975. KKO 2015:78:Käräjäoikeuden päätösvaltaisuus

1. Termillä prosessinedellytykset  tai oikeudenkäyntiedellytykset tarkoitetaan sellaisia seikkoja tai asianhaaroja, joiden tulee olla olemassa, jotta itse pääasia eli kantajan kanne (vastaavasti syyttäjän syyte) voitaisiin ottaa tuomioistuimessa tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Prosessinedellytyksiä koskevien säännösten avulla lainsäätäjä on pyrkinyt luomaan takeet kanteen asianmukaiselle käsittelylle oikeudenkäynnissä. 

2. Prosessinedellytykset on tapana jakaa oikeuskirjallisuudessa neljään ryhmään, eli a) tuomioistuimia, b) asianosaisia, c) jutun vireillepanoa ja d) itse asiaa koskeviin prosessinedellytyksiin. Nyt selostettavassa tapauksessa (KKO 2015:78) on kysymys yhdestä tuomioistuimia koskevasta prosessinedellytyksestä  eli tarkemmin sanottua tuomioistuimen kokoonpanon laillisuudesta tai päätösvaltaisuudesta. Tämä edellyttää mm., että oikeusistuimessa on lain mukaan oikea lukumäärä tuomareita.

3. Prosessinedellytykset ovat joko ehdottomia (absoluuttisia) tai tahdonvaltaisia (dispositiivisia). Edelliset ovat niin keskeisiä oikeudenkäynnin laillisuuden takeita, että mahdollinen puute niissä on tuomioistuimen otettava huomioon ex officio eli viran puolesta riippumatta siitä, onko vastaja tehnyt väitteen edellytyksen puuttumisesta. Jonkin ehdottoman prosessinedellytyksen puute johtaa yleensä siihen, ettei kannetta tai syytettä voida lainkaan tutkia. Tahdonvaltaiset prosessinedellytykset puolestaan koskevat vähemmän keskeisiä menettelyllisiä seikkoja, joita tuomioistuin ei noteeraa viran puolesta, vaan joiden tutkiminen edellyttää, että vastaaja (syytetty) tekee ensin väitteen (prosessiväite) tietyn edellytyksen puuttumisesta. Jollei väitettä tehdä, puute korjaantuu itsestään.

4. Käräjäoikeus on nykyisin pääsäännön mukaan päätösvaltainen rikosasiassa, kun tuomioistuimessa on lainoppinut puheenjohtaja ja kaksi lautamiestä; vielä jokin aika sitten lautamiehiä tuli olla kolme (OK 2:1.1). Käräjäoikeus on päätösvaltainen rikosasiassa myös kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa, jos sitä asian laadun tai muun erityisen syyn vuoksi on pidettävä perusteltuna (OK 2:1.2). Esimerkiksi Ulvilan murhajutussa tai parhaillaan käsitetävässä Jari Aarniota ym. vastaan ajettavassa rikosjutussa käräjäoikeus istuu kolmen lainoppineen jäsenen muodostamassa kokoonpanossa.

5. Nyt esillä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, oliko käräjäoikeus voinut ratkaista rikosasian yhden jäsenen kokoonpanossa, jolloin käräjäoikeudessa on siis vain lainoppinut puheenjohtaja; tästä säädetään OK 2 luvun 6 §:n 1 momentissa.  Lainkohdan mukaan edellytyksenä on, että mistään syytteestä tarkoitetusta yksittäisestä rikoksesta ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin vankeutta enintään kaksi vuotta, tai se, että syytteessä tarkoitettu yksittäinen rikos on jokin lainkohdassa luetelluista rikoksista, jotka koskevat lähinnä tiettyjä omaisuusrikoksia.

6. Ennakkopäätöksessä KKO 2015:78 selostetussa tapauksessa Keski-Suomen käräjäoikeus oli ainoastaan puheenjohtajan muodostamassa kokoonpanossa, siis ilman lautamieheiä, käsitellyt ja ratkaissut jutun, jossa syytetylle oli vaadittu rangaistusta, paitsi kahdesta pahoinpitelystä, jotka lain mukaan voidaan ratkaista yksijäsenisessä kokoonpanossa, myös  lapsen seksuaalisesta hyväkiykäytöstä (RL 20:6). Vm. rikoksesta enimmäisrangaistukseksi on säädetty vankeutta neljä vuotta, eli ankarampi rangaistus kuin edellä mainitut kaksi vuotta vankeutta. Ko. rikos ei ole myöskään mikään OK 2 luvun 6 §:n 1 momentissa luetelluista rikoksista, joissa käräjäoikeus on päätösvaltainen yhden jäsenen kokoonpanossa.

7. Käräjäoikeus ei siten selvästikään ollut päätösvaltainen tutkimaan ja ratkaisemaan lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa asiaa yhden tuomarin kokoonpanossa. Koska tuomioistuimen päätösvaltaisuus on ehdoton prosessinedellytys, käräjäoikeuden ei olisi tullut tutkia asiaa yhden tuomarin kokoonpanossa, vaikkei vastaaja tehnyt väitettä päätösvaltaisuuden puuttumisesta.

8. Vaasan hovioikeuden, jonne syytetty valitti tuomiosta, olisi pitänyt ottaa mainitun ehdottoman prosessinedellytyksen puuttuminen huomioon viran puolesta, vaikka vastaaja ei ollut tehnyt myöskään hovioikeudessa prosessiväitettä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut - ehkä hovioikeus ei vain huomannut puutetta - vaan hovioikeus toimitti pääkäsittelyn, tutki jutun myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta ja korotti rikoksista A:lle tuomittua yhteistä rangaistusta kolmella kuukaudella.

9. Korkein oikeus, jonne syytetty A valitti, oli kuitenkin tarkkana ja havaitsi tapahtuneen prosessivirheen. Vaikkei A  tehnyt edes ylimmässä oikeudessa väitettä käräjäoikeuden päätösvaltaisuuden puuttumisesta, korkein oikeus reagoi viran puolesta (ex officio) asiaan ja informoi, kuten kuulemisperiaatteen asianmukainen noudattaminen edellyttää, A:ta sanotusta seikasta ja varasi hänelle tilaisuuden lausua siitä. Myös syyttäjältä ja asianomistaja B:tä pyydettiin lausumat, jotka myös annettiin.

KKO 2015:78

10. Korkein oikeus totesi käräjäoikeuden päätösvaltaisuutta koskevan virheen ja katsoi, aivan oikein, ettei virhe ollut korjaantunut sillä, että asia on valitusvaiheessa käsitelty laillisessa kokoonpanossa hovioikeudessa (perustelujen kohdat 11-17). Tämä on varsin selvä asia, joten perusteluissa ei olisi välttämättä tarvinnut viitata jo hieman vanhoihin EIT:n ratkaisuihin (kappale 14). Virheen johdosta asia tuli palauttaa takaisin käräjäoikeuteen.

11. Oikeuskirjallisuuteen korkein oikeus ei yleensä koskaan viittaa perusteluissaan, eikä tätä "ihmettä" tapahtunut nytkään, vaikka myös jutun palauttamisesta on Suomessa kirjoitettu runsaasti; vm. seikka todetaan myös KKO:n perusteluissa (kappale 20). Oikeuskirjallisuuden kannanottoja toki seurataan korkeimmassa oikeudessa tarkasti, mutta niihin "ei vaan ole lupa" viitata ratkaisujen perusteluissa. Jos mainitunlainen asia olisi käsitelty Ruotsin HD:ssa, olisi perusteluissa hyvin todennäköisesti ollut pari kolme viittausta siitä, mitä oikeuskirjallisuudessa on asiasta esitetty. Oikeuskirjallisuuden poisjättäminen ja sivuuttaminen ratkaisujen perusteluista lienee presidentti Pauliine Koskelon nimenomainen tahto tai suositus. Saa nähdä, muuttuuko korkeimmasa oikeudessa tässä(kään) suhteessa mikään, kun talo saa uuden presidentin ensi vuoden alussa.

12. Korkein oikeus on pohtinut myös kysymystä ns. osittaisesta lainvoimasta. Kyse on siitä, tuliko asia palauttaa käräjäoikeuteen kokonaisuudessaan, eli lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ohella myös pahoinpitelyrikosten osalta, vaikka käräjäoikeuden virhe koski vain hyväksikäyttörikoksen tutkimista yksijäsenisessä kokoonpanossa.  Tätä kysymystä on pohdittu pro et contra näkökohtien valossa, kuten pitikin tehdä, ja päädytty siihen, että tapauksessa oli erityisiä syitä sille, juttu käsitellään palautuksen jälkeen käräjäoikeudessa uudelleen kaikkien kolmen syytekohdan ja korvausvaatimusten osalta (kappale 22). Oikeusneuvos Koponen oli toisella kannalla, mutta hänen perustelunsa, niin analyyttisiä kuin ne ovatkin, vaikuttavat minusta hieman hiusten halkomiselta ja lähestulkoon näpertelyltä. Koko ratkaisu olisi saattanut menettää "parhaan teränsä", jos korkein oikeus olisi päätynyt jutun palauttamiseen ainoastaan kahden syytekohdan osalta.

13. Myös tämän oikeustapauskommenttin loppukaneetiksi sopisivat sanat, joita olen aiemminkin näissä yhteyksissä käyttänyt: Enemmän tarkkuutta peliin, arvoisat tuomarit! Hyvän tuomarin perusominaisuuksiin kuuluu, niin alioikeudessa kuin hovioikeudessakin, ehdottomien prosessinedellytysten tarkastaminen ja reagointi niiden puuttumisen johdosta.

805. Käräjäoikeus nolon huijauksen kohteena

Puhutaan mitä puhutaan, mutta onhan meillä vielä koko joukko lahjomattomiakin poliiseja...

1. Turun suunnasta kuuluu jälleen kummia, sieltähän niitä outoja juttuja usein putkahtaa päivänvaloon. Nyt tapahtui niin, että oikeutta eli tarkemmin sanottuna Turussa istuvaa Varsinais-Suomen käräjäoikeutta huijattiin varsin ikävällä ja nololla tavalla. Olisiko huijaus ollut vältettävissä, jos syyttäjä ja tuomari - käräjäoikeus toimi yhden tuomarin kokoonopanossa - olisivat olleet valppaampia? Pohtikaamme hieman tätä kysymystä.

2. Turun Sanomissa kerrottiin eilen, että Turun, oikeastaan siis Varsinais-Suomen, käräjäoikeus teki marraskuun alussa erittäin harvinaisen päätöksen, kun se kumosi peltipoliisin antaman eli virallisesti ilmaistuna nopeusvalvontakameran kuvan perusteella määrätyn rikesakon. Käräjäoikeus katsoi, ettei syyttäjä ollut esittänyt riittävää näyttöä kyseisen kameran toimintakunnosta. Käräjäoikeuden päätöksestä ei saa valittaa. Turun Sanomien uutisjuttu löytyy tästä.

3. Kuten TS mainitsee, käräjäoikeuden ratkaisu oli todennäköisesti ainoalaatuinen Suomessa.  Näin kertoo poliisihallituksen poliisitarkastaja Heikki Ihalainen. Hän vetoaa eduskunnan oikeusasiamiehen kannanottoon, jonka mukaan peltipoliisin mittauslaitteet ovat luotettavia.

4. Poliisi antoi ko. tapauksessa rikesakon turkulaiselle ammattikuljettajalle, joka valvontakameran mukaan ajoi lievää ylinopeutta toukokuussa Loimaalla. Autoilija vastusti rikesakkoa, joten syyttäjä vei asian normaalina rikosjuttuna käräjille. Autoilija vetosi oikeudessa autonsa GPS-tietoihin. Niiden mukaan hän ajoi 82 kilometriä tunnissa eikä 91 kilometriä tunnissa, kuten rikesakkovaatimuksessa on mainittu. Poliisi oli määrännyt hänelle 70 euron rikesakon 11 kilometrin ylinopeudesta 80 km/t rajoitusalueella.

5. Rikesakkoasiat käsitellään oikeudessa normaalien rikosprosessuaalisten säännösten mukaisesti, eli todistustaakka syyllisyydestä on myös näissä asioissa syyttäjällä. Vastaajan ei tarvitse myötävaikuttaa asian selvittämiseen eikä hänellä ole totuusvelvollisuutta.

6. Käräjäoikeuden puheenjohtajana toimi käräjätuomari Pekka Määttä. Hän on kokenut tuomari, joka väitteli kuukausi pari sitten Turun yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi tuomarin (muodollista) prosessinjohtoa koskevalla tutkimuksellaan, jonka nimenä on "Rikosasian joutuisa käsittely, perusoikeus ja tuomarin velvollisuus". Määtän tutkimuksessa pohditaan siis sitä, miten oikeuskäynnin joutuisuutta voitaisiin tehostaa ja mikä on tuomarin panos tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Mainittakoon, että toimin Määtän väitöstutkimuksen toisena esitarkastajana.

7. Miksi käräjäoikeus - käytännössä siis tuomari Pekka Määttä - hylkäsi syyttäjän rangaistusvaatimuksen? En ole nähnyt käräjäoikeuden ratkaisua, mutta Turun Sanomille Määttä perustelee ratkaisuaan näin:

- Normaalisti syyttäjä esittää poliisin selvityksen, että laitteen kunto on asianmukaisesti tarkastettu. Nyt niin ei tapahtunut. Jäi epäily, joten syyte oli hylättävä.

8. Mihin epäily syytetyn syyllisyydestä (tai syyttömyydestä) sitten perustui? Ilmeisesti vain vastaajan väitteeseen siitä, että hänen autossaan oli gps-laite, josta hän oli käyttämänsä ajonopeuden todennut.

9. Syyttäjä puolestaan ilmoitti oikeudessa, ettei kameran luotettavuutta tarvitsisi erikseen perustella, vaan kameran kuva riittää. Näillä varsin laihoilla "eväillä" tapaus jäi oikeuden päätettäväksi ja oikeus siis hylkäsi syytteen, koska asiassa jäi varteenotettava epäily vastaajan syyllisyydestä.

10. Onnellinen vastaaja mainitsi jo eilen Turun Sanomien uutisjutussa, ettei hän ollut itsekään varma, ajoiko hän ylinopeutta vai ei. Hän oli kertomansa mukaan vain lähtenyt kokeilemaan niin sanotusti kepillä jäätä ja yllättyneensä, että oikeus kallistui hänen puolelleen.  

11. Tänään sitten saatiin uutta tietoa tapauksessa. Iltalehdelle antamassaan haastattelussa autoilija oikein ylvästelee "kepposellaan" ja sanoo, että "totta kai olin ajanut ylinopeutta". Katso IL:n uutisjuttua tästä.

