Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkisuus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. elokuuta 2010

308. Masa Jartsalle: Sulle salaisuuden kertoa mä voisin!










Koska matka oli hauska niin, pyysivät he mukaan yhden toverin...

Jari Sarasvuo kertoo tietävänsä todellisen syyn, miksi Matti Vanhanen luopui pääministerin ja puoluejohtajan hommista. Masa oli uskoutunut Jartsalle ja kertonut tälle eron todellisen syyn. Masan ja Jartsan täytyy siis olla parhaita kavereita keskenään, sillä salaisuuksia kerrotaan vain sydänystäville.

Mutta miksi Jartsa haluaa meidän muiden tietävän, että hän tietää? Onko Jartsa Masan asialla? Miksi Masa haluaa Jartsan kertovan meille, että hän on kertonut Jartsalle? Oliko Jartsalla Masan lupaa kertoa julki, että hän oli kertonut syyn Jartsalle? Onhan Masa aiemmin ilmoittanut, että hän paljastaan todellisen eron syynsä vasta joskus vuosien päästä. Miksi Masa oli uskoutunut eroasiassaan nimenomaan Jartsalle?

Jartsa ei kuitenkaan paljasta Masan ero syytä, vaan sanoo vain että se oli "eettisesti ja yhteiskunnallisesti kiinnostava." Jartsan mukaan eron syyn "käsittely huonossa mediassa olisi banalisoinut päätöstä ja aiheuttanut sivullisille haittaa". Jartsa kertoo Masan myös todenneen, että "riistomedian käytös" helpotti hänen eropäätöstään.

Masa kertoi viime joulun alla väistyvänsä keskustan puheenjohtajan tehtävistä kesän puoluekokouksessa. Tuolloin hän perusteli asiaa syksyllä odottavalla jalkaleikkauksella. Myöhemmin keväällä hän muutti kertomustaan ja selitti eron syyksi "kokonaisarvion".

Julkisuudessa on kuitenkin epäilty eron taustalla olleen jokin konkreettinen asia. Yleisimmin syyksi on veikattu sitä, että oikeuskansleri aloitti tutkia Masa toimia, koska tämä osallistui hallituksessa päätöksentekoon, joka koski Nuorisosäätiölle myönnettäviä avustuksia. Nuorisosäätiö tuki Masan presidentinvaalikampanjaa noin 25 00 eurolla. Kyse on siitä, oliko Masa ollut esteellinen.

Masa on halunnut luoda mystiikkaa eronsa ympärille vihjailemalla asian taustalla olleen muutakin. Viimeksi Masa puhui asiasta julkisuudessa kesäkuussa viimeisen EU-huippukokouksen tiedotustilaisuudessa. Hän kertoi tuolloin kertovansa syyn eroonsa "joskus vuosien päästä". Masan mukaan eron syyssä ei sinänsä ole mitään draamaa, mutta kuultuaan syyn kansalaiset kyllä ymmärtävän sen olleen pätevä syy.

Masa ero syy liittyy siis "sivullisiin." Jartsan mukaan eron syyn käsitteleminen "huonossa mediassa" olisi "banalisoinut" päätöstä ja aiheuttanut "sivullisille" haittaa. Huonolla medialla Jartsa tarkoittaneen muun muassa tiettyä iltapäivälehteä, joka oli kohdellut Jartsan mukaan häntä ja hänen kihlattua Virpiä huonosti vuodenvaihteessa.

Mutta voisiko syyn kertominen Jartsalle banalisoida koko Masan eron? Jartsan firmalla, joka toimii huomiotalouden piirissä, ei ole viime aikoina mennyt mitenkään hyvin. Haluaako Jartsa saada vain uutta huomiota ja julkisuutta firmalleen? Onko Jartsan firma liittynyt Perheyrittäjien liiton jäseneksi? Masahan alkaa pyörittää sanottua järjestöä syyskuun alussa. Onko Jartsalla ja Masalla kenties suunnitteilla yhteisiä bisneksiä?

Entä mitä Masan eron takana voisi sitten oikein olla? Kaiken takana on nainen - olisiko siis tässäkin? Minkäniminen nainen tällä kertaa vai joku Masan entinen?

Miten asia etenee julkisuudessa tämän jälkeen? Miten uutisesta saadaan kaikki hyöty irti ja Jartsa ja Masa pysymään otsikoissa? Vahvistaako Masa Jartsan ilmoituksen pitävän paikkansa - syytä kuitenkaan kertomatta? Missä vaiheessa Jartsa ja Masa alkavat syyttää huonoa mediaa ajojahdista?

Jartsa kertoi asiasta toisen Masan eli Matti Apusen 50 -vuotisjuhlakirjassa. Onko Aamulehdessä ja Iltalehdessä julkaistun Jartsan paljastuksen tarkoituksena vain saada julkisuutta Apuselle ja hänen kirjalleen. Ilman Jartsan paljusta kukaan ei olisi tiennyt juhlakirjasta mitään.

torstai 6. elokuuta 2009

132. Lautamies ja sananvapaus

Kanta-Tampellan alueella Kelloportinkadulla Tammerkosken itärannalla entisessä tehdaskiinteistössä sijaitseva Tampereen käräjäoikeus on maan toiseksi suurin käräjäoikeus. Ensi vuoden alussa käräjäoikeuden nimi muuttuu Pirkanmaan käräjäoikeudeksi ja sen tuomiopiirin alue laajenee entisestään käsittäen 28 kuntaa. Tampereen käräjäoikeuden alueen väkiluku nousee lähes 480 000:een. 

