844. KHO 2014:83. Vakuutuslääkäreiden nimet julkista tietoa

1. Vakuutusyhtiöt  ovat hävinneet kiistan vakuutuslääkärien eli vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreiden nimien julkisuudesta. Korkein hallinto-oikeus ratkaisi asian tänään antamallaan ennakkopäätöksellä (KHO 2014:83).  Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vakuutuslääkärien nimet ovat julkista tietoa, koska he käyttävät julkista valtaa osallistuessaan lakisääteisiä vakuutuksia koskevaan päätöksentekoon. 

KHO 2014:83

2. Monet ihmiset ovat jo kauan ihmetelleet, miksi vakuutusyhtiöt eivät halua kertoa päätöksentekoon osallistuvien vakuutuslääkäreiden nimiä. Nyt päätetty kiista alkoi, kun Vakuutusongelmaisten liitto, nykyisin Oikeutta vakuutetuille -yhdistys, pyysi vakuutusyhtiöiltä tietoja niiden lääkäreiden nimistä. Useat vakuutusyhtiöt kieltäytyivät antamasta tietoja. 

3. Vakuutusyhtiöt hävisivät kiistan jo Helsingin hallinto-oikeudessa, mutta valittivat sen päätöksestä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asiasta valittivat KHO:een Vakuutusyhtiö Tapiola, nykyisin LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva, Pohjola Vakuutus Oy ja A-vakuutus Oy.

4. KHO katsoi siis, että yksityiset vakuutusyhtiöt hoitavat julkista tehtävää ja käyttävät julkista valtaa tehdessään päätöksiä lakisääteisiä vakuutuksia koskevissa asioissa. Näiden päätösten tekoon osallistuu vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreitä. Näin ollen myös heitä koskee julkisuuslaki.

5.  Tiedon saaminen siitä, ketkä käyttävät julkista valtaa, kuuluu KHO:n mukaan julkisuuslain 1 §:n 1 momentissa ilmenevän julkisuusperiaatteen ydinalueeseen. Tämä tiedonsaantioikeus koskee paitsi henkilön osallistumista yksittäisen julkisen vallan käyttöä sisältävän päätöksen tekemiseen, myös hänen kuulumistaan julkista valtaa käyttävään organisaatioon päätöksentekoon osallistuvana. 

6. KHO:n mukaan vakuutuslääkärien nimet eivät ole salassa pidettävää tietoa sillä perustella, että lääkärit ovat työsuhteessa vakuutusyhtiöön tai antavat lausuntoja toimeksiantosuhteen perusteella. Vakuutuslääkäreiden henkilöllisyys ei ole KHO:n mukaan  myöskään liike- tai ammattisalaisuus eikä siinä ole kysymys myöskään heidän henkilökohtaisia olojaan koskevista salassa pidettävistä tiedoista.


7. Asiassa ei ollut enää KHO:ssa kysymys siitä, oliko tietopyynnön esittäjällä oikeus saada vakuutusyhtiön henkilörekisteriin sisältyneet tiedot asiantuntijalääkäreiden henkilöllisyydestä julkisuuslain 16 §:n 3 momentin mukaisilla tavoilla eli kopiona, tulosteena tai sähköisessä muodossa.

8. Hyvä päätös! Nyt on vihdoin saatu ratkaisu sinänsä selvässä asiassa. Lakisääteisiä vakuutuksia koskevissa asioissa vakuutusyhtiöiden päätöksentekoon osallistuvien asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkista tietoa, jonka vakuutusyhtiö on velvollinen pyynnöstä ilmoittamaan. Vakuutusyhtiöiden tulisi em. vakuutuspäätöksissään ilmoittaa jo omasta aloitteestaan päätösten tekemiseen osallistuneiden asiantuntijalääkäreiden nimet.

728. KHO 2013:90: Kreikan vakuussopimus julkinen

Sovitaan ettei sovitakaan..mutta ollaan ikään kuin sovittaisiin...siis järjestellään vain...

1. Euromaat sopivat lokakuussa 2011 Kreikan lainaohjelman vakuusjärjestelyä koskevista periaatteista. Sen yhteydessä valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja Suomi halusivat vakuudet Kreikan tukilainoista, missä tarkoituksessa Urpilainen ja hänen kreikalainen kollegansa Evangelos Venizelos allekirjoittivat 20.2.2012 maiden välisen vakuussopimuksen. Kreikka sitoutui mainitulla asiakirjalla panemaan euromaiden päätöksen täytäntöön. Vakuussopimukseen liittyi viisi Suomen sekä kreikkalaisten pankkien ja kansainvälisen investointipankin välistä sopimusta.

