947. Venäjän musta lista

                                    Mustaa listaa ken pelkäisi, pelkäisi, pelkäisi…

1. Venäjä, tarkemmin sanottuna Kreml,  on laatinut mustan listan EU-maiden poliitikoista. Listalle joutuminen merkitsee, etteivät listahenkilöt ole tervetulleita Venäjälle eivätkä siten todennäköisesti saisi viisumia maahan matkustamista varten. Lista julkaistiin Suomessa viime perjantaina.

2. Listalla on 89 eurooppalaisen poliitikon nimet. Suomalaisista poliitikoista Kremlin listalle on "päässyt" vain europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr), joka on jo vuosia arvostellut aika kovasanaisesti Venäjän toimia. 

3. Hautala ei ole itse halunnut tarkemmin arvioida, miksi hänen nimensä on listalle päätynyt. Asia ei kuitenkaan tullut hänelle yllätyksenä, sillä EU-parlamentissa oli jo osattu odottaa, että ko. lista on olemassa tai että sitä oltiin laatimassa. Syy nimilistan julkaisemiselle saattaa Hautalan mukaan olla se, että EU:ssa harkitaan parhaillaan Venäjän vastaisten pakotteiden jatkamista.

4. Myös EU:lla on oma musta lista venäläisistä ja ukranalaisista henkilöistä. EU on viime vuodesta lähtien asettanut pakotteita kaikkiaan noin 150 henkilölle, joiden on katsottu olevan tekemisissä Ukrainan konfliktin kanssa. EU:n pakotelistalla olevilta on evätty pääsy unionin alueelle ja heidän EU-valtioissa olevia varojaan on jäädytetty.

5. Venäjän musta lista on annettu tiedoksi myös Suomen ulkoministeriölle. Venäjä ei ole kertonut perusteita sille, miksi kyseiset henkilöt ovat listalla. Perjantaina ulkoministerin salkun vastaanottanut Timo Soini ei halunnut tuoreeltaan kommentoida asiaa.

6.  Heiudi Hautala sanoi perjantaina, että Suomen ulkoministeriön pitäisi  keskustella Venäjän kanssa asiasta, koska useat muut maat, joiden kansalaisia on joutunut ko. listalle, tekevät niin. 

7. Lauantaian Timo Soini väisti oman vastuunsa asiassa ja kertoi blogissaan, että Suomi ei keskustele kahdenkeskisesti Venäjän kanssa mustasta listasta, sillä asia on tarkoitus hoitaa EU- ja "viranomaistaholla". Ulkoministeri tuntui ymmärtävän Venäjän mustaa listaa varsin hyvin. Hän sanoi nimittäin, että Venäjän laatima lista on vastatoimi EU:n aikaisemmin venäläisille asettamille henkilöpakotteille. Soini piti listan laatimisen kaltaista venäläisten reaktiota odotettuna.

8. Keskustelu jatkui, sillä Heidi Hautala arvosteli lauantaina blogissaan Timo Soinin Venäjä-kommentteja. Hautala sanoi uskovansa, että useat muut EU-maat ottavat listan kahdenväliseksi puheeksi Venäjän kanssa. Hän mukaansa olisi hämmästyttävää, jos Suomella ei olisi mitään tämänsuuntaisia aikomuksia, kuten Timo Soini on antanut ymmärtää. Hautala huomautti, että kyseessä on nimenomaan Venäjän valtion lista, joka koskee EU:ta ja EU-maiden poliitikkoja.

9. Timo Soinin penseys asiassa on ymmärrettävää (myös) sitä taustaa vasten, että perussuomalaiset ja vihreät ovat olleet mm. eduskunnassa lähes joka asiassa napit vastakkain ja haukkuneet toisiaan. Voisi jopa kuvitella, miten Timo Soini on suorastaan nauttinut saatuaan tietää, että nyt se "kauhea ämmä" on joutunut sinne minne se kuuluukin! Minä en kyllä pane asiassa tikkua ristiin, sillä on tässä valtakunnassa, meinaan, paljon tärkeämpiäkin asioita ratkottavana, Soini lienee tuuminut.

10. Tuoreelta ulkoministeriltä olisi toki voinut odottaa hieman humaanimpaa asennetta asiassa. Hän olisi voinut edes pahoitella tapahtunutta ja Heidi Hautalan joutumista listalle sekä luvata puolihurskaasti, että "me" teemme parhaamme (emme siis välttämättä kaikkemme), jotta asia selvitetään perusteellisesti. 

11. Timo Soinin karski asenne on saanut osakseen myös ymmärrystä ja yllättäen jopa aika odottamattomalta taholta. Kansallismielinen venäläinen Pravda.ru nimittäin julkaisi eilen internetissä selosteen, jossa kerrotaan Soinin em.  blogijutusta ja luodaan samalla mielikuvaa Timo Soinista Venäjä-myönteisenä ulkoministerinä. 

