601. Miten Hyvinkään ampumissurmaan tulisi suhtautua?

Tässäkö Suomemme koko kuva...

1. Hyvinkään ammuskelutapausta voidaan tarkastella monelta eri kantilta.; blogijutun 599 kommenteissa tapausta on jo käsitelty tietyiltä osin. Oikeastaan on vähättelyä puhua "ammuskelusta", sillä Hyvinkäällä oli kysymys on kahdesta murhasta ja seitsemästä murhayrityksestä, joina 18-vuotiaan ampujan Eero Hiltusen tekoja nyt parhaillaan tutkitaan.

2. Media on päässyt mässäilemään oikein kunnolla tapauksen tiimoilta! Minulla on sellainen muistikuva, että edes Jokelan tai Kauhajoen koulusurmat eivät herättäneet lehdistössä näin paljon kiinnostusta kuin tämä Hyvinkään tapaus on tehnyt.

3. Varsinkin Kauhajoen tapauksen jälkeen poliitikot ja virkamiehet olivat aika hissukseen, sillä olihan kyse tapauksesta, joka sai alkunsa siitä, että paikallinen poliisipäällikkö oli jättänyt surmia edeltäneenä päivänä surma-aseen koulusurmaaja Matti Saaren haltuun, vaikka hänellä olisi ollut kaikki syy ja perusteet määrätä poliisit ottamaan aseen pois Saarelta.

4. Kun kyse oli poliisin ilmiselvästä virheestä, maan hallitus ja korkea poliisijohto halusi kaikin keinoin painaa poliisin menettelyn villaisella, sillä eihän Suomessa poliisia toki saa arvostella mistään! Maan ylin syyttäjäviranomainen rajasi poliisin menettelyn tutkinnan heti alusta lähtien koskemaan yksinomaan tuottamuksellista virkarikosta, ja tämän mukaisesti mainittu syyttäjä päätti myös syytteen nostamisesta. Syyttäjistön tiedossa toki oli, että asianomistajat eli surmattujen omaiset tulevat nostamaan Kauhajoen komisariota vastaan syytteen tahallisesta virkarikoksesta ja törkeistä kuolemantuottamuksista. Jutun oikeuskäsittelyssä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa ilmeni, miten räikeällä tavalla syytemääräyksen saanut syyttäjä otti silmätikukseen, ei syytettyä komisariota, vaan asianomistajien avustajat ja yritti monin eri tavoin vähätellä asianomistajien oikeutettuja vaatimuksia ja todisteita.

5. Kauhajoen oikeudenkäynti oli peräti kummallinen näytelmä, sillä juuri koskaan aiemmin rikosjutun asianomistajat eivät liene kokeneet vastaavalla tavalla juuri virallista syyttäjää päävastustajakseen. Toki paikallissyyttäjä teki vain sitä työtä,  mihin hän oli saanut korkeilta esimiehiltään nimenomaisen määräyksen: oikeudenkäynnissä piti valvoa, että syytetty ei tule tuomituksi mistään muusta kuin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tämä päämäärä varmistettiin viime kädessä korkeimmassa oikeudessa, jossa valituslupa evättiin vastoin  asian esittelijän esitystä kahden jäsenen kokoonpanossa, joista toinen jäsenen oli ollut valtionsyyttäjän virassa silloin, kun VKSV:ssa päätettiin esitutkinnan rajaamisesta ja syytemääräyksen antamisesta.

6. Kauhajoen tapauksessa surmattujen omaiset lienevät tehneet tietoisen valinnan siitä, että lehdistölle ei annettu surmattuja koskevia tietoja, koska ei haluttu, että media ryhtyy mässäilemään uhrien ja heidän omaistensa kärsimysten kustannuksella. Muistaakseni uhreista julkaistiin lehdissä vain yksi yhteinen kuva, ei muuta.

7. Hyvinkäällä sen sijaan uhreista on tehty sankareita ja heidän elämäänsä ja edesottamuksiaan selostetaan päivästä toiseen laajasti mediassa. Hyvinkäällä ampuja ei päättänyt päiviään, kuten Jokelassa ja Kauhajoella, mikä tietenkin myös lisää median kiihkoa ja mässäilynhalua tapauksen ympärillä.

8. Miten tällaisiin ampumistapauksiin ja ampujiin pitäisi oikein suhtautua? Pitäisikö murhaajia kohtaan tuntea vain "oikeutettua vihaa", kuten jotkut ruben stillerit julistavat? Vai pitääkö ampujia ryhtyä hyysäämään ja kohdistaa moitteet yhteiskuntaan, päättäjiin,  mielenterveyspalveluiden puutteisiin, nuorten syrjäytymiseen jne? Nämä ovat ikuisuuskysymyksiä eikä niistä tietenkään päästä koskaan yhteisymmärrykseen.

9. Ikuisuuskysymyksiin kuuluu myös aselain tiukentaminen ja erityisesti aseiden säilyttämistä koskevien määräysten tiukentaminen. Mitä nyt tässä suhteessa pitäisi oikein tehdä? Hyvinkään ampuja sai aseet isänsä asekaapista, jonka hän avasi löytämällään avaimella.

10. Mutta mistä ihmeestä nämä koulusurmat, hirvittävän monet perhesurmat, jotka tuppaavat jäämään ikään kuin varjoon, ja Hyvinkään tyyppiset "ammuskelut" oikein kumpuavat? Onko syynä todella siinä, kuten on esitetty, että Suomessa perinteiden mukaisesti ihaillaan väkivaltaa, sotaa ja "vihollisten" ampumista? Onko kyse jonkinlaisesta asekätkentähengestä, johon nojaten  ampuma-aselupia on myönnetty ja kenties myönnetään edelleen varsin löysin perustein?

11. Hyväksyykö valtiovalta sen, että mahdollisimman monella suomaisella on ase tai useita aseita, joita myös saa tai jopa pitääkin säilyttää kotona, jotta aseisiin voidaan omaisuuden ja hengen varjelemiseksi ja puolustamiseksi tarttua mahdollisimman "tehokkaasti"? Lisääkö metsästysharrastus aseiden, aseenkäytön ja "asemiesten" ihailua? Suomessa on metsästystä harrastava pääministeri. Pitäisikö hänen luopua sanotusta harrastuksestaan ikään kuin tilanteen rauhoittumiseksi, kuten Timo Harakka oletti muualla tapahtuvan? Hyvinkään ampuja kertoo ihailleensa talvisodan legendaarista tarkka-ampuja Simo Häyhää, jonka kerrotaan surmanneen talvisodassa vain vajaan kolmen kuukauden aikana useita satoja ryssiä, kenties yli 500 kappaletta. Mistä tämä Hyvinkään Eeron ihailu kertoo?

12. Johtuuko tämä paljon puhutusta maanpuolustushengestä, jota meillä lietsotaan ja "edistetään" monin eri tavoin? Korkeille virkamiehille ja poliitikolle järjestetään peräti  kaksi kertaa vuodessa "maanpuolustuskursseja", jotka, jolleivät muuta, tarjoavat osanottajille ainakin tilaisuuden erilaisten Hyvä Veli -verkostojen muodostamiseen ja lujittamiseen, siis hyvän kasvualustan kaikenkarvaiselle korruptiolle. Tämä sitten ilmenee sitten esimerkiksi sellaisina "vehviläisten asuntokauppoina", joista jälleen puhuta mesotaan mediassa. Nuo maanpuolustuskurssit taitavat olla niitä isojen poikien, todella isokenkäisten poikien sotaleikkejä- ja pelejä.

13. Mitä kaiken maailman tietokonepelit, sotapelit, airsoft-taistelupelit,videot, väkivaltaiset filmit yms. roina vaikuttaa nuoriin ja lapsiin ja lisääkö kyseinen roina ja saaste väkivaltaista käyttäytymistä ja rikollisen aseenkäytön riskiä? Lienee selvää, että tällaisille tyypeille, joilla on vielä mielenterveysongelmia, syntyy voimakas viehtymys aseisiin ja niiden luvattomaan käyttöön.

14. Miten poliisin pitäisi puuttua epäilyttävään aseenkäyttöön tai aseilla uhkaamiseen? Miten poliisin tulisi menetellä, että uhkaavat tilanteet saataisiin mahdollisimman vähin vaurioilla ehkäistyä ja selvitettyä? Pitääkö poliisiin rynnätä tapahtumapaikalla "pillit soiden" ja muutenkin mahdollisimman "näyttävästi" ja rehvakkaasti, vai olisiko jokin muu keino tässä suhteessa järkevämpi? Pitäisikö poliisin körötellä autossaan aina ja jatkuvasti "taktiset liivit" päällään?

15. Voidaanko koulusurmia. perhesurmia ja Hyvinkään kaltaisia joukko- ja ampumismurhia estää jatkossa nykyistä paremmin ja millä keinoin tähän voitaisiin päästä? Vai onko asianlaita niin, että Hyvinkään tapaus ei jää lajissaan viimeiseksi, vaan sanotunlaiset tapaukset tulevat toistumaan ja kenties vielä entisestään yleistymään?

16. Hyvät ihmiset! Minä en tiedä vastausta näihin enkä moniin muihinkaan kyseistä tematiikkaa koskeviin kysymyksiin. Sen vuoksi pyydän Teitä, arvoisat lukijat, ottamaan kantaa ja kommentoimaan nyt mainittuja ja muitakin tässä suhteessa huomionarvoisia seikkoja ja kysymyksiä.

17. Mikä on kodin ja vanhempien vastuu? Varsinkin Hyvinkään tapauksessa, jossa isäpappa säilytti laajaa asearsenaaliaan kotona. Toki lukitussa kaapissa, mutta tämä ei vähennä isän vastuuta, sillä poika-Eerohan tiesi asekaapin avaimen säilytyspaikan ja pääsi siten helposti käsiksi aseisiin. Näyttää ilmiselvältä varomattomuudelta, jos ja kun, kuten on kerrottu, Eero kärsi mielenterveysongelmista ja oli niiden takia ollut myös sairaalahoidossa.

18. Saksan Winnendenissä muutama vuosi sitten toistakymmentä koulutoveriaan ampunut mielenterveysongelmista kärsinyt alaikäinen poika oli myös käyttänyt isänsä asetta, jota pappa säilytti rennosti kotona sängyn alla. Isä tuomittiin alioikeudessa  puoleksitoista vuodeksi vankeuteen kuolemantuottamuksista.

19. Olen vedonnut tähän Winnendenin tapaukseen Kauhajoki-tapauksen yhteydessä. Minusta Kauhajoen komisarion vastuu koulusurmista oli vielä selvempi kuin mainitun saksalaisen isän em. tapauksessa. Komisariohan oli aselupaviranomainen, jonka virkavelvollisuuksiin nimenomaan kuului, ettei aselupia anneta kevyin perustein ja että aseet otetaan pois ilmeisiltä hörhöiltä. Mutta Kauhajoellapa komisario suorastaan tarkoituksellisesti  jätti aseen surmaaja Matti Saaren haltuun! Kauhea tapaus ja hirvittävää varomattomuutta viranomaiselta! Mutta vähintään yhtä kauhistuttava oli ylimmän syyttäjämme reaktio, kun hän näki oikeaksi syyttää komisariota oikeudessa ainoastaan varoitukseen tai mitättömään pikkusakkoon johtaneesta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Täydellisen käsittämätöntä!

520. Suomi tilastokärjessä

Sarjasta "Kiveen hakatut"...

1. Suomi oli viime vuonna maailman toiseksi vähiten korruptoitunut maa, kertoi korruptiota tutkiva järjestö Transparency International muutama päivä sitten. Vähiten korruptoitunut on Uusi-Seelanti. Toisen sijan tilastossa jakavat Tanska ja Suomi. Suomen sijoitus koheni viime vuodesta, jolloin Suomi oli neljäs tasapistein Ruotsin kanssa.

2. Mutta, mutta. Korruptiolla tarkoitetaan tässä vertailussa vain ns. avointa korruptiota eli lahjontaa. Korruptio on kuitenkin huomattavasti laajempi ilmiö kuin pelkkä lahjusten tarjoaminen ja vaatiminen. Yleisesti ottaen viranomaistoiminnan puolueettomuutta vaarantavaa menettelyä voidaan pitää korruptiona etenkin, jos sen tarkoituksena on tuottaa jollekulle sellaista hyötyä, johon tämä ei olisi joko oikeutettu, tai joka on suoritukseen nähden kohtuuttoman suuri.

3. Piilokorruption muotoja, jotka Transparencyn vertailussa jäävät tyystin pimentoon, ovat rakenteellinen korruptio ja poliittinen korruptio. Rakenteellinen korruptio tarkoittaa virkamiehen omaksumaa näkemystä, jonka mukaan kahden osapuolen ristiriidassa hänen velvollisuutensa on tukea ennalta määrättyä osapuolta. Ilkka Kanervan lahjusoikeudenkäynnissä syyttäjä on vedonnut rakenteelliseen korruptioon. Tämä oli niin kova pala käräjäoikeudelle, että se ilmoitti vetäytyvänsä pohtimaan tuomiotaan reiluksi puoleksi vuodeksi.

