1016. Keskusta nousi SDP:n ohi gallupissa

                                               Ylen gallupkyselyn tulokset

1. Yllätys yllätys: Hallituspuolueiden kannatus nousi maaliskuussa. Näin ainakin on tapahtunut, jos on uskominen Ylen Taloustutkimuksella teettämän gallupkysylyn tuloksia. Sen mukaan hallituspuolueiden kannatus oli maaliskuussa 48,3 prosenttia. Haastattelut tehtiin 7.-30.3.2016 ja siinä kannatusta kysyttiin yhteensä 2 914 henkilöltä. Tutkimuksen virhemarginaali on 1,5 prosenttiyksikköä suuntaansa. Puoluekantansa kertoi 58 prosenttia vastaajista. Epävarmojen vastaajien määrä oli poikkeuksellisen suuri eli 42 prosenttia.

2.  Gallupkyselyn mukaan  keskusta on noussut takaisin suurimmaksi puolueeksi. Sitä ilmoitti äänestävänsä 21,7 prosenttia vastanneista. Tässä on nousua 1,0 prosenttiyksikköä edellisestä kyselystä. Keskustan kannatus on nyt hieman parempi kuin viime kevään eduskuntavaaleissa (21,1 prosenttia). Vaikea sanoa, mikä on keskustan kannatuksen syy, sillä puolue on pääministeripuolue ja hallitus on epäonnistunut aika tavalla monissa asioissa.

3. Joulu-helmikuussa kärkipaikkaa pitänyt SDP putosi nyt toiseksi 20,3 prosentin suuruisella kannatuksellaan, jossa on pudotusta peräti 2,6  prosenttiyksikköä. Eniten hallituspuolueista kannatustaan nosti pääministeripuolue keskusta. Taloustutkimuksen mukaan ylemmät toimihenkilöt ja asiantuntijat ovat siirtyneet keskustan kannattajiksi, myös nuorista on tullut lisää kannattajia.  Taloustutkimuksen mukaan näyttää siltä, että erityisesti työväestö, mutta myös toimihenkilöt ja osittain eläkeläiset ovat niitä ryhmiä, joissa SDP:n kannatus on laskenut eniten. SDP on vallannut persuilta takaisin suurimman työväenpuolueen aseman. Puheenjohtaja Antti Rinnettä pudonneet kannatusluvut kismittivät niin, että jätti selityksen antamisen puoluesihteeri Reijo Paanaselle.

4. Myös kokoomuksen ja perussuomalaisten kannatus nousi, mutta vain hivenen. Mediassa jo reilut kaksi kuukautta ennen Lappeenrannan puoluekokousta aloitettu ja esimerkiksi Jan Vapaavuoren kannattama kiihkeä kampanja puheenjohtaja Alex Stubbin kaatamiseksi ei suurista odotuksista huolimatta näytä vaikuttaneen kokoomuksen kannatuslukuihin, jotka ovat nyt 17,1 prosenttia. Siinä on nousua edellisestä kyselystä 0,2 prosenttiyksikköä.  

5. Perussuomalaisten kannatus nousi 0,5 prosenttiyksikköä ja oli nyt 9,5 prosenttia. Eduskuntavaaleihin verrattuna persujen kannatus on pudonnut 8,2 prosenttiyksikköä. Persut on nyt hallitusvastuussa ja vanha puolue siinä missä muutkin puolueet. Timo Soinille pääasia oli hallitukseen pääsy, ei hallituksen harjoittama politiikka. Puolueen aallonpohja ei näytä taittuvaan, vaan persut on jämähtänyt kannatusluvuissa 5. sijalle. Tämä ei ulkoministerin salkun itselleen hamunnutta Timo Soinia tunnu haittaavan tipppaakaan, vaan hän reissaa itseensä hyvin tyytyväisenä maailmalla joutavia puhelemassa.

 6. Vihreiden suosio on viime kuukausina vaihdellut melko paljon. Vihreät on kuitenkin suositumpi kuin eduskuntavaaleissa, jolloin se sai äänistä 8,5 prosenttia. Vihreät näyttää vakiinnuttavan asemansa - ohi perussuomalaisten - maan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi 12,5 prosentin kannatuksella. Vihreät ovat olleet näkyvästi esille julkisuudessa vastustamalla mm. hallituksen koulutusleikkauksia. Ville Niinistö ja kumppaneiden jatkuva hallitukseen kohdistuma räkytys ja inttäminen esimerkiksi eduskunnan kyselytunnilla ei tunnu pahemmin haittaavan puolueen vakiäänestäjiä. Muita äänestäjiä vihreiden retoriikka ei ymmärrettävisä syistä sen sijaan miellytä.  

7. Vasemmistoliitto menetti gallupkannatustaan 0,6 prosenttia.. Puolueen kannatus on nyt 8,3 prosenttia. Kaiken kaikkiaan vasemmiston kannatus on pudonnut, kun demaritkin putosivat kakkosijalle. Paavo Arhinmäen karisma, jos sellaisesta on voitu edes puhua, on kadonnut lopullisesti, joten ei ole ihme, että Paavo ilmoitti jo viime marraskuussa väistyvänsä puheenjohtajan pallilta. Seuraajaehdokkaiden tasokaan ei päätä huimaa - mm. Aku Hirviniemen sisko Anna-Kaisa Pekonen -  joten vasurit näyttävät jumittuvan lopullisesti alle 10 prosentin puolueeksi.

8. Pienistä puolueista RKP nosti hieman kannatustaan ja hätyyttelee nyt viiden prosentin kannatusta. Puolueen puheenjohtaja Carl Haglund ilmoitti viikko sitten tekevänsä arhinmäet eli  väistyvänsä pettyneenä puheenjohtajan paikalta. Haglund on pettynyt siihen, ettei RKP:tä, vaikka se on ollut ikuisuuden hallituspuolueena, huolittu Sipilän hallitukseen ja häntä ministeriksi.  KD:n eli kristillisdemokraattien kannatus tippui hieman ja on nyt puolueelle hyvin tavanomaisesti 3,6 prosenttia.

997. SDP:stä suosituin puolue

1. Huhtikuun 2015 eduskuntavaaleissa neljänneksi jäänyt ja oppositioon pudonnut SDP on tänään julkaistun Helsingin Sanomien gallup-kyselyn mukaan Suomen suosituin puolue. Demaripuolue on ohittanut kannatusluvuissa selkeästi pääministeripuolue keskustan. 

2. HS-gallupissa SDP:lle mitattiin 22,8 ja keskustalle enää 19,7prosentin kannatus. Vuoden 2015 vaaleissa demarit saivat äänistä vain 16,5 prosenttia, kun taas keskusta keräsi äänistä 21,1 prosenttia. Viime kesän gallup-kyselyissä SDP:n kannatus ehti laskea jo 15 prosenttiin. Ylen joulukuun 2015 gallupeissa SDP:lle mitattiin jo 22,7 ja keskustalle 21,4 prosentin kannatus. Suunta näyttää siis pysyvän samanlaisena: demareiden suosio kasvaa harppauksin, kun taas keskustan kannatuksen heikentyminen kiihtyy.

3. Kokoomus on säilyttänyt asemansa maan kolmanneksi suurimpana puolueena. Vaikka puolueen ministereitä - sisäministeri Petteri Orpoa lukuun ottamatta - ja erityisesti valtiovarainministeri ja puheenjohtaja Alex Stubbia on lyöty oppositiossa ja mediassa oikein olan takaa, puolueen kannatus ei ole vaaleista juuri hiipunut. Viime eduskuntavaaleissa kokoomuksen kannatusprosentti oli 18,2, tämänpäiväisessä HS-gallupissa puolestaan 17.9; Ylen joulukuun gallupissa kokoomukselle mitattiin 18,7 prosentin kannatus.

4. Kolmesta hallituspuolesta huonoimmin menee perussuomalaisilla. Puolue sai viime vaaleissa "jatkojytkyn" eli 17,7 prosenttia äänistä ja 38 kansanedustajaa.  Hallitusvastuu painaa persuja, sillä puolue on hallitukessa joutunut syömään lähes kaikki populistiset vaalilupauksensa aina Kreikan kolmatta tukipakettia ja maahanmuuttopolitiikkaa myöten. Ylen gallupissa viime joulukuussa persuille mitattiin enää 8,9 prosentin kannatus ja myös tänään julkaistun HS-gallupin mukaan persujen "saalis" jäi alle 10 prosentin ja oli 9,6 prosenttia. Puolueen kannatus on laskenut vaaleista kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Oppositiopuolueista vihreät näyttää ajaneen persujen ohi pysyvästi, HS-gallupissa sille mitattiin 11,1 prosentin kannatus; viime vaaleissa vihreitä kannatti  8,5 prosenttia äänestäjistä.

5. Persuja vaaleissa äänestäneistä miehistä suuri osa on siirtynyt kannattamaan demareita. Timo Soinille olisi kuulunut hallituksessa ilman muuta valtiovarainministerin paikka, mutta Soini väisti tästä aiheutuvan raskaan vastuun ja valitsi itselleen mieluisan ja paljon helpomman ulkoministerin salkun. Soini reissaa joka viikko ulkomailla, esittää plokissaan lyhyitä ja ylimielisiä lausahduksia asioista kuin asioista ja jakelee ulkomailla käydessään rehvakkaita lausuntoja, jotka herättävät lähinnä hilpeyttä. Soinin lasahdukset eivätkä ole läheskään aina Suomen virallisen ulkopolitiikan mukaisia, vaan kuvastavat persujen ja Soinin omia populistisia käsityksiä esimerkiksi EU:sta, turvapaikka-asioista ja Puolan tilanteesta.

6. Viime eduskuntavaaleissa nykyiset hallituspuolueet saivat yhteensä 56 prosentin kannatuksen. Nyt ko. puolueiden kannatus on enää 47 prosenttia. Hallitus on hoitanut tehtäväänsä huonosti. Se ei saanut aikaan yhteiskuntasopimusta eikä ole onnistunut toimenpiteillään kohentamaan heikkoa talouskehitystä. Työttömyys on lisääntynyt lisääntymistään, yritysten kilpailukyky on huonontunut eikä taloutta ole saatu kasvu-uralle, ulkomaiset sijoittajat eivät enää investoi riittävästi Suomeen. Hallitus uhkailee ay-kenttää ja ihmisiä uusilla säästöillä, leikkauksilla ja pakkolaieilla. Paljon puhuttu ja kauan suunniteltu sote-uudistuskin saatiin edes jonkinlaiseen välimaaliin vasta sen jälkeen, kun pääministeri Juha Sipilä piti illalla tv-puheensa, jossa hän peloitteli lähinnä kokoomusta hallituskriisillä ilmoittaen kävelevänsä aamulla tasavallan presidentin luokse jättämään hallituksen eronpyynnön, jollei hänen vaatimustaan keskustalle tärkeän maakuntahallinnon uudistuksesta hyväksyttäisi. 

