1. Korkein oikeus (KKO) on tänään antamallaan tuomiolla, ennakkopäätös KKO 2015:41, korottanut Lapin Kansa -sanomalehteä edustaneen Alma Media Oyj:n toimitusjohtajan Kai Telanteen työsyrjintäjutussa saamaa langettavaa tuomiota.
2. KKO tuomitsi Telanteen rikoslain 47 luvun 3 §:n nojalla perhesuhteiden ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella tapahtuneesta, Johanna Korhoseen kohdistuneesta työsyrjinnästä 40:een päiväsakkoon eli, kun T:n päiväsakon rahamääränä oli pidettävä 451 euroa, maksamaan sakkoa 18 040 euroa.
2. KKO tuomitsi Telanteen rikoslain 47 luvun 3 §:n nojalla perhesuhteiden ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella tapahtuneesta, Johanna Korhoseen kohdistuneesta työsyrjinnästä 40:een päiväsakkoon eli, kun T:n päiväsakon rahamääränä oli pidettävä 451 euroa, maksamaan sakkoa 18 040 euroa.
3. KKO:n perustelut, kuten myös hovioikeuden tuomion perustelut, ovat varsin laajat, seikkaperäiset ("pitkä kuin nälkävuosi") ja ilmeisesti lähinnä vain juristien luettavavaksi tarkoitetut. Tämän vuoksi on perusteltua, että KKO on julkaissut tuomiosta tiedotteen, jossa perustelut esitetään yksinkertaisesti, selkeästi ja ymmärrettävällä tavalla.
4. Helsingin hovioikeus tuomitsi tammikuussa 2013 Kai Telanteen asiassa (ainoastaan) sukupuolisen suuntautumisen perusteella tehdystä työsyrjinnästä 15 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen. Hovioikeus katsoi, ettei Telanne ollut syyllistynyt perhesuhteiden perusteella tapahtuneeseen työsyrjintään. Tätä ennen Helsingin käräjäoikeus oli toukokuussa 2011 hylännyt Kai Telannetta vastaan ajetun syytteen kokonaan.
5. Työsyrjintäjuttu koski julkisuudessa usein esillä olleita tapahtumia vuonna 2008, jolloin Johanna Korhonen haki Lapin Kansa -sanomalehden päätoimittajan tehtävää, johon hänet myös valittiin. Korhoselta oli työhaastattelussa kysytty, oliko hän tai hänen puolisonsa poliittisesti aktiivinen. Korhonen oli vastannut kysymykseen kieltävästi. Hän ei myöskään ollut oikaissut haastattelussa Kai Telanteelle syntynyttä virheellistä käsitystä siitä, että hänen puolisonsa olisi mies. Telanne sai tietää Korhosen puolison sukupuolesta - Korhonen asui rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa - ja poliittisesta aktiivisuudesta nimettömän tekstiviestin välityksellä. Pian tämän jälkeen ja ennen kuin Korhonen oli edes ehtinyt aloittaa päätoimittajan työnsä, Telanne purki Korhosen kanssa tehdyn työsopimuksen. Purkamisen perusteeksi ilmoitettiin luottamuspula.
6. Johanna Korhonen nosti Alma Mediaa vastaan 230 000 euron suuruisen korvauskanteen työsuhteen perusteettoman purkamisen johdosta. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kesäkuussa 2009 kanteen. Korhonen valitti Helsingin hovioikeuteen, joka 18.3.2010 antamallaan tuomiolla totesi työsuhteen purkamisen laittomaksi ja tuomitsi vastaajayhtiön maksamaan Korhoselle korvauksia työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä, irtisanomisajan palkkaa sekä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä yhteensä noin 80 000 euroa. KKO ei helmikuussa 2011 myöntänyt Alma Medialle valituslupaa. Olen kirjoittanut ko. riita-asiasta blogin numerossa 231/18.3.2010 otsikolla "Johanna selätti Alman hovissa", katso tästä.