4. Suomessa lainsäädäntö ei tunne rakenteellinen korruptiota. Rakenteellisen korruption yksi ilmenemismuoto on poliittiset virkanimitykset, jotka ovat meillä edelleen laajassa käytössä. Poliittisissa virkanimityksissä etu annetaan puolueen jäsenkirjan ottaneelle virkamiehelle puoluetta tai sen kannattajakuntaa hyödyntävien virkatoimien toivossa. Rakenteellisen korruption muotoihin kuuluu myös yritysten hallintoneuvostojen täydentäminen poliitikoilla; kyse on yrityksistä, jotka liiketoimissaan tarvitsevat julkisen vallan tuki- tai hyväksymispäätöksiä.

5. Suomi on rikkaiden teollisuusmaiden selkeä ykkönen tilastossa, jossa mitataan tuloerojen kasvua kymmenen viime vuoden aikana. OECD:n selvityksen mukaan tuloerot kasvoivat Suomessa erityisen nopeasti vuosina 1995–2005. Lähelle tätä vauhtia päästiin vain Kanadassa.

6. Suomi on vuosikausia keikkunut henkirikosten määrissä Länsi-Euroopan maiden kärjessä. Suomi on Länsi-Euroopan maiden kärjessä myös mitä tulee alkoholimyrkytysten määrään.

7. Suomessa tehtiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä eniten koulusurmia koko maailmassa

8. Viimeksi eilen uutisoitiin, että Suomessa surmataan eniten lapsia länsimaissa. Kun meillä kuolee viisi lasta 100 000 lasta kohden vuosittain, on esimerkiksi Ruotsissa luku vain 0,6.

Maamme on korkealla sijalla alle vuoden ikäisten kuolemaan johtavissa pahoinpitelytilastoissa. Suomessa arviolta 50 000 lasta vuosittain pahoinpidellään. Lapsen surmaa useimmiten mielenterveysongelmista kärsivä äiti.

9. Ympäristöjärjestö Greenpeace on nimennyt Durbanin ilmastoneuvottelujen yhteydessä listan ns. likaisesta tusinasta. Listan kärjessä komeilee suomalainen Jorma Ollila, joka on saanut kyseenalaisen kunnian öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajana. Likaiseksi tusinaksi Greenpeace kutsuu suurimpia ilmastosopimuksen jarruttajia.

10. Jos Suomessa koottaisiin listaa likaisesta tusinasta koskien rakenteellista korruptiota, poliittista kähmintää, poliittisia virkanimityksiä, oikeudenkäytön ja hallinnon läpinäkymättömyyttä jne., niin mitähän toimia, menettelyjä ja nimiä listalle voisi päätyä?

11. Oikeudenkäytön osalta tulee mieleen korkeimman oikeuden jäsenten sivutoimet ja joidenkin oikeusneuvosten menettely toimia pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden suurten liike- tai teollisuusyritysten välisissä riidoissa välimiehenä huippukorkeita palkkioita vastaan. Tämä puuhailu on täysin salaista, sillä ulkopuoliset eivät saa tietää niitä yrityksiä ja juttuja, joissa maan ylimmät tuomarit toimivat välimiehinä ja hankkivat itselleen sivutuloja, jotka voivat ylittää moninkertaisesti heidän virkapalkkansa.

478. Joukkomurhien uhrien muistamisesta

1. Viime sunnuntaina eli 11.9. New Yorkissa pidettiin neljä tuntia kestänyt harras tilaisuus syyskuun 11. päivän 2001 iskuissa Yhdysvalloissa eli ns. WTC-iskuissa surmansa saaneiden lähes 3 000 ihmisen muistamiseksi. Tilaisuuteen osallistuivat myös presidentit Barack Obama ja George Bush puolisoineen.

2. Tasan 10 vuotta aiemmin terroristit olivat ohjanneet kaappaamistaan neljästä lentokoneesta kaksi konetta World Trade Centerin kaksoistorneja kohti. Kolmas koneista ohjattiin päin Pentagonin päämajaa ja neljäs terroristien kaappaama lentokone, joka oli matkalla Washingtoniin kohteenaan joko Capitol-kukkula tai Valkoinen talo, putosi maahan Shanksvillessä Pennsylvaniassa. Viimeksi mainitun koneen matkustajat uhrasivat henkensä käymällä kaappaajien kimppuun, mutta saivat estetyksi tuhoisan iskun onnistumisen.

3. New Yorkin muistotilaisuus pidettiin Ground Zeroksi kutsutulle alueelle Manhattanilla rakennetulla muistomerkillä. Se muodostuu kahdesta vesiputousaltaasta, jotka on rakennettu tuhoutuneiden WTC-tornien paikalle.

4. Muistomerkin graniittialtaiden pronssireunuksiin on kaiverrettu kaikkien eli 2983 sanotuissa iskuissa kuolleiden ihmisten nimet, katso kuvaa yllä. Osa heistä menehtyi WTC-torneihin jo kahdeksan vuotta aiemmin tehdyssä iskussa. Muistomerkin sisätiloissa on asetettu nähtäville iskuissa kuolleiden ihmisten valokuvia.

5. Muistotilaisuudessa luettiin ääneen yksitellen kaikkien iskuissa kuolleiden ihmisten nimet.

6. Norjassa viime heinäkuussa sattuneissa Oslon pommi-iskussa ja Utøyan saarella tapahtuneessa joukkomurhassa surmansa saaneita 75 ihmistä, pääosin nuoria henkilöitä, on myös muistettu useissa eri tilaisuuksissa. Oslossa pidettiin vajaa kuukausi sitten suorana lähetyksenä eri puolille maailmaa televisioitu muistotilaisuus, johon osallistui useiden maiden valtionpäämiehiä ja johtavia poliitikkoja, Suomesta presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Jyrki Katainen.

7. Kaikkien Norjan iskuissa surmansa saaneiden henkilöiden nimet julkistettiin jo vaajaa viikko iskujen jälkeen. Vainajien elämänvaiheista ja ystävistä on kerrottu laajasti tiedotusvälineissä ja myös heidän hautajaisistaan on ollut runsaasti juttuja mediassa.

8. Suomessa tehtiin vuosina 2007 ja 2008 vajaan vuoden aikana kaksi traagista koulusurmaa, siis joukkomurhaa, joiden uhreiksi joutui yhteensä 19 ihmistä.

9. Marraskuun 7. päivänä 2007 tapahtui Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa aseellinen hyökkäys, jossa koulun oppilas Pekka-Eric Auvinen ampui pienoispistoolilla useita henkilöitä kohti. Ammutuista kahdeksan uhria sai surmansa ja 12 loukkaantui lievästi; ampuja menehtyi sairaalassa itse aiheuttamiinsa vammoihin. Surmansa saaneista viisi oli alle 20-vuotiaita koululaisia.

10. Vuoden 2008 syyskuun 23 päivänä oli vuorossa Kauhajoen koulutuskeskuksessa tapahtunut joukkomurha. Ampujana oli sanotun koulun oma oppilas, 22-vuotias Matti Saari. Hän murhasi pienoispistoolilla ampuen kymmenen koulutoveriaan. Kolme muuta uhria loukkaantui lievästi. Ammunnan kohteeksi joutuneista yhdeksän pääsi pelastumaan vammoitta viime hetkellä. Ammutuista yksi oli opettaja ja loput yhdeksän opiskelijoita. Saari ampui tuttuja luokkatovereitaan ja ystäviään näiden maatessa lattialle, joitakin parikymmentä kertaa. Lopuksi Saari ampui itseään päähän.

11. Suomen koulusurmia, oikeastaan siis joukkomurhia, on yritetty viranomaisten taholta jotenkin, jollei suorastaan vähätellä, niin kuitenkin painaa unohduksiin. Viranomaiset eivät ole halunneet edes käyttää tapauksista termiä "joukkomurha", vaan he ovat puhuneet "kouluampumisista" tai vain Kauhajoen tai Jokelan "välikohtauksesta."

12. Tämä johtuu siitä, että mainitut koulumurhat olivat osoitus poliisiviranomaisten kyvyttömyydestä vastata ihmisten turvallisuudesta. Jo muutama vuosi aiemmin meillä oli koettu Myyrmäen pommi-isku, jossa kuoli useita ihmisiä, mutta tämä ei saanut poliisia ja muita viranomaisia valppaaksi. Vielä Jokelan joukkomurhan jälkeen poliisiministeri Anne Holmlund (kokoomus) vähätteli tapausta ja sanoi, että kysymyksessä on vain yksittäinen tapaus, joka ei tulisi toistumaan.

13. Minkäänlaisiin toimenpiteisiin esimerkiksi aselainsäädännön tai lupakäytännön tiukentamiseksi ei ryhdytty edes Jokelan joukkomurhien jälkeen. Jokaisessa muussa maassa sisä- eli poliisiministeri olisi ottanut vastuun tapahtuneesta ja eronnut omasta aloitteestaan heti Jokelan joukkomurhan jälkeen. Mutta Suomessa kukaan päättäjistä ei edes ottanut sanottua mahdollisuutta edes puheeksi. Maan hallitus halusi ilmiselvästi suojella heikkoa sisäministeriä.

14. Tämä ilmiö toistui Kauhajoen joukkomurhien jälkeen: ministeri Anne Holmlund ei suostunut edes harkitsemaan eroaan, ja maan hallitus pääministeri Matti Vanhasen ja kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen johdolla päin vastoin kehuivat ministeri Holmlundin taitavuutta ja "rohkeutta" pysyä virassaan.

15. Suomalaiset saivat tietää ja kuulla molemmista koulumurhaajista eli Auvisesta ja Saaresta, heidän "urastaan," ideologiastaan ja muista asioista kaiken mahdollisen. Murhamiesten urakehitystä ja elämänvaiheitaan on selostettu myös Wikipediassa palstakaupalla. Auvisesta ja Saaresta on muodostunut eräänlaisia kulttihahmoja ja sankareita ja heidän kauhistuttavat tekonsa ovat saaneet paljon jäljittelijöitä.

16. Vaikka asiaa ei ole haluttu virallisesti vahvistaa, niin on kerrottu, että Kauhajoen koulumurhat poikivat hörhöjen toimesta lähes 200 uhkaava tilannetta kouluissa. Nämä yritykset ja uhkaukset on saatu estetyksi, sillä Kauhajoen jälkeen poliisi heräsi vihdoin toimimaan. Mutta vielä Jokelan joukkomurhan jälkeen ministeriö, ministeri, poliisijohto ja pienemmät poliisiviskaalit tuudittautuivat kaikki siihen, että ehei, eihän tällainen voi enää milloinkaan meillä toistua.

17. Poliisi ei ole julkistanut Jokelan tai Kauhajoen murhissa surmansa saaneiden henkilöiden nimiä. Surmattujen omaiset eivät ole halunneet julkisuutta uhreille. Omaisten tahtoa tulee toki kunnioittaa, mutta silti voidaan kysyä, miksi edes surmansa saaneiden nimiä ei ole haluttu kertoa. Tuntevatko viranomaisten lisäksi myös surmattujen omaiset kenties jonkinlaista syyllisyyttä tapahtuneesta vai mistä on kysymys?

18. Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren kohtaloa sitä vastoin on julkisuudessa suorastaan surkuteltu. Heidän motiivejaan on pohdiskeltu laajasti ja heidän tekojaan on yritetty ymmärtää. Heidän on väitetty tulleen koulukiusaamisen kohteeksi ja joutuneen tämän vuoksi kärsimään syrjäytymisestä jne. Auvisen ja Saaren raa´asti surmaamilla koulutovereilla tai opettajilla ei kuitenkaan ole ollut mitään tekemistä väitettyjen kiusaamisten kanssa.

19. Jari Tervon uusimmassa romaanissa "Layla" (WSOY 2011) kuvattu filosofian ylioppilas Jaussi, josta tuli romaanissa sittemmin (naispuolisen) maahanmuuttoministerin murhaaja, panee merkille mainitun epäjohdonmukaisuuden koulumurhien tekijöiden ja uhrien julkisuuskuvassa pohtiessaan asiaa näin:

- Luodinreikäinen liitutaulu ei korvaa kasvoja. Ammutuilla pitää olla kasvot ja nimi. Hymyilevä kuva ja kaikki kolme nimeä, kuten heidän murhaajillaan. Muuten heitä murhataan yhä uudelleen ja uudelleen, näitä kasvottomia ja nimettömiä. En tunne yhtään koulussa ammuttua. Lehdissä olisi pitänyt kertoa heidän elämästään, haaveistaan, tulevaisuudensuunnitelmistaan, vanhemmistaan, poika- ja tyttöystävistään, harrastuksistaan. New York Tmes kirjoitti jokaisesta World Trade Centerissä murhatusta ihmisestä oman nekrologin.

20. Onko Jokelan tai Kauhajoen uhreille pidetty edes kunnon muistotilaisuutta? Eipä tule mieleen. Onko uhrien kouluissa muistolaatta, johon heidän nimensä on kirjoitettu? Sen muistan, miten Kauhajoen uhrien siunaustilaisuuteen kirpeän kylmänä pakkasaamuna Kauhajoen kirkkoon saapui myös presidenttipari Tarja Halosen köpötellessä kankeilla jaloillaan kirkon uumeniin. Haloselta ei ole sittemmin surmien johdosta juuri mitään kuultukaan.

