647. Kärsiskös puhutella? Voiko tuomarin puhuttelu estää rikoksen uusimisen ja nuoren syrjäytymisen?
1. Tuomaripäivän 12.10. antiin kuului myös oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (rkp) tervehdyspuhe. Ministeri otti kantaa muun muassa siiihen, että nuoreen rikoksentekijään ja hänen syrjäytymiseensä voidaan vaikuttaa ennaltaestävästi myös "ymmärtävän puhuttelun" avulla. Ministeri sanoi uskovansa, että tuomarin päättäväinen mutta samalla ymmärtäväinen puhuttelu oikeudessa voisi olla tärkeä tekijä, jotta nuori paremmin pystyisi ymmärtämään tekonsa merkityksen ja sen, mitä rikoksen uusiminen saattaa merkitä hänen elämälleen.
2. Ajatuksen nuoren rikoksentekijän puhuttamisesta tuomion julistamisen yhteydessä on nostanut esille valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, jonka vankkoihin olkapäihin ja mielipiteisiin ministeri saattoi puheessaan nojautua.
- On tietenkin niin, että siinä vaiheessa kun nuori on syytettynä rikosoikeudenkäynnissä, syrjäytyminen on usein jo tosiasia. Siitä huolimatta tulisi tätä valtakunnansyyttäjän aloitetta kuunnella herkällä korvalla, Henriksson kertoi tuomareille. "Jos puhuttelu edes pienissä määrin voisi johtaa uusien rikosten ennaltaehkäisyyn ja nuoren syrjäytymisprosessin katkeamiseen, meidän tulisi mielestäni pohtia sitä vakavasti", sanoi oikeusministeri.
3. Tässä alkaa kohta paatunutkin blogisti herkistyä, kun poliitikko noin nätisti vetoaa syrjäytymisen ehkäisemiseen ja puhuttelun voimaan! Mutta olisiko asia todella niin kuin ministeri ja valtakunnansyyttäjä näyttävät uskovan ja uskottelevan myös muille? Onko puhuttelulla sijaa oikeussalissa? Millainen on päättäväinen mutta toisaalta ymmärtäväinen puhuttelu? Onko kyse nuhtelusta ja moitteesta, vai opastuksesta ja ymmärtävästä kasvatuksesta? Voisiko nuori kokea puhuttelun vain jonkinlaisena lisärangaistuksena? Mahtaako puhuttelulla olla käytänössä toivottua vaikutusta? Voidaanko puhuttelulla estää nuorten syrjäytymistä?
4. Matti Nissinen kertoo verkkokolumnissaan "Rysän päältä", että kun alaikäinen jää ensi kerran kiinni huumausaineen käyttörikoksesta, hänelle voidaan järjestää syyttäjän johdolla erityinen puhuttelutilaisuus, jossa huoltajat ja myös sosiaaliviranomaisen edustaja ovat paikalla. Puhuttelun tarkoituksena on saada nuori ymmärtämään tekonsa rangaistavuus ja tietysti viime kädessä pidättäytymään huumausaineiden käytöltä jatkossa. Varsinaisena prosessuaalisena lopputuloksena näihin tilanteisiin liittyy säännönmukaisesti syyttämättä jättäminen. Näitä puhutteluja järjestettiin viime vuonna 154 kertaa. Niiden vaikutuksista ei ole tilastoja. "Uskon kyllä tavoitteisiinkin välillä päästyn", kirjoittaa Nissinen.
5. Hm, aika tyypillistä virkamiestekstiä. Uskoa ja toivoa kyllä löytyy ja riittää, mutta seurantaa ja tilastoja ei ole eikä siihen näytä olevan jatkossakaan suurempaa innostusta. Pelkällä uskollako asioiden kuvitellaan ehkä yleensäkin hoituvan?
6. Aivan ensimmäiseksi voidaan kysyä, onko tuomarilla edes toimivaltaa pitää tuomion julistamisen jälkeen puhutteluja tuomituille tai kuuluko se muutoin tuomarin rooliin ylipäätään? Toki tuollaisia puhutteluja on harrastettu iät ja ajat vuosikymmenten saatossa suomalaisessa lainkäytössä, ei niissä ole sinänsä mitään uutta. Itsekin olen tuomarina tuolaisi puhutteluja pitänyt tai ainakin yrittänyt pitää. Uutta on vain se, että puhuttelu on otettu esille näin korkealla taholla.