12. "Timo Soini aloitti ensimmäisen päivänä uudessa virassaan Suomen ulkoministerinä hyväksymällä Venäjän listan EU:ta vastaan. Näin Suomen ulkomisteri iskee Euroopan unionin harjoittamaa linjaa vastaan", sivuston uutisessa hehkutetaan Timo Soinia.

13. Sillä lailla! Timo Soini ja persut on tunnettu jo kauan EU-vastaisesta politiikastaan ja nyt tuo "linja" saa tunnustusta myös Venäjältä. Vakavasti puhuen, onko Soinin passiivinen asennoituminen Kremlin mustaan listaan ja pidättyvä reaktio Heidi Hautalan joutumisesta listalle merkki uussuomettumisesta? Tätä sietäisi pohtia.

14. Tänään Eero Heinäluoma (sdp) on rientänyt Heidi Hautalan avuksi. Hän kirjoittaa nimittäin Twitterissä, että asia eli Heidi Hautalan joutuminen Venäjän mustalle listalle vaatii Suomelta "kannanottoa paitsi EU:n kautta myös suoraan Venäjän kanssa". Heinäluoma haluaa olla tässä(kin) asiassa aktiivinen, sillä tosiasia on, että Don Eero tähtää vuoden 2018 presidentin vaaleihin.

15. Tästähän nyt oikea soppa on kehittymässä! Persujen hallitustaival on alkanut muutenkin varsin räväkästi. Ensin paljastui, miten tuore puhemies Maria Lohela on muutama vuosi sitten kirjoitellut mörköblogissaan pelkäävänsä muslimien invaasiota Suomeen ja miten kauhea uskonto islam oikeastaan on. 

16. Tiedotusvälineissä on käsitelty laajasti myös uuden oikeus- ja työministeri Jari "Jarppa" Lindstömin puheita kuolemanrangaistuksen käyttöönottamisesta. Sunnuntaina Jarppa sitten räjäytti varsinaisen pommin uhkaamalla suorastaan - "omissa nimissään" tietenkin mutta Timo Soinin suostumuksella - EK:ta ja työnantajia Kela-maksun palautuksella, jollei kunnon yhteiskuntasopimusta saada tehdyksi, vaikka hallitusneuvotteluissa Kela-maksun palauttamista ei käsitelty sanallakaan. 

17. Vaikuttaa hieman siltä, että Matti Putkonen ja muut demari-persut olisivat saaneet ujutetuksi hallitukseen opposition edustajan. Persut ovat keränneet Kymenlaaksosta paljon ääniä rasvanahkaduunareilta - huhtikuun vaaleissa eduskunnasta tipahti demareiden entinen pääluottamusmies Jukka Kärnä - ja tähän pääsyynä lienee juuri Jarppa Lindström, entinen rasvanahkaduunari itsekin.

256. Tarja Halonen tapasi sittenkin Linnassa Astahovin?

Pavel Astahov huostaanottokiistaa koskevassa tiedotustilaisuudessa

1. Kirjoitin blogissa 251/19.4. otsikolla "Tarja Halosen rooli huostaanottokiistassa epäselvä". Jutussa käsiteltiin Venäjän KGB-taustaisen lapsiasiamiehen Pavel Astahovin maaliskuista yllättävää ja Venäjällä näyttävästi julkistettu Suomen ja Turun vierailua. Astahov sai neuvoteltua huostaanottokiistan niin, että lastensuojeluviranomaisten huostaan ottama venäläisen äidin ja suomalaisen isän lapsi sai luvan palata toistaiseksi kotiin vanhempiensa luokse.

2. Tuolloin oli epäselvää, mikä oli presidentti Tarja Halosen rooli asiassa. Hän oli joka tapauksessa keskustellut kyseisestä tapauksesta ja yleensä vastaavanlaisista asioista puhelimitse Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin kanssa. Tämä keskustelu käytiin ilmeisesti jo ennen Astahovin Suomen vierailua, vierailua, josta muutoin Suomessa ei tiedetty etukäteen ilmeisesti juuri mitään.

3. Tänä iltana YLE:n A-studio kertoi saaneensa uutta tietoa presidentti Tarja Halosen kyseisestä roolista. Venäläisten ja myös Pavel Astahovin itsensä antaman, tv-ohjelmassa näytetyn insertin mukaan Astahov oli käynyt Suomen vierailunsa yhteydessä myös Tasavallan Presidentin Linnassa ja tavannut myös presidentti Halosen.

4. Kun ohjelmantekijät olivat kysyneet Halosen lehdistöpäälliköltä asiasta, tämä Eila Nevalainen vastasi ensin eli 21.4. näin:

- Astahov ei tavannut tavannut presidenttiä missään tapauksessa. En tiedä, mistä tällainen käsitys on syntynyt.

5. Kun tapaamisesta kysyttiin tämän jälkeen Astahovin tiedottajalta, tämä vastasi 23.4. näin:

- Kyllä. Astahov vieraili presidentin linnassa ja tapasi neuvonantajia. Presidentti Halosen hän tapasi pikaisesti minuutin tai kahden minuutin ajan.