21. Jos joukkomurhien kohteeksi olisi joutunut muutama poliisimies, olisivat kaikki lehdet ja tiedotusvälineet olleet kaiketi puollollaan tietoja ja kertomuksia uhrien perhesuhteista ja elämänvaiheista. Tämä nähtiin Pihtiputaalla 1969 neljän ammutuksi tulleen poliisimiehen surmien jälkeen.

22. Filosofian ylioppilas Jaussi:

- Molemmat koulumurhaajat ampuivat toistakymmentä ihmistä, mutta siitä huolimatta näistä murhista jää kansakunnan muistiin haaleampi jälki kuin neljän poliisin murhasta Pihtiputaalla vuonna 1970.

23. Näin on, kun me emme tiedä murhatuista ihmisistä juuri mitään, emme edes heidän nimiään. Kansakunnalle ei haluta antaa mahdollisuutta murhattujen muiston kunnioittamiseen. Miksi?

452. Vaasan HO:n tuomio 15.4.2011 Kauhajoen koulusurmajutussa, osa VII; hovioikeus sivuutti Jokelan tapauksen myös korvausvastuun perusteena

1. Hovioikeuden tuomiosta on jäljellä vielä valtion korvausvelvollisuuden tarkastelu. Tämä on jutun toinen pääkysymys, jossa hovioikeuden tekemää arviota voidaan perustellusti kritisoida; toinen on edellä V osassa selostettu kysymys siitä, oliko syytetyllä perusteltu ollut syy epäillä Saaren syyllistyvän koulusurmiin.

2. Minusta hovioikeus on tehnyt kummankin kysymyksen osalta virhearvion, sillä vastakkaisen kannan tueksi voidaan molempien kysymysten osalta esittää hovioikeuden perusteluissa kerrottuja perusteluja painavampia argumentteja. Näyttää siltä, että hovioikeus on hylännyt pro et contra -argumentoinnin ja halunnut perusteluissaan ilmoittaa lähes yksinomaan syytteen ja korvausvaatimuksen hylkäämistä näennäisesti tukevia seikkoja ja sivuuttaa sanottujen vaatimusten hyväksymistä puoltavat painavat seikat. Tämä koskee erityisesti vain 10 kuukautta aiemmin sattunutta ensimäistä eli Jokelan koulusurmaa ja sen merkitystä valtion korvausvastuuta ankaroittavana perusteena.

3. Hovioikeuden tuomion perustelut ovat korvausvelvollisuuden osalta seuraavanlaiset (olen jälleen merkinnyt perustelujen kappaleet kirjaimilla):

Vahingonkorvausvelvollisuus

Kysymyksenasettelu

a) Asianomistajat ovat vaatineet ensisijaisesti vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n ja toissijaisesti saman luvun 2 §:n nojalla Haapalalta ja valtiolta korvausta vahingonko rvauslain 5 luvun 4 a §:ssä tarkoitetusta kärsimyksestä, minkä lisäksi Elmeri Kotilainen on vaatinut korvausta vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:ssä tarkoitetusta elatuksen menetyksestä. Lisäksi asianomistajat ovat perustaneet vahingonkorvausvaatimuksensa perustuslain 22 §:ään, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklaan, jonka mukaan jokaisen oikeus elämään on suojattava laissa, sekä ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön, jossa on katsottu, että määrätyissä olosuhteissa viranomaisilla on velvollisuus ryhtyä ennaltaestäviin konkreettisiin toimenpiteisiin turvatakseen tuomiovaltaansa kuuluvien ihmisten hengen.

b) Asianomistajat ovat vedonneet korvausvaatimustensa perusteina paitsi syytteessä kuvattuun Haapalan menettelyyn myös erityisesti seuraaviin seikkoihin:

- Poliisi ei ollut ottanut Saarelta ampuma-asetta pois, vaikka oli ollut perusteltu syy epäillä, että Saari käyttää ampuma-asetta väärin, eikä aloittanut esitutkintaa, vaikka oli ollut syytä epäillä, että Saari valmistelee yleisvaarallista ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävää rikosta.

- Valtiolla oli ollut tieto siitä, että Saari oli Pyhäsalmella, asianomistajien mukaan vuonna 2002, suunnitellut koulusurmaa.

- Haapajärven poliisi oli laiminlyönyt reagoida Saastamoisen ilmoitukseen, joka oli koskenut Saaren internet-aineistoa, ja laiminlyönyt välittää Kauhajoen poliisille mainitun ilmoituksen ja muut tiedossaan olleet seikat Saaresta, kuten hänen syyllistymisensä rattijuopumukseen.

- Lisäksi asianomistajat ovat katsoneet, että sisäasiainministeriö ja poliisihallinto olivat laiminlyöneet ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin koulusurmien estämiseksi viimeistään Jokelan koulusurman jälkeen ja että ampuma-aseiden lupakäytännön oli sallittu muodostua ampuma-aselain vastaiseksi. Lupakäytäntöön vaikuttavat ohjeet oli annettu vasta Kauhajoen koulusurman jälkeen. Poliisin koulutus ei myöskään ollut ollut riittävää.

c) Asiassa on siten kysymys siitä, onko valtio korvausvastuussa asianomistajien vahingoista ensinnäkin Haapalan menettelyn johdosta ja toissijaisesti Haapalan ja vaatimuksessa mainittujen valtion viranomaisten menettelystä kokonaisuutena (ns. kumuloitu tuottamus).

Sovellettavat normit ja niiden tulkinta

d) Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 § koskee julkisyhteisön vastuuta työntekijänsä tai julkisyhteisöön palvelussuhteessa olevan henkilön virheestä tai laiminlyönnistä toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä. Hovioikeus toteaa, että Haapalaan ja Suomen valtioon kohdistetussa korvausvaatimuksessa kuvatussa menettelyssä on kysymys julkisen vallan käyttämisestä ja se näin ollen arvioidaan vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla. Mainitun pykälän mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon, milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu.

e) Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Valtion tuottamus vastuuta määrittävät siten ennen kaikkea sovellettavat oikeusnormit. Valtion vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ään perustuvaa vastuuta virheestä tai laiminlyönnistä määrittää myös säännöksen 2 momentti, jonka mukaan vastuu voi tulla kysymykseen vain, milloin toimen tai tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu.

f) Säännöksen säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 187/1973 vp s. 17-18) mukaan mikä tahansa poikkeama valtion tai kunnan hallintoelimeltä tai oikeudenhoidon orgaanilta vaadittavasta täysin moitteettomasta menettelystä ei perusta, vaikka kyseessä olisi virhe, loukatulle oikeutta saada korvausta. Huomioon on otettava, että viranomaiset harjoittavat toimintaansa yleisen edun vuoksi ja ne eivät voi kieltäytyä käsittelemästä niille kuuluvia asioita virheen vaaran vuoksi.

g) Hovioikeus toteaa, että julkiselle vallankäytölle on lähtökohtaisesti asetettava riittävät huolellisuusvaatimukset. Julkisen vallan tehtävänä on perustuslain 22 §:n nojalla turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, kuten perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvattu oikeus elämään. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että julkishallinto huolehtii yleisen edun ja yksityisten oikeuksien turvaamisesta asianmukaisesti.

h) Julkisyhteisön vastuu ei kuitenkaan ole rajoittamatonta. Valtion vahingonkorvausvastuu edellyttää ensinnäkin sen tuottamusta. Tämä tuottamusvastuu syntyy riippumatta siitä, kyetäänkö valtion vastuupiirissä tuottamuksellisesti menetelleet henkilöt yksilöimään. Valtion tuottamusta on myös arvioitava kokonaisuutena kaikkien sen vastuupiirissä toimineiden henkilöiden menettelyt huomioon ottaen (ks. esim. KKO 2002:56).

i) Kuten rikosoikeudellisessa arvioinnissa, myös arvioitaessa valtion vahingonkorvausvastuuta merkitystä on sillä, onko loukatulla normilla ollut tarkoitus suojata sattuneen kaltaiselta vahingolta. Valtion vastuuta rajoittavat myös yleiset vahingonkorvausoikeudelliset tuottamusvastuun rajoitusperusteet. Vahingonkorvausoikeudessa puhutaan väliin tulevasta syystä, jollainen voi olla esimerkiksi vahingon kärsineen tai kolmannen henkilön toiminta. Yleisesti voidaan sanoa, että tuottamuksellisesti toiminut ei yleensä ole vahingonkorvausvastuussa sellaisesta kolmannen henkilön toiminnasta, jota hän ei ole voinut mieltää toimintansa seuraukseksi.

j) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan käsitellyt valtion velvollisuutta turvata yksilöiden oikeutta elämään. Esimerkiksi ratkaisussaan Osman v. Yhdistynyt Kuningaskunta (28.10.1998) ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen lauseen mukaan valtioilla oli velvollisuus ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin suojatakseen sen tuomiovaltaan kuuluvien yksilöiden elämää. Ensisijaisesti oli annettava tehokkaita rikosoikeudellisia säännöksiä henkilöön kohdistuvien rikosten ehkäisemiseksi ja luotava oikeudellinen täytäntöönpanokoneisto sellaisten säännösten rikkomisen rankaisemiseksi ja estämiseksi. Sen ohella valtion sanottu velvollisuus saattoi määrätyissä olosuhteissa merkitä viranomaisiin kohdistuvaa positiivista velvoitetta ryhtyä ennaltaestäviin konkreettisiin toimenpiteisiin silloin, kun rikollinen käyttäytyminen uhkasi yksilön henkeä.

k) Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaista velvollisuutta suojata yksilöiden oikeutta elämään on kuitenkin tulkittava tavalla, joka ei aseta viranomaisille mahdotonta ja suhteetonta taakkaa. Viranomaisille voisi syntyä positiivinen velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin lähinnä silloin, kun ne olivat olleet tietoisia tai niiden olisi pitänyt olla tietoisia yksilön tai yksilöiden henkeä uhkaavasta todellisesta ja välittömästä vaarasta. Ihmisoikeustuomioistuin on Osman-tapauksen jälkeen perustellut johdonmukaisesti samalla tavalla ratkaisuja, joissa on ollut kysymys valtion positiivisesta velvoitteesta ryhtyä ennaltaestäviin konkreettisiin toimenpiteisiin yksilön hengen suojaamiseksi (ks. esim. Mastromatteo v.Italia 24.10.2002, Dana Kontrova v. Slovakia 31.05.2007, Erol Gungör v. Turkki 22.03.2005).

Hovioikeuden kanta valtion vahingonkorvausvastuuseen

Korvausvastuu Haapalan tuottamuksen perusteella

l) Hovioikeus on edellä katsonut, että Haapala oli huolimattomuudesta laiminlyönyt ottaa Saarelta aseen pois. Hovioikeus on kuitenkin katsonut, että hän ei ollut huolimattomuudellaan aiheuttanut asianomistajien perheenjäsenten kuolemaa, koska hänellä ei ollut ollut perusteltua ja konkreettista syytä epäillä Saaren käyttävän asetta koulusurman tekemiseen.

m) Hovioikeus katsoo, ettei ole perusteita arvioida vahingonkorvausvelvollisuuden edellyttämää tuottamusta Haapalan menettelyn osalta toisin kuin edellä rikosoikeudellista tuottamusta on arvioitu. Valtio ei siten ole vahingonkorvausvastuussa pelkästään Haapalan menettelyn perusteella.

