1. Lautamiesjärjestelmää on jälleen kerran muutettu, sillä 5.12. vahvistettiin eduskunnan hyväksymä ja vuoden 2009 alusta voimaan tullut lainmuutos (L 5.12.2008/811), jolla puututaan käräjäoikeuksien lautamiesten asemaan. Lienee siksi paikallaan hieman tarkastella lautamiesten roolia ja asemaa.
Mikä mies on lautamies?
2. Lautamies on juridinen käsite, jota käytetään henkilöstä, joka osallistuu alioikeudessa eli nykyisin käräjäoikeudessa eräiden oikeusjuttujen ratkaisemiseen. Myös nainen voi olla lautamies, tässä suhteessa lautamies on samanlainen "mies" kuin vaikkapa esimerkiksi eduskunnan puhemies, oikeusasiamies tai välimies. Lautamies on maallikko ja siinä ominaisuudessa virka- eli ammattituomarin vastakohta.
3. Lautamies ei "istu" oikeutta koskaan yksin (lautamies ei siis ole brittiläisen rauhantuomarin vastine), vaan hän kuuluu käräjäoikeuden kokoonpanoon yhdessä oikeuden puheenjohtajana toimivan lainoppineen jäsenen (virka- tai ammattituomarin) ja tavallisesti kahden muun lautamiehen kanssa; tästä käytetään juristikielessä nimikettä "lautamieskokoonpano" (malli 1+3). Vahvistetusta tai laajennetusta lautamieskokoonpanosta puhutaan silloin, kun käräjäoikeuden kokoonpanoon kuuluu kaksi lainoppinutta jäsentä ja neljä lautamiestä (malli 2+4). Tätä kokoonpanoa voidaan lain mukaan käyttää silloin, kun käsiteltävä juttu on laaja tai kun kokoonpanon käyttämiseen on muu erityinen syy (OK 2:2.1). - Käräjäoikeuden muut kokoonpanovaihtoehdot ovat kolmen ammattituomarin kokoonpano (3+0) sekä yhden tuomarin kokoonpano (1+0); vm. tapauksessa käräjäoikeuteen kuuluu siis vain lainoppinut puheenjohtaja.
4. Kunnanvaltuusto valitsee lautamiehet neljäksi vuodeksi kerrallaan aivan samalla tavalla kuin kunnallisten lautakuntien jäsenetkin; lautamiehet eivät kuitenkaan muodosta muodosta erillistä lautakuntaa. Lain mukaan on tavoitteena, että lautamiehet edustaisivat mahdollisimman tasapuolisesti kunnan väestön ikä-. elinkeino-, sukupuoli- ja kielijakautumaa. Käytännössä kuitenkin käräjäoikeuden lautamiehet valitaan aivan samalla periaatteella kuin kunnallisten lautakuntien jäsenetkin. Jokainen puolue, joka on saanut kunnallisvaaleissa läpi valtuutettuja, nimeää omat ehdokkaansa käräjäoikeuden lautamiehiksi, joista valtuusto sitten valitsee oikeusministeriön kunnalle määräämän määrän lautamiehiä puolueiden suuruusjärjestyksen osoittamassa suhteessa. Käytännössä lautamiehiksi voi siis tulla valituksi vain eri puolueiden jäseninä olevia ihmisiä. Tämä on tietenkin tuomioistuimilta edellytettävän riippumattomuuden kannalta sangen arveluttavaa.
5. Lautamieheksi ei voida valita alle 25-vuotiasta tai 63 vuotta täyttänyttä henkilöä, eikä lautamiehenä voi toimia henkilö, jolla on virka tuomioistuimessa tai rangaistuslaitoksessa, ei myöskään syyttäjä-, asianajaja- tai poliisitehtäviä hoitava henkilö. Siitä, voidaanko lakimiestutkinnon suorittanut henkilö valita lautamieheksi, on esitetty erilaisia mielipiteitä, mutta lautamiehen kelpoisuusehtoja koskevissa säännöksissä ei ole nimenomaan mainittu, ettei juristin tutkinnon suorittanutta henkilöä saataisi valita lautamieheksi. Käytännössä juristi-lautamies on kuitenkin ollut melko harvinainen ilmiö. Tähän asti jokainen lautamies on ollut mukana käräjäoikeuden istunnossa noin kerran kuukaudessa eli 10-12 kertaa vuosittain, mutta vuoden 2009 tässä tapahtuu muutos, kuten jäljempänä olevasta esityksestä ilmenee. Lautamiehelle maksetaan valtion varoista päiväraha ja tietty istuntopalkkio sekä korvaus hänen ansionmenetyksestään, myös lautamiehen matkakustannukset korvataan.
6. Valintatavasta huolimatta lautamies ei edusta - hänen ei ainakaan tulisi edustaa - oikeudessa puolueettaan tai mitään muutakaan ryhmittymää, vaan hän on käräjäoikeuden tuomari, joka on - ainakin hänen tulisi olla - tehtävässään puolueeton ja riippumaton. Lautamiehillä on päätöksenteossa itsenäinen päätösvalta ja samanlainen yksilöllinen äänioikeus kuin virkatuomarillakin. Käräjäoikeudessa ratkaisu tehdään tarvittaessa äänestämällä, jolloin enemmistön kanta ratkaisee. Äänten mennessä tasan (2-2) rikosasiassa ratkaisuksi tulee syytetyn kannalta lievempi lopputulos, riita-asioissa taas puheenjohtajan kannattama mielipide.