Astahov oli itse maaliskuussa Suomen vierailunsa jälkeen järjestetyssä lehdistötilaisuudessa maininnut, että tapaamisen yhteydessä ja hän ei keskustellut Halosen kanssa nimenomaan lapsikaappauksiin liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä.

6. Tämän jälkeen asiaa kysyttiin uudelleen Halosen lehdistöpäälliköltä siinä muodossa, oliko Astahov tavannut Halosen neuvonantajia Linnassa. Lehdistöpäällikkö vastasi nyt näin:

- Kyllä. Astahov tapasi presidentin kaksi neuvonantajaa. En tiedä, mistä neuvottelussa keskusteltiin, koska en ollut paikalla.

7. Tästä voidaan päätellä, että

- Asahov oli pyytänyt audienssia Linnasta ja myös saanut sen; kukaan ei mene Linnan ilman kutsua;

- Linnassa, ei siis Linnan siipirakennuksessa sijaitsevassa kansliassa, Astahov oli keskustellut presidentti Halosen kahden neuvonantajan kanssa Turun tapauksesta tai ainakin Venäjän ja Suomen välillä mahdollisesti solmittavasta kahdenvälistä lapsikaappaussopimuksesta;

- Nämä kaksi neuvonantajaa olivat A-studion mukaan Jukka Lindstedt (eduskunnan entinen apulaisoikeusasiamies) ja Aleksi Härkönen;

- Presidentti Halonen oli A-studion tietojen mukaan ollut Astahovin käynnin aikana Linnassa;

- Erittäin todennäköistä on, että Astahov oli kertomansa mukaan keskustellut Tarja Halosen kanssa Linnassa minuutin tai parin minuutin ajan; ei voitane ajatella tapaamista, jossa ei keskusteltaisi;

- On varsin todennäköistä, että Halonen tiesi, millä asioilla Astahov liikkui Suomessa ja minkä asian takia hän oli tullut Linnaan. Jollei tiennyt, hän on tietenkin kysynyt sitä. Tapaamisessa ei varmaankaan juteltu pelkästään "ilmoista" ja maittemme lämpimistä suhteista;

8. A-studion ohjelmassa ei jäänyt epäselväksi, miksi Astahov oli käynyt Linnassa. Oikeusministeri Brax ei ollut ohjelman tietojen mukaan halunnut tavata Astahvia ja joidenkin tietojen mukaan ministeri Paula Risikko olisi torjunut A:n ehdotuksen neuvottelujen aloittamisesta kahdenvälisestä lapsikaappaussopimuksesta. Mutta avoimeksi jäi edelleen kysymys, miksi Astahov pyrki Linnaan keskustelemaan presidentin tai ainakin tämän neuvonantajien kanssa. Eiväthän lastensuojeluasiat ja huostaanottoasiat kuulu millään tavalla Tasavallan presidentin tai presidentin kanslian käsiteltäviin asioihin. Miksi A-studio ei haastatellut ohjelmaansa varten Jukka Lindstedtiä? - Astahovin Linnasta käynnistä nähdään, että KGB:n miehet eivät hevin jätä toimeksiantojen suorittamista puolitiehen.

9. Oma selitykseni on, että Tarja Halonen ja Dmitri Medvedev olivat jo ennen Astahovin Suomessa käyntiä keskustelleet asiasta, siis Astahovin tulevasta Suomen käynnistä. Tässä yhteydessä Halonen on luultavasti sanonut, että kyllä se Pavel voi sitten Suomessa ollessaan käydä myös Linnassa juttelemassa "poikien" eli hänen neuvonantajiensa Lindstedtin ja Härkösen kanssa mahdollisesta kahdenvälisestä lapsikaappaussopimuksesta.

10. Miksi tämä asia on niin hemmetin vaikea, että se pitää salata kaikin madollisin keinoin? Miksi totuutta ei tässäkään asiassa, kuten vaalirahoitussotkussakin, haluta kertoa sellaisena ja heti julkisuuteen, vaan asiasta annetaan tietoa vasta vähitellen ja tipoittain siinä vaiheessa, kun näin on pakko tehdä? Miksi asiasta vaietaan ja niistä kerrotaan á la Matti Vanhanen vain sillä edellytyksellä, että kysyjä osaa esittää täsmälleen oikeat kysymykset? Onko kyse uussuomettumisesta? Onko kyse Venäjän suurvaltapyrkimyksistä?

11. Oli huvittavaa seurata, miten eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen ja jäsen Aila Paloniemi oikein kiemurtelemalla kiemurrella A-studion ohjelmassa yrittäessään vastata toimittajan kysymyksiin kieli keskellä suuta ja vähätellä kaikin keinoin tapausta ja erityisesti Tarja Halosen roolia ja osuutta siihen! Salolainenkin jankutti moneen kertaan, että kyllähän se Linnan vierailun osuus nyt oli vähän hämmentävä, mutta ei tässä Astahovin vierailussa kuitenkaan ole kyse mistään munauksesta, mitä nyt pieniä mokia tehtiin! Naurettavaa! Minusta tapauksessa ja nimenomaan Linnan vierailun osuudessa oli kyse oikeasta EMÄMUNAUKSESTA, jota nyt yritetään salailla, kierrellä ja vähätellä, ettei tapaus näyttäisi niin kovin pahalta! Viikko sitten Salolainenkin puhui vielä kenraalikuvernööri Astahovista, mutta sen jälkeen hän on saanut ilmeisesti Stubbilta ja Haloselta käskyn selitellä asiaa parhain päin.