Valtion kumuloitu tuottamus

n) Haapalan tiedossa olleiden seikkojen lisäksi valtion tiedossa oli ollut, että Saastamoinen oli torstaina 18.9.2008 jättänyt nimettömänä internetissä Haapajärven poliisilaitoksen palauteosoitteeseen ilmoituksen, jossa hän oli käsitellyt Saaren internet-aineistosta seikkoja, jotka olivat tuoneet hänelle mieleen Jokelan koulusurman tehneen Auvisen. Saastamoinen oli myös liittänyt ilmoitukseensa linkin Saaren IRC-Galleria -sivustolle tekemään profiiliin. Riidatonta on myös, että Haapajärven poliisi ei ollut välittänyt Saastamoisen ilmoitusta Kauhajoen poliisille. Lisäksi poliisiorganisaation tiedossa oli ollut, että Saari oli aikaisemmin kohdistanut Pyhäsalmen lukioon koulusurman uhkauksen. Myös tämän seikan valtio on hovioikeuden pääkäsittelyssä todennut olevan riidaton. Seikan on kirjallisena todisteena esitetyn poliisin laatiman, kyseistä koulusurmaa koskevan tapahtumapöytäkirjan mukaan ilmoittanut Kauhajoen poliisille Nivalan poliisi 23.9.2008. Sisäasiainministeriö ei myöskään ole antanut ampuma-asclupakäytäntöön vaikuttavia ohjeita Jokelan koulusurman jälkeen.

p) Hovioikeus katsoo, ettei Saastamoisen ilmoituksen perusteella koulusurman vaaraa ole ollut perusteltua arvioida toisin kuin edellä Haapalan menettelyn osalta on arvioitu. Saastamoisen Haapajärven poliisille tekemä ilmoitus oli ajoittunut samaan ajankohtaan, jolloin Kauhajoen poliisi oli vastaanottanut Saaren internet-aineistoa koskevan yleisöilmoitulcsen. Saastamoisen ilmoitus ei ole sisältänyt enempää tietoa kuin Kauhajoen poliisin tiedossa jo ollut aineisto. Se, että Saastamoinenkin oli liittänyt aineiston Jokelan koulusurman tehneeseen Auviseen, ei ole antanut poliisille aihetta muuhun kokonaisarvioon kuin siihen, johon oli päädytty Kauhajoen poliisin tiedossa olleen aineiston perusteella. Siten se seikka, että Saastamoisen ilmoitusta ei ollut välitetty Kauhajoen poliisille, ei ole voinut myötävaikuttaa asianomistajien perheenjäsenten kuolemaan. Koska Haapalan tiedossa oli ollut Saaren syyllistyminen rattijuopumukseen, myöskään tämän tiedon välittämättä jättämisellä ei ole merkitystä asiassa.

q) Sen sijaan se, että Saari oli tehnyt koulusurmaan viittaavan uhkauksen aikaisemmin, on merkityksellinen seikka harkittaessa ampuma-aseen väliaikaista haltuunottoa ja lupaharkinnassa ylipäänsä. Hovioikeus katsoo, että aikaisempi koulusurmalla uhkaaminen madaltaa kynnystä puuttua asianomaisen henkilön internetissä esittämiin mielipiteisiin ja antaa aiheen huomattavasti vaikuttavampiin toimenpiteisiin kuin koulusurmien ihannointi. Kun pelkästään Saaren internet-aineistoa ei ollut ollut ennen toteutunutta tapahtumainkulkua aihetta tulkita aikomukseksi koulusurman tekemiseen, yhdessä vastaavaa tekoa koskevan uhkauksen kanssa aineiston olisi voitu tulkita viittaavan siihen, että Saari aikoo toteuttaa uhkaamansa teon. Hovioikeus näin ollen katsoo, että tieto Saaren aikaisemmasta koulusurmaa koskevasta uhkauksesta olisi yhdessä Haapalan ja Kauhajoen kihlakunnan poliisilaitoksen tiedossa olleiden seikkojen kanssa saattanut antaa poliisille perustellun aiheen epäillä Saaren tekevän koulusurman.

r) Arvioitaessa sitä, onko valtio menetellyt Saaren ampuma-aseen haltuunottamisen suhteen virheellisesti, on otettava huomioon, että harkintavalta oli kuulunut Kauhajoen poliisilaitokselle, jonka tiedossa ei ollut ollut Saaren aikaisempi uhkaus. Valtion tuottamus vastuu voi siten perustua lähinnä siihen, että se olisi toiminut virheellisesti, kun se ei ollut välittänyt toisen poliisilaitoksen tiedossa ollutta Saaren uhkausta Kauhajoen poliisilaitokselle.

s) Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan, kun asianomistaja tai joku muu ilmoittaa poliisille tai muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksesta tai tapahtumasta, jota hän pitää rikoksena, ilmoitus on viipymättä kirjattava. Ilmoitukset on kirjattu 1.10.2003 voimaan tulleen henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 2 §:n nojalla poliisin valtakunnalliseen käyttöön tarkoitettuun poliisiasiain tietojärjestelmään ja ennen tätä ajankohtaa poliisin henkilörekistereistä annetun lain 1 a §:n nojalla vastaavaan ti etoj ärj estei m ään.

t) Saaren esittämän uhkauksen ajankohdasta, vakavuudesta ja olosuhteista, joissa se oli tehty, ei ole esitetty näyttöä. Selvittämättä on niin ikään jäänyt, oliko uhkauksen johdosta ryhdytty toimenpiteisiin Saarta kohtaan. Hovioikeudella ei ole näin ollen edellytyksiä arvioida, kuinka tieto oli yksittäisellä poliisilaitoksella kirjattu ja kuinka se olisi pitänyt kirjata ja oliko valtio menetellyt virheellisesti, kun Kauhajoen poliisilaitoksella ei ollut ollut käytettävissään mainittua tietoa vuonna 2008.

u) Sisäasiainministeriön ja poliisihallinnon toimenpiteitä koskevien asianomistajien kanneperusteiden osalta hovioikeus toteaa, että poliisin hallinnosta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan sisäasiainministeriö vastaa poliisin toimialan ohjauksesta ja valvonnasta sekä erikseen ministeriölle säädettävistä poliisin toimialan tehtävistä. Sisäasiainministeriön alaisuudessa poliisin ylijohtona toimivan Poliisihallituksen tehtävänä on mainitun lain 4 §:n mukaan sisäasiainministeriön ohjauksen mukaisesti muun muassa suunnitella, kehittää, johtaa ja valvoa poliisitoimintaa ja sen tukitoimintoja.

v) Vaikka poliisilain 1 §:n 1 momentin mukaisena poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen ja vaikka poliisin ohjaus ja valvonta on kuulunut sisäasianministeriön ja Poliisihallituksen vastuulle, valtion korvausvastuu yksittäisestä, vakavastakaan, rikoksesta johtuvista vahingoista voi tulla kysymykseen vain, jos osoitetaan laiminlyönti tai virhe sen vastuulle kuuluvien velvoitteiden suorittamisessa.

y) Sisäasiainministeriö oli Kauhajoen koulusurman jälkeen 29.9.2008 antamassaan ohjeessa SMDnro/2008/1009 kehottanut kihlakuntien poliisilaitoksia tarkistamaan, täyttävätkö ampuma-aseluvan antamiseen ja peruuttamiseen liittyvät menettelyt ampuma-aselain ja 16.10.2007 annetun aselupakäytäntöjen yhtenäistämistä koskevan ohjeen vaatimukset ja selvittämään viime vuosina pistooleille, pienoispistooleille, revolvereille ja pienoisrevolvereille annetut luvat ja niiden antamisperusteet. Sisäasiainministeriö oli mainitussa kirjeessään antanut tarkemmat ohjeet luvanhakijoiden haastattelusta ja kiinnittänyt huomiota lupaviranomaisen mahdollisuuteen pyytää hakijaa toimittamaan lääkärintodistuksen terveydentilastaan. Lisäksi sisäasiainministeriö oli tiukentanut selvästi ohjetta pistooleihin, pienoispistooleihin, revolvereihin ja pienoisrevolvereihin myönnettävien lupien ja ampumaharrastuksesta esitettävän selvityksen osalta.

z) Riidatonta on, että valtio ei ollut antanut vastaavanlaista ohjeistusta Jokelan koulusurman jälkeen. Arvioitaessa sitä, onko tätä valtion menettelyä pidettävä virheenä tai laiminlyöntinä, on syytä kiinnittää huomiota siihen, ettei mainittu sisäasiainministeriön antama ohje ole lupaharkintaa suorittavaa virkamiestä oikeudellisesti sitova. Luparatkaisu on tehtävä ampuma-aselain säännösten perusteella ja niiden suoman harkintavallan puitteissa.

x) Ampuma-aselain soveltamiskäytäntöä koskevan ohjauksen antaminen on ollut harkinnanvaraista, eikä sisäasiainministeriön voida katsoa menetelleen virheellisesti, kun se ei ollut antanut mainittua oikeudellisesti sitomatonta ohjausta jo Jokelan koulusurman jälkeen. Ennen Kauhajoen koulusurmaa voimassa ollut ampuma-aselupakäytäntö on perustunut ampuma-aselakiin, jossa säädetyn harkintavallan kaventaminen puolestaan kuuluu lainsäätäjälle.

ä) Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä, jonka perusteella voitaisiin päätellä poliisin koulutuksen olleen riittämätöntä.

Johtopäätös

ö) Valtion ei ole osoitettu menetelleen vahingonkorvausvelvollisuuden perustavalla tavalla säännösten tai muiden normien vastaisesti eikä menettelyä voida kokonaisuutena arvioiden pitää sellaisena, että vahingonkorvausvelvollisuus voitaisiin perustaa ihmisoikeusloukkaukseen.

4. Perustelujen kohdissa l ja m esitetyn osalta totean, että jos hyväksytään aiemmin puoltamani kanta, jonka mukaan syytetty on törkeällä huolimattomuudellaan ja varomattomuudellaan aiheuttanut uhrien kuoleman, on valtion korvausvastuu syytetyn tuottamuksen perusteella.

5. Joka tapauksessa valtiolla on perustelujen n-kappaleessa tarkoitettu kumulatiivinen tuottamusvastuu. Tämä tuottamusvastuu, jota on arvioitava kokonaisuutena kaikkien valtion vastuupiirissä toimineiden henkilöiden menettelyt huomioon ottaen, syntyy riippumatta siitä, kyetäänkö kyseiset valtion vastuupiirissä tuottamuksellisesti menetelleet henkilöt yksilöimään.

6. Tässä yhteydessä hovioikeuden olisi odottanut analysoivan lähemmin ennakkopäätöstä KKO 2002:56, joka koskee nimenomaan valtion kumulatiivista tuottamusvastuuta. Näin ei ole tapahtunut, vaan perustelujen h-kappaleessa ainoastaan viitataan mainittuun ennakkopäätökseen.

7. Ratkaisussa KKO 2002:56 selostetussa tapauksessa varusmies oli saanut surmansa puolustusvoimien kovapanosammunnoissa. valtio velvoitettiin suorittamaan varusmiehen läheisille korvausta kärsimyksestä, vaikka kuolemantuottamuksesta rangaistukseen tuomittu ammunnan johtaja ei ollut menetellyt törkeän huolimattomasti, kun vahinkoon johtaneessa puolustusvoimien toiminnassa ilmennyttä huolimattomuutta oli kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Perusteluissaan korkein oikeus piti valtion vastattavaksi lankeavaa turvallisuusvelvoitteen laiminlyöntiä kokonaisuudessaan törkeänä ottaen huomioon vahinkoseuraamuksen vakavuus, vahingon todennäköisyys ja varotoimenpiteiden toteuttamismahdollisuus.

8. Myös Kauhajoen tapauksessa on kysymys väitetystä valtion turvallisuusvelvoitteen laiminlyönnistä, mikä on ilmennyt eri tavoilla, joita hovioikeus on pitänyt sinänsä riidattomina. Tämän todettuaan hovioikeus on kuitenkin ryhtynyt jokseenkin kevyen tuntuisilla ja tarkoitushakuisilla perusteilla mitätöimään kunkin kohdan merkitystä. Kun oli ilmeisesti päätetty, että valtiota ei tuomita korvausvastuuseen, niin tuolle kannanotolle on sitten etsitty perusteita ja sivuutettu samalla kaikki ne perusteet, jotka tukisivat valtion korvausvastuuta.

9. Tuomioistuin ei päätöksenteossaan päädy ratkaisuun, joka olisi ehdottomasti ainoa oikea ratkaisu, jonka tuomari onnistuisi "löytämään" jonkinlaisen yliluonnollisen ("jumalallisen") päättelykykynsä ja kokemuksensa perusteella. Päätöksenteko tuomioistuimessa on käytännössä paljon raadollisempaa toimintaa. Kyse on usein valintatilanteesta ja tuomioistuimen tahdosta valita tietty vaihtoehto ja tehdä sen mukainen päätös sekä sulkea muut ratkaisuvaihtoehdot pois, olkoonkin, että nuo muut vaihtoehdot olisivat kenties yhtä "oikeita" ja rationaalisia kuin tuomioistuimen valitsema vaihtoehtokin tai jopa valittua vaihtoehtoa perustellumpia.

10. Tuomion perustelut tulisi kuitenkin laatia pro et contra -metodin mukaisesti, jotta asianosaiset ja myös yleisö näkisivät, mitä muita ratkaisuvaihtoehtoja tuomioistuimella on asiassa ollut ja millä perusteilla nämä muut vaihtoehdot on päätöksenteossa hylätty ja suljettu pois. Jos muista ratkaisuvaihtoehdoista vaietaan tai perusteluissa contra-perusteluja ei mainita joko lainkaan tai mainitaan ainoastaan epämääräisellä tavalla, voi syntyä epäily tuomioistuimen puolueettomuuden vaarantumisesta, mielivallan mahdollisuudesta taikka sitä, että asia on päätetty asiassa omaksutun ennakkokäsityksen mukaisella tavalla.

11. Kuten perusteluissa (j-kappale) mainitaan, valtioilla on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan velvollisuus ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin suojatakseen sen tuomiovaltaan kuuluvien yksilöiden elämää. Valtio on ensisijaisesti velvollinen säätämään tehokkaita rikosoikeudellisia säännöksiä henkilöön kohdistuvien rikosten ehkäisemiseksi. Tämän lisäksi valtiolla ja sen turvallisuudesta huolehtivilla viranomaisilla on "määrätyissä olosuhteissa" positiivinen velvollisuus ryhtyä ennalta estäviin konkreettisiin toimenpiteisiin silloin, kun rikollinen käyttäytyminen uhkaa yksilöiden henkeä.

12. Valtiolla on siis erityinen turvallisuusvelvollisuus "määrätyissä olosuhteissa." Tässä tapauksessa on selvää, että Suomen ensimmäinen laajamittainen koulusurma eli Jokelan tapaus marraskuussa 2007 on merkinnyt ihmisoikeustuomioistuimen tarkoittamaa määrättyjä olosuhteita, jonka johdosta valtiolle on syntynyt erityinen ja korostettu positiivinen velvollisuus ryhtyä kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joilla uusi vastaavanlainen massamurhatapaus olisi estetty.

