1025. Tärkeilevä Kultaranta-tapahtuma

1. Kultaranta-konferenssilla tai -keskusteluilla tarkoitetaan  Naantalissa tasavallan presidentin kesäasunnolla Kultarannassa vuodesta 2013 lähtien kerran kesässä järjestettyä kaksipäiväistä ulko- ja turvallisuupoliittista keskustelutilaisuutta. Se on presidentti Sauli Niiistön ideoima ja koolle kutsuma tapahtuma, joka järjestetään yhteistyössä Ulkopoliittisen instituutin kanssa.

2. Malli tapahtumaan on saatu, kuinkas muuten, Ruotsista, eli tarkemmin sanottuna Sälenin 
puolustuskonferenssista. Kultaranta-keskusteluiden tavoitteena on ollut luoda uudenlainen, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa avoimesti ja kriittisesti pohtiva kansallinen keskustelutapahtuma. Niinistön erityisenä toiveena on ollut tarjota mahdollisuus vuoropuhelulle. Käytännössä Kultarannan hieman kankeissa puheenvuoroissa, joiden johdosta kunnon keskustelua ei juuri synny, ei ole päästy Sälenin keskustelujen tasolle. Kun suomalainen poliitikko tai korkea virkamies avaa Kultarannassa suunsa, jokainen kuulija yleensä tarkasti tietää, mitä sieltä tulee ulos.

3. Tapahtumaan kutsutaan noin sata ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri tahoilta. Kutsuttujen joukossa on muun muassa poliittisia päättäjiä, tutkijoita, hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia.

4. Ensimmäinen Kultaranta-tapahtuma pidettiin 16.–17. kesäkuussa 2013. Keskusteluissa käsiteltiin laajasti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan nykytilaa ja tulevaisuutta. Eilen ja tänään pidetty tilaisuus oli järjestyksessä neljäs Kultanta-happening. Nyt oli määrä keskustella erityisesti Suomen ja Ruotsin välisestä puolustusyhteistyöstä.

5. Tavallisilta suomalaisilta Kultaranta-keskustelu menee joka kerta "ohi"jälkiä jättämättä, sillä varsin harvat jaksavat tilaisuutta vähän ennen Juhannusta seurata.  Heitä lohduttanee tieto siitä, että he eivät menetä mitään, vaikkeivät seuraisikaan tilaisuutta. Keskusteluissa lausutaan nimittäin löhinnä vain itsestäänselvyyksiä, jotka on sanottu aikaisemmin jo ainakin "sata kertaa". 

5a. Kultarannasta on tullut hieman samanlainen happening ja joidenkin mielestä jopa hieman samanlainen riesa, jollaisia ovat myös esimerkiksi Jukolan Viesti, Kuninkuusravit, Seinäjoen tangomarkkinat, Kaustisten kansanmusiikkijuhlat, Itä-Länsi -pesäpallo-ottelu, Sodankylän filmifestivaalit tai Sonkajärven eukonkannon MM-kisat. On toki hyvä, että ko. tilaosuuksia pidetään, mutta yhtä hyvä on, että tilaisuus järjestetään vain kerran vuodessa ja että kaikki unohtavat aika pian, mitä juhlissa tapahtui puhuttiin. 

6. Keitä kaikkia Kultarantaan oli tänä kesänä kutsuttu? Tämä selviää tasavallan presidentin kanslian sivulla julkaistusta vieraslistasta, kas tässä

Tilaisuuden osanottajat 2016

7. Osallistujalistalla on tuttuja nimiä. Tilaisuuden päävieraana oli Ruotsin pääministeri  Stefan Löfven, joka on sosiaalidemokraatti. Kutsuttujen joukossa olivat Juha Sipilän hallituksen tärkeimmät ministerit, myös Alexander Stubb, joka jättää hallituksen virallisesti huomenna tiistaina; tänään Stubb tulee olleeksi ministerinä yhtäjaksoisesti 3 000 päivää. Myös ministeri Anne Berner oli kutsuttu, mutta keskustasta esimerkiksi ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja varapuheenjohtaja Juha Rehula sekä persuministereistä esimerkiksi työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmiä olivat poissa. Demareista poissaolollaan loistivat mm. Eero Heinäluoma, Antti Lindtman ja Jutta Urpilainen.

8. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Eero Heinäluoma ilmoitti tänään, ettei hän tähtää presidentinvaaleihin demareiden ehdokkaana. Don Eeron surutyö vaimon kuoleman (2015) jälkeen on kuulemma yhä kesken. Heinäluoman mielestä Jutta Urpilaisella on presidentiltä vaadittavia ominaisuuksia. Hieman yllättävä kannanotto, kun otetaan huomioon, että Urpilainen ja hänen miehensä ovat äskettäin adoptoineet lapsen Kolumbiasta. Mihin Heinäluoma unohti Erkki Tuomiojan, jolla voisi olla edes jonkinlaisia mahdollisuuksia pressanvaaleissa? 

9. Presidenttiehdokkuutensa on varmistanut tähän mennessä ainoastaan keskustan Matti Vanhanen, ja hän oli mukana Kultarannassa. Paikalla oli myös Paavo Väyrynen, joka on maan kokenein ulkopoliitikko. Hieman yllättävää oli, ettei vihreiden Pekka Haaviston nimeä löydy osanottajien listalta. Ehkäpä Pekka ja hänen puolisonsa Antonio olivat ehtineet jo lähteä Antonion kotimaahan tai jonnekin muualle. Kokeneista politiikoista kutsua ei ollut saanut esimerkiksi Seppo Kääriäinen, joka toimi puolustusministerinä muistaakseni Matti Vanhasen ensimmäisessä hallituksesa. EU-mepeistä kutsuttujen listalla ei ole muita kuin Paavo Väyrynen, mitä voidaan pitää yllätyksenä. Esimerkiksi Heidi Hautalalla olisi ollut paljon sanottavaa. Sauli Niinistön mielestä kenties jopa hieman liikaakin.

10. Listalta löytyy kaksi Häkämiestä, Jyri ja Kari; jälkimmäisen saama kutsu oli melkonen yllätys ja herättää ulkopuolisissa, ainakin minussa, lähinnä vain hymyilyä; no, kaipa pikkuveli Jyri piti huolen ettei Kari päässyt teltassa ja drinkkijonossa liiaksi mesomaan.  KD:n johtohahmoista oli kutsuttu vain nykyinen puheenjohtaja Sari Essayh, josta leivotaan kohta KOK:n jäsen, mutta neljä vuotta kahdessa edellisessä hallituksessa toiminut sisäministeri Päivi Räsänen oli jätetty kutsumatta. Kenraalikunta näyttää loistavan poissaolollaan, samoin kirkon korkein johto eli arkkipiispa Mäkinen. Helsingin piispa Irja Askolan mukanaolo olisi toki luonut tiettyä turvallisuuden tunnetta tilaisuuteen, sillä onhan Irja-piispa pitänyt hyvää huolta ulkoisesta habituksestaan; tapahtumassa olisi tarjoiltu hyvää purtavaa myös Askolalle.

11. Poliisikuntaa tilaisuudessa edustivat Supon päällikkö Antti Pelttari ja poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Vm. pukeutuu aina ja varmaan myös jatkossa koko ajan siniseen sotisopaansa eli poliisin virkapukuun; mahtaako Seppo malttaa riisua pukuaan edes  nukkuessaan. On toki hyvä olla aina valppaana. Vaikea sanoa, mikä rooli Kolehmaisella Kultarannassa itse asiassa oli ja mitä hän tilaisuudessa teki, mutta sen tiedämme, että tutkimattomat ovat herramme eli tässä tapauksessa tasavallan presidentin tiet ja aivoitukset. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä ei sentään ollut kutsuttu paikalle, mikä seikka on syytä panna tyydytyksellä merkille.

12. Joukko toimittajiakin oli paikalla vieraina. Minua ihmetytti ja hieman hymyilytti, kun huomasin listalla nimet Pekka Ervasti (Yle) ja Timo Haapala (Mtv).  Minulle on jäänyt epäselväksi, millä perusteilla mainitut herrat ovat ansioituneet ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla. No, eivät varmaan olekaan, mutta sen sijaan he ovat vaikutusvaltaisia henkilöitä, mikä on toinen osanottajaksi pääsyn kriteeri. Kutsuttujen listalta saa sen sjaan hakea turhaan kokeneen Riitta Uosukaisen nimeä. Hesarista ei ollut kutsuttu ketään; ilmankos HS tänään julkaisi Kultarannan kokouksesta silmiinpistävän lyhyen uutisjutun.

