1146. Alex Stubb korvaa Jyrki Kataisen

1. EU -komission varapuheenjohtaja, entinen pääministeri Jyrki Katainen jysäytti tällä viikolla melkoisen uutispommin. Hän nimittäin ilmoitti jättävänsä politiikan nykyisen kautensa jälkeen.  Hän ei siis aio asettua ehdolle komission seuraavaksi puheenjohtajaksi, tai olla käytettävissä toista kautta Suomen komissaarina.

2. Katainen perusteli ilmoitustaan sillä, että hän on 46 vuotta vanha ja ollut koko aikusiikänsä mukana politiikassa. Katainen sanoo, että hän voisi vielä tehdä  "yhtä ja toista". Hän kertoi katsovansa jatkossa jotain muutta kuin politiikkaa.

3. Kataista oli veikkailtu mahdolliseksi Euroopan kansanpuolueen eli EPP:n kärkiehdokkaaksi, ja sitä kautta seuraavan komission puheenjohtajaksi Carl-Claude Junckerin jälkeen. Hän kertoi harkinneensa ehdokkuutta vakavasti ja tunnustelleensa kannatusta EPP:n sisällä.

4. Perhesyyt ja halu työskennellä politiikan ulkopuolella saivat Kataisen kuitenkin luopumaan ajatuksesta. Komission puheenjohtajuus, mikäli hän olisi sinne asti päässyt, on iso muutos, ja sillä on iso vaikutus myös perhe-elämään, Katainen kertoi. Kotipesä tulee olemaan jatkossa on Suomessa, Katainen sanoo.

5. Varapuheenjohtajan päätökseen vaikutti myös se, että hänen vaimonsa Mervi Katainen on kiinnostunut ryhtymään kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi Uudeltamaalta.

6. Kataisen päätös nostaa luonnollisesti  Alexander Stubbin osakkeita kokoomuksen komissaariehdokkaaksi. Puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo on jo ehtinyt todeta, että kokoomuksen tulisi asettaa suomalainen ehdokas EPP:n kärkiehdokasvaaliin ja että hän on jo keskustellut nimenomaan Stubbin kanssa asiasta.

7. Kokoomus isännöi EPP:n puoluekokousta Helsingissä ensi marraskuussa. Katainen ei ota kantaa kokoomuksen ratkaisuihin, mutta sanoo, että Stubb täyttäisi kaikki komission puheenjohtajalta vaadittavat ominaisuudet. Hän ilmoitti "totta kai ilman muuta" tukevansa Stubbin valintaa. 

8. Jyrki Katainen toimi kansanedustajana 15 vuotta ja oli sinä aikana neljä vuotta valtiovarainministerinä neljä. Pääministerinä hän toimi vuosina 2011–2014, kunnes lähti yllättäen kesken vaalikauden komissaariksi, jolloin Stubb tuli hänen tilalleen kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi.

9. Alexander Stubb ehti keväällä 2014 jo henkisesti valmistautua siirtymään komissaariksi Brysseliin, mutta Katainen ylätti ja veti tavallaan maton Stubin alta ryhtyessään itse komissaariksi.Vuonna 2017 ilmestyneessä kirjassaa Alex Stubb kertoo olleensa varma siitä, että juuri hänestä tulisi Olli Rehnin jälkeen Suomen seuraava komissaari.

10. Komission varapuheenjohtajana Jyrki Katainen on vastannut työllisyydestä, kasvusta ja investoinneista. Hän sanoo jatkavansa tehtävässään komission kauden loppuun, joka päättyy ensi vuden lopussa. Katainen sanoo itse, ettei hän ole vielä päättänyt, millaista työtä ryhtyy jatkossa tekemään. 

11. Mutta ei ehtinyt kulua kuin kaksi päivää, kun mediassa jo tiedettiin, mitä Jyrki Katainen aikoo Suomessa ryhtyä tekemään. Hänet tullaan todennäköisesti valitsemaan Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston uudeksi pomoksi, jonka nimikeenä on vaatimattomasti yliasiamies. Tehtävää nykyisin hoitava Mikko Kosonen jää sopivasti eläkkeelle juuri vuoden 2019 lopussa. Katainen olisi toinen entinen pääministeri sanotussa hommassa, sillä pääministerinä 90-luvulla toiminut Esko Aho oli Sitran yliasiamiehenä 2004-2008. 

12. No, ehkäpä tuo on Kataiselle sopiva työ, sillä olisi aika vaikea kuvitella hänet esimerkiksi Nokian tai Koneen taikka Valion tai Ponssen pää- tai toimitusjohtajaksi.

13. Alexander Stubbin valinta EU-komission puheenjohtajaksi tai edes tavalliseksi rivikomissaariksi ei toki ole itsestään selvä asia. Marraskuussa europarlamentin suurin ryhmä EPP, johon kokoomuksen mepitkin kuuluvat, valitsee Helsingin kokouksessaan kärkiehdokkaansa (Spitzenkandidaten), joka todennäköisesti komission puheenjohtajaksi, jos EPP:stä tulee myös toukokuun 2019 EU-vaalien suurin ryhmä. Stubbilla olisi kokemuksensa ja pätevyytensä perusteella hyvät mahdollisuudet tulla valituksi kärkiehdokkaaksi; selvää on, että Stubb on ehdokkaana vuoden 2019 EU-vaaleissa.

14. Toisaalta myös ensi vuoden edusuntavaalien tulos vaikuttaa siihen, kuka Suomesta valitaan komissaariksi Jyrki Kataisen jälkeen. Kerrotaan, että kokoomus ja SDP olisivat jo sopineet siitä, että vaalien voittajapuolue, jonka puheenjohtajasta tulee seuraavan hallituksen pääministeri, valitsee seuraavan komissaarin. Vaikka Stubb on tehtävään ylivoimaisesti paras ehdokas, saattaa hyvinkin käydä niin, että hänet jätetään taas rannalle, jos SDP voittaa vaalit ja pääministeriksi tulee Antti Rinne.  Rinne ja Stubb eivät ole, kuten yleisesti on tiedossa, lainkaan hyvissä väleissä keskenään; tämä ilmeni  jo 2014-2015, jolloin miehet istuivat samassa hallituksessa. Änkyrä Rinne saattaa haluta seuraavaksi komissaariksi naisen, jolloin komissioon lähetetään ilmeisesti Jutta Urpilainen (sdp). En kuitenkaan usko, että demarit voittasivat ensi vuoden eduskuntavaalit Antti Rinteen johdolla.TV:n vaalitenteisssä taas kerran huomataan, ettei Rinteestä tulisi hyvää pääministeriä.

15. Olisi kuitenkin suoraan sanoottuna hölmöä, jos Suomi ei valitsisi komissaariksi Alex Stubbia, joka on tehtävään ylivoimaisesti pätevin ja kyvykkäin ehdokas. Jutta Urpilaisen parasta ennen -päivä meni jo, eikä hän tunne EU:ta ja sen asioita riittävän hyvin hyvin. Stubb sen sijaan on entinen pääministeri, ulkoministeri, valtiovarainministeri,  ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri ja hän on toiminut EU:ssa myös virkamiehenä ja väitellyt Britanniassa tohtoriksi Euroopan integraatiosta. Hän on monien vaalien ääniharava ja hän on opettanut EU:ta ulkomaisissa yliopistoissa ja hänen kielitaitonsa ja kansainvälinen verkostonsa on tunnetusti laaja. Stubbin liikunta- ja urheiluharrastukset ovat myös kaikkien tiedossa - viimeksi eilen Stubb osallistui Lahdessa järjestettyyn triathlonin puolimatkojen Ironman -kilpailuun.

16. Toki Alex Stubbia toki kahdehditaan ja monet  katsovat häntä eri syistä karsaasti; heihin lukeutuu myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka ei yhtään pidä Stubbin avoimesta, keskustelevasta ja rennosta tyylistä. Viime eduskuntavaalien jälkeen presidentti Niinistö lienee ratkaisevasti vaikuttanut sihen, että Timo Soini valitsi itselleen ulkoministerin salkun, vaikka olisi voinut ryhtyä valtionvarainministeriksi. Niinistö ei halunnut, että ulkoministeriksi olisi tullut Stubb. Myöhemmin Niinistön suosikki Petteri Orpo haastoi, presidentin kanssa ensin asiasta keskusteltuaan, Stubbin kokoomuksen puheenjohtajavaalissa ja voitti.

17. Vuonna 2024 ovat seuraavat presidentinvaalit. Kokoomuksen ehdokkuudesta kamppailevat luultavasti Jyrki Katainen, Jan Vapaavuori, Petteri Orpo ja Alex Stubb. Stubb olisi oiva valinta seuraavaksi presidentiksi, sillä silloin Suomi saisi todella kansainvälisen ja myös laajaa ulkomaista suosiota ja arvostusta nauttivan presidentin.

836. Ketkä Suomesta EU-parlamenttiin?

1. EU-parlamenttivaalit järjestetään Suomessa 25.5. eli  kuukauden kuluttua. Parlamentitin valitaan 28 jäsenmaasta yhteensä 751 edustajaa, Suomesta 13, kuten ennenkin. Parlamentin kausi kestää viisi vuotta, se alkaa 1.7.

2. Nykyiset mepit ovat jo pakanneet kapsäkkinsä Brysselissä ja Strassbourgissa. Lähes kaikki nykyiset mepit ovat ehdolla myös uusissa vaaleissa. Yhtä innokkaasti, ellei vielä innokkaammin kuin viisi vuotta sitten. Mutta uudistuuko Suomen mepistö näissä vaaleissa ja ketkä eri puolueiden ehdokkaista ovat vahvoilla?