13. Asianomistajat ovatkin vedonneet valtion korvausvastuun tueksi muun muassa juuri Jokelan tapaukseen ja siihen, että valtio oli laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin koulusurmien estämiseksi. Asianomistajien korvausvaatimusten perustelut sanotulta osin on kirjattu hovioikeuden tuomioon näin:

- Ampuma-aselain ja poliisilain säännösten tarkoituksena on ollut suojella henkilöitä tietyntyyppiseltä vaaralta. Viranomainen oli luvannut, että toimenpiteisiin ryhdytään ja viranomaisessa oltiin tietoisia siitä, että toimimattomuus voi johtaa haitallisiin seurauksiin. Valtio oli myös laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin koulusurmien estämiseksi. Sisäasiainministeriön tehtäviin kuuluu antaa ampuma-aseisiin liittyviä turvamääräyksiä, valmistella ampuma-aseisiin liittyviä säädöksiä ja valvoa lupakäytännön lainmukaisuutta. Sisäasiainministeriön olisi pitänyt kiinnittää huomiota ampuma-aseiden saatavuuteen erityisesti Columbinen ja Jokelan koulusurmien jälkeen siten, ettei tulivoimaisiin, mihinkään hyväksyttävään käyttötarkoitukseen soveltumattomiin ampuma-aseisiin

myönnettäisi hankkimis- tai hallussapitolupia. Lisäksi sisäasiainministeriön olisi tullut ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin informaation kulun parantamiseksi viranomaisten välillä ja sisällä. Jokelassa tehdyn koulusurman jälkeenkään ei ollut annettu määräyksiä, joilla olisi korjattu virheellistä ampuma-aselupakäytäntöä.

Kaikki me muistanemme vielä tavan, jolla valtiovalta ja sisäministeri Anne Holmlund vakuuttelivat Jokelan jälkeen, että kysymyksessä on yksittäinen tapaus, joka ei todennäköisesti tule tai edes voi tulla toistumaan.

14. Hovioikeus myöntää perusteluissaan olevan riidatonta, että sisäministeriö oli vasta viikko Kauhajoen koulusurman jälkeen eli 29.9.2008 antanut tiukennetut, voidaan sanoa huomattavasti entisestään tiukennetut ohjeet aselupakäytännöstä. Hovioikeus toteaa olevan myös riidatonta, että valtio ei ollut antanut vastaavanlaista ohjeistusta Jokelan koulusurmien jälkeen.

15. Mutta sitten hovioikeus siirtyy valtion ja sen viranomaisten (tässä sisäministeriön poliisiosaston) vastuun kannalta kuuluisalle "silkkihansikasosastolle" ja ryhtyy vesittämään ohjeiden laiminlyönnin merkitystä tavalla, joka on minusta suoraan sanoen hyvin yllättävä ja osoitus hovioikeuden argumentoinnin ja perustelujen tarkoitushakuisuudesta eli halusta esittää perusteita - tosin vain kevyitä sellaisia - joilla ohjeiden laiminlyönnin ja Jokelan koulusurma merkitys korvausvastuun perusteena saataisiin mitätöidyksi.

16. Hovioikeus, anteeksi vain, tuntuu saivartelevan, todetessaan, että eihän kyseisillä ohjeilla, vaikka ne olisi Jokelan jälkeen annettukin, oikeastaan mitään merkitystä ollutkaan, koska ne eivät ole lupaharkintaa suorittavaa virkamiestä oikeudellisesti sitovia, sillä lupavirkamies on velvollinen noudattamaan vain lakia ja oikeutettu tekemään päätöksensä lain säännösten perusteella. Lisäksi todetaan, että ohjeiden antaminen on ollut harkinnanvaraista eikä ministeriö siten ollut menetellyt virheellisesti, kun se ei olut antanut mainittua "oikeudellisesti sitomatonta ohjausta" jo Jokelan koulusurmien jälkeen."

17. Voi pyhä Sylvi! Näin teki mieli huudahtaa, kun ensimmäisen kerran luin hovioikeuden sanotut perustelut, joilla ministeriö ja valtio pestään puhtaaksi vastuusta. Onko hovioikeus todella niin sokea, ettei se ole ymmärtänyt ohjeiden ja ministeriön laiminlyönnin merkitystä asiassa, vai eivätkö asianomistajien asianajajat kyenneet esittämään tätä asiaa kyllin selvästi hovioikeudelle?

18. Kaikille aselupakäytäntöä seuranneille pitäisi toki olla selvää, että ministeriön ohjeilla on aina ollut ratkaiseva merkitys aselupia myönnettäessä samoin kuin niitä peruutettaessa. Eivät lupavirkamiehet lue lain säännöksiä, joissa ei paljon lukemista edes ole, sillä laissa asiat sanotaan vain "pyöreästi", vaan lukevat nimenomaan ministeriön antamia ohjeita, joissa kerrotaan tarkemmin, "mitä se on" eli miten lain abstraktisia normeja on tulkittava ja miten niitä on käytännössä sovellettava. Asianomistajien advokaattien olisi tullut osoittaa hovioikeudelle, mikä merkitys sisäministeriön viikko Kauhajoen tapauksen jälkeen antamilla tiukennetuilla ohjeilla oli lupakäytännössä. Uusien ohjeiden johdosta lupakäytäntö tiukentui hetkessä! Jos nuo ohjeet olisi annettu jo Jokelan tapauksen jälkeen, ei Matti Saarelle olisi milloinkaan edes myönnetty aseen hankkimislupaa.

19. Hovioikeuden lakoninen toteamus, jonka mukaan ministeriön ohjeiden antaminen oli ollut "vain harkinnanvaraista" on valtion korvausvastuun kannalta minusta täysin irrelevantti seikka. Näin on, mutta jos ministeriö ja valtio olisivat todella huolehtinut sille kuluvasta turvallisuusvelvollisuudestaan, olisi tiukennetut ohjeet annettu, vaikka sitä ei olekaan säädetty laissa ministeriön nimenomaiseksi velvollisuudeksi. Juuri se, ettei ohjeita välitetty antaa eikä annettuja ohjeita huomattavasti tiukentaa, osoittaa valtion vastuuttomuutta ja laiminlyöntiä huolehtia sille ihmisoikeustuomioistuimen mukaan kuuluvasta positiivisesta toimimisvelvollisuudesta. Vaikka Suomen lain mukaan nimenomaista velvollisuutta ohjeiden tiukentamiseen ei ollut, sanottu velvollisuus valtiolla ja sen asianomaisilla viranomaisille on kuitenkin ihmisoikeussopimuksen ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella.

20. Minusta se, että valtio eli sen viranomaisena toimiva sisäministeriö ei ollut välittömästi Jokelan koulusurmatragedian jälkeen välittänyt huolehtia uusien aseluvan myöntämisen edellytyksiä ja lupamenettelyä koskevien tiukennettujen ohjeiden antamisesta ja ohjeiden valvomisesta riittäisi jo yksistään perustaksi valtion korvausvastuulle. Mutta kuten anottu, hovioikeus on systemaattisesti joko sivuuttanut kokonaan Jokelan tapauksen tai mitätöinyt perusteluissaan sen merkitystä erilaisilla kvasiperusteluillaan.

21. Myös asianomistajien vahingonkorvausvaatimustensa tueksi esittämät muut perusteet ovat relevantteja ja puoltavat valtion kumulatiivista tuottamusvastuuta. Mutta myös nämä perusteet hovioikeus on jostakin syystä halunnut omilla vastaperusteluillaan mitätöidä tavalla, joka herättää ihmetystä.

----

Blogistin tarkoituksena on viimeistellä tämä viimeinen osa Kauhajoki-sarjasta Juhannuksen jälkeen ja esittää samalla yhteenveto asiasta. Asianomistajat ja syytetty ovat lehtitietojen mukaan pyytäneet viime viikolla KKO:lta valituslupaa valittaakseen hovioikeuden tuomiosta.

Nyt on kuitenkin syytä sännätä Jussin-päivän viettoon!

447. Vaasan HO:n tuomio 15.4.2011 Kauhajoen koulusurmajutussa, osa IV

Aseen hankkimislupa

1. Hovioikeus on ottanut pääasian osalta ensiksi kantaa syytetyn Matti Saarelle 7.8.2008 myöntämään aseen hankkimislupaan. Syyttäjä ei puuttunut syytteessään tähän seikkaan lainkaan. Asianomistajat sitä vastoin katsoivat, ettei H olisi saanut myöntää Saarelle aseen hankkimislupaa hankkimatta selvitystä S:n sopivuudesta luvanhaltijaksi. Asianomistajat vetosivat myös siihen, että Saari ei ollut esittänyt hyväksyttävää perustetta ja selvitystä luvan saamiseksi ja että hakemuksessa tarkoitettu pienoispistooli ollut soveltunut mihinkään hyväksyttävään käyttötarkoitukseen.

2. Hovioikeuden tuomion perustelut kuuluvat tältä osin seuraavasti:

Ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon voidaan ampuma-aselain 18 §:n 2 momentin mukaan antaa lupa, jos luvan antamiselle on hyväksyttävä peruste eikä ole syytä epäillä, että lupaa tai sen nojalla hankittua tai hallussapidettyä ampuma-asetta käytetään väärin.

Hankkimisluvan saajaa koskevista edellytyksistä säädetään ampuma-aselain 45 §:ssä. Pykälän 1 momentin mukaan hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussa ampuma-aseita ja aseen osia. Lain esitöissä todetaan, että ampuma-aseiden käyttöön liittyvän turvallisuuden säilymisen kaikkein tärkein edellytys on se, ettei minkäänlaista ampuma-asetta luovuteta henkilölle, jota ei ole pidettävä aseen hallussapitoon sopivana.

Luvan hakijan sopivuudella tarkoitettaisiin hänen terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella tehtävää kokonaisarviota. Hakijan käyttäytymistä olisi arvioitava niin hänen menneen kuin nykyisenkin käyttäytymisensä valossa. Hänen aikaisemman käyttäytymisensä arvioinnissa olisi käytettävä apuna kaikkia niitä keinoja, joita lupaviranomaisella on käytettävissään. Oleellisena apuna olisivat poliisin pitämät rekisterit. Harkinnassa olisi otettava huomioon ainakin rikokset, joihin henkilö on syyllistynyt. Huomioon otettavia olisivat niin ikään alkoholin tai muiden huumaavien aineiden väärinkäyttö, väkivaltaisuus sekä muu vaarallinen ja epäsosiaalinen käyttäytyminen. Sellainen mielisairaus tai muu mielenterveydellinen ongelma, johon liittyy vaara vahingoittaa itseään tai muita, olisi ehdoton este luvan saamiselle. Lupaviranomaisella olisi oikeus edellyttää, että luvan hakija esittää lupaviranomaisen tarpeelliseksi katsoman selvityksen myös terveydentilastaan tai päihteiden käyttöön liittyvistä seikoista. Edellytyksenä näiden lisäselvitysten pyytämiselle olisi, että henkilön sopivuutta ampuma-aseen hankkimiseen on syytä epäillä. Poliisille ei kuitenkaan annettaisi oikeutta saada ja hankkia luvan hakijan terveydentilaa koskevia tietoja ilman hänen suostumustaan. Luvan hakijan olisi itse esitettävä pyydetty selvitys. Jos selvitystä ei esitettäisi, ei lupaa myönnettäisi (HE 183/1997 vp s. 94-95).

Hankkimislupa voidaan antaa ampuma-aselain 43 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla ampumaurheilu- ja -harrastustarkoitukseen. Haettaessa lupaa tällaista tarkoitusta varten hakijan on ampuma-aselain 45 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan esitettävä harrastuksestaan luotettava selvitys. Lain esitöiden mukaan luvan hakijan olisi selvitettävä, että hänellä on hyväksyttävä syy ampuma-aseen hankkimiseen ja hänellä olisi lisäksi oltava myös käytännössä mahdollisuus käyttää asetta ilmoittamaansa tarkoitukseen. Säännöksessä ei edellytettäisi, että luvan saaminen olisi mahdollista vain varsinaisen kilpa-ammunnan perusteella. Riittävänä olisi pidettävä myös jonkin kilpa-ammunnan lajin aktiivista harrastamista, vaikkei luvan hakijalla olisikaan tarkoitusta osallistua varsinaisiin kilpailuihin. Ampumaurheilun ja harrastuksen tulisi kuitenkin käsittää jonkin sellaisen ammunnan lajin aktiivista harrastamista, jossa järjestetään kilpailuja. Satunnaista maaliin ampumista ei voitaisi pitää säännöksessä tarkoitettuna ampumaurheiluna ja -harrastuksena (HE 183/1997 vp s. 88).