1. Tämän kesän erikoisiin tapauksiin kuuluu minun näkövinkkelistäni ylöjärveläisen lautamiehen mielipidekirjoituksesta poikinut oikeusjuttu Tampereen käräjäoikeudessa. Lautamies - käytän hänestä seuraavassa lyhennettä Heikki S. tai pelkästään HS - kirjoitti Tampereella ilmestyvään Aamulehteen omalla nimellään ja lautamiestittelillään varustetun kirjoituksen, jonka lehti julkaisi 18.5. mielipidesivullaan räväkänpuoleisella otsikolla "Roti ja linja rangaistuksiin, Tuija Brax." Tiedän omasta kokemuksesta, että Aamulehden toimituksella on tapana laatia mielipidekirjoitusten otsikot, vaikka itse kirjoituksen sisältöön ei puututakaan. 

2. Kirjoitus käsitteli tuomioistuinten rikosjutuissa antamia tuomitsemia rangaistuksia, joka on hyvin yleinen teema eri lehtien mielipidesivuilla. Heikki S. puuttui kirjoituksessaan myös rangaistuskäytännön epäyhtenäisyyteen. Hän pohti lisäksi joidenkin asianajajien erikoistumista rikosjuttuihin ja sitä, että käytännössä tietynlaisia rikosjuttuja hoitavat usein samat asianajajat. HS kritisoi myös sitä, että esimerkiksi selvissä rattijuopumusjutuissa syytetyille voidaan määrätä avustaja, jolle maksetaan palkkio valtion varoista. Kyseiset teemat ovat sangen tuttuja ja niitä käsitellään lehtien yleisönosastoissa maallikkokirjoittajien kirjoituksissa usein varsin kriittisellä otteella. 

3. Heikki S:n kirjoituksessa ei mainittu Tampereen käräjäoikeuden tai minkään muunkaan käräjäoikeuden tai tuomioistuimen nimeä, ei liioin kenenkään asianajajan nimeä. Kirjoituksessa ei myöskään viitattu yhteenkään  konkreettiseen oikeusjuttuun. Kirjoituksessa on siten kysymys tavanmukaisesta yleisluontoisesta oikeuspoliittisesta keskustelusta, jota julkisuudessa käyvät asiantuntijat ja toisaalta maallikot. Heikki S:n mielipide on tyypillinen maallikon mielipide, jollaisia näkee tai kuulee lähes aina, kun puhe kääntyy käräjäoikeuksien toimintaan ja rangaistuskäytäntöihin.

4. Oikeusministeri Tuija Brax vastasi HS:n kirjoitukseen Aamulehdessä kaksi päivää myöhemmin eli 20.5. julkaistussa kirjoituksessaan otsikolla "Epäkohtiin puututtava lainsäädännöllä." Braxin kirjoitus, joka varmaankin oli oikeusministerin poliittisen sihteerin tai jonkun toisen ministeriön virkamiehen luonnostelema, oli aika seikkaperäinen ja siinä pohdittiin juuri rangaistuskäytäntöjä ja tiettyjen rikosten kohdalla eri käräjäoikeuksissa havaittua epäyhtenäisyyttä eli juuri niitä samoja kysymyksiä, joihin lautamies-Heikki oli omassa kirjoituksessaan puuttunut. Heikin kirjoituksen hieman rempseää tyyliä tai räväköitä mielipiteitä Brax ei omassa kirjoituksessaan kritisoinut, vaikka Heikki oli arvostellut, paitsi asianajajien, myös oikeusministerin ja hänen johtamansa ministeriön toimia.

5. Asianajajakunnan vastinetta ei sitä vastoin Aamulehteen lähetetty tai ehditty lähettää. Tampereen käräjäoikeuden laamanni Pekka Lankinen nimittäin reagoi yllättäen Heikki S:n kirjoitukseen 20.5. eli samana päivänä, jolloin lehdessä oli julkaistu oikeusministeri Braxin edellä mainittu vastine. Laamanni Lankinen toimitti käräjäoikeuden kansliaan kirjallisen ilmoituksen, joka oli varustettu pahaenteiseltä vaikuttavalla otsikolla "Kysymys lautamies Heikki S:n sopivuudesta lautamiehen tehtävään." Laamannin ilmoitus, pitäisi kai oikeastaan puhua ilmiannosta, kuului näin:

- Aamulehdessä 18.5. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan Tampereen käräjäoikeuden lautamies Heikki S. muun ohella lausuu käsityksiään asianajajista ja asianajajien työstä tuomioistuimessa. Pyydän käräjäoikeutta tutkimaan käräjäoikeuslain 6 §:n 3 momentin mukaisessa menettelyssä, onko Heikki S. kirjoituksensa asianajajia koskevassa osuudessa esittämillään kannanotoilla tullut sopimattomaksi toimimaan lautamiehen tehtävissä.

6. Käräjäoikeuslain  6 §:n 1 momentin mukaan lautamieheksi valittavalta henkilöltä edellytetään, että häntä on "pidettävä sopivana toimimaan lautamiehenä." Jos lautamieheksi valittu menettää kelpoisuutensa tai "muuten tulee sopimattomaksi lautamiehen tehtävään," käräjäoikeuden on sanotun pykälän 3 momentin mukaan vapautettava hänet tehtävästään. Tällainen asia on käsiteltävä niin sanotussa lautamieskokoonpanossa, johon kuuluu lainoppinut puheenjohtaja ja kolme lautamiestä. Sanotussa kokoonpanossa käräjäoikeus käsittelee ja ratkaisee muun muassa henkirikosasiat, raiskaussyytteet ja kaikki muutkin vakavammat rikosasiat.

