1. Venäläis-kanadalaisen liikemies Oleg Golouchkon luovutusprosessista Suomesta Venäjälle kertoi TV1:n MOT-ohjelma "Punainen määrys" eilen maanantaina 16.9. Ohjelman käsikirjoitus löytyy tästä.
2. Tapaus on jokseenkin karmaiseva esimerkki siitä, miten ihmisten oikeuksista päätetään vallan kammareissa julkisuudelta piilossa, miten politiikka voi sotkeutua oikeusasioihin, miten vähän yksilön oikeusturva, vapaus ja henki painavat, kun kysymyksessä on suurvallan väkivaltakoneiston arvovalta ja miten pienen maan oikeuslaitos voidaan valjastaa palvelemaan mahtavan naapurivaltion intressejä. - Olenko kuulevinani vastaväitteitä? Turha väittää vastaan, sillä kuten jo rakas Urkkimme totesi: Niin on, jos siltä näyttää!
3. Oleg Galouchko joutui viitisen vuotta sitten Venäjän Federaation turvallisuuspalvelun (FSB) silmätikuksi, kun häntä alettiin epäillä ja syyttää alumiinitehtaansa noin 100 000 euron suuruisten tullimaksujen kavaltamisesta. FSB toimi tehokkaasti ja operaation ilmeisenä tarkoituksena oli alusta lähtien koko tehtaan alasajo, jotta tehtaalle saataisiin "kunnon" omistaja. Tämä tavoite onnistui, sillä tehdas päätyi pian presidentti Vladimir Putinin lähipiirin kuuluvan liikemiehen omistukseen.
4. Oleg Galouchko pakeni toiseen kotimaahansa Kanadaan ja alkoi jo uskoa, että venäläiset olisivat etsintäkuulutuksesta huolimatta luopuneet jahtaamasta häntä. Galouchko sai matkustella vapaasti monissa maissa eikä häntä otettu kiinni yhdenkään maan rajalla Interpolin julkaisemasta etsintäkuulutuksesta huolimatta. Tiedettiin, että Ranskan ja Britannian tuomioistuimet olivat kieltäytyneet luovuttamasta rikoksesta epäiltyjä Venäjälle siellä nostettujen syytteiden poliittisuuden ja Venäjän huonojen vankilaolosuhteiden takia. Oleg Galouchko kuvitteli, että hän olisi turvassa.
5. Mutta viime helmikuun 16. päivänä Oleg sattui epäonnekseen lentämään Suomeen, ja oli jo poistumassa kahden päivän kuluttua Tukholmaan ja istumassa turvallisesti koneessa, kun valpas rajavartija poliisin avustamana tuli koneeseen ja ilmoitti pidättävänsä hänet Interpolin etsintäkuulutuksen perusteella. MOT-ohjelman mukaan pidätysmääräyksen antaja ei ole vieläkään selvinnyt. Galouchko epäilee, että ilmeisesti FSB:n virka-apupyynnöstä Suomen poliisi päästi hänet 16.2. maahan, jotta saataisiin selville, kenen kanssa hänellä oli tapaaminen Helsingissä koskien hänen Venäjällä vireillä olevaa oikeusjuttuaan.
6. Galouchko siis pidätettiin ja vietiin Vantaan vankilaan. Maaliskuussa Venäjä pyysi hänen luovuttamistaan. Prosessi kesti pitkään, sillä OG ehti istua tyrmässä reilut puoli vuotta. Hän pyysi neljä kertaa päästä vapaaksi matkustuskieltoa vastaan, mutta joka kerralla Vantaan käräjäoikeus - KRP:n nimenomaisesta vaatimuksesta - epäsi pyynnön.