12. Todellisuudessa autoiijalla ei ollut ollut autossaan mitään gps-laitetta, vaikka hän oli oikeudessa niin väittänyt. Hän oli siis puijannut oikeutta ja väittänyt, että peltipoliisin kameralaite olisi ollut jollakin tavalla viallinen. Tähän vastaajan virittämään lankaan tuomari oli sitten mennyt ja todennut perusteluissaan, että poliisin kameran kalibrointivirhettä ei ole voitu sulkea täysin pois. Autolija (ylvästellen) "Käsittääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun joku on saanut kumottua peltipoliisilta tulleen rikesakon"!

13. Miten nyt suu pannaan, arvoisa käräjäoikeus? Nolo tapaus, mutta olisiko se voitu jotenkin estää? Käräjäoikeuden rikesakkoasiassa antamasta päätöksestä ei saa valittaa hovioikeuteen, tilannetta koskee siis melko harvinainen valituskielto. Tuomion purkamisen edellytyksiä ei ole tapauksessa myöskään olemassa eikä asiassa voida antaa uutta rikesakkoa.

14. Kuten jo sanottu, vastaajalla ei ole todistustaakkaa eikä totuusvelvollisuutta, koska kysymyksessä on rikosasia (itsekriminointisuoja). Vastaaja ei ollut syyllistynyt perättömällä väitteellään viranomaisen erehdyttämiseen tms. rikolliseen tekoon. 

15. Syyttäjän olisi pitänyt näyttää syyte toteen eikä tyytyä ainoastaan toteamaan, että "peltipoliisi on aina oikeasssa" tai jotakin muuta vastaavaa. Autoilijan väitehän oli syyttäjän tiedossa jo ennen oikeuden istuntoa, joten syyttäjällä oli ollut mahdollisuus ja tilaisuus esittää näyttöä eli asianmukaista asiantuntijaselvitystä ko. laitteista ja niiden toimintakunnosta, jolla autoilijan väite olisi voitu saada kumotuksi. Aivan ensimmäiseksi olisi tietenkin tullut tarkistaa, oliko vastaajan autossa todella jokin gps-laite ja oliko se toimintakunnossa! Tätä syyttäjä ei ollut välittänyt tehdä eikä hankkia asiantuntijaselvitystä, vaan marssi oikeuteen pelkän vastaväitteen varassa. Aika outoa!

16. Olisiko käräjäoikeus eli tuomari voinut prosessinjohtonsa avulla selvityttää asiaa perusteellisemmin? Pääperiaatteena kyllä on, että tuomarin ei pitäisi puuttua asian selvittämiseen, jos selvitys koituisi ilmeisesti syytetyn/vastaajan vahingoksi eli johtaisi siihen, että syyte tai rangaistusvaatimus, joka olisi muuten hylättävä puutteellisen näytön takia, voitaisiin lisäselvityksen perusteella hyväksyä. 

17. Toisaalta tuomarin pitää ottaa huomioon myös käytännön elämän realiteetit eikä perustaa menettelyään tai ratkaisujaan yksinomaan "hienojen" periaatteiden varaan. Vaikka syytetyllä ei ole todistustaakkaa, hänellä on kuitenkin selitystaakka, eli hänen on aiheellista perustella väitteitään. Tässä tapauksessa näin on tapahtunut eli autoilija on esittänyt selityksen vetoamalla siihen, mitä lukemia autossa ollut gps-laite oli näyttänyt ajonopeudeksi.

18. Mitä tuomarin olisi tässä tilanteessa pitänyt tehdä, jos syyttäjällä ei ole ollut esittää mitään selvitystä, vaan tämä on vain väittänyt, että peltipoliisi ei voi erehtyä? Itse en olisi tuomarina jättänyt asiaa tähän eli puutteellisen selvityksen varaan, vaan olisi todennäköisesti pyytänyt syyttäjää harkitsemaan, olisiko hänellä mahdollisuutta hankkia asiantuntevaa lisäselvitystä - kirjallista tai henkilötodistelua - ko. kameralaitteiden toimivuudesta yms. seikoista. Tuomarin samoin kuin syyttäjän on pitänyt tietää, että peltipoliisin kameralaitteet ovat osoittautuneet käytännössä varsin luotettaviksi eikä niiden perusteella annettuja rikesakkoja ole aiemmin valtakunnassa jouduttu kumoamaan laitteiden epäluotettavuuden takia. Jos nyt väitettiin muuta, asia olisi kannattanut ehdottomasti selvittää tarkemmin. Jos autolijan väite menisi sellaisenaan läpi, tulisivat vastaavanlaiset väitteet lisääntymään roimasti. 

19. Tuomarin olisi pitänyt ottaa huomioon, että vaikka hänen mainitulla tavalla menetellessään voitiin kenties väittää "auttavan" syyttäjää asian selvittämisessä - minusta prosessinjohdosta ei ko. tapauksessa olisi ollut kysymys toisen osapuolen auttamisesta tai tuomarin puolueettomuuden vaarantumisesta - kyse oli toisaalta sikäli hyvin harvinaisesta tapauksesta, että käräjäoikeuden päätöksestä ei saa valittaa hovioikeuteen. Asia ja totuuden selvittäminen oli ko. tilanteessa siis yksinomaan käräjäoikeusprosessin varassa. Tuomari olisi siis voinut lykätä asian käsittelyä ja varata syyttäjälle tilaisuuden esittää jutussa lisäselvitystä - oletan, että tuomarin edellä mainitun asiaan puuttumisen jälkeen syyttäjä olisi ymmärtänyt pyytää lykkäystä. Tuomari olisi voinut lisäksi pyytää vastaajaa esittämään tarkempaa selvitystä mainitsemastaan gps-laitteesta ja tarkistuttamaan sen toimintakunnon. Vastaajalla on selvitystaakka väitteestään, jos väite vaikuttaa alan yleisen kokemuksen ja käytännön perusteella epäuskottavalta.

20. Näin menetellen asissa olisi voitu päästä oikeaan lopputulokseen, jolloin myös  tuomioistuinlaitoksen kannalta varsin nololta tapaukselta olisi vältytty. Mutta luultavasti tuomari on pitänyt tapauksessa silmällä yksinomaan prosessin joutuisuutta, mistä hän oli hiljattain väitellyt oikeustieteen tohtoriksi. Loimaan peltipoliisitapaus osoittaa kuitenkin konkreettisella ja kouriintuntuvalla tavalla, että prosessissa tulee nopeuden ja joutuisuuden ohella pitää silmällä myös ja ennen kaikkea oikeudenkäynnin varmuutta eli sitä, että asia tulee selvitetyksi riittävän perusteellisesti ja asianmukaisella tavalla. Selvittämisen perusteellisuus ja asianmukaisuus eivät ole ristiriidassa keskenään. Vain tällä edellytyksellä voidaan turvata, että asiassa päästään oikeaan lopputulokseen.

268. Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti osa IX: pääkäsittely on päättynyt

Käräjäoikeus ilmoitti antavansa tuomion 22.6.

1. Ulvilan surmajutun pääkäsittely päättyi eilen Satakunnan käräjäoikeudessa. Oikeus käsitteli juttua neljän viikon aikana 12 istuntopäivää. Eilen kuultiin syyttäjän ja puolustuksen loppulausunnot, joissa ei sinänsä ilmennyt mitään uutta. Lausunnoissa oli kyse syyttäjän ja puolustusasianajan yhteenveto asiasta ja samalla yritys saada oikeuden jäsenet vakuuttuneiksi omista kannanotoistaan. Viimeisen sanan sai syytetty, niin kuin asiaan kuuluu. Hän vakuutti syyttömyyttään ja sanoi, ettei häntä vastaan ole mitään (näyttöä).

2. Meillä syyttäjien ja asianajajien loppulausunnot eivät ole yleensä mitään retoriikan huippusuorituksia, koska lausumissa halutaan pysytellä tiukasti asialinjalla ja välttää pateettisia mielenilmauksia. Retorisia keinoja (logos, ethos ja pathos) voisi yrittää käyttää oikeuden maallikkojäsenten vakuuttamiseen, mutta Ulvilan jutussa lautamiehiä ei ollut kelpuutettu käräjäoikeuden kokoonpanoon. Lautamiesten sivuun jättäminen oikeuden kokoonpanosta vakavissa rikosjutuissa on ollut mahdollista vuoden 2009 alusta. Ulvilan jutussa olisi kyllä ollut mahdollista ottaa lautamiehet mukaan kokoonpanoon, mutta käräjäoikeus päätti käsitellä jutun kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa. Jutun laatu huomioon ottaen ratkaisu oli varmaankin oikea.

3. Käräjäoikeus ilmoitti, että se antaa eli julkistaa tuomionsa vasta 22.6. Tuomiota ei ole tarkoitus julistaa "Kaikelle kansalle" julkisessa istunnossa, vaan se annetaan kirjallisena käräjäoikeuden kansliasta. Pääsäännön mukaan käräjäoikeuden tulisi antaa kansliatuomio jo 14 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymispäivästä. Jos tuomiota ei kuitenkaan voida "erityisestä syystä" antaa sanotussa määräajassa, se on annetta lain mukaan "niin pian kuin mahdollista." (OK 24:8.2).

4. Ulvilan tapauksen kaltaisissa vaikeissa ja laajaa todistusaineistoa sisältävissä jutuissa on toki paikallaan, että oikeudella on riittävästi aikaa pohtia ratkaisuaan ja kirjoittaa tuomiolleen seikkaperäiset perustelut. Päätösneuvottelu, joka on lain mukaan aloitettava heti pääkäsittelyn päätyttyä tai viimeistään seuraavana päivänä, vie puheena olevassa tapauksessa runsaasti aikaa, samoin tuomionperustelujen laatiminen. Toisaalta syytetty joutuu odottamaan vangittuna tuomion antamista vielä kuusi viikkoa, mikä on aika pitkä aika.

5. Kansliatuomion antaminen näyttää viimeisten kymmenen vuoden aikana yleistyneen yleiseksi käytännöksi vähänkin vaikeammissa tai laajemmissa jutuissa, vaikka lain mukaan pääsääntönä on tuomion julistaminen välittömästi pääkäsittelyn päättymisen jälkeen. Minusta Ulvilan tapauksen kaltaisissa henkirikosasioissa samoin kuin muissakin vakavissa rikosjutuissa (pörssirikokset ym.) tuomio pitäisi kyllä julistaa suullisessa ja julkisessa istunnossa, jossa asianosaiset tai ainakin syytetyt olisivat paikalla ja johon myös yleisöllä olisi vapaa pääsy. Mielestäni oikeudenkäynnin julkisuus, jolle Satakunnan käräjäoikeus on Ulvilan tapauksessa muutoin antanut jopa ehkä liikaakin huomiota, edellyttäisi nimenomaan tuomion julkisesti tapahtuvaa julkistamista.

5a. Vertailun vuoksi todettakoon, että Pietarsaaren vauvansurmajuttu, jota olen myös blogissani seurannut, oli julkisuuden osalta täysin erilainen kuin Ulvilan surmajutun oikeuskäsittely. Mustasaaren käräjäoikeus näet määräsi pääkäsittelyn kokonaisuudessaan suljetuksi. Tätä ei voida pitää oikeaan osuneena ratkaisuna, vaikka oikeudella onkin laaja harkintavalta käsittelyjulkisuuden suhteen. Vaasan hovioikeus, jonne käräjäoikeuden syytteen kokonaan hylänneestä tuomiosta valitettiin, piti asiassa julkisen pääkäsittelyn.

6. Tiedotusvälineet olisivat kyllä kiinnostuneita myös tuomion julistamisesta. Nykyisinhän tv:ssä näytetään aika usein, miten esimerkiksi joissakin pörssirikosjutuissa syytettyjen avustajat, syyttäjät ja lehtimiehet noutavat kansliatuomioita käräjä- tai hovioikeuden kansliasta. Saamme nähdä, miten jotkut jarkkosipilät, pekkalehtiset, arimölsät, heikkilampelat, aarnoarvelat ym. ryhtyvät tv-kameroiden seuratessa jännittyneinä selailemaan tuomion sivuja alkaen samalla soitella kännyköillään päämiehilleen tai lehtiensä toimituksille kertoakseen, miten jutussa oli käynyt. Mutta tuomareita ei näy mailla eikä halmeilla, he ovat ja pysyttelevät visusti poissa. Tuomarit ovat sanoneet sanottavansa tuomiossa, mutta jotenkin saa vaikutelman, että he eivät rohkenisi tulla kertomaan ratkaisuistaan ja sen perusteista asianosaisille ja muille asiasta kiinnostuneille julkisesti.

7. Jos kysymyksessä on laaja tuomio, ei oikeuden puheenjohtajan toki tarvitsisi lukea julistamistilaisuudessa tuomiota sanasta sanaan. Riittävää olisi, että tuomari lukisi tai pikemminkin kertoisi ainoastaan tuomion lopputuloksen pääasian osalta, tapaukseen sovelletut lainkohdat sekä mahdollisesti lyhyesti tuomion pääperusteet. Tämä riittäisi edellä mainitun julkisuusintressin toteutumiseksi. Tuomio olisi kyllä kokonaisuudessaan valmiiksi kirjoitettuna ja julistamistilaisuuden jälkeen asianosaiset ja heidän avustajansa/asiamiehenä sekä lehdistön edustajat saisivat nykyiseen tapaan omat kappaleensa tuomiosta käräjäoikeuden kansliasta.

8. Rikosjutuissa, joissa syytetty on vangittuna, ja muissakin törkeämmissä rikosjutuissa syytetyn tulisi minusta olla henkilökohtaisesti saapuvilla tuomiota edellä mainitulla tavalla julistettaessa. Tämä tuntuisi asianmukaiselta, jos kerran tuomareidenkin on oltava paikalla tuomiota julistamassa. En pitäisi poissuljettuna käytäntöä, jossa oikeuden puheenjohtaja vastaisi tuomion julistamisen jälkeen asianosaisten kenties esittämiin kysymyksiin. - Oikeutta voidaan "jakaa" monella eri tavalla myös muodollisessa suhteessa, eikä mielikuvituksen käyttäminen ole oikeudenkäynnissäkään kiellettyä.

