1. Lapin yliopiston kauppaoikeuden professori, oikeustieteen tohtori ja entinen huippuasianajaja Ari Huhtamäki tuomittiin joulukuussa 2007 annetulla Helsingin hovioikeuden tuomiolla ehdolliseen 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen törkeästä kätkemisrikoksesta (tekoaika 18.12.1997-24.2.1998). Tuomiossa Huhtamäen todettiin osallistuneen samalla tuomiolla rangaistukseen tuomitun Kari Uotin miljoonaomaisuuden piilotteluun. Tältä osin hovioikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi, sillä korkein oikeus (KKO) ei myöntänyt Huhtamäelle valituslupaa.
2. Hovioikeus tuomitsi Huhtamäen myös viralta pantavaksi. Viraltapanon osalta KKO myönsi Huhtamäelle valitusluvan, mutta ei 17.4.2009 antamallaan tuomiolla (KKO 2009:27) muuttanut hovioikeuden tuomiota. Viraltapanopäätös on pantu Lapin yliopistossa asianmukaisesti täytäntöön. - KKO:n ratkaisukokoonpanosta tai muualtakaan ei ilmaantunut "halpereita," jotka olisivat kehottaneet yliopistoa viivyttelemään viraltapanon täytäntöönpanossa...
3. Huhtamäen rikoskumppaniksi ja päätekijäksi korkeimman oikeuden tuomiossa (KKO 2009:27) todetun Kari Uotin tuomio kuitenkin purettiin KKO:ssa viime vuoden lokakuussa annetulla päätöksellä (KKO 2009:80, ks. ratkaisua koskevaa blogikirjoitustani 176/20.10.2009), jolla Uotia vastan ajettu syyte samalla hylättiin. Purkupäätös perustui Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytäntöön. KKO:n purkupäätöksen mukaan Uotilla oli ollut oikeus kieltäytyä ilmoittamasta konkurssissa pesäluetteloa vannoessaan muun muassa sellaista omaisuuttaan, jonka kätkemisestä Huhtamäki oli tuomittu. Tämä perustuu ns. itsekriminointisuojaan; mainittua omaisuutta koskevat tiedot, jotka Uoti oli pakotettu ilmoittamaan, olivat sellaisessa yhteydessä samanaikaisesti Uotia vastaan vireillä olleeseen rikosasiaan, että Uoti oli tiedot konkurssissa ilmoittaessaan joutunut myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen.
4. Huhtamäki haki hovioikeuden lainvoimaiseksi jääneen tuomion sekä KKO:n viraltapanopäätöksen purkamista jo ennen kuin KKO oli antanut Uotia koskevan purkupäätöksensä. Sen jälkeen kun purkupäätös (KKO 2009:80) oli annettu, KKO varasi Huhtamäelle sekä syyttäjälle ja Uotin konkurssipesälle asianomistajana tilaisuuden lausua päätöksen johdosta mielipiteensä. Asiassa on kysymys yksinkertaisesti siitä, onko Huhtamäkeä koskevat tuomiot purettava ja häneen kohdistettu syyte törkeästä kätkemisrikoksesta hylättävä sen vuoksi, että kätkemisrikosta koskevaa esirikosta eli Uotia koskeva syyte törkeästä velallisen petoksesta oli hylätty.
5. KKO ratkaisi Huhtamäen purkuhakemuksen täysistunnossaan, jonka kokoonpanoon kuului 13 jäsentä. Ratkaisun tekemiseen eivät ottaneet osaa ne viisi jäsentä, jotka olivat huhtikuussa 2009 ratkaisseet Huhtamäen viraltapanoa koskevan asian (KKO 2009:27). KKO joutui äänestämään asiassa. Enemmistö eli 10 jäsentä hylkäsi purkuhakemuksen, kun taas kolme jäsentä hyväksyi esittelijän mietinnön, jossa esitettiin purkuhakemuksen hyväksymistä.
6. KKO ratkaisu äänestyslausuntoineen löytyy täältä.
7. Sekä KKO:n enemmistön että vähemmistön kantaa voidaan puoltaa. Ei siis voida sanoa, että tapauksessa olisi olemassa vain yksi ehdottomasti oikea eli tässä tapauksessa KKO:n enemmistön kannan mukainen ratkaisu. Enemmistön kanta on toki johdonmukaisesti ja seikkaperäisesti perusteltu, mutta jokin siinä silti "tökkii" ainakin minua. Tämä johtuu itsekriminointisuojan merkityksen jonkinlaisesta vähättelystä ja siitä, että enemmistön perustelujen rivien välistä on luettavissa ajatus, jonka mukaan Kari Uoti kyllä oli tosiasiallisesti syypää rikokseen, josta hänet "jouduttiin" kuitenkin vapauttamaan (vain) "menettelyllisen" itsekriminointisuojan takia.
8. KKO:n enemmistö on tulkinnut itsekriminointisuojaa suppeammin kuin vähemmistö. Enemmistön mukaan suojassa olisi kyse "vain" menettelyllisestä suojasta, jolla ei olisi aineellisoikeudellisia (rikosoikeudellisia) vaikutuksia. Toiseksi enemmistö on sitä mieltä, että itsekriminointisuojassa on kysymys vain asianomaista syytettyä eli tässä tapauksessa Uotia rangaistusseuraamuksilta suojanneesta vastuuvapautusperusteesta, jonka oikeusvaikutukset eivät ulotu kanssasyytettyyn eli tässä tapauksessa Huhtamäkeen olkoonkin, että syytettyjen viaksi väitetyt teot liittyvät kiinteästi toisiinsa.
9. Omasta puolestani olisin kuitenkin taipuvainen hyväksymään vähemmistön kannan mukaisen ajattelun. Sen mukaan itsekriminointisuoja ei liity yksittäiseen henkilöön tai tämän henkilökohtaisiin olosuhteisiin, vaan se kuuluu kaikille vastaavassa asemassa oleville. "Oikeudenkäynti, jossa itsekriminointisuojaa on rikottu, ei täytä oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavia vaatimuksia", sanotaan vähemmistön perusteluissa. Vähemmistön mukaan itsekriminointisuojalla on myös aineellisoikeudellisia vaikutuksia. Uotia koskevan syytteen hylkääminen ei ole, kuten vähemmistö toteaa, johtunut hänen henkilöönsä liittyneistä olosuhtaista, vaan siitä, että itsekriminointisuojan takia petosta koskevaa säännöstä ei ole voitu soveltaa Uotin menettelyyn.
10. Se, että Uotia koskeva tuomio on purettu ja häneen kohdistettu syyte on KKO:n purkupäätöksellä hylätty, osoittaa, ettei Uoti ollut tehnyt sitä rikosta, jonka edistämisestä Huhtamäkeä oli syytetty. Tällä perusteella Huhtamäki ei ole voinut syyllistyä hänen viakseen luettuun kätkemisrikokseen. Uotia koskeva purkupäätös (KKO 2009:80) on sellainen OK 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettu uusi seikka, jonka perusteella Huhtamäkeä koskeva lianvoimainen tuomio on voitu, kuten KKO:n vähemmistö on tehnyt, purkaa.
11. KKO:n päätöksestä ilmenee, että KKO:lle oli toimitettu kaksi oikeudellista asiantuntijalausuntoa, joista toinen on annettu syyttäjän ja toinen Huhtamäen toimeksiannosta. Päätöksessä ei ole kuitenkaan kerrottu, ketkä olivat nämä kaksi asiantuntijaa. KKO:n kirjaamosta saamani tiedon mukaan syyttäjä on toimittanut KKO:lle professori Matti Tolvasen ja Huhtamäki puolestaan OTT Ari-Matti Nuuttilan antaman lausunnon.
14 kommenttia:
Ja tämän jälkeen jutun käsittely jatkuu EIT:ssa.
Mikä oikeus VKSV:lla on ostaa kalliita asiantuntijalausuntoja. Pitäisi kai yrittää pitää tohtorit omassa talossa, ettei tarvi käyttää veronmaksajien rahoja oikeudellisen asiantuntemuksen ostamiseen. Jura novi curia - kai se koskee Korkeinta oikeuttakin? Sillä perusteella lausunnot ovat vähän turhiakin.
Esittelijäneuvos Ojalan mietinnöstä:
..."ettei B ole tehnyt sitä rikosta, jolla hankitun omaisuuden peittämisestä ja häivyttämisestä A:ta on syytetty. Näin ollen myöskään A ei ole voinut syyllistyä syytteessä väitettyyn B:n velallisen petoksella saaman omaisuuden kätkemiseen. Muusta A:ta ei ole syytetty"...
...
"Oikeusneuvos Sippo: Hyväksyn esittelijän mietinnön.
Oikeusneuvos Rautio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Sippo.
Oikeusneuvos Häyhä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rautio."
Oliko Huhtamäen nimi mennyt niin pilalle, kun se liittyi Kari Uotin nimeen, että pelkästään siitä kytköksestä piti antaa langettava tuomio KKO:n enemmistön toimesta?
Oli ihan pakko tarkistaa netistä (CV)että onko AH sama jäpikkä jonka muistan kouluajoilta pahana pullistelijana ja tyttöystävän hakkaajana.
Tai sanotaan nyt diplomaattisesti että silloisella tyttöystävällä oli usein silmä mustana ja sen jälkeen AH lahjoitti hänelle kalliin rannekellon tmv.
Pelkkää sattumaa epäilemättä.
On se sama tyyppi. Minutkin uhkasi nostaa seinälle mutta jätti väliin kun en juossutkaan karkuun vaikka olin kahta pään mittaa lyhyempi ja hartiosta vähintään saman verran kapeampi :D
terveisin
Riikka Söyring
KKO:n aiemman päätöksen mukaan Uoti "joka oli asetettu konkurssiin 14.10.1997, oli 17.12.1997 hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä konkurssimenettelyssä salannut omaisuuttaan jättämällä henkilökohtaisessa konkurssissaan laaditussa pesäluettelossa ilmoittamatta omistamaansa omaisuutta". Huhtamäki oli puolestaan syyllistynyt Uotin salaamaan omaisuuteen kohdistuneisiin kätkemisrikoksiin.
Esirikos on siis ollut syytteen mukaan se, ettei omaisuutta ollut ilmoitettu siten, että konkurssipesä olisi voinut ottaa sen haltuunsa.
Kun KKO sittemmin katsoi, ettei Uotilla ollut velvollisuutta ilmoittaa omaisuutta, jotta konkurssipesä voisi ottaa sen haltuunsa, niin mikä ihmeessä on se teko, jolla Huhtamäen käsittelemä omaisuus on rikoksella viety oikealta omistajaltaan (=pesä)?
Onko nyt KKO laventanut kätkemisrikoksen tunnusmerkistöä siten, että myös muuten kuin rikoksella omistajaltaan karannut omaisuus on rangaistuksen uhalla kierrettävä kaukaa? Kyse ei ollut edes mistään löytötavaran kavaltamisesta.
Tai sitten ajatuksen täytyy kulkea jotenkin siten, että vaikka omaisuutta ei tarvitse ilmoittaa pesäluettelossa, se täytyy kuitenkin luovuttaa konkurssipesälle. Hölmöä on se, että syytesuojan saa konkurssivelallinen, joka voi piilotella salaamaansa omaisuutta ja nauttia siitä, mutta kaikki apuvoimat ympärillä ovat vaarassa syyllistyä kätkemisrikokseen/rahanpesuun.
Hyvä kysymys anonyymiltä!
KKO on lähtenyt (mm.) siitä, että lainsäädännössä ei ole edellytetty, että kätkemisrikoksen esirikos olisi konkreettisesti rangaistava ja että kätkemisrikoksesta voidaan "vakiintuneen" oikeuskäytännön mukaan tuomita, vaikka tekijää ei häntä koskevasta rikosvastuusta vapauttavasta perusteesta johtuen voida tuomita rangaistukseen (kohta 18).
KKO:n vähemmistö puolestaan on ollut sitä mieltä, että kun Uotia koskeva tuomio on purettu ja syyte hylätty, ei Uoti ole tehnyt sitä rikosta, jolla hankitun omaisuuden peittämisestä ja häivyttämisestä Huhtamäkeä on syytetty. Tällöin siis H:n syytteeltäkin putoaa pohja pois.
KKO:n enemmistö on luultavasti lähtenyt kylmästi siitä, että kun kerran Huhtamäki on lainvoimaisesti tuomittu, ei se, mitä Uotin rangaistukselle on tapahtunut, vaikuta asiaan, ja sillä siisti.
KKO on perinteisesti pitänyt purkukynnystä korkealla, eihän sitä ole hetkauttanut purkuhakemuksissa aina edes se, että EIT on todennut KKO:n tai hovioikeuden tuomion EIS:n vastaiseksi!
Eikös Huhtamäki ole kuitenkin toiminut selkeästi vilpillisessä mielessä rahoja piilotellessaan, eli toisinsanoen ajanut väärää asiaa - siitäkin huolimatta, että Uotin teko ei ollut rikos. Eihän kätkemisrikoksen tekemisen aikaan ollut suinkaan selvää, että Uotia ei voitaisi tuomita, päinvastoin.
Vilpillinen mieli tuskin ansaitsee oikeuden suojaa.
Vaikka Uoti ei ollut siis syyllistynyt rikokseen, niin eikos joka tapauksessa konkurssipesan varojen katkeminen ole rikos?
Mutta jos esirikokselta eli tässä Uotin rikokselta putoaa pohja pois, kun KKO purkaa tuomion ja hylkää Uotia vastaan ajetun syytteen, niin ei jää itse asiassa jäljelle mitään rikoksella hankittua varallisuutta, jonka joku toinen olisi voinut "häivyttää."
"Enemmistön kanta on toki johdonmukaisesti ja seikkaperäisesti perusteltu, mutta jokin siinä silti "tökkii" ainakin minua."
Auttaisiko tökkimiseen vielä tarkempi miettiminen onko itsekriminalisointisuoja oikeuttamisperusteen vai anteeksiantoperusteen luontoinen. Itse en osaa ajatella, että sen rikkomminen tekisi itse teon oikeusjärjestyksen mukaan hyväksyttäväksi. Kaikken paras rinnastus on kuitenkin kätkemisrikoksen esitöissä mainittu rikosoikeudellista immuniteettia nauttiva diplomaatti. Jos diplomaatti varastaa, kätkijä voidaan kuitenkin tuomita, vaikka diplomaattia ei saa ollenkaan oikeutreen, ei oikeudenmukaisen eikä epäoikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Mahdollisimman diplomaattinen vastaus:
KKO:n vähemmistö on pitänyt itsekriminointisuojaa oikeuttamisperusteena, mitä e järkevästi ajatellen onkin.
Diplomaattitapauksessa ei ole kiistaa diplomaatin tosiasiallisesta syyllisyydestä, mutta tässä Uotin ym. tapauksessa Uotia vastaan esirikoksesta ajettu syyte on hylätty KKO:n purkupäätöksellä, ts. Uoti ei ole tehnyt sitä tekoa, josta häntä on syytetty.
Eikö silloin myös Huhtamäen syytteeltä ole pudonnut pohja pois?
Uotin ei tarvinnut ilmoittaa sanottuja varoja pesaluetteloonsa--selvä! Ei se viela ole mitaan kätkemista. -- Huhtamaki auttoi toimenoppiteissa, joilla kyseiset varat kätkettiin, eli saatettiin pois pesasta tai yritettiin saattaa pesan ulottumattomiin. Huhtamäen jarjestamat transaktiot ovat se kätkemisrikos.
--Näinkö?
Onhan Uoti sen 'teon' tehnyt. 'Vain' rikokseen hän ei syyllistynyt, kun ei ilmoittanut kyseisia varoja pasaluettelossa. Mutta se itse kätkeminen, johon ilmoittamatta jattaminen ei kuulu, käsittänee varallisuuden siirtoja ym operaatioita.
Onko nyt siis kyse siitä, että on tuomittu avunannosta, vaikka olisi pitänyt tuomita kätkennästä?
Minusta enemmistön kanta on jotenkin hassusti linjassa sen kanssa, miten Suomessa ei hylätä todisteita, vaikka ne olisikin hankittu lainvastaisesti.
KKO:n tuomion mukaan U salasi varat konkurssipesältä ja noin kuukautta myöhemmin H toimillaan kätki ne. U pelastui itsekriminoitisuojan taakse mutta H ei voine pelastua tai sittenhän oikeusjärjestelmämme on avannut oven tehokkaaseen konkurssipesän varojen kätkemiseen lainopillista avustajaa käyttäen?
Lähetä kommentti