Käräjäoikeus ilmoitti antavansa tuomion 22.6.1. Ulvilan surmajutun pääkäsittely päättyi eilen Satakunnan käräjäoikeudessa. Oikeus käsitteli juttua neljän viikon aikana 12 istuntopäivää. Eilen kuultiin syyttäjän ja puolustuksen loppulausunnot, joissa ei sinänsä ilmennyt mitään uutta. Lausunnoissa oli kyse syyttäjän ja puolustusasianajan yhteenveto asiasta ja samalla yritys saada oikeuden jäsenet vakuuttuneiksi omista kannanotoistaan. Viimeisen sanan sai syytetty, niin kuin asiaan kuuluu. Hän vakuutti syyttömyyttään ja sanoi, ettei häntä vastaan ole mitään (näyttöä).
2. Meillä syyttäjien ja asianajajien loppulausunnot eivät ole yleensä mitään retoriikan huippusuorituksia, koska lausumissa halutaan pysytellä tiukasti asialinjalla ja välttää pateettisia mielenilmauksia. Retorisia keinoja (logos, ethos ja pathos) voisi yrittää käyttää oikeuden maallikkojäsenten vakuuttamiseen, mutta Ulvilan jutussa lautamiehiä ei ollut kelpuutettu käräjäoikeuden kokoonpanoon. Lautamiesten sivuun jättäminen oikeuden kokoonpanosta vakavissa rikosjutuissa on ollut mahdollista vuoden 2009 alusta. Ulvilan jutussa olisi kyllä ollut mahdollista ottaa lautamiehet mukaan kokoonpanoon, mutta käräjäoikeus päätti käsitellä jutun kolmen lainoppineen jäsenen kokoonpanossa. Jutun laatu huomioon ottaen ratkaisu oli varmaankin oikea.
3. Käräjäoikeus ilmoitti, että se antaa eli julkistaa tuomionsa vasta 22.6. Tuomiota ei ole tarkoitus julistaa "Kaikelle kansalle" julkisessa istunnossa, vaan se annetaan kirjallisena käräjäoikeuden kansliasta. Pääsäännön mukaan käräjäoikeuden tulisi antaa kansliatuomio jo 14 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymispäivästä. Jos tuomiota ei kuitenkaan voida "erityisestä syystä" antaa sanotussa määräajassa, se on annetta lain mukaan "niin pian kuin mahdollista." (OK 24:8.2).
4. Ulvilan tapauksen kaltaisissa vaikeissa ja laajaa todistusaineistoa sisältävissä jutuissa on toki paikallaan, että oikeudella on riittävästi aikaa pohtia ratkaisuaan ja kirjoittaa tuomiolleen seikkaperäiset perustelut. Päätösneuvottelu, joka on lain mukaan aloitettava heti pääkäsittelyn päätyttyä tai viimeistään seuraavana päivänä, vie puheena olevassa tapauksessa runsaasti aikaa, samoin tuomionperustelujen laatiminen. Toisaalta syytetty joutuu odottamaan vangittuna tuomion antamista vielä kuusi viikkoa, mikä on aika pitkä aika.
5. Kansliatuomion antaminen näyttää viimeisten kymmenen vuoden aikana yleistyneen yleiseksi käytännöksi vähänkin vaikeammissa tai laajemmissa jutuissa, vaikka lain mukaan pääsääntönä on tuomion julistaminen välittömästi pääkäsittelyn päättymisen jälkeen. Minusta Ulvilan tapauksen kaltaisissa henkirikosasioissa samoin kuin muissakin vakavissa rikosjutuissa (pörssirikokset ym.) tuomio pitäisi kyllä julistaa suullisessa ja julkisessa istunnossa, jossa asianosaiset tai ainakin syytetyt olisivat paikalla ja johon myös yleisöllä olisi vapaa pääsy. Mielestäni oikeudenkäynnin julkisuus, jolle Satakunnan käräjäoikeus on Ulvilan tapauksessa muutoin antanut jopa ehkä liikaakin huomiota, edellyttäisi nimenomaan tuomion julkisesti tapahtuvaa julkistamista.
5a. Vertailun vuoksi todettakoon, että Pietarsaaren vauvansurmajuttu, jota olen myös blogissani seurannut, oli julkisuuden osalta täysin erilainen kuin Ulvilan surmajutun oikeuskäsittely. Mustasaaren käräjäoikeus näet määräsi pääkäsittelyn kokonaisuudessaan suljetuksi. Tätä ei voida pitää oikeaan osuneena ratkaisuna, vaikka oikeudella onkin laaja harkintavalta käsittelyjulkisuuden suhteen. Vaasan hovioikeus, jonne käräjäoikeuden syytteen kokonaan hylänneestä tuomiosta valitettiin, piti asiassa julkisen pääkäsittelyn.
