1158. Pekka Haavisto johtaa presidenttipeliä

               Alma Median kyselyn mukaan tässä on Suomen seuraava presidenttipari

1. Se alkaa taas! Tarkoitan presidenttipeliä. Presidenttivaalit järjesttään seuraavan kerran tammikuussa 2024, siis runsaan neljän vuoden kuluttua. 

2. Istuva presidentti Sauli Niinistö ei voi enää asettua ehdolle, sillä hän tulee olleeksi neimmäisajan eli kaksi kautta virassa. Täten suomalaiset pääsevät äänestämään maalle kokonaan uutta presidenttiä. Asia on syytä tervehtiä tyydystystä tuntien.

3. Kenet suomalaiset haluaisivat seuraavaksi presidntikseen? Tästä kysymyksestä tullaan järjestämään ennen vaaleja tietenkin hirmuinen määrä erilaisia selvityksiä ja gallupkyselyjä. Ensimmäinen kysely on nyt suoritettu, sen teki Alma Media. Kyselyn toteutti Tietoykkönen Oy ja siinä haastateltiin 1 500:aa äänestysikäistä suomalaista. Tuloksia esiteltiin Alma Median lehdissä eilen illalla.

4.  Vastaajilta kysyttiin, ketä he äänestäisivät, jos presidentinvaali järjestettäisiin nyt. Heille tarjottiin kyselyssä presidenttivaihtoehdoksi kymmentä eri poliitikkoa, jotka kaikki ovat olleet tavalla tai toisella mukana Sauli Niinistön seuraajaspekulaatioissa. Seuraava presidentti saattaa hyvinkin nousta juuri tästä kymmeniköstä. Vain neljä prosenttia kyselyn vastaajista kertoo kannattavansa presidentiksi jotakuta muuta henkilöä.

5. Kyselyn tulos ei yllättänyt, sillä sen mukaan ulkoministeri Pekka Haavisto on kansalaisten selkeä ja jopa ylivoimainen suosikki uudeksi tasavallan presideksi. Hän sai kyselyssä 33 prosentin kannatuksen.

6. Seuraavan ryhmän Pekka Haaviston jälkeen muodostivat kyselyssä keskustan Olli Rehn (11 %), perussuomalaisten Jussi Halla-aho (10 %) ja kokoomuksen Jan Vapaavuori (10 %)

7. Tämän jälkeen kyselyssä kannatusta saivat vasemmistoliiton Li Andersson (8 %), SDP:n Eero Heinäluoma (7 %), SDP:n Jutta Urpilainen (6 %, kokoomuksen Paula Risikko (5 %) ja perussuomalaisten Laura Huhtasaari (4 %). Hännänhuippuna tulee vihreiden Maria Ohisalo (1 %). Joku muu ehdokas keräsi kyselyssä 4 %:n kannatuksen

8. Itse jäin kaipaamaan potentiaalisten ehdokkaiden joukosta nimeä Alexander Stubb, entistä ulko-ja pääministriä. Hän oli vielä joku vuosi sitten lähes ykkössuosikki seuraavaksi presidentiksi. Alma Media mielestä aika on kuitenkin ilmeisesti jo ajanut Stubbin ohitse.

9. Olisin asiasta kuitenkin eri mieltä. Selvää lienee, ettei kokoomus tule nimeämään presidenttiehdokkaaksen esimerkiksi Petteri Orpoa, tuskin edes Paula Risikkoa. Ehdokuudesta kilpailevat siten Jan Vapaavuori ja Alex Stubb.  Pidän Vapaavuoren  mahdollissuuksia vaalissa aika vähäisinä, hän tuskin selviytyisi toiselle kirerrokselle. Stubbilla olisi käsitykseni mukaan paremmat mahdollisuudet.

10. Olisin hyvin hämmästynyt, jos demarit valitsisivat ehdokkaakseen Eero Heinäluoman; ehdokkaaksi tullee Afrikka-komisssaari Jutta Urpilainen, joka omaisi hyvät mahdollisuudet Pekka Haavistoa vastaan toisella kierroksella.

11. Itse veikkaisin tässä vaiheessa, että toiselle kierrokselle vaalissa selviytyvät Pekka Haavisto ja Jussi Halla-aho.  Haavisto olisi ennakkosuosikki, mutta Halla-aho saattaisi panna hänet vaalissa yllättävän tiukoille.

12. Vastakkain olisivat monessa suhteessa erilaiset henkilöt: ylioppilas/tohtori, liberaali/ konservatiivi, ministeri/kansanedustaja ja ent. meppi, sivari/sivari, homo/hetero, globalisti/nationalisti jne.

1148. Ylittikö Sauli Niinistö toimivaltansa?

1. Kuluneella viikolla on ilmestynyt kaksi kirjaa tasavallan presidentin Sauli Niinistön elämänvaiheista ja toiminnasta presidenttinä ja sitä ennen. Tämä on ymmärrettävää, sillä Niinistö täyttää 24. elokuuta 70 vuotta - kaksi päivää sen jälkeen kun hän on tavannut Vladimir Putinin Sotshissa.

2. Tietokirjailija ja entinen päätoimittaja Risto Uimonen on kirjoittanut kirjan Sauli Niinistö - tasavallan presintti. Se on tyypillisen "hymistelevä" esitys valtion päämiehestä.

3. Aamulehden toimittajat Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi, kumpikin palkittuja journalisteja, ovat puolestaan saaneet valmiiksi kirjan nimeltä Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra. Tämä kirja, joka on Into Kustannus Oy:n kustantama, sisältää myös kriittisiä arviointeja presidentistä. Tämän vuoksi ostin kirjan, jonka hinta on kohtuullinen eli 24,95 euroa.

4. Sauli Niinistö ei ole itse osallistunut kummankaan kirjan tekemiseen. Mörttinen ja Nurmi mainitsevat, että he tarjosivat Niinistölle tilaisuuden esittää oma näkemyksensä haastattelussa. Niinistö kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta.  

5. Tänään keskiviikkona eli kaksi päivää kirjojen ilmestymisen jälkeen Sauli Niinistö ilmoitti, että kummassakin kirjassa on virheitä ja virhetulkintoja. Niinistö kirjoitti asiasta tänään tasavallan presidentin kanslian verkkosivuilla Presidentin kynästä -palstalla. Hän otti kantaa kahteen Mörttisen ja Nurmen kirjassa esitettyyn asiaan.

6. Niistä ensimmäinen koskee Sauli Niinistön ja työmarkkinaosapuolten tapaamista joulukuun alussa 2015.  Marraskuussa 2015 Juha Sipilän hallituksen junailema kilpailukykysopimus (Kiky-sopimus) oli joutunut vastatuuleen ja sitä koskevat työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut olivat katkenneet. Tällöin Sauli Niinistö tuli hallituksen avuksi "kuin rintaman murentuessa apuun rientävä Antti Rokka", kuten kirjassa lennokkaasti kuvataan (s. 245). 

7. Kirjan mukaan Niinistö kutsui joulukuun alkupäivinä EK:n ja SAK:n ylimmän johdon luokseen aamukahvitilaisuuteen Mäntyniemeen. Niinistö oli ilmoittanut aikeestaan etukäteen vain pääministeri Sipilälle. Tilaisuuteen osallistuivat elinkeinoelämän puolelta Jyri Häkämies, Matti Alahuhta,  Antti Herlin ja Kari Jordan. SAK:ta ja palkansaajapuolta puolestaan edustivat  Lauri Lyly, Riku Aalto, Ann Selin, Jarkko Eloranta ja ATK:n Markku Piirainen.

8. Kirjan ilmestymisen jälkeen Jyri Häkämies on kertonut, ettei Niinistö tehnyt aloitetta ko. neuvonpidosta, vaan aloite oli lähtöisin häneltä. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, sillä oleellista on, että presidentin kanslia kutsui osapuolet Mäntyniemeen. Sitä paitsi Niinitö vanhana juristina osaa kyllä konstit, joilla hän saa osapuolet tai toisen niistä aloitteen muodolliseksi esittäjäksi.

9. Mörttinen ja Nurmi kertovat suorin sanoin, että tapaaminen oli salainen neuvottelutilaisuus, jossa Niinistö laittoi peliin koko arvovaltansa vedoten sekä EK:hon että SAK:hon, jotta nämä solmisivat pääministerin vaatiman Kiky-sopimuksen (s. 244). Niinistö siis halusi saada osapuolet sopimaan Kikystä. Sitä, millä tavalla hän "runnasi" tahtonsa läpi, emme tiedä. Lauri Lylyn mukaan osanottajat olivat olleet Mäntyniemessä "aika pitkään".  

10. Oliko tilaisuus salainen, kuten kirjassa kerrotaan? Sauli Niinistö on kiistänyt tämän jyrkästi. Hän selittää, että salaamisesta ei ollut kyse, sillä hän oli myöhemmin tuonut julki osanottajille Mäntyniemessä kertomansa huolen "muutamaa viikkoa myöhemmin". Tällä Niinistö tarkoittaa perinteistä Uudenvuodenpuhettaan, joka lähetettiin televisiossa ja radiossa 1. tammikuuta 2016. Mainittakoon, että osapuolet kertoivat virallisesti Kiky-neuvottelujen jatkumisesta vasta tammikuun puolivälin jälkeen 2016.

11.Täytyy ihmetellä presidentti Niinistön mainittua perustetta. Se, että hän kertoi samoja "huoliaan" pari kolme viikkoa Mäntyniemen mystisen keskustelutiaisuuden jälkeen julkisuudessa, ei tietenkään poista tilaisuuden salaista luonnetta! Se oli salainen, koska tilaisuuteen kutsuttiin vain tiettyjä henkilöitä eikä tilaisuudesta ollut lupa kertoa kellekään ulkopuoliselle.

12. Ihmetellä täytyy myös joidenkin poliittisten toimittajien samansuuntaisia väitteitä. Esimerkiksi I-S:n Timo Haapala ihmetteli tänään twiitissään sitä, että "miten tilaisuus voi olla salainen, jos koko ay-kerma oli paikalla"? Tämä retorinen tokaisu on saanut osakseen paljon "tykkäyksiä". Itse tyydyn sanomaan vain, että voi pyhä yksinkertaisuus, ovatko toimittajat todella noin naiiveja!

13. Jo se, että Mäntynimeen keskustelu- ja neuvottelutilaisuudesta eivät maan hallituksesta tienneet muut kuin pääministeri Juha Sipilä, osoittaa, että kyseessä oli nimenomaan erittäin salaiseksi tarkoitettu ja sellaisena myös pysynyt neuvonpito, jota kukaan läsnäolijoista ei saanut paljastaa ulkopuolisille. Kirjoittajat toteavat kirjassaan, että Mäntyniemen tilaisuudesta ei hiiskuttu edes valtiovarainministeri Stubbille eikä oppositiojohtaja Antti Rinteelle; kirjoittajien mukaan Niinistö halusi tällä tavoin nakertaa Alex Stubbin arvovaltaa.

