1. Blogijutussa nro 741/11.6.2013 kerroin, miten Ruotsin korkein oikeus muutti tuomiollaan (B 4946-12) ne bis in idem -kiellon ("ei kahdesti samassa asiassa", oikeusvoima) soveltamisen osalta veropetosjutuissa. Katso blogista tästä.
2. Aiemmin Ruotsissa, samoin kuin Suomessa, on katsottu, että verottajan veronkorotuspäätös estää samaa verotusta koskevan veropetossyytteen tutkimisen ainoastaan siinä tapauksessa, että päätös on tullut lopulliseksi ennen syytteen nostamista. Tuomiollaan Ruotsin korkein oikeus (HD) linjasi, että henkilöä ei voida syyttää oikeudessa verorikoksesta, jos verottaja on aikaisemmin määrännyt samasta teosta eli samojen virheellisten verotustietojen perusteella hänelle veronkorotuksen. Uuden tulkinnan mukaan verottajan veronkorotuspäätöksellä on siten oikeusvoimaan (ne bis in idem) rinnastettava lis pendens -vaikutus, joka estää veropetossyytteen tutkimisen, vaikkei veronkorotusta koskevan valituksen määräaika ole vielä pääättynyt.
3. Tänään antamallaan ennakkopäätöksellään myös Suomen korkein oikeus on muuttanut sanottua kysymystä koskevaa aiempaa tulkintalinjaansa samalla tavalla kuin Ruotsisa 3-4 viikkoa sitten tehtiin. Katso ennakkopäätösseloste KKO 2013:59 ja ratkaisusta julkaistu tiedote 5.7.2013.
4. Koska kysymyksessä on selvä linjanmuutos, tapaus on ratkaistu korkeimman oikeuden vahvennetussa eli 11 jäsenen kokoonpanossa. Kysymyksessä on melkoisen täpärä äänestysratkaisu, sillä enemmistöön kuului vain kuusi jäsentä ja eri mieltä olleista viidestä jäsenestä neljä katsoi, ettei linjanmuutokseen ole aihetta.
5. Korkeimman oikeuden ratkaisua samoin kuin eri mieltä olevien jäsenten lausuntoja on perusteltu laajasti, laajemmin kuin Ruotsin HD ratkaisuaa. Selvää on, että Ruotsin HD:n ratkaisulla on ollut merkittävä tosiasiallinen vaikutus korkeimman oikeuden nyt omaksuman tulkinnan muuttumiselle. Tavoilleen uskollisena korkein oikeus ei kuitenkaan perusteluissaan selosta tarkemmin Ruotsin HD:n ennakkopäätöstä, vaikka argumentoinnin ja perustelujen avoimuus toki edellyttäisi, että perusteluissa kerrottaisiin naapurimaan ylimmän oikeuden vain kolmisen viikkoa aiemmin tekemästä vastaavasta linjanmuutoksesta. Perustelujen kappaleen 31 lopussa kuitenkin lyhyesti mainitaan HD:n 11.6.-13 antama tuomio. Tiettävästi KKO varta vasten "panttasi" omaa ratkaisuaan - asia on esitelty 18.6.-13 - ja jäi odottelemaan HD:n 11.6. antamaa tuomiota, josta HD tiedotti jo viikkoa ennen ratkaisun antamista.
6. Korkein oikeus on perustanut ratkaisunsa (muodollisesti) lähinnä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kahteen jokin aika sitten antamaan lausuntoon (PeVL 9/2012 vp ja PeVL 17/2013 vp), joissa on otettu kantaa ne bis in idem -kiellon soveltamiseen perustuslain kannalta. (Ks. edellisen lausunnon johdosta blogijuttua nro 673/26.11.2012.) Näihin lausuntoihin sisältyvän selkeä kannanoton mukaan ne bis in idem -kieltoa on sovellettava, ei vain peräkkäisissä, vaan myös rinnakkaisissa samaa asiaa koskevissa prosesseissa.
7. Korkeimman oikeuden uusi tulkinta ja linja on siis nyt se, että jos hallinnollisessa verotusmenettelyssä veronkorotusta koskevaa päätösvaltaa on käytetty joko määräämällä veronkorotus tai jättämällä se määräämättä, syytettä samaan tekoon perustuvasta veropetosrikoksesta ei enää voida nostaa tai sen käsittelyä tuomioistuimessa jatkaa.
8. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö muuttui puheena olevan kysymyksen suhteen viimeistään tapauksessa Tomasovic v. Kroatia 18.10.2011 - sitä on selostettu KKO:n perustelujen kohdassa 15. Perustuslakivaliokunta nojautui edellä mainituissa lausunnoissan nimenomaan EIT:n ratkaisuihin Zolotukhin v. Venäjä 10.2.2009 ja Tomasovic v. Kroatia. Oikeuskirjallisuudessa oli jo tätä ennen edellytetty myös KKO:n linjanmuutosta, mutta vielä vuonna 2012 antamissaan ennakkopäätöksissä korkein oikeus piti tulkintansa entisellään. Keskustelua karttamaan pyrkivän oikeuskulttuurimme omituisuuksiin kuuluu, ettei KKO:n perusteluissa viitata sanallakaan oikeuskirjallisuuden kannanottoihin oikeuslähteenä.
9. Korkeimman oikeuden aiemman tulkintalinjan, joka ilmenee KKO:n vuosina 2010-2012 antamista useista ne bi in idem -ratkaisuista, pääarkkitehtinä voitaneen pitää oikeusneuvos Pekka Koposta, joka on 2004 ilmestyneessä artikkeliväitöskirjassaan käsittelyt jonkin verran myös rikostuomion oikeusvoimakysymyksiä. Kyseinen tulkinta perustui jonkinlaiseen kompromissinäkemykseen, mutta pieleenhän tämä muodollis-teknistä näpertelylinjaa edustava ajattelutapa sitten kuitenkin meni, kuten tänään annetusta uudesta ennakkopäätöksestä ilmenee. Tästä huolimatta oikeusneuvos Koponen ja neljä muuta oikeusneuvosta (Pynnä, Rudanko, Mansikkamäki ja Jokela) halusivat edelleen sitkeästi pitää kiinni aiemmasta tulkinnastaan, kuten heidän äänestysratkaisustaan ilmenee.
10. Aiempi virheellinen tulkinta nyt aiheuttaa sen, että KKO:een tulvii lähiaikoina kymmeniä, jollei satoja, hakemuksia, joissa vaaditaan KKO:n aiemman linjauksen mukaisten tuomioiden, joukossa myös KKO:n omien tuomioiden, purkamista. Suomessa linjaa olisi voitu ja pitänyt tarkistaa jo vuosia sitten, sillä onhan EIT antanut ainakin jo viimeisten kymmenen vuoden aikana lukuisia ratkaisuja, joiden mukaan monia hallinnollisia seuraamuksia - siis muitakin kuin veronkorotuksia - on pidettävä ne bis in idem -periaatetta sovellettaessa rangaistuksena. Suomi on ollut tunnetusti erilaisten hallinnollisten seuraamusten luvattu maa, mutta eurooppalaiset hälytyskellot eivät vain alkaneet soida tai niitä ei kuunneltu, vaan täällä vain kuorsattiin prinsessan unta ja kuviteltiin, että meillä lintukodossa asiat olisivat kunnossa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koponen Pekka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koponen Pekka. Näytä kaikki tekstit
perjantai 5. heinäkuuta 2013
tiistai 18. kesäkuuta 2013
746. Keskeneräisiä asioita
1. Eduskunnan istuntokausi tältä keväältä päättyy huomenna keskiviikkona. Perustuslakivaliokunta pakersi tänään vihdon ja viimein suuren kohun saattelemana valmiiksi lausuntonsa kuntajakouudistusta koskevasta hallituksen esityksestä. (Valiokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen, joka oli - jostakin tuntemattomasta syystä - kutsuttu Niinistön Kultaranta-seminaariin - näytti tosin istuskelevan muina miehinä Kultarannan teltassa maanantaina, vaikka lausunnon piti olla valmiina tänään aamupäivällä.) Valiokunnan lausunto on sangen ristiriitainen, sillä siihen jätettiin kolme eriävää mielipidettä siitä, voidaanko lakiesitys käsitellä normaalissa järjestyksessä vai pitääkö se käsitellä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Enemmistön mukaan vaikeutettua käsittelyjärjestystä ei tarvita, jos lakiesitykseen tehdän kolme valiokunnan edellyttämää muutosta. Nämä muutokset siunattiin myöhemmin tänään hallintovaliokunnassa ja huomenna eduskunnan täysistunto hyväksyy lait. Ne tulevat voimaan jo 1.7., joten kiirusta on todella pitänyt.
2. Itse seurasin, ehtiikö, haluaako tai rohkeneeko perustuslakivalikunta antaa lausuntonsa hallituksen esityksestä HE 79/2012 vp., joka koskee pysäköinninvalvonnasta annetun lain muuttamista ja lakia pysäköinnninvalvontalautakunnasta ja valvonta-avustajista. Vaikka asiaa ei edes mainita lakiesitysten nimissä, sanotulla lainsäädännöllä olisi vaivihkaa tarkoitus kuopata nykyisin pysäköinninvalvontaa yksityisten maanomistajan kiinteistöillä harjoittavien pysäköintifirmojen toiminta.
3. Olen käsitellyt sanottua lakiesitystä viimeksi blogissa numero 713/25.3.-13 otsikolla "Lakiesitys yksityisestä pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa". Kyllä kangertelee ja tosi pahasti kangerteleekin, sillä lakiesitys annettiin eduskunnalle jo viime vuoden syyskuussa. Hallituksen esityksessä luvattiin, että uusi laki tulisi voimaan jo 1.3.2013; toisaalta kerrotitin, että lain voimaan saattamiseen kuluu aikaa vähintään neljä kuukautta siitä, kun eduskunta on lakiesityksen hyväksynyt. Nyt ollaan jo kesäkuun lopussa, mutta perustuslakivaliokunta ei ole saanut vieläkään lausuntoaan aikaiseksi! Onpa todella kuuma peruna!
4. Kuten olen jo aiemmin mielipiteenäni kertonut, lakiesitys on monessa suhteessa täysi torso ja tämä koskee ennen muuta suhtautumista nykyiseen yksityiseen pysäköinninvalvontaan. Lakiesitykseen ei sisälly pykälän pykälää tai momentin momenttia siitä, että laki johtaisi nykyisen yksityisen valvonnan päättymiseen, mikä tietäisi lähes automaattisesti pysäköinfirmojen toiminnan päättymistä. Mutta niin vain lakiesityksen perusteluissa kerrotaan ikään kuin itsestään selvyytenä ja ohimenneen muutamalla rivillä, että esityksen tavoitteena on sulkea pois yksityisten "muunlainen toiminta" pysäköinninvalvonnassa. Toisin sanoa parkkifirmat eivät voisi enää vaatia tai määrätä valvontamaksuja, vaikka kyseinen toiminta on todettu täysin lailliseksi korkeimman oikeuden asiasta antamalla ennakkopäätöksellä. - Voiko härskimpää ja räikeämpää yritystä perusteluilla säätämisestä enää edes kuvitella!
5. Perustuslakivaliokunta on ollut parin viimeisen kuukauden aikana kiireinen, kun valiokuntaa ovat työllistäneet mm. kunta- ja sote -uudistukset sekä ns. Himas-gate, jossa valiokuntaa tutkii pitkään ja hartaasti pääministeri Jyrki Kataisen toimintaa Pekka Himaselta tilatun selvityksen tiimoilta. Aikaisemmin valiokunnalla olisi kuitenkin ollut erinomaisen hyvää aikaa ottaa kantaa pysäköinninvalvontaa koskevaan lakiesitykseen, jos se olisi vain halunnut ja rohjennut niin tehdä.
6. Kyseinen lakiesitys tulla tupsahti eduskuntaan jo 7.9. viime vuoden syyskuun alussa, jolloin pidettiin lähetekeskustelu ja esitys lähetettin mietinnön laatimista varten lakivaliokuntaan sekä lausunnon antamisen tarkoituksessa perustuslakivaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan. Nämä kolme valiokuntaa ovat kuulleet lakiesityksen johdosta lukuisia asiantuntijoita. Merkille pantavaa on, että valiokunnissa on kuultu samoja valtiosääntöoppineita, joiden lausuntojen mukaisesti perustuslakivaliokunta maaliskuussa 2011 torppasi hallituksen asiasta antaman edellisen lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.
7. Hallintovaliokunta antoi lakiesityksestä lausuntonsa normaaliajassa eli 23.11.2012 (HaVL 18/2012 vp), lausunto on luonteeltaan sangen teknisluontoinen. Lakivaliokunta odottaa mietintöään varten perustuslakivaliokunnan lausuntoa, mutta juuri viimeksi mainittuun valiokuntaan lakiesitys näyttääkin jumiutuneen. Syytä tähän ei ole kovin vaikea arvata. Keskeinen kysymys on se, onko lakiesityksen, oikeusministerin ja koko hallituksen tarkoituksena ollut todella "sosialisoida" nykyinen yksityinen pysäköinninvalvonta, vai saavatko yksityiset pysäköintifirmat jatkaa myös vastaisuudessa toimintaansa. Lakiesityksen pykälät vaikenevat kysymyksestä, mutta perusteluissa on muutaman rivin maininta asiasta.
8. Muodollisesti lakiesitys ei itse asiassa edes koske yksityistä pysäköinninvalvontaa, vaan kuten jo ehdotettujen lakien nimistäkin ilmenee, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaa valvontaa, johon yksityisten toivotaan osallistuvan avustajina. Mutta toisin kuin lainvalmistelijat, oikeusministeri ja ehkä koko hallitus kenties kuvittelevat, yksityistä pysäköinninvalvontaa ei voida kieltää yksinomaan lakiesitykseen perusteluihin sisältyvällä parilla lyhyellä toteamuksella. Perusteluilla säätäminen ei ole mahdollista, sillä ainoastaan kirjoitetun lain pykälillä on lainkäytössä sitova vaikutus. Laillisena elinkeinona harjoitetun yksityisen pysäköinninvalvonnan lakkauttaminen vaatisi lakiin nimenomaisia säännöksiä ja ilmeisesti lain hyväksymistä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Jollei näin tapahdu, lailla ei voida kieltää nykyistä pysäköinninvalvontaa ja valvontamaksun vaatimista. Parkkifirmojen harjoittama toiminta voisi siis edelleen jatkua nykyisenlaisena.
9. Lakiesityksen kohtalo on siis perustuslakivaliokunnan käsissä. Asia näyttää polttelevan pahasti valiokuntaa, sillä lakiesityksen käsittelyä on siirretty monta kertaa. Lakiesitys tuli perustuslakivaliokuntaan jo 13.9.2012, minkä jälkeen asiantuntijoita on kuultu useissa kokouksissa. Tunnettujen valtiosääntöoppineiden lisäksi perustuslakivaliokunta on kuullut asiantuntijana myös KKO:n presidentti Pauliine Koskeloa. Ilmeisesti hänen esittämistään näkökohdista ja huomautuksista juuri johtuu, että asia on pantu valiokunnassa niin sanotusti jäihin.
10. Perustuslakivaliokunta sai asiantuntijakuulemisensa valmiiksi jo 19.10.2012, mutta tämän jälkeen valiokuntaan saapui presidentti Koskelon kirjallinen lausunto ja asian käsittelyä ja asiantuntijoiden kuulemista päätettiin jatkaa. Perustuslakivaliokunta palasi asian pariin uudelleen vasta puolén vuoden kuluttua eli 12.3.2013, jolloin valiokunnassa lienee käyty jonkinlainen kaksinkamppailu Koskelon ja professori Olli Mäenpään välillä. Tämän jälkeen valiokunta totesi - jälleen kerran - asiantuntijakuulemisen päättyneeksi, minka jälkeen asiassa siirryttiin "jatkettuun valmistavaan keskusteluun". Mutta heti tämän jälkeen eli jo mainitussa 12.3. pidetyssä kokouksessa valiokunta totesi, että asian käsittely keskeytetään! Tämän jälkeen eli kolmen kuukauden aikana asiassa ei ole tapahtunut yhtikäs mitään.