Lain esitöissä on toisaalta tunnistettu vaikeudet esittää näyttöä hakijan harrastuksen aktiivisuudesta ja todenperäisyydestä (HE 183/1997 vp s. 95). Perustuslaissa turvatun yhdistymisvapauden vuoksi luvan hakijalta ei voida edellyttää ampuma- tai metsästysseuran jäsenyyttä. Lupaviranomaisen tulisi kuitenkin kiinnittää lupaharkinnassa huomiota vakavaa aseharrastusta ilmentäviin tekijöihin. Kilpailuihin osallistuminen on merkki vakavasta harrastuksesta. Myös joissakin ammunnan lajeissa edellytetyn turvatestin kaltaisen kokeen suorittaminen voi olla lupaviranomaiselle selvitys siitä, että luvan hakija todella harrastaa ilmoittamaansa lajia. Aloittelevien ampujien osalta selvitys voisi kuitenkin olla vapaamuotoisempi (HE 183/1997 vp s. 94-95).

Hankkimislupa voidaan ampuma-aselain 44 §:n perusteella antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttö tarkoitukseen.

Arvioitaessa Haapalan menettelyä erityisesti verrattuna vallinneeseen käytäntöön merkitystä on myös sisäasiainministeriön 16.10.2007 antamalla aselupakäytäntöjen yhtenäistämistä koskevalla ohjeella, joka on annettu 19.10.2007 ja 18.10.2012 väliseksi ajaksi (SM-2006-02043/Tu-51). Ohjeen (s. 61) mukaan lupapäätös voi perustua pääasiassa hakijan omaan selvitykseen silloin, kun yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuva riski arvioidaan pieneksi. Jos riski kohoaa selvitettäviä tosiasioita läpikäytäessä, tulee omalle selvitykselle antaa yhä vähemmän arvoa ja vaatia enemmän ulkopuolisten henkilöiden antamia selvityksiä ja näyttöä tosiasioista. Esimerkiksi 18-vuotiaan henkilön hakiessa pistoolin hankkimislupaa ampumaurheilun tai -harrastuksen perusteella ja selvittäessä käyneensä ampumaradalla ampumassa laina-aseilla hakijan oman selvityksen arvo on vähäinen, vaikka lupaharkinnassa lähdetäänkin luottamusperiaatteesta. Riskitasoa nostavat asetyyppi, hakijan nuoruus ja vähäinen kokemus. Tällaisessa tapauksessa ohjeessa suositellaan hakijan haastattelemista riittävän perusteellisesti, jotta pystyttäisiin objektiivisesti arvioimaan, onko hakija sopiva luvanhaltijaksi.

Saari oli hakenut ampuma-aseen hankkimislupaa ampumaharrastusta varten. Hän oli esittänyt selvityksenä harrastuksestaan kuitin ampuma-aseseuralle suoritetusta maksusta, joka oikeuttaa ampumaradalla harjoittelemiseen, muttei kilpailemiseen. Todistajana kuulusteltu MeKeown, joka toimii ampumaurheilijana ja Suomen Ampumaurheiluliiton Practical-jaoston puheenjohtajana, on kertonut, että Walther P22 Target -pienoispistooli sopii huonosti kilpa-ammuntaan, mutta se soveltuu kuitenkin Praetical-ammunnan harjoittelemiseen.

Hovioikeus toteaa, että ampuma-aselain keskeisen tavoitteen, ampuma-aseiden käyttöön liittyvän turvallisuuden ylläpitämisen ja parantamisen, kannalta ampumaharrastuksesta olisi syytä edellyttää esitettävän mahdollisimman seikkaperäinen selvitys. Toisaalta harrastusta vasta aloittelevan on jo lähtökohtaisesti vaikea esittää harrastuneisuudestaan selvitystä, eikä ajankohtana, jolloin Haapala oli tehnyt ratkaisunsa, ollut ollut käytäntönä vaatia aseen käyttötarkoituksesta yhtä perusteellista selvitystä kuin nykyään. Haapala oli käyttänyt lisäselvityksen hankkimiseksi haastattelua, joka on myös lain esitöissä ja aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeessa suositeltu menettelytapa.

Saaresta oikeudenkäynnissä esitetyt terveydentilatiedot osoittavat hänellä olleen mielenterveyden ongelmia, joiden perusteella on mahdollista, että häntä ei olisi katsottu sopivaksi saamaan lupaa. Nämä seikat eivät kuitenkaan olleet olleet Haapalan tiedossa. Kun Haapalalla ei ollut haastattelunkaan perusteella ollut syytä epäillä Saaren sopivuutta luvanhaltijaksi, ei ole ollut myöskään perusteita edellyttää Saaren esittävän terveydentilaansa koskevia tietoja. Saarta oli siksi tuonhetkisten tietojen perusteella voitu pitää terveydentilansa ja käyttäytymisensä puolesta sopivana pitämään hallussa ampuma-asetta.

3. Hovioikeuden päätöksen perusteluissa selostettuja ampuma-aselain säännösten esitöitä ja sisäministeriön 16.10.2007 antamaa aselupakäytäntöjen yhtenäistämistä koskevaa ohjetta lukiessa ei minusta voi kyllä tulla muuhun kuin siihen johtopäätökseen, että sellaisen eli lähestulkoon olemattoman selvityksen perusteella, joka aseen hankkimisluvan myöntämistä varten oli tässä tapauksessa esitetty, Saarelle ei olisi saanut myöntää aseen hallussapitolupaa. Jos siis olisi pidetty kiinni laista, lain esitöistä ja ministeriön antamista ohjeista.

4. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että H:n ei oltu osoitettu menetelleen "lain tai määräysten vastaisesti tai muutoinkaan huolimattomasti" myöntäessään Saarelle aseen hankkimisluvan." Mihin seikkoihin ja päättelyyn hovioikeuden mainittu johtopäätös oikeastaan perustuu?

5. Hovioikeus on luetellut perusteluissaan pitkän litanian H:n menettelyä (muka) puoltavia perusteita. Ne voidaan kiteyttää lyhyesti sanottuna seuraavaan perusteluista ilmenevään lauseeseen: "Ajankohtana, jolloin H oli tehnyt ratkaisunsa, ei ollut ollut käytäntönä vaatia aseen käyttötarkoituksesta yhtä perusteellista selvitystä kuin nykyään." Toisin sanoen hovioikeus on hylännyt syytteen mainitulta osin siksi, että H oli (ainoastaan) noudattanut tuolloista lupakäytäntöä, joka näyttäisi olleen täydellisen lepsua.

6. Hovioikeuden mukaan höllän käytännön mukainen menettely poistaa virkamiehen vastuun, vaikka menettely ei vastaisikaan lakia, annettuja virallisohjeita eikä lain esitöitä. Perustelujen myöhemmässä vaiheessa (kun on kysymys valtion korvausvastuusta) hovioikeus toisaalta toteaa sitä, että olivatpa ministeriön antamat ohjeet millaisia ja kuinka yksityiskohtaisia tahansa, virkamies aina lopulta tekee lupapäätöksen kirjoitetun lain ja oman harkintansa perusteella.

7. Hovioikeus ei hankkimislupaa koskevissa perusteluissaan mainitse kertaakaan Jokelan kouluampumistapausta. En tiedä, puuttuivatko asianomistajien kaksi asianajajaa oikeudenkäynnissä tältä osin Jokelan tapaukseen. Siihen olisi kuitenkin tullut puuttua ja painottaa sitä, että välittömästi Jokelan jälkeen hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa kilkuttaa lupaviranomaisissa ja sisäministeriössä niin, että lupakäytäntö olisi tiukentunut ja asianmukaiset ohjeet tätä varten olisi annettu. - Todettakoon, että edellä hovioikeuden perusteluissa mainitut sisäministeriön ohjeet 16.10.2007 ohjeet aselupakäytännön yhtenäistämiseksi on annettu ennen 7.11.2007 sattuneita Jokelan koulusurmia.

8. Syytteen ja korvausvaatimuksen tueksi olisi tullut kanteen tueksi vedota ja tuomioistuimen vastaavasti ottaa ratkaisussaan rangaistusvaatimuksen samoin kuin valtion korvausvelvollisuuden osalta huomioon, miten aseen hankkimisluvan myöntämistä koskeva käytäntö muuttui, ei kuitenkaan Jokelan, vaan vasta välittömästi Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Olisi pitänyt painottaa, että lupakäytännön tiukennuksen olisi tullut tapahtua heti Jokelan tapauksen jälkeen. Jos näin olisi käytännössä tapahtunut, on erittäin todennäköistä, ettei Saarelle ei olisi myönnetty aseen hankkimislupaa ja että Kauhajoen koulusurmilta olisi suurella todennäköisyydellä vältytty.

Aseen väliaikainen haltuunotto

9. Seuraavaksi hovioikeuden tuomion perusteluissa käsitellään aseen väliaikaista haltuunottoa.

Käräjäoikeus oli äänestyksen jälkeen katsonut, ettei syytetty komisario ollut menetellyt virheellisesti myöskään silloin, kun hän oli ei ollut ottanut asetta pois Saarelta tai tehnyt viipymättä päätöstä aseen ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun.

10. Hovioikeuden perustelut ovat tämän kysymyksen osalta seuraavanlaiset:

Syytteiden sisältö

Virallinen syyttäjä on vaatiessaan rikoslain 40 luvun 10 §:n nojalla Haapalalle rangaistusta tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta katsonut, että Haapala oli huolimattomuudesta laiminlyönyt ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin mukaisen velvollisuutensa ottaa Saarelta pienoispistooli pois, vaikka käsillä olleen aineiston ja Saaren käyttäytymisestä tiedossa olleiden seikkojen perusteella oli ollut perusteltu syy epäillä, että asetta käytetään väärin.

Virallinen syyttäjä on katsonut, että internetissä julkaistut Saaren ampumavideot teksteineen, jotka olivat aiheuttaneet ihmisissä huolta ja pelkoa, ovat jo sellaisenaan ampuma-aseen väärinkäyttöä, ja viitannut tässä yhteydessä muun muassa järjestyslain säännöksiin. Lisäksi virallinen syyttäjä on vaatinut Haapalalle rangaistusta hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaisen selvitysvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella.

Asianomistajat ovat törkeitä kuolemantuottamuksia koskevassa rangaistusvaatimuksessaan katsoneet Haapalan laiminlyöneen velvollisuutensa ottaa ase pois, vaikka aseen väärinkäytön vaara oli ollut ilmeinen ja hänellä oli ollut perusteltu syy epäillä henkeä ja terveyttä vaarantavan teon uhkaa ja vaikka Nyrhinen oli jo tehnyt aseen poisottamisesta päätöksen, jota Haapala olisi ollut velvollinen noudattamaan.

Selvitysvelvollisuuden laiminlyönti

Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan virkamies voi syyllistyä tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, jos hän on virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää lisäksi sitä, ettei teko ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Kysymyksessä on avoin rangaistussäännös, jota sovellettaessa kysymys siitä, millainen menettely on virkavelvollisuuden rikkomisena rangaistavaa, määräytyy muun säännöksen tai määräyksen perusteella. Perustuslain 8 §:ään ja rikoslain 3 luvun 1 §:ään perustuvasta rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta puolestaan johtuu, että teon rangaistavuuden edellytykset ilmaisevan aineellisen säännöksen tulee olla kirjoitettu rikossäännökseltä vaadittavalla tarkkuudella. Korkein oikeus on useissa ratkaisussaan arvioinut, onko virkatoiminnassa noudatettava säännös tai määräys kirjoitettu sellaisella tarkkuudella ja onko virkavelvollisuuden sisältö siten niin selvästi määriteltävissä, että säännökseen tai määräykseen perustuvan virkavelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita rangaistus (ks. esim. 2008:95, 2007:46, 2000:40, 1998:41).

Hallintolain 31 §:n 1 momentissa säädetään, että viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Ratkaisussaan KKO 2006:33 korkein oikeus on katsonut, ettei virkamiehen selvittämisvelvollisuutta koskeva, nyttemmin lailla 434/2003 kumottu, hallintomenettelylain 17 §:n 1 momentin (598/1982) säännös, jonka mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä, ollut määritellyt virkavelvollisuudelle konkreettista sisältöä.

Hovioikeus katsoo, että myös hallintolain 31 §:n 1 momentin säännös on sanamuodoltaan siinä määrin avoin, ettei sitä voida erikseen pitää virkavelvollisuuden sisältöä määrittävänä säännöksenä rikoslain 40 luvun 10 §:ää sovellettaessa. Haapala ei siten ole voinut syyllistyä virkavelvollisuuden rikkomiseen sen osalta. Eri asia on, että ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin asianmukainen soveltaminen on voinut edellyttää tietojen hankkimista ja erilaisten selvitysten tekemistä.

Onko Haapalalla ollut perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä

Ampuma-aselain 92 §:n 1 momentissa säädetään, että jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin, taikka jos niitä koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille, poliisin on viipymättä tehtävä päätös esineiden ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun.

Ampuma-aselain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 183/1997 vp s. 123 - 124) todetaan, että väliaikainen haltuunotto olisi mahdollinen kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa on ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten väärinkäytön vaara, olipa mahdollinen väärinkäyttäjä sitten luvanhaltija tai joku muu. Ampuma-aselain 92 §:n 1 momentissa tarkoitettuna väärinkäyttönä voitaisiin pitää kaikkea sellaista toimintaa, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa, vahinkoa tai ampuma-aseen asianmukaiseen käyttöön liittymätöntä olennaista häiriötä. Väärinkäyttöä olisi esimerkiksi aseen käyttäminen toisen ihmisen tai omaisuuden tahalliseen vahingoittamiseen, uhkaamiseen tai ilkivaltaiseen häiriön tuottamiseen.