7. Meillä on nykyisin näitä pikkutarkkoja laillisuusvalvojia á la Mikko Puumalainen, jotka voivat hekposti omalla "herkällä otteellaan" puuttua asiaan ja pitää tuomarin puhuttelua epäasiallisena. Pitihän Puumalainen äskettäin virheenä myös sitä, että koulu puuttuu koulumatkalla tapahtuvaan oppilaiden kiusaamiseen, koska sellainen puuttuminen ei lain mukaan kuulu koulun tai opettajan toimivaltaan. Kenties laillisuusvalvojat voisivat suuressa viisaudessaan päätyä nyt siihen, että ehei, ei tuomari saa tolla tavalla kohdella justiinsa tuomittua nuorta rikollista, sehän olisi tuomitun nuhtelua ja jopa kiusaamista! Nuhteet tulevat jo tuomiossa, enempi tuomittua ei saa tuomita.
8. Käräjätuomari Kimmo Valkiala Pirkanmaan käräjäoikeudesta kertoi Poliisi-TV:ssä 23.8. -12, että vanhempiin ja paatuneisiin rikoksentekijöihin ei pystytä puhuttelulla vaikuttamaan. Mutta nuoriin Valkialan mukaan pystyy, esimerkiksi liikenneasioissa. "Meillä on paljon liikennejutuja, missä nuoret ovat ihan hölmöyttään kaahailleet. Käräjäpaikalla heidän kanssaan voi käydä oikein keskustelua siitä, että ajattelepa mitä kaikkea tässä olisi voinut sinulle sattua, vaikka nyt onneksi kävi vaan näin". Rangaistus on tuomari Valkialan mielestä vain pieni muistutus siitä, että on menetelty väärin. Se ei ole pääasia. Tosin on niinkin, että kun sadalle nuorelle puhuu, syntyy helposti illuusio, että kaikkiin pystysi vaikuttamaan. Voi olla, että pystyy vaikuttamaan vain viiteen tai kymmeneen, mutta sekin on parempi kuin ei vaikuttaisi kehenkään, sanoo Valkiala.
9. Puhuttelu voidaan pitää vain silloin, kun käräjäoikeus julistaa tuomion oikeudessa saapuvilla oleville asianosaisille ja tuomituille. Kuten olen kertonut, nykyään tuomion julistaminen on kuitenkin käynyt harvinaiseksi myös käräjäoikeudessa, vaikka lain mukaan se onkin edelleen selkeä pääsääntö; hovioikeus ei koskaan julista ratkaisuaan heti pääkäsittelyn päätyttyä. Nykyään tuomio annetaan kirjallisena käräjäoikeuden kansliassa (kansliatuomio) ja näin tehdään usein myös jutuissa, joissa syytettyinä on ollut nuoria rikoksentekijöitä eli niitä, joita Henrikssonin, Nissisen ja Valkialan mukaan pitäisi puhutella. MIten nuorta voidaan puhutella, jollei hän ole edes paikalla? Pitäsikö kirjalliseen tuomioon liittää nauhoite, joka sisältää tuomarin puhuttelun? Tuomittu nuori voisi soittaa puhuttelulevyn kavereilleen vaikkapa pubissa kaljanjuonnin lomassa.
10. Aamulehden jutussa 15.8. Matti Nissinen on intoutunut romantisoimaan ja korostamaan tuomarin roolia ja puhuttelun merkitystä.
– Tuomion julistamiseen pitää saada kasvattavia sävyjä mukaan. Nuori ei välttämättä ymmärrä, että tässä ollaan nyt viimeisellä rannalla. Nuori pitää saada ymmärtämään tekonsa merkitys, sanoo Nissinen. Hänestä oikeusviranomaiset eivät voi ulkoistaa vastuuta nuorten syrjäytymisen torjumisesta muille viranomaisille, vaan myös syyttäjien ja tuomareiden on otettava jämäkämpi vastuu. "Emme ole pelkästään häkkihoidon ja rankaisemisen varassa", sanoo Nissinen.