11. Taloussanomat kertoi lakiestyksen käsittelystä tänään jutussa "Parkkifirmat sakottavat kuin viimeistä kesää". Jutusta näkyy selvästi, ettei toimittaja ole perehtynyt aiheeseen kovinkaan hyvin, kuten jo puhe "sakotuksesta" osoittaa. Jonkinlaisena asiantuntijana toimittaja oli haastatellut vantaalaista kaupunginvaltuutettua ja lakimiestä Johannes Hirvaskoskea, joka näkee KKO:n "teoriassa" aukkoja. Hirvaskosken esittämät väiteet ovat kuitenkin varsin alkeellisia, ja ne on osoitettu jo useaan kertaan paikkansa pitämättömiksi.
12. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan eduskunnan syysistuntokautta ja sitä, josko perustuslakivaliokunta rohkenisi vihdoinkin ottaa lakiesitykseen kantaa. Yksityinen pysäköinninvalvonta jatkuu kaikessa rauhassa ja hyvin se tuntuu toimivankin. On käsittämätöntä, että tällainen kaikkia hyödyttävä toiminta halutaan lopettaa vain sen takia, että jotkut radikaalit oikeusoppineet ovat saaneet päähänsä kummallisen ajatuksen pitää sitä merkittävän julkisen vallan käyttämisenä. Mutta siitä yksityisillä alueilla tapahtuvassa ja yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvassa valvonnassa ei toki ole kyse.
13. Myös lainkäytössä on vireillä asioita, jotka tuntuvat takkuavan pahasti. Yksi sellainen on Kauhajoen koulusurmien uhrien omaisten tekemä kantelu oikeusneuvos Pekka Koposen jääviydestä, josta olen kertonut blogijutussa 611/18.6.2012. Kantelu on ollut KKO:n käsittelyssä jo vuoden ja sitä on käsitelty ainakin kolmijäsenisessä jaostossa. Koposen jääviydestä on valitettu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mikä saattaa vaikuttaa käsittelyn viipymiseen KKO:ssa. Kantelun tekijät ovat ihmetelleet mm. Koposen vastineen samoin kuin kantelun johdosta kuullun apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen lausunnon niukkasanaisuutta, sillä molemmat herrat ovat kuitanneet koko asian parilla kolmella rivillä. Tässä tapauksessa on kyllä voida sanoa, että oikeusneuvosta roikotettaisiin "löysässä hirressä", vaikka asian ratkaisu on viivästynyt epätavallisen kauan. Mistähän asian ratkaisun viipyminen mahtaa oikein kiikastaa?
2. Itse seurasin, ehtiikö, haluaako tai rohkeneeko perustuslakivalikunta antaa lausuntonsa hallituksen esityksestä HE 79/2012 vp., joka koskee pysäköinninvalvonnasta annetun lain muuttamista ja lakia pysäköinnninvalvontalautakunnasta ja valvonta-avustajista. Vaikka asiaa ei edes mainita lakiesitysten nimissä, sanotulla lainsäädännöllä olisi vaivihkaa tarkoitus kuopata nykyisin pysäköinninvalvontaa yksityisten maanomistajan kiinteistöillä harjoittavien pysäköintifirmojen toiminta.
3. Olen käsitellyt sanottua lakiesitystä viimeksi blogissa numero 713/25.3.-13 otsikolla "Lakiesitys yksityisestä pysäköinninvalvonnasta kangertelee eduskunnassa". Kyllä kangertelee ja tosi pahasti kangerteleekin, sillä lakiesitys annettiin eduskunnalle jo viime vuoden syyskuussa. Hallituksen esityksessä luvattiin, että uusi laki tulisi voimaan jo 1.3.2013; toisaalta kerrotitin, että lain voimaan saattamiseen kuluu aikaa vähintään neljä kuukautta siitä, kun eduskunta on lakiesityksen hyväksynyt. Nyt ollaan jo kesäkuun lopussa, mutta perustuslakivaliokunta ei ole saanut vieläkään lausuntoaan aikaiseksi! Onpa todella kuuma peruna!
4. Kuten olen jo aiemmin mielipiteenäni kertonut, lakiesitys on monessa suhteessa täysi torso ja tämä koskee ennen muuta suhtautumista nykyiseen yksityiseen pysäköinninvalvontaan. Lakiesitykseen ei sisälly pykälän pykälää tai momentin momenttia siitä, että laki johtaisi nykyisen yksityisen valvonnan päättymiseen, mikä tietäisi lähes automaattisesti pysäköinfirmojen toiminnan päättymistä. Mutta niin vain lakiesityksen perusteluissa kerrotaan ikään kuin itsestään selvyytenä ja ohimenneen muutamalla rivillä, että esityksen tavoitteena on sulkea pois yksityisten "muunlainen toiminta" pysäköinninvalvonnassa. Toisin sanoa parkkifirmat eivät voisi enää vaatia tai määrätä valvontamaksuja, vaikka kyseinen toiminta on todettu täysin lailliseksi korkeimman oikeuden asiasta antamalla ennakkopäätöksellä. - Voiko härskimpää ja räikeämpää yritystä perusteluilla säätämisestä enää edes kuvitella!
5. Perustuslakivaliokunta on ollut parin viimeisen kuukauden aikana kiireinen, kun valiokuntaa ovat työllistäneet mm. kunta- ja sote -uudistukset sekä ns. Himas-gate, jossa valiokuntaa tutkii pitkään ja hartaasti pääministeri Jyrki Kataisen toimintaa Pekka Himaselta tilatun selvityksen tiimoilta. Aikaisemmin valiokunnalla olisi kuitenkin ollut erinomaisen hyvää aikaa ottaa kantaa pysäköinninvalvontaa koskevaan lakiesitykseen, jos se olisi vain halunnut ja rohjennut niin tehdä.
6. Kyseinen lakiesitys tulla tupsahti eduskuntaan jo 7.9. viime vuoden syyskuun alussa, jolloin pidettiin lähetekeskustelu ja esitys lähetettin mietinnön laatimista varten lakivaliokuntaan sekä lausunnon antamisen tarkoituksessa perustuslakivaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan. Nämä kolme valiokuntaa ovat kuulleet lakiesityksen johdosta lukuisia asiantuntijoita. Merkille pantavaa on, että valiokunnissa on kuultu samoja valtiosääntöoppineita, joiden lausuntojen mukaisesti perustuslakivaliokunta maaliskuussa 2011 torppasi hallituksen asiasta antaman edellisen lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.
7. Hallintovaliokunta antoi lakiesityksestä lausuntonsa normaaliajassa eli 23.11.2012 (HaVL 18/2012 vp), lausunto on luonteeltaan sangen teknisluontoinen. Lakivaliokunta odottaa mietintöään varten perustuslakivaliokunnan lausuntoa, mutta juuri viimeksi mainittuun valiokuntaan lakiesitys näyttääkin jumiutuneen. Syytä tähän ei ole kovin vaikea arvata. Keskeinen kysymys on se, onko lakiesityksen, oikeusministerin ja koko hallituksen tarkoituksena ollut todella "sosialisoida" nykyinen yksityinen pysäköinninvalvonta, vai saavatko yksityiset pysäköintifirmat jatkaa myös vastaisuudessa toimintaansa. Lakiesityksen pykälät vaikenevat kysymyksestä, mutta perusteluissa on muutaman rivin maininta asiasta.
8. Muodollisesti lakiesitys ei itse asiassa edes koske yksityistä pysäköinninvalvontaa, vaan kuten jo ehdotettujen lakien nimistäkin ilmenee, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaa valvontaa, johon yksityisten toivotaan osallistuvan avustajina. Mutta toisin kuin lainvalmistelijat, oikeusministeri ja ehkä koko hallitus kenties kuvittelevat, yksityistä pysäköinninvalvontaa ei voida kieltää yksinomaan lakiesitykseen perusteluihin sisältyvällä parilla lyhyellä toteamuksella. Perusteluilla säätäminen ei ole mahdollista, sillä ainoastaan kirjoitetun lain pykälillä on lainkäytössä sitova vaikutus. Laillisena elinkeinona harjoitetun yksityisen pysäköinninvalvonnan lakkauttaminen vaatisi lakiin nimenomaisia säännöksiä ja ilmeisesti lain hyväksymistä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Jollei näin tapahdu, lailla ei voida kieltää nykyistä pysäköinninvalvontaa ja valvontamaksun vaatimista. Parkkifirmojen harjoittama toiminta voisi siis edelleen jatkua nykyisenlaisena.
9. Lakiesityksen kohtalo on siis perustuslakivaliokunnan käsissä. Asia näyttää polttelevan pahasti valiokuntaa, sillä lakiesityksen käsittelyä on siirretty monta kertaa. Lakiesitys tuli perustuslakivaliokuntaan jo 13.9.2012, minkä jälkeen asiantuntijoita on kuultu useissa kokouksissa. Tunnettujen valtiosääntöoppineiden lisäksi perustuslakivaliokunta on kuullut asiantuntijana myös KKO:n presidentti Pauliine Koskeloa. Ilmeisesti hänen esittämistään näkökohdista ja huomautuksista juuri johtuu, että asia on pantu valiokunnassa niin sanotusti jäihin.
10. Perustuslakivaliokunta sai asiantuntijakuulemisensa valmiiksi jo 19.10.2012, mutta tämän jälkeen valiokuntaan saapui presidentti Koskelon kirjallinen lausunto ja asian käsittelyä ja asiantuntijoiden kuulemista päätettiin jatkaa. Perustuslakivaliokunta palasi asian pariin uudelleen vasta puolén vuoden kuluttua eli 12.3.2013, jolloin valiokunnassa lienee käyty jonkinlainen kaksinkamppailu Koskelon ja professori Olli Mäenpään välillä. Tämän jälkeen valiokunta totesi - jälleen kerran - asiantuntijakuulemisen päättyneeksi, minka jälkeen asiassa siirryttiin "jatkettuun valmistavaan keskusteluun". Mutta heti tämän jälkeen eli jo mainitussa 12.3. pidetyssä kokouksessa valiokunta totesi, että asian käsittely keskeytetään! Tämän jälkeen eli kolmen kuukauden aikana asiassa ei ole tapahtunut yhtikäs mitään.
11. Taloussanomat kertoi lakiestyksen käsittelystä tänään jutussa "Parkkifirmat sakottavat kuin viimeistä kesää". Jutusta näkyy selvästi, ettei toimittaja ole perehtynyt aiheeseen kovinkaan hyvin, kuten jo puhe "sakotuksesta" osoittaa. Jonkinlaisena asiantuntijana toimittaja oli haastatellut vantaalaista kaupunginvaltuutettua ja lakimiestä Johannes Hirvaskoskea, joka näkee KKO:n "teoriassa" aukkoja. Hirvaskosken esittämät väiteet ovat kuitenkin varsin alkeellisia, ja ne on osoitettu jo useaan kertaan paikkansa pitämättömiksi.
12. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan eduskunnan syysistuntokautta ja sitä, josko perustuslakivaliokunta rohkenisi vihdoinkin ottaa lakiesitykseen kantaa. Yksityinen pysäköinninvalvonta jatkuu kaikessa rauhassa ja hyvin se tuntuu toimivankin. On käsittämätöntä, että tällainen kaikkia hyödyttävä toiminta halutaan lopettaa vain sen takia, että jotkut radikaalit oikeusoppineet ovat saaneet päähänsä kummallisen ajatuksen pitää sitä merkittävän julkisen vallan käyttämisenä. Mutta siitä yksityisillä alueilla tapahtuvassa ja yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvassa valvonnassa ei toki ole kyse.
13. Myös lainkäytössä on vireillä asioita, jotka tuntuvat takkuavan pahasti. Yksi sellainen on Kauhajoen koulusurmien uhrien omaisten tekemä kantelu oikeusneuvos Pekka Koposen jääviydestä, josta olen kertonut blogijutussa 611/18.6.2012. Kantelu on ollut KKO:n käsittelyssä jo vuoden ja sitä on käsitelty ainakin kolmijäsenisessä jaostossa. Koposen jääviydestä on valitettu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mikä saattaa vaikuttaa käsittelyn viipymiseen KKO:ssa. Kantelun tekijät ovat ihmetelleet mm. Koposen vastineen samoin kuin kantelun johdosta kuullun apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen lausunnon niukkasanaisuutta, sillä molemmat herrat ovat kuitanneet koko asian parilla kolmella rivillä. Tässä tapauksessa on kyllä voida sanoa, että oikeusneuvosta roikotettaisiin "löysässä hirressä", vaikka asian ratkaisu on viivästynyt epätavallisen kauan. Mistähän asian ratkaisun viipyminen mahtaa oikein kiikastaa?
Näin Kalevan pilapiirtäjä Jari 12.12.2012.
perjantai 5. lokakuuta 2012
643. Lautamiehen esteellisyys johti rikostuomion kumoamiseen; vrt. oikeusneuvos Koposen väitetty jääviys
Ruotsissa on noussut pienoinen kohu oikeusneuvos Göran Lambertzin (kuvassa) lausunnosta koskien Olof Palmen murhan tutkintaa ja oikeusneuvoksen aikomusta keskustella ylimmän syyttäjän kanssa murhan uudesta tutkintalinjasta. Högsta domstolin puheenjohtaja Marianne Lundius on pitänyt Lambertzin sekaantumista Palmen murhatutkintaan tuomarille sopimattomana käytöksenä. Lambertz on ottanut kantaa myös Thomas Quickin murhatuomioista julkaistuun kirjaan ja sanonut, että Quickin tuomiot ovat perustuneet vakuuttavaan näyttöön TQ:n syyllisyydestä. Aiemmassa virassaan oikeuskanslerina GL tutki viikossa TQ:n kahdeksasta murhatuomiosta tehdyt kantelut eikä löytänyt niistä huomauttamista. Lehdissä on vaadittu Lambertzin eroamista virastaan.
1. Ruotsissakaan tuomoistuimilla ei mene aina kovin hyvin. Viime aikoina Ruotsin oikeuslaitosta on ravistellut etenkin sarjamurhaaja Thomas Quickin tapaus. Useita murhia Ruotsissa ja Norjassa tunnustanut ja kahdeksasta murhasta tuomittu Quick (nykyisin Sture Bergwall) peruutti vuonna 2008 tunnustuksensa. Kun miehen syyllisyyttä tukeva muu näyttö murhiin ei ole ollut riittävän vakuuttavaa, on tähän mennessä jouduttu purkamaan jo viisi Quickin tunnustukseen perustuvaa murhatuomiota ja todennäköisesti myös lopuissa tapauksissa tulee käymään samalla tavalla.
2. Tänään 5.10. Svean hovioikeus tiedotti, että se on poistanut yhdessä valtakunnnan laajimmassa rikosjutussa hiljattain annetun käräjäoikeuden langettavan tuomion lautamiehen esteellisyyden takia. Mainittu oikeudenkäynti joudutaan siten uusimaan käräjäoikeudessa kokonaan alusta lähtien.
3. Kyseinen oikeudenkäynti koskee laajaa järjestäytynyttä rikollisverkostoa, jonka jäsenet olivat tuomiolla viime elokuun alussa käräjäoikeudessa. Södertäljessä toimivan järjestön johtaja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja 15 muuta jäsentä lyhyempiin rangaistuksiin. Rangaistukset tulivat muun muassa murhasta, yllytyksestä murhaan ja kiristyksestä. Käräjäoikeuden mukaan verkosto taisteli kaupungin laittomista pelimarkkinoista toisen järjestön kanssa. Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa kesti puoli vuotta, yhteensä 62 työpäivää. Hovioikeuden tänään antaman päätöksen mukaan koko oikeudenkäynti on nyt uusittava yhden lautamiehen jääviyden takia.