2. Urpilanen ja demarit hehkuttivat mainittua "vakuussopimusta" täysin estottomasti käänteentekeväksi uutuudeksi, ja juuri vakuuksien vaatiminen ja saaminen Kreikalta oli peruste, jolla Suomi saatiin osallistumaan yhdessä muiden euromaiden kanssa Kreikan lainaohjelmaan. Muut euromaat eivät vakuuksia Kreikalta vaatineet.  Urpilainen ratsasti vakuuksilla ja mainitulla sopimuksella monta kuukautta ja "Suomen Kreikalta saamat vakuudet" Urpilaisuus asiassa osoittama peräänantamattomuus oli merkittävä tekijä, joka pelasti demarit viime syksyn  kunnallisvaaleissa ennätysmäisen suurelta rökäletappiolta.

3. Vakuussopimuksessa oli Kreikan vaatimuksesta maininta, että se on pidettävä salassa. Myös pankkien kanssa tehdyt sopimukset salattiin. Valtiovarainministeriö kieltäytyi useista tietopyynnöistä huolimatta antamasta kaikkia vakuussopimukseen liittyviä asiakirjoja vetoamalla sopimusten ehtoihin sekä julkisuuslain liikesalaisuuksia ja ulkosuhteita koskeviin salassapitopykäliin. Asiakirjoja pyysivät useat toimittajat, kaksi kansanedustajaa ja yksi tutkija. Valtiovarainministeriö antoi  27.4.2012 kirjallisen päätöksen, jolla mainitut tietopyynnöt hylätiin. Tästä päätöksestä tehtiin KHO:een toistakymmentä valitusta. 

4. KHO antoi eilen 14.5. kaikkiaan 12 ratkaisua vakuussopimukseen liittyvien asiakirjojen julkisuudesta. Näistä päätöksistä yksi eli kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lernerin (persut) tekemää valitusta koskeva päätös on julkaistu ennakkopäätöksenä eli ns. vuosikirjaratkaisuna (KHO 2013:90). 

5. Miksi juuri mainittua valitusta koskeva päätös on julkaistu? Oletettavasti siksi, että Ruohonen-Lernerin valitus on hyvin perusteltu ja siitä käyvät ilmi asiakirjojen julkisuutta puoltavat näkökohdat. Ruohonen-Lerner on itsekin "melkein juristi" eli koulutukseltaan varanotaari. Luulen kuitenkin, että Pirkko on saanut valitusta tehdessään kattavaa asiantuntija-apua persujen eduskuntaryhmän siihteerinä toimivalta emeritusprofessori Erkki Havansilta - innokas persupoliitikko hänkin.

6. KHO:n päätösten mukaan valtiovarainministeriöllä on lakiin perustuva oikeus pitää salassa vain Suomen sopimuskumppaneina olevien pankkien tunnistetiedot. Ministeriöllä on velvollisuus antaa tieto sopimusasiakirjojen muusta sisällöstä. KHO:n päätös on, aivan tavanomaiseen tapaan, aika puuduttava lukukokemus, mikä johtuu valituksen ja siihen annettun VVM:n vastauksen perusteellisesta selostamisesta sekä siitä, että ratkaisunsa alkuosassa KHO  kirjoittaa auki suuren määrän kuivia lakipykäliä ja lähes yhtä rutikuivaa lainvalmisteluaineistoa. Tämän takia päätös kokonaisuudessaan on venähtänyt 22 sivun mittaiseksi, mutta siitä KHO:n omaa kannanottoa on ainoastaan noin 5-6 sivua.

7. Toki itse asiakin KHO:n päätöksestä selviää, jos päätöstä jaksaa tarpeeksi pitkälle lukea. Päätös oli odotetunlainen. KHO:n mukaan vakuussopimukseen kirjattu ehto pitää tiedot yleisöltä salassa ei ole julkisuuslakiin perustuva syy olla antamatta pyydettyä asiakirjaa. Vakuussopimukseen ja siihen liittyviin sopimuksiin sovelletaan Suomen julkisuuslakia, eikä se anna perusteita salata asiakirjoja. Pankkien nimet ja muut tunnistetiedot voidaan KHO:n mukaan kuitenkin pitää salassa. Yhdessä sopimusten sisällön kanssa ne voisivat paljastaa pankkien liikesalaisuuksia. KHO:n päätöksessä painotetaan perustuslakiin kirjattua julkisuusperiaatetta ja sen mahdollisimman laajaa toteutumista. Sopimukset voitiin julkistaa tunnistetiedot peittämällä. Periaatteelliselta kannalta KHO:n ratkaisu on merkittävä, sillä se korostaa julkisen hallinnon läpinäkyvyttä, joka vuoksi myös liikesalaisuudet joutuvat tiettyyn rajaan asti väistymään.