12. Salolainen kertoi, että nyt me olemme päättäneet, että Suomi ei tule missään tapauksessa neuvottelemaan Venäjän kanssa kahdenvälisestä lapsikaappaussopimuksesta, vaan edellyttää, että Venäjä liittyy kansainväliseen Haagin lapsikaappaussopimukseen. Hän ei ensin halunnut sanoa, kuka tästä oli päättänyt, mutta kertoi sitten kysyttäesä, että UM on näin päättänyt, tarkemmin sanottuna sen virkamiesjohto. Niin kuin tällaisilla virkamiehillä olisi asiassa jotain päätösvaltaa!

13. Virkamiehet ovat toki voineet olla venäläisiin kollegoihinsa yhteydessä ja kertoa, että nyt Suomessa ei oikein haluta keskustella siitä kahdenvälisestä sopimuksesta, ainakaan tässä Suomelle hieman nolossa tilanteessa. Vielä viikko pari siten mun muassa entinen ministeri ja jonkinlainen ulkopoliittinen vaikuttaja Pekka Haavisto nimenomaan ehdotti, että Suomen pitäisi ryhtyä neuvottelemaan Venäjän kanssa kahdenvälisestä sopimuksesta. Kumman sana painaa enemmän, Haaviston vai Salolaisen? Haavistokin taitaa istua ulkoasianvaliokunnassa. Kuten jo edellisessä blogissani sanoin, Venäjä ei todellisuudessa tarvitse mitään kahdenvälisiä sopimuksia, koska sillä on niin tehokas KGB-taustaisen miesten johdolla toimiva lapsiasiamiesorganisaatio.

14. Mistähän suomalaiset poliitikot ovat saaneet päähänsä, että Astahov-operaatiossa olisi ollut kyse yksinomaan Venäjän sisäpolitiikan kiistoista? Tätähän kaikki poliitikkomme ovat jaksaneet jankuttaa jankuttamasta päästyään. Tämä on tietenkin epäolennainen peruste, jolla vain halutaan hälventää ja vähätellä asiaa ja sen kiusallisuutta Suomelle. Siitä, että tätä tapausta samoin kuin Anton Salosen tapausta on uutisoitu Venäjällä näyttävästi, ei voida vetää sanottua johtopäätöstä. Venäjällä ei itse asiassa taida edes olla mitään suuren luokan sisäpolitiikan kiistoja, koska maassa vallitsee käytännöllisesti katsoen yksipuoluejärjestelmä ja opposition kaikki mielenosoitukset halutaan ehkäistä.

106. Halonen puolusti Putinia, mutta miksi hän ei koskaan puolusta suomalaista ihmistä venäläisviranomaisten mielivaltaisilta oikeudenloukkauksilta?

                                Kenen joukoissa seisot...

1. Selostin eilisessä blogissani numero 104 - askaroin eilen alkukesän koleudessa lämpimikseni kaksi muutakin juttua - Venäjän pääministeri Vladimir Putinin Suomen vierailua ja sitä, miten Putin tiedotustilaisuudessa tuomitsi jyrkin sanoin Anton Salosen Suomeen virka-autonsa takakontissa kuljettaneen Suomen Pietarin konsulaatin virkamiehen Simo Pietiläisen toiminnan. Putin moitti Pietiläistä Wienin diplomaattisopimuksen rikkomisesta ja kehotti tätä hakeutumaan töihin kirkon palvelukseen, jossa hän voisi toteuttaa inhimillisiä tuntojaan. Putin väitti tapauksen vahingoittavan maiden välistä luottamusta. 

2. Tähän nähden on sangen outoa, ettei esimerkiksi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joka jyrähteli Venäjää nöyryyttäneestä Antonin salakuljetuksesta heti virkaveljelleen Alex Stubbille, ollut kertonut Putinille mitään esimerkiksi Venäjän Suomelle asian johdosta lähettämästä nootista ja Suomen siihen antamasta vastauksesta, vaan Putin selitti kuulleensa tapauksesta ensi kerran vasta lennollaan Helsinkiin. Olisiko Putin ollut koko ajan lomailemassa jossakin Mustanmeren alueella vaikkapa yhdessä hänen tyttöystäväkseen joissakin venäläislehdissä mainitun nuoren ja kuvankauniin naiskansanedustajan kanssa ja sanonut Lavroville, että häntä ei sitten saa millään saakelin pikkuasioilla loman aikana häiritä? Mene ja tiedä! No, niin tai näin, pääministeri Matti Vanhanen, muut suomalaiset ministerit tai virkamiehet eivät tuntuneet hätkähtävän Putinin ärhentelystä, jota Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkija Hanna Smith luonnehti HS:n haastattelussa "rajuksi sammakoksi" ja tyypillisen tunneperäiseksi venäläis-isänmaalliseksi reaktioksi. Pääministeri Vanhanen piti vain hyvänä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