9. Asianosaiset eivät halunneet syytetyn mielentilan selvittämistä. Saattoi tuntua hieman oudolta, kun käräjäoikeuden puheenjohtaja tiedusteli syytetyltä, mitä mieltä tämä on mahdollisesta mielentilatutkimuksesta. Syytetyn mielentilatutkimus voidaan oikeuden päätöksellä määrätä tehtäväksi ainoastaan silloin, kun tuomioistuin on välituomiossaan todennut syytetyn menetelleen syytteessä kuvatulla rangaistavaksi säädetyllä tavalla (OK 17:45). Mielentilatutkimus siis edellyttää, että oikeus on antanut syyllisyyskysymyksestä langettavan tuomion; mielentilatutkimus voi vaikuttaa vain tuomittavaan rangaistukseen. Jos henkirikoksesta syytetty vastaaja on vangittuna, tuomioistuin voi määrätä syytetyn mielentilan tutkittavaksi myös ilman syytetyn suostumusta. Jotta kuulemisperiaate toteutuisi, oikeuden on kuitenkin pääkäsittelyn päättyessä informoitava syytettyä mielentilatutkimuksen mahdollisuudesta ja tiedusteltava, miten hän suhtautuu asiaan. Siitä, että käräjäoikeus päätti antaa tuomionsa vasta kuuden viikon kuluttua, voidaan päätellä, että oikeus ei tule määräämään syytettyä mielentilatutkimukseen, vaan antaa asiassa kaikilta osin lopullisen tuomion.

10. Millainen sitten voisi olla tuomion sisältö? Rikostuomio voi olla syyllisyyskysymyksen osalta joko langettava tai vapauttava. Tässä tapauksessa langettava tuomio tulisi joko murhasta tai taposta. Mutta ylittyykö näyttö- eli tuomitsemiskynnys ja miten vahvaa näyttöä siihen tarvittaisiin? Mitä relevantteja seikkoja jutussa on todistusaineiston perusteella näytetty ja mitä ei? Kiistanalaisia tai avoimia kysymyksiä näyttäisi olevan runsaasti. Itse olen yrittänyt välttää ottamasta kirjoituksissani kantaa syyllisyyskysymyksen tai näyttökysymysten arviointiin.

11. Meillä on jutussa surmattu mies ja tiedämme, missä ja miten hänet on tapettu. Kuolinaika lienee aika tarkasti selvitetty samoin kuolinsyy ja rikoksen tekotapa. Toisena rikoksentekovälineenä käytetty veitsi on löydetty tekopaikalta. Rikospaikalta on löydetty aika vähän jälkiä eikä toista surma-asetta (vasara, kirves tms. astalo) ole löydetty. Ulko-oven kolmikertainen lasi on rikottu. Syytetty on tavattu rikospaikalta ja hänen hätäkeskukseen soittamansa puhelun aika ja sisältö on ainakin pääosin tiedossa.

12. Kaikesta muusta syyttäjä ja puolustus ovatkin sitten eri mieltä. Syytetty on kiistänyt syytteen ja kertoo taloon takaoven lasin rikkomalla tunkeutuneen tuntemattoman tekijän surmanneen miehensä ja haavoittaneen häntä itseään. Syyttäjä on väittänyt syytetyn lavastaneen rikospaikan saadakseen teon näyttämään ulkopuolisen suorittamaksi. Puolustus on pitänyt syyttäjän lavastusteoriaa ajallisesti mahdottomana. Jutussa on esitetty indisioita, joista jotkut näyttäisivät tukevan lavastusväitettä, jotkut taas puhuvan väitettä vastaan. Hätäpuhelunauhan sisällöstä on esitetty erilaisia tulkintoja, samoin syytetylle tehdyn muistijäljen tulkinnasta ja paikalta löydettyjen kuitujen alkuperästä. Psykologien tulkinnat syytetyn käyttäytymisestä menevät ristiin, jne. jne.

13. Syyttäjä on vedonnut ensi sijassa syytetyn tunnustukseen esitutkinnassa, jossa tämä kertoi pitäneensä itseään todennäköisenä tekijänä, hätäpuheluun, josta kuullut äänet eivät viittaa siihen, että talossa oli ulkopuolisia ja motiivina surmatun ja syytetyn välillä ennen tekoa olleeseen riitaan, joka oli johtanut fyysiseen kamppailuun. - Puolustus on kiistänyt syytetyn tunnustaneen ja väittänyt, että poliisi oli painostanut syytettyä tunnustamaan ja esittänyt tälle johtopäätöksiä sisältäneitä kysymyksiä. Poliisi oli tiedottanut julkisuuteen virheellisesti syytetyn tunnustaneen teon. Sanottua kuulustelua ei ollut videoitu eikä syytetyn puolustusasianajajalle ollut varattu tilaisuutta olla läsnä kuulustelussa. Hätäkeskuspuhelusta on useita litterointeja ja siitä on esitetty erilaisia tulkintoja. Syytetyn ja hänen miehensä välillä ei ollut ollut riitaa. - Puolustus on vedonnut eri kohdissa esitutkinnan yksipuolisuuteen ja siihen, ettei puolustuksen käyttöön ollut annettu kaikkea esitutkinta-aineistoa. Syyttäjä on puolestaan ihmettelyt, että puolustukselle on vuodettu esitutkinnasta salaisia tietoja.

14. Käräjäoikeudelta odotetaan näytön arvioinnin osalta seikkaperäisesti, avoimesti ja ymmärrettävästi perusteltua tuomiota olipa lopputulos mikä tahansa. Perusteluistaan tuomio tunnetaan, sanotaan. Oikeuskirjallisuudessa tunnetaan monia toisistaan hieman poikkeavia metodeja, malleja tai teorioita, joita käyttäen todistusharkintaa voidaan jäsentää ja todisteiden todistusvoimaa arvioida. Jotkut metodit johtavat toisia malleja jonkin verran korkeamman näyttökynnyksen omaksumiseen, mutta kovin suuria eroja eri metodien välillä ei ole havaittu käytännössä olevan. Tuomioistuimella on mahdollisuus perusteluja laatiessaan testata näyttöharkintaansa eri metodeja käyttäen. Pääasia on, että tuomarit tuntevat erilaiset metodit ja niiden väliset erot ja hallitsevat niiden käyttötavat. Luulen, että tässä suhteessa tilanne tuomioistuimissa ei kuitenkaan ole erityisen hyvä. Toisaalta tuomioistuin ei ole todistusharkinnassa sidottu mihinkään teoreettiseen malliin tai metodiin.

15. Yksi vaihtoehto olisi valita Ulvilan jutun kaltaisessa tapauksessa todistusharkinnan metodiksi ja argumentaatiotavaksi rakenteellisen selitystavan malli, jossa yksinkertaisesti kysytään, mikä on paras selitys jutussa esiin tulleille tosiseikoille. Vaikka kyseinen metodi edustaa kokonaisvaltaisen selitystavan mallia, edellyttää syytetyn oikeusturva toisaalta, että syytteen tueksi esitettyjen todisteiden näyttöarvoa harkitaan ensin erikseen ja vasta sen jälkeen niitä punnitaan yhdessä ottamalla huomioon myös puolustuksen kustakin seikasta esittämä vastatodistelu. Lisäksi tuomioistuimen on arvioitava syyttäjän esittämille tapahtumainkuluille ja kysymyksille vaihtoehtoisia selityksiä siinä tarkoituksessa, jääkö syytetyn syyllisyydestä varteenotettava epäily.

16. Todistusharkinta on Ulvilan tapauksen kaltaisissa jutuissa ei ole mikään helppo tehtävä. On tietenkin helppoa enemmittä pohdinnoitta "lätkäistä" perustelujen loppuun tuttu fraasi "syytetyn syyllisyydestä ei jää järkevää/varteenotettavaa epäilyä" tai vaihtoehtoisesti "epäselvässä tapauksessa asia on ratkaistava syytetyn eduksi." Tällaiset tokaisut eivät kuitenkaan vakuuta lukijaa, jollei todistusharkinta ole analyyttisesti ja huolellisesti suoritettu. Perustelujen tehtävänä on antaa antaa informaatiota, tarjota mahdollisuus todistusharkinnan kontrolloimiseksi sekä vakuuttaa asianosaiset, muutoksenhakutuomioistuin ja kenties yleisökin ratkaisun oikeellisuudesta. Tuomioistuimen ei tulisi perusteluissaan kuitenkaan turvautua liioitteluun tai jonkinlaisiin ylisanoihin ja yrittää sillä tavoin vakuuttaa lukijat siitä, että lopputulos on ehdottomasti ainoa oikea vaihtoehto. Päin vastoin perusteluissa olisi myönnettävä ratkaisunteon vaikeusaste ja tuotava avoimesti esiin myös ne seikat ja todisteet, joihin jutun hävinnyt osapuoli on vedonnut. - Bodomin murhajutun tuomiossa vuonna 2005 oli näiltä osin toivomisen varaa.

17. Todistusharkinnassa joudutaan kuitenkin aina turvautumaan enemmän tai vähemmän myös intuitioon. Todistusharkinnan jäsentämisen ja perustelujen avulla tuomari voi kuitenkin kontrolloida, onko hänen intuitionsa oikeassa. Jos syyttäjän syytetyn tueksi esittämä näyttö ei ole riittävä tai jos varteenotettavaa epäilyä syyllisyydestä ei voida sulkea pois, on tuomarin hylättävä syyte, vaikka hän itse olisi vakuuttunut syyllisyydestä. Toisaalta tuomarin on hylättävä syyte, jollei hän ole itse vakuuttunut syyllisyydestä, vaikka todistusaineiston perusteella varteenotettavan epäilyn poissulkeminen onnistuu.

143. Ruanda-oikeudenkäynti alkoi Porvoossa; oliko oikeuden puheenjohtaja jäävi?

1. Suomessa on vielä tätä nykyä viitisenkymmentä käräjäoikeutta, jotka toimivat alioikeuksina. Ensi vuoden alusta lähtien käräjäoikeuksien lukumäärä laskee 27:ään. Muutamilla käräjäoikeuksilla on niin sanottuja sivukanslioita ja useampia istuntopaikkoja.

2. Porvoon käräjäoikeus istuu Porvoossa eikä sillä ole sivukansliaa. Ensi vuoden alussa Porvoon käräjäoikeuden nimi muuttuu Itä-Uudenmaan käräjäoikeudeksi. Käräjäoikeuksien nimet muuttuvat vuoden 2010 alussa yleensäkin maakuntapohjaiseksi. Uudistus on mielestäni typerä, mutta sillä on ilmeisesti ostettu uudistuksen yhteydessä lakkautettavien käräjäoikeuspiirien kuntien ja aluiden suostumus käräjäoikeusuudistukselle. Vuoden 2010 alussa tulee olemaan siis myös sellaisia nimihirviöitä kuten esimerkiksi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus (Raaseporissa), Keski-Hämeen käräjäoikeus (Hämeenlinnassa), Pohjanmaan käräjäoikeus (ruotsinkielinen käräjäoikeus Vaasassa), Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus (Seinäjoella), Pohjois-Karjalan käräjäoikeus (Joensuussa) jne. Kuitenkin nimensä säilyttävät sellaisenaan muun muassa Helsingin, Espoon ja Vantaan käräjäoikeudet.

3. Mutta 2-3 viikon kuluttua Porvoon käräjäoikeudella tosiasiallisesti on sivukanslia ja uusi istuntopaikka. Ei kuitenkaan Suomessa, vaan kaukana ja syvällä Afrikassa, tarkemmin sanottuna Ruandan pääkaupungissa Kigalissa. Siellä nimittäin jatkuu tänään 1.9. Porvoon käräjäoikeudessa alkanut kansanmurhaan osallistumista eli tarkemmin sanottuna joukkotuhontaa ja 15 murhaa koskevan merkittävän, mutta samalla aika merkillisen oikeusjutun käsittely. Syyte liittyy viitisentoista vuotta sitten Ruandan kansanmurhan aikaisin tapahtumiin, jossa äärihutut tappoivat vuonna 1994 arviolta 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Syytetty on kiistänyt kaikki syytteet, mutta syyttäjä vaatii hänelle elinkautista vankeusrangaistusta. Syytetty väittää, että hän oli päinvastoin auttanut kansanmurhan takia hätään joutuneita maanmiehiään.

4. Syytettynä jutussa on Porvoossa jo vuosia asunut ja vuodesta 2007 alkaen vangittuna ollut Francois Bazaramban -niminen 58-vuotias mies, joka on tiettävästi Ruandan baptiskirkon entisiä johtajia. Jutun pääsyyttäjänä toimii valtionsyyttäjä Raija Toiviainen. Käräjäoikeus istuu juttua kolmen lainoppineen jäsen kokoonpanossa, siis ilman lautamiehiä.

5. Oikeusjutun käsittely alkoi Porvoossa tänä aamuna dramaattisesti, sillä puolustus piti oikeuden puheenjohtajana toimivaa laamanni Lars Karlssonia (67) esteellisenä ja vaati hänen vaihtamistaan toiseen tuomariin. Esteellisyysväitteen esitti syytetyn puolustajana toimiva lakimies Ville Hoikkala. Jutun erityispiirteisiin kuuluu, ettei Hoikkala ole asianajaja, vaikka tällaisessa jutussa, jossa syytetty on vangittuna, avustajan tai puolustajan on laissa olevan selkeän pääsäännön mukaan oltava asianajaja tai julkinen oikeusavustaja. Hoikkala on kuitenkin perehtynyt maahanmuuttajien asioihin hallinto-oikeuksissa ja lisäksi syytetty on pyytänyt juuri häntä avustajakseen. Hoikkalaa tavallaan avustaa toinen juristi, joka on asianajaja.

6. Jääviysväite liittyy Helsingin Sanomissa tänä aamuna julkaistuun laamani Lars Karlssonin haastatteluun, jossa Karlsson - ilmeisesti hieman kyllästyneenä koko suureelliseen prosessiin - totesi, että Suomi olisi voitu "aivan hyvin" luovuttaa oikeudenkäyntiä varten Ruandaan. "Kyllä luovutus olisi voinut tapahtua, jopa Ruotsi on katsonut vastaavanlaisessa tapauksessa sen mahdolliseksi", totesi laamanni Karlsson.

7. Ruotsi päätti kuukausi pari sitten ensimmäisenä Euroopan maana luovuttaa siellä vangittuna olevan kansanmurhaan osalliseksi epäillyn Ruandaan. Luovutus ei tosin vielä ole lopullinen, sillä Europan ihmisoikeustuomioistuin on keskeyttänyt toistaiseksi sanotun luovutuspäätöksen täytäntöönpanon ja tulee antamaan myöhemmin päätöksen siitä, onko luovutuspäätös ihmisoikeussopimuksen mukainen.

8. Suomen oikeusministeriö sen sijaan vastasi viime keväänä Ruandasta tehtyyn luovutuspyyntöön Porvoon syytetyn osalta kieltävästi. Ministeriö epäili, ettei syytetty saisi Ruandassa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Laamanni Lars Karlsson totesi tämän päiväisessä Hbl:n haastattelussaan, ettei Suomen oikeusministeriö tunne kovin hyvin Ruandan tilannetta ja viittasi siihen, että Ruotsi, jolla on Ruandassa oma suurlähetystö, tuntee nykytilanteen siellä Suomea paremmin.