7. Laamannin ilmoituksessa oli siis kyse sangen vakavasta asiasta eli suoraan sanoen uhkaavista potkuista käräjäoikeuden tuomarin tehtävistä. Heikki S., jota en tuntenut, otti yhteyttä minuun, koska hän arveli, etteivät tamperelaiset advokaatit ryhtyisi häntä asiassa avustamaan. Käräjäoikeus oli varannut Heikille tilaisuuden kirjallisen vastineen antamiseen. Heikki kertoi vastinekehotuksen saatuaan olleensa vähällä pudota tuolilta, sillä niin yllättänyt hän oli ollut laamannin ilmiannosta. Heikin kertoman mukaan laamanni ei ollut ottanut häneen Aamulehden kirjoituksen vuoksi yhteyttä, mutta sen sijaan laamanni oli Heikin saamien tietojen mukaan ollut asian tiimoilta yhteydessä Tampereen asianajajayhdistyksen hallituksen puheenjohtajan samoin kuin Tampereen lautamiesyhdistyksen puheenjohtajan kanssa. - Minusta nämä yhteydenotot tavallaan lautamiehen vastapuoleen ja käräjäoikeuden maallikkojäsenten edustajaan tuntuvat keskeneräisessä oikeusjutussa varsin yllättäviltä.

8. Laamannin kyseinen ilmoitus oli yksilöimätön, sillä siinä ei kerrottu tarkemmin, mistä oikeastaan oli kyse. Ilmoitusta voitaisiin tulkita jopa niin, että laamannin mielestä käräjäoikeuden lautamiehen on ylipäätään kiellettyä osallistua  julkisuudessa oikeuspoliittiseen keskusteluun. Jos taas kyse oli siitä, että Heikin kirjoitus oli jotenkin sopimaton, ei laamanni ollut ilmiannossaan maininnut, miltä osin ja millä perustella hän arveli kirjoitusta sopimattomaksi. Vaikka nyt ei ollutkaan kyse rikosjutusta - tosin seuraamus oli Heikin tapauksessa sama mikä virkarikokseen syyllistyneelle lautamiehellekin voi koitua eli lautamiehen tehtävästä vapauttaminen - oli tilanne varsin outo ja verrattavissa siihen, että rikosjutun syytetylle ilmoitettaisiin oikeudessa lakonisesti vain, että hänen "epäillään syyllistyneen rikokseen 18.5." Tällaista syytettä vastaan ei olisi mahdollisuutta puolustautua ja antaa vastinetta, koska ei tiedettäisi, mikä on se teko, josta syytettyä itse asiassa on tarkoitus syyttää. Tämä olisi räikeässä ristiriidassa ihmisoikeussopimuksessa ja perustuslaissa turvattujen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien periaatteiden kanssa.

9. Pyysin laamannia yksilöimään ilmoituksensa tarkemmin, mutta sain vastauksen, jonka mukaan ilmoitus, jossa vain viitattiin Haikin Aamulehden kirjoitukseen "asianajajia koskevalta osalta," olisi riittävästi yksilöity. Sen verran laamanni kutenkin suostui raottamaan salaperäisyyden verhoa, että hän mainitsi haluavansa käräjäoikeuden selvittävän, osoittako Heikin kirjoitus "sellaista asenteellisuutta, jonka johdosta luottamus hänen ja koko käräjäoikeuden toiminnan uskottavuuteen on horjunut." Tämäkään ilmoitus ei ollut tyydyttävä, koska siitäkään ei ilmennyt, miltä osin Heikin kirjoitusta - kirjoituksessa käsiteltiin asianajajien toimintaa  kymmenen kappaleen verran - olisi sopimaton ja minkä vuoksi ja miksi kirjoitus voisi horjuttaa luottamusta koko käräjäoikeuden toiminnan uskottavuuteen. 

10. Korostin lautamiehen puolesta käräjäoikeudelle osoittamassani vastineessa lisäksi sitä, että kirjoituksessa oli kyse normaalista oikeuspoliittisesta keskustelusta ja sananvapauden käytöstä, johon kuuluu myös oikeus kritisoida muun ohessa viranomaisten ja tuomioistuinten sekä asianajajakunnan toimintaa. Ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö tällainen sananvapaus kuuluisi myös tuomioistuimen maallikkojäsenille. Olisi outoa, jos tuomioistuin tai sen päällikkötuomari ryhtyisi tukkimaan lautamiesten suita ja rajoittamaan lautamiesten sananvapautta oman tuomioistuimensa uskottavuuden nimissä. Minusta päin vastoin tällainen sanavapauden rajoittamishalu olisi omiaan saattamaan tuomioistuimen uskottavuuden outoon valoon.