3. Mutta mitä tapahtuikaan sen jälkeen, kun Putin illalla tapaamassa tasavallan presidentti Tarja Halosta Mäntyniemessä? Sitä ei tarkalleen tiedetä, mutta myös Halosen kanssa Putinin kerrottiin keskustelleen pitkään nimenomaan Pikku-Antonin tapauksesta. Keskustelun tulos nähtiin sitten tänä aamuna, kun Helsingin Sanomat julkaisi presidentti Halosen kannanoton Putinin esittämään arvosteluun.

4. Halonen puolusti Putinin jyrkkää kannanottoa Anton Salosen tapauksessa, otsikoi HS. Lehden mukaan Halonen ei pitänyt Putinin arvostelua lainkaan yllättävänä, koska Wienin sopimus on "tavattoman tärkeä asia." Halonen totesi, että mikä tahansa maa olisi reagoinut asiassa samalla tavalla. Ja sitten seurasi varsinainen pommi presidentti Halosen sanomana: "On aiheellinen kysymys, mitä hyödyttää lapsikaappaussopimukseen liittyminen, jos toinen osapuoli ei kunnioita Wienin sopimusta."

5. Vaikuttaa siltä, että Tarja Halonen alkaa todella olla niin sanottu entinen juristi. Näinhän juristin tutkinnon joskus ammoisina aikoina suorittaneet korkeat virkamiehet ja etenkin suuret yritysjohtajat mielellään toteavat, kun puhe siirtyy joskus juridisiin ja heille nyt jo vieraaksi tulleisiin asioihin ja kysymyksiin. Nämä johtajat eivät yleensä halua jatkaa keskustelua juridiikasta vedoten juuri siihen, että juristin ajat ja opinnot ovat heillä kovin kaukana takanapäin. Mutta meidän Tarjahan ei kainostele tippaakaan, vaan haluaa sanoa painavan sanansa myös juridiikkaan liittyvistä kysymyksistä ja esiintyä usein jopa jonkinlaisen oppimestarin roolissa sormeaan heristellen.

6. Myös Vladimir Putin on alkuperäiseltä koulutukseltaan juristi, samoin kuin presidentti Dmitri Medvedevkin. Kumpikin heistä on opiskellut samassa leningradilaisessa oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa Medvedev on tiettävästi toiminut myös siviilioikeuden assistenttina. Ehkäpä Halonen ja Putinin ovat Mäntyniemen takkatulen loisteessa - presidenttien keskustelut Mäntyniemessä kestivät lehtitietojen mukaan alun perin sovitun tunnin asemesta kaksi ja puoli tuntia - muistelleet hiukan lakiopintojaan ja puhuneet sitten myös tuosta Haagin kansainvälistä lapsikaappaussopimusta, johon Venäjä ei ole liittynyt. HS:n uutisessa sanotaankin, että Putin oli Halosen mukaan osoittanut "myönteistä kiinnostusta" Haagin sopimusta kohtaan, mutta ei ollut kuitenkaan sanonut Venäjän allekirjoittavan sitä.

7. Luulen, että keskustelun loppuvaiheessa pääministeri Putin, tämä Vanha Kettu Vladimir Vladimirovitš, on sanonut: "Mutta, rakas Tarja, mitä meidän oikeastaan hyödyttää liittyä siihen saakelin Haagin sopimukseen, jos ja kun teidän tomppelit diplomaattinne eivät kunnioita edes Wienin diplomaattisopimusta? Siitähän tästä on kysymys, eikö niin, Tarja"? Tämä Vladimirin kysymys on luultavasti jäänyt askarruttamaan Halosta ja niin hän päätti kakaista sen ja Putinin ilmaiseman epäilyn julki myös Helsingin Sanomille.

8. Oli tuon lausahduksen alkuperä sitten mikä tahansa, niin kovin kummalliselta vaikuttaa sen käänteinen logiikka, jossa syyt ja seuraukset näyttävät kääntyneen päälaelleen. Jokainen ymmärtää - tässä ei tarvita juristin tutkintoa - ettei Venäjän kieltäytyminen Haagin lapsikaappaussopimuksesta johdu suinkaan pelosta, ettei Wienin sopimusta noudatettaisi, vaan syyt ovat aivan muualla. Jos Venäjä olisi mukana Haagin sopimuksessa, olisi Anton Salosen tapaus eli hänen palauttamisensa takaisin Suomeen voitu ratkaista tuon sopimuksen edellyttämällä tavalla, jolloin Wienin sopimuksella ei olisi ollut merkitystä eikä sen rikkominen olisi tullut ajankohtaiseksi. Tämä sillä edellytyksellä, että Venäjä olisi myös käytännössä noudattanut Haagin sopimusta.