4. Lautamiehen jääviydestä hovioikeudelle valitti yksi tuomituista. Mikä aiheutti lautamehen jääviyden? Kyse on siitä, että lautamies oli ollut Södertäljessä toimivan poliisilautakunnan (polisnämnd) jäsenenä samaan aikaan kun käräjäoikeus käsiteli rikollisjärjestön juttua. Svean hovioikeus totesi päätöksessään, että sanotun lautakunnan jäsenyys ei sinänsä muodosta jääviysperustetta. Kyseisessä tapauksessa lautamiestä oli kuitenkin pidettävä jäävinä, kun otettiin huomioon informaatio, jota poliisi oli sanottuun rikollisjärjestön toimintaan ja sen paljastamiseen liittyen antanut lautakunnan kokouksessa. Käräjäoikeuden käsittelyssä oli ollut ollut keskeisenä esillä kysymys siitä, olivatko syytetyt syyllistyneet rikoksiin mainitun järjestäytyneen rikollisjärjestön jäseninä. Sittemmin jääviysväitteen tehnyt syytetty oli syyttäjän mukaan toiminut sanotun järjestön johtajana. Svean hovioikeus katsoi, että näissä olosuhteissa lautamiehen jäsenyys poliisin neuvottelukunnassa on vaarantanut hänen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa oikeuden jäsenenä. Tuomari on esteellinen, jos hänellä voidaan epäillä olevan asiaan nähden ennakkoasenne erityisen syyn vuoksi.
5. Suomessa sisäministeriön yhteydessä toimii koko maan poliisitoimintaa seuraava poliisiasiain neuvottelukunta. Poliisilaitosten yhteydessä puolestaan toimii poliisin neuvottelukuntia. Näiden neuvottelukuntien tehtävänä on seurata poliisin toimintaan vaikuttavan ympäristön kehitystä sekä poliisin toimintaa, tehdä aloitteita poliisin toiminnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja poliisia koskevista asioista.
6. Lautamiehillä on oikeudessa samanlainen yksilöllinen äänivalta kuin oikeuden lakimiesjäsenilläkin. Lautamiehen esteellisyyteen on siten syytä suhtautua vakavasti, ei vähätellen. Lautamiehen esteellisyysperusteet ovat OK 13 luvun mukaan samat kuin ammattituomareillakin. Laissa mainittujen erityisten jääviysperusteiden lisäksi huomioon on otettava esteellisyyttä koskeva yleissäännös (OK 13:7.3). Sen mukaan tuomari on esteellinen, jos jokin muu eli erityisen esteellisyysperusteen muodostavaan seikkaan rinnastettava seikkä antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Svean hovioikeuden tänään antamassa päätöksessä Södertäljen lautamies katsottiin esteelliseksi juuri mainitunlaisen yleissäännöksen perusteella.
7. Tuomarin esteellisyys on vakava virhe, mikä ilmenee myös siinä, että esteellisyys johtaa aina tuomion tai päätöksen poistamiseen. Myös lainvoiman saanut tuomio joudutaan esteellisyyden vuoksi poistamaan. Merkitystä ei ole sillä, mikä vaikutus esteellisyydellä voisi tai on voinut olla jutun lopputulokseen. Vaikka esimerkiksi lautamiehen esteellisyydeen ei voida yleensä otaksua vaikuttavan olennaisesti jutun lopputulokseen, on tuomio silti poistettava. Esteellisyyden vaikutuksesta jutun lopputulokseen ei voida koskaan olla varmoja. Tärkein näkökohta on kuitenkin yleisen luottamuksen säilyminen oikeudenkäynnin ja tuomioistuimen puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen.
8. Tuomion poistamisesta ja asian uudelleen käsittelystä käräjäoikeudessa tulee aina aiheutumaan kenties merkittäviä lisäkustannuksia sekä haittaa ja vaivannäköä asiaan osallisille. Tällä ei kuitenkaan ole tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa merkitystä. Päätöksestä, jolla tuomari tai lautamies on julistettu esteelliseksi, ei saa valittaa.
Svean hovioikeuden tiedote ja päätös löytyvät tästä.
9. Minusta Svean hovioikeuden ratkaisussa selostettu tilanne muistuttaa aika paljon oikeusneuvos Pekka Koposen väitettyä jääviyttä, mistä on tehty KKO:lle kantelu; olen kertonut siitä blogissa 611/18.6.2012. Pekka Koponen oli toinen niistä kahdesta oikeusneuvoksesta, jotka 30.3.2012 päättivät - vastoin esittelijän mietintöä - ettei Kauhajoen koulusurmajutussa myönnetä valituslupaa Vaasan hovioikeuden tuomioon; ks. tästä blogia 571/30.3.2012. Kantelussa Koposen väitetään olleen jäävi sillä perusteella, että hän oli ollut valtionsyyttäjän virassa syksyllä 2008 ja tammikuussa 2009, jolloin VKSV:ssa valmisteltiin ja päätettiin Kauhajoen komisariota vastaan mahdollisesti nostettavasta syytteestä ja siitä, mistä rikoksesta komisariota tultaisiin syyttämään. Apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti 29.1.2009 syytteen komisariota vastaan kaikkein lievimmästä mahdollisesta rikoksesta eli tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, kun taas surmattujen omaisten mielestä syyte olisi tullut nostaa tahallisesta virkarikoksesta ja sen lisäksi törkeistä kuolemantuottamuksista. Näistä rikoksista surmattujen omaiset vaativat komisariolle rangaistusta myös KKO:lle tekemässään valituksessa. Södertäljen tapauksessa lautamies julistettiin esteelliseksi siksi, kun hän kuului jäsenenä poliisin neuvottelukuntaan, jolle poliisi oli käynyt selostamassa sen järjestäytyneen rikollisliigan toimintaa, jonka jäsenet olivat oikeudessa syytettyinä. Siis melkoisen "vaarattoman tuntuinen" kytkös kyseiseen käräjäoikeuden lautamieheen. Pekka Koposen kytköstä Kauhajoki-tapauksen tutkintaan ja syyteharkintaan voidaan sen sijaan minusta pitää paljon ongelmallisempana. Koponen ei toki muodollisesti käsitellyt tai valmistelut Kauhajoen tapauksen tutkintaa tai syyteasiaa, mutta eihän Södertäljen lautamieskään osallistunut millään tavalla poliisilautakunnan palavereissa esitutkinnassa vireillä olevan syyteasian tutkintaan tai käsittelyyn, vaan oli vain "kuunteluoppilaana," kun poliisi informoi, varmaankin vain yleisellä tasolla, lautakuntaa ko. rikollisliigan puuhista ja liigan paljastumisesta. Koponen oli kuitenkin valtionsyyttäjänä VKSV:ssa, joka oli varsin suppea tiimi, sillä siellä työskenteli tuohon aikaan vain kymmenkunta valtionsyyttäjää. On varmaa, että VKSV:ssa keskusteltiin syksyllä 2008 ja tammikuussa 2009 Kauhajoen tapauksessa usein ja todennäköistä, että myös Pekka Koponen osallistui näihin keskusteluihin ja sai siinä yhteydessä asiasta sellaista sisäpiiritietoa, jota ei paljastettu viraston ulkopuolisille eikä kaikilta osin luultavasti tulevassa oikeudenkäynnissäkään. Syyteasiaa valmistellut valtionsyyttäjä (Jarmo Rautakoski) kuului tuolloin VKSV:n johtoryhmään, ja minulla on sellainen muistikuva, että myös Pekka Koponen olisi ollut kyseisen johtoryhmän jäsenen; hän ainakin johti yhtä VKSV:n yksikköä. On mahdollista, että Koposen mielipide vaikutti asian ratkaisuun VKSV:ssa, onhan PK rikos- ja prosessioikedesta väitellyt oikeustieteen tohtori, jonka mielipiteelle osattiin varmaankin antaa virastossa arvoa. Jos siis Södertäljen lautamies oli liigajutun käsittelyssä jäävi, niin sitä suuremmalla syyllä Pekka Koposta voidaan pitää esteellisenä sanotun valituslupahakemusten käsittelyssä KKO:ssa. Lautamies kuului poliisin paikalliseen neuvottelukuntaan ainoastaan rivijäsenenä ja kuunteluoppilaana, mutta Pekka Koponen oli VKSV:ssa korkeassa asemassa oleva virkamies ja sittemmin oikeusneuvos. Oikeusneuvoksella voidaan katsoa olevan lautamiestä paremmat edelellytykset arvioida jääviyskysymyksiä. - Mitä mieltä ollaan tästä?
Ruotsissa on noussut pienoinen kohu oikeusneuvos Göran Lambertzin (kuvassa) lausunnosta koskien Olof Palmen murhan tutkintaa ja oikeusneuvoksen aikomusta keskustella ylimmän syyttäjän kanssa murhan uudesta tutkintalinjasta. Högsta domstolin puheenjohtaja Marianne Lundius on pitänyt Lambertzin sekaantumista Palmen murhatutkintaan tuomarille sopimattomana käytöksenä. Lambertz on ottanut kantaa myös Thomas Quickin murhatuomioista julkaistuun kirjaan ja sanonut, että Quickin tuomiot ovat perustuneet vakuuttavaan näyttöön TQ:n syyllisyydestä. Aiemmassa virassaan oikeuskanslerina GL tutki viikossa TQ:n kahdeksasta murhatuomiosta tehdyt kantelut eikä löytänyt niistä huomauttamista. Lehdissä on vaadittu Lambertzin eroamista virastaan.
1. Ruotsissakaan tuomoistuimilla ei mene aina kovin hyvin. Viime aikoina Ruotsin oikeuslaitosta on ravistellut etenkin sarjamurhaaja Thomas Quickin tapaus. Useita murhia Ruotsissa ja Norjassa tunnustanut ja kahdeksasta murhasta tuomittu Quick (nykyisin Sture Bergwall) peruutti vuonna 2008 tunnustuksensa. Kun miehen syyllisyyttä tukeva muu näyttö murhiin ei ole ollut riittävän vakuuttavaa, on tähän mennessä jouduttu purkamaan jo viisi Quickin tunnustukseen perustuvaa murhatuomiota ja todennäköisesti myös lopuissa tapauksissa tulee käymään samalla tavalla.
2. Tänään 5.10. Svean hovioikeus tiedotti, että se on poistanut yhdessä valtakunnnan laajimmassa rikosjutussa hiljattain annetun käräjäoikeuden langettavan tuomion lautamiehen esteellisyyden takia. Mainittu oikeudenkäynti joudutaan siten uusimaan käräjäoikeudessa kokonaan alusta lähtien.
3. Kyseinen oikeudenkäynti koskee laajaa järjestäytynyttä rikollisverkostoa, jonka jäsenet olivat tuomiolla viime elokuun alussa käräjäoikeudessa. Södertäljessä toimivan järjestön johtaja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen ja 15 muuta jäsentä lyhyempiin rangaistuksiin. Rangaistukset tulivat muun muassa murhasta, yllytyksestä murhaan ja kiristyksestä. Käräjäoikeuden mukaan verkosto taisteli kaupungin laittomista pelimarkkinoista toisen järjestön kanssa. Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa kesti puoli vuotta, yhteensä 62 työpäivää. Hovioikeuden tänään antaman päätöksen mukaan koko oikeudenkäynti on nyt uusittava yhden lautamiehen jääviyden takia.
4. Lautamiehen jääviydestä hovioikeudelle valitti yksi tuomituista. Mikä aiheutti lautamehen jääviyden? Kyse on siitä, että lautamies oli ollut Södertäljessä toimivan poliisilautakunnan (polisnämnd) jäsenenä samaan aikaan kun käräjäoikeus käsiteli rikollisjärjestön juttua. Svean hovioikeus totesi päätöksessään, että sanotun lautakunnan jäsenyys ei sinänsä muodosta jääviysperustetta. Kyseisessä tapauksessa lautamiestä oli kuitenkin pidettävä jäävinä, kun otettiin huomioon informaatio, jota poliisi oli sanottuun rikollisjärjestön toimintaan ja sen paljastamiseen liittyen antanut lautakunnan kokouksessa. Käräjäoikeuden käsittelyssä oli ollut ollut keskeisenä esillä kysymys siitä, olivatko syytetyt syyllistyneet rikoksiin mainitun järjestäytyneen rikollisjärjestön jäseninä. Sittemmin jääviysväitteen tehnyt syytetty oli syyttäjän mukaan toiminut sanotun järjestön johtajana. Svean hovioikeus katsoi, että näissä olosuhteissa lautamiehen jäsenyys poliisin neuvottelukunnassa on vaarantanut hänen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa oikeuden jäsenenä. Tuomari on esteellinen, jos hänellä voidaan epäillä olevan asiaan nähden ennakkoasenne erityisen syyn vuoksi.
5. Suomessa sisäministeriön yhteydessä toimii koko maan poliisitoimintaa seuraava poliisiasiain neuvottelukunta. Poliisilaitosten yhteydessä puolestaan toimii poliisin neuvottelukuntia. Näiden neuvottelukuntien tehtävänä on seurata poliisin toimintaan vaikuttavan ympäristön kehitystä sekä poliisin toimintaa, tehdä aloitteita poliisin toiminnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja poliisia koskevista asioista.
6. Lautamiehillä on oikeudessa samanlainen yksilöllinen äänivalta kuin oikeuden lakimiesjäsenilläkin. Lautamiehen esteellisyyteen on siten syytä suhtautua vakavasti, ei vähätellen. Lautamiehen esteellisyysperusteet ovat OK 13 luvun mukaan samat kuin ammattituomareillakin. Laissa mainittujen erityisten jääviysperusteiden lisäksi huomioon on otettava esteellisyyttä koskeva yleissäännös (OK 13:7.3). Sen mukaan tuomari on esteellinen, jos jokin muu eli erityisen esteellisyysperusteen muodostavaan seikkaan rinnastettava seikkä antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Svean hovioikeuden tänään antamassa päätöksessä Södertäljen lautamies katsottiin esteelliseksi juuri mainitunlaisen yleissäännöksen perusteella.
7. Tuomarin esteellisyys on vakava virhe, mikä ilmenee myös siinä, että esteellisyys johtaa aina tuomion tai päätöksen poistamiseen. Myös lainvoiman saanut tuomio joudutaan esteellisyyden vuoksi poistamaan. Merkitystä ei ole sillä, mikä vaikutus esteellisyydellä voisi tai on voinut olla jutun lopputulokseen. Vaikka esimerkiksi lautamiehen esteellisyydeen ei voida yleensä otaksua vaikuttavan olennaisesti jutun lopputulokseen, on tuomio silti poistettava. Esteellisyyden vaikutuksesta jutun lopputulokseen ei voida koskaan olla varmoja. Tärkein näkökohta on kuitenkin yleisen luottamuksen säilyminen oikeudenkäynnin ja tuomioistuimen puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen.
8. Tuomion poistamisesta ja asian uudelleen käsittelystä käräjäoikeudessa tulee aina aiheutumaan kenties merkittäviä lisäkustannuksia sekä haittaa ja vaivannäköä asiaan osallisille. Tällä ei kuitenkaan ole tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa merkitystä. Päätöksestä, jolla tuomari tai lautamies on julistettu esteelliseksi, ei saa valittaa.
Svean hovioikeuden tiedote ja päätös löytyvät tästä.
