840. KKO ei antanut valituslupaa Ilkka Kanervan lahjusasiassa

1. Kansanedustaja Ilkka Kanervan Helsingin käräjäoikeudessa 2012 saama lahjustuomio kaatui hovioikeudessa 27.6.2013. Helsingin hovioikeus kumosi tuolloin käräjäoikeuden äänestyksen 2-1 jälkeen antaman tuomion ja hylkäsi Kanervaa vastaan nostetun syytteen törkeästä lahjuksen ottamisesta. Samalla kaatuivat myös liikemiesten Arto Merisalon, Tapani Yli-Saunamäen ja Toivo Sukarin saamat syytteet Kanervan törkeästä lahjomisesta, josta käräjäoikeus oli heidät tuominnut.  Hovioikeus kumosi myös Rovaniemen kaupunginhallituksen ex-puheenjohtajan Ari Ruotsalaisen käräjäoikeudesta saaman lahjustuomion. 

2. Jutussa oli kyse Ilkka Kanervan 60-vuotisjuhlien sponsoroinnista vuonna 2008 ja hänen eduskuntavaaleissa 2007 saamastaan vaalituesta. Syytteen mukaan Arto Merisalo, Toivo Sukari ja Tapani Yli-Saunamäki antoivat Kanervalle etuja 50 000 euron edestä. 

3. Epäilty 50 000 euron arvoinen lahjus liittyi Ilkka Kanervan syntymäpäiväjuhliin, joiden rahoittamiseen liikemiehet osallistuivat. Syytteen mukaan liikemiehet pyrkivät vaikuttamaan Kanervan päätöksiin luottamustehtävässä Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Valtakunnansyyttäjän mukaan eduilla haluttiin vaikuttaa uusien kauppakeskusten sijaintiin maakuntakaavoituksessa.

4. Oikeudessa syytteitä ajoi valtionsyyttäjä Jukka Rappe. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä lahjusrikoksiin. Heidän mielestään mainitussa asiassa oli kyse normaalista poliittisen toiminnan tukemisesta eli vaalituesta, ei lahjonnasta.

5. Helsingin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että Kanervan liikemiehiltä saamat etuudet ovat olleet omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana. Maakuntahallitus päättää muun muassa uusien kauppakeskusten sijainnista. Käräjäoikeus tuomitsi Kanerva törkeästä lahjuksen ottamisesta (RL 40:2) ehdolliseen vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Katso blogia nro 584/18.4.2012.

6. Hovioikeus puolestaan korosti, että vaalitukeen on suhtauduttava lähtökohtaisesti lempeämmin kuin poliitikoille perinteisesti annettuihin etuuksiin. Hovioikeus totesi, että vaalituki on erityislaatuinen ja hyväksyttävänä pidettävä etuus, joka annetaan politiikassa jo mukana toimiville henkilöille. Hovioikeuden mukaan vaalituki poikkeaa siten lahjus- ja virkarikoksissa tavanomaisista etuuksista, kuten esimerkiksi matkoista ja erilaisesta kestityksestä. Hovioikeus katsoi, että vaalituki ei ole oikeudeton etu, jollei tuen saaja ole samaan aikaan konkreettisesti edistämässä sponsorinsa hankkeita. Ko. tapauksessa ei hovioikeuden mukaan ollut esitetty näyttöä lahjuksen antamisesta ja ottamisesta. Kun syyte hylättiin, hovioikeus velvoitti valtion korvaamaan Kanervan oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa yhteensä 117 500 eurolla.

7. Lahjusrikosten yleisten oppien mukaan edun antamisen ja vastapalveluksen saamisen ajallinen yhteys voi olla liukuva eli niiden ei tarvitse olla samanaikaisia. Kanervan ja Ruotsalaisen tapauksissa hovioikeus asetti kuitenkin vaalituen etuutena eri asemaan. Oikeuskäytännössä on epäselvää, miten tiivis yhteys annettujen etujen ja ajettavavaksi toivottujen hankkeiden välillä täytyy olla, jotta vaalituessa olisi kyse lahjonnasta. Poliittisen toiminnan tukemisen tarkoituksena voi kuitenkin olla, että etuuksien antamisella halutaan etukäteen varmistaa asetelmia esimerkiksi juuri myöhemmin tapahtuvan rakentamisen ja kaavoituksen suhteen. Ilkka Kanervan tapauksessa mainitunlaiset kaavailut eivät olleet vielä etuuksia annattaessa konkretisoituneet, mutta saattoivat tulla myöhemmin ajankohtaisiksi.

8. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa, koska rajanveto laillisen vaalituen ja laittoman lahjuksen välillä on, kuten alempien oikeuksien erilaisista tuomioistakin ilmenee, käytännössä hankala tehdä. Lahjuspykälän sanamuodon mukaan lahjusrikos on mahdollinen ilman että annettu etu liittyy johonkin konkreettiseen päätökseen (RL 40 luvun 2:n 1 momentin 2 kohta). Lahjusrikokseen vaaditaan kuitenkin, että etu annetaan tai otetaan toiminnasta palvelus- tai luottamussuhteessa, eli etu annetaan vaikuttamismahdollisuuksien vuoksi ja vastaanottaja mieltää sen annetuksi juuri siksi, että nuo mahdollisuudet ovat hänen käytettävissään. Mitä enemmän aikaa kuluu edun ottamisen ja jonkin päätöksen välillä, sitä vaikeampi on osoittaa, että asiat liittyvät toisiinsa.

9. Hovioikeuden perusteluissa edellytetään, että annettu ja vastaanotettu etu on oikeudeton eli lain mukaan rangaistava vain siinä tapauksessa, että sillä nimenomaan pyritään vaikuttamaan saajan toimintaan luottamustoimessa tai palvelussuhteesa. Lain sanamuodon mukaan näin ei kuitenkaan ole välttämättä asianlaita, vaan lahjusrikokseen riittää, että etu on omiaan vaikuttamaan toimintaan (RL 40:2.1:n 2 kohta). Tuomioistuimen tulee siis tehdä objektiivinen arvio siitä, miten annetun edun voidaan yleensä tietyissä olosuhteissa katsoa vaikuttavan edun saajan toimiin. Syyttäjän ei tarvitse esittää näyttöä siitä, että etuudella on pyritty nimenomaan vaikuttamaan tai että se on vaikuttanut.

10. Jos maakuntahallituksen puheenjohtajalle annetaan kymmenien tuhansien eurojen etuuksia, voidaan perustellusti katsoa, että etuudet ovat olleet omiaan vaikuttamaan saajan toimintaan ja että ne on annettu nimenomaan saajan vaikuttamismahdollisuuksien vuoksi. Helsingin hovioikeus kuitenkin katsoi, että mainittua vaikuttamismahdollisuutta eli yhteyttä syntymäpäivärahojen, vaalirahojen ja Kanervan toiminnan välillä ei ollut näytetty toteen. Käräjäoikeus sen sijaan katsoi aiemmin, että Kanervan saamat etuudet olivat olleet omiaan vaikuttamaan hänen asemaansa Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtajana, koska maakuntahallitus päättää muun muassa kyseisten liikemiesten agendalla olleiden kauppakeskusten sijainnista.

11. Hovoikeuden lahjusrikoksen edellytyksiä koskevaa kannanottoa voidaan pitää tulkinnanvaraisena ja epäselvänä. Hovioikeus olisi perustellusti voinut päätyä tulkinnasssaan samalle kannalle kuin käräjäoikeuskin. Apulaisvaltakunnansyyttäjä on ollut oikealla asialla hakiessaan valituslupaa ja saattaessaan mainitun tulkintakysymyksen korkeimman oikeuden ratkaistavaksi.

12. Syyttäjä haki valituslupaa viime vuoden elokuussa. Tällä viikolla eli Vapunaattona 30.4. korkein oikeus antoi päätöksen hakemukseen. Se ei myöntänyt valituslupaa miltään osin, joten hovioikeuden vapauttava tuomio jäi pysyväksi. Korkeimmassa oikeudessa valituslupa-asia käsiteltiin kahden jäsenen jaostossa (oikeusneuvokset Ilkka Rautio ja Jorma Rudanko).

13. Korkein oikeus ei perustele valituslupapäätöksiään millään tavalla. Me emme tässäkään tapauksessa varmuudella tiedä, miksi mainitut kaksi oikeusneuvosta päättivät hylätä syyttäjän hakemuksen. Kokoomuksen piireissä on iloittu päätöksen johdosta ja annettu ymmärtää, että valtiopäivämies Kanervaa oli roikotettu tapauksen johdosta löysässä hirressä vuosikausia, vaikka hän on ollut selvästi syytön.

14. Ilkka Kanerva on toki syytön, koska syytteet on lainvoimaisella tuomiolla hylätty. Se, epäsikö korkein oikeus syyttäjän valituslupahakemuksen juuri ko. perusteella, on kuitenkin epäselvää. Valituslupa hylätään (muodollisesti), jollei luvan myöntämiselle ole olemassa laissa (OK 30:3) mainittuja edellytyksiä ja perusteita. Perusteet, joilla valituslupa voidaan myöntää, ovat 1) ennakkopäätösperuste, 2) kantelu- ja purkuperuste sekä 3) erittäin painavan syyn peruste. Siis voidaan, lupaa ei ole milloinkaan pakko myötää.

