1140. Kaatuuko Sipilän halllitus?

1. Juha Sipilän hallituksen päivät alkavat olla pian luetut, sanokaa minun sanoneeni. Kysymys on vain siitä, kompastuuko hallitus soteen, maakuntauudistukseen vai kumpaankin. 

2. Viime viikolla kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki herätti suuren kohun ilmoittamalla selvin sanoin, ettei tule äänestämään hallituksen sote-esityksen puolesta. Lepomäki kritisoi hallituksen sote-mallia siitä, ettei se täytä hallituksen sille antamia tavoitteita.

3. Lepomäen mukaan hallituksen sote-uudistus, valinnanvapauslaki ja maakuntauudistus eivät tuo säästöjä, vaan päin vastoin aiheuttavat menolisäyksiä parin kolmen miljardin euron verran.  Sote-malli ei lupauksista huolimatta myöskään paranna sen enmpää palveluiden saatavuutta kuin hoidon laatuakaan. Sen sijaan kannustimet johtavat siihen, että palvelujen osto keskittyy neljälle suurelle yksityiselle toimijalle samalla kun maakuntien 250 000 sote-työntekijästä vajaa kolmannes jouduttaneen irtisanomaan. Lepomäki kritisoi hallitusta myös siitä, ettei se lähetä valinnanvapauslakia EU:n komission tarkasteltavaksi; tästä asiasta myös koko opposito on samalla kannalla.

4. Viime torstaina Elina Lepomäki sai kokoomuksen eduskuntaryhmän kokouksessa sapiskaa. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalle Jokinen moitti lievin sanakääntein Lepomäkeä, mutta vakuutti, että ei tästä mitään kapinaa synny. Kokoomus siis yritti  vakuuttaa, että sen kansanedustajat ovat ruodussa. Lepomäki pahoitteli tiedotteessaan edustajatovereilleen aiheuttamaa harmia.

5. Mutta asia ei jäänyt suinkaan tähän, sillä tänään kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski julkaisi blogikirjoituksen, jossa arvostellaan hallitusta ja vaaditaan, että soten valinnanvapautta koskeva esitys pitää lähettää EU-komission syynättäväksi ennen kuin lakipakettia voidaan hyväksyä eduskunnassa. Koski kantaa huolta siitä, että komissio ja EU-tuomioistuin tulisivat käsittelevät valinnanvapauslain joka tapauksessa, siis riippumatta siitä, lähettääkö Suomi sen notifioitavaksi vai ei. Tuoksena saattaa olla se, että mainittu laki voi jälkikäteen paljastua EU:n kilpailulainsäädännön vastaiseksi ja kaatua. Tällöin maakuntahallinto jäisi, mutta valinnanvapaus ei. Tämä olisi kokoomuksen kannalta täysin kestämätön visio.

6. Aamupäivällä  Helsingin pormestari Jan Vapaavuori uhosi blogikirjoituksessaan, että "maakuntauudistus kaatuu vielä kevään aikana, eikä maakuntavaaleja koskaan järjestetä". Vapaavuori on arvostellut keskustan aloitteesta syntynyttä maakuntauudistusta kovin sanoin aiemminkin.

7. Jan Vapaavuori oli kuntavaaleissa kokoomuksen ja koko maan ylivoimainen ääniharava. Hän haluaa edelleen mukaan valtakunnanpolitiikkaan ja pyrkii kokoomuksen puheenjohtajaksi, seuraavan hallituksen pääministeriksi sekä kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi 2024. 

8. Pari tuntia myöhemmin Petteri Orpo yritti rauhoitella tilannetta kertomalla MTV3:n nettikolumnissaan, että "ei se mihinkään kaadu". Maakuntamalli ei ole täydellinen, Orpo totesi, mutta kertoi lähtevänsä nytkin siitä, että ”sovitusta pidetään kiinni”.  Orpon mukaan kyse ei ole siitä, pitääkö maakuntauudistuksesta vai ei, ja sote-uudistus on hänestä välttämätön, se pitää viedä maaliin.

9. Keskustalaiset käyvät ymmärrettävästi aika kuumina. He moittivat Petteri Orpoa, joka ei tunnu saavan omiaan kuriin. Kovin moni kansanedustaja edustaja ei voi lipsua ruodusta, sillä hallituksella on eduskunnassa vain niukka enemmistö, eli 105 kansanedustajaa ja puhemies Paula Risikko, joka ei voi osallistua äänestyksiin.

10. Elina Lepomäki vahvisti tänään aikovansa äänestää sote- ja makuntauudistusta vastaan, jos esitys säilyy sellaisena kuin se nyt on. Lepomäki sanoi, että kokoomuksen eduskuntaryhmässä on "useita, jotka suhtautuvat tähän jo nyt erittäin kriittisesti." Lepomäki tarkensi, että kriittisesti ko. uudistuksiin suhtautuvia ryhmässä on "enemmän kuin neljä", mikä merkitsisi toteutuessaan sote- ja maakuntauudistusten kaatumista. Julkisuudessa on arveltu, että esimerkiksi Hjallis Harkimo ja Susanna Koski voisivat äänestää kyseisiä uudistuksia vastaan.

11. Jos sote- ja maakuntauudistus kaatuu, samalla kaatuu koko halltus. Ilman kokoomuksen ajamaa valinnanvapautta  keskustalle ei tule maakuntahallintoa, ja päin vastoin. Se on "tulos tai ulos", näin on pääministeri Juha Sipilä vakuuttanut. Hallituksen kaatuminen olisi Juha Sipilälle todella kova takaisku, josta hän ei toipuisi. Se merkitsisi sitä, että Sipilä luopuisi tavoittelemasta keskustan puheenjohtajuutta eikä hän asettuisi myöskään ehdolle ennenaikaisisa eduskuntavaaleissa. Tämä sopisi erinomaisen hyvin Paavo Väyryselle.

12. Kaikkein pahinta hallituksen kaatuminen olisi kuitenkin Timo Soinille ja koko siniselle tulevaisuudelle, jonka gallup-kannatus on ollut loppukesästä 2017 lähtien 1,5 prosentin luokkaa. Mistä Timolle löytyisi uusi hillotolppa ulkoministerin salkun tilalle?

13. Timo Soini roimii tänään plokissaan kokoomuksen sotekapinallisia rajuin sanakääntein. Soini: "Kokoomus on sekoomus, kykypuolue kyntää syvällä". Soini ärhentelee myös Jan Vapaavuorelle, joka on ennustanut maakuntauudistuksen kaatuvan. Soinin mukaan "politiikan ulkoradan turhaantuneet porvarit" suoltavat omaa pienuuttaan ulos päivittäin. Helsingin pitäjän kyläpäällikkö Jan Vapavuori narisee Soinin mukaan kuin "vanha veräjä" soten kaatumista. Elina Lepomäkeä ja Hjallis Harkimoa tarkoittaen Timo Soini sanoo parin kokoomuksen eduskuntaryhmän intelligentin esiintyvän suurina terveystietäjinä, vaikka heidän käytännön kokemuksensa alasta rajoittuu Buranan syömiseen tukehtumatta". 

14. Heheh! On tässä nyt todella naurussa pitelemistä! Valinnanvapauslain käsittely eduskunnassa alkaa ylihuommenna torstaina. Blogisti toivoo hartaasti Juha Sipilän hallituksen kaatumista ja uusien eduskuntavaalien järjestämistä mahdollisimman pian.

15. Muuten, kun hallituksella on uusi oikeuskansleri Tuomas Pöysti, niin miksi hallitus ei tiedustele hänen mielipidettään siitä, pitäisikö valinnanvapauslakia koskeva luonnos lähettää EU-unionin syynättäväksi, kuten oppositio ja osa kokoomusedustajista on vaatinut?

1090. Oikeuskansleri: hallituskriisin ratkaisussa ei tehty virheitä

                                           Oikeuskansleri Hiekkataipale

1. Oikeuskansleri Risto Hiekkataipale, joka on itse asiassa eräänlainen pätkäkansleri, antoi tänään päätöksen kymmeniin kanteluihin, joissa on väitetty, että pääministeri ja hallitus olisivat toimineet kesäkuussa virheellisesti ns. hallituskriisin ratkaisun yhteydessä. 

2. Oikeuskansleriksi nimitetty Tuomas Pöysti astuu, kuten tiedämme, sattuneesta syystä uuteen korkeaan virkaansa vasta 1.1.2018. Sitä ennen meidän on tyytyminen tavallaan varakanslerin oikeuspalveluihin, sillä oikeuskanslerina toimii virkaan loppuvuodeksi nimitetty Risto Hiekkataipale.

3. Risto Hiekkataipale, joka on nyt 66-vuotias ja saavuttaa 68-vuoden eroamisiän tammikuussa 2019, on tätä ennen toiminut apulaisoikeuskanslerina. Hän on ollut käytännöllisesti katsoen koko ikänsä töissä oikeuskanslerin virastossa, jonne hänet palkattiin esittelijäksi vuonna 1984. Esittelijäneuvokseksi hänet ylennettin 2001, siis 50-vuotiaana.

4. Tarkasti ottaen Hiekkataipale ei ole hoitanut myöskään apulaisoikeuskanslerin virkaa pysyvästi, vaan pätkissä ja sen aikaa, kuin viran "todellinen" eli alkuperäinen haltija Mikko Puumalainen toimii KHO:n ma. oikeusneuvoksena. Puumalainen aloitti ma. hallintoneuvoksena, joka nimike muutettiin tämän vuoden alusta oikeusneuvokseksi, kesäkuun alusta 2016, ja hänellä on nyt määräys toimia KHO:ssa tämän vuoden loppuun asti. Puumalainen siirtyi virkavapaalle apulaisoikeuskanslerin virasta jo 2014, jolloin virkavapauden perusteena oli väitöstutkumuksen tekeminen; väitöskirjaa ei ole vielä ilmestynyt. Hirkkataipale nimitettiin apulaisoikeuskansleriksi juuri 2014. 

5. Suomessa on siis kaksi samaan virkaan nimitettyä apulaisoikeuskansleria, joista toinen eli alkuperäinen on virasta vapaana, ja toinen itse asiassa väliaikainen. Mutta sama koskee myös oikeuskansleria, sillä virkaan vastikään nimitetty sai heti ja jo ennen viranhoidon aloittamista virasta vapautta, jolloin virkan nimitettiin puoleksi vuodeksi apulaisoikeuskansleri, joka kuitenkaan ei on apulaisoikeuskanslereista "vain" se toinen eli väliaikainen. Onko tässä mitään järkeä? Ei tietenkään, mutta meillähän onkin nyt ohjaksissa eli vallassa Juha Sipilän hallitus.

6. Minusta on hieman arveluttavaa, että maan ylimmälle laillisuusvalvojalle, jollainen myös apulaisoikeuskansleri toki on, voidaan myöntää monta vuotta virkavapautta, sillä tämä voi johtaa ja on nyt myös johtanut monimutkaisiin sijaisjärjestelyihin OKa-virastossa. Sekä oikeuskanslerin että apulaisoikeuskanslerin viranhoito perutuu nykyisin tosiasiallisesti määräajaksi annettuihin sijaismääräyksiin..

7. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa oikeuskansleri Hiekkataipale päätti tänään, että maan hallitus toimi moitteettomasti, kun se jatkoi entisessä kokoonpanossaan perussuomalaisten jakaantumisen jälkeen. Pääministeri Juha Sipilä ei kesäkuussa pyytänyt hallituksensa eroa, vaikka osa sen ministereistä jätti hallituspuolue perussuomalaiset puolueen vallanvaihdon myötä. Perussuomalaisista lähteneet ministerit muodostivat oman, Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän, joka ei vielä ole virallinen puolue.

8. Oikeuskanslerille, samoin kuin eduskunnan oikeusasiamiehelle, tehtiin ns. hallituskriisin jälkeen useita kanteluita, joissa hallituksen toimintaa epäiltiin lainvastaiseksi. Oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut siirretiin oikeuskanslerille, sillä periaatteena on, että näistä kahdesta ylimmästä laillisuusvalvojasta kaikki samasta asiasta tehdyt kantelut tutkii se "tyyppi", jolle joku on keskinyt ensiksi kannella! Aika outo sääntö ja käytäntö, mutta näin vaan asia on. 