7. Tuollainen on varsin taitamatonta ja tylsää sanelupolitiikkaa hallitukselta, eikä se ole purrut äänestäjiin. Virheitä välttääkseen SDP ei ole tehnyt kannatuksensa eteen juuri mitään, jollei alituista motkottamista ja välikysymysten tehtailua eduskunnassa sellaiseksi lasketa. Vaikka muuta on väitetty, demarit eivät ole kyenneet esittämään uskottavaa vaihtoehtoa hallituksen politiikalle. Puolueen ei ole tarvinnut sitä edes tehdä, sillä hallituksen tunarointi ja toistuvat epäonnistumiset ovat sataneet suoraan demareiden laariin.

888. Kokoomus laskussa, keskusta nousussa

1. Viimeaikaisten mielipidemittausten suunta on selvä. Kokoomuksen kannatus on hiipumassa ja keskustan kannatus puolestaan vinhassa nousussa. Helsingin Sanomien tänään julkaiseman kyselyn mukaan Juha Sipilän johtamaa keskustaa kannattaa 22,3, mutta Alexander Stubbin johtamaa kokoomusta vain 19,4 prosenttia vastaajista. Viikko sitten Iltalehti julkaisi oman mielipidemittauksensa tuloksen, jonka mukaan keskustaa kannattaa peräti 23,5 prosenttia vastaajista.

2. Keskusta on johtava oppositiopuolue, jota vuoden 2011 eduskuntavaaleissa äänesti vain noin 15 prosenttia äänensä antaneista ihmisistä. Vaaleissa jytkyvoiton saanut perussuomalaiset on puolestaan hiipunut neljänneksi suurimmaksi puolueeksi 16,1 prosentin kannatuksellaan. Jopa surullisen hahmon ritarin eli Antti Rinteen johtama sosialidemokraattinen puolue ohitti Hesarin kyselyssä niukasti Timo Soinin johtaman PS:n 16,2 prosentin kannatuksellaan.

3. Pienemmistä puolueista tuskin kannattaa sanoa tässä yhteydessä edes sitä kuuluisaa halaistua sanaa. Niiden kannatusluvut nimittäin junnaavat lähes paikoillaan vaaleista ja gallupkyselyistä toiseen. Vasemmistoliiton pienoinen kannatuksen nousu hallituksesta eroamisen myötä on sulanut ja samaa voidaan sanoa vihreiden kannatuksesta puolueen noin kuukausi sitten tapahtuneen hallituksesta lähdön jälkeen.

4. Mielipidemittausten perustella poliittiset puolueet sijoittuvat 4-5 eri sarjaan. Raskaassa sarjassa porskuttaa Keskusta, keskisarjassa jyllää Kokoomus, välisarjassa Demarit ja Perussuomalaiset,  kevyessä sarjassa taas Vasemmistoliitto ja Vihreät sekä kärpässarjasa puolestaan Rkp ja Päivi Räsäsen Kd.

5. Perussuomalaisten kannatusta syö Timo Soinin yli-innokkuus saada puolueensa näyttämään hallituskelpoiselta. Soini haluaa saada ulkoministerin salkun ja siinä toivossa hän on jo vuosi sitten alkanut nuoleskella Sauli Niinistön ja jopa Erkki Tuomiojan saappaita. Antti Rinteen ongelmana on saada suohon vajoneen demaripuolueen kannatus nousuun keinolla millä hyvänsä, eli vastustamalla hallituksessa lähes kaikissa asioissa kokoomusta. Rinne ei kuitenkaan näytä ponnisteluissaan ja kapuloiden rattaisiin heittelyssään onnistuvan, ei sitten millään. Vuoden 2011 vaaleissa demareita äänesti 19.05 prosenttia ja persuja 19,1 prosenttia kaikista uurnilla käyneistä.

6. Kokoomuksen kannatus ei ole aivan dramaattisessa laskussa, jos sitä verrataan puolueen vuoden 2011 vaaleissa saamaan ääniosuuteen, joka oli 20,3 prosenttia. Jyrki Kataisen hallituksen alkuaikoina kokoomuksen kannatus käväisi tosin 21-22 prosentissa. Keskusta romahti vuonna 2011 Mari Kiviniemen puheenjohdolla 15,7 ja sen jälkeen suoritetuissa gallupkyselyissä jopa 14 prosentin kannatukseen, mutta on kivunnut montun pohjalta pikkuhiljaa ylöspäin. Mutta eihän keskustan ole oppositiossa tarvinnut tehdä juuri muuta kuin nostaa Juha Sipilä puolueen puheenjohtajaksi.

6. Talouden ja työllisyyden jyrkkä alamäki ja monet vuositolkulla viivästyneet rakenneuudistukset, joissa hallitus on tunaroinut perusteellisesti, ovat syöneet kokoomuksen ja demareiden kannatusta. Kuntauudistus ja sote-uudistus eivät näytä onnistuvan vieläkään ja eläkeuudistuksessa, jonka hallitus ja eduskunta ovat antaneet työmarkkinajärjestöjen päätettäväksi, saatiin jonkinlainen tulos vasta äskettäin vuosien hieromisen ja loputtomilta tuntuneiden neuvottelujen jälkeen. 

7. Kokoomuslainen tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa - EU-asiat kuuluvat sisämarkkinapolitiikan piirin - mutta tulokset ovat myös tältä osin olleet vaisuja ja rajoittuneet lähinnä Sauli Niinistön kummalliseen Sotshin matkaan. Salelle kun tuli niin ikävä Vladimir Putinia, että hänen piti EU:n ja länsimaiden johtajien varoitteluista huolimatta rynnätä Sotshiin tapaamaan rakasta kollegaansa.

8. Alex Stubbin tulo pääministeriksi nosti kuukauden ajaksi hieman kokoomuksen kannatusta, mutta sen jälkeen alkoi puolueen alamäki. Kannatus on huvennut poliittisiin virkanimityksiin, puoleen edustajien outoihin möläytyksiin asioista kuin asioista ja älyttömän typeriltä tuntuviin ministerivalintoihin. 

9. Kokoomus ja Alex Stubb ovat pitäneet  - jostakin kumman syystä - Laura Rätyä jonkinlaisena puolueen uudistajana tai jopa pelastajana. Lauraa ei valittu vuonna 2011 eduskuntaan, joten hänet päätettiin nostaa puoluepoliittisilla perusteilla korkeaan virkaan eli Helsingin apulaiskaupunginjohtajan pallille. Sivutoimena Rädylle lätkäistiin vielä Kevan hallituksen puheenjohtajan nuija. Ensi töikseen Räty halusi nostaa profiliian ja alkoi savustaa Merja Ailusta ulos Kevan toimitusjohtajan paikalta. Tämä onnistui nippa nappa, minkä jälkeen operaatio jatkui siten, että Ailuksen tilalle Kevaan nostettiin Laura Rädyn hyvän ystävän eli Lasse Männistön isäukko Jukka Männistö (60). Kun isukki ei täyttänyt Kevan toimitusjohtajalta vaadittavia pätevyysedellytyksiä, niin ei hätää, sillä ko. vaatimuksia muutettiin Männistölle sopiviksi.  Kevan lähinnä pikku- tai kunnallispoliitikoista koostuva hallitus siunasi muitta mutkitta nämä poliittiset ja henkilökohtaiset manööverit. Sitten alkoi Lauran ja Lassen tuolileikki. Kansanedustaja Lasse halusikin - muka täysin yllättäen - Lauran sijaiseksi Helsingin kaupunginjohtajistoon ja Laura puolestaan halusi saada loppukaudeksi Lassen paikan eduskunnassa. Helsingin valtuusto ehtikin jo valita Lassen sijaiseksi. Hanke kuitenkin meni metsään, sillä liika on liikaa (lue: "ahneella on paskainen loppu"), kuten mm. tässä blogissa heti tuoreeltaan paljastettiin. Alexander Stubb, jolla ei aluksi ollut mitään ko. tuolileikkiä vastaan, muutti parin päivän kuluttua kantaansa ja piti operaatiota tuomittavana. Lasse ymmärsi luopua sijaisuutta koskevista haaveistaan. Mutta tässäkään ei ollut vielä kaikki, sillä kokoomus junaili, kenties Laura Rädyn "aloitteesta", että Rädyn sijaiseksi valitiin hänen toinen hyvä ystävänsä - tällä kertaa naispuolinen sellainen - eli Pia Sutinen (kok).

10. Kummallisia lausuntoja, "avauksia" ja ehdotuksia on kuultu viime kuukausina monien kokoomuslaisten poliittikkojen suusta. Puolueen eduskuntaryhmän uudeksi puheenjohtajaksi valittu Arto Satonen, tukeva kaveri Sastamalasta, möläytti kesäkuun lopulla, että työaikoja tulisi pidentää. Käsittämätön aloite aikana, jolloin seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa vajaa vuosi. Laura Räty puolestaan laukoi ministeriksi päästyään ylimielisesti ja pienituloisia väheksyvällä tavalla lapsilisäasiassa ja kansanedustaja Pia Kauma puolestaan sosiaalitukien varassa elävien maahanmuuttajien lastenvaunuista.

11. Alexander Stubbin tekemät ja kokoomuksen siunaamat ministerivalinnat ovat olleet suorastaan surkeita. Edellä olevasta jo yksiselittisesti ilmenee, minkä vuoksi Laura Rätyä ei olisi pitänyt valita uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi. Räty poimittiin ministeriksi eduskunnan ulkopuolelta, vaikka kokoomuksen eduskuntaryhmässä olisi ollut päteviä kansanedustajia mainittuun tehtävään. 

12. Petteri Orpon valinta maatalousministeriksi oli myös outo teko, sillä Petteri on tuskin maaseutua edes nähnyt. Jos ministeriksi piti valita joku turkulainen, niin ilman muuta paras vaihtoehto olisi ollut  Ilkka Kanerva. Hänkään ei toki tiedä maataloudesta juuri mitään, vaikka on syntynyt maanviljelijän perheeseen Lokalahdella. Mutta ei se mitään, sillä toimihan Ilkka parikymmentä vuotta Varsinais-Suomen kaavoituasioista vastaavan maakuntahallituksen puheenjohtajanakin, vaikkei oman kertomuksensa mukaan ymmärrä kaavoituksesta tuon taivaallista. Lenita Toivakan poiminta EU-ministeriksi meni myös metsään, sillä siihen hommaan ei lentoemäntänä toimiminen tai KTM-tutkinto riitä. Jos ministeriksi piti saada joku näyttävä nainen, jolla on nimi "Lenita", niin olisihan meillä ja kokoomuksella ollut mahdollisuus valita ministeriksi vaikkapa Lenita Airisto! Hänellä on myös takanaan kauppatieteellinen koulutus ja hänen mukanaolonsa hallituksen aitiossa eduskunnan kyselytunnilla olisi taatusti saanut aikaan sen, että kaikki räyhäkkäät edustajat Timo Soinista ja Mauri Pekkarisesta aina Teukka Hakkaraiseen olisivat osoittaneet kysymyksensä juuri LA:lle.