13. Nyt minulla sytytti! Pekka Ervasti ja Timo Haapala olivat saanet Sauli Niinistöltä kutsun Kultarantaan tietenkin palkkioksi siitä ahkeruudesta ja "taitavuudesta", jolla he olivat koko kevään ajan kalvaneet Alex Stubbia ja myötävaikuttaneet siten vahvasti siihen, että Stubb syrjäytettiin viikko sitten Lappeenrannassa kokoomuksen puheenjohtajan ja siten myös valtiovarainministerin paikalta. Tunnettu tosiasia nimittäin on, että Sauli Niinistön ja Alex Stubbin välit ovat jo pitkään olleet sangen viileät. Sauli halusi Petteri Orpon Alex Stubbin tilalle ja kutsui tämän vaimoineen Mäntyniemeen kylään. Jostakin syystä kyläilyuutinen vuosi tai vuodettiin julkisuuteen, kuten manööverin tarkoitus varmaan olikin. Niinistö halusi näyttää, että Orpo on "hänen miehensä", jolloin kokoomuslaiset seurasivat Lappeenrannan kokouksessa kiltisti presidentin mielipidettä.

14. Kultarannassa keskusteltiin vaikka mistä, kuten esimerkiksi siitä, "minne EU on menossa" näinä kasvaneen muuttoliikkeen ja pakolaistulvan aikoina. Tuo on melko akateeminen aihe, johon suomalaiset eivät pysty juurikaan vaikuttamaan. Sitten pohdittiin - oltiin ainakin pohtivinaan - Pohjois-Euroopan (Pohjolan) ja Itämeren turvallisuutta. Kotimaisten henkilöiden kanssa kokoukseen oli pyydetty vain ruotsalaisia asiantuntijoita, ei sitä vastoin osanottajia Norjasta, Tanskasta tai edes Baltian maista.  Tynkäkeskustelu siis, jossa ei tullut esiin mitään uutta, jos tarkkoja ollaan. Itämeren turvallisuustlanne on, tottakai, kärjistynyt Krimin valtaujksen ja Ukrainan kriisin, oikeastaan sodan, takia huomattavasti. Mutta minkäs teet, kun Putin ei halua noudattaa Minskin sopimusta eikä varmasti halua palauttaa Krimikä takaisin Ukrainalle.

15. Entäpä sitten paljon puhuttu Suomen ja Ruotsin välinen puolustusyhteistyö? Tämä kysymys oli tarkoitettu keskustelujen pääteemaksi, sillä ovathan  esimerkiksiSauli Niinistö ja Timo Soni vetäneet sen toistuvasti esille. Näin tietenkin sksi, että tällä tavalla saataisiin huomiota pois iänikuisesta Nato-jäsenyydestä, joka on etenkin perussuomalaisille vaikea kysymys. Hallituksen viime perjantaina julkistamassa "turpo-selvityksesssä", siis ulko-ja turvallispoliittisessa selonteossa (ks. blogijuttu 1024) on visioitu kovasti mainitusta puolustusyhteistyöstä, "jolla ei ole rajoja", kuten selonteossa nimenomaisesti todetaan. Monet ehtivät kuvitella tämän tarkoittavan jopa maiden välistä puolustusliittoa, kuten esimerkiksi Timo Soini on väläyttänyt. 

16. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven kaatoi kuitenkin sangollisen kylmää vettä puolustusliitosta hieman naiviisti haaveilleiden suomalaispoliitikkojen niskaan. Löfven teki sunnuntaina useaan otteeseen selväksi, että Ruotsi ei halua puolustusliittoon Suomen kanssa. Ruotsi haluaa pitää kiinni liittoutumattomuudestaan ja tämä koskee myös ehdotettua puolustusliittoa Suomen kanssa. Löfven piti Suomen kanssa harjoitettavaa puolustusyhteistyötä toki tärkeänä, mutta hän totesi sen tarkoittavan ainoastaan yhteisiä sotaharjoituksia, materiaaliyhteistyötä yms. asioita. Läfven lausunto oli takaisku, paitsi kousta isännälle Sauli Niinistölle, erityisesti Timo Soinille.