9. Oikeuskansleri Hiekkataipale torjui tänään  kysiset epäilyt ja lausui ratkaisussaan, ettei lakia ole rikottu. Oikeuskanslerin mukaan mukaan asiassa on keskeistä se, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta. - Aivan samaa on meille toitottanut myös Juha Sipilä.

10. Hiekkataipaleen teksti on varsin tuttua sanomaa ja lähtöisin ikään kuin päministerin kynästä, sillä tällä tavalla ja jopa samoilla sanakänteillä asian kuittasi kesäkuussa myös pääministeri Juha Sipilä.

11. Oikeukansleri ei ruvennut ratkaisuaan tarkemmin perustelemaan. Hän toteaa lakonisesti, että pääministeri Sipilä vei asian joutuisasti eduskunnan täysistuntoon, joka äänesti hallituksen luottamuksen puolesta kesäkuun 20. päivänä. Hiekkataipaleen mukaan Sipilän menettely ei anna aihetta laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin.

12. Oikeuskansleri antoi puhtaat paperit  - tämän on kuvaava ja tuttu sanapari silloin, kun kyse on ministereiden virkatoimiin kohdistuneiden kantelujen hylkäämisestä - myös tehtävissään pysyneille ministereille, siis ilmeisesti UV-ryhmän viidelle ministerille. Laki ei edellytä, että ministerin pitäisi olla jonkin puolueen jäsen, Heikkataipale kuittaa asian.  Saman "totuuden" ehti kertoa meille kertoa jo kesäkuussa pääministeri Sipilä.

13. Kanteluissa epäiltiin myös sitä, täyttääkö ulkoministeri Timo Soini (uv) perustuslain vaatimuksen ministerin rehellisyydestä. Soini oli ennen eroamistaan tyrmännyt loikkaamishuhut ns. Judas Iskariot -blogikirjoituksessan. Tähän oikeuskanslerin oli helppo todeta, että ministerin kelpoisuuden arvioiminen ei kuulu oikeuskanslerin perustuslaillisiin tehtäviin.

14. Ugh, olen puhunut! Näin "Hiekkis" olisi voinut loppukaneettinaan todeta ja lisätä: Valtakunnassa on kaikki hyvin.

1089. Sote-valmistelu taas uusiksi

                   Ministeri ja takapiru juonimassa sote-uudistusta (Roni Rekomaa/Lehtikuva)

1. Sotea eli sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta on puuhattu Suomeen jo neljän eri hallituksen voimin yhteensä kymmenen vuotta, mutta toistaiseksi turhaan. 

2. Nyt istuva Juha Sipilä hallitus, pääministeri itse ja sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula ovat vakuuttaneet lukemattomia kertoja, että nyt se vihdoin tulee, eli sote-uudistuu astuu voimaan 1.1.2019. Lähes kaikkien sote-asiantuntijoiden, oikeusoppineiden ja muiden lausunnonantajien toistuvista varoitteluista huolimatta hallitus on kertonut, että asetetusta  aikataulusta ei tingitä, tuli mitä tuli. Juhat Sipilä, Rehula ja koko hallitus ovat vakuutelleet, vähintään kerran viikossa, että paljon puhutut "askelmerkit" ovat selvillä, "polku", jota pitkin on määrätä edetä, on kirkas ja suora, ja että kyseessä "harjoituksessa" päästään  "maaliin" niin kuin jo hallitusohjelmassa on luvattu. 

3. Sote-uudistukseen sisältyvä ns. valinnanvapaus on ollut tärkeä erityisesti kokoomukselle, joka on ajanut sitä kuin konsanaan käärmettä pyssyyn. Keskusta puolestaan on saanut tahtonsa läpi sille elintärkeän maakuntauudistuksen osalta. Nämä kaksi suurta reformia liittyvät toisiinsa ja niinpä hallitus on vakuutellut, että maakuntauudistuksen toimeenpanoa varten tarvittavat maakuntavaalit pidetään tammikuussa 2018 eli yhtäaikaa presidentinvaalien kanssa.

4. Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksen ja silloisen opposition yhteisvoimin kokoon kyhätty sote-uudistuspaketti kaatui rytisten eduskunnan perustuslakivaliokunnassa perustuslaillisiin ongelmiin. Tämän vuoksi Juha Sipilän hallitus halusi varmistua, ettei vastaavaa mokaa ja yllätystä pääsisi enää tapahtumaan. Tässä tarkoituksessa hallitus nimitti sote-valmistelun projektijohtajaksi eli nimellisesti sosiaali- ja terveysministeriön alivaltiosihteeriksi 2015 Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtajana seitsemän vuotta toimineen Tuomas Pöystin, joka on koulutukseltaan OTT eli oikeustieteen tohtori ja lisäksi Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden dosentti. Sote-uudistuksessa ei tämän jälkeen pitänyt esiintyä enää minkäänlaisia perustuslaillisia ongelmia. Näin vakuuttivat hallitus, Juha Rehula ja kaikki muutkin ministerit toisilleen, oppositiolle ja koko kansalle.

5. Tässä yhteydessä ei ole syytä lähteä enää kertamaan, mitä kaikkea soten valmistelussa on kuluneen kahden vuoden aikana tapahtunut. Huolimatta varoituksista ja perustellusta kritiikistä, jota hallituksen sote-suunnitelmia ja uudistuksen kiirehtimistä vastaan esittivät lausunnoisssan mm. sote-asiantuntijat, valtiosääntöoppineet, oppositiopuolueet, Kuntaliitto, monet järjestöt, suurimmat kaupungit ym., valmistelu eteni kuin kuin juna, sillä uudistukselle asetettu aikataulu oli tiukka eikä vauhti saanut hetkeksikään hiljentyä. Koirat haukkuu, karavaani kulkee, ajateltiin hallituksen ja valmistelijoiden piirissä. 

6. Kulki minkä kulki, kunnes tuli eteen äkkipysähdys. Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi 29. kesäkuuta antamassaan yksimielisessä lausunnossa (PevL 26/2017 vp), että sote-uudistusta koskevat lakiesitykset ovat monilta osin perustuslain vastaisia ja edellytti hallitukselta korjausten tekemistä ja täydentävän lakiesityksen antamista. Valiokunnan lausunnossa on lueteltu 14 kohtaa, joiden osalta lakihankkeen katsottiin olevan  enemmän tai vähemmän pielessä. Hallituksen esittämässä valinnanvapausmallissa on valiokunnan mukaan suuria ongelmia, joista keskeisin on julkisten palvelusten yhtiöittäminen. Valinnanvapausjärjestelmä ei turvaisi kaikissa tilanteissa riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluita yhdenvertaisesti kaikille. Valiokunnan mukaan perustuslaki edellyttää, että maakunta voi myös itse tuottaa sote-palveluita. Perustuslailliseksi ongelmaksi nousi lausunnossa myös uudistuksen epärealistinen käyttöönottoaikaulu. Tietojärjestelmät, jotka ovat kriittisiä valinnanvapauden ja toiminnan integraation kannalta, ovat valiokunnan mukaan vasta alkutekijöissään.

7. Samaan aikaan kun perustuslakivaliokunta piti tiedotustilaisuutta lausuntonsa johdosta, pääministeri Juha Sipilä istui lentokoneessa - tällä kertaa hän ei ollut itse koneen ohjaimissa - sillä hän oli palaamassa Kiinasta, jossa hän oli viettänyt viisi päivää johtamansa liikemiesvaltuuskunnan mukana. Ennen Kiinan matkaa Sipilä oli vieraillut Angela Merkelin luona Berliinissä ja osallistunut kaksipäiväiseen EU:n huippukokoukseen Brysselissä. Pääministei oli reissussa yhteensä viikon.

8. Paluumatkalla antamassan lausunnossa Juha Sipilä näytti oleen hänelle tyypillisellä omahyväisellä ja ylimielisellä tuulella, sillä antoi ymmärtää, että perustuslakivaliokunnan esittämät korjausvaatimukset olisivat vain pikku juttu eli niin vähäisiä, ettei hallitus tulisi muuttamaan sote-aikatauluaan eikä tinkimään uudistuksen voimaantuloajankohdasta, joka olisi edelleen 1.1.2019. Myös maakuntavaalit tultaisiin Sipilän mukaan pitämään ensi vuoden tammikuussa, kuten oli päätetty.  Mikään ei siis tulisi ratkaisevasti muuttumaan. Myös kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo yritti pontevasti vakuutella, etteivät perustuslakivaliokunnan vaatimat muutokset edellytä kovin merkittäviä muutoksia uudistuksen aikatauluun. Kolmannelta hallituspuolueelta eli UV-ryhmältä kukaan ei viitsinyt kysyä yhtään mitään.

9. Tutustuttuaan tarkemmin valiokunnan lausuntoon viikonvaihteen aikana sekä Juha Sipilän että Petteri Orpon kanta kuitenkin muuttui totaalisesti; UV:n Sampo Terholta ei kysytty taaskaan mitään. Eilen tiistaina Juha Sipilä asteli - nyt yksin, sillä Orpoa tai Terhoa ei näkynyt mailla eikä halmeilla - tv-kameroiden ja median eteen ja kertoi, että Soten valmistelu meneekin monnelta osin uusiksi, valinnanvapausjärjestelmä täydellisesti. Sipilä kertoi, että  hallitus antaa valinnanvapausjärjestelmästä kokonaan uuden esityksen ensi vuoden keväällä. Asian uudelleen valmistelu aloitetaan tämän vuoden syksyllä ja esitysluonnos lähetetään ennen lopullisen esityksen antamista normaalille lausuntokierrokselle. Toiseksi hallitus jatkaa sote- ja maakuntauudistusta siten, että uudistukset tulevat voimaan vasta 1.1.2020 eli vuotta myöhemmin kuin tähän asti on luvattu. Kolmanneksi hallitus on päättänyt siirtää maakuntavaalien järjestämisen lokakuuhun 2018.

10. Sote-uudistuksessä tulee siten tapahtuman todella merkittävä käänne, sillä hallitus on vihdoin ymmärtänyt, että kiireellä tästäkin asiasta syntyisi vain sutta ja sekundaa. Näin iso uudistus vaatii kunnollisen, perusteellisen ja kiireettömän valmistelun. Uudistus ei saa enää, siis neljättä kertaa, tyssätä perustuslakivaliokunnan kielteiseen kantaan.

11. Kaikki osapuolet ja tahot ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä hallituksen täydellisen takinkäännön johdosta. Oppositiopuolueet ovat toki nytkin vaatineet, että myös ne  saisivat osallistua jatkokäsittelyyn, mutta tämän esityksen Sipilä ja Orpo ovat oitis tyrmänneet. Oppositiosta on myös esitetty vaatimus, jonka mukaan maakuntavaalit käytäisiin samaan aikaan eduskuntaavalien kanssa keväällä 2019 eikä erillisinä jo ensi vuoden syksyllä. Kannatettava aloite, sillä sen toteutuminen lisäisi merkittävästi äänestysaktiivisuutta ja vaaleihin osallistumista, koska äänestäjät saisivat tuolloin tilaisuuden lausua samalla kertaa kantansa kaikista vireillä olevista isoista asioista ja uudistuksista.

12. Sosiaali- ja terveysministeri vaihtuu ensi maanantaina, jolloin Juha Rehula luopuu ministerinsalkusta ja hänen tilalleen tulee keskustan Annika Saarikko; tästä sovittiin jo hallituksen muodostamisen yhteydessä. Vaihdos on kaivattu ja suorastaan erinomainen asia, sillä monet ihmiset, esimerkiksi allekirjoittanut blogisti, ovat ehtineet saada kysymyksiin ympäripyöreitä ja kierteleviä ja kaartelevia vastauksia alati esittäneestä Rehulasta jo ajat sitten tarpeekseen. Rehula on vastuuministerinä ollut osittain pieleen menneen sote-esityksen pääkonna, sillä on ilmennyt, että hän oli vaatinut tai edellyttänyt nyt perustuslakivaliokuntaan lausuntoon kompastuneiden lakiesitysten antamista sellaisinaan, vaikka useat valmisteluun osallistuneet korkeat virkamiehet, lausunnonantajat ja asiantuntijat olivat varoitelleet ministeriä ja hallitusta uudistukseen sisältyvistä perustuslaillisista ongelmista. Annika Saarikko tupsahti tänä aamuna aamutv:n lähetykseen uudessa ja pirteässä lookissaaan (ks. kuva alla); katsoja joutui oikein hieraisemaan tai siristelemään silmiään, että onko tämä nyt se sama rivikansanedustaja Saarikko, jonka olemme tottuneet telkkarista näkemään.

