Helsingin hovioikeuden uusi pääkonttori Salmisaaressa1. Minua on silloin tällöin arvosteltu siitä, että olen kritisoinut muun muassa blogissani korkeimman oikeuden (KKO) ennakkopäätöksiä. On sanottu, että arvostelisin jokaista KKO:n ratkaisua. Näin väitettiin viimeksi korkeimman oikeuden Pääministerin morsian -kirjasta viime viikolla antaman ennakkopäätöksen (KKO 2010:39) johdosta kirjoittamani blogijutun jälkeen.
2. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä olen toki antanut myös tunnustusta silloin, kun siihen on ollut aihetta eli kun vastaan on tullut hyvin perusteltuja tuomioistuinratkaisuja. (Yleensä kirjoitan vain tapauksista ja asioista, joihin on syytä puuttua kriittisesti). Esimerkiksi korkeimman oikeuden ParkComin jutussa antama tuomio (KKO 2010:23) oli minusta hyvin perusteltu, kuten olen blogissani 230/16.3.-10 kertonut. Alempien tuomioistuimien hyvin perustelluista ratkaisuista tulee tässä yhteydessä mieleen esimerkiksi Vaasan hovioikeuden Pietarsaaren vauvansurma-jutussa 31.3.-10 antama tuomio, josta kirjoitin blogissani 238/31.3.-10. Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden reilu viikko sitten eli 11.6.-10 Ruanda-jutussa antama toistasataa sivua käsittävä tuomio näyttää myös olevan oikein hyvin perusteltu; en ole vielä ehtinyt perehtyä tuomioon yksityiskohtaisesti. Huomenna annetaan kauan odotettu Satakunnan käräjäoikeuden tuomio Ulvilan surmajutussa.
2a. Olen "kehunut" myös korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2009:80, jolla KKO purki Kari Uotille aiemmin antamansa langettavan tuomion, katso blogiani 176/20.10.2009. Samoin olen pitänyt perusteltuna ja oikeana ratkaisua KKO 2009:84, jolla myös on purettu aiemmin annettu lainvoimainen, tässä tapauksessa hovioikeuden antama tuomio, katso blogia 180/28.10.2009.
2b. Mitä tulee vielä viimeviikkoisen Pääministerin morsian -jutun tuomioon (KKO 2010:39), niin pidän tuomiota oikeana ja hyvin perusteltuna siltä osin kuin sillä hylättiin syytteet Susan Ruususta ja Kari Ojalaa vastaan. Olen kritisoinut tuomiota vain siltä osin kuin syytettyjen katsottiin syyllistyneen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen kirjassa esitetty "seksikohtausten" osalta. Nämä tiedot olivat aivan samanlaisia harmittomia tietoja kuin kirjassa mainitut tiedot pääministerin lapsistakin, joten syyte olisi tullut myös tältä osin hylätä. Pääministeri itsekin piti kyseisiä tietoja harmittomina eikä järkevä ihminen voi tietenkään edes kuvitella, että mainitut seksitietojen julkaiseminen toisen osapuolen omassa kirjassa voisivat olla mitenkään omiaan vahingoittamaan pääministeriä tai saattamaan hänet halveksimisen alaiseksi. Pysyn siis kritiikissäni tältä osin. Olen "ihan Matti" siitä, että KKO on halunnut tuomita syytetyt tältä osin vain siksi, ettei päätös olisi niin "raaka" meidän reppanalle, nyt jo ex-pääministerille.
3. Tänään korkein oikeus antoi rikos- ja prosessioikeudellisesti mielenkiintoisen ja hyvin perustellun ratkaisun KKO 2010:40, joka löytyy täältä.
4. Ennakkopäätöksessä oli ensinnäkin kyse siitä, täyttikö syytetyn menettely petoksen tunnusmerkistön. Helsingin hovioikeuden tuomion perusteluissa ilmaistu käsitys, jonka mukaan syytetyn teolla olisi aiheutettu ainoastaan taloudellisen vahingon vaara eikä taloudellista vahinkoa sen vuosi, että vahingon rahamäärä oli jäänyt tarkemmin selvittämättä, on yllättävä. KKO onkin perustelujensa kappaleessa 10 joutunut "opettamaan" hovioikeudelle hieman rikosoikeuden alkeita.
5. Ennakkopäätöksen pääpointti on kuitenkin prosessioikeudellisissa kysymyksissä. Hovioikeuden ratkaisu, jolla se on velvoittanut syytetty A:n maksamaan valtiolle rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn, jonka maksamista käräjäoikeuden tuomioon tyytynyt virallinen syyttäjä ei ollut edes syytetyn valituksen johdosta antamassaan vastauksessa vaatinut, on tietenkin selvä virhe, jollaiseen mokaan muutoksenhakuinstanssina toimivan hovioikeuden ei kyllä odottaisi retkahtavan.
6. Kuten korkein oikeuden perustelujensa kappaleessa 19 selostanut, hovioikeuden olisi tullut joka tapauksessa käyttää kyselyoikeuttaan ja selvittää, oliko syyttäjän tarkoituksena pysyä edelleen eli myös hovioikeudessa menettämisseuraamusta koskevassa vaatimuksessaan ja mikä oli asianosaisten eli asianomistajan ja syytetyn (puolustuksen) käsitys menettämisseuraamuksen tuomitsemisen perusteista ja määrästä.
7. Kyse on tässä kohdin prosessinjohdosta, tarkemmin sanottuna materiaalisesta (aineellisesta) prosessinjohdosta, johon tuomioistuimella on lain (ROL 6:5) mukaan velvollisuus epäselvien kysymysten selvittämiseksi. KKO on selostanut perustelujensa kappaleessa 19 yksityiskohtaisesti, miten hovioikeuden olisi tullut sanotussa tilanteessa menetellä. Hovioikeuden virheellinen menettely muodostaa oikeudenkäyntivirheen, jonka johdosta koko juttu olisi voitu palauttaa hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. KKO on kuitenkin viivästyksen välttämiseksi ottanut asian välittömästi ratkaistavakseen (kappale 20).
8. Periaatteellisesti KKO:n ratkaisun tärkein sanoma sisältyy perustelujen kappaleeseen 18, jossa on kerrottu, mistä tuomarin materiaalisesta prosessinjohdosta on kysymys. Kun olen itse kirjoittanut paljon tuomarin prosessinjohdosta - mm. vuonna 1988 450-sivuisen kirjan nimeltä Materiaalinen prosessinjohto - on ilahduttavaa, että myös korkein oikeus alkaa "pikku hiljaa" päästä asiaan! Tähän menneessä korkein oikeus oikeus on antanut ainoastaan pari kolme ennakkopäätöstä sanotusta tärkeästä teemasta ja yleensä näissä ratkaisuissa ei ole rohjettu käyttää haku- tai asiasanana termiä prosessinjohto; näin ilmeisesti siksi, ettei lakiteksti tunne sanottua käsitettä. Tässä tapauksessa mainittu termi on otettu ratkaisun otsikkoon asiasanaksi; perusteluissa puhutaan tosin vain kyselyvelvollisuudesta. Kyselyvelvollisuuden lisäksi prosessinjohtoon kuuluu kuitenkin myös mm. tuomarin informointivelvollisuus ja juuri sitä hovioikeuden olisi myös tässä tapauksessa tullut käyttää.
9. KKO:n ratkaisun perustelujen kappaleesta 23 ilmenee, että hovioikeus oli tempaissut tuomitsemansa taloudellisen hyödyn määrän - 8 000 euroa - niin sanotusti hatusta. Syyttäjä ja A eivät kumpikaan olleet esittäneet selvitystä niistä perusteista, joiden mukaan hyödyn määrä olisi arvioitava. Tämäkin puute asian selvittämisessä menee hovioikeuden piikkiin, sillä hovioikeuden olisi tullut käyttää kysely- ja informointioikeuttaan myös hyödyn määrän arviointiperusteiden selvittämistarkoituksessa. Mainitsemillaan perusteilla KKO alensi tuomitun hyödyn määrän 1 000 euroon; hovioikeus ei puolestaan ole perustellut tuomitsemansa hyödyn määrää juuri mitenkään.
10. Korkein oikeus on antanut hyvin perustellun ennakkopäätöksen oikeudenkäyntimenettelyn kannalta tärkeistä kysymyksistä. Juuri näissä kohdin - samoin kuin väittämistaakan soveltamisessa - käräjä- ja hovioikeuksien menettelyssä on yleensäkin yllättävän usein puutteita. Tämä on oikeusturvan näkökulmasta huolestuttavaa, sillä on selvää, että vain osaan tällaisista hovioikeuksien ratkaisuista haetaan valituslupaa KKO:lta ja näistä valituksista puolestaan valtaosa tyssää KKO:n korkeaan valituslupakynnykseen.
11. KKO.n ratkaisuselosteesta ei ilmene, onko hovioikeus toimittanut asiassa pääkäsittelyn, jossa asianosaiset olisivat olleet saapuvilla. Materiaalista prosessinjohtoa voi ja pitää harjoittaa aktiivisesti toki myös kirjallisessa menettelyssä, vaikka suullisessa käsittelyssä siihen onkin paremmat edellytykset.
12. Hovioikeuden osaamisesta ratkaisu antaa valitettavasti hieman murheellisen kuvan. Helsingin hovioikeus muuttaa tällä viikolla uusin tiloihin, jotka sijaitsevat Salmisaaressa entisen Altian pääkonttorissa; Helsingin käräjäoikeus on toiminut samassa kiinteistössä jo muutaman vuoden. Ehkäpä hovioikeuden presidentin Mikko Könkkölän tulisi koota joukkonsa uusissa tiloissa yhteiseen palaveriin ja kertoa ja edellyttää, että uusissa tiloissa tehdään sitten parempia päätöksiä ja toimitaan myös menettelyllisesti asianmukaisella tavalla. - T.k.a.n.
5 kommenttia:
19. Tässä tapauksessa hovioikeus on antanut tuomionsa pääkäsittelyä toimittamatta ja selvittämättä sitä, onko syyttäjä tarkoittanut pysyä edelleen menettämisseuraamusta koskevassa vaatimuksessaan..." ;-)
Alla eräästä syyttämättäjättämispäätöksestä:
Tapahtumatiedot
XX:n puolesta katsoneet että Y on työsopimusta solmittaessa antanut vääriä tietoja koulutuksestaan ja suorittamistaan tutkinnoista ja näin erehdyttänyt XX:n palkkaamaan hänet.
Päätös
Asiassa ei ole näyttöä rikoksesta tai todennäköisistä syistä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.
Syytettä asiassa ei nosteta.
Perustelut
Y on kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen.
Esitutkinnasta saatavan selvityksen mukaan XX ovat haastatelleet Y:tä eikä tuossa yhteydessä ole ollut esillä tutkintotodistuksia eikä niitä myöhemminkään vaadittu nähtäväksi.
XX:n mukaan Y:n hakemuksessa mainittu valmistuminen vuonna bb ja ammatissa toimiminen vaikuttivat siihen että hänet palkattiin. Esitutkinnassa esille tulleesta todistuksesta on todettavissa että Y on opiskellut Z-paikassa ja suorittanut peruskurssitutkinnon (kirjoittajan huomautus, sama kuin ilmoittaa valmistuneensa oikeustieteellisestä vaikka tosiasiassa on tehnyt vain johdatus oikeustieteeseen opinnot).
Nähdäkseni Y:n vastaus työhakuilmoitukseen (kirjoittajan huomautus, siis kirjallinen työhakemus)sisältää sellaisia varsin tyypilliisä ilmaisuja, jolla pyritään esittämään itsestä positiivisia mielikuvia eikä tarkoitus ole ollut esittää vääriä tietoja. Kun tiedot olisi myös voitu tarkistaa tai vaatia todistukset esitettäväksi ennen työsopimuksen vahvistamista, ei asiassa nähdäkseni ole syytteen nostamiseen riittävää näyttöä siitä, että Y:n suullisesti esittämät lausumat olisivat olleet erehdyttämistarkoituksessa lausuttuja tai että niillä myöskään olisi ollut ratkaiseva merkitys hänen palkkaamiseensa. Syytettä asiassa ei tämän vuoksi tältä osin nosteta.
Outo kohta 1:
Syyttäjän käsityksen mukaan työnantajan päätökseen palkata ko henkilö ei ole ollut merkitystä mitä hakemuksessa on kerrottu. Itseasiassa tuo valmistumis-sana työhakemuksessa oli ratkaiseva pointti että henkilö yleensä ottaen edes kutsuttiin haastatteluun.
Outo kohta 2:
Kun joku kertoo työhakemuksessaan valmistuneensa niin sillä esitetään vain tyypillisesti itsestä positiivinen mielikuva eikä sillä tarkoiteta esittää vääriä tietoja.
Eikö tämän perusteella petos-rikoksesta pitäisi poistaa sana erehdyttäminen koska onkin erehtyjän oma vika jos ei tajua tulleensa kusetetuksi!
No nin, selvisihän se KKO:n tuomiosta (kappale 19), että hovioikeus ei ollut toimittanut jutussa pääkäsittelyä!
Mutta kuten sanottu, prosessinjohdon harjoittamiseen ei olisi olut estettä kirjallisessa menettelyssäkään.
KKO:n ratkaisun kohdasta "Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa ja välitoimet" ilmenee tapa, jota mutatis mutandis käyttäen hovioikeus olisi voinut toimia selvittääkseen asiaa kyselyjen avulla ja informoidakseen asianosaisia.
"Hassua", että KKO on kuitenkin päättänyt itse hoitaa oikeudenkäynnin niillä puutteellisilla tiedoilla, joista se läksyttää hovioikeutta.
Eihän tässä ole mitään järkeä!
Erittäin hyvin perustellulta näyttäisi mielestäni myös KKO:2010:41, jossa eri mieltä olleiden esittelijän sekä ratkaisukokoonpanon jäsenten perustelut oli itse asiassa otettu huomioon enemmistön ratkaisussa contra-perusteina.
Lähetä kommentti