimma syyllistyi lapsikaappaukseen, koska hän oli ottanut maaliskuussa 2008 omavaltaisesti huostaansa tuolloin 4-vuotiaan poikansa Antonin tämän isältä Paavolta, jonka huostassa lapsi oli tuolloin ollut. Vapaudenriistoon Rimma syyllistyi oikeuden mukaan kuljettaessaan suoraa päätä Antonin oikeudettomasti Venäjälle.

Rimman mukaan hän ei voinut syyllistyä lapsikaappaukseen, koska hänellä oli lapsen yhteishuoltajuus Paavon kanssa. Rimma tuntuu kuitenkin unohtavan, että isä-Paavo ei ollut antanut lupaa Antonin viemiselle Venäjälle. Rimma väitti, että hän oli lähtenyt Venäjälle vain lomailemaan Antonin kanssa, mutta myöskään tätä väitettä käräjäoikeus ei niellyt. Ennen Venäjälle matkustamistaan Rimma luopui asunnostaan ja tyhjensi sen huonekaluista ja tavaroista. Suomessa vielä ollessaan hän vuokrasi Venäjältä asunnon kolmeksi kuukaudeksi.

Rimma kertoi jääneensä Venäjälle, koska Paavo oli uhkaillut häntä puhelimessa; mahdollisesti tästä syystä vapaudenriistoa ei katsottu oikeudessa törkeäksi. Heinäkuussa 2008 Rimma haki ja sai Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:ltä päätöksen, jonka mukaan Antonia ei saa viedä pois Venäjältä, vaikka venäläinen tuomioistuin oli sitä ennen antanut siihen luvan.

Kuten tunnettua, Paavo oli oli sitkeä, matkusti Venäjälle, vietti siellä aikaa kuukausikaupalla, teki salapoliisityötä ja löysi poikansa sekä kuljetti Antonin kuluvan vuoden toukokuussa monien vaiheiden jälkeen takaisin Suomeen diplomaatti Simo Pietiläisen auton takakontissa. Käräjäoikeudessa Paavo Salosta muuten avusti asianajaja Riitta Rauhala, joka on Simo Pietiläisen aviopuoliso.

Oikeus on puhunut, pulinat pois! Näin voitaisiin Johannes Virolaista mukaillen oikeusvaltiossa sanoa. Mutta mitä vielä! Rimma Salonen on jo ehtinyt ilmoittaa tuomioon tyytymättömyyttä ja aikovansa valittaa tuomiosta hovioikeuteen. Tähän hänellä on tietenkin täysi oikeus.

Mutta hieman epätavallista on, että tuomittu järjestää parin tunnin kuluttua tuomion antamisesta tiedotustilaisuuden, jossa tuomio ja suomalaisvirnaomaiset jälleen kerran mollataan perusteellisesti. Kyseinen info pidettiin Helsingissä tänään kello 16 ja sinne oli tullut joukko venäläismedian edustajia; tähän on saatu Antonin tapauksen yhteydessä jo tottua. Antonin tapaus ja oikeusjuttu herätti jo kesällä ja nyt syksyllä käräjäoikeusvaiheen aikana laajaa huomiota venäläisissä tiedotusvälineissä. Rimma Salosen tapaus on ollut jopa ykkösuutinen Venäjän mediassa.

Tiedotustilaisuuksia tapauksen johdosta - myös ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä - on junaillut dosentti Johan Bäckman, ja hän oli myös tänään järjestetyn tilaisuuden taustalla. Bäckman on Helsingin, Joensuun ja Turun yliopistojen dosentti, varmaan siis pätevä tieteenharjoittaja. Sen sijaan Lapin yliopisto ei osoittanut Bäckmanin dosenttihaaveille osoittanut muutama vuosi sitten ymmärrystä. Bäckman ei ole kuulemma halunnut tarkentaa, mikä rooli hänellä on kyseisessä oikeusjutussa.

Bäckman on kirjoittanut Antonin tapauksesta mittavan määrän blogijuttuja ("antonfree"). Hänen mielestään rikoksiin ovat tapauksessa syyllistyneet Paavo Salosen ohella suomalaisviranomaiset Pietarin lähetystöstä ja erityisesti ulkoministeri Alex Stubb, jota Bäckman on moukaroinut kirjoituksissaan oikein olan takaa.

Bäckmanin käräjäoikeuden käsittelyä koskeva selostus oli hyvin tarkka ja paikoitellen hauskakin, mutta sen pilasi kuitenkin täysin dosentin lievästi sanottuna kärkevä kielenkäyttö syyttäjää (johtava kihlakunnansyyttäjä Mika Mäkinen), Paavo Salosta ja asianajaja Riitta Rauhalaa kohtaan. Käräjäoikeuden jäsenet Bäckman sentään jätti rauhaan. Rauhalasta Rimman taustajoukot ovat tehneet kantelun Suomen Asianajajaliittoon, mutta luulenpa, ettei Rauhalan tarvitse olla tästä kovinkaan huolissaan. Paavo Salonen on lehtitietojen (I-S 10.10.) tiettävästi aikeissa tehdä kunniansa loukkaamisesta rikosilmoituksen Rimmaa ja Johan Bäckmania vastaan.

Johan Bäckman on esiintynyt tapauksen johdosta näkyvästi Venäjän mediassa, jossa hän väitti vähän ennen käräjäoikeuden pääkäsittelyä muun muassa, että Rimma Salosta uhkaisi 7,5 vuoden ehdoton vankeusrangaistus. Eräs venäläinen poliitikko on muutama päivä siten todennut Bäckmanin videossa, että käräjäoikeudella ei ole mitään perusteita tuomita Rimma Salosta jutussa, Paavo Salosen vaatimukset oikeudessa olivat kuulemma puuta heinää.

Eikös tällaista menettelyä nimitetty ennen vanhaa "sekaantumiseksi toisen valtion sisäisiin asioihin?" Toki neuvostoliittolaiset saivat mielin määrin sekaantua suomalaiseen politiikkaan ynnä muuhun, sen sijaan suomalaiset eivät saaneet arvostella Neuvostoliittoa ja sen yhteiskuntaelämää edes pienellä sanalla. Presidentti Urho Kaleva Kekkosen johdolla kehitetty ja hänen valvontansa alaisuudessa toiminut itsesensuuri piti tästä tiukasti huolen.

Oman maan kansalaisia toki saa ja pitääkin puolustaa, mutta tämä pitäisi tehdä kaikella mahdollisella kunnioituksella ystävällismielisen naapurimaan riippumatonta tuomioistuinlaitosta ja muita viranomaisia kohtaan ja yksityisiä ihmisiä mollaamatta.

Mutta kuten tiedetään, venäläiset tuomioistuimet ovat riippumattomia hallitusvallasta ja muista virnaomaisista vain paperilla, eivät käytännössä ja todellisuudessa. Ehkä nyt nähty oikeusprosessi Anton-pojan tapauksesta saattoi juuri sen vuoksi olla heille hieman outo. Jos oltaisiin venäjällä, tuomioistuimen lainvoimaisia päätöksiä ei tarvitsisi noudattaa, jos joku "korkeampi" viranomainen päättäisi toisin. Tämähän nähtiin myös Antonin tapauksessa.

Olisi ollut hyvä, jos esimerkiksi Pietarin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijat olisivat voineet käydä seuraamassa Tampereen käräjäoikeuden istuntoa ja pääkäsittelyä. He olisivat silloin voineet omin silmin havaita, miten riippumaton tuomioistuin ja syyttäjistö toimivat länsimaisessa demokratiassa.

Mutta ehkä tällaiseen vierailuun tarjoutuu vielä pietarilaisille opiskelijoille ja kenties heidän opettajilleenkin mahdollisuus, kun Turun hovioikeus aikanaan pitää pääkäsittelyn Anton-pojan jutussa. Turku ja Pietarihan ovat sitä paitsi ystävyyskaupunkeja - olivat vielä ainakin ennen tätä "tuomiopäivää."

Siitä, miten oikeusvaltiossa ei kenenkään pitäisi toimia, saamme me suomalaiset sen sijaan aina vähän päästä näytöksen dosentti Bäckmanilta.

Tätä juttua kirjoittaessani tuli tieto, jonka mukaan Paavo Salosta vaaditaan luovutettavaksi Venäjälle. Itar-Tassin mukaan Venäjän yleisen syyttäjän virasto valmistelee parhaillaan Paavoa koskevaa luovutuspyyntöä. Uutisen mukaan Venäjä pitää rikoksena sitä, että Paavo toi Antonin keväällä Venäjältä Suomeen sala diplomaatin auton tavaratilassa.