14. Mäntynimen tilaisuus paljastui vasta Mörttisen ja Lauri Nurmen toissa päivänä ilmestyneestä kirjasta. Kirjoittajille siitä kertoivat SAK:n puheenjohtaja  Lauri Lyly ja kaksi anonyyminä pysyttelevää arvovaltaista vaikuttajaa. Tilaisuus pysyi siis salassa lähes kolme vuotta. Silti Niinistöllä on otsaa väittää, ettei tilaisuus ollut salainen! Perin outo ja kummallinen näkemys, en voi muuta sanoa. Uudenvuodenpuheessaan 1.1.2016 Niinistö ei maininnut tilaisuudesta sanaakaan.

15. Lauri Lylyn kirjoittajille antamista lausumista huokuu selkeä näkemys, jonka mukaan hallitukseen nähden presidentti ajoi ohituskaistaa ja että tilaisuudesta ei ollut lupa hiiskua kellekään ulkopuoliselle.  Lylyn mukaan osantottojat olivat olleet Mänthyniemessä varsin pitkään, vaikka muodollisesti kyse olikin vain aamukahvitiaisuudesta. 

16. Niinistö pääsi tavoitteeseensa, eli ilmeisesti melko pian "aamukahvien" jälkeen oli selvää, että osapuolet palaisivat neuvottelupöytään ja tulisivat hyväksymään Kiky-sopimuksen. Iiman presidentin asiaan puuttumista Kiky-sopimus olisi, kuten Lauri Lyly antaa ymmärtää, varsin todennäköisesti jäänyt hyväksymättä.

17. Mörttinen ja Nurmi pohtivat kirjassaan, ylittikö presidentti toimivaltansa kutsuessaan EK:n ja SAK:n johtajat Mäntyniemen neuvonpitoon (s. 245). Heidän mukaansa vastausta voi hakea pohtimalla, mitä olisi tapahtunut, jos tieto kokouksesta olisi vuotanut julkisuuteen joulukuussa 2015. Kirjoittajien mukaan seurauksena olisi ollut poliittinen myrsky,  koska tasavallan presidentti oli puuttunut salaisesti sen hetkisen sisäpolitiikan tärkeimpään ja kiistanalaisimpaan asiaan kertomatta siitä edes omaa taustapuolueettaan edustavalle valtiovarainministerille tai opposition edustajille.  Myös Lauri Lylyn ja kahden kirjassa anonyyminä haastatellun avainvaikuttajan kanta on samanlainen.

18. Minusta on selvää on, että presidentti puuttui Kiky-asiassa sangen arkaan ja riidanalaiseen sisäpoliittiseen asiaan, jomka osalta hänellä ei ollut minkäälaista toimivaltuutta. Hän ylitti kirkkaasti toimivaltansa rajat. Presidentti lähti ajamaan hallituksen valmisteleman Kiky-sopimuksen hyväksymistä, vaikka tiesi, miten ankarasti SDP ja muut oppositiopuolueet sopimusta vastustivat. Juuri tämän vuoksi tilaisuus piti pitää salassa eikä siitä saanut kertoa muille kuin pääministerille. 

19. Me emme  tiedä, miten innokkaasti Niinistö tilaisuudessa "runnasi" sopimuksen hyväksymistä, mutta tilaisuus kesti kauan ja Niinistö näki paljon vaivaa tavoitteeseen pääsemiseksi. Joka tapauksessa on selvää, että Niinistö on kansansuosioonsa ja karismaansa nojautuen käyttänyt suostutteluvaltaansa.

20. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Rainio on kritisoinut Niinistön toimintatapaa. Raunion mukaan Niinistö on yrittänyt häivyttää vaikutelmaa, että hän olisi pyrkinyt sekaantumaan sisäpolitiikkaan. Voi kysyä, että kun tällaisia keskusteluja on käyty, niin miksi niistä ei ole informoitu suoraan, Raunio sanoo. 

21. Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittaman kirjan pohjalta on Niinistön mukaan myös väitetty, että hän olisi painostanut Fortumia osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimalahankkeeseen, joka on tarkoitus toteuttaa venäläisen Rosatomin ja Fennovoiman yhteisvoimin. 

22. Sauli Niinistön mukaan väite on suorastaan käsittämätön. Sen tueksi ei ole edes yritetty esittää yhtään faktaa. "En ole millään tavalla ollut vaatimassa Fortumia mukaan hankkeeseen", Niinistö kirjoittaa tiedotteessaan.

23. Kyseistä asiaa käsitellään Mörttisen ja Nurmen kirjassa sivuilla 237-240 otsikon  "Kiusallinen ydinvoimalahanke" alla. Voimalahanke on Venäjälle ja presidentti Putinille tärkeä. Suomessa Fennovoima oli vuonna 2015 kuitenkin vastatuulessa. Eduskunta oli asettanut hankkeen kotimaiselle omistukselle 60 prosentin alarajan, mutta kesäkuun lopussa 2015 näytti siltä, ettei ko. ehto täyty.

24. Fortumia yritettiin kaikin keinoin sada sijoittamaan ydinvoimalaan, mutta yhtiö ei näyttänyt olevan asiasta lainkaan kiinnostunut. Vihdoin elokuussa 2015 Fortum tiedotti, että se tulee 6,6 prosentin omistuksella mukaan "suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeään" hankkeeseen. Kirjoittajien mukaan Fortum toi tällä lausumallan esiin, että valtiojohto oli pakottanut yhtiön osakkaaksi Rosatomin ydinvoimalaan.

25. Kirjoittajien mukaan "ulkopolitiikan päätöksentekoa tuntevat" ovat kertoneet, että presidentti Sauli Niinistö teki pääministeri Juha Sipilälle ja Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille tiettäväksi tilanteen vakavuuden. Suomen ja Venäjän suhteet olisivat vahingoittuneet, jos Fortum ei olisi pelastanut hanketta. Samalla olisivat vaarantuneet Fortumin miljardiomistukset Venäjällä. Kirjoittajien mukaan pörssiyhtiö Fortumista oli tullut tasavallan presidentin yhtiö, Rosatom puolestaan on presidentti Putinin yhtiö.

26. Tiedotteessaan Sauli Niinistö ei ole kiistänyt keskustelleensa ydinvoimalahankkeesta ja Fortumin osaomistuksen tärkeydestä Juha Sipilän ja Sari Baldaufin kanssa. Hän on kimmastunut lähinnä vain väitteestä, jonka mukaan hän olisi painostanut Fortumia hankkeen osakkaaksi tai vaatinut Fortumin mukaantuloa. Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi eivät ole kuitenkaan kirjassaan väittäneet Niinistön syyllistyneen suoranaiseen painostamiseen.

27. Kirjassa esitettyjen tietojen perusteella olen tullut vakuuttuneksi siitä, että Sauli Niinistö on tässäkin tapauksessa käyttänyt edellä mainittua suostutteluvaltaansa. Tähän viittaa myös kirjassa mainittu Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin lausuma (s. 240). Kirjan tekijöiden mukaan heillä on useita muitakin toisistaan riippumattomia lähteitä, jotka ovat kertoneet, että Sauli Niinistö toi tilanteen vakavuuden maan hallituksen ja Fortumin johdon tietoon, ennen kuin yhtiö pitkin hampain muutti asiassa mieltään.

28. Keskustelun, suostuttelun ja painostuksen ero saattaa käytännössä olla hiuksenhieno. Vaikka Niinistö ei omasta mielestään ole syyllistynyt kummassakaan edellä mainitussa tapauksessa minkäänlaiseen painostukseen, hänen keskustelukumppaneillaan saattaa olla asiasta aivan erilainen käsitys. He ovat voineet kokea karismaattisen Niinistön toimintatavan painostukseksi. Kun presidentti  oli ilmaissut kantansa, voidaan perustellusti olettaa, että sillä on voinut olla hänen keskustelukumppaneilleen suuri vaikutus, tai että Niinistön lausumat on koettu painostamisena.

29. Kyse on lisäksi ollut asioista, joissa presidentillä ei ole ollut lakiin perustuvaa toimivaltuuksia (valtaoikeuksia), ja keskustelut on käyty hyvin suppeassa piirissä ja ulkopuolisilta täysin salassa. Avoimuus on puuttunut tyystin. Urho Kekkonen ylitti usein valtaoikeutensa, mutta hän teki sen avoimesti, ei Tamminiemessä vieraidensa kanssa kahvia salaa ryystäen.

30. Miksi presidentin pitää ryhtyä käyttämään salaista kulissi- ja suostutteluvaltaa ja puuttumaan asioihin, jotka eivät hänelle perustuslain mukaan kuulu? Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu ulkopolitiikan johtaminen, ei sisäpolitiikkaan sekaantuminen tai valtionyhtiöiden toiminnan ohjaaminen.

1146. Alex Stubb korvaa Jyrki Kataisen

1. EU -komission varapuheenjohtaja, entinen pääministeri Jyrki Katainen jysäytti tällä viikolla melkoisen uutispommin. Hän nimittäin ilmoitti jättävänsä politiikan nykyisen kautensa jälkeen.  Hän ei siis aio asettua ehdolle komission seuraavaksi puheenjohtajaksi, tai olla käytettävissä toista kautta Suomen komissaarina.

2. Katainen perusteli ilmoitustaan sillä, että hän on 46 vuotta vanha ja ollut koko aikusiikänsä mukana politiikassa. Katainen sanoo, että hän voisi vielä tehdä  "yhtä ja toista". Hän kertoi katsovansa jatkossa jotain muutta kuin politiikkaa.

3. Kataista oli veikkailtu mahdolliseksi Euroopan kansanpuolueen eli EPP:n kärkiehdokkaaksi, ja sitä kautta seuraavan komission puheenjohtajaksi Carl-Claude Junckerin jälkeen. Hän kertoi harkinneensa ehdokkuutta vakavasti ja tunnustelleensa kannatusta EPP:n sisällä.

4. Perhesyyt ja halu työskennellä politiikan ulkopuolella saivat Kataisen kuitenkin luopumaan ajatuksesta. Komission puheenjohtajuus, mikäli hän olisi sinne asti päässyt, on iso muutos, ja sillä on iso vaikutus myös perhe-elämään, Katainen kertoi. Kotipesä tulee olemaan jatkossa on Suomessa, Katainen sanoo.

5. Varapuheenjohtajan päätökseen vaikutti myös se, että hänen vaimonsa Mervi Katainen on kiinnostunut ryhtymään kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi Uudeltamaalta.