9. Minusta Svean hovioikeuden ratkaisussa selostettu tilanne muistuttaa aika paljon oikeusneuvos Pekka Koposen väitettyä jääviyttä, mistä on tehty KKO:lle kantelu; olen kertonut siitä blogissa 611/18.6.2012. Pekka Koponen oli toinen niistä kahdesta oikeusneuvoksesta, jotka 30.3.2012 päättivät - vastoin esittelijän mietintöä - ettei Kauhajoen koulusurmajutussa myönnetä valituslupaa Vaasan hovioikeuden tuomioon; ks. tästä blogia 571/30.3.2012. Kantelussa Koposen väitetään olleen jäävi sillä perusteella, että hän oli ollut valtionsyyttäjän virassa syksyllä 2008 ja tammikuussa 2009, jolloin VKSV:ssa valmisteltiin ja päätettiin Kauhajoen komisariota vastaan mahdollisesti nostettavasta syytteestä ja siitä, mistä rikoksesta komisariota tultaisiin syyttämään. Apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti 29.1.2009 syytteen komisariota vastaan kaikkein lievimmästä mahdollisesta rikoksesta eli tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, kun taas surmattujen omaisten mielestä syyte olisi tullut nostaa tahallisesta virkarikoksesta ja sen lisäksi törkeistä kuolemantuottamuksista. Näistä rikoksista surmattujen omaiset vaativat komisariolle rangaistusta myös KKO:lle tekemässään valituksessa. Södertäljen tapauksessa lautamies julistettiin esteelliseksi siksi, kun hän kuului jäsenenä poliisin neuvottelukuntaan, jolle poliisi oli käynyt selostamassa sen järjestäytyneen rikollisliigan toimintaa, jonka jäsenet olivat oikeudessa syytettyinä. Siis melkoisen "vaarattoman tuntuinen" kytkös kyseiseen käräjäoikeuden lautamieheen. Pekka Koposen kytköstä Kauhajoki-tapauksen tutkintaan ja syyteharkintaan voidaan sen sijaan minusta pitää paljon ongelmallisempana. Koponen ei toki muodollisesti käsitellyt tai valmistelut Kauhajoen tapauksen tutkintaa tai syyteasiaa, mutta eihän Södertäljen lautamieskään osallistunut millään tavalla poliisilautakunnan palavereissa esitutkinnassa vireillä olevan syyteasian tutkintaan tai käsittelyyn, vaan oli vain "kuunteluoppilaana," kun poliisi informoi, varmaankin vain yleisellä tasolla, lautakuntaa ko. rikollisliigan puuhista ja liigan paljastumisesta. Koponen oli kuitenkin valtionsyyttäjänä VKSV:ssa, joka oli varsin suppea tiimi, sillä siellä työskenteli tuohon aikaan vain kymmenkunta valtionsyyttäjää. On varmaa, että VKSV:ssa keskusteltiin syksyllä 2008 ja tammikuussa 2009 Kauhajoen tapauksessa usein ja todennäköistä, että myös Pekka Koponen osallistui näihin keskusteluihin ja sai siinä yhteydessä asiasta sellaista sisäpiiritietoa, jota ei paljastettu viraston ulkopuolisille eikä kaikilta osin luultavasti tulevassa oikeudenkäynnissäkään. Syyteasiaa valmistellut valtionsyyttäjä (Jarmo Rautakoski) kuului tuolloin VKSV:n johtoryhmään, ja minulla on sellainen muistikuva, että myös Pekka Koponen olisi ollut kyseisen johtoryhmän jäsenen; hän ainakin johti yhtä VKSV:n yksikköä. On mahdollista, että Koposen mielipide vaikutti asian ratkaisuun VKSV:ssa, onhan PK rikos- ja prosessioikedesta väitellyt oikeustieteen tohtori, jonka mielipiteelle osattiin varmaankin antaa virastossa arvoa. Jos siis Södertäljen lautamies oli liigajutun käsittelyssä jäävi, niin sitä suuremmalla syyllä Pekka Koposta voidaan pitää esteellisenä sanotun valituslupahakemusten käsittelyssä KKO:ssa. Lautamies kuului poliisin paikalliseen neuvottelukuntaan ainoastaan rivijäsenenä ja kuunteluoppilaana, mutta Pekka Koponen oli VKSV:ssa korkeassa asemassa oleva virkamies ja sittemmin oikeusneuvos. Oikeusneuvoksella voidaan katsoa olevan lautamiestä paremmat edelellytykset arvioida jääviyskysymyksiä. - Mitä mieltä ollaan tästä?
maanantai 18. kesäkuuta 2012
611. Kantelu KKO:n jäsenen jääviydestä
Rannan rauhaa
1. Kauhajoen koulusurmista alkanut rikostutkinta ja oikeudenkäynti, jossa selvitettiin surma-aseen Matti Saaren haltuun jättäneen komisario Hannu Haapalan rikosoikeudellista vastuuta, päättyi maaliskuun lopussa siihen, että korkein oikeus (KKO) epäsi Haapalan ja asianomistajina jutussa esiintyneiden surmattujen lähiomaisen valituslupahakemukset. Olen kertonut tästä blogissa n:o 571/30.3.2010.
2. Valituslupahakemukset käsiteltiin KKO:n kaksijäsenisessä jaostossa, johon kuluivat oikeusneuvokset Kari Raulos ja Pekka Koponen. Jutun esittelijänä toimi ma. vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies. Esittelijä esitti valitusluvan myöntämistä, mutta oikeusneuvokset eivät yhtyneet esittelijän kantaan. Vaasan hovioikeuden tuomio, jolla Hannu Haapala tuomittiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoitus, jäi siis voimaan.
3. Hovioikeuden tuomio vastasi virallisen syyttäjän jutussa esittämää syytettä. Asianomistajat vaativat Haapalan tuomitsemista rangaistukseen tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä valtion ja Haapalan velvoittamista suorittamaan yhteisvastuullisesti korvausta muun muassa henkisestä kärsimyksestä. Nämä asianomistajat vaatimukset siis hylättiin hylättiin kokonaan. Asianomistajat velvoitettiin korvaamaan Haapalan oikeudenkäyntikuluja peräti 54 570 euroa.
4. Olen saanut nyt asianomistajan asianajajalta kuulla, että asianomistajat ovat parisen viikkoa sitten jättäneet korkeimpaan oikeuteen kantelukirjoituksen, jossa vaaditaan KKO:n lainvoimaisen päätöksen poistamista oikeusneuvos Pekka Koposen jääviyden eli esteellisyyden johdosta.
5. Kantelu esitetty väite Koposen jääviydestä perustuu siihen, että Koponen, joka nimitettiin KKO:n jäsenen virkaan 29.5.2009, johon hän siirtyi syyskuun alussa 2009, oli valtakunnansyyttäjänvirastossa (VKSV) esitutkinnan aloittamista koskevaa päätöstä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen sittemmin antamaa syytemääräystä valmisteltaessa VKSV:ssa toimivan valtionsyyttäjän virassa. Kantelijat katsovat, että Koposella oli tämän johdosta kantelukirjelmässä lähemmin mainituilla perusteilla läheinen kytkös itse asiaan ja sen valmistelijana toimineeseen valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskeen ja syytemääräyksen tehneeseen Jorma Kalskeeseen. Tämä antaa kantelun mukaan perustellun aiheen epäillä Koposen puolueettomuutta valituslupa-asian käsittelyssä.
6. Valtakunnansyyttäjä määräsi jo 24.9. 2008 eli heti koulujoukkomurhaa seuraavana päivänä kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman selvittämään esitutkinnanjohtajana "ampumistapaukseen", kuten Matti Saaren hirmutöitä sievistelleen kutsuttiin, liittyvän poliisin menettelyn. Kantelun mukaan Kalskeen päätöksellä esitutkinta rajattiin heti alusta lähtien koskemaan yksinomaan epäiltyä virkavelvollisuuden tuottamuksellista rikkomista, vaikka tapauksesta ei ollut saatu vielä tarkempaa selvitystä. Tämän rajauksen perusteella Haapalaa kuultiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran 2.10.2008, jolloin koulusurmista oli kulunut vasta yhdeksän päivää, syylliseksi epäiltynä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
7. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi 27.1.2009 Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjän Jouko Nurmisen ajamaan syytettä komisario Haapalaa vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (syyteoikeuden rajaamispäätös). Saamansa syytemääräyksen mukaisesti ja siihen sidottuna Nurminen nosti 16.2.2009 käräjäoikeudessa Haapalaa vastaan syytteen mainitusta tuottamuksellisesta rikoksesta.
8. Kantelijoina olevat asianomistajat jättivät puolestaan 26.4.2009 käräjäoikeudelle haastehakemuksen, jossa he vaativat komisario Haapalalle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta tai vaihtoehtoisesti viime mainitulta osin kuolemantuottamuksista. Vaihtoehtoisesti asianomistajat yhtyivät syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen.
9. Kantelijoiden mukaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsittelyissä ilmeni, miten syyttäjä Jouko Nurminen koki itse asiassa oikeudenkäynnissä tärkeimmäksi asiakseen kaikin tavoin vastustaa ja vähätellä asianomistajien komisario Haapalaan kohdistamia rangaistusvaatimuksia. Tällainen vaikutelma syntyi kantelukirjelmän mukaan myös asianomistajien kahdelle avustajalle. Myös eräiden oikeudenkäyntiä seuranneiden toimittajien laatimista uutisjutuista voidaan kantelun mukaan päätellä, että syyttäjä esiintyi oikeudenkäynnissä tosiasiallisesti, ei niinkään syytetyn, vaan erityisesti asianomistajien ja heidän avustajiensa vastapuolena. Saamansa syytemääräyksen mukaisesti syyttäjä halusi kaikissa prosessivaiheissa nonschaleerata hänen omaa syytettään huomattavasti ankarammat asianomistajien rangaistusvaatimukset ja niiden perusteet sekä vastustaa asianomistajien oikeudelle tarjoamien useiden todisteiden esittämistä.
10. Olin seuraamassa yhtenä istuntopäivänä jutun käsittelyä käräjäoikeudessa ja toden totta sain kyllä itsekin samanlaisen "kissa ja koira" -vaikutelman syyttäjän ja asianomistajien avustajien välisestä sananvaihdosta, mistä kantelukirjelmässä on mainittu. Syyttäjä näytti olevan terrierinä varsinkin asianomistajien nuoremman avustajan kimpussa puuttumalla usein useaan otteeseen tämän esityksiin. Yleensähän syyttäjä ja asianomistajat vetävät prosessissa yhtä köyttä syytettyä vastaan. Mutta kun tässä jutussa oli etukäteen määrätty, että komisariota ei syytetä eikä häntä saa myöskään saa tuomita niin raskaista rikoksista mistä asianomistajat vaativat komisariolle rangaistusta, on syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saaneen syyttäjän toiminta toki ymmärrettävää.
11. Kantelukirjelmän mukaan Pekka Koponen toimi valtionsyyttäjänä VKSV:n ohjaus- ja kehittämisyksikön päällikkönä vuosina 2002-2009 eli siihen saakka, kunnes hän siirtyi oikeusneuvoksen virkaan. - Koponen kuului siis VKSV:ssa niin sanottuun terävään päähän ja hänellä oli faktisesti enemmän sanavaltaa kuin monilla häntä virassa nuoremmilla valtionsyyttäjillä.
12. Syytemääräyksen ja -rajauksen apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeelle valmistellut Jarmo Rautakoski puolestaan on toiminut VKSV:ssa syyteasiain yksikön päällikkönä yhtäjaksoisesti 1.10.2009 tapahtuneeseen eläkkeelle jäämiseensä saakka. Myös Rautakoski oli edellä mainitun VKSV:n johtoryhmän jäsen.
13. Vaikka Pekka Koponen ei ole muodollisesti osallistunut VKSV:ssa Jorma Kalskeen sittemmin ratkaiseman syytemääräyspäätöksen valmisteluun, on kantelun mukaan tärkeää ottaa huomioon, että hän on edellä kohdissa 5-6 kohdassa kerrottujen toimenpiteiden aikana ollut Jarmo Rautakosken läheinen kollega ja kuulunut yhdessä Rautakosken kanssa VKSV:n johtoryhmään eräiden muiden valtakunnansyyttäjänviraston virkamiesten ohella.
14. Kantelukirjelmän mukaan VKSV:ssa kyseisenä aikana, jolloin esitutkinnan aloittamispäätöstä ja syytemääräystä valmisteltiin, viranhoidossa korkeintaan kymmenkunta valtionsyyttäjää. Kysymyksessä on siten ollut verrattain pieni ja tiivis työyhteisö ja/tai –yksikkö, jonka virkamiehet ja nimenomaan valtionsyyttäjät ovat mitä ilmeisimmin olleet toistensa kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Kauhajoen koulusurmatapaus, joka tapahtui vain kymmenisen kuukautta Jokelan verilöylyn jälkeen, oli koko kansakuntaa syvästi järkyttänyt tapahtuma. Siitä on varmuudella keskusteltu kaikkien VKSV:n valtionsyyttäjien sekä apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän välisissä palavereissa ja epävirallisissa tapaamisissa.
15. Tällaisessa tilanteessa on kantelijoiden mukaan pidettävä inhimillisesti ottaen selvänä, että nimenomaan VKSV:n johtoryhmään kuuluneet valtionsyyttäjät, siis myös Jarmo Rautakoski ja Pekka Koponen, ovat keskustelleet syytemääräystä ja esitutkinnan rajoittamista koskevasta asiasta lähes päivittäin keskenään. Asian virallisena valmistelijana toiminut Rautakoski samoin kuin sen ratkaissut Jorma Kalske ovat voineet keskusteluissa tiedustella rikos- ja prosessioikeuden alalta oikeustieteen tohtoriksi väitelleen ja myös tämän vuoksi erittäin suurta arvostusta kollegojensa piirissä nauttineen valtionsyyttäjä Pekka Koposen mielipidettä komisario Haapalaa koskevasta syyteasiasta, vaikka Koponen ei ole muodollisesti osallistunutkaan asian valmisteluun.
15. Kantelussa väitetään myös, että Pekka Koponen on voinut saada kyseisen valmistelun aikana tietoonsa sellaisia seikkoja, joista kaikki eivät olleet tulleet asianosaisten tietoon kyseisen rikosjutun yhteydessä, ja jotka ovat voineet vaikuttaa OK 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun ennakkoasenteen tavoin myöhemmin Koposen harkintaan hänen osallistuessaan valituslupa-asian ratkaisemiseen korkeimmassa oikeudessa.
16. Kantelussa verrataan VKSV:ssa valinnutta tilannetta asianajotoimiston lakimiesten esteellisyyteen.
Asianajotoimiston jokainen lakimies on yksittäistä juttua koskevan asianajojakson perusteella esteellinen toimimaan myöhemmin tuomarina jutussa, joka on ollut hänen asianajotoimistossa työskentelynsä ajankohtana kyseisen toimiston hoidettavana. Jääviys on perinteisen käsityksen mukaan voimassa täysin siitä riippumatta, onko asianomainen lakimies osallistunut jutun hoitamiseen vai ei.
17. Tässä yhteydessä kantelijat viittaavat ennakkopäätöksen KKO 2011:31, jonka otsikossa todetaan oikeusohjeena, että pesänjakajaksi esitetty asianajaja oli esteellinen tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa”. Kantelukirjelmässä päätellään, että jos asianajaja on pesänjakajan tehtävään esteellinen ratkaisussa KKO 2011:31 mainitulla perusteella, niin sitä suuremmalla syyllä pitää katsoa, että aiemmin syyttäjänä toiminut tuomari on esteellinen erityisen merkittävässä rikosasiassa, jota koskevan syytteen nostamisesta ja syytteen rajaamisesta on päätetty tietyssä syyttäjäyksikössä hänen siellä työskentelynsä ajankohtana.
18. Jos siis Kaponen olisi ollut aikaisemmin toimessa sellaisessa asianajotoimistossa, jonka yksi osakas olisi esiintynyt ko. rikosasiassa joko syytetyn tai jonkun asianomistajan avustajana, Koponen olisi mainitusta korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan ilman muuta esteellinen osallistumaan KKO:n jäsenenä valituslupahakemuksen käsittelyyn, vaikka hänellä ei olisi asianajajana ollessaan ollut mitään tekemistä sanotun asian kanssa. Tosiaan, miksi Koponen olisi esteellisyyden suhteen eri asemassa, kun hän on toiminut syyttäjänä siinä virastossa (VKSV), jossa syytemääräys on annettu?
