1158. Pekka Haavisto johtaa presidenttipeliä

               Alma Median kyselyn mukaan tässä on Suomen seuraava presidenttipari

1. Se alkaa taas! Tarkoitan presidenttipeliä. Presidenttivaalit järjesttään seuraavan kerran tammikuussa 2024, siis runsaan neljän vuoden kuluttua. 

2. Istuva presidentti Sauli Niinistö ei voi enää asettua ehdolle, sillä hän tulee olleeksi neimmäisajan eli kaksi kautta virassa. Täten suomalaiset pääsevät äänestämään maalle kokonaan uutta presidenttiä. Asia on syytä tervehtiä tyydystystä tuntien.

3. Kenet suomalaiset haluaisivat seuraavaksi presidntikseen? Tästä kysymyksestä tullaan järjestämään ennen vaaleja tietenkin hirmuinen määrä erilaisia selvityksiä ja gallupkyselyjä. Ensimmäinen kysely on nyt suoritettu, sen teki Alma Media. Kyselyn toteutti Tietoykkönen Oy ja siinä haastateltiin 1 500:aa äänestysikäistä suomalaista. Tuloksia esiteltiin Alma Median lehdissä eilen illalla.

4.  Vastaajilta kysyttiin, ketä he äänestäisivät, jos presidentinvaali järjestettäisiin nyt. Heille tarjottiin kyselyssä presidenttivaihtoehdoksi kymmentä eri poliitikkoa, jotka kaikki ovat olleet tavalla tai toisella mukana Sauli Niinistön seuraajaspekulaatioissa. Seuraava presidentti saattaa hyvinkin nousta juuri tästä kymmeniköstä. Vain neljä prosenttia kyselyn vastaajista kertoo kannattavansa presidentiksi jotakuta muuta henkilöä.

5. Kyselyn tulos ei yllättänyt, sillä sen mukaan ulkoministeri Pekka Haavisto on kansalaisten selkeä ja jopa ylivoimainen suosikki uudeksi tasavallan presideksi. Hän sai kyselyssä 33 prosentin kannatuksen.

6. Seuraavan ryhmän Pekka Haaviston jälkeen muodostivat kyselyssä keskustan Olli Rehn (11 %), perussuomalaisten Jussi Halla-aho (10 %) ja kokoomuksen Jan Vapaavuori (10 %)

7. Tämän jälkeen kyselyssä kannatusta saivat vasemmistoliiton Li Andersson (8 %), SDP:n Eero Heinäluoma (7 %), SDP:n Jutta Urpilainen (6 %, kokoomuksen Paula Risikko (5 %) ja perussuomalaisten Laura Huhtasaari (4 %). Hännänhuippuna tulee vihreiden Maria Ohisalo (1 %). Joku muu ehdokas keräsi kyselyssä 4 %:n kannatuksen

8. Itse jäin kaipaamaan potentiaalisten ehdokkaiden joukosta nimeä Alexander Stubb, entistä ulko-ja pääministriä. Hän oli vielä joku vuosi sitten lähes ykkössuosikki seuraavaksi presidentiksi. Alma Media mielestä aika on kuitenkin ilmeisesti jo ajanut Stubbin ohitse.

9. Olisin asiasta kuitenkin eri mieltä. Selvää lienee, ettei kokoomus tule nimeämään presidenttiehdokkaaksen esimerkiksi Petteri Orpoa, tuskin edes Paula Risikkoa. Ehdokuudesta kilpailevat siten Jan Vapaavuori ja Alex Stubb.  Pidän Vapaavuoren  mahdollissuuksia vaalissa aika vähäisinä, hän tuskin selviytyisi toiselle kirerrokselle. Stubbilla olisi käsitykseni mukaan paremmat mahdollisuudet.

10. Olisin hyvin hämmästynyt, jos demarit valitsisivat ehdokkaakseen Eero Heinäluoman; ehdokkaaksi tullee Afrikka-komisssaari Jutta Urpilainen, joka omaisi hyvät mahdollisuudet Pekka Haavistoa vastaan toisella kierroksella.

11. Itse veikkaisin tässä vaiheessa, että toiselle kierrokselle vaalissa selviytyvät Pekka Haavisto ja Jussi Halla-aho.  Haavisto olisi ennakkosuosikki, mutta Halla-aho saattaisi panna hänet vaalissa yllättävän tiukoille.

12. Vastakkain olisivat monessa suhteessa erilaiset henkilöt: ylioppilas/tohtori, liberaali/ konservatiivi, ministeri/kansanedustaja ja ent. meppi, sivari/sivari, homo/hetero, globalisti/nationalisti jne.

1146. Alex Stubb korvaa Jyrki Kataisen

1. EU -komission varapuheenjohtaja, entinen pääministeri Jyrki Katainen jysäytti tällä viikolla melkoisen uutispommin. Hän nimittäin ilmoitti jättävänsä politiikan nykyisen kautensa jälkeen.  Hän ei siis aio asettua ehdolle komission seuraavaksi puheenjohtajaksi, tai olla käytettävissä toista kautta Suomen komissaarina.

2. Katainen perusteli ilmoitustaan sillä, että hän on 46 vuotta vanha ja ollut koko aikusiikänsä mukana politiikassa. Katainen sanoo, että hän voisi vielä tehdä  "yhtä ja toista". Hän kertoi katsovansa jatkossa jotain muutta kuin politiikkaa.

3. Kataista oli veikkailtu mahdolliseksi Euroopan kansanpuolueen eli EPP:n kärkiehdokkaaksi, ja sitä kautta seuraavan komission puheenjohtajaksi Carl-Claude Junckerin jälkeen. Hän kertoi harkinneensa ehdokkuutta vakavasti ja tunnustelleensa kannatusta EPP:n sisällä.

4. Perhesyyt ja halu työskennellä politiikan ulkopuolella saivat Kataisen kuitenkin luopumaan ajatuksesta. Komission puheenjohtajuus, mikäli hän olisi sinne asti päässyt, on iso muutos, ja sillä on iso vaikutus myös perhe-elämään, Katainen kertoi. Kotipesä tulee olemaan jatkossa on Suomessa, Katainen sanoo.

5. Varapuheenjohtajan päätökseen vaikutti myös se, että hänen vaimonsa Mervi Katainen on kiinnostunut ryhtymään kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi Uudeltamaalta.

6. Kataisen päätös nostaa luonnollisesti  Alexander Stubbin osakkeita kokoomuksen komissaariehdokkaaksi. Puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo on jo ehtinyt todeta, että kokoomuksen tulisi asettaa suomalainen ehdokas EPP:n kärkiehdokasvaaliin ja että hän on jo keskustellut nimenomaan Stubbin kanssa asiasta.

7. Kokoomus isännöi EPP:n puoluekokousta Helsingissä ensi marraskuussa. Katainen ei ota kantaa kokoomuksen ratkaisuihin, mutta sanoo, että Stubb täyttäisi kaikki komission puheenjohtajalta vaadittavat ominaisuudet. Hän ilmoitti "totta kai ilman muuta" tukevansa Stubbin valintaa. 

8. Jyrki Katainen toimi kansanedustajana 15 vuotta ja oli sinä aikana neljä vuotta valtiovarainministerinä neljä. Pääministerinä hän toimi vuosina 2011–2014, kunnes lähti yllättäen kesken vaalikauden komissaariksi, jolloin Stubb tuli hänen tilalleen kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi.

9. Alexander Stubb ehti keväällä 2014 jo henkisesti valmistautua siirtymään komissaariksi Brysseliin, mutta Katainen ylätti ja veti tavallaan maton Stubin alta ryhtyessään itse komissaariksi.Vuonna 2017 ilmestyneessä kirjassaa Alex Stubb kertoo olleensa varma siitä, että juuri hänestä tulisi Olli Rehnin jälkeen Suomen seuraava komissaari.

10. Komission varapuheenjohtajana Jyrki Katainen on vastannut työllisyydestä, kasvusta ja investoinneista. Hän sanoo jatkavansa tehtävässään komission kauden loppuun, joka päättyy ensi vuden lopussa. Katainen sanoo itse, ettei hän ole vielä päättänyt, millaista työtä ryhtyy jatkossa tekemään. 

11. Mutta ei ehtinyt kulua kuin kaksi päivää, kun mediassa jo tiedettiin, mitä Jyrki Katainen aikoo Suomessa ryhtyä tekemään. Hänet tullaan todennäköisesti valitsemaan Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston uudeksi pomoksi, jonka nimikeenä on vaatimattomasti yliasiamies. Tehtävää nykyisin hoitava Mikko Kosonen jää sopivasti eläkkeelle juuri vuoden 2019 lopussa. Katainen olisi toinen entinen pääministeri sanotussa hommassa, sillä pääministerinä 90-luvulla toiminut Esko Aho oli Sitran yliasiamiehenä 2004-2008. 

12. No, ehkäpä tuo on Kataiselle sopiva työ, sillä olisi aika vaikea kuvitella hänet esimerkiksi Nokian tai Koneen taikka Valion tai Ponssen pää- tai toimitusjohtajaksi.

13. Alexander Stubbin valinta EU-komission puheenjohtajaksi tai edes tavalliseksi rivikomissaariksi ei toki ole itsestään selvä asia. Marraskuussa europarlamentin suurin ryhmä EPP, johon kokoomuksen mepitkin kuuluvat, valitsee Helsingin kokouksessaan kärkiehdokkaansa (Spitzenkandidaten), joka todennäköisesti komission puheenjohtajaksi, jos EPP:stä tulee myös toukokuun 2019 EU-vaalien suurin ryhmä. Stubbilla olisi kokemuksensa ja pätevyytensä perusteella hyvät mahdollisuudet tulla valituksi kärkiehdokkaaksi; selvää on, että Stubb on ehdokkaana vuoden 2019 EU-vaaleissa.

14. Toisaalta myös ensi vuoden edusuntavaalien tulos vaikuttaa siihen, kuka Suomesta valitaan komissaariksi Jyrki Kataisen jälkeen. Kerrotaan, että kokoomus ja SDP olisivat jo sopineet siitä, että vaalien voittajapuolue, jonka puheenjohtajasta tulee seuraavan hallituksen pääministeri, valitsee seuraavan komissaarin. Vaikka Stubb on tehtävään ylivoimaisesti paras ehdokas, saattaa hyvinkin käydä niin, että hänet jätetään taas rannalle, jos SDP voittaa vaalit ja pääministeriksi tulee Antti Rinne.  Rinne ja Stubb eivät ole, kuten yleisesti on tiedossa, lainkaan hyvissä väleissä keskenään; tämä ilmeni  jo 2014-2015, jolloin miehet istuivat samassa hallituksessa. Änkyrä Rinne saattaa haluta seuraavaksi komissaariksi naisen, jolloin komissioon lähetetään ilmeisesti Jutta Urpilainen (sdp). En kuitenkaan usko, että demarit voittasivat ensi vuoden eduskuntavaalit Antti Rinteen johdolla.TV:n vaalitenteisssä taas kerran huomataan, ettei Rinteestä tulisi hyvää pääministeriä.