6. Kataisen päätös nostaa luonnollisesti  Alexander Stubbin osakkeita kokoomuksen komissaariehdokkaaksi. Puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo on jo ehtinyt todeta, että kokoomuksen tulisi asettaa suomalainen ehdokas EPP:n kärkiehdokasvaaliin ja että hän on jo keskustellut nimenomaan Stubbin kanssa asiasta.

7. Kokoomus isännöi EPP:n puoluekokousta Helsingissä ensi marraskuussa. Katainen ei ota kantaa kokoomuksen ratkaisuihin, mutta sanoo, että Stubb täyttäisi kaikki komission puheenjohtajalta vaadittavat ominaisuudet. Hän ilmoitti "totta kai ilman muuta" tukevansa Stubbin valintaa. 

8. Jyrki Katainen toimi kansanedustajana 15 vuotta ja oli sinä aikana neljä vuotta valtiovarainministerinä neljä. Pääministerinä hän toimi vuosina 2011–2014, kunnes lähti yllättäen kesken vaalikauden komissaariksi, jolloin Stubb tuli hänen tilalleen kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi.

9. Alexander Stubb ehti keväällä 2014 jo henkisesti valmistautua siirtymään komissaariksi Brysseliin, mutta Katainen ylätti ja veti tavallaan maton Stubin alta ryhtyessään itse komissaariksi.Vuonna 2017 ilmestyneessä kirjassaa Alex Stubb kertoo olleensa varma siitä, että juuri hänestä tulisi Olli Rehnin jälkeen Suomen seuraava komissaari.

10. Komission varapuheenjohtajana Jyrki Katainen on vastannut työllisyydestä, kasvusta ja investoinneista. Hän sanoo jatkavansa tehtävässään komission kauden loppuun, joka päättyy ensi vuden lopussa. Katainen sanoo itse, ettei hän ole vielä päättänyt, millaista työtä ryhtyy jatkossa tekemään. 

11. Mutta ei ehtinyt kulua kuin kaksi päivää, kun mediassa jo tiedettiin, mitä Jyrki Katainen aikoo Suomessa ryhtyä tekemään. Hänet tullaan todennäköisesti valitsemaan Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston uudeksi pomoksi, jonka nimikeenä on vaatimattomasti yliasiamies. Tehtävää nykyisin hoitava Mikko Kosonen jää sopivasti eläkkeelle juuri vuoden 2019 lopussa. Katainen olisi toinen entinen pääministeri sanotussa hommassa, sillä pääministerinä 90-luvulla toiminut Esko Aho oli Sitran yliasiamiehenä 2004-2008. 

12. No, ehkäpä tuo on Kataiselle sopiva työ, sillä olisi aika vaikea kuvitella hänet esimerkiksi Nokian tai Koneen taikka Valion tai Ponssen pää- tai toimitusjohtajaksi.

13. Alexander Stubbin valinta EU-komission puheenjohtajaksi tai edes tavalliseksi rivikomissaariksi ei toki ole itsestään selvä asia. Marraskuussa europarlamentin suurin ryhmä EPP, johon kokoomuksen mepitkin kuuluvat, valitsee Helsingin kokouksessaan kärkiehdokkaansa (Spitzenkandidaten), joka todennäköisesti komission puheenjohtajaksi, jos EPP:stä tulee myös toukokuun 2019 EU-vaalien suurin ryhmä. Stubbilla olisi kokemuksensa ja pätevyytensä perusteella hyvät mahdollisuudet tulla valituksi kärkiehdokkaaksi; selvää on, että Stubb on ehdokkaana vuoden 2019 EU-vaaleissa.

14. Toisaalta myös ensi vuoden edusuntavaalien tulos vaikuttaa siihen, kuka Suomesta valitaan komissaariksi Jyrki Kataisen jälkeen. Kerrotaan, että kokoomus ja SDP olisivat jo sopineet siitä, että vaalien voittajapuolue, jonka puheenjohtajasta tulee seuraavan hallituksen pääministeri, valitsee seuraavan komissaarin. Vaikka Stubb on tehtävään ylivoimaisesti paras ehdokas, saattaa hyvinkin käydä niin, että hänet jätetään taas rannalle, jos SDP voittaa vaalit ja pääministeriksi tulee Antti Rinne.  Rinne ja Stubb eivät ole, kuten yleisesti on tiedossa, lainkaan hyvissä väleissä keskenään; tämä ilmeni  jo 2014-2015, jolloin miehet istuivat samassa hallituksessa. Änkyrä Rinne saattaa haluta seuraavaksi komissaariksi naisen, jolloin komissioon lähetetään ilmeisesti Jutta Urpilainen (sdp). En kuitenkaan usko, että demarit voittasivat ensi vuoden eduskuntavaalit Antti Rinteen johdolla.TV:n vaalitenteisssä taas kerran huomataan, ettei Rinteestä tulisi hyvää pääministeriä.

15. Olisi kuitenkin suoraan sanoottuna hölmöä, jos Suomi ei valitsisi komissaariksi Alex Stubbia, joka on tehtävään ylivoimaisesti pätevin ja kyvykkäin ehdokas. Jutta Urpilaisen parasta ennen -päivä meni jo, eikä hän tunne EU:ta ja sen asioita riittävän hyvin hyvin. Stubb sen sijaan on entinen pääministeri, ulkoministeri, valtiovarainministeri,  ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri ja hän on toiminut EU:ssa myös virkamiehenä ja väitellyt Britanniassa tohtoriksi Euroopan integraatiosta. Hän on monien vaalien ääniharava ja hän on opettanut EU:ta ulkomaisissa yliopistoissa ja hänen kielitaitonsa ja kansainvälinen verkostonsa on tunnetusti laaja. Stubbin liikunta- ja urheiluharrastukset ovat myös kaikkien tiedossa - viimeksi eilen Stubb osallistui Lahdessa järjestettyyn triathlonin puolimatkojen Ironman -kilpailuun.

16. Toki Alex Stubbia toki kahdehditaan ja monet  katsovat häntä eri syistä karsaasti; heihin lukeutuu myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka ei yhtään pidä Stubbin avoimesta, keskustelevasta ja rennosta tyylistä. Viime eduskuntavaalien jälkeen presidentti Niinistö lienee ratkaisevasti vaikuttanut sihen, että Timo Soini valitsi itselleen ulkoministerin salkun, vaikka olisi voinut ryhtyä valtionvarainministeriksi. Niinistö ei halunnut, että ulkoministeriksi olisi tullut Stubb. Myöhemmin Niinistön suosikki Petteri Orpo haastoi, presidentin kanssa ensin asiasta keskusteltuaan, Stubbin kokoomuksen puheenjohtajavaalissa ja voitti.

17. Vuonna 2024 ovat seuraavat presidentinvaalit. Kokoomuksen ehdokkuudesta kamppailevat luultavasti Jyrki Katainen, Jan Vapaavuori, Petteri Orpo ja Alex Stubb. Stubb olisi oiva valinta seuraavaksi presidentiksi, sillä silloin Suomi saisi todella kansainvälisen ja myös laajaa ulkomaista suosiota ja arvostusta nauttivan presidentin.

1074. Sauli Niinistö haluaa jatkaa presidenttinä

Niin tuota, kai minä voisin sitten lähteä ..tuota jos valitsijayhdistyksen ehdokkaana ajattelin...jos se saadaan pystyyn…onhan siitä ollut puhetta jo aika kaun joo… niin tuota öhöm...olen kyllä jo aika vanha…olen sitä toista kautta miettinyt…viime hetkiin asti...en minä muuten mutku…MINÄ RAKASTAN TÄTÄ MAATA…siinä se nyt sitten tuli…ei se minun oma idea kyllä ollut….Jenni käski noin sanomaan...

1. Istuva presidentti Sauli Niinistö on venkoillut jatkokautensa ilmoituksen kanssa jo pitkään, aivan liian kauan. Tänään Niinistö vihdoin viimein tuli asiassa "ulos" ja ilmoitti Mäntyniemessä, aivan odotetusti, että on valmis hakemaan jatkokautta ensi vuoden vaaleissa. Vaalien ensimmäinen kierros järjestetään 28. tammikuuta.  

2. Niinistö kuitenkin sanoi, että hän ei suostu kokoomuksen ehdokkaaksi, kuten vuoden 2012 vaaleissa, vaan haluaa taakseen valitsijayhdistyksen ja sen myötä  eräänlaisen kansanliikkeen tuen. Perustuslain 54 §:n 3 momentin mukaan tällainen valitsijayhdistys vaatii taakseen vähintään 20 000 kannattajaa. 

3. Valitsijayhdistys on Niinistön mukaan ollut pohdinnassa jo viime kesästä lähtien, siis vuoden verran. Näin ollen on selvää, että Niinistö, joka täyttää elokuussa 69 vuotta, on todellisuudessa päättänyt jo vuosi sitten lähteä tavoittelemaan toista kautta. Näin on asia, vaikka hän kertoi tänään harkinneensa jatkokautta vakavasti viimeisen asti mm. siksi, että täyttää mahdollisen toisen kauden lopulla jo 75 vuotta. 

4. Ilmeistä on, että valitsijamiesyhdistyksen monista yksityiskohdistakin on alustavasti sovittu. Niinistö kiisti Mäntyniemessä tietävänsä yhdistyksen varainhankinnasta, mikä vaikuttaa hieman oudolta. Niinistö muotoili valitsijayhdistystä koskevan hankkeen hänelle tyypilliseen venkoilevaan tapaansa: "On ollut innokasta ajattelua". 

5. Sauli Niinistön ehtona ehdokkuudelle siis on, että mainittu yhdistys syntyy ja tukea hänelle löytyy. ”Minua hivenen kiehtoo nähdä, kuinka laaja-alaisesti suomalaiset todella olisivat tukenani”, Niinistö sanoi. ”Jos valitsijayhdistystä ei saada kasaan, niin mitäpä minä niissä vaaleissa tekemään", Niinistö loihe ikään kuin "vaatimattomuuttaan" kaunistellen lausumaan.

6. Toki Sauli Niinistölle löytyy helposti tukea, joten tarvittavat 20 000 kannattajaa saadaan kokoon vaikka yhdessä päivässä, kun toimeen tartutaan. Niinistö on tyypillinen tv-aikakauden poliitikko, joka viehättää kansaa ja ihailee hänen ulkonäköään, tykkää hänen ajattelustaan ja piilopopulistisesta suosiontavoittelustaan, samoin Jenni-vaimosta ja Lennu-koirasta. Kun nyt vain ovat, helkkari soikoon, niin kivoja hassukurisia. Tasavallan presidentin virka on nykyisin suuresti viihteellistynyt, tämä kehitys alkoi jo Martti Ahtisaaren virkakaudella ja Tarja Halosen ja nyt Sauli Niinistön kausilla presidentin kansanviihdyttäjän rooli on entisestään korostunut.  