13. Alivaltiosihteeri ja tuleva oikeuskanleri Tuomas Pöysti, joka astuu sattuneesta syystä uuteen virkaansa vasta ensi vuoden alusta, jättää myös sosiaali- ja terveysministeriön ja luopuu samalla sote-uudistuksen valinnanvapausosion jatkovalmistelusta. Pöysti siirtyy loppuvuodeksi valtiovarainministeriön alivaltiosihteeriksi ja ryhtyy valmistelemaan maakuntauuudistukseen liittyviä lakihankkeita. Voidaan perustellusti kysyä, että miksi. Eivätkö nuo lakiesitykset ole jo aika pitkälle valmiita, sillä perustuslakivaliokunta ei löytänyt niistä korjausta vaativia puuttaita.

14. Uuden oikeuskanslerin valintamenettely oli melko kummallinen ja monia kysymyksiä herättänyt näytelmä, kuten olen aiemmin kirjoittanut prosessioikeusblogin puolella.  Tuomas Pöystin olisi tietenkin tullut siirtyä oikeuskansleriksi heti nimityspäätöksen jälkeen eikä jäädä  "kuikuilemaan" ministeriön ja vahtimaan ja johtamaan sote-uudistuksen jatkovalmistelua. Kuten valtiosääntöoppineet ovat todenneet, Tuomas Pöystin toiminta nimityksen jälkeen ministeriön korkeana virkamiehenä, jolloin hän on joutunut tiukan poliittisen ohjauksen eli suomeksi sanottuna painostuksen kohteeksi toimiessaan hallituksen yleisistunnossa sote-uudistukseen liittyvien lakiesitysten ja erityisesti kiistanalaisen valinnanvapausjärjestelmän esittelijänä, on omiaan heittämään tietynlaisen epäilyn varjon Pöystin ylle, kun on kyse hänen tulevasta asemastaan maan ylimpänä laillisuusvalvojana, jonka virkavelvollisuksiin kuuluu myös hallituksen ja sen ministeriöiden toiminnan laillisuuden valvominen.  Viittaan tässä suhteessa professori Juha Lavapuron tänään julkisuudessa esittämiin ajatuksiin, joihin on helppo yhtyä.

                        Uusi sosiaali- ja terveysministeri Annika Saarikko

1074. Sauli Niinistö haluaa jatkaa presidenttinä

Niin tuota, kai minä voisin sitten lähteä ..tuota jos valitsijayhdistyksen ehdokkaana ajattelin...jos se saadaan pystyyn…onhan siitä ollut puhetta jo aika kaun joo… niin tuota öhöm...olen kyllä jo aika vanha…olen sitä toista kautta miettinyt…viime hetkiin asti...en minä muuten mutku…MINÄ RAKASTAN TÄTÄ MAATA…siinä se nyt sitten tuli…ei se minun oma idea kyllä ollut….Jenni käski noin sanomaan...

1. Istuva presidentti Sauli Niinistö on venkoillut jatkokautensa ilmoituksen kanssa jo pitkään, aivan liian kauan. Tänään Niinistö vihdoin viimein tuli asiassa "ulos" ja ilmoitti Mäntyniemessä, aivan odotetusti, että on valmis hakemaan jatkokautta ensi vuoden vaaleissa. Vaalien ensimmäinen kierros järjestetään 28. tammikuuta.  

2. Niinistö kuitenkin sanoi, että hän ei suostu kokoomuksen ehdokkaaksi, kuten vuoden 2012 vaaleissa, vaan haluaa taakseen valitsijayhdistyksen ja sen myötä  eräänlaisen kansanliikkeen tuen. Perustuslain 54 §:n 3 momentin mukaan tällainen valitsijayhdistys vaatii taakseen vähintään 20 000 kannattajaa. 

3. Valitsijayhdistys on Niinistön mukaan ollut pohdinnassa jo viime kesästä lähtien, siis vuoden verran. Näin ollen on selvää, että Niinistö, joka täyttää elokuussa 69 vuotta, on todellisuudessa päättänyt jo vuosi sitten lähteä tavoittelemaan toista kautta. Näin on asia, vaikka hän kertoi tänään harkinneensa jatkokautta vakavasti viimeisen asti mm. siksi, että täyttää mahdollisen toisen kauden lopulla jo 75 vuotta. 

4. Ilmeistä on, että valitsijamiesyhdistyksen monista yksityiskohdistakin on alustavasti sovittu. Niinistö kiisti Mäntyniemessä tietävänsä yhdistyksen varainhankinnasta, mikä vaikuttaa hieman oudolta. Niinistö muotoili valitsijayhdistystä koskevan hankkeen hänelle tyypilliseen venkoilevaan tapaansa: "On ollut innokasta ajattelua". 

5. Sauli Niinistön ehtona ehdokkuudelle siis on, että mainittu yhdistys syntyy ja tukea hänelle löytyy. ”Minua hivenen kiehtoo nähdä, kuinka laaja-alaisesti suomalaiset todella olisivat tukenani”, Niinistö sanoi. ”Jos valitsijayhdistystä ei saada kasaan, niin mitäpä minä niissä vaaleissa tekemään", Niinistö loihe ikään kuin "vaatimattomuuttaan" kaunistellen lausumaan.

6. Toki Sauli Niinistölle löytyy helposti tukea, joten tarvittavat 20 000 kannattajaa saadaan kokoon vaikka yhdessä päivässä, kun toimeen tartutaan. Niinistö on tyypillinen tv-aikakauden poliitikko, joka viehättää kansaa ja ihailee hänen ulkonäköään, tykkää hänen ajattelustaan ja piilopopulistisesta suosiontavoittelustaan, samoin Jenni-vaimosta ja Lennu-koirasta. Kun nyt vain ovat, helkkari soikoon, niin kivoja hassukurisia. Tasavallan presidentin virka on nykyisin suuresti viihteellistynyt, tämä kehitys alkoi jo Martti Ahtisaaren virkakaudella ja Tarja Halosen ja nyt Sauli Niinistön kausilla presidentin kansanviihdyttäjän rooli on entisestään korostunut.  

7. Niinistö ei tietenkään tyydy 20 000 kannattajan ilmoitukseen, vaan hän edellyttää huomattavasti suuremman joukon eli ainakin 200 000 äänioikeutetun kansalaisen kannatusta jo tässä "esivaalissa".  Niinistön tarkoituksena on valitsijamiesyhdistyksen avulla jäädyttäää vastaehdokkaiden vaalikampanja ja kannatuskehitys.

8. Niinistö kertoi, että hänen vaalikampanjansa alkaa vasta Itsenäisyyspäivän jälkeen. Joulun ja uudenvuoden pyhien takia vaalitaisteluun, jos sellaisesta tässä tapauksessa voi edes puhua, jäisi siten aikaan vain kuukauden verran. Niinistön mukaan hänellä ei ole aikaa kampanjointiin Suomen 100-vuotisjuhlavuoden takia. Hänen aikataulunsa on pitkälle sovittu yli syksyn itsenäisyyspäiväviikolle asti. Kaikki tämä tähtää tietenkin siihen, että todellista vaalitaistelua ehdokkaiden välillä ei pääsisi syntymään.

9. Sauli Niinistön mukaan kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on asiasta tietoinen.
Ja kuinka ollakaan, Petteri Orpo teki Niinistölle uskollisena työtä käskettyä, eli ilmoitti jo tiedotustilaisuuden aikana, että kokoomus on hommassa eli Niinistön uudelleen valinnassa ”täysillä mukana”.

10. Petteri Orpon uskollisuus Niinistöä kohtaan juontaa juurensa viime vuodelta, jolloin Orpo voitti Alexander Stubbin kokoomuksen puheenjohtajakisassa. Niinistö ei pitänyt Alex Stubbista ja hänen tyylistään, ei tippaakaan. Kuka tietää, vaikka Niinistö itse asiassa pelkäsi Stubbin suurta kansansuosiota ja vaalimenestystä ja halusi siksi raivata hänet hyvissä ajoin tieltään. 

11. Presidentti Niinistö perusteli valitsijayhdistystä sillä, että presidentti on etääntynyt yhä enemmän puoluepolitiikasta. Minusta tämä on hieman kummallinen perustelu, sillä eihän kukaan ole aiemminkaan edellyttänyt, että istuva presidentti harrastaisi puoluepolitikointia. Hänen on ilman muuta pysyteltävä erossa puolueista ja puoluepolitiikasta. Se, että tasavallan presidentiltä on uuden perustuslain myötä riisuttu sisäpolitiikkaan kuuluvia valtaoikeuksia, ei tietenkään merkitse sitä, että ensi tammikuun vaaleissa ei puhuttaisi lainkaan sisäpolitiikasta tai yleensä kotimaan politiikasta, vaan keskityttäisiin vain ulko-ja EU-politiikkaa koskeviin kysymyksiin. 

12, Toki Niinistö on jo ensimmäisen kautensa aikana ottanut kantaa eri tavalla moniin sisäpoliittisiin kysymyksiin. Edellä jo viittasin siihen, miten Sauli Niinistö vaikutti viime vuonna taustalla kokoomuksen puheenjohtajavaalissa ja halusi nostaa puolueen, jota hän on aiemmin johtanut, uudeksi puheenjohtajaksi Petteri Orpon ja savustaa Alex Stubbin ulos myös Juha Sipilän johtamasta hallituksesta.

13. Tuoreena esimerkkinä Niinistön puuttumisesta kotimaan asioihin ja poliittikkaan voidaan mainita viikko sitten tapahtunut uuden oikeuskanslerin nimitysasia. Oikeusministeri eli oikeusministeri Jari Lindström oli päättänyt esittää valtioneuvoston yleisistunnossa oikeuskansleriksi professori Veli-Pekka Viljasta, jolla ilmeisesti oli myös koko hallituksen tuki takanaan. Kun Sauli Niinistö sai tiedon asiasta, hän ilmoitti oitis pääministeri Juha Sipilälle, että hän ei tule Viljasta virkaan nimittämään, vaan että hän on Tuomas Pöystin nimityksen takana. Hallituksen ei auttanut silloin muu kuin taipua Niinistön tahtoon ja saneluun.

14. Ko. nimitysasian taustalla voi olla poliittista "peliä" sen varmistamiseksi, että sote-uudistus, jonka pääarkkitehtina Tuomas Pöysti on sinänsä ansiokkaasti reilut kaksi vuotta toiminut, toteutuu loppuun asti kokoomuksen edellyttämällä tavalla. Tätä näkemystä tukee myös se, että Pöysti aloittaa oikeuskanslerina vasta ensi vuoden alussa, mikä tarkoittaa sitä, että hänen halutaan paimentavan sote-uudistuksen läpiviemistä vuoden loppuun asti. 

15. Toisaalta on väitetty, eikä ilmeisesti aivan aiheetta, että Sauli Niinistö on tuntenut jonkinlaista kaunaa professori Veli-Pekka Viljasta vastaan, koska tämä oli puolta vuotta aiemmin arvostellut julkisesti Niinistön uudenvuoden puhetta. On myös syytä muistaa, että oikeuskanslerin virkavelvollisuuksiin kuuluu perustuslain mukaan valvoa, ei vain hallituksen ja sen ministereiden, vaan myös tasavallan presidentin virkatointen laillisuutta. - Tämä on yksi esimerkki siitä, miten Niinistö on, vastoin vakuuttelujaan, puuttunut hallituksen nimityspolitiikkaan ja kotimaan asioihin.