Kyse on siis ärsytetyn imperiumin vastaiskusta. Bäckmanin blogista voidaan tämän päivänä "satona" lukea tästä seuraavat otsikot:

- Rimma joutuu maksamaan entiselle miehelleen lapsen salakuljetuksesta takakontissa; siitäkös se 20 000 euroa sitten tulikin (latojan huomautus);

- Venäjän kansankamarin Anatoli Kutsera vaatii Rimma Salosen "kyynisen" tuomion peruuttamista; Venäjällähän tämä peruuttaminen kävisi käden käänteessä päinsä (latojan huomautus);

- Venäjän ihmisoikeusvaltuutettu Vladimir Lukin vaatii Paavo Saloselle oikeudenkäyntiä Venäjällä; no, jo on aikoihin eletty - oikein ihmisoikeusvaltuutettu (latojan huomautus);

- Venäjän valtakunnansyyttäjä vaatii Paavo Salosen luovutusta Venäjälle; no jo on Paavo suosittu Venäjänmaalla (latojan huomautus).

Mitähän kaikkea tästä vielä seuraa ja millaisia otsikoita saamme vielä dosentin blogista lukea? Yöpakkasia jo pitelee ja talvikin on kohta tulossa...toivottavasti kiista jää lumisodan tasolle.

142. Gdanskin tapaaminen; Matti Vanhanen kohtaa Putinin

Yliopistojen uusi lukuvuosi on alkamassa

1. Pääministeri Matti Vanhanen tapaa tänään Puolan Gdanskissa venäläisen kollegansa Vladimir Putinin. Tilaisuus on virallisesti toisen maailmansodan syttymisen 70-vuotismuistotilaisuus. Syyskuun 1. päivän vastaisena yönä 1939 Natsi-Saksa hyökkäsi Puolaan. Maailmansodan muistamiseen liittyvät juhlallisuudet alkoivat tänään aamunkoitteessa Gdanskissa eli entisessä Danzigissa samalla kellonlyönnillä, jolloin saksalaiset 70 vuotta sitten ampuivat sodan ensimmäiset laukaukset. Myöhemmin päivällä järjestettävään päätilaisuuteen osallistuvat useiden maiden johtajat, joiden joukossa ovat muun muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Venäjän pääministeri Putin. Suomea edustaa Matti Vanhanen, Vuoksenrannan Säde.

2. Natsi-Saksan hyökkäys Puolaan perustui Saksan ja Neuvostoliiton viikkoa aiemmin eli 23.8.1939 solmimaan Molotov-Ribbentrop sopimukseen. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Euroopan maat etupiireihinsä. Puola jaettiin Saksan ja N-L:n kesken ja Baltian maat, mukaan luettuna Suomi, kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin. Myöhemmin syksyllä 1939 Neuvostoliitto valloitti Puolan itä-osat.

3. Venäjän pääministeri Vladimir Putin tuomitsi 30.8. puolalaiselle lehdelle Gazeta Wyborcza antamassaan haastattelussa näkyvästi ja selkein sanoin ensimmäisen kerran Molotov-Ribbentropp -sopimuksen moraalittomaksi. Putinin mukaan kyseinen sopimus ansaitsee "täyden tuomion," sillä kaikenlainen sopiminen Natsi-Saksan hallinnon kanssa oli moraalisesta näkökulmasta katsottuna epäarvostettavaa. Toisaalta Putin nimesi haastattelussaan lännen osasyylliseksi sodan alkamiseen. Englanti ja Saksa olivat vuonna 1938 tehneet Hitlerin kanssa Münchenissä Tsekkoslovakian jakamisesta sopimuksen, jonka Puola Saksan tuolloisena liittolaisena oli Neuvostoliiton ja Venäjän mukaan hyväksynyt.

4. Putinin lausunto puolalaisille Molotov-Ribbentropp -sopimuksen moraalisesta paheksuttavuudesta on tietenkin politiikkaa, jonka tarkoituksena on lämmittää Venäjän suhteita Puolan kanssa. Puolassa, jossa on sodan jäljiltä edelleen katkeria muistoja sekä Saksasta että Venäjästä, on suhtauduttu kriittisesti Itämeren kaasunputkihankkeeseen eli Nord Streamiin. Putinin lausunnolla puolalaisia on pyritty lepyttämään.

5. Mutta myös suomalaisilla ja etenkin sodan seurauksena N-L:lle pakkoluovutettujen alueiden pakolaisilla eli evakoilla on katkeria muistoja Neuvostoliitosta ja Stalinista. Molotov-Ribbentrop -sopimukseen perustuen Stalin aloitti vuonna 1939 rauhansopimusten vastaisesti Suomea vastaan sodan, jonka seurauksena Suomelta riistettiin Karjalan Kannas, Petsamo, osia Sallan ja Kuusamon kunnista sekä Suomenlahden ulkosaaret.

6. Kun Putin on nyt tuominnut ankarin sanoin Molotov-Ribbentrop -sopimuksen eli Natsi-Saksan ja silloisen N-L:n sopimuksen Euroopan jakamisesta ja siitä aiheutuneet seuraukset, olisi Suomen pääministeri Matti Vanhasella Gdanskin kokouksen yhteydessä todella tuhannen taalan paikka näyttää, mikä hän on todella miehiään. Vanhasen pitäisi kameroiden edessä ottaa rohkeasti Putinia hihasta kiinni - onneksi Tarja Halonen ei ole nyt matkassa nykimässä kenenkään solmiota (!) - ja kertoa Suomen hallituksen halusta ryhtyä neuvottelemaan Venäjän kanssa win-win -pohjalta N-L:n sodan seurauksena oikeudettomasti Suomelta riistämien alueiden palauttamisesta.

7. Vanhasen pitäisi kertoa Putinille ja samalla koko maailmalle, ettei pelkkä yleisluontoinen toteamus Euroopan jakosopimuksen moraalittomuudesta suinkaan riitä, vaan myös Venäjän olisi korkea aika tunnustaa historialliset tosiasiat ja korjata tekemänsä vääryydet. Jos Vanhanen tämän tekisi, hän nousisi kerta heitolla valtiomiessarjaan ja hänen menestyksensä olisi taattu, ei vain naismaailmassa, vaan myös raskaan sarjan poliitikkojen klubeissa.

8. Jos Urho Kekkonen olisi saanut tällaisen tilaisuuden, hän olisi varmaankin käyttänyt sen hyväkseen ja toiminut edellä kerrotulla tavalla. Mutta epäilen, ettei Vanhasesta on tähän miestä. Hän on tyytyväinen tapaamiseen, kunhan pääsee samaan ryhmäkuvaan parinkymmenen muun Gdanskiin kokoontuneen poliittisen johtajan kanssa.

9. Muistotilaisuus tarjoaa maiden poliittisille johtajille tilaisuuden keskustella ajankohtaisista asioista. Itämeren kaasuputken, Nord Streamin, rakentamisaikataulu nousee epäilemättä yhdeksi keskustelun aiheeksi. Tässäkin Suomella ja Matti Vanhasella olisi tilaisuus näyttää, ettei Suomi enää ole Venäjän johdon käskyläinen, vaan sillä on omat ehtonsa kaasuputken mereen laskemiselle.

10. Mutta Matti Vanhanen ja Tarja Halonen ovat jo hyvissä ajoin ehtineet näyttää, että Suomi tekee myös kaasuputkiasiassa nöyrästi sen, mitä Putin ja Medvedev Suomen hallitukselta odottavat. He ovat antaneet täyden siunauksensa hankkeelle jo etukäteen ja jo ennen ympäristöselvitysten valmistumista. Tätä varten Tarja Halonen kutsuttiin noin kuukausi sitten Medvedevin ja Putinin puheille "poikien" loma-asunnoille Shotsiin salaiseen neuvonpitoon. Putinia Halosen ei ollut alun perin edes määrä tavata. Putinin ja Halosen keskustelujen sisältö on jäänyt täysin pimentoon.

11. Halosen sanotun vierailun aikana murhattiin Venäjällä ties jo kuinka mones Tshetshenian sodan vastustajiin ja Venäjän poliittisen johdon arvostelijoihin kuulunut journalisti. Medvedeville Halonen kertoi sanoneensa, että "näin ei voi enää jatkua," vaan Venäjän pitäisi tehdä "jotakin" murhien estämiseksi ja niiden selvittämiseksi; mitähän tuo "jotakin" mahtaisi tarkoittaa?