Hovioikeus toteaa, että ampuma-aseen väliaikainen ottaminen poliisin haltuun ei mainitun lainkohdan sanamuodon mukaan edellytä aseen haltijan syyllistyneen rangaistavaan tai muutoin lainvastaiseen menettelyyn eikä edes sitä, että olisi olemassa perusteltu syy epäillä hänen syyllistyvän tällaiseen menettelyyn. Niin kuin lain esitöissä nimenomaisesti todetaan, väärinkäyttönä voitaisiin pitää myös ampuma-aseen asianmukaiseen käyttöön liittymätöntä olennaista häiriötä.

Ampuma-aselain säätämisen keskeisenä tavoitteena on ollut parantaa ampuma-aseiden käyttöön liittyvää turvallisuutta ja vähentää yksilöön kohdistuvan väkivallanteon ja tapaturman vaaraa (HE 183/1997 vp s. 35). Ampuma-aseen väliaikaisessa haltuunottamisessa on kysymys turvaamistoimesta, joka on voitava toteuttaa tarvittaessa nopeasti suhteellisen vähäisenkin näytön perusteella ja joka ei yleensä aiheuta lopullista vahinkoa tai menetystä aseenhaltijalle.

Saari oli herättänyt huolta ja pelkoa useissa henkilöissä edellä kerrotulla internet-aineistollaan, joka oli sisältänyt muun muassa ampumavideoita, lasten kuolemista ja äitien kirkumista käsittelevät laulun sanat, aselaukun kuvan teksteineen sekä Columbinen koulusurmaa ihannoivia käsityksiä. Osa internet-aineistosta oli muistuttanut Jokelan koulusurman tehneen Auvisen internet-aineistoa, mikä oli osaltaan lisännyt aineistosta johtuvaa pelkoa. Haapala oli ollut ennen ratkaisunsa tekemistä tietoinen kyseisestä aineistosta tai hänellä oli ainakin ollut mahdollisuus saada tietoonsa kaikki aineisto. Hän oli niin ikään tiennyt, että aineistosta ilmoituksen tehneet henkilöt ja jotkut poliisimiehistä olivat pitäneet sitä uhkaavana tai pelottavana.

Hovioikeus katsoo, että pelkästään Saaren ampumavideoissa kuvattu ampumaradalla ampuminen tai muu aseen käsittely ei ole esitetyn selvityksen mukaan ollut säännösten tai määräysten vastaista taikka muutoinkaan aseen väärinkäytöksi katsottavaa, vaikka se on MeKeownin todistajankertomuksen mukaan rikkonut niitä sääntöjä, joita olisi kilpailuissa noudatettava.

Sen sijaan Saaren internetiin laittama aineisto kokonaisuutena, erityisesti ampumavideot yhdistettynä pelkoa herättävään laulun tekstiin ja IRC-Gallerian kuviin teksteineen, oli aiheuttanut ampuma-aseen asianmukaiseen käyttöön liittymätöntä olennaista häiriötä ja ollut jo sellaisenaan ampuma-aseen väärinkäyttöä. Lisäksi se oli antanut Haapalalle aiheen hankkia lisäselvitystä siitä, oliko Saaren menettelyssä ollut kysymys jostain vielä vakavammasta kuin pelottelusta ja oliko Saarelle myönnetyn luvan peruuttamiselle perusteita. Haapala on itsekin kertonut olleensa vielä haastattelun jälkeen sitä mieltä, että Saaren toiminta internetissä täytyy laittaa seurantaan.

Koska kysymys on ollut jo toteutuneesta ilmeisestä ampuma-aseen väärinkäytöstä, hovioikeus katsoo, että tilanne ei ole ollut sillä tavoin tulkinnanvarainen, että Haapalan voitaisiin katsoa tehneen päätöksensä ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin salliman harkintavallan rajoissa. Laiminlyömällä ottaa Saaren aseen väliaikaisesti poliisin haltuun Haapala on huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuutensa.

Koska kysymys on ollut ilmeisestä virheestä yleisen turvallisuuden kannalta keskeisessä ampuma-aselupamenettelyssä, tekoa ei ole sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut siihen liittyvät seikat huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

11. Hovioikeuden ratkaisua ja perusteluja siitä, että syytetyllä oli ollut perusteltu ja vieläpä ilmeinen syy epäillä aseen väärinkäyttöä, on oikea ja ainoa perusteltavissa oleva johtopäätös asiassa. Syytetyn menettely ei ollut vähäinen, koska kysymys oli ilmeisestä virheestä vakavassa asiassa.

12. Asianomistajat ovat asiassa katsoneet ja todenneet syytteessään, jota ei siis otettu tutkittavaksi puuttuvan syyteoikeuden takia, että syytetty oli hovioikeuden perusteluissa todetulla tavalla menetellessään rikkonut virkavelvollisuutensa, ei ainoastaan huolimattomuudesta, niin kuin syyttäjä on väittänyt, vaan tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta virkavelvollisuutensa. Tämän näkemyksen ymmärtäminen ei ole mitenkään vaikeaa.

13. Hovioikeus on tältä osin itse asiassa hyväksynyt asianomistajien näkemyksen siitä, että kysymyksessä oli ampuma-aselain 92 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilanne, jolloin poliisimiehen on otettava ase pois haltijalta, jos aseen väärinkäytön vaara oli ilmeinen. Syyttäjä oli katsonut, että kyse olisi ollut sanotun pykälän 1 momentissa mainitusta tilanteesta eli siitä, että on perusteltu syy epäillä aseen väärinkäyttöä, jolloin poliisin on tehtävä päätös aseen väliaikaisesta poisottamisesta.

14. Hovioikeus ei ole myöskään aseen haltuunottoa koskevissa perusteluissaan maininnut Jokelan tapausta siinä tarkoituksessa, että mainittu tapaus on, kuten olen edellä katsonut ja myös asianomistajat ovat ilmeisesti todenneet, luonut paitsi valtiolle ja sisäministeriön poliisiosastolle, myös aselupien myöntämisestä ja peruuttamisesta käytännössä vastaaville poliisiviranomaisille korostuneen huolellisuusvelvollisuuden. Vaikka asianomistajien rangaistusvaatimuksessa on nimenomaan vedottu Jokelan tapaukseen ja Kauhajoen poliisiasemalla tapahtuma-aikana työssä olleiden useiden poliisimiesten mielipiteisiin vaaran ilmeisyydestä ja sen liittymisestä Jokelan koulusurmiin, hovioikeus on ohittanut sanotun seikan virkavastuuta korostavana perusteena täysin. Jokelan koulusurma mainitaan perusteluissa vain siinä yhteydessä, kun hovioikeus toteaa, että "osa Matti Saaren internet-aineistosta oli muistuttanut Jokelan koulusurman tehneen Auvisen internet-aineistoa, mikä oli osaltaan lisännyt aineistosta johtuvaa pelkoa".

155. Kauhajoen koulumurhista vuosi

1. Tänään tulee kuluneeksi vuosi Kauhajoen koulusurmasta, jossa yksitoista ihmistä ammuttiin kuoliaaksi. Murhattujen uhrien omaiset ja muut tragedian koskettamat ihmiset ovat yrittäneet toipua surustaan. Elämä jatkuu niin itse tapahtumapaikalla, monien kauhajokisten edelleen kotoisesti soppakouluksi kutsumalla ammattikoululla, kuin koko pitäjässäkin. Uhreja muistetaan tänä iltana Kauhajoen kirkossa kello 19 alkavassa tilaisuudessa. Tapahtumapaikalle rakennetaan luonnonkivestä oppilaitosten ja kuntalaisten yhteinen muistopaikka, johon on mahdollista laskea kynttilöitä.

2. Kauhajoen samoin kuin Jokelan veritekojen syitä on yritetty pohtia ja selvittää erilaisissa selvityselimissä. Viranomaisilla ja valtiovallalla on ollut ilmeisen huono omatunto nuorten syrjäytymisestä, koulukiusaamisen yleistymisestä ja yleensä nuorison pahoinvoinnista. Tätä on yritetty paikata Jokelan ja Kauhajoen jälkeen rahalla, mutta tulokset eivät näytä kovin hyviltä. Läheskään kaikki järkyttävien kokemusten aiheuttamat traumat eivät ole vielä edes tulleet esiin, sanovat kriisipsykologit. Erityinen Kauhajoki -hanke, johon eri avustustahoja on keskitetty, on saanut valtiolta miljoona euroa. Budjetilla on palkattu useita kymmeniä terapeutteja ja muita palvelutyöntekijöitä.

3. Tänään kerrottiin, että valtio on myöntänyt vielä toiset miljoona euroa Kauhajoki -hankkeelle. Tänään myös ministeri Paula Risikko esitteli ministeriönsä suunnitelmia uuden oppilasterveyshuoltolain säätämiseksi, uudistus on kuitenkin tarkoitus tehdä vasta vuoden 2011 aikana, siis kolme vuotta Kauhajoen tragedian jälkeen. Vuosi sitten Kauhajoen tapauksen jälkeen ministeri Risikko lupasi valmistella ja ottaa käyttöön kyseisen uudistuksen eli siis oppilasterveyshuoltolain ripeällä aikataululla. Herrojen kiireet ovat tunnetusti hitaita. Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen onkin tänään täysin aiheellisesti ihmetellyt sanottua aikataulua ja sanonut, että hänen on vaikea ymmärtää, miten näin selvän ja kiireellisen asian kanssa voidaan viivytellä näin kauan.

4. Tänään tv:ssa selvitettiin ammatti-ihmisten kertomana, että vaikka rahaa on käytetty jo paljon kauhajokisten nuorten kriisityöhön, työ ei ole kaikesta päätellen onnistunut. Päin vastoin, koulusurmat ovat tehneet paikkakunnan nuoret entistä levottomimmiksi. Pahoinvointi on purkautunut rajusti lisääntyneinä ilkivallantekoina vuoden takaisen tragedian jälkeen. Mittavasta kriisi- ja terapiatyöstä huolimatta kauhajokiset nuoret voivat nyt varsin huonosti ja ilkivaltaa riittää, kerrottiin.

5. Luulen tietäväni ainakin osasyyn nuorten levottomuuteen, pahoinvointiin ja ilkivallan lisääntymiseen. Kysymyksessä on nuorten protesti virkavaltaa ja ammattiauttajia kohtaan. Tämä johtuu sitä, että koulusurmaa ja siihen johtaneita syitä ei ole puitu perusteellisesti, vaan surmiin johtaneita tekijöitä ja syitä on yritetty hyssytellä puhumalla yksinomaan koulukiusaamisesta ja syrjäytymisestä. Itse surmatekoa, siihen johtaneita syitä ja poliisin laiminlyöntiä aseen poisottamiseksi on yritetty poliisin toimesta jopa pimittää. Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin aina kaiken aa ja oo ja sitä se olisi myös tässä asiassa. Kun totuutta annostellaan vain vähän kerrallaan tai se halutaan salata kokonaan, eivät nuoret luota virkavaltaan tai edes niin sanottuihin ammattiauttajiin. Nuoret vaistoavat, että heistä ei todella aidosti välitetä, vaan "auttamisvimma" on vain näennäistä ja teennäistä ja johtuu virkavallan ja viranomaisten huonosta omastatunnosta.

6. Kuten koulusurmin uhrien omaiset, myös nuoret haluaisivat puolueettoman selvityksen siitä, miksi Matti Saaren annettiin surmata kymmenen ihmistä, joista suurin osa oli heidän ikäisiään nuoria. Nuoret pohtivat, miksi vuotta aiemmin sattuneen Jokelan koulusurmien jälkeen Suomessa ei tehty mitään uuden koulusurman estämiseksi. Levottomuuksissa, pahoinvoinnissa ja ilkivallassa on kyse huonommuuden tunteesta ja sen purkamisesta. Miksi tämän piti tapahtua juuri meille, olemmeko me niin paljon muita huonompia, että viranomaiset, poliisi etunenässä, ei välittänyt ryhtyä minkäänlaisiin toimiin uuden Jokelan ehkäisemiseksi? Miksi oman paikkakunnan poliisi ei välittänyt tippakaan meidän turvallisuudestamme, vaan antoi kaiken tapahtua, vaikka hälytyskellot soivat useita päiviä?

7. Erityistä huonommuuden ja alemmuuden tuntoa aiheuttaa nuorissa se, että Kauhajoen koulusurmia ei haluta tutkia pohjamutiaan myöten. Kaikki nuoret ymmärtävät, että koulusurmia ei olisi tapahtunut, jos kauhajokinen poliisimies olisi ottanut aseen koulusurmaajan hallusta puhuteltuaan häntä muun muassa hänen nettiin levittämiensä vihavideoiden takia. Olemmeko me niin huonoja ja vähäpätöisiä, että valtio- ja virkavalta haluaa painaa poliisimiehen menettelyn ja valtion vastuun villaisella, jottei vaan asianomaisen poliisin, koko poliisikunnan, sisäministeriön, sisäministeriön ja maan hallituksen maine ja kunnia vain ryvettyisi? Tästä on kysymys ja tätä myös nuoret ihmettelevät.