Lautamiesjärjestelmän kehityspiirteitä
7. Lautamies-instituutiolla on pitkät perinteet. Varhaisina aikoina eli 1200-1300-luvuilla oikeudellisen elämän painopiste oli maaseudulla kyläyhteisöissä kylän miesten koontuessa käräjille hoitamaan yhteisiä asioita. He valitsivat joukostaan tuomarin, jota nimitettiin laamanniksi. Käräjiä pidettiin aluksi ulkosalla erityisillä istuntopaikoilla, käräjäkivillä. Vähitellen käräjäyhteisöstä eriytyi joukko nimettyjä miehiä, "nämnde män" tai "nämnden", joita myöhemmin ruvettiin suomen kielellä kutsumaan lautamiehiksi tai lautakunnaksi. Riidan osapuolilla oli valta määrätä lautamiehet omaan juttuunsa tai hyväksyä tuomarin valitsemat lautamiehet. Lautamiehet ovat luultavasti saaneet suomenkielisen nimensä siitä, että he seurasivat puheenjohtajana toiminutta kihlakunnantuomaria (häradshövding) käräjäkiviltä sisälle pöydän ääreen; tuohon aikaan pöytä oli suomeksi sama kuin lauta, ja lautamies oli tällöin siis "pöytämies." Laudalla tarkoitettiin myös penkkiä; vrt. myös raastuvanoikeus, jonka osalta tunnetussa laulussa sanotaan, että "Raastuvan penkillä halasin minä mustalaisen Veeraa" jne. - Todettakoon, että Saksassa, jossa tuomioistuimen maallikkojäsen on nimeltään Schöff, tunnetaan käsite Schöffenbank; Schöffengericht puolestaan on suomalaista lautamieskokoonpanoa vastaava alioikeuden kokoonpano, johon kuuluu virkatuomarin lisäksi kaksi maallikkoa (Schöffe).
8. Alkuaan lautakunta valittiin kutakin juttua varten erikseen ja sitä käytettiin ainoastaan todistuskeinona. Riidan osapuolet valitsivat joko oman juttunsa lautamiehet tai heidän hyväksymistään edellytettiin, jos tuomari oli valinnut lautamiehet etukäteen. Vähitellen sama lautakunta nimettiin koko käräjäpäivän ajaksi ja siis useampaa juttua varten. Myöhemmin lautakunta kehittyi kihlakunnanoikeuden samoin kuin tuomioistuinhierarkiassa sen yläpuolella olleen laamanninoikeuden kiinteäksi osaksi, joka osallistui siis asioiden ratkaisemiseen. Lautamiesten lukumääräksi vakiintui 12. Lautamiehet valittiin talonpoikaisyhteisön arvostetuista ja yleensä sen varakkaamman osan edustajista, jo varhain tavataan erityisiä lautamiessukuja.
9. Lautakunnan asema lainkäytössä oli vahvimmillaan 1500-luvulla ja 1600-luvun alkupuolella, jolloin valtaosa jutuissa käsiteltiin kihlakunnanoikeudessa lautakunnan myötävaikutuksella. Lautamiehillä oli samanlainen yksilöllinen äänivalta kuin tuomarillakin. Hovioikeuksien perustaminen - Turkuun 1623, Vaasaan 1776 ja Viipuriin 1839 - vähensi lautakunnan roolia ja merkitystä ja vahvisti lainopillisen tai ainakin jonkinasteisen muun koulutuksen (tavallisesti sotilaskoulutus) saaneiden virkatuomareiden roolia. Hovioikeuden toiminta edellytti alioikeuden tuomioiden laatimista kirjallisena, minkä seurauksena kirjallinen oikeudenkäynti yleistyi myös alioikeuksissa. 1734-vuoden laissa oikeudessa saapuvilla olevien lautamiesten määräksi vahvistettiin 7-12 ja lautakunnalle säädettiin kollektiivinen äänioikeus eli vain yksimielinen lautakunta saattoi syrjäyttää tuomarin mielipiteen. Lautakunta menetti näin entisen asemansa oikeuden päätöksenteossa ja tuomitsi kihlakunnantuomarin rinnalla vain eräänlaisena avustajana.
10. Kaupungeissa ei ollut lautamiehiä, vaan tuomiovaltaa käytti porvariston valitsema raati (raastuvanoikeus), johon kuuluivat pormestari ja raatimiehet, myöhemmin raastuvanoikeuden jäsenet olivat joko lainopillisen koulutuksen saaneita oikeusneuvosmiehiä tai maallikkotuomareina toimivia kunnallisneuvosmiehiä. Alioikeusjärjestelmä säilyi perusrakenteeltaan varsin kauan muuttumattomana ja pysyi ennallaan myös Suomen tultua 1809 liitetyksi Venäjään. 1800-luvulla raastuvanoikeuksien tuomionvoipa jäsenmäärä aleni viidestä kolmeen ja kihlakunnanoikeuden lautakunnassa tuli olla seitsemästä kahteentoista lautamiestä. Alioikeuksien kaksijakoisuus säilyi selväpiirteisenä aina vuoteen 1959 asti: Alioikeutena maaseudulla oli kihlakunnanoikeus, jossa kihlakunnantuomari (tai auskultantti) tuomitsi yhdessä lautakunnan kanssa, kun taas kaupungeissa tuomiovaltaa käytti raastuvanoikeus, jonka kokoonpanoon kuului kolme tuomaria. Vuoden 1959 jälkeen perustetut ns. uudet kaupungin sen sijaan määrättiin kuulumaan oikeudenhoidollisesti kihlakunnantuomarin virka-alueena olleeseen tuomiokuntaan ja niissä alioikeuksina olivat kihlakunnanoikeudet. Vuodesta 1969 lähtien kihlakunnanoikeus oli päätösvaltainen, kun lautakunnassa oli vähintään viisi ja enintään seitsemän lautamiestä.