15. Olisi kuitenkin suoraan sanoottuna hölmöä, jos Suomi ei valitsisi komissaariksi Alex Stubbia, joka on tehtävään ylivoimaisesti pätevin ja kyvykkäin ehdokas. Jutta Urpilaisen parasta ennen -päivä meni jo, eikä hän tunne EU:ta ja sen asioita riittävän hyvin hyvin. Stubb sen sijaan on entinen pääministeri, ulkoministeri, valtiovarainministeri,  ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri ja hän on toiminut EU:ssa myös virkamiehenä ja väitellyt Britanniassa tohtoriksi Euroopan integraatiosta. Hän on monien vaalien ääniharava ja hän on opettanut EU:ta ulkomaisissa yliopistoissa ja hänen kielitaitonsa ja kansainvälinen verkostonsa on tunnetusti laaja. Stubbin liikunta- ja urheiluharrastukset ovat myös kaikkien tiedossa - viimeksi eilen Stubb osallistui Lahdessa järjestettyyn triathlonin puolimatkojen Ironman -kilpailuun.

16. Toki Alex Stubbia toki kahdehditaan ja monet  katsovat häntä eri syistä karsaasti; heihin lukeutuu myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka ei yhtään pidä Stubbin avoimesta, keskustelevasta ja rennosta tyylistä. Viime eduskuntavaalien jälkeen presidentti Niinistö lienee ratkaisevasti vaikuttanut sihen, että Timo Soini valitsi itselleen ulkoministerin salkun, vaikka olisi voinut ryhtyä valtionvarainministeriksi. Niinistö ei halunnut, että ulkoministeriksi olisi tullut Stubb. Myöhemmin Niinistön suosikki Petteri Orpo haastoi, presidentin kanssa ensin asiasta keskusteltuaan, Stubbin kokoomuksen puheenjohtajavaalissa ja voitti.

17. Vuonna 2024 ovat seuraavat presidentinvaalit. Kokoomuksen ehdokkuudesta kamppailevat luultavasti Jyrki Katainen, Jan Vapaavuori, Petteri Orpo ja Alex Stubb. Stubb olisi oiva valinta seuraavaksi presidentiksi, sillä silloin Suomi saisi todella kansainvälisen ja myös laajaa ulkomaista suosiota ja arvostusta nauttivan presidentin.

1025. Tärkeilevä Kultaranta-tapahtuma

1. Kultaranta-konferenssilla tai -keskusteluilla tarkoitetaan  Naantalissa tasavallan presidentin kesäasunnolla Kultarannassa vuodesta 2013 lähtien kerran kesässä järjestettyä kaksipäiväistä ulko- ja turvallisuupoliittista keskustelutilaisuutta. Se on presidentti Sauli Niiistön ideoima ja koolle kutsuma tapahtuma, joka järjestetään yhteistyössä Ulkopoliittisen instituutin kanssa.

2. Malli tapahtumaan on saatu, kuinkas muuten, Ruotsista, eli tarkemmin sanottuna Sälenin 
puolustuskonferenssista. Kultaranta-keskusteluiden tavoitteena on ollut luoda uudenlainen, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa avoimesti ja kriittisesti pohtiva kansallinen keskustelutapahtuma. Niinistön erityisenä toiveena on ollut tarjota mahdollisuus vuoropuhelulle. Käytännössä Kultarannan hieman kankeissa puheenvuoroissa, joiden johdosta kunnon keskustelua ei juuri synny, ei ole päästy Sälenin keskustelujen tasolle. Kun suomalainen poliitikko tai korkea virkamies avaa Kultarannassa suunsa, jokainen kuulija yleensä tarkasti tietää, mitä sieltä tulee ulos.

3. Tapahtumaan kutsutaan noin sata ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri tahoilta. Kutsuttujen joukossa on muun muassa poliittisia päättäjiä, tutkijoita, hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia.

4. Ensimmäinen Kultaranta-tapahtuma pidettiin 16.–17. kesäkuussa 2013. Keskusteluissa käsiteltiin laajasti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nykytilaa ja tulevaisuutta. Eilen ja tänään pidetty tilaisuus oli järjestyksessä neljäs Kultanta-happening. Nyt oli määrä keskustella erityisesti Suomen ja Ruotsin välisestä puolustusyhteistyöstä.

5. Tavallisilta suomalaisilta Kultaranta-keskustelu menee joka kerta "ohi"jälkiä jättämättä, sillä varsin harvat jaksavat tilaisuutta vähän ennen Juhannusta seurata.  Heitä lohduttanee tieto siitä, että he eivät menetä mitään, vaikkeivät seuraisikaan tilaisuutta. Keskusteluissa lausutaan nimittäin löhinnä vain itsestäänselvyyksiä, jotka on sanottu aikaisemmin jo ainakin "sata kertaa". 

5a. Kultarannasta on tullut hieman samanlainen happening ja joidenkin mielestä jopa hieman samanlainen riesa, jollaisia ovat myös esimerkiksi Jukolan Viesti, Kuninkuusravit, Seinäjoen tangomarkkinat, Kaustisten kansanmusiikkijuhlat, Itä-Länsi -pesäpallo-ottelu, Sodankylän filmifestivaalit tai Sonkajärven eukonkannon MM-kisat. On toki hyvä, että ko. tilaosuuksia pidetään, mutta yhtä hyvä on, että tilaisuus järjestetään vain kerran vuodessa ja että kaikki unohtavat aika pian, mitä juhlissa tapahtui puhuttiin. 

6. Keitä kaikkia Kultarantaan oli tänä kesänä kutsuttu? Tämä selviää tasavallan presidentin kanslian sivulla julkaistusta vieraslistasta, kas tässä

Tilaisuuden osanottajat 2016

7. Osallistujalistalla on tuttuja nimiä. Tilaisuuden päävieraana oli Ruotsin pääministeri  Stefan Löfven, joka on sosiaalidemokraatti. Kutsuttujen joukossa olivat Juha Sipilän hallituksen tärkeimmät ministerit, myös Alexander Stubb, joka jättää hallituksen virallisesti huomenna tiistaina; tänään Stubb tulee olleeksi ministerinä yhtäjaksoisesti 3 000 päivää. Myös ministeri Anne Berner oli kutsuttu, mutta keskustasta esimerkiksi ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja varapuheenjohtaja Juha Rehula sekä persuministereistä esimerkiksi työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmiä olivat poissa. Demareista poissaolollaan loistivat mm. Eero Heinäluoma, Antti Lindtman ja Jutta Urpilainen.

8. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Eero Heinäluoma ilmoitti tänään, ettei hän tähtää presidentinvaaleihin demareiden ehdokkaana. Don Eeron surutyö vaimon kuoleman (2015) jälkeen on kuulemma yhä kesken. Heinäluoman mielestä Jutta Urpilaisella on presidentiltä vaadittavia ominaisuuksia. Hieman yllättävä kannanotto, kun otetaan huomioon, että Urpilainen ja hänen miehensä ovat äskettäin adoptoineet lapsen Kolumbiasta. Mihin Heinäluoma unohti Erkki Tuomiojan, jolla voisi olla edes jonkinlaisia mahdollisuuksia pressanvaaleissa? 

9. Presidenttiehdokkuutensa on varmistanut tähän mennessä ainoastaan keskustan Matti Vanhanen, ja hän oli mukana Kultarannassa. Paikalla oli myös Paavo Väyrynen, joka on maan kokenein ulkopoliitikko. Hieman yllättävää oli, ettei vihreiden Pekka Haaviston nimeä löydy osanottajien listalta. Ehkäpä Pekka ja hänen puolisonsa Antonio olivat ehtineet jo lähteä Antonion kotimaahan tai jonnekin muualle. Kokeneista politiikoista kutsua ei ollut saanut esimerkiksi Seppo Kääriäinen, joka toimi puolustusministerinä muistaakseni Matti Vanhasen ensimmäisessä hallituksesa. EU-mepeistä kutsuttujen listalla ei ole muita kuin Paavo Väyrynen, mitä voidaan pitää yllätyksenä. Esimerkiksi Heidi Hautalalla olisi ollut paljon sanottavaa. Sauli Niinistön mielestä kenties jopa hieman liikaakin.

10. Listalta löytyy kaksi Häkämiestä, Jyri ja Kari; jälkimmäisen saama kutsu oli melkonen yllätys ja herättää ulkopuolisissa, ainakin minussa, lähinnä vain hymyilyä; no, kaipa pikkuveli Jyri piti huolen ettei Kari päässyt teltassa ja drinkkijonossa liiaksi mesomaan.  KD:n johtohahmoista oli kutsuttu vain nykyinen puheenjohtaja Sari Essayh, josta leivotaan kohta KOK:n jäsen, mutta neljä vuotta kahdessa edellisessä hallituksessa toiminut sisäministeri Päivi Räsänen oli jätetty kutsumatta. Kenraalikunta näyttää loistavan poissaolollaan, samoin kirkon korkein johto eli arkkipiispa Mäkinen. Helsingin piispa Irja Askolan mukanaolo olisi toki luonut tiettyä turvallisuuden tunnetta tilaisuuteen, sillä onhan Irja-piispa pitänyt hyvää huolta ulkoisesta habituksestaan; tapahtumassa olisi tarjoiltu hyvää purtavaa myös Askolalle.

11. Poliisikuntaa tilaisuudessa edustivat Supon päällikkö Antti Pelttari ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Vm. pukeutuu aina ja varmaan myös jatkossa koko ajan siniseen sotisopaansa eli poliisin virkapukuun; mahtaako Seppo malttaa riisua pukuaan edes  nukkuessaan. On toki hyvä olla aina valppaana. Vaikea sanoa, mikä rooli Kolehmaisella Kultarannassa itse asiassa oli ja mitä hän tilaisuudessa teki, mutta sen tiedämme, että tutkimattomat ovat herramme eli tässä tapauksessa tasavallan presidentin tiet ja aivoitukset. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä ei sentään ollut kutsuttu paikalle, mikä seikka on syytä panna tyydytyksellä merkille.

12. Joukko toimittajiakin oli paikalla vieraina. Minua ihmetytti ja hieman hymyilytti, kun huomasin listalla nimet Pekka Ervasti (Yle) ja Timo Haapala (Mtv).  Minulle on jäänyt epäselväksi, millä perusteilla mainitut herrat ovat ansioituneet ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla. No, eivät varmaan olekaan, mutta sen sijaan he ovat vaikutusvaltaisia henkilöitä, mikä on toinen osanottajaksi pääsyn kriteeri. Kutsuttujen listalta saa sen sjaan hakea turhaan kokeneen Riitta Uosukaisen nimeä. Hesarista ei ollut kutsuttu ketään; ilmankos HS tänään julkaisi Kultarannan kokouksesta silmiinpistävän lyhyen uutisjutun.

13. Nyt minulla sytytti! Pekka Ervasti ja Timo Haapala olivat saanet Sauli Niinistöltä kutsun Kultarantaan tietenkin palkkioksi siitä ahkeruudesta ja "taitavuudesta", jolla he olivat koko kevään ajan kalvaneet Alex Stubbia ja myötävaikuttaneet siten vahvasti siihen, että Stubb syrjäytettiin viikko sitten Lappeenrannassa kokoomuksen puheenjohtajan ja siten myös valtiovarainministerin paikalta. Tunnettu tosiasia nimittäin on, että Sauli Niinistön ja Alex Stubbin välit ovat jo pitkään olleet sangen viileät. Sauli halusi Petteri Orpon Alex Stubbin tilalle ja kutsui tämän vaimoineen Mäntyniemeen kylään. Jostakin syystä kyläilyuutinen vuosi tai vuodettiin julkisuuteen, kuten manööverin tarkoitus varmaan olikin. Niinistö halusi näyttää, että Orpo on "hänen miehensä", jolloin kokoomuslaiset seurasivat Lappeenrannan kokouksessa kiltisti presidentin mielipidettä.

14. Kultarannassa keskusteltiin vaikka mistä, kuten esimerkiksi siitä, "minne EU on menossa" näinä kasvaneen muuttoliikkeen ja pakolaistulvan aikoina. Tuo on melko akateeminen aihe, johon suomalaiset eivät pysty juurikaan vaikuttamaan. Sitten pohdittiin - oltiin ainakin pohtivinaan - Pohjois-Euroopan (Pohjolan) ja Itämeren turvallisuutta. Kotimaisten henkilöiden kanssa kokoukseen oli pyydetty vain ruotsalaisia asiantuntijoita, ei sitä vastoin osanottajia Norjasta, Tanskasta tai edes Baltian maista.  Tynkäkeskustelu siis, jossa ei tullut esiin mitään uutta, jos tarkkoja ollaan. Itämeren turvallisuustlanne on, tottakai, kärjistynyt Krimin valtaujksen ja Ukrainan kriisin, oikeastaan sodan, takia huomattavasti. Mutta minkäs teet, kun Putin ei halua noudattaa Minskin sopimusta eikä varmasti halua palauttaa Krimikä takaisin Ukrainalle.

15. Entäpä sitten paljon puhuttu Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö? Tämä kysymys oli tarkoitettu keskustelujen pääteemaksi, sillä ovathan  esimerkiksiSauli Niinistö ja Timo Soni vetäneet sen toistuvasti esille. Näin tietenkin sksi, että tällä tavalla saataisiin huomiota pois iänikuisesta Nato-jäsenyydestä, joka on etenkin perussuomalaisille vaikea kysymys. Hallituksen viime perjantaina julkistamassa "turpo-selvityksesssä", siis ulko-ja turvallispoliittisessa selonteossa (ks. blogijuttu 1024) on visioitu kovasti mainitusta puolustusyhteistyöstä, "jolla ei ole rajoja", kuten selonteossa nimenomaisesti todetaan. Monet ehtivät kuvitella tämän tarkoittavan jopa maiden välistä puolustusliittoa, kuten esimerkiksi Timo Soini on väläyttänyt. 

16. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven kaatoi kuitenkin sangollisen kylmää vettä puolustusliitosta hieman naiviisti haaveilleiden suomalaispoliitikkojen niskaan. Löfven teki sunnuntaina useaan otteeseen selväksi, että Ruotsi ei halua puolustusliittoon Suomen kanssa. Ruotsi haluaa pitää kiinni liittoutumattomuudestaan ja tämä koskee myös ehdotettua puolustusliittoa Suomen kanssa. Löfven piti Suomen kanssa harjoitettavaa puolustusyhteistyötä toki tärkeänä, mutta hän totesi sen tarkoittavan ainoastaan yhteisiä sotaharjoituksia, materiaaliyhteistyötä yms. asioita. Läfven lausunto oli takaisku, paitsi kousta isännälle Sauli Niinistölle, erityisesti Timo Soinille.

17. Suomen ja Ruotsin kannat eroavat toisistaan myös mahdollisen Nato-jäsenyyden suhteen. Sauli Niinistö toisti Naantalissa vanhan näkemyksensä, jonka mukaan Suomi voi hakea Nato-jäsenyyttä, josItämeren alueen turvallisuustilanne vaikeutuu selvästi ja jos "turvallisuuden tunteemme" olennaisesti ja vakavasti heikkenisi. Tätä samaa on yritetty sanoa myös hallituksen turpo-selonteossa. Stefan Löfven sen sijaan totesi Kultarannassa selkeästi, että Nato-kysymys ei ole Ruotsissa laoinkaan ajankohtainen, vaan Ruotsi haluaa säilyttää myös tässä suhteessa liittoutumattomuutensa. Ruotsin Nato-kanta on selkeämpi kuin Suomen. Meillä venkoillaan asiassa edes takaisin tyyliin "ollako vai eikö olla". Ruotsin porvaripuolueet sen sjaan haluaisivat Ruotsin liittyvän Natoon. Jos Ruotsin ensi vuoden parlamenttivaaleissa porvaristo (oikeisto) voittaa - niin kuin nyt nähyttää tapahtuvan - maan hallitus voi hakea hyvinkin pian Nato-jäsenyyttä. 

936. Antti Rinne on ongelma SDP:lle

1. Antti Rinteestä on hyvää vauhtia tulossa ongelma johtamalleen Sdp:lle. Hänen johdollaan demaripuolue kärsi eduskuntavaaleissa jälleen - jo toisen kerran peräkkäin - rökäletappion ja menetti kahdeksan kansanedustajan paikkaa. Rinne on ajanut lyhyen ajan sisällä muutaman kerran niin sanotusti miinaan. Puoluejohtajien suuressa vaalikeskustelussa vajaa kaksi viikkoa sitten Antti Rinne meni Carl Haglundin virittämään ansaan, kun oli kyse siitä, minkä ja missä lausutun tekstin Haglund luki mainitussa tilaisuudessa. 

2. Vaalien jälkeen Antti Rinne kehotti Jutta Urpilaista luopumaan tavoittelemasta demareiden eduskuntaryhhmän puheenjohtajan paikkaa. Urpilaisen mukaan Rinne perusteli pyyntöään sillä, että he kaksi, siis Jutta ja Antti,  edustavat puolueessa "erilaista linjaa. Rinne tietenkin kiisti mainitun perustelun, mutta tokkopa Urpilainen olisi keskinyt Rinteen sanoman omasta päästään. Kömmähdyksen jälkeen Rinne samoin kuin uudeksi ryhmäjohtajaksi valittu Antti Lindtman vakuuttelivat dermariryhmän olevan yhtenäinen. 

3. Rinteen ja Lindtmanin vakuutteluja on vaikea uskoa todeksi, sillä tähän mennessä useat  sdp:n kansanedustajat ovat ehtineet todeta, että demareiden olisi parasta jättäytyä oppositoon. Mutta Antti Rinne on toista maata, siis eri linjalla myös tässä asiassa, sillä hän tavoittelee demareiden pääsyä hallitukseen ja samall itselleen kunnon ministerin salkkua. Näin siitä huolimatta, että hän tyri demareden mahdollisuudet jo Stubbin hallituksessa riitelemällä kokoomuksen kanssa miltei kaikista mahdollisista asoista, aina kalastusmaksusta alkaen.

4. Toissapäivänä Yle Uutiset esitti videon Antti Rinteen ja hänen slovakialaisen kollegansa Peter Kaimirin EU:n valtiovarainministerien kokouksessa käymästä lyhyestä keskustelusta. Siinä Rinne esitti omasta aloitteestaan ja täysin yllättäen näkemyksen, jonka mukaan Jutta Urpilainen pyrkisi takaisin demareiden puheenjohtajaksi. Rinne ei ilmeisesti huomannut, että pöydällä oleva mikrofoni oli päällä. Ministereiden keskustelu eteni näin: 

Rinne: "Jutta on nyt aloittanut kampajan".

Kamir: "Minkä kampanjan"? 

Rinne: "Puheenjohtajakampanjan".  

Kamir: "Siis teidän puolueenneko? Eli hän haluaa takaisin".

Rinne: "Kyllä". 

5. Eilen Antti Rinne ei ollut median tavoitettavissa. Tänään Eero "Don" Heinäluoma, entisiä ay-pamppuja hänkin, selitti, että Rinteen "avautuminen" Peter Kaimirille Jutasta on vain "myrsky vesilasissa". Heinäluoma yritti panna koko tapauksen leikiksi toteamalla, että Rinne näyttää nousseen valtiomiesluokkaan, kun hänen puheitaan on alettu tuollaisella innolla salakuunnella. Hehheh, valtiomiesluokkaan mainituista herroista ei nouse kyllä kumpikaan, ei Eero eikä Antti.

6. Tänään vähäsanainen Rinne tavoitettin eduskunnasta, jolloin hän on toimittajien mukaan "karhealla äänellä" selittänyt, että se, että hän ajatteli Jutta Urpilaisen yrittävän takaisin puheenjohtajaksi, on "väärinkäsitys". Väite ei ole tietenkään uskottava, sillä Rinne ei ainoastaan ajatellut, vaan hän lausui todistetusti selvällä englanninkielellä, että Jutta on aloittanut kampanjan palatakseen demareiden puheenjohtajaksi. Kampanjan siis häntä, Antti Rinnettä ja hänen ajamaansa linjaa vastaan! Minkäänlaisesta väärinkäsityksestä ei voi olla kysymys. 

7. Rinteen lausumassa ja hänen avautumisessaan oma-aloitteisesti toisen valtion ministerille on kyse hölmöydestä, sillä Rinteella ei ole ollut järkevää syytä kannella tai valittaa kollegalleen edeltäjänsä aikomuksista. Väitteet Urpilaisen kampanjasta ja paluuyrityksestä eivät sitä paitsi pidä alkuunkaan paikkaansa. Rinteen lausahdus romuttaa kerta heitolla väitteet demareiden yhtenäisyydestä ja siitä, ettei puolueessa olisi linjaerimielisyyksiä. Rinne ei halunnut Urpilaista demareiden ryhmän puheenjohtajaksi, eikä Rinteen selitykseen, jonka mukaan hän haluaisi saada Urpilaisesta Sipilän hallituksen ministerin, usko enää kukaan.

8. Näyttää vahvasti siltä, että Juha Sipilän on pakko jätäää demarit hallituksen ulkopuolelle. Demareiden meno hallitukseen ei ole ollut muutenkaan kovin todennäköistä, mutta Rinteen tempun paljastuttua olisi ihme, jos hallitukseen otettaisiin demareiden hölösuu puheenjohtaja. Mistä me tiedämme, mitä hän kertoisi Suomen poliittisista asioista ulkomaisille kollegoilleen, jos hän voisi ko. häpeällisen tapauksen jälkeen jatkaa maan hallituksessa ikään kuin mitään ei olsi tapahtunut. Juha Sipilä on korostanut korostamasta päästyään hallitusyhteistyön ja hallituspuolueilta edellytettävää luottamuksellisuutta. Kun näin on, niin shallituksessa ei voi olla mukana puolue, jonka johtajilla on selkeitä linja- tai näkemyseroja hallitukseen menosta ja hallitusvastuun kantamisesta ja jonka puheenjohtajan lojaalisuuteen ei voida luottaa.

934. Hallituskuvioita: Sipilä tunnustelee, Värynen venkoilee, SDP rakoilee...

1. Eduskuntavaalit on sitten pidetty ja vaalitulosta on ihmetelty. Äänestysprosentti eli vaalivilkkaus jäi totuttuun tapaan perin alhaiseksi, se oli vain 70,1 prosenttia. Muissa pohjoismaissa äänestysvilkkaus on aivan toista luokkaa, eli noin 85 prosenttia. Ruotsissa vaalit käydään ns. listavaaleina, jolloin äänestetään ensi sijassa puolueita eikä yksittäisiä ehdokkaita. Puolueet asettavat ehdokkansa järjestykseen, jonka perusteella kansanedustajat sitten valikoituvat puolueiden vaaleissa saaman äänimäärän mukaisessa suhteessa. Benin tallien tms. porukoiden haalimia naisjulkkiksia, ex-urheilijoita tai muita huuhaa-edustajia Ruotsin valtiopäivillä ei tämän vuoksi nähdäkään.