17. Suomen ja Ruotsin kannat eroavat toisistaan myös mahdollisen Nato-jäsenyyden suhteen. Sauli Niinistö toisti Naantalissa vanhan näkemyksensä, jonka mukaan Suomi voi hakea Nato-jäsenyyttä, josItämeren alueen turvallisuustilanne vaikeutuu selvästi ja jos "turvallisuuden tunteemme" olennaisesti ja vakavasti heikkenisi. Tätä samaa on yritetty sanoa myös hallituksen turpo-selonteossa. Stefan Löfven sen sijaan totesi Kultarannassa selkeästi, että Nato-kysymys ei ole Ruotsissa laoinkaan ajankohtainen, vaan Ruotsi haluaa säilyttää myös tässä suhteessa liittoutumattomuutensa. Ruotsin Nato-kanta on selkeämpi kuin Suomen. Meillä venkoillaan asiassa edes takaisin tyyliin "ollako vai eikö olla". Ruotsin porvaripuolueet sen sjaan haluaisivat Ruotsin liittyvän Natoon. Jos Ruotsin ensi vuoden parlamenttivaaleissa porvaristo (oikeisto) voittaa - niin kuin nyt nähyttää tapahtuvan - maan hallitus voi hakea hyvinkin pian Nato-jäsenyyttä. 

1024. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko

                                               Hähhähäää…mää tein selonteon!

1. Hallitus julkaisi viime perjantaina 31-sivuisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Se on hyväksytty presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa utvassa. Ulkoministeri Timo Soini esitteli selontekoa polleaan tyyliinsä medialle. Selonteko tulee tällä viikolla eduskunnan käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 2016

2. Selonteossa hallitus arvioi Suomen toimintaympäristön kehityksen vaikutuksia ja esittää maan ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteet tuleville vuosille.Tavallisille ihmisille selonteko on hieman vaikeaselkoinen, tuskinpa siihen moni siis edes tarkemmin perehtyy. Selonteossa ei ole kovin paljon uutta. Selontekoa pitää lukea myös rivien välistä. Tarvitaanko maassa ylipäätään tällaisia selontekoja? Ehkä, mutta tämä uusi selvitys ei juuri  asiallisesti eroa edellisestä, joulukuussa 2012 hyväksytystä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta.

3. Soini lausui perjantaina itsestäänselvyyksiä esimerkiksi näin: "Suomen on ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan varauduttava nopeisiin ja arvaamattomiinkin muutoksiin toimintaympäristössään, josta emme halua emmekä voi eristäytyä". 

4. Euroopan turvallisuusjärjestelmä on kuulemma haastettu ja jännite Itämeren alueella on kasvanut. - No, tämän tietää jokainen suomalainen ilman selontekoakin. - Turvallisuutta heikentävät myös terrorismin uhka, radikalisaation lisääntyminen ja hallitsematon muuttoliike; tuttua asiaa tämäkin.

5. Selonteon keskeisenä teemana on lyhyesti tämä: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Tämän itsestäänselvyyden lausui jo vuonna 2011 silloinen puolutusministeri Jyri Häkämies Yhdysvaltojen vierailullaan. Keskeinen muutos Euroopan turvallisuudelle on Venäjän toiminta, Krimin laiton valtaus ja toimet Itä-Ukrainassa; selvää pässinlihaa tämäkin. 

6. Lähialueemme turvallisuuspoliittisen tilanteen valossa sotilaallisen voiman käyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois, selonteossa sanotaan. Tämäkin on selvä asia, joka on nyt vihdoin rohjettu lausua julki, tosin kapulakielellä. Selonteossa ei ole kuitenkaan rohjettu nostaa kissaa reilusti pöydälle ja tokaista, että sotilaallinen uhka kohdistuu Suomeen Venäjältä. Lähialueella tarkoitetaan ko. yhteydessä ennen muuta Baltian maita. Selonteossa sanotaan ikään kuin anteeksipyytävään sävyyn, että Venäjä ei "välittömästi" uhkaa Suomea sotilaallisesti.

7. Selonteossa määritetään Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteet. Suomi haluaa vaikuttaa aktiivisesti turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseen, mutta varautuu myös uhkiin.

"Syvennämme yhteistyötä ja tarvitsemme aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa", ulkoministeri Soini lausui esitellessään selonteon painopisteet. - Jokseenkin mitäänsanomaton ja tyhjä lausahdus. Mitä se iänikuinen"syventäminen" tässä yhteydessä oikein tarkoitaa? Tämä jää epäselväksi.

8. Suomi tukee EU:n lujittamista jäsenvaltioiden yhteistyölle rakentuvana turvallisuusyhteisönä. Siihen kuuluu niin sisäisestä kuin ulkoisesta turvallisuudesta huolehtiminen mm. hybridivaikuttamisen tunnistamiseksi ja torjumiseksi. - Plääp, plääp, plääp….