3.  Nykyisin eri puolueila on meppejä seuraavasti:  kokoomus kolme (Eija-Riitta Korhola,  Sirpa Pietikäinen ja Petri iSarvamaa), keskusta kolme (Anneli Jäätteenmäki,  Riikka Pakarinen ja Hannu Takkula), sdp:llä kaksi (Liisa Jaakonsaari ja Mitro Repo),  vihreillä kaksi (Tarja Cronberg ja Satu Hassi) sekä perussuomalaisilla, kristillisdemokraateilla (kd) ja rkp:llä kukin yksi (Sampo Terho, Sari Essayh ja NIls Torvalds). Uudelle kaudelle eivät pyri enää Satu Hassi ja Riikka Pakarinen.

4. Yllä mainituista Cronberg, Terho ja Torvalds eivät ole istuneet koko viisivuotiskautta. Cronberg tuli Kataisen hallituksen ministeriksi v. 2011 nimitetyn Heidi Hautalan, Terho Suomen politiikkaan palanneen Timo Soinin ja Torvalds puolustusministeriksi ruvenneen Carl Hagmanin tilalle.

5. Kokoomus on ollut EU-vaaleissa ennenkin menestynyt puolue, joten voidaan arvioida, että se säilyttää helposti nykyiset kolme paikkaansa, mutta luultavasti  kokoomuksen paikkaluku nousee neljään. Keskusta ei tee samaa temppua, vaan sillä on vaikeuksia säilyttää nykyiset kolme paikkaansa. Demarit saavat edelleen tyytyä kahteen EU-parlamentaarikkoon. Perussuomalaiset nostaa paikkalukunsa ainakin kahteen ellei peräti kolmeen, vm. tapauksessa keskustan paikkaluku putoaa kahteen. Kristilliset, jotka saivat viime kerralla viisi vuotta sitten yhden paikan perussuomalaisten kanssa tekemänsä vaaliliiton ansiosta, menettävät nyt ainokaisen paikkansa. Vihreillä voi olla vaikea sadaa parlamenttiin kahta paikkaa. Rkp:n yksi paikka on nyt erittäin tiukassa, sillä ehdokaaksi haalittu Jörn Donner (81) ei enää innostane nuoria äänestäjiä. Möyskin vasemmistoliitto voi tälläkin kertaa jäädä ilman meppiä.

6. Puolueiden välinen paikkajako lienee siis seuraavanlainen: kokoomus 4, keskusta 3, sdp 2, perussuomalaiset 2, vihreät  1 ja vasemmistoliitto 1. Puolueensa ykkösehdokkaan Alexander Stubbin ansiosta kokoomuksen paikkaluku noussee siis yhdellä.

7. Suomalaisten meppien nimilista uudistuu lähes kokonaan. Nykyisistä mepeistä eivät enää tule valituiksi  Mitro Repo (varma tapaus), Tarja Cronberg (vielä varmempi putoaja), Sari Essayh, Satu Hassi (ei ole ehdollakaan), Eija-Riitta Korhola (varma putoaja), Riikka Pakarinen (ei ehdolla),  Petri Sarvamaa (varma tapaus), Hannu Takkula (kiikun kaakun) ja Nils Torvalds (erittäin varma putoaja). Myös Liisa Jaakonsaarta uhkaa putoaminen eivätkä Anneli Jäätteenmäki, Sirpa Pietikäinen tai Sampo Terhokaan voi olla varmoja läpimenostaan.  

8. Nykyisistä ehdolle asettuneista mepeistä kukaan ei siis voi olla varma läpimenostaan. Katsotaanpa sitten hieman puoluettain, ketkä ehdokkaista voisivat tulla valituiksi EU-parlamenttiin.

9. Kokoomuksesta varma läpimenijä on Alexander Stubb, josta on helppo ennustaa vaalien suomalaista äänikunkkua. Eija-Riitta Korhola joutuu luovuttamaan paikkansa Henna Virkkuselle. Myös kansanedustaja Anne-Mari Virolainen - hänen aviomiehensä on muuten Vuoksenrannan Virolaisia - on vahvoilla ja voi ohittaa äänimäärässä jopa Sirpa Pietikäisen. Kokoomuksen miesehdokkaat ovat Stubbia lukuun ottamatta hieman värittömiä. Sirpa Pietikäinen voi ottaa puolueen neljännen paikan, miehistä valituksi voi tulla esimerkiksi Jari Andersson. Petri Sarvamaa jäänee siis valitsematta.

10. Keskustan ehdokkaista vahvimmilta lienevät Anneli Jäätteenmäki, Antti Kaikkkonen, Elsi Katainen,  Mikael Pentikäinen,Olli Rehn, Hannu Takala, Mirja Vehkaperä ja Paavo Väyrynen. Ketkä olisivat ne kolme (tai kaksi), jotka valitaan? Kaikkosella ja Pentikäisellä ei ensinnäkään ole mahdollisuuksia tulla valituksi, tuskin myöskään Vehkaperällä. Parhaiten menestyjät loytynevät nelikosta Väyrynen, Jäätteenmäki, Rehn ja Takkula. En ole Olli Rehnin kannattajia, vaikka hänellä onkin mahdollisuuksia tulla valituksi. Jäätteenmäen valintaa uhannee lähinnä Elsi Katainen. Veikkaan että "Kuningas" Väyrynen ei tule valituksi, joten hän voi alkaa keskittyä suoraan ensi vuoden eduskuntavaaleihin.

11. Demareista Mitro Repo jäänee siis valitsematta eikä Liisa Jaakonsaarenkaan läpimeneo ole lainkaan varma asia. Mia-Petra Kumpula-Natri lyönee Jaakonsaaren ja tullee valituksi. Olisiko Mikael Jungner toinen demareiden läpimenijöistä, ei oikein siltä vaikuta. Timo Harakkakaan tuskin tulee kysymykseen. Lyökö Kimmo Kiljunen Johannes Koskisen ja Ilkka Kantolan? Riitta Myller pyrkii tauon jälkeen taas EU-parlamentiin, nyt jo kait kolmannelle kaudelle, mutta ei enää tule valituksi. Sanoisin, että Kumpula-Natrin seuraksi Brysseliin lähtee Ilkka Kantola - onhan ex-piispalla toki kannattajakuntaa puoluejäsenten ulkopuolellakin.

12. Perussuomalaisilla on vahva ehdokasjoukko, mutta Timo Soinin poissaolo merkinnee sitä, että persut saavat Brysseliin vain kaksi edustajaa. Jussi hHalla-ahon valinta vaikuttaa varmalta, mutta kuka on ps:n toinen läpimnijä? Se ei ole Juho Eerola, Erkki Havansi, Toimi Kankaanniemi, Pirkko Ruohonen-Lerner, Juha Väätäinen, Pirkko Mattila,  Anne Louhelainen tai Maria Lohelakaan. Veikkaisin, että Halla-ahon lisäksi perussuomalaisista EU-parlamenttiin valitaan toiselle kaudelleen Sampo Terho.

13. Kristillisdemokraattinen puolue jäänee nyt ilman edustajaa, koska yhdenkin ehdokkaan läpimenoon tarvitaan noin kuuden prosentin äänisaalis. Tähän eivät riitä Päivi Räsäselle annettavat äänet, joten Sari Essayh ei uusi meppipaikkaansa, vaan hän joutuu tähtäämään ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Ruotsalaiset (rkp) on myös vaaleissa kiikun kaakun, sillä puheenjohtaja ja ex-.meppi Carl Haglund ei ole tällä kerralla ehdokkaana eikä Jörn Donnerilla ole mahdollisuuksia. Se, että ahvenanmaalaiset keskittävät äänensä yhdelle ainoalle saarivaltakunnasta ehdolla olevalle ehdokkaalle, ei riitä rkp:n ehdokkaan valintaan. Vihreät menettää toisen paikkansa ja valituksi tulee ainoastaan Heidi Hautala. Vasemmistoliitosta valituksi voi tulla Merja Kyllönen.

513. Heikko liha tuli arvosanaksi

Joulu on, paitsi muuta, mistä nyt ei ole kysymys, välitodistusten aikaa...

Ja tapahtui niinä päivinä, José Manuel Barroson ollessa EU:n käskynhaltijana ja Olli Rehnin (Mikkelin Palloilijat) hänen oikeana kätenään, että Helsingistä kävi käsky, että koko suomalainen meppijoukko oli arvioinnin alle pantava.

Niin lähtivät myös A-studion toimittajat alas Brysseliin, jossa meppien tekoset oli määrä arvostelun kohteeksi saattaa. Vaakakuppiin piti pantaman kunkin mepin sosiaaliset taidot, substanssi, aktiivisuus ja vaikutusvalta.

Mitro Revon, tuttavallisemmin Isä-Mitro, kohdalla arvostelussa pääsi kutenkin sattumaan pieni fiba. Hänenkin todistukseensa toki merkittiin koulunumeroita, mutta hänen tekosiaan koskevat kysymykset poikkesivat - jostakin syystä - muille mepeille esitetyistä.

Tämän johdosta Mitro-pojan todistuksesta tuli tämännäköinen:

Huohotukset 6,8

Viettelytaidot 5,1

Puristusvoima

(reidestä) 5,7

Tod. iskuyritykset 3,7

Keskiarvo 5,3

(Siirretään suoraan kevätistuntokaudelle)

Vaikka Mitron joulutokari ei nyt niin kovin kummoiselta näytäkään, niin kaikkia Mitron äänestäjiä lohduttanee tietoisuus siitä, että meppien toimikautta on jäljellä vielä nelisen vuotta. Uskomme, että Mitro parantaa suorituksiaan huomattavasti nykytasosta!