13.Kaikkein epäonnistuneimpana ministerinimityksenä voidaan kuitenkin pitää Sanni Grahn-Laasosen (31) valintaa uudeksi ympäristöministeriksi. Hän on ensimmäisen kauden kansanedustaja, jonka ihmiset äänestivät 2011 eduskuntaan siksi, että Sanni oli toiminut Alexander Stubbin avustajana. Nyt Alex sortui valitsemaan Sannin samalla perusteella hallituksensa ministeriksi. Käsittämätöntä! Sannia kiusataan nykyisin eduskunnan kyselytunnilla milloin mistäkin asiasta. Viikko pari sitten Sanni sortui yllättävään kömmähdykseen ilmoittaessaan, että hänpä keskeyttää ex-ympäristöministeri Ville Niinistön käynnistämän soidensuojeluohjelman, koska juuri vihreät ovat keljuilleet hänelle kaikista eniten. Kokomuksen gallupkannatus ropisi jälleen pari piirua alemmaksi.

14. Kokoomuksen ei olisi pitänyt juuri ennen vaaleja sortua noin onnettomiin ministerivalintoihin. Poliittisiin kehiin ja hallitukseen olisi päin vastoin pitänyt saada lisää kokemusta ja vanhoja politiikkoja.  Ensimmäisenä uudeksi ministeriksi olisi pitänyt poimia eduskunnan rikkain mies eli Eero Lehti (70); hänet olisi voitu istuttaa vaikkapa ympäristöministeriksi. Maatalousminsteriksi olisi, kuten edellä jo mainitsin, olisi tullut valita Ilkka Kanerva (66) ja  EU- ym. ministeriksi Lenita Airisto; naisten ikää ei voida tässäkään yhteydessä paljastaa. Ben Zyskowcz (60) olisi myös - vihdoin ja viimein - tullut vetää pois salista huutelemasta tuhmia ja siirtää ministeriaitioon, samoin Pertti Salolainen (74). Näillä ministerivalinnoilla kokoomuksen kannatus olisi lähtenyt huimaan nousukiitoon!

15. Keskustan kannatus voi vielä ennen vaaleja toki notkahtaa, mutta nyt näyttää kyllä selvältä, että Juha Sipilästä tulee seuraavan hallituksen pääministeri. Kokonaan eri asia on, mitä Suomi ja suomalaiset oikeastaan tekevät puolueella, jonka nimi on keskusta. Olisiko ko. puolueella jokin ihmeässä hihassaan, jonka avulla maan asiat pantaisiin kertaheitolla kuntoon? Kyllä ei ole.  Suomalaisten yritysten kannattavuus laskee myös vaalien jälkeen ja julkisella sektorilla ja taloudella on edessä huomattavan suuria kiristysohjelmia. Hallituksessa ei ole jatkossakaan lysti olla varsinkin, jos hallitus muodostuu keskustan, persujen ja demareiden ympärille. Voimme vain pelolla odottaa, mitä tuollaiselta hallitukselta tuleman pitää.

608. Onko Juha Sipilä keskustan pelastaja?

Ovatko soppatykki ja häkäpönttöauto Juha Sipilän (Rauhan Sana/Saunan raha) valtteja myös tulevissa vaaleissa?

1. Kansanedustaja Juha Sipilä on valittu keskustan uudeksi puheenjohtajaksi. Hän sai toisella äänestyskierroksella 1 251 ääntä. Tuomo Puumalaa äänesti 872 puoluekokousedustajaa. Ensimmäisellä äänestyskierroksella Sipilä sai 961, Puumala 659, Paavo Väyrynen 493 ja Timo Kaunisto 26 ääntä.

2. 51-vuotias Sipilä valittiin viime keväänä ensi yrittämällä eduskuntaan. Hän on toiminut keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtajana. Ennen poliittista uraansa diplomi-insinöörin tutkinnon suorittanut Sipilä, joka harrastaan häkäpönttöautoilua ja lentämistä, toimi yrittäjänä. Hän nousi miljonäärikerhoon 1996, kun hänen puoliksi omistamansa teknologiayritys myytiin isolla rahalla amerikkalaisille sijoittajille.

3. HS:n ennen puoluekokousta tekemän kyselyn perusteella Juha Sipilä on neljästä ehdokkaasta kaikkein oikeistolaisin. Esimerkkinä tästä voidaan mainita, että Sipilän mielestä suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita. Muut ehdokkaat olivat  tästä asiasta enemmän tai vähemmän eri mieltä.

4. Huomiota kyselyssä herätti myös se, että Paavo Väyrynen oli ehdokkaista ainoa, joka kannatti maahanmuuttopolitiikan kiristämistä.

5. Keskustan uudesta puheenjohtajasta on toivottu paitsi keskustan yhdistäjää, myös pelastajaa, sillä keskusta vajosi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa  maan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi ja jäi reippaasti jälkeen muun muassa perussuomalaisten saamasta äänimäärästä. Vielä vuoden 2007 vaaleissa keskusta saavutti niukasti suurimman puolueen aseman ja puheenjohtaja Matti Vanhanen sai jatkaa pääministerinä.

6. Voisiko Juha Sipilästä tulla keskustan yhdistäjä ja pelastaja? Ehkä puolueen yhtenäisyys paranee Sipilän kaudella hieman, mutta puolueen pelastajaksi Sipilästä ei kyllä ole. Jotta tähän olisi voitu päästä, olisi kepulaisten tullut valita puheenjohtajakseen ehdokkaista ainoa, joka olisi siihen kyennyt, siis Paavo Väyrynen.

7. Kuten muistamme, Paavolla oli hyvädraivi päällä talven presidentinvaaleissa, jolloin Väyrynen ja keskusta löivät selvästi muun muassa persujen Timo Soinin ja demareiden Paavo Lipposen. Tällä tiellä eli Paavo Väyrysen johdolla keskustan olisi tullut jatka, jotta puolueella olisi ollut teoreettisia mahdollisuuksia kilvoitella suurimman puolueen paikasta vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

8. Paavo Väyrysellä olisi ollut mainittuun tavoitteeseen vaadittavaa karismaa, Juha Sipilä sitä ei ole. Keskustan tulisi seuraavissa vaaleissa kaapata takaisin niiden keskustaa yleensä äänestävien ihmisten luottamus ja kannatus, jotka siirtyivät viime vaaleissa äänestämään persuja.

9. Paavo Väyrynen on puheenjohtajaehdokkaista ainoa, joka olisi voinut onnistua haalimaan takaisin persuille livenneitä ääniä, Juha Sipilästä ei siihen ole. Tuomo Puumalakin olisi ollut tässä suhteessa Sipilää paljon parempi valinta. Poliittisen puolueen ja keskustan tapaisen kansanliikkeen johtaminen on erilaista puuhaa kuin pienten tai keskisuurten yrityksen johtaminen.

10. On utopistista ajatella, että yrityskaupoilla äkkirikastunut politiikan noviisi, joka kannattaa suuria tuloeroja ja kuuluu keskustan oikeistolaiseen siipeen, olisi se magneetti, joka voisi vetää persuille siirtyneitä ääniä takaisin keskustalle. Sipilä kannattaa nykyisenlaista maahanmuuttopolitiikkaa, kun taas Väyrynen haluaisi kiristää sitä. Tässäkin kohdin keskusta tulee edelleen menettämään ääniä persuille. Kaiken huipuksi Sipilä on vielä euromyönteinen. 

11. Juha Sipilä puhuu, kuten kaikki muutkin ehdokkaat, paatoksella Maalaisliiton perustajasta Santeri Alkiosta ja alkiolaisuudesta, mutta minusta Sipilän vetoaminen alkiolaisuuteen vaikutti kyllä kaikkein teennäisimmältä.  Alkio muistetaan Köyhän asialla-liikkeestään, mutta Juha Sipän lähtökohdat vaikuttavat huonoilta tämän asian ajamisessa. Ja minkä sortin lestadiolainenkin tämä Sipilä oikeastaan on? Tästä ei saatu ennen kepun puoluekokousta selvää, sillä mainittuun kysymykseen ei saatu mieheltä minkäänlaista selkeää vastausta. Mitä peiteltävää Sipilällä voisi tässä suhteessa olla?

12. Ensi syksyn kuntavaaleissa kepu menestyy vielä kohtuullisesti, koska keskusta tekee niin aina kunnallisvaaleissa ja varsinkin hävittyjen eduskuntavaalein jälkeen. Mutta vuoden 2015 eduskuntavaalit ovat jo eri asia. Ne vaalit ratkaistaan paljolti puoluejohtajien tv-väittelyissä, joissa Paavo Väyrynen olisi kokemuksellaan, taitavuudellaan ja karismallaan pistänyt hyvin kampoihin Jyrki Kataiselle, Timo Soinille ja kumppaneille. Luulen, että Juha Sipilästä ei ole siihen. Vuonna 2015 Juha Sipilän johtama keskusta taistelee tiukasti maan neljänneksi suurimman puolueen paikasta yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa.

13. Vastaukseni otsikossa esitettyyn kysymykseen kuuluu siis: Juha Sipilästä ei taida olla keskustan pelastajaksi. Veikkaisin, että keskusta joutuu vaihtamaan puheenjohtajaansa jälleen neljän vuoden kuluttua eli vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen.

15. Timo Laaninen valittiin jatkaman puoluesihteerinä. Tässäkin tehtiin puolueen vaalimenestystä ajatellen kyllä onneton valinta. Laaninen voi toki olla hyvä hallintojohtaja, mutta mukaansa tempaavaksi tv-esiintyjäksi hänestä ei ole. Kuten tiedämme, puoluesihteerit joutuvat kuitenkin esiintymään yllättävän usein puolueidensa edustajina erilaisissa tv-keskusteluissa. Kun harmaa ja väsähtäneen näköinen Timo Laaninen ilmestyy tv-ruutuun, on keskusta aina vaarassa menettää tukun potentiaalisia kannattajia ja äänestäjiä. Laaninen ei ole totisesti mikään kansanvillitsijä.

414. Eduskuntavaalit: kyllä kansa tietää - vai tietääkö sittenkään?

Näin on tutkittu Evan asenne- ja arvotutkimuksessa

1. Eduskuntavaalit ovat tasan kolmen viikon kuluttua eli 17.4.; postiäänestys alkaa jo 6.4. Teiden ja katujen varsille sekä lehtien sivuille ovat ilmestyneet ensimmäiset vaalimainokset. TV-yhtiöt ja jotkut päivälehdet ovat avanneet vaalikoneita, joista jokainen voi käydä ottamassa selvää, mitä mieltä ehdokkaat ovat erilaisista asioista.

2. Tulevissa vaaleissa noin seitsemän kymmenestä äänioikeutetusta käyttää äänioikeuttaan. Suomessa tehdään silloin lyhyessä ajassa noin 2,8 miljoonaa päätöstä, joiden summasta muodostuu kansanvallan käytön lopputulema. Nämä päätökset tehdään vaalisalaisuuden suojassa. Kukaan ei saa tietää, miten kukin äänesti tai millä perusteilla valinta tehtiin.

3. Joka tapauksessa on aika aloittaa seurata vaalitaistelun seuranta. Alkajaisiksi hieman hälyttäviä tietoja parista kyselytutkimuksesta.

4. TNS Gallup tutki Helsingin Sanomien toimeksiannosta äänestysikäisten ihmisten tietoisuutta poliittisista puolueista.Tutkimuksessa kysyttiin, mitkä puolueet ovat mukana nykyisessä hallituksessa. Kysymys osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi yllättävän monelle suomalaiselle.

5. Vain joka kolmas vastaaja osasi luetella oikeat hallituspuolueet: keskusta, kokoomus, vihreät ja Rkp. Vaikeinta oli nimetä hallitusten kestopuolue Rkp. Eniten pielessä olivat nuorten ja perussuomalaisia kannattavien käsitykset. MTV3:n Putous-ohjelman hahmot (Munamies, Harjakainen ym.) tiedetään paljon paremmin kuin hallituspuolueet.

6. Kansalaisten virheelliset käsitykset ovat käsittämättömiä ja ne ovat yllättäneet myös hallituspuolueiden ja opposition poliitikot. Lähes joka kolmas vastaajista arveli, että Sdp on hallituksessa, nuorista vastaajista peräti 38 prosentilla oli sanottu harhaluulo. Työväestöön kuuluvista vastaajista näin kuvitteli lähes joka toinen ja Sdp:n kannattajistakin useampi kuin joka neljäs. Perussuomalaisten kannattajista taas joka viides luulee, että oma puolue on (jo) hallituksessa. Alle 25-vuotiaista puolet luulee, että vihreät ovat hallituksen ulkopuolella ja kolmannes, että persut ovat hallituspuolue.

7. Jollei kyselyn haastattelijoita ole vastanneiden toimesta höynäytetty, tutkimuksen tulokset kertovat ensinnäkin huonosta yleissivistyksestä. Toisena syynä on varmaan kiinnostuksen puute eli EVVK-ilmiö: suurta osaa kansasta puoluepolitiikka ei kiinnosta lainkaan. Se kertoo myös siitä, että suuri osa kansalaisista ei osaa tehdä eroa puolueiden välillä.

8. Tutkimus näyttää myös Sdp:n ongelman ytimen: puolue ei ole pystynyt vakuuttamaan oppositiopolitiikallaan. Ihmiset kuvittelevat, että kerran valtionhoitajapuolue, aina valtionhoitajapuolue. Oppositiopolitiikkaa ei voi todellakaan pitää onnistuneena, jos puolueen luullaan olevan hallituksessa. Ei ole siten mikään ihme, että perussuomalaiset keräävät hyödyn, joka perinteisesti on kuulunut suurimmalle oppositiopuolueelle.

9. Tietämättömyys kasvattaa luottamuspulaa, mikä alentaa äänestysaktiivisuutta, mikä Suomessa oli jo viime vaaleissa ennätyksellisen alhaalla ja paljon alempi kuin muissa pohjoismaissa. Mutta muissa pohjoismaiden vaaleissa ovatkin käytössä ne niin sanotut pitkät listat, joiden on aina Suomessa väitetty nimenomaan alentavan äänestysaktiivisuutta!

10. Vielä suurempi tietämättömyys äänestäjien keskuudessa vallitsee varmanakin monista asiakysymyksistä, esimerkiksi vaikkapa siitä, mihin Suomi on oikeastaan sitoutunut Kreikan, Irlannin ja kohta myös Portugalin avustamisesta. Tuskin monikaan tietää, mikä on esimerkiksi pääministeri Mari Kivinimen useasti mainitsema euromaiden käyttöön ottama "vakautusväline" tai miten väliaikainen vakuusrahasto (ERVV) eroaa vuonna 2013 voimaan tulevasta pysyvästä vakausrahastosta ERM - vai mikä se nyt olikaan.

11. Nuorten kiinnostuksen puute vaaleja kohtaan näkyy myös siinä, että nuorisojärjestö Allianssin järjestämiin nuorten varjovaaleihin (nuorisovaalit) on ilmoittautunut tänä vuonna vähemmän kouluja kuin koskaan aikaisemmin. Uudesta sähköisestä äänestyksestä ilmoitti kiinnostuksensa vain 24 rehtoria, vaikka kutsu lähetettiin noin 1 400 rehtorille. Koulujen ja koululaisten into on siis todella laimeaa ja se kertoo samalla myös yhteiskunnallisten asioiden tietämättömyydestä.

12. Selvää on, että epäselvyys ja tietämättömyys puolueiden linjauksista ja näkemyseroista johtaa siihen, että näistäkin vaaleista tulee tykkäämisvaalit, joissa äänestetään sen mukaan, miten "musta tuntuu." Vahvoilla ovat populistit eli käytännössä persut ja muiden puolueiden ja "tallien" (esim. Benin talli) ehdokkaikseen haalimat julkkikset. Kokemattomia kansanedustajia, joiden oma tietämys yhteiskunnallisista asioista on vähäinen, on puolueiden johdon helppo hallita ja pitää ryhmäkurissa. Osaltaan tähän perustuu puolueiden innokkuus hankkia ehdokkaiksi julkisuuden henkilöitä.

13. Politiikasta on tullut ihmisille etäinen protestin ja protestoinnin kohde. Tähän tulokseen tultiin äskettäin julkistetussa Evan kansallisessa asenne- ja arvotutkimuksessa "Maailman paras maa"; tutkimus perustuu 1 918 ihmisen alkuvuonna antamiin vastauksiin. Tutkimuksen mukaan suomalaisten kriittisyys poliittista päätöksentekojärjestelmää ja puolueita kohtaan on kasvanut. Toisaalta kansalaisten usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on pysynyt pohjalukemisissa.

14. Evan tutkimuksen mukaan puolueet ovat ajautuneet yhä kauemmas tavallisen ihmisen ongelmista. Näin ajattelevien osuus on noussut kahdessa vuodessa 70 prosentista 78 prosenttiin. Myös niiden ihmisten osuus, joiden mielestä mikään puolue ei aja heille tärkeitä asioita, on kasvussa; tuolla tavalla ajattelee nykyisin 40 prosenttia kansalaisista.

15. Toisaalta kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvanut. Nyt 56 prosenttia suomalaisista kertoo olevansa kiinnostunut politiikasta ja seuraavansa sitä aktiivisesti. kaksi vuotta sitten näiden vastaajien osuus 51 prosenttia. Kiinnostuksen lisääntyminen johtunee poikkeuksellisen mielenkiintoisista vaaleista, mikä puolestaan johtunee perussuomalaisten kannatuksen kasvusta. Kiinnostuksen kasvu ei kuitenkaan ole tutkimuksen mukaan tae osallistumisesta eikä siitä välttämättä seuraa, että suhtautuminen politiikkaan olisi rakentavaa. Kyse voi olla protestista politiikkaa ja vanhoja puolueita vastaan.

16. Tutkimukseen vastanneiden mukaan rehellisyys ja vastuullisuus on selvästi tärkein ominaisuus, mitä ehdokkaalta vaaditaan. Se oli hyvin tärke kahdeksalle kymmenestä (82 %) ja lopuillekin vähintään melko tärkeä. Toiseksi tähdennetyin on ehdokkaan asiantuntevuus ja osaaminen (71 %) ja kolmanneksi rohkeus, valmius itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan (66 %). Eri väestöryhmien odotukset ovat näiden kriteerien osalta pitkälti yhdenmukaiset. Kysees-

sä on eräänlainen kelpoisuusehtojen peruspaketti.

17. Lisäksi valitsijan pitää olla vakuuttunut, että edustaja todella edustaa heitä, jotka ovat hänelle äänensä antaneet. Siksi ensisijaisten valintaperusteiden listalle lukeutuvat vielä tekijät ehdokkaan arvomaailma vastaa omaani (65 % pitää erittäin tärkeänä), ajaa asiaani ja puolustaa kaltaisteni ihmisten etuja (60 %) sekä kansanomaisuus, ymmärtää tavallisen suomalaisen arkea (54 %).

18. Toinen, suomalaisten enemmistölle vähintään melko tärkeiden ehdokkaan valintaperusteiden lista koostuu Evan tutkimuksen mukaan edellä kuvattuun ”ykkösluok-

kaan” verrattuna astetta käytännönläheisemmistä ominaisuuksista. Poliitikkojen on aina pitänyt osata ottaa yleisönsä ja olla hyviä puhumaan. Nykyään kuitenkin etenkin johtavilta poliitikoilta vaaditaan enemmän. Tupailtojen ja paikalliskokousten ohella pitää osata olla luontevalla tavalla läsnä myös kotien taulutelevisioiden näytöillä ja tiivistää sanottavansa muutamaan riviin, sillä kaikki muu leikataan lähetyksestä kuitenkin pois. Lähes kaikille (84 %) ehdokkaan sanavalmius, media- ja esiintymistaito on vähintään melko tärkeä valintaperuste. Kansa myös toivoo, että euroyhteyksissä ja laajemminkin maailmalla liikuttaessa, suomalaispoliitikoille klassinen ”tankerotyyli” tuskallisen kankeine ääntämyksineen ja cocktailkutsujen töppäilyineen olisi jo taakse jäänyttä aikaa. Kielitaito ja kansainvälisyys muodostaa hyvin tai melko tärkeän valintaperusteen yli kolmelle neljästä (77 %) kaikissa väestöryhmissä.

19. Vaikka rehellisyys on tärkein poliitikolta edellytettävä ominaisuus, oli Evan tutkimukseen vastanneista kansalaisista vain vajaa neljännes sitä mieltä, että valtaosa politiikoista on rehellisiä ja tunnollisia ihmisiä. Ei ole kovin vaikea arvata, mistä viimeaikaisista tapahtumista tämä voisi johtua; muistettakoon vain vaalirahoitussotku kaikkine "herkkuineen", vaalitukien asianmukainen ilmoittamatta jättäminen, Timo Kallin kuuluisa "möläytys", KMS, Nova-Group, Nuorisosäätiö, Mauri Pekkarinen ja Suomi-Soffan tapaus, ex-pääministeri Matti Vanhasen esteellisyysjupakka jne. jne.

20. Kaksi kolmasosaa suomalaisista on Evan tutkimuksen mukaan sitä mieltä, että poliitikkoja lahjotaan ja että se vaikuttaa päätöksiin. saman verran löytyy ihmisiä, joiden mukaan Suomea hallitsee "virkamiesten ja korkeiden herrojen epävirallinen ryhmittymä." Kyllä kansa tietää - ainakin nämä asiat! Tätähän se Veikko Vennamo juuri tarkoitti mainitulla iskulauseellaan.

21. Olisi ollut mielenkiintoista selvittää, mitä mieltä kansalaiset ovat korkeiden laillisuusvalvontaviranomaistemme (oikeuskansleri ja oikeusasiamies) toiminnasta ja heidän halustaan ja rohkeudestaan puuttua näiden "korkeiden herrojen" ja poliitikkojen erilaisten sotkujen selvittämiseen. Onko ihmisten mielestä niin, ettei "korppi korpin silmä noki."

22. Ei tämä tosiaan kovin hyvältä näytä! Mutta näillä mennään ja mennään myös vaaleihin. Kansa saa näissäkin vaaleissa niin huonon tai hyvän eduskunnan kuin se ansaitsee. Jos ihmiset äänestävät edelleen Arkadianmäelle vaalirahoitussotkuun tavalla tai toisella sekaantuneita ja puutteelliset tai epäselvät vaalirahoitusilmoitukset edellisissä vaaleissa viranomaisille jättäneet edustajat, niin mikäpäs siinä. Mutta älkööt sitten heti ensi syksynä alkako valittaa, että miten ihmeessä meille taas onkaan valittu tällainen eduskunta!

23. Lopuksi vielä oma alustava vaaliveikkaukseni puolueiden välisestä paikkajaosta tulevissa vaaleissa; suluissa nykyisen eduskunnan paikkamäärät puolueittain:

Kokoomus 46 (50), Keskusta 40 (51), Sdp 37 (45), Persut 34 (5), Vihreät 15 (15), Vasurit 14 (17), RKP 8 (9), Kristilliset 6 (7)

110. Matti Vanhanen välttelee vastuutaan Nova Groupin asiassa

Matti Vanhanen puhumassa karjalaisille evakoille ja 

heidän jälkeläisilleen 7.6.-09 venäläisten turmeleman 

Vuoksenrannan kirkon edustalla

1. Vuonna 2003 sattumalta pääministeriksi noussut Matti Vanhanen on myös Suomen keskustan puheenjohtaja. Keskustan nimi oli aikaisemmin keskustapuolue ja sitä käytettiin lyhennettä kepu. Sanonta "Kepu pettää aina" kuuluu varmasti kaikkein tunnetuimpiin poliittisiin sloganeihin. Yhtä tunnettuja lienevät vain Veikko Vennamon oivallus "Kyllä kansa tietää" ja Timo Soinin lanseeraama lausahdus "Missä EU, siellä ongelma."

2. Kepu pettää aina -slogan on jälleen ahkerassa käytössä, kun MTV3:n uutiset paljasti loppuviikosta - keskustalle sopivasti vasta viime viikonvaihteessa käytyjen EU:n parlamenttivaalien jälkeen - keskustan pimittäneen ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja kohuyhtiö Nova Group -yhtiöltä saamansa suuren vaalituen tai -lahjuksen. MTV3 kertoi saaneensa haltuunsa salaisen muistion, jonka mukaan kiinteistöpalvelukonserni Nova Group maksoi keskustalaiselle Menestyvä Suomi -nimiselle yhdistykselle vaalitukea 125 000 euroa, josta aikaisemmin ei ollut kerrottu mitään. Sanottu, yksinomaan puolue- ja vaalirahoituksen kanavoimista varten tarkoitettu yhdistys perustettiin helmikuussa 2007; eduskuntavaalit pidettiin maaliskuussa 2007. Parin kolmen rivin pituisen perustamissopimuksen allekirjoittivat yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen, jäsenenä keskustan kehittämispäällikkö Lasse Kontiola ja sihteerinä keskustan hallintopäällikkö Aki Haaro.

3. Nova Group on sangen velkainen yhtiö, jonka yrityssaneerauksen käräjäoikeus on juuri tällä viikolla keskeyttänyt tuloksettomana. Helsingin Sanomissa tänään julkaistujen yhtiötä koskevien varallisuus- ja velkatietojen mukaan yhtiö näyttää konkurssikypsältä.  Nova Groupin toimitusjohtaja on tunnettu liikemies ja poliittinen lobbari Tapani Yli-Saunamäki ja yhtiön yksi johtajista on julkisuudessa muun muassa aiemmista talousrikostuomioistaan tunnetuksi tullut Arto Merisalo, joka on esiintynyt yhtiön puuhamiehenä juuri näissä vaaliavustusasioissa. Nova Groupin on jo aiemmin tiedetty antaneen puolueille, lähinnä juuri keskustalle, vaalitukea. Mutta nyt julkisuuteen putkahtaneesta 125 000 eurosta ei ole aiemmin tiedetty mitään. On siten ymmärrettävää, että yhdistyksen puuhamiehet, Jarmo Korhonen etunenässä, olivat tv-kameroiden edessä hyvin hämmentyneitä Korhosen yrittäessä tyrkyttää vastaamisvastuuta Aki Haarolle.

4. Vaalirahoituksesta nousi julkinen kohu toukokuussa 2008, jolloin keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli kertoi tv-haastattelussaan avomielisesti rikkoneensa kansanedustajien vaalirahoitusta koskevaa lakia. Kalli kertoi, ettei hän ollut ilmoittanut oikeusministeriölle antamassaan ilmoituksessa vaaliavustustensa, muistaakseni 40 - 50 000 euroa, lähteitä eli lahjoittajia, koska lain noudattamatta jättämisestä - laki siis jo tuolloin velvoitti tietyn suuruisten avustusten antajien nimien ilmoittamiseen - ei tuomita rangaistusta.  Timo Kallin "möläytyksen" jälkeen asiasta virisi  vilkas keskustelu, jossa useiden kansanedustajien kampanjarahoituksen epäkohdat ja puutteelliset vaalirahoitusilmoitukset tulivat ilmi ja kansanedustajat kiirehtivät täydentämään virheellisiä ja puutteellisia vaalirahoitusilmoituksiaan. 

5. Ilmeni, että oikeusministeriö, jolle ilmoitukset tehtiin, ei ollut välittänyt puuttua millään tavalla epäselviin tai puutteellisiin ilmoituksiin. Kantelin tästä oikeusministeriön virheellisestä menettelystä 21.5.2008 oikeuskanslerille, joka sitten vihdoin - oikeuskanslerin olisi tullut ottaa asia omasta aloitteestaan tutkittavaksi - selvitti asiaa ja totesi, että oikeusministeriö oli todellakin laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Katso lähemmin blogikirjoituksiani 21.9. ja 6.11.2008 - Jollen olisi vaatimaton luonne, voisin lyödä rintoihini ja sanoa, että jos minä en olisi puuttunut kantelullani asiaan, voisi vaalirahoitussotku olla kenties vieläkin selvittämättä. 

6. Oli miten oli, mutta kohun ja oikeuskanslerin asiaan puuttumisen seurauksena vaalirahoituslakia lähdettiin vihdoin uudistamaan ja uusi laki saatiin eduskunnasta tänä keväänä. Laissa on tiukennettu muun muassa ilmoitusvelvollisuutta. Vaalirahoitusilmoisten tarkastus siirrettiin oikeusministeriöltä Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Ilmoitusvelvollisuuden tehostamiseksi voidaan asettaa uhkasakko. Vaalirahoitusjupakan yhtenä seurauksena Suomen maine vähiten korruptoituneena valtiona maailmassa kärsi pahasti, mutta kyseessä oli toki vain näennäinen ykkössija: poliittista korruptiotahan ei ole meillä aikaisemmin edes pidetty minään korruptiona eikä kansanedustajien lahjontaa rikoksena.

7. Viime vuoden toukokuussa  julkisuuteen putkahti myös lyhenne KMS eli Kehittyvien maakuntien Suomi -niminen yhdistys. Se oli varta vasten juuri vuoden 2007 eduskuntavaaleja varten perustettu peiteyhdistys, jonka ainoana tehtävänä oli kanavoida ja jakaa eri yritysten lahjoittamia avustussummia yksittäisille kansanedustajaehdokkaille. Ilmeni, että KMS:n kautta oli jaettu vaalitukea suurten (ja vanhojen) puolueiden, lähinnä keskustan ja kokoomuksen ehdokkaille lähes 500 000 euroa. KMS:ltä olivat saaneet yleensä 10 000 euron suuruista tukea mun muassa Matti Vanhanen, Sauli Niinistö, Paula Lehtomäki, Jyri Häkämies, Ilkka Kanerva, Hannes Manninen,Timo Kalli ja monet muut kokeet ja tunnetut kansanedustajat.

8. Matti Vanhasen johtamalle keskustalle KMS-kohu oli erityisen hankala, sillä kiellettyään aluksi jyrkästi kaikki yhteydet KMS:ään, puoluesihteeri Jarmo Korhonen  joutui lopulta myöntämään, että koko yhdistys, siis KMS, perustettiin juuri keskustan puoluetoimistossa ja että yhdistyksen perustamisasiakirjat laati puolueen silloinen yhteyspäällikkö Lasse Kontiola nimenomaan Korhosen pyynnöstä. Korhonen sattui olemaan papereita tehtäessä "jossakin muualla." Kävi ilmi, että Lasse Kontiolalla oli tilinkäyttöoikeus KMS:n tileihin ja että hän oli siirtänyt 125 000 euroa yhdistyksen rahaa tukena keskustan ja parin muun puolueen ehdokkaiden vaaliorganisaatioille. Lasse Kontiola "meni" - tai laitettiin - varmuuden vuoksi muutamaksi kuukaudeksi maan alle eli julkisuudelta piiloon, josta hän putkahti taas julkisuuteen kohun hieman vaimettua ja sopivasti syksyn 2008 kunnallisvaaleihin, joissa hänet valittiin Rovaniemen kaupunginvaltuustoon.

9. Keskustan puheenjohtajalla Matti Vanhasella ei omien sanojensa eikä Jarmo Korhosen kertoman mukaan ollut mitään tekemistä KMS:n perustamisen, idean tai toiminnan eli rahanjaon kanssa, eipä tietenkään. Matti Vanhanen vakuutti tietämättömyyttään ja sanoi, ettei hän tiennyt myöskään Lasse Kontiolan KMS:n tilinkäytöstä eikä Kontiola ollut pyytänyt häneltä sellaiseen koskaan lupaa. Vanhanen ei toisaalta moittinut mitenkään Kontiolaa.

10. Nova Groupin nimi tuli esiin jo KMS -asian yhteydessä viime vuonna. Jarmo Korhonen kertoi viime vuonna, että KMS oli Nova Groupin toimitusjohtaja Tapani Yli-Saunamäen idea. KMS:n puuhamiehiä olivat mm. Tokmannin omistaja Kyösti Kakkonen ja Maskun omistaja Toivo Sukari, joiden yritykset olivat Nova Groupin ohella rahoittaneet KMS:a. Huonekaluvalmistaja Suomi-Soffa, joka tuli tunnetuksi ministeri  Mauri Pekkariselle antamastaan 5 000 euron lahjoituksesta, on kertonut antaneensa KMS:lle 15 000 euroa. Sauli Niinistö, Paula Lehtomäki, Ilkka Kanerva ja eräät muut KMS:n tukea nauttineet kansanedustajat olivat mukana hankkeessa, jolla Kyösti Kakkoselle haettiin vuonna 2007 vuorineuvoksen arvonimeä, tuloksetta. Tammikuussa 2008 Nova Groupin väitettiin olleen mukana rahoittamassa ulkoministeri Ilkka Kanervan 60-vuotissynttäreitä ja valitsemassa juhlavieraita.

11. Nova Group ei siis ole ensi kertaa pappia eli keskustaa kyydissä, ei totisesti. Yhtiön väitettiin häärineen taustalla jo Esko Ahon presidenttivaalikampanjassa. Tässä ei ole tarpeen ryhtyä selvittelemän yksityiskohtaisesti, mitä "tähän mennessä on tapahtunut" eikä ennakoimaan, mitä kaikkea vielä paljastuu, jos ja kun yhtiö vihdoin haetaan tai hakeutuu itse konkurssiin. Selvää on, että tuolloin yhtiön tilejä ja tekemisiä syynätään todella tarkkaan ja monta uutta yllätystä voi vielä paljastua. On mahdollista, että keskusta ja muut lahjoituksia saaneet tahot joutuvat takaisinsaantiteitse palauttaman saamiaan lahjoituksia konkurssipesään, jos lahjoituksilla on suosittu lahjan saajia yhtiön velkojien kustannuksella ja laissa säädetyt edellytykset takaisinperintään muutoin ovat olemassa. HS:n tänään julkaiseminen tietojen mukaan yhtiöllä olisi runsaasti mm. verovelkoja. Näyttäisi siis siltä, että yhtiö olisi rahoittanut keskustan vaalitoimintaa osin veronmaksajien varoilla.