9. HS:n haastattelussa Karlsson sanoi, että on syytetty olisi varmasti saanut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin myös Ruandassa. Hänen mukaansa Suomi olisi voinut luovutuspäätöksen yhteydessä päättää lähettää oman tarkkailijan seuraamaan oikeudenkäyntiä Ruandassa. Koska kyse on vakavasta kansainvälisestä rikoksesta, eikä syytettyä luovutettu väitetyn rikoksen tekomaahan, Suomella on velvollisuus käsitellä asia Suomessa omien lakiensa mukaan. Juttu istutaan Porvoossa, koska miehellä on ollut siellä asuinpaikka.

10. Laamanni Lars Karlsson, jota pidetään aika yleisesti taitavana ja oikeamielisenä tuomarina - itse en häntä henkilökohtaisesti tunne - on ennenkin "kunnostautunut," mielestäni positiivisella tavalla, hieman särmikkäillä lausunnoillaan. Mieltäni lämmitti erityisesti tapa, jolla laamanni Karlsson lehtitietojen mukaan johti rikosprosessia Porvoon tuomiokirkon tuhopoltto-oikeudenkäynnissä kolmisen vuotta sitten. HS:n uutisotsikon 29.8.-06 mukaan "Laamanni läksytti asianajajia Porvoon oikeudenkäynnissä." Laamanni Karlsson oli lehtijutun mukaan tuskastunut tuhopolttojutun puuroutumiseen asianomistajan ja syytettyjen avustajien kysellessä oikeuden istunnossa syytetyiltä samoja asioita useampaan kertaan vuorotellen, vaikka syytetty oli myöntänyt tekotavan ja palon sytyttämisen. Karlsson oli määrännyt istunnossa advokaatit eräänlaisena "laiskanläksynä" toimittamaan oikeudelle "tiistaihin puoleen yöhön mennessä" kirjallisina viittaukset jutun esitutkinta-aineistoon. - Tässähän palaavat ihan omat muistot tuomariajoilta mieleen!

11. Tänään tv-uutisissa näytettiin, miten laamanni Karlsson käyskenteli oikeuden eteishuoneessa käräjäyleisön joukossa samaan aikaan, kun käräjäoikeuden kaksi muuta jäsentä pohti suljettujen ovien takana hänestä tehtyä jääviysväitettä. Kun laamannilta tiedusteltiin, oliko hän omasta mielestään esteellinen, laamanni kielsi ykskantaan olevansa jäävi. Kun toimittaja yritti edelleen tiukata, miksi laamanni ei pidä itseään jäävinä, saatiin yhtä lyhyt vastaus: "No, kun en ole!"

12. Oliko Karlsson lausunnollaan tullut jutussa estelliseksi? Tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren (OK) 13 luvussa. Siinä mainitaan lukuisia erityisiä esteellisyysperustetta, mutta mikään niistä ei näytä sopivan laamanni Karlssonin tapaukseen. Laissa mainitaan lopuksi vielä niin sanottuna yleisenä esteellisyysperusteena seuraavaa: "Tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu tässä luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa." Juuri tähän säännökseen syytetyn puolustus perusti esteellisyysväitteensä.

13. Mainitussa OK 13 luvun 7 §:n 3 momentin säännöksessä kiteytyy itse asiassa tuomarin esteellisyyden olennainen piirre: tuomarilla ei saa minkään seikan (joko itse asiaan tai jutun asianosaisiin liittyvän seikan) takia olla ennakkoasennetta jutussa. Jos ennakkoasenteen voidaan epäillä olevan olemassa - tähän riittää siis perusteltu epäily ja vaikutelma - tuomari on esteellinen. Se, että tuomari tosiasiallisesti toimisi sanotusta seikasta huolimatta täysin puolueettomasti, ei vaikuta asiaan, vaan ratkaisevaa on se, miltä tuomarin puolueettomuus sanotun seikan valossa näyttää ulospäin. Me emme nimittäin voi milloinkaan varmasti tietää, vaikuttaisiko ja vaarantaisiko jokin esteellisyyden konstituoiva seikka tosiasiallisesti tuomarin puolueettomuuden. Siten jo epäily tuomarin puolueettomuuden vaarantumisesta riittää tekemään tuomarista esteellisen.

14. Esteellisyysasiaa enemmälti pohtimatta totean, että käräjäoikeus päätyi tässä tapauksessa oikealta tuntuvaan ratkaisuun katsoessaan, ettei laamanni Karlssonin haastattelussaan mainitsema asia, jonka mukaan syytetty olisi voitu luovuttaa oikeudenkäyntiä varten Ruandaan, ollut sellainen seikka, joka olisi antanut perustellun aiheen epäillä laamannin puolueettomuutta jutussa. Karlssonin lausunto vaikutti kyllä minustakin oikeusprosessin alkajaisiksi hieman yllättävältä, mutta hän ei ollut kuitenkaan ottanut lausunnossaan kantaa syytetyn syyllisyyteen, vaan totesi päin vastoin, että lähtökohtana on, että syytetty on syytön, kunnes kenties toisin todistetaan. Karlsson sanoi myös, että kun kerran homma on annettu heille, niin he yrittävät sen parhaan kykynsä mukaan hoitaa. Hbl:n haastattelussa Karlsson tosin totesi, että vaikka juttu on merkittävä, hän olisi mieluusti ollut istumatta sitä.

15. Syytetyn puolustaja Ville Hoikkala ilmoitti tyytyvänsä käräjäoikeuden sanottuun päätökseen, joten mahdollisessa muutoksenhakuvaiheessa puolustus ei aio uudistaa tämänpäiväistä jääviysväitettään. Kahden ensimmäisen viikon aikana oikeus kuulee syyttäjien vaatimukset ja syytetyn vastauksen ja kuulee puolustuksen nimeämiä asiantuntijatodistajia. Tämän jälkeen käräjäoikeussirkus matkustaa reiluksi kuukaudeksi Ruandan Kigaliin, jossa on tarkoitus kuulla 35-40 syyttäjän todistajaa; oikeus pitää myös katselmuksia väitettyjen rikosten tapahtumapaikoilla. Syytetyn väitetään syytteen mukaan muun muassa antaneenmääräyksen kahden pikkulapsen nuijaniskuilla toteutetusta tappamisesta.

16. Ruandan jälkeen käräjäoikeuden tarkoituksena on kuulustella osaa puolustuksen nimeämistä todistajista Ruandan eteläisessä naapurimaassa Burundissa. Aloitteen todistajien kuulemisesta Burundissa on tehnyt puolustaja Ville Hoikkala. Burundin "keikka" ei ole kuitenkaan vielä varma, sillä Burundin viranomaisilta ei ole HS:n mukaan saatu vielä vahvistusta aikeen toteutumisesta. Tämän jälkeen käräjäoikeus, syyttäjät, syytetyn avustajat, kanslistit, tulkit ja muu tarvittava henkilökunta palaa Afrikan kiertueeltaan takaisin Suomeen, jossa on tarkoitus kuulla joulukuussa loput puolustuksen kutsumista todistajista. Oikeuskäsittely on ilmeisesti tarkoitus saada viedyksi loppuun ennen joulua, mutta tuomio jutussa saadaan annetuksi vasta ensi vuoden puolella.

17. Suomessa esitutkinnan ja nyt myös oikeudenkäynnin aikana vangittuna oleva syytetty ei matkusta Ruandassa pidettävään oikeudenkäyntiin, vaan hän seuraa prosessia ja todistajien kuulemista videoyhteyden avulla Vantaan vankilassa. Mies viihtyy ilmeisen hyvin Suomessa ja hän on kieltäytynyt matkustamasta Ruandaan. Oikeudenkäynnissä tänään syytetyn kerrottiin esiintyneen hillitysti. Ruandan kansamurhasta on tähän mennessä annettu tuomioita Ruandan lisäksi muutamassa muussakin maassa, kuten esimerkiksi Kanadassa, Belgiassa ja Sveitsissä.

18. Oikeudenkäynnistä tulee aiheutumaan Suomelle tietenkin kallis lasku, sillä prosessin arvioidut kulut nousevat tämänhetkisten arvioiden mukaan yli miljoonan euron. Pitää muistaa, että Suomi huolehti myös oikeudenkäyntiä edeltäneestä pitkästä ja aikaa vieneestä esitutkinnasta. Tiedotusvälineiden nettisivustoilla onkin jo kymmenissä mielipiteissä ehditty kauhistella oikeudenkäynnin järjettömyyttä (koska prosessi käydään Suomessa) ja erityisesti sen kalleutta. Prosessin kalleus tuntuu kauhistuttavan myös laamanni Karlssonia. Hbl:n haastattelussa tänään hän kertoi, että oikeusministeriö oli varannut käräjäoikeuden jäsenille Ruandassa huoneet reiluksi kuukaudeksi hotellista, jossa yksi yö maksaa noin 300 euroa. Karlsson kertoi pyytäneensä ministeriötä vaihtamaan majapaikan halvempaan hotelliin.

19. Olen laamanni Karlssonin kanssa samaa mieltä siitä, että kyseisessä jutussa oikeudenmukainen oikeudenkäynti olisi mitä ilmeisemmin toteutua myös Ruandassa. Ruandassa ei enää ole voimassa kuolemanrangaistusta ja siellä on käyty ilmeisesti loppuun jo useampia kansanmurhaan osallistumista koskevia oikeusprosesseja eikä mistään yleisestä todistajien tai syytettyjen uhkailuista ole tiedotusvälineissä kerrottu. Suomi teki mielestäni oman osuutensa jutussa, kun täällä hoidettiin hankalan jutun esitutkinta, joka sekin tietenkin vaati tutkijoiden käyntejä paikan päällä Ruandassa.

20. Oikeusministeri Tuija Braxin johtama oikeusministeriö halusi kuitenkin näyttää, että Suomi on mallioppilas myös tällaisissa asioissa. Minusta Suomi olisi voinut jäädä keväällä aivan hyvin odottamaan, mitä Ruotsi tekee siellä vireillä olevassa vastaavanlaisessa jutussa. Pohjoismaat olisivat voineet toimia asiassa samalla tavalla ja lähettää omat tarkkailijansa seuraamaan ja valvomaan Ruandassa käytävän oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta. Ruanda on Afrikan tiheimmin asuttu, mutta samalla köyhimpiin kuuluva maa. Ruandalainen ansaitsee keskimäärin ehkä vain jotain 100-200 euroa vuodessa. Porvoolaiseen oikeusprosessiin nyt kulutettavilla 1,5 miljoonalla eurolla Suomi olisi pystynyt ruokkimaan luultavasti lähes 10 000 ruandalaislasta vuodessa.

140. Halla-ahon oikeudenkäynti

1. Paljon puhuttu ja odotettu juttu syyttäjä vs. Jussi Halla-aho käytiin eilen Helsingin käräjäoikeudessa. Jotkut tv-kanavat sanoivat, että "Halla-ahon oikeudenkäynti alkoi tänään käräjäoikeudessa." Tämä on tuttu fraasi näissä yhteyksissä, mutta itse asiassa Halla-ahon juttu samalla myös päättyi käräjäoikeudessa. Kyseessä oli nimittäin paitsi jutun ensimmäinen, myös viimeinen istunto. Tuomio jutussa annetaan niin sanottuna kansliatuomiona eli kirjallisena käräjäoikeuden kansliasta 8.9.

2. Kyseessä näytti eilen olleen varsinainen pikaoikeudenkäynti, sillä jutun käsittely alkoi aamulla kello 9.00 ja käsittely päättyi jo paria tuntia myöhemmin. Periaatteellisesti kyse sangen merkittävästä jutusta, joten tällainen pikakäsittely ihmetyttää. Olin kyllä varautunut tällaiseen käsittelytapaan jo keväällä. Kirjoitin jo heti AVKS Jorma Kalskeen syytemääräyksen julkaisemin jälkeen 7.4. blogissani (Halla-ahon syyte), että ilmeisesti "herrat" eli syyttäjä- ja oikeusviranomaiset ovat keskenään päättäneet hoitaa tämän heille hieman kiusallisen oikeuskäsittelyn pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman huomaamattomalla tavalla ja periaatteella á la Raipe Helminen: "ei ny tarvi tehrä tästä mitään isoo numeroo." Tässä tarkoituksessa syytteessä valittiin oikeudenkäynnin kohteeksi vain yksi Jussi Halla-ahon kyseistä kritiikkiä sisältäneistä blogijutuista vain yksi eli 3.6.2008 julkaistu juttu, jonka otsikkona oli "Muutamia täkyjä Illmanin Mikalle."

3. Hämmästystä herätti myös se, että jutun käsittely tapahtui kovin pienessä istuntosalissa, jonne mahtui tuomareiden, syyttäjän ja syytetyn lisäksi lehtitietojen mukaan vain kolmisenkymmentä ihmistä, joista suurin osa oli lehtimiehiä ja loput ilmeisesti Halla-ahon kannattajia. Osa paikalle tulleista ihmisistä jouduttiin yleisöryntäyksen takia "heittämään" ulos salista tilanpuutteen vuoksi. Tänään käräjäoikeuden laamannin sijaisena toimiva käräjätuomari Antero Nuotto selittelee Uudessa Suomessa, että tungos yllätti käräjäoikeuden ja että sali olisi pitänyt vaihtaa suurempaan saliin. Etukäteisarviointi petti, silti olisi voitu vaihtaa huonetta, käräjäoikeudessa kun on paljon saleja, totesi Nuotto.

4. Kas kummaa, kun tunku istuntoon pääsi "yllättämään." Kyllähän kaikki tiesivät, että yleisöä oli tulossa istuntoon paljon tavallista enemmän. Miksi Antero Nuotto päällikkötuomarina ei itse etukäteen huolehtinut siitä, että juttua varten valitaan kunnollinen istuntosali? Käräjätuomari Nuotto on toiminut aiemmin pitkään Helsingin käräjäoikeuden hallintopäällikkönä, joten hänen olisi pitänyt ymmärtää tilantarve ja hoitaa asia etukäteen kuntoon eikä päivitellä vasta jälkikäteen tilannetta.

5. Eilisestä oikeudenkäynnistä on tarkka ja jopa hauskasti kirjoitettu kuvaus dosentti Johan Bäckmanin blogissa. Bäckmanin tekstiä ei häiritse nyt edes hänelle muuten tyypillinen kiihkoilu, joten kerrankin Bäckman yllätti lukijansa positiivisesti. Bäckman kuvaa muun muassa syyttäjän pukeutumista - syyttäjä Simo Kolehmaisella oli kuulemma keltaiset housut - samoin kuin Halla-ahon tervettä punakkuutta ja schwarzeneggerimäistä habitusta sekä tuomarin olemuksen muuttumista istunnon kuluessa.