12. On kuitenkin eri asia, mitä poliitikko, kuten Halonen tässä tapauksessa, kertoo sanoneensa tai tehneensä, ja mitä hän todellisuudessa on sanonut tai tehnyt; poliitikoista kun ei koskaan tiedä. Kun tapaaminen ei ollut julkinen, ihmisillä ei ole mitään todisteita siitä, mitä Halonen oli todellisuudessa Medvedeville mainitusta asiasta sanonut ja missä sävyssä. Mutta ehkäpä Halonen sai Medvedeviltä luvan arvostella julkisesti venäläisten journalistien selvittämättömiä murhia sitä vastaan, että Halonen tukisi arvovallallaan ympäristöluvan myöntämistä Itämeren kaasuputkelle.

13. Matti Vanhanen ja hänen vanavedessään peesaava ympäristöministeri Paula Lehtomäki - tämä venäjän kielen taitoinen Kuhmon Kivan edustaja itärajalta - ehtivät ilmoittaa kuin sattumalta (!) 2-3 päivää ennen Gdanskin tämänpäiväistä tapaamista, että Suomen hallitus tulee syys-lokakuussa tekemään oman päätöksensä Itämeren kaasuputkiasiassa ja myöntämään "talousalueen käyttöluvan" hankkeelle. Tämä perustuu uuteen lakiin talousalueen hyödyntämisestä. Kyseinen laki on tietenkin säädetty juuri Itämeren kaasuputkea silmällä pitäen. Tuskinpa pahemmin erehdyn, jos arvelen, että aloite tällaisen lain säätämiseen on tullut Nord Streamin konsulttina toimivalta Paavo Lipposelta. Lipposenhan kerrotaan laskuttaneen muutama kuukausi sitten tähänastisena konsulttipalkkionaan Nord Streamilta kuusinumeroisen summan.

14. Mikä ihmeen kiire Vanhasella ja Lehtomäellä oli mennä kertomaan hallituksen tulossa olevasta talousalueen käyttöluvasta? Talousalueen käyttölupaa koskeva lausuntokierros nimittäin päättyi vasta eilen 31.8., mutta Vanhanen ja Lehtomäki kiirehtivät ilmoittamaan hallituksen periaatekannasta jo lauantaina 29.8. Lehtomäen mukaan asiasta on jo "riittävästi tietoa." Mutta saattaahan vasta eilen tulleissa lausunnoissa olla vaikka minkälaista uutta tietoa asiasta.

15. Oikea marssijärjestys olisi tietenkin ollut sellainen, että ensin olisi ratkaistu kaasuputken rakentamiseen ja mereen laskemiseen tarvittavat ympäristöluvat. Jos ympäristöviranomaiset epäisivät luvan, olisi asia sillä selvä, koska hallitus ei voi puuttua riippumattomien lupaviranomaisten päätöksiin. Hallituksen valitsema toisenlainen marssijärjestys on valittu tietenkin siksi, että antamalla jo etukäteen "talousalueen hyödyntämisluvan" kaasuputkelle hallituksen tosiasiallisena tarkoituksena on painostaa - tämä tietenkin kiistetään "mitä jyrkimmin" hallituksessa - myös ympäristöviranomaisia tekemään myönteinen lupapäätös asiassa.

16. Vanhanen ja Lehtomäki ovat koko ajan hoputtaneet lupaviranomaisia asian selvittämisessä ja lupapäätöksen tekemisessä. Matti Vanhanen korosti viimeksi 2-3 päivää sitten pääministerin haastattelutunnilla, että "luvilla alkaa olla jo kiire."

17. Voiko lupaviranomaisia enää tämän selvemmin hallituksen ja Nord Streamin sekä Venäjän johdon toimesta painostaa kaasuputkiasiassa: 1) Venäjän johto hoputtaa Tarja Halosta ja Matti Vanhasta asiassa; 2) Vanhanen ja ympäristöministeri Lehtomäki puolestaan hoputtavat lupaviranomaisia tekemään lupapäätös nopeasti; 3) hallitus kertoo tekevänsä joka tapauksessa oman myönteisen periaatepäätöksensä jo tässä kuussa ja 4) ex-pääministeri Paavo Lipposen tukema Nord Stream ilmoittaa yhtiön aloittavan putken rakentamisen ensi vuoden alussa!

18. Harmi, kun Matti Vanhanen ei voinut viedä jo tämänpäiväiseen Gdanskin tapaamiseen ilosanomaa Putinille Putin-Schröder -sopimuksen ja kaasuputkihankkeen sinetöinnistä Suomessa.

19. Matti Vanhanen kertoi sunnuntaina, että hän aikoo kysyä Putinilta Gdanskissa Arctic Sea -aluksen kaappauksesta. Mitähän Putin mahtaa Vanhaselle paljastaa asiasta? Tuskinpa mitään. Arctic Sean seikkailu ja aluksen jahtaaminen venäläisten toimesta oli näytöstä ja varoitus, mitä seuraa, jos terroristit yrittävät häiritä tai uhata kaasuputken rakentamista tai käyttöä. Kaasuputki tuo venäläiset sotalaivat Itämerelle. Kaasuputki ei ole pelkkä ympäristökysymys, kuten Suomen hallitus yrittää vakuutella, vaan myös Itämeren ja sen rantavaltioiden turvallisuuteen vaikuttava hanke.

141. Karjala takaisin!

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu...evakkoja jokakeväisellä kotiseuturetkellään Kannaksella

Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä...

1. Karjala-kysymyksellä tai käsitteellä Karjalan palautus tarkoitetaan Suomen jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle pakkoluovuttamien alueiden palauttamista tai palauttamisesta käytävää keskustelua. Laajasti ottaen kysymys ei ole vain Karjalan Kannaksen, vaan myös muiden luovutettujen alueiden, eli Laatokan Karjalan, Petsamon, Sallan ja Kuusamon eräiden osien ynnä Suomenlahden eräiden ulappasaarten palauttamisesta.

2. Presidentti Urho Kekkosen tiedetään pitäneen Karjalan palautamista usein esillä keskusteluissaan Neuvostoliiton johtajien kanssa. Neuvostoliiton ykkösmieheltä Nikita Hrutshevilta 1960 -luvulla Kekkonen ilmeisesti sai näkemyksilleen jonkinlaista ymmärrystä, mutta ei enää presidentti Leonid Breznevilta 1970 -luvulla. Kekkosen presidenttikauden jälkeen Suomen virallinen kanta on ollut lakonisesti se, että rajojen muuttamiseen ei ole "tarvetta." Pakkoluovutettujen alueiden palautusta ei ole Mauno Koiviston kaudella ja sen jälkeen itänaapurilta edes kysytty, mutta Venäjä on antanut ymmärtää, että vastaus olisi kielteinen.

3. Presidenttikautensa alussa Venäjä Boris Jeltsinin hallinto ilmeisesti suorastaan viestitti Suomen poliittiselle johdolle mahdollisuudesta keskustella Karjalan palauttamisesta, mutta presidentti Mauno Koivisto suhtautui asiaan tyylilleen uskollisesti penseästi ja suorastaan torjuvasti. Samaa inhorealismia Mauno Koivisto osoitti Viron ja muiden Baltian maiden itsenäisyyspyrkimyksille 1980 - ja -90 luvun taitteessa.

4. Mutta Kannaksen ja muiden luovutettujen alueiden evakot ja heidän jälkeläisensä eivät ole unohtaneet asiaa. Palautuskysymystä ja -keskustelua ovat pitäneet yllä myös eräät kansalaisjärjestöt, erityisesti Pro Karelia -yhdistys. Viitisen vuotta sitten tehtyjen mielipidemittausten mukaan Karjalan palautusta kannatti noin kolmannes ja sitä vastusti hieman yli puolet suomalaisista. Palautusvaatimusten tueksi vedotaan karjalaisia ja Suomea kohdanneen vääryyden korjaamiseen, ryöstösaaliin kohteeksi joutuneiden alueiden palauttamisen oikeudenmukaisuus - Stalin ryösti esimerkiksi Kansainliiton tuomitseman talvisodan aloittamisella Karjalan ja muut luovutetut alueet Suomelta - ja siihen, että alueiden palautus olisi taloudellisesti Suomelle edullinen. Palautuksen suurimmaksi ongelmaksi on todettu rahoituksen ohella alueen noin 200 000 - 300 000 asukkaan venäläisväestön aseman järjestäminen.

