"Me ollaan sankareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan..."; toinen sutkauttelee, toinen taas motkottaa ja heittäytyy noitavainotuksi marttyyriksi...Koleerikko (K) ja pyknikko (P) ne jutteli kahren kesken:
P: Lauletaanpas vähän, kun elämä hymyilee, eikä tuo meille niin maan penteleesti tyrkytetty hallitusvastuukaan meikäpoikia paina; kas näin:
- Mollaappa sinä K nuo musulmannet
ni minä saan härmäläisten äänet!
Eikös näin tehdäkin - ja tehtiinkin jo. Hah, hah, hahahhaa! Ai niin, mutta ethän sinä, totinen torvensoittaja, juuri milloinkaan naura, tuskin edes hymyilet koskaan. Mutta mentäisiinkö, kuule, raveihin, ihan oikeesti? Minusta sinä näytät hieman aneemiselta, vaikka tuo puna joskus kiivastuessani pyrkiikin nousemaan somasti poskipäihisi. Häh, häh, häää! Älä nyt vaan leikistä suutu!
K: Kyllähän sinä tiedät - tai sinun ainakin pitäisi tietää, kuten juristit kuuluvat keskuudessaan sanovan - että minä en voi sanoa kauheasti pitäväni niistä elukoista, siis niistä ruunista, oriista ja tammoista, ravaamassa joissakin pölyisillä tai/ja kuraisilla kaviourilla joissakin helv...siis kaukaisissa metsiköissä tai lähiöissä taikka... Espoossa.
Mitä taas hymyilemiseeni tulee, niin itse asiassa tapaan itseni hymyilemästä kotioloissakin, Kaivopuiston kaupunginosassa siis, lähinnä vain silloin, kun puran ja kokoan, tietenkin asianmukaisesti varustetuissa kellaritiloissa, sotilaskiväärini lukkoa, myös pimeässä ja toinen käsi niskan taakse kumilenkillä kiinnitettynä, tai kun jynssään, puunaan ja rasvailen aseen piippua ja sen muita osia, jotta kivääri samoin kuin arsenaaliini kuuluva pistooli olisivat valmiina ja tip top käyttökunnossa, jos tarvitaan, eli kun pahassa uppoamisvaarassa olevan länsimaisen kulttuurimme puolustaminen sitä välttämättä vaatii. Sisäänpäin hymyilemistä en nyt kuitenkaan laske mukaan. Siihen puhkean oitis, kun saan tilaisuuden - tätä tapahtuu niin sanotusti alvariinsa - muistuttaa joitakin mänttejä, jotka lainaavat ja kritisoivat jotakin kirjoittamaani yksittäistä virkettä tai kappaletta tajuamatta tai muistamatta lainkaan sitä asiayhteyttä, johon kysymyksessä oleva virke tai kappale liittyy. Tämä vetoaminen asiayhteyden ymmärrykseen puutteeseen on naula, joka tepsii aina ja vetää kritisoijat hiljaisiksi. Eiväthän ne poloiset ole tutustuneet minun laajaan kirjalliseen tuotantooni, joihin kaikki olennaiset yksittäiset lauseeni elimellisesti tai ainakin analogisesti liittyvät.
P: Minä sain kyllä pyssyistä tarpeeksi jo sotaväessä, jota sinä et ole käynyt, enkä kyllä saanu niistä tai ammuskelusta kyllä sitten minkään maan kiksejä. Jytkäyttelin vaan laakeja menemään kohti tauluja tai harjoituksissa pitkin mettiä siinä missä muutkin karjut. Hah, hah!
Mutta asiaan! Nyt se yks´ saamarin kahjo eli demareiden kukkopoika on vetäny sun vanhat kirjoituksesi framille. Voi hitto, mitä tästä taas tulee! Mä joudun jälleen kerran puolustelemaan niille hemmetin toimittajille sua ja sun tekemisiäsi, vaikkei mulla ole niiden sun mielipiteittesi kanssa osaa eikä arpaa! Enhän minä ole, saatuna soikoon, edes lukenut niitä sun saamarin jaarituksiasi ja saivartelujasi niistä musulmaaneista ja muista! En minä kerta kaikkiaan jaksa sellaista pask...anteeksi, tarkoitan läpitieteellistä tekstiä lukea, tiedäthän sinä! En minä ole mikään tohtorismies, minähän olen vaan tavallinen maisterisjätkä! Hah, hah, hah, haaa!
K: Niin, mutta kyllä sinä, Hyvä veli (mutruilee hieman suutaan), ymmärrät - tai sinun ainakin pitäisi (Herran Jumala sentään) ymmärtää - että tässä meidän politiikassamme ja manifestissamme on kaksi tärkeä kohtaa eli (sen Stubb-mulqvistin mukaisesti) niin sanotusti pointtia, johon koko poliittisen menestyksemme salaisuus perustuu:
1) monikulttuurisuus, jota meidän onneton maahanmuuttopolitiikkaamme suorastaan ruokkii, on hanurista, ja
2) kaikki pohjoismaiset sosiaalidemokraatit ja erityisesti se yksi suomalainen demari, joka on oikea kyykäärmeen sikiö, ovat inhottavimpia matelijoita, joita tämä maa päällään kantaa; niistä olisi kyllä syytä päästä eroon.