11. Laissa mainittu termi "sopiva/sopimaton" on varsin väljä käsite, jota ei ole laissa tai sen esitöissä tarkemmin määritelty. Sopivuus liittyy lähinnä lautamiehen nuhteettomuuteen, lautamieheltä edellytetään kunniallista elämäntapaa. Lautamies ei voi esimerkiksi esiintyä yleisellä paikalla kovin usein juopuneena, käyttäytyä häiritsevästi tai epäkunnioittavasti eikä tietenkään syyllistyä rikokseen, kuten esimerkiksi rattijuopumukseen. Lautamiehen tehtävää oikeudessa hoitaessaan henkilön tulee noudattaa laillisuuden ohella asianmukaista käytöstä jne. Tärkeänä pidetään varsinkin sitä, että lautamies ei paljasta kenelllekään oikeuden jäsenten käymien päätösneuvottelujen sisältöä.

12. Lautamies HS ei ollut minusta syyllistynyt edellä kuvattuun sopimattomaan käyttäytymiseen. Hän ei ollut kirjoituksessaan paljastanut käräjäoikeuden salaisia neuvotteluja eikä loukannut kenenkään tuomarin, asianajajien tai muunkaan henkilön kunniaa. Hän ei ollut edes maininnut ketään tuomaria tai asianajajaa taikka edes Tampereen käräjäoikeutta nimeltä. Heikki S. ei ollut rikkonut vannomaansa tuomarinvalaa tai loukannut asianajajakunnan kunniaa. Heikki S:n kirjoitus liikkui yleisellä tasolla ja siinä oli kyse normaalista oikeuspoliittisesta debatista, johon jopa oikeusministeri oli vastannut. Kirjoitus ei ollut sopimaton - muutoinhan laatulehtenä tunnettu Aamulehti ei olisi tietenkään kirjoitusta edes julkaissut (!) - ja vaikka kirjoituksen sävy oli kärkevä, sitä ei ollut laadittu loukkaamistarkoituksessa. 

13. Korostin tietenkin sitä, että sananvapauteen kuuluu oikeus arvostella yleisellä tasolla tuomioistuinten toimintaa ja myös lautamiehen perusoikeuksiin kuuluu sanan- ja mielipiteenvapaus. Heikki S. oli kirjoituksellaan halunnut herättää keskustelua lainsäädännöstä ja rikoslainkäytöstä. Vaikka kirjoitus oli kärkevä, ei lautamiestä voitu minusta väittää yhden kirjoituksen takia "asenteelliseksi"tai muullakaan perusteella lautamiehen tehtävään sopimattomaksi.

14. Minusta olisi ollut kohtuullista odottaa, että tamperelaiset asianajajat olisivat omalta osaltaan vastanneet lautamies HS:n kirjoitukseen, jos se heidän mielestään kaipasi oikaisua. Asianajajat eivät kuitenkaan käyttäneet vastineoikeuttaan hyväkseen, vaan käräjäoikeuden laamanni riensi  ilmiannollaan tavallaan "hätiin" heidän puolestaan. Hämärän peittoon jää, puuttuiko laamanni kirjoitukseen omasta aloitteestaan vai kenties joidenkin käräjäoikeuden tuomareiden, asianajajakunnan tai mahdollisesti jonkun oikeusministeriön virkamiehen kehotuksesta.

15. Minusta asia olisi voitu hoitaa paljon tyylikkäämmin, jos laamanni tai jotkut muut käräjäoikeuden tuomarit olivat sitä miltä, että kirjoitus ei ollut oikein sopiva. Kun olen itsekin toiminut käräjäoikeutta aiemmin vastanneen kihlakunnanoikeuden ja tuomiokunnan päällikkötuomarina, olisin vastaavanlaisessa tilanteessa kutsunut  kyseisen lautamiehen luokseni ja keskustellut hänen kanssaan asiasta, jos olisin pitänyt lautamiehen kirjoitusta jotenkin häiritsevänä. Ennen asiaan puuttumista olisi myös ollut syytä odotella asianajajakunnan vastinetta. Mutta näin ei tässä tapauksessa jostakin syystä katsottu aiheelliseksi toimia, vaan asiassa haluttiin edetä suoraan rikosjutun kaltaiseen istuntokäsittelyyn. 

16. Asiassa pidettiin eilen 5.8. Tampereen käräjäoikeuden istuntokäsittely, jossa Heikkiä kultiin henkilökohtaisesti. Käräjätuomari Petteri Palomäen puheenjohdolla toiminut käräjäoikeus katsoi, ettei Heikki S. ollut sanotun Aamulehden kirjoituksensa johdosta tullut sopimattomaksi lautamiehen tehtävään. Päätöksen perusteluissa tosin hieman arvosteltiin kirjoituksen eräitä kohtia turhan kärkeviksi, mutta juuri sananvapausnäkökohdat painoivat punninnassa mainittua arvostelua enemmän. Päätös oli odotettu ja itse asiassa ainoa mahdollinen, päinvastainen lopputulos olisi ollut  sananvapauden kannalta todella hälyttävä. Tulihan tämäkin nyt sitten testatuksi: Sananvapaus kuuluu myös lautamiehelle.

17. En halua yllyttää ketään, mutta minusta olisi paikallaan, että juuri käräjäoikeuden maallikkojäsenet eli lautamiehet ottaisivat julkisuudessa useammin kantaa käräjäoikeuden toimintaan ja toisivat - toki kohteliaasti mutta tarvittaessa silti kriittisesti - esiin myös havaitsemiaan epäkohtia. Käräjäoikeuksien ammattituomarit tai asianajajat eivät kollegiaalisista syistä johtuen kirjoita lehdissä yleensä milloinkaan käräjäoikeuksien tai muidenkaan tuomioistuinten työstä. 

18. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jeja-Pekka Roos, joka on toiminut kymmenisen vuotta lautamiehenä Helsingin käräjäoikeudessa, on julkaissut vuonna 2006 netissä opuksen "Lautamiehen käsikirja - mitä oikeuteen tulevan pitäisi tietää?" Siinä Roos kuvaa rikosprosessia asianomistajan ja syytetyn kannalta siten kuin lautamies asiat näkee. Roos oli vuoden 2008 kunnallisvaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana, mutta en tiedä, toimiiko hän edelleen lautamiehenä.

tiistai 30. kesäkuuta 2009

121. Huh, hellettä!



Helleaalto on vallannut Suomen ja sen huomaa myös poliitikkojen kielenkäytöstä. Varsinkin ne poliitikot, jotka pysytttelevät yleensä hissukseen eduskunnan istuntokauden aikana, huomaavat nyt, kun poliittinen elämä hiljenee, tilaisuutensa tulleen ja panevat ikään kuin ranttaliksi.

Viikko sitten kokoomuksen kansanedustaja Hanna-Kaisa Hemming haukkui blogissaan keskustan rehdin ja reilun puoluesihteerin Jarmo Korhosen pataluhaksi sanoen mm., että Korhonen on (muka) "umpikiero luuseri." Täytyy kuitenkin muistaa, että Korhonen on suurimman eduskuntaryhmän puoluesihteeri, jonka keskustan puoluekokoukseen viime vuonna saapuneet 2 000 puoluekokousedustajaa valitsivat jatkamaan työssään myös seuraavat kaksi vuotta.

Eilen kokoomuksen kansanedustaja Tuulikki Ukkola pani vielä paremmaksi haukkuen yritysvalmentaja Jari Sarasvuon silmät ja suut täyteen. Ukkolan mukaan Jari Sarasvuo on paskanpuhumisella rahaa jauhava ylpeä ja pahansuopa paskiainen ja tollo. Minäkään en totisesti kuulu Jari Sarasvuon faneihin, mutta tolloksi häntä tuskin voi sanoa. Tolloja ovat pikemminkin ne yritykset ja yritysjohtajat, jotka ovat ostaneet Sarasvuon "paskaa jauhavalta" firmalta palveluksia. - Ei se ole tyhmä tai tollo, joka pyytää (rahaa), vaan se, joka menee vipuun ja antaa; näinhän se vanha sanonta taitaa kuulua.

Jari Sarasvuo samoin kuin nykyinen naisystävänsä Virpi Kuitunen ovat paljon puhutun huomiotalouden edustajia, jotka elävät julkisuudessa ja julkisuudesta. He osaavat käyttää julkisuutta hyväkseen - Sarasvuo erityisen härskisti - silloin, kun se sattuu heille sopimaan, joten heidän ei pitäisi pillastua, jos heitä nyt vähän kuvataan lentokentillä tai kotitalonsa nurkilla. Kyse on vähän samantapaisesta yksityisyyden ruikuttamisesta kuin pääministeri Vanhasen reaktiossa Pääministerin morsian -kirjan takia. Virpi Kuitunen alkaa olla hiihtouransa ehtoopuolella, eikä Jarin firmalla taida mennä tällä hetkellä erityisen hyvin. Julkisuus on siis molemmille tarpeen tässä tilanteessa.

Helteellä on vaikutuksensa ihmisten käyttäytymiseen. Tämän johtopäätöksen voi tehdä, kun seuraa lehtien uutisointia ihmisten oudonlaisesta käyttäytymisestä. Tietenkin ihmiset hukkuvat lähinnä kesällä, siinä nyt ei vielä ole mitään outoa. Mutta poliisikin on todennut, että "lämmin ilma ja viina näyttävät suorastaan villitsevän ihmisiä" (rikoskomisario Tapani Tasanto Oulusta, I-S 29.6.). Olisiko niin, että kuumalla ilmalla nautittavat kylmät juomat eivät oikein sovi suomalaisille?

Pari päivää sitten uutisoitiin lehdissä, että Suomessa joudutaan kesäaikaan sulkemaan useita psykiatrisia hoitopaikkoja. Tästäkö johtunee, että eräs tässä nimeltä mainitsematon kuuluisa kirjailija on alkanut jälleen tavanmukaisen törmäilynsä. Maanantain lehdissä kirjailijamestarin kerrottiin rähinöineen mansikkakojujen vieressä, ja tämänpäiväisten iltapäivälehtien mukaan kirjailija oli törttöillyt autollaan liikenteessä. Mitä kaikkea ehtii vielä, kun kesäkin on vasta puolivälissä...

Viime viikonvaihteessa pidettiin maan eri puolilla ennätysmäärä erilaisia festareita. Helsingissäkin oli - kuulemma - monenlaisia festareita Tuska-festivaalista lähtien. Tästäkö lie johtunut, että "äijä-energia" -lähettiläänä tunnettu artisti tai juontomies riehaantui potkimaan humalapäissään Suomi Jeesukselle -bussia sekä räyhäämän ja huutelemaan rivouksia. Ilmeisesti tuskaa ei lisää yksinomaan tieto, vaan myös Tuska-festivaalilla on samanlainen vaikutus. Äijä-mies pyyteli jälkeenpäin totuttuun tapaansa käytöstään nöyrästi anteeksi ja selitti, että "käämit paloivat!" Olisiko käämien palaminen johtunut yksin helteestä?