5. Viime syksynä karjalaishenkinen 4-5 hengen suomalainen liikemiesryhmä keksi näppärän idean. He halusivat kytkeä eli koplata Karjala-kysymyksen Venäjän suurhankkeeseen eli Itämeren kaasunputken rakentamiseen. Ryhmittymä jätti työ- ja elinkeinoministeriölle kaivoslain mukaisen valtaushakemuksen Helsingin edustan merialueelle ikään kuin "sattumalta" juuri sille kohtaa, jolle venäläiset ovat suunnitelleet laskevansa kaasuputken meren pohjaan. Valtaosin venäläisenemmistöisen Nord Stream -yhtiön kaavailut kaasuputken rakentamiseksi samoin kuin Itämeren maiden kaasuputken rakentamista varten suorittamat ympäristöselvitykset ovat jo loppusuoralla ja yhtiön tarkoituksena on kerrottu olevan aloittaa putken rakentaminen ensi vuoden alussa.

6. Suomalaisen liikemiesryhmä juristina toimivan Kari Silvennoisen mukaan kaivausvaltauksen käsittely tulisi normaalilla aikataululla kestämään jopa parisen vuotta, eikä Nord Stream voisi ennen valtaushakemuksesta annettua lainvoimaista päätöstä ryhtyä laskemaan kaasuputkea mereen. Todellisuudessa liikemiehillä ei liene minkäänlaista tarkoitusta aloittaa kaivostoimintaa merellä, vaan heidän tavoitteenaan on, ei enempää eikä vähempää, kuin saada Venäjä luovuttaman Karjala takaisin Suomelle, jolloin he luopuisivat ilomielin valtaushankkeestaan.

7. Näppärän tuntuinen idea, joka toisaalta osoittaa aikamoista realismin puutetta ja jopa suuruuden hulluutta. Kari Silvennoinen on kertonut tiedotusvälineille, että miehet haluavat karjalan takaisin "ihan oikeasti" eikä kysymyksessä - tietenkään - ole mikään kiusanteko venäläisille. "Minun asiakkaani eivät viivytä kaasuputkea, vaan kaasuputki tulee meidän tontillemme," sanoi Silvennoinen. Kaasuputki haittaa KS:n mukaan meidän toimintaamme eikä päinvastoin, muistutti Silvennoinen.

8. Silvennoisen mukaan Moskovasta olisi luvattu liikemiesryhmälle huomattavan suuri rahasumma sitä vastaan, että valtaushanke vedetään pois; summan suuruutta Silvennoinen ei paljastanut. Suomalaiset eivät kuitenkaan suostuneet tarjoukseen, vaan vaativat Karjalan palauttamista koskevien neuvottelujen aloittamista, jotta valtaushankkeesta voitaisiin luopua. - Kovia poikia!

9. Mutta siinä Silvennoinen ja hänen toimeksiantajansa menettelivät minusta suoraan sanoen tökerösti, kun he KS:n mukaan esittivät venäläiselle "osapuolelle", että venäläisten tulisi pyytää presidentti Martti Ahtisaarta toimimaan välittäjänä Karjala-kysymyksessä. Jos venäläiset olisivat näin tehneet, olisivat KS:n päämiehet vetäneet valtaushakemuksensa pois. Oudointa tässä on se, että Silvennoinen tai liikemiehet eivät olleet kysyneet hankkeelleen Ahtisaaren suostumusta tai edes informoineet presidenttiä kyseisestä ehdotuksestaan.

10. Silvennoisen mukaan suomalaiset olivat olleet yhteydessä pietarilaisen välimiehen kautta Venäjän hallituksen kaupalliseen edustuston varamieheen, venäläiset ole kuulemma vielä vastanneet suomalaisten sanottuun ehdotukseen. Mutta valitettavasti koko hanke kaatui jo tänään, sillä Martti Ahtisaari ilmoitti lehdistölle ykskantaan, että hän ei halua olla missään tekemisissä tällaisen hankkeen kanssa. Ahtisaari kertoi, ettei häneen ole oltu asiaa ajavien liikemiesten taholta yhteydessä. Ahtisaaren mukaan kyseisellä hankkeella ei edistetä sitä tavoitetta, johon sillä ilmeisesti pyritään, siis Karjalan palautusta.

11. Hieman nolontuntuinen loppu siis tälle sinänsä näppärälle hankkeelle! Jos venäläiset olivat todella tarjonneet ryhmälle huomattavan summan rahaa, olisi miesten kannattanut minusta hyväksyä tarjous; tämä ei olisi estänyt hankkeen julkistamista, josta tiedettiin jo muutenkin.

Jos miesten tarkoituksena oli todella edistää Karjalan palautusta tai ainakin aktivoida siitä käytävää keskustelua, olisi porukka voinut käyttää Venäjältä saamansa rahat esimerkiksi Karjala takaisin - nimisen säätiön tai yhdistyksen peruspääomaksi. Tämä yhteisö olisi käyttänyt varojaan Karjala-kysymyksestä käytävän keskustelun ylläpitämiseksi ja aktivoimiseksi. Näin kyseinen liikemiesryhmittymä olisi saanut nimensä historiaan. Nyt sen sijaan voi käydä niin, että venäläiset eivät enää uudista tarjoustaan, kun hankkeelta on Ahtisaaren täystyrmäyksen johdosta pudonnut tavallaan pohja pois.

12. Mutta ei mainitun porukan toimia ole syytä mitenkään mollata. Päinvastoin, liikemiesten hanke oli rohkea ja sillä saatiin melkoista julkisuutta hyvässä asiassa eli Karjalan palautuskysymyksessä. Asia on noussut laajasti esille myös venäläisissä ja muidenkin maiden tiedotusvälineissä. Kun Suomen poliittinen johto ilmeisesti pelosta vaikenee Karjala-kysymyksestä ja haluaisi mieluusti vaientaa myös ihmisten ja yhteisöjen asiasta käymän keskustelun, on toki erinomaisen hyvä asia, että yksityiset ihmiset ja erilaiset liikkeet haluavat edelleen pitää sanottua keskustelua yllä. Sillä eihän siitä mihinkään pääse, että Karjala on viety meiltä karjalaisilta ja Suomelta vääryydellä, viekkaudella (mm. Molotov-Ribbentrop -sopimus 23.8.1939) ja väkivallalla (Stalinin aloittama Talvisota). Karjalan palauttaminen on mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys, sillä siinä on kyse kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tunnustetusta kaikkien pakolaisten oikeudesta palata takaisin heiltä voimassa olleiden rauhan - ja muiden sopimusten vastaisesti ryöstettyihin koteihinsa ja saada omaisuutensa takaisin.

13. Pro Karelia -yhdistyksen pääsihteeri Veikko Saksi, joka on kirjoittanut vuona 2005 kirjan "Karjalan palautus," kirjoitti tänään sanotun yhdistyksen nettisivuilla mm. näin:

- Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautus on vahvasti luottamusta herättävä win-win -tapahtuma. Palautus on luonteeltaan katalyytti, joka käynnistää paljon positiivista liike- ja yhteistoimintaa maitten välillä. Katalyytin ytimenä on luottamus, mikä on kaiken inhimillisen yhteistoiminnan tärkein elementti. Palautus investointeineen toimii Suomen talousveturina. Se vetää kansainvälisiä rahoittajia ja yrityksiä Pietarin metropolin ja Venäjän markkinoiden lähelle. Luottamuspula estää tällä hetkellä pääosin sijoittamisen Venäjälle, joten maan tilanne heikkenee nopeasti.

14. Tästähän on kysymys, joten on aika outoa, miksi Suomen poliittinen johto ei ymmärrä asiaa, vaan on päinvastoin asettunut puoltamaan Venäjän "legitiimeiksi" kutsuttuja oikeuksia. Poliittiset johtajamme sivuuttavat ja unohtavat täydellisesti oman kansan perustavaa laatua olevat legitiimit ihmisoikeudet sekä Neuvostoliiton tekemät monet sopimusrikkomukset.

15. Veikko Saksi päättää tämänpäiväisen nettikirjoituksensa seuraaviin sanoihin, joihin on helppo yhtyä:

- Karjalan palauttamiskysymys on syvästi ihmisoikeuskysymys. Se on myöskin kahden naapurimaan sekä Venäjän ja koko muun maailman luottamusta luotaava kysymys. Se on kuin kivi, joka hiertää molempien maiden päättäjien kengässä."