11. Syyttäjälaitos voi siis yrittää jo nyt lain perusteella estää uutta rikollisuutta käyttämällä puhutteluja huumausaineen käyttörikoksissa. Nuoren ensimmäinen käyttökerta on mahdollista kuitata puhuttelulla ja syyttämättä jättämisellä. Kysymyksessä on tilaisuus, johon kutsutaan poliisi, huoltaja, sosiaaliviranomaisen edustaja ja nuori itse.
– Sillä voidaan saavuttaa parhaiten pysyviä tuloksia. Se on vähän lisää työtä ja lisää vaivaa. Jos nuoren ensimmäinen huumekokeilu saadaan jäämään viimeiseksi, se on niin arvokas asia, että vaivannäkö kannattaa, Nissinen maalailee.
12. Syyttäjän puhuttelumenettely tuli mahdolliseksi vuonna 2008. Aluksi sitä käytettiin vain noin 30 kertaa vuodessa. Viime vuonna tapauksia oli jo 156, ja tänä vuonna puhuttelujen määrä näyttää Matti Nissisen mukaan nousevan kahteensataan. Alueelliset erot ovat suuria. Turun ja Porin alueella puhuttelun käyttö on tilastojen valossa yleisintä; yli 50 tapausta vuodessa. Helsingissä ja Pirkanmaalla niitä on ollut vain muutama, Lapissa ei yhtään.
13. Nissinen siis ehdottaa, että myös tuomarit voisivat oikeussalissa ottaa nykyistä paljon kasvatuksellisemman roolin. Nissisen mukaan esimerkiksi nuorisorangaistus on näivettynyt ja sitä käytetään harvoin. Nuori saatetaan passittaa ehdolliseen vankeuteen pelkällä tuomion julistamisella, ilman kunnon puhuttelua.
– Tuomiot julistetaan tietyn kaavan mukaan. Tuomari joka rupeaa pitämään käräjäsalipuhuttelua ja näin poikkeaa normaalikaavasta, ottaa melkoisen riskin, koska joku voi jopa kannella siitä, Nissinen sanoo. Nissisen mukaan missään ei ole sanottu, ettei tuomarin rooliin voisi kuulua myös kansalaiskasvatus. Puhuttelu ei ole vaihtoehto tuomiolle. Se olisi pikemminkin tuomiota täydentävä ja vahvistava elementti. Puhuttelu veisi 5–10 minuuttia per juttu. Ei tämä ole kovin merkittävä resurssikysymys. Kyse on halusta ja siitä, millaisena tuomioistuimen rooli nähdään. Missä menee oikeudenkäynnin ja kasvatuksen raja? Onko sellaista?
14. Näin "haastavasti" siis haastelee Matti Nissinen. Itse kyllä suhtautuisin asiaan hieman varauksellisesti, pro et contra -pohdintaa, joka Nissiseltä näyttää unohtuneen, olisi tässäkin asiassa syytä harrastaa. Toisin kuin Nissinen tokaisee, oikeudenkäynnin ja kasvatuksen ero on tai sen ainakin pitäisi olla selvä. Toki etenkin ns. kansandemokratioissa tuomareille on uskottu näkyvä rooli kansalaiskasvatuksessa. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Kiinan oikeuslaitos ja sen rikosprosesssijärjestys, jota VKSV:n edustajat ovat jo vuoskausia laukanneet paikan päällä seuraamassa, vastaavasti laajat kiinalaisdelegaatiot ovat vierailleet tiheästi Suomessa. Kiinastako Matti Nissisen puhutteluopit olisivat peräisin? Pitää muistaa, että Kiinassa myös kuolemanrangaistuksella nähdään olevan vissi "kasvatuksellinen funktio."
15. Puhuttelu liittyisi ennen muuta tapauksiin, joissa nuori rikoksentekijä tuomitaan joko ehdolliseen vankeusrangaistukseen tai hänet jätetään laissa mainituilla perusteilla rikoksesta kokonaan rangaistukseen tuomitsematta. Minusta näissä tapauksissa olisi syytä jo tuomion perusteluissa mainita myös niistä "kasvatuksellisista" näkökohdista, joihin ko. lievä seuraamus perustuu. Toki tuomari voi tuomionluvun päätteeksi muutamalla sanalla kertoa, millaista käyttäytymistä nuorelta tuomitulta vastedes odotetaan, jottei häntä enää vastaisuudessa nähtäisi oikeudessa syytettyjen penkillä.