Tässä muutamia outoja ja varottavia uutisotsikoita:

- Käämit paloivat
- Jenkkirauta seinään
- Mies pahoinpiteli ravintolassa ruotsia puhuneen naisen (!)
- Ambulanssikuski humalassa, potilas kyydissä
- Mies ampui vaimoaan sormeen
- Pendolinon katto romahti
- Hirvenvasa huusi apua
- Mies pudotti vaimonsa parvekkeelta
- SPL:n puheenjohtajan ei tarvitse olla jalkapalloihminen
- Helle ei aina tee autuaaksi
- Kuolen saappaat jalassa (Neil Hardwick); tosiuutisotsikko olisi kuulunut:
- Kuolen jalat saappaissasi

Mutta ulkomailla sitä vasta kummallisia ja traagisia asioita tapahtuu:

- Vapaaksi vuonna 2159; otsikko koskee miljardihuijari B. Madoffille eilen New Yorkissa langetettua 150 vuoden pituista vankilatuomiota; ketkä ne Suomessa edelleen sinisilmäisesti väittävät, ettei rangaistuksen tarkoituksena muka olisi tai edes saisi olla kosto?
- Aseet vyöllä jumalanpalvelukseen
- Presidentti siepattiin yöpuku päällä
- Onnellista aikaa naisen elämässä kestää 28 ikävuoden jälkeen
vain ohikiitävän hetken ajan
- Michael Jackson ei ole lastensa isä
- Lähes täysin kaljuuntunut Michael Jackson oli kuollessaan vain luuta ja
nahkaa ja täynnä neulanpistoja

Positiivisia, sykähdyttäviä ja rohkaisevia uutisia lehdissä on (myös) kesäaikaan tosi vähän. Poikkeuksia toki aina löytyy:

- Ylipainoiset elävät pidempään (I-L 30.6.)
- Kunhan sormi vain on kostea (I-S 30.6.)

Tosin ilmeni, että jälkimmäinen otsikko liittyy uudistuksen, jonka mukaan passiin tarvitaan nykyisin tiedot myös passinhaltijan sormenpäistä. Kuvittelin otsikon liittyvän hieman toisenlaiseen asiaan...

Mihin ihmeeseen tässä uskaltaisi kesähelteillä lähteä, kun kaikkialla on erilaisia vaaroja, junan kattokin voi yhtäkkiä romahtaa, kun olet siemailemassa kaikessa rauhassa olutta ravintolavaunussa! Olenkin päättänyt pysytellä - myös tänä kesänä - visusti poissa kaikenlaisilta festareilta. Savonlinnassa ja Porissa tulee kyllä festariaikaan käytyä, mutta muissa merkeissä. Noiden kahden kaupungin torilla ja satamassa saa kyllä kokea pakollisen annoksen festarimöykkää, vaikkei menisi sisälle yhteenkään pääsymaksua edellyttävään konserttiin tai muuhun happeningiin. Kyllä sitä möykkää tunnin tai parikin tuntia jaksaa kuunnella ja katsella kalakukkoa ja muikkuja syöden sekä olutta (tai kahvia) juoden.

Tällä kulttuuripläjäytyksellä pärjäileekin sitten taas tulevan pitkän syksyn. Niin tosiaan, nythän on menty vuodesta syyspuolta jo viikon verran: päivät lyhenevät ja yöt pitenevät koko ajan.

Minulle kulttuurinautintoa on jo se, kun kuulen autoradiosta Katri Ylanderin laulavan iskelmän "Valehdellaan":

- Valehdellaan pienemmäksi vahinko
Älä muista että kiinni jäätiin jo

Mitä tapahtuu
Olen unessa
Eikä kukaan muu, kosketa mua niin kuin sä

Jos haluaa sekaan ripauksen arkirealismia, voi hyräillä samaa laulua hieman eri sanoin:

- Valehdellaan pienemmäksi lahjukset
Ei ne meitä kiinni saa, nahjukset

Olen uskossa
Vaasi putoaa
Eikä kukaan muu, lahjo mua niin kuin sä.

Tuo hyräileminen on karjan murteessa "hyreksimistä."

- Jos sie ossaat laulaa ni hyreksi hiljaksee. Se pittää miele kepiän.

Näin sanoi Tuntemattomassa sotilaassa alikersantti Antti Rokka vieressään olleelle pelästyneelle sotamiehelle alkaessaan tuhota Suomi-konepistoolilla yöllä kuutamolla suoaukeamaa ylittämään lähtenyttä suurta vihollisosastoa.





lauantai 9. toukokuuta 2009

93. Pekkaroinnista paaterointiin

On taas aika sinivuokkojen...

Kaikki tietävät termin "pekkarointi." Kysymys on poliittisesta käsitteestä, joka on osaa laajempaa kokonaisuutta, urhoutta. Urhous puolestaan on asia tai oikeastaan pelkkä iskulause, jonka avulla dramaattisesti kannatustaan menettänyt Suomen keskusta yrittää vallata Europan tai ainakin saada vähintään kaksi paikkaa tulevissa eu-parlamentin vaaleissa. Pekkarointi on iltalypsyä, siltarumpupolitikointia ja taitoa pitää oman äänestäjäkuntansa puolta ja lypsää valtiolta rahaa mahdollisimman paljon kaikkiin mahdollisin ja välillä myös mahdottomilta tuntuviin kannattajakuntaa palveleviin hankkeisiin. Uuspekkarointi puolestaan on oveluutta hankkia töppäilyjen tai muutoin vaikeuksiin johtaneiden tilanteiden jälkeen oma-aloitteisesti puhtaat paperit vaikkapa itseltään Herra Oikeuskanslerilta.