Kajalan palautus ei toteudu lähivuosina, ei ehkä edes lähivuosikymmeninä. Uskon kuitenkin, että Suomelle tarjoutuu tulevaisuudessa vielä tilaisuus saada ainakin osa pakkoluovutetuista alueista takaisin. Sitä silmällä pitäen Karjala-kysymyksestä on pidettävä yllä jatkuvaa keskustelua.

16. Maailmassa on myös viime vuosikymmeninä tapahtunut paljon ihmeellisempinäkin pidettyjä asioita. Reilut kaksikymmentä vuotta sitten pitkäaikainen ulkoministeri Paavo Väyrynen esitti Turun yliopistossa korkealla arvosanalla hyväksytyssä väitöskirjassaan ikään kuin ehdottomana totuutena näkemyksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei tule koskaan hajoamaan. Mutta ei kulunut kuin 2-3 vuotta ja Neuvostoliitto oli hajonnut ja muun muassa Baltian maat, joita Mauno Koivisto oli varoitellut itsenäisyyspyrkimyksissään, olivat saaneet itsenäisyytensä takaisin. - Venäjän nykyjohto ei ole ikuinen ja poliittiset voimasuhteet voivat ajan myötä muuttua myös Venäjällä

106. Halonen puolusti Putinia, mutta miksi hän ei koskaan puolusta suomalaista ihmistä venäläisviranomaisten mielivaltaisilta oikeudenloukkauksilta?

                                Kenen joukoissa seisot...

1. Selostin eilisessä blogissani numero 104 - askaroin eilen alkukesän koleudessa lämpimikseni kaksi muutakin juttua - Venäjän pääministeri Vladimir Putinin Suomen vierailua ja sitä, miten Putin tiedotustilaisuudessa tuomitsi jyrkin sanoin Anton Salosen Suomeen virka-autonsa takakontissa kuljettaneen Suomen Pietarin konsulaatin virkamiehen Simo Pietiläisen toiminnan. Putin moitti Pietiläistä Wienin diplomaattisopimuksen rikkomisesta ja kehotti tätä hakeutumaan töihin kirkon palvelukseen, jossa hän voisi toteuttaa inhimillisiä tuntojaan. Putin väitti tapauksen vahingoittavan maiden välistä luottamusta. 

2. Tähän nähden on sangen outoa, ettei esimerkiksi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joka jyrähteli Venäjää nöyryyttäneestä Antonin salakuljetuksesta heti virkaveljelleen Alex Stubbille, ollut kertonut Putinille mitään esimerkiksi Venäjän Suomelle asian johdosta lähettämästä nootista ja Suomen siihen antamasta vastauksesta, vaan Putin selitti kuulleensa tapauksesta ensi kerran vasta lennollaan Helsinkiin. Olisiko Putin ollut koko ajan lomailemassa jossakin Mustanmeren alueella vaikkapa yhdessä hänen tyttöystäväkseen joissakin venäläislehdissä mainitun nuoren ja kuvankauniin naiskansanedustajan kanssa ja sanonut Lavroville, että häntä ei sitten saa millään saakelin pikkuasioilla loman aikana häiritä? Mene ja tiedä! No, niin tai näin, pääministeri Matti Vanhanen, muut suomalaiset ministerit tai virkamiehet eivät tuntuneet hätkähtävän Putinin ärhentelystä, jota Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Hanna Smith luonnehti HS:n haastattelussa "rajuksi sammakoksi" ja tyypillisen tunneperäiseksi venäläis-isänmaalliseksi reaktioksi. Pääministeri Vanhanen piti vain hyvänä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

3. Mutta mitä tapahtuikaan sen jälkeen, kun Putin illalla tapaamassa tasavallan presidentti Tarja Halosta Mäntyniemessä? Sitä ei tarkalleen tiedetä, mutta myös Halosen kanssa Putinin kerrottiin keskustelleen pitkään nimenomaan Pikku-Antonin tapauksesta. Keskustelun tulos nähtiin sitten tänä aamuna, kun Helsingin Sanomat julkaisi presidentti Halosen kannanoton Putinin esittämään arvosteluun.

4. Halonen puolusti Putinin jyrkkää kannanottoa Anton Salosen tapauksessa, otsikoi HS. Lehden mukaan Halonen ei pitänyt Putinin arvostelua lainkaan yllättävänä, koska Wienin sopimus on "tavattoman tärkeä asia." Halonen totesi, että mikä tahansa maa olisi reagoinut asiassa samalla tavalla. Ja sitten seurasi varsinainen pommi presidentti Halosen sanomana: "On aiheellinen kysymys, mitä hyödyttää lapsikaappaussopimukseen liittyminen, jos toinen osapuoli ei kunnioita Wienin sopimusta."

5. Vaikuttaa siltä, että Tarja Halonen alkaa todella olla niin sanottu entinen juristi. Näinhän juristin tutkinnon joskus ammoisina aikoina suorittaneet korkeat virkamiehet ja etenkin suuret yritysjohtajat mielellään toteavat, kun puhe siirtyy joskus juridisiin ja heille nyt jo vieraaksi tulleisiin asioihin ja kysymyksiin. Nämä johtajat eivät yleensä halua jatkaa keskustelua juridiikasta vedoten juuri siihen, että juristin ajat ja opinnot ovat heillä kovin kaukana takanapäin. Mutta meidän Tarjahan ei kainostele tippaakaan, vaan haluaa sanoa painavan sanansa myös juridiikkaan liittyvistä kysymyksistä ja esiintyä usein jopa jonkinlaisen oppimestarin roolissa sormeaan heristellen.

6. Myös Vladimir Putin on alkuperäiseltä koulutukseltaan juristi, samoin kuin presidentti Dmitri Medvedevkin. Kumpikin heistä on opiskellut samassa leningradilaisessa oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa Medvedev on tiettävästi toiminut myös siviilioikeuden assistenttina. Ehkäpä Halonen ja Putinin ovat Mäntyniemen takkatulen loisteessa - presidenttien keskustelut Mäntyniemessä kestivät lehtitietojen mukaan alun perin sovitun tunnin asemesta kaksi ja puoli tuntia - muistelleet hiukan lakiopintojaan ja puhuneet sitten myös tuosta Haagin kansainvälistä lapsikaappaussopimusta, johon Venäjä ei ole liittynyt. HS:n uutisessa sanotaankin, että Putin oli Halosen mukaan osoittanut "myönteistä kiinnostusta" Haagin sopimusta kohtaan, mutta ei ollut kuitenkaan sanonut Venäjän allekirjoittavan sitä.

7. Luulen, että keskustelun loppuvaiheessa pääministeri Putin, tämä Vanha Kettu Vladimir Vladimirovitš, on sanonut: "Mutta, rakas Tarja, mitä meidän oikeastaan hyödyttää liittyä siihen saakelin Haagin sopimukseen, jos ja kun teidän tomppelit diplomaattinne eivät kunnioita edes Wienin diplomaattisopimusta? Siitähän tästä on kysymys, eikö niin, Tarja"? Tämä Vladimirin kysymys on luultavasti jäänyt askarruttamaan Halosta ja niin hän päätti kakaista sen ja Putinin ilmaiseman epäilyn julki myös Helsingin Sanomille.

8. Oli tuon lausahduksen alkuperä sitten mikä tahansa, niin kovin kummalliselta vaikuttaa sen käänteinen logiikka, jossa syyt ja seuraukset näyttävät kääntyneen päälaelleen. Jokainen ymmärtää - tässä ei tarvita juristin tutkintoa - ettei Venäjän kieltäytyminen Haagin lapsikaappaussopimuksesta johdu suinkaan pelosta, ettei Wienin sopimusta noudatettaisi, vaan syyt ovat aivan muualla. Jos Venäjä olisi mukana Haagin sopimuksessa, olisi Anton Salosen tapaus eli hänen palauttamisensa takaisin Suomeen voitu ratkaista tuon sopimuksen edellyttämällä tavalla, jolloin Wienin sopimuksella ei olisi ollut merkitystä eikä sen rikkominen olisi tullut ajankohtaiseksi. Tämä sillä edellytyksellä, että Venäjä olisi myös käytännössä noudattanut Haagin sopimusta.