16. Poliittiset puolueet ovat ehtineet jo asettaa omia ehdokkaitaan presidentinvaaleihin. Keskusta asetti jo lähes vuosi sitten ehdolle Matti Vanhasen, vihreät Pekka Haaviston ja vasemmistoliitto Merja Kyllösen. Demareiden tilanne on auki osittain siksi, että mahdolliset ehdokkaat ovat odotelleet Sauli Niinistön ilmoitusta. Entistä puheenjohtajaa, kansanedustaja Eero Heinäluomaa on pyydetty ehdokkaaksi. Tänään Heinäluoma ilmoitti, että hän kertoo viikon kuluessa kantansa asiaan. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja ja puolustusministeri Jussi Niinistö sanoi tänään, että puolue tulee asettamaan vaaleihin oman ehdokkaansa. Oikein hyvä!

17. On toki selvää, että Sauli Niinistö valitaan toiselle kaudelle. Kysymys on lähinnä vain siitä, saako Niinistö jo vaalin ensimmäisellä kierroksella yli puolet annetuista äänistä, jolloin toista kierrosta ei tarvita. Koska ei puolueet ovat asettaneet vaaliin päteviä ehdokkaita, on luultavaa, että nämä saavat yhteensä niin paljon ääniä, että toinen kierros tarvitaan. Näin tapahtui myös vuoden 2012 presidentinvaaleissa, jolloin Sauli Niinistön vastaehdokkaana toisella kierroksella oli Pekka Haavisto.

18. Itse olen jo kauan sitten päättänyt, että en tule näissäkään vaaleissa äänestämään Sauli Niinistöä. Tähän on useita syitä, joista kerron myöhemmin; en kannata hänen uudelleen valintaansa. Minusta Sauli Niinistö ei ole ollut eikä hänestä tule myöskään toisella kaudella todellista "koko kansan presidenttiä", vaikka hän siihen itse tällä manööverillä eli valitsijayhdistyksellä kovasti pyrkisikin. Äänestämällä muita ehdokkaita voidaan taata, että presidentinvaaleissa tullaan järjestämään toinen kierros, jolloin vaalit ovat todelliset. 

Luontokin näyttäisi reagoivan ilmoitukseen, Littoistenjärvi on taas samea, samaa vanhaa paskaa sielläkin siis...

943. Kenestä seuraava oikeusneuvos?

1. Poliisilylijohtajan viran lisäksi parhaillaan on meneillään myös korkeimman oikeuden (KKO) jäsenen eli oikeusneuvoksen viran täyttäminen. Olen selostanut aiemmin useita oikeusneuvoksen virkanimitystapauksia. 

2. Tällä kerralla KKO:n jäsenen virkaan on ilmoittautunut 14 lakimiestä, joista kaksi on pyytänyt, ettei heidän nimeään saatettaisi julkisuuteen. En paljasta heidän nimiään, mutta voin omana mielipiteenäni todeta, ettei näilä kahdella liene mahdollisuutta tulla virkaan nimitetyksi.

3. Muut 12 hakijaa ovat KKO:n tiedoksi toimittaman listan mukaan - ilmeisesti ilmoittautumisjärjestyksessä - seuraavat 

Tuomo Antila, Kirsti Uusitalo, Päivi Hirvelä, Asko Välimaa, Jukka Lindstedt, Tuomas Pöysti, Petri Mäntysaari, Ari Kyllönen, Anne Ekblom-Wörlund, Markku Fredman, Riitta Ollila ja Jaakko Rautio.

4. Hieman toistakymmentä hakijaa siis - virallisesti siis virkaan ilmoittautujaa - mikä on aika lailla normimäärä; joskus oikeusneuvoksen virkaan on ilmoittautunut parikymmentä lakimiestä. Edellisen kerran KKO:n jäsenen virkaan virkaan nimitettiin 2013 hovioikeudenlaamanni, OTT Mika Huovila, joka toimi Ulvilan murhajutun "ensimmäisellä kierroksella" hovioikeuden ao. jaoston puheenjohtajana.

5. Nyt virkaan ilmoittautuneista ovat jo aikaisemmin samalla asialla olleet ainakin Hirvelä, Välimaa, Lindstedt, Kyllönen, Ekblom-Wörlund ja Fredman. Viimeksi mainittu ansaitsee kohta "veteraanihakijan" nimikkeen, sillä tämä lienee jo viides kerta, kun Fredman on ilmoittautunut jäsenen virkaan. Ehkä Markulla vihdoinkin tärppää, sillä kuuluhan hän myös nyt kärkihakijoiden joukkoon.

6. On hyvin vaikea ellei suorastaan mahdotonta ennustaa, kuka tulee virkaan nimitetyksi. Tämä riippuu yksinomaan KKO:sta, sillä tunnettu tosiasia on, että KKO täydentää itse itseään. Ylimmän oikeuden jäsenen virkaan on paria noin 40 vuotta sitten sattunutta poikkeusta lukuun ottamatta nimitetty aina juristi, jota KKO on täysistunnossaan virkaan esittänyt.

7. Usein jäsenen virkaan on nimitetty lakimies, joka on saanut KKO:n sisältä epävirallisen "vinkin" eli kehotuksen tai toivomuksen ilmoittautua virkaan. Julkisuudessa tästä puhuttiin viimeksi 2010, jolloin oikeusneuvoksen virkaan nimitettiin asianajaja Ari Kantor. Korkein oikeus voi siten päättää tavallaan jo etukäteen, kenet se haluaa saada virkaan, jolloin virallinen ilmoittautumismenettely on lähinnä vain teatteria; virantäyttö muistuttaa kutsumenettelyä.

8. Toinen epäkohta koskee epätietoisuutta siitä, millaisen taustan ja kokemuksen omaavan  lakimiehen KKO kulloinkin haluaa saada jäsenistöönsä. Tässäkään asiassa eli viranhaun avoimuudessa ei ole tapahtunut minkänlaista kehitystä, vaikka sanotusta epäkohdasta ja ns. täsmähaun puolesta ovat kirjoittaneet monet lakimiehet. Jäsenen virkaan ilmoittautuu joka kerta - kuten nytkin - eri alojen asiantuntijoita ja juristeja, mutta KKO ei paljasta etukäteen suunnitelmiaan. Se kertoo vasta valtioneuvostolle tekemässään virkaesityksessä, haluaako se saada oikeusneuvoksen virkaan esimerkiksi hovioikeustuomarin, alioikeustuomarin, asianajajan, yliopiston professorin, lainsäädäntöneuvoksen vai syyttäjän.

9. Tällä kertaa oikeusneuvokseen virkaan näyttäisi ilmoittautuneen kolme hovioikeustuomaria (Antila, Uusitalo ja Kyllönen), muttei yhtään käräjätuomaria tai käräjäoikeuden laamannia. Hakijoista yksi on markkinaoikeustuomari (Ekblom-Wörlund), yksi asianajaja (Fredman), kolme lainvalmistelijaa (Lindstedt, Välimaa ja Rautio) ja kaksi yliopisto-opettajaa (Mäntysaari ja Ollila). Päivi Hirvelä on taustaltaan valtiosyyttäjä, joka toimii nykyisin ihmisoikeustuomioistuimen tuomarina. 

10. Yllättävin nimi hakijoiden joukossa on Tuomas Pöysti, sillä hän on VTV:n eli Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja. Pöysti on Lapin yliopiston kasvatti, joka on väitellyt tohtoriksi oikeusinformatiikasta. Hän voisi olla "kova sana" täytettäessä KHO:n jäsenen virkaa, mutta nyt on kyse yleisen tuomioistuimen jäsenen virasta. Mutta kaikki on toki mahdollista, ja mistäpä sitä tietää, vaikka juuri Pöysti olisi nyt ollut KKO:sta tulleen vinkkauksen kohteena.

11. Lakonisesti voitaisiin todeta, että nimityksen oikeusneuvokseen virkaan saa henkilö, jolle KKO:n sisältä on vinkattu virasta ja kenties myös kehotettu ilmoittautumaan siihen. Sitä, onko tällä kerta näin tapahtunut ja ketä on kehotettu ilmoittautumaan, emme tiedä. Tietoa ei ole myöskään siitä, millaisen kokemuksen omaan juristin KKO haluaisi nyt saada kokoonpanoonsa. Kaikki on siis yhtä salamyhkäistä ja sisäänlämpiävää kuin aina ennenkin! 

12. Jos minulta tiedusteltaisiin kärkiehdokkaita, niin sanoisin, että tuohon joukkoon kuuluvat  Päivi Hirvelä, Asko Välimaa, Markku Fredman, Kirsti Uusitalo ja Jaakko Rautio. 

13. Kun Pauliine Koskelo siirtyy ensi vuoden alusta EIT:n tuomariksi, voitaisiin loogisesti ajatellen otaksua, että KKO saisi uuden jäsenen vastavuoroisesti  EIT:stä eli nimitetyksi tulisi Päivi Hirvelä. Toisaalta uuden jäsenen virka täytetään 1.9. lukien ja Hirvelän pesti EIT:ssa päättyy vasta vuoden lopussa. KKO:ssa tulee tänä vuonna avoimeksi myös toinen oikeusneuvoksen virka, johon Hirvelä ehtii ilmoittautua. Lainvalmistelijoiden "kiintiöstä" vahvin kandidaatti virkaan lienee Asko Välimaa.

730. Julkisuuslainsäädännön asiantuntemus puntarissa

                          Juhlimisen kulttuureissa on eroja...

1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) kumosi viikko sitten eli 14.5. antamallaan päätöksellä valtiovarainministeriön Kreikan vakuussopimukseen tietopyyntöjen johdosta 27.4.2012 antamat sopimuksia koskevat salaamispäätökset lainvastaisina. KHO:n mukaan ainoastaan vakuusjärjestelyihin osallistuvien pankkien nimet sai julkisuuslain mukaan salata. Sopimuksen määräykset ja Suomen ja Kreikan valtiovarainministerien allekirjoittama asiakirja sen sijaan piti julkistaa. Olen kommentoinut KHO:n päätöstä (KHO 2013:90) tuoreeltaan blogijutussa 728/15.5.-13.

2. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen vahvisti Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa viime lauantaina, että kun valtiovarainministeriö (VVM) teki päätökset Kreikan vakuusjärjestelyyn liittyvien asiakirjojen salaamisesta, se käytti apunaan sekä suomalaista että englantilaista asianajotoimistoa.

3. Ministeriön käyttämät toimistot ovat lontoolainen Linklaters ja suomalainen Hannes Snellmanin asianajotoimisto. Kun vakuusjärjestelyssä on noudatettu Englannin lakia, on lontoolaisen asianajotoimiston käyttäminen ollut asiassa sinänsä perusteltua. Linklaters laskutti Suomen valtiota asiantuntija-avustaaan koko vakuusjärjestelyn hoitamisen osalta 596 000 eurolla. Lehtitietojen mukaan asianajotoimisto Hannes Snellmanin arvonlisäveroton hinta pelkän julkisuuskysymyksen osalta oli noin 20 000 euroa.

4. Julkisuudessa on nyt ihmetelty, miksi ministeriö on turvautunut Suomen julkisuuslainsäädännön soveltamisen osalta  brittiläisen asianajotoimiston apuun ja miksi oikeuskanslerilta ei pyydettyä asiassa lausuntoa.

5. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtaja Tuomas Pöysti on kritisoinut ulkopuolisen asiantuntija-avun hankkimista julkisuuslain tulkinnan osalta (HS 18.5.-13). Pöystin mukaan julkisuuslain soveltaminen on suomalaista perushallintojuridiikkaa. Ministeriön pitäisi siten huolehtia, että sillä itsellään on tarvittava osaaminen. Pöystin mukaan on ymmärrettävää, että itse vakuusjärjestelyssä kreikkalaisten pankkien kanssa on ollut tarve asiantuntija-apuun Englannin lain soveltamisesta. Sen sijaan päätökset vakuusasiakirjojen tehtyihin tietopyyntöihin ministeriön olisi Pöystin mukaan pitänyt pystyä antamaan omin voimin. Myös suomalaisten asianajotoimistojen osaaminen on Pöystin mukaan ensisijaisesti muualla kuin hallinto-oikeuden kysymyksissä.