19. Se, että jutussa syytettä faktisesti oikeudenkäynnissä ajanut Jouko Nurminen ei ole ollut VKSV:n palkkalistoilla, ei minusta ole mikään selittävä tekijä, sillä kuten hyvin tiedämme ja olemme myös hyvin laadituista oppikirjoistakin lukeneet, syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saanut syyttäjä on tiukasti sidottu saamaansa syytemääräyksen sisältöön. Myöskään se, että syyttäjä ei hakenut jutussa valituslupaa eikä siis esiintynyt KKO:ssa asianosaisena, ei minusta vaikuta asiaan. KKO olisi nimittäin voinut pyytää valituslupahakemusten johdosta syyttäjä Nurmiselta vastineen, mitä ei tässä tapauksessa kuitenkaan tehty. Tämä vaikuttaa minusta jutun laatu ja vakavuusaste huomioon ottaen oudolta, vaikka lain mukaan vastineen tai lausunnon pyytäminen onkin jätetty KKO:n harkintaan. Mutta ehkä syyttäjältä ei pyydetty vastausta juuri siksi, että oikeusneuvos Koponen saattoi osallistua asian käsittelyyn ja olla mukana epäämässä asianomistajien valituslupahakemusta! Mutta ratkaisevaa on kuitenkin toki se tosiasia, että Koponen oli valtionsyyttäjän virassa silloin, kun syytemääräystä valmisteltiin VKSV:ssa ja hänellä on ollut tuolloin mahdollisuus vaikuttaa mielipiteillään asiaan ja toisaalta saada asiasta sellaisia tietoja, joista kaikki eivät ole välttämättä olleet asianomistajan tiedossa.
20. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 1.10.1982 ratkaisemassa tapauksessa Piersack v. Belgia, johon kantelukirjelmässä viitataan, tuomarina oli toiminut henkilö, joka oli aikaisemmin johtanut syyttäjänvirastoa. Jutussa syyttäjänä toimineen syyttäjän hallinnollisena esimiehenä ko. tuomari oli ollut toimivaltainen tarkastamaan ja ohjaamaan alaistensa syyttäjien työtä. Vaikka hän ei ollut syyttäjänä tehnyt kysymyksessä olevassa asiassa päätöksiä tai osallistunut jutussa syyttämiseen, hän oli organisatorisen asemansa johdosta "saattanut joutua tehtäviensä puitteissa käsittelemään sittemmin tuomarina ratkaisemaansa asiaa". Tämän perusteella tuomioistuimen puolueettomuus saattoi vaikuttaa epäilyksenalaiselta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Kantelussa viitataan myös tapaukseen EIT Dorozhko ja Pozharskiy v. Viro 24.4.2008, jossa taas oli kysymys siitä, että tuomarin aviomies oli johtanut kysymyksessä ollutta juttua tutkinutta poliisiryhmää. Tässä tehtävässään hänellä oli ollut toimivaltuudet ryhtyä asiassa kaikkiin tutkinnallisiin toimenpiteisiin, ja hänen oli myös väitetty tosiasiassa osallistuneen rikostutkintaan. Tuomarin aviomiehen osallistuminen rikostutkintaan oli ainakin antanut vaikutelman tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta. Siten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli EIT:n mukaan loukattu.
21. Kantelijoiden mielestä oikeusneuvos Pekka Koposen jääviys saa tukea näistä molemmista EIT:n ratkaisuista, erityisesti Piersack-ratkaisua pidetään kantelukirjelmässä käsillä olevassa suhteessa merkittävä. Se, että Koponen on työskennellyt syytemääräyksen valmistelun ja antamisen aikana VKSV:ssa, antaa kantelijoiden mukaan perustellun aiheen epäillä ennakkoasennetta ja puolueettomuuden vaarantumista OK 13 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.
22. Kantelijat viittaavat myös ennakkopäätökseen KKO 2010:78, joka koskee niin ikään tuomioistuimen jäsenen ja syytäjälaitoksen organisatorista yhteyttä ja sillä perustella objektiivisesti pääteltävissä olevaa ennakkoasenteen mahdollisuutta. Kyseisessä ratkaisussa, joka koskee paljon huomiota herättänyttä Jippii-jutun käsittelyä, hoviokeuden tuomari katsottiin esteelliseksi muun muassa sillä perusteella, että hän oli jutussa syyttäjänä toimineen henkilön esimiehen avopuoliso.
23. Kantelussa käsitellään myös tuomarin esteellisyysperusteita koskevan OK 13 luvun esitöissä esitettyjä kannanottoja. Hallituksen esityksestä 78/2000 vp näyttäisi kantelun mukaan olevan pääteltävissä, että OK 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohta, verrattuna 3 momenttiin, soveltuisi oikeusneuvos Koposta koskevaan tapaukseen. Hallituksen esityksessä kiinnitetään huomiota kulloisenkin toimintayksikön puitteissa kollegoiden keskinäisen kanssakäymisen kannalta yksikön kokoon ja käsiteltäväksi tulevan asian erityiseen laatuun. Koska VKSV:ssa on ollut sanottuna aikana vain kymmenkunta valtionsyyttäjää, on Koposen silloinen työyhteisö ollut tosiasiassa hyvin pieni. Kauhajoen joukkomurhaan liittyvä komisario Haapalan virkatoiminnan oikeudellinen arviointi on ollut suomalaisessa lainkäyttöhistoriassa täysin ainutlaatuinen asia, joka ei järkyttävän asiayhteytensä vuoksi ole voinut jättää mitään asian kanssa työskentelemään joutunutta työpaikkaa vaille koko henkilökuntaan ulottuvia vaikutuksia. Lain esitöissä esitetty painotus toimintayksikön koosta ja asian erityisestä laadusta osuu kantelun mukaan täsmälleen käsillä olevaan tilanteeseen.
24. Kantelussa viitataan edelleen siihen, mitä sanotussa hallituksen esityksessä on lausuttu OK 13:7 §:n 2 momentin osalta ennakkoasenteen aiheuttamasta esteellisyydestä sekä 3 momentissa säädetystä esteellisyyttä koskevasta yleissäännöksestä. Ennakkoasenteen perustavana ”erityisenä syynä” mainitaan hallituksen esityksessä sen seikan vaikutus, että tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja tai että hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa.
25. Erityisesti OK 13 luvun 7 §:n 3 momentin osalta hallituksen esityksessä edellytetään esteellisyyden tulevan kysymykseen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa tuomarin puolueettomuuden käsitellä tiettyä asiaa. Oikeusneuvos Koposen osalta tämä erityinen olosuhde on kantelijoiden mukaan hänen työskentelynsä valtionsyyttäjänä edellä 5-6 kohdissa kerrottuna ajankohtana. Kantelijoiden mukaan tuomarinjäävin kannalta on tässä yhteydessä erityisen tärkeää se, että nuo ratkaisut ovat jo lähtökohdiltaan olleet jyrkästi kantelijoiden intressien vastaisia ja merkinneet sen jälkeen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa syyttäjän fokuksen suuntaamista kantelijoina olevien asianomistajien vaatimuksia vastaan.
26. Kantelija viittaavat lisäksi siihen, että KKO:ssa valituslupa-asian esitellyt vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies esitti mietinnössään valitusluvan myöntämistä. Se, että valituslupa-asiassa esittelijä katsoo aiheelliseksi kirjoittaa oman, jäsenten kannasta poikkeavan mietinnön näkyviin, on kantelijoiden käsityksen mukaan käytännössä erittäin harvinaista. Tämä osoittaa, että esittelijällä on ollut todella perusteltu aihe esittää valitusluvan myöntämistä. OTL Kaarlo Hakamies on lisäksi kokenut rikosasioiden esittelijä, joka on toiminut esittelijänä monissa merkittävissä ja laajoissa rikosasioissa. - Kaarlo Hakamies on saanut hiljattain Helsingin yliopiston tiedekunnalta asianmukaisen esitarkastuksen jälkeen väittelyluvan talousrikosoikeutta käsittelevälle väitöstutkimukselleen (palsturin huomautus).
27. Lain eli OK 2 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan KKO:ssa valitusluvan myöntämistä koskevat asiat käsitellään ja ratkaistaan jaostossa, jossa on kaksi tai kolme jäsentä. Jos asia käsitellään kaksijäsenisessä jaostossa, se on mainitun lainkohdan mukaan siirrettävä kolmijäsenisen jaoston ratkaistavaksi, jos jaoston jäsenet niin päättävät tai jolleivät he ole ratkaisusta yksimieliset.
28. Kauhajoki-tapauksessa valituslupa-asia olisi siis voitu ja kantelijoiden mielestä myös pitänyt käsitellä ja ratkaista kolmijäsenisessä jaostossa. Onhan jutussa kyse hyvin merkittävästä ja suurta julkisuutta herättäneestä rikosasiasta, jossa käräjäoikeus ja hovioikeus olivat päätyneet erilaiseen lopputulokseen. Erityisesti se seikka, että kokenut esittelijä on esittänyt mietinnössään valitusluvan myöntämistä, on sellainen seikka ja peruste, jonka vuoksi asia olisi kantelijoiden mielestä pitänyt ehdottomasti siirtää käsiteltäväksi kolmen jäsenen jaostossa. Kantelijat lausuvatkin ihmettelynsä siitä, että näin ei tehty, vaan asia haluttiin käsitellä ja ratkaista kaksijäsenisessä jaostossa, jonka toisella jäsenellä on epäilyttävä kytkös jutun syyttäjään ja myös itse asiaan. - Myös palsturin mielestä on todella outoa, että KKO menetteli niin kuin teki.
29. Tässäpä korkeimmalle oikeudelle purtavaa kerrassaan! Minusta kantelu on asiallisesti perusteltu ja siinä esitetyt näkökohdat todella huomionarvoisia. Kuten kokemuksesta hyvin tiedämme, KKO ei kuitenkaan hevin pura tai poista omia ratkaisujaan. Näin voi käydä tässäkin tapauksessa, jolloin asianomistajien viimeiseksi keinoksi saada vihdon oikeussuojaa on viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. - Niinhän se näyttää Jaakko Ilkan kuuluisia sanoja vapaasti mukaillen olevan, että "ei oikeutta maassa saa, jos Euroopasta sit' ei itse hanki!
30. Kun OK 13 luvun säännökset on jouduttu pakosta kirjoittamaan aika yleisluonteiseen muotoon, olisi minusta perusteltua, että esteellisyysperusteita tulkitaan epäselvässä tilanteessa niin, että tuomari on esteellinen, siis in dubio pro jäävi. Kun kaikista tuomioistuimissa löytyy nykyisin lukuisia tuomareita, saadaan harmaan alueen tilanteissa tuomariksi aina varmasti esteetön tuomari. Tilanne on toisenlainen vielä 10-15 vuotta sitten, jolloin pienemmissä käräjäoikeuksissa saattoi olla vain kaksi tuomaria. Mutta korkeimman oikeuden kanta on toinen, sillä siellä katsotaan, että tuomarin jääviyden tulee olla niin sanotusti selvä tapaus ennen kuin asianosaisen jääviysväite voi menestyä. Tämä on minusta virheellinen linja.
31. Vaikka tuomari ei itse ole varma esteellisyydestään, hän voi epäselvässä aina itse vetäytyä omasta aloitteestaan jutun käsittelystä, siis vaikkei esteellisyysväitettä ole tehtykään. Samalla tavalla hän voisi menetellä silloin, kun esteellisyysväite on tehty. Tästä käytetään oikeuskirjallisuudessa nimitystä delikatessijääviys. Miksi tuomarin pitää väen väkisin olla mukana ratkaisemassa jutussa, jossa hän kokee itsekin asemansa esteettömyyden suhteen ongelmalliseksi? Tätä olen ihmetellyt parissa tapauksessa - muun muassa ns. parveketupakkajutussa - joissa on oikeusneuvos Mikko Tulokkaan epäilty jääviys on noussut esiin. MIksi oikeusneuvos Koponen on pitänyt välttämättömänä osallistua Kauhajoki-jutun käsittelyyn KKO:ssa, vaikka hänellä on sanottu kytkös asiaan ja vaikka hänen tilalleen olisi helposti saatu joku toinen jäsen? En ymmärrä, enkä halua tässä ryhtyä ryhtyä spekuloimaan syitä, joista selitys saattaisi löytyä.
32. Kantelijoilta näyttää jääneen huomaamatta yksi tärkeä seikka, joka tukisi heidän vaatimustaan KKO:n päätöksen poistamisesta. Tarkoitan sitä, että lain mukaan asiaosaisilla on oikeus tehdä jääviysväite jo ennen kuin tuomioistuin on ottanut asian käsiteltäväkseen ja ratkaissut jutun. Tämä oikeus asianosasella on, ei vain käräjäoikeudessa, vaan myös hovioikeudessa ja KKO:ssa, jos hän epäilee näiden ylioikeuksien tuomaria esteelliseksi. Tämä edellyttää sitä, että asianosaiset saavat jo asian käsittelyvaiheessa ja siis ennen ratkaisua tiedon siitä, ketkä ovat hänen tuomarinsa eli ketkä kuuluvat asian käsittelykokoonpanoon. Tämä ilmenee OK 13 luvun 9 §:stä.
33. Suomessa asianosaiset saavat kuitenkin tiedon jutun ratkaisukokoonpanosta ja siinä mukana olevista tuomareista ainoastaan silloin, kun asiassa pidetään pääkäsittely tai muu suullinen käsittely, jossa asianosaiset ovat siis itse saapuvilla ja näkevät tuomarinsa. Mutta jos käsittely on kirjallinen, kuten hovioikeudessa ja KKO:ssa on pääsääntö, eivät asianosaiset näe tuomareita eikä heille myöskään etukäteen viran puolesta ilmoiteta, niin kuin toki pitäisi tehdä, käsittelykokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimiä. Tästä seuraa, että asianosaisten lakiin perustuva oikeus tehdä laissa mainittu esteellisyysväite ei toteudu. Asianosaiset saavat tietää tuomareiden nimet vasta silloin, kun he saavat käteensä tuomioistuimen ratkaisun. Mutta tuolloin he eivät voi enää esittää jääviysväitettä. Tieto siitä, että tuomioistuimeen kokoonpanossa on istunut tuomari, jota asianosainen epäilee jääviksi, tulee asianosaiselle täydellisenä yllätyksenä. Näin tapahtui myös Kauhajoki-jutun KKO-käsittelyssä.
34. Olen kiinnittänyt tähän epäkohtaan huomiota mm. edellä mainitussa parveketupakkajutussa, jossa jutun hävinnyt osapuoli epäili, minusta täysin perustellusti, oikeusneuvos Tulokkaan olleen jäävi. Tuossa tapauksessa tieto Tulokkaan kuulumisesta asian ratkaisukokoonpanoon tuli asianosaiselle yllätyksenä, eikä se voinut tehdä jääviysväitettä. Tälle asialle pitäisi tehdä jotain, eli lakia pitäisi muuttaa niin, että tuomioistuin olisi kirjallisessa menettelyssä velvollinen ilmoittamaan omasta aloitteestaan asianosaisille ratkaisukokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimet. Lainsäätäjä ei ole kuitenkaan osoittanut asiantilan korjaamiseksi kiinnostusta eivätkä myöskään meidän korkeat laillisuusvalvojamme ole - tietenkään - tehneet mitään asian eteen. Jos kantelijoiden jääviysväite ei menestyisi KKO:ssa, on kantelijoilla mahdollisuus valituksessaan ihmisoikeustuomioistuimelle vedota valituksensa tueksi viimeksi mainittuun epäkohtaan. Luulisin, että se saattaisi kiinnostaa ihmisoikeustuomioistuinta, samoin lisänä rokassa myös se fakta, että korkein oikeus ei perustele millään tavalla hakijoille kielteisiä valitusluparatkaisujaan.
1. Kauhajoen koulusurmista alkanut rikostutkinta ja oikeudenkäynti, jossa selvitettiin surma-aseen Matti Saaren haltuun jättäneen komisario Hannu Haapalan rikosoikeudellista vastuuta, päättyi maaliskuun lopussa siihen, että korkein oikeus (KKO) epäsi Haapalan ja asianomistajina jutussa esiintyneiden surmattujen lähiomaisen valituslupahakemukset. Olen kertonut tästä blogissa n:o 571/30.3.2010.
