1. Pojan ympärileikkauksella tarkoitetaan, ei lääketieteellisiin, vaan muihin ja yleensä uskonnollisiin tai kulttuurisiin syihin perustuvaa toimenpidettä, jolla peniksen ympäriltä poistetaan esinahkaa. Suomessa ei ole poikien muussa kuin lääketieteellisessä tarkoitetussa suoritettavaa ympärileikkausta koskevaa lainsäädäntöä. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut 2015 kysymyksestä suosituksen, mutta se ei poista ympärileikkaukseen liittyviä epäselvyyksiä esimerkiksi suosituksen vastaisesti toimivien henkilöiden rangaistusvastuusta.
2. Sanotunlaisesta ympärileikkauksesta ei ole nimenomaisia säännöksiä myöskään Suomen velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole antanut ratkaisuja, joissa asiaan olisi otettu kantaa ihmisoikeuksien kannalta.
3. Lainsäätäjät ymmärtävät, että he saisivat osakseen kovaa kritiikkiä, tekivätpä ympärileikkauksen osalta minkälaisen ratkaisun tahansa. Siksi lainsäätäjä on jättänyt asian tuomioistuinten huoleksi eli, kuten sanonta kuuluu, oikeuskäytännön varaan. Tuomioistuin ei voi lainsäätäjän tavoin vältellä vastuutaan, koska sillä on oikeudenkäynnissä ratkaisupakko myös silloin, kun laki vaikenee. Lainsäännösten puuttuessa tuomioistuimet ovat joutuneet tapauskohtaisesti arvioimaan, onko poikalapsen ympärileikkauksessa kyse pahoinpitelystä.
4. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2008:93 katsonut, että uskonnollisin perustein 4,5 -vuotiaalle pojalleen ympärileikkauksen teettänyt äiti, joka oli pojan ainoa huoltaja, ei syyllistynyt rangaistavaan pahoinpitelyyn, kun toimenpide oli tehty lapsen kannalta hyväksyttävistä, hänen ja hänen huoltajansa uskontoon liittyvistä syistä ja se oli suoritettu lääketieteellisesti asianmukaisella tavalla aiheuttamatta lapselle tarpeetonta tuskaa. Olen kommentoinut ko. ratkaisua blogikirjoituksessa nro 32/19.10.2008.
5. Eilen korkein oikeus antoi kaksi ennakkopäätöstä (KKO 2016:24 ja 25), joilla on linjattu poikien uskonnollisista ja nyt myös kulttuurisista syistä tehdyn ympärileikkauksen rangaistavuutta. Ratkaisut on tarkoitettu täydentämään KKO:n vuonna 2008 annetusta ratkaisusta ilmenevää linjausta, jonka mukaan muusta kuin lääketieteellisistä syystä tehty pojan ympärileikkaus sinällään täyttää pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkistön, mutta ei ole rangaistava tilanteessa, jossa sitä voidaan pitää lapsen edun mukaisena. KKO:n kokoonpano oli kummassakin tapauksessa sama ja tuomiot olivat yksimielisiä.
6. Ensimmäisessä eli ratkaisussa KKO 2016:24 selostetussa tapauksessa oli kysymys kahdesta ympärileikkauksesta, jotka muslimiperheet olivat teettäneet 7- ja 12-vuotiaille pojilleen. Leikkaukset oli tehty molemmissa tapauksissa kummankin vanhemman pyynnöstä ja ne oli suorittanut henkilö, joka ei ollut lääkäri. Korkein oikeus katsoi ratkaisevaksi pointiksi sen, että toimenpiteet oli tehty lääketieteellisin kriteerein arvioiden ammattitaitoisesti, ja että toimenpiteitä oli pidettävä poikien edun mukaisina. Sillä seikalla, oliko leikkauksen suorittaja ollut lääkäri, ei ollut hänen ja poikien vanhempien rikosoikeudellisen vastuun kannalta merkitystä, todetaan ratkaisun perusteluissa. Korkein oikeus totesi, että etenkin jo 12 vuotta täyttäneen lapsen osalta toimenpide olisi edellyttänyt hänen oman mielipiteensä selvittämistä. Kyseinen poika, joka on nyt jo 15-vuotias, ilmoitti KKO:lle, ettei hän vaadi rangaistusta. Korkein oikeus piti tuomiossaan ennallaan Helsingin hovioikeuden 10.1.2014 antaman tuomion, jolla vanhempia ja ympärileikkaukset tehnyttä henkilöä koskevat yllytys- ja pahoinpitelysyytteet hylättiin.