6. Myös hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää on pitänyt erikoisena, että valtiovarainministeriö turvautui julkisuuskysymysten osalta asianajotoimistojen palveluihin (HS 18.5.-13).  Mäenpään mukaan julkisuuslain, hallintolain, hallintolainkäyttölain ja kielilain perusteiden ymmärtäminen ja soveltaminen kuuluvat jokaisen virkamiehen virkavelvollisuuksiin. Muuten viranomaistoiminta ei toimi kunnolla. Mäenpään mielestä on huolestuttavaa,  että valtiovarainministeriössä ei nähtävästi ole riittävästi ainakaan julkisuuslain osaamista.

7. Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki on puuttunut asiaan US-blogissaan  18.5.-13 "Urpilainen, oikeuskansleri ja brittikonsultti". Jäätteenmäki pitää hämmästyttävänä, että asiantuntijoina käytettiin brittiläistä ja suomalaista asianajotoimistoa, mutta valtioneuvoston oikeuskanslerilta ei kysytty mitään. Jäätteenmäki: "Eikö Urpilainen luota oikeuskansleriin vai miksi häneltä ei ole kysytty? Oikeuskansleri on hallituksen korkein juridinen neuvonantaja ja samalla myös ylin laillisuusvalvoja. Hänen tärkein tehtävänsä on valtioneuvoston päätösten laillisuusvalvonta".

8. Otetaanpa ensiksi esille kysymys siitä, miksi Urpilainen ei pyytänyt oikeuskanslerin lausuntoa asiassa. Blogijutussa 728/15.5.-13 ihmettelin tätä puolta asiasta näin:

- Kuten tunnettua, valtioneuvostossa istuu myös oikeuskansleri, joka on paitsi ylin laillisuusvalvoja, myös ministeriöiden ja ministereiden lainopillinen neuvonantaja eli eräänlainen kruununjuristi. Usein ministerit vetoavatkin kiistanalaisissa kysymyksissä oikeuskanslerilta saamiinsa kannanottoihin. Kas kummaa, mutta Kreikan vakuussopimuksen julkisuutta koskevassa asiassa Urpilainen ei tainnut kysyä lainkaan oikeuskanslerin mielipidettä, mistähän tämä johtui? Tai jos kysyi, niin kanslerin vastausta ei ole julkistettu. Toki aktiivinen oikeuskansleri voisi puttua tämänkaltaisiin laillisuuskysymyksiin omasta aloitteestakin.

9. Perustuslain mukaan oikeuskansleri valvoo valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Jos oikeuskansleri tällöin havaitsee, että valtioneuvoston, valtioneuvoston jäsenen tai tasavallan presidentin päätös tai toimenpide antaa aihetta huomautukseen, hänen tulee esittää huomautuksensa perusteluineen. Jos se jätetään ottamatta huomioon, oikeuskanslerin tulee merkityttää kannanottonsa valtioneuvoston pöytäkirjaan ja tarvittaessa ryhtyä muihin toimenpiteisiin (PL 112 § 1 mom.). Jos oikeuskansleri katsoo valtioneuvostossa käsiteltävässä asiassa jonkin oikeudellisen seikan antavan siihen aihetta, hän voi merkityttää kantansa valtioneuvoston pöytäkirjaan (PL 112 § 2 mom.).  PL 108 §:n 3 momentin mukaan oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Lausunnot annetaan yleensä kirjallisesti, mutta joissakin tapauksissa myös suulllisina kannanottoina. Lausuntoja antaessaan oikeuskansleri toimii eräänlaisena kruununjuristina. Ko. nimike, josta oikeuskanslerinvirastosta ei tosin pidetä, periytyy jo Ruotsin vallan ajalta.

10. Näin sanovat statuutit. Käytännössä muistamme ja olemme käsitellet myös blogijutuissa  tapauksia, joissa ministerit ovat pyytäneet PL 108.3 §:n nojalla oikeuskanslerin lausuntoja. Mieliin painuvin niistä on ministeri Mauri Pekkarisen aktiivinen toiminta ja tietopyyntö Suomi-Soffan tapauksessa. Virkanimitysasioissa ministerit pyytävät aika usein oikeuskanslerin lausuntoa esimerkiksi siitä, täyttääkö ministerin virkaan ehdottoma henkilö asianmukaiset kelpoisuusvaatimukset.

11. Kreikan sopimusasiakirjojen kohdalla ministeriö olisi voinut periaatteessa ilman muuta pyytää oikeuskanslerin lausuntoa asiakirjojen julkisuudesta. KHO:n päätöksen mukaan kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner pyysi 6.3.2012  päivätyllä kirjeellään VVM:lle saada jäljennöstä vakuussopimuksesta. VVM hylkäsi "pikapäätöksellään" 8.3.2012 sanotun pyynnön, mutta päätti hieman myöhemmin - todennäköisesti asian saaman huomattavan julkisuuden takia - perua sanotun päätöksen menettelyvirheen eli ratkaisun perustelemattomuuden takia ja käsitellä  asian uudelleen ja antaa siinä uuden päätöksen; se annettiiin 27.4.2012. Tässä välissä ministeriö olisi siis voinut pyytää oikeuskanslerin lausunnon sanottujen asiakirjojen julkisuudesta, mutta niin ei tapahtunut. 

12. On toki mahdollista, että VVM tai ministeri Urpilainen on tiedustellut epävirallisesti oikeuskanslerin kantaa asiassa, tätä emme tiedä. Olisiko oikeuskansleri voinut ottaa oma-aloitteisesti kantaa asiaan ja puuttua julkisuuskysymykseen, vaikka hänen lausuntoaan ei pyydettykään? PL 108.3 § koskee muodollisesti ottaen vain tilannetta, jossa valtioneuvosto tai ministeriö nimenomaisesti pyytää oikeuskanslerin lausuntoa. Mutta mikään ei estäne oikeuskansleria puuttumasta myös oma-aloitteisesti asiaan, jos hän havaitsee, että tietyssä laillisuuuta koskevassa kyysmyksessä asiaan puttuminen on perusteltua. Muistamani mukaan näin on joskus aiemmin myös käytännössä tapahtunut. Viittaan myös edellä mainitun PL  112 §:n  2 momentiin, joka koskee oikeuskanslerin asiaan puuttumista hänen valtioneuvoston istunnossa havaitsemansa oikeudellisen seikan johdosta. Tätä säännöstä olisi järkevää soveltaa analogisesti myös PL 108.3 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

13. Ehkä oikeuskansleri on puheena olevassa tapauksessa katsonut, ettei hänen puuttumisensa asiaan olisi sopivaa siksi, että asiakirjojen julkisuutta koskevasta päätöksestä tultaisiin todennäköisesti joka tapauksessa valittamaan KHO:een. Mutta siinä vaiheessa kun asiakirjojen tietopyynnöt esitettiin ministeriölle, ei valituksen tekemisestä ollut  olemassa vielä virallista tietoa; tuolloin VVM ei ollut tehnyt asiassa edes lopullista  päätöstään.

14. Oikeuskansleri olisi ollut asiassa ylin auktoriteetti ja kanslerinvirastolla voidaan katsoa myös olevan parempi asiantuntemus Suomen lakia koskevissa julkisuuskysymyksissä kuin vaikkapa lähinnä liikejuridiikkaan erikoistuneella suomalaisella asianajotoimistolla - brittiläisestä asianajotoimistosta puhumattakaan. Mutta ehkäpä ministeriön virkamiehet ja juristit ovat ajatelleet, että hyvä on, koska asiasta näyttää olevan tulossa "oikeussalitapaus", niin hankitaanpa siihen sitten oikeussalikokemusta omaavien asianajotoimistojen lausunnot!  Suuressa advokaattitoimistossa on toki lukuisia päteviä juristeja, mutta ei välttämättä aivan ehdotonta valtakunnan huippua olevia julkisuuslainsäädännön tuntijoita.

15. Miksi ministeriö ei hankkinut sopimusjärjestelyn julkisuudesta jonkun oikeusoppineen eli hallintolainkäytön julkisuuskysymysten tunnetuimpana asiantuntijana pidetyn professori Olli Mäenpään lausuntoa? Hyvä kysymys! Vastaus lienee yksinkertaisesti se, että professori Mäenpää oli kiirehtinyt ilmoittamaan oman kantansa julkisesti jo aiemmin eli  iltapäivälehdille heti sen jälkeen, kun toimittajat ja kansanedustajat olivat esittäneet ministeriölle sopimusasiakirjoja koskevat tietopyyntönsä. Mäenpään ja muiden hallinto-oikeuden erityistuntijoiden kanta oli siis selvillä jo etukäteen eikä ministeriö halunnut niihin nojautua siksi, että se oli aivan ilmeisesti päättänyt salata asiakirjat kävi asiassa aikanaan KHO:ssa sitten miten kävi! Tämä lienee myös syy siihen, ettei ministeriö pyytänyt asiasta myöskään oikeuskanslerin lausuntoa. Suurilta  ja kokeneilta liikejuridikkaan erikoistuneilta asianajotoimistolta - ainakin joltakin niistä (!) - sen sijaan saa kokemuksen mukaan vaikeasta juridisesta kysymyksestä sellaisen lausunnon kuin lausunnonpyytäjä haluaa; näin VVM:ssä lienee ajateltu.

16. Kysymys mainittujen asiakirjojen julkisuudesta ei ole toki ollut mitenkään helppo asia, joten siinä on voitu puoltaa perustellusti myös VVM:n päätöksen mukaista kantaa. Huomionarvoista on, että ministeriö on omassa päätöksessään - kenties asianajotoimiston lausunnon mukaisesti - nojautunut perusteluissaan myös oikeuskirjallisuuden yleisluontoisiin kannanottoihin, professori Olli Mäenpään kirjassaan esittämään kannanottoon vieläpä kahdessa eri kohdassa. Nyt esillä ollut tilanne on kuitenkin uudenlainen ja sellainen, johon lainvalmisteluasiakirjoissa tai oikeuskirjallisuudessa ei ole osattu aiemmin kiinnittää huomiota.

17. Kuten Annelli Jäätteenmäki epäilee blogissaan,  hallitus on luultavasti oikein etsimällä etsinyt perusteita asiakirjojen ja Kreikan sopimusjärjestelyn yksityiskohtien salaamiselle. Tässä tarkoituksesssa valtionhallinnon omat samoin kuin oikeustieteellisten tiedekuntien julkisuuslainsäädännön asiantuntijat on kylmästi sivuutettu; heiltähän olisi saattanut tulla vääränlaisia ohjeita ja neuvoja! Tämä ei anna hyvää kuvaa ministereiden ja muiden johtavien poliitikkojen ja virkamiesten moraalista. He ylpeilevät kyllä juhlapuheissaan usein julkisuusperiaatteella ja hallinnon avoimuudella ja ovat tyrkyttämässä niitä ikään kuin suomalaisena vientituotteena myös muille maille aina Kiinaa ja kehitysmaita myöten. Mutta kotimaan hallinnossa ja politiikassa avoimuus unohdetaan heti, kun salailun tarve niin vaatii. 

18. Anneli Jäätteenmäki: "Hallitus syytää rahaa konsulteille asioiden valmistelussa ja ulkoistaa jopa ajattelun. Pekka Himanen ajattelee hallituksen puolesta ja laatii isolla rahalla hallitukselle visioita. Konsulttidemokratia kukoistaa".

653. Virkamiehen irtisanominen, VTV ja KHO

1. Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on suuri ja mahtava virasto. Sen tehtävistä ja asemasta säädetään jo perustuslaissa (90 §). Tästä huolimatta virastosta ei julkisuudessa juuri puhuta, kadunmies ei tiedä tarkastusvirastosta juuri mitään. Tarkastusvirasto on virallisen määritelmän mukaan varsinaisen valtionhallinnon tai eduskunnan alaisen hallinnon ulkopuolinen, riippumaton tarkastus- ja valvontavirasto. Asemansa puolesta tarkastusvirasto kuuluu eduskunnan oikeusasiamiehen ja valtioneuvoston oikeuskanslerin tavoin perustuslaissa säädettyihin riippumattomiin valvontaviranomaisiin. VTV tarkastaa valtion tilit ja tutkii, käyttääkö valtio varansa lain edellyttämällä tavalla järkevästi. Viraston asema vahvistui merkittävästi vuoden 2000 uuden perustuslain myötä. Silloin aiemmasta valtiovarainministeriön alaisesta keskusvirastosta tuli suoraan eduskunnalle vastaava itsenäinen ja riippumaton toimija.