8. Nyt kun mainitut asiakirjat on julkaistu, meillä ihmetellään ja voivotellaan suureen ääneen, sillä paljon puhuttu "vakuussopimus" ei olekaan mikään todellinen vakuussopimus eikä Jutta Urpilaisen suuren kohun saattelemana allekirjoittamasta asiakirjasta ei löydy edes vakuutta tarkoittavaa englanninkielistä sanaa. Valtiovarainministeriön virkamiehet myöntävät asian, samoin ministeri Urpilainen. Urpilainen ja hänen kreikkalainen kollegansa olivat allekirjoittaneet yllä mainitussa kuvassa vain Kreikan pojan Jutalle lähettämän kirjeen, joka ei ole vakuussopimus eikä yleensäkään juridinen asiakirja, vaan jonkinlainen poliittinen sitoumus. Kirjeen allekirjoituksen tarkoituksena oli kuulemma vain "tehdä tiettäväksi", että kyllä Kreikka hoitaa sitoumuksensa - siten kuin on sovittu! Hienotunteisuussyistä,  kulttuurieroista tms. käsittämättömistä syistä johtuen paperiin ei kuitenkaan otettu nimenomaista mainintaa Kreikan tai sen pankkien Suomelle antamista lainavakuuksista. Vakuuksia ei kuulemma mainita myöskään Suomen ja mainittujen kreikkalaisten pankkien välillä allekirjoitetuissa sopimuksissa. Pääasia on, että pankeilta tulee riihikuivaa rahaa VVM:n tilille, oliko se nyt 880 miljoonaa euroa tai jotain, jotka sijoitetaan kolmen A:n papereihin.

9. Selvää on, että varsinkin opposition kansanedustajat - joukossa myös kokoomuksen Pertti Salolainen - haluavat lyödä rumpua asialla ja valaa epäluottamusta hallituksen toimia kohtaan. Ikään kuin tällä ihmettelyllä ja voivottelulla olisi jotain käytännön merkitystä asiassa. KIrjoitettu mikä kirjoitettu ja sovittu mikä sovittu - tai mistä ei sovittu!

10. Timo Soini ja Pertti Salolainen kertoivat tänään radion Ykkösaamussa  pitävänsä pöyristyttävänä sitä, ettei vakuussopimuksessa mainita sanaa "vakuudet" ollenkaan. Näin siitä huolimatta, että kaikilla kansanedustajilla oli tilaisuus ennen Kreikan lainaohjelman hyväksymistä eduskunnassa käydä tutustumassa nyt julkitulleisiin sopimuksiin ja "järjestelyasiakirjoihin". Eivätkö Soini ja Salolainen olleet käyttäneet sanottua tilaisuutta hyväkseen, vai mistä heidän tietämättömyytensä ja ihmettelynsä oikein johtuu?

11. Timo Soini: "Sitä sai mennä katsomaan, mutta siitä ei saanut ottaa kopioita, eikä tehdä muistiinpanoja. Kaikki tapahtui vielä virkamiehen silmän alla. Että tällaisessa avoimuudessa me EU-suomessa eletään". Voi pyhä yksinkertaisuus! Vai virkamiehen valvova silmä muka esti Timoa perehtymästä asiakirjaan edes sikäli, että hän olisi huomannut, että asiakirjassa ei puhuta mitään paljon kohutuista vakuuksista!  Kyllä ei ole lainkaan uskottava selitys. Asia taitaa olla niin, että Soini on vain hieman ikään kuin näön vuoksi selaillut asiakirjaa ymmärtämättä etsiä siitä olennaisia kohtia.

12. Pertti Salolainen puolestaan myönsi, ettei hän käynyt aikanaan katsomassa sopimusta lainkaan, koska luotti hallituksen sanaan vakuuksista. Silti Salolaisella on otsaa politikoida asiassa suureen ääneen ja vaatia, että "nyt asiassa on puhuttava viimein totta"!