7. Niinistö ei tietenkään tyydy 20 000 kannattajan ilmoitukseen, vaan hän edellyttää huomattavasti suuremman joukon eli ainakin 200 000 äänioikeutetun kansalaisen kannatusta jo tässä "esivaalissa".  Niinistön tarkoituksena on valitsijamiesyhdistyksen avulla jäädyttäää vastaehdokkaiden vaalikampanja ja kannatuskehitys.

8. Niinistö kertoi, että hänen vaalikampanjansa alkaa vasta Itsenäisyyspäivän jälkeen. Joulun ja uudenvuoden pyhien takia vaalitaisteluun, jos sellaisesta tässä tapauksessa voi edes puhua, jäisi siten aikaan vain kuukauden verran. Niinistön mukaan hänellä ei ole aikaa kampanjointiin Suomen 100-vuotisjuhlavuoden takia. Hänen aikataulunsa on pitkälle sovittu yli syksyn itsenäisyyspäiväviikolle asti. Kaikki tämä tähtää tietenkin siihen, että todellista vaalitaistelua ehdokkaiden välillä ei pääsisi syntymään.

9. Sauli Niinistön mukaan kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on asiasta tietoinen.
Ja kuinka ollakaan, Petteri Orpo teki Niinistölle uskollisena työtä käskettyä, eli ilmoitti jo tiedotustilaisuuden aikana, että kokoomus on hommassa eli Niinistön uudelleen valinnassa ”täysillä mukana”.

10. Petteri Orpon uskollisuus Niinistöä kohtaan juontaa juurensa viime vuodelta, jolloin Orpo voitti Alexander Stubbin kokoomuksen puheenjohtajakisassa. Niinistö ei pitänyt Alex Stubbista ja hänen tyylistään, ei tippaakaan. Kuka tietää, vaikka Niinistö itse asiassa pelkäsi Stubbin suurta kansansuosiota ja vaalimenestystä ja halusi siksi raivata hänet hyvissä ajoin tieltään. 

11. Presidentti Niinistö perusteli valitsijayhdistystä sillä, että presidentti on etääntynyt yhä enemmän puoluepolitiikasta. Minusta tämä on hieman kummallinen perustelu, sillä eihän kukaan ole aiemminkaan edellyttänyt, että istuva presidentti harrastaisi puoluepolitikointia. Hänen on ilman muuta pysyteltävä erossa puolueista ja puoluepolitiikasta. Se, että tasavallan presidentiltä on uuden perustuslain myötä riisuttu sisäpolitiikkaan kuuluvia valtaoikeuksia, ei tietenkään merkitse sitä, että ensi tammikuun vaaleissa ei puhuttaisi lainkaan sisäpolitiikasta tai yleensä kotimaan politiikasta, vaan keskityttäisiin vain ulko-ja EU-politiikkaa koskeviin kysymyksiin. 

12, Toki Niinistö on jo ensimmäisen kautensa aikana ottanut kantaa eri tavalla moniin sisäpoliittisiin kysymyksiin. Edellä jo viittasin siihen, miten Sauli Niinistö vaikutti viime vuonna taustalla kokoomuksen puheenjohtajavaalissa ja halusi nostaa puolueen, jota hän on aiemmin johtanut, uudeksi puheenjohtajaksi Petteri Orpon ja savustaa Alex Stubbin ulos myös Juha Sipilän johtamasta hallituksesta.

13. Tuoreena esimerkkinä Niinistön puuttumisesta kotimaan asioihin ja poliittikkaan voidaan mainita viikko sitten tapahtunut uuden oikeuskanslerin nimitysasia. Oikeusministeri eli oikeusministeri Jari Lindström oli päättänyt esittää valtioneuvoston yleisistunnossa oikeuskansleriksi professori Veli-Pekka Viljasta, jolla ilmeisesti oli myös koko hallituksen tuki takanaan. Kun Sauli Niinistö sai tiedon asiasta, hän ilmoitti oitis pääministeri Juha Sipilälle, että hän ei tule Viljasta virkaan nimittämään, vaan että hän on Tuomas Pöystin nimityksen takana. Hallituksen ei auttanut silloin muu kuin taipua Niinistön tahtoon ja saneluun.

14. Ko. nimitysasian taustalla voi olla poliittista "peliä" sen varmistamiseksi, että sote-uudistus, jonka pääarkkitehtina Tuomas Pöysti on sinänsä ansiokkaasti reilut kaksi vuotta toiminut, toteutuu loppuun asti kokoomuksen edellyttämällä tavalla. Tätä näkemystä tukee myös se, että Pöysti aloittaa oikeuskanslerina vasta ensi vuoden alussa, mikä tarkoittaa sitä, että hänen halutaan paimentavan sote-uudistuksen läpiviemistä vuoden loppuun asti. 

15. Toisaalta on väitetty, eikä ilmeisesti aivan aiheetta, että Sauli Niinistö on tuntenut jonkinlaista kaunaa professori Veli-Pekka Viljasta vastaan, koska tämä oli puolta vuotta aiemmin arvostellut julkisesti Niinistön uudenvuoden puhetta. On myös syytä muistaa, että oikeuskanslerin virkavelvollisuuksiin kuuluu perustuslain mukaan valvoa, ei vain hallituksen ja sen ministereiden, vaan myös tasavallan presidentin virkatointen laillisuutta. - Tämä on yksi esimerkki siitä, miten Niinistö on, vastoin vakuuttelujaan, puuttunut hallituksen nimityspolitiikkaan ja kotimaan asioihin.

16. Poliittiset puolueet ovat ehtineet jo asettaa omia ehdokkaitaan presidentinvaaleihin. Keskusta asetti jo lähes vuosi sitten ehdolle Matti Vanhasen, vihreät Pekka Haaviston ja vasemmistoliitto Merja Kyllösen. Demareiden tilanne on auki osittain siksi, että mahdolliset ehdokkaat ovat odotelleet Sauli Niinistön ilmoitusta. Entistä puheenjohtajaa, kansanedustaja Eero Heinäluomaa on pyydetty ehdokkaaksi. Tänään Heinäluoma ilmoitti, että hän kertoo viikon kuluessa kantansa asiaan. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja ja puolustusministeri Jussi Niinistö sanoi tänään, että puolue tulee asettamaan vaaleihin oman ehdokkaansa. Oikein hyvä!

17. On toki selvää, että Sauli Niinistö valitaan toiselle kaudelle. Kysymys on lähinnä vain siitä, saako Niinistö jo vaalin ensimmäisellä kierroksella yli puolet annetuista äänistä, jolloin toista kierrosta ei tarvita. Koska ei puolueet ovat asettaneet vaaliin päteviä ehdokkaita, on luultavaa, että nämä saavat yhteensä niin paljon ääniä, että toinen kierros tarvitaan. Näin tapahtui myös vuoden 2012 presidentinvaaleissa, jolloin Sauli Niinistön vastaehdokkaana toisella kierroksella oli Pekka Haavisto.

18. Itse olen jo kauan sitten päättänyt, että en tule näissäkään vaaleissa äänestämään Sauli Niinistöä. Tähän on useita syitä, joista kerron myöhemmin; en kannata hänen uudelleen valintaansa. Minusta Sauli Niinistö ei ole ollut eikä hänestä tule myöskään toisella kaudella todellista "koko kansan presidenttiä", vaikka hän siihen itse tällä manööverillä eli valitsijayhdistyksellä kovasti pyrkisikin. Äänestämällä muita ehdokkaita voidaan taata, että presidentinvaaleissa tullaan järjestämään toinen kierros, jolloin vaalit ovat todelliset. 

Luontokin näyttäisi reagoivan ilmoitukseen, Littoistenjärvi on taas samea, samaa vanhaa paskaa sielläkin siis...

1070. Kuntavaalit 2017

                              Älä ny ala vollottaan...kyllä sä olet sen olues ansainnu

1. Kuntavaaleihin oli asetettu yhteensä 33 616 ehdokasta. Valtuustoihin valittiin koko maassa 8 999 jäsentä. Äänestämässä kävi yhteensä 2 582 666 äänioikeutettua. Äänestysprosentti jäi jälleen alhaiseksi, vain 58,8 prosenttia. Surkea tulos!

2. Vaalien suurimmaksi puolueeksi nousi kokoomus 20,7 prosentin kannatuksellaan. Sen perässä tulivat SDP (19,4 %), keskusta (17,5 %), vihreät (12,4 %), perussuomalaiset (8,8 %), vasemmistoliitto (8,8 %),  RKP (4,9 %),  KD eli kristillisdemokraatit (4,1 %) ja muut eli ns. pienpuolueet (2,1 %). Nukkuvien "puolue" oli siten ylivoimaisesti suurin ryhmä, sillä äänestämättä jätti peräti 41, 2 % äänioikeutetuista.

3. Vaalien suurin voittaja oli Vihreä liitto (vihreät), sillä se kasvatti ääniosuuttaan vuoden 2012 kuntavaaleista 3,9 prosenttiyksikköä. Plusmerkkisen tulokset saivat myös RKP (+0,2 %-yks.) ja KD (+0,4 %-yks.). Suurin häviäjä oli perussuomalaiset, joka ääniosuus putosi  3,5 prosenttiyksikköä eli 12,3 prosentista 8,8 prosenttiin. Myös kolmen suurimman puolueen ääniosuus laski, eli kokoomuksen 1,2, Sdp:n 0,2 ja keskustan 1,1 %-yksikköä vuoden 2012 vaaleista. Vihreä liitto on nyt Euroopan suurin vihreä puolue. Kolmen hallituspuoueen yhteinen ääniosuus laski 5,8 prosenttiyksikköä. 


4. Vaalien todellinen ääniharava oli kokoomuksen Jan Vapaavuori, joka sai Helsingin pormestarinvaaleiksi nimetyssä äänestyksessä karvan verran alle 30 000 ääntä. Vihreiden Anne Sinnemäki jäi kauas Vapaavuoren taakse saaden vain hieman alle 9 000 ääntä. Vapaavuori sai näin maukkaan revanssin katkeralle tappiolleen vuodelya 2014, jolloin hän hävisi kokoomuksen puheenjohtakisassa Paula Risikolle ja Alexander Stubbille.

5. Vaaliehdokkaista peräti 32 sai 0 ääntä, eli he eivät änestäneet edes itse itseään. Kuusamossa näitä henkilöitä oli neljä, joista kaksi oli persuehdokkaisiin kuulunut  Pahkalan pariskunta, Liisa ja Risto. He kertoivat ltapäivälehdille, että olivat toki käyneet äänestämässä, mutta että "kuka hullu sitä nyt itseään äänestäisi". Reilua puhetta! Yhdestä nollakerhoon jääneestä ehdokkaasta eli keuruulaisesta Tuomo Kyllästisestä (SDP) tuli kuitenkin varavaltuutettu puolueensa hyvän menestyksen johdosta.