Mitro jakanee Oscar Wilden mietelauseen: "Voin vastustaa mitä tahansa paitsi kiusauksia."

107. Vähemmän EU:ta, enemmän Soinia

          Maisterisjätkällä on syytä myhäilyyn,

          mutta onko myös suomalaisilla, muillakin kuin persuilla...

EU-vaalien tulokset ovat sitten tiedossa, joten katsotaanpa hieman, miten vaaliveikkaukseni 4.6.-09/105 oikein onnistui.

Suomesta EU-parlamenttiin valittujen 13 mepin osalta ennustukseni osui aika hyvin kohdalleen, sillä nimilistassani oli 11 valituiksi tulleiden ehdokkaiden nimet. Tulos 11 oikein 13:sta mahdollisesta on minusta aika hyvä tulos politiikan harrastelijaseuraajalle. Ne kaksi, joita en osannut arvata, olivat Riikka Manner (keskusta) ja Carl Haglundun (rkp). Riikka Mannerin tilalle ennustin sdp:n Petra Paasilinnaa ja Carl Haglundin sijaan kokoomuksen Risto E.J. Penttilää. Valituksi tullut Haglund sai vain hieman yli 16 000 ääntä ja tuli ehdokkaiden henkilökohtaisessa paremmuuslistassa sijalle  28, kun taas Penttilä sai  lähes 51 000 ääntä ja sijoittui kymmenenneksi. Paavo Väyrysen avustaja Riikka Manner löi neljä keskustan kansanedustajaa.

Ääniharavat olivat juuri ne kolme, joita povasin, eli Timo Soini (130 000) Anneli Jäätteenmäki (80 000) ja Mitro Repo (71 000 ääntä), Annelin ja Mitron asetin tosin ennustuksessani eri järjestykseen. Soinin äänimäärä jäi uupumaan noin 20 000 ääntä Anneli Jäätteenmäen edellisissä EU-vaaleista saamasta äänimäärästä. Jäätteenmäki sijoittui siis toiseksi, vaikka menetti lähes puolet edellisten vaalien "sääliäänistään."

Äänestysprosentti 40,2 jäi ennustamaani (42 %) alhaisemmaksi. Tämä suosi vaalien yllättäjää eli RKP:tä, jonka ennustettiin yleisesti jäävän ilman edustajaa. Ruotsalaiset saivat kuitenkin äänestäjänsä hyvin liikkeelle.

Eri puolueiden välisen paikkajaon arvasin oikein vihreiden (2), persujen (1), kristillisten (1) ja vasemmistoliiton (0) osalta. Isojen puolueiden kohdalla sen sijaan ennustukseni meni hieman pieleen, sillä  arvioin, että kokoomus saisi kolmen sijasta neljä paikkaa, keskusta kolmen asemesta kaksi paikka ja demarit kahden asemesta kolme paikkaa.

Kristillisdemokraateille vaaliliitto perussuomalaisten kanssa oli todellinen lottovoitto, sillä yksin kristilliset eivät olisi saaneet sitä paikkaa, jonka Sari Essayah sai nyt vaaliliiton tuloksen johdosta. Itse asiassa  Timo Soinin ja Päivi Räsäsen junaileman vaaliliiton seurauksena kokoomus sai tavallaan neljä paikkaa, sillä valituksi tullut Sari Essayah liittyy EU-parlamentissa tiettävästi samaan konservatiivien (EPP) ryhmän kuin kokoomuksenkin mepit. Tämä näyttää jääneen monilta ammattikommentaattoreilta huomaamatta. EU-parlamentissa suomalaismepit eivät tietenkään edusta omia kotimaisia puolueitaan, vaan parlamentissa edustettuina olevia ryhmiä.

Puolueet tulivat vaaleissa maaliin seuraavassa ääniosuutta osoittavassa paremmuusjärjestyksessä (suluissa kunkin puolueen ääniosuus edellisessä EU-vaaleissa): kokoomus 23,7 (23,2), keskusta 19,0 (23,4), SDP 17,5 (21,2), vihreät 12,4 (10,4), perussuomalaiset 9,8 (0,5), RKP 6,1 (5,7), vasemmistoliitto 5, 9 (9,1), kristilliset 4,2 (4,3) ja muut  1,7 prosenttia. 

Kokoomus oli selvästi suurin puolue, vaikka sekin menetti hieman äänimääräänsä (menetys 7  000 ääntä) edellisiin vaaleihin verrattuna. Keskusta menetti ääniä selvästi enemmän kuin kokoomus eli 70 000 ääntä. Demareiden  ääniosuus laski 3,7 prosenttiyksikköä ja keskustan 4,4 prosenttiyksikköä. Tähän nähden on oikeastaan hyvin hämmästyttävää, miten useat lehdet  otsikoivat, että demarit kärsivät rökäletappion, mutta keskusta sai torjuntavoiton! Todennäköisesti mainittu torjuntavoittoajattelu perustuu siihen, että eräissä gallupeissa keskustan ennustettiin saavan äänistä vain noin 16-17 % ja kaksi paikkaa. Nyt keskustan paikkaluku on yhtä suuri kuin kokoomuksen lähes 4 prosenttia pienemmällä äänimäärällä.

Tälläkin tuloksella - siis selvällä vaalitappiolla äänimäärään perusteella laskettuna - Matti Vanhanen pelasti kuitenkin kasvonsa puolueen puheenjohtajana ja pääministerinä. Keskusta ja Vanhanen eivät kuitenkaan voi tuudittautua siihen, että keskustan kannatuksen lasku olisi nyt sivuutettu. Keskusta saa tehdä todella kovasti töitä, jos se aikoo vuoden 2011 tavoitella suurimman puolueen asemaa. Selvää on, että tavoite ei salli yhtään uutta naisjuttua Vanhaselta ja kumppaneilta. Sirkka Mertalaan ja hänen  esillä pitämiseensä Vanhanen joutuu turvautuu jatkossa entistä enemmän.

Kokoomukselle paikkaluvun menetys neljästä kolmeen oli suuri pettymys, vaikka Suomesta valittiinkin nyt yksi meppi vähemmän kuin edellisellä kerralla. Puolue piti neljän paikan säilyttämistä itsestään selvänä, mutta luultavasti esimerkiksi Kai Pöntisen maahanmuuttajia syyllistävät vaalimainokset ja Ari Vatasen sekoilevat lausunnot ilmastopolitiikan osalta pudottivat kokoomuksen äänimäärää kyseisen tavoitteen kannalta ratkaisevalla tavalla.

Vasemmisto menestyi vaaleissa kurjasti, sillä itse asiassa EU-parlamenttiin matkustaa nyt vain yksi demari eli Liisa Jaakonsaari. Kuten ennustin, vasemmistoliitto ei saanut yhtään paikkaa Esko Seppäsen lopetettua uransa. Demarit saavat kiittää sitoutumatonta Isä-Mitroa, että puolue sai edes 17,5 prosenttia äänistä. Suomen demareiden tappio on kuitenkin pientä verrattuna esimerkiksi Saksan sosiaalidemokraattien EU-valeissa kärsimään 11 prosenttiyksikön suuruiseen vaalitappioon.

Suomen työväen puolueen eli STP:n saaliiksi kertyi 0,2 prosenttia äänistä. Puolueen ääniharava, jos tätä ilmaisua nyt voi yleensä STP:n kohdalla käyttää, oli dosentti Johan Bäckman, joka sai  549 ääntä ja sijoittui 241 ehdokkaan listalla sijalle 143. Bäckman löi kommunistien presidenttiehdokkaanakin yksissä valeissa esiintyneen PekkaTiaisen, joka sai 251 ääntä. Vaaliblogissaan Bäckman piti tulosta omalta osaltaan erinomaisena ja oli erityisen iloinen siitä, että  hän sai Ahvenanmaaltakin kolme ääntä. Bäckmanin mukaan hänen ja kumppanien vetämä Suomen antifasistinen komitea (Safka)  sai vaaleissa  1 000 ääntä. Köyhien puolueen ääniosuus oli 0,3 prosenttia, mutta Suomen EU:sta eroamisen puolesta näissäkin vaaleissa kampanjoineen Itsenäisyyden puolueen vain  0,2 prosenttia.

Timo Soinin ja persujen voitto oli suunnilleen odotetun suuruinen sillä useimmat ennustivat persujen ja kd:n vaaliliiton saavan juuri kaksi paikkaa. Soini varamiehenä parlamenttiin valittiin Sampo Terho (ps), joka  seurannee Soinia Brysselissä vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Pertti Veltto Virtanen hävisi - minusta onneksi - Terholle aika selvästi. Terho sai runsaasti Jussi Halla-ahon kannattajien ääniä.

Persujen listalta kannattaa huomata, että prosessioikeuden professori Erkki Havansi (sit., Helsingin yliopisto) löi niukasti kotkalaisen yrittäjän Freddy van Wonterghemin (sit., Punainen talo) äänimäärin 1 549 - 1 476. Kumpikin herroista hävisi kuitenkin selvästi laulaja Kike Elomaalle, joka sai lähes 2 500 ääntä. Myös irtoäänien keräämiseksi vaaliehdokkaiksi houkutellut julkkisehdokkaat menestyivät vaaleissa aika heikosti; heihin voidaan laskea esimerkiksi Jani Sievinen, Joona Puhakka, Johanna Korhonen, Päivi Storgård, Kari Peitsamo, Nina af Enehjelm ja Johanna Manninen. Ex-futaaja Atik Ismail (vas) keräsi yllättävän paljon ääniä eli  lähes 6  000 ääntä. Kansanedustajapariskunta Satu Taiveaho (sdp) ja Antti Kaikkonen (kesk) jäi myös rannalle.