2. Valituslupahakemukset käsiteltiin KKO:n kaksijäsenisessä jaostossa, johon kuluivat oikeusneuvokset Kari Raulos ja Pekka Koponen. Jutun esittelijänä toimi ma. vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies. Esittelijä esitti valitusluvan myöntämistä, mutta oikeusneuvokset eivät yhtyneet esittelijän kantaan. Vaasan hovioikeuden tuomio, jolla Hannu Haapala tuomittiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoitus, jäi siis voimaan.
3. Hovioikeuden tuomio vastasi virallisen syyttäjän jutussa esittämää syytettä. Asianomistajat vaativat Haapalan tuomitsemista rangaistukseen tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä valtion ja Haapalan velvoittamista suorittamaan yhteisvastuullisesti korvausta muun muassa henkisestä kärsimyksestä. Nämä asianomistajat vaatimukset siis hylättiin hylättiin kokonaan. Asianomistajat velvoitettiin korvaamaan Haapalan oikeudenkäyntikuluja peräti 54 570 euroa.
4. Olen saanut nyt asianomistajan asianajajalta kuulla, että asianomistajat ovat parisen viikkoa sitten jättäneet korkeimpaan oikeuteen kantelukirjoituksen, jossa vaaditaan KKO:n lainvoimaisen päätöksen poistamista oikeusneuvos Pekka Koposen jääviyden eli esteellisyyden johdosta.
5. Kantelu esitetty väite Koposen jääviydestä perustuu siihen, että Koponen, joka nimitettiin KKO:n jäsenen virkaan 29.5.2009, johon hän siirtyi syyskuun alussa 2009, oli valtakunnansyyttäjänvirastossa (VKSV) esitutkinnan aloittamista koskevaa päätöstä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen sittemmin antamaa syytemääräystä valmisteltaessa VKSV:ssa toimivan valtionsyyttäjän virassa. Kantelijat katsovat, että Koposella oli tämän johdosta kantelukirjelmässä lähemmin mainituilla perusteilla läheinen kytkös itse asiaan ja sen valmistelijana toimineeseen valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskeen ja syytemääräyksen tehneeseen Jorma Kalskeeseen. Tämä antaa kantelun mukaan perustellun aiheen epäillä Koposen puolueettomuutta valituslupa-asian käsittelyssä.
6. Valtakunnansyyttäjä määräsi jo 24.9. 2008 eli heti koulujoukkomurhaa seuraavana päivänä kihlakunnansyyttäjä Timo Luosman selvittämään esitutkinnanjohtajana "ampumistapaukseen", kuten Matti Saaren hirmutöitä sievistelleen kutsuttiin, liittyvän poliisin menettelyn. Kantelun mukaan Kalskeen päätöksellä esitutkinta rajattiin heti alusta lähtien koskemaan yksinomaan epäiltyä virkavelvollisuuden tuottamuksellista rikkomista, vaikka tapauksesta ei ollut saatu vielä tarkempaa selvitystä. Tämän rajauksen perusteella Haapalaa kuultiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran 2.10.2008, jolloin koulusurmista oli kulunut vasta yhdeksän päivää, syylliseksi epäiltynä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
7. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske määräsi 27.1.2009 Pirkanmaan johtavan kihlakunnansyyttäjän Jouko Nurmisen ajamaan syytettä komisario Haapalaa vastaan tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (syyteoikeuden rajaamispäätös). Saamansa syytemääräyksen mukaisesti ja siihen sidottuna Nurminen nosti 16.2.2009 käräjäoikeudessa Haapalaa vastaan syytteen mainitusta tuottamuksellisesta rikoksesta.
8. Kantelijoina olevat asianomistajat jättivät puolestaan 26.4.2009 käräjäoikeudelle haastehakemuksen, jossa he vaativat komisario Haapalalle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta tai vaihtoehtoisesti viime mainitulta osin kuolemantuottamuksista. Vaihtoehtoisesti asianomistajat yhtyivät syyttäjän esittämään rangaistusvaatimukseen.
9. Kantelijoiden mukaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden käsittelyissä ilmeni, miten syyttäjä Jouko Nurminen koki itse asiassa oikeudenkäynnissä tärkeimmäksi asiakseen kaikin tavoin vastustaa ja vähätellä asianomistajien komisario Haapalaan kohdistamia rangaistusvaatimuksia. Tällainen vaikutelma syntyi kantelukirjelmän mukaan myös asianomistajien kahdelle avustajalle. Myös eräiden oikeudenkäyntiä seuranneiden toimittajien laatimista uutisjutuista voidaan kantelun mukaan päätellä, että syyttäjä esiintyi oikeudenkäynnissä tosiasiallisesti, ei niinkään syytetyn, vaan erityisesti asianomistajien ja heidän avustajiensa vastapuolena. Saamansa syytemääräyksen mukaisesti syyttäjä halusi kaikissa prosessivaiheissa nonschaleerata hänen omaa syytettään huomattavasti ankarammat asianomistajien rangaistusvaatimukset ja niiden perusteet sekä vastustaa asianomistajien oikeudelle tarjoamien useiden todisteiden esittämistä.
10. Olin seuraamassa yhtenä istuntopäivänä jutun käsittelyä käräjäoikeudessa ja toden totta sain kyllä itsekin samanlaisen "kissa ja koira" -vaikutelman syyttäjän ja asianomistajien avustajien välisestä sananvaihdosta, mistä kantelukirjelmässä on mainittu. Syyttäjä näytti olevan terrierinä varsinkin asianomistajien nuoremman avustajan kimpussa puuttumalla usein useaan otteeseen tämän esityksiin. Yleensähän syyttäjä ja asianomistajat vetävät prosessissa yhtä köyttä syytettyä vastaan. Mutta kun tässä jutussa oli etukäteen määrätty, että komisariota ei syytetä eikä häntä saa myöskään saa tuomita niin raskaista rikoksista mistä asianomistajat vaativat komisariolle rangaistusta, on syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saaneen syyttäjän toiminta toki ymmärrettävää.
11. Kantelukirjelmän mukaan Pekka Koponen toimi valtionsyyttäjänä VKSV:n ohjaus- ja kehittämisyksikön päällikkönä vuosina 2002-2009 eli siihen saakka, kunnes hän siirtyi oikeusneuvoksen virkaan. - Koponen kuului siis VKSV:ssa niin sanottuun terävään päähän ja hänellä oli faktisesti enemmän sanavaltaa kuin monilla häntä virassa nuoremmilla valtionsyyttäjillä.
12. Syytemääräyksen ja -rajauksen apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalskeelle valmistellut Jarmo Rautakoski puolestaan on toiminut VKSV:ssa syyteasiain yksikön päällikkönä yhtäjaksoisesti 1.10.2009 tapahtuneeseen eläkkeelle jäämiseensä saakka. Myös Rautakoski oli edellä mainitun VKSV:n johtoryhmän jäsen.
13. Vaikka Pekka Koponen ei ole muodollisesti osallistunut VKSV:ssa Jorma Kalskeen sittemmin ratkaiseman syytemääräyspäätöksen valmisteluun, on kantelun mukaan tärkeää ottaa huomioon, että hän on edellä kohdissa 5-6 kohdassa kerrottujen toimenpiteiden aikana ollut Jarmo Rautakosken läheinen kollega ja kuulunut yhdessä Rautakosken kanssa VKSV:n johtoryhmään eräiden muiden valtakunnansyyttäjänviraston virkamiesten ohella.
14. Kantelukirjelmän mukaan VKSV:ssa kyseisenä aikana, jolloin esitutkinnan aloittamispäätöstä ja syytemääräystä valmisteltiin, viranhoidossa korkeintaan kymmenkunta valtionsyyttäjää. Kysymyksessä on siten ollut verrattain pieni ja tiivis työyhteisö ja/tai –yksikkö, jonka virkamiehet ja nimenomaan valtionsyyttäjät ovat mitä ilmeisimmin olleet toistensa kanssa lähes päivittäin tekemisissä. Kauhajoen koulusurmatapaus, joka tapahtui vain kymmenisen kuukautta Jokelan verilöylyn jälkeen, oli koko kansakuntaa syvästi järkyttänyt tapahtuma. Siitä on varmuudella keskusteltu kaikkien VKSV:n valtionsyyttäjien sekä apulaisvaltakunnansyyttäjän ja valtakunnansyyttäjän välisissä palavereissa ja epävirallisissa tapaamisissa.
15. Tällaisessa tilanteessa on kantelijoiden mukaan pidettävä inhimillisesti ottaen selvänä, että nimenomaan VKSV:n johtoryhmään kuuluneet valtionsyyttäjät, siis myös Jarmo Rautakoski ja Pekka Koponen, ovat keskustelleet syytemääräystä ja esitutkinnan rajoittamista koskevasta asiasta lähes päivittäin keskenään. Asian virallisena valmistelijana toiminut Rautakoski samoin kuin sen ratkaissut Jorma Kalske ovat voineet keskusteluissa tiedustella rikos- ja prosessioikeuden alalta oikeustieteen tohtoriksi väitelleen ja myös tämän vuoksi erittäin suurta arvostusta kollegojensa piirissä nauttineen valtionsyyttäjä Pekka Koposen mielipidettä komisario Haapalaa koskevasta syyteasiasta, vaikka Koponen ei ole muodollisesti osallistunutkaan asian valmisteluun.
15. Kantelussa väitetään myös, että Pekka Koponen on voinut saada kyseisen valmistelun aikana tietoonsa sellaisia seikkoja, joista kaikki eivät olleet tulleet asianosaisten tietoon kyseisen rikosjutun yhteydessä, ja jotka ovat voineet vaikuttaa OK 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun ennakkoasenteen tavoin myöhemmin Koposen harkintaan hänen osallistuessaan valituslupa-asian ratkaisemiseen korkeimmassa oikeudessa.
16. Kantelussa verrataan VKSV:ssa valinnutta tilannetta asianajotoimiston lakimiesten esteellisyyteen.
Asianajotoimiston jokainen lakimies on yksittäistä juttua koskevan asianajojakson perusteella esteellinen toimimaan myöhemmin tuomarina jutussa, joka on ollut hänen asianajotoimistossa työskentelynsä ajankohtana kyseisen toimiston hoidettavana. Jääviys on perinteisen käsityksen mukaan voimassa täysin siitä riippumatta, onko asianomainen lakimies osallistunut jutun hoitamiseen vai ei.
17. Tässä yhteydessä kantelijat viittaavat ennakkopäätöksen KKO 2011:31, jonka otsikossa todetaan oikeusohjeena, että pesänjakajaksi esitetty asianajaja oli esteellinen tehtävään, koska hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi oli tehnyt lakimies, joka työskenteli ehdotetun henkilön kanssa samassa asianajotoimistossa”. Kantelukirjelmässä päätellään, että jos asianajaja on pesänjakajan tehtävään esteellinen ratkaisussa KKO 2011:31 mainitulla perusteella, niin sitä suuremmalla syyllä pitää katsoa, että aiemmin syyttäjänä toiminut tuomari on esteellinen erityisen merkittävässä rikosasiassa, jota koskevan syytteen nostamisesta ja syytteen rajaamisesta on päätetty tietyssä syyttäjäyksikössä hänen siellä työskentelynsä ajankohtana.
18. Jos siis Kaponen olisi ollut aikaisemmin toimessa sellaisessa asianajotoimistossa, jonka yksi osakas olisi esiintynyt ko. rikosasiassa joko syytetyn tai jonkun asianomistajan avustajana, Koponen olisi mainitusta korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan ilman muuta esteellinen osallistumaan KKO:n jäsenenä valituslupahakemuksen käsittelyyn, vaikka hänellä ei olisi asianajajana ollessaan ollut mitään tekemistä sanotun asian kanssa. Tosiaan, miksi Koponen olisi esteellisyyden suhteen eri asemassa, kun hän on toiminut syyttäjänä siinä virastossa (VKSV), jossa syytemääräys on annettu?
19. Se, että jutussa syytettä faktisesti oikeudenkäynnissä ajanut Jouko Nurminen ei ole ollut VKSV:n palkkalistoilla, ei minusta ole mikään selittävä tekijä, sillä kuten hyvin tiedämme ja olemme myös hyvin laadituista oppikirjoistakin lukeneet, syytemääräyksen ylimmältä syyttäjältä saanut syyttäjä on tiukasti sidottu saamaansa syytemääräyksen sisältöön. Myöskään se, että syyttäjä ei hakenut jutussa valituslupaa eikä siis esiintynyt KKO:ssa asianosaisena, ei minusta vaikuta asiaan. KKO olisi nimittäin voinut pyytää valituslupahakemusten johdosta syyttäjä Nurmiselta vastineen, mitä ei tässä tapauksessa kuitenkaan tehty. Tämä vaikuttaa minusta jutun laatu ja vakavuusaste huomioon ottaen oudolta, vaikka lain mukaan vastineen tai lausunnon pyytäminen onkin jätetty KKO:n harkintaan. Mutta ehkä syyttäjältä ei pyydetty vastausta juuri siksi, että oikeusneuvos Koponen saattoi osallistua asian käsittelyyn ja olla mukana epäämässä asianomistajien valituslupahakemusta! Mutta ratkaisevaa on kuitenkin toki se tosiasia, että Koponen oli valtionsyyttäjän virassa silloin, kun syytemääräystä valmisteltiin VKSV:ssa ja hänellä on ollut tuolloin mahdollisuus vaikuttaa mielipiteillään asiaan ja toisaalta saada asiasta sellaisia tietoja, joista kaikki eivät ole välttämättä olleet asianomistajan tiedossa.
20. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 1.10.1982 ratkaisemassa tapauksessa Piersack v. Belgia, johon kantelukirjelmässä viitataan, tuomarina oli toiminut henkilö, joka oli aikaisemmin johtanut syyttäjänvirastoa. Jutussa syyttäjänä toimineen syyttäjän hallinnollisena esimiehenä ko. tuomari oli ollut toimivaltainen tarkastamaan ja ohjaamaan alaistensa syyttäjien työtä. Vaikka hän ei ollut syyttäjänä tehnyt kysymyksessä olevassa asiassa päätöksiä tai osallistunut jutussa syyttämiseen, hän oli organisatorisen asemansa johdosta "saattanut joutua tehtäviensä puitteissa käsittelemään sittemmin tuomarina ratkaisemaansa asiaa". Tämän perusteella tuomioistuimen puolueettomuus saattoi vaikuttaa epäilyksenalaiselta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu. Kantelussa viitataan myös tapaukseen EIT Dorozhko ja Pozharskiy v. Viro 24.4.2008, jossa taas oli kysymys siitä, että tuomarin aviomies oli johtanut kysymyksessä ollutta juttua tutkinutta poliisiryhmää. Tässä tehtävässään hänellä oli ollut toimivaltuudet ryhtyä asiassa kaikkiin tutkinnallisiin toimenpiteisiin, ja hänen oli myös väitetty tosiasiassa osallistuneen rikostutkintaan. Tuomarin aviomiehen osallistuminen rikostutkintaan oli ainakin antanut vaikutelman tuomioistuimen puolueettomuuden puuttumisesta. Siten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli EIT:n mukaan loukattu.
21. Kantelijoiden mielestä oikeusneuvos Pekka Koposen jääviys saa tukea näistä molemmista EIT:n ratkaisuista, erityisesti Piersack-ratkaisua pidetään kantelukirjelmässä käsillä olevassa suhteessa merkittävä. Se, että Koponen on työskennellyt syytemääräyksen valmistelun ja antamisen aikana VKSV:ssa, antaa kantelijoiden mukaan perustellun aiheen epäillä ennakkoasennetta ja puolueettomuuden vaarantumista OK 13 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.
22. Kantelijat viittaavat myös ennakkopäätökseen KKO 2010:78, joka koskee niin ikään tuomioistuimen jäsenen ja syytäjälaitoksen organisatorista yhteyttä ja sillä perustella objektiivisesti pääteltävissä olevaa ennakkoasenteen mahdollisuutta. Kyseisessä ratkaisussa, joka koskee paljon huomiota herättänyttä Jippii-jutun käsittelyä, hoviokeuden tuomari katsottiin esteelliseksi muun muassa sillä perusteella, että hän oli jutussa syyttäjänä toimineen henkilön esimiehen avopuoliso.