6. Timo Soini lähestulkoon kyynelehti vaalituloksen selvittyä. Nyt ei tullut Timpalle eikä persuille jytkyä, tuli lötkö.  Soini toipui kuitenkin nopeasti ja piti puoleväelleen tunteikkaan kiitospuheen, jossa tunnusti reilusti, että "turpaan tuli, mutta henki jäi". Persujen tappio oli galluppien mukaan jo etukäteen selvä. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista perussuomalaisten ääniosuus laski 8,8 prosenttiyksikköä, eli puolue on menettänyt kahdessa vuodessa 300 000 ääntä eli puolet äänestäjistään. Tätä ne löysät vaalilupaukset ja hallitusvastuu teettää.

7. Timo Soini ei kuitenkaan raski luopua ulkoministerin salkustaan, mikä on aika kummallista. Se, aikooko puolue jatkaa hallituksessa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ratkeaa paljolti kesäkuun puoluekokouksessa, jossa persuille valitaan uusi puheenjohtaja eli joko Sampo Terho tai Jussi Halla-aho. Jos persut jatkaa hallituspuolueena, Soini tekisi viisaasti, jos ymmärtäisi luopu ministerinsalkustaan, jonka saisi puolueen uusi puheenjohtaja. Halla-aho peittosi Helsingissä äänimäärässä selvästi Sampo Terhon. Jussi Niinistön kannatus oli yllättävn huono, vain n. 1 300 ääntä ministerismiehelle; jopa Mika Raatikainen sai enenmmän ääniä Helsingistä. Persujen ei siis kannata missään nimessä nimetä Jussi Niinistöä ehdokkaakseen ensi vuoden presidentinvaaleissa.

8. Tässä kuussa hallituksessa on luvassa järjestelyjä, jolloin Jari Lindström luopuu toisesta eli oikeusministerin salkustaan ja hallitukseen otettaneen näillä näkymin ehkä jopa kolme ministeriä lisää.  Jos persut saisivat hallituksen ministeriksi uuden puheenjohtajansa, olisi puolueella, jonka kannatus on enää vaivaiset 8-9 prosenttia, hallituksessa peräti viisi ministeriä. Aikaisemmissa hallituksissa tällaisilla pienpuolueiksi luonnehdittavilla puolueilla on ollut aina korkeintaan kaksi ministerinpaikkaa.

9. Keskustan vaalimenestys huononi, mikä ei minua mitenkään yllättänyt. Ylimielisyydestä aiheesta arvosteltu pääministeri Juha Sipilä asetti vaaleissa puolueen minimitavoitteeksi vuoden 2012 kuntavaalituloksen eli 18,6 prosentin ääniosuusden saavuttamisen, mistä puolue kuitenkin jäi 1,1 prosenttiyksikköä. Pääministeripuolueelle varsin vaisu tulos. Vuoden 2015 eduskuntavaaleista keskustan kannatus on laskenut 3,7 %-yksikköä. Antaa mennä kun on alamäki vaan!

10. Keskustalle Helsingin ja muiden suurimpien kaupunkien valtaaminen on edelleen vain kaukainen haave. Helsingissä keskusta sai vain kaksi valtuutettua ja menetti ainakin neljä paikkaa. Valtuuston ulkopuolelle jäi kaksi keskustan kansanedustajaa eli Pekka Puska (ääniä 837) ja ministeri Kimmo Tiilkainen (ääniä 798). Istuvalle ministerille, joka hoitelee hallituksessa kolmen eri ministerin tehtäviä, vaalitulos on karmaisevan huono. Tiilikaisen kannatta pysytellä seuraavissa vaaleissa visusti Ruokolahdela ja Etelä-Karjalassa, jos ylipäätään aikoo tulla vielä valituksi Arkadianmäelle.   

11. Kristilliset saivat Helsingissä läpi kaksi ehdokasta, joista toinen on Terve Helsinki -liikettä luotsaava Paavo Väyrynen noin tuhannella äänellään. Väyrysellä oli järkeviä ehdotuksia Helsingin kasvun rajoittamiseksi, mutta käytännössä ne uhkaavat tietenkin kaikua täysin kuuroille korville. Väyrynen, joka aikoo tulevana kesänä esitää Keminmaan Pohjanlinna -ranchinsa näyttämöllä, ei enää Urho Kekkosta, vaan itseään, lanseerasi vaalivalvojaisissa uuden mieliin syöpyvän lentävän lauseen: "Mitä elämä olisikaan ilman minua". Tässäpä ohjenuoraa kaikille valtuutetuille, niin vanhoille kuin uusille! 

12. Puoluejohtajien murheenkryyni oli näissäkin vaaleissa demareiden Antti Rinne. Gallupit ovat kertoneet reilut puoli vuotta, että SDP on noussut keskustan ja kokoomuksen ohi maan suurimmaksi puolueeksi, ja näin ne tekivät vielä pari kolme viikkoa ennen kuntavaaleja. Mutta jälleen kerran nähtiin, että mitä lähemmäksi vaaleja tultiin ja mitä useammin tv-kanavilla näytettiin vaalitenttejä, joissa Antti Rinne mökelteli ja takelteli, sitä enemmän demareiden kannatus laski. 

13. Antti Rinteen tavoitteena oli saada SDP maan suurimmaksi kuntapuoleeksi, mutta tavoite ei onnistunut. Jopa edellisiin kuntavaaleihin verrattuna demareiden kannatus hieman laski. Demareiden viimeisin vaalivoitto on vuodelta 2004. Antti Rinne valittiin jatkamaan puolueen puheenjohtajana vain pari kuukautta sitten, mutta heti kuntavaalien jälkeen alkoi uusi keskustelu ja pohdinta puheenjohtajan vaihtamisesta. Selvää on, että Antti Rinteen johdolla SDP:stä ei tule pääministeripuoluetta. Kenestä siis SDP:n uusi puheenjohtaja?

14, Jan Vapaavuori valitaan virallisesti pormestariksi vasta kesäkuussa. Kenestä hänen seuraajansa  Europan investointipankin varapääjohtajana Luxemburgissa? Vaåaavuori ehti hoitaa ko. tehtävää vain 1,5 vuotta, toimikaudesta on jäljellä kaksi vuotta. Paikka kuuluu Suomessa ja käytännössä kokoomukselle. On jo ehditty arvella, että sopivin ehdokas olisi Alexander Stubb, joka on pudonnut eduskunnan rivikansanedustajaksi. Mikäpä siinä, kannatetaan! Varapääjohtajan tehtävä, jota on hoitanut aikoinaan myös Sauli Niinistö, on helppohoitoinen ja siitä maksetaan kunnon palkka, jonka suuruus on n. 24 000 euroa kuukaudessa; Luxemburgin verotus on kevyttä. Niinistö ja Vapaavuori eivät tiettävästi viihtyneet erityisen hyvin tehtävässä, mutta kansainväliselle ja kielitaitoiselle Alex Stubbille se sopisi paljon paremmin. Vapaavuoren seuraajaksi on ehdotettu myös Finanssialan keskusliiton Pia-Noora Kauppia - hän odottaa neljättä lastaan - ja jopa kansanedustaja Harri Jaskaria. Vapaavuoren seuraajan valitse käytännössä yksin valtiovarainministeri Petteri Orpo.

1025. Tärkeilevä Kultaranta-tapahtuma

1. Kultaranta-konferenssilla tai -keskusteluilla tarkoitetaan  Naantalissa tasavallan presidentin kesäasunnolla Kultarannassa vuodesta 2013 lähtien kerran kesässä järjestettyä kaksipäiväistä ulko- ja turvallisuupoliittista keskustelutilaisuutta. Se on presidentti Sauli Niiistön ideoima ja koolle kutsuma tapahtuma, joka järjestetään yhteistyössä Ulkopoliittisen instituutin kanssa.

2. Malli tapahtumaan on saatu, kuinkas muuten, Ruotsista, eli tarkemmin sanottuna Sälenin 
puolustuskonferenssista. Kultaranta-keskusteluiden tavoitteena on ollut luoda uudenlainen, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa avoimesti ja kriittisesti pohtiva kansallinen keskustelutapahtuma. Niinistön erityisenä toiveena on ollut tarjota mahdollisuus vuoropuhelulle. Käytännössä Kultarannan hieman kankeissa puheenvuoroissa, joiden johdosta kunnon keskustelua ei juuri synny, ei ole päästy Sälenin keskustelujen tasolle. Kun suomalainen poliitikko tai korkea virkamies avaa Kultarannassa suunsa, jokainen kuulija yleensä tarkasti tietää, mitä sieltä tulee ulos.

3. Tapahtumaan kutsutaan noin sata ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri tahoilta. Kutsuttujen joukossa on muun muassa poliittisia päättäjiä, tutkijoita, hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia.

4. Ensimmäinen Kultaranta-tapahtuma pidettiin 16.–17. kesäkuussa 2013. Keskusteluissa käsiteltiin laajasti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nykytilaa ja tulevaisuutta. Eilen ja tänään pidetty tilaisuus oli järjestyksessä neljäs Kultanta-happening. Nyt oli määrä keskustella erityisesti Suomen ja Ruotsin välisestä puolustusyhteistyöstä.

5. Tavallisilta suomalaisilta Kultaranta-keskustelu menee joka kerta "ohi"jälkiä jättämättä, sillä varsin harvat jaksavat tilaisuutta vähän ennen Juhannusta seurata.  Heitä lohduttanee tieto siitä, että he eivät menetä mitään, vaikkeivät seuraisikaan tilaisuutta. Keskusteluissa lausutaan nimittäin löhinnä vain itsestäänselvyyksiä, jotka on sanottu aikaisemmin jo ainakin "sata kertaa". 

5a. Kultarannasta on tullut hieman samanlainen happening ja joidenkin mielestä jopa hieman samanlainen riesa, jollaisia ovat myös esimerkiksi Jukolan Viesti, Kuninkuusravit, Seinäjoen tangomarkkinat, Kaustisten kansanmusiikkijuhlat, Itä-Länsi -pesäpallo-ottelu, Sodankylän filmifestivaalit tai Sonkajärven eukonkannon MM-kisat. On toki hyvä, että ko. tilaosuuksia pidetään, mutta yhtä hyvä on, että tilaisuus järjestetään vain kerran vuodessa ja että kaikki unohtavat aika pian, mitä juhlissa tapahtui puhuttiin. 