Tähän malliin olen kirjoittanut ja/tai sanonut, ja se, mitä minä olen kirjoittanut/sanonut, pysyy - edellä jo mainitsemani asiayhteys pitää kuitenkin toki aina muistaa!
Minusta meidän tulee nytkin, tänä puolueemme ja erityisesti sen ainoan älyllisen haaraosaston eli Suomalaisen Suden..tarkoitan Sisun todella vaikeana kohtalonhetkenä pitää yhtä ja seisoa yhtenä miehenä ja..myös (tuhahtaa).. ja naisena. Meidän täytyy vain sopia yhteisestä taktiikasta, jolla me kohtaamme Erkon median ja kaikki toimittelijat.
Nyt kun on sattunut tämä hirvittävä Norjan ammuskelu- ja pommitragedia - niihin minulla ei tietenkään ole kirjoituksillani ollut osaa eikä arpaa - niin meidän on syytä, saadaksemme huomion siirretyksi pois minus...tarkoitan puolueestamme, käyttää tilaisuutta hyväksemme ja vedota erityisesti kahteen asiaan, jotta voimme saada ihmisten ja erityisesti meidän yhä laajenevan (tekee käsillään laajoja pyöriviä liikkeitä) kannattajakuntamme valioyksilöt vakuuttuneiksi siitä, että roiston rooli tässä(kin) asiassa kuuluu tuolle kamalalle sosialistipuolueelle ja erityisesti sen yhdelle nulkille ja että me puolestamme olemme ainoastaan tuon vainoharhaisen kritiikin onnettomia uhreja.
Minusta meidän tulee ottaa käyttöömme kaksi keinoa eli niin sanotusti korttia:
1) uhri- tai tragediakortti, jolla vetoamme siihen, että "tuskin Norjan tragedian uhrien ruumiit ovat ehtineet vielä edes kylmentä... blääb, blääb ja blääb ..kun jo meitä vastaan hyökätään täysin keksityillä ja poliittisilla perusteilla"; meidän tulee siis syyttää niitä demarikukkoilijoita Norjan uhrien häpäisemisestä, se on tosi raflaavaa, menee kansaan kuin häkä, ja
2) niin sanottu Stoltenberg-kortti, jolla taas vetoamme norskien eli Norjan pääministerin tämän päiväiseen parlamenttipuheeseen, jossa hän toivoi, toki vain norjalaisia tarkoittaen, poliitikoilta ja toimittajilta malttia keskusteluun (poliisin arvostelu ym.), jottei surevien norjalaisten tuntoja loukattaisi. Olen varma, että härmäläinen...siis suomalainen äänestäjäkunta ei, kun asia viedään tällä keinoin tunnetasolle, huomaa, mistä asiassa on itse asiassa kysymys. Olethan sinä, arvoisa Veli, joka olet näissä tunnepuolen asioissa todellinen Suurmestariluokan ravuri, itsekin todennut, että politiikka on, paitsi muuta, mistä nyt ei ole kysymys, myös ja erityisesti "sydämen ja suurten tunteiden asia".
P: Näin meidän kai sitten on pakko sitten tehdä. Vaikka ei mua kyllä yhtään huvittaisi ottaa varsinkaan tätä Stoltenberg-korttia käyttöön. Siinähän on itse asiassa kyseessä sama juoni kuin paljon puhutussa ja koetussa Moskova-kortissa tai leikkisästi sanottuna neukku-kortista - hah, hah, muttei haa - kyllähän sinäkin tämän Moskova-kortin tai Kremlin kortin tiedät, vaikka oletkin opiskellut vain jotain ihme juttuja eli jotain kielitieteitä?
K: Kyllä, kyllä toki tiedän ja muistan! Mutta hätä ei nyt kerta kaikkiaan lue lakia! Moskova-kortti tuli idästä, mutta Stoltenberg-kortti tupsahtaa kuin tilauksesta meille lännestä, siinä on vissi ero. Sinähän voit sitä paitsi antaa medialle vastaamishomman (mm. hommaforum) meidän rakastetun (saattaa hymähtää vienosti) madamemme eli arvoisan rva ryhmänjohtajamme huoleksi.
P: Niin minä teen , vaikka olen kyllä sata varma siitä, että aina kun tämä meidän rouva-ryhmyrimme avaa telkussa niin sanotun sanaisen arkkunsa, niin sitä sanottavaa änkättäessä meitiltä menee ääniä tahtiin kymmenen per minuutti! Hemmetin hemmetti! Mutta itsehän minä sen ihmisen tulin jo edellisissä vaaleissa eduskuntaan muutamalla sadalla äänellään mukanani vetäneeksi!
Mutta minkäs teet! Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat, hah, hah, haa! Mutta kuulitkos uutisen, jonka mukaan puolet eurooppalaisista miehistä on sukua faarao Tutankhamonille, aika metkaa. Kumpikohan miestä vois olla sille faaraolle sukua? Mä veikkaan, että sä, koska susta on tullut tommonen...kovin kaukaisten ja vieraiden kielten tutkija - hah, hah, hahhaa! Mutta mitäs sanoisit, jos kuitenkin....
(Keskustelu ajankohtaisista teemoista jatkuu vilkkaana)
Kaks´mestaria kerran,
politiikassa kohtasi
Oli aatteet niillä herran,
mut´puheet populistin...