6. Käräjätuomari nimi on jäänyt kaikilta tiedotusvälineiltä mainitsematta - myös Johan Bäckmanilta. Tuomarin nimen ilmoittamatta jättäminen on suomalaisessa oikeuskulttuurista hyvin yleinen ilmiö; meillä ehkä ajatellaan ranskalaisittain siihen tapaan, että tuomari on vain ikään kuin "lain suu", joka käsittelyn jälkeen "löytää" lakikirjastaan asiaan ratkaisun, joka on ehdottomasti ainoa oikea. Tämä on kuitenkin nykyaikana täydellinen harhaluulo, sillä laki jättää juuri tämänkaltaisissa arvostuksenvaraisissa asioissa tuomarille sangen laajan harkintavallan.

7. Tuomari ei suinkaan löydä ratkaisua automaattisesti jonkinlaisen suoraan laista tai lain perusteella, sillä laki on usein, kuten myös tässä tapauksessa, sangen tulkinnanvarainen. Tuomari itse asiassa "valitsee" kahden tai useamman ajateltavissa olevan ratkaisuvaihtoehdon joukosta sen, jota hän pitää oikeana tulkintana. Tähän taas vaikuttavat monet eri asiat, asenteet, arvostukset, mieltymykset ja kenties jopa tuomarin henkilökohtainen elämäntilannekin. Amerikkalaisen oikeusrealismin edustajien mukaan tuomarin ratkaisu voi riippua jopa siitä, onko tuomari aamulla riidellyt vaimonsa kanssa tai kärsiikö hän kenties ruuansulatushäiriöistä.

8. Tuomarin nimi on siten todella tärkeätä tietää ja ilmoittaa, sillä hän ratkaisee jutun paitsi lain myös oman harkintavaltansa ja arvostustensa perusteella. Eilisessä istunnossa oikeuden puheenjohtajana toimi käräjätuomari Jussi Sakari Sippola (48). Hän on eläkkeellä olevan KHO:n hallintoneuvos Sakari Sippolan poika. Jussi Sippolalla on takanaan suomalaisille tuomareille sangen tyypillinen ja aika kapea virkaura: ensin hovioikeudessa viskaalina eli esittelijä kymmenisen vuotta ja sitten toiset kymmenisen vuotta käräjätuomarina.

9. Mutta missä olivat käräjäoikeuden kolme lautamiestä? Minua hämmästytti suuresti, että käräjäoikeus käsitteli periaatteellisesti erittäin tärkeän jutun yhden tuomarin kokoonpanossa ilman lautamiehiä. Lautamieskokoonpano on sentään käräjäoikeuden peruskoonpano, yhden tuomarin kokoonpano sitä vastoin poikkeus pääsäännöstä. Kyse ei ole nyt mistään pikkuasioista, sillä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan säädetty maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Toki vuoden alussa voimaan tulleen OK 2 luvun muutoksen mukaan käräjäoikeus voi ratkaista myös näin vakavan rikosasian yhden tuomarin kokoonpanossa, mutta mikään pakko tällä tavalla ei ole suinkaan tehdä, vaan käräjäoikeus voi ratkaista myös tällaisen jutun, samoin kuin kaikki "vähäisemmätkin" rikosasiat aina lautamieskokoonpanossa.

10. Minusta olisi ollut jutun periaatteellinen merkittävyys huomioon ottaen paikallaan, että käräjäoikeuden kokoonpanoon olisi kuulunut kaksi lainoppinutta jäsentä ja kolme tai neljä lautamiestä. Tällaisessa jutussa jos missä on perusteltu - ja suorastaan pakko - käyttää niin sanottua lautamies- tai tervettä maalaisjärkeä, koska lakipykälät ovat varsin väljästi muotoiltuja ja sisältävät lukuisia arvostuksenvaraisia käsitteitä. Esimerkiksi kysymys siitä, oliko Halla-aholla kirjoituksessaan ollut uskonrauhan rikkomiseen (RL 17:10) vaadittava loukkaamistarkoitus tai kansanryhmän vastaan kiihottamisen laissa edellytetty tahallisuus (RL 11:8), ovat sellaisia kysymyksiä, joissa olisi ollut tarpeen tuomiota tehtäessä kuulla myös maallikkojäsenten näkemyksiä.

11. Mutta tässäkin kohdin oli päätetty "jossakin", että juttu yritetään viedä läpi suurempaa kohua ja huomiota herättämättä, eikä oikeuden kokoonpanoon haluttu tästä syystä poliittisin perustein valittuja lautamiehiä. Lautamiehethän arvotaan - ainakin näin pitäisi tehdä - käräjäoikeuden kokoonpanoihin, Helsingin käräjäoikeudessa peräti 400 lautamiehen joukosta. Arvonta olisi voinut tuottaa tulokseksi, että kaikki kolme lautamiestä olisivat olleet vaikkapa perussuomalaisia tai muihin "hankaliin" ryhmiin kuuluvia maallikkoja. Siksi lautamiehet päätettiin jättää kokonaan pois kokoonpanosta, mikä minusta on selvä epäkohta, vaikkei kokoonpanon valinta ollutkaan lainvastainen.

12. Ihmetystä herätti myös se, että jutun syyttäjäksi oli määrätty paikallissyyttäjä eli kihlakunnansyyttäjä, vaikka syytemääräys oli VKSV:n toiseksi ylimmän syyttäjän eli apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen laatima. Mutta Suomessa on vakiintunut maan tapa, että korkeat syyttäjät ja oikeuskanslerit eivät vaivaudu tai halua itse tulla tavallisen rahvaan pariin ja esiintyä syyttäjinä käräjäoikeudessa tai edes hovioikeudessa, vaan he vain antavat syytemääräyksiä ja panevat pikkuvirkamiehet lukemaan syytteitään ja ajamaan juttuja tuomioistuimissa. Jutun laatu ja merkittävyys olisi edellyttänyt, että syytettä olisi käräjäoikeuden istunnossa ajanut joku valtionsyyttäjä.

13. Valtionsyyttäjä Mika Ilman ei toki olisi tullut jutun syyttäjänä kysymykseen, koska Halla-ahon kirjoituksen tarkoituksena oli nimenomaan ärsyttää ja provosoida Mika Illmannia ("Muutama täky Illmanin Mikalle"). Aika monet kommentaattorit ovat väittäneet, että juttu onkin itse asiassa tapaus Mika Illman vs. Jussi halla-aho. Tämän mukaan syyte nostettiin vain siksi, että Mika Illman todella provosoitui Halla-ahon kirjoituksesta. Oikeussalissa syyttäjä Simo Kolehmainen luki käsittelyn alkupuolella kuulemma pitkiä pätkiä Mika Illman väitöskirjasta, joka käsittelee juuri rasistisia rikoksia ja erityisesti juuri kiihottamista kansanryhmää vastaan. Halla-aho väitti, että hänen kirjoituksensa johdosta ei ollut kiihottunut kukaan muu kuin Mika Illman, jolle kirjoitus JH:n mukaan oli myös suunnattu. - Tiedä häntä sitten.

14. Ihmettelin blogissani 7.4., miksi Jorma Kalske oli nostanut syytteessään esille Jussi Halla-ahon monista blogijutuista vain yhden kirjoituksen, vaikka JH:n useissa muissakin blogeissa oli käsitelty samoja teemoja. Tämäkin kuului kuitenkin syyttäjän taktiikkaan ja tavoitteeseen olla herättämättä jutulla liian suurta huomiota; yhden blogijutun syyttämisellä pääsee nopeasti irti jutusta ja näin myös tapahtui, sillä prosessi kesti vain edellä mainitut kaksi tuntia. Toisaalta arvelin blogissani 7.4., että syyttäjä tulee esittämään jutussa todisteeksi myös joitakin muita Halla-ahon kirjoittamia blogijuttuja pyrkiäkseen näyttämään toteen Halla-ahon asenteen muslimeja ja somaleja kohtaan samoin kuin Halla-ahon tahallisuuden ja loukkaamistarkoituksen.

15. Presiis näin myös tapahtui, sillä syyttäjä Kolehmainen "löi tiskiin", kuten Johan Bäckman asian blogissaan ilmaisi, myös kolme muuta Jussi H:n blogikirjoitusta ja luki niitä ääneen oikeussalissa. Bäckmanin mukaan syyttäjän "yllätyshyökkäys" oli tarkkaan suunniteltu. Syytteen kohdistaminen vain yhteen blogikirjoitukseen oli Bäckmanin mukaan hämäystä, sillä vasta oikeussalissa syyttäjä aloitti "tykistökeskityksen" kaivamalla esiin muitakin Halla-ahon blogitekstejä.

16. Bäckmanin mainitsemasta "yllätyshyökkäyksestä" ei kuitenkaan todellisuudessa ollut kyse, sillä jo Kalskeen 27.3.-09 päivätyssä syytekirjelmässä/haastehakemuksessa mainitaan, että syyttäjä tulee esittämään jutussa kirjallisiksi todisteiksi juuri nuo kolme muuta blogitekstiä, jotka Kolehmainen sitten eilen myös "löi pöytään." Jussi Halla-aho tiesi siis jo etukäteen oikein hyvin, että nuo kolme muuta blogikirjoitusta tullaan esittämään jutussa todisteena. Hän oli voinut siten varautua tähän ja saattoi esittää omat argumenttinsa noiden kolmen muun kirjoituksen johdosta.

17. Jussi Halla-aho esiintyi oikeudessa yksin ilman avustajaa. Tämä herätti huomiota, sillä lähes kaikki niin sanotut huippuadvokaatit ja muutkin lakimiehet olisivat varmaan lähteneet ilomielin puolustamaan (rahasta) Jussia, sillä esiintyminen näin merkittävässä jutussa on tietenkin mitä näyttävintä mainosta rikosasianajajille. Luulen, että myös tämä oli tarkkaan harkittu valinta. Jussi halusi esiintyä ilman lainoppinutta avustajaa, sillä eihän hän, täysin syytön mies, toki mitään avustajaa tarvitse! Jos Jussi olisi palkannut itselleen avustajan, olisi tätä voitu pitää merkkinä siitä, että kenties Jussi sitenkin pelkää saavansa langettavan tuomion. Hovioikeudessa, jossa jutun käsittely mitä ilmeisimmin aikanaan jatkuu, kävi käräjäoikeudessa miten tahansa, Jussi tarvitsee kyllä avustajan.

18. Itse pääasiasta eli syytteen asiasisällöstä olen esitellyt omia käsityksiäni aika laajasti jo 7.4.-09 julkaistussa blogissani, johon tuli yli 40 kommenttia. Viitaan tuohon kirjoitukseeni.

19. Halla-aho väitti eilen, että hänen kirjoituksessaan oli kyse vain normaalista kriittisestä sananvapauteen liittyvästä keskustelusta, jossa ei ollut tarkoitus häpäistä ketään. Jussilla ei kertomansa mukaan ollut siis loukkaamis- tai häpäisytarkoitusta, joten rangaistavuuteen kuuluva tahallisuus puuttuu. Somalitekstissä oli Halla-ahon mukaan kyse parodiasta ja irvailusta tiedotusvälineille näiden käyttämän kaksoisstandardin johdosta; mainittu termi on tavalliselle lukijalle kenties hieman outo, sen synonyyminä voitaisiin ehkä puhua kaksinaismoraalista.

20. Halla-aho sanoi saaneensa pontimen kirjoitukseensa sanomalahti Kalevan pääkirjoituksesta, jossa oli sanottu, että suomalaisten geneettiseen perimään kuuluu humalassa tappaminen. JSN ei edes ottanut tutkittavakseen sanottua suomalaisia solvaavaa väitettä, joten Jussi päätti kirjoittaa blogiinsa "samantapaisen naurettavan ja olemattoman" väitteen somaleista. Nyt siis tuo somaliväite, jonka mukaan somalien geneettiseen perintöön kuuluu ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen, onkin käräjäoikeuteen ehdittäessä Halla-ahon mukaan "naurettava ja olematon väite." - Hmm, mielenkiintoista! Halla-aho sanoiesittäneensä sanotun väitteen arveluna, ei faktana, ja kirjoituksella pyrittiin osoittamaan suomalaisessa mediassa vakiintunut kaksoisstandardien käytäntö. Suomalaisista saa sanoa miten loukkaava tahansa, mutta ulkomaalaisista ryhmistä ei. "Miksi sanotunlainen lause muuttuu loukkaavaksi vasta, kun siinä käsitellään somaleja", Halla-aho tiivisti. - Omasta puolestani olen yrittänyt löytää tämän "eron" blogissani 7.4.

21. Uskonrauhaa koskevan loukkaavaksi väitetyn kohdan osalta Halla-aho kertoi halunneensa kyseenalaistaa sen, että profeetta Muhammedia ja islamia ei saa kritisoida yhtä jyrkästi kuin kristinuskoa. Hän kertoi kirjoittaneensa islamista oppirakenteesta, ei muslimeista. Islamia on voitava arvostella uskontona länsimaisessa yhteiskunnassa. Halla-aho kiisti esittäneensä väitettä loukkaamistarkoituksessa.

22. Syyttäjä Kolehmaisen mukaan jutussa on toki kyse sananvapaudesta, mutta siihen ei sisälly oikeutta sanoa mitä tahansa. Syyttäjä viittaisi mm. Suomen allekirjoittamiin kv. rotusyrjinnän kieltäviin sopimuksiin. Uskonrauhaa rikkomissyytteen osalta Kolehmainen piti selvänä, että Halla-ahon blogin kohta on niin loukkaava, että sen loukkaavuuden käsittää sellainenkin, joka ei itse pidän uskonkappaleita pyhinä. Halla-aho olisi voinut käsitellä teemaa mainitsematta mitään erityistä kansanryhmää tai uskontoja, totesi syyttäjä loppulausunnossaan. Kysymyksessä on hyökkäys somaleita ja islamia vastaan ja kyseessä on kansan kiihotus, syyttäjä lausui. Tällainen vihapuhe on erityisen vahingollista, sillä suuri yleisö ottaa helposti väitteet todesta ja se vaikuttaa suuren yleisön suhtautumiseen näitä kansanryhmiä kohtaan.

23. Mielenkiintoinen oikeustapaus kerrassaan! Tässä on tarpeetonta ryhtyä pohtimaan, mihin tulokseen käräjäoikeus eli tuomari Jussi Sippola ratkaisussaan päätyy. Minusta jutussa on kysymys tapauksesta, johon ei ole eikä edes voi olla olemassa ehdottomasti yhtä ainoasta oikeata ratkaisua. Tapauksessa on kyse siinä määrin arvostuksenvaraisista asioista ja tulkinnoista, että jutussa voidaan puoltaa erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja.

24. Jos Halla-aho sai tuomari Jussi Sippolan vakuuttuneeksi siitä, että hänellä ei ollut kirjoituksessaan loukkaamistarkoitusta, vaan hän kirjoitti juttunsa todella vain "täkyksi Illmanin Mikalle" ja kritisoidakseen hänen mielestään Suomessa näissä asioissa vallalla olevia kaksoisstandardeja, hän voittaa jutun ja syyte hylätään. Jos taas tuomari on sitä mieltä, että juttu oli kirjoitettu - joko edellä mainitun kritiikin ohella tai yksinomaan - kiihottamis- ja loukkaamistarkoituksessa, Halla-aho voi saada langettavan tuomion. Rangaistus tulee joka tapauksessa olemaan vain sakkoa. Halla-ahon kannattajakunta voisi "kiihottua" liikaa, jos Jussi tuomittaisiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

25. Jos nyt kuitenkin sorrun lopuksi veikkaaman lopputulosta, niin sanoisin, että sakkorangaistus tuntuisi käräjäoikeudessa syytteen hylkäämistä hieman todennäköisemmältä vaihtoehdolta. Eri asia on, miten tapaus ratkaistaan aikanaan hovioikeudessa ja KKO:ssa. Entisenä tuomarina tiedän, että tuomareilla on tapana harkita asioita ja tulkita lakia aika pragmaattisesti. Näin voi käydä tässäkin tapauksessa. Loukkaamis- ja kiihottamistarkoitukseen viittaa Halla-ahon tekstissä mm. se, että hän on kirjoittanut nuo kriittiset lauseensa somaleista ja islamista kahteen kertaan ja vieläpä lihavoidulla tekstillä. Halla-aho on siis halunnut, että nuo lauseet todella huomataan; Mika Illman olisi toki varmaan huomannut ne, vaikka ne olisi kirjoitettu normaalisti ja vain yhteen kertaan. En myöskään ole oikein vakuuttunut Halla-ahon kaksoisstandardia koskevista väitteistä. Lisäksi Halla-aho on syyttäjän todisteiksi esittämissä muissa kirjoituksessa käsitellyt samoja asioita samalla tavalla, joten mistään yksittäisestä blogijutusta ei ole ollut kyse. Useiden samantyyppisten kirjoitusten perusteella näyttäisi todennäköiseltä, että Halla-aholla on myös syytteenalaisessa kirjoituksessaan ollut kiistämisestään huolimatta loukkaamis- ja kiihottamistarkoitus.

26. Jos joku kirjoittaa - olkoonpa vaikka pääkirjoituksessa - että suomalaiseen geneettiseen perintöön kuuluu humalapäissään tappaminen - niin eihän tämä hetkauta tai kiihota ketään, ei ainakaan suomalaisia - tuskin edes perussuomalaisia! Täysin eri asiasta on sitä vastoin kyse, jos Suomessa kirjoitellaan halventavaan sävyyn tällä asuvista etnisistä vähemmistöistä ja heidän taipumuksistaan tai uskontonsa moraalinormeista. Tämä voi hyvinkin olla omiaan loukkaamaan sanotun uskonnon harjoittajia tai kiihottamaan ihmistenmieliä mainittuja vähemmistöryhmiä kohtaan. Sananvapauteen kuuluu toki kritiikki, joten Suomen harjoittamaa virallista maahanmuuttopolitiikkaa saa kritisoida ja myös vähemmistöryhmin kuuluvia ihmisiä voi arvostella. Uskonnon loukkaaminen ja suoranainen kiihottaminen esimerkiksi somaleja vastaan on kuitenkin eri asia, sillä se on kielletty Suomen lain ohella myös Suomea velvoittavissa kv. ihmisoikeussopimuksissa.

27. Vasarahammer-niminen blogisti viittasi blogissaan 20.8.-09 allekirjoittaneen 7.4. julkaistuun blogiin. "Virolainen yrittää punnita syytettä oikeusopilliselta kannalta sekä syyttäjän että Halla-ahon kannalta, mutta mielestäni takertuu epäolennaisuuksiin ja käsittelee asioita suppeasta pykälänikkarin näkökulmasta," kirjoittaa Vasarahammer. - Kyllä, olen blogissani 7.4. pohtinut juttua pro et contra -näkökohtien valossa, ja niin muutkin "pykälänikkarit" eli tämänkin jutun eri oikeusasteissa ratkaisevat tuomarit tulevat varmaankin tekemään. Juridinen päätöksenteko on aina normisidonnaista, ei siitä mihinkään pääse, vaikka olisi kuinka suuri suuri vasara käytössään.

28. Vasarahammerin mukaan ei ole olemassa objektiivista kriteeriä, jonka mukaan jokin yksittäinen kirjoitus voitaisiin määrittää kiihotukseksi kansanryhmään vastaan. Mielipideartikkelin kirjoittaja ei voi hänen mielestään etukäteen tietää, milloin hän menee lain väärälle puolella. Ja sitten tulee tämän vasaramiehen varsinainen loppukaneetti: "Siksi laki itsessään on kehotus itsesensuuriin, mikä nakertaa vapaan yhteiskunnan perustaa." Vasarahammer ei itse todellakaan sorru minkäänlaiseen pykälänikkarointiin, vaan askartelee vasaroineen "isojen kysymysten" kimpussa; koko helkkarin laki on väärä ja se on moukaroitava palasiksi! Minusta mielipidekirjoittajat kyllä oikein hyvin itse tietävät, mitä saa kirjoittaa ja mitä ei, kunhan vain käyttäisivät tervettä maalaisjärkeä.

29. Vasarahammerin mielestä olen blogini 7.4. lopussa osoittanut henkisen pienuuteeni, kun kirjoitin, että Halla-aho itse provosoi Illmanin Mikaa - kaivoi niin sanotusti oikein verta nenästään - mainitulla täkykirjoituksellaan 3.6.-08. Kirjoitin, että jos siis fatwaa alkaisi todella sataa niskaan - tätähän Jussi itse hieman tuntui pelkäävän - saa Jussi siitä minusta syyttää vain itseään. No, tuo fatwa-kohta oli lähinnä huumoria, jota vasarahammerin tapaiset tiukkapipot eivät näytä oikein ymmärtävän.

30. Selvää on, että Halla-aho halusi kirjoituksellaan testata sananvapauden rajoja ja luultavasti jopa salaa toivoi Mika Illmanin ja kumppanien provosoituvan. Halla-ahon rukoukset kuultiin ja oikeusprosessi pantiinkin vireille. Tästä Halla-aho sai paljon ilmaista lisämainosta itselleen ja harjoittamalleen maahanmuuttokriittiselle politiikalleen. Halla-ahon marttyyriys vain kasvaisi entisestään, jos hän saisi käräjäoikeudesta langettavan tuomion. Milloinkas ne seuraavat eduskuntavaalit taas ovatkaan? Jos juttu etenee, kuten vahvasti näyttää, hovioikeuteen ja sieltä vielä KKO:een saakka, ollaan (sopivasti) jo vuoden 2011 eduskuntavaalien kynnyksellä, ennen kuin asiassa saadaan lopullinen tuomio.

132. Lautamies ja sananvapaus

Kanta-Tampellan alueella Kelloportinkadulla Tammerkosken itärannalla entisessä tehdaskiinteistössä sijaitseva Tampereen käräjäoikeus on maan toiseksi suurin käräjäoikeus. Ensi vuoden alussa käräjäoikeuden nimi muuttuu Pirkanmaan käräjäoikeudeksi ja sen tuomiopiirin alue laajenee entisestään käsittäen 28 kuntaa. Tampereen käräjäoikeuden alueen väkiluku nousee lähes 480 000:een. 

1. Tämän kesän erikoisiin tapauksiin kuuluu minun näkövinkkelistäni ylöjärveläisen lautamiehen mielipidekirjoituksesta poikinut oikeusjuttu Tampereen käräjäoikeudessa. Lautamies - käytän hänestä seuraavassa lyhennettä Heikki S. tai pelkästään HS - kirjoitti Tampereella ilmestyvään Aamulehteen omalla nimellään ja lautamiestittelillään varustetun kirjoituksen, jonka lehti julkaisi 18.5. mielipidesivullaan räväkänpuoleisella otsikolla "Roti ja linja rangaistuksiin, Tuija Brax." Tiedän omasta kokemuksesta, että Aamulehden toimituksella on tapana laatia mielipidekirjoitusten otsikot, vaikka itse kirjoituksen sisältöön ei puututakaan. 

2. Kirjoitus käsitteli tuomioistuinten rikosjutuissa antamia tuomitsemia rangaistuksia, joka on hyvin yleinen teema eri lehtien mielipidesivuilla. Heikki S. puuttui kirjoituksessaan myös rangaistuskäytännön epäyhtenäisyyteen. Hän pohti lisäksi joidenkin asianajajien erikoistumista rikosjuttuihin ja sitä, että käytännössä tietynlaisia rikosjuttuja hoitavat usein samat asianajajat. HS kritisoi myös sitä, että esimerkiksi selvissä rattijuopumusjutuissa syytetyille voidaan määrätä avustaja, jolle maksetaan palkkio valtion varoista. Kyseiset teemat ovat sangen tuttuja ja niitä käsitellään lehtien yleisönosastoissa maallikkokirjoittajien kirjoituksissa usein varsin kriittisellä otteella. 

3. Heikki S:n kirjoituksessa ei mainittu Tampereen käräjäoikeuden tai minkään muunkaan käräjäoikeuden tai tuomioistuimen nimeä, ei liioin kenenkään asianajajan nimeä. Kirjoituksessa ei myöskään viitattu yhteenkään  konkreettiseen oikeusjuttuun. Kirjoituksessa on siten kysymys tavanmukaisesta yleisluontoisesta oikeuspoliittisesta keskustelusta, jota julkisuudessa käyvät asiantuntijat ja toisaalta maallikot. Heikki S:n mielipide on tyypillinen maallikon mielipide, jollaisia näkee tai kuulee lähes aina, kun puhe kääntyy käräjäoikeuksien toimintaan ja rangaistuskäytäntöihin.

4. Oikeusministeri Tuija Brax vastasi HS:n kirjoitukseen Aamulehdessä kaksi päivää myöhemmin eli 20.5. julkaistussa kirjoituksessaan otsikolla "Epäkohtiin puututtava lainsäädännöllä." Braxin kirjoitus, joka varmaankin oli oikeusministerin poliittisen sihteerin tai jonkun toisen ministeriön virkamiehen luonnostelema, oli aika seikkaperäinen ja siinä pohdittiin juuri rangaistuskäytäntöjä ja tiettyjen rikosten kohdalla eri käräjäoikeuksissa havaittua epäyhtenäisyyttä eli juuri niitä samoja kysymyksiä, joihin lautamies-Heikki oli omassa kirjoituksessaan puuttunut. Heikin kirjoituksen hieman rempseää tyyliä tai räväköitä mielipiteitä Brax ei omassa kirjoituksessaan kritisoinut, vaikka Heikki oli arvostellut, paitsi asianajajien, myös oikeusministerin ja hänen johtamansa ministeriön toimia.

5. Asianajajakunnan vastinetta ei sitä vastoin Aamulehteen lähetetty tai ehditty lähettää. Tampereen käräjäoikeuden laamanni Pekka Lankinen nimittäin reagoi yllättäen Heikki S:n kirjoitukseen 20.5. eli samana päivänä, jolloin lehdessä oli julkaistu oikeusministeri Braxin edellä mainittu vastine. Laamanni Lankinen toimitti käräjäoikeuden kansliaan kirjallisen ilmoituksen, joka oli varustettu pahaenteiseltä vaikuttavalla otsikolla "Kysymys lautamies Heikki S:n sopivuudesta lautamiehen tehtävään." Laamannin ilmoitus, pitäisi kai oikeastaan puhua ilmiannosta, kuului näin:

- Aamulehdessä 18.5. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan Tampereen käräjäoikeuden lautamies Heikki S. muun ohella lausuu käsityksiään asianajajista ja asianajajien työstä tuomioistuimessa. Pyydän käräjäoikeutta tutkimaan käräjäoikeuslain 6 §:n 3 momentin mukaisessa menettelyssä, onko Heikki S. kirjoituksensa asianajajia koskevassa osuudessa esittämillään kannanotoilla tullut sopimattomaksi toimimaan lautamiehen tehtävissä.

6. Käräjäoikeuslain  6 §:n 1 momentin mukaan lautamieheksi valittavalta henkilöltä edellytetään, että häntä on "pidettävä sopivana toimimaan lautamiehenä." Jos lautamieheksi valittu menettää kelpoisuutensa tai "muuten tulee sopimattomaksi lautamiehen tehtävään," käräjäoikeuden on sanotun pykälän 3 momentin mukaan vapautettava hänet tehtävästään. Tällainen asia on käsiteltävä niin sanotussa lautamieskokoonpanossa, johon kuuluu lainoppinut puheenjohtaja ja kolme lautamiestä. Sanotussa kokoonpanossa käräjäoikeus käsittelee ja ratkaisee muun muassa henkirikosasiat, raiskaussyytteet ja kaikki muutkin vakavammat rikosasiat.

7. Laamannin ilmoituksessa oli siis kyse sangen vakavasta asiasta eli suoraan sanoen uhkaavista potkuista käräjäoikeuden tuomarin tehtävistä. Heikki S., jota en tuntenut, otti yhteyttä minuun, koska hän arveli, etteivät tamperelaiset advokaatit ryhtyisi häntä asiassa avustamaan. Käräjäoikeus oli varannut Heikille tilaisuuden kirjallisen vastineen antamiseen. Heikki kertoi vastinekehotuksen saatuaan olleensa vähällä pudota tuolilta, sillä niin yllättänyt hän oli ollut laamannin ilmiannosta. Heikin kertoman mukaan laamanni ei ollut ottanut häneen Aamulehden kirjoituksen vuoksi yhteyttä, mutta sen sijaan laamanni oli Heikin saamien tietojen mukaan ollut asian tiimoilta yhteydessä Tampereen asianajajayhdistyksen hallituksen puheenjohtajan samoin kuin Tampereen lautamiesyhdistyksen puheenjohtajan kanssa. - Minusta nämä yhteydenotot tavallaan lautamiehen vastapuoleen ja käräjäoikeuden maallikkojäsenten edustajaan tuntuvat keskeneräisessä oikeusjutussa varsin yllättäviltä.

8. Laamannin kyseinen ilmoitus oli yksilöimätön, sillä siinä ei kerrottu tarkemmin, mistä oikeastaan oli kyse. Ilmoitusta voitaisiin tulkita jopa niin, että laamannin mielestä käräjäoikeuden lautamiehen on ylipäätään kiellettyä osallistua  julkisuudessa oikeuspoliittiseen keskusteluun. Jos taas kyse oli siitä, että Heikin kirjoitus oli jotenkin sopimaton, ei laamanni ollut ilmiannossaan maininnut, miltä osin ja millä perustella hän arveli kirjoitusta sopimattomaksi. Vaikka nyt ei ollutkaan kyse rikosjutusta - tosin seuraamus oli Heikin tapauksessa sama mikä virkarikokseen syyllistyneelle lautamiehellekin voi koitua eli lautamiehen tehtävästä vapauttaminen - oli tilanne varsin outo ja verrattavissa siihen, että rikosjutun syytetylle ilmoitettaisiin oikeudessa lakonisesti vain, että hänen "epäillään syyllistyneen rikokseen 18.5." Tällaista syytettä vastaan ei olisi mahdollisuutta puolustautua ja antaa vastinetta, koska ei tiedettäisi, mikä on se teko, josta syytettyä itse asiassa on tarkoitus syyttää. Tämä olisi räikeässä ristiriidassa ihmisoikeussopimuksessa ja perustuslaissa turvattujen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien periaatteiden kanssa.

9. Pyysin laamannia yksilöimään ilmoituksensa tarkemmin, mutta sain vastauksen, jonka mukaan ilmoitus, jossa vain viitattiin Haikin Aamulehden kirjoitukseen "asianajajia koskevalta osalta," olisi riittävästi yksilöity. Sen verran laamanni kutenkin suostui raottamaan salaperäisyyden verhoa, että hän mainitsi haluavansa käräjäoikeuden selvittävän, osoittako Heikin kirjoitus "sellaista asenteellisuutta, jonka johdosta luottamus hänen ja koko käräjäoikeuden toiminnan uskottavuuteen on horjunut." Tämäkään ilmoitus ei ollut tyydyttävä, koska siitäkään ei ilmennyt, miltä osin Heikin kirjoitusta - kirjoituksessa käsiteltiin asianajajien toimintaa  kymmenen kappaleen verran - olisi sopimaton ja minkä vuoksi ja miksi kirjoitus voisi horjuttaa luottamusta koko käräjäoikeuden toiminnan uskottavuuteen. 

10. Korostin lautamiehen puolesta käräjäoikeudelle osoittamassani vastineessa lisäksi sitä, että kirjoituksessa oli kyse normaalista oikeuspoliittisesta keskustelusta ja sananvapauden käytöstä, johon kuuluu myös oikeus kritisoida muun ohessa viranomaisten ja tuomioistuinten sekä asianajajakunnan toimintaa. Ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö tällainen sananvapaus kuuluisi myös tuomioistuimen maallikkojäsenille. Olisi outoa, jos tuomioistuin tai sen päällikkötuomari ryhtyisi tukkimaan lautamiesten suita ja rajoittamaan lautamiesten sananvapautta oman tuomioistuimensa uskottavuuden nimissä. Minusta päin vastoin tällainen sanavapauden rajoittamishalu olisi omiaan saattamaan tuomioistuimen uskottavuuden outoon valoon.

11. Laissa mainittu termi "sopiva/sopimaton" on varsin väljä käsite, jota ei ole laissa tai sen esitöissä tarkemmin määritelty. Sopivuus liittyy lähinnä lautamiehen nuhteettomuuteen, lautamieheltä edellytetään kunniallista elämäntapaa. Lautamies ei voi esimerkiksi esiintyä yleisellä paikalla kovin usein juopuneena, käyttäytyä häiritsevästi tai epäkunnioittavasti eikä tietenkään syyllistyä rikokseen, kuten esimerkiksi rattijuopumukseen. Lautamiehen tehtävää oikeudessa hoitaessaan henkilön tulee noudattaa laillisuuden ohella asianmukaista käytöstä jne. Tärkeänä pidetään varsinkin sitä, että lautamies ei paljasta kenelllekään oikeuden jäsenten käymien päätösneuvottelujen sisältöä.

12. Lautamies HS ei ollut minusta syyllistynyt edellä kuvattuun sopimattomaan käyttäytymiseen. Hän ei ollut kirjoituksessaan paljastanut käräjäoikeuden salaisia neuvotteluja eikä loukannut kenenkään tuomarin, asianajajien tai muunkaan henkilön kunniaa. Hän ei ollut edes maininnut ketään tuomaria tai asianajajaa taikka edes Tampereen käräjäoikeutta nimeltä. Heikki S. ei ollut rikkonut vannomaansa tuomarinvalaa tai loukannut asianajajakunnan kunniaa. Heikki S:n kirjoitus liikkui yleisellä tasolla ja siinä oli kyse normaalista oikeuspoliittisesta debatista, johon jopa oikeusministeri oli vastannut. Kirjoitus ei ollut sopimaton - muutoinhan laatulehtenä tunnettu Aamulehti ei olisi tietenkään kirjoitusta edes julkaissut (!) - ja vaikka kirjoituksen sävy oli kärkevä, sitä ei ollut laadittu loukkaamistarkoituksessa. 

13. Korostin tietenkin sitä, että sananvapauteen kuuluu oikeus arvostella yleisellä tasolla tuomioistuinten toimintaa ja myös lautamiehen perusoikeuksiin kuuluu sanan- ja mielipiteenvapaus. Heikki S. oli kirjoituksellaan halunnut herättää keskustelua lainsäädännöstä ja rikoslainkäytöstä. Vaikka kirjoitus oli kärkevä, ei lautamiestä voitu minusta väittää yhden kirjoituksen takia "asenteelliseksi"tai muullakaan perusteella lautamiehen tehtävään sopimattomaksi.

14. Minusta olisi ollut kohtuullista odottaa, että tamperelaiset asianajajat olisivat omalta osaltaan vastanneet lautamies HS:n kirjoitukseen, jos se heidän mielestään kaipasi oikaisua. Asianajajat eivät kuitenkaan käyttäneet vastineoikeuttaan hyväkseen, vaan käräjäoikeuden laamanni riensi  ilmiannollaan tavallaan "hätiin" heidän puolestaan. Hämärän peittoon jää, puuttuiko laamanni kirjoitukseen omasta aloitteestaan vai kenties joidenkin käräjäoikeuden tuomareiden, asianajajakunnan tai mahdollisesti jonkun oikeusministeriön virkamiehen kehotuksesta.

15. Minusta asia olisi voitu hoitaa paljon tyylikkäämmin, jos laamanni tai jotkut muut käräjäoikeuden tuomarit olivat sitä miltä, että kirjoitus ei ollut oikein sopiva. Kun olen itsekin toiminut käräjäoikeutta aiemmin vastanneen kihlakunnanoikeuden ja tuomiokunnan päällikkötuomarina, olisin vastaavanlaisessa tilanteessa kutsunut  kyseisen lautamiehen luokseni ja keskustellut hänen kanssaan asiasta, jos olisin pitänyt lautamiehen kirjoitusta jotenkin häiritsevänä. Ennen asiaan puuttumista olisi myös ollut syytä odotella asianajajakunnan vastinetta. Mutta näin ei tässä tapauksessa jostakin syystä katsottu aiheelliseksi toimia, vaan asiassa haluttiin edetä suoraan rikosjutun kaltaiseen istuntokäsittelyyn. 

16. Asiassa pidettiin eilen 5.8. Tampereen käräjäoikeuden istuntokäsittely, jossa Heikkiä kultiin henkilökohtaisesti. Käräjätuomari Petteri Palomäen puheenjohdolla toiminut käräjäoikeus katsoi, ettei Heikki S. ollut sanotun Aamulehden kirjoituksensa johdosta tullut sopimattomaksi lautamiehen tehtävään. Päätöksen perusteluissa tosin hieman arvosteltiin kirjoituksen eräitä kohtia turhan kärkeviksi, mutta juuri sananvapausnäkökohdat painoivat punninnassa mainittua arvostelua enemmän. Päätös oli odotettu ja itse asiassa ainoa mahdollinen, päinvastainen lopputulos olisi ollut  sananvapauden kannalta todella hälyttävä. Tulihan tämäkin nyt sitten testatuksi: Sananvapaus kuuluu myös lautamiehelle.

17. En halua yllyttää ketään, mutta minusta olisi paikallaan, että juuri käräjäoikeuden maallikkojäsenet eli lautamiehet ottaisivat julkisuudessa useammin kantaa käräjäoikeuden toimintaan ja toisivat - toki kohteliaasti mutta tarvittaessa silti kriittisesti - esiin myös havaitsemiaan epäkohtia. Käräjäoikeuksien ammattituomarit tai asianajajat eivät kollegiaalisista syistä johtuen kirjoita lehdissä yleensä milloinkaan käräjäoikeuksien tai muidenkaan tuomioistuinten työstä. 

18. Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jeja-Pekka Roos, joka on toiminut kymmenisen vuotta lautamiehenä Helsingin käräjäoikeudessa, on julkaissut vuonna 2006 netissä opuksen "Lautamiehen käsikirja - mitä oikeuteen tulevan pitäisi tietää?" Siinä Roos kuvaa rikosprosessia asianomistajan ja syytetyn kannalta siten kuin lautamies asiat näkee. Roos oli vuoden 2008 kunnallisvaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana, mutta en tiedä, toimiiko hän edelleen lautamiehenä.

117. Vaasan hovioikeuden presidentin virka täytettävänä; kielikysymys velloo Pohjanmaan käräjäoikeudessa

     Vaasan hovioikeuden vuonna 1862 valmistunut talo

1. Vuonna 1776 perustetun Vaasan hovioikeuden nykyinen talo on Suomen hovioikeuksista ja ylipäätään suomalaisista oikeustaloista upein sekä ulkoa että varsinkin sisäpuolelta. Se on niitä harvoja suomalaisia oikeustaloja, joita voi ylpeyttä tuntien esitellä myös pohjoismaisille ja eurooppalaisille vieraille. En ryhdy tässä kertoilemaan hovioikeuden talosta, sen historiasta tai taloon 1970- ja 1980 -luvuilla suoritetuista entisöimistöistä. Totean vain, että hovioikeuden presidenttinä 1989-1998 toiminut Erkki Rintala on tehnyt talon fyysisen olemuksen samoin kuin hovioikeuden lainkäytön kehittämisen osalta suurtyön. Vaasan hovioikeutta pidettiin Rintalan presidenttikaudella ja vielä sen jälkeenkin monessa suhteessa yleisesti maan ykköshovioikeutena. 

2. Hovioikeudessa on arvokkaita taulu- ja kirjakokoelmia sekä antiikkisia huonekaluja ja oikeuden tunnuksin varustettuja esineitä. Vaasan hovioikeuden yksi ylpeydenaihe on kirjasto, jossa on koti- ja ulkomaista oikeustieteellistä kirjallisuutta ja aikakausijulkaisuja sekä valtiopäiväasiakirjoja aina Porvoon valtiopäiviltä 1809 lähtien. Kirjaston asiakkaina ovat myös Helsingin yliopiston Vaasan oikeustieteellisen koulutuksen opiskelijat ja Vaasan yliopiston opiskelijat ynnä muut tutkijat. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia vierailivat Vaasan hovioikeudessa syyskuussa 2006, jolloin hovioikeuden perustamisesta tuli kuluneeksi 230 vuotta.

3. Erkki Rintalan jälkeen hovioikeuden presidenttinä toimi Ingvar Krook (1998- 2004), joka on hovioikeuden omia kasvatteja ja nimitettiin presidentin virkaan KKO:n oikeusneuvoksen virasta. Ingvar Krook oli yhtiöoikeudesta väitellyt tohtori, jonka perustelutaito näkyy niiden juttujen tuomioissa, joiden ratkaisemiseen hän KKO:ssa osallistui. Krookia seurasi vuonna 2005 presidenttinä - järjestyksessä 31. hovioikeuden presidentti - oikeusneuvos Mikko Könkkölä, joka nimitettiin keväällä Helsingin hovioikeuden presidentiksi Lausi Melanderin jälkeen.

4. Vaasan hovioikeuden asiat kiinnostavat minua erityisesti siksi, että olen itsekin ollut töissä kyseisessä hovioikeudessa, tarkemmin sanottuna hovioikeudenneuvoksena vuosina 1976-78. Tuolloin hovioikeudentalon toisessa päässä toimi vielä Vaasan lääninhallitus, mutta 1980-luvulla talo siirtyi kokonaan hovioikeuden käyttöön. Minulla on miellyttäviä muistoja  noilta ajoilta, opin uusia asioita ja tutustuin moniin mielenkiintoisiin tuomareihin, esittelijöihin ja kanslisteihin. 

5. Hakuaika avoinna olevaan Vaasan presidentin virkaan päättyi toissa päivänä. Hakijoita oli yllättävän vähän, esimerkiksi KKO:sta virkaa ei hakenut kukaan. Minulle oli yllätys, että esimerkiksi Vaasan hovioikeudessa aiemmin työskennelleet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki ja Hannu Rajalahti eivät hakeneet presidentin virkaa. Vaikka hovioikeudentalo on upea ja virka arvostettu, kuuluu hovioikeuden presidentin työhön nykyisin niin paljon hallintoa, ettei homma ilmeisesti kovin suuresti houkuta.

6. Virkaan oli neljä hakijaa: Vaasan hovioikeudesta hovioikeudenlamannit Olli Varila (60 v.) ja Robert Liljenfeldt (58), Kouvolan hovioikeudesta hovioikeudenneuvos Tapani Vasama (54) ja Turun hovioikeudesta hovioikeudenlaamanni Simo Simola (63). Simolalla on pisin kokemus tuomarina ja Vasama on Suomen Tuomariliiton puheenjohtaja. Silti vaikuttaa siltä, että nimityskisa on kahden kauppa, eli virkaan nimitetään joko Olli Varila tai Robert Liljenfeldt. Varila ja Liljenfeldt ovat Vaasan hovioikeuden omia kasvatteja, jotka ovat aloittaneet uransa juuri hovioikeudessa. Kun itse menin Vaasan vuonna 1976, olivat Varila ja Liljenfeldt myös tulleet äskettäin hovioikeuteen ja aloittaneet siellä ylimääräisinä esittelijöinä eli hovioikeudenviskaaleina.

7. Minun ei ole syytä ryhtyä tässä lähemmin pohtimaan, kummasta pitäisi "tehdä" presidentti, Varilasta vai Liljenfeldtistä. Molemmat ovat päteviä ja sopivia virkaan. Nimitysasiassa antavat lausunnon Vaasan hovioikeus ja KKO, ja virkaesityksen valtioneuvostolle tekee tuomarinvalintalautakunta. Lopullisen nimityspäätöksen tekee Tasavallan presidentti. Niin, ja kaikki viranhakijat joutuvat psykologisiin soveltuvuusteihin. Itse en kyllä tällaisista testeistä paljoakaan perustaisi. Epäluuloni johtuu ehkä siitä, että jos olisin itse aikoinaan joutunut sanotunlaisiin testeihin, olisin melko varma, että minut olisi raakattu pois päällikkötuomarin eli kihlakunnantuomarin viran hakijoiden joukosta. Testeissä olisi kenties ihmetelty, että miten tuollainen tyyppi on ylipäätään joskus voitu nimittää johonkin tuomarinvirkaan! No, tuota päällikkötuomarin hommaa tuli joka tapauksessa hoidettua toistakymmentä vuotta. En voi todeta, että päivääkään tuosta ajasta en vaihtaisi pois, mutta sikäli kun vielä muistan, niin hauskaa ja mielenkiintoistahan tuo puuhailu tuomiokunnassa useimmiten kuitenkin oli, samoin vapaa-ajan vietto tuomareiden ja notaarien kanssa.