9. Selonteossa painotetaan hartaasti Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä. Tästä on tullut Sauli Niinistön, Timo Soinin ja kumppaneiden mielipuuhaa. Tämä on tai on ainakin olevinaan näppärä  keino johtaa ajatukset pois Natosta. Selonteon mukaan Suomen kahdenvälisessä yhteistyössä Ruotsilla on erityisasema. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen sekä puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on laaja-alaista ja sitä edistetään yhteisten etujen pohjalta, ilman rajoitteita. 

10. Jasså, vai oikein ilman rajoitteita. Tämä tarkoittanee myös mahdollista Suomen ja Ruotsin välistä puolustusliittoa. Niinistöt, sekä Sauli että Jussi, samoin kuin Timo Soini saivat tältä osin näpeilleen eilen Kultarannan konferenssissa, jossa Ruotsin pääministeri Stefan Löfven torjui selvin sanoin kaavailut mainitusta puolustusliitosta. 

11. Selonteon mukaan Suomi ja Yhdysvallat syventävät yhteistyötään monissa kansainvälisissä kysymyksissä. Hyvä, mutta miksi todetaan ympäripyöreästi, että yhteistyötä tehdään "kansainvälisissä kysymyksissä"? Pitäisi korostaa, että Yhdysvallat on Suomen puolustuksen tärkein tae. Siitähän  mainitussa yhteistyössä on "oikeesti" on kysymys, eikö niin?

12. Yhdysvaltain sitoutuminen Natoon ja sen sotilaallinen panostus Eurooppaan on jatkossakin olennaista Suomen turvallisuuden ja Euroopan vakauden kannalta. Näin on, mutta Baltian maita ja Puolaa ei tässä yhteydessä mainita, vaikka USA on juuri äskettäin päättänyt lähettää näihin maihin, ei vaan sotakalustoa, vaan myös pysyviä joukkoja.

13. Kahdenvälinen ja monenkeskeinen puolustusyhteistyö on tärkeä osa Suomen puolustuskyvyn ylläpitoa, kehittämistä sekä kriisien ennaltaehkäisyä. Tämä itsestäänselvyys selonteossa todetaan, mutta päätelmää ei lähemmin konkretisoida.

14. Venäjä-suhteissaan Suomi - siis selonteon mukaan - rakentaa yhteistyötä ja pitää yllä vuoropuhelua kansainvälisestä tilanteesta, Itämeren alueen kysymyksistä ja kahdenvälisistä asioista. EU:n yhteiset Venäjä-linjaukset ovat Suomen toiminnan perusta. Minskin sopimuksen toimeenpano on välttämätöntä EU-Venäjä -suhteiden paranemiselle. - Vm. asiaa olisi pitänyt painottaa paljon enemmän ja sanoa, että sillä on merkitystä myös Suomen ja Venäjän välisssä kahdenkeskisissä suhteissa.

15. Suomen kohtalonkysymys on Nato-jäsenyys. Asiaa on vatvottu jo kymmeniä vuosia ja sitä tullaan vatvomaan myös jatkossa aivan tolkuttomalla tavalla. Mutta tapahtuuko asiassa koskaan mitään konkreettista? Tätä ihmiset pohtivat mielissään, mutta selonteossa asia ympärillä vain kierrellään ja kaarellaan kuin konsanaan kissa kuumaa puuroa.

16. Selonteossa luvataan, että  Suomi toteuttaa "laajaa kumppanuutta" Naton kanssa. Suomelle on tärkeää kehittää säännöllistä poliittista vuoropuhelua ja käytännön yhteistyötä Naton kanssa - huh-huh, mitä  jargonia! Suomi osallistuu jatkossakin Naton harjoituksiin ja koulutustoimintaan omista lähtökohdistaan. Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea jäsenyyttä Natossa seuraten tarkasti turvallisuusympäristönsä muutosta. - Siis sama vanha pallottelu jatkuu: Nato-optiosta pidetään kiinni, mutta Natoon ei olla nyt valmiita liittymään. 