15. Ilkka Kanervan tapauksessa valituslupa olisi voitu ja minusta myös tullut myöntää ennakkopäätösperusteella eli siksi, että Kanervan ja kumppaneiden asia olisi ollut  tärkeätä ottaa korkeimman oikeuden tutkittavaksi "lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi". Kun näin ei tehty, vaan sanottiin lakonisesti ja ilman perusteluja vain,  että "valituslupaa ei myönnetä", poliitikoille annettujen vaalitukien tai -rahojen asema jäi edelleen epäselväksi.

16. On valitettavaa, että korkein oikeus ei perustele mitenkään valituslupapäätöksiään. Tässäkään tapauksessa ei ole tietoa siitä, miten korkein oikeus eli edellä mainitut kaksi oikeusneuvosta ovat suhtautuneet syyllisyyskysymykseen ja mikä oli se ratkaiseva peruste, jolla lupa evättiin. Mahdollista on, että Kanervaa on voitu epäillä vahvoilla perusteilla syyllistyneen lahjuksen ottamiseen, mutta toisaalta on voitu katsottu, että asiaa "ei kannata" ottaa enää korkeimmassa oikeudessa "vatvottavaksi" - "meillähän on näitä hankalia tapauksia tutkittavana muutenkin jo aivan riittävästi". Valituslupahakemusta käsitellessään korkeimman oikeuden lupajaosto ei ota, ainakaan muodollisesti ottaen, kantaa itse pääasiaan, vaan pohtii ainoastaan edellä mainittujen lupaedellytysten olemassaoloa.

17. Korkeimman oikeuden tulisi myöntää valituslupa silloin, kun edellytykset siihen ovat olemassa. Valitusluparatkaisut olisi syytä perustella edes lyhyesti. Hankalissa ja tulkinnanvaraisissa tapauksissa, jollaisesta Kanervan tapauksessakin on ollut kyse, korkeimman oikeuden lupajaostossa tulisi olla kahden jäsenen sijasta kolme jäsentä, mihin laki antaa mahdollisuuden.

761. Jahtia saloilla ja oikeussaleissa

1. Joka pojan unelma eli karhunmetsästys alkoi tänään Suomen saloilla. Metsästäjille on myönnetty koko maassa lupa peräti 132 kontion kaatamiseen ja ensimmäiset  otsot kohtasivat jo tänään matkansa pään.

2. Muutama päivä sitten Alavuden korvessa karhu puraisi tielleen osunutta miestä käteen, raapasi poskeen ja paiskasi uhrin sitten metsätien ojaan. Liekö kontiolla ollut tietty aavistus, että kohta ne peijoonit taas alkavat jahdata häntä ja hänen lajitovereitaan torrakoita paukuttelemalla?

3. Kyyjärvellä kaadettiin tänään ns. pantakarhu, siis karhu, jolle oli asennettu pentuna seurantapanta. Ilmeni, että panta oli uponnut syvälle eläinparan niskaan aina lihaan asti, karmeaa! Karhun kasvaessa pannan olisi pitänyt laueta suunnitelmien mukaan itsestään, mutta näin ei ollut kuitenkaan käynyt. Kuinkahan moni pantakarhu on kokenut Suomessa samanlaisen kohtalon? 

4. Vesillä alkoi tänään kello 12 jokasyksyinen sorsanmetsästys. Sorsien lisäksi hauleja saavat, jos vanhat merkit vähänkin pitävät paikkansa, kaivella tänäkin syksynä nahastaan myös jotkut muutkin liian innokkaiden metsästäjien tielle jääneet otukset, myös muutamat metsästäjäkollegat.

5. Satakunnan käräjäoikeudessa Porissa alkoi tänään jo lähes jokavuotiseksi tapahtumaksi muodostunut ihmisjahti nimeltään Ulvilan murhaoikeudenkäynti. Jos karhuja rääkätään pannoilla ja kivääreillä, niin kyseisessä oikeusjutussa hieman vastaavanlaisen kohtelun kohteena on Anneli Auer; toki myös asianomistajina olevat asianosaisten lapset ovat joutuneet kokemaan todella kovia. Kaksi raavaannäköistä syyttäjää ("jahtivoutia") on jälleen painamassa syytetyn päälle - ei sentään neljää, kuten Aueria vastaan Turussa ajetussa seksirikosjutussa - ja lisukkeena vielä asianomistajien advokaatti. Auerin oikeusjutun on määrä kestää - karhujahdin tavoin - aina lokakuun lopulle asti. Tämän jälkeen kontiot sentään pääsevät vuodeksi rauhaan, mutta murhajuttu jatkuu herkeämättä edelleen: ensin odotellaan - kuukausikaupalla kenties - käräjäoikeuden tuomiota, minkä jälkeen mennään hovioikeuteen, jossa sama rumba toistetaan ja sitten jutussa mennään luultavasti vielä toisen kerran KKO:een asti.