16. Mutta kovin laajaa tai edes Nissisen mainitsemaa 5-10 minuutin pituista puhuttelua en ryhtyisi tuomarina pitämään. En ainakaan oikeussalissa tuomaripöydän korokkeelta enkä välittömästi tuomion julistamisen/lukemisen jälkeen. Nuori henkilö on useimmiten oikeudenkäynnissä ja tuomiota julistettaessa niin pölähtynyt ja hermostunut, että hän ei luultavasti muista jälkeenpäin juuri mitään siitä "saarnasta", jonka tuomari on hänelle pitänyt. Jos puhuttelu - mieluummin keskustelutilaisuus - halutaan kuitenkin välttämättä oikeudessa pitää, niin se voisi tapahtua sopivimmin oikeussalin ulkopuolella ja tilassa, jossa olosuhteet asianmukaiselle keskustelulle ovat istuntosalia paremmat. Tuomion julistaneen tuomarin ei tarvitsisi välttämättä olla mainitussa tilaisuudessa edes saapuvilla, vaan puhuttelun/keskustelun voisi hoitaa käräjäoikeuden "nuorisotuomari", joka selostaisi, mitä tuomio tarkoittaa ja mihin se tuomittua velvoittaa. Palaverissa voisi olla mukana myös nuoren huoltaja, sosiaaliviranomaisen edustaja, rikosasian sovittelija ja/tai joku muu "uskottu mies".
17. Suomesssa ei ole erillisiä nuorisotuomioistuimia eikä käräjäoikeuksissa taida nykyään olla edes erillistä nuoriso-osastoa, joka on erikoistunut nuoria rikoksentekijöitä koskevien juttujen käsittelyyn. Matti Nissinen mukaan nuorisorangaistustakaan ei käytännössä juuri anneta, vaan koko nuorisorangaistuskäytäntö on näivettynyt. Miksi ihmeessä näin on päässyt tapahtumaan, säästösysitä vai miksi? Onko nyt jopa ministerin peräänkuuluttamalla tuomarin puhuttelulla tarkoitus korvata myös nuorisorangaistus?
18. Miksi nuorille rikoksentekijoille lätkäistään usein monta ehdollista vankeusrangaistusta peräkkäin ja vasta joskus neljännellä tai viidennellä "kierroksella" tulee ensimmäinen ehdoton vankeusrangaistus, jolloin myös aiemmat ehdolliset rangaistukset tai ainakin osa niistä määrätään pantavaksi täytäntöön tai "yhdistetään" tuomittuun ehdottomaan rangaistukseen? Ilmeisesti kolmella ensimmäisellä kerralla ehdollisen rangaistuksen ohella pidetyt tuomarin puhutelut eivät ole vaikuttaneet millään tavalla ennalta estävästi!
19. Markku Arponen ja kumppanit vaativat, että tuomarin pitää olla riita-asioissa nimenomaan sovittelija, ei enää niinkään riidan ratkaisija. Nyt sitten vaaditaan, että tuomarin pitää olla myös puhuttaja, siis "kasvattaja". Mitähän tehtäviä tuomarin rooliin aiotaan seuraavaksi lätkäistä lisää? Minusta olisi paikallaan korostaa joskus hiukan myös tuomarin pääroolia eikä aina vain näitä sivurooleja.
20. Kuten jo keeroin, olen itse aikoinani - siis kauan sitten - pitänyt oikeudessa etenkin nuorille, joskus myös hieman vanhemmille tuomituille, lyhyitä puhutteluja lähinnä silloin, kun nuori henkilö on tuomittu ehdolliseen rangaistukseen tai jätetty syyllisenä rangaistukseen tuomitsematta. Tuomari ei voi kuitenkaan olla milloinkaan varma, onko puhutelulla toivottua vaikutusta.