11. Alioikeudet yhtenäistettiin 1.12.1993 voimaan tulleella lailla niin, että aikaisemmat kihlakunnanoikeudet ja raastuvanoikeudet lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin koko maahan yhtenäiset alioikeudet, käräjäoikeudet. Suomen perustettiin aluksi 70 käräjäoikeutta, mutta niiden lukumäärää on vähitellen supistettu niin, että vuoden 2010 alusta maassa tulee olemaan enää 27 käräjäoikeutta. Käräjäoikeuden päällikkötuomarin virkanimike on laamanni ja muut virkatuomarit ovat käräjätuomareita. Lautakuntalaitos on lakkautettu ja lautamiehet toimivat nyt itsenäisinä oikeuden maallikkojäseninä, joilla jokaisella on päätöstä tehtäessä samanlainen yksilöllinen äänioikeus kuin virkatuomareillakin.
12. Tilastojen mukaan käräjäoikeuksien istunnoissa ratkaistuista rikosasioista varsin suuri osa eli noin 70 prosenttia on tähän mennessä ratkaistu lautamieskokoonpanossa (1+3). Käräjäoikeuksien lautamiesten lukumäärän vahvistaa oikeusministeriö. Käytäntönä on ollut, että jokaisesta käräjäoikeuden tuomiopiiriin kuuluvasta kunnasta on valittu vähintään yksi lautamies. Lautamiehiä oli vuonna 2008 koko maassa yhteensä 3 700. Lautamiehistä on aiheutunut vuosittain valtiolle suoria kustannuksia noin 5,5 miljoonaa euroa istuntopalkkioina, ansionmenetyskorvauksina, lautamiessivukuluina ja matkustuskustannusten korvauksina. Lautamiesten koulutus - sitäkin järjestetään - ja koko järjestelmän vaatima hallinto aiheuttavat myös välillisiä kuluja.
Tarvitaanko lautamiehiä, näkökohtia pro et contra
13. Mihin näkökohtiin maallikkotuomareiden asema perustuu ja tarvittaisiinko tuomioistuimissa nykyisin enää lainkaan lautamiehiä? Eikö maallikkojen osallistuminen juridista ammattitietoja ja -taitoja edellyttävään tuomitsemistoimintaan ole jotenkin paradoksaalista nykyaikana, jolloin kaikilla aloilla korostetaan koulutuksen ja erityisosaamisen merkitystä? Näitä kysymyksiä on Suomessa pohdittu viimeksi perusteellisemmin vuonna 2003 Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä (KM 2003:3, s. 173-185). Hyvin tiivistetysti voidaan luetella seuraavia lautamiesjärjestelmän puolesta aikojen kuluessa esitettyjä näkökohtia:
1) traditio eli lautamiesjärjestelmän pitkät perinteet; 2) kansan oikeustaju ("maallikoiden osallistuminen välittää kansan yleisen oikeustajun tuomitsemistoimintaan"); 3) luottamus oikeuslaitokseen ("virkatuomarit ovat etääntyneet kansasta", tuomioistuinten legitimiteetti paranee kun maallikot ovat mukana tuomitsemassa"); 4) demokraattinen kontrolli ("lautamiehet takaavat kansanvallan toteutumisen tuomioistuimissa välittömästi eli osallistumalla itse päätöksentekoon ja välillisesti eli valvomalla tuomioistuimientoimintaa"); 5) elämänkokemuksen välittyminen ("lautamiehet edustavat tervettä maalaisjärkeä ja kansan yleistä oikeustajua"); 6) pedagogiset syyt ("lautamiesten välityksellä kansalaiset ymmärtävät paremmin tuomioistuinten toiminta"); 7) paikallistuntemus ("lautamiehet tuntevat paikallisia oloja ja ihmisiä"); 8) tuomarin harkinta ja ratkaisun laatu ("tuomarin harkintaa syvenee, kun hän joutuu ennen ratkaisua selostamaan lautamiehille ratkaisuun vaikuttavat seikat"); 9) oikeudenkäynnin julkisuus ("lautamiesten välityksellä kansalaiset saavat tietoa oikeudenkäytön perusteista ja tuomioistuinten toimintatavoista"); 10) erityisasiantuntemus (" lautamiehillä saattaa olla sellaista erityisasiantuntemusta, joka tuomarilta puuttuu") ja 10) kustannukset ("lautamiehet tulevat yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin ammattituomarit").
14. Jokainen edellä esitetty peruste voidaan riitauttaa ja esittää näkökohtia sen puolesta, että lautamiesjärjestelmästä voitaisiin luopua kokonaan. On selvää, että 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alkupuoliskollakin lautakunta oli tarpeellinen instituutio, sillä kihlakunnantuomarit olivat useimmiten eläneet kaupunkiolosuhteissa ja maaseudun olot saattoivat olla heille jokseenkin vieraita. Tuomareiden äidinkieli oli usein ruotsi eikä heidän suomen kielen taidoissaan ollut aina kehumista. Nykyisin sitä vastoin tuomarit ovat taustaltaan useimmiten aivan samanlaisia "pulliaisia" kuin lautamiehetkin, ja heillä on samanlaisia - ellei vielä suurempia - ongelmia kuin lautamiehillä mitä tulee esimerkiksi asumiseen, perhesuhteisiin, velkaantumisen jne. Lautamiesten paikallistuntemuksen merkitys on nykyisin lähes olematonta, eikä lautamiesten oikeuskäsitys enää edusta hieman myyttistä kansan yleistä oikeustajua yhtään paremmin kuin ammattituomareiden oikeuskäsitys. On siis turha romantisoida ja kaivata vanhoja hyviä lautamiesaikoja, sillä nykyisin oikeudenkäytöltä edellytetään aivan toisenlaisia laadun takeita kuin lautamiesperinteen loistonpäivinä. Virkatuomareiltakin edellytetään uudenlaisia valmiuksia. Oikeudenkäytössä ongelmana ei ole enää virkatuomareiden vallankäytön kontrolloitavuus tai julkisuuden puute - media huolehtii julkisuuden toteutumisesta tehokkaasti - vaan alati monimutkaistuvassa yhteiskunnassa painotetaan tuomioistuimissa tarvittavaa asiantuntemusta ja erityisosaamista.
15. Lautamiehet on kuitenkin poliittisella päätöksellä haluttu säilyttää jatkossakin käräjäoikeuksissa, ja tähän on tyytyminen. Mikäpäs siinä, valinta on kyllä kansainvälinen vertailukin huomioon ottaen puolustettavissa. Maallikkojäseniä osallistuu tuomitsemistoimintaan useimmissa maissa, mm. kaikissa pohjoismaissa ja useimmissa Keski-Euroopan maissa. Tärkeintä on se, missä laajuudessa ja minkälaisissa jutuissa lautamiehiä on nykyoloissa järkevää käyttää oikeuden kokoonpanoissa. Siinä suhteessa lainsäätäjällä olisi ollut Suomessa nyt valittavana useita eri vaihtoehtoja. Samassa yhteydessä olisi voitu ja mielestäni pitänytkin puuttua mm. lautamiesten valintatapaan ja kenties äänioikeuteenkin.
Vuoden 2009 uudistus on vain säästölaki; lautamiesten määrä vähenee reilulla kolmanneksella
16. Mikä sitten tulee lautamiesten kohdalla muuttumaan? Loppujen lopuksi muutokset ovat aika vähäisiä. Jatkossa lautamiehet eivät enää käsittele lainkaan riita-asioita, vaan ne ratkaistaan yhden tai kolmen tuomarin kokoonpanossa. Tämä muutos on kuitenkin vain näennäinen, sillä tähänkin asti lautamieskokoonpano on ollut erittäin harvinainen vaihtoehto riita-asioiden käsittelyssä.
17. Lautamiehet osallistuvat siis vain rikosasioiden käsittelyyn, mutta tämä ei ole riittänyt, vaan lautamieskokoonpanon (malli 1+3) käyttöä on pyritty vähentämään, jolloin lautamiesten lukumäärää on voitu alentaa tuntuvasti. Lautamiesten käytön tarvetta on jo vähentänyt lokakuussa 2006 voimaan tullut rikosasioiden kirjallinen menettely käräjäoikeudessa (ROL 5a luku), jossa käsitellään nykyisin noin 35 prosenttia kaikista rikosasioista. Kun lautamiehiä on tähän asti ollut koko maassa yhteensä 3 700, on lautamiesten kokonaismääräksi vuodeksi 2009 vahvistettu oikeusministeriön 5.1.2009 antamalla päätöksellä (17/31/2008) 2 202, mikä on siis 1 500 vähemmän kuin aiemmin. Ministeriö on päätöksellään määrännyt tietyn määrään lautamiehiä jokaiseen 50:een käräjäoikeuteen samoin kuin jokaisesta kunnasta valittavien lautamiesten lukumäärän. Jokaisesta kunnasta valitaan vähintään kaksi lautamiestä, Helsingistä valitaan 300 lautamiestä (aikaisemmin sieltä oli valittu peräti 551 lautamiestä), Espoosta ja Kauniaisista yhteensä 72, Vantaalta 70 jne. Kun kullekin lautamiehelle on tähän asti kertynyt vuosittain 10-12 istuntopäivää, joutuu lautamies vuonna 2009 istumaan käräjillä ehkä vain 5-6 kertaa vuodessa. - Oikeusministeriön päätös koskee vuotta 2009. Vuoden 2010 alusta käräjäoikeuksien lukumäärä alenee 27:ään. Tuolloin lautamiesten lukumäärä kussakin käräjäoikeudessa joudutaan ilmeisesti määräämään uudelleen.
18. Edellä selostetulla sääntelyllä säästetään valtion menoja, arviolta 1-2 miljoonaa euroa, ja juuri tämä on ollut hallituksen ja oikeusministeriön ensisijainen tarkoituskin. Lautamiesuudistusta ja käräjäoikeuden ratkaisukokoonpanoja koskeva uusi laki on siis itse asiassa puhdas säästölaki, oikeusturvaan tai juttujen käsittelynopeuteen sillä ei juurikaan pystytä vaikuttamaan.
Käräjäoikeuden kokoonpanovaihtoehdot
19. Käräjäoikeuden lautamieskokonpanoa (1+3) voidaan edelleen periaatteessa käyttää kaikenlaisissa rikosasioissa, sillä säännökset on laadittu hyvin väljiksi. Tarkoituksena on kuitenkin ollut, että lautamiehet olisivat mukana vain vakavimmissa rikosasioissa eli silloin, kun syytteessä on kyse rikoksesta, jonka enimmäisrangaistus ylittää kaksi vuotta. Jutun laadulla ei ole muuten väliä, joten lautamiehet voivat joutua ratkaisemaan juridisesti hyvinkin vaikeita talous- yms. rikosasioita. Lautamieskokoonpanoa voidaan hallituksen esityksen mukaan käyttää muissakin tapauksissa, perustelujen mukaan esimerkiksi silloin, jos rangaistuksesta näyttää tulevan ankara tai jos juttu kiinnostaa laajaa yleisöä; puhutaan "yhteiskunnallisesti merkittävimmistä rikosasioista." Tällaisissa tapaukissa voidaan käyttää myös laajennettua lautamieskokoonpanoa (malli 2+4).
20. Jatkossa rikosjutut voidaan siis käsitellä käräjillä entistä useammin yhden tuomarin kokoonpanossa ilman lautamiehiä. Käräjätuomarit voivat käsitellä lähtökohtaisesti yksin enintään kahden vuoden vankeudella rangaistavat rikokset (OK 2:6.1). Lisäksi tietyt laissa luetellut tavallisimpien rikosten törkeät tekomuodot voidaan käsitellä yhden tuomarin kokoonpanossa, vaikka niistä säädetty maksirangaistus on enemmän kuin kaksi vuotta vankeutta. Tällaisia rikoksia ovat mm. törkeä varkaus, törkeä kavallus, törkeä petos ja virkamiehen väkivaltainen vastustaminen. Tämän "päälle" tulevat vielä tunnustetut rikosasiat eli kolmannes kaikista rikosjutuista, jotka käsitellään jo nykyisin käräjäoikeuksissa kirjallisessa kansliamenettelyssä ilman, että asianosaiset ovat lainkaan saapuvilla (ROL 5a luku).
21. Uutuutta merkitsee se, että rikosasioita voidaan käsitellä myös kolmen virkatuomarin kokoonpanossa, siis ilman lautamiehiä (OK 2:1.2). Tähän asti sanotussa kokoonpanossa on voitu käsitellä ainoastaan riita-asioita. Jostakin syystä, ilmeisestikin kustannusten säästötarkoituksessa, oikeusministeriö, hallitus ja eduskunta ovat halunneet rajata kolmen tuomarin kokoonpanon käytön niin, että se tulee kysymyksen vain silloin, kun sitä asian laadun tai muun erityisen syyn vuoksi on pidettävä perusteltuna. Muotoilu on väljä ja antaa laajan harkintavallan käräjäoikeudelle. Tarkoituksena on ollut, että kolmen tuomarin kokoonpanossa ratkaistaisiin lain soveltamisen kannalta vaikeimpia rikosjuttuja. Jotkut tuomarit ovat sanoneet, että edellä mainittu laajennettu tai vahvistettu lautamieskokoonpano (2+4) ajaisi saman asian kuin malli 3+0, mutta itse suosittelisin kyllä jälkimmäisen kokoonpanovaihtoehdon käyttöä todella laajoissa ja vaikeissa rikosasioissa.
Uudistuksen kritiikkiä
22. Omasta puolestani ole täysin tyytyväinen käräjäoikeuksien ratkaisukokoonpanoja koskevaan uudistukseen. Olen tuonut kantani esille puheena olevan lainsäädäntöhankkeen eri vaiheissa eli oikeusministeriölle ja eduskunnan lakivaliokunnalle antamissani lausunnoissa, mutta tuloksetta. Itse asiassa, vaikka lainsäädäntöprosessin aikana pyydettiin lausuntoja monilta käräjäoikeuksilta, kaikilta hovioikeusilta, asianajajaliitolta ja monilta muilta tahoilta ja vaikka näissä lausunnoissa esitettiin lukuisia eri muutoksia oikeusministeriön työryhmän pari vuotta sitten jättämään mietintöön, niin mikään ei lainsäädäntöprosessin kuluessa muuttunut. Jollen ole erehtynyt, niin nähdäkseni ministeriön työryhmän mietintö tuli laiksi pilkunkaan siitä muuttumatta! Oikeusministeriö lakiehdotus valtioneuvostolle ja hallituksen esitys eduskunnalle noudattivat prikulleen työryhmän mietintöä, ja suuri yllätys oli se, ettei lakiesitykseen tehty eduskunnassakaan mitään muutoksia. Oikeusministeri Tuija Brax seisoo tunnetusti yleensä aina tiukasti virkamiestensä esitysten takana ja niin kävi nytkin, ja eduskunnan lakivaliokuntaa, jossa uudistus käsiteltiin, puolestaan "vahtii" puheenjohtajana Braxin puoluetoveri Heidi Hautala (vihr).
23. Oma ehdotukseni oli sellainen, että lautamieskokoonpanon toimivallan ei olisi tullut määräytyä yksinomaan rikoksen rangaistusmaksimiin perustuen, vaan laissa olisi pitänyt luetella rikosnimikkeittäin ne rikokset, joiden käsittelyyn lautamiehet saavat osallistua (esim. henkirikokset, törkeä pahoinpitely, törkeä ryöstö, raiskausrikokset jne.). Ehkä vielä parempi vaihtoehto olisi ollut luetella laissa ne yleensä juridisesti vaikeat ja hankalat rikosasiat, joiden käsittelyyn lautamieskokoonpano ei sovellu. Tällaisia rikoksia olisivat esimerkiksi aineettomien oikeuksien loukkaamista koskevat rikokset (RL 49 luku), arvopaperimarkkinarikokset (RL 51 luku), velallisen rikokset (RL 49 luku), rikokset julkista taloutta vastaan (RL 29 luku) ja ympäristörikokset (RL 48 luku). Minusta on paradoksaalista, että lautamiehet voivat edelleen osallistua mm. edellä lueteltujen juridisesti vaikeiden rikosjuttujen käsittelyyn.
24. Yhden tuomarin kokoonpanon toimivalta on säädetty mielestäni uudessa laissa liian laajaksi, sillä ei ole perusteltua, että yksi tuomari käsittelee sellaisia laissa nyt lueteltuja törkeitä rikoksia, joiden rangaistusmaksimi on enemmän kuin kaksi vuotta. Tällaisia rikoksia ovat mm. esimerkiksi törkeä varkaus, törkeä kavallus, törkeä petos, törkeä kätkemisrikos ja törkeä maksuvälinepetos. Sitä vastoin olisin vastoin lakiesitystä pyrkinyt laajentamaan kolmen virkatuomarin kokoonpanon (malli 3+0) toimivaltaa poistamalla nyt lakiin otetun erityisedellytyksen, jonka mukaan sanottu kokoonpano tulisi kysymykseen vain, jos asian laatu tai muu erityinen syy edellyttää kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanon käyttämistä. Se, että laajennettu lautamieskokoonpano (malli 2+4) voi käsitellä laajoja rikosasioita, ei mielestäni ole peruste, jolla kolmen virkatuomarin toimivaltaa on laissa supistettu. Se, että rikosasiat käsitellään käräjäoikeudessa mahdollisimman pätevässä ja ammattitaitoisessa kokoonpanossa, on omiaan vähentämään hovioikeuksiin tehtävien valitusten määrää, jolloin oikeudenkäytön painopiste siirtyy nykyistä enemmän hovioikeuksista käräjäoikeuksiin.
Lautamiesten valintatapa epäilyttävä
25. Lautamiesjärjestelmää olisi voitu ja myös pitänyt puheena olevan uudistuksen yhteydessä kehittää monessa suhteessa, mutta tätä ei ole edes yritetty tehdä. Yksi asia, johon olisi pitänyt puuttua, on lautamiesten edellä selostettu valintatapa, joka ei ole sopusoinnussa tuomioistuimilta edellytettävän riippumattomuusvaatimuksen kanssa. Kunnanvaltuustojen suorittama valinta on perustunut ja tulee jatkossakin perustumaan poliittisiin näkökohtiin, jolloin lautamiehiksi voi tulla valituiksi vain puolueiden jäseniä, vaikka toisaalta tiedetään, että puolueiden jäsenmäärät ovat yleisesti ottaen edelleen pienenemässä.
26. Poliittinen elin ei saisi valita maallikkotuomareita, koska lautamiehet ovat tuomareita, eivät kunnallisia ja poliittisia luottamusmiehiä. Maailmalla tunnetaan erilaisia maallikkojäsenten valintatapoja, joista jokin meille sopiva olisi pitänyt ottaa käyttöön. Nykyinen lautamiesten valintapa on haluttu säilyttää ilmeisesti siksi, että se on oikeusministeriön kannalta "helppo nakki", koska valinnan suorittavat kunnat eikä ministeriön tarvitse tehdä muuta kuin antaa päätös siitä, kuinka monta lautamiestä kuhunkin käräjäoikeuteen ja kustakin kunnasta valitaan.
Lautamiehet maksavat puolueveroa
27. Suomessa lautamiehiä ei edelleenkään hevin mielletä tuomioistuimen jäseneksi, vaan heitä pidetään poliittisina luottamushenkilöinä. Tätä mieltä tuntuvat olevan lautamiehet usein itsekin, mikä ilmenee erityisesti ns. puolueveron maksamisena. Poliittiset puolueet ovat vaatineet ja vaativat edelleen lautamiehiksi valittavilta sitoumuksia puolueveron maksamisesta samalla tavoin kuin kunnallisten lautakuntien jäseniksi valittavilta luottamushenkilöiltäkin. Puolueveron perimistä lautamiehiltä on yritetty kitkeä jo parinkymmenen vuoden ajan mm. perustuslakivaliokunnan, oikeuskanslerin, hovioikeuksien presidenttien ja oikeusministeriön paimenkirjeillä, mutta turhaan. Viimeksi pari päivää sitten oikeusministeriö on jälleen yrittänyt kirjeellään suitsia puolueveron perimistä lautamiehiksi valittavilta, mutta epäilen, että jälleen turhaan. Tätä hieman myös luottamushenkilöveroksi nimitettävän maksun kantokieltoa myös kierretään joissakin tapauksissa edellyttämällä tai vähintään suosittamalla puolueen paikallisosastolle suoritettavia vapaaehtoisia tukimaksuja, joilla sitten varmistetaan henkilön valinta lautamiehen tehtävään.
28. Uutena ilmiönä on mainittava, että lautamiehiä tai lautamiehiksi haluavia on puolueiden paikallisosastojen toimesta painostettu ryhtymään ehdolle viime lokakuun kunnallisvaaleissa, jotta he voisivat jatkaa tai tulla valituiksi vaalien jälkeen lautamiehinä. - Oikeusministeriön ei tulisi tyytyä ainoastaan päivittelemään puolueveron maksamista ja perintää tai muita lautamiesten valintaan liittyviä epäterveitä ilmiöitä, vaan ministeriön olisi tullut jo ajat sitten ryhtyä toimenpiteisiin lautamiesten vanhentuneen ja tuomioistuinten riippumattomuuden kannalta sopimattoman valintamenettelyn uudistamiseksi ja korjaamiseksi.
Lautamiesten äänioikeutta olisi rukattava
29. Lautamiesten yksilöllinen äänioikeus on periaatteellisesti syistä ongelmallinen, sillä ns. lautamiespäätökset tuskin lisäävät luottamusta tuomioistuinlaitokseen silloin, kun poliittisten elinten valitsemat lautamiehet ovat keskenään erimielisiä. Näin kävi esimerkiksi Susan Ruususen kirjoittaman kirjan Pääministerin morsian tiimoilta Helsingin käräjäoikeudessa viime vuonna käsitellyssä pääministeri Matti Vanhasen yksityiselämän suojaa koskevassa rikosjutussa. Mainitussa tuomiossa lautamiesten äänet jakautuivat ja käräjäoikeuden tuomioksi tuli kahden lautamiehen - heistä toinen "edusti" lehtitietojen mukaan kokoomusta ja toinen lautamies taas Sdp:tä - syytteen hylkäävä mielipide vastoin puheenjohtajan ja kolmannen lautamiehen kantaa.
30. Yksilöllinen äänioikeus on ongelmallinen myös siksi, että vaikka lautamiehet toimivat virkavastuulla (ks. esimerkiksi ratkaisua KKO 2008:95, jota olen selostanut blogissani 21.10. 2008), heidän tosiasiallinen vastuunsa jutun ratkaisusta on epäselvä, eikä sitä ole ainakaan tähän saakka pidetty yhtä laajana kuin käräjäoikeuden puheenjohtajana toimivan virkatuomarin. Lautamiesten valta ja vastuu eivät siten nykyisessä järjestelmässä täysin vastaa toisiaan. Tämän vuoksi lautamiesten yksilöllisestä äänioikeudesta olisi syytä luopua ja siirtyä järjestelyyn, jossa lautamiehillä on yhteinen eli kollektiivinen äänioikeus. Se riittäisi hyvin turvaamaan lautamiesjärjestelmän tavoitteena olevan tuomitsemistoiminnan luottamuksen ylläpitämisen.
Lautamiehet myös hovioikeuksiin ja hallinto-oikeuksiin
31. Miksi lautamiehet ovat mukana vain käräjäoikeudessa mutteivät enää hovioikeudessa? Tätä olen usein ihmetellyt, sillä maallikkojärjestelmän johdonmukaisuus edellyttäisi lautamiesten kuuluvan myös hovioikeuden kokoonpanoon tietyissä asioissa. Muun muassa Ruotsissa lautamiehet osallistuvat hovioikeudessa niiden rikosjuttujen suulliseen pääkäsittelyyn, joissa lautamiehet ovat kuuluneet myös käräjäoikeuden kokoonpanon; Ruotsissa lautamiehet osallistuvat hovioikeudessa noin 60 prosentissa tapauksista rikosasioiden käsittelyyn. Maallikkotuomareita käytetään ylioikeuksissa myös esimerkiksi Norjassa, Tanskassa, Saksassa ja Englannissa. Kun Suomessa pelkästään ammatti- ja virkatuomareista muodostuva ylioikeuden kokoonpano voi kumota käräjäoikeuden lautamieskokoonpanossa tekemän ratkaisun, menettävät itse asiassa kaikki ne "hyvät" funktiot merkityksensä, joiden vuoksi lautamiesten mukanaoloa pidetään käräjäoikeudessa tarpeellisena. - Lautamiesten tulisi osallistua myös tiettyihin hallinto-oikeuksissa käsiteltävien asioiden ratkaisemiseen, jos kerran lautamiesjärjestelmää pidetään ylipäätään tarpeellisena.
32. Oikeusministeriö ei ole oikeastaan koskaan ottanut selkeää kanta lautamiesjärjestelmän ulottamisesta hovioikeuksiin ja hallinto-oikeuksiin, ja niin kävi myös nyt vuoden 2009 voimaan tullutta lainsäädäntöhanketta valmisteltaessa. Tämä on mielestäni selkeä osoitus siitä, että itse asiassa Suomessa hallitus ja eduskunta eivät pidä lautamiesjärjestelmää asiallisesti kovinkaan tarpeellisena tai suhtautuvat joka tapauksessa siihen joka tapauksessa välinpitämättömästi. Lautamiesjärjestelmää halutaan todellisuudessa ylläpitää vain näennäisistä ja poliittisista syistä, koska katsotaan, että tämä muka osoittaa lainsäätäjän ja hallituksen kunnioittavan demokraattista järjestelmää ja kansan tahtoa. Jos näin todella olisi, valtiovalta myös huolehtisi lautamiesjärjestelmän asianmukaisesta kehittämisestä ja sen laajentamisesta hovioikeuksiin ja hallinto-oikeuksiin. Jollei tähän ole innostusta eikä halua, niin silloin pitäisi rehellisyyden nimissä olla valmiita luopumaan koko lautamiesjärjestelmästä myös käräjäoikeuksissa.
33. Edellä oli jo puhetta Helsingin käräjäoikeuden viime vuonna antamasta päätöksestä pääministeri Matti Vanhasen ja hänen ex-tyttöystävänsä Susan Ruususen (ent. Kuronen) välisestä yksityiselämän suojaa koskevasta rikosjutusta, joka ratkaistiin ns. lautakuntapäätöksellä. Käräjäoikeuden tuomiosta on valitettu Helsingin hovioikeuteen, joka alkanee käsitellä juttua kohtapuolin. Hovioikeudessa juttu tullaan ratkaisemaan puhtaasti ammattituomareista koostuvasta kokoonpanossa eli jaostossa, johon kuuluu kolme hovioikeudenneuvosta. Johdonmukaisuus edellyttäisi, että sanotunlaisissa jutuissa myös hovioikeuteen tulisi kuulua lautamiehiä; kokoonpanon malli voisi olla 3+2, eli kolme virkatuomaria ja kaksi lautamiestä. Kun esimerkiksi pääministeri Vanhasen juttu ratkaistaan hovioikeudessa yksinomaan virkatuomareiden voimin, voidaan perustellusti väittää, että lautamiesjärjestelmä, joka on voimassa vain alioikeudessa, menettää todellisuudessa täysin merkityksensä, jos hovioikeus kumoaa käräjäoikeuden tuomion tai muuttaa sitä olennaisesti.
Herastuomarin arvonimen myöntäminen tulisi poistaa
34. Tunnustukseksi pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta käräjäoikeuden jäsenenä laamanni voi myöntää lautamiehelle herastuomarin arvonimen. Käytännössä herastuomarin arvonimi on myönnetty kymmenen vuoden lautamiesuran jälkeen, mutta myös kaksi nelivuotiskautta on saattanut riittää arvonimen myöntämiseksi. Herastuomari-nimike on peräisin jo Kuningas Kristofferin maanlain (1442) ajoilta, mutta silloin se tarkoitti henkilöä, jolle kihlakunnantuomari saattoi uskoa virkansa hoidon tietyksi ajaksi. 1734-vuoden laissa tällaista "sijaistuomaria" ei enää tunnettu, mutta herastuomari-nimike säilyi lautamiehelle annettavana arvonimenä ja se myönnettiin lautakunnan vanhimmalle jäsenelle.