7. Lain mukaan päätöksen henkilön luovuttamisesta toiseen valtioon epäillyn rikoksen johdosta tekee oikeusministeriö. Luovutuksen oikeudellisten edellytysten selvittämistä varten ministeriön tulee pyytää korkeimman oikeuden (KKO) lausunto. Toukokuun alussa 2013 ministeriö pyysi KKO:lta lausuntoa siitä, onko Galouchkon luovuttamiselle oikeudellisia esteitä. KKO antoi lausuntonsa juhannusalusviikolla 18.6.
8. KKO:n lausunnosta ilmenee, että oikeus on ottanut kiltisti huomioon Galouchko OM:lle antaman 18.5. päivätyn lausuman sekä OM:n KKO:lle 27.5.2013 antaman lausuman. Tuossa lausumassa ministeriön hallitusneuvos Juhani Korhonen olisi MOT:in mukaan pyrkinyt todistamaan, että esteitä Galouchkon luovuttamiselle ei ole. KKO:n lausuntoasiassa olisi siten käyty eräänlainen pienoisprosessi OM (tai Juhani Korhonen) vs. Galouchko.
9. Oikeusministeriössä tuntuvat olevan pasmat täysin sekaisin sen suhteen, oliko ministeriö antanut kyseisen lausuman vai ei tai oliko korkein oikeus edes pyytänyt lausumaa. OM:n kansainvälisten asioiden toimiston päällikkö Hannu Taimisto väitti MOT-ohjelmassa kivenkovaa, ettei ministeriö ei ole mitään lausuntoa antanut eikä sitä ole edes pyydetty eikä ministeriön tapana ole sanotunlaisissa asioissa yleensäkään antaa lausuntoja KKO:lle. Taimisto: "Se ei voi pitää paikkaansa, koska oikeusministeriö pyytää korkeimmalta oikeudelta lausuntoa luovuttamisen oikeudellisista kysymyksistä. Ei korkein oikeus pyydä mitään lausuntoa oikeusministeriöltä".
10. Vaikuttaa tosi oudolta. Eikö ministeriön toimistopäällikkö todellakaan tiedä, miten asian käsittely tapahtuu, vai onko hänen alaisensa virkamies mennyt antamaan lausuman - sitä vilautettiin MOT-ohjelmassa - aivan omin päin ja esimiehensä tietämättä? KKO:n lausunnon tekstin mukaan KKO ei olisi pyytänyt lausuntoa ministeriöltä, mutta se on kuitenkin omaa lausuntoaan antaessaan ottanut kiltisti huomioon ministeriöstä tulleen ilmeisesti siis "epävirallisen lausuman". Miksi ministeriön virkamies on katsonut asiakseen mennä antamaan lausunnon, jossa katsotaan, ettei esteitä OG:n luovuttamiselle ole ja miksi KKO on ottanut ko. lausunnon vastaan ja antanut ministeriölle asiassa tavallaan "viimeisen sanan"; OG:lle ei ole varattu tilaisuutta vastata ministeriön/Korhosen antamaan lausumaan.
11. Korkein oikeus antoi lausuntonsa siis 18.6.2013. Se on annettu viisijäsenisessä jaostossa, johon kuuluivat oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Hannu Rajalahti. Asian esittelijänä toimi esittelijäneuvos Kari Vesanen. Lausunto on yksimielinen.
12. Korkeimman oikeuden lausunto on muodollisesti asianmukainen, mutta toisaalta silmiinpistävän niukasti perusteltu. Lausuntoa ei ole haluttu julkaista KKO:n ennakkopäätösrekisterissä, vaikka mainitussa rekisterissä on erityinen osio, jossa julkaistaan ratkaisuja tai kannanottoja, joihin liittyyy EU-oikeudellisia tai ihmisoikeuskysymyksiä. Mainitussa osiossa on julkaistu aiemmin myös rikoksentekijän luovuttamista samoin kuin Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevia ratkaisuja ja lausuntoja.
KKO:n lausunto löytyy tästä.
13. Lausunossa otetaan kantaa viiteen väitteeseen, joilla Galuchkon puolustus - OG:tä avusti Suomessa muun muassa asianajaja Markku Fredman - on vastusti luovuttamistaan. Näihin väitteisiin on otettu lausunnossa kohta kohdalta kantaa, mutta hyvin suppeilla perusteilla.
14. Minkäänlaista varsinaista dialogia tai pro et contra -tyyppisiä perusteluja ei ole tai sanotunlaisia perusteluja ei ilmoiteta. Lukijalle ei kerrota perusteluissa tarkemmin, a) mihin kaikkiin seikkoihin, todisteisiin ja oikeuslähteisiin OG:n puolustus on väitteidensä tueksi vedonnut, ja b) miksi KKO on katsonut, ettei OG:n esittämiä perusteita voida pitää hyväksyttävinä. Tämä koskee erityisesti kohdissa 4 ja 5 esitettyjä väitteitä ja perusteluja, eli kysymyksiä siitä, onko OG:n syyksi väitetyssä teossa kyse poliiittisesta rikoksesta ja voidaanko luovuttamista pitää ihmisoikeuksien vastaisena eli inhimillisesti kohtuuttomana. Nämä ovat tärkeimmät syyt, joilla luovutusvaatimus olisi voitu evätä, mutta juuri näiltä osin korkeimman oikeuden lausunto on kaikkein ohuimmin perusteltu.
15. Olisi mielenkintoista tietää tarkasti ne perusteet, joita Galuchkon puolesta on asiassa ja erityisesti oikeusministeriölle 15.5.2013 annetussa lausumassa esitetty, jotta voitaisiin ottaa kantaa siihen, onko korkein oikeus antanut väitteisiin vastauksen, jonka perusteluja voitaisiin pitää riittävinä ja asianmukaisina. KKO:n lausuntoon on kirjattu vain lyhyt yhteenveto OG:n esittämistä väitteistä, muttei niiden tarkempia perusteluja eikä lausumassa viitattuja oikeuslähteitä. Näyttäisi siltä, että KKO:n lausunnossa ei ole otettu lainkaan kantaa OG:n väitteeseen, jonka mukaan häntä Venäjällä odottava oikeudenkäynti olisi todennäköisesti epäoikeudenmukainen.
16. Kolme oikeustietelilijää on heti tuoreeltaan Helsingin Sanomissa moittinut KKO:n lausuntoa katsoen, että KKO:n olisi tullut kieltää luovutus. Katso tästä. Mainittuun kritiikkiin voidaan perustellusti yhtyä.
17. Korkeimman oikeuden lausumassa on perusteltu hyvin niukasti väitettä, jonka mukaan kysymyksessä olisi poliittinen rikos. Lausunnossa viitataan vain lyhyesti vrt - merkinnällä KKO:n aikaisempaan ennakkopäätökseen (KKO 2010:94), josta lukijan pitäisi siis kaivaa selville, mitä poliittisella rikkoksella KKO:n mukaan edellytetään. Ehkäpä oikeusneuvoksilla on ollut niin kiire juhannuksen viettoon, että lausuntoa ei ole ennätetty tai haluttu perustella kunnolla. Olisi mielenkiintoista tietää, miten OG itse on perustellut sanottua väitettään. Nyt KKO:n lausunnossa kerrotaan OG:n lausumaksi vain yhdellä vajaalla rivillä, että "väitetty rikos on poliittinen eikä siitä sen vuoksi voida luovuttaa". Ja vastauksena väitteeseen saamme lukea seuraavaa: "Galouchkon tekemäksi väitetty rikos ei ole sellainen, että sitä voitaisiin pitää poliittisena". Onko tämä todella nyt sitä paljon puhuttua pro et contra -tyyppisen dialogimetodin mukaista perustelemista, jota tuomion perusteluilta on vuosikausia toivottu?