21. Yhdessä jutussa vastaajana oli 16-vuotias kiltin ja kunnollisen näköinen poika - olkoon tässä vaikkapa Jerry - joka oli syyllistynyt pariin melko lievään rikokseen, muistaakseni auton käyttövarkauteen tai vastaavanlaisiin rikoksiin, josta hänet olisi voitu tuomita sakkoon tai ehdolliseen vankeuteen. Oikeudessa olivat läsnä myös Jerry isä ja sosiaaliviranomaisen edustaja. Lautamiehet, joita istui tuohon aikaan istuntosalin seinustalla 5-7 henkeä, alkoivat päätösneuvottelun aikana puhella, että poika pitäisi ehkä jättää rangaistukseen tuomitsematta, koska hän oli ensikertalainen (niin kuin olikin), kunnollisen oloinen ja koska hänen isänsä oli ammattimies ja "läpitte rehelliseksi" paikkakunnalla tunnettu yrittäjä, niin, ja "poijan äiteelläkin oli ihan hyvä työpaikka". Kun Jerry, hänen isänsä ja ko. sosiaali-ihminenkin vakuuttivat, ettei Jerry ei enää tämän jälkeen "varmasti" syyllisty rikoksiin, niin oikeus päätti, että Jerry jätettään tuomitsematta rangaistukseen. Pidin tuomionluvun jälkeen puhuttelun, jossa totesin ne asiat, joita tuollaisessa tapauksessa normaalisti kerrotaan, eli muistutin mm. siitä, että kaverin oli syytä jatkossa elää kunnollisesti ja olla sortumatta rikoksen poluille, koska seuraavalla kerralla hän ei enää pääsisi yhtä vähällä kuin nyt jne.
22. Tuomiolla ja puhuttelulla ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta. Jerrystä nimittäin tuli moneksi vuodeksi lähestulkoon oikeuden vakiasiakas, joka oli syytteessä milloin mistäkin rötöksestä. Eikä tässä vielä kaikki, sillä Jerryn ympärille kerääntyi jengiä, jonka jäsenistä monet, myös Jerryn pikkuveli, tulivat oikeudelle tutuiksi ja syyllistyivät vuosien mittaan vielä paljon vakavampiin rikoksiin kuin Jerry ensimmäisellä kerralla.
23. Olinko minä tuomarina siis epäonnistunut "kasvattajana"? Miten minun olisi pitänyt Jerrylle puhua, jotta hänet olisi saatu pidetyksi kaidalla tiellä? Olisiko minun pitänyt hyppiä tasajalkaa ja samalla mylviä uhkauksia, heristellä nyrkkiä tai poliiislta varten vasten lainattuja käsirautoja jne? Vai maanitella ja esittää hurskaita toivomuksia ja sanoa, että "kyllä me kaikki uskomme, että sinä, poikaseni, otat tästä nyt opiksesi, sillä ethän sinä ole mikään paha poika, ehtän"?
24. Kun ministeri sekä ylin, pisin ja korkein syyttäjä ovat nyt ottaneet näin näkyvästi kantaa asiaan, niin voimme jäädä odottamaan, että asiasta tullaan puhumaan paljon myös jatkossa. Puhuttelusta ja tuomarin ja syyttäjän muustakin "kasvatuksesta" järjestetään varmaankin seminaareja ja koulutustilaisuuksia, asia otetaan toistuvasti esille eduskunnan kyselytunneilla ja tasavallan presidentin järjestämissä presidenttifoorumeissa, Lakimies-lehden teemanumero omistetaan tuomarin kasvatukselliselle roolille, asiaa pohditaan Suomen Akatemian rahoittamissa väitöstutkimuksissa ja tieteellisissä artikkeleissa, Kiinan ja Suomen välinen oikeusyhteistyö ja virkamiesvaihto vilkastuvat entisestään, Nissinen menee Kiinaan ja Nissinen tulee Kiinasta jne.
25. Tuon edellä kertomanani omakohtaisen tapauksen jälkeen aloin itse kyllä suhtautua tuomitun puhutteluihin skeptisesti. Jos jotakin sanoin, sen jälkeen kun olin julistanut langettavan tuomion, niin muotoilin sen yleensä ytimekkäästi raamatulliseen tyyliin: Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee!