Liu Xiaobo - muutaman kirjoituksen takia 11 vuodeksi vankeuteen
1. Toisinajattelijoita ei suvaita Kiinassa. Viimeksi tämän sai tuta tunnettu toisinajattelija
Liu Xiaobo (54), joka tuomittiin 25.12. valtiovallanvastaiseen toimintaan kiihottamisesta 11 vuodeksi vankeuteen.
2. Liu pidätettiin vuosi sitten, kun hän oli yhdessä kolmensadan muun kiinalaisen toisinajattelijan kanssa allekirjoittanut Peruskirja -08 manifestin. Siinä valitettiin ihmis- ja perusoikeuksien puuttumisesta Kiinassa ja vaadittiin maahan demokraattisia uudistuksia, muun muassa todellista sananvapautta. Tämä luettiin tuomiossa Liun syyksi. Liun toinen synti oli se, että hän oli julkaissut internetissä kuusi artikkelia, jossa vaadittiin Kiinan yksipuoluejärjestelmän muuttamista liberaaliksi demokratiaksi. Liu kirjoitti, että Kiinan hallitus ei ole kansalaisten valitsema, vaan kommunistipuolue on päässyt valtaan ja ylläpitää valtaansa väkivallalla.
3. Paradoksaalista on, että Kiinan perustuslain mukaan kansalaisille kuuluu sanan- ja lehdistönvapaus, kokoontumisvapaus sekä oikeus järjestää mielenosoituksia. Toisinajattelijat ovat ihmetelleet, kenelle perustuslaki on kirjoitettu, kun tavallisia ihmisiä rangaistaan sen noudattamisesta. Mutta Liuta vastaan ajettu syyte perustui rikoslakiin, jonka mukaan sosialistisen järjestelmän horjuttaminen on rangaistava teko. Kiinassa tavallinen laki menee perustuslain edelle, kun on kyse yksipuoluejärjestelmän arvostelusta, joka leimataan vallankumoukselliseen toimintaan kiihottamiseksi. Todellista sanan- ja mielipiteenvapautta Kiinassa ei ole.
4. Liun tuomio on herättänyt voimakkaita vastalauseita. Amnesty International ja Human Rights Watch on arvostelleet tuomiota ja kutsuneet sitä oikeuden irvikuvaksi. Useiden maiden diplomaatit ja Euroopan unionin puheenjohtajamaa Ruotsi ovat pitäneet Liun tuomiota kohtuuttomana ja ilmaisseet olevansa huolissaan Kiinan ihmisoikeustilanteesta ja maan oikeusjärjestelmän tasapuolisuudesta. USA n vaatinut Liun välitöntä vapauttamista, YK:n pakolaisjärjestön mukaan tuomio langettaa uhkaavana varjon Kiinan ihmisoikeuksien parannusyritysten ylle. Joitakin mielenosoittajia oli liikkeellä Hongkongissa.
5. Liun oikeudenkäynti oli todella oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin irvikuva. Oikeusprosessiin, joka kesti vain päivän, ei päästetty yleisöä, ei ainakaan istuntosaliin pyrkineitä länsimaisia diplomaatteja. Muun muassa Yhdysvaltojen, Britannian, Kanadan, Australian ja Ruotsin diplomaatit olivat paikalla ja esittivät vastalauseensa oikeudenkäynnin salaisuutta kohtaan.
6. Suomalaisia diplomaatteja ei tietenkään paikalla näkynyt. Myös Suomen valtiollinen johto on ollut tuomiosta täysin hiljaa. Tässä ei ole mitään uutta, sillä suomalaisjohdon vaikenemiseen on saatu tottua jo reilut parikymmentä vuotta Tiananmenin vuonna 1989 verisesti tukahdetun demokratiamielenosoituksen jälkeen. Valtiovarainministeri Iiro Viinasen nimi on jäänyt historiaan, sillä hän oli ensimmäinen länsimainen ministeri, joka vieraili Kiinassa Tiananmenin jälkeen; Viinasen lähettivät matkaan Harri Holkerin hallitus ja presidentti Mauno Koivisto.
7. En ryhdy tässä kertaamaan, mitä olen aiemmin kirjoittanut Suomen valtiollisen johdon - myös oikeuslaitoksen johdon (erityisesti KHO) - kuvottavan häpeällisestä tekopyhyydestä Kiinan hallituksen ja viranomaisten ihmisoikeusrikosten suhteen. Viittaan blogeihin 10 ja 11.8. 2008 (Pekingin olympiakisat ja Kiinan ihmisoikeustilanne), 22.1.2009 (jakso "Kiinan Ihmisoikeusrikokset ja Suomi"), 14.5.2009 sekä 4.6.2009 ja toistan tässä sen, mitä olen tuolloin kirjoittanut Suomen valtiojohdon suhtautumisesta Kiinan ihmisoikeustilanteeseen. Mikään ei ole muuttunut. Aiemmin virallinen Suomi oli rähmällään Neuvostoliittoon, nyt tehdään samoin Kiinan ja sen viranomaisten harjoittamien ihmisoikeusloukkausten edessä, etteivät vain suomalaisyritysten bisnekset Kiinassa kärsisi.
8. Valtakunnansyyttäjä, professori (hc) Matti Kuusimäki kuuluu niihin korkeisiin suomalaisin oikeusviranomaisiin, joita on valtion kustannuksella käytetty useamman kerran Kiinassa, jossa suomalaiset ovat osallistuneet Suomen ja Kiinan väliseen oikeusyhteistyöhön. Tästä yhteistyöstä ei ole ollut minkäänlaisia tuloksia ainakaan Kiinan ihmisoikeustilanteen kohenemisen suhteen. Kiinalaisia syyttäjiä ja tuomareita on toki vieraillut usein Suomessa, missä heille on näytetty tuomioistuimia ja syyttäjänvirastoja aina Perä-Pohjolaa ja Lappia myöten. Kiinalaistuomareilla on matkoillaan aina mukanaan liuta politrukkeja vahtimassa, etteivät tuomarit pääse kertoilemaan suomalaisvierailleen sentään aivan mitä tahansa oman maansa oikeusprosesseista.
9 Kiinalaistuomarit toki tietävät -ilman mainittuja vierailuja ja Pekka Hallbergin kiinan kielelle käännettyä kirjaakin - mikä on oikeusvaltio ja mitä se edellyttäisi esimerkiksi kunnolliselta rikosprosessilta, mutta eiväthän he voi kotimassaan noudattaa oikeusvaltioperiaatetta tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusvaatimuksia, vaan heidän on pakko noudattaa niitä ukaaseja ja määräyksiä, joita hallitusviranomaiset heille antavat. Jolleivät noudattaisi, niin he olisivat pian ilman virkaa ja mahdollisesti myös ilman päätä. Kiinalaiset tuomarit eivät ole riippumattomia hallitusvallasta ja puolueesta, vaan sidoksissa puoluekoneiston määräyksiin.
10. Mainitsin edellä Matti Kuusimäen siksi, että juuri hän on ollut usein julkisuudessa syvästi huolissaan suomalaisen rikosprosessijärjestelmän tehottomuudesta ja hitaudesta yrittäen keksiä ja ajaa läpi vaikka minkälaisia keinoja, jotta syyttäjien työtä voitaisiin keventää; erityisesti rajoittamaton muutoksenhakuoikeus on ollut Kuusimäen hampaissa jo kymmenen vuotta.
11. Vaikuttaa hieman siltä, että kiinalaiset rikosprosessiopit ovat lähellä sitä, mitä Kuusimäkikin ajaa takaa. Esimerkiksi nyt käyty Liu Xiaobota koskeva oikeudenkäynti oli tehokas ja nopea á la Matti Kuusimäki. Pääkäsittely kesti vain yhden päivän ja tuomio annettiin heti seuraavana päivänä. Matti Kuusimäki kunnioittaa kyllä oikeudenkäynnin julkisuutta, mutta kiinalaisessa prosessissa yleisöä, ei ainakaan ulkomaista yleisöä, päästetty sisälle oikeussaliin. Lehdissä mainittiin, että Liun avustaja sai olla istunnossa paikalla - tämä ei aina toteudu vastaavanalaisissa kiinalaisissa prosesseissa. Liun asianajaja sai kuitenkin käyttää vain yhden puheenvuoron, jonka pituus oli lehtitietojen mukaan rajoitettu 14 minuuttiin - tämähän vaikuttaa tositehokkaalta prosessilta!
12. Entäpä sitten muutoksenhakuoikeus? Liun vaimo kertoi tuomion jälkeen, että hänen miehensä aikoo valittaa tuomiosta. Toivotaan, että muutoksenhakuoikeus toteutuisi tässä tapauksessa myös käytännössä. Näin ei tapahtunut huhtikuussa 2008, jolloin raportoitiin, että Kiinan viranomaiset estivät toiselta tunnetulta toisinajattelijalta Hu Jialta mahdollisuuden valittaa tuomiostaan. Hu tuomittiin 3,5 vuodeksi vankeuteen kumoukselliseen toimitaan yllyttämisestä. Kiinan lain mukaan hänellä oli (vain) 10 päivää aikaa valittaa tuomiostaan. Valitus jäi kuitenkin tekemättä, sillä Hulta evättiin oikeus olla yhteydessä oikeusavustajiinsa valituksen laatimista varten. - Katsotaan, onnistaisiko Liuta tässä suhteessa paremmin.
13. Kiinalaiset viranomaiset ovat ottaneet hyvin jyrkän asenteen niitä länsimaisia diplomaatteja vastaan, jotka haluaisivat päästä seuraamaan toisinajattelijoiden oikeusprosesseja. Kiinalaiset pitävät tällaista aktiivisuutta sekaantumisena maan sisäisiin asioihin. Kiinalaiset tuomitsevat jyrkästi myös länsimaisten lähetystöjen diplomaattien oikeudenkäynneistä julkistamat lausunnot. Tätä pidetään suorastaan törkeänä puuttumisena Kiinan oikeuslaitoksen sisäisiin asioihin. - Virallinen Suomi olisi toki rähmällään Kiinaan edessä ilman tällaisia pelottelujakin.