Yllätys oli tv-toimittaja Petri Sarvamaan muhkea äänimäärä  27 000 ääntä, joka ei tosin riittänyt läpimenoon. Sarvamaa vei todennäköisesti paljon ääniä Risto E.J. Penttilältä, joka sai siis lähes 51 000 ääntä ja jäi vain parisadan äänen päähän läpi menneestä Eija-Riitta Korholasta. Minusta jo Sarvamaan ehdokkuus kokoomuksessa oli yllätys, sillä tv-esiintymisen ja -puheiden perustella pidin häntä lähinnä vasureiden kannattajana. Vaaleissa todella paljon rahaa satsannut Ukko Metsola hävisi Sarvamaalle reilusti, samoin kuin Pohjoisen nuori Heikki Autto. Mutta eduskuntavaaleissa Metsolalla ja Auttolla on hyvät mahdollisuudet menestyä.

Valituista 13 mepistä naisia on peräti kahdeksan ja miehiä siis vain viisi. Vihreistä valittiin kaksi naista (Hautala ja Hassi) ja myös varamiesedustaja on nainen (Cronberg). Nykyisin miehetkin äänestävät entistä useammin naisehdokkaita. Itsekin äänestin naisehdokasta, joka myös tuli valituksi. Olen koko ikäni ollut ns. liikkuva äänestäjä eli siis äänestänyt eri puolueiden ehdokkaita, yleensä opposition ehdokkaita. Ensimmäisissä vaaleissa, joissa pääsin äänestämään, eli vuoden 1966 eduskuntavaaleissa äänestin demariehdokasta, ja sdp saikin noissa vaaleissa  suurvoiton eikä Kekkonen voinut enää pitää sossuja hallituksen ulkopuolella. 

Olen äänestänyt kerran SMP:n samoin muistaakseni kunnallisvaaleissa 1970-luvun alussa kerran jopa SKDL:n ehdokasta. RKP:kin ehdokasta olen äänestänyt, mutta silloin olivatkin kyseessä vuoden 1994 presidentinvaalit ja ehdokkaana oli Elisabeth Rehn. Nuo vaalit olivat ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta, kun osallistuin lehtien palstoilla  vaalikeskusteluun. Kannatin paikallislehdessä Rehniä ja arvostelin hänen vastaehdokastaan Martti Ahtisaarta tavalla, joka kuulemma herätti, luullakseni positiivista, huomiota myös Rehnin vaaliorganisaatiossa. Tuolloisessa kotikunnassa eli Ikaalisissa Rehn saikin enemmän ääniä kuin Ahtisaari, kun sen sijaan kaikissa Ikaalisten naapurikunnissa Ahtisaari löi Rehnin aika selvästi.

Olivatko eu-vaalit kaiken nähdyn ja kuullun mainonnan ja muun kohkaamisen arvoiset? Enpä tiedä. Käsittelin jo edellisessä vaaliblogissani 4.6. nro 105 sitä, edustavatko suomalaismepit parlamentissa ns. Suomen etua vai mistä oikeastaan on kyse. Mistä syntyy se vaikutusvalta, jota mepit välttämättä tarvitsevat voidakseen saada parlamentissa jotakin aikaan edustamansa jäsenkunnan tai vaikkapa nyt sitten Suomen ja suomalaisen äänestäjäkunnan hyväksi?EU-asiantuntija Esko Antolan mukaan vaikutusvalta edellyttää ainakin kahta asiaa. Ensiksikin mepin tulee hankkia itselleen arvovaltainen asema omassa poliittisessa parlamenttiryhmässään. Toiseksi mepin tulee omata tiettyä erityisosaamista ja asiantuntemusta joltakin alalta kuten esimerkiksi ympäristöä, maataloutta tai työelämää koskevissa kysymyksissä.

Jos ajatellaan esimerkiksi Timo Soinia, niin luulenpa, ettei hänellä tule olemaan kovinkaan vaikutusvaltaista roolia eu-parlamentissa sinä lyhyenä noin puolentoista vuoden aikana, jonka hän aikoo parlamentissa ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja viettää. Eihän Soinilla ole edes ole parlamentissa omankaltaistaan ryhmittymää, johon hän voisi luontevasti parlamentissa kuulua. EU-kriittiset ei ole mikään virallinen ryhmittymä, ja ennen vaaleja haviteltu Libertas-ryhmittymää ei saada kasaan, koska  ryhmällä tulee olla vähintään 25 jäsentä  seitsemästä eri maasta, jotta ryhmän saisi perustaa. Nämä edellytykset eivät käydyissä vaaleissa täyttyneet. Kaikissa muissa ryhmissä Soini todennäköisesti jää mielipiteineen ulkopuoliseksi ja siten ilman tarvittavaa vaikutusvaltaa.

Mikä sitten voisi olla se ala, jolla Soinilla olisi tarvittava erityisasiantuntemusta? En minä ainakaan tiedä. Omasta mielestään Soini voi olla kaikkien alojen asiantuntija, mutta siihen eivät toki riitä hänen sutkautuksensa tai eu-kriittisyytensä tai iskulauseensa "vähemmän EU:ta, mutta parempaa EU:ta." Ne ovat retoriikkaa ja tyhjiä sanoja ilman sisältöä. Kriittinen voi ja pitääkin olla eri asiakysymyksissä, mutta Soinin eu-kriittisyydessähän on kyse sitä, että hän vastustaa koko järjestelmää eikä sallisi minkäänlaisia rakenteellisia uudistuksia EU:n piirissä. Tällaisella populistisella kriittisyydellä tuskin on EU:n työssä kovin suurta käyttöä ja hyötyä lähes 800 suuruisen jäsenten ylivoimaisen enemmistön suhtautuessa positiivisesti EU:n kehittämiseen.

Timo Soini poliittinen populismi perustuu lähinnä iskulauseenomaisiin sutkautuksiin, joista osa periytyy jo Veikko Vennamon ja SMP:n ajoilta. "Sisulla ja sydämellä", "Unohdetun kansan puolesta" ja "Vanhat puolueet" olivat Veikko Vennamon tai joidenkin väitteiden mukaan itse asiassa Veikon vaimon Sirkan keksimiä iskulauseita. SMP:n väitettiinkin olevan lyhenne sanoista "Sirkka, Minä ja Poika." Soini on lanseerannut EU-politiikan yhteydessä julkisuuteen sanonnan "Missä EU, siellä ongelma" ja viimeksi sloganin "Vähemmän EU:ta, parempaa EU:ta."

Tosiassa perussuomalaiset ei ole "vanhojen puolueiden" vastakohtana mikään kovin nuori tai uusi puolue, vaikka se onkin perustettu virallisesti vasta 1995. Soini on vetänyt puoluetta tuosta asti ja hänen johdollaan persut ovat osallistuneet erilaisiin vaaleihin varmaankin reilusti toistakymmentä kertaa. Vasemmistoliitto ei ole paljoa perussuomalaisia vanhempi puolue, sillä se on perustettu vuonna 1990. Sitä paitsi puolue nimeltä Perussuomalaiset perustettiin SMP:n raunioille ja SMP puolestaan on perustettu jo 1950-luvun lopulla. Perussuomalaiset viettivätkin puolueensa 50-vuotisjuhlia viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa, jottei olisi huomattu, että puolue oli tullut jo miehenikään. On siis aika harhaanjohtavaa, kun Timo Soini myös eilisissä vaalivalvojaisissa metelöi tuttuun tyylinsä, että perussuomalaiset olivat näissäkin vaaleissa ainoa vaihtoehto "Vanhoille puolueille." 

Timo Soinin EU-vaaleja kohtaan osoittama innostus ja taktiikka perustuu lähinnä vain siihen, että puolue tähtää vuoden 2011 eduskuntavaaleihin, joiden jälkeen se aikoo päästä hallituspuolueeksi. Tämän vuoksi Timo Soini kyllä edelleen puhuu EU-kriittisyydestä, mutta ei vaadi enää Suomen eroamaista EU:sta. Nyt hän hyväksyy EU:n, mutta vaatii parempaa EU:ta ja EU-politiikkaa. Soinin EU-parlamentin jäsenyys ja taktiikka varamiesedustuksineen on rakennettu pyrkimykselle lisätä hänen uskottavuuttaan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ja vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Näenkin jo sielun silmin, miten puoluejohtajien vaalitentissä 2011 Timo Soini heristää muille puoluejohtajille sormeaan ja  selittää kuuluvalla äänellään, että "älkää nyt hyvät veljet ja siskot tule minulle tuollaisia puhuman, sillä onkohan kukaan muu tästä porukasta ollut jäsenenä EU-parlamentissa kuin minä."

Timo Soinin vaalislogan "vähemmän EU:ta, parempaa EU:ta" voitaisiinkin perussuomentaa sanonnaksi "vähemmän EU:ta, enemmän Soinia." Timo Soini aikoo olla EU-parlamentissa vain vähän aikaa, jotta aika olisi kypsä "enemmälle Soinille" eli persujen  ja Timo Soinin hallituskelpoisuudelle. Jos Soini viettäisi EU-parlamentissa pitemmän ajan, voisivat hänen peruskannattajansa alkaa puhua Brysselin herrasta.