6. Johanna Korhonen nosti Alma Mediaa vastaan 230 000 euron suuruisen korvauskanteen työsuhteen perusteettoman purkamisen johdosta. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kesäkuussa 2009 kanteen. Korhonen valitti Helsingin hovioikeuteen, joka 18.3.2010 antamallaan tuomiolla totesi työsuhteen purkamisen laittomaksi ja tuomitsi vastaajayhtiön maksamaan Korhoselle korvauksia työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä, irtisanomisajan palkkaa sekä yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä yhteensä noin 80 000 euroa. KKO ei helmikuussa 2011 myöntänyt Alma Medialle valituslupaa. Olen kirjoittanut ko. riita-asiasta blogin numerossa 231/18.3.2010 otsikolla "Johanna selätti Alman hovissa", katso tästä.
7. Erikseen vireille pannussa rikosjutussa hovioikeus tuomitsi Telanteen siis sukupuoliseen suuntautumiseen kohdistuvan työsyrjinnän perusteella, mutta hylkäsi syytteen siltä osin kuin se koski syrjintää perhesuhteiden perusteella. Hovioikeus katsoi, ettei laissa kielletyn perhesuhteiden perusteella tapahtuneen syrjinnän käsitteeseen kuulunut se, mitä puoliso teki.
8. KKO katsoi, että Telanne oli purkanut Korhosen työsopimuksen saatuaan tietää Korhosen puolison sukupuolesta ja puolison poliittisesta toiminnasta. Nämä eivät olleet sellaisia asioita, joita koskevien keskustelujen käymistä ja tietojen antamista työnantaja olisi KKO:n mukaan voinut päätoimittajaa valitessaan edellyttää. Syrjivälle kohtelulle ei KKO:n mukaan ollut painavaa, hyväksyttävää syytä sillä perusteella, että Korhonen oli jättänyt oikaisematta virheellisen käsityksen puolisonsa sukupuolesta ja vastannut totuudenvastaisesti kysymykseen tämän poliittisesta toiminnasta.
8. KKO katsoi, että Telanne oli purkanut Korhosen työsopimuksen saatuaan tietää Korhosen puolison sukupuolesta ja puolison poliittisesta toiminnasta. Nämä eivät olleet sellaisia asioita, joita koskevien keskustelujen käymistä ja tietojen antamista työnantaja olisi KKO:n mukaan voinut päätoimittajaa valitessaan edellyttää. Syrjivälle kohtelulle ei KKO:n mukaan ollut painavaa, hyväksyttävää syytä sillä perusteella, että Korhonen oli jättänyt oikaisematta virheellisen käsityksen puolisonsa sukupuolesta ja vastannut totuudenvastaisesti kysymykseen tämän poliittisesta toiminnasta.
9. KKO totesi, että työhönottohaastattelussa ei ollut kysymys Korhosen puolison palkkaamisesta, eikä puolisolla ollut velvollisuuksia Korhosen työnantajaa kohtaan. Työnantajalla ei myöskään ollut oikeuksia tai velvollisuuksia Korhosen puolisoa kohtaan. Sitoutumattoman lehden päätoimittaja vastaa itsenäisesti julkaisun sisällöstä. KKO totesi, ettei objektiivisesti tarkasteltuna ollut perusteita arviolle, että päätoimittajan puolison poliittinen toiminta vaikuttaisi ulkopuoliselle sitoutumattomasta lehdestä syntyvään käsitykseen ja lehden arvostukseen.
10. KKO:ssa äänestettiin asiasta. Yksi jäsen eli oikeusneuvos Hannu Rajalahti olisi pysyttänyt hovioikeuden tuomion lopputuloksen. Rajalahden perustelut vaikuttavat sinänsä asianmukaisilta. Kannattaa panna myös merkille, että hän viittaa, toisin kuin KKO:n enemmistö, perustelujensa aluksi siihen, mitä työoikeudellisessa kirjallisuudessa on syrjintäsäännöksen tulkinnasta esitetty.
11. Tästä tuli mieleen, että olen esittänyt kohta 30 vuotta - ensimmäisen kerran Lakimies-lehdessä 1986 - että KKO:n tulisi ryhtyä viittaamaan perusteluissaan oikeuslähteenä oikeuskirjallisuuteen. Pikku hiljaa - tosin aivan liian hitaasti - tätä toivetta on alettu joissakin tapauksissa noudattaa, lähinnä eri mieltä olevien jäsenten lausunnoissa. Ehkä joudumme silti odottamaan vielä toiset 30 vuotta ennen kuin KKO "taipuu" lopullisesti ja viittaa tuomioissaan säännönmukaisesti oikeuskirjallisuuden kannanottoihin.