17. Suomi vahvistaa toimintaansa kansallisten dialogien ja rauhanvälityksen edistämiseksi. Suomi jatkaa aktiivista osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Hallitus arvioi osallistumisen vaikuttavuutta operaatiokohtaisesti. Selonteossa korostetaan ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden yhteyttä. Suomi varautuu hybridivaikuttamisen erilaisiin muotoihin ja vahvistaa siinä vaadittavia suorituskykyjä. Suomi edistää yhteisiin normeihin perustuvaa arktisen toimintaympäristön vakauttamista ja turvallisuutta. Alueen taloudellista potentiaalia hyödynnetään kestävällä pohjalla ja alkuperäiskansojen oikeudet huomioiden. Suomi edistää YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen asemaa ja tukee monenkeskisen kauppajärjestelmän vahvistamista. Suomi sitoutuu YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman toimeenpanoon. Suomi edistää naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutumista ja naisten tasavertaista osallistumista politiikkaan ja talouselämään. Suomi on vahvemmin mukana ponnisteluissa naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi. Hallitsemattoman muuttoliikkeen torjumiseksi puututaan ilmiön perussyihin mm. edistämällä talouskasvua ja vahvistamalla konfliktien ennaltaehkäisyä. Suomi kehittää kansallista kriisinkestokykyään kokonaisturvallisuuden periaatteen mukaisesti.

18, Huh- huh! Kaikkea ja hyvää kaunista selonteossa siis luvataan "edistää", "vahvistaa", "kehittää" ja "hyödyntää",  epäkohtiin puolestaan luvataan "varautua", "puuttua", "estää" jne. Selonteosta puuttuu näiltäkin osin konkretia lähes tyystin.

849. Kultarannan kokous pohti Suomen turvallisuutta

                                                        Karhu tuli kylään

1. Virkaanastujaispuheessaan 2013 presidentti Sauli Niinistö lupasi Suomeen toistuvaa ulkopoliittista "fundeeraustilaisuutta". Idea tähän oli ilmiselvästi lainattu Ruotsista, jossa järjestetään joka talvi turvallisuuspoliittinen konferenssi Sälenissä.  Niinistö piti lupauksensa, sillä hänen järjestämänsä ensimmäinen ulkopoliittinen konferenssi järjestettiin viime vuoden kesäkuun puolivälissä Kultarannassa. 

2. Ruotsissa ei ole presidenttiä eikä kuninkaalla ole poliittisia valtaoikeuksia. Sen vuoksi Sälenin "valtakunnankokoukset" ovat poliittisesti sitoutumattoman Folk och Försvar (Kansa ja puolustus) -järjestön organisoimia. Ruotsissa mainittujen kokousten osanottajajoukko on laajempi ja monipuolisempi kuin Kultarannan sadan hengen kutsulista, joka ehkä kuvaa koostumukseltaan "eliittiä", mutta vastaa ruotsalaista esikuvaansa paljon huonommin kansan mielipiteitä.

3. Ruotsissa on siis Sälenin kokous, Suomessa taas "Salen konferenssi".  Muuten, Sale NIinistö osallistui viime talvena Sälenin kokoukseen. Suomessa näistä Niinistön kokouksista uhkaa muodostua jokavuotinen perinne. Miten niin uhkaa? No siksi, että tavallisen pulliaisen kannalta näistä kokouksista on tulossa melko yhdentekeviä tilaisuuksia, joiden anti - jos sellaisesta ylipäätään voi puhua - jää vähäiseksi ja puheen tasolle, jonka sanoma kohta unohdetaan.  Palaverissa puhutaan lähinnä itsestäänselvyyksiä tai/ja turhanpäiväisyyksiä. Paljon puhetta, vähän villoja, pätee siis tässäkin asiassa. Eliitin jäsenet saattavat toki olla palavereista innoissaan - etenkin ne jotka on kutsuttu tilaisuuteen - tavallinen kansa ei. Tässä on jälleen yksi osasyy siihen, miksi politiikka kiinnostaa tavallisia suomalaisia vain vähän, kuten vaalien äänestysvilkkauden toistuvasta laskusta on voidaan perustellusti päätellä. 

4. Muistaako joku vielä, mitä Salen viime vuotisessa konferenssissa Kultarannassa puhuttiin? Luulen, ettei monikaan muista, minä en ainakaan eilen muistanut, vaikka miten kovasti yritin palauttaa viime vuotista kokousta mieleeni. Sen vuoksi selailin hieman nettiä, ja sieltä löysin aika mitäänsanomattomia selostuksia konferenssista tyyliin "Kultarannan pöydästä löytyi jokaiselle jotakin". Jahas, olipa se sitten hyvin tärkeä kokous!

5. Viime vuotiselle konfrenssille oli tyypillistä, jos lehtikirjoituksiin on uskominen, että "suomalaisen eliitin aiempi eurohype on muuttumassa vähättelyksi ja synkistelyksi". Erityisesti keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän Kultarannassa kuultu puheenvuoro oli kuulemma kriittisessä maanläheisyydessään tästä hyvä esimerkki. Mitä Juha Sipilä sitten tarkkaan ottaen vuosi sitten Kultarannassa sanoi? Minä en muista, vaikka muistelen kuulleeni Sipilän puheenvuoron. Ehkä joku kokouksessa mukana ollut saattaa muistaa, mutta kukaan ulkopuolinen ei varmaankaan muista.

