654. Oi Bazaramba, kallis samba!

1. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus, aiemmin Porvoon käräjäoikeus, tuomitsi vuonna 2010 ruandalaispastori Francois Bazaramban osallisuudesta Ruandassa 1994 tapahtuneeseen kansanmurhaan. Ruandan kansanmurhassa kuoli ainakin 800 000 ihmistä. Hutut surmasivat tutseja ja maltillisia hutuja.Käräjäoikeus matkaili kaksi eri kertaa Afrikassa istumassa oikeutta ja ottamassa vastaan todistelua. Käräjäoikeus langetti FB:n joukkotuhonnasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

2. Syytetty valitti Helsingin hovioikeuteen, ja myös hovioikeus kävi syyttäjien, asianosaisten, avustajien ym. henkilöstön kanssa istumassa juttua Afrikassa; advokaatit ja syyttäjät heittivät siis parin vuoden kolme Afrikan reissua. Tuomio ei kuitenkaan muuksi muuttunut, vaan käräjäoikeuden tuomitsema elinkautinen vankeusrangaistus pyysyi voimassa. Hovioikeus katsoi viime talvena antamassaan tuomiossa FB:n olevan vastuussa useista veritöistä. Hovioikeuden mukaan Bazaramban tarkoituksena oli ollut kokonaan tai osittain ryhmänä hävittää Ruandan tutsit. Bazaramba oli käskenyt surmata seitsemän ihmistä ja surmasi itse useita. Lisäksi Bazaramba johti hyökkäyksiä tutseja vastaan, levitti tutsivastaista propagandaa ja käski polttaa heidän kotejaan.

3. Puolustuksen mielestä osa Bazarambaa vastaan esitetyistä todisteista oli hankittu kiduttamalla vankeja vankilassa Ruandassa. Hovioikeus hyväksyi kuitenkin vankien kertomukset todisteiksi. Oikeuden käsityksen mukaan vankien kohtelulla ei ollut vaikutusta todistajien kertomuksiin oikeudenkäynnissä.

4. Korkein oikeus pani eilen pisteen oikeusjutulle. Korkein oikeus ei halunnut itse lähteä Afrikkaan, vaan hylkäsi Bazaramban puolustuksen pyytämän valitusluvan näin karusti: "Valituslupaa ei myönnetä. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi". Korkein oikeus on siitä onnellisessa asemassa, että sen ei, niin on ainakin "katsottu", tarvitse sanallakaan perustella luparatkaisujaan.

5. Päätöksen korkeimmassa oikeudessa tekivät eilen oikeusneuvokset Hidén, Kitunen ja Sippo. Lupajaostoon kuului siis kolme jäsentä. Esimerkiksi Kauhajoen koulusurma-asiassa korkein oikeus epäsi valitusluvan kahden tuomarin kokoonpanossa, vaikka esittelijä esitti valitusluvan myöntämistä. Tuolloin ilmeisesti katsottiin, että kun toisena jäsenenä oli oikeusneuvos, jolle tapaus oli tuttu jo hänen valtionsyyttäjän ajoiltaan, useampia oikeusneuvoksia ei tarvitse tuollaisen "helpon" asian takia vaivata. Paha vain, että mainittu oikeusneuvos saattoi olla asiassa jäävi.

6. Oikeusprosessiin jouduttiin, kun oikeusministeriö Tuija Braxin johdolla kieltäytyi suostumasta Ruandan pyyntöön luovuttaa Bazaramba kotimaahansa tuomittavaksi. Prosessi tuli Suomelle kalliiksi. Jarkko Sipilän eilen blogissaan tekemän lopputilityksen mukaan prosessi esitutkinoineen ym. vaiheineen on aiheuttanut ja tulee vielä FB:n vankilassaolon ajalta aiheuttamaan Suomelle kaikkiaan noin viiden (5) miljoonan euron kustannukset; FB on istunut tutkintavankeudessa jo viitisen vuotta. Sipilän mukaan mainittua summaa voidaan loppujen lopuksi pitää pienenä, jos otetaan huomioon, että  alueella, missä Bazaramba syyllistyi edellä mainittuihin rikoksiin, sai surmansa kaikkiaan 37 000 ihmistä. Jos viiden miljoonan euron oikeudenkäyntikulut jaetaan uhrien lukumäärällä, tekevät kustannukset vain 135 euroa per vainaja. No, voihan sitä noinkin tietysti arvioida.

7. Prosessi ei vielä kuitenkaan pääty vielä tähän, sillä jo eilen saatiin tietää, että Bazaramban  puolustus aikoo valittaa asiassa YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan, mahdollisesti myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Puolustus on koko oikeudenkäynnin aikana väittänyt, että syytettä tukevaa näyttöä oli saatu kiduttamalla todistajina kuultuja henkilöitä vankilassa. Saa nähdä, miten kidutusväitteitä tullaan arvioimaan. Jos on näyttöä siitä, että sittemmin todistajina kuultuja ihmisiä on kidutettu vankilassa, niin voidaanko tosiaan olla varmoja siitä, ettei kidutus ole vaikuttanut todistajien kertomuksiin?

8. Voisiko EIT tai YK:n komitea tehdä "auerit" ja palauttaa Bazaramban jutun takaisin lähtöruutuunsa eli Porvooseen, jos se päätyy tutkimuksissaan siihen, että osa todistajista oli todella antanut kertomuksensa kidutuksen uhreina tai uhalla? Näin onnettomasti ei kuitenkaan voi (enää toista kertaa) käydä. Jos kidutus todetaan, niin silloin valtionsyyttäjän on parasta vain hakea kiiruusti KKO:sta tuomion purkamista. 

477. Eduskunta tänään: poliisin määrärahat vs. ihmisoikeuskeskus

1. Eduskunta on pikkuhiljaa aloittelemassa istuntokauttaan. Tänään saatiin hieman esimakua tulevasta, kun eduskunnan täysistunto keskusteli, oikeammin sanottuna yritti keskustella, oikeuskanslerin kertomuksesta vuodelta 2010.

2. Ei tämä nyt oikein hyvältä näytä. Kyseinen tilaisuus muodostui nimittäin samanlaiseksi populistiseksi pikkukinasteluksi asian vierestä, mihin totuttiin jo edellisen eduskunnan istuntokauden loppumetreillä. Keskustelussa puututtiin oikeastaan vain kahteen vanhaan ja jo päätettyyn poliittiseen riitakysymykseen, kun taas tärkeät oikeudelliset kysymykset ohitettiin kokonaan; kukaan ei ollut niistä kiinnostunut.

3. Täysistuntokeskustelun aloitti apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen, joka oikeuskansleri Jaakko Jonkan estyneenä ollessa esitteli oikeuskanslerin kolmisatasivuisen kertomuksen; Jonkka itse on parin kuukauden sairaslomalla olkapääleikkauksen takia.

4. Puumalainen siis esitti jonkinlaisen Jonkan "tervehdyksen" ja keskustelun avauksen, joka oli totuttuun tapaan perin virkamiesmäinen ja vaisu. Puumis nosti esille oikeastaan vain jo iäisyysasiaksi muodostuneen oikeudenkäyntien viivästymisen, jota oikeuskanslerikaan ei ole saanut minkäänlaiseen kuriin ja nuhteeseen. Puumis toi esiin myös sen, että oikeuskanslerille tehtyjen kantelujen määrä on noussut 10 prosentilla! Tämä tietenkin siksi, että kyseessä on asia, jolla voidaan perusteella parin uuden virkamiehen palkkaamista oikeuskanslerinvirastoon. Tämä asia on aina oikeuskanslerinviraston tärkein sanoma näissä yhteyksissä.

5. Eduskunnan asiaa koskevan täysistuntokeskustelun pöytäkirja (PTK 28/2011 vp) löytyy kokonaisuudessaan tästä.

6. Se on varsin hupaisaa luettavaa, ellei kysymyksessä olisi vakava asia. Ilmeni selvästi, miten kovin vähän oikeudenhoito ja laillisuusvalvonta eduskuntaa kiinnostavat. Niissä aika harvoissa puheenvuoroissa, joita käytettiin, puhuttiin kyllä aidan seipäistä, kun olisi pitänyt puhua aidasta. Kaikkiaan 23 puheenvuorosta peräti 14 merkittiin kahden edustajan eli Ben Zyskowiczin ja Tuija Braxin nimiin.

7. Käsittelyn aikana ilmeni, että johtavalla hallituspuolueella eli kokoomuksella näyttäisi olevan haluja kaataa eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen perustettava ihmisoikeuskeskus. Tämä on toki täydellistä populismia eikä kyseinen asia liity oikeastaan mitenkään oikeuskanslerin toimintaan vuonna 2010. Ihmisoikeuskeskuksen perustamisesta päätti jo edellinen eduskunta eli siitä on olemassa valmis laki.

8. Ihmisoikeuskeskuksen perustamista koskevan kaunansa toi keskustelussa esiin erityisesti kokoomuksen änkyröiden puuhamieheksi jo pari istuntokautta sitten noussut Ben Zyskowicz. Hän väitti, että Suomen kansalaisten ihmisoikeuksia edistettäisiin "miljoona kertaa" paremmin antamalla lisää voimavaroja poliisille. Zysse ehdotti, että ihmisoikeuskeskuksen aloittamista lykättäisiin; keskuksen on määrä aloittaa toimintansa ensi vuonna.

9. Ben Zyskowicz sai tukea muun muassa ryhmätoveriltaan Kalle Jokiselta. Tämän mielestä ensi vuoden budjettiesitystä käsiteltäessä on mietittävä vaihtoehtoja.

10. "Kumpi vaihtoehto palvelee paremmin suomalaisten ihmisoikeuksia? Se että perustetaan keskus valvomaan ihmisoikeustilannetta vai se, että lisätään ihmisiä tekemään käytännön työtä", Jokinen sanoi. "Ihmisillä" orimattilalainen valtiopäivämies Kalle Jokinen tarkoitti tässä yhteydessä poliiseja. Jokinen on siviiliammatiltaan itsekin poliisi.

11. Jokisen Kallen mielestä ihmisoikeuskeskukseen esitetyt rahat voitaisiin käyttää pienentämään poliisin määrärahojen leikkauksia ja sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan jutturuuhkaa. Ihmisoikeuskeskukseen on varattu valtiovarainministeriön budjettiesityksessä ensi vuodelle 390 000 euroa, millä perustettaisiin kolme uutta virkaa.

12. Kokoomuksen Zyssen ja Jokisen hallituskumppania edustava vihreiden Tuija Brax puolusti ihmisoikeuskeskuksen tarvetta ärhäkkäästi. Hänen mukaansa tarvitaan joku katsomaan ihmisoikeuksien toteutumista laajemmasta vinkkelistä.

13. "Suomalainen köyhä sairastunut ihminen odottaa mahdollisesti jopa kahdeksan yhdeksän vuotta ennen kuin hänen eläkepäätöksensä on lopullisesti laillisesti ratkaistu", Brax yritti hehkuttaa. No, tämäkin on toki selvää hymistelyä ja retoriikkaa, sillä käytännössä perustettava ihmisoikeuskeskus ei voi vaikuttaa juuri mitenkään tuomioistuinten ja muutoksenhakulautakuntien toimintaan.

14. Entinen eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Zyskowicz ja entinen oikeusministeri Brax sanailivat myös Suomessa käytävän ruandalaispastori Bazaramban oikeudenkäynnin kustannuksista. Zyskowicz piti pastori B:tä vastaan Suomessa nostettua oikeudenkäyntiä hölmönä ja ex-oikeusministeri Braxia pääsyyllisenä siihen, että kallis oikeudenkäynti käydään Suomessa. Zysse sai taivasteluunsa tukea persujen Pirkko Ruohonen-Lerneriltä; tämä matami kun sattuu asumaan Porvoossa, jossa ruandalaispastorin oikeusprosessi käynnistyi alioikeustasolla.

15. Todella hupaisaa luettavaa näiden edustajien puheenvuorot! Huvittavimpiin kuuluu persujen Reijo Hongiston iänikuinen vuodatus syrjäalueiden poliisipartioiden toiminnasta. Hongisto on - tietenkin - myös poliisimiehiä ja kotoisin samoilta Pohjanmaan seuduilta kuin persujen vanha sotaratsu ja ex-kansanedustaja kuin Raimo Vistbackakin. Hongiston puheenvuoro oli kuin suoraan Vistbackan kynästä!

16. Voi, voi ja voih! Sanoinko, että eduskunnan keskustelu oli hupaisaa? Kyllä se meni monilta osin suorastaan naurettavuuksiin.

17. Pitäähän Suomessa toki jonkinlainen, edes muodollinen ihmisoikeusinstituutti olla, kun se on kerran kaikissa muissakin EU-maissa. Suomessa käynnistyy tässä suhteessa aika riisuttu malli eikä kolmen hengen porukalla juuri mitään ole mahdollista aikaansaada. Meillä on muuten toiminut pitkään jo sellainenkin yhdistys kuin Ihmisoikeusliitto. Hyvin hämäräksi tavallisille ihmisille myös mainitun porukan työ on jäänyt. Ihmisoikeuskeskuksesta ei sentään muodosteta kokonaan omaa organisaatiotaan, vaan se toimii eduskunnan oikeusasiamiehen toimiston yhteydessä.

18. Oli täysin turhaa Zyssen ja ja kumppanien tavoin vetää poliisin määrärahat ihmisoikeuskeskuksen eräänlaiseksi taistelupariksi, koskapa mainitun keskuksen toiminnasta on jo olemassa laki eivätkä nuo kaksi asiaa ole mitenkään keskenään verrannollisia. Kun eduskunnassa keskusteltiin pari päivää siten maamiinoista, vetosi Ben Zyskowicz siihen, että asiasta on nyt enää turha nostaa eduskunnassa porua, koska maamiinojen poistamisesta päätettiin asiallisesti jo Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana. Maamiinoista ei kuitenkaan ole olemassa minkäänlaista lakia tai virallista päätöstä, kun taas ihmisoikeuskeskuksen perustamisesta on jo ehditty päättää lailla. Mutta siitä huolimatta Zysse häärii edelleen mainitun instituution kimpussa ikään kuin hän ei olisi edes kuullut mistään laista puhuttavankaan. Melkoista epäjohdonmukaisuutta, mutta kysymyksessähän ovatkin poliitikot.

19. Bazaramban oikeudenkäynti taas oli käytännössä pakko pitää Suomessa, koskapa YK:n ns. Ruanda-tuomioistuin on päättänyt, ettei se enää ota itse uusia sanotunlaisia juttuja käsiteltäväkseen ja katsoo toisaalta, ettei Ruandassa käytävissä prosesseissa voida taata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Ruotsi on ainoana Euroopan maana pullikoinut tätä vastaan, mutta Ruotsin päätöksestä on kanneltu jo kolmisen vuotta sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka ei ole vieläkään ratkaissut asiaa. Koko tämän ajan syytettynä ollut ruandalaismies on ollut tutkintavankina Ruotsissa.

20. Summa summarum. Melkoisen turhaa parranpärinä ja vanhojen asioiden ja kiistojen esille kaivelua siis eduskunnassa oikeuskanslerin kertomuksen johdosta. Monista todella tärkeitä asioista ei lähetekeskustelussa mainittu sanaakaan. Mutta tämähän on sitä politiikkaa. mihin on niin pitkään jo totuttu!

21. Keskustelun päätteeksi oikeuskanslerin kertomus päätettiin lähettää lausunnolle perustuslakivaliokuntaan. Ehkä siellä sentään saadaan jotain tolkkua asiaan.

290. Onnistunut ennakkopäätös tuomarin prosessinjohdosta (KKO 2010:40)

Helsingin hovioikeuden uusi pääkonttori Salmisaaressa

1. Minua on silloin tällöin arvosteltu siitä, että olen kritisoinut muun muassa blogissani korkeimman oikeuden (KKO) ennakkopäätöksiä. On sanottu, että arvostelisin jokaista KKO:n ratkaisua. Näin väitettiin viimeksi korkeimman oikeuden Pääministerin morsian -kirjasta viime viikolla antaman ennakkopäätöksen (KKO 2010:39) johdosta kirjoittamani blogijutun jälkeen.

2. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä olen toki antanut myös tunnustusta silloin, kun siihen on ollut aihetta eli kun vastaan on tullut hyvin perusteltuja tuomioistuinratkaisuja. (Yleensä kirjoitan vain tapauksista ja asioista, joihin on syytä puuttua kriittisesti). Esimerkiksi korkeimman oikeuden ParkComin jutussa antama tuomio (KKO 2010:23) oli minusta hyvin perusteltu, kuten olen blogissani 230/16.3.-10 kertonut. Alempien tuomioistuimien hyvin perustelluista ratkaisuista tulee tässä yhteydessä mieleen esimerkiksi Vaasan hovioikeuden Pietarsaaren vauvansurma-jutussa 31.3.-10 antama tuomio, josta kirjoitin blogissani 238/31.3.-10. Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden reilu viikko sitten eli 11.6.-10 Ruanda-jutussa antama toistasataa sivua käsittävä tuomio näyttää myös olevan oikein hyvin perusteltu; en ole vielä ehtinyt perehtyä tuomioon yksityiskohtaisesti. Huomenna annetaan kauan odotettu Satakunnan käräjäoikeuden tuomio Ulvilan surmajutussa.

2a. Olen "kehunut" myös korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2009:80, jolla KKO purki Kari Uotille aiemmin antamansa langettavan tuomion, katso blogiani 176/20.10.2009. Samoin olen pitänyt perusteltuna ja oikeana ratkaisua KKO 2009:84, jolla myös on purettu aiemmin annettu lainvoimainen, tässä tapauksessa hovioikeuden antama tuomio, katso blogia 180/28.10.2009.

2b. Mitä tulee vielä viimeviikkoisen Pääministerin morsian -jutun tuomioon (KKO 2010:39), niin pidän tuomiota oikeana ja hyvin perusteltuna siltä osin kuin sillä hylättiin syytteet Susan Ruususta ja Kari Ojalaa vastaan. Olen kritisoinut tuomiota vain siltä osin kuin syytettyjen katsottiin syyllistyneen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen kirjassa esitetty "seksikohtausten" osalta. Nämä tiedot olivat aivan samanlaisia harmittomia tietoja kuin kirjassa mainitut tiedot pääministerin lapsistakin, joten syyte olisi tullut myös tältä osin hylätä. Pääministeri itsekin piti kyseisiä tietoja harmittomina eikä järkevä ihminen voi tietenkään edes kuvitella, että mainitut seksitietojen julkaiseminen toisen osapuolen omassa kirjassa voisivat olla mitenkään omiaan vahingoittamaan pääministeriä tai saattamaan hänet halveksimisen alaiseksi. Pysyn siis kritiikissäni tältä osin. Olen "ihan Matti" siitä, että KKO on halunnut tuomita syytetyt tältä osin vain siksi, ettei päätös olisi niin "raaka" meidän reppanalle, nyt jo ex-pääministerille.

3. Tänään korkein oikeus antoi rikos- ja prosessioikeudellisesti mielenkiintoisen ja hyvin perustellun ratkaisun KKO 2010:40, joka löytyy täältä.

4. Ennakkopäätöksessä oli ensinnäkin kyse siitä, täyttikö syytetyn menettely petoksen tunnusmerkistön. Helsingin hovioikeuden tuomion perusteluissa ilmaistu käsitys, jonka mukaan syytetyn teolla olisi aiheutettu ainoastaan taloudellisen vahingon vaara eikä taloudellista vahinkoa sen vuosi, että vahingon rahamäärä oli jäänyt tarkemmin selvittämättä, on yllättävä. KKO onkin perustelujensa kappaleessa 10 joutunut "opettamaan" hovioikeudelle hieman rikosoikeuden alkeita.

5. Ennakkopäätöksen pääpointti on kuitenkin prosessioikeudellisissa kysymyksissä. Hovioikeuden ratkaisu, jolla se on velvoittanut syytetty A:n maksamaan valtiolle rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn, jonka maksamista käräjäoikeuden tuomioon tyytynyt virallinen syyttäjä ei ollut edes syytetyn valituksen johdosta antamassaan vastauksessa vaatinut, on tietenkin selvä virhe, jollaiseen mokaan muutoksenhakuinstanssina toimivan hovioikeuden ei kyllä odottaisi retkahtavan.

6. Kuten korkein oikeuden perustelujensa kappaleessa 19 selostanut, hovioikeuden olisi tullut joka tapauksessa käyttää kyselyoikeuttaan ja selvittää, oliko syyttäjän tarkoituksena pysyä edelleen eli myös hovioikeudessa menettämisseuraamusta koskevassa vaatimuksessaan ja mikä oli asianosaisten eli asianomistajan ja syytetyn (puolustuksen) käsitys menettämisseuraamuksen tuomitsemisen perusteista ja määrästä.