23. Kantelussa käsitellään myös tuomarin esteellisyysperusteita koskevan OK 13 luvun esitöissä esitettyjä kannanottoja. Hallituksen esityksestä 78/2000 vp näyttäisi kantelun mukaan olevan pääteltävissä, että OK 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohta, verrattuna 3 momenttiin, soveltuisi oikeusneuvos Koposta koskevaan tapaukseen. Hallituksen esityksessä kiinnitetään huomiota kulloisenkin toimintayksikön puitteissa kollegoiden keskinäisen kanssakäymisen kannalta yksikön kokoon ja käsiteltäväksi tulevan asian erityiseen laatuun. Koska VKSV:ssa on ollut sanottuna aikana vain kymmenkunta valtionsyyttäjää, on Koposen silloinen työyhteisö ollut tosiasiassa hyvin pieni. Kauhajoen joukkomurhaan liittyvä komisario Haapalan virkatoiminnan oikeudellinen arviointi on ollut suomalaisessa lainkäyttöhistoriassa täysin ainutlaatuinen asia, joka ei järkyttävän asiayhteytensä vuoksi ole voinut jättää mitään asian kanssa työskentelemään joutunutta työpaikkaa vaille koko henkilökuntaan ulottuvia vaikutuksia. Lain esitöissä esitetty painotus toimintayksikön koosta ja asian erityisestä laadusta osuu kantelun mukaan täsmälleen käsillä olevaan tilanteeseen.
24. Kantelussa viitataan edelleen siihen, mitä sanotussa hallituksen esityksessä on lausuttu OK 13:7 §:n 2 momentin osalta ennakkoasenteen aiheuttamasta esteellisyydestä sekä 3 momentissa säädetystä esteellisyyttä koskevasta yleissäännöksestä. Ennakkoasenteen perustavana ”erityisenä syynä” mainitaan hallituksen esityksessä sen seikan vaikutus, että tuomari on saanut oikeudenkäyntimenettelyn ulkopuolella asiaa koskevia tietoja tai että hän on ennen asian vireilletuloa ottanut asian ratkaisuun kantaa.
25. Erityisesti OK 13 luvun 7 §:n 3 momentin osalta hallituksen esityksessä edellytetään esteellisyyden tulevan kysymykseen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa tuomarin puolueettomuuden käsitellä tiettyä asiaa. Oikeusneuvos Koposen osalta tämä erityinen olosuhde on kantelijoiden mukaan hänen työskentelynsä valtionsyyttäjänä edellä 5-6 kohdissa kerrottuna ajankohtana. Kantelijoiden mukaan tuomarinjäävin kannalta on tässä yhteydessä erityisen tärkeää se, että nuo ratkaisut ovat jo lähtökohdiltaan olleet jyrkästi kantelijoiden intressien vastaisia ja merkinneet sen jälkeen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa syyttäjän fokuksen suuntaamista kantelijoina olevien asianomistajien vaatimuksia vastaan.
26. Kantelija viittaavat lisäksi siihen, että KKO:ssa valituslupa-asian esitellyt vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies esitti mietinnössään valitusluvan myöntämistä. Se, että valituslupa-asiassa esittelijä katsoo aiheelliseksi kirjoittaa oman, jäsenten kannasta poikkeavan mietinnön näkyviin, on kantelijoiden käsityksen mukaan käytännössä erittäin harvinaista. Tämä osoittaa, että esittelijällä on ollut todella perusteltu aihe esittää valitusluvan myöntämistä. OTL Kaarlo Hakamies on lisäksi kokenut rikosasioiden esittelijä, joka on toiminut esittelijänä monissa merkittävissä ja laajoissa rikosasioissa. - Kaarlo Hakamies on saanut hiljattain Helsingin yliopiston tiedekunnalta asianmukaisen esitarkastuksen jälkeen väittelyluvan talousrikosoikeutta käsittelevälle väitöstutkimukselleen (palsturin huomautus).
27. Lain eli OK 2 luvun 9 §:n 2 momentin mukaan KKO:ssa valitusluvan myöntämistä koskevat asiat käsitellään ja ratkaistaan jaostossa, jossa on kaksi tai kolme jäsentä. Jos asia käsitellään kaksijäsenisessä jaostossa, se on mainitun lainkohdan mukaan siirrettävä kolmijäsenisen jaoston ratkaistavaksi, jos jaoston jäsenet niin päättävät tai jolleivät he ole ratkaisusta yksimieliset.
28. Kauhajoki-tapauksessa valituslupa-asia olisi siis voitu ja kantelijoiden mielestä myös pitänyt käsitellä ja ratkaista kolmijäsenisessä jaostossa. Onhan jutussa kyse hyvin merkittävästä ja suurta julkisuutta herättäneestä rikosasiasta, jossa käräjäoikeus ja hovioikeus olivat päätyneet erilaiseen lopputulokseen. Erityisesti se seikka, että kokenut esittelijä on esittänyt mietinnössään valitusluvan myöntämistä, on sellainen seikka ja peruste, jonka vuoksi asia olisi kantelijoiden mielestä pitänyt ehdottomasti siirtää käsiteltäväksi kolmen jäsenen jaostossa. Kantelijat lausuvatkin ihmettelynsä siitä, että näin ei tehty, vaan asia haluttiin käsitellä ja ratkaista kaksijäsenisessä jaostossa, jonka toisella jäsenellä on epäilyttävä kytkös jutun syyttäjään ja myös itse asiaan. - Myös palsturin mielestä on todella outoa, että KKO menetteli niin kuin teki.
29. Tässäpä korkeimmalle oikeudelle purtavaa kerrassaan! Minusta kantelu on asiallisesti perusteltu ja siinä esitetyt näkökohdat todella huomionarvoisia. Kuten kokemuksesta hyvin tiedämme, KKO ei kuitenkaan hevin pura tai poista omia ratkaisujaan. Näin voi käydä tässäkin tapauksessa, jolloin asianomistajien viimeiseksi keinoksi saada vihdon oikeussuojaa on viedä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn. - Niinhän se näyttää Jaakko Ilkan kuuluisia sanoja vapaasti mukaillen olevan, että "ei oikeutta maassa saa, jos Euroopasta sit' ei itse hanki!
30. Kun OK 13 luvun säännökset on jouduttu pakosta kirjoittamaan aika yleisluonteiseen muotoon, olisi minusta perusteltua, että esteellisyysperusteita tulkitaan epäselvässä tilanteessa niin, että tuomari on esteellinen, siis in dubio pro jäävi. Kun kaikista tuomioistuimissa löytyy nykyisin lukuisia tuomareita, saadaan harmaan alueen tilanteissa tuomariksi aina varmasti esteetön tuomari. Tilanne on toisenlainen vielä 10-15 vuotta sitten, jolloin pienemmissä käräjäoikeuksissa saattoi olla vain kaksi tuomaria. Mutta korkeimman oikeuden kanta on toinen, sillä siellä katsotaan, että tuomarin jääviyden tulee olla niin sanotusti selvä tapaus ennen kuin asianosaisen jääviysväite voi menestyä. Tämä on minusta virheellinen linja.
31. Vaikka tuomari ei itse ole varma esteellisyydestään, hän voi epäselvässä aina itse vetäytyä omasta aloitteestaan jutun käsittelystä, siis vaikkei esteellisyysväitettä ole tehtykään. Samalla tavalla hän voisi menetellä silloin, kun esteellisyysväite on tehty. Tästä käytetään oikeuskirjallisuudessa nimitystä delikatessijääviys. Miksi tuomarin pitää väen väkisin olla mukana ratkaisemassa jutussa, jossa hän kokee itsekin asemansa esteettömyyden suhteen ongelmalliseksi? Tätä olen ihmetellyt parissa tapauksessa - muun muassa ns. parveketupakkajutussa - joissa on oikeusneuvos Mikko Tulokkaan epäilty jääviys on noussut esiin. MIksi oikeusneuvos Koponen on pitänyt välttämättömänä osallistua Kauhajoki-jutun käsittelyyn KKO:ssa, vaikka hänellä on sanottu kytkös asiaan ja vaikka hänen tilalleen olisi helposti saatu joku toinen jäsen? En ymmärrä, enkä halua tässä ryhtyä ryhtyä spekuloimaan syitä, joista selitys saattaisi löytyä.
32. Kantelijoilta näyttää jääneen huomaamatta yksi tärkeä seikka, joka tukisi heidän vaatimustaan KKO:n päätöksen poistamisesta. Tarkoitan sitä, että lain mukaan asiaosaisilla on oikeus tehdä jääviysväite jo ennen kuin tuomioistuin on ottanut asian käsiteltäväkseen ja ratkaissut jutun. Tämä oikeus asianosasella on, ei vain käräjäoikeudessa, vaan myös hovioikeudessa ja KKO:ssa, jos hän epäilee näiden ylioikeuksien tuomaria esteelliseksi. Tämä edellyttää sitä, että asianosaiset saavat jo asian käsittelyvaiheessa ja siis ennen ratkaisua tiedon siitä, ketkä ovat hänen tuomarinsa eli ketkä kuuluvat asian käsittelykokoonpanoon. Tämä ilmenee OK 13 luvun 9 §:stä.
33. Suomessa asianosaiset saavat kuitenkin tiedon jutun ratkaisukokoonpanosta ja siinä mukana olevista tuomareista ainoastaan silloin, kun asiassa pidetään pääkäsittely tai muu suullinen käsittely, jossa asianosaiset ovat siis itse saapuvilla ja näkevät tuomarinsa. Mutta jos käsittely on kirjallinen, kuten hovioikeudessa ja KKO:ssa on pääsääntö, eivät asianosaiset näe tuomareita eikä heille myöskään etukäteen viran puolesta ilmoiteta, niin kuin toki pitäisi tehdä, käsittelykokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimiä. Tästä seuraa, että asianosaisten lakiin perustuva oikeus tehdä laissa mainittu esteellisyysväite ei toteudu. Asianosaiset saavat tietää tuomareiden nimet vasta silloin, kun he saavat käteensä tuomioistuimen ratkaisun. Mutta tuolloin he eivät voi enää esittää jääviysväitettä. Tieto siitä, että tuomioistuimeen kokoonpanossa on istunut tuomari, jota asianosainen epäilee jääviksi, tulee asianosaiselle täydellisenä yllätyksenä. Näin tapahtui myös Kauhajoki-jutun KKO-käsittelyssä.
34. Olen kiinnittänyt tähän epäkohtaan huomiota mm. edellä mainitussa parveketupakkajutussa, jossa jutun hävinnyt osapuoli epäili, minusta täysin perustellusti, oikeusneuvos Tulokkaan olleen jäävi. Tuossa tapauksessa tieto Tulokkaan kuulumisesta asian ratkaisukokoonpanoon tuli asianosaiselle yllätyksenä, eikä se voinut tehdä jääviysväitettä. Tälle asialle pitäisi tehdä jotain, eli lakia pitäisi muuttaa niin, että tuomioistuin olisi kirjallisessa menettelyssä velvollinen ilmoittamaan omasta aloitteestaan asianosaisille ratkaisukokoonpanoon kuuluvien tuomareiden nimet. Lainsäätäjä ei ole kuitenkaan osoittanut asiantilan korjaamiseksi kiinnostusta eivätkä myöskään meidän korkeat laillisuusvalvojamme ole - tietenkään - tehneet mitään asian eteen. Jos kantelijoiden jääviysväite ei menestyisi KKO:ssa, on kantelijoilla mahdollisuus valituksessaan ihmisoikeustuomioistuimelle vedota valituksensa tueksi viimeksi mainittuun epäkohtaan. Luulisin, että se saattaisi kiinnostaa ihmisoikeustuomioistuinta, samoin lisänä rokassa myös se fakta, että korkein oikeus ei perustele millään tavalla hakijoille kielteisiä valitusluparatkaisujaan.
perjantai 30. maaliskuuta 2012
571. KKO ei myöntänyt valituslupaa Kauhajoen koulusurmajutussa
1. Tänään on Suomessa jälleen kerran kouluammuskelun päivä. Orivedellä olevassa koulussa on ammuttu haulikolla oven läpi luokkahuoneeseen, jossa oli koulutunti parhaillaan meneillään. Kukaan ei kuitenkaan saanut vammoja ja poliisi on pidättänyt ampujan.
2. Korkein oikeus on "juhlistanut" tätä uutta kouluammuntapäivää omalta osaltaan panemalla pisteen edelliselle kouluammuntajutulle. Juuri tänään antamallaan päätöksellä KKO on nimittäin päättänyt, että se ei ota lainkaan käsiteltäväkseen Kauhajoen koulusurmia koskevaa tapausta, jossa Vaasan hovioikeus antoi tuomionsa 15.4.2011. Tapauksessa on kysymys Kauhajoen koulusurmaaja Matti Saaren haltuun aseen jättänyttä komisariota vastaan ajetusta rikosjutusta. Vaasan hovioikeuden komisariolle tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta langettama varoitus jää siten voimaan. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteen kokonaan.
3. Jutun syyttäjä vaati apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen antaman syytemääräyksen mukaisesti komisariolle rangaistusta ainoastaan tuottamuksellisesta virkarikoksesta, mikä syyte on muun muassa tässä blogissa herättänyt lievyydellään minun hämmästykseni. Matti Saaren murhaamien uhrien omaiset sen sijaan vaativat komisariolle rangaistusta tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja törkeistä kuolemantuottamuksesta. Lisäksi uhrien omaiset vaativat huomattavan suuria vahingonkorvauksia syytetyltä ja valtiolta.
4. Nyt tuomittu komisario puhutteli poliisilaitokselle puhutteluun kutsuttua Matti Saarta surmia edeltäneenä päivänä 22.9.2008, mutta antoi Saarelle ainoastaan huomautuksen eikä määrännyt otettavaksi asetta pois Saaren hallusta. Hovioikeuden tuomion mukaan Saaren ampujan nettiin lataamat ampumisvideot ja Columbinen koulusurmaa käsittelevät kuvat olisivat olleet perusteltu syy epäillä, että hän käyttää asetta väärin. Olen kertonut tapauksen yksityiskohdista monissa blogijutuissani.
5. Valituslupaa KKO:lta hakivat sekä tuomittu komisario että uhrien omaiset. KKO:n hylkäsi kaikki lupahakemukset, joten hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
6. Vakiintuneen käytännön mukaan KKO ei perustele valitusluvan hylkäämistä koskevia päätöksiään sanallakaan. Tämä on asia, josta olen usein niin sanotusti taittanut peistä kirjoissani ja muissakin yhteyksissä, muun muassa tässä blogissa, mutta ei siitä nyt sen enempää. Todettakoon, että korkein hallinto-oikeus (KHO) sen sijaan perustelee päätöksiään, joilla valituslupa hylätään. Minusta KKO:n käytäntö on perustuslain hengen vastainen ja itse asiassa myös prosessilain eli oikeudenkäymiskaaren vastainen. Mutta minkäs teet, jos ylin tuomioistuin ei noudata lakia, niin se ei vain noudata!
7. KKO ratkaisi asian kahden jäsenen kokoonpanossa. Näin voidaan lain mukaan tehdä, vaikka lain mukaan olisi myös mahdollista, että lupajaoston kokoonpanoon kuuluisi vaihtoehtoisesti kolme jäsentä. Asian ratkaisivat oikeusneuvokset nimeltään Kari Raulos ja Pekka Koponen. Koponen on entinen valtionsyyttäjä, joka oli Kauhajoen koulusurmien tapahtuma-aikana vielä virassa valtakunnansyyttäjän virastossa.
8. Asian esitteli KKO:ssa oikeussihteeri, OTL Kaarlo Hakamies. Kuinka ollakaan, esittelijä ehdotti, että KKO myöntäisi valitusluvan. Mutta esittelijän ehdotusta ei hyväksytty, vaan herrat oikeusneuvokset olivat jyrkkänä: ei lupaa. Kun päätöstä ei ole mitenkään perusteltu, tuomareiden motiiveja voi tietenkin vain arvailla. Yksi syy valitusluvan epäämiseen on varmaankin se, että kyseessä on laaja juttu, jonka käsittely olisi vienyt KKO:lta runsaasti aikaa, jos esimerkiksi jutussa olisi pidetty suullinen käsittely.