6. Keitä kaikkia Kultarantaan oli tänä kesänä kutsuttu? Tämä selviää tasavallan presidentin kanslian sivulla julkaistusta vieraslistasta, kas tässä

Tilaisuuden osanottajat 2016

7. Osallistujalistalla on tuttuja nimiä. Tilaisuuden päävieraana oli Ruotsin pääministeri  Stefan Löfven, joka on sosiaalidemokraatti. Kutsuttujen joukossa olivat Juha Sipilän hallituksen tärkeimmät ministerit, myös Alexander Stubb, joka jättää hallituksen virallisesti huomenna tiistaina; tänään Stubb tulee olleeksi ministerinä yhtäjaksoisesti 3 000 päivää. Myös ministeri Anne Berner oli kutsuttu, mutta keskustasta esimerkiksi ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja varapuheenjohtaja Juha Rehula sekä persuministereistä esimerkiksi työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmiä olivat poissa. Demareista poissaolollaan loistivat mm. Eero Heinäluoma, Antti Lindtman ja Jutta Urpilainen.

8. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Eero Heinäluoma ilmoitti tänään, ettei hän tähtää presidentinvaaleihin demareiden ehdokkaana. Don Eeron surutyö vaimon kuoleman (2015) jälkeen on kuulemma yhä kesken. Heinäluoman mielestä Jutta Urpilaisella on presidentiltä vaadittavia ominaisuuksia. Hieman yllättävä kannanotto, kun otetaan huomioon, että Urpilainen ja hänen miehensä ovat äskettäin adoptoineet lapsen Kolumbiasta. Mihin Heinäluoma unohti Erkki Tuomiojan, jolla voisi olla edes jonkinlaisia mahdollisuuksia pressanvaaleissa? 

9. Presidenttiehdokkuutensa on varmistanut tähän mennessä ainoastaan keskustan Matti Vanhanen, ja hän oli mukana Kultarannassa. Paikalla oli myös Paavo Väyrynen, joka on maan kokenein ulkopoliitikko. Hieman yllättävää oli, ettei vihreiden Pekka Haaviston nimeä löydy osanottajien listalta. Ehkäpä Pekka ja hänen puolisonsa Antonio olivat ehtineet jo lähteä Antonion kotimaahan tai jonnekin muualle. Kokeneista politiikoista kutsua ei ollut saanut esimerkiksi Seppo Kääriäinen, joka toimi puolustusministerinä muistaakseni Matti Vanhasen ensimmäisessä hallituksesa. EU-mepeistä kutsuttujen listalla ei ole muita kuin Paavo Väyrynen, mitä voidaan pitää yllätyksenä. Esimerkiksi Heidi Hautalalla olisi ollut paljon sanottavaa. Sauli Niinistön mielestä kenties jopa hieman liikaakin.

10. Listalta löytyy kaksi Häkämiestä, Jyri ja Kari; jälkimmäisen saama kutsu oli melkonen yllätys ja herättää ulkopuolisissa, ainakin minussa, lähinnä vain hymyilyä; no, kaipa pikkuveli Jyri piti huolen ettei Kari päässyt teltassa ja drinkkijonossa liiaksi mesomaan.  KD:n johtohahmoista oli kutsuttu vain nykyinen puheenjohtaja Sari Essayh, josta leivotaan kohta KOK:n jäsen, mutta neljä vuotta kahdessa edellisessä hallituksessa toiminut sisäministeri Päivi Räsänen oli jätetty kutsumatta. Kenraalikunta näyttää loistavan poissaolollaan, samoin kirkon korkein johto eli arkkipiispa Mäkinen. Helsingin piispa Irja Askolan mukanaolo olisi toki luonut tiettyä turvallisuuden tunnetta tilaisuuteen, sillä onhan Irja-piispa pitänyt hyvää huolta ulkoisesta habituksestaan; tapahtumassa olisi tarjoiltu hyvää purtavaa myös Askolalle.

11. Poliisikuntaa tilaisuudessa edustivat Supon päällikkö Antti Pelttari ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Vm. pukeutuu aina ja varmaan myös jatkossa koko ajan siniseen sotisopaansa eli poliisin virkapukuun; mahtaako Seppo malttaa riisua pukuaan edes  nukkuessaan. On toki hyvä olla aina valppaana. Vaikea sanoa, mikä rooli Kolehmaisella Kultarannassa itse asiassa oli ja mitä hän tilaisuudessa teki, mutta sen tiedämme, että tutkimattomat ovat herramme eli tässä tapauksessa tasavallan presidentin tiet ja aivoitukset. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä ei sentään ollut kutsuttu paikalle, mikä seikka on syytä panna tyydytyksellä merkille.

12. Joukko toimittajiakin oli paikalla vieraina. Minua ihmetytti ja hieman hymyilytti, kun huomasin listalla nimet Pekka Ervasti (Yle) ja Timo Haapala (Mtv).  Minulle on jäänyt epäselväksi, millä perusteilla mainitut herrat ovat ansioituneet ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla. No, eivät varmaan olekaan, mutta sen sijaan he ovat vaikutusvaltaisia henkilöitä, mikä on toinen osanottajaksi pääsyn kriteeri. Kutsuttujen listalta saa sen sjaan hakea turhaan kokeneen Riitta Uosukaisen nimeä. Hesarista ei ollut kutsuttu ketään; ilmankos HS tänään julkaisi Kultarannan kokouksesta silmiinpistävän lyhyen uutisjutun.

13. Nyt minulla sytytti! Pekka Ervasti ja Timo Haapala olivat saanet Sauli Niinistöltä kutsun Kultarantaan tietenkin palkkioksi siitä ahkeruudesta ja "taitavuudesta", jolla he olivat koko kevään ajan kalvaneet Alex Stubbia ja myötävaikuttaneet siten vahvasti siihen, että Stubb syrjäytettiin viikko sitten Lappeenrannassa kokoomuksen puheenjohtajan ja siten myös valtiovarainministerin paikalta. Tunnettu tosiasia nimittäin on, että Sauli Niinistön ja Alex Stubbin välit ovat jo pitkään olleet sangen viileät. Sauli halusi Petteri Orpon Alex Stubbin tilalle ja kutsui tämän vaimoineen Mäntyniemeen kylään. Jostakin syystä kyläilyuutinen vuosi tai vuodettiin julkisuuteen, kuten manööverin tarkoitus varmaan olikin. Niinistö halusi näyttää, että Orpo on "hänen miehensä", jolloin kokoomuslaiset seurasivat Lappeenrannan kokouksessa kiltisti presidentin mielipidettä.

14. Kultarannassa keskusteltiin vaikka mistä, kuten esimerkiksi siitä, "minne EU on menossa" näinä kasvaneen muuttoliikkeen ja pakolaistulvan aikoina. Tuo on melko akateeminen aihe, johon suomalaiset eivät pysty juurikaan vaikuttamaan. Sitten pohdittiin - oltiin ainakin pohtivinaan - Pohjois-Euroopan (Pohjolan) ja Itämeren turvallisuutta. Kotimaisten henkilöiden kanssa kokoukseen oli pyydetty vain ruotsalaisia asiantuntijoita, ei sitä vastoin osanottajia Norjasta, Tanskasta tai edes Baltian maista.  Tynkäkeskustelu siis, jossa ei tullut esiin mitään uutta, jos tarkkoja ollaan. Itämeren turvallisuustlanne on, tottakai, kärjistynyt Krimin valtaujksen ja Ukrainan kriisin, oikeastaan sodan, takia huomattavasti. Mutta minkäs teet, kun Putin ei halua noudattaa Minskin sopimusta eikä varmasti halua palauttaa Krimikä takaisin Ukrainalle.

15. Entäpä sitten paljon puhuttu Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö? Tämä kysymys oli tarkoitettu keskustelujen pääteemaksi, sillä ovathan  esimerkiksiSauli Niinistö ja Timo Soni vetäneet sen toistuvasti esille. Näin tietenkin sksi, että tällä tavalla saataisiin huomiota pois iänikuisesta Nato-jäsenyydestä, joka on etenkin perussuomalaisille vaikea kysymys. Hallituksen viime perjantaina julkistamassa "turpo-selvityksesssä", siis ulko-ja turvallispoliittisessa selonteossa (ks. blogijuttu 1024) on visioitu kovasti mainitusta puolustusyhteistyöstä, "jolla ei ole rajoja", kuten selonteossa nimenomaisesti todetaan. Monet ehtivät kuvitella tämän tarkoittavan jopa maiden välistä puolustusliittoa, kuten esimerkiksi Timo Soini on väläyttänyt. 

16. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven kaatoi kuitenkin sangollisen kylmää vettä puolustusliitosta hieman naiviisti haaveilleiden suomalaispoliitikkojen niskaan. Löfven teki sunnuntaina useaan otteeseen selväksi, että Ruotsi ei halua puolustusliittoon Suomen kanssa. Ruotsi haluaa pitää kiinni liittoutumattomuudestaan ja tämä koskee myös ehdotettua puolustusliittoa Suomen kanssa. Löfven piti Suomen kanssa harjoitettavaa puolustusyhteistyötä toki tärkeänä, mutta hän totesi sen tarkoittavan ainoastaan yhteisiä sotaharjoituksia, materiaaliyhteistyötä yms. asioita. Läfven lausunto oli takaisku, paitsi kousta isännälle Sauli Niinistölle, erityisesti Timo Soinille.

17. Suomen ja Ruotsin kannat eroavat toisistaan myös mahdollisen Nato-jäsenyyden suhteen. Sauli Niinistö toisti Naantalissa vanhan näkemyksensä, jonka mukaan Suomi voi hakea Nato-jäsenyyttä, josItämeren alueen turvallisuustilanne vaikeutuu selvästi ja jos "turvallisuuden tunteemme" olennaisesti ja vakavasti heikkenisi. Tätä samaa on yritetty sanoa myös hallituksen turpo-selonteossa. Stefan Löfven sen sijaan totesi Kultarannassa selkeästi, että Nato-kysymys ei ole Ruotsissa laoinkaan ajankohtainen, vaan Ruotsi haluaa säilyttää myös tässä suhteessa liittoutumattomuutensa. Ruotsin Nato-kanta on selkeämpi kuin Suomen. Meillä venkoillaan asiassa edes takaisin tyyliin "ollako vai eikö olla". Ruotsin porvaripuolueet sen sjaan haluaisivat Ruotsin liittyvän Natoon. Jos Ruotsin ensi vuoden parlamenttivaaleissa porvaristo (oikeisto) voittaa - niin kuin nyt nähyttää tapahtuvan - maan hallitus voi hakea hyvinkin pian Nato-jäsenyyttä. 

1023. Kun Alex Stubb syrjäytettiin

   

                                            Stubb tiedotustilaisuudessaan 15.6.                            

1. Kokoomuksen uudeksi puheenjohtajaksi valittin Lappeenrannan puoluekokouksessa sisäministeri Petteri Orpo. Hän voitti toisella äänestyskierroksella istuvan puheenjohtajan Alexander Stubbin, Orpo sai äänistä 55 ja Stubb 45 prosenttia. Pertteri Orvosta tulee samalla uusi valtiovarainministeri. Kielikeskuksen mukaan oikea taituvusmuoto on tosiaan "Orvon". Petteri Orpo haluaa kuitenkin itse käyttää muotoa "Orpon".