6. Viime vuoden kokouksessa etuallala olivat talous ja EU-asiat. Presidentti Niinistön avauspäivänä pitämän pohjustuspuheen keskeisenä teemana oli, kuten vilkaisu nettiin osoittaa, "talouden tiivis nivoutuminen maailman poliittiseen vallankäyttöön". Niinistö toisti puheessaan vanhaa sloganiaan, jota hän oli paukutellut menemään jo vaalikampanjansa aikana: Kolmas maailmansota on jo meneillään, sitä vain käydään nyt talouden asein. 

7. Tänä vuonna kokouksessa oli määrä keskittyä tosissaan ulko- ja puolustuspolitiikkaan. Presidentti Niinistö toivoi laajaa ja reipasta keskustelua mm. Suomen mahdollisesta liittymisestä Natoon. Kuulijoille Niinistö kuitenkin tuotti tässä suhteessa pettymyksen, sillä hän tyytyi viljelemään sunnuntain puheessaan vanhoja ja kuluneita sanontoja, kuten esimerkiksi, että "Suomen tulee olla päättäväinen", "Suomi päättäää itse asioistaan" jne. Natosta tai siihen liittymisestä Niinistö ei sanonut mitään konkreettista. Kokoukseen kutsutuista sadasta vieraasta vain aniharva rohkeni edes kautta rantain tuoda oman Nato-näkemyksensä esiin.

8. Suomen suhteet Venäjään ja Ukrainan kriisi olivat etualalla, mutta minkäänlaisia uusia avauksia tai uutisia ei tältäkään osin tuotu esille. Yleiskeskustelu vaikutti viime vuotiseen tapaan hieman sekavalta ja levottomalta sinne tänne -poukkoilulta. Veteraanidiplomaatti Jaakko Iloniemi rykäisi lauseen, joka ylitti uutiskynnyksen: Suomi jakaa jo nyt suhteessa Venäjään Nato-maiden riskit, mutta meillä ei Naton turvallisuustakuita. Iloniemi väitti, että sotilaspoliittisesti Venäjä pitää Suomea "Naton liitännäisenä". Tähän puolustusministeri Carl Haglundilla ei ollut muuta vastausta kuin se, että "Suomella ei ole VIP-korttia Natoon". Ei ole eikä tule, jos Suomi ei rohkene ottaa asiassa aloitetta ja hakea Naton jäsenyyttä.

9. Venäjä, Venäjä, Venäjä!  Nämä silloisen puolutusministeri Jyri Häkämiehen muutama vuosi sitten Washingtonissa lausumat sanat olisivat kelvanneet Kultaranta-seminaarissa presidentin avaussanojen ja koko konferenssin otsikoksi. Häkämies oli jälleen paikalla, mutta häntä Niinistö ei ollut valinnut avaussanojen lausujaksi. Nyt tilaisuuden puheenjohtajana toiminut tv-toimittaja muotoili keskustelun teemaksi iskulauseen "Karhu on herännyt, oletko valmis" tai jotakin sinne päin.

10. Konferenssissa pidettyjä puheenvuoroja leimasi tietty varovaisuus Venäjän suuntaan. Tämä johtui varmaankin osin siitä, että vain päivää aiemmin presidentti Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluvat "tutkija" ja Venäjän duuman entinen jäsen Sergei Markov varoitteli Hufvudstadbladetille antamassaan haastattelussa Suomea kovin sanoin liittymästä Natoon: "Haluatteko olla mukana aloittamassa kolmatta maailmansotaa", uhitteli Markov. -Miten muuten suomalaiset lehdet. kuten nyt tämä Hbl, "onnistuvat" saamaan haastatteluja juuri tällaisilta merkillisiltä Putinin ystäviltä? Luultavasti venäläiset haastateltavat itse tarjoavat lehdille kohulausuntojaan päästäkseen julkisuuteen.