9. Juttu, jota itse olen pitänyt tämän alkaneen vuosisadan tähän asti merkittävimpänä oikeusjuttuna Suomessa, kuitattiin siis maan ylimmässä oikeusasteessa seuraavasti (päätös nro 678, diaarinro R2011/599):
- Esittelijän mietintö: Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Kaarlo Hakamies: Korkein oikeus myöntänee valitusluvan hakijoille.
- Korkeimman oikeuden päätös: Valituslupaa ei myönnetä. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Raulos ja Koponen.
10. Onhan tämä korutonta kertomaa. Olen kuullut, että jutussa oli ennen Hakamiestä ollut kaksi muuta esittelijää, jotka olivat kuitenkin siirtyneet asian käsittelyn aikana KKO:sta muihin tehtäviin.
11. Minusta valituslupa olisi ilman muuta pitänyt myöntää. Asia on todella merkittävä. Vaikka juttua on puitu jo kahdessa alemmassa oikeudessa ja vaikka hovioikeuden käsittely oli perusteellinen ja sen tuomio laajasti perusteltu, jäivät uhrien omaiset minulle kerrotun mukaan täysin ymmälleen siitä, miksi hovioikeus ratkaisi jutun sillä tavalla kuin teko.
12. Uhrien omaisia tuntuu askarruttavan kovasti varsinkin se tapa, jolla hovioikeus itse asiassa lyttäsi täydellisesti useiden Kauhajoen poliisilaitoksella tapahtuma-aikana työssä olleiden ja jutussa todistajina kuultujen poliisimiesten kertomukset tilanteen vaarallisuudesta. Kaikille muille paitsi juuri aseen Saaren haltuun jättäneelle komisariolle tuntuu heidän kertomuksiaan esitutkintapöytäkirjasta ja oikeuden pöytäkirjoista olleen selvää, että koulusurman tai vastaavan yhtä järkyttävän surmatyön mahdollisuus oli ilmiselvästi todennäköistä. Hovioikeus kuitenkin sivuutti kertomusten ydinkohdat tyystin ja kaivelemalla kaivoi esiin kertomuksista esiin kaikkia mahdollisia sivuseikkoja ("apufaktoja") ja hieman kummallisen tuntuisia kokemussääntöjä, joiden perustella se muka saattoi nonsoleerata poliisitodistajien kertomusten näyttöarvon. Vaikka lakimiehet voivat pitää hovioikeuden tuomiota hyvin perusteltuna, niin uhrien omaiset eivät ymmärrä lainkaan, miksi usein todistajina kuultujen poliisimiesten yhtäpitäviä lausuntoja ei uskottu ja heidän vaatimuksensa hylättiin.
13. Uhrien omaiset velvoitettiin kaiken lisäksi suuriin kulukorvauksiin syytteessä olleelle komisariolle. Käräjäoikeuden osalta omaiset velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan komisarion oikeudenkäyntikuluista 31 900 euroa ja hovioikeuskäsittelyn osalta 22 670 euroa.
14. Virkavalta ei pystynyt suojelemaan viattomien koululaisten ja opettajien turvallisuutta ja henkeä. Tämän takia tuomioistuin piti oikeana ja kohtuullisena, että makumiehiksi joutuivat, eivät suinkaan valtio ja aseen murhaajalle jättänyt poliisimies, vaan juuri surmattujen omaiset. Murhattujen omaiset joutuivat maksumiehiksi, koska he pohjalaisina ihmisinä luottivat rehellisten pohjalaisten poliisimiesten esitutkinnassa antamiin ja pöytäkirjaan kirjattuihin todistajankertomuksiin siitä, miten kaikki tapahtui ja miten todella varallinen tilanne oli ollut.
15. Oikeusvaltiossa tuollainen lopputulos tuntuu todella häpeälliseltä.
lauantai 30. toukokuuta 2009
100. Syyttäjä KKO:n jäseneksi
Pekka Koponen oikeussalissa syyttäjänä1. Tasavallan presidentti nimitti eilen KKO:n jäsenen virkaan valtionsyyttäjä, oikeustieteen tohtori Pekka Koposen, 53 v., elokuun alusta lukien. Koponen on toiminut valtionsyyttäjänä vuodesta 1997 lähtien ja sitä ennen vuodesta 1990 erilaisissa muissa syyttäjänviroissa. Hän on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2004 artikkeliväitöskirjallaan "Talousrikokset rikos- ja prosessioikeuden yhtymäkohdassa." Tuomioistuimissa Koponen ei ole työskennellyt lukuun ottamatta parin vuoden mittaista esittelijän pestiä Kouvolan hovioikeudessa -80 luvun alussa. Syyttäjälle tuomioistuimen työ on kuitenkin tuttua.
2. Yllä olevassa MTV3:n verkkosivuilla julkaistussa kuvassa Pekka Koponen on syyttäjänä Helsingin käräjäoikeudessa 7.5.-09 alkaneessa talousrikosjutussa, jossa syytettynä on mm. tunnettu asianajaja, OTT Zacharias Sundström. Julkisuudessa yleensä vakavailmeisenä esiintyvällä Koposella on kuvassa jo varaa hieman hymyillä, sillä KKO oli edellisenä päivänä esittänyt hänen nimittämistään KKO:n jäsenen virkaan.
3. Pekka Koponen on ensimmäinen syyttäjän virasta KKO:n jäseneksi eli oikeusnevokseksi nimitetty juristi. Jo oli aikakin, voidaan sanoa, sillä esimerkiksi asianajajia on KKO:ssa nykyisin kolme ja ensimmäinen asianajaja, Eero Takala, nimitettiin KKO:n jäseneksi jo vuonna 1978. Koponen on myös ensimmäinen erityisesti talousrikosjuttuihin perehtynyt KKO:n jäsen. Nyt oli myös tarve saada KKO:n jäsenistöön prosessioikeuden asiantuntija, sillä oikeusneuvos Lauri Lehtimaja, yksi harvoista prosessioikeuteen perehtyneistä KKO:n jäsenistä, jää virastaan eläkkeelle 1.8.
4. Nyt täytettyyn virkaan oli tälläkin kerralla runsaasti ilmoittautuneita, peräti 27 juristia ilmoitti olevansa kiinnostunut virasta. He jakautuivat eri "kiintiöihin;" - olen käyttänyt tätä termiä selostaessani aiemmin kahta edellistä KKO:n jäsenen virantäyttöprosessia (blogit 1.2. ja 20.3.2009). Käräjäoikeuden tuomareista virkaan ilmoittautui seitsemän lakimiestä: Jussi Heiskanen, Mika Huovila (OTT, toimii tällä hetkellä ma. esittelijäneuvoksena KKO:ssa), Jukka Jaakkola, Jyrki Kiviniemi, Elina Lampi-Fagerholm, Tuula Lehto ja Kimmo Vanne. Hovioikeuden tuomareista virkaan ilmoittautuivat seuraavat viisi: Juha Halijoki, Marja-Leena Honkanen, Risto Jalanko, Pentti Mäkinen ja Tapani Vasama. Markkinaoikeudesta virkaan ilmoittautui Anne Ekblom-Wörlund. Asianajajia edustivat Markku Fredman ja Kari Lautjärvi ja syyttäjiä Pekka Koponen. Oikeusministeriöstä oli neljä ilmoittautunutta: Katariina Jahkola, Jarmo Littunen, Pekka Pärnänen ja Asko Välimaa. Yliopistojen professori- tai lehtorikunnasta ilmoittautuivat seuraavat neljä: Matti Niemi, Matti Rudanko, Matti Sillanpää ja Klaus Viitanen. Lisäksi virkaan ilmoittautuivat eduskunnan apulaisoikeusasiamies, OTT Jukka Lindstedt, KKO:n esittelijäneuvos Matti Sepponen ja kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja, OTT Pauli Ståhlberg.
5. KKO esitti 6.5. virkaan yksimielisesti Pekka Koposta. Minulla ei ole tällä kerralla huomauttamista lopputuloksen suhteen, sillä Pekka Koponen on kuulunut jo kahdella edellisellä nimityskierroksella minun Top 5:een. Mutta virantäyttömenettelyn osalta täytyy taas tehdä samat huomautukset kuin aiemmin. Olen ehdottanut, että KKO siirtyisi ns. täsmähakuun, joka tarkoittaa sitä, että KKO ilmoittaisi jo viranhakukuulutuksessaan, mistä kiintiöstä, esimerkiksi hovioikeustuomareista tai asianajajista, uusi ehdokas virkaan on tarkoitus rekrytoida. Vaihtoehtoisesti KKO voisi ilmoittaa julkaisemassaan kuulutuksessa, millaista erityisasiantuntemusta, osaamista tai kokemusta virkaan ilmoittautuneilta kulloinkin edellytetään.
6. Täsmähakuun siirtyminen saattaisi edellyttää lain muuttamista. Mutta jos ilmoittautumista koskevassa kuulutuksessa sanottaisiin, että tällä kerralla haetaan "lähinnä" tietyn alan tai "kiintiön" edustajaa, ei lainmuutosta luultavasti tarvittaisi, koska virkaan voisivat tuolloin ilmoittautua, kuten nytkin, kaikki halukkaat. Jos virkaan ilmoittautuisi tuolloin joku "huippunimi" kuulutuksessa ilmoitetun osaamisalueen ulkopuolelta, olisi KKO:lla vapaat kädet esittää häntä virkaan. Käytännössä virkaan kutenkin ilmoittautuisivat luultavasti vain kuulutuksessa nimenomaan mainitun kokemuksen tai erityisosaamisen omaavat juristit.
7. Itse asiassa KKO noudattaa jo nykyisin tietynlaista täsmähakua. Kuten aikaisemminkin, myös tällä kierroksella KKO luetteli virkaesityksessään ensin "kohteliaasti," tosin hyvin lyhyesti, kaikkien virkaan ilmoittautuneiden lakimiesten aiemmat tehtävät ja ansiot. Mutta tämän jälkeen KKO ilmoitti nopeasti, mihin "kiintiöön" virkaesitys nyt kohdistuu ja millä perusteella. Tällä kertaa virkaesitys päätettiin, oli ilmeisesti päätetty jo hyvissä ajoin ennen virkaesityksen tekemistä, kohdentaa syyttäjistöön. Kun virkaan ilmoittautujien joukossa oli vain yksi syyttäjä, oli valinta hyvin helppo. Tietenkin KKO:n täytyi tsekata ja luetella esityksessään Koposen ansiot ja "kehua" häntä taitavaksi ja päteväksi syyttäjäksi juristiksi.
8. Miten "KKO:n malli" eroaa "minun täsmämallistani"? Väitän, että oman mallini ansiot ovat selkeät KKO:n malliin verrattuna. Minun mallini on yleiseltä kannalta läpinäkyvä, virkaan ilmoittautujien kannalta reilu ja tuottaa virkaan ilmoittautujien joukkoon useita tietyn erityisosaamisen tai kokemuksen omaavia juristeja. Jos jo viranhakuilmoituksessa mainitaan selvästi, millaisen kokemuksen tai erityisosaamisen omaava juristi on kulloinkin tarkoitus rekrytoida KKO:n jäseneksi, tietää jokainen, mistä on kyse. Täsmähaun johdosta avoinna olevaan virkaan ilmoittautuu useita asianomaisen alan tai kokemuksen omaavia päteviä juristeja, joiden joukosta rekrytointi tapahtuu. KKO:n omaksuma malli sen sijaan on
minusta hämärä ja saattaa johtaa siihen, että rekrytointi tosiasiassa kohdistuu hyvin pieneen joukkoon, kenties vain kahteen tai jopa yhteen ainoaan ilmoittautujaan.
9. Näin kävi myös tällä nimityskierroksella. Virkaan ilmoittautujien joukossa oli vain yksi syyttäjä eli juuri Pekka Koponen. Vaikka KKO:n julkaisemassa kuulutuksessa olisi reilusti ilmoitettu, että tällä kerralla on tarkoitus rekrytoida KKO:n jäseneksi "lähinnä" syyttäjä tai syyttäjän virassa aikaisemmin toiminut juristi, olisi virkaan todennäköisesti ilmoittautunut muutama muukin syyttäjä. Onhan esimerkiksi VKSV:ssa Koposen lisäksi kaksi muutakin oikeustieteen tohtorin tutkinnon suorittanutta valtionsyyttäjää (Ritva Sahavirta ja Mika Illman); myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläisellä, oikeustieteen tohtori hänkin, on vakinainen valtionsyyttäjän virka. Todennäköisesti lopputulos olisi sama kuin nytkin, jos virkaan olisi ilmoittautunut useampi syyttäjä, mutta tärkeää ja minusta tärkeintä on se, että virantäyttöprosessi on avoin ja reilu. Vaikka virkaan ilmoittautui nyt 27 juristia, heistä muut paitsi Pekka Koponen ilmoittautuivat itse asiassa turhaan, koska rekrytoinnissa todellisuudessa ohitettiin kokonaan heidän kokemuspiirinsä ja erityisosaamisensa.
10. No niin, miltä lukijoista näyttää, kumpaa mallia kannattaisi jatkossa puoltaa, KKO:n nykymallia vai minun ehdottamaani täsmähakumallia?
11. KKO:n jäsenen nimitys ei ylittänyt tälläkään kertaa uutiskynnystä. KKO:n jäsenet ovat suurelle yleisölle tuntemattomia, vain presidentti Pauliine Koskelon nimi luultavasti osattaisiin mainita, jos kadun mieheltä kysyttäisiin, minkä nimisiä jäseniä KKO:n kokoonpanoon kuuluu. Lauri Lehtimaja voidaan muistaa eduskunnan asiamiehenä, ei KKO:n jäsenenä, ja Mikko Tulokas ja Gustaf Möller saatetaan tietää hirveän suurista välimiespalkkioistaan. Luultavasti edes suurin osa lakimiehistä ei tiedä KKO:n kokoonpanoa, ja sama koskee myös KHO:n jäsenistöä; KHO:sta tiedetään vain presidentti Pekka Hallberg. Aiemmin virassa olleista KKO:n jäsenistä muistetaan presidentti Olavi Heinonen ja oikeusneuvos Eeva Vuori, lähinnä vuoden 1997 - tuon oikeuslaitoksen "hullun vuoden" - tapahtumista.
12. KKO:n ja KHO:n jäsenet tulevat tärkeään virkaansa yleensä yleisölle täysin tuntemattomina ja yhtä tuntemattomina he myös aikanaan poistuvat "rivistä." Media ei ole kiinnostunut KKO:n tai KHO:n jäsenten nimityksistä, ei liioin heidän toiminnastaan tai ratkaisuistaan. KKO ja KOHO saavat "hoitaa" virkaesitykset julkisuudelta täysin rauhassa ja piilossa, mikä ei tietenkään ole hyvä asia. Salaperäinen ja "sisäsiittoinen" rekrytointiprosessi voi johtaa erilaisiin epäkohtiin.
13. Jenkeissä eli Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa tilanne on ylimmän tuomioistuimen jäsenten tunnettavuuden samoin kuin sen harjoittaman lainkäytön seurattavuuden suhteen ainakin median ja lakimieskunnan osalta toisenlainen kuin Suomessa. Tämä nähtiin jälleen viime viikolla, kun presidentti Barack Obama nimesi ehdokkaakseen USA:n korkeimman oikeuden eli Supreme Courtin uudeksi jäseneksi latinosyntyisen vetoomustuomioistuimen tuomarin Sonia Satomayorin. Nimitys vaatii vielä senaatin hyväksynnän. Tuomarin nimeämistä seurasi valtaisa julkisuus mediassa, ja esimerkiksi englanninkielisessä Wikipediassa Sotomayorin elämänvaiheista ja aikaisemmasta urasta on kirjoitettu jo 12 sivua ja melkein saman verran on kertynyt tekstiä nimitysmenettelystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)