6. Tiedotusvälineet olisivat kyllä kiinnostuneita myös tuomion julistamisesta. Nykyisinhän tv:ssä näytetään aika usein, miten esimerkiksi joissakin pörssirikosjutuissa syytettyjen avustajat, syyttäjät ja lehtimiehet noutavat kansliatuomioita käräjä- tai hovioikeuden kansliasta. Saamme nähdä, miten jotkut jarkkosipilät, pekkalehtiset, arimölsät, heikkilampelat, aarnoarvelat ym. ryhtyvät tv-kameroiden seuratessa jännittyneinä selailemaan tuomion sivuja alkaen samalla soitella kännyköillään päämiehilleen tai lehtiensä toimituksille kertoakseen, miten jutussa oli käynyt. Mutta tuomareita ei näy mailla eikä halmeilla, he ovat ja pysyttelevät visusti poissa. Tuomarit ovat sanoneet sanottavansa tuomiossa, mutta jotenkin saa vaikutelman, että he eivät rohkenisi tulla kertomaan ratkaisuistaan ja sen perusteista asianosaisille ja muille asiasta kiinnostuneille julkisesti.
7. Jos kysymyksessä on laaja tuomio, ei oikeuden puheenjohtajan toki tarvitsisi lukea julistamistilaisuudessa tuomiota sanasta sanaan. Riittävää olisi, että tuomari lukisi tai pikemminkin kertoisi ainoastaan tuomion lopputuloksen pääasian osalta, tapaukseen sovelletut lainkohdat sekä mahdollisesti lyhyesti tuomion pääperusteet. Tämä riittäisi edellä mainitun julkisuusintressin toteutumiseksi. Tuomio olisi kyllä kokonaisuudessaan valmiiksi kirjoitettuna ja julistamistilaisuuden jälkeen asianosaiset ja heidän avustajansa/asiamiehenä sekä lehdistön edustajat saisivat nykyiseen tapaan omat kappaleensa tuomiosta käräjäoikeuden kansliasta.
8. Rikosjutuissa, joissa syytetty on vangittuna, ja muissakin törkeämmissä rikosjutuissa syytetyn tulisi minusta olla henkilökohtaisesti saapuvilla tuomiota edellä mainitulla tavalla julistettaessa. Tämä tuntuisi asianmukaiselta, jos kerran tuomareidenkin on oltava paikalla tuomiota julistamassa. En pitäisi poissuljettuna käytäntöä, jossa oikeuden puheenjohtaja vastaisi tuomion julistamisen jälkeen asianosaisten kenties esittämiin kysymyksiin. - Oikeutta voidaan "jakaa" monella eri tavalla myös muodollisessa suhteessa, eikä mielikuvituksen käyttäminen ole oikeudenkäynnissäkään kiellettyä.
9. Asianosaiset eivät halunneet syytetyn mielentilan selvittämistä. Saattoi tuntua hieman oudolta, kun käräjäoikeuden puheenjohtaja tiedusteli syytetyltä, mitä mieltä tämä on mahdollisesta mielentilatutkimuksesta. Syytetyn mielentilatutkimus voidaan oikeuden päätöksellä määrätä tehtäväksi ainoastaan silloin, kun tuomioistuin on välituomiossaan todennut syytetyn menetelleen syytteessä kuvatulla rangaistavaksi säädetyllä tavalla (OK 17:45). Mielentilatutkimus siis edellyttää, että oikeus on antanut syyllisyyskysymyksestä langettavan tuomion; mielentilatutkimus voi vaikuttaa vain tuomittavaan rangaistukseen. Jos henkirikoksesta syytetty vastaaja on vangittuna, tuomioistuin voi määrätä syytetyn mielentilan tutkittavaksi myös ilman syytetyn suostumusta. Jotta kuulemisperiaate toteutuisi, oikeuden on kuitenkin pääkäsittelyn päättyessä informoitava syytettyä mielentilatutkimuksen mahdollisuudesta ja tiedusteltava, miten hän suhtautuu asiaan. Siitä, että käräjäoikeus päätti antaa tuomionsa vasta kuuden viikon kuluttua, voidaan päätellä, että oikeus ei tule määräämään syytettyä mielentilatutkimukseen, vaan antaa asiassa kaikilta osin lopullisen tuomion.