2. Viime viikolla Suomessa kohistiin Likenneviraston pääjohtaja Juhani Tervalan erosta tai virasta savustamisesta. Mutta osataan sitä muuallakin, vaikka pienempien "viskaalien" irtisanomisista tai potkuista harvoin julkisuudessa puhutaankin. Otetaanpa seuraavassa framille yksi esimerkkitapaus, joka on juuri VTV:stä. Tapausta ei ole käsitelty julkisuudessa eikä sitä koskevaa KHO:n päätöstä ole julkaistu.

3. VTV  irtisanoi 12.5.2010 tehdyllä päätöksellä viraston palveluksessa 19 vuotta olleen johtavan tuloksellisuustarkastajan (A) ko. irtisanomispäivästä lukien eduskunnan virkamiehistä annetun lain 19 ja 28 §:n nojalla. Mainitun lain 43 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla tarkastusvirasto päätti samantien pidättää A:n virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen, koska irtisanomisen perusteena olevat teot päätöksen mukaan osoittivat hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voitu jatkaa. 

4. Mitä kamalaa A siis oli oikein tehnyt? Tarkastusviraston päätöksen mukaan A oli kahdella eri teolla käyttäytynyt ja toiminut vastoin asemaansa ja tehtäviensä edellyttämää tapaa. 

5. Ensimmäisessä teossa oli kyse siitä, että A oli lähettänyt 24.4.2010 nimettömän kirjeen VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöystille sekä ylijohtaja Vesa Jatkolalle. Kirjeessä oli kopio psykologin tutkimusaineistoon kuuluvasta asiakirjasta, joka sisälsi erästä viraston henkilökuntaan kuuluvaa virkamiestä ja hänen perhettään koskevia arkaluonteisia tietoja terveydentilasta ja yksityiselämästä; kyseinen virkamies toimi tarkastusvirastossa A:n esimiehenä. Kyseistä virkamiestä oli epäilty aikoinaan vakavasta rikoksesta, mitä koskevan syytteen hovoikeus oli kuitenkin lainvoimaisella tuomiolla hylännyt. A kertoi löytäneensä sanotun asiakirjan VTV:n Albertinkadulta vuonna 1995 tapahtuneen muuton yhteydestä jostakin paperipinosta. VTV:n mukaan A oli toiminut suunnitelmallisesti ja harkiten säilyttäessään vuoteen 2010 asti 15 vuotta aiemmin haltuunsa saaman asiakirjan. Viraston mukaan A olisi voinut hävittää asiakirjan tai palauttaa sen asianomaiselle henkilölle, mutta sen sijaan hän oli päättänyt lähettää sen nimettömänä kirjeenä VTV:n pääjohtajalle ja ylijohtajalle; kirjeet saapuivat viraston sisäisessä postissa vastaanottajilleen 26.4.2010.

6. Toiseksi A oli lähettänyt VTV:n johtamisvalmennuksesta vastaavan yhtiön toimitusjohtajalle maaliskuussa 2010 sähköpostiviestin otsikolla "Negatiivisuus ja ilmapiiri", jossa hän oli arvostellut VTV:n työilmapiiriä sekö viraston ylijohtajaa.

7. VTV:n päätöksestä voi valittaa tuomioistuimelle.  Valitusinstansseja on kuitenkin vain yksi, sillä lain mukaan valitus on tehtävä suoraan valtakunnan ylimmälle hallintotuomioistuimelle eli korkeimmalle hallinto-oikeudelle(KHO). 

8. A vaati valituksesssaan KHO:lle, että päätös hänen irtisanomisestaan ja virantomituksesta pidättämisestään kumotaan. Perusteluinaan A esitti mm. että kumpikaan edellä mainituista teoista ei ole sellainen erityisen paina syy, joka lain mukaan oikeuttaisi irtisanomiseen. Kyseiset teot eivät olleet millään tavalla vaikuttaneet A:n viranhoitoon ja tehtävien suorittamiseen.

9. Kyseinen esimies, jota edellä mainittu asiakirja koski, oli A:n mukaan kohdellut A:ta vuosien mittaan epäasiallisesti. Vaikka asiaa oli käsitelty työsuojeluvaltuutetun avustuksella syksyllä 2009, A oli kokenut esimiehensä edelleen kohtelevan häntä epäasiallisesti ja erityisesti vähättelevän ja viivästyttävän A:n tarkastuskertomusten käsittelyä. A oli kertomansa mukaan tuonut mainitun asian usean otteeseen esille työyhteisössä, mutta koki, ettei häntä uskottu asiassa. Tästä johtuen A sai kertomansa mukaan työuupumuksen seurauksena hetken mielijohteesta ajatuksen lähettää käsiinsä sattuneen esimiestään koskevan lausunnon viraston pääjohtajalle ja ylijohtajalle. Kirjeen tarkoituksena ei ollut vahingoittaa esimiestä eikä työnantajaa, eikä saattaa asiaa laajemman piirin tietoon; A on kertomansa mukaan myöhemmin kuulemistilaisuuksissa pahoitellut tapahtunutta. Koska kirje oli lähetetty ainoastaan pääjohtajalle ja ylijohtajalle, olisi huomautus A:n mukaan ollut asiassa riittävä kurinpidollinen toimenpide. Varoitusta ei ollut kuitenkaan annettu, vaikka hän oli hoitanut virkaansa yli 19 vuotta saamatta tänä aikana yhtään varoitusta. A väitti, että irtisanomisprosessi oli käynnistetty, jotta aktiivisesti  asioihin puuttuvasta A:sta päästäisiin eroon, ketään muuta ei ollut koskaan irtisanottu vastaavista syistä.

10. A vetosi valituksessaan myös sihen, ettei hänen kuulemisensa irtisanomisen yhteydessä ollut tapahtunut laillisesti. Kutsu kuulemistilaisuksiin oli toimitettu  hänelle niin lyhyellä varoitusajalla, ettei hänelle jäänyt riittävästi aikaa hankkia tarvittavia selvityksiä ja oikeudellista avustajaa. 

11. KHO toimitti valitusasiassa 28.10.2011 suullisen käsittelyn, jossa kuultiin A:ta ja eräitä todistajia, muttei VTV:n pääjohtajaa tai ylijohtajaa eikä edellä mainittua A:n esimiestä.

12. KHO antoi asiassa päätöksen 19.12.2011 (taltio 3621, diaarinumero 2147/3/10). Päätöstä ei ole julkaistu, ei ennakkopäätöksenä eikä muunkaanlaisena ratkaisuna. Mikähän tähän mahtaisi olla syynä? A:n kuulemisen osalta päätöksen perusteluissa todetaan, että A oli kutsuttu 4.5. 2010 kuulemistilaisuuteen, joka pidettiin 7.5. Tähän tilaisuuteen A ei ollut KHO:n mukaan ehtinyt valmistautua. Kuulemisen jatkotilaisuuteen A oli kutsuttu 10.5. ja jatkotilaisuus oli jo seuraavana päivänä. KHO:n mukaan A:lle varattu aika valmistautua kuulemistilaisuuteen oli asian merkitys huomioon ottaen ollut liian lyhyt. Kun A oli kuitenkin voinut irtisanomisensa jälkeen KHO:ssa sekä kirjallisesti että suullisesti esittää käsityksensä asiassa, KHO katsoi, että tarkastusviraston päätöstä ei ole perusteita kumota kuulemismenettelyyn liittyvillä perusteilla.

13. Irtisanomisperusteista KHO totesi ensinnäkin, ettei sähköpostiviestin lähettäminen  VTV:n kanssa yhteistyötä tehneen konsulttiyhtiön omistajalle ja toimitusjohtajalle voinut olla irtisanomisenperusteena. Viestiä ei ollut lähetetty laajemmalle vastaanottajaryhmälle , ja virkamiehen sananvapaus yms. seikat huomioon ottaen viraston esimiehillä on velvollisuus sietää virastoon ja sen toimintaan liittyvää arvostelua.

14. Toisen perusteen osalta KHO totesi, että lähettäessään ko.kirjeet viraston pääjohtajalle ja ylijohtajalle, A oli pyrkinyt  peitämään henkilöllisyytensä kirjeiden lähettäjänä. KHO:n suullisessa käsittelyssä A oli kertonut saaneensa kirjeiden sisältämän asiakirjan haltuunsa vuonna 1991 tai 1992. A oli tuonut puolustuksekseen esiin, että asiakirjassa mainittu viranhaltija oli kohdellut häntä vuosien mittaan epäasiallisesti. KHO:n mukaan A:n oli täytynyt  ymmärtää asiakirjan arkaluonteisuus ja se, että asiakirja saattaa vahingoittaa siinä tarkoitetun viranhaltijan ja hänen perheensä mainetta. Hänen on myös täytynyt käsittää, että asiakirjaa ei ole tarkoitettu saattaa laajemmin tietoisuuteen.VTV:n virkamiehenä A joutuu käsittelemään salassa pidettäviä tietoja sisältäviä asiakirjoja, jolloin luottamus virkamieheen on näin ollen erityisen korostetussa asemassa. A oli vedonnut KHO:n suullisessa käsittelyssä siihen, että asiakirjan lähettäminen oli johtunut hänen työuupumuksestaan ja hänen viraston suoritusarvioinnissa kokemastaan epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Vaikka kysymyksessä oli yksittäinen teko, A:n menettely oli KHO:n mukaan omiaan vakavalla tavalla kyseenalaistamaan hänen harkintakykyään ja lojaalisuuttaan työantajaansa kohtaan. Kysymyksessä on KHO:n mukaan niin vakava teko, että A:n mainitsemat lieventävät asianhaarat eivät anna aihetta arvioida teon merkitystä toisin kuin VTV oli tehnyt. A oli toiminut tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan luottamuksen menetyksen häneen viranhaltijana. VTV:llä oli siten laissa tarkoitettu erityisen painava syy virkasuhteen irtisanomiseen mainitun teon perusteella. Varoitusta ei tapaukseen sovellettavan lain mukaan ole säädetty irtisanomisen edellytykseksi eikä A:n teon luonne huomioon ottaen irtisanominen ole KHO:n mielestä edellyttänyt varoituksen antamista. Kun A oli voitu irtisanoa, hänet oli myös voitu pidättää virantoimituksesta. Näillä perusteilla KHO hylkäsi A:n valituksen.

15. Tämän jälkeen A haki KHO:lta mainitun päätöksen purkamista ja vetosi hakemuksessaan hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa säädettyihin perusteisin, joilla lainvoiman sanut päätös voidan purkaa. A vetosi muun muassa siihen, että asiassa oli tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, ja että KHO:n päätös oli perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Kuulemisen osalta A piti  virheellisenä KHO:n päätöksesään 19.12.2011 esittämää johtopäätöstä, jonka mukaan irtsanomisen yhteydessä tapahtunut VTV:n kuulemisvirhe oli korjautunut sillä, että hän oli voinut KHO:lle tekemässään valituksessa esittää oman käsityksensä asiassa.

16. A:n purkuhakemukseen on liitetty kaksi asiantuntijalausuntoa, joista toisen on antanut rikosoikeuden ja toisen taas työoikeuden professori. 

17. Rikosoikeudellisessa lausunnossa on katsottu ensinnäkin sitä, että A ei ole voinut kirjeen lähettämisellä syyllistyä RL 38 luvun 1 tai 2 §:ssä säädettyyn salassapitorikokseen. 
Lausunnon mukaan ko. tapauksessa ei ole edes väitetty, että joku laissa säädettyyn henkilöpiiriin kuuluva olisi paljastanut A:lle salassa pidettävän seikan. Näin ollen A ei ole voinut syyllistyä salassapitorikokseen, vaikka hänen katsottaisiin käyttäneen KHO:n päätöksessä tarkoitettua tietoa hyödykseen; asiakirjojen perusteella tosin näyttöä ei ole siitä, että A olisi käyttänyt asiakirjaa hyödykseen siten kuin viitatussa lainkohdassa on tarkoitettu. A:n on väitetty pitäneen asiakirjaa hallussaan myös aikana, jonka salassapitovelvollisuus on kattanut. Salassa pidettävän asiakirjan hallussapito ei kuitekaan  ole rangaistavaa. Merkitystä ei ole sillä, miten asiakirja on henkilölle joutunut. Jättämällä sattumalta haltuunsa saamansa salassa pidettävän asiakirjan hävittämättä tai asiakirjan kohteelle palauttamatta hekikilö ei lausunnon mukaan syyllisty mihinkään rikokseen.  