7. Toisessa tapauksessa (KKO 2016:25) nigerialaissyntyinen isä oli kulttuuritaustastaan johtuen ympärileikkauttanut neljän kuukauden ikäisen poikansa tämän suomalaisen äidin tahdon vastaisesti. Isä oli erehdyttänyt ympärileikkauksen suorittaneen lääkärin uskomaan, että myös lapsen äiti oli antanut toimenpiteelle suostumuksensa. Leikkaus oli sinänsä tehty asianmukaisesti. Korkein oikeus katsoi, että myös kulttuurisista syistä tehtävällä ympärileikkauksella voi olla myönteisiä vaikutuksia pojan oman identiteetin ja sosiaaliseen yhteisöön kuulumisen kannalta. Perustelujen mukaan kristityistä nigerialaisista poikalapsista valtaosa eli noin 90 prosenttia ympärileikataan. Toisaalta myös asianmukaisesti suoritettu ympärileikkaus merkitsee puuttumista lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen, sanotaan perusteluissa. KKO katsoi, että toimenpide olisi edellyttänyt kummankin vanhemman suostumuksen ja päätyi siihen, että tämä seikka oli ratkaiseva harkittaessa sitä, voitiinko toimenpidettä pitää lapsen edun mukaisena. KKO tuomitsi isän pahoinpitelystä sakkorangaistukseen (40 päiväsakkoa); syyttäjä oli syyttänyt vastaajia törkeästä pahoinpitelystä. Toimenpiteen tekijänä olleen lääkärin oikeus vapautti syytteestä katsoen, että tämä oli perustellusti ollut siinä käsityksessä, että toimenpiteelle oli kummankin vanhemman suostumua ja että leikkaus oli siten oikeutettu.
8. Korkein oikeus kiinnitti vm. ratkaisun perusteluissa huomiota ympärileikkauksia koskevien säännösten puuttumiseen (kappale 11). Tästä puutteesta on älähtänyt julkisuudessa usein myös KKO:n ex-presidentti Pauliine Koskelo.
9. Lainsäätäjällä ei näytä edelleenkään olevan halukkuutta ko. ympärileikkauksia koskevan lain säätämiseen. Asiassa voidaan toki edetä myös jatkossa hyvin KKO:n kolmessa ennakkopäätöksessä viitoittaman linjan mukaisesti. Nyt annetut ratkaisut on seikkaperäisesti ja pro et contra perusteltu. Ehkä liiankin yksityiskohtaisesti, sillä kun perustelut sisältävät 40 pitkää kappaletta, lukija saattaa helposti väsähtää ja hänen mielenkiintonsa herpaantua kesken kaiken. Laajat perustelut kaipaisivat ytimekkään yhteenvedon tuomareiden oikeudellisen päättelyn pääkohdista. Sellaista ei ole kummassakaan tapauksessa laadittu. Ratkaisuista julkaistu vajaan sivun pituinen tiedote on toki sinänsä hyvä asia, mutta se ei sisällä kaikkia ratkaisuihin vaikuttaneita ydinkohtia.
9. Lainsäätäjällä ei näytä edelleenkään olevan halukkuutta ko. ympärileikkauksia koskevan lain säätämiseen. Asiassa voidaan toki edetä myös jatkossa hyvin KKO:n kolmessa ennakkopäätöksessä viitoittaman linjan mukaisesti. Nyt annetut ratkaisut on seikkaperäisesti ja pro et contra perusteltu. Ehkä liiankin yksityiskohtaisesti, sillä kun perustelut sisältävät 40 pitkää kappaletta, lukija saattaa helposti väsähtää ja hänen mielenkiintonsa herpaantua kesken kaiken. Laajat perustelut kaipaisivat ytimekkään yhteenvedon tuomareiden oikeudellisen päättelyn pääkohdista. Sellaista ei ole kummassakaan tapauksessa laadittu. Ratkaisuista julkaistu vajaan sivun pituinen tiedote on toki sinänsä hyvä asia, mutta se ei sisällä kaikkia ratkaisuihin vaikuttaneita ydinkohtia.
