Tapahtumapaikka: ministerin virkahuone. Henkilöt: ministeri Päivi ("Herranen aika sentään") ja kansliapäällikkö Päivi ("Hyvänen aika sentään").
- No, sieltähän sinä tulet, Päivi! Tervetuloa! Onpa kiva nähdä sinua, herranen aika sentään! Halataanko heti? Onnittelut nimityksestäsi!
- Kiitos sinulle kauheasti, että esitit minut virkaan! Onpa täällä sinun huoneessasi tosi kaunista, voi hyvänen aika sentään!
- Minä jo sinuttelin sinua, kun ollaan kerta samannimisiäkin! Tehdäänkö, kuule, heti sinunkaupat ja heitetään sen kunniaksi ylävitoset kunnon jätkien tapaan? Give me five, Päivi!
- No, voi hyvänen aika sentään, sopiihan se, Päivi! Gimmi faiv, niinku suomeksi sanottuna (läps, läps)!
- Kurjaa, että nimityksestä nousi mediassa tuollainen tavaton mekkala ja kalabaliikki! Voi herranen aika sentään, kyllä niitä on tässä maassa kaikenlaisia sivistymättömiä journalisteja, on totisesti! Ainoastaan Kotimaa on näköjään raportoinut nimityksestä asiallisesti.
- Niin, ja sitten vielä nämä kaikki bloggarit ja itseään tutkijoiksi kutsuvat epämääräiset tyypit lausuntoineen, voi hyvänen aika, mitä kaikkea ne keksivätkään, kateellisia ne vain on!
- Niin ovatkin. Että tämä olisi muka ollut poliittinen virkanimitys, herranen aika! Poliittiset virkanimitykset ovat, kuten olen avoimesti ja rehellisesti kertonut, sotineet aina ja ikuisesti täysin minun periaatteitani ja etiikkaani vastaista, eivätkö nuo ihmiset sitä muka tiedä, höh! Herranen aika sentään!
- Niin, minähän erosin sinun puolueestasi heti, kun selvisi, että jäin vuoden 2007 vaaleissa Pohjois-Savossa KD:n listoilta valitun Kärkkäisen Karin varamieheksi. En viitsinyt enää jatkaa politiikassa, kun ihmiset eivät ymmärtäneet kykyjäni ja äänestäneet minua eduskuntaan! Siitäs saivat!
- Aivan! Sinä olet siis itse asiassa Pohjois- tai Ylä-Savon tyttöjä. Kamoon, ihan niin kuin minäkin! Minä olen syntynyt, Sonkajärvellä, voi herranen aika sentään, mehän ollaan sitten melkein naapurin tyttöjä, siltä ainakin tuntuu! Minun isäni oli agrologi Ronkainen ja hän oli töissä vankilan tilanhoitajana, siis pehtoorina, kuten ennen vanhaan sanottiin. Mehän ollaan melkein samanikäisiäkin, sinä olet 54 ja minä 53 vee, näin olin papereista huomaavinani?
- No niinpäs ollaankin, Päivi, tämäpäs sattui! Oltaisiko käyty joskus lapsena samoissa herätysjuhlissakin eri puolilla maata ja istuttu vaikka vierekkäin niillä pitkillä puupenkeillä ja syöty hernekeittoa pahvilautasilta! Minäkin olen lähtöisin maatalouspuolelta, olen nimittäin koulutukseltani agronomi, se on minusta oikein hyvä tausta ja koulutuspohja näihin hallintohommiin. Aiemmin olin reilut 10 vuotta töissä eri teurastamojen palveluksessa, muun muassa Atrialla ja Liha-Polarilla.
- Se on tosi hienoa, Päivi, kyllä minä sen tiesin ja siksi sinut virkaan esitinkin! Eihän näihin hommiin mitään juristin tai vastaavan maisterin tutkintoa toki tarvita, minäkin olen lääkäri, mutta lopetin ne hommat jo melkein heti alkuunsa eli jo 20 vuotta sitten ja siirryin ammattipoliitikoksi. Vai että Atrialla! Minun Niiloni sai kyllä kerran aikamoisia vatsanväänteitä syötyään Atrian lauantaimakkaraa! Mutta ehkä se johtui vain siitä, että Nipa ahmi hiukka liikaa sitä makkaraa! Voi herranen aika, miehet nyt vain saattavat olla tuollaisia pikku ahmatteja, niin ruuan kuin seksinkin suhteen...meillä on Nipan kanssa viisi lasta! Mutta mitä kivaa sinä, Päivi, opit siellä Atrialla ollessasi?
- No, ainakin sen, että liha on heikko, heh, heh! Tästä tulikin mieleen, että mehän ollaan myös uskonasioissa nytkin hyvin lähellä toisiamme, vai kuinka, Päivi? Minä toimin sivutöinäni Kansan raamattuseuran (KSR) hallituksen puheenjohtajana; meitä raamattuseuralaisia sanotaan tuttavallisesti "kräsäläisiksi", tiesitkö sinä sen, Päivi?
- Toki minä sen tiedän! Mutta mehän ollaan todella tässäkin suhteessa ihan sukulaisia, sinä olet "kräsäläisiä" ja minä taas "räsäsiä", ei tuossa ole juuri mitään eroa! Pistettäiskö, Päivi, taas ylävitoset tämän kunniaksi?
- Sopiihan se toki, Päivi (läps, läps)! KRS:ssa on muuten yli 20 000 kannattajajäsentä, joten ei se mikään ihan ompeluseura ole, Päivi! Me kerätään rahaa evankelioimistyöhön sun muuhun toimintaan tosi paljon. Tiedän, että sinun Nipasi, Päivi, on puolestaan Kansanlähetyksen opiston rehtori. Kräsäläiset ja lähetysseuralaiset kuuluvat niin sanottuun viidenteen herätysliikkeeseen eli ovat kaikki "viidesläisiä".
- Voi herranen aika, Päivi, kyllähän minä tuon sinun puheenjohtajuutesi KSR:ssä oikein hyvin tiesin! Sulla on tuoltakin kantilta ajatellen todella vankkaa johtamiskokemusta ja -taitoa! Onneksi media ei tiennyt tästä asiasta ennen nimityspäätöstä, muuten ne olisivat heti alkaneet räksyttää siitäkin; meillä tämä tutkiva journalismi on kuitenkin - onneksi - hieman lapsen kengissä, heh, heh! Kun minä näytin viranhakijoiden listaa kotona Riihimäellä Nipalle, niin Nipa sanoi heti mulle, että kuulepa nyt Päivi, nimitä siihen virkaan tuo Päivi, minä tiedän, että hän on kunnon kristitty ja niitten kräsäläisten hallituksen puheenjohtaja, hänhän on, peijooni vieköön, samoja viidesläisiä niin kuin mekin! Silloin mä päätin, että niinpä teenkin, sillä täytyyhän meidän, Päivi, noudattaa tässäkin suhteessa Raamatun sanaa, joka sanoo, että mies on vaimon pää, jonka neuvoista vaimon on otettava visusti vaari. Me sitten Niilon kaa ennen maatapanoa rukoilimme yhdessä polvillamme tälle hankkeelle Herran siunausta, ja nythän meidän rukouksemme on siis kuultu ja hankkeelle on näytetty ylhäältä, samoin kuin Jonkan byroosta, vihreää valoa!
- Voi hyvänen aika, Päivi! Tämähän on ihanaa ja ikään kuin Taivaan isän johdatusta! Me ollaan uskonsisaria ja nyt me ollaan lisäksi tämän puljun huipulla lähimmät työtoverit keskenämme, voi mahoton, miten mukavaa! Miten olisi, Rouva ministeri, heitettäisiinkö kunnon viidesläisinä kunnon ylävitoset?
- Niin tehdään, Päivi, herttanen aika sentään, on tää tosi kivaa, juu (läps, läps)! Mä uskon, että me ollaan sama mieltä monista asioista. Homot ei esimerkiksi oo mittää, vaan homot pitäisi eheyttää tähän yhteiskuntaan ihan normaaleiksi ihmisiksi. Homous on sairaus, mä olen ilmaissut Luther säätiön julkaisemassa pamfletissani asian hienovaraisesti niin, että homous on "psykoseksuaalisen kehityksen häiriö". Raamattua on tulkittava kirjaimellisesti ja naispappeuteen on syytä ottaa vastustava kanta, niin me tehään Nipan kaa! Maahanmuutossa taas pitää antaa etusija kristityille pakolaisille ja muille Suomeen pyrkiville ihmispoloille, eikö niin Rouva kansliapäällikkö?
- Voi hyvänen aika, Päivi! Jetsulleen, olen samaa mieltä! Huomasin, että sinä tulkitsit kansliapäällikön viran pätevyysehtoja ihan kirjaimellisesti, ihan niin kuin Raamattuakin pitää lukea, ja esitit 21 viranhakijasta virkaan juuri minua, vaikkei mulla ole ministeriön minkään hallinnonalan erityisosaamista.
- Näin tein, Päivi! Mä sanoin mun hallintopäällikölle Jannelle, joka on saanut koulutuksensa Lapin oikiksessa, että kuulepa, Janne, nyt sinä laadit sellaiset pumaskat ja perustelut, joilla tämä Päivi saadaan näyttämään 21 hakijasta ehdottomasti kaikkein pätevimmäksi, ja niinhän se Janne teki, on se niin kiva ja lahjakas poika, heh, heh!
- Voi mahoton, on täällä sitten hyviä ja taitavia virkamiehiä! Vai että oikein oma hallintopäällikkökin, eihän tämän puljun päivittäinen hallinto sitten kansliapäällikön eli minun virkaani kuulukaan, mitä nyt vähän päältä katselen näitä hallintoasioita?
- Näin on, Päivi! Täällä on hemme...sorry, hyvin paljon virkamiehiä ja virkanimikkeitä, on ihan joka lähtöön. On valtiosihteeriä - sekin on muuten meikäläisiä, siis KD:läisäi - alivaltiosihteeri, hallintopäällikköä ja -johtajaa, osastopäällikköä, apulaisosasto- ja toimistopäälliköitä, hallitusneuvosta ja hallitussihteeriä kasapäittäin, samoin lakimiehiä ja -naisia, kehitysjohtajaa jos minkäsorttisia, teknistä dirikkaa, pelastuspäällikköä, hälytysihmisiä, rajavartiolaisia ja tietenkin mitä erilaisimpia poliisipäälliköitä eri sektoreilta, muun muassa rahankeruunosastolta, jne, jne. Ja kaikilla vähintään apulaisosastopäällikön tasoisilla tyypeillä on omat sihteerit ja näillä taas omat avustajat jne. Niin, että kyllä täällä kelpaa ministeriötä johtaa!
- Aivan, Päivi, näin olin ymmärtävinäkin, kun tätä hommaa hain. Kansliapäällikkö voi sitten keskittyä antaumuksella ministeriön suurten linjojen vetämiseen, tietenkin ministerin eli sinun avustajanasi, Päivi!
- Mun täytyy nyt hiukka luntata ja kattoa tästä listasta, mitä kaikkia toimintoja meidän ministeriön toimialaan oikein kuuluu, tuossahan se onkin. Meidän toimivaltaan kuluvia asioita näyttävät olevan poliisitoimi, pelastustoimi, hätäkeskustoiminta, rajavartiolaitos, maahanmuutto, EU-asiat, siviilikriisinhallinta, yhdenvertaisuusasiat (heh, heh, sehän sopii hyvin) ja hännän huipuksi vielä liputus. Tuntuuko mikään näistä sinusta tutulta, Päivi?
- Kuule, Päivi, mun täytyy ihan rehellisesti sanoa, että ainoa asia tuosta listasta, jonka tunnen, on se liputus! Meillä on kotona pihalla lipputanko ja mäkin olen vetänyt siihen joskus lipun ihan yksin, joten se on tuttu asia ja mä muistan kyllä tärkeimmät liputuspäivätkin ihan ulkoa.
- No, hyvä, että joku asia on tuttu ennestään! Mutta älä välitä, päällikkö Päivi! Minä voi sinulle, ystävä hyvä, vakuuttaa ihan omasta kokemuksestani, että kyllä nämä asiat oppii pikku hiljaa, ja onhan sulla tässä virassa sitä paitsi aikaa seitsemän vuotta ja jatkoaikaa seuraa melko varmana. Kuten mä olen medialle ja siis niille toimittajanplantuille kertonut, niin enhän mäkään ministerinä aloittaessani tiennyt näistä ministeriön asioista höykäsen pölähtämää! Mutta kun kerran vain yksi ministerinpaikka meidän puolueelle hallitusneuvottelujen tuloksena tuli eikä se ollut kumpikaan sosiaaliministerin posti, vaikka olin sitä toivonut, niin olihan mun pakko ottaa vastaan tämä sisäministerin salkku, kun muuta ei kerta kaikkiaan ollut meille tarjolla. Enkä mä voinut tälle paikalle mitään kankaanniemen toimeja tai muita tahvoja esittää, vaan mun oli pakko ottaa tää homma ihan itelleni. Ja hyvin on mennyt, vaikka ite sanonkin!
- Ymmärrän, Päivi, kyllä me varmana pärjätään yhdessä, me uskonsisaret ja viidesläiset, toinen toistamme tukien ja kannustaen! Niin kuin niissä pumaskoissa ja perusteluissa lukee, niin mulla on kyllä tähän virkaan hakijoista kaikkein paras kokonaisvaltainen näkemys ja se tämän asian toki ratkaisi.
- Joo, näin on ja niin tehään, Päivi! Luetaan Raamattua ja rukoillaan, käydään herätysjuhlilla ja niin poispäin, niin eiköhän nämä hommelit ihan kivasti tästä suttaannu! Muuten, sähän muistat varmaan, että mä olin vuosi pari sitten mukana siinä Ajankohtaisen Kakkosen Homoillassa. Sehän oli oikein supersuosittu ohjelma, minkä seurauksena meidän puolueeseen liittyi paljon uusia jäseniä. Nyt se Jyrki R. sieltä Kakkosesta soitteli ja kertoi, että he suunnittelevat marraskuuksi uutta iltaa samasta teemasta eli siis Homoilta 2:ta, kun se eka-ohjelma oli niin suuri suksee. Mulle tuli mieleen, että mehän, Päivi, voitaisiin mennä siihen uuteen lähetykseen ja otatukseen yhdessä, toinen toistamme tukien, jos se vain toimitukselle passaa!
- Voi hyvänen aika, Päivi, tottahan toki tuo sopii oikein hyvin! Kehitetään ja suunnitellaan tuotakin asiaa!
- Hyvä, näytetään niin homoille ja muille jäpikäisille siinä uudessa Homoillassa niin sanotusti närhen munat! Eiköhän pistetä vielä kerran ylävitoset, Päivi! Gimme high five!