13. Juristi Kimmo Sasi (kok) kertoo käyneensä tutustumassa Urpilaisen allekirjoittamaan asiakirjaan. Sasin mukaan totuus on kuitenkin se, "ettei siitä saa kukaan selvää" (I-S 15.5.). Niinpä, muistakamme millaista hämmennystä hallituksen kehysriihessä "sopima" osinkoverouudistus aiheutti noin kuukausi sitten. Jolleivät edes hallituksen avainministerit ymmärtäneet, minkäsisältöisen osinkoveropäätöksen he todellisuudessa tekivät, vaikka päätös oli kirjoitettu selvällä suomen kielellä, niin miten kansanedustajaparat  sitten olisivat voineet ymmärtää jotain vakuusjärjestelyä koskevasta englanninkielisestä lakitekstistä?

270. KOHO=SUPO; KHO:n Tiitisen-listan päätöksen perustelut ontuvat

1. Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi tänään päätöksen Tiitisen-listana tunnetun asiakirjan julkistamisesta (KHO 2010:31). KHO (hallintoneuvokset Esa Aalto, Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen ja Alice Guimares-Purokoski) kumosi Helsingin hallinto-oikeuden 24.6.2008 antaman päätöksen, jonka mukaan Supon on luovutettava Tiitisen lista sitä pyytäneelle toimittaja Susanna Reinbothille. Lista pysyy siis edelleen Supon kassakaapissa.

KHO:n päätös

2. Supo sai listan keväällä 1990 Länsi-Saksan turvallisuuspalvelulta (BND). Asiakirja sisältää lyhyen johdanto-osan sekä luettelon 18 suomalaisesta henkilöstä, joiden BND epäili koostuneen DDR:n Stasin kontakteista Helsingissä. Vuonna 1990 presidentti Mauno Koivisto päätti Supon silloisen päällikön Seppo Tiitisen esityksestä, ettei lista anna aihetta lisätutkimuksiin, minkä jälkeen lista arkistoitiin Supon kassakaappiin. Kun Supo ei aloittanut esitutkintaa, ei listalla olevia henkilöitä vastaan ei ole virallisen kannan mukaan olemassa näyttöä eikä heitä ole ollut syytä epäilty vakoilusta. Sen sijaan ns. Rosenholz-aineistossa saattaa olla kyse vakoojiksi värvätyistä ihmisistä.

3. Helsingin hallinto-oikeuden 2008 antaman päätöksen mukaan tiedon antaminen listasta ei vaaranna valtion turvallisuutta, koska sen luovuttanut maa (Saksa) ei nimenomaisesti ollut kieltänyt julkaisemista sitä eikä julkaiseminen ajan kulumisen vuoksi - 20 vuoden jälkeen - enää voinut vahingoittaa Supon kansainvälisiä toimintaedellytyksiä.

4. KHO sen sijaan "piti selvitettynä" - yksinomaan Supon edustajien lausuntojen perusteella - että "mainitun tiedonvaihdon on toiminnan erityisluonteen vuoksi ollut tarkoitus olla luottamuksellista." KHO:n mukaan "ei ole poissuljettua, ettei asiakirjalla voisi olla edlleen merkitystä Supon toiminnalle." KHO:n mukaan salassapitoon riittää, että lista on "osana tiedotuspalveluiden välistä luottamuksellista tietojenvaihtoa" ja "ettei ole ilmeistä, ettei tiedon antaminen asiakirjasta suojelupoliisille tiedustelutietoja."

5. KHO:n päätöstä on jo ehditty arvostella siitä, että KHO meni perusteluissaan täysin Supon selän taakse. Tältähän tuo kyllä vahvasti haiskahtaa, sillä eihän KHO:lla ole perustelujensakaan muuta asiasta muuta "näyttöä" kuin Supon edustajien lausumat. KHO:n käyttämät, osin lakiin perustuvat ilmaisut "ei ole ilmeistä, että tiedon antaminen asiakirjasta ei vaaranna valtion turvallisuutta" ja "ei ole poissuljettua, ettei asiakirjalla voi olla merkitystä suojelupoliisin toiminnalle," ovat hyvin tulkinnanvaraisia ilmaisuja.

6. KHO:n ei olisi pitänyt tyytyä tällaiseen lain sanamuodoilla kikkailevaan perustelutapaan, vaan sen olisi tullut ottaa punninnassa huomioon myös reaalisia argumentteja, muun muassa juuri ajan kuluminen ja olosuhteiden muuttuminen. Ilmaisu "ei ole ilmeistä, ettei tiedon antaminen asiakirjasta vaaranna valtion turvallisuutta" sisältää suomeksi käännettynä ajatuksen, jonka mukaan listan julkistaminen voi vaarantaa jotenkin valtion turvallisuutta. Ei ole kuitenkaan konkreettista näyttä siitä, että listan julkistaminen voisi vaarantaa Supon kansainvälisiä toimintaedellytyksiä. Tästä on vain asian osallisen eli Supon sana.

7. KHO:n päätöksen perustelut ovat jokseenkin yksipuoliset. Perusteluista näyttäisi puuttuvan lähes kokonaan pro et contra -tyyppinen pohdinta. Perusteluissa olisi tullut toki ottaa esiin myös listan julkistamista puoltavia näkökohtia ja punnita niitä listan salaamisen puolesta puhuvia näkökohtia vastaan. Tätä ei kuitenkaan tehty, vaan julkistamista puoltavat seikat on ohitettu perusteluissa. Ei siis mikään ihme, että ratkaisussa on päädytty siihen, että lista pysyy Supon kassakaapissa.

8. Kun KHO päätyi siihen, että listan julkistaminen saattoi vaarantaa valtion turvallisuutta, sen ei tarvinnut ottaa kantaa toiseen Supon väittämään salassapitoperusteeseen eli siihen, että listan julkistaminen saattaisi vaarantaa listalla olevien ihmisten oikeusturvaa.

9. Kun KHO:n päätöksen perustelut listan valtion turvallisuutta vaarantavasta merkityksestä eivät vakuuta, on aika yleisesti arveltu, että todellinen syy pitää lista salassa olisikin se, että listalla on tunnettujen poliitikkojen nimiä. Kun listan kärkeä - Top kymppiä - on julkisuudessa arvuuteltu, on kärkipäässä lähes aina keikkunut nimi Kalevi Sorsa. Muistamme, että Tarja Halonen oli juuri Kalevi Sorsan "löytö" politiikkaan ja DDR:n tunnustamiskomitean jäseneksi. Kalevi Sorsa otti Halosen erityisavustajakseen ja sitä kautta Halonen eteni eduskuntaan ja ministeriksi. On myös arveltu, että Tarja Halosen omakin nimi saattaisi löytyä listalta.

10. Jos listalla oleviin olisi yhdistettävissä vain jonkinlaista vihjetietoa, eikä "listalaisia" olisi syytä epäillä vakoilusta tai maanpetoksesta, niin miksi ihmeessä lista on välttämättä pidettävä salassa vielä 20 vuoden jälkeen sen saamisesta muka siksi, että valtion turvallisuus muuten vaarantuisi? Vai olisiko sittenkin syytä epäillä vakoilua? Kenpä tietäis sen.

11. KHO päätti nyt jo toisen kerran pitää listan salassa Supon kassakaapissa. Edellisen kerran KHO päätti samasta asiasta vuonna 2003 (KHO 2003:77). Silloin KHO:n päätöksen tehneen jaoston puheenjohtajana toimi itse presidentti Pekka Hallberg, tämä "egyptiläisten isoäitien isoäitien ystävät" -yhdistyksen puuhamies (jahtivouti) yhdessä Mikko Paateron, Martti Koskenniemen ja Tarja Halosen kanssa. Pekka Hallberg on tunnetusti verkostunut hyvin - ylimmän hallintotuomioistuimen päällikkötuomariksi ällistyttävän hyvin - valtakunnan huippupoliitikkojen ja -virkamiesten kanssa. Tähän verkostoon kuuluu itseoikeutettuna Tarja Halonen.

12. Minulle ei näin ollen ollut mikään yllätys, että KHO päätyi tänään Tiitisen listan salassapidon osalta täysin samaan lopputulokseen kuin vuonna 2003 presidentti Hallbergin puheenjohdolla asiasta päättäessään. Voisinkin suositella, että kun seuraavan kerran joku toimittaja vaatii Tiitisen listan julkistamista, tämä tehtäisiin vasta sitten, kun sekä Tarja Halonen että Pekka Hallberg ovat jättäneet presidentilliset tehtävänsä valtakunnan palveluksessa.

13. Supon päällikkö Ilkka Salmi (kok) yritti olla tänään KHO:n päätöksen jälkeen ovela. Hän nimittäin toi esiin - ehkäpä nimittäjänsä eli Anne Holmlundin toivomuksesta - että Supo pohtii Stasi-aineiston julkistamista tutkijoiden käyttöön. Käsitykseni mukaan sanottu aineisto voidaan luovuttaa "puolueettomien ja riippumattomien" tutkijoiden käyttöön muutoinkin jo vuonna 2015. Mutta jos KHO:n päätös pysyy jatkossakin, Tiitisen lista tulee julkiseksi vasta vuonna 2050.