2. Juha Sipilän vuoden päivät istunneesta hallituksesta on tähän saakka käytetty lyhennettä SSS -hallitus, joka tulee kolmesta nimestä eli Sipilä, Soini ja Stubb. Nyt SSS -hallituksen korvaa SOS -hallitus, niin kuin Timo Soini Lappeenrannan kokouksen jälkeen huomautti. Kuten tiedämme, SOS on kansainvälisillä morseaakkosilla annettava hätämerkki, jonka arvellaan tulevan sanoista Save Our Souls (Pelastakaa sielumme). 

3. Olisiko SOS jonkinlainen hätätilahallitus? Tämän aika näyttää. Hiljattain on annettu ymmärtää, että Suomella olisi kahdeksan laihan eli lamavuoden jälkeen edessään vihdoin taloudellisen kasvun jakso. Tästä ei ole kuitenkaan vielä riittävää varmuutta. Se että bkt on kasvanut noin prosentin verran, ei voida tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Todettu kasvu perustuu yksinomaan kotimaisen kulutuksen, ei viennin kasvuun. 

4. Suomen vienti ei ole osoittanut vieläkään kunnolla elpymisen merkkejä. Työttömyys ei ole vähenemässä, pitkäaikaistyöttömyys sen kun vain kasvaa. Kiky -sopimus saatiin reilun vuoden kestäneen hirmuisen ja jopa koomisia piirteitä saaneen väännön ja satojen neuvottelujen jälkeen kasaan. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että tämä ei vielä riitä. Monet jopa katsovat, että Kiky ei itse asiassa ratkaise mitään, vaan siitä saattaa olla päin vastoin vain harmia. Paikallinen sopiminen on aivan alkutekijöissään.  Hallituksen tavoitteena oli alun perin 110 000 uuden työpaikan luominen hallituskauden aikana, mutta nyt hallitus arvio, että olisi hyvä, jos Kikyn avulla saataisiin edes 35 000 uutta työpaikkaa. 

5. On helpo ennustaa, ettei tämäkän tavoite tule toteutumaan. Kaikki kolme suurta luottoluokittajaa, viimeksi Moody`s ovat laskeneet Suomen kolmen A:n luottoluokituksen Aa:han tai Aa+:aan. Moody'sin analyytikkojen mukaan Kiky -sopimus ei saa Suomen taloutta nousuun. Luottoluokittajan mukaan liian suuret palkat, joita Kikyllä on pyritty hillitsemään, eivät ole Suomen talouden suurin ongelma. Ongelma on siinä, etteivät ulkomaiset sijoittajat investoi Suomeen, koska täällä ei valmisteta riittävästi tuotteita, joilla olisi kansainvälistä menekkiä. Yritysveroprosenttia laskettiin joitakin vuosia sitten roimasti, ja monilla suurilla yhtöillä menee hyvin, mutta niiden voittoja ei käytetä investointeihin, vaan ne jaetaan kasvavina osinkoina omistajilleen.

6. Miksi Alex Stubb (48) piti vaihtaa Petteri Orpoon (47) ja ketkä hänet halusivat syrjäyttää? Itse en olisi, jos olisin kokoomuksen jäsen, halunnut antaa kenkää Alexille enkä valita Petteri Orpoa hänen tilalleen.

7. Alexin isä Göran Stubb osui Lappeenrannan äänestyksen jälkeen naulan kantaan todetessaan, että "poikani suosio katosi vihakampanjaan".  Tämä kampanja oli nähtävissä pian sen jälkeen kun Alexista tuli pääministeri ja Stubbin edeltäjän Jyrki Kataisen lähdettyä komissaariksi Brysseliin. Alexin naama otettiin tikkatauluksi ja kaikki hallituksen epäonistumiset, niin Stubbin omat kuin Juha Sipilän hallituksen, kadettiin kylmästi Stubbin niskaan. Politiikan toimittajat Pekka Ervastista ja Timo Haapalasta alkaen oikein kaivamalla kaivelivat Alexin vikoja ja kailottivat niitä kirjoituksissaan ja tv-kommenteissaan.

8. Ervastit, haapalat ja muut toimittajat eivät olleet liikeellä yksin ja omasta aloitteestaan.  Heillä oli tarkka tieto, mitä ne, jotka eivät voineet sietää Alex Stubbia, halusivat ja tahtoivat toimittajien kirjoittavan ja puhuvan - Alex Stubb oli syrjäytettävä puheenjohtajan pallilta ja hallituksesta. Viha- tai kostokampanja on oikeaan osunut sana kuvaamaan prosessia. Kampanja pantiin käytiin melko pian kohta kaksi vuotta sitten pidetyn puoluekokouksen jälkeen, jossa Stubb kaikkien ylläthykseksi kukisti Paula Risikon ja suurena ennakkosuosikkina pidetyn Jan Vapaavuoren.

9. Jan Vapaavuori ei voinut sietää tappiotaan Stubbille, hän oli huono häviäjä. Hän vannoi mielessään kostoa, ja mikäpä olisi ollut parempi paikka toteuttaa aie kuin lähestyvä Lappeenrannan puoluekokous. Vapaavuori, joka oli tullut nimitetyksi Euroopan investointipaikan hallituksen jäseneksi julkaisi viime maaliskussa kohua herättäneen "muistelmateoksen" Puoliholtiton Suomi. Siinä tämä useampikertainen ministeri ja kokenut kansanedustaja purki mieltään ja katkeruuttaan ja syytti istuvaa hallitusta ja sen edeltäjiä voimakkaasti huonosta taloudenhoidosta. Näin tapahtui, vaikka mies oli itse ollut kauan hallitusvastuussa, jolloin hän olisi voinut vaikuttaa kertomiensa virheiden ja epäkohtien korjaamiseen. 

10. Kirjassaan Vapaavuori syytti rivien välistä Alex Stubbia räikeällä ja suorastaan irvokkaalla tavalla. Vapaavuoren mukaan Kataisen erottua hallituksesta maassa olisi tullut järjestää uudet vaalit, mutta niitä Stubb ei halunnut, koska se olisi merkinnyt hänen pääministeritiensä katkaisua. Vapaavuoren mukaan eduskuntaan on valittu monia sellaisia, jotka eivät sinne kuulu, ja monet niistäkin, jotka kuuluvat, kekkaloivat viihdeohjelmissa, tikkakisoissa ja yökerjojen avaiskutsuissa. Viittaus Stubbiin tulee selvästi esiin kun Vapaavuori toteaa, että  "johtaviinkin posteihin pääsee aika ajoin kipuamaan myös patologisia narsisteja, joille politiikan sisällöllä ei ole koskaan muuta kuin välinearvoa heidän omalle julkisuuskuvalleen".

11. Jan Vapaavuori ei toki kirjoittanut kirjaansa hetken huumassa, vaan hänellä oli Luxemburgin pankin hiljaisuudessa yllin kyllin eli reilu vuosi aikaa suunnitella kirjansa sisältöä, väsätä opustaan ja hioa tekstinsä puoliherjaavia sanakäänteitä. Kirja ilmestyi juuri "sopivasti" eli pari kuukautta ennen Lappeenrannan puoluekokousta, jolloin Stubbin kiivaimmat vastustajat, kuten esimerkiksi Hjallis Harkimo ja Eero Lehti, terävöittivät Stubbin kritisointiaan ja hakivat sopivia vastaehdokkaita puheenjohtajan vaaliin. Vapaavuoren kirja oli tähdätty paljolti juuri Alex Stubbia vastaan ja sen tarkoituksena oli estää Stubbin uudelleen valinta puolueen puheenjohtajaksi. 

12. Mutta mistä sitten sopiva vastaehdokas Stubbille? Oli ennenkuulumatonta, että suuri hallituspuolue vaihtaa kesken hallituskauden puheenjohtajaansa, joka joutuisi, jos manööveri onnistuisi, lopettamaan työnsä myös maan hallituksen toiseksi tärkeimpänä ministerinä. Jan Vapaavuori ei ollut itse halukas Stubbin haastajaksi, vaikka mieli olisi toki kovasti tehnyt. Katseet kääntyivät tämän jälkeen sisäministeri Petteri Orpoon, jota on, jostakin syystä, pidetty Juha Sipilän hallituksen parhaana ministerinä.

13. Petteri Orpo ilmoitti vielä noin 1,5 - 2 kuukautta sitten, ettei hän missään tapauksessa halua haastaa Stubbia puheenjohtajakisassa. Mutta kuten politiikassa usein tapahtuu, johtavat poliitikot voivat kääntää takkinsa nopeasti, jopa yhden yön aikana. Orpoa maaniteltiin lähtemään kaatamaan Stubbia.  Kokoomuksen eduskuntaryhmän enemmistö ilmoitti vastustavansa Stubbin uudelleenvalintaa. Eero Lehti mörisi Stubbin kelvottumuutta, ja samalla asialla oli Hjallis Harkimo, joka näytti nauttivan ilkeillessään Stubbille. Hjallis jopa ilmoitti harkitsevansa itse Stubbin haastamista, jollei muita halukkaita puuhaan ilmoittautunut. Kukaan ei toki ottanut Hjalliksen ilmoitusta todesta.

14. Tämän jälkeen kisaan ilmoittautui Elina Lepomäki, vaikka kaikki tiesivät tasan tarkkaan, ettei hänellä olisi mahdollisuuksia Stubbin  kaatimiseksi. Ja yllätys yllätys, puheenjohtajan pesti alkoi pikkuhiljaa kiinnostaa myös Petteri Orpoa, jonka ilmoitus Stubbin haastamisesta saatiin aika pian. Iltapäivälehtien toimittajat, timohaapalat ja pekkaervastit suorastaan riemastuivat ja kirjoittivat kilvan analyyseissään, että pelihän on nyt selvä: Stubbilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia kisassa, vaan Petteristä leivotaan Lappeenrannassa kokoomuksen uusi puheenjohtaja. Hjallis Harkimo saattoi ilmoittaa, ettei hän lähdekään puheenjohtajakisaan, vaan kannattaa Orpoa.

15. Kuka lopullisesti käänsi Petteri Orpon pään? Minusta tämä oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kaikki politiikkaa seuranneet tietävät, että Sauli Niinistön ja Alex Stubbin välit ovat olleet viiileät. Niinistö ei voi sietää Alexia, joka on Saulin mielestä ollut  liian hölösuinen ja suorapuheinen mm. Nato-kannanotoissaan. Niinistö ei halunnut, että Alex Stubb istuu hänen johtamassaan hallituksen ulko- ja turvallisuspoliittisessa ryhmässä. Oiva keino pudottaa Alex kuvioista oli syrjäyttää hänet kokoomuksen johdosta ja hallituksesta. Niinistö ymmärsi, että Petteri Orpo oli se henkilö, joka kykenisi tähän. Inhottava ja katala temppu presidentti Niinistöltä, mutta tämä kertoo vain, miten raadollista politiikka on aina huipputasoa myöten. 