7. Kyse on tässä kohdin prosessinjohdosta, tarkemmin sanottuna materiaalisesta (aineellisesta) prosessinjohdosta, johon tuomioistuimella on lain (ROL 6:5) mukaan velvollisuus epäselvien kysymysten selvittämiseksi. KKO on selostanut perustelujensa kappaleessa 19 yksityiskohtaisesti, miten hovioikeuden olisi tullut sanotussa tilanteessa menetellä. Hovioikeuden virheellinen menettely muodostaa oikeudenkäyntivirheen, jonka johdosta koko juttu olisi voitu palauttaa hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. KKO on kuitenkin viivästyksen välttämiseksi ottanut asian välittömästi ratkaistavakseen (kappale 20).

8. Periaatteellisesti KKO:n ratkaisun tärkein sanoma sisältyy perustelujen kappaleeseen 18, jossa on kerrottu, mistä tuomarin materiaalisesta prosessinjohdosta on kysymys. Kun olen itse kirjoittanut paljon tuomarin prosessinjohdosta - mm. vuonna 1988 450-sivuisen kirjan nimeltä Materiaalinen prosessinjohto - on ilahduttavaa, että myös korkein oikeus alkaa "pikku hiljaa" päästä asiaan! Tähän menneessä korkein oikeus oikeus on antanut ainoastaan pari kolme ennakkopäätöstä sanotusta tärkeästä teemasta ja yleensä näissä ratkaisuissa ei ole rohjettu käyttää haku- tai asiasanana termiä prosessinjohto; näin ilmeisesti siksi, ettei lakiteksti tunne sanottua käsitettä. Tässä tapauksessa mainittu termi on otettu ratkaisun otsikkoon asiasanaksi; perusteluissa puhutaan tosin vain kyselyvelvollisuudesta. Kyselyvelvollisuuden lisäksi prosessinjohtoon kuuluu kuitenkin myös mm. tuomarin informointivelvollisuus ja juuri sitä hovioikeuden olisi myös tässä tapauksessa tullut käyttää.

9. KKO:n ratkaisun perustelujen kappaleesta 23 ilmenee, että hovioikeus oli tempaissut tuomitsemansa taloudellisen hyödyn määrän - 8 000 euroa - niin sanotusti hatusta. Syyttäjä ja A eivät kumpikaan olleet esittäneet selvitystä niistä perusteista, joiden mukaan hyödyn määrä olisi arvioitava. Tämäkin puute asian selvittämisessä menee hovioikeuden piikkiin, sillä hovioikeuden olisi tullut käyttää kysely- ja informointioikeuttaan myös hyödyn määrän arviointiperusteiden selvittämistarkoituksessa. Mainitsemillaan perusteilla KKO alensi tuomitun hyödyn määrän 1 000 euroon; hovioikeus ei puolestaan ole perustellut tuomitsemansa hyödyn määrää juuri mitenkään.

10. Korkein oikeus on antanut hyvin perustellun ennakkopäätöksen oikeudenkäyntimenettelyn kannalta tärkeistä kysymyksistä. Juuri näissä kohdin - samoin kuin väittämistaakan soveltamisessa - käräjä- ja hovioikeuksien menettelyssä on yleensäkin yllättävän usein puutteita. Tämä on oikeusturvan näkökulmasta huolestuttavaa, sillä on selvää, että vain osaan tällaisista hovioikeuksien ratkaisuista haetaan valituslupaa KKO:lta ja näistä valituksista puolestaan valtaosa tyssää KKO:n korkeaan valituslupakynnykseen.

11. KKO.n ratkaisuselosteesta ei ilmene, onko hovioikeus toimittanut asiassa pääkäsittelyn, jossa asianosaiset olisivat olleet saapuvilla. Materiaalista prosessinjohtoa voi ja pitää harjoittaa aktiivisesti toki myös kirjallisessa menettelyssä, vaikka suullisessa käsittelyssä siihen onkin paremmat edellytykset.

12. Hovioikeuden osaamisesta ratkaisu antaa valitettavasti hieman murheellisen kuvan. Helsingin hovioikeus muuttaa tällä viikolla uusin tiloihin, jotka sijaitsevat Salmisaaressa entisen Altian pääkonttorissa; Helsingin käräjäoikeus on toiminut samassa kiinteistössä jo muutaman vuoden. Ehkäpä hovioikeuden presidentin Mikko Könkkölän tulisi koota joukkonsa uusissa tiloissa yhteiseen palaveriin ja kertoa ja edellyttää, että uusissa tiloissa tehdään sitten parempia päätöksiä ja toimitaan myös menettelyllisesti asianmukaisella tavalla. - T.k.a.n.

179. Oikeussalietikettiä syytä yhtenäistää; oikeussaliburka käyttöön?

Porvoon käräjäoikeus Kigalin oikeussalissa Ruandassa

Tänään oli lehdessä (HS) jälleen kerran juttua siitä, miten eri Euroopan maissa suhtaudutaan burkaan ja muihin musliminaisten käyttämiin päähuiveihin ja kasvohuntuihin. Burka on silmikolla varustettu kaapu, joka peittää kantajansa päästä jalkoihin; niqab sen sijaan jättää silmien ympäristön paljaaksi; hijab puolestaan on suorakulmion muotoinen huivi, joka peittää päälaen, hiukset ja kaulan, mutta jättää kasvot paljaiksi. Eri puolella Eurooppaa harkitaan burkan ja päähuivien kieltämistä ja joitakin rajoituksia on jo annettu muun muassa Saksassa ja Ranskassa.

Tarkoitukseni ei ole syventyä burkan ja päähuivien käyttöön laajemmin, mutta asia tuli mieleeni, kun tv-uutisissa näytetään kuvia suomalaisista oikeudenkäynneistä, jossa syytetyt saapuvat oikeussaliin kasvonsa peittäen. Tämä käytäntö liittyy oikeussalissa kuvaamiseen. Oikeudenkäynnin kuvaaminen on sallittua vain tuomioistuimen luvalla. Käytännössä oikeuden puheenjohtaja antaa kuvaajille luvan kuvata jutun asianosaisia muutaman minuutin verran ja sitten kuvaajat komennetaan ulos, koska kuvaaminen istunnon aikana häiritsisi prosessin kulkua. Vaikka asianosaisia, yleensä ns. kohujuttujen syytettyä, on luvallista kuvata, saavat syytetyt toisaalta peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi. Tästä taitaa olla jopa eduskunnan Eduskunnan oikeusasiamiehen arvovaltainen kannanotto.

Toiset syytetyt, varsinkin ne, jotka ovat kiistäneet syytteen ja syyllisyytensä, esiintyvät oikeussalissa kuvattaessa reilusti ilman kasvo- tai päänsuojia. Syyllisyytensä jo esitutkinnassa myöntäneet syytetyt sitä vastoin haluavat - ymmärrettävistä syistä - useimmiten peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi. Sen jälkeen kun kameramiehet ovat poistuneet salista, syytettyjen on luonnollisesti esiinnyttävä ilman suojapeitettä.

Tämä käytäntö on vakiintunut ja tuntuu aika perustellulta. Mutta yhteen asiaan haluaisin kiinnittää huomiota. Tarkoitan kasvojen suojaksi otettujen liinojen, huivien yms. vaatekappaleiden epäyhtenäisyyttä.

Joskus syytetty peittää kasvonsa sellistä mukaan ottamallaan eilispäivän tai vielä vanhemmalla sanomalehdellä. Riippuu lehden koosta, mutta yleensä lehdellä suojaaminen ei vaikuta kovin hyvältä ratkaisulta; tabloidilehdellä (esimerkiksi Uutispäivä Demari tai HBL) saa hädin tuskin edes puolta päätä. Parhaimman suojan lehdistä tarjoaa Hesarin paksu sunnuntainumero, tästä voinemme olla yhtä mieltä.

Entäpä sitten vaatekappaleet? Kyllä vain, niissä löytyy mitä erilaisimpia ja omituisimpia variantteja. Kuka vetää päähänsä vanhan hiihtopipon, kuka karvalakin reuhkan tai villahuivin, kuka taas tyynyliinan, käsipyyhkeen jne. Oudoimpia näkemiäni suojia oli äskettäisessä sieppausjutussa syytetyn ja juuri tänään tuomion käräjäoikeudesta saaneen Juha Turusen käyttämä melko isokokoinen ja vitivalkoinen liina, jota Turunen piteli päänsä yllä saapuessaan saliin ja istuessaan kuvaamisen ajan paikallaan. Olisi luullut käsien väsyvän liinan kannattelusta, mutta olisiko valkoinen "lippu" käsien ylösnosto tarkoitettu jonkinlaiseksi antautumisen merkiksi? Kasvo- ja pääsuojilla voidaan toki viestittää katsojille syytetyn mielialoja.

Ehdottaisin, että oikeusministeriö ja tunnetusti aina tehokas oikeusministerimme ryhtyisivät pikaisesti toimiin yhtenäisen kasvo- ja pääsuojan kehittämiseksi, jota käytettäisiin oikeusastejärjestykseen katsomatta kaikissa tuomioistuimissamme aina Hangosta Utsjoelle. Asialle on tietenkin pantava erityinen työryhmä, jonka tulisi saada mietintönsä valmiiksi tuota pikaa. Olisikohan Lauri Tarastilla aikaa vetää tätäkin työryhmää?

Lukijat voinevat tehdä ehdotuksia kasvo- ja päänsuojien perusmalleiksi ja materiaaleiksi. Olisiko talvikäräjillä kenties syytä käyttää hieman tuhdimpia suojia kuin syyskäräjillä jne. Voisiko suoja olla erityinen naamari, jossa on vain silmäreiät? Joulupukin naamaria ei kuitenkaan voitane suositella. Edellä mainittu hijab-tyyppi lienee sopivin oikeussaliburkaksi.

Voisiko ajatella, että käyttöön otettaisiin kaksi eri mallia, joista toisessa olisi teksti "not guilty" ja toisessa taas "guilty" sen mukaan, miten kasvonsa peittävä syytetty suhtautuu ja haluaa viestittää yleisölle suhtautuvansa syytteeseen?

Todettakoon, että RL 17 luvun 13 a §:ssä on kriminalisoitu laiton naamioituminen yleisellä paikalla järjestettävissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa, jos naamioinnin tarkoituksena on ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta.

Oikeussaliin saapunut yleisö tuskin saa naamioitua, vaikka tarkoitus ei olisikaan RL 17:13a:ssä mainitunlainen. Hyviin tapoihin kuuluu, että sisällä ei olla hattu tai lakki päässä, ja sama koskee analogisesti tulkiten myös naamaria.

Tässä jutussa oli tarkoitus käsitellä oikeussalietikettiä laajemmaltikin, mutta kun jo tästä kasvosuojaosuudesta tuli näin pitkä tarina, niin olkoon! Palataan oikeussalietikettiin joskus myöhemmin. Sen verran voin todeta, että oikeussalietiketissä ja tuomioistuimen arvovallassa olisi Suomessa paljon parantamisen varaa. Advokaatit esimerkiksi voivat jopa haistatella tuomarille tai todistajalle, eikä tuomari näytä olevan huomaavinaan. Tästähän saatiin näyte Porvoon käräjäoikeuden Ruanda-oikeudenkäynnissä, jossa ruandalaisen syyttäjän piti huomauttaa asiasta ennen kuin käräjäoikeus heräsi nuhtelemaan asianajajaa.

Pari sanaa kuitenkin tuomareiden, syyttäjien ja advokaattien pukeutumisesta. Sekin on Suomessa hyvin kirjavaa, sillä Suomi on Ruotsin kanssa ilmeisesti ainoa maa Euroopassa, jossa tuomarit, syyttäjät ja advokaatit eivät käytä oikeussalissa erityisesti tätä tarkoitusta varten käyttöön otettua kaapua tai viittaa. Minusta oikeussalietiketissä olisi myös tältä osin pyrittävä yhtenäiseen käytäntöön ja siirryttävä käyttämään viittaa. Peruukkien käyttöä en sen sijaan kannata.

Muistan vielä omilta tuomarivuosiltani, miten epämukavaa saattoi olla istua pitkiä käräjäpäiviä yllään kaksi numeroa liian pieni puku ja/tai paita ja vielä solmio kaulassa, huh! Nuorena huimapäänä tuli joskus kesällä istuttua pelkkä T-paita takin alla ja shortsit jalassa, shortsit eivät näkyneet yleisölle tuomaripöydän takaa. Väljä viitta tai vastaava vapauttaisi tuomarilta energiaa tuomitsemistyöhön ja sen myötä pukeutuminen olisi yhtenäistä.

Niin, ja vielä yksi juttu, jonka näin eilen telkkarista. Tv-kamera ikuisti Porvoon Ruanda-käräjillä, miten oikeuden puheenjohtajana toiminut laamanni tuli ulos istuntosalista yleisön odotustilaan, meni ja halasi siellä oikopäätä siellä seissyttä yhtä kaunista vaaleaa naista - ilmeisesti hyvää tuttavaansa - kaiken kansan ja kotikatsomoiden töllöttäessä suu auki tapahtumaa. Tällaistakaan ei varmasti tapahdu missään muualla kuin Suomessa!

Mutta onhan Suomi toisaalta eilen julkaistun erään kansainvälisen tutkimuksen mukaan hyvinvoivin maa maailmassa. Suomessa riittää hyvinvointia myös oikeudenhoidollisesti Afrikkaan asti miljoonatolkulla tuhlattavaksi

Olisikohan Porvoon käräjäoikeus omaksunut "sivukansliassaan" eli Kigalin korkeimman oikeuden saleissa kuukauden verran töitä paiskiessaan aivan uudenlaisia ideoita oikeussalietiketistä? Nyt käräjäoikeus puuhaa uutta retkeä Afrikkaan, tällä kertaa Tansaniaan.

175. Ruanda-oikeudenkäynti ajautumassa umpikujaan

Katselmusväkeä Ruandassa

1. Porvoon käräjäoikeudessa alkoi 1.9.2009 laajaa huomiota herättänyt rikosoikeudenkäynti, jossa vuodesta 2007 lähtien vangittuna ollutta Francois Bazaramba -nimistä 58-vuotiasta ruandalaismiestä syytetään vuonna 1994 Ruandassa tehdystä joukkotuhonnasta tai vaihtoehtoisesti 15 murhasta. Oikeusministeriö päätti viime kesänä, sen jälkeen kun asian esitutkinta oli valmistunut, että epäiltyä ei luovuteta oikeudenkäyntiä varten Ruandaan, koska oli syytä epäillä, ettei hän saisi Ruandassa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Oikeudenkäynti päätettiin pitää Suomessa ja Porvoossa, jossa epäilty oli Suomeen saavuttuaan asunut.

2. Olen kirjoittanut Ruanda-prosessissa blogissani 2.9. ja 5.9. Oikeusprosessin järjestäminen Suomessa herätti keskustelua ja arvostelua. Arvelin itse ensin, että prosessi olisi ollut parempi pitää Ruandassa tai jäädä ainakin odottamaan, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin suhtautuu Ruotsin muutama kuukausi aiemmin tekemään päätökseen luovuttaa siellä joukkotuhonnasta vangittuna oleva epäilty Ruandaan. Asialliset kommentit saivat minut kuitenkin vakuuttuneeksi, että syytetyn oikeusturvan kannalta Suomen päätös olla luovuttamatta epäiltyä Ruandaan saattoi kuitenkin olla oikea.

3. Mutta ajatteliko oikeusministeriö sittenkään täysin epäitsekkäästi ainoastaan syytetyn etua asiassa? Oliko ministeriön päätös pitää oikeusprosessi suomalaisten käsissä jonkinlainen osoitus meissä suomalaisissakin piilevästä siirtomaavalta-ajattelusta? Haluttiinko kehitysmaille näyttää mallia ja ottaa oikeusprosessi sen vuoksi hoidettavaksi Ruandan vastusteluista huolimatta?

4. Tämä tuli mieleeni, kun luin Antti Tuurin kirjoituksen Helsingin sanomista 19.9. Antti Tuuri arvosteli Suomea siirtomaavallan tapaisista otteista. Siirtomaan luonnonvaroja ryöstetään, luontoa tuhotaan ja mieluisia vallanpitäjiä pidetään vallassa. Stora Enso ja muutkin metsäyhtiömme ovat Etelä-Afrikassa tehtaineen ostaneet maata ja metsää pilkkahintaan ja pakkoviljelevät siellä sademetsiä kotimaiseen tapaan tehometsätaloudella. Suomalaiset metsäyhtiöt istuttavat mailleen pelkästään eukalyptuspuita paikallisten asukkaiden vastustuksesta välittämättä. Kolonialisti-Suomen kuvaa täydentää sotilaittemme osallistuminen Naton joukkojen rinnalla Afganistanin sisällissotaan, kirjoitti Tuuri. Tunnettu on myös tapa, jolla Suomi haluaa antaa kehitysapua yhä lähinnä suomalaisten ehdoilla; apua annetaan vain jos projektissa on mukana suomalainen tuote, innovaatio tai henkilöstö.

5. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa näyttää ilmeiseltä, että Ruanda-prosessi oli hyvin kunnianhimoinen projekti, jossa terhakas oikeusministerimme on halunnut saada sulkia hattuunsa näyttämällä ruandalaisille ja kenties koko maailmalle, miten tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti suomalainen tuomioistuinprosessi toimii. Epäilyjä ei herättänyt edes se, että kyseessä on asia ja maanosa, joista suomalaisilla ei ole entuudestaan juuri minkäänlaisia oikeudenhoidollisia kokemuksia.

6. Kunnianhimoisia tavoitteita voidaan toki asettaa. Mutta samalla pitäisi huolehtia sitä, että retkelle varustaudutaan hyvin ja mukaan saadaan paras mahdollinen kalusto ja todellisista ammattilaisista koostuva valiojoukko. Maaperää olisi valmisteltava etukäteen "tiedustelun" yms. toiminnan avulla. Ruanda-retki on osoittanut, että kaikissa mainituissa suhteissa on ollut puutteita. Prosessiin lähdettiin torvet soiden ja liput liehuen, suurella joukolla kyllä, mutta aika huonosti valmistautuneina.

7. Käräjäoikeus käsitteli ensin asiaa pari viikkoa Porvoossa, minkä jälkeen oikeus pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja matkusti jatkamaan oikeudenkäyntiä Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin. Siellä käräjäoikeus istui juttua kuukauden verran, suoritti väitetyllä rikospaikalla katselmuksen ja kuulusteli syyttäjän todistajia. Suomeen käräjäoikeus palasi viime viikon lopulla. Oikeudenkäynti jatkuu Porvoossa 26.10.

8. Alun perin oli tarkoitus, että käräjäoikeus käy Afrikan reissullaan myös Ruandan naapurimaassa Burundissa kuulemassa siellä oleskelevia puolustuksen todistajia. Näin ajateltiin, vaikka matkalle lähdettäessä Burundi ei ollut vastannut todistajien kuulemista koskevaan oikeusapupyyntöön. Nyt on ilmennyt, että oikeusministeriö ei ole saanut vieläkään Burundista vastausta pyyntöönsä, joten käräjäoikeuden suunniteltu Burundin matka ei toteutunut. Käsittämätöntä, että sanottua asiaa ei varmistettu Burundista ennen kuin oikeusministeriö teki päätöksen prosessin järjestämisestä Suomessa! Burundissa majailevia todistajia on tiettävästi määrä kuulla Porvoossa jatkuvassa oikeudenkäynnissä, mutta onko tämänkään suunnitelman toteutumisesta varmuutta?

9. Ruandaan matkusti iso retkikunta: neljä tuomaria, kolme syyttäjää, kaksi syytetyn puolustajaa, kaksi tulkkia ja teknisinä avustajina ja yhteyshenkilöinä vielä kolme poliisimiestä. Syytetty ei halunnut matkustaa Ruandaan, vaan seurasi prosessia Vantaan vankilassa, jossa häntä avusti kolmas puolustaja.

10. Käräjäoikeus istuu juttua kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa; Suomessa tuli tämän vuoden alussa voimaan laki, joka mahdollistaa kyseisen, puhtaasti ammattituomareista koostuvan käräjäoikeuden kokoonpanon rikosasioissa. Aiemmin rikosjutun kokoonpanoon käräjäoikeudessa kuului lainoppineen puheenjohtajan lisäksi aina vähinään kolme lautamiestä. Se tästä olisi vielä puuttunut, että Ruandaan olisi jouduttu lähetettämään myös neljä lautamiestä! Ruandaan matkustaneista neljästä käräjätuomarista yksi on toiminut oikeuden sihteerinä. Hänen mukanaolonsa selittynee sillä, että matkalla tarvittiin yksi tuomari kolmen juttua istuneen jäsenen varamiehenä mahdollisten sairaustapausten tms. tilanteiden varalta.

11. Porvoon käräjäoikeus on resursseiltaan suhteellisen pieni käräjäoikeus. Jotta käräjäoikeus olisi selvinnyt muista jutuistaan, oikeusministeriö on varmaankin huolehtinut siitä, että käräjäoikeuteen on saatu lisää tuomarinvirkoja Ruanda-prosessin ajaksi. Miksi näin laaja ja vaativa juttu ylipäätään tuli juuri Porvoon käräjäoikeuteen, olisihan esimerkiksi Helsingin käräjäoikeus ollut resursseiltaan aivan toista suuruusluokkaa? Tämä johtuu laista, jonka mukaan syyte Suomen ulkopuolella tehdystä rikoksesta tutkitaan, jollei muualla laissa toisin säädetä, syytettävän asuin-, oleskelu- tai tapaamispaikan tuomioistuimessa (ROL 4:2).

12. Mainittakoon, että maanpetosta ja valtiopetosta koskevat syytejutut on lain mukaan käsiteltävänä aina Helsingin käräjäoikeudessa, siis siitä riippumatta, missä rikos on tehty. Kenties lakia tulisi nyt saatujen kokemusten perusteella muuttaa siten, että se mahdollistaisi myös nyt kysymyksessä olevan kaltaisen rikosjutun käsittelyn muussakin kuin rikoksen tekopaikan tai syytetyn asuinpaikan tuomioistuimessa.

13. Syytetyn puolustajien melko vähäinen kokemus laajoissa ja vaikeissa rikosjutuissa on herättänyt huomiota, sillä onhan nyt kyse erittäin vakavasta rikosasiasta - näin vakavaa rikosjuttua (15 murhasyytettä) ei liene Suomessa aikaisemmin käsitelty. Olisi odottanut, että puolustajiksi tai ainakin pääpuolustajaksi olisi määrätty todella kokenut asianajaja, sillä rikosoikeudenkäynti on taitolaji, joka vaatii hyvää ammattitaitoa ja kokemusta. Ruanda-jutun tyyppisessä jutussa ei riitä, että avustaja on kielitaitoinen ja hoitanut maahanmuutto-oikeutta tai ulkomaalaisoikeutta koskevia tapauksia. Syytetyn oma ehdotus puolustajaa määrättäessä on toki merkittävä seikka, mutta siitäkin voidaan lain mukaan poiketa "erityisistä syistä." Puolustajan määrää ja kelpoisuuden arvioi tällaisissa tapauksissa jo esitutkintavaiheessa tuomioistuin, Ruanda-tapauksessa puolustajan määräyksen on siis ilmeisesti antanut Porvoon käräjäoikeus.

14. Ruanda-prosessissa ilmeni jo Porvoossa tiettyjä omituisia piirteitä. Ensin oikeuden puheenjohtajana toimiva laamanni Lars Karlsson antoi lehtihaastattelun, jossa hän ilmoitti suorin sanoin, että olisi ollut parempi, että koko prosessi olisi annettu ruandalaisille, koska syytetty olisi laamannin arvon mukaan saanut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin myös Ruandassa. Käsittämätön purkaus kokeneelta tuomarilta juuri oikeudenkäynnin aattona! Oikeuden puheenjohtajan olisi toki luullut ymmärtävän pitävän mölyt mahassaan, vaikka hän itse olikin sanotulla kannalla. Ei ollut ihme, että syytetyn pääpuolustajana toimiva Ville Hoikkala teki heti ensimmäisessä istunnossa väitteen laamanni Karlsson jääviydestä. Käräjäoikeus hylkäsi kahden jäsenen kokonpanossa väitteen, mutta toisaalta oikeuden puheenjohtaja saattoi menettää kyseisellä heitollaan osan arvovaltaansa.

15. Jo Porvoossa ilmeni, että osapuolten tunteet käyvät kuumina. Varsinkin asianajaja Ingrid Heickell osoittautui lehtitietojen mukaan varsinaiseksi kuumakalleksi puolustaessaan terrierimäisesti syytetyn oikeutta puhua pitkään ja ilmeisesti paljolti ohi varsinaisen asian. Laamanni Karlsson joutui huomauttamaan Heickelliä tämän kielenkäytön takia.

16. Jutussa käytettävä kaksoistulkkaus (relay-tulkkaus) ja tulkkien hieman onnahteleva taito pantiin merkille. Jutun käsittelykieli on suomi, mutta syytetyllä on oikeus käyttää oikeudenkäynnissä omaa äidinkieltään. Syytetyn lausumat joudutaan kääntämään ensin ranskaksi ja sitten vasta suomeksi sekä päinvastoin. Ruandan juttu sai Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton kiinnittämään huomiota suomalaisen oikeustulkkauksen ilmeisen kehnoon tilaan (HS 30.9). Maassamme ei ole systemaattista koulutusta tai auktorisointijärjestelmää oikeudenkäynneissä toimiville tulkeille, vaan periaatteessa lähes kuka tahansa - niin alan ammattilaiset kuin harrastajatkin - voi ilmoittaa tuomioistuimelle toimivansa tulkkina ja saada tulkkausta koskevia toimeksiantoja. - Outo, että oikeusministeriössä ei ole saatu asiaa kuntoon, vaikka siitä on puhuttu jo vuosikausia.

17. Oikeudenkäynnin jatkuessa Kigalissa raportoitiin ensin teknisistä ongelmista, joiden takia Vantaalla syytetyn kanssa oikeudenkäyntiä videoyhteyden välityksellä seuraava ja käsittelyyn osallistuva asianajaja Heickell ilmoitti yhteyksien olevan poikki lähes parikymmentä minuuttia. Oikeudenkäyntiä seurasi istuntosalissa kymmenkunta suomalaistoimittajaa ja pari paikallisen syyttäjäviraston edustajaa sekä kourallinen muuta yleisöä.

18. Suomalaistoimittajien raporttien mukaan Ruanda on toipunut kansanmurhatragediasta yllättävän hyvin. Ilta-sanomien rikostoimittaja Rami Mäkisen mukaan (I-S 19.9.9 Ruanda on tänä päivänä "hyvin turvallinen maa, jossa korruptio on luultavasti vähäisempää kuin vaaliraha-Suomessa." Mäkisen mukaan Ruanda voisi aivan hyvin "tuomita omansa", sillä oikeuden jakaminen perinteisillä gacaca- kyläkäräjillä (kyse lienee jonkinlaisista totuuskomissioista) on ollut aivan keskeisessä roolissa maan henkisessä jälleenrakentamisessa. "Ruanda ja ruandalaiset olisivat halunneet Bazaramban, mutta Suomi uskoo, että Porvoossa pesii viisautta, jota Ruandassa ei löydy", kirjoitti Rami Mäkinen. - Ehkä ruotsalaiset tiesivät sittenkin Ruandan tilanteen Suomea paremmin, sillä onhan Ruotsissa Kigalissa oma suurlähetystö, Suomella ei. Eri asia on, että näin laajaa ja vakavaa rikosasiaa tuskin olisi voitu käsitellä gacaca-oikeudessa.

19. Porvoon käräjäoikeus toimitti väitetyllä rikospaikalla katselmuksen ja jatkoi prosessia syyttäjien nimeämien todistajien kuulusteluilla; todistajia oli kuulusteltu jo KRP:n johdolla suoritetussa esitutkinnassa vuosi pari sitten. Kaikkiaan Ruandassa kuulusteltiin 38 syyttäjän todistajaa. Jos Porvoossa tosiaan asui viisaus, jota Ruandasta ei löydy, olisi odottanut, että suomalaiset olisivat näyttäneet "oikeuden kehitysmaa" Ruandassa mallia siitä, miten sivistynyt ja arvovaltainen tuomioistuin syyttäjineen ja asianajajineen oikein toimii. Mutta mitä vielä! Porvoossa alkanut osapuolten tukkanuottasilla olo jatkui myös Kigalissa sikäläisen korkeimman oikeuden istuntosalissa. Näin ainakin, jos on uskominen suomalaistoimittajien raportteja. Oikeusjutun osapuolet jatkoivat istunnossa toistensa tyylin arvostelemista.

20. Tiistaina 22.9. oikeudenkäynnistä kuului kummia. Syynä olivat syytetyn puolustajana Vantaan "studiossa" istuneen asianajaja Ingrid Heickellin englanninkieliset kommentit, jotka kuultiin hyvin myös Kigalin istuntosalissa. Laamanni Lars Karlssonin kysyessä eräältä todistajalta, oliko tämä vuoden 1994 tapahtumien aikaan hutu vai tutsi, kovaäänisestä kuului Heickellin ikään kuin itsekseen lausuma kysymys: "Are you straight or gay", oletteko hetero vai homo? - Lehtitietojen mukaan oikeuden puheenjohtaja Karlsson ei kiinnittänyt Heickellin tokaisuun minkäänlaista huomiota.

21. Mutta ei tässä vielä kaikki. Kun laamanni Karlsson kiitteli saman istuntopäivän päätteeksi viimeistä todistajaa ruandan kielellä tämän käynnistä oikeudessa, kuultiin salin kovaäänisistä Vantaalta kajahtanut asianajaja Heickellin tokaisu: "and don´t forget to kiss his ass too", äläkä unohda suudella myöskään hänen takapuoltaan.

22. Heickellin lausahduksia pidettiin oikeussalissa ja Ruandassa ennenkuulumattomina ja kansainvälistä mielenkiintoa herättäneen oikeudenkäynnin halventamisena ja suorastaan häpäisemisenä. Miten käräjäoikeuden ja sen puheenjohtajan olisi tullut lain mukaan reagoida asianajaja Heickellin sopimattomaan kielenkäyttöön?

23. Laissa eli oikeudenkäymiskaaren (OK) 14 luvun 7 §:n mukaan se, joka käyttää oikeuden istunnossa tuomioistuimen arvoa loukkaavaa tai muutoin sopimatonta puhe- tai kirjoitustapaa, voidaan tuomita heti - mitään syytettä ei siis tarvita - maksamaan 1 000 euron suuruinen järjestyssakko. OK 15 luvun 10a §:n mukaan oikeus saa evätä asiamieheltä tai avustajalta vallan esiintyä jutussa muun muassa silloin, kun asiamies tai avustaja havaitaan toimeensa sopimattomaksi. Selvää on, että oikeuden puheenjohtajan velvollisuuksiin kuuluu huolehtia järjestyksen ylläpitämisestä istunnossa ja antaa tätä varten tarvittavat määräykset (OK 14:6). Tähän muodolliseen prosessinjohtoon kuuluu tuomarin oikeus huomauttaa esimerkiksi juuri asiamiestä tai avustajaa sopimattomasta kielenkäytöstä.

24. Lehtitietojen mukaan Heickellin letkautukset järkyttivät Ruandan oikeusviranomaisia. Mutta mitä laamanni Lars Karlsson teki kuultuaan Heickellin sopimattomat puheet? Ei mitään! Lehtitietojen mukaan oikeudenkäyntiä seuraavien ruandalaisten keskuudessa herätti hämmästystä, että puheenjohtaja ei kiinnittänyt Heickellin letkautuksiin minkäänlaista huomiota. Oikeuden istuntoa seurannut Ruandan pääsyyttäjä Martin Ngoga oli puuttunut asiaan ja kysynyt valtionsyyttäjä Raija Toiviaiselta kyseisen istunnon jälkeen, että eikö oikeus aio puuttua Heickellin möläytyksiin. Vasta tämän jälkeen käräjäoikeus heräsi ja varoitti seuraavan istuntopäivän aluksi Heickelliä vakavasti ja ilmoitti, että tämän käytös oli ollut "erittäin huonoa."

25. Ruandan oikeusviranomaiset olivat tiettävästi erittäin tuohtuneita tapahtumasta ja ilmoittivat, että ruandalaisten ihmisten halventamista ei tultaisi enää sallimaan. Epäasialliset puheet ja letkautukset vaaransivat koko oikeusprosessin jatkumisen Ruandassa, sillä suomalaiset pääsivät näyttämään lainkäyttötaitoaan Ruandan maaperälle vain isäntiensä luvalla, joka olisi mahdollista peruuttaa.

26. Asianajaja Heickellin reaktioita saamaansa varoitukseen ei ole kerrottu, mutta letkautukset jälkeen hän pahoitteli vain sitä, ettei hän ollut huomannut, että mikrofoni olikin jäänyt vahingossa auki. Ei siis minkäänlaista anteeksipyyntöä, vaikka mistään loukkaamistarkoituksesta ei kuulemma ollutkaan kysymys. Heickell puolusti tuhahduksiaan sillä, että hänen mielestään käräjäoikeuden puheenjohtajan ei pitäisi ruveta "sönkkäämään" istunnossa vierasta kieltä (I-S 23.9).

27. Nyttemmin Suomen Asianajajaliitto on ilmoittanut ottavansa viran puolesta tutkittavakseen, rikkoiko asianajaja Heickell lausahduksillaan Hyvää asianajajatapaa ja käräjäoikeuden arvovaltaa. Syytetyn kaksi muuta puolustajaa eivät kuuluu Asianajajaliittoon, joten heihin liiton kurinpitovalta ei ulotu lainkaan. - Minusta on outoa, että Asianajajaliiton pitää tutkia, loukkasiko asianajaja menettelyllään käräjäoikeuden arvovaltaa. Käräjäoikeuden olisi pitänyt toki pitää itse huoli siitä, ettei sen arvovaltaa loukata ja ryhtyä loukkaamistapauksessa tarvittaviin kurinpitotoimiin. Mutta jos oikeuden puheenjohtaja kerran itse aloitti "heittelyn" ("juttu olisi voitu aivan hyvin käsitellä Ruandassa") jo jutun ensimmäisenä istuntopäivänä Porvoossa, niin eipä hänellä taida olla kovin suurta arvovaltaa puuttua puolustajien heittoihin Ruandassa.

28. Huh, huh! Tässä olisi jo varmaan ollut aivan tarpeeksi, mutta jatkoa seuraa. Käräjäoikeuden istunnossa 13.10. kuultu syyttäjän nimeämä 38-vuotias todistaja nimittäin ilmiantoi puolustaja Ville Hoikkalan yllytyksestä väärään valaan. Todistajan mukaan Hoikkala olisi viime tammikuussa Burundissa sanonut todistajalle, että jos todistaja antaisi Bazaramballe "hyvän todistuksen," Hoikkala antaisi todistajalle rahaa ja matkan toiseen maahan. Hoikkala kiisti todistajan väitteet heti valheellisina ja kertoi todistajan päin vastoin vaatineen häneltä palkkiota, jota vastaan hän olisi ollut valmis muuttamaan kertomustaan. Valtiosyyttäjä Raija Toiviainen kertoi syyttäjien harkitsevan mahdollisia jatkotoimia eli selvityspyynnön tekemistä poliisille todistajan väitteen johdosta.

29. Itse en usko Ville Hoikkalan syyllistyneen todistajan väittämään yllytykseen tai rahan tarjoamiseen tietynlaista todistusta vastaan. Mutta tästä episodista toisaalta nähdään, miten vaativa syytetyn puolustajan työ saattaa tämänkaltaisessa jutussa olla. Puolustajalta olisi sen vuoksi edellytettävä korkeaa ammattitaitoa ja kokemusta. Syytetyn puolustajalla on toki oikeus kuulla ja esittää kysymyksiä paitsi oman päämiehensä ilmoittamille todistajille, myös vastapuolen todistajiksi nimeämille henkilöille siitä, mitä nämä tietävät asiasta. Tämä saattaa olla tarpeen mm. vastanäytön hankkimiseksi.

30. Samaan hengenvetoon on kuitenkin aina korostettu ja korostettava nytkin, että vastapuolen todistajia haastateltaessa tulee noudattaa erityistä varovaisuutta juuri siksi, ettei nyt mainitunlaisia tilanteita pääsisi syntymään. Todistajia ei saa painostaa sopimattomasti, eikä myöskään minkäänlainen uhkailu tai paloittelu voi tulla kysymykseen. Minusta on varomatonta, suorastaan typerää, jos syytetyn avustaja ryhtyy vieraassa kulttuurissa keskustelemaan syyttäjäpuolen todistajan kanssa rahasta tai mahdollisuudesta järjestää todistajalle jokin matka, vaikka mistään yllytyksestä tai muunlaisesta rikollisesta aikeesta ei olisikaan kysymys. Kokenut asianajaja osaisi varoa eikä menisi näin "halpaan."

31. Viimeinen niitti - toistaiseksi - on sitten puolustuksen "vastaisku." Puolustaja Ville Hoikkalan mukaan syytetyn puolustajatrio on tehnyt rikosilmoituksen laamanni Lars Karlssonista ja syyttäjä Tom Laitisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta (I-S 17.10). Hoikkalan mukaan kysymys on siitä, että tuomari ja syyttäjä ottivat oikeudessa vastaan ( ilmeisesti syyttäjä tarjosi ja tuomari otti vastaan) kiduttamalla saatuja todistajanlausuntoja. Hoikkalan mukaan useita oikeudessa kuultuja syyttäjän nimeämiä todistajia on kidutettu vankilassa. Puolustus on vaatinut, että sanottuja todistajankertomuksia ei hyväksyttäisi todisteiksi eikä otettaisi oikeudenkäynnissä vastaan, mutta käräjäoikeus oli hylännyt sanotun pyynnön.

32. Kiduttamalla saatu todistus ei kelpaa lailliseksi todisteeksi oikeudessa. Ruanda-tapauksessa lienee kyse siitä, että puolustus on esittänyt kidutusväitteen ja pyrkinyt näyttämään väitteensä toteen, mutta tämä näyttö ei ole vakuuttanut käräjäoikeutta. Tiettävästi puolustus on jo jutun esitutkinnan aikana esittänyt kiduttamista koskevat väitteet ja vaatinut tällä tavoin saatujen todistajanlausuntojen poistamista esitutkinta-aineistosta. Sanottu väite ei ole kuitenkaan mennyt esitutkinnassa lävitse. Nyt sama väite on esitetty uudelleen oikeudenkäynnissä, mutta myös käräjäoikeus on katsonut, että todistajien kiduttamisesta ei ole riittävää näyttöä.

33. Minusta puolustuksen ei olisi kannattanut missään tapauksessa tehdä rikosilmoitusta syyttäjästä ja oikeuden puheenjohtajasta. En toki tunne tapauksen yksityiskohtia, mutta kyse lienee kiduttamista koskevan näytön arvioinnista, joka kuuluu viime kädessä yksinomaan tuomioistuimelle. Tavallisesti mainitunlaiset pääasiasta erillistä todistusteemaa koskevat näyttökysymykset ratkaistaan vasta pääasiaa koskevassa tuomiossa. Silloin punnitaan todistajien kertomusten näyttöarvo ja otetaan huomioon kaikki todistajien kertomusten luotettavuuteen ja uskottavuuteen vaikuttavat seikat. On mahdollista, että esimerkiksi syyttäjien todistajien vankeusaika ja vankilaolot voivat vaikuttaa todistajankertomusten näyttöarvoon, vaikka kidutuksesta ei olisikaan näyttöä. Olisin yllättynyt, jos esitukintakynnys ylittyisi puolustuksen tuomarista ja syyttäjästä tekemän rikosilmoituksen johdosta.

34. Käräjäoikeus jatkaa istuntoaan Porvoossa 26.10. Miten tämä pattitilanne on siihen mennessä ratkaista? Lienee selvä, että osapuolista joku joutuu jättämään näyttämön. Yleensä asianosaisen asiamies tai avustaja ovat tällaisissa tapauksissa heikoilla. Avustaja ei voi erottaa tuomaria, mutta tuomari ja tuomioistuin voivat erottaa avustajan tehtävästään. Tuomari joutuisi lähtemään, jos hänen katsottaisiin tulleen jääviksi. Rikosilmoituksen tekeminen ei kuitenkaan tee automaattisesti puheenjohtajaa jääviksi varsinkaan, jos rikosilmoitus ei johda esitutkinnan käynnistämiseen. Joskus tuomarista tehdyn rikosilmoituksen yksinomaisena tarkoituksena on juuri tuomarin jäävääminen.

35. Eikö Ruanda-prosessin pitänyt olla jonkinlainen näytös kehitysmaalle siitä, miten tuomioistuin toimii länsimaisessa oikeusvaltiossa, oikeusministeri Tuija Brax? Onko tässä tavoitteessa nyt mielestänne onnistuttu? Olisiko oikeusprosessi pitänyt sittenkin antaa ruandalaisten itsensä hoidettavaksi, koska eihän Ruanda mikään kehitysmaa oikeudenhoidollisesti näytä olevankaan. Näyttävät pitävän jopa parempaa huolta tuomioistuinlaitoksen arvovallasta kuin suomalaiset.

Mitenkäs se Kekkonen taas sanoikaan tunareista?

145. Lähtekäämme Afrikkaan! Porvoo-Ruanda-Burundi -käräjärallissa farssin piirteitä

1. Porvoon käräjäoikeudessa on jatkunut viime tiistaina alkanut Ruandan kansanmurhaan osallisuutta koskeva oikeusprosessi, josta kerroin blogissani 2.9. Tämä prosessi näyttää saavan hieman eriskummallisia ja jopa farssimaisia piirteitä.

2. Oikeusministeriö päätti viime keväänä, ettei täällä tutkintavankeudessa olevaa syytettyä voida luovuttaa Ruandassa pidettävään oikeuskäsittelyyn. Syytetty koki asemansa uhatuksi entisessä kotimaassaan eikä hänen katsottu saavan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Ruandassa. Tämä päätös voi osoittautua ongelmalliseksi, sillä Porvoon prosessista on muodostumassa raskas ja epävarma muun muassa tulkkausongelmien takia.

3. Syytetty käyttää istunnossa omaa äidinkieltään eli kinyanruandaa; tähän hänellä on lain mukaan oikeus vaikka hän ilmeisesti akateemisen koulutuksen saaneena henkilöä osaa myös ranskaa. Syytetyn lausumia ei tulkata suoraan suomeksi, vaan ensin ranskaksi, josta toinen tulkki sitten kääntää syytetyn lausumat suomeksi; Suomessa ei ilmeisesti ole yhtään kyseisen ruandalaiskielen tulkkia. Syytetylle esitettävät kysymykset tulkataan päinvastaisessa järjestyksessä. Tätä kaksoistulkkausta joudutaan käyttämään myös sitten, kun oikeusprosessi tämän kuun puolivälissä jatkuu Ruandassa, jossa käräjäoikeus kuulee 35 ruandalaista todistajaa.

4. Kaksoistulkkaus hidastaa prosessia aika tavalla, minkä lisäksi tulkkauksen oikeellisuutta ei ilmeisesti voida juurikaan kontrolloida. Tulkkausmahdollisuudet ja -vaikeudet olisi pitänyt ottaa huomioon etukäteen ja jo siinä vaiheessa, kun oikeusministeriössä keväällä harkittiin, luovutetaanko syytetty Ruandassa pidettävään oikeudenkäyntiin vai pidetäänkö prosessi täällä. Jo oikeusprosessin ensimmäisen viikon aikana tulkkauksessa on esiintynyt epävarmuutta ja tulkkien käännöksiin on puuttunut esimerkiksi syytetyn puolustaja Ville Hoikkala. Lehtitietojen mukaan suomeksi tulkkaavien tulkkien suomen kielen taito ei ole kovin hyvä. Kulttuurieroista johtuen suomalaisten tuomarien, syyttäjien ja advokaattien saattaa olla vaikea hahmottaa, mistä jutussa on kyse. On ymmärrettävää, että sellaisilla käsitteillä kuten esimerkiksi viha, uhka, sotatila, johtajuus jne. voidaan tarkoittaa Ruandassa hieman eri asioita kuin suomen kielessä.

5. Vaikuttaa myös siltä, että käräjäoikeudella olisi vaikeuksia pitää oikeusprosessi kunnolla hanskassaan. Syytetyn avustajat ja jutun syyttäjät ovat olleet jatkuvasti tukkanuottasilla keskenään ja tunnelma oikeussalissa on ollut lehtitietojen mukaan kireä. Puolustajista Ville Hoikkala vaikuttaa tosin melko rauhalliselta kaverilta, mutta sitä vastoin hänen naispuolinen kollegansa tuntuu olevan sitäkin ärhäkäämpi ja terrierimäisempi sanoissaan. Kuvaannollisesti ilmaistuna oikeudella näyttäisi olevan täysi työ pidätellä terrieriä iskemästä hampaitaan syyttäjistön nilkkaan.

6. Istunnon ensimmäinen päivä kului puolustuksen tekemän jääviysväitteen käsittelyyn sekä syytekirjelmän lukemiseen ja syyttäjien vaatimusten esittelyyn. Jutussa on kaikkiaan kolme syyttäjää, pääsyyttäjänä toimii valtionsyyttäjä Raija Toiviainen. Tiedossa oli jo etukäteen, että syytettynä oleva 58-vuotias hutu-heimoon kuuluva ruandalaismies - hänestä käytetään lehdissä myös mainintaa "porvoolaismies" - tulisi kiistämään kaikki syytteet. Häntä syytetään joukkotuhonnasta (RL 11:8) tai vaihtoehtoisesti 15 murhasta. Kaikista näistä rikoksista voidaan lain mukaan tuomita elinkautinen vankeusrangaistus. Syytteen mukaan pastori oli joko antanut alaisilleen tappomääräyksiä tai osallistunut omakätisesti surmatöihin.

7. Syytetty toimi eteläisessä Ruandassa paikallisen baptistikirkon nuorisiiven johtajana. Vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen mies perheineen pakeni Kongoon ja sieltä Sambiaan. Hutuja joutui pakenemaan Ruandasta sen jälkeen, kun tutsien kapinallisryhmittymä RPF onnistui pysäyttämään kansanmurhan. Suomeen mies tuli turvapaikanhakijana vuonna 2003. Hän on asunut Porvoossa. Jutun esitutkinta Suomessa kesti 2,5 vuotta. Syytetty vangittiin huhtikuussa 2007 ja siitä lähtien häntä on ollut tutkintavankeudessa.

8. Toisena istuntopäivänä kuultiin puolustuksen kiistämisen perusteet. Syytettyä avustaa jutussa kolme suomalaista lakimiestä; ehkä on ajateltu, että kun kerran jutussa on kolme syyttäjää, täytyy myös puolustajia olla saman verran. Syytetylle on jo esitutkintavaiheessa myönnetty maksuton oikeudenkäynti, joten puolustajien ja avustajien palkkiota ja kulut maksetaan valtion varoista.

9. Puolustuksen mukaan syytetty olisi ymmärtänyt vasta melko myöhäisessä vaiheessa, mistä kahakoinnissa hänen kotiseudullaan Nyakizussa keväällä 1994 oli kyse. Syytetty oli luullut, että kylässä soditaan, koska tutsien RPF-järjestö oli hyökännyt kylään. Oikeudessa kiisteltiin siitä, oliko kylässä valinnut sotatila vai ei. Syyttäjien mukaan syytetyn väite sodasta perustui hutuhallinnon propagandaan, jolla hutut halusivat pönkittää asemaansa lietsomalla vihaa tutseja kohtaan. Syytetty olisi syyttäjien mukaan ollut levittelemässä sotapuheita, joilla kansanmurhaan osallistuneet yrittivät oikeuttaa tutsien surmaamisen. Syytekirjelmän mukaan syytetty Francois Bazamaramba oli johtanut surmatöitä kotiseudullaan Nyakizussa.

10. Ruandassa sai sadan päivän ajan kestäneen "kahinoinnin" (oikeastaan verilöylyn) aikana surmansa 800 000 ihmistä. Tutseja sekä maltillisia hutuja tapettiin ampumalla, nuijaniskuilla ja viidakkoveitsillä; edes naisten tai pikkulasten henkeä ei säästetty. YK ja koko kansainvälinen yhteisö katseli asiaa sivusta puuttumatta puuttumatta verilöylyyn, jossa 20 prosenttia Ruandan väestöstä surmattiin. Verilöylyn jälkeen 1996 YK asetti Ruandan kansainvälisen tuomioistuimen (International Criminal Tribunal for Rwanda, ICTR) käsittelemään Ruandan kansanmurhaa. Oikeudenkäynnit alkoivat vuonna 2000. Tuomioistuin sijaitsee Tansanian Arushassa. Ruanda-tribunaali on nyt lopettelemassa toimintaansa eikä ota käsittelynsä enää uusia juttuja. ICTR ei ole myöskään antanut pidätysmääräystä Porvoossa nyt vangittuna olevasta syytetystä, joten kansainvälisen oikeuden mukaan Suomi joutui joko luovuttamaan syytetyn Ruandaan tai huolehtimaan itse oikeudenkäynnistä.

11. Syytetyn puolustuksen mukaan Ruandassa oli vuonna 1994 valinnut sotatilanne tutsien hyökkäysten takia. Syytetyn kotiseudulla hutut olivat ainakin olleet siinä käsityksessä, että tutsien RPF -järjestö oli ottanut kylän haltuunsa, koska RPF oli väittänyt radiossa näin tehneensä. Hutut olivat pelänneet RPF:ää, ja syytetty oli sen vuoksi sulkeutunut kotiinsa siinä uskossa, etä RPF oli hyökännyt kylään. Kun syytetylle oli sitten selvinnyt, että kahakassa olikin kyse tutsien tappamisesta, hän oli perheineen paennut kotoaan. Puolustuksen mukaan syytetty ei ollut osallistunut tutsien surmaamiseen, vaan oli päin vastoin pyrkinyt auttamaan näitä.

12. Syytetyn avustajana toimiva asianajaja Ingrid Heickell puuttui toisena istuntopäivänä myös syyttäjän nimeämien todistajien luotettavuuteen. Tämä oli hieman odottamatonta, sillä yleensähän oikeudenkäynnissä kuullaan ensin syyttäjän nimeämät todistajat ja vasta sen jälkeen syytetyn puolustus voi todistajia vastakuulustelemalla yrittää riitauttaa syyttäjien todistajien kertomusten uskottavuuden. Syyttäjien todistajien "teilaaminen" etukäteen eli ennen kuin oikeus edes tietää, mitä todistajat tulevat kertomaan ja millä tavoin, on epätavallista. Syytetyn puolustuksella on sitä paitsi jutussa vielä monta tilaisuutta kommentoida syyttäjien todistajien uskottavuutta ja heidän kertomustensa näyttöarvoa.

13. Heickellin mukaan syyttäjän nimeämistä 28 todistajasta 21 on henkilöitä, jotka on joko jo tuomittu kansanmurhasta tai jotka odottavat omaa oikeudenkäyntiään ruandalaisissa vankiloissa. Heickellin mukaan tällaisten todistajien kertomuksille syyttäjä ei "meillä" yleensä perusta syytettään, periaatteellista estettä tähän ei kuitenkaan ole. Puolustus epäilee, että syyttäjän todistajia on kidutettu tai heille on luvattu tiettyjä etuisuuksia, jotta he kertoisivat ruandalaisviranomaisten edellyttämällä tavalla. Syytetyn toimintaa asianajaja Heickell piti "ihailtavana", kun tämä oli onnistunut kaoottisessa olosuhteissa opiskelemaan, tekemään työtä ja auttamaan kansamurhan uhreja Ruandassa. Maasta paettuaan syytetty oli pitänyt perheensä koossa.

14. Oikeuskäsittelyn kolmantena päivänä kuultiin vihdoin syytettyä henkilökohtaisesti; kahtena ensimmäisenä päivänä ainoastaan hänen avustajansa olivat olleet äänessä. Prosessissa alkoi ilmetä tiettyjä farssin pirteitä. Jo ensimmäisen istuntopäivän lopulla asianajaja Heickell oli lehtitietojen (HS) kiihtynyt ja huutanut syyttäjistölle siihen malliin, että oikeuden puheenjohtaja Lars Karlssonin oli joutunut puhuttelemaan ja rauhoittamaan häntä; syyttäjät olivat arvostelleet puolustusta todistajien nimeämisessä tapahtuneesta viivyttelystä.

15. Kolmannessa käsittelyssä Heickell puuttui lehtitietojen mukaan kovaäänisesti syyttäjien toimintaan, kun syyttäjät yrittivät tivata syytetyltä ja puolustukselta, mikä oli se asiakirja, josta syytetty luki istunnossa otteita. "Älkää nyt sönkätkö siellä väliin, antakaa hänen lukea loppuun ja kysykää lopuksi, mistä on kyse. Tämä on niin stressaava tilanne hänelle, olkaa te hiljaa," huudahti asianajaja Ingrid Heickell syyttäjille (Aamulehti 4.9).

16. Aika erikoista kielenkäyttöä oikeussalissa. Mutta laamanni Lars Karlssonin johtama käräjäoikeus ei ilmeisesti puuttunut asiaan sen kummemmin. Käräjäoikeus ei myöskään keskeyttänyt syytetyn pitkiä puheenvuoroja, vaikka suurin osa niistä ei lehtitietojen mukaan liittynyt millään tavalla itse asiaan eli syytteenalaisiin tekoihin. Syytettynä olevaa pastoria on kuvailtu kaunopuheiseksi mieheksi, joka haluaa esiintyä mielellään ja puhua pitkään. Tätä puolustus perustelee kulttuurieroilla, mutta tässä on tietenkin mukana kosolti myös taktiikkaa; tällaisella "ohipuhumisella" (puuta heinää puhumisella) yritetään kääntää huomiota itse asiasta ja syytetylle kiusallisista yksityiskohdista muualle. Olen itse kirjoittanut tuomarin prosessinjohdosta aika paljon (koska olen toiminut tuomarina); viittaan mm. 450 -sivuiseen kirjaani Materiaalinen prosessinjohto vuodelta 1988, johon ehkä Porvoon käräjäoikeudenkin kannattaisi tutustua.

17. Porvoon oikeussalin kaltaista näytelmää ei varmaankaan sallittaisi tavallisissa jutuissa, mutta kokenut laamannin tuntuu ottavan tässä hyvin erikoisessa jutussa asiat rauhallisesti ja antavan syytetyn puhua keskeyttämättä niitä näitä. Jos tuomari ryhtyisi kovin tiukasti patistelemaan syytettyä pysymään asiassa, saisivat puolustuksen juristit ja kenties myös ihmisoikeusjärjestöt aiheen moittia käräjäoikeutta siitä, että syytetylle ei varata asianmukaista tilaisuutta puolustautua. Tällaiseen arvosteluun laamanni Karlsson ei nähtävästi halua antaa aihetta, eikä hänellä taida olla edes varaa siihen, sillä häntähän vastan esitettiin jo heti ensimmäisen istuntopäivän aluksi puolustuksen taholta jääviysväite, jonka käräjäoikeus tosin hylkäsi.

18. Kolmantena istuntopäivänä oikeussalissa syytetty kertoi lehtitietojen mukaan koko aamupäivän Ruandan kiinteistölaeista, maanomistuksesta, perintöasioista, Ruandan vanhasta puoluejärjestelmästä, armeijasta sekä syytetyn perhesuhteista tuttavaperheen tyttären häitä myöten (Iltalehti 4.9). Tämä turhautti syyttäjät, mutta laamanni Karlsson antoi syytetyn jatkaa puhumistaan - ja tulkkien tulkkaustaan. Ehkä Karlsson ajatteli, että no, puhukoon nyt sitten niin kuin Ruuneperi, olemmehan me sentään kansallisrunoilija J.L. Runebergin kotikaupungissa! Ennen taukoa Karlsson ei kuitenkaan malttanut olla lohkaisematta: "Nyt on sitten selvitetty Ruandan kiinteistölaki. En tosin ymmärrä miksi, mutta eihän minun pidä kaikkea ymmärtääkään!" (I-L 4.9).

19. Iltapäivällä päästiin sitten jo hieman lähemmäksi asiaan, mutta ilmeni, että syytetty vastaili syyttäjien kysymyksiin laveasti, epäsuorasti ja itse asiaa kiertäen. Kun syyttäjä esimerkiksi väitti, että syytetty oli toiminut pakolaisleirin johtajana, syytetty selitti 15 minuutin ajan, mitä kaikkea johtaja-sanalla voidaan tarkoittaa. Lopulta syytetty selitti olleensa leirillä vain töissä. Syytetty vakuutti, ettei hän ollut vihannut tutseja.

20. Samanlainen tahti jatkui lehtitietojen mukaan myös oikeudenkäynnin neljäntenä istuntopäivänä perjantaina 4.9., jolloin syytetyn kuulustelua jatkettiin. Syytetyllä oli jostakin syystä vaikeuksia muistaa kansanmurhaa edeltäneitä päiviä. Monet hänelle esitetyt kysymykset jäivät vaille vastausta tai hänen vastauksensa olivat pitkiä ja polveilevia. Puheenvuorojen tulkkauksessa ilmeni edelleen ongelmia. Tulkkien käännöksissä havaittiin nyanssieroja ja kysymyksiä jouduttiin esittämään tulkeille pariin kertaan ennen kuin he ymmärsivät, mistä oli kysymys. Oikeusprosessissa vallitsee itse asiassa neljän kielen "sekamelska", jos näin voi sanoa, sillä kinyanruandan, ranskan, suomen lisäksi kuvassa on mukana myös ruotsi, joka on esimerkiksi laamanni Karlsson ja ilmeisesti kahden muunkin käräjätuomarin äidinkieli.

21. Ensi viikolla istuntoa jatketaan Porvoossa asiantuntijatodistajien kuulemisella; tarkoituksena on ilmeisesti selvittää, mitä Ruandan kansanmurhassa yleisesti ottaen tapahtui, oliko maassa sotatila vai ei jne. Taidanpa lähteä seuraamaan oikeudenkäyntiä paikan päälle Porvooseen, siellä onhan kyseessä merkittävä oikeudenkäynti, jollaista ei Suomessa kovin usein nähdä.

22. Ensi viikon perjantaina käräjäsirkus tuomareineen (neljä tuomari), syyttäjineen (kolme syyttäjää), avustajineen (kaksi avustajaa) ja tulkkeineen (kaksi tulkkia) pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja matkustaa kuudeksi viikoksi Ruandan pääkaupunkiin Kigaliin, jossa oikeus kuulee syyttäjien nimeämiä todistajia. Käräjäoikeus suorittaa myös katselmuksen Nyakizussa, jossa syytetyn väitetään osallistuneen kansanmurhaan. Matkan loppupuolella käräjäoikeus jatkaa reissuaan Ruandan eteläpuolella sijaitsevaan Burundiin, jossa on tarkoitus kuulla syytetyn puolustuksen todistajia. Ruandassa on paikalla teknisenä apuna KRP:n esitutkinnasta vastanneita poliiseja rikosylikomisario Thomas Elfgrenin johdolla. Syytetty ei halua matkustaa sirkuksen mukana, vaan jää seuraamaan todistajien kuulemista videoyhteyden avulla Vantaan vankilaan. Kotimaahan sirkus palaa lokakuun lopulla ja jatkaa asian käsittelyä marras-joulukuussa Porvoossa.

23. Autourheilun ystäville on tuttu Pariisi-Dakar -aavikkoralli. Porvoossa alkanutta oikeudenkäyntiä voitaisiin kutsua Porvoo-Ruanda-Burundi -käräjäralliksi. Asia on tietenkin perin vakava, mutta jutusta ei toisaalta puutu myöskään hieman huvittavia piirteitä. Asian käsittely suomalaisten voimin voi kyllä olla oikeudenmukaista ja puolueetonta käsittelyä ja ratkaisua silmällä pitäen perusteltua edellyttäen, että juttu todella saadaan asianmukaisesti käsitellyksi. ja todistajia kuulemalla jotain tolkkua syytetyn väitetystä osallisuudesta kansanmurhaan. Tuntuu kuitenkin siltä, että samaan lopputulokseen olisi voitu aivan hyvin päästä - ja Suomelle paljon halvemmin kustannuksin - jos Suomesta oli tyydytty lähettämään Ruandassa pidettävään oikeudenkäyntiin tarkkailijoita. Syytetyn turvaksi olisi voitu lisäksi lähettää Ruandaan pari rotevaa suomalaista poliisimiestä, koljattia.

24. Käräjäralli Suomen ja Ruandan välillä ei luultavasti pääty käräjäoikeuskäsittelyyn, vaan se voi jatkua, kunhan päästään hovioikeusvaiheeseen. Ilmeistä on, että jutun käsittely jatkuu valitusten johdosta hovioikeudessa ja todennäköisesti vielä korkeimmassa oikeudessakin kävi jutussa käräjäoikeudessa miten tahansa. Siten myös Helsingin hovioikeus joutunee matkailemaan jutun ja todistajien kuulemisen takia Ruandassa ja mahdollisesti myös Burundissa. Suomen lain mukaan nimittäin myös hovioikeuskäsittelyn tulee olla välitön ja hovioikeuden on kuultava itse jutun avaintodistajia.