18. Yhtä onnetonta kulissiperustelua saamme lukea vastaukseksi OG:n väitteeseen, jonka mukaan luovuttaminen olisi inhimillisesti kohtuutonta ja ihmisoikeuksien vastaista. Korkein oikeus kyllä viittaa siihen, että ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan katsonut Venäjän vankilaolojen erityisesti "tiettyjen tutkintavankiloiden" ahtauden osalta loukkaavan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kieltoa. Kuvaavaa perustelujen suppeudelle kuitenkin on, ettei korkein oikeus mainitse näistä EIT:n ratkaisusta yhtään nimeltä puhumattakaan siitä, että se olisi selostanut kyseisten ratkaisujen sisältöä tarkemmin.
19. Kaikkein hämmästyttävintä lausunnossa on kuitenkin korkeimman oikeuden oma johtopäätös EIT:n ratkaisukäytännöstä:
Ratkaisuista ei kuitenkaan voida tehdä sellaista yleistä johtopäätöstä, että vankilaolot kaikissa vankiloissa loukkaisivat ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa. Sitä, että Galouchko sijoitettaisiin Venäjällä ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisiin vankiloihin, ei voida pitää niin ilmeisenä, että hänen luovuttamisestaan Venäjälle voitaisiin tällä perusteella kieltäytyä.
20. Minusta tällainen johtopäätös on vallan hirmuinen ja oikea kyynisyyden huippu! Kun monissa muissa maissa, esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa, tuomioistuimet ovat kieltäytyneet luovuttamasta rikoksesta epäiltyjä ihmisiä Venäjälle juuri sillä perusteella, että ihmisoikeustuomioistuimen mukaan vankilaolot eivät täytä ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vaatimuksia, Suomen ylin oikeusaste päin vastoin katsoo, ettei EIT:n ratkaisuista tai muista seikoista voida tehdä sanottua johtopäätöstä.
21. Kun EIT on korostanut, että tosiasiallinen riski ihmisoikeusloukkaukselle - olkoonpa tämän riskin todennäköisyys vaikkapa vain jotain 25 prosentin luokkaa - Venäjän vankiloissa riittää luovutuksesta kieltäytymiselle, Suomen korkein oikeus nostaa kynnyksen luovuttamisesta kieltäymiselle todella korkealle. Korkeimman oikeuden mukaan millainen riski tahansa ei riitä, vaan vaaditaan ilmeinen, siis lähes sataprosenttinen tai ainakin 85 prosentin vahvuinen todennäköisyysnäyttö siitä, että Venäjän vankiloissa kidutetaan ihmisiä. Eikä korkeimmalle oikeudelle riitä, että joissakin vankiloissa esiintyy kidustusta, vaan luovuttamisesta voidaan kieltäytyä vasta, jos on "ilmeistä, että kaikissa vankiloissa kidutetaan tutkintavankeja". Kun tällaista johtopäätöstä ei ole voitu tehdä, korkein oikeus ei nähnyt estettä Galouchkon luovuttamiselle.
22. Tuollainen jäätävä kyynisyys tuntuu lähes skandaalimaiselta ja saa lukijan vahvasti epäilemään lausunnon ja koko luovuttamisprosessin todellisia motiiveja ja sitä, että ratkaisevinta asiassa on ollut tuomioistuinlaitoksen, ministeriön ja poliisin välisen "saumattoman yhteistyöhalun" ja merkityksen korostaminen. Onko Galouchkon tapauksessa kyse uussuomettumisesta vai mistä?