16. Pari kolme viikkoa ennen Lappeenrannan kokousta julkisuuteen vuodettiin ikään kuin vaivihkaa, miten Sauli Niinistö ja Jenni Haukio olivat kutsuneet Petteri Orpon vaimoineen vieraakseen Mäntyniemeen tai Espoon kotiinsa. Tämä painoi lopullisesti kokoomuslaisten puoluekokousedustajien ajatuksissa vaakakupin Orpon hyväksi. Vierailua tulkittiin, kuten tarkoitus olikin, niin, että Sauli Niinistö haluaa Petteri Orposta kokoomuksen puheenjohtajan ja uuden ministerin Alex Stubbin tilalle. Kyläilytiedon vuotaminen julkisuuteen oli harkittu asia ja suunniteltu juttu.

17. Alex Stubb ei kuitenkaan luovuttanut, vaikka hän varmaankin tiesi, ettei hänellä ollut kerrotuissa oloissa mahdollisuuksia uusia puheenjohtajan paikkaa. Stubb taisteli kunniaakkasti ja säilytti kasvonsa puoluekokouksen loppuun saakka. Stubb otti tilanteen haltuunsa myös loppupuheessaan, jossa hän onnitteli vilpittömästi Petteri Orpoa. Salissa koettiin tunteikas hetki, kun Alex kiitti paikalla ollutta isäänsä Görania ja vaimoaan Suzannea. Myös jotkut Petteri Orpon kannattajista nieleskelivät Alexin puheen aikana kyyneleitä. Yksi näistä oli ministeri Lenita Toivakka, joka oli vain paria päivää ennen Lappeenrannan kokousta ilmoittanut vaihtavansa leiriä eli siirtyvänsä Stubbin joukoista Petteri Orpon kannattajaksi. Toivakka teki tämän julkisesti, sillä hän haluaa säilyttää ministeripaikkansa Petteri Orpon uusiessa puolueen ministerilistaa. Saa nähdä, onnistuuko Toivakan manööveri, monet ovat veikaneet, että hallituksen  heikoimpiin ministereihin koko ajan kuulunut Toivakka menettää ministeripostinsa.

18. Göran Stubb totesi Lappeenrannassa, että kokoomuslaiset "heittivät hienon pojan syrjään". Tähän on helppo yhtyä, kun otetaan huomioon, miten karsismaattinen,  kansainvälinen ja eurooppalaisten poliittisten johtajien keskuudessa pidetty ja arvostettu poliitikko Alex Stubb on. Hän on kielitaitoinen ja rento, mutta samalla ulko- ja turvallisuuspolitiikan  erinomaisesti hallitseva henkilö, joka on tullut hyvin toimeen  esim. Englannin pääministeri David Cameronin ja Saksan Angela Merkelin kanssa. Stubb on valmistunut filosofian tohtoriksi arvostetusta London of School of Economcista ja hän toimi ennen politiikkaan siirtymistään ulkomailla yliopiston tutkijana ja Suomessa EU-virkamiehenä. Stubb on käymissään vaaleissa maan ykkösääniharava. Ministerinä Stubb on ollut kahdeksan vuotta putkeen, ensi maanantaina hän tulee olleeksi ministerinä tasan 3 000 päivää. Stubb on toiminut ulkoministerinä ulkomaankauppaministerinä, pääministerinä ja viimeksi valtiovarainministerinä. 

19. Ulkoministerin salkku olisi ollut Juha Sipilän hallituksessa Alex Stubbille oikea posti.  Kaikki odottivat, että hallituksen toiseksi suurimman puolueen eli persujen puheenjohtaja Timo Soini olisi valinnut itselleen valtionvarainministerin salkun, sillä sitä pidetään yleisesti hallituksen toiseksi tärkeimpänä tehtävänä. Mutta toisin kävi, sillä Timo Soini valitsi ulkoministerin salkun. Soini tiesi, että ulkoministerin tehtävä on nykyoloissa paljon helpompi kuin valtiovarainministerin raskas paikka. 

20. Myös tässä valinnassa Sauli Niinistöllä oli sormensa vahvasti pelissä. Muistan hyvin, miten Soini kertoi ministeripaikkoja täytettäessä kävelleensä Smolnasta Kauppatorin ympäri ja soittaneensa "pari puhelua". Toisen niistä hän otti melkoisella varmuudella presidentti Niinistölle. Niinistö ilmoitti Soinille, ettei hän halua Alex Stubbista ulkoministreriä ja kehotti Soinia ryhtymään ulkoministeriksi. Näin Timo Soini sitten saapastelee itseensä sangen tyyväisen oloisena ympäri maailmaa kollegojaan tapaamassa. Soinille ollaan jo nyt petaamassa seuraavien vaalien jälkeen suurlähettilään virkaa Lontossa. Soinin puolue on menettänyt vaalien jälkeen lähes puolet kannatuksestaan, kokoomuksen kannatus on sitä vastoin samaa luokkaa kuin vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. 

21. Kokoomuslaiset eivät tehneet ulkopuolisen mielestä kovinkaan järkevästi syrjäyttäessään "hienon ja kansainvälisen pojan" ja ottaessaan hänen tilalleen puhtaasti kansallisen Petteri Orpon. Petteri on lähtöisin Köyliön perämettistä ja tullut ylioppilaaksi Säkylän lukiosta. Kansainvälistä kokemusta hänellä ei ole. Hän on pyörinyt koko ikänsä - Orpo on jo 47-vuotias - kokoomuspolitiikan kuvioissa, ensin kunnallispolitiikassa ja maakuntakuvioissa ja vuodesta 2007 lähtien kansanedustajana. Hän hymyilee alituisesti ja on aina valmis uusiin tehtäviin kuin partiopoika. Orpo ei ole turhalla pituudella pilattu; kuvissa Alex Stubb näyttäisi olevan Orpoa päätä pidempi. Orpo vakuuttaa vakuuttamasta päästyään, että hän tuntee kokoomuksen kentän, "olen myynyt makkaraa kokoomuksen tilaisuuksissa jo ainakin 25 vuoden aikana", haluaa pitää huolta "ihmisten arjesta" ja muuta sellaista mukavaa ja ympäripyöreää, jolla ei ole käytännössä juuri minkäänlaista merkitystä, mutta joka upposi sellaisenaan kokoomuksen puoluekokousväen pirtaan - "kun kerran presidenttikin haluaa Petterin". 

22. Ammoin talonpoika Lalli surmasi Köyliön järven jäällä Ruotsin piispan Henrikin. Nyt Köyliön toinen suuri poika Petteri löi puoliruattalaisen Alexanterin maanrakoon Lappeenrannassa.

23. Kampanjansa aikana Petteri Orpo moitiskeli hallitusta ja vaati kokoomuksen ministeriryhmältä tiukempia otteita. Mitä ihmettä, eikö tämä Petteri ole istunut Stubbin ja nyt Juha Sipilän hallituksessa ja kuulunut koko ajan hallituksen terävimpään kärkeen ja erilaisiin ministerivaliokuntiin! Miksi hän ei ole siis pannut tuulemaan, ollut "tiukka" ja vaatinut hallitusohjelman noudattamista ja/tai siihen tehtäviä muutoksia jne., kun hänellä on ollut siihen mitä mainioin tilaisuus? 

24. Petteri Orpon puheenjohtajakaudella juuri mikään ei tulle tulee ainakaan tällä vaalikaudella hallituksessa muuttumaan. Tästä monet kokeneet poliitikot, aina kokoomuksen entisestä puheenjohtajasta Ilkka Suomisesta lähtien, samoin kuin vakavasti otettavat politiikan toimittajat ovat olleet yhtä mieltä. Hallituksen johto on ja pysyy selkeästi Juha Sipilän ja keskustan hanskassa. Persut myötäilevät keskustaa, Timo Soini ja hänen ministerinsä tuskin korviaan lotkauttavat Petteri Orpon vaatimuksille.

25. Tämä nähtiin välittömästi Lappeenrannan puoluekokouksen jälkeen. Lappeenrannassa pitämässään "linjapuheessa"  Petteri Orpo vaati kokoomuksen hallituspolitiikan tiukentamista, muutoksia hallitusohjelmaan ja ministereiden lukumäärän nostamista. Mutta mitä tapahtui? Juha Sipilä vastusti Orpon mainittuja suunnitelmia ja eilen hallituksen johtotroikka - siis SOS - ilmoitti, että ministereiden määrää ei nosteta eikä hallitusohjelmaa tarvitse muuttaa. 

26. Kuka seuraaa Petteri Orpoa sisäministerinä ja tapahtuuko kokoomuksen nelihenkisessä ministeriryhmässä muita muutoksia? Tämä selviää lopullisesti ensi viikon tiistaina.  On kaavailtu, että varapuhemies Paula Risikosta tulisi uusi sisäministeri, mutta tämä merkitsisi sitä, että kokoomus joutuisi valitsemaan myös uuden varapuhemiehen. Lenita Tovakka ja opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ovat olleet kokoomuksen heikkoja lenkkejä hallituksessa. 

27. Todennäköistä on, että ainakin Toivakka joutuu lähtemään hallituksesta. Hjallis Harkimo ilmoitti tänään, että hän haluaisi uudeksi ulkomaankauppaministeriksi, koska hänellä on tehtävään tarvittava pätevyys; hän on "tehnyt kauppaa" koko ikänsä. Hjallis vaatii Orpolta tietenkin korvaukseksi ministeripaikan, koska ryhtyi kannattamaan Orpoa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi. Hjallis vetosi myös siihen, että istuuhan siellä hallituksessa myös Anne Bernerkin".  Hehheh ja voi hyvät hyssykät mitä peliä"!

28. Alex Stubb piti pari tuntia sitten tiedotustilaisuuden Vanhan kauppahallin nurkalla. Hän kertoi, että Petteri Orpo oli tarjonnut hänelle ulkomaankauppa- ja kehitysministerin paikkaa hallituksessa, mistä Stubb oli kuitenkin kieltäytynyt. Stubille oli tarjottu myös eduskunnan varapuhemiehen paikkaa, muka sekään ei ollut Stubbille kelvannut. Stubb kertoi vetävänsä hieman henkeä ja pysyttelevänsä kansanedustajana. On esitetty kaavailuja, joiden mukaan Stubbille olisi tarjottu paikkaa euroopalaisista yliopistoista, muun muassa Belgiasta.

29. Syksyllä nähdän, mihin suuntaan Alex Stubbin ura lähtee kehittymään. Sitä ennen hän voisi keskittyä harjoittelemaan maratonjuoksua ja tähdätä tosissaan kolmen tunnin alitukseen.

                                      Petteri ja Niina - kuin samasta puusta veistetyt