9. Miksi Halonen ei selostanut Putinille, että Antonin tapauksessa tuli noudattaa Suomen lakia, että Anton on Suomen kansalainen ja että isä on pojan ainoa laillinen huoltaja, joten venäläisviranomaiset eivät olisi saaneet estää isän ja pojan paluuta Suomeen? Saattoipa kertoakin, mutta tästä Halonen ei kyllä maininnut mitään HS:lle, vaan hänen ainoa huolenaiheensa tuntui olevan ymmärryksen osoittaminen Putinille. Miksi Halonen ei sanonut Putinille, että se konsulaatin virkamies, jota Putin räikeän epädiplomaattisella tavalla vaati kirkkoon kyörättäväksi, toimi itse asiassa pakkotilassa, kun venäläisviranomaisten mielivallan edessä ei ollut enää mitään muuta tehtävissä. Miksei Halonen selittänyt Putinille, että inhimillisyys ajaa loppupeleissä perinteisen diplomatian ohitse, joten kyseinen suomalaisdiplomaatti toimi asiallisesti ja inhimillisesti katsoen oikein, kun hän asetti humaaniset näkökohdat muodollisten diplomatiasääntöjen edelle? Miksei Halonen sanonut Putinille, että jos te venäläiset liittyisitte Haagin sopimukseen, niin silloin tällaiset ikävät asiat siirtyisivät meiltä politiikoilta ja valtionpäämiehiltä viranomaisten ja tuomioistuinten murheiksi, jolloin mekin, rakas Vladimir Vladimirovitš, voisimme tässä takkatulen ääressä keskustella kokonaan muista ja paljon kivemmista asioista.

10. Miksi presidentti Tarja Halonen tuntuu puolustavan tällaisissa asioissa julkisuudessa aina yksinomaan venäläisviranomaisten toimintaa ja Venäjän valtiojohdon esittämiä näkemyksiä, mutta unohtavan pienet suomalaiset ihmiset, kuten juuri Venäjälle kaapatut lapset, ja heidän etujensa ja oikeuksiensa puolustamisen? Minä en ainakaan muista kuulleeni vielä kertaakaan presidentti Halosen ottavan julkisuudessa kantaa esimerkiksi Paavo Isakssonin tyttären tai muidenkaan Suomesta Venäjälle vietyjen suomalaisten lasten kaappaukseen ja kantavan huolta siitä, miten nämä kaapatut ja sille tielleen jäänet lapset saataisiin tavoitetuksi ja palautetuiksi takaisin Suomeen. 

11. Mutta heti kun Venäjän pääministeri moittii suomalaisia virkamiehiä, kiirehtii Halonen heti samana iltana tai seuraavana aamuna julkisuuteen ja ilmoittaa ymmärtävänsä pääministerin kritiikkiä ja suuttumusta ja puolustavansa tämän epädiplomaattisia lausuntoja asiassa, johon syypäitä ovat itse asiassa juuri tuon samaisen pääministerin alaiset omat viranomaiset. - Tosi outoa! Kenen joukoissa oikein seisot, Tarja Halonen?

12. Sitä se nyt taas näyttää olevan, uussuomettumista, mitäpäs muuta. Presidentti näyttää oikein edestä mallia, kuinka rähmällään suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten tulee olla Suuren ja Mahtavan Neuvostol... äsh, ei kun Venäjän ja sen suurten - kooltaan tosin pienten - ja pontevien päämiesten edessä, jotta rekkaliikenne sujuisi ja kaasu- ja öljytoimitukset pelaisivat, jotta puutullit...

13. Muuten, on sitä diplomaattiauton takakonttiliikennettä harjoitettu myös toiseen suuntaan, eli Suomesta Ven...ei kun Neuvostoliittoon. Muistelkaamme vaikkapa ruotsalaisvakooja Stig Berglingin tapausta 1980-luvun lopulla. - Tarja Halonen taisi istua tuolloin Harri Holkerin hallituksessa sosiaaliministerinä. Millaisissa tehtävissä mahtoikaan tuolloin palvella suurta isänmaataan muuan agentti Vladimir P? - Ruotsissa elinkautiseen vankeusrangaistukseen Neuvostoliiton hyväksi tapahtuneesta vakoilusta tuomittu Bergling jäi 6.10.1987 palaamatta lomaltaan vankilaan, matkusti vaimonsa kanssa Ruotsista ensin Maarianhaminaan, josta sai yöksi turvapaikan N-L:n konsulaatista, jatkoi sitten matkaansa Naantaliin ja sieltä edelleen N-L:n Tehtaankadun lähetystön suojiin, jossa oleskeli useita päiviä. Pahat kielet kertoivat, että suomalaisviranomaisia olisi tuolloin  "jonkin valtion" edustuston taholta pyydetty jättämään tarkastamatta Turun suunnasta Helsinkiin ajaneita ajoneuvoja, tiedä sitten, pitääkö tämä väite paikkansa, mutta diplomaattiautojahan tarkastukset eivät olisi koskeneetkaan. Helsingissä Berglingiä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, mutta tuloksetta. Kuinka ollakaan, kohta tämän jälkeen suurvakooja Stig Bergling putkahti julkisuuteen Moskovassa, jossa hänen "onnistui saada töitä" neuvostovakoilun palveluksessa everstin vakanssilla. On luultavaa, että Bergling vaimoineen kyyditettiin itärajan ylitse diplomaattikyydillä, tuskinpa pariskunnan kuitenkaan tarvitsi ahtautua auton takakonttiin. Joka tapauksessa Suomen hallitus karkotti jupakan johdosta kaksi Tehtaankadun suurlähetystön työntekijää suureen kotimaahansa.

14, Ehkä Suomen on Putinin ja Venäjän lepyttämiseksi pestattava Pietarin konsulaatin uudeksi päälliköksi kriminologian dosentti Johan Bäckman (SAFKA).

96. Pikku-Antonin pako Pahan valtakunnasta vapauteen onnistui

Anton ja Paavo

1. Suomessa on jo viikon verran kirjoitettu ja puhuttu paljon reilu vuosi sitten Suomesta Venäjälle kaapatusta 5-vuotiaasta Antonista sekä hänen isästään Paavo Salosesta ja heidän onnellisesti päättyneestä pakomatkastaan Venäjältä takaisin Suomeen. Tervetuloa takaisin Länteen, Anton, tervetuloa vapauteen!

2. Vanhempiensa yhteishuoltajuudessa Suomessa ollut 4-vuotias Anton Salonen katosi kotoaan maaliskuussa 2008. Pian selvisi, että Antonin äiti, kokemäkeläisen Paavo Salosen ex-aviopuoliso Rimma Salonen, oli käynyt hakemassa pojan. Äidin mukana oli ollut kaksi tuntematonta naisihmistä. Lehtitietojen mukaan äiti kuuluu uskonlahkoon, jonka aloitteesta Anton siepattiin ja vietiin sen jälkeen Venäjälle. Tapauksessa on monia outoja piirteitä, kuten esimerkiksi se, että äiti jätti Venäjälle muuttaessaan Suomeen toisen lapsensa eli aikaisemmasta avioliitostaan olleen 17-vuotiaan poikansa Nikitan, josta Paavo Salonen joutui sen jälkeen huolehtimaan. Kummallisinta on kuitenkin se, kuinka äidin onnistui viedä Anton Venäjän puolelle. Lapsihan oli Suomen kansalainen ja molempien vanhempiensa yhteishuollossa.

3. Kokemuksesta tiedetään, että Venäjälle kaapattujen lasten palauttaminen takaisin on vaikeaa, käytännössä usein mahdotonta. Jotkut Suomesta Venäjälle aiemmin kaapatut lapset ovat jääneet sille tielleen tai suomalaisvanhemman, tavallisesti isän, yritykset tavata lasta Venäjällä saati saada tuoda lapsi Suomeen tapaamista varten, eivät ole onnistuneet tai toimineet sovitulla tavalla. Julkisuudessa on kerrottu aiemmin esimerkiksi Kaapatut ry:n puheenjohtajana toimineen sosiologitutkija Paavo Isakssonin ja hänen tyttärensä tapauksesta. Noin 10 vuotta sitten lapsen venäläinen äiti ei halunnut isän enää tapaavan alle kolmivuotiasta lastaan ja kätki lapsen ja vei hänet Venäjälle kesken oikeudenkäynnin ilmoittamatta aikeistaan Isakssonille. Suomen tuomioistuin myönsi myöhemmin tytön huoltajuuden yksin isälle, mutta Venäjän tuomioistuimet eivät tunnustaneet suomalaisoikeuden päätöstä, jolloin Paavo Isaksson joutui aloittamaan sanotun oikeudenkäynnin alusta Venäjällä.