18. Kunnianloukkauksen (RL 24:9) osalta lausunnossa todetaan, että  ko. rikokseen syyllistyy muun muassa se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen taikka muuten halventaa toista. A:n viraston kahdelle johtohenkilölle välittämä tieto ei ole ollut valheellista, sillä tiedon kohteena oleva henkilö on ollut epäiltynä vakavasta (seksuaali)rikoksesta, josta hänet oli myös tuomittu alioikeudessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen; hovioikeus on kuitenkin myöhemmin hylännyt syytteen. Psykologin tutkimusaineisto on ollut osa sanotun rikosjutun aineistoa, eikä se siten ole voinut olla laissa tarkoitetulla tavalla valheellista tietoa. Tosin paikkansapitävänkin tiedon levittäminen voi olla kunnianloukkausta, jos tekijällä on loukkaamisen tarkoitus. A:n ei ole kuitenkaan lausunnon mukaan katsottava lähettäneen asiakirjoja loukkaamisen tarkoituksessa, koska lähetys on mennyt vain kahdelle ihmiselle ja tiedon välitys on liittynyt hänen työsuhdeasioihinsa. Kunnianloukkaus on rangaistavaa vain tahallisesti tehtynä, eikä tahallisuuden vaatimus lausunnon mukaan täyty tässä tapauksessa. A:n tarkoituksena ei ole ollut loukkaaminen, eikä hänen voida katsoa myöskään mieltäneen varsin todennäköiseksi, että asiakirjan lähettäminen vain kahdelle viraston johtoon kuuluvalle henkilölle loukkaisi tiedon kohteen kunniaa. A on perustellut jälkikäteen arvioiden ajattelematonta menettelyään sillä, että esimies oli A:n mukaan käyttäytynyt häntä kohtaan sopimattomasti. Tälle näkökohdalle ei ole prosessissa annettu mitään painoa, vaikka kyseessä on lausunnon mukaan ilman muuta A:n menettelyn moitittavuutta lieventävä vaikutus.

19. Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskevan rikoslain 24 luvun 8 §:ssä säädetty tunnusmerkistö täyttyy lausunnon mukaan vain, jos tietoa välitetään tiedotusvälineessä tai toimittamalla tieto muutoin lukuisten ihmisten saataville. Ko. tapauksessa A on lähettänyt asiakirjan kahdelle viraston johtoon kuuluvalle henkilölle. Tieto ei ole mennyt eikä ole ollut tarkoitettu meneväksi lukuisten ihmisten saataville.

20. Lausunnossa todetaan, että KHOn päätöksestä 19.12.2011 ei ilmene, että asian käsittelyn missään vaiheessa olisi selvitetty, oliko A:n välittämä tieto salassa pidettävää. Asiakirjojen perusteella salassapito oli päättynyt jo vuonna 2006. Lähettäessään asiakirjan esimiehilleen vuonna 2010 A ei ole lausunnon mukaan välittänyt eteenpäin salassa pidettävää tietoa. Tieto on toki ollut arkaluonteista, mutta ei ollenkaan salassa pidettävää. Tällaisen tiedon levittäminen on ollut lausunnon mukaan ajattelematonta, mutta ei lainvastaista.

21. Lausunnossa on kiinnitetty huomiota erityisesti KHO:n päätöksen perustelujen kohtaan, jossa korostetaan A:n salassapitovelvollisuutta hänen työssään. A:n lähettämä asiakirja ei ole lausunnon mukaan ollut salassa pidettävä, eikä liittynyt mitenkään hänen työtehtäviinsä. Asiakirja olisi ollut kenen tahansa asianomaisesta tuomioistuimesta tai poliisilta saatavissa salassapidon päätyttyä vuonna 2006. Sillä seikalla, että tieto on arkaluontoista, ei ole salassapitovelvollisuuden kannalta nyt merkitystä. A:n tarkoituksena ei ole ollut levittää arkaluontoista tietoa vaan saattaa viraston ylimmän johdon tietoon seikkoja, jotka A:n käsityksen mukaan ovat jotenkin liittyneet siihen, miten esimies on häntä kohdellut. Lausunnonantajan mukaan on vaikea ymmärtää, miten A:n menettely olisi omiaan heikentämään luottamusta hänen työhönsä tarkastajana. Kyseessä on ollut A:n ja hänen esimiehensä välinen skisma, joka on ollut täysin viraston sisäinen asia. A:n tekemää paljastusta ei pidä lausunnon mukaan irrottaa asiayhteydestään, jossa on otettava huomioon myös se, että A oli kokenut tulleensa esimiehen taholta toistuvasti väärin kohdelluksi.

22. Rikosoikeuden professorin lausunnon mukaan A:n esimieheen aikoinaan kohdistunut vakava rikosepäily on ollut varmasti enemmän omiaan vähentämään virkamiehen luottamusta kuin se menettely, joka on luettu A:n viaksi. Vakava rikosepäily voi olla virkamiehen irtisanomisen peruste, vaikka syyte hylättäisiin valitusasteessa. Työ- ja virkasuhteeseen liittyvissä asioissa ei noudateta samaa näyttökynnystä kuin rikosasioissa ja luottamus on eri asia kuin rikosoikeudellinen syyllisyys. Tämä näkökohta on otettava huomioon, kun arvioidaan A:n menettelyn moitittavuutta. Hän on saattanut viraston johtoon tiedon, joka johdolla olisi jo aikanaan pitänyt olla, tosin A:n ilmoituksella ei näin myöhään tehtynä luonnollisesti ole vaikutusta tiedon kohteen virka-asemaan.

23. Hallintolainkäytössä on vallalla virallisperiaate, jonka mukaan vastuu asian selvittämisestä on tuomioistuimella (HLL 33 §). Lausunnon mukaan tässä tapauksessa on jäänyt kokonaan selvittämättä A:n lähettämän asiakirjan salaisuus. Tämä seikka on asiassa aivan olennainen ja tuomioistuimen olisi tullut se selvittää, vaikka kukaan asianosaisista ei olisi nostanut kysymystä salassapidosta keskustelun kohteeksi. Hyvin perustein voidaan katsoa, ettei asiassa ole toteutunut EIS 6 artiklassa säädetty oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

24. Näin napakkaa tekstiä siis rikosoikeuden professorin lausunnossa, johon A on  purkuhakemuksessaan vedonnut ja joka lausunto on toimitettu KHO:lle. Samansuuntaisia kannanottoja esitetään myös työoikeuden professorin lausunnossa.

25. Lausunnon mukaan KHO:n irtisanomisperusteeksi hyväksymä A:n teko on todellisesti täysin irrallinen A:n asemasta virkamiehenä eikä tällaisesta teosta voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä suhteessa A:n kykyyn toimia edelleen virkamiehenä. Ko. teko on selkeästi viraston sisäinen ja se liittyy viraston sisäisiin ja pitkään jatkuneisiin ongelmiin viraston joidenkin johtohenkilöiden ja A:n välillä. Virkamiehen erityiseen asemaan liittyvät käyttäytymisvaatimukset eivät ole tällaisessa tilanteessa oikeudellisesti relevantteja eivätkä keskeisiä, vaan asia tulee arvioida pitäen silmällä vain yleisen virkamiesaseman asettamia käyttäytymisvaatimuksia.

26. Irtisanomisperusteeksi katsottu A:n teko koski viraston palveluksessa olevan toisen henkilön rikosepäilyä. Kyseinen henkilö oli kuitenkin tällöin viraston palveluksessa huolimatta kyseisestä epäilystä ja on edelleen. Virasto ei siis ole pitänyt rikosasiaa ainakaan niin merkittävänä, että kyseinen virkamies olisi irtisanottu, vaikka ulkopuolisen näkökulmasta arvioituna kyseinen henkilö oli epäiltynä erityisen moitittavasta käyttäytymisestä. Kyseinen teko objektiivisesti arvioiden on ilman muuta huomattavasti törkeämpi kuin siitä tehty nimetön ilmoitus viraston johdolle. Normaalitilanteessa tällaisen ”ilmiannon” ei tulisi johtaa mihinkään seuraamuksiin ilmoittajaa kohtaan. Ennemminkin seuraamusten tulisi kohdistua rikosepäilyn kohteena olevaan henkilöön.

27. Lausunnon mukaan A joutui suurella todennäköisyydellä seuraamuksen kohteeksi erityisesti siksi, että hänellä oli ollut jo aikaisemmin muita kuin virkansa hoitamiseen liittyviä ongelmia esimiehensä kanssa. Tällä ei pyritä kiistämään sitä, että A syyllistyi moitittavaan menettelyyn, mutta hän ei syyllistynyt siinä määrin ja sillä tavoin moitittavaa kuin miten KHO asian arvioi. 

28. Lausunnon mukaan voidaan perustellusti olla sitä mieltä, että A:n kyseinen teko perustui pitkään jatkuneisiin muihin kuin viran hoitamista koskeviin erimielisyyksiin A:n ja hänen esimiehensä välillä, eikä tästä voida tehdä sellaisia johtopäätöksiä suhteessa A:n kykyyn jatkaa tehtävässään, kuin KHO teki. Lausunnon mukaan  myös esimerkiksi asiassa annetussa professorin lausunnossa (kauppaoikeuden professori, jolta VTV oli pyytänyt lausunnon ja joka lausunnossan vertaili A:n työtehtäviä tilintarkastajan tehtäviin  ja asemaan)  tällaiset pitkälle menevät ja rohkeasti tehdyt johtopäätökset ovat perusteettomia.

29. Työoikeuden professorin mukaan KHO on sikäli soveltanut lakia ilmeisesti väärin, että se on virkamiehen viraston sisäisiin työyhteisöongelmiin liittyvän yksittäisen teon yhteydessä käyttänyt keskeisenä arviointiperusteena virkamiehen erityisen virkamiesaseman asettamia eettisiä yms. käyttäytymisvaatimuksia. Asiaa olisi kuitenkin pitänyt arvioida vain virkamiesaseman perusteella yleisesti ottamatta huomioon A:n erityistä virkamiesasemaa. 

30. Lausunnon mukaan muutoinkin näyttää siltä, että viraston päätös on vastoin virastoa sitovia hallinnon yleisiä lainalaisuusperiaatteita. A:n irtisanominen ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen ottaen huomioon, että rikoksesta epäilty A:n esimies on voinut jatkaa virassaan normaalisti, mutta tästä pelkästään viraston johdolle ilmoittanut henkilö on voitu irtisanoa. Tällainen lopputulos ilmentää viraston käyttäneen harkintavaltaansa epäasiallisin perustein. 

31. Näin siis asiantuntijat A:n tapauksesta. Selväksi lienee tullut, ettei A ole syyllistynyt menettelyllään rikolliseen tekoon eikä häntä vastaan ole edes käynnistetty rikostutkintaa. A:n teko on ollut kyllä moitittava, mutta onko se ollut siinä määrin moitittava, että irtisanomisen edellytykset ovat täyttyneet? Onko irtisanominen ollut suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska  tieto, jonka A paljasti, meni ainoastaan lahdelle viraston ylijohtoon kuuluvalle viranhaltijalle eikä siitä ole edes väitetty aiheutuneen vahinkoa A:n esimehelle? Olisiko A:n työuupumus, minkä voisi epäillä johtuneen osin siitä, että hän on joutunut työssään luultavasti kohtuuttoman arvostelun ja kenties jopa jonkinlaisen työpaikkakiusaamisen kohteeksi, sellainen lieventävä asianhaara, jonka perusteella irtisanomista voitaisiin pitää liian rankkana toimenpiteenä asiassa?