23. MOT-ohjelmassa haastateltiin mm. liikemies William Browderia, jota Venäjä on myös yrittänyt saada Venäjälle vastaamaan WB:n mukaan tekaistuihin syytöksiin. Browder vannoi ohjelmassa, että hän kyllä kiertää kaukaa Suomen, vaikka Interpol onkin nyttemmin kieltäytynyt Venäjän vaatimuksesta huolimatta lisäämästä Browderin nimen etsintäkuulutettavien listalleen. Puolisen vuotta sitten Browderin liikekumppani ja asianajaja Sergei Magnitski tuomittiin "todella poissaolevana", tarkemmin sanottuna kuoltuaan yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen talousrikoksista. Magnitski kuoli hämärissä olosuhteissa ollessaan tutkintavankeudessa. Magnitski paljasti viranomaisten tekemän suuren veropetoksen, mutta joutui kostoksi itse vankilaan. Joitakin aikoja sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Venäjälle langettavan tuomion miljardööri ja Jukosin öljy-tyhtiön perustajan Mihail Hodorkovskin epäinhimillisestä kohtelusta vankilassa.
24. Näiden ja monien muiden vastaavanlaisten tapausten olisi kaiken järjen mukaan luullut vaikuttavan Galouchkon luovutusasian ratkaisemisessa. Mutta mitä vielä! Korkeimman oikeuden jäsenet - nämä "viisi Pilatusta" - pesivät kätensä ja luultavasti ajattelivat, että kun Venäjän vankiloista ainakin osa (toivottavasti) on sellaisia, joissa tutkintavankeja ei pahemmin kiduteta, niin onhan tällä Galouchkon pojalla silloin ainakin teoreettinen mahdollisuus välttää mahdollinen kidutus - vaikka sellaista Venäjällä toki laajamittaisesti harrastetaankin. Koska nyt on kysymyksessä venäläinen ja venäläiset ovat tunnetusti tottuneet pelaamaan venäläistä rulettia, niin eiköhän nyt vain anneta lupa luovuttaa Oleg "omiensa" huostaan! Jos Olegille käy hyvä tuuri, hän selviää kyllä vankilassa hengissä - niin kuin ruletissa ikään, jos sattuu pääsemään "hyvään vankilaan"! Jos taas Olegilla ei ole onni myötä, niin so what - mitä helskuttia me sille mahdamme! - Joo, näin me teemme, sillä onhan luovuttamissopimuksista toki pidettävä visusti kiinni; ihmisoikeudet syrjäytykööt niiden tieltä!
25. Kun katseli MOT-ohjelman viimeisimmissä kuvissa Markku Fredmanin ja tulkin välissä Vantaan käräjäsalissa kyyhöttävää ja aivan haavanlehtimäisesti pelosta tutisevaa Olegia, niin tuntui kyllä siltä, ettei kaveri selviäisi venäläisessä tutkintavankeudessa paria viikkoa kauemmin hengissä. Siksi käräjäoikeuden "yllättävä päätös" - kuka sellaisen määräyksen käräjäoikeudelle olikaan sitten antanut - jolla Oleg päästettiin seitsemän kuukauden istumisen jälkeen vapaaksi - KRP vaati hänelle edelleen vielä ainakin matkustuskieltoa (!) - tuli ilmeisesti viime hetkellä.
26. No, eihän tämä ole toki ensimmäinen kerta, kun suomalaisten viranomaisten ja tuomioistuinten luovuttamisintoa on ihmetelty. Suomi on luovuttanut myös omia kansalaisiaan ja jopa alaikäisiä lapsia äitiensä huostasta; viitattakoon tässä vain esimerkiksi tapaukseen "Kosken pojat". Suomalaiset viranomaiset haluavat olla luokkansa priimus ja mallioppilas, mitä kansainvälisten velvoitteiden ja sopimusten täyttämiseen tulee. Se saattaa poikia jatkossa hyvin palkattuja kansainvälisiä tehtäviä päällikkötuomareille ja korkeille virkamiehille. Ei siinä inhimilllisiä tunteita, hätää tai kärsimystä taikka kohtuuttomuutta tahi ihmisoikeuksia auta katsoa ja vilkuilla, sillä sopimukset on tehty sitä varten, että niitä noudatetaan - ainakin me noudatamme viimeisen päälle. Kyllä jämpti on näin!