6. Hämeenlinnassa oikeutta alettiin tänään käydä hieman herrasmiesmäisemmissä merkissä. Siellä nimittäin Kanta-Hämeen käräjäoikeus alkoi - vihdoin ja viimein - käsitellä Patrian johtajia vastaan nostettuja lahjussyytteitä. Lahjuksen saajista ainakin yksi eli Slovenian entinen pääministeri Janez Jansa tuomittiin kesäkuussa Sloveniassa pidetyssä oikeudenkäynnissä samassa asiakokonaisuudessa lahjuksen vastaanottamisesta kahdeksi vankeuteen. Näin ollen tuntuisi jotenkin oudolta, jos nyt syytteessä olevia Patrian johtajia vastaan ei olisi saatu koottua riittävää näyttöä lahjuksen antamisesta. Hämeenlinnassa oikeusjuttu näkyi tv-kuvasta päätellen olevan puheenjohtajana toimivan kokeneen laamannin eli Hirvosen Juhanin vankoissa käsissä, joten Hämeenlinnasta voidaan sentään odotella aikanaan oikeudenmukaista tuomiota. Syyttäjä vaatii jutussa ehdotonta vankeutta Patrian entiselle toimitusjohtajalle ja kolmelle muulle henkilölle, kahdelle pomomiehelle syyttäjä vaatii ehdollista vankeutta. Lisäksi syyttäjä vaatii Patrialle 600 000 euron suuruista yhteisösakkoa kilpailevan yrityksen vakoilusta.

7. Suomalaisessa mediassa - toisin kuin Sloveniassa pidetyssä Jansa-oikeudenkäynnissä - Patrian johtajien lahjusjutun alkaminen ei ole herättänyt juuri minkänlaista huomiota. Mistäköhän tämä kertoo? Sen sijaan juttu, jossa jotakuta kylähullua kyläpolitiikkoa syytetään vaalilahjonnasta - miekkonen oli luvannut ostaa viinaa häntä äänestäville ihmisille (!) - on herättänyt mediassa paljon enemmän huomiota.

8. Toki nämä meidän valtionsyyttäjämme esittävät usein kovalta tuntuvia rangaistusvaatimuksia poliitikkoja samoin kuin korkeita virkamiehiä tai yritysjohtajia vastaan. Mutta jostain kumman syystä nuo syytteet tuntuvat kuivuvan lähes aina vähiin tai kaatuvan kokonaan viimeistään hovioikeusvaiheessa. Näin kävi viimeksi Nova-oikeudenkäynnissä Ilkka Kanervaa vastaan ajetussa lahjusjutussakin. Vaikka Helsingin hovioikeuden asianomaisessa kokoonpanossa piti olla mukana "kovia nimiä", niin siitä huolimatta syyte Kanervaa vastaan hylättiin jotakuinkin heppoisilla ja mitäänsanomattomilla perusteilla. Käräjäoikeus oli tuominnut Kanervan ehdolliseen vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen.

9. Nyt apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske näyttää ryhdistäytyneen, sillä hän on vaatinut KKO:lle jättämässään valituskirjelmässä hovioikeuden tuomion kumoamista ja Ilkka Kanervan tuomitsemisesta lahjoman vastaanottamisesta käräjäoikeuden tuomitsemaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

10. Lehtietojen mukaan Kalske "suomii oikeutta virheistä Kanerva-jutussa". Jos näin on, niin se olisi todella virkistävää! Kalskeen mukaan hovioikeus teki virheitä ja tulkitsi lakia väärin tulkitessaan lahjussäännöksiä vastoin vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Kalske on aivan oikeassa todetessaan, että vakiintuneen tulkinnan mukaan edun ottamisen ja antamisen ei tarvitse liittyä mihinkään yksittäiseen virkatoimeen, vaan kysymyksessä on rikos, jos virkamiestä lahjotaan tulevia hankkeita silmällä pitäen.

11. Korkeimman oikeuden on käytännössä pakko myöntää syyttäjälle valituslupa ja ottaa hovioikeuden ratkaisu tutkittavakseen. Jos KKO ei myönnä valituslupaa, niin silloin on yksinkertaisesti "piru merrassa". Valitusluvan epääminen olisi merkki siitä, että oikeuslaitos kulkee poliittisten puolueiden ja korkeiden poliitikkojen ja hallinnollisten virkamiesten talutusnuorassa.