105. EU-vaalien hyvät, pahat ja persut, osa II

               Tällä suomalaismepitkin joutuvat istumaan...

Eipä ole tullut lukijoilta vaaliveikkauksia. No, tästäkin näkee, miten vähän nämä vaalit tavallisia suomalaisia lopulta kiinnostavat!

Eilinen ennusteeni puolueiden välisestä paikkajakaumasta vaaleissa ei näytä tänään julkisuuteen saatetun Taloustutkimuksen gallupin valossa lainkaan niin selvältä kuin otaksuin. Keskusta tuntuu kirivän kovasti, sillä sille ja kokoomukselle samoin kuin demareille ennustetaan kolme paikkaa. Kaikissa aiemmin näkemissäni ennusteissa kokoomuksen neljää paikkaa on pidetty varmana ja siitä minäkin lähdin omassa veikkauksessani. Persujen ja kristillisten vaaliliitolle näyttäisi Taloustutkimuksen ennusteen mukaan tulevan suurvoitto, ei vain paikkaluvussa, vaan myös äänimäärässä, sillä vaaliliitto ohittaisi vihreät. 

Vaalikampanja näyttää saaneen loppuvaiheissa yhä likaisempia muotoja. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen syyttää kovin sanoin kokoomusta likaisen pelin pelaamisesta väittäen, että kokoomus taktikoi Kai Pöntisen Korhosen rasistisina pitämillä vaalimainoksilla, joita kokoomusjohto ei ole Korhosen mukaan todellisuudessa tuominnut. Erästä keskustan naiskansanedustajaa on iltapäivälehden mukaan uhattu perussuomalaisten kunnanvaltuutetun toimesta "saunan taakse" viemisellä, jne.

Kun vaalikampanja on edennyt jo näin pitkälle, en ryhdy tässä kovin laajoihin pohdintoihin puolueiden ja ehdokkaiden suhteen. Esittelen vain lyhyesti eri puolueiden suurimmat "toivot" ja esitän lopuksi oman listani valituiksi luultavasti tulevista ja heidän varamiehistään tai -naisistaan.

Kokoomuksesta vahvoilla ovat käsitykseni mukaan aakkosjärjestyksessä seuraavat ehdokkaat: Heikki Autto, Ville Itälä, Eija-Riita Korhola, Ukko Metsola, Risto E.J. Penttilä, Sirpa Pietikäinen, Petri Sarvamaa ja Eeva-Riita Siitonen. Kansanedustajista Tuulikki Ukkolalla ei liene mahdollisuuksia, ei myöskään Ari Vatasella, joka on istunut jo kaksi kautta EU-parlamentissa Ranskasta valittuna meppinä.  

Vahvimpina pitäisin Korholaa, Penttilää, Itälää sekä Pietikäistä ja hänen kanssaan kiivaasti kisaa käyvää Siitosta. Pietikäisen ja Siitosen kisa ratkeaa hieman varttuneempien naisten äänillä, ja veikkaukseni on, että Pietikäinen selviää tässä kisassa voittajana. Hänestähän julkaistiin HS:n kuukausiliitteessä pari kuukautta sitten alastonkuvakin.

Itse toivoisin, että Ville Itälän pudottaisi parlamentista joku nuorempi miesehdokas, esimerkiksi Ukko Metsola tai Heikki Autto. Varsinkin jälkimmäinen näyttää olevan kokoomuksen  todellinen uusi "toivo", sillä mies on vasta 23-vuotias, mutta hänet valittiin viime kunnallisvaalien jälkeen Rovaniemen kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Ben Z. ja Alex Stubb ovat kilvan kehuneet Heikki Auton kyvykkyyttä. Autto on hallintotieteen kandidaatti ja opiskelee Lapin yliopistossa julkishallintoa. Hänen suuria vaalimainoksiaan näkyy myös etelässä ja jopa Riihimäen ja Hyvinkään välisen pyörätien varrella olevien latojen seinissä, kuten itse saatoin havaita pyöräiltyäni pari kertaa Riihimäeltä Hyvinkäälle ja vielä takaisinkin (vaikka oli ylämäkeä, vastatuuli ja pitkät housut jalassa). Ukko Metsola taitaa kuitenkin lyödä Heikin "Etelän rokujen" äänillä. Heikki Autto on porotilan poika Enontekiöltä.

Demareista vahvoilla ovat Arja Alho, Sinikka Hurskainen, Liisa Jaakonsaari, Kimmo Kiljunen, Petra Paasilinna, Mitro Repo, Satu Taiveaho ja Pilvi Torsti. En usko esimerkiksi Arto Bryggaren, Kalevi Olinin, Jani Sievisen tai Ilkka Taipaleen mahdollisuuksin. Jos äänestystä ja sen tulosta voitaisiin verrata siihen lajiin, jonka Artsi Bryggare osaa, niin loppukahinoissa Bryggare kompuroisi vasta viimeisellä aidalla kun Liisa Jaakonsaari ja Mitro ("Isä") Repo jo kurkottavat rinta rinnan maaliviivalla. Ratkeaako Liisan ja Mitron keskinäinen paremmuus rinnanmitalla vai jollakin muulla tavalla, jää nähtäväksi, mutta joka tapauksessa he vienevät demareiden kärkipaikat. 

Kolmannesta paikasta kisaavat tasaväkisesti lähinnä Paasilinna, Torsti ja Kiljunen. Kimmo Kiljunen on julkisuuskuvaansa parempi poliitikko varsinkin kansainvälisissä asioissa, mutta nuoret naiset jättänevät hänet kuitenkin rannalle. Kolmannen sijan voisi viedä Reino Paasilinnan tytär Petra, joka kuulemma voitti toissa päivänä jonkun HS:n järjestämän yleisöäänestyksen ja löi jo siinä niukasti tohtori Pilvi Torstin. Satu Taiveahokaan ei ole vailla mahdollisuuksia, sillä hän saanee runsaasti niin sanottuja sääliääniä, kun hänen miehensä Kanki- K. erehtyi tässä taannoin viestittelemään hieman sopimattomia erään keskustan valtuustoehdokkaana olleen eksoottisen naishenkilön kanssa.

Keskustasta pitäisin silmällä lähinnä Lasse Hautalaa, Esa Härmälää, Anneli Jäätteenmäkeä, Antti Kaikkosta, Kyösti Karjulaa, Markku Laukkasta, Pekka Myllymäkeä ja Hannu Takkulaa. Kauko Juhantalon paluuseen en näissä vaaleissa usko, mutta Kauko keskittyneekin tosissaan vasta tuleviin eduskuntavaaleihin.  Anneli J:n valinta tuntuu selvältä, vaikka hän ei enää saakaan sääliääniä, viime eu-vaaleissahan Anneli oli vaalien ääniharava ja sai 150 000 ääntä. Luulen edelleen, että keskusta saa vain kaski ehdokasta läpi, sillä jo Annelin äänimäärän lasku ja Paavo Väyrysen poissaolo pudottavat roimasti kepun äänimäärää. 

Keskustan toisesta paikasta tullee äärimäisen tasainen lähinnä Kanki-Kaikkosen, Pekka Myllymäen ja Hannu Takkulan kesken. Itse liputtaisin Pekka Myllymäen puolesta, joka on maisterimies ja maanviljelijä, mutta arvelen, että Hannu Takkula tulee sittenkin saamaan hieman enemmän ääniä. Keskusta saa aina yleensä väkensä parhaiten vaaleissa liikkeelle, joten voi hyvinkin olla, että keskusta saa kolme paikkaa, jolloin Matti Vanhanen pelastuisi nöyryytykseltä ja saisi - jälleen kerran - aiheen (muka) puhua torjuntavoitosta. Ehkä Matin olisi kannattanut sittenkin pitää sitä Sirkkaa enemmän esillä ennen vaaleja ja osallistua hänen kanssaan kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin. Toissa päivänähän Matti Vanhanen ei "ehtinyt" osallistua eduskunnassa opposition alulle panemaa välikysymystä koskeneeseen äänestykseen, koska hänellä oli tuolloin parempaa tekemistä. Matti nimittäin istua napitti Sirkkansa kanssa Tampereen Ratinassa kuuntelemassa ja katsomassa Pomon eli Bruce S:n kolmetuntista konserttia.

Vihreät saanevat kaksi paikkaa, vaikka Taloustutkimuksen uusimman ennusteen mukaan vihreiden paikkaluku jäisi edelleen yhteen. Kärkinimiä ovat Tarja Cronberg, Satu Hassi, Heidi Hautala, Jyrki J. Kasvi, Mari Puoskari, Jukka Relander ja Johanna Sumuvuori. Vihreistä on aina äänestetty eduskuntaan enemmän naisia kuin miehiä, ja tälläkin kertaa valituiksi tulee ilmeisesti kaksi naista. Jyrki Kasvi voi kuitenkin yllättää. Tasainen kisa, jossa valituiksi tullevat Heidi Hautala ja Satu Hassi, varalle Tarja Cronberg tai Jyrki Kasvi.