Viime päivien tapahtumat ja uutiset näyttäisivät antavan aihetta erään toisen metaforan käyttöön. Tämä käsite ei liity ainakaan suoranaisesti politiikkaan, vaan hallintoon, tarkemmin sanottuna poliisihallintoon. Kyse on paateroinnista - käsite, jonka tiettävästi ensi kerran lanseerasi julkisuuteen keski-suomalaisen paikallislehden toimittaja erään kuuluisan ylinopeusjutun tutkinnan yhteydessä vuosia sitten. Paateroinnin tunnusmerkit, joihin poliisipäällystön huipuille tähtäävien pikkupomojen kannattaa tutustua ja harkintansa mukaan noudattaa, voidaan luonnostella seuraavanlaisiksi elämän - ja/tai viranomaisohjeiksi:

- kehu aina julkisuudessa esimiehiäsi ja alaisiasi ja puolusta heitä vaikeuksissa, vaikka tietäisit että he olisivat töpänneet virassaan raskaasti;

- muista, että hyökkäys on paras puolustus; jos esimerkiksi syyttäjät ahdistelevat alaisiasi poliisirikostutkinnoissa, arvostele voimakkain sanakääntein syyttäjän johtamia tutkintoja ja anna ymmärtää, että syyttäjillä ei ole minkään valtakunnan pätevyyttä tutkinnanjohtajiksi;

- jos alaisesi poliisi joutuu virkatoimisessaan epäilyksen alaiseksi, anna heti julkisuuteen oma lausuntosi, jossa puolustat asianomaista epäilyä kertomalla, että sinä tunnet asian ja voit sanoa suoralta kädeltä - vaikka mitään tutkintaa ei olisi vielä edes käynnistettykään - että kyseinen poliisimies, jonka tunnet henkilökohtaisesti kunnonpoliisimieheksi tai -naiseksi, on toiminut täysin lain ja annettujen virallisten ohjeiden ja määräysten, mukaisesti;

- lähde siitä, että poliisi ei syyllistyä rikoksen, sillä poliisihan on virkamies, jonka tehtävänä on lain mukaan huolehtia ihmisten turvallisuudesta ja laillisuuden noudattamisesta, miten ihmeesä poliisi voisi tällöin muka syyllistyä lainvastaisuuteen;

- jos itse satut joutumaan kiusalliseen tilanteeseen virkatoimesi tai laiminlyöntisi takia, niin keep cool, yritä voittaa aikaa kiistämällä aluksi kaikki ja anna sen jälkeen julkisuuteen ristiriitaisia selityksiä ja vaihtoehtoisia hypoteeseja, miten asiat ovat voineet edetä; jollet saa ketään alaistasi ottamaan omaa virhettäsi vastuulleen, niin vetoa lopuksi viimeisenä valttinasi muistamattomuuteesi (á la uuspekkarointi) ja työssä esiintyneeseen "melkoiseen hässäkkään"; muista, että tämä kokemuksen mukaan tepsii aina, kun on kyse korkeiden virkamiesten tai ministereiden töppäyksistä; ihmiset suorastaan palvovat poliisia, joka vetoaa työuupumukseensa tai "hässäkkään" ("pitkä yö/raskas työ poliisin"); kirjaimellisesti ottaen oikea termi olisi kyllä "häsäkkä", sillä "hässäkkä" tarkoittaa naisen suupuolielintä, mutta ei nyt takerruta vakavahenkiseksi tarkoitetussa esityksessä tällaisiin pikkuseikkoihin

- jos joutuisit poliisiratsiaan esimerkiksi väitetyn ylinopeutesi vuosi, niin vetoa siihen, että olet ajanut satoja kertoja kyseisen tutkapaikan ohitse, mutta koskaan aiemmin siinä ei ole ollut nopeuden rajoittamista osoittavaa liikennemerkkiä; jos tämä ei tepsi, niin vetoa kiireelliseen virkamatkaasi (vaikka kysymyksessä olisi todellisuudessa ollut vain matka poliisikunnan pituushypyn SM-kisoihin); älä painosta liikennevalvontaa suorittavaa konstaapelia, mutta kerro tai anna hänen muutoin ymmärtää, että sinä kyllä ymmärrät hänen vaikean tilanteesi; tämä tepsii aina ja näin vältyt nopeussakolta; jos sitten myöhemmin sanottu konstaapeli joutuu itse epäillyksi virkavelvollisuuden laiminlyöntinsä johdosta ja saa sakot, niin so what: tyhmyydestähän sitä sakotetaan;

- jos Rouva Ministeriltä pyydetään tv-haastattelua tai muuta julkista esiintymistä, niin älä vain missään nimessä päästä häntä yksin "liikenteeseen", sillä tiedäthän sinä, ettei siitä hyvä seuraisi; kun olet yhdessä ministerin kanssa haastateltavana, pyri olemaan itse äänessä niin paljon kuin suinkin mahdollista, jolloin ministeri ei pääsisi laukomaan suustaan varomatonta puhetta; syötä ministerille ennen tv-lähestystä jokin yksinkertainen slogan, jota esimerkiksi jenkeissä vastaavanlaisissa tilanteissa usein käytetään, esimerkiksi "ASE EI TAPA"; kun ministeri sitten pamauttaa tämän sloganin esim. suorassa tv-lähetyksessä suustaan, pyri makustelemaan tuota sanontaa pitkin lähetystä, jottei aikaa varsinaisten asiakysymysten käsittelyyn jäisi kovin paljon;