35. Nyt kun lautamiehet eivät enää muodosta lautakuntaa eivätkä istu pitkiä käräjiä vaan osallistuvat vain muutamana päivänä vuodessa käräjäoikeuden istuntoihin, ei herastuomarin arvonimen myöntämiselle enää ole perusteita. Painavin syy on kuitenkin se, että nimi herastuomari viittaa virkatuomariin, vaikka lautamiehen tulee edustaa oikeudenkäynnissä nimenomaan virka- tai ammattituomarista poikkeavaa kansalais- ja maallikkonäkemystä. Ruotsissa herastuomarin arvonimi poistettiin virallisesti laista vuonna 1971, jolloin alioikeusjärjestelmä yhtenäistettiin. Sama olisi pitänyt tehdä myös Suomessa vuonna 1993 voimaan tulleen alioikeusuudistuksen yhteydessä. Herastuomarin arvonimen myöntäminen tuntuu nykyoloissa lähinnä koomiselta ja se on yksi osoitus lautamiesjärjestelmän jälkeenjääneisyydestä. Mutta oikeusministeriö ei ole reagoinut tähänkään asiaan mitenkään. Ruotsissa nimitystä herastuomari (häradsdomare) käytetään tosin epävirallisesti puhuttaessa käräjäoikeuden virkaiältään vanhimmasta lautamiehestä. Meillä yhdessä ja samassa käräjäoikeudessa voi olla käräjäoikeuden koosta riippuen useita ja suurimmissa käräjäoikeudessa yhtaikaa jopa parikymmentä "virallista" herastuomaria tai enemmänkin.
Lautamiesjärjestelmän kehittäminen on laiminlyöty
36. Kuten edellä olevasta ilmenee, lautamiesjärjestelmässä on monia epäkohtia ja puutteita, jotka olisi voitu ja minun mielestäni myös pitänyt korjata nyt voimaan tulevan lainsäädäntöhankkeen yhteydessä. Näin ei kuitenkaan edes yritetty tehdä, vaan lakiin tehtiin vain kaikkein välttämättömimmät muutokset. Uudistus jäi siis pahasti torsoksi, kyseessä on, kuten olen sanonut, eräänlainen "tynkäuudistus" ja puhdas säästölaki, jonka tarkoituksena on lähinnä vain säästää Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa edellytetyllä tavalla oikeusministeriön hallinnonalan menoja. Uudistuksella säästetään valtion menoja 1-2 miljoonaa euroa, joten oikeusministeri Brax on hyvin tyytyväinen, kun hän on hoitanut oman ministeriönsä säästötavoitteen. Lautamiesjärjestelmää jäävät kuitenkin edelleen rasittamaan monet epäkohdat, joten tyytyväisyyteen ei pitäisi olla aihetta.
Lopuksi
37. Selvyyden vuoksi on sanottava, että lautamiesjärjestelmä ja sen epäkohdat eivät ole lautamiesten syytä. Lautamiesten työtä on kaikki syy arvostaa, sillä oman kokemukseni perustella tiedän, että lautamiehet suhtautuvat tehtäväänsä tunnollisesti ja tekevät oikeudessa parhaansa ja tuovat usein mukanaan lainkäyttöön inhimillisiä piirteitä. Minulla on auskultointiaikojen ja lyhyen käräjätuomarivaiheen lisäksi kahdentoista vuoden kokemus alioikeuden päällikkötuomarin tehtävistä, ja sinä aikana olen joutunut istumaan käräjiä aika laajan ja hyvin erilaisista ihmisistä koostuvan lautamiesjoukon kanssa. - Herastuomarin titteleitäkin olen myöntänyt monia kertoja, vaikka periaatteessa suhtaudun niihin skeptisesti. Ikaalisissa tuli tavaksi myöntää lautamiehille herastuomarin arvonimi yleensä jo kahden nelivuotiskauden jälkeen; saivatpahan uudet herastuomarit sitten syyn juhliin tai ainakin kahvikekkereihin, joihin myös arvonimen myöntäjä tietenkin kutsuttiin mukaan! Muistan kerrankin Ikaalisissa käräjiä istuessani, että kihlakunnanoikeuden paikalla olleista kuudesta lautamiehistä viisi oli herastuomareita, ainoastaan virkaiältään nuorin lautamies eli nk. kinnasten vahti oli vielä ilman tuota titteliä.
38. Lautamiesten kanssa oli miellyttävää toimia, ja noilta ajoilta olisi myös käräjien ulkopuolelta lautamiehistä paljon hauskoja juttuja kerrottavana alkaen vaikkapa joulun alla yhdessä käräjätuomari Hannu Rajalahden kanssa tehdyistä perinteisistä sahdinhakumatkoista Ikaalisissa "järven takana" asuneen herastuomari Edvard Alosen luokse, kesäjuhlista ja Rajalahden myöhemmin Jämsän laamannina vetämistä lautamiesten ja tuomareiden yhteisistä koulutus - ja virkistysmatkoista aina Tallinnaan ja Tarttoon asti. Monella tavalla mieliinpainuva oli myös joulukuun 1. päivä 1993, jolloin toteutui vihdoin tähän maahan kauan puuhattu alioikeuksien yhtenäistäminen ja syntyivät nykyiset käräjäoikeudet. Kokoonnuimme tuolloin iltasella porukalla (laamani, käräjätuomarit, notaarit jne.; minäkin olin saanut ex-ukkotuomarina kutsun) juhlimaan historiallista päivää herastuomari Alosen kotiin.