8. Jos tänä päivänä sattuisi kolmas traaginen koulusurma, joka tehtäisiin poliisin surmaajalle edellispäivänä jättämällä aseella, tapahtuisi aivan ilmeisesti seuraavaa: hallituksen sisäministeri jättäisi välittömästi eroilmoituksen, myös sisäministeriön asianomaisen osaston virkamiesjohto eroaisi tehtävistään, poliisimies otettaisiin kiinni ja hän saisi viralliselta syyttäjältä syytteet törkeistä kuolemantuottamuksista, pääministeri puhuisi tv:ssä ja tunnustaisi avoimesti, että valtakunnan ja ihmisten turvallisuudesta vastuussa oleva järjestelmä petti, maan hallitus sitoutuisi suorittamaan uhrien omaisille kohtuullisen kärsimyskorvauksen. Mitään oikeudenkäyntejä, jossa uhrien olisi omalla kustannuksellaan vaadittava korvauksia valtiolta, ei tarvittaisi.

9. Jokainen vähänkin oikeudenmukaiseen ajatteluun kykenevä ihminen ymmärtänee, että näin olisi tullut menetellä myös välittömästi Kauhajoen koulusurmien jälkeen, jos maan hallituksessa ja virkakoneistossa olisi vähänkin vastuuntuntoa ja oikeudenmukaisuuden tajua. Olihan vuotta aiemmin tapahtunut samanlainen tragedia Jokelassa, joka olisi pitänyt ottaa opiksi. Miksi sitten Kauhajoen jälkeen ei tehty näin? Syy on siinä, että Jokelan jälkeen tapausta vähäteltiin aina sisäministerin omia sanoja myöten eikä uskottu, että samanlainen tapaus voisi toistua. Hallitus, asianomainen ministeri, virkamiehet, poliisi jne. tuudittautuivat siihen, että Jokela on yksittäistapaus - näinhän ministeri Holmlund totesi - eikä vastaavaa voisi tapahtua koskaan udelleen. Se oli häpeällistä välinpitämättömyyttä ja vastuuntunnottomuutta. Mutta tätä ei vain haluttu Kauhajoen jälkeen mitenkään tunnustaa.

10. Maassa piti sattua vielä toinen ja yhtä traaginen koulusurma, ennen kuin poliitikot ja korkeat virkamiehet heräsivät. Kauhajoen jälkeen kaikki tahot havahtuivat toimimaan hirmuisella kiireellä kolmannen koulusurmatapauksen estämiseksi. Poliisi on joka hetki valppaana, jokaisella koululla on oma poliisi, jos jostakin koulusta kuuluu pienenkin risahdus tai epäily, sinne ryntää heti laumoittain poliiseja Karhukoplan johdolla, käsiasioiden lupamenettelyn tiukentamisesta annettiin uudet tiukennetut ohjeet vain viisi päivää Kauhajoen jälkeen, sisäministeriö käynnisti välittömästi uuden ja tiukennetun aselainsäännön valmistelun jne, jne.

11. Mutta olivatko kauhajokiset koululaiset ja nuoret olivat "niin huonoja", ettei heidän tuvallisuutensa takaamiseksi kannattanut tehdä yhtään mitään! Siksikö tämä kauheus tapahtui juuri heille? Näin luulen monien kauhajokisten nuorten ajattelevan, ja tämä sitten ilmenee pahoinvoinnin ja levottomuuksien kasvuna. Nuoret protestoivat, koska tuon kauhean asian annettiin tapahtua juuri heille ja ilman, että virkavalta olisi tehnyt mitään asian ehkäisemiksi. Virkavalta ei puuttunut peliin ja ehkäissyt tragediaa murhapäivää edeltäneenä päivänä, jolloin siihen olisi ollut tilaisuus. Kauhajokinen komisario ei välittänyt koululaisten ja opiskelijoiden tuvallisuudesta tuon taivaallista, vaan jätti surma-aseen oudosti käyttäytyneen ja internettiin Jokelan Eric Auvisen tavoin vihavideoita levitelleen miehen käsiin. Voiko tuon suurempaa välinpitämättömyyttä poliisi osoittaa ihmisten tuvallisuudesta?

12. Kokenut poliisimies ei ymmärtänyt, vaikka hän näki surmaajan nettiin toimittamat vihavideot, että tässä on hyvin todennäköisesti uusi koulusurmaaja, joka tulisi toistamaan Jokelan teot, jollei asetta oteta häneltä pois. Virallinen syyttäjä ei näe - tai ole näkevinään - että poliisimiehellä olisi ollut kaikki syy olla huolellisempi selvittelysään, varoa ja ennakoida tilanne ja määrätä ase otettavaksi pois, ennen kuin uusi koulusurma pääsisi tapahtumaan. Näin ei tapahtunut, vaan komisario ainoastaan varoitteli miestä. Tästä mies sai kimmokkeen toimia välittömästi, sillä hän ymmärsi, ettei hänelle tulisi enää tämän jälkeen tilaisuutta toteuttaa suunnitelmiaan, joista hän oli videoissaan vihjaillut.

13. Mitä sitten voitaisiin tehdä nuorison pahoinvoinnin ja levottomuuksin osalta? Rahan syytäminen terapiaan, terapeutteihin ja "nuorisotyöhön" ei auta, sillä nuoret kokevat, että rahan jakaminen johtuu vain päättäjien huonosta omastatunnosta ja halusta lakaista kiusalliset vastuukysymykset maton alle. Se, mitä nuoret ihmiset, samoin kuin tietysti uhrien omaisetkin, haluavat, on oikeudenmukaisuus. He haluavat oikeutta ja totuuden selvittämistä. Uhrien omaiset haluavat päästä oikeuksiinsa, he haluavat oikeuden tapahtuvan. Totuuden selvittäminen ja oikeuden tapahtuminen olisi parasta terapiaa kaikille osapuolille.

14. Tapahtumat ja siihen johtaneet syyt pitäisi selvittä oikeudenmukaisesti ja rehellisesti, siitä mitään salaamatta, siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta. Poliisikunnan, sisäministeriön, sisäministerin ja hallituksen tulisi rehdisti ja kiertelemättä myöntää, että Kauhajoen koulusurmat pääsivät tapahtumaan, koska valtiovalta ja virkakoneisto laiminlöivät raskaasti velvollisuutensa huolehtia Jokelan jälkeen ja Jokelan kokemusten valossa ihmisten ja ennen kaikkea oppilaitoksissa työskentelevien ja opiskelevien ihmisten turvallisuudesta.

15. Siitähän tässä on kysymys. Tämän selvittämisen ja myöntämisen olisi heti alun perin ollut asiassa kaikkein tärkeintä. Mutta maan hallitus, sisäministeri, ministeriö ja poliisin ylin johto ei toiminut näin, vaan sulkeutui kuoreensa ja vetäytyi vastuustaan. Virkakoneisto vieritti syyn koulusurmiin yksin Matti Saaren harteille. Eikä tässä kaikki, poliisi on, jos on uskominen Kauhajoen uhrien omaisia ja heidän avustajaansa, yrittänyt salata virkarikostutkinnassa erinäisiä relevantteja tietoja ja asioita, jotta totuus ei vai tulisi ilmi. Myös kauhajokiset nuoret ovat ilmeisesti tajunneet, missä tässä "selvittämistyössä" oikein mennään ja missä tarkoituksessa. Tällainen peittely, salailu ja vastuun pakoilu ei yhtään lisää nuorison lainkuuliaisuutta ja luottamusta virkakoneistoon ja sen puolueettomuuteen, päin vastoin. Epäluottamus ja halveksunta virkakoneistoa kohtaan purkautuu nyt Kauhajoella levottomuuksina ja ilkivaltana. On outoa, että kriisipsykologit ja muut psykologit eivät tunnu tätä ymmärtävän, vaan vaativat vain uusia lakeja ja lisää rahaa ja ovat tuputtamassa terapiaansa summan mutikassa sinne tänne ympäri pitäjiä.

16. Minusta oli eilen järkyttävää lukea Ilta-Sanomista, miten härskisti kauhajokisen komisarion virkarikostutkintaan osallistunut Krp:n tamperelainen rikostutkija on yrittänyt ja ilmeisesti yrittää edelleen - kenties poliisin ylimmän johdon tukemana - tehdä kaikkensa, jotta asian esitutkinta-aineisto voitaisiin julistaa Kauhajoen asekäräjillä lähes kokonaan salaiseksi. Kyseinen tamperelainen komisario haluaisi salata kaikki rikoksesta epäillyn kollegansa ja todistajan kuulustelut! Komisario perustelee vaatimustaan sillä, että kyseisessä esitutkinta-aineistossa on yksittäisiä tietoja uhreista ja ampuja Saaresta.

17. Tämä tuntuu suorastaan makaaberilta: tärkeän tutkinta-aineiston salaamista koulusurmaa koskevassa oikeudenkäynnissä perustellaan koulumurhaajan yksityisyydellä! Vallan outoa on myös perustelu, jonka mukaan aselupia koskevat asiat ovat salassa pidettäviä myös oikeudenkäynnissä, jossa tutkitaan juuri sitä, oliko aselupa myönnetty Matti Saarelle asianmukaisilla perusteilla. Ovatko tällaisen asenteen omaavat poliisimiehet todella voineet olla mukana kauhajokisen kollegansa virkarikostutkinnassa? I-S:n jutun paljastusten valossa en kyllä yhtään ihmettele, jos uhrien avustaja on saanut esitutkinnasta vaikutelman, jonka mukaan esitutkintaviranomaiset ovat halunneet salata aineistoa uhrien omaisilta.

18. Kuten edellisessä Kauhajoki-blogissani sanoin, poliisikunnalla, poliisijohdolla, sisäministeriöllä ja sisäministerillä on Kauhajoki-prosessissa paljon pelissä. Kulissien takana käydäänkin tiettävästi aika ajoin kuumana, mistä edellä mainittu poliisin salaamisoperaatio on yksi osoitus. Onneksi esitutkinta-aineiston julkisuudesta ja salaamisesta oikeudenkäynnissä ei päätä esitutkintaviranomainen, vaan tuomioistuin. Oikeudenkäyntiä jouduttiin eilen jälleen siirtämään syytetyn avustajan lähipiirissä sattuneen sairastapauksen vuoksi. Uutta käsittelypäivää ei ole tätä kirjoitettaessa vielä määrätty. Kun omaisten avustaja sairastui viikko pari sitten, määrättiin pääkäsittely aloitettavaksi heti sairasloman päättymistä seuranneena päivänä. Toivottavasti syytetyn avustaja saa käräjäoikeudelta tässä suhteessa osakseen hieman inhimillisemmän kohtelun. Vahingonkorvausvaatimusten yhdistämisestä ja erottamisesta on käräjäoikeudessa tehty erilaisia päätöksiä, käräjäoikeuden kokoonpano on matkan varrella muuttunut jne.

19. Toivon, että oikeus toteutuu Kauhajoen asekäräjillä. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä vaaditaan myös, että oikeusprosessi ja tuomioistuimen, syyttäjien ja esitutkintaviranomaisten toimet ovat läpinäkyviä. Kyse on siitä, että prosessi on joka suhteessa niin reilu ja oikeudenmukainen, että myös kaikki ulkopuoliset voisivat vakuuttua oikeuden toteutumisesta. Tässä suhteessa prosessissa on tähän asti ollut kyllä runsaasti toivomisen varaa.

20. Myötätuntoni prosessissa on koulusurman uhrien omaisten puolella. Minä en tunne heistä ketään, en ole edes keskustellut puhelimessa yhdenkään omaisen kanssa. Mutta kuten olen aiemmin kertonut, tunnen jonkin verran Kauhajokea, sillä olen ollut siellä työssä ja asunutkin siellä jonkin aikaa. Miellyin tuolloin paikkakuntaan ja sen ihmisiin. Mutta vaikka en olisi koskaan Kauhajoella edes käynyt, olisivat sympatiani tässä niin kuin yleensä muissakin oikeusjutussa heikomman osapuolen puolella, sillä toivon oikeudenmukaisuuden ja reilun oikeudenkäynnin toteutumista. Tässä mielessä voin näiden asekäräjien edellä sanoa: Minäkin olen kauhajokinen.

21. "Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit´ ei hanki," sanoi Jaakko Ilkka aikoinaan. Nyt on kyse hieman samanlaisesta asiasta. Koulusurmien uhrien omaisten ei kuitenkaan tarvitse turvautua omankädenoikeuteen. He joutuvat oikeuksiinsa päästäkseen kuitenkin käymään oikeutta yksin ja taistelemaan mahtavaa valtiovaltaa ja sen kylmää ja juonittelevaa virkakoneistoa vastaan.

22. Toivon koulusurmien uhrien omaisille jaksamista surutyössään ja menestystä heidän oikeutetussa oikeustaistelussaan!

Olen kirjoittanut Kauhajoen koulusurmista aiemmin seuraavissa blogeissa:

- 23.9.2008

- 25.9.2008

- 30.9.2008

- 27.1.2009

- 27.4.2009

- 6.5.2009

- 21.5.2009

- 15.6.2009 (111)

- 26.7.2009 (130)

- 7.9.2009 (147)

- 16.9.2009 (151)