32. Ulkopuolisen on tietenkin vaikea tai jopa mahdotonta tietää tai päätellä, mitä A:n työympäristössä on puheena olevassa suhteessa tapahtunut, onko VTV:n työilmapiiri todella niin huono kuin A antaa ymmärtää, ja mitkä väitteistä ovat totta ja mitkä kenties eivät. Jotain asiasta kertonee A:n entisen pitkäaikaisen työtoverin kirjallinen lausunto, joka on purkuhakemuksen liitteenä.

33. Mainitussa lausunossa todetaan mm. seuraavaa:

Tarkastuvirastoa  on jo pitkään vaivannut  viraston byrokraattisesta  ja autoritäärisestä  johtamiskulttuurista johtuvana  huono työilmapiiri. Se on huolestuttavassa määrin  haitannut erityisesti tuloksellisuustarkastuksen tulosalueen  toimintaedellytyksiä. Vaikuttaakin  siltä , että  A:n aktiivisuus sekä aloitteellisuus tarkastushenkilöstölle tärkeissä työilmapiiriin, henkilöstön tasa-arvoiseen kohteluun samoin kuin uuden palkkausjärjestelmän esille nostamiin oikeudenmukaisen palkkauksen toimeenpanossa todettujen  ongelmien korjaamiseen oli tosiasiallinen syy hänen erottamiselleen. Tämä  henkilökunnalle   oikeudellisilta perusteiltaan lähtökohdiltaan epämääräiseksi jäänyt irtisanominen onkin  työyhteisössä ollut omiaan entisestään lisäämään turvattomuutta ja pelkoa.  

34. Niin tai, mutta joka tapauksessa KHO:lle oli saatettu yli 20 sivua pitkässä purkua koskevassa hakemuksessa ja sen liitteissä eli muun muassa edellä selostetuissa asiantuntijalausunnoissa runsaasti uutta materiaalia ja uutta mietittävää. Olisi siis voinut odottaa, että kun tapauksessa on kyse todella merkittävästä yksityistä ihmistä koskevasta asiasta, asiaan olisi paneuduttu KHO:ssa huolellisesti ja että tämä olisi näkynyt, riippumatta päätöksen lopputuloksesta, myös ja erityisesti päätöksen perusteluista. Ovathan päätöksen perustelut oikeastaan ainoa asia tai instrumentti, jonka perusteella valittaja tai purunhakija voi tuomioistuimen työtä arvioida. Päätöksen perusteluissa on annettava perusteltu vastaus valituksessa tai hakemuksessa esitettyihin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin.

35. KHO:n antoi päätöksen purkuhakemuksen johdosta 18.10.2012. Se on 3,5 sivua käsittävä asiakirja, josta 2,5 sivulla on selostettu asian aikaisempaa käsittelyä (VTV:ssä ja KHO:ssa) sekä sitä, mitä A on purkuhakemuksensa perusteluissa esittänyt; KHO on pusertanut A:n yli 20-sivuisen hakemuksen 1,5 sivun mittaiseksi selosteeksi. Selosteessa ei ole mainittu halaistua sanaa purkuhakemuksen liitteinä olevista edellä mainituista asiantuntijalausunnoista.

36. Tärkeintä on toki KHO:n ratkaisu ja sen perustelut. Tässä suhteessa päätös on valtava pettymys ja ihmettelyn aihe. KHO:n ratkaisu on nimittäin vajaan 1,5 sivun mittainen ja siitäkin valtaosa koostuu kappaleista, joissa on siteerattu hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa säädettyjä purkuperusteita sellaisenaan. Itse asiassa koko KHO:n päätöksen "anti" eli sen omat perustelut käsittävät vain seuraavan lyhyen virkkeen:

Hakemuksessa ei ole esitetty hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta, jonka johdosta päätös voitaisiin purkaa

37. Tässäkö siis nyt on se dialogi tai diskurssi, jota oppi- ja väitöskirjojen mukaan tuomioistuin ja asianosaiset käyvät oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä? Oikeuden päätöksen perusteluilta edellytetään kirjoitusten ja oppien mukaan seikkaperäisyyttä, ymmärrettävyyttä, avoimuutta, pro et contra -metodin käyttämistä ja niin edelleen. Mutta tämä ei näköjään koske lainkaan Suomen ylintä hallintotuomioistuinta. Dialogi tuntuu olevan siellä jokseenkin heikoissa kantimissa, sillä "äänessä" on vain hakija tai valittaja, joka puhuu/kirjoittaa pitkään ja laveasti, vetoaa todisteisiin ja oikeusoppineiden lausuntoihin ja ties mihin, mutta saa puhekumppaniltaan eli oikeudelta tylyn vastauksen tyyliin "ei kai täsä ny sunkaan mitään, onhan se maar ilimoja pirelly".

38. Tällaisen vastauksen meille tarjoili tällä kertaa KHO:sta asian ratkaissut kolmijäseninen kokoonpano, johon kuuluivat presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eija Siitari-Vanne ja Jukka Lindstedt, kaikki muuten oikeustieteen tohtoreita. Kylläpä ovatkin kirjansa hyvin lukeneet!  

39. Hallintolainkäyttölain 53 §:n mukaan - säännös koskee siis myös KHO:ta - päätös on perusteltava. Perusteluista on ilmettävä, mitkä seikat ja selitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun ja millä oikeudellisilla perusteilla siihen on päädytty. Tuomioistuinta velvoittaa siis perusteluvelvollisuus, eikä perusteluksi suinkaan edellä viitatun hallintolain säännöksen mukaan riitä mikä tahansa lyhyt tokaisu "ei syytä" tai "ei aihetta".  Kun A:n tapauksessa asianosainen on nähnyt todella paljon vaivaa muun muassa osoittaakseen, että KHO:n päätös perustuu ilmeisesti väärän lain soveltamiseen, ei oikeuden päätöksen perusteluiksi toki riitä pelkkä tokaisu "eipäs perustu", vaikka purkuhakemus hylättäisiinkin.

40. Perustuslain 21 §:n 2 momentissa on säännös siitä, mitä asioita oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu. Yhtenä keskeisenä kriteerinä PL 21.2 §:ssä mainitaan juuri asianosaisen oikeus saada perusteltu päätös. Mainittu perustuslain säännös koskee myös ylimääräistä muutoksenhakua.

41. Toki tuomioistuimessa käsiteltävän asian laatu vaikuttaa perustelujen laajuuteen. Jos asiaa on käsitelty jo valitusmenettelyssä KHO:ssa, ei päätöstä, jolla purkuhakemus hylätään, tarvitse tietenkään perustella yhtä seikkaperäisesti kuin valituksen johdosta annettua päätöstä. Mutta sanottua päätöstä on kyllä perusteltava, sillä hallintolainkäyttölaissa ei ole annettu erityisiä säännöksiä ylimääräiseen muutoksenhakuun annetun päätöksen perustelemisesta, vaan myös sitä koskee edellä mainittu HLL 53 §:n säännös.

42. KHO:een samoin kuin KKO:een tehdään toki aika usein selvästi perusteettomia purku- tai kanteluhakemuksia. Silloin hakemuksen hylkäävän päätöksen perusteluksi riittää toteamus, jonka mukaan hakemuksessa ei ole esitetty laissa tarkoitettuja perusteita päätöksen purkamiseksi tai poistamiseksi. Mutta nyt esillä olevassa tapauksessa tilanne on ollut täysin toisenlainen. A:n purkuhakemus on hyvin laadittu ja perusteltu ja sen tueksi on esitetty kaksi perusteltua asiantuntijalausuntoa, joiden mukaan KHO:n valituksen johdosta antama päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Tällaista purkuhakemusta ei voida mitenkään sivuuttaa lakonisella "ei aihetta" -perustelulla. Tarkempia perusteluja olisi kaivattu myös siksi, että KHO on asiassa ensimmäinen ja samalla viimeinen oikeusaste, johon irtisanomisesta on voitu valittaa. KHO on kuitenkin halunnut vain kylmästi lopettaa asian enemmän ruotimisen eikä ole sen vuoksi lähtenyt avaamaan asiaa, vaikka irtisanomisen samoin kuin KHO:n A:n valituksen johdosta antaman päätöksen laillisuus on riitautettu pätevillä perusteilla.

43. Voidaan toki kyynisesti sanoa, että vaikka tietyn purkuhakemuksen kohteena olevan päätöksen voidaan epäillä olevan lainvastainen, tämä ei vielä riitä, sillä päätöksen purkaminen edellyttää, että päätös perustuu ilmeisesti väärään lainsoveltamiseen. Rajanveto väärän ja ilmeisesti väärän lainsoveltamisen välillä on kuitenkin epäselvä ja usein hiuksenhieno. Purkuinstanssin tulisi tämän vuoksi päätöksessän selvittää, mitä laissa tarkoitetulla sanonnalla "perustuu ilmeisesti väärään lainsoveltamiseen" itse asiassa tarkoitetaan ja ilmoittaa samalla, miksi asianomaisessa konkreettisessa tapauksessa ei niin ole asian laita.

44. Olen maininnut aiemmin siitä, että korkeimman oikeuden (KKO) tulisi perustella purku- ja kanteluhakemuksen johdosta antamiaan ratkaisuja riittävän tarkasti myös silloin, kun hakemus hylätään. Viimeksi olen kirjoittanut asiasta opuksessa Virolainen - Martikainen, Tuomion perusteleminen (2010) s. 170-172. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on kiinnittänyt KKO:n huomiota siihen, että sen ylimääräistä muutoksenhakua koskevat  ratkaisut tulee perustella asianmukaisesti (ks. EOA:n kertomus vuodelta 1998 s. 96-98). Ratkaisun KKO 1996:123 osalta apulaisoikeusasiamies totesi, että päätöksen perustelut ovat äärimmäisen niukat ja puutteelliset, sillä perusteluissa ei ollut lainkaan yksilöidysti arvioitu hakemuksen tueksi esitettyjen seikkojen paikkansapitävyyttä ja oikeudellista merkitystä. Aivan sama arviointi voidaan esittää KHO:n nyt kysymyksessä olevan päätöksen perusteluista. KHO:n päätöksen perustelut, jos sellaisista voidaan edes puhua, ovat vielä paljon niukemmat kuin ratkaisun KKO 1996:123 perustelut, sillä vm. ratkaisua on sentään yritetty perustella.

45. Korkein oikeus näyttää ottaneen kritiikistä opikseen, sillä nykyisin myös sellaisia päätöksiä, joilla purku- tai kanteluhakemus hylätään, perustellaan ja joskus vieläpä varsin seikkaperäisesti (ks.mt. s. 173 viitattuja KKO:n ratkaisuja). Valitettavasti tämä oppi ei näytä tavoittaneen vielä KHO:ta. Vai olisiko kyse ollut siitä, että kun purunhakijana oli tässä tapauksessa "vain yksityishenkilö", eli virastaan poispotkittu naisihminen ja häntä vastassa oli suuri ja mahtava VTV,  ei päätöstä tarvitse perustella mitenkään? Mene ja tiedä! 

46. VTV:n pääjohtajan virka, joka täytetään kuudeksi vuodeksi kerrallaan, on parhaillaan täytettävänä vuosiksi 2013-2017. Kolmesta virkaan ilmoittautujasta ainoa varteenotettava ehdokas näyttäisi olevan virastoa vuodesta 2007 johtanut pääjohtaja, OTT Tuomas Pöysti, Lapin yliopiston kasvatteja muuten. Pöysti (42 v.) on habitukseltaan hieman samanlainen tutkijatyyppi kuin oikeuskansleri Jaakko Jonkkakin; tutkijana kummallakin olisi luultavasti meille ja yhteiskunnalle (vielä) enemmän annettavaa kuin virastopäällikkönä. Viime vuosina tarkastusviraston toiminta on kyllä ärhäköitynyt, mitä kuvastaa se, että lähes 90 prosenttia viraston suorittamista tarkastuksista johtaa moitteisiin. Toisaalta VTV:n tarkastukset ovat aiheuttaneet myös kritiikiä, jota ovat esittäneet muun muassa viraston tarkastuksen kohteena olleet Tekes, TEM ja STM. Tarkastusvirastoa on moitittu liiallisesta pikkutarkkuudesta, asiavirheistä sekä virheellisistä johtopäätöksistä.