8. Kieliasia voi olla yksi merkittävä tekijä uutta hovioikeuden presidenttiä nimitettäessä. En puutu siihen tässä enemmälti, mutta tulkoon todetuksi, että valtioneuvoston asetus 12.6.2008 vuonna 2010 aloittavien uusien ja uljaiden käräjäoikeuksien tuomiopiireistä on herättänyt suurta närää varsinkin Vaasan seudun suomenkielisen väestön ja hovioikeuspiirin tuomarikunnan keskuudessa. Valtioneuvosto päätti, RKP:n vaatimuksesta ja pääministeri Matti Vanhasen antaman lupauksen mukaisesti, että 1.1.2010 aloittava Pohjanmaan käräjäoikeus, jonka kanslia sijaitsee Vaasassa, on enemmistökieleltään ruotsinkielinen. - En muuten pidä lainkaan onnistuneena sitä, että  suuri osa uusista käräjäoikeuksista on nimetty maakuntien mukaan: Pohjanmaan käräjäoikeus, Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus, Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus, Itä-Uudenmaan käräjäoikeus jne. Osa uusista käräjäoikeuksista on kuitenkin nimetty, kuten nytkin, sijaitsemispaikkansa mukaan, kuten esimerkiksi Oulun käräjäoikeus, Tuusulan käräjäoikeus, Hyvinkään käräjäoikeus ja tietenkin Helsingin, Vantaan ja Espoon käräjäoikeudet.

9. Tällä hetkellä vielä toiminnassa oleva Vaasan käräjäoikeus on enemmistökieleltään suomenkielinen. Muutos tuli - tai tehtiin - mahdolliseksi, kun nyt vielä toimiva ruotsinkielinen Mustasaaren käräjäoikeus lakkautetaan ja yhdistetään Vaasan käräjäoikeuteen. Tulevan Pohjanmaan käräjäoikeuden väestön niukka enemmistö on tosin ruotsinkielistä, mutta paradoksaalista on, että valtaosa eli peräti 80 prosenttia Pohjanmaan käräjäoikeuden jutuista ja asioista tullaan käsittelemään suomeksi. Laissa olevat kielivaatimukset aiheuttavat sen, että Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomareilta vaaditaan erinomainen ruotsin kielen taito, vaikka toiminnalliset tarpeet eivät tätä edellytä. Tämä johtaa siihen, että tuomareiden rekrytointipohja olennaisesti kapenee kielivaatimusten johdosta.

10. Ruotsinkielisen Pohjamaan käräjäoikeuden perustamista ovat vastustaneet muun muassa Vaasan hovioikeus ja Vaasan käräjäoikeus sekä sen ruotsinkielinen laamanni. Mutta politiikka on politiikkaa ja ikuisena hallituspuolueena tunnetun RKP:nkin täytyy ilmeisesti silloin tällöin saada omia kielipoliittisia vaatimuksiaan lävitse, vaikka siitä kärsisi oikeudenhoito ja pahimmassa tapauksessa ihmisten oikeusturvakin. Kun Mustasaaren käräjäoikeuden ohella toinen nykyisin vielä toimivista mannersuomen enemmistökieleltään ruotsinkielinen käräjäoikeus eli Paraisten käräjäoikeus yhdistetään useiden muiden käräjäoikeuksien kanssa vuoden 2010 alusta Varsinais-Suomen käräjäoikeudeksi, jonka enemmistökieleksi tulee suomi, ajoivat Rkp:n ministerit ja kansanedustajat härkäpäisesti läpi tavoitteensa saada mannersuomeen edes yksi ruotsinkielinen käräjäoikeus eli juuri Vaasan käräjäoikeus. Tämän pääministeri Matti Vanhanen ja keskusta sekä oikeusministeri Tuija Brax hövelisti ruotsalaisille lupasivat.

11. Valtioneuvosto eli hallitus on päättänyt aina asetuksella käräjäoikeuksien lakkauttamisista ja uusien käräjäoikeuksien perustamisesta. Tämä on outoa ja kenties jopa virheellistä, sillä perustuslakihan lähtee siitä, että tuomioistuimet ovat laillisia eli siis lailla perustettuja. Eduskunnan tulisi päättää käräjäoikeuksien perustamisesta, lakkauttamisesta ja yhdistämisestä toisiin käräjäoikeuksiin. Onhan jokaisen hovioikeudenkin perustamisesta päätetty eduskuntalailla, miksi siis käräjäoikeudet, jotka ovat kaiken oikeudenhoidon ja lainkäytön perusta, voidaan perustaa ja lakkauttaa valtioneuvoston päätöksillä? Nämä päätöksethän juuri mahdollistavat sellaisten poliittisten lehmänkauppojen tekemiset, jollaisesta uuden Pohjanmaan käräjäoikeuden perustamisessakin näyttäisi olevan kyse. Tiettävästi eduskunnan oikeusasiamiehelle on tehty kantelu, jossa on pyydetty tutkimaan, onko menettely, jossa uudet käräjäoikeudet on perustettu valtioneuvoston päätöksellä, perustuslain mukainen. Oikeusasiamies saattaa kuitenkin saada kantelun ratkaistuksi vasta sitten, kun uudet käräjäoikeudet ovat jo aloittaneet toimintansa tai kun aikaa vuoden vaihteeseen on enää niin vähän, ettei asiantilan korjaamiseksi ole käytännössä enää mitään tehtävissä, vaikka käräjäoikeuksien perustamispäätös todettaisiinkin perustuslain vastaiseksi.

12. Toivottavasti Vaasan seudulla jylläävä oikeudenhoidollinen kielikiista ei vaikuta hovioikeuden presidentin nimitykseen ratkaisevasti. Vaikka hovioikeuden presidentillä on runsaasti hallintotehtäviä, on hovioikeuden presidentti ennen muuta hovioikeuden ja samalla kaikkien hovioikeuspiirin käräjäoikeuksien lainkäyttöä ohjaava päällikkötuomari. Presidentti voi, jos osaa ja viitsii, kannanotoillaan ja lausumillaan vaikuttaa merkittävästi laintulkintoihin ja käytäntöjen muodostumiseen. Tässäkin suhteessa ex-presidentti Erkki Rintala täytti hyvin paikkansa.

13. Minun idolini lainkäytön osaamisen ja johtamisen suhteen oli Helsingin hovioikeuden presidentti Y.J. Hakulinen (1902-1974). Hän oli todella oppinut ja taitava, vaikka toisaalta hyvin itsetietoinen ja vaativa päällikkötuomari. Hakulisen kriittisyys kohdistui usein silloiseen korkeimpaan oikeuteen, jonka ennakkopäätöksiä hän suorasukaiseen tyyliinsä arvosteli. Hakulinen julkaisi omaa lakikirjaakin, koska hän piti virallista Suomen Laki -teosta huonona. Hakulinen oli saksalaisen käsitelainopin edustaja, jonka väitöskirja perusteettoman edun palauttamisesta oli korkeatasoinen, mutta vaikeaselkoinen. Hakulisen pääteoksena voitaneen pitää hänen tunnettua oppi- ja käsikirjaansa Velvoiteoikeus I, joka kuului pitkään yliopistossa siviilioikeus I:n tenttikirjallisuuteen. Muistan, miten yritin opiskeluaikanani päntätä tuota vaikeaselkoista opusta kallooni ajatellen, että en tulisi ehkä koskaan selviytymään siviilioikeus I:n tentistä juuri Hakulisen kirjan takia. Mutta toisin kävi, sillä läpäisin tuon ensimmäisen ison tentin heti ensimmäisellä yrityksellä arvosanalla "erinomaiset tiedot." Sen jälkeen muiden tenttien läpäiseminen tuntui ikään kuin lasten leikiltä.

14. Hakulinen toimi Helsingin hovioikeuden presidenttinä kaksikymmentä vuotta hovioikeuden perustamisesta vuodesta 1952 lähtien. Itse olin Helsingin hovioikeudessa esittelijänä pari vuotta 1970-luvun alussa. Hakulinen oli karismaattinen juristi, ja kaikki hovioikeudessa arvostivat ja jopa pelkäsivät häntä. Hovioikeuden hallintoon Hakulinen ei käsittääkseni puuttunut paljoakaan, vaan hallinnon hoiti tuolloin  hovioikeuden sihteeri käytännöllisesti katsoen yksinään. Lainkäyttöön eli hovioikeuden ratkaisutoimintaan Hakulinen sen sijaan puuttui sitäkin innokkaammin. Hän luki huolellisesti jokaisen hovioikeuden jaoston kaikki tuomio- tai päätöstaltiot ja puuttui usein kysymyksillään ja huomautuksillaan jaoston jo ratkaisemaan asiaan ennen kuin se annettiin talosta "ulos." Hovioikeuksien ratkaisujen tuli noudattaa Hakulisen kantaa, ei siis KKO:n, jos nämä kaksi tulkintaa tai näkemystä olivat ristiriidassa keskenään.

15. Jos hovioikeuden kolmijäsenisen jaoston ratkaisu ei tyydyttänyt presidentti Hakulista, hän määräsi asian käsiteltäväksi viisijäsenisessä jaostossa, jonka puheenjohtaja Hakulinen aina toimi itse. Eikä sitä yhtä lisäjäsentä koskaan arvottu, vaan Hakulinen valitsi itse viisijäseniseen kokoonpanoon sellaisen jäsenen, jonka hän tiesi kannattavan omaa mielipidettään asiassa. En muista koskaan sattuneen tapausta, jossa presidentti Hakulinen olisi jäänyt "omassa hovioikeudessaan" vähemmistöön.

16. Itse olin esittelijänä kahdessa jutussa, jotka Hakulinen määräsi johtamansa vahvennetun jaoston käsiteltäväksi. Kumpikin tapaus koski prosessuaalista kysymystä, toisessa oli kyse tuohon aikaan paljon kiistaa ja erimielisyyttä aiheuttaneesta probleemasta, joka tunnettiin nimellä "jatketun rikoksen oikeusvoima." Tuota kysymystä koskevat tapaukset olivat usein joiltakin vähäisiltä osin hieman  erilaisia, mutta tiesin hyvin, että presidentti Hakulisen kanta erosi tässäkin asiassa perusteiltaan tyystin siitä, jonka KKO oli aiemmin parissa ennakkopäätöksessään ottanut. Koska pidin - aivan vilpittömästi - Hakulisen kantaa oikeana, kirjoitin esittelymuistioni ja oman ratkaisuehdotukseni tältä pohjalta. Muistan hyvin, että kun rohkenin esittelytilaisuudessa hieman arvostella KKO:n kantaa, Hakulinen nyökkäsi hyväksyvän oloisesti ja tuhahti ääneen, että "tästäkin nyt näkee, millainen KKO meillä oikein on!" 

17. Sanotun jutun esittely pidettiin kauniina kesäkuun alkupäivänä vuonna 1971. Muistan, että presidentti Hakulinen määräsi esittelyssä tauon, jolloin me lähdimme koko porukka, presidentti Hakulinen, neljä hovioikeudenneuvosta ja minä, kävelylle hovioikeuden talolta eli Marmoripalatsilta Kaivopuiston läpi merenrantaan, josta ostimme jäätelöt ja kävelimme sitten takaisin jatkamaan istuntoamme. Ja niinhän siinä kävi, että esittelyssä nuijittiin hovioikeuden ratkaisuksi esittelijän ehdotus, joka oli - tietenkin- ristiriidassa KKO:n ennakkopäätöksen kanssa. Hakulinen otti hovioikeuden sanotun ratkaisun lakikirjaansa "ainoana oikeana ratkaisuna" jatketun rikoksen oikeusvoimaa koskevasta problematiikasta. Sittemmin eli 1980-luvulla lainsäätäjä poisti lailla kyseisen ongelman oikeushistorian hämäriin. 

18. Y.J.Hakulisen taipumus olla eri mieltä KKO:n samoin kuin useimpien muiden oikeusoppineiden kanssa oli yleisesti tiedossa. Jonkinlaiseksi lentäväksi lauseeksi muodostuikin tuohon aikaan kirjallisuusviittauksissa usein esiintynyt lausahdus "toisin kuitenkin Hakulinen." Hakulinen kuitenkin yleensä aina perusteli oman kantansa. Etunimilyhenne Y.J. tulee muuten nimistä Yrjö Juho. Minä olen tavallaan Y.J:n kaima, sillä etunimeni ovat Jyrki Juhani. Olisiko tällä kenties jotakin tekemistä sen kanssa, että minullakin on kuulemma ilmennyt - silloin tällöin - taipumusta kritisoida KKO:n ratkaisuja? Mene ja tiedä, mutta sen voin kyllä vilpittömästi sanoa, että minuun teki nuorena juristina suuren vaikutuksen Y.J.Hakulisen tapa argumentoida ja myös rohkeus olla eri mieltä, jos asia sitä edellytti. Hakulisen edustamasta käsitelainopista tosin pyrin eroon aika pian hovioikeudesta lähdettyäni. Käsitelainoppia enemmän minua on viehättänyt skandinaavinen realismi ja ratkaisujen perustaminen reaalisiin näkökohtiin ja asia-argumentteihin, ei lain kirjaimen orjallinen seuraaminen (legalismi) tai käsitteistä päätteleminen.

19. Ehkä lukija nyt ymmärtää, miksi en anna kovin suurta arvoa sille, että hovioikeuden presidentti - olipa kyse mistä hovioikeudesta tahansa - on lähinnä vain innokas ja hyvä hallintomies ja -johtaja. Arvostan paljon enemmän hovioikeuden presidenttinä lainkäytön johtajaa, joka omalla esimerkillään ja taidoillaan innostaisi muitakin tuomareita samoin kuin esittelijöitä perehtymään ja panostamaan juridiikkaan, lainkäytön ja ratkaisutoiminnan laatuun sekä tuomioiden perustelemiseen. Presidentti ei voi toki hoitaa hallintoa ikään kuin "vasemmalla kädellä", mutta hallinnossa presidentti ei toimi yksin, vaan häntä avustaa kansliapäällikkö, joka myös paljolti vastaa hovioikeuden rutiinihallinnosta, sekä suuri joukko hovioikeuden henkilökuntaa.