- hommaa jälkikasvusi ministerin erityisavustajaksi, tämä ei ole mikään ongelma, koska sekä ministeri, sinä ja jälkikasvusi olette linjalta Turku-Pori ja kuulutte kaikki - sattumalta tietysti - samaan puolueeseen, johon kuuluu myös Supon päällikkö, Pori-Turku -linjalta muuten hänkin, ja ministerin edellinen erityisavustaja; käske eritysavustajaa aina vahtimaan ministeriä, jos itse olet matkoilla tai et voisi muusta syystä sitä itse tehdä;

- kerro julkisuudelle ja ministerille julkisuudessa makusteltavaksi, että koulusurmat ovat "valitettavia yksittäistapauksia" , mutta vaadi käsiaseiden kiristämisen sijasta - ministeri ja hänen puheenjohtajapomonsa kun tykkäävät ammuntaharrastuksesta - esimerkiksi tiettyjen asetyyppien kieltämistä; lanseeraa julkisuuteen termit "koulupoliisi" ja "nettipoliisi"; se luo turvallisuuden tunnetta ihmisille, vaikka käytännössä on tietenkin mahdotonta, että poliisi voisi vahtia kaikkia kouluja tai kaikkea nettiin laitettua roinaa;

. valita jokaisessa sopivassa tilanteessa ja tilaisuudessa poliisin niukkoja resursseja ja vaadi niitä aina lisää; yritä junailla poliisien tehtäväkentästä pois erilaisia "oheistehtäviä", kuten esimerkiksi juopuneiden kuljetuksia, älä lupaa kuitenkaan mitään vastineeksi;

- kääntääksesi huomion poliisin tai itseesi kohdistuneilta epäilyltä tuo julkisuudessa esiin jokin uusi jippo, esimerkiksi, se, että ensi kesänä poliisi pyrkii myös pienten liikennerikkomusten osalta nollatoleranssiin; suurin osa kansasta ei ehkä edes tiedä, mitä nollatoleranssi tarkoittaa, ja ne jotka tietävät, ymmärtävät kyllä, että lupaamasi tehtävä on sula mahdottomuus "näillä resursseilla"; mutta onhan tuossakin tiedotteessa lehdistölle, kolumnisteille ja erilaisten bloggareiden monenkirjavalle ja yhä vain laajentuvalle joukolle taas makusteltavaa useiksi päiväksi;

- pidä mielessä, että vaikka osa ihmisistä vihaa "sinitakkeja" tai"sinivuokkoja", yleisön suuri enemmistö rakastaa tai ainakin pelkää heitä (ookkonää Oulusta, pelekääkkönää polliisia); vaikka poliisit syyllistyisivät millaisiin väärinkäytöksiin tai laiminlyönteihin tahansa, parempaakaan vaihtoehtoa ei ole toistaiseksi keksitty, jolla poliisi voitaisiin korvata; erilaisista gallup-kyselyistä ilmenee aina, että kaikista viranomaisista ihmiset luottavat ylivoimaisesti eniten juuri poliisiin (=virkavaltaan), kansalaisten luottamus esimerkiksi syyttäjiin ja tuomioistuimiin on paljon vähäisempää luokkaa;

- pidä aina yllä hyviä suhteita lehdistöön, varsinkin iltapäivälehtien asianomaisiin toimittajiin; nosta poliisi-lehdistö -kerhon toiminta uuteen kukoistukseen; sanokoon laki mitä tahansa, niin poliisi voi tiedottaa tutkinnassa olevista tai sinne menossa olevista rikosasioita silloin kun parhaaksi näkee ja kenelle haluaa; tunnetut rikosasianajajat toki valittavat, että poliisi (muka) vuotaa esitutkinnasta tietoja täysin sattumanvaraisesti ja mielivaltaisesti ja jotkut ns. tutkijat jopa kertovat (ilkeyksissään tietenkin), että "toimittajat syövät poliisin kädestä" tai että toimittajista on tullut poliisin "sylikoiria"; so what - mikäs vika sylikoirissa muka on, kunhan vain eivät pasko syliin; älä välitä näiden radikaalijuristen ja professorien lausunnoista, vaan pyri luomaan ja vahvistamaan poliisin suoria suhteita toimittajiin, se kannattaa aina;

- pukeudu aina tv:ssä ja muutoinkin julkisuudessa ja virka-aikana yleensäkin poliisin siniseen virkapukuun; tämä herättää juuri sitä luottamusta, joka gallup-kyselyistä sitten ilmenee; yleisö tietää, että sinivuokot ovat rauhoitettuja ja tietoisuus tästä on omiaan rauhoittamaan kummasti myös niiden tuntoja, jotka joskus juovuspäissään uhoavat vetävänsä sinitakkeja vielä kerran turpiin.

Tämä on siis paaterointia. Näitä ohjeita seuraamalla hankit ystäviä ja vaikutusvaltaa ja pääset polliisina vielä pitkälle. Paateroinnilla voit myös helposti hankkia itsellesi puhtaat paperit kaikissa hässäkkä/häsäkkä -tilanteissa.