11. Eräät muutkin Putinin kaverit ovat jo aikaisemmin varoittaneet Suomea liittymästä Natoon. Tänään, siis päivä Markovin lausunnon jälkeen, vuorossa oli Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Aleksandr Lukasevits. Hän yhtyi Natolla peloittelijoiden sankkaan joukkoon ja kritisoi Markovin tapaan Suomea siitä, että se on horjuttanut Venäjän ja Suomen hyviä naapuruussuhteita. Suomea Lukasevits kutsui maininnalla "strateginen kumppani". Lukasevits viittasi erityisesti siihen, miten suomalaiset ministerit (Carl Haglund, Merja Kyllönen, Päivi Räsänen)  ja muut johtavat poliitikot (puhemies Eero Heinäluoma) ovat Ukrainan kriisin vuoksi peruttaneet venäläisten poliitikkojen kanssa sovittuja tapaamisiaan.

12. Tässä valossa ei liene varmaankaan ollut mikä sattuma, että Venäjän ulkomiisteri Sergei Lavrov saapui tänään - siis sopivasti Kultarannan konferenssin päätöspäivänä - Suomen Turkuun, jossa hän tapasi ulkoministeri Erkki Tuomiojan. Muuten, aika sopiva päivä Lavrovin vierailulle - ainakin jos asiaa katsoo Venäjän näkövinkkelistä - sillä päivälleen 70 sitten Neuvostoliiton armeija aloitti Kannaksella suurhyökkäyksen Suomen sotavoimia vastaan.

13. Ei siis ole mikään ihme, että presidentti Sauli Niinistö oli Kultarannan kokouksessa hyvin varovainen Nato-kysymyksen suhteen. Hän tuntui milteipä peruvan aiempia Nato-myönteisiä lausuntojaan ja puhui sen sijaan paljon siitä, että EU:lle voitaisiin muodostaa jonkinlainen yhteinen puilustus, joka korvaisi Suomen Natoon liittymisen. Niinistön idea ammuttiin kuitenkin jo kokouspaikalla alas muun muassa Puolustusvoimien uuden komentajan Jarmo Lindbergin sanoin: "EU-puolustus ei ole vaihtoehto Natolle". EU:n jäsenmaista 22 valtiota hoitaa puolustuksensa pääosin Naton kautta eli ne ovat Naton jäseniä. Sauli Niinistön kaavailut EU:n puolustusliitosta eivät ole saaneet juuri missään muussa EU-maassa kannatusta, vaikka asiasta onkin höpisty niitä näitä ympäripyöreää jossakin EU-maiden huippukokouksessa.

14. Onko Sauli Niinistö alkanut pelätä Vladimir Putininin arvaamattomuutta ja Venäjää  vai haluaako hän vain olla ylivarovainen? Niinistöhän tapaa tapaa huomenna ulkoministeri Sergei Lavrovin - tietenkin Kultarannassa. Huomenna on siis Kultaranta kakkosen kolmas päivä! 

15. Jotain positiivista sanottavaa saatiin tänään Sauli Niinistöltä.  TV1:n A-studion haastattelussa Niinistö nimittäin ampui selväsanaisesti alas ulkoministeri Sergei Lavrovin Turun tiedotustilaisuudessa antaman lausunnon siitä, miksi Venäjä ei halua Suomen liittyvän Natoon. Lavrovin mukaan Naton laajentuminen itään olisi sekä Etyjin periaatteiden että Naton Venäjän kanssa tekemän sopimuksen vastaista. Niinistö ihmetteli Lavrovin lausuntoa. Hänen mukaansa Etyj:llä ei ole mitään tekemistä Naton kanssa eikä se, mitä Nato ja Venäjä kenties ovat sopineet keskenään, ole esteenä Suomen Nato-jäsenyydelle., sillä Suomi päättää itse omista asioistaan. Hyvä! Sauli Niinistön odottaisi torjuvan päättäväisesti myös edellä mainitun Aleksandr Lukasevitsin näkemyksen, jonka mukaan Suomi olisi Venäjän strateginen kumppani. 

16. Kulttuuri-ihmisiä Kultarannassa edusti lähinnä kirjalija Sofi Oksanen, mutta häneltäkään ei kuultu erityisen rohkeita tai reippaita sanavalintoja. Kutsuttujen joukossa oli myös Jari Tervo, mutta sattuiko joku näkemään Tervoa paikan päällä?  

17. Ensi vuonna pidetään sitten kolmas Kultaranta-kokous. Mahtaneeko silloin enää kukaan muistaa, mitä vuosi sitten eli eilen ja tänään Kultarannassa puhuttiin? Yksi asia on kuitenkin selvä myös ensi vuonna: Nato-kysymys ei ole liikahtanut yhtään mihinkään.