2. Vaalivoittaja Juha Sipilä on aloittanut epäviralliset ja hieman epämääräisiltä vaikuttavat hallitustunnustelunsa, viralliset tunnustelut aloitetaan Vapun jälkeen. Sipilä näyttää sukkuloivan lukuisissa palavereissa muiden puolueiden puheenjohtajien, ay-liikkeen edustajien, EK:n johtajien ym. kanssa. Tekeillä on vaikka mitä. On yhteiskuntasopimus - josta kukaan ei tosin tiedä, saadanko sellainen aikaan, onko se kunnon sopimus vai ainoastaan muistio, mista kaikista asioista siinä sovittaisiin ja kenen kanssa jne. - suppea strateginen ohjelmapaperi, varsinainen hallitusohjelmaa, jonka on niinikään määrä olla suppea jne. jne. Sivullista Sipilän vauhti melkein hirvittää, mutta toivotaan nyt, ettei Sipilä rasitu heti alussa liikaa, vaan jaksaa vetää homman päätökseen niin, että hallitus olisi pystyssä viimeistään toukokuun puoliväliin mennessä.

3. Eduskuntaryhmät ovat kokoontuneet tänään ja valinneet johtohenkilöitään. Keskustan ryhmäkokouksessa puheenjohtajana toimi Kauko Juhantalo (73). Kakesta tuskin tulee hallituksen oikeusministeriä, vaikka mies onkin (koplaukset yms. hallitseva) juristi. Eduskunnan ikäpuhemies on muuten kokoomuksen Pertti Salolainen, joka täyttää syksyllä 75 vuotta. Vasemmistoliiton uudeksi ryhmäpuheenjohtajaksi valittiin Anna-Kaisa Pekonen Riihimäeltä, hän on Aku Hirviniemen sisko ja Nina Lahtisen käly. Riihimäellä näitä koomikkoja on enemmänkin, sillä täällä vaikuttaa Päivi Räsäsen (kd) lisäksi myös Janne Kataja, jonka entinen talo homehtui ja purettiin.

4. Demarit joutuivat valitsemaan uuden ryhmyrin, sillä Jouni Backman oli johtanut päättynellä kaudella ryhmää niin tehokkaasti, ettei häntä valittu eduskuntaan enää lainkaan; Jouni pähkäilee nyt, löytääkö hän 56-vuotiaana enää töitä;  ehkä toverit kiirehtivät palkkaamaan Jounin konsultiksi jonnekin. 

5. Demareilla oli tehtävään kaksi ehdokasta, nimttäin Antti Lindtman, joka on Antti Rinteen (ja Eero Heinäluoman) miehiä, ja ex-puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Jutta kertoi toimittajille, että useat hänen kollegansa olivat pyytäneet häntä asettumaan ehdolle ryhmäpuheenjohtajan vaalissa. Hanke ei kuitenkaan toteutunut, sillä  Antti Rinne pyysi Urpilaista harkitsemaan "puolueen edun nimissä" äänestyksestä vetäytymistä. Rinne ei halunnut perustellla asiaa medialle, mutta Jutta sanoi, että Rinne oli sanonut hänelle, että he kaksi - siis Antti ja Jutta - edustavat "erilaista poliittista linjaa". Rinne ei halunnut kommentoida Jutan lausuntoa. 

6. Kun äänestystä ei tullut, Antti Lindtman valittiin yksimielisesti ryhmän puheenjohtajaksi. Jälkikäteen Rinne ja Lindtman ovat vähätelleet väitettyä linjariitaa. Rinne kiisti, että hän olisi edes puhunut linjariidasta Urpilaiselle. Hän kertoi, että Jutalla on paikka ministerinä hallituksessa, joten hänen ei kannata ryhtyä ryhmäpuheenjohtajaksi. Rinne ei voi kuitenkaan luvata Jutalle ministerin paikkaa, sillä on vielä täysin epäselvää, ovatko demarit Juha Sipilän hallituksessa. Vaaleissa pudonnut demareiden Tuula Väätäinen syytti blogissaan Antti Rinnettä suorin sanoin valehtelusta.

7. Demareiden ryhmä näyttää rakoilevan hallituskysymyksessä pahasti. Jo viime sunnuntaina pidettyjen vaalien jälkeen kerrottiin, että demareiden kenttä ja myös heidän eduskuntaryhmänsä on jakautunut kahtia siitä, tulisiko demareiden mennä hallitukseen vai ei; aika suuri osa osa demareista kannattaa oppositioon jäämistä. Kun Juha Sipilä on korostanut korostamasta päästyäänkin hallitukseen tulevien - tai joutuvien - puolueiden ja ministereiden yhteisyökykyä ja luottamusta, näytäisi selvältä, että Sipilä ei voi ottaa keskenään riitelviä demareita hallitukseen. Mitä siitä tulisi, jos hallituksessa olisi yksi iso puolue, jonka edustajat riitelevät, eivät vain muiden hallitusryhmien kanssa - kuten Antti Rinne teki jo Stubbin hallituksessa - vaan myös keskenään. Joka tapauksessa on selvää,  että Antti Rinne ei halua Jutta Urpilaista ministeriksi.

8. Paavo Väyrynen, josta ei tullut näiden vaalien ääniharavaa, jatkaa tuttua venkoiluaan EU-parlamentin ja eduskunnan välillä. Hän ilmoitti jo ennen vaaleja palaavansa Strasbourgiin, jollei hänestä tule uuden halltuksen ulkoministeriä. Väyrysellä on siis sama taktiikka kuin vuonna 2007, jolloin hän asetti eduskuntaan tulonsa edellytyksi sen, että hän pääsee ministeriksi Matti Vanhasen hallitukseen. Monta vikkoa kestäneen venkoilun ja veivaamisen jälkeen Vanhasen kantti petti ja hän kelpuutti Väyrysen hallituksensa ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi. Tyhmä temppu, mikä auttanut kumpaakaan: Matti Vanhanen joutui luopumaan pääministerin tehtävistä 2010 ja Paavo Väyrynen putosi vuoden 2011 vaaleissa eduskunnasta.

9. Täällä viikolla olemme saaneet lukea tuttuja Väyrys-otsikoita: 

-  Ilmoitin tämän jo ennen vaaleja, haluan ulkoministeriksi
-  Väyrynen ei mene eduskuntaan;
-  Väyrynen: Palaan EU-parlamenttiin
-  Väyrynen haluaa vapautuksen eduskuntatyöstä;
-  Väyrynen: Minua vastaan on käynnistetty kampanja;
-  Nato-haukat ajavat minua ministerikisasta;
-  Palaan muutaman viikon kuluttua takaisin eduskuntaan

10. Mitä tälle Paavolle pitäisi oikein tehdä? Jos poliittinen holhottavaksi julistaminenkaan ei ole mahdollista. Antaa Väyrysen melskata aikansa, kyllä se siitä kohta asettuu. Ministeriä Paavosta ei enää tule. Arvelen, että viimeistään silloin saamme kuulla Paavon uusista suunnitelmista, kun hän ilmoittautuu keskustan ehdokkaaksi vuoden 2018 tasavallan presidentin vaaleissa.

859. Kokoomuksen kannatus nousussa, persujen ja demareiden edelleen laskussa

1. Jotkut anonyymit ovat ennustaneet blogikommenteissaan kokoomuksen kannatuksen laskevan jyrkästi siksi, että puoluekokous valitse kesäkuussa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi Alexander Stubbin. Kyseiset kommentaattorit ovat pitäneet Stubbia lapsellisena tai jopa jonkinlaisena pellenä, joka ei tiedä kansallisesta politiikasta yhtikäs mitään, vaan joka vain twiittailee innokkaasti urheilusuorituksistaan ja mittailee ja kertoo rasvaprosentistaan. Usein puututaan myös Alexin ylileveään hymyyn.

2. Kriitikot eivät tunnu ymmärtävän, että kansallista politiikkaa ja valtiontaloutta ei voida nykyisin tarkastella tai niistä päättää Euroopan unionista ja sen harjoittamasta politiikasta riippumatta. Suomi ei voi irrottautua EU:n päättämistä Venäjä-pakotteista, vaikka kepulaiset ynnä ns. asiantuntijat kovasti niitä vastaan politikoivatkin. Tai että kansalaiset eivät voisi arvella Timo Soinin tai Antti Rinteen habituksen perusteella herrojen rasvaprosenttia, vaikka nämä ei siitä koskaan uskaltaisi siitä meitä informoidakaan. Keskustan ikivanhat poliitikot eli Sirkka-Liisa Anttila, puolueensa "eturiviin" ja seuraavaksi ulkoministeriksi jälleen kerran pyrkivä Paavo Väyrynen - huh, huh, Patehan luopui keskustan puheenjohtajuudesta "vasta" 25 vuotta sitten - ja viimeksi Mauri Pekkarinen ovat arvostelleet hallitusta eli rivien välissä erityisesti uutta pääministeriä milloin mistäkin.

3. Yle Uutiset tilaa Taloustutkimukselta joka kuukausi puolueiden kannatusta osoittavan gallupmittauksen. Tänään julkistetut heinäkuun mittaustulokset - katso kuviota yllä - osoittavat puheet Alex Stubbin kyvyttömyydestä kokoomuksen puheenjohtajana täysin tuulesta temmatuiksi.  Kokoomus nimittäin jatkaa edelleen maan suurimpana puolueena - raskaasta hallitusvastuusta huolimatta. Puolueen kannatus on noussut "Stubbin kaudella" ja kesäkuun mittaustuloksesta1,5 prosenttiyksikköä ja on nyt 21,8 prosenttia.

http://yle.fi/uutiset/kokoomus_ja_keskusta_nousussa__sdp_ja_ps_syoksyivat_alas/7386072

4. Keskusta, joka käväisi viime vuonna gallupmittauksissa maan suurimpana puolueena 23 prosentin kannatuksellaan, on toiseksi suurin puolue. Se keräsi mittauksessa 20,9 prosentin kannatuksen ja kasvatti kannatustaan kesäkuun mittauksesta 1,4 prosenttiyksiköllä. Näinä vaikeina aikoina ei luulisi olevan oppostiopuolueelle mikään konsti nousta maan suosituimmaksi puolueeksi. Mutta niin vain jo reilut kolme vuotta pääministeripuolueena ollut kokoomus päihittää kannatusmittauksissa opposition keskustan, perussuomalaisista nyt puhumattakaan. Juha Sipilällä on paljon työtä, jos hän aikoo nostaa keskustan ensi vuoden vaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Pitäisikö Paavo Väyrynen sittenkin nostaa takaisin keskustan "eturiviin" ja alkaa rummuttaa jo tässä vaiheessa, että seuraavassa hallituksessa ulkoministerin salkku kuuluu sitten  "Meidän Paavolle". Pelkästään muutto Oulunsalosta Sipooseen ei riitä tekemään Sipilästä maan pääministeriä.

5. Perussuomalaisten kannatus, joka käväisi alkuvuodesta jo lähes 19 prosentissa, laskee edelleen reilusti. Puolue keräsi nyt  3,8 prosentin kannatuksen, jossa on pudostusta kesäkuun mittauksesta 1,5 prosenttiyksikköä. Persujen kannatus jäi kauas puolueen tavoitteista jo kevään EU-valeissa ja laskusuunta tuntuu jatkuvan edelleen. Jussi Halla-ahokin lähti Brysseliin ja hänen tilalleen eduskuntaan satiin joku pyylevä komisario Helsingistä. Ei kovin hyvältä näytä. Puolueen kansanedustajista  jo 3-4 on pontevia poliisimiehiä, mutta rosvoja ei vaan saada kiinni - eikä kannatusluvuissa muita suuria puolueita.

6, Kaikkein huolestuttavin tilanne on kuitenkin SDP:llä, sillä puolueen kannatus sen kun jatkaa laskuaan. Nyt demareita kannatti vastaajista enää 13,8 prosenttia, missä on laskua kesäkuusta 1,0 prosenttia, kesäkuun kannatusluvut puolestaan laskivat toukokuun mittaustuloksista. Antti Rinne valittiin puolueen puheenjohtajaksi toukokuussa, mutta valinta oli ilmeisesti virheellinen. Jutta Urpilaisen syrjäyttäminen on vienyt demareilta erityisesti naiskannattajia, nimenomaan keski-ikäiset naiset karttavat mieskörilään eli Antti Rinteen arkisen tuntuista johtamistyyliä. 

7. Mikähän siinä oikein mahtaa olla, että kun pääministeripuolue eli kokoomus jatkaa yhä edelleen maan suurimpana puolueena, niin toisen suuren hallituspuolueen eli demareiden kannatusluvat ovat koko ajan olleet syöksykierteessä? Antti Rinteen piti antaa puolueelle uudet kasvot ja näin on toki tapahtunut, mutta huonomompaan suuntaan. Tätä menoa Antti Rinne kyllä menettää kasvonsa pian kokonaan!

8. On outoa, että Antti Rinne ei saa esiintymistään ja erityisesti ulosantiaan eli puhetapaansa kuntoon, ei sitten millään. Tänäänkin hän takelteli tv-uutisten haastattelussa sanoissaan pahemman kerran. Puheenjohtajan vaalia koskevassa kampanjassaan ja myös valintansa jälkeen Rinne on vain toistellut koko ajan yhtä ja samaa asiaa eli sitä, että "työllisyys ja talouskasvu pitää saada nosuun". Niin pitäisi, mutta Herra Rinteellä ei tunnu olevan minkäänlaisia konkreettisia keinoja, joiden avulla nousuun voitaisiin lähteä. Jos SDP:n kannatus jää ensi vuoden vaaleissa 12-13 prosenttiin, niin Rinne saa kyllä sanoa hyvästit puheenjohtajuudelleen.

9. Tänään Antti Rinne yritti selitellä uskovansa, että demareiden kannatus kyllä lähtee nousuun, jahka hallituksen budjettiriihessä päätetään antaa lapsiperheille lisää 70 miljoonaa euroa ja että nuo rahat "kohdistetaan oikealla tavalla". Hohhoijaa ja voihan vitsi, kyllä kait! Ensin hallitus päättää alentaa lapsilisiä ainakin 100 miljoonalla eurolla ja nyt se aikoo kompensoida kyseisen leikkauksen "peräti" 70 miljoonan euron lisäpotilla. Mitä tarkoittaa mainitun summan "oikein kohdentäminen"? Ei kai vaan sitä, että lisärahaa annetaan ainoastaan niille lapsiperheille, jotka suostuvat äänestämään vaaleissa demareita.

10. Pienemmistä puolueista ainoastaan hallituksesta karkuun joussut vasemmistoliitto säilytti kesäkuun kannatuslukunsa, kaikkien muiden pienpuolueiden kannatus sitä vastoin laski hieman. Mitä ihmettä nämä kristillisdemokraatitkin tekevät hallituksessa, jossa niillä on vain yksi eli hieman tympeän poliisiministerin salkku? Jos puolue aikoisi vihdoin ja viimein nostaa kannatustaan, sen olisi  vaihdettava Päivi Räsänen kiireesti Sari Essayhaan. Mutta Räsänen on päättänyt istua pallillaan kuin tatti. Kaipa se laskeskelee pääsevänsä myös seuraavan eli ensi vuoden vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen ("Stubb II") poliisiministeriksi, jos onnistuu pysyttelemään sitkeästi puolueensa puheenjohtajana. Mutta siinä tapauksessa myös Mikko Paatero päätänee, ettei lähdekään vielä eläkkeelle.

842. Porukoiden mies aloitti nyhjäämisen

                                                             Pro et contra

1. Demarit valitsivat viime perjantaina uudeksi puheenjohtajakseen Antti Rinteen. Hän löi istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen niukasti äänin 257-243. 

2. Rinteen kausi alkoi heti, mutta mitähän siitäkin oikein mahtaa tulla? Puheissaan ja haastatteluissaan Antti Rinne on nimittäin osoittaunut todelliseksi  "porukan mieheksi". Hän on sanaillut, että tästä lähtien SDP:ssä päättää kenttä tai porukka, ei hän. Mitä tämä oikein tarkoittaa?

3. Arto Nybergin eilisessä tv- ohjelmassa Rinne naurahti toimittajan kysymykselle ja väitti, että eihän hän "tietenkään" keksinyt itse pyrkiä puolueen uudeksi puheenjohtajaksi, vaan hänen asettumisestaan Jutan vastaehdokkaaksi päätti "porukka". Keitä kaikkia tähän porukkaan sitten kuului? Tätä Rinne ei tietenkään suostunut paljastamaan, vaan sanoi vain, että se siihen kuului hänen tuttuja kavereitaan. Tämä porukka kuulemma kysyi hänen kantaansa asiassa jo viime vuoden elokuussa.

4, Heti valintansa jälkeen perjantaina Rinne oli yhtä vähäsanainen, kun häneltä udeltiin, mihin puheenjohtajan vaali oikein ratkesi. Rinne ei suostunut pohtimaan asiaa, vaan vastasi kaksi kertaa peräkkäin ykskantaan, että "se vain ratkesi". Olisiko toimittajan pitänyt kysyä samaa asiaa vielä kolmannen kerran? Ilmeisesti se hemmetin "porukka" ratkaisi myös äänestyksen tuloksen.

5. Valintansa jälkeen - tai sitä ennenkään - Antti Rinne ei ole suostunut paljastamaan ministerisuunnitelmiaan. Hän totesi ainoastaan lakonisesti, että hänellä on toki suunnitelma, mutta sitä hän ei halua vielä kertoa  Myöhemmin ja myös Arto Nybergin eilisessä ohjelmassa Rinne totesi, että hänen hallitukseen menostaan ja ministerinpaikastaan päätetään - kuinkas muuten -  "porukalla". Nämä porukat päättävät Rinteen mukaan puolueen asioista tästä lähtien muutenkin. Sen verran Rinne suostui raottamaan ko. porukan kokoonpanoa, että se on puoluevaltuusto, joka valtuuttaa puoluehallituksen tekemään asianomaiset päätökset. Rinteen mukaan puolueuvaltusto voi päättää ko. asiasta "vaikka sähköpostilla". 

6. Uusi puoluehallitus, jota johtaa nyt "rinteeläiseksi" ryhtynyt Tarja Filatov,  on koolla ensi viikolla. Tuossa kokouksessa ministerikuviot eivät kuitenkaan ole Rinteen mukaan vielä selvillä, vaan puoluehallitus ja eduskuntaryhmä päättävät ministerijaosta  aikaisintaan parin viikon päästä.

7. Tästähän voi tulla vielä vaikka miten hauskaa, kun tämä "porukoiden mies" ja äijäfeministi alkaa häärätä puoleen johdossa! Antti Rinnettä tentataan tv:n vaaliohjelmissa jo tänään ja huomenna. Saa nähdä, kuinka monta kertaa Rinne vetoaa tuolloin siihen, ettei hän vielä tiedä tai halua sanoa, mitä tapahtuu, sillä demareissa asiat päätetään nyt "porukalla" tai porukoissa.

8. Minkä ministeripostin porukat päättävät Antille antaa tai minne hänet istututtaa asioita ajamaan? Luonnollista olisi, että Rinne ryhtyisi valtiovarainministeriksi, jolta paikalta hän myös syrjäytti Jutta Urpilaisen. Onko Rinteestä finassiministeriksi, joka joutuu tuon tuostakin matkustamaan työn merkeissä Brysseliin ja ties minne ja puhumaan vierailla kielillä niitä näitä joutavia eurooppalaisten kollegojensa kanssa? Herättääkö harvasanainen Rinne samanlaista luottamusta vaikkapa saksalaisessa kollegassaan Schäublessa kuin Jutta Urpilainen?

9. Rinne itse haluaisi työministeriksi, mutta tämä tarkoittaisi, että hänen pitäisi syrjäyttää paikalta SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen, jota pidetään nykyisin SDP:n parhaana ministerinä. Minne Lauri sitten sijoitettaisiin? Valtiovarainministeriä Ihalaisesta ei voi tulla, sillä hän on koulutukseltaan kirvesmies, joka ei puhu vieraita kieliä. Samalla perusteella Ihalaista ei voida valita myöskään eduskunnan puhemieheksi, sillä hän joutuisi esimerkiksi jo puheenvuoroja RKP:n edustajille jakaessaan turvautumaan pääsihteeri Seppo Tiitisen apuun.

10. Pitäisikö Jutta Urpilainen istuttaa eduskunnan uudeksi puhemieheksi, jolloin Don Eero Heinäluomasta jouduttaisiin tekemään pätkäministeri? Saa nähdä, miten tässä käy. On suorastaan huvittavaa, että mitä enemmän ministerit mokaavat halllituksessa - kuten esimerkiksi Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen - tai mitä suurempaan epäsuosioon he joutuvat, sitä korkeammmalle heidät halutaan välittömästi nostaa! Katainen EU:n huippuvirkaan ja Urpilainen puhemieheksi, kornia! Minusta ei yhtään sopivaa, että puolueensa puheenjohtajan paikalta pois potkittu ministeri ja kansanedustaja päätettäisiin ikään kuin lohdutuspalkinnoksi nostaa suoraan eduskunnan puhemieheksi. Jos presidentin vaalit olisivat hieman lähempänä, niin varmaankin Jutta Urpilainen "huudettaisiin - Antti Rinteen heiluttaessa nyrkkiä ja huutaessa "SDP, eteenpäin" - samantien SDP:n presidenttiehdokkaaksi!

11. Antti Rinne on tehnyt aiemmin äkkinäisiä ja harkitsemattomia päätöksiä, joita hän joutunut myöhemmin katumaan. Yksi esimerkki. Ammattiliitto Pron puheenjohtajana Antti Rinne on istunut Levi Ski Resortin hallituksessa. Tämä hallitus erotti viime vuoden marraskuun 17. päivänä  pitkäaikaisen toimitusjohtajansa Jouni Palosaaren katsottuaan, että Palosaari oli suosinut tietoisesti toista kahdesta tasavertaiseksi koetusta hissitoimittajasta ja johtanut yhtiön hallitusta ao. miljoonahankkeessa harhaan. Sittemmin Palosaari on palautettu takaisin yhtiön toimitusjohtajaksi, koska epäilyt väitetystä harhaanjohtamisesta osoittautuivat perättömiksi. Palosaari on kertonut, että hallituksen Antti Rinteellä oli ollut erottamistilaisuudessaan pöydällä edessään punaviinipuollo ja että tilaisuudessa oli muutenkin ollut nähtävissä edellisenä päivänä Levillä kisatun pujottelun maailmancupin "jälkimaininki"; suomeksi sanottuna hallituksen "porukka" oli siis ollut enemmän tai vähemmän krapulassa.

12. Tänään Iltalehdessä Antti Rinne väittää olleensa tilaisuudessa selvin päin. Hän kuitenkin myöntää,  että Ski Resortin hallituksen tekemä päätös Palosaaren erottamisesta toimitusjohtajan paikalta oli "sinisilmäinen ja hölmö". Vai niin, että tuollainen Leviä, Kittilää ja koko Lappia järisyttänyt päätös tehtiin siis selvin päin! Entäs sitten krapulatila, siitä Rinne ei mainitse mitään. Jouni Palosaari on nyttemmin palautettu takaisin toimitusjohtajan pallille ja hänen pääerottajananaan toiminut Rinne on puolestaan "ylennetty" SDP:n puheenjohtajaksi. Sillä lailla!

13. Kittilässä on tiettävästi ollut suunnitelmia Jouni Palosaaren erottamiseen osallistuneen Kittilän kunnanjohtajan erottamista virastaan. Tästä opimme, että myös poliittisen puolueen puheenjohtajan kannattaisi olla tekemisissään ja lausunnoissaan varovainen - antaisi vaan "porukoiden" päättää asioista! 

14. Jos oikein huonosti käy, eli demarit eivät menestyisi myöskään ensi kevään eduskuntavaaleissa nykyistä paremmin, saattaa puolueella olla jälleen agendalla kysymys puheenjohtajan vaihtamisesta. Rinteen kannattajatkin voivat tuolloin selitellä viime perjantain äänestyskantaansa toteamalla á la Antti Rinne, että "olipa se sinisilmäinen ja hölmö valinta"!

15. Don Eero eli Heinäluoma on kertonut tänään MTV3:lle, että hän ei halua vaihtaa puhemiehen tehtävää ministerin salkkuun. Mikä nyt neuvoksi, eli mihihin Urpilaisen Jutta saadaan "loppusijoitetuksi", kun Heinäluoman paikkakaan ei näytä vapautuvan? Ei hätää, sillä Timo Harakka (sdp), Liisa Jaakonsaari ym. esittävät, että Jutasta pitää tehdä Suomen uusi tai ainakin "toinen"  EU-komissaari. Suomelle kuuluvan ensimmäisen komissarin paikka on jo luvattu kokoomukselle ja siihen on tarkoitus valita Jyrki Katainen. Nämä "urpislaiset" demarit ovat nyt saaneet päähänsä, että Suomelle kuuluukin kaksi komissariuksen paikkaa. Niihin olisi siis istutettava ne kaksi mnisteriä, joista toinen pakenee ja jättää hallituksen omasta tahdostaan (Katainen) ja toinen joutuu lähtemään ministerin pallilta hävittyään SDP:n puheenjohtajakisan! Entistä kornimpaa!

16. Hallituksesta on lähtenyt tai potkittu pois jo yhdeksän (9) ministeriä, eli Hautala, Wallin, Häkämies, Guzenina-Richardson, Gustafsson, Arhinmäki, Kyllönen, Katainen ja nyt siis Urpilainen. Lisää "poistoja" voi pian ilmetä, jos EU-parlamenttiin ehdolla olevat ministerit (Stubb, Virkkunen ja Räsänen) menevät vaaleissa läpi. Kuten sanotaan, rotat jättävät hukkuvan laivan, ja siitä nyt on todellisuudessa kysymys. Antti Rinteen ei auta muu kuin pyrkiä hallituksen hajoamiseen, jolloin pääsisimme käymään uudet eduskuntavaalit jo tänä vuonna.

841. Urpilainen vai Rinne? Rinne voitti äänin 257-243.

Demarit ovat, kuten kuvastakin näkyy, Seinäjoella perimmäisten kysymysten äärellä...

1. SDP:n puheenjohtajana valitaan parin päivän kuluttua Seinäjoella. Valinnan tekevät 500 sanottua tehtävää varten paikallispiireissä valittua puoluejäsentä.

2. Pääministerin pallilta kohta pois luiskahtava ja kovia EU:n poliittisia virkoja tavoittelemaan rientävä Jyrki Katainen on pannut oman lusikkansa demareiden puheenjohtajapeliin. Ymmärtäähän sen toki Erkkikin, että Katainen haluaisi Jutta Urpilaisen jatkavan puheenjohtajana, jotta Kataisen-Urpilaisen hallitukseen jäisi edes toinen johtava ministeri jäljelle. Urpilainen on itse kiivaillut, ikään kuin vihon viimeisenä valttikorttinaan. että hän ei kyllä jatkaisi enää hallituksessa, jos Antti Rinne valitaan puheenjohtajaksi. Katainen haluaa Urpilaisen jatkavan myös siksi, että SDP on hävinnyt Urpilaisen johdolla kaikki vaalit ja sama kehitys jatkuisi todennäköisesti myös ensi vuoden eduskuntavaaleissa, jos Urpilainen jatkaa puheenjohtajana. Rinteen johdolla demareilla sitä vastoin saattaa olla pieniä mahdollisuuksia päästä uuteen nousuun. 

3. Katainen kommentoi tänään kriittisesti Antti Rinteen näkemystä, jonka mukaan uuden puheenjohtajan ei välttämättä tarvitse olla myös hallituksen valtiovarainministeri. Kataisen mukaan hänelle itselleen olisi täysin mahdotonta olla puolueen puheenjohtaja, eikä olla hallituksessa.. - Niinpä niin, mutta toisaalta ainakaan oppositiopuolueiden puheenjohtajat eivät sattuneesta syystä istu samaan aikaan hallituksessa, vaan yrittävät päin vastoin kaataa hallituksen.

4. Antti Rinne on joskus aiemmin talvella sanonut, ettei hän välttämättä ottaisi ministerin paikkaa, vaikka tulisi valituksi puolueen puheenjohtajaksi. Nyt Rinne on kuitenkin muuttanut mielipidettään ja kertonut, että hän voisi mennä aivan hyvin hallitukseen ja jatkaa Urpilaisen jättämällä ministeripostilla. Ehkä Katainen ei vain "tiennyt" tätä.

5. Luultavasti demarit ajattelevat ennen kaikkea tulevia eduskuntavaaleja ja haluavat sen vuoksi valita uudeksi puheenjohtajaksi Antti Rinteen. Jutta Urpilaiseen ei enää luoteta, vaan katsotaan, että hänen johdollaan SDP:n äänisaalis voisi pudota jopa alle 15 prosentin. Hallituksen vaalitaktisista syistä viisaasti jättäneet vasemmistoliittolaiset hengittävät kannatuksessa jo demareiden niskaan.

6. Eihän tämä Antti Rinne toki mikään poliittinen kultakimpale ole, vaan näyttää ylipainoiselta nallekarhulta taaperrellessaan omiensa kokouksissa. Hän on ammattiyhdistysjyrä, joka vaahtoaa työttömyyden kasvusta - tosin AY-liike huolehtii käytännössä vain työssä käyvien duunareiden eduista. Jutta Urpilainen on Rinnettä paljon edustavampi, kun hänet nähdään milloin missäkin päin Euroooppaa pidettävissä huippukokouksissa vaihtamassa poskisuudelmia milloin Luxemburgin ex- pääministerin ja tulevan EU:n puheenjohtajan Junckerin tai Saksan valtiovarainministeri Schäublen - sen pyörätuolityypin - kanssa.  Ilmankos Urpilainen korostaa maailmanmenon ja talouden globalisoitumista, missä suhteessa Rinne ei pärjää hänelle alkuunkaan.

7. Rinne valitaan uudeksi puheenjohtajaksi, sillä demarit toivovat, että tämän jäyhän ay-pomon johdolla he voisivat saada seuraavissa eduskuntavaaleissa takaisin perussuomalaisten leiriin viime vaaleissa loikanneita äänestäjiä, ainakin niitä rasvanahkaduunareita. Rinne valtiovarainministerinä? Hm. mitähän siitäkin sitten tulisi, se jää nähtäväksi. Hyvässä tai huonossa lykyssää Rinteen valinta saattaa tietää syksyllä hallituksen hajoamista ja ennenaikaisia vaaleja. sillä Rinne ei liene yhtä helposti kokoomuksen ja virkamiesten johdateltavissa kuin Jutta Urpilainen on ollut. 

8. Hallituksen kaatuminen olisi toki vain hyvä asia, sillä onhan näitä kompurointeja nähty jo aivan tarpeeksi, eikä monikaan jäisi suremaan, jos hallituksesta päästäisiin lopullisesti eroon. Tähän mennessä hallituksen ovat jo jättäneet tai kohta jättämässä monet sen avainministereistä, aina pääministeristä lähtien. Ei sellaisella pätkähallituksella pitkälle pötkitä eikä sillä ole enää mitään virkaa. Vai onko, täh?

9. Toinen johtava hallituspuolue eli kokoomus valitsee Jyrki Kataisen seuraajan EU-vaalien jälkeen kesäkuun puoluekokouksessa. Tänään julkaistujen tietojen mukaan kolmikko Alex Stubb, Jan Vapaavuori ja Paula Risikko olisi mieltei tasoissa, mitä kannatuslukuihin tulee. Mielenkiintoista, että Risikollakin on näin laajaa kannatusta. Pääministeriksi Risikosta tuskin olisi, ei ainakaan seuraavien vaalien jälkeen. En usko Paula Risikon kykyihin johtaa maan hallitusta. Eiköhän se olisi pikemminkin Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntahallitus, jonka johtoon Risikko sopisi.

                                  Arvatkaapa, kumpi voitti Seinäjäella?

821. Antti Rinne vs. Jutta Urpilainen

1. Jutta Urpilainen (38) valmistui kasvatustieteiden maisteriksi v. 2002. Samana vuonna Jutta levytti joululaulualbumin "Jouluisia ajatuksia". Hänen isänsä on demareiden entinen kansanedustaja Kari Urpilainen, joka sai vuonna 2007valtiopäiväneuvoksen arvonimen; Karilla ei ole hallituskokemusta.

2. Jutta Urpilainen työskenteli luokanopettajana vajaat pari vuotta. Vuonna 2000 eli 25 vuotiaana hänet valittiin Kokkolan kaupunginvaltuustoon. Eduskuntaan Jutta valittin poliittisena broilerina ensimmäisen kerran vuoden 2003 vaaleissa 5 365 äänellä. Seuraavissa eli vuoden 2007 eduskuntavaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle 7 244 äänellä. Urpilaisesta tehtiin tuolloin SDP:n eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja.

3. Kesän 2008 puoluekokouksessa SDP joutui valitsemaan uuden puheenjohtajan, sillä Eero Heinäluoma luopui ko. tehtävästä huonosti menneiden eduskuntavaalien takia. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jutta Urpilainen, joka voitti lopullisessa äänestyksessä Erkki Tuomiojan äänin 218-132. Urpilaisesta tuli SDP:n ensimmäinen naispuheenjohtaja ja 32-vuotiaana myös puolueen nuorin puheenjohtaja. Urpilaisen ensimmäiset vaalit puolueen puheenjohtajana olivat syksyn 2008 kunnallisvaalit, joissa SDP menetti kannatustaan.

4. Kevään 2011 vaaleissa SDP:stä tuli Suomen toiseksi suurin puolue, vaikka se menettikin kolme eduskuntapaikkaa ja 2,3 prosenttiyksikköä kannatuksestaan. Urpilainen sai vaaleissa 11 668 ääntä. SDP nousi kesällä 2011 Jyrki Kataisen johtamaan sixpackhallitukseen ja Urpilaisesta tuli valtiovarainministeri. Urpilaisen ministerikaudella Suomen valtiontalous on velkaantunut pahoin ja Suomi on luisunut EU:ssa heikoimpien talousmaiden joukkoon. Urpilainen on tullut tunnetuksi varsinkin EU:n Kreikalle myöntämistä tukipaketeista ja Suomen Kreikalta vaatimista vakuuksista. SDP:n gallupkannatus on laskenut tasaista tahtia.

5. Ei siis ole mikään ihme, että Jutta Urpilaiselle on ryhdytty etsimään vastahdokasta toukokuun alussa (8.-10.5.) SDP:n puoluekokouksessa Seinäjoella tapahtuvaan puheenjohtajan vaaliin. Toistaiseksi on ilmaantunut vain yksi vastaehdokas eli Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne (51). Rinne on juristi, jolla on vankka ay- ura, mutta joka on toiminut aiemmin myös duunarina ja harjoittanut asianajajan ammattia. Toukokuussa 2002 Rinne valittiin Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTO:n puheenjohtajaksi ja vuonna 2005 Toimihenkilöunionin johtoon. Ammattiliitto Pron puheenjohtajana Rinne aloitti vuoden 2011 alussa. Rinne on toiminut aiemmin myös Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä ja lakimiehenä, jonka paikan hän joutui kuitenkin erinäisten epäselvyyksin takia jättämään.

6. Antti Rinteen vanhemmat ovat myös juristeja, hänen isänsä toimi aikoinaan Lohjan kaupunginjohtajana. Rinne tunnetaan ärhäkkäänä, aggressiivisena ja kiisteltynä ay-johtajana. Rinnettä on pidetty ay-liikkeen kestohäirikkönä ja hän on saaanut lakkokenraalin maineen tempauksillaan, joista joitakin on puitu käräjä- ja hovioikeutta myöten. Rinne pyrki eduskuntaan vuoden 1999 vaaleissa Uudeltamaalta, mutta jäi valitsematta 2300 äänellä. Hän on toiminut kunnanvaltuutettuna Mäntsälässä 1997-2004 ja uudelleen vuodesta 2012 alkaen. Rinne on esittänyt SDP:n virallisesta linjasta poikkeavia mielipiteitä verotuksesta ja yleensä valtiontalouden hoitamisesta.

7. Miksi SDP:n tulisi valita uusi puheenjohtaja ja onko Antti Rinteellä realistisia mahdollisuuksia voittaa äänestyksessä Jutta Urpilainen? Puheenjohtan valitsevat puoluekokoukseen puolueen jäsenten äänestyksessä valitut 500 edustajaa, valintamenettely on parhaillaan käynnissä.

8. Suomessa on neljä suurta eduskuntapuoluetta: Kokoomus 44 kansanedustajaa (ääniosuus vuoden 2011 vaaleissa 20,3 %), SDP 43 edustajaa (19,1 %), Perussuomalaiset 38 edustajaa (19,05 %) ja Keskusta 35 edustajaa (15,76). Kokoomuksen ja SDP:n ja neljän pienpuolueen hallitus ei ole äänestäjien mielestä onnistunut talous- ja EU-politiikassaan hyvin. Gallupkyselyissä puolueiden voimasuhteet ovatkin muuttuneet merkittävästi. Keskusta on noussut selvästi suosituimmaksi puolueeksi n. 23-24 prosentin kannatuksella, Kokoomuksen kannatus on sen sijaan pudonnut n. 18 prosenttiin, johon pääsevät myös Perussuomalaiset. Suurimman romahduksen on kokenut SDP, sillä sen kannatus on pudonnut 15-16 prosenttiin.

9. Gallupkyselyjen tulosten valossa ei ole mikään ihme, että monet demarit haluavat vaihtaa puheenjohtajaa. Kun taloustilanteessa ei ole odotettavissa muutosta parempaan, vaikuttaa ilmeiseltä, että Jutta Urpilaisen johdolla demarit menettäisivät myös seuraavissa eduskuntavaaleisssa kannatustaan entisestään. Jutta Urpilaisen johdolla demarit ovat hävinneet kaikki vaalit kunnallisvaalit ja EU-vaalit mukaan lukien. Voisi ainakin kuvitella, että uuden puheenjohtajan avulla demarit saisivat tappiokierteensä katkaistuksi.

10. Mutta olisiko juuri Antti Rinne tyyppi, joka veisi demarit vaalivoittoon? Tätä on vaikea ennustaa. Henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan Urpilaista voidaan pitää Rinnettä parempana vaihtoehtona ainkin, jos on kyse puheenjohtajan kansainvälisistä yhteyksistä ja tehtävistä. Rinne on aika lyhytsanainen kaveri, jolle ay-väen etujen ajaminen tuntuu olevan henki ja elämä. Rinne on ilmoittanut olevansa eräissä verotukseen liittyvissä kysymyksissä eri mieltä kuin Urpilainen ja hänen mielestään Suomi voisi harkita Kreikan velkojen anteeksiantoa. Tätä demarit kuitenkin vastustavat jyrkästi - kun on ne Urpilaisen neuvottelemat "takuutkin" näet saatu! 

11. Jos Rinteestä leivotaan uusi puheenjohtaja, olisi todennäköistä, että suurin osa niistä demareista eli "rasvanahkaduunereista", jotka ovat viime vaaleissa äänestäneet perussuomalaisia, palaisi takaisin ruotuun ja änestäisi vuoden 2015 vaaleissa jälleen demareita. Toisaalta osa Urpilaisen aikana demareita äänestäneistä naisista saattaisi jättää seuraavissa vaaleissa äänestämättä koknaan tai äänestä muiden puolueiden ehdokkaita, jos Rinne valitaan uudeksi puheenjohtajaksi. SDP:n puheenjohtajuus tuntuu olevan paljolti myös sukupuolikysymys: miehet kannattavat uudeksi puheenjohtajaksi miestä, naiset taas naista.

12. Timo Soini ilmoitti viime lauantaina telkkarissa kysyttäessä, ettei hän pelkää, että Rinteestä tulee demareiden puheenjohtaja. Soinin perustelu vaikutti hieman yllättävältä. Soini nimittäin väheksyi Rinteen poliittista kokemusta, jota hän kuvaili varsin "kevyeksi", koska Rinteellä ei ole lankaan eduskuntakokemusta. Poliittista kokemusta voi kuitenkin hankkia myös muutoin kun istumalla eduskunnassa ja Antti Rinteellä tuntuu olevan tuollaista kokemusta yllin kyllin. Ammattijärjestöt ovat nykyisin poliittisia elimiä, joille maan hallitus on jättänyt aika vapaat kädet päättää esimerkiksi työlainsäädännöstä ja niinkin tärkeästä asiasta kuin eläkeiän nostamisesta.

13. Timo Soini antoi mainitussa haastattelussaan hieman halveksivaan sävyyn ymmärtää, että jos Rinne valittaisiin demareiden uudeksi puheenjohtajaksi, tämä joutuisi menemään hallitukseen ja ottamaan siellä nykyisin Urpilaiselle kuuluvan valtiovarainministerin salkun. Soini halusi ilmeisesti pelotella, että tästä ei tulisi mitään, kuten Rinteellä ei ole mainittua eduskuntakokemusta. Tästä voidaan kuitenkin olla myös toista mieltä. Antti Rinne olisi luultavasti varsin aktiivinen ja päättäväinen finanssiministeri. Kuka sitä paitsi on sanonut tai määränyt, että demareiden tulee pysyä Jyrki Kataisen johtamassa horjuvassa ja saamattomassa hallituksessa hamaan seuraaviin vaaleihin saakka? Antti Rinteen tulo demareiden johtoon saattaisi merkitä hallituksen hajoamista ja ennenaikaisten eduskuntavaalien järjestämistä. Timo Soini tuntuu sittenkin hieman pelkäävän, että Rinteen valinta söisi persujen kannatusta.

14. Antti Rinne käy puheenjohtajakampanjaa jo täyttä häkää ja kiertää siinä tarkoituksessa eri puolilla maata pidettävissä tilaisuuksissa. Joidenkin kyselyjen mukaan hän näyttäisi jopa ohittaneen kannatusluvuissa Urpilaisen. Rinne näyttää pudottaneen hieman painoaankin, mikä on hyvä merkki, sillä aiemmin Rinne on kuulunut lähestulkoon samaan painoluokkaan Timo Soinin kanssa. Vielä 10-15 kiloa kropasta pois, niin Rinnehän alkaa näyttää Timo Soinin ja Jutta Urpilaisen rinnalla suorastaan solakalta! Jutta Urpilainen (38) voisi keskittyä pikku hiljaa perheen lisäykseen, jollei häntä valita enää puolueen puheenjohtajaksi. Antti Rinteellä ei ole vastaavia huolia, sillä hän on jo kolmatta kertaa naimisissa.

15. Parissa muussakin puolueessa saattaa piakkoin tulla eteen kysymys puheenjohtajan vaihdoksesta. Sen jälkeen kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki simahti Sotshin Leijonajuhlissa ja sammui kännissä ravintolapöytään niin, että hänet jouduttiin kantamaan läheiseen hotellliin, on alkanut kuulua vaatimuksia potkujen antamisesta Arhinmäelle. Jotkut pitävät jopa selvänä, että vasureiden seuraavasssa puoluekokouksessa Arhinmäki joutuu vaihtoon. Näin tuskin kuitenkaan tapahtuu, mutta jos tapahtuu, niin silloin valtiotieteen ylioppilas Paavo A. saisi tilaisuuden suorittaa maisterin opintonsa loppuun.

16. Keskustassakin on tässä suhteessa ongelmia. Gallupkyselyjen mukaan Keskusta on nyt ylivoimaisesti suosituin eduskuntapuolue, joka voittaisi seuraavat eduskuntavaalit selvästi. Ongelma on kuitenkin siinä, että puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä on ollut vajaan vuoden vuoden aikana keuhkoveritulpan takia kaksi kertaa pitkällä sairaslomalla, joista jälkimmäinen jatkuu vielä muutaman päivän. Jos Keskusta voittaa seuraavat vaalit eli siitä tulisi suurin eduskuntapuolue, tulisi Sipilästä automaattisesti seuraavan hallituksen pääministeri. Toivottavasti Sipilän paranee ja hänen terveytensä kestää jatkossakin, sillä olisihan se aika ongelmallista, jos puolue voittaa vaalit, mutta puolueen puheenjohtaja ei voisikaan sairautensa takia ryhtyä uuden hallituksen pääministeriksi. 

17. Jos demareiden puheenjohtajakisaan ilmaantuu vielä muitakin varteenotettavia ehdokkaita tai Antti Rinteen kannatus on kyselyjen valosssa selvästi suurempi kuin Jutta Urpilaisen, niin Jutta luopuu kisasta kokonaan. Silloin hän joko lähtee "tekemään lapsia" tai asettuu ehdokkaaksi ensi kesäkuun EU-parlamentin vaaleissa.

792. Oikeuskansleri arvosteli ministeriötä julkisuusasiassa

1. Viime viikon torstaina 24.10. tiedotusvälineissä kerrottiin näyttävästi, miten oikeuskansleri Jaakko Jonkka kritisoi tai moitti ja vieläpä "tiukin sanoin" valtiovarainministeriön menettelyä Kreikka-vakuusasiakirjojen julkistamisessa. Joissakin lehdissä taidettiin mainita Jonkan jopa jyrähtäneen VM:n menettelyä arvostellessaan. 

2. Jonkka antoi torstaina ratkaisunsa kanteluihin, joissa arvosteltiin valtiovarainministeriön menettelyä Kreikan vakuusasiakirjojen julkisuutta koskevassa asiassa. Oikeuskanslerille toimitetuissa kanteluissa kritisoitiin ministeriötä siitä, ettei se julkistanut kaikkia Kreikka-vakuuksiin liittyviä asiakirjoja korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöksen mukaisesti. Oikeuskanslerin päätös löytyy tästä ja tiedote puolestaan tästä.

3. Oikeuskanslerin mukaan ministeriön olisi pitänyt toukokuussa luovuttaa kantelijoille heti ne asiakirjat, joiden antamista KHO:n päätöksessä oli edellytetty. VM kuitenkin antoi aluksi vain yhden kreikkalaisen pankin kanssa tehdyn sopimuksen asiakirjat, koska muiden pankkien kanssa tehdyt sopimukset olivat samanlaisia. Vasta julkisen kritiikin jälkeen ministeriö suostui julkistamaan loputkin asiakirjat. Jonkan mukaan tässä tapahtui virhe, sillä  pelkkä viranomaisen sana asiakirjojen sisällöstä ei riitä, jos ministeriöltä on pyydetty itse asiakirjaa.

4. Toiseksi oikeuskansleri arvosteli VM:n tapaa käyttää asianajotoimistoa (Hannes Snellmanin toimisto) palveluja päättäessään, edellyttääkö julkisuuslaki vakuusasiakirjojen julkistamista. Oikeuskanslerinviraston julkaisemassa tiedotteessa tämä asia näyttää nousevan koko päätöksen ydinkohdaksi. Jonkan mukaan asianajotoimisto oli osallistunut konkreettisesti ministeriön päätöksen ja perustelujen muokkaamiseen. Päätöksen mukaan VM ei tosin menetellyt tässä kohdin minkään lakipykälän vastaisesti. Jonkka huomauttaa kuitenkin, että julkisuuslain soveltamisessa ei ministeriötasolla pääsääntöisesti pitäisi olla perusteltua tarvetta asianajopalveluiden käyttämiseen. Julkisuuslain tunteminen ja soveltaminen kuuluu viranomaisten virkavelvollisuuksiin.

5. Aiemmin tunnetut valtiosääntöoppineemme olivat jo ehtineet tuomita VM:n menettelyn kääntyä julkisuuslain tulkinnassa yksityisen asianajotoimiston puoleen ministeriölle kuuluvan "päätösvallan ulkoistamisena" ja/tai perustuslain "uhmaamisena", katso blogikirjoitusta 738/4.6.-13, kohta 5. Oikeuskanslerin päätöksessä tällaista "kamaluutta" ei kuitenkaan todeta tapahtuneen, vaan siinä päin vastoin lausutaan, ettei ministeriö luovuttanut päätös- tai harkintavaltaansa ulkopuoliselle. Lisäksi Jonkka toteaa, että lainsäädännön perusteella ei ole suoranaista estettä sille, että ministeriö hankkii oikeudellisia asiantuntijaneuvoja tai -palveluita asianajotoimistolta sellaisissa kysymyksissä, joissa ministeriöillä ei ole tarvittavaa asiantuntemusta.

6. Satuin näkemään oikeuskanslerin tv-uutisille antaman haastattelun. Jonkka esiintyi vakavan oloisena, mutta en kyllä sanoisi hänen lausuntoaan epätavallisen kriittiseksi. Jos kyseisen lausunnon olisi aikanaan antanut ex-oikeuskansleri Kai Korte, olisimme kuulleet todellista jyrähtelyä. Kai Korte ei ollut juristina niin taitava kuin Jaakko Jonkka, mutta entisenä lausuntataiteen harrastajana hän osasi hyödyntää julkisuutta ja ottaa yleisönsä ja median paremmin kuin Jaakko Jonkka.

7. Oikeuskanslerin kirjallinen päätös ja siitä laadittu tiedote eivät vaikuta erityisen tiukkasanaisilta. Ne ovat tavanomaista sanomaa, johon olemme vuosien kuluessa tottuneet. Päätöksessä ilmaistaan melko varovaisin sanakääntein oikeuskanslerin käsitys asiasta. Jo tiedotteen otsikossa todetaan miedosti, että VM:n menettely on "kritiikille altis". Päätöksessä ei anneta VM:n yhdellekään virkamiehelle, ministeri Jutta Urpilaisesta ja hänen poliittisista avustajistaan puhumattakaan, edes huomautusta virheellisestä menettelystä. OKa-viraston omaksuman linjan mukaisesti tämäkin päätös tilastoidaan kuitenkin varmuudella oikeuskanslerin toimenpiteisiin johtavaksi "langettavaksi" päätökseksi.

8. Minua hämmästytti oikeuskanslerin päätöksessä erityisesti se, ettei siinä mainita nimeltä ainoatakaan VM:n virkamiestä, jotka ovat olleet ko. asian kanssa tekemisissä. Ministeriötä käsitellään päätöksessä kokonaisuutena ja jonkinlaisena hahmottomana möhkäleenä.  On vaikea nähdä, että tämäntyyppinen laillisuusvalvonta voisi olla tehokasta niin, että sillä pystyttäisiin ehkäisemään vastaavanlaisten virheiden toistuminen jatkossa. Ministeriö viranomaisena ei toimi laittomasti, vaan laittomuuksia ja virheitä tekevät, jos tekevät, ministeriön asianomaiset virkamiehet tai/ja poliittisen vastuun kantava ministeri avustajineen. Rikosoikeudessa keskeisenä periaattena on tekijänvastuu. Oikeuskansleri ei suorita rikostutkintaa, mutta kun kanteluissa oli kysymys siitä, syyllistyivätkö ministeriön asianomaiset virkamiehet kenties virkavelvollisuuden rikkomiseen, olisi oikeuskanslerin voinut edellyttää pyrkivän selvittämään tai edes kertomaan päätöksesään, ketkä virkamiehet olivat  kanteluissa virheellisiksi väitettyjen toimenpiteiden takana. Siis kuka teki aloitteen siitä, ettei kaikkia asiakirjoja anneta niiden pyytäjille tai kuka keksi kääntyä asianajotoimiston puoleen julkisuuslain soveltamisasiassa. 

9.  Pahoin pelkään, että tässäkin tapauksessa oikeuskanslerin varovaisina käsityksinä lausutut  "moitteet" valuvat kuin vesi hanhen selästä. Kun laillisuusvalvonta on pehmeää eikä sitä kohdenneta viraston tai ministeriön asianomaisiin vastuullisiin virkamiehiin,  ei kukaan ministeriössä tai viranomaisessa halua ottaa vastuuta tehdyistä virheistä, vaan vastuukysymystä pyöritellään sinne tänne. Saamme siten todennäköisesti myös jatkossa varautua vastaavanlaisissa tilanteissa tapahtuvaan salailuun ja hyvän hallinnon rikkomiseen.  Syyskuun alussa oikeuskansleri katsoi niin kutsutussa Himas-asiassa, ettei hyvä hallinto ollut toteutunut valtioneuvoston kansliassa. Ketään viranhaltijaa ei tuolloinkaan mainittu oikeuskanslerin päätöksessä olevan vastuussa virheelliseksi todetusta menettelystä.

10. OIkeuskanslerin päätöksen julkistamisen jälkeen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen  tuli tv-kameroiden eteen ja totesi runsaan puoli minuuttia kestäneessä lausunnossaan, että  jos kerran oikeuskansleri on tuota mieltä, niin kyllä kait silloin ministeriössä on virheitä tehty. Tämän enempää Urpilainen ei halunnut päätökseen ja siinä mainittuihin kysymyksiin puuttua, vaan hymähti koko asialle ja tuntui haluavan siirtää vastuun virkamiestensä kontolle. Urpilainen sanoi luottaneensa virkamiestensä ohjeisiin ja neuvoihin. Ministeri halusi siis viestittää, että enhän minä ole tässä mitään virhettä tehnyt, eihän minun nimeäni edes mainita Jonkan päätöksessä kertaakaan.

11. Poikkeuksellisesti VM julkaisi oikeuskanslerin päätöksen johdosta 24.10. valtioneuvoston sivuilla tiedotteen, jossa luvataan vastaisuudessa noudattaa oikeuskanslerin päätöksessään esittämiä suosituksia, kas näin:

Valtiovarainministeriö kiinnittää erityistä huomiota toimintansa avoimuuteen ja tiedonsaannin edistämiseen. Ministeriö tulee noudattamaan toiminnassaan oikeuskanslerin päätöksessään esittämiä suosituksia ja kiinnittämään korostetusti huomiota oikeuskanslerin esiin nostamiin näkökohtiin julkisuuslain soveltamisessa ja ulkopuolisten asiantuntijapalveluiden käytössä. Lisätietoja: lainsäädäntöneuvos Salla Kalsi 02955 30422 ja finanssineuvos Pekka Morén 02955 30290

Olisivatko kyseiset lisätietoja antavat virkamiehet juuri niitä, joiden neuvoihin ministeri Jutta Urpilainen kertoo luottaneensa Kreikan vakuuspapereiden julkistamisasiassa? 

12. Summa summarum: Me emme oikeuskanslerin päätöksen jälkeenkään tiedä, kenen idea, ministerin vai virkamiesten, oli jättää julkistamatta kaikkia KHO:n päätöksessä tarkoitettuja asiakirjoja. Me emme myöskään tiedä, kenen aloitteesta VM kääntyi yksityisen asianajotoimiston puoleen julkisuuslain soveltamisasiassa. 

13. Koska kysymys asianajopalveluiden ostamisesta suomalaiselta asianajotoimistolta liittyy valtion varojen käytön perusteltavuuteen, oikeuskansleri kertoo lähettäneensä päätöksensä valtiontalouden tarkastusvirastolle (VTV) tiedoksi ja harkittavaksi, antaako asianajotoimiston oikeudellisiin palveluihin turvautuminen tämänkaltaisissa tilanteissa tarkastusvirastolle aiheen harkita joihinkin toimenpiteisiin ryhtymistä.  Asianajotoimisto laskutti VM:ä konsultaatiosta noin 25  000 euroa. Tätä summaa ei mainita oikeuskanslerin päätöksessä, mutta sen Jonkka otti itse esiin tv-haastattelussaan. On toki hyvä, että oikeuskansleri jaksaa kantaa huolta näin vähäiseltä tuntuvan "tuhlailun" kuriin saattamiseksi. Suhteellisuuden nimissä olisi toivottavaa, että oikeuskansleri ja VTV kiinnostuisivat myös hieman isommista  tuhlailuista ja valtion varoista yksityisille firmoille maksetuista palveluista ja avustuksista.

14. VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöysti on jo ehtinyt julkisesti tuomita VM:n törsäilyn heti tuoreeltaan, kun asianajotoimiston konsultaatio tuli ilmi. Tästä Pöystin HS:lle antamasta lausunnosta olen kertonut blogijutussa 730/18.5.-13, kohta 5. Vapise siis VM, lisää sapiskaa  on kohta tulossa myös VTV:lta.