Perussuomalaisten (ps) ja kristillisdemokraattien (kd) vaaliliitto saa melko varmasti kaksi paikkaa tulevaan EU-parlamenttiin, "pahimmassa tapauksessa" jopa kolme. Persuista ja heidän ehdokkaistaan voisi kirjoittaa paljon, mutta tähän puoleen ehtii palata vielä vaalien jälkeenkin. Persujen ehdokaslistaa tarkastellessa voisi Juha Watt Vainion laulun mukaan todeta, että "ne on maistereita tohtoreita melkein jokainen." Onpa joukkoon eksynyt yksi professorikin, Erkki Havansi, joka on kirjoitellut US-blogissaan lyhyitä, mutta sitä nasevampia juttuja. Kyllä tieteentekijäkin osaa näköjään esittää asiat hyvinkin populistisella tavalla, jos sille päälle sattuu! Valitettavasti Erkillä ei kuitenkaan taida olla mahdollisuuksia tulla valituksi, on hän sen verran outo lintu tuossa sakissa. 

Persuista selvä tapaus on tietenkin puoleen itseoikeutettu isäntämies Timo Soini, jonka nyt myös pääkaupungin lehdistö ja tv-kanavat ovat ottaneet lellikikseen. Timo Soini epäsi Jussi Halla-ahon osallistumisen eu-vaaleihin, mikä voi jonkin verran kaventaa persujen kannatusta. Soini on pötkinyt pitkälle sloganillaan "Missä EU, siellä ongelma." Soini on tunnettu poliittinen rehvastelija, joka ei ole luultavasti aikuisikäisenä tehnyt koskaan oikeata rehellistä työtä. Gradunsa tämä itseään omassa kirjassaan maisterisjätkäksi kutsuva populisti teki juuri poliittisesta populismista ja pyrki heti töihin tuolloin vielä Veikko Vennamon johtamaan SMP:n puoluetoimistoon. Soini viljelee mielellään myös sanontaa, jonka mukaan hän johtaa joukkojaan edestä; näin puhui jo kenraali Adolf Ehrnrooth. Tästä huolimatta Timo Soini ei halua vastata joukkojensa eli joidenkin sen kansanedustajien tai ehdokkaiden töppäyksistä (esim. Hauveli-Oinosen eduskuntapuheista), vaan kuittaa kyselyt aina sanomalla, että jokainen vastaa omista puheistaan. Timo Soinia voisi kuvata aika hyvin slogan: "Missä Soini, siellä rehvastelu." 

Timo Soini nimittää muita puolueita edelleen vanhoiksi puolueiksi, vaikka SMP-perussuomalaisilla itselläänkin alkaa olla kohta ikää jo viitisenkymmentä vuotta. Timo Soini osaa hyvin myös takinkäännön, mikä nähtiin mm. siinä, että hän ensin kieltäytyi lähtemästä mukaan eu-vaaleihin, mutta pyörsi sitten kuitenkin sanansa, kun näytti, etteivät persut tulisi ilman Jussi Halla-ahoa saamaan yhtään paikka parlamentissa. Soini on myös luopunut aiemmasta vaatimuksestaan, jonka mukaan Suomen tulisi erota EU:sta. Mistä tämä ja se, että Soini epäsi Halla-ahon ehdokkuuden, oikein johtuu? Tietenkin siitä, että Timo Soini haluaa keinolla millä hyvänsä päästä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen, mutta sitä varten hänen pitää antaa näyttöjä persujen hallituskelpoisuudesta. Eduskuntavaalien jälkeen Soinin puolueella on kyllä hallitusovet apposen avoimina, sillä maan talous on tuolloin niin huonossa kunnossa, että menojen leikkaukset ovat välttämättömiä. Silloin kyllä persut kelpaavat hallitukseen, samanlaisessa tilanteessahan myös SMP:lle aikanaan avautui hallituspaikka.

Soini on sanonut, että hän istuu EU-parlamentissa vain seuraaviin eduskuntavaaleihin asti, ja palaa sitten eduskuntaan. Tämä on kyllä selvää, mutta samalla ylimielistä ja eu-parlamentin työtä vähättelevää puhetta. Soini toivoo kovasti sitä, ettei Lissabonin sopimus tulisi voimaan. Tämä ratkeaa Irlannin kansanäänestyksestä ensi marraskuussa. Jos irlantilaiset päättävät jälleen kerran äänestää Lissabonin sopimusta vastaan, saisi Soini aiheen kehaista itseään suureen ääneen ja väittää, että hänkin oli mukana kaatamassa sopimusta. Jos taas irlantilaiset hyväksyisivät Lissabonin sopimuksen, manaisi Soini Suomeen palattuaan asiaa sanomalla, että hän teki kyllä asiassa kaikkensa, mutta irlantilaisten kyllä-äänet ostettiin "suurella eu-rahalla." 

Muista persujen ehdokkaista vahvoilla ovat aina yllätysvalmis Pertti "Veltto" Virtanen ja Sampo Terho, toivottavasti jälkimmäinen pärjäisi paremmin ja tulisi valituksi Soinin varamieheksi. Luultavasti Virtanen kuitenkin saa enemmän ääniä. Veltto pääsi Pomo S:n Ratinan konsertin alkamista odoteltaessa puhumaan peräti 30 000 kuulijalle ja kehumaan itseään ja mollaamaan mm. Tampereen vihreitä.

Kristillisistä (kd) vahvoilla ovat kansanedustajat Sari Essayah ja kansanedustaja Kari Kärkkäinen. Kristilliset ovat tässä tilanteessa sen veran fiksua väkeä, että osaavat keskittää äänensä Sari Essayahille. 

RKP:n ehdokaslistasta ei minusta erotu ketään kovin varteenotettavaa ehdokasta. Siksi puolue ei tällä kertaa saa yhtään edustajaa vaaleissa läpi. Jos Jutta Zilliacus, 83, olisi vielä ehdolla, saattaisi tilanne olla toinen.

Vasemmistoliitto menettää myös veikkaukseni mukaan ainoan paikkansa, kun Esko Seppänen ei ole enää mukana. Vasureiden vahvoja nimiä ovat kansanedustajat Annika Lapintie ja seksikkäimmäksi ehdokkaaksi nimetty Minna Sirnö, miesehdokkaista vahvin lienee Jussi Saramo.

Nyt sitten enää pitemmittä puheitta veikkauslistani suomalaisista mepeistä ja heidän varamiehistään:

Kokoomus: Korhola, Penttilä, Itälä ja Pietikäinen (varalle Metsola)

Sdp: Jaakonsaari, Mitro ja Paasilinna (varalle Taiveaho)

Keskusta: Jäätteenmäki ja Takkula (varalle Myllymäki)

Vihreät: Hautala ja Hassi (varalle Kasvi)

Ps+kd: Soini ja Essayah (varalle Virtanen)

Sunnuntai-iltana sitten nähdään, miten pieleen veikkaukseni meni.

P.S.

Pannaanpa vielä mukaan kolme ääniharavaa (oikeassa järjestyksessä):

1. Timo Soini, 2. Mitro Repo ja 3. Anneli Jäätteenmäki.

102. EU-vaalien hyvät, pahat ja persut, osa I

             Vaalikamppailussa ei sentään ole kyse aivan tästä...

1. Aikaansa seuraavan blogistin olisi tietenkin pitänyt kirjoittaa EU-parlamentin vaaleista jo aikoja sitten. Aihe on kuitenkin tuntunut minusta sen verran tympeältä, että en ole viitsinyt siihen aikaisemmin millään tarttua. Parissa blogissa olen tosin sivunnut vaaleja lähinnä silloin, kun on ollut kyse keskusta-kepun ahdingosta ja puoluejohdon turvautumisesta Mertala-korttiin. Siitähän oli kyse Arto Nybergin kevään viimeisessä ohjelmassa nähdystä Sirkka Mertalan asiasisällöltään täysin pinnalliseksi jääneestä tv-haastattelussa. Pääministeri Vanhanen, joka on taistellut oman ja perheensä yksityisyyden suojaamisen puolesta aina rikostutkintaa, oikeusistumia ja hovioikeutta myöten, on nyt poliittisessa hädässään valmis marssittamaan estradeille ja tv-ohjelmiin uuden kihlattunsa. Sirkka Mertala toistelee haastatteluissaan hieman naiivin tuntuisesti, miten kiva homma tämä pääministerin morsiamena toiminen on, vaikka siihen kyllä kaipaisi hänen mukaansa jotain koulutusta! Suomessa toimittajat eivät syö vain poliisin kädestä, sillä kyllä se syönti näyttää maistuvan myös poliitikkojen ja poliittisten puolueiden kädestä oikein hyvin.

2. Vaalit eivät tunnu juuri kiinnostavan suurta yleisöä. Vain harvat tuntuvat olevan perillä siitä, mitä EU-parlamentti oikein tekee ja voiko pieni suomalaismeppien piskuinen joukko - vain 13 jäsentä yhteensä 785  jäsenestä - ylipäätään omata näin suuressa joukossa vaikutusvaltaa. Vaaliehdokkaiden tulisi kampanjassaan tuoda EU:ta tutuksi kansalle ja kertoa, mistä EU:ssa on kysymys, miten parlamentin jäsenet eli mepit työskentelevät, mitä isoja asioita parlamentissa on käsitelty ja tullaan ensi kaudella käsittelemään ja mihin asioihin kukin ehdokas tulisi parlamentissa erityisesti kiinnittämään huomionsa. Näistä asioista on kuitenkin kuultu vaalikampanjassa hyvin vähän, joten kansalaisten eu-tietoisuus ei ole lisääntynyt, vaan jopa entisestään hämärtynyt. Tämä vaikuttaa tietenkin myös äänestysaktiivisuuteen, joka edellisessä vaaleissa jäi suunnilleen 40 prosenttiin eikä taida näissäkään vaaleissa kovin paljon korkeammaksi kohota.