4. Lapsikaappausten ehkäisemiseksi solmittiin 1980 Haagin kansainvälinen sopimus, johon useimmat merkittävimmät valtiot ovat liittyneet. Mainittu sopimus perustuu sopijamaiden vastavuoroisuuteen. Sopimuksen mukainen lapsen palauttamista koskeva asia on pidettävä erillään lapsen huoltoa koskevasta ratkaisusta. Haagin sopimuksen tarkoituksena on turvata lapsen huoltoa koskevien ratkaisujen noudattamista sekä sitä, että huoltoa koskevat riidat ratkaistaan siellä, missä lapsen asuinpaikka on. Sopimuksen mukaisella järjestelmällä pyritään torjumaan muun muassa se, että jompikumpi lapsen vanhemmista rikkomalla lasten huoltoa koskevaa päätöstä tai sopimusta omavaltaisin toimin siirtää lapsen pois asuinpaikastaan toiseen valtioon ja aikaansaa siten muutoksen lapsen olosuhteissa, joilla sittemmin voi olla merkitystä huoltoon liittyvien ratkaisujen ja toimivalan kannalta.

5. Venäjä ei ole ratifioinut Haagin sopimusta. Ilmeisesti siellä katsotaan, että valtio pystyy suojelemaan kansalaistensa ja lastensa turvallisuutta ja oikeuksia ilman kansainvälisiä sopimuksia niin tehokkaasti, etteivät kaappaukset Venäjältä muihin maihin onnistu. Jos onnistuvat, niin Venäjän johtohan on ilmaissut selkeästi, että se suojelee omia kansalaisiaan kaikin keinoin myös maan rajojen ulkopuolella. Jos taas oman maan kansalainen on kaapannut lapsen muualta Venäjälle, niin so what? Venäjä ei yleensä tunnusta muiden maiden tuomioistuinten huoltajuuspäätöksiä, eikä lasten palauttamispyyntöjen selvittelyllä tunnu olevan siellä kiirettä - kaikkihan ovat Venäjällä turvassa, myös sinne muualta kaapatut venäläisäitien lapset. Venäläisten naiset eivät (kuulemma) juurikaan arvosta isiä, vierasmaalaisia tai venäläismiehiä, lapsen mahdollisina huoltajina. Erotilanteissa pidetään selviönä, että lapset kuuluvat ilman muuta äidille.

6. Jos lapsi on siepattu Suomesta Haagin sopimukseen allekirjoittaneeseen valtioon, asian hoitaminen kuuluu lain mukaan oikeusministeriölle. Sopimusten ulkopuolisten valtioiden kanssa asian hoidossa avustaa ulkoministeriö, mutta asiointi on tällöin hankalampaa ja epävarmempaa. Kaappaustapausten selvittelyyn osallistuvat myös poliisi sekä sosiaali- ja lastensuojeluviranomaiset. Esimerkiksi Paavo Isaksson on arvostellut julkisuudessa sitä, että kaappaustapauksissa mikään viranomainen tai elin ei ota kokonaisvastuuta asiassa, vaan asian käsittely on hajanaista ja tehotonta.

7. Asian selvittely etenee usein hitaasti, eikä selvissäkään tapauksissa ryhdytä kiireellisiin toimenpiteisiin, vaikka kaappaukseen pitäisi reagoida mahdollisimman nopeasti. Lapsen kaapannut äiti tai isä yrittää usein häivyttää jälkensä ja hakea lapselle välittömästi oman maansa kansalaisuutta, mikä saattaa joissakin oikeuskulttuureissa myös helposti onnistua. Tuskastuneina asioiden verkaiseen etenemiseen jotkut vanhemmat ovat mm. hakeneet oikeutta kansainvälisten valituselinten kuten YK:n ihmisoikeuskomitean tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kautta. Tuo valitustie on kuitenkin lohduttoman hidas, ja jos valituksen hyväksyvä päätös joskus parin kolmen vuoden kuluttua saadaan, ei sillä ole käytännössä usein enää merkitystä.

8. Antonin isä Paavo oli aktiivinen, teki asiasta julkisen ja matkusti Venäjälle etsimään poikaansa. Hänellä oli ilmeisesti Venäjällä muutamia avustajia. Nykyisin 65-vuotias Paavo, ei siis mikään ikäloppu vielä, tuntuu olevan toiminnan miehiä. Tulevan vaimonsa ja Antonin äidin hän tapasi vuonna 1994 Tallinnassa, missä oli seuraamassa jalkapallo-ottelua. Paavon etsinnät tuottivat tulosta, sillä Antonin olinpaikka löytyi viime vuoden kesäkuussa Venäjän kolmanneksi suurimman kaupungin, noin 400 kilometrin etäisyydellä Moskovasta itään sijaitsevan Nizhi Novgorodin alueelta, tarkemmin sanottuna Balakhnan pikkukaupungista.

9. Paavo, joka sai tavata poikansa, ryhtyi oikeustoimiin Antonin saamiseksi laillisin keinoin takaisin Suomeen. Hän nosti huoltajuusoikeudenkäynnin Tampereen käräjäoikeudessa, joka viime vuoden marraskuussa päätti, että Antonin huoltajuus kuuluu yksin isälle. Samassa kuussa eli 20.11. -08 venäläinen alioikeus purki Paavon vaatimuksesta Antonin Venäjän kansalaisuutta koskevan päätöksen, koska äidin tekemä kansalaisuushakemus oli perustunut virheellisiin tietoihin. Äiti ei jättänyt asiaa kuitenkaan tähän, vaan valitti viime tipassa päätöksestä ylempään instanssiin. Tämän asian käsittely venyi ja venyi, ilmeisesti osin siksi, että Antonin äiti oli tehnyt viranomaisille ex-puolisoaan koskevia rikosilmoituksia, jotka eivät kuitenkaan johtaneet tulokseen. Valitusinstanssin oli määrää käsitellä asiaa jo viime joulukuun lopulla, mutta tuolloin Anton joutui äitinsä kertoman mukaan sairaalaan myrkytysepäilyn takia, ja käsittely lykkääntyi. Toisen kerran tapausta piti puida 17.3. tänä vuonna, mutta jälleen käsittely peruuntui, nyt äidin oikeuteen faksaaman sairastumistaan koskeneen lääkärintodistuksen perusteella.

10. Paavon kärsivällisyys alkoi ymmärrettävistä syistä vähitellen hiipua. Hän on ihmetellyt kertonut julkisuudessa, miksi Suomen valtio ei missään vaiheessa ojentanut hänelle asiassa auttavaa kättään. Mitään ei kaappausasiassa tapahdu, ellei itse tee hartiavoimin työtä asian eteen, totesi Paavo. Anton oli edelleen myös Suomen kansalainen ja Paavo oli hänen yksinhuoltajansa, jolla oli oikeus päättää lapsen olinpaikasta. Isä päätti toimia, matkusti huhtikuun alussa Moskovaan ja sieltä edelleen Nizhi Novgorodin kautta Balakhnaan. Seurassaan olleiden parin kolmen muun henkilön kanssa Paavo meni 12.4. Rimman asunnolle, jonka ulko-ovella tapasi kirkkoon lähdössä olleet äidin ja lapsen. Oman kertomansa mukaan Paavo otti pojan rauhallisesti syliinsä ja kantoi tämän autoon, jolla ajettiin suoraan Moskovaan. Paavon mukaan hänellä oli pakallisten viranomaisten suostumus ottaa lapsi haltuunsa. Moskovassa Antonille hankittiin suurlähetystöstä Suomen passi, minkä jälkeen isä ja poika lähtivät kohti Vaalimaan raja-asemaa. Rajalta he eivät kuitenkin päässeet läpi, koska Antonin äiti oli ehtinyt tehdä Balahnan tapahtumista rikosilmoituksen, jonka mukaan Anton oli kidnapattu.

11. Venäläisviranomaiset ryhtyivät tutkimaan asiaa Paavon ja Antonin jäädessä tuttavien luokse Pietarin seudulle odottelemaan, mitä tuleman piti. Tässä vaiheessa venäläinen viranomainen päätti myöntää Antonille uudelleen häneltä kerran jo aiemmin peruutetun Venäjän kansalaisuuden. Se, oliko kyse valitusinstanssin päätöksestä vai äidin uudesta hakemuksesta, ei ole lehtiuutisista selvinnyt, mutta Paavon kertoman mukaan ratkaisu tuli täysin yllättäen. "Se myönnettiin minuutissa, ilman minkäänlaisia papereita. Se oli täydellinen katastrofi, tiesin, ettei Anton pääsisi koskaan Venäjältä Suomeen", kertoi Paavo(I-S 15.5).