12. Tiesikö pääministeri ja puoluejohtaja Matti Vanhanen Menestyvä Suomi -peiteyhdistyksestä ja sen toiminnasta sekä siitä, paljonko Nova Group oikein antoi keskustalle rahaa vuoden 2007 eduskuntavaalikampanjaa varten? Kun tapaus putkahti toissa päivänä julkisuuteen, puoluesihteeri Jarmo Korhonen yritti tehdä Aki Haarosta syntipukin - KMS:n tapauksessa syntipukki tehtiin Lasse Kontiolasta - mutta kun ilmeisesti tämä idea ei oikein Haaroa miellyttänyt, Korhonen joutui itse kertomaan asioista. Korhosen mukaan pääministeri Vanhanen  tiesi vain, että Nova Group oli antanut tukea, mutta sitä, kuinka paljon yhtiöltä oli saatu, Vanhanen ei Korhosen mukaan tiennyt. HS:lle Jarmo Korhonen sanoi 12.6. "arvelevansa," että puheenjohtaja Vanhanen ei tiennyt tarkkoja tukisummia. "Ehkä suurin piirtein tuen tason,", sanoi Korhonen. Korhonen kertoi antaneensa itse määräykset kaikista Menestyvän Suomen tilisiirroista.  

13. Korhosen mukaan Nova Group osti mainituilla 125 000 eurolla lippuja kolmeen seminaariin, joita se jakoi liikekumppaneilleen tai piti itse. Hallintopäällikkö ja yhdistyksen sihteerin Aki Haron mukaan yhdistys keräsi rahaa kaikkiaan noin 530 000 euroa seminaareilla ja taulumyynneillä ja saadut varat käytettiin pääosin keskustaehdokkaiden mainontaan eli lehti- ja televisiomainoksiin. Puolue ei ole suostunut erittelemään, kenen mainontaan rahat on käytetty.

14. Pääministeri Matti Vanhanen tavoitettiin "jupakan" johdosta haastateltavaksi vasta eilen illalla hänen palatessaan Kauhavalta Susanna Haapojan hautajaisista. Vanhanen sanoi, että nyt ei ole kyse mistään "jupakasta", vaan Nova Groupin avustuksessa oli kyse aivan normaalista vaalituesta, joka on luonnollinen osa demokratiaa. Vanhanen sanoi tienneensä yhtiö antamasta vaalituesta, koska "he" (siis yhtiö) olivat aktiivisia. Vanhanen kiisti tienneensä puolueensa Nova G:lta saaman avustuksen määrää. Hän sanoi saaneensa tietää summan suuruuden vasta torstaina 11.6. Vanhanen korosti eri tiedotusvälineissä, että  vaaliavustus oli sekä puolueen että yhtiön kannalta  täysin laillinen asia. Hän kiisti, että yhtiön antamaa tukea olisi käytetty hänen henkilökohtaiseen vaalimainontaansa. Vanhanen kertoi 12.6. pyytäneensä puoluesihteeri Jarmo Korhoselta selvityksen vaalirahoituksesta  keskustan työvaliokunnalle.

15. Mitä tästä kaikesta pitäisi tai voisi päätellä? Nova Groupin keskustalle antamassa vaaliavustuksessa ei liene sinänsä mitään laitonta, mutta tämä johtuu vain siitä, että meillä Suomessa on aivan liian löperö puoluerahoitusta koskeva lainsäädäntö. Siihen ei puututtu millään tavalla tänä keväänä annetulla vaalirahoituslainsäädännön uudistuksessa, joka koskee vain yksittäisille vaaliehdokkaille annettavien avustusten ilmoittamisvelvollisuutta. Puoluerahoitus ja vaalituen antaminen suoraan puolueille on heikosti säänneltyä ja ei-julkista. EU:n korruptionvastainen yksikkö Greco on kiinnittänyt jo useaan kertaan Suomen hallituksen huomiota tähän epäkohtaan, mutta tämä on kaikunut Suomessa kuuroille koville. Puolueet eivät halua, että niiden yrityksiltä saamat tuet ja avustukset olisivat julkisia, ja sitä eivät halua myöskään lahjoitusten tekijät. Se, että kansalaiset ja äänestäjät haluaisivat tässä suhteessa avointa peliä ja julkisuutta tätä, ei ole puolueita kiinnostanut tippaakaan. Vihreät taitaa olla ainoa puolue, joka kertoo avoimesti yrityksiltä ja muilta tahoilta saamistaan avustuksista ja tuista. Kristillisdemokraateille ja perussuomalaisille yritysten tukea ei liene juuri tarjottukaan.

16. Mutta jos esimerkiksi Nova Groupin antamissa tuissa ei ole mitään laitonta, kuten Matti Vanhanen on epäilyttävän monta kertaa ehtinyt tämän jupakan kuluessa korostaa - jupakasta on tosiaan kyse vaikkei Vanhanen haluaisi tuota termiä käyttää - niin miksi ihmeessä näitä tukia ei sitten ole aika päiviä sitten julkistettu? Miksi ne pitää yrittää pitää kaikin mahdollisin keinoin piilossa ja pois julkisuudesta? Jotain hämäräähän noissa avustuksissa täytyy siis olla. Mitähän se mahtaisi olla ja mistä tämä johtuu? Osaksi kysymys on tukea antaneen yhtiön tai yrityksen kenties heikosta julkisuuskuvasta. Jos yrityksestä tiedetään, että sen nykyistä tai entistä johtajistoa on tuomittu oikeudessa vankeusrangaistuksiin talousrikoksista, on ymmärrettävää, että tuen saamisesta halutaan varsinkin tuen saajan piirissä vaieta. (Mutta pitääkö tukea sitten ottaa vastaan kaikilta ja kaikenlaisilta firmoilta, jotka sitä tyrkyttävät?).

17. Suurin syy tukien pitämiseen salassa on kuitenkin siinä, että tuet eivät todellisuudessa ole mitään ilmaisjakeluksi tarkoitettuja summia, vaan avustusten antajat odottavat aina tietynlaisia vastapalveluksia tukea saavilta puolueilta ja yksittäisiltä poliitikoilta. Tähän liittyy usein korruption vaara. Yritykset haluavat, että puolueet valmistelevat hallituksessa ja sen eri ministeriöissä ja säätävät eduskunnassa yritysten kannalta mieluista ja edullista lainsäädäntöä esimerkiksi kaavoituksen, rakentamisen, työelämän, elinkeinotoiminnan yms. osalta. Tuilla ja avustuksilla pyritään vaikuttamaan myös valtion ja kuntien hallintoon ja ehkä jopa lainkäyttöön. Yritykset tietävät että vanhat ja suuret puolueet ovat aikojen kuluessa saaneet "omia" virkamiehiään eri ministeriöihin ja muille sellaisille avainpaikoille, jossa voidaan vaikuttaa merkittävästi erilaisten yrityksille elintärkeiden hankkeiden edistämiseen ja rahoittamiseen. Jos virkamiehet ja erilaisissa järjestöissä toimivat "puoluevirkailijat" (jäsenkirjaa näillä ei välttämättä tarvitse olla) saavat puolueidensa nokkamiehiltä tai -naisilta toivomuksia, ohjeita tai määräyksiä edistää tätä tai tuota yleistä tai miksei myös  jonkin firman yksityistä hanketta, toimeen usein myös tartutaan. Tämän vaalitukea antavat yritykset toki hyvin tietävät. 

18. Välillistä tukea voi tulla suoraan myös puolueen johdolta. Niinhän kävi  vuosi sitten, kun KMS:n taustavaikuttajan Toivo Sukarin hanke Vihtiin tulevasta uudesta ja uljaasta Ideaparkista tuli julkisuuteen. Monet tahot ja henkilöt, muun muassa asuntoministeri Jan Vapaavuori, ilmaisivat vastustavansa hanketta, mutta Sukaripa sai arvovaltaista sivustatukea itseltään pääministeriltä, joka otti voimakkaasti kantaa Ideaparkin rakentamisen puolesta. Kun Sukari rahoitti KMS:n kautta pääministeriä ja muita keskustan voimahahmoja vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, sai hän heti tarvitsemansa arvovaltaisen tuen Ideapark-suunnitelmilleen. Näin se menee ja näin sen on tarkoitettu mennäkin. 

19. Pääministerin vakuutteluista huolimatta en usko, etteikö hän olisi ollut hyvin tietoinen Nova Groupin keskustalle antaman vaalituen suuruusluokasta. Eurolleen ja sentilleen sitä ei ole varmaan tiennyt edes Jarmo Korhonen, mutta eihän tässä siitä olekaan kyse, vaan siitä, tiesikö keskustan puheenjohtaja, missä suuruusluokassa Nova G:n avustukset liikkuivat. Tämän kyllä Vanhanen varmaankin tiesi. Selityksen makua on Vanhasen puheissa myös siltä osin kun hän väittää, että hän ei vaalimainonnassaan hyötynyt mitään Nova G:n avustuksesta. Olen eri mieltä. Vaikka Novan rahoilla ei olisikaan maksettu Vanhasen henkilökohtaisia vaalimainoksia, niillä kustannettiin keskustan isoja mainoksia, joiden "tähti" oli juuri Matti Vanhanen. Kyseessä olivat pääministerivaalit, jolloin keskustakin satsasi nimenomaan istuvan pääministerin isoilla kuvilla varustettuihin mainoksiin. Vanhanen ei voi millään väittää, etteivätkö nuo mainokset, joista osa siis on maksettu Nova Gropoin antamilla avustuksilla, olisi edistäneet paitsi puolueen, myös hänen omaa vaalikampanjaansa.

20. Eduskunnan kyselytunnilla  23.4.2009 käsiteltiin mm. puoluerahoituksen avoimuutta, kun vähän aikaisemmin oli saatu tietää, että SAK ja muut ammattiliitot olivat tukeneet sdp:tä ja vasemmistoliittoa vuosia jatkuneella massiivisella tuella, puhuttiin sadoistatuhansista euroista vuosittain. Tästä rahoituksesta ei tässä sen enempää, mutta kun pääministeri Matti Vanhaselta kyselytunnin lopuksi kysyttiin, onko hän pääministerinä valmis siihen, että puolueiden vaalirahoitus avataan täysin, vastasi Vanhanen, että hän on siihen valmis ja että puolueiden rahoituksen uudistamista ja avoimuutta koskeva valmistelutyö on jo käynnistynyt.

21. Matti Vanhanen sanoi 23.4.2009 eduskunnassa hallituksen aitiossa näin: "Tämän työn (puoluerahoitusuudistuksen) kannalta vetoaisin edelleen, aivan kuin vuosi sitten, että kerrottaisin nyt avoimesti, minkälaisista summista on kyse ja mistä ne tulevat." Vanhanen jatkoi: "Tänään tarkistin omalta puoluesihteeriltäni, paljonko keskusta saa MTK:lta, koska myös MTK:n jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia, ja 4 000 euroa on saatu."

22. Vanhanen siis kertoi eduskunnan edessä, että hän oli tarkastanut Jarmo Korhoselta keskustan saamat vaaliavustukset ja  -tuet, siis myös niiden määrät. Vanhanen yritti olla kyselytunnilla nokkela demareille ja vasureille nolossa tilanteessa, koska hän tiesi, että MTK oli antanut kepulle tukea vain vaivaiset 4 000 euroa. Vanhanen näytti onnistuneen tavoitteessaan, sillä sanotun asian käsittely päättyi Vanhasen mainittuun  piikkiin ja eduskunnasta kuultuihin naurun hörähdyksiin.

23. Mutta se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa!  Vanhanenhan tuli paljastaneeksi, että hän oli kysynyt puolueensa saamia avustuksia ja niiden määriä puoluesihteeriltään, ja tuon kyselyn perusteella hän tiesi yhden vähäisen tukisumman suuruuden tarkalleen. Tämä osoittaa, että Vanhasen on täytynyt kysyä Korhoselta ja tulla tietoiseksi myös muista puolueensa saamista tuista ja niiden suuruudesta, siis myös esimerkiksi Nova Groupin antaman avustuksen määrästä sillä tarkkuudella, jonka Korhonen on nyt paljastanut. Kun Vanhanen nyt yrittää selittää, että hän  sai tietää tuon avustuksen suuruuden vasta toissa päivänä, ei pääministerin selitys ole lainkaan uskottava. Yleisen elämänkokemuksen valossa ei tunnu uskottavalta, että puolueen puheenjohtajalle ja pääministerille kerrotaan vain yhden vähäisen (4 000 euron suuruisen) tuen suuruus, mutta hänelle ei olisi kerrottu reilusti yli 100 000 euron suuruisesta yksittäisestä tukipotista. Keskustan puoluetoimistolle ja keskustalaisille pääministereille näyttävät monet asiat tulevat "pyytämättä, tietämättä ja yllättäen", mutta tähän perusteeseen ei nyt sentään aina kannattaisi vedota.

24. Kun Vanhanen on sekä keväällä 2008 että uudelleen tänä keväänä esittänyt eduskunnan edessä hurskaan toivomuksen, että nyt kaikkien puolueiden on korkea aika "kertoa avoimesti, minkälaisista summista on kyse ja mistä ne tulevat," niin miksi ihmeessä hän ei pannut tätä selvitystyötä vireille omassa puolueessaan jo vuosi sitten? Pääministerillä olisi ollut  kaksi vuotta aikaa selvittää, mistä hänen puolueensa on saanut vaali- ja puoluetukea ja kuinka paljon kukin lahjoittajafirma on avustusta antanut. Miksi hän ei ole ryhtynyt omassa puolueessaan toimiin, vaan on tyytynyt vain hurskastelemaan asiaa eduskunnassa ja kehottanut muita puolueita avoimuuteen asiassa? 

25. Vasta nyt, kun selvitystä vaaditaan  häneltä itseltään, Vanhanen on puolestaan vaatinut selvitystä puoluesihteeri Korhoselta ja määrännyt tämän antamaan selvityksen puoluehallituksen työvaliokunnalle. Miten keskustapuoluetta oikein johdetaan ja kuka johtaa puoluetta? Vanhanen esiintyy  monissa puolueettaan koskevassa asiassa ikään kuin ulkopuolisena, joka saa vasta lehdistä lukea, mitä puoluetoimistossa ja sen piirissä perustetuissa erilaisissa hämäräperäisissä peiteyhdistyksissä puuhaillaan. Tiedetään, että Vanhanen ja Jarmo Korhonen inhoavat tosiaan. Korhonen tietää, että kun hän sai viime vuonna puoluekokoukselta vahvan tuen, Vanhanen ei uskalla syrjäyttää häntä puoluesihteerin paikalta tapahtui mitä tapahtui ja paljastuu mitä paljastuu. Korhosen pitää yrittää näytellä muka lojaalisuuttaan Vanhaselle, ja Vanhasen pitää yrittää näytellä sietävänsä Korhosta.

26. Vanhanen on yrittänyt antaa ymmärtää, että puolueen työnjaon mukaan vastuu vaalirahoituksesta kuuluu yksin puoluesihteerille ja ettei hänen (muka) kuuluisi tietääkään yksittäisten lahjoittajien nimiä, joita hän toisaalta on sanonut tietävänsä satoja! Näyttää selvältä, että pääministeri Vanhanen yrittää kaikin keinoin vältellä - kuten myös KMS -jupakan aikana 2008 - vastuutaan puolueensa tekemisistä. Hän on johtaja, joka ei halua kiusallisissa tilanteissa kantaa vastuutaan.

27. Vanhanen ei halunnut eilen miettiä syitä siihen, miksi nykyisin konkurssikypsä ja jo vuonna 2007 jokseenkin "huonossa hapessa" ollut yritys halusi tukea suurella summalla keskustaa. Hän ei liioin halunnut pohtia mitenkään sitä, miten voi olla mahdollista, että suhteellisen pienen yrityksen keskeiseksi liiketoiminnaksi näyttää muodostuneen juuri hänen puolueensa tukeminen. Mitkä mahtavat oikeastaan olla Nova Groupin motiivit tukea keskustaa? Mitä mahtavat miettiä yhtiö lukuisat velkojat tällaisista lahjoituksista? Jos pääministeri ei halua miettiä sanotunlaisia kysymyksiä, meidän politiikan "kuluttajien" ja äänestäjien täytyy se joka tapauksessa tehdä.

28. Vanhanen vetoaa  vilpittömyyteensä eli siihen, että hän ei tiennyt Nova Groupin lahjoituksen suuruudesta tai edes suuruusluokasta. Tämä ei pelasta Vanhasta, sillä puolueensa puheenjohtajana hänen olisi tullut toki tietää asiasta, jos hän on uskottava ja tehtävänsä tasalla oleva puheenjohtaja. Juridiikassakin vilpittömällä mielellä (bona fides) tarkoitetaan  sitä, että henkilö ei tiennyt jostakin seikasta tai olosuhteesta eikä hänen olisi pitänyt tietääkään siitä. Kyse on niin sanotusta perustellusta vilpittömästä mielestä. Matti Vanhasen olisi tullut puolueensa puheenjohtajan tietää kaikista suurista vaaliavustuksista, joten hän ei voi vedota siihen, ettei hän tiennyt. 

105. EU-vaalien hyvät, pahat ja persut, osa II

               Tällä suomalaismepitkin joutuvat istumaan...

Eipä ole tullut lukijoilta vaaliveikkauksia. No, tästäkin näkee, miten vähän nämä vaalit tavallisia suomalaisia lopulta kiinnostavat!

Eilinen ennusteeni puolueiden välisestä paikkajakaumasta vaaleissa ei näytä tänään julkisuuteen saatetun Taloustutkimuksen gallupin valossa lainkaan niin selvältä kuin otaksuin. Keskusta tuntuu kirivän kovasti, sillä sille ja kokoomukselle samoin kuin demareille ennustetaan kolme paikkaa. Kaikissa aiemmin näkemissäni ennusteissa kokoomuksen neljää paikkaa on pidetty varmana ja siitä minäkin lähdin omassa veikkauksessani. Persujen ja kristillisten vaaliliitolle näyttäisi Taloustutkimuksen ennusteen mukaan tulevan suurvoitto, ei vain paikkaluvussa, vaan myös äänimäärässä, sillä vaaliliitto ohittaisi vihreät. 

Vaalikampanja näyttää saaneen loppuvaiheissa yhä likaisempia muotoja. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen syyttää kovin sanoin kokoomusta likaisen pelin pelaamisesta väittäen, että kokoomus taktikoi Kai Pöntisen Korhosen rasistisina pitämillä vaalimainoksilla, joita kokoomusjohto ei ole Korhosen mukaan todellisuudessa tuominnut. Erästä keskustan naiskansanedustajaa on iltapäivälehden mukaan uhattu perussuomalaisten kunnanvaltuutetun toimesta "saunan taakse" viemisellä, jne.

Kun vaalikampanja on edennyt jo näin pitkälle, en ryhdy tässä kovin laajoihin pohdintoihin puolueiden ja ehdokkaiden suhteen. Esittelen vain lyhyesti eri puolueiden suurimmat "toivot" ja esitän lopuksi oman listani valituiksi luultavasti tulevista ja heidän varamiehistään tai -naisistaan.

Kokoomuksesta vahvoilla ovat käsitykseni mukaan aakkosjärjestyksessä seuraavat ehdokkaat: Heikki Autto, Ville Itälä, Eija-Riita Korhola, Ukko Metsola, Risto E.J. Penttilä, Sirpa Pietikäinen, Petri Sarvamaa ja Eeva-Riita Siitonen. Kansanedustajista Tuulikki Ukkolalla ei liene mahdollisuuksia, ei myöskään Ari Vatasella, joka on istunut jo kaksi kautta EU-parlamentissa Ranskasta valittuna meppinä.  

Vahvimpina pitäisin Korholaa, Penttilää, Itälää sekä Pietikäistä ja hänen kanssaan kiivaasti kisaa käyvää Siitosta. Pietikäisen ja Siitosen kisa ratkeaa hieman varttuneempien naisten äänillä, ja veikkaukseni on, että Pietikäinen selviää tässä kisassa voittajana. Hänestähän julkaistiin HS:n kuukausiliitteessä pari kuukautta sitten alastonkuvakin.

Itse toivoisin, että Ville Itälän pudottaisi parlamentista joku nuorempi miesehdokas, esimerkiksi Ukko Metsola tai Heikki Autto. Varsinkin jälkimmäinen näyttää olevan kokoomuksen  todellinen uusi "toivo", sillä mies on vasta 23-vuotias, mutta hänet valittiin viime kunnallisvaalien jälkeen Rovaniemen kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Ben Z. ja Alex Stubb ovat kilvan kehuneet Heikki Auton kyvykkyyttä. Autto on hallintotieteen kandidaatti ja opiskelee Lapin yliopistossa julkishallintoa. Hänen suuria vaalimainoksiaan näkyy myös etelässä ja jopa Riihimäen ja Hyvinkään välisen pyörätien varrella olevien latojen seinissä, kuten itse saatoin havaita pyöräiltyäni pari kertaa Riihimäeltä Hyvinkäälle ja vielä takaisinkin (vaikka oli ylämäkeä, vastatuuli ja pitkät housut jalassa). Ukko Metsola taitaa kuitenkin lyödä Heikin "Etelän rokujen" äänillä. Heikki Autto on porotilan poika Enontekiöltä.

Demareista vahvoilla ovat Arja Alho, Sinikka Hurskainen, Liisa Jaakonsaari, Kimmo Kiljunen, Petra Paasilinna, Mitro Repo, Satu Taiveaho ja Pilvi Torsti. En usko esimerkiksi Arto Bryggaren, Kalevi Olinin, Jani Sievisen tai Ilkka Taipaleen mahdollisuuksin. Jos äänestystä ja sen tulosta voitaisiin verrata siihen lajiin, jonka Artsi Bryggare osaa, niin loppukahinoissa Bryggare kompuroisi vasta viimeisellä aidalla kun Liisa Jaakonsaari ja Mitro ("Isä") Repo jo kurkottavat rinta rinnan maaliviivalla. Ratkeaako Liisan ja Mitron keskinäinen paremmuus rinnanmitalla vai jollakin muulla tavalla, jää nähtäväksi, mutta joka tapauksessa he vienevät demareiden kärkipaikat. 

Kolmannesta paikasta kisaavat tasaväkisesti lähinnä Paasilinna, Torsti ja Kiljunen. Kimmo Kiljunen on julkisuuskuvaansa parempi poliitikko varsinkin kansainvälisissä asioissa, mutta nuoret naiset jättänevät hänet kuitenkin rannalle. Kolmannen sijan voisi viedä Reino Paasilinnan tytär Petra, joka kuulemma voitti toissa päivänä jonkun HS:n järjestämän yleisöäänestyksen ja löi jo siinä niukasti tohtori Pilvi Torstin. Satu Taiveahokaan ei ole vailla mahdollisuuksia, sillä hän saanee runsaasti niin sanottuja sääliääniä, kun hänen miehensä Kanki- K. erehtyi tässä taannoin viestittelemään hieman sopimattomia erään keskustan valtuustoehdokkaana olleen eksoottisen naishenkilön kanssa.

Keskustasta pitäisin silmällä lähinnä Lasse Hautalaa, Esa Härmälää, Anneli Jäätteenmäkeä, Antti Kaikkosta, Kyösti Karjulaa, Markku Laukkasta, Pekka Myllymäkeä ja Hannu Takkulaa. Kauko Juhantalon paluuseen en näissä vaaleissa usko, mutta Kauko keskittyneekin tosissaan vasta tuleviin eduskuntavaaleihin.  Anneli J:n valinta tuntuu selvältä, vaikka hän ei enää saakaan sääliääniä, viime eu-vaaleissahan Anneli oli vaalien ääniharava ja sai 150 000 ääntä. Luulen edelleen, että keskusta saa vain kaski ehdokasta läpi, sillä jo Annelin äänimäärän lasku ja Paavo Väyrysen poissaolo pudottavat roimasti kepun äänimäärää. 

Keskustan toisesta paikasta tullee äärimäisen tasainen lähinnä Kanki-Kaikkosen, Pekka Myllymäen ja Hannu Takkulan kesken. Itse liputtaisin Pekka Myllymäen puolesta, joka on maisterimies ja maanviljelijä, mutta arvelen, että Hannu Takkula tulee sittenkin saamaan hieman enemmän ääniä. Keskusta saa aina yleensä väkensä parhaiten vaaleissa liikkeelle, joten voi hyvinkin olla, että keskusta saa kolme paikkaa, jolloin Matti Vanhanen pelastuisi nöyryytykseltä ja saisi - jälleen kerran - aiheen (muka) puhua torjuntavoitosta. Ehkä Matin olisi kannattanut sittenkin pitää sitä Sirkkaa enemmän esillä ennen vaaleja ja osallistua hänen kanssaan kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin. Toissa päivänähän Matti Vanhanen ei "ehtinyt" osallistua eduskunnassa opposition alulle panemaa välikysymystä koskeneeseen äänestykseen, koska hänellä oli tuolloin parempaa tekemistä. Matti nimittäin istua napitti Sirkkansa kanssa Tampereen Ratinassa kuuntelemassa ja katsomassa Pomon eli Bruce S:n kolmetuntista konserttia.

Vihreät saanevat kaksi paikkaa, vaikka Taloustutkimuksen uusimman ennusteen mukaan vihreiden paikkaluku jäisi edelleen yhteen. Kärkinimiä ovat Tarja Cronberg, Satu Hassi, Heidi Hautala, Jyrki J. Kasvi, Mari Puoskari, Jukka Relander ja Johanna Sumuvuori. Vihreistä on aina äänestetty eduskuntaan enemmän naisia kuin miehiä, ja tälläkin kertaa valituiksi tulee ilmeisesti kaksi naista. Jyrki Kasvi voi kuitenkin yllättää. Tasainen kisa, jossa valituiksi tullevat Heidi Hautala ja Satu Hassi, varalle Tarja Cronberg tai Jyrki Kasvi.

Perussuomalaisten (ps) ja kristillisdemokraattien (kd) vaaliliitto saa melko varmasti kaksi paikkaa tulevaan EU-parlamenttiin, "pahimmassa tapauksessa" jopa kolme. Persuista ja heidän ehdokkaistaan voisi kirjoittaa paljon, mutta tähän puoleen ehtii palata vielä vaalien jälkeenkin. Persujen ehdokaslistaa tarkastellessa voisi Juha Watt Vainion laulun mukaan todeta, että "ne on maistereita tohtoreita melkein jokainen." Onpa joukkoon eksynyt yksi professorikin, Erkki Havansi, joka on kirjoitellut US-blogissaan lyhyitä, mutta sitä nasevampia juttuja. Kyllä tieteentekijäkin osaa näköjään esittää asiat hyvinkin populistisella tavalla, jos sille päälle sattuu! Valitettavasti Erkillä ei kuitenkaan taida olla mahdollisuuksia tulla valituksi, on hän sen verran outo lintu tuossa sakissa. 

Persuista selvä tapaus on tietenkin puoleen itseoikeutettu isäntämies Timo Soini, jonka nyt myös pääkaupungin lehdistö ja tv-kanavat ovat ottaneet lellikikseen. Timo Soini epäsi Jussi Halla-ahon osallistumisen eu-vaaleihin, mikä voi jonkin verran kaventaa persujen kannatusta. Soini on pötkinyt pitkälle sloganillaan "Missä EU, siellä ongelma." Soini on tunnettu poliittinen rehvastelija, joka ei ole luultavasti aikuisikäisenä tehnyt koskaan oikeata rehellistä työtä. Gradunsa tämä itseään omassa kirjassaan maisterisjätkäksi kutsuva populisti teki juuri poliittisesta populismista ja pyrki heti töihin tuolloin vielä Veikko Vennamon johtamaan SMP:n puoluetoimistoon. Soini viljelee mielellään myös sanontaa, jonka mukaan hän johtaa joukkojaan edestä; näin puhui jo kenraali Adolf Ehrnrooth. Tästä huolimatta Timo Soini ei halua vastata joukkojensa eli joidenkin sen kansanedustajien tai ehdokkaiden töppäyksistä (esim. Hauveli-Oinosen eduskuntapuheista), vaan kuittaa kyselyt aina sanomalla, että jokainen vastaa omista puheistaan. Timo Soinia voisi kuvata aika hyvin slogan: "Missä Soini, siellä rehvastelu." 

Timo Soini nimittää muita puolueita edelleen vanhoiksi puolueiksi, vaikka SMP-perussuomalaisilla itselläänkin alkaa olla kohta ikää jo viitisenkymmentä vuotta. Timo Soini osaa hyvin myös takinkäännön, mikä nähtiin mm. siinä, että hän ensin kieltäytyi lähtemästä mukaan eu-vaaleihin, mutta pyörsi sitten kuitenkin sanansa, kun näytti, etteivät persut tulisi ilman Jussi Halla-ahoa saamaan yhtään paikka parlamentissa. Soini on myös luopunut aiemmasta vaatimuksestaan, jonka mukaan Suomen tulisi erota EU:sta. Mistä tämä ja se, että Soini epäsi Halla-ahon ehdokkuuden, oikein johtuu? Tietenkin siitä, että Timo Soini haluaa keinolla millä hyvänsä päästä seuraavien eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen, mutta sitä varten hänen pitää antaa näyttöjä persujen hallituskelpoisuudesta. Eduskuntavaalien jälkeen Soinin puolueella on kyllä hallitusovet apposen avoimina, sillä maan talous on tuolloin niin huonossa kunnossa, että menojen leikkaukset ovat välttämättömiä. Silloin kyllä persut kelpaavat hallitukseen, samanlaisessa tilanteessahan myös SMP:lle aikanaan avautui hallituspaikka.

Soini on sanonut, että hän istuu EU-parlamentissa vain seuraaviin eduskuntavaaleihin asti, ja palaa sitten eduskuntaan. Tämä on kyllä selvää, mutta samalla ylimielistä ja eu-parlamentin työtä vähättelevää puhetta. Soini toivoo kovasti sitä, ettei Lissabonin sopimus tulisi voimaan. Tämä ratkeaa Irlannin kansanäänestyksestä ensi marraskuussa. Jos irlantilaiset päättävät jälleen kerran äänestää Lissabonin sopimusta vastaan, saisi Soini aiheen kehaista itseään suureen ääneen ja väittää, että hänkin oli mukana kaatamassa sopimusta. Jos taas irlantilaiset hyväksyisivät Lissabonin sopimuksen, manaisi Soini Suomeen palattuaan asiaa sanomalla, että hän teki kyllä asiassa kaikkensa, mutta irlantilaisten kyllä-äänet ostettiin "suurella eu-rahalla." 

Muista persujen ehdokkaista vahvoilla ovat aina yllätysvalmis Pertti "Veltto" Virtanen ja Sampo Terho, toivottavasti jälkimmäinen pärjäisi paremmin ja tulisi valituksi Soinin varamieheksi. Luultavasti Virtanen kuitenkin saa enemmän ääniä. Veltto pääsi Pomo S:n Ratinan konsertin alkamista odoteltaessa puhumaan peräti 30 000 kuulijalle ja kehumaan itseään ja mollaamaan mm. Tampereen vihreitä.

Kristillisistä (kd) vahvoilla ovat kansanedustajat Sari Essayah ja kansanedustaja Kari Kärkkäinen. Kristilliset ovat tässä tilanteessa sen veran fiksua väkeä, että osaavat keskittää äänensä Sari Essayahille. 

RKP:n ehdokaslistasta ei minusta erotu ketään kovin varteenotettavaa ehdokasta. Siksi puolue ei tällä kertaa saa yhtään edustajaa vaaleissa läpi. Jos Jutta Zilliacus, 83, olisi vielä ehdolla, saattaisi tilanne olla toinen.

Vasemmistoliitto menettää myös veikkaukseni mukaan ainoan paikkansa, kun Esko Seppänen ei ole enää mukana. Vasureiden vahvoja nimiä ovat kansanedustajat Annika Lapintie ja seksikkäimmäksi ehdokkaaksi nimetty Minna Sirnö, miesehdokkaista vahvin lienee Jussi Saramo.

Nyt sitten enää pitemmittä puheitta veikkauslistani suomalaisista mepeistä ja heidän varamiehistään:

Kokoomus: Korhola, Penttilä, Itälä ja Pietikäinen (varalle Metsola)

Sdp: Jaakonsaari, Mitro ja Paasilinna (varalle Taiveaho)

Keskusta: Jäätteenmäki ja Takkula (varalle Myllymäki)

Vihreät: Hautala ja Hassi (varalle Kasvi)

Ps+kd: Soini ja Essayah (varalle Virtanen)

Sunnuntai-iltana sitten nähdään, miten pieleen veikkaukseni meni.

P.S.

Pannaanpa vielä mukaan kolme ääniharavaa (oikeassa järjestyksessä):

1. Timo Soini, 2. Mitro Repo ja 3. Anneli Jäätteenmäki.