3. EU-parlamentin viime vuoden tärkeimpinä saavutuksina on pidetty uutta ilmastosopimusta ja uutta kemikaalilainsäädäntöä (REACH). Ensi kauden tärkeimpinä asioina, joita uudet mepit joutuvat valmistelemaan ja päättämän, pidetään mm. terveyspalvelujen samanlaista saatavuutta kaikissa EU-maissa, samantasoisen kuluttajansuojan takaamista kaikissa jäsenmaissa, työaikadirektiiviä, rakennusten energiatehokkuutta, perhevapaita, televiestäntäpakettia, lääkkeiden ja reseptilääkkeiden mainonnan sisämarkkinoiden sääntelyä, rekkojen käyttömaksujen sitomista ympäristökuormitukseen jne. Onko joku kuullut suomalaisten vaaliehdokkaiden puhuvan tai nähnyt kirjoittavan näistä asioista ja kysymyksistä? Minä en ainakaan ole.

4. Lähes kaikki vaaliehdokkaat ja jopa nykyisin parlamentissa istuvat suomalaismeeit ovat antaneet äänestäjien uskoa ja ymmärtää, että he ajavat tai ajaisivat EU-parlamentissa nimenomaan Suomen etua. Esimerkiksi jo kaksi kautta eu-parlamentissa istunut ja jälleen ehdolla oleva  Eija-Riitta Korhola julistaa nettisivuillaan estottomasti, että hän on parlamentissa "suomalaisen edun aktiivisin puolustaja." Korholan mukaan vaaleissa on olennaisinta, että "Suomi valitsee kolmetoista edustajaa, joiden harteilla on suomalaisen edun valvonta." Korhola sanoo, että EU:ssa tehdään päätöksiä, joiden takia työpaikkojamme voidaan joko säilyttää tai menettää. Myös monet muut vaaliehdokkaat ovat luvanneet pitää parlamentissa huolta nimenomaan suomalaisten työllisyydestä.

5. Tällainen puhe on kuitenkin paljolti täyttä puppua. Suomalaiset mepit eivät voi parlamentissa edistää suomalaisten työllistymistä tai estää työttömyyden lisääntymistä. Jo lähtökohta, jonka mukaan meppimme edustaisivat parlamentissa Suomea tai Suomen hallitusta, on väärä ja valheellinen. Ajatus perustuu siihen, että EU-parlamentissa olisi puolue tai ryhmittymä nimeltä "Suomi", jota vastassa olisivat muiden maiden mepit. Kun puhutaan Suomen edusta, näyttäisi olevan kyse siitä, että Suomen etua vastassa olisi jokin muu etu, vaikkapa Euroopan etu. Näin ei ole asia laita. Suomalaiset mepit voivat vaikuttaa EU-parlamentissa vain siellä edustettuina olevien poliittisten ryhmien kautta; ryhmän saa kokoon vasta 25 jäsenellä. Perustavaa laatua oleva lainsäädäntötyö ja budjetin valmistelu tehdään parlamentissa poliittisissa ryhmissä. Suomalaiset mepit jakaantuvat eri ryhmiin  siten, että kokoomuksesta valitut mepit kuuluvat myös EU:ssa konservatiivien ryhmään (nykyisin  288 jäsentä), sdp:stä valitut edustajat puolestaan sosiaalidemokraattien ryhmään (nyt 217 jäsentä), keskustasta ja RKP:stä valitut mepit liberaaleihin (99 jäsentä), vihreät vihreiden ryhmään (43 jäsentä) ja vasemmistoliiton vasemmistoryhmään (41 jäsentä). Edes merkittävä asema jossakin pienessä ryhmässä ei välttämättä takaa vaikutusvaltaa, sillä EU-parlamentissakin enemmistö päättää. Toisaalta suuressakaan ryhmässä edustajien vaikutusvalta ei synny itsestään, vaan se on ansaittava asiantuntemuksella ja laadukkaalla työllä. Suomalaiset mepit äänestävät eu-parlamentissa lähes säännönmukaisesti oman puolueryhmänsä kannan mukaisesti.

6. Noin kuukausi sitten EU-parlamentti otti kantaa raskaan liikenteen kuljettajien työaikoihin. Äänestyksessä oli kyse siitä, saavatko kuljetusyrittäjät normaalin työajan jälkeen tehdä autojen huoltotöitä tai vaikkapa kirjanpitohommia. Tässäkään kysymyksessä ei ollut mitään "Suomen etua", vaan suomalaismeppien äänet jakautuvat lakiesityksen puolesta ja sitä vastaan. Toteutuessaan komission lakiesitys heikentäisi työntekijöiden asemaa, ja EU-parlamentin enemmistö vastusti mainitussa äänestyksessä esitystä. Pääministeri Matti Vanhanen moitti äänestyksen jälkeen harvinaisen kovin sanoin niitä suomalaismeppejä, jotka äänestivät asiassa toisin kuin Suomen hallitus olisi edellyttänyt. Vanhanen sanoi, että kaikki meppimme eivät olleet äänestyksessä "Suomen asialla." Vanhasen mukaan EU-parlamentin ajattelutapa on Suomen kannalta suorastaan "sairas", sillä se edustaa suurien kuljetusyritysten intressejä; suomalaisissa kuljetusyrityksissä työskentelee yleensä yksi tai kaksi henkilöä. Vanhasen ajattelu, jonka mukaan kaikkien Suomesta valittujen edustajien olisi oltava yhtenä miehenä ja naisena Suomen asialla eli hallituksen edustamalla kannalla, oli kuitenkin pääministerin tapa tehdä kotimaan politiikkaa EU-politiikalla siinä vaiheessa, kun näyttää siltä, että pääministerin puolue tulee olemaan EU-vaalien suurimpia häviäjiä. 

7. Eija-Riitta Korhola, joka mainostaa olevansa, ei vain  Suomen etujen aktiivisin puolustaja, vaan myös yli 200 -jäsenisen oman ryhmänsä vaikutusvaltaisin jäsen, joutui juuri kuljetusalan työaikadirektiivin osalta noloon valoon. Vaaliväittelyssä demarien Arja Alhon kanssa Korhola ei nimittäin kysyttäessä muistanut, mitä mieltä hän oli asiasta äänestettäessä ollut. Korhola vähätteli koko lakiesitystä sanomalla, että se ei ole sellainen asia, josta edes pitäisi päättää Euroopan tasolla. Korhola sanoi myös, ettei mainittu kysymys ole oikein hänen alaansa. Hetken mietittyään Korhola muisteli äänestäneensä työntekijöiden asemaa heikentävää lakimuutosta vastaan ja "joka tapauksessa" toisin kuin Matti Vanhanen oli suositellut. Myöhemmin Korhola vähätteli vielä lisää sanottua työaikadirektiiviä sanomalla, että mainittu direktiivi oli tämän kevään juttuja, joiden valmistelussa "vähän juosten kustiin." - Vaikuttaako tämä Suomen edun aktiivisimman ajajan ja koko parlamentin vaikutusvaltaisimmaksi edustajaksi itseään mainostaman jäsenen puheelta?

8. Eija-Riitta Korhola ei kuitenkaan liene kehnoimpia suomalaismeppejä. Pätevältä ja vaikutusvaltaiselta mepiltä edellytetään monia eri ominaisuuksia. Hänen tulee olla asiantunteva, aktiivinen, sosiaalinen, kielitaitoinen, ahkera, verkottuva/verkostointikykyinen, kansainvälinen, pitkäjänteinen, neuvottelukykyinen, kokenut, itsenäinen jne. Toisaalta on syytä muistaa, etteivät mepit toimi parlamentissa jonkinlaisina yksinäisinä susina, vaan heillä on suuri joukko avustajia ja lobbareita tukenaan. Myös jokaisella suomalaisella mepillä on kolme vakinaista ja kokopäivätoimista avustajaa, joista kaksi istuu Brysselissä ja kolmas toimii kotimassa. 

9. Lobbareita eli eri alojen asiantuntijoita ja edusmiehiä, jotka ovat meppeihin ja heidän avustajiinsa yhteydessä ja yrittävät saada omien intressitahojensa etuja ajetuiksi, liikuskelee Brysselissä kuulemma lähes 15 000. Lobbari on asiantuntija, aika usein juristi, joka haluaa vaikuttaa politiikan sisältöön eikä vain esimerkiksi tarjota tai antaa juridista tms. neuvontaa. On siinä joukkoa, mistä valita ja keitä kuunnella! Suuryrityksiä, maatalousjärjestöjä, ay-liikkeitä yms. intressitahoja edustavat lobbarit vasta todellisia asiantuntijoita ovat. Heiltä mepit voivat saada lausuntoja, ehdotuksia, aloitteita yms. asiakirjoja, joita mepit sitten panevat hieman muokattuina omissa nimissään asioiden valmistelussa liikkeelle. EU-parlamentin lainsäädäntötyössä jokainen ryhmä antaa direktiivien ja asetusten valmistelu- ja vetovastuun jollekin eli yleensä asianomaisen alan hallitsevalle ja aktiiviselle jäsenelleen. Kyseinen jäsen vastaa ryhmänsä kannasta ja laatii äänestysehdotuksen. Jokainen meppi joutuu istuntokauden aikana valmisteluvastuuseen ainakin yhdestä, usein kahdesta tai kolmestakin lainsäädäntöasiasta. Tässä hommassa, joka on ilmeisesti mepin vaativin tehtävä, ovat hyvät avustajat ja oikeat lobbarit kullanarvoisia. EU-parlamentin lainsäädäntöprosessissa noudatetaan hieman omituiselta kuulostavaa käytäntöä, jonka mukaan asiaa valmisteleva meppi päättää yksin, keitä asiantuntijoita asianomainen valiokunta kuulee asian käsittelyssä.

10. Tulevissa eu-vaaleissa, jotka käydään kaikissa jäsenmaissa samanaikaisesti, ei itse asiassa ole kysymys todellisista eu-asioita koskevista vaaleista. Tämä johtuu jo siitä edellä mainitusta faktasta, etteivät tavalliset ihmiset tunne EU-parlamenttia ja sen tehtäviä. EU-vaaleissa on jokaisessa maassa kysymys enemmän tai vähemmän oman maan sisäisistä asioista ja nimenomaan talouspolitiikan onnistumisen arvioinnista. Vaaleissa punnitaan ensi sijassa vallassa olevan hallituksen ja sen ajaman kansallisen politiikan kannatus. Näin on asian laita, puhutaan mitä puhutaan, myös Suomessa. Tämä nähtiin esimerkiksi hallituksen viime viikolla eduskunnalle esittämästä eu-selonteosta ja siitä käydystä eduskuntakeskustelussa, jolloin äänessä olivat juuri eu-vaaleissa ehdolla olevat kansanedustajat. Myös oppositiopuolueiden esittämässä, työllisyyttä koskevassa välikysymyksessä ja sen  perusteella päivä pari sitten eduskunnassa käydyssä keskustelussa oli havaittavissa sama piirre. Oppositio hiillosti hallitusta työllisyyden heikosta hoidosta ja vaati valtiolta lisää rahaa talouden elvytykseen. Taustalla on varmasti ajatus vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin eu-vaaleissa. Hallitus puolestaan ilmoittaa, että Suomi kuuluu niihin maihin, jotka ovat finanssikriisin aikana satsanneet eu-maista kaikkein eniten elvytykseen ja sen myötä myös työttömyyden hoitoon.

11. Suomessa toimitettavissa eu-vaaleissa puolueet, yhteensä kolmetoista, ovat asettaneet kuin parikymmentä ehdokasta, joita on yhteensä 240. Eduskunnan ulkopuolisilla puolueilla ja ryhmittymillä ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia saada omaa ehdokastaan valituksi, mutta toisaalta jo osallistuminen vaaleihin omilla ehdokkailla on arvokas asia. Eduskuntapuolueiden listoilta taas pyrkii EU-parlamenttiin ehdokkaita, joilla tuskin on käytännössä mahdollisuuksia tulla valituksi. Joukossa on runsaasti uusia ja ensikertalaisia ehdokkaita, jotka eivät todellisuudessa tähtää valituksi tulemiseen juuri näissä vaaleissa, vaan vasta noin puolentoista vuoden kuluttua pidettävissä eduskuntavaaleissa. EU-vaaleissa on siis kyse eduskuntavaalien jonkinlaisista esivaleista. Uudet ja nuoret ehdokkaat haluavat itselleen nimeä eduskuntavaaleja silmällä pitäen, he ovat varmasti tyytyväisiä, jos sijoittuvat vaaleissa omassa ryhmässään sanokaamme sijoille 4-10. Lisäksi mukana on joukko konkarikansanedustajia tai ex-kansanedustajia, esimerkiksi Kauko Juhantalo, joiden intressissä on, ettei heitä vaan unohdettaisi seuraavia eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Hekään eivät todellisuudessa tähtää valituksi tulemiseen, vaan haluavat viestittää ehdokkuudellaan, että älkää nyt, hyvät äänestäjät, vain unohtako meitä!

12. Suomessa vaalikeskustelu on aaltoillut laidasta laitaan, mutta itse eu-asioista on puhuttu todella vähän. Suomen maahanmuuttopolitiikka hallitsi aluksi vaalikeskustelua ja -tunnelmia. Perussuomalaiset eli kotoisasti persut ovat vaatineet nykyisin maahanmuuttopolitiikan tiukentamista, vaikka todellisuudessa persuilla ei näytä olevan mitään määrättyä maahanmuuttopolitiikkaa, vaan he ratsastavat kunnon populistien tavoin tässäkin kysymyksessä sen mukaan, mikä kulloinkin näyttäisi olevan yleisön keskuudessa suosittua. Kun erilaisissa gallupeissa persujen suosio alkoi viime syksynä nousta ja hipoa jo vasemmistoliiton kannatuslukuja - tämä johtui lähinnä siitä, että lehdistö, Helsingin Sanomat etunenässä otti Timo Soini jostakin syystä lellikikseen -  alkoivat muut puolueet hermostua. Niinpä kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz, maahanmuuttajataustainen henkilö itsekin, läksytti huhtikuussa rajusti maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia (RKP) lepsusta maahanmuuttopolitiikasta ja maahanmuuttokeinottelun sallimisesta. Kokoomuksen lapualainen meppiehdokas Kai Pöntinen nousi julkisuuden parrasvaloihin lahtimainoksessaan, jossa hän antoi ymmärtää maahanmuuttajien olevan sosiaalipummeja. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen tietenkin sanoutui irti Pöntisen vaalimainoksesta. Mutta kun RKP:tä uhkaa ainoan paikan menetys EU-parlamentissa, oli ministeri Astrid Thorsin pakko tulla pari päivää sitten julkisuuteen ja ilmoittaa, että hallituksen aikomuksena on tiukentaa merkittävästi maahanmuuttopyrkijöiden tutkintaa, karsintaa ja maahanmuutosta aiheutuvia kustannuksia. Suomalaisilla mepeillä todellisuudessa liene vaikutusvaltaa Suomen harjoittaman pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan suhteen.

13. Vaalien lähestyessä vaalipuheet ovat menneet yhä useammin lähinnä viihteen puolelle. Persujen Freddy "Somebody" (van Wonterghem) Kotkasta kertoi iltapäivälehdessä vierailleensa nuorena miehenä merillä kulkiessaan bordelleissa ja ostaneensa seksipalveluja ja kuuluneensa 1990-luvulla Kotkan kuuluisan Punaisen talon asiakaskuntaan; tietenkin Freddy oli kertomansa mukaan lopettanut tämän harrastuksensa "jo vuonna 1996." Tästä sai itselleen sopivan vaaliteeman keskustan viime hetkillä ehdokkaakseen valitsema ex-päätoimittaja Johanna Korhonen, joka käy parhaillaan oikeutta Alma-Mediaa vastaan työsuhteensa päättämisestä väitetyn lesbosuhteen takia: Korhonen ilmoitti vastustavansa jyrkästi Freddyn ehdotusta bordellien laillistamisesta Suomessa. Tätä rataa vaalikamppailu on yleensäkin edennyt, eli viihteen puolella liikutaan aika yleisesti, kun asiakysymykset eivät tunnu oikein kiinnostavan sen enempää äänestäjiä kuin ehdokkaitakaan. Tässä kohdin pitää muistuttaa myös Väestöliiton  julkistamasta "selvityksestä", jonka mukaan seksikkäin meppiehdokas on Minna Sirnö (vas).

14. Politiikan tekohan on yleensäkin viihteellistynyt myös Suomessa aina tasavallan presidentin  virkaa ja viranhoitoa myöten. Tämä alkoi Manun kuuluisista sukista, joista julkisuuteen kertoi Tellervo. Martti Ahtisaaren kaudella viihdepuoli korostui entisestään, eikä Tarja Halosen kaudella suunta ole muuttunut miksikään. Tämä on ymmärrettävä, koska tasavallan presidentin valtaoikeuksia on karsittu, eikä presidenteistä näytä oikein olevan mielipidevaikuttajiksi. Silloin hommiin tulee viihteellinen ja kansan suosiota kalasteleva leima. Ei siis ole mikään ihme, kun pari päivää sitten julkistettiin eräs nuorisotutkimus - niitähän tulee nykyisin ulos vähän päästä - jonka mukaan valtakunnassa paras itsetunto on Tarja Halosella ja Duudsonien Jarpilla; Jarppihan esiintyi Duudsonien eräässä jaksossa mm. tikkatauluna.

15. Tämän kirjoitussarjan toisessa osassa huomenna tai ylihuomenna on tarkoitus pohtia eri puolueiden kärkiehdokkaiden mahdollisuuksia vaaleissa ja veikata ja esittää nimilista, keitä suomalaiset tulevat vaaleissa valitsemaan EU-parlamenttiin. Lopuksi lyhyesti vaaliveikkaukseni suomalaisten puolueiden paikkajaosta

- kokoomus 4 paikkaa

- demarit 3 paikkaa

- keskusta 2 paikkaa

- vihreät 2 paikkaa

- persujen ja kd:n (kristilliset) vaaliliitto 2 paikkaa

Ilman paikkaa jäisivät ennusteeni mukaan siis vasemmistoliitto ja RKP, joilla kummallakin on nyt työnsä päättävässä parlamentissa yksi meppi. 

Vaalien osallistumisprosentiksi veikkaan 43 %.

Osallistukaapa, hyvät lukijat,  kommenteillanne vaaliveikkaukseen!

P.S. 

Tänään ja huomenna muistelemme myös Pekingin Taivaallisen aukiolla eli Tiananmenin aukiolla 4.6.1989 toimeenpantua verilöylyä, jossa kansanarmeija surmasi tuhansia mieltään osoittaneita opiskelijoita ja työläisiä. Tästä tarkemmin seuraavassa blogissa.