12. Koska Anton oli Suomen kansalainen ja hänen isällään oli Antonin yksinhuoltajana päättää lapsen asuinpaikasta, Paavo päätti salakuljettaa Antonin Suomeen. Häntä avusti Suomeen matkustamisessa UM:N Pietarin konsulaatin virkamies, jonka diplomaattikilvin varustetun auton takakontissa Anton ja Paavo saapuivat Suomeen 9.5. Auttava käsi siis ilmaantui vihdoin, ei valtion toimesta, vaan yksittäisen virkamiehen ojentamana.

13. Loppu onkin sitten historiaa: Antonista ja hänen isästään on tullut julkkiksia, heidän matkakertomuksensa ja pakonsa "Pahan valtakunnasta" - tätä nimikettä käytti silloisesta Neuvostoliitosta 1980-luvun kylmän sodan vuosina mm. presidentti Ronald Reagan eivätkä ihmisoikeudet ole Venäjällä juuri Neuvostoliiton aikoja paremmassa kunnossa - on menestystarina, jota voidaan ehkä jopa verrata Matias Rustin 28.5.1987 suorittamaan kuuluisaan pienkonelentoon Rustin laskeutuessa täysin odottamatta ja yllättäen Moskovan Punaiselle torille. Mainitusta suomalaisdiplomaatista on tullut lähes kansallissankari, joka ei voi enää palata virkapaikalleen Pietariin, mutta joka pysyy edelleen UM:n palveluksessa. Venäjän ulkoministeriö ja ulkoministeri Sergei Lavrov ovat olleet ymmärrettävistä syistä hyvin, hyvin vihaisia Suomen UM:lle ja pitäneet Antonin kuljettamista pois Venäjältä laittomana. Ulkoministeri Alexander Stubb on kuitenkin puolustanut ansiokkaasti suomalaisvirkamiehen toimintaa ja vakuuttanut kansainvälisiin sopimuksiin vedoten, ettei Antonia luovuteta Venäjälle. UM:n tehtävänä on auttaa ulkomailla pulaan joutuneita suomalaisia.

14. Tapaus on herättänyt suuren kohun Suomen ja Venäjän lehdistössä. Mielipiteitä on esitetty puolesta ja vastaan, selvä enemmistö suomalaismielipiteistä on luonnollisesti ollut Paavo Salosta ja kyseistä suomalaista virkamiestä puoltavia tai ainakin ymmärtäviä, mutta myös venäläismedioista jotkut ovat puoltaneet heidän toimintaansa. Suomessa tunnettu Venäjä-fani dosentti Johan Bäckman on käynyt blogissaan ja kommenteissaan päivittäin suorastaan raivokkaaseen hyökkäykseen syyttäen ulkoministeri Stubbia ja vaatien Pietarin pääkonsulin erottamista virastaan sekä Antonin palauttamista takaisin äidilleen Venäjälle. Bäckman laukoo että nyt myös venäläisdiplomaateilla on oikeus "vapauttaa" Anton ja palauttaa hänet äidilleen.

15. Olenkin jo ihmetellyt, missä viipyy dosentti Bäckmanin ilmoitus, jonka mukaan hän on kutsunut tai aikoo kutsua Helsinkiin koolle kansainvälisen foorumin, jonka juttulistalla on tuomita julkisesti suomalaisviranomaisten ja UM:n toiminta Anton-tapauksessa ja vaatia Antonin pikaista palauttamista takaisin Venäjälle. Tähän kokoontumiseen kutsuttaisiin tietenkin Venäjältä paljon puhutun Nashi-nuorisoliikkeen (tai Putin-nuoret) aktivisteja. Muutama Nashi-nuorihan vieraili Suomessa viimeksi pari kuukautta sitten, kun Helsingissä julkistettiin Sofi Oksasen ja Imbi Pajun toimittama teos Kaiken takana oli pelko ja esitettiin venäläisvastaiseksi luonnehdittu filmisarja Soviet Story.

16. Suomen valtionjohto on tänään vakuutellut, ettei Antonin tapaus vaikuta haitallisesti Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin. Toivotaan niin, useat venäläismediat ovat tosin esittäneet asiasta aivan toisensuuntaisia arvioita. Venäjän syyttäjäviranomaiset tulevat ilmeisesti lähettämään Suomelle oikeusapupyynnön, jossa vaaditaan Paavo Salosen kuulustelemista epäiltynä "ryhmän suorittamasta alaikäisen henkilön suunnitellusta sieppauksesta", josta voidaan Venäjän lain mukaan tuomita vähintään kuusi ja enintään 15 vuotta vankeutta. Lisäksi tutkintapyynnössä tullaan pyytämään sieppauksessa avustaneiden henkilöiden selvittämistä ja heidän kuulustelemistaan. Antonin äiti tullee käynnistämän oman oikeusjuttunsa isä-Paavoa vastaan ja vaatimaan suomalaisessa alioikeudessa Antonin huollon uskomista yksin hänelle.

17. Oikeusapupyyntöön perustuva tapauksen selvittely tapahtuu kuitenkin yksistään Suomen poliisin ja muiden täkäläisten viranomaisten voimin. Antonin isällä ei pitäisi olla mahdollisissa kuulusteluissa suuriakaan ongelmia, koska Antonin haltuunotto 12.4. Balahnanissa tapahtui UM:n mukaan laillisin perustein ja vieläpä paikallisten viranomaisten suostumuksella. Rimma-äiti on tosin väittänyt, että haltuunoton yhteydessä olisi käytetty jonkinasteista väkivaltaa, mutta suomalaisversion mukaan tämä ei pidä paikkansa. Salosta voitaneen epäillä vain rajan ylitystä koskevien säännösten rikkomisesta, koska hän ei osoittanut Suomeen paetessaan omaa ja lapsensa matkustusoikeutta asianmukaisesti passilla. Lehtitietojen mukaan tätä puolta asiasta on jo selvitetty Rajavartiolaitoksen toimesta, mutta syytettä ei liene tulossa, sillä tutkinnanjohtajan mukaan Suomen kansalainen otetaan maahan kaikissa tilanteissa vaikka ilman passia. Dosentti Bäckmanin ennakoima vastakaappauksen vaara saattaa toki olla olemassa, tuskin kuitenkaan diplomaattikyydillä toteutettuna, mutta tähän mahdollisuuteen lienee Suomessa varauduttu.

18. Olisiko Venäjän liittyminen Haagin sopimukseen auttanut tai nopeuttanut Anton-pojan palautusasian käsittelyä ja ratkaisemista? Nythän äidin laiton kaappaus kesti 14 kuukautta. Epäilen tätä. Luulen, että vaikka Suomen viranomaiset olisivat toimineet sopimuksen nojalla kuinka nopeasti tahansa, asian selvittely olisi Venäjällä edelleen pahasti kesken eikä takeita lapsen palauttamisesta olisi olemassa. Sillä kuten vanha sanonta kuuluu: ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi! Ja sopimuksilla kuorruttaisi, voitaisiin kai tässä tapauksessa lisätä.

19. Sopimukseen olisi silti pyrittävä. Presidentti Tarja Halonen toivoi tänään, että Venäjä liittyisi Haagin sopimukseen. Hurskaita toiveita voidaan aina esittää, mutta Suomen osalta riittäisi, että Suomi ja Venäjä tekisivät kahdenvälisen lapsikaappausten estämistä tarkoittavan sopimuksen. Miksi tätäkään ei ole saatu aikaan? Presidentti Halosellahan on tunnusti erinomaiset suhteet Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin kanssa. Medvedev kävi muutama viikko sitten virallisella valtiovierailulla Helsingissä, jolloin valtiovierasta viihdytettiin mm. heavy rock -esityksillä. Ei varmaan olisi ollut liikaa vaadittu, jos tapaamisessa olisi puhuttu hieman myös asiaa ja käsitelty vaikkapa juuri lapsikaappauksia Suomesta Venäjälle ja päin vastoin, sillä ne näyttäisivät olevan yleistymässä.

Yllä oleva tuntemattoman kuvaajan viime vuoden heinäkuussa ottama valokuva on julkaistu Sydän-Satakunta ja Jokilaakso -lehdessä 22.9.-08.