9. Miksi Halonen ei selostanut Putinille, että Antonin tapauksessa tuli noudattaa Suomen lakia, että Anton on Suomen kansalainen ja että isä on pojan ainoa laillinen huoltaja, joten venäläisviranomaiset eivät olisi saaneet estää isän ja pojan paluuta Suomeen? Saattoipa kertoakin, mutta tästä Halonen ei kyllä maininnut mitään HS:lle, vaan hänen ainoa huolenaiheensa tuntui olevan ymmärryksen osoittaminen Putinille. Miksi Halonen ei sanonut Putinille, että se konsulaatin virkamies, jota Putin räikeän epädiplomaattisella tavalla vaati kirkkoon kyörättäväksi, toimi itse asiassa pakkotilassa, kun venäläisviranomaisten mielivallan edessä ei ollut enää mitään muuta tehtävissä. Miksei Halonen selittänyt Putinille, että inhimillisyys ajaa loppupeleissä perinteisen diplomatian ohitse, joten kyseinen suomalaisdiplomaatti toimi asiallisesti ja inhimillisesti katsoen oikein, kun hän asetti humaaniset näkökohdat muodollisten diplomatiasääntöjen edelle? Miksei Halonen sanonut Putinille, että jos te venäläiset liittyisitte Haagin sopimukseen, niin silloin tällaiset ikävät asiat siirtyisivät meiltä politiikoilta ja valtionpäämiehiltä viranomaisten ja tuomioistuinten murheiksi, jolloin mekin, rakas Vladimir Vladimirovitš, voisimme tässä takkatulen ääressä keskustella kokonaan muista ja paljon kivemmista asioista.

10. Miksi presidentti Tarja Halonen tuntuu puolustavan tällaisissa asioissa julkisuudessa aina yksinomaan venäläisviranomaisten toimintaa ja Venäjän valtiojohdon esittämiä näkemyksiä, mutta unohtavan pienet suomalaiset ihmiset, kuten juuri Venäjälle kaapatut lapset, ja heidän etujensa ja oikeuksiensa puolustamisen? Minä en ainakaan muista kuulleeni vielä kertaakaan presidentti Halosen ottavan julkisuudessa kantaa esimerkiksi Paavo Isakssonin tyttären tai muidenkaan Suomesta Venäjälle vietyjen suomalaisten lasten kaappaukseen ja kantavan huolta siitä, miten nämä kaapatut ja sille tielleen jäänet lapset saataisiin tavoitetuksi ja palautetuiksi takaisin Suomeen. 

11. Mutta heti kun Venäjän pääministeri moittii suomalaisia virkamiehiä, kiirehtii Halonen heti samana iltana tai seuraavana aamuna julkisuuteen ja ilmoittaa ymmärtävänsä pääministerin kritiikkiä ja suuttumusta ja puolustavansa tämän epädiplomaattisia lausuntoja asiassa, johon syypäitä ovat itse asiassa juuri tuon samaisen pääministerin alaiset omat viranomaiset. - Tosi outoa! Kenen joukoissa oikein seisot, Tarja Halonen?

12. Sitä se nyt taas näyttää olevan, uussuomettumista, mitäpäs muuta. Presidentti näyttää oikein edestä mallia, kuinka rähmällään suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten tulee olla Suuren ja Mahtavan Neuvostol... äsh, ei kun Venäjän ja sen suurten - kooltaan tosin pienten - ja pontevien päämiesten edessä, jotta rekkaliikenne sujuisi ja kaasu- ja öljytoimitukset pelaisivat, jotta puutullit...

13. Muuten, on sitä diplomaattiauton takakonttiliikennettä harjoitettu myös toiseen suuntaan, eli Suomesta Ven...ei kun Neuvostoliittoon. Muistelkaamme vaikkapa ruotsalaisvakooja Stig Berglingin tapausta 1980-luvun lopulla. - Tarja Halonen taisi istua tuolloin Harri Holkerin hallituksessa sosiaaliministerinä. Millaisissa tehtävissä mahtoikaan tuolloin palvella suurta isänmaataan muuan agentti Vladimir P? - Ruotsissa elinkautiseen vankeusrangaistukseen Neuvostoliiton hyväksi tapahtuneesta vakoilusta tuomittu Bergling jäi 6.10.1987 palaamatta lomaltaan vankilaan, matkusti vaimonsa kanssa Ruotsista ensin Maarianhaminaan, josta sai yöksi turvapaikan N-L:n konsulaatista, jatkoi sitten matkaansa Naantaliin ja sieltä edelleen N-L:n Tehtaankadun lähetystön suojiin, jossa oleskeli useita päiviä. Pahat kielet kertoivat, että suomalaisviranomaisia olisi tuolloin  "jonkin valtion" edustuston taholta pyydetty jättämään tarkastamatta Turun suunnasta Helsinkiin ajaneita ajoneuvoja, tiedä sitten, pitääkö tämä väite paikkansa, mutta diplomaattiautojahan tarkastukset eivät olisi koskeneetkaan. Helsingissä Berglingiä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, mutta tuloksetta. Kuinka ollakaan, kohta tämän jälkeen suurvakooja Stig Bergling putkahti julkisuuteen Moskovassa, jossa hänen "onnistui saada töitä" neuvostovakoilun palveluksessa everstin vakanssilla. On luultavaa, että Bergling vaimoineen kyyditettiin itärajan ylitse diplomaattikyydillä, tuskinpa pariskunnan kuitenkaan tarvitsi ahtautua auton takakonttiin. Joka tapauksessa Suomen hallitus karkotti jupakan johdosta kaksi Tehtaankadun suurlähetystön työntekijää suureen kotimaahansa.

14, Ehkä Suomen on Putinin ja Venäjän lepyttämiseksi pestattava Pietarin konsulaatin uudeksi päälliköksi kriminologian dosentti Johan Bäckman (SAFKA).

7. Presidenttiä kritisoimassa

1. Presidentti Tarja Halosen toimia on kritisoitu mediassa viikon sisällä sekä virkanimitysasiassa että Georgian sotaa koskevan kannanoton johdosta. Käsittelen ensin jälkimmäistä, ulkopolitiikkaan liittyvää asiaa, sillä kuten jo Kekkosen aikana todettiin, "ulkopolitiikka käy sisäpolitiikan edellä."

Halonen ja Georgian sota

2. Georgian sota alkoi torstaina 7.8. ja useiden EU-maiden johtajat ja ulkoministerit ilmaisivat Venäjän hyökkäystä ja Georgian osittaista miehitystä tuomitsevan kantansa heti sen jälkeen, kun Venäjän joukot olivat 8 ja 9.8. tunkeutuneet Etelä-Ossetiasta Georgian puolelle ja sen lentokoneet olivat pommittaneet georgialaisia kaupunkeja. Pekingissä lomailevan pääministeri Matti Vanhasen kanta oli sen sijaan "kaukana kavala maailma" -tyyppinen lausahdus, jossa vain oltiin hyvin huolestuneita Georgian tilanteesta.

3. Presidentti Halosen kantaa saatiin odottaa maanantaihin 11.8., jolloin sodan alkamisesta oli kulunut jo 4-5 päivää. Presidentin kanslia antoi tuolloin tiedotteen, josta ilmeni, että Halonen oli keskustellut samana päivänä tilanteesta Venäjän presidentti Medvedevin kanssa. Muutama asia jäi vaivaamaan mieltä.

4. Syntyi sellainen vaikutelma, että Halonen ei olisi rohjennut antaa asiasta lausuntoa ennen kuin hän oli ensin keskustellut siitä Medvedevin kanssa. Halonen ei halunnut itse olla asiassa aloitteellinen soittamalla Venäjälle ja pyytämällä Medevediä informoimaan häntä, vaan Halonen oli ikään kuin odottanut, että Venäjältä soitetaan hänelle, jotta hän voisi ottaa asiaan kantaa.

5. Tämän voisi ymmärtää niin, Suomen presidentti ei oikein luota kansainvälisten tietotoimistojen ja tiedotusvälineiden informaatioon, vaan hän haluaa saada informaatiota sodan toiselta osapuolelta ja uskoa lähinnä vain siihen. Voi myös syntyä käsitys, jonka mukaan Suomen presidentin tulisi saada lupa tai suostumus sotaa käyvän suuren naapurimaan presidentiltä voidakseen kommentoida sotaa. Saattaa myös syntyä vaikutelma yya-hengen mukaisesta yhteisesti neuvotellusta tiedotteesta.

6. Halosen tiedote on sisällöltään varsin varovainen. Taistelujen välitöntä keskeyttämistä tosin pidetään tärkeänä, mutta tiedotteessa ei sanallakaan arvostella Venäjän miehitystoimia Georgian alueella. Georgiaa ei mainita Halosen tiedotteessa lainkaan, puhutaan vain Ossetiasta. Suomi ei toki voi Etyjin puheenjohtajamaana käyttää yhtä räväkkää keltä kuin esimerkiksi Ruotsin Carl Bildt, joka vertasi Venäjän hyökkäystä Georgiaan Hitlerin Saksan naapurimaihin kohdistamiin miehityksiin. Toisaalta Etyjin rinnalla tulitaukoa Georgiaan on ollut puuhaamassa Ranska EU:n nykyinen puheenjohtajamaana eikä tämä ole estänyt Ranskan poliittista johtoa tai muiden EU-maiden johtajia tuomitsemasta Venäjän sotatoimia Georgiassa.

7. Halonen on välttänyt visusti antamasta haastatteluja tai järjestämästä tiedotustilaisuutta Georgian tilanteesta, joten media ei ole voinut esittää hänelle kysymyksiä. Muissa vastaavanlaisissa tilanteissa Halosella on ollut tapana antaa lyhyitä lausuntoja maatalousnäyttelyissä, kuninkuusraveissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa, joissa hän on ollut vierailemassa. Tällöin häntä ovat "tentanneet" paikalliset toimittajat, jotka ovat kuitenkin olleet kiinnostuneita lähinnä vain presidentin pukeutumisesta, lippiksestä tai olkihatusta.

8. Halosen toiminnasta Georgian kriisin yhteydessä syntyy kuva uussuomettumisesta ja siitä, että Suomen poliittinen johto katsoo taas aiheelliseksi olla rähmällään suuren ja mahtavan Venäjän ja sen poliittisen johdon edessä. Suomen johto näyttäisi haluavan olla suuren miehittäjävaltion puolella, vaikka Venäjän hyökkäystä Georgiaan voidaan mutatis mutandis verrata Neuvostoliiton hyökkäykseen Suomeen vuonna 1939.

Halonen ja kansliapäällikön nimitysasia

9. Sisäministeriön kansliapäällikön nimityskiista hallituksen ja presidentin välillä saanee ratkaisunsa ylihuomenna perjantaina. Halosen menettelystä olla viime viikolla nimittämättä hallituksen yksimielisesti virkaan esittämää kenraali Ilkka Laitista on esitetty näkökantoja puolesta ja vastaan. Kansanedustaja Anneli Lapintie (vas.) paheksui sotilaan nimittämistä sisäministeriön johtoon. On ounasteltu, että pasifisti Halonen ei halua nimittää kenraalia siviilivirkaan.

10. Olen blogissani 8.8. pohdiskellut syitä, joiden vuoksi Halonen haluaisi nykyisen kansliapäällikön Ritva Viljasen jatkavan tehtävässään. Lisäksi voidaan todeta, että Halonen tuntee henkilökohtaisesti Ritva Viljasen ja hänen miehensä professori V-P. Viljasen, sillä molemmat Viljaset olivat töissä oikeusministeriössä siihen aikaan kun Tarja Halonen toimi 1990-91 oikeusministerinä. Viljaset lienevät Halosen ja Pertti Arajärven perhetuttuja ja Arajärvi on julkisoikeudesta väitelleitä oikeustieteen tohtoreita kun V-P. Viljanenkin. - Voisiko virkanimityksessä olla kyse jonkinlaisesta nepotismista?

11. On arveltu, että Halonen taipuisi ylihuomenna sittenkin hallituksen tahtoon ja nimittäisi virkaan Ilkka Laitisen. Halonen voisi tällöin sanella pöytäkirjaan käsityksensä, jonka mukaan Viljanen on hänen mielestään Laitista pätevämpi, mutta perustella ratkaisuaan nimittää kuitenkin Laitinen sillä, että hallitus on ollut esityksessään yksimielinen. Näin kukaan ei menettäisi jupakassa kasvojaan täydellisesti.

12. Luulen, että Halonen seisoo loppuun saakka Ritva Viljasen takana, nimittää hänet ja lähtee seuraamaan Pekingin kisoja. Laitisen nimittäminen olisi tässä vaiheessa Haloselle niin karvas arvovaltatappio, ettei Halonen ei voi muuta kuin pitää päänsä. Halonen voi perustella päätöstään sillä, että Ritva Viljanen on hoitanut virkaa yhden viisivuotiskauden hyvin ja että vakiintuneen käytännön mukaan pitäisi olla painavia syitä, joiden takia virkaa hoitanut kansliapäällikkö ei voisi jatkaa virassaan. Halonen voi viitata myös siihen, että hallituksen esityksen mukaan myös Viljanen on pätevä ja ettei esityksessä ole lausuttu Viljasesta mitään negatiivista.

13. Sisäministeri Holmlund, joka ehdotukseen hallituksen virkaesitys perustuu, ei ole rohjennut esittää virantäyttöasiakirjoissa minkäänlaista suoraa Viljasta koskevaa kritiikkiä; kritiikki ilmenee vain epäsuorasti, sillä Laitisen ansioita kehutaan, mutta Viljasesta ei lausuta juuri mitään, ei positiivista muttei myöskään mitään negatiivista. Halonen voi vedota tähän, joten hallitus ja Holmlund saavat siis syyttää itseään, jos Viljanen tulee tämän takia vastoin hallituksen yksimielistä tahtoa virkaan nimitetyksi.

14. Halonen voi vedota myös siihen, että kansliapäällikön virka on hallinnollinen virka, eikä kansliapäällikön tarvitse olla minkään erityisalan asiantuntija; hallitus sen sijaan perustelee Laitisen nimittämistä sillä, että hän on rajaturvallisuusasioiden ekspertti. Halonen voi sanoa, että jos hallitus pitää kenraali Laitisen palkkaamista sisäministeriöön tärkeänä, niin hallitus voi tarvittaessa räätälöidä ministeriöön Laitiselle sopivan viran, jossa tämän osaamista ja johtamistaitoa voidaan hyödyntää tehokkaasti ilman, että kenraalin joutuisi kansliapäällikön ominaisuudessa syynäämään, mitä kaikkea ministeriön eri osastoissa oikein puuhaillaan.

Näin minä ainakin tekisin, jos olisin presidentti ja haluaisin olla nimittämättä kenraalia kansliapäälliköksi! Katsotaan nyt, millaiseen ratkaisuun asiassa ylihuomenna päädytään.