10. Millainen sitten voisi olla tuomion sisältö? Rikostuomio voi olla syyllisyyskysymyksen osalta joko langettava tai vapauttava. Tässä tapauksessa langettava tuomio tulisi joko murhasta tai taposta. Mutta ylittyykö näyttö- eli tuomitsemiskynnys ja miten vahvaa näyttöä siihen tarvittaisiin? Mitä relevantteja seikkoja jutussa on todistusaineiston perusteella näytetty ja mitä ei? Kiistanalaisia tai avoimia kysymyksiä näyttäisi olevan runsaasti. Itse olen yrittänyt välttää ottamasta kirjoituksissani kantaa syyllisyyskysymyksen tai näyttökysymysten arviointiin.
11. Meillä on jutussa surmattu mies ja tiedämme, missä ja miten hänet on tapettu. Kuolinaika lienee aika tarkasti selvitetty samoin kuolinsyy ja rikoksen tekotapa. Toisena rikoksentekovälineenä käytetty veitsi on löydetty tekopaikalta. Rikospaikalta on löydetty aika vähän jälkiä eikä toista surma-asetta (vasara, kirves tms. astalo) ole löydetty. Ulko-oven kolmikertainen lasi on rikottu. Syytetty on tavattu rikospaikalta ja hänen hätäkeskukseen soittamansa puhelun aika ja sisältö on ainakin pääosin tiedossa.
12. Kaikesta muusta syyttäjä ja puolustus ovatkin sitten eri mieltä. Syytetty on kiistänyt syytteen ja kertoo taloon takaoven lasin rikkomalla tunkeutuneen tuntemattoman tekijän surmanneen miehensä ja haavoittaneen häntä itseään. Syyttäjä on väittänyt syytetyn lavastaneen rikospaikan saadakseen teon näyttämään ulkopuolisen suorittamaksi. Puolustus on pitänyt syyttäjän lavastusteoriaa ajallisesti mahdottomana. Jutussa on esitetty indisioita, joista jotkut näyttäisivät tukevan lavastusväitettä, jotkut taas puhuvan väitettä vastaan. Hätäpuhelunauhan sisällöstä on esitetty erilaisia tulkintoja, samoin syytetylle tehdyn muistijäljen tulkinnasta ja paikalta löydettyjen kuitujen alkuperästä. Psykologien tulkinnat syytetyn käyttäytymisestä menevät ristiin, jne. jne.
13. Syyttäjä on vedonnut ensi sijassa syytetyn tunnustukseen esitutkinnassa, jossa tämä kertoi pitäneensä itseään todennäköisenä tekijänä, hätäpuheluun, josta kuullut äänet eivät viittaa siihen, että talossa oli ulkopuolisia ja motiivina surmatun ja syytetyn välillä ennen tekoa olleeseen riitaan, joka oli johtanut fyysiseen kamppailuun. - Puolustus on kiistänyt syytetyn tunnustaneen ja väittänyt, että poliisi oli painostanut syytettyä tunnustamaan ja esittänyt tälle johtopäätöksiä sisältäneitä kysymyksiä. Poliisi oli tiedottanut julkisuuteen virheellisesti syytetyn tunnustaneen teon. Sanottua kuulustelua ei ollut videoitu eikä syytetyn puolustusasianajajalle ollut varattu tilaisuutta olla läsnä kuulustelussa. Hätäkeskuspuhelusta on useita litterointeja ja siitä on esitetty erilaisia tulkintoja. Syytetyn ja hänen miehensä välillä ei ollut ollut riitaa. - Puolustus on vedonnut eri kohdissa esitutkinnan yksipuolisuuteen ja siihen, ettei puolustuksen käyttöön ollut annettu kaikkea esitutkinta-aineistoa. Syyttäjä on puolestaan ihmettelyt, että puolustukselle on vuodettu esitutkinnasta salaisia tietoja.
14. Käräjäoikeudelta odotetaan näytön arvioinnin osalta seikkaperäisesti, avoimesti ja ymmärrettävästi perusteltua tuomiota olipa lopputulos mikä tahansa. Perusteluistaan tuomio tunnetaan, sanotaan. Oikeuskirjallisuudessa tunnetaan monia toisistaan hieman poikkeavia metodeja, malleja tai teorioita, joita käyttäen todistusharkintaa voidaan jäsentää ja todisteiden todistusvoimaa arvioida. Jotkut metodit johtavat toisia malleja jonkin verran korkeamman näyttökynnyksen omaksumiseen, mutta kovin suuria eroja eri metodien välillä ei ole havaittu käytännössä olevan. Tuomioistuimella on mahdollisuus perusteluja laatiessaan testata näyttöharkintaansa eri metodeja käyttäen. Pääasia on, että tuomarit tuntevat erilaiset metodit ja niiden väliset erot ja hallitsevat niiden käyttötavat. Luulen, että tässä suhteessa tilanne tuomioistuimissa ei kuitenkaan ole erityisen hyvä. Toisaalta tuomioistuin ei ole todistusharkinnassa sidottu mihinkään teoreettiseen malliin tai metodiin.
15. Yksi vaihtoehto olisi valita Ulvilan jutun kaltaisessa tapauksessa todistusharkinnan metodiksi ja argumentaatiotavaksi rakenteellisen selitystavan malli, jossa yksinkertaisesti kysytään, mikä on paras selitys jutussa esiin tulleille tosiseikoille. Vaikka kyseinen metodi edustaa kokonaisvaltaisen selitystavan mallia, edellyttää syytetyn oikeusturva toisaalta, että syytteen tueksi esitettyjen todisteiden näyttöarvoa harkitaan ensin erikseen ja vasta sen jälkeen niitä punnitaan yhdessä ottamalla huomioon myös puolustuksen kustakin seikasta esittämä vastatodistelu. Lisäksi tuomioistuimen on arvioitava syyttäjän esittämille tapahtumainkuluille ja kysymyksille vaihtoehtoisia selityksiä siinä tarkoituksessa, jääkö syytetyn syyllisyydestä varteenotettava epäily.
16. Todistusharkinta on Ulvilan tapauksen kaltaisissa jutuissa ei ole mikään helppo tehtävä. On tietenkin helppoa enemmittä pohdinnoitta "lätkäistä" perustelujen loppuun tuttu fraasi "syytetyn syyllisyydestä ei jää järkevää/varteenotettavaa epäilyä" tai vaihtoehtoisesti "epäselvässä tapauksessa asia on ratkaistava syytetyn eduksi." Tällaiset tokaisut eivät kuitenkaan vakuuta lukijaa, jollei todistusharkinta ole analyyttisesti ja huolellisesti suoritettu. Perustelujen tehtävänä on antaa antaa informaatiota, tarjota mahdollisuus todistusharkinnan kontrolloimiseksi sekä vakuuttaa asianosaiset, muutoksenhakutuomioistuin ja kenties yleisökin ratkaisun oikeellisuudesta. Tuomioistuimen ei tulisi perusteluissaan kuitenkaan turvautua liioitteluun tai jonkinlaisiin ylisanoihin ja yrittää sillä tavoin vakuuttaa lukijat siitä, että lopputulos on ehdottomasti ainoa oikea vaihtoehto. Päin vastoin perusteluissa olisi myönnettävä ratkaisunteon vaikeusaste ja tuotava avoimesti esiin myös ne seikat ja todisteet, joihin jutun hävinnyt osapuoli on vedonnut. - Bodomin murhajutun tuomiossa vuonna 2005 oli näiltä osin toivomisen varaa.
17. Todistusharkinnassa joudutaan kuitenkin aina turvautumaan enemmän tai vähemmän myös intuitioon. Todistusharkinnan jäsentämisen ja perustelujen avulla tuomari voi kuitenkin kontrolloida, onko hänen intuitionsa oikeassa. Jos syyttäjän syytetyn tueksi esittämä näyttö ei ole riittävä tai jos varteenotettavaa epäilyä syyllisyydestä ei voida sulkea pois, on tuomarin hylättävä syyte, vaikka hän itse olisi vakuuttunut syyllisyydestä. Toisaalta tuomarin on hylättävä syyte, jollei hän ole itse vakuuttunut syyllisyydestä, vaikka todistusaineiston perusteella varteenotettavan epäilyn poissulkeminen onnistuu.
26 kommenttia:
Hyvää ja asiallista, Virolaista taas. Kiitos siitä!
9) "Saattoi tuntua hieman oudolta", että tuomari tiedusteli syytetyn *halukkuutta* mielentilatutkimukseen"? Ei voi kohteliaimmin sanoa ja todeta, että se on vähän sinnepäin, kun poliisi sanoisi verekseltään olettamansa tapon suorittaneelle henkilölle, että "nostaisitko tuon veitsen lattialta", vaikka huoneistossa olisi muitakin henkilöitä".. Näinhän saataisiin (täysi näyttö) sormenjäljistä ja en pidä yhtään aukottomana ns. "mielentilatutkimuksia", etteikö niissäkin voitaisi erehtyä?
Yhtään aukotonta valheenpaljastusmenetelmää ei ole keksitty, saati kehitteillä, joten SE siitä..
Mielestäni tälläisissä oikeudenkäynneissä kuin nyt "murha" ei todellakaan ole asiallista, että tuomio annetaan kansliapäätöksenä. Toinen on valtionvarojen kannalta prosessitehokkuus, että kun vaarana on, että tekijä todetaan "syyttömäksi" riittävän näytön puutteessa, niin häntä *makootetaan 6 viikkoa" vankilassa ja jo pelkkä vanki vrk on jota kuin 500 e / vrk ja siihen päälle syyttömänä vietetty tutkintovankeus- ja tuomion (odotusaika), niin ei missään muodoin kohtuullista!
Asiassa on ihmeteltävä myös median käyttäytymistä. Onko niin, että meillä on "paras" asiantuntemus ja osaaminen keskittynyt iltapäivälehdille? Ainakin MTV3:n "jarkkosipilät" ja HS:n terävin kärki on loistanut poissaolollaan? Silloin, kun HS:n palveluksessa oli vielä *asiantuntemusta/osaamista* mm. Harri Nykänen, niin tätä casea olisi seurattu ja raportoitu tarkoin, vai onko kyseessä sittenkin toimituksellisen johdon tietoinen valinta???
Tuosta mielentilasta vielä sen verran, että kerran eräs asianajaja oli jo ennättänyt asiakkaaltaan tiedustella samaa, vaikkei asiakas ollut vielä saanut edes *haastetta* oikeuden istuntoon.. Onhan näitä erikoisuuksia maailmassa ja välillä tuntuu, että on jokin "arpageneraattori", joka määrittelee kaiken aina esitutkinnasta - tuomioon ja - täytäntööpanoon saakka.
Ei juridisena kommenttina muuta toivon, että AA olisi teon todella tehnyt. Muutoin häntä on täysin perusteetta kohdannut valtava määrä epäoikeudenmukaisuutta.
Ammattitaidottoman rikostutkinnan lisäksi on tarkoituksellisesti venytettyjä ja väärintulkittuja todisteita, täysin perusteettomia syytöksiä, epäeettinen kohtelu, lapsien tilapäinen menetys, poliisin uskottelu omille lapsille äidistä surmaajana, valtava julkisuus, omien tunteiden käyttäminen itseä vastaan (soluttautuja)jne. Pidän kyllä mielipidetodistajienkin käyttämistä ihmisarvoa loukkaavana.
Täytyy sanoa, että arvostan AA:ta suuresti. Harva leski on joutunut samanlaiseen tilanteeseen.
Toimiota ei ole vielä toutkokuussakaan 2010 oikeuslaitoksen toimesta julistettu, ja tilanne vaikuttaa hyvinkin hankalalta, mutta tästä huolimatta poliisiylijohtaja Paatero on pystynyt ilmaisemaan asiaan selvän kantansa lehdistössä jo noin viikon kuluttua vaimon pidätyksestä syksyllä 2009 - todellisuudessa esitutkintaakaan ei ollut vielä valmistunut tai syytettä nostettu. Mitä sanovat lainoppineet tällaiseen lausuntoon poliisiylijohtajan suusta?
*
Turun Sanomat 11.10 2009 02:31:55
Kolme vuotta avoinna ratkaisua odottanut Ulvilan surmajuttu on poliisiylijohtaja Mikko Paateron mielestä esimerkkitapaus siitä, miten pitkä rikostutkinta voi sitoa runsaasti poliisin voimavaroja. Silloin pienemmät ja vähemmän kiireisemmät rikostapaukset saavat välillä odottaa tutkijoitaan.
– Ulvilan jutun ratkaisu oli suuri helpotus kaikille. Se oli yksi esimerkki vakavan rikostapauksen herättämästä huomiosta, joten ratkaisulla on merkitystä poliisista saatuun kuvaan, Paatero huomauttaa.
– Tutkinnan aikana sekin linja oli huomioitu yhtenä monista, että omainen olisi tehnyt surman, mutta sitä on vielä vaikea sanoa mikä oli se ratkaiseva tekijä, joka siirsi tutkinnan lopulta juuri sille tutkintalinjalle, Paatero kertoo.
Poliisiylijohtaja myöntää, että tapauksen tutkinta venyi, mutta ammattitaitoisten tutkijoiden yhteistyö tuotti onnistuneen lopputuloksen.
– Ainahan siinä on mukana myös ripaus hyvää onnea, hän tietää.
Tuollaista ihmeellistä paaterointiahan se on ollut koko matka, tämän ylipoliisipäällikön taivallus!
Käsittämättömiä möläytyksiä jatkuvalla syötöllä ja aina selittelemässä asioita poliisin kannalta parhain päin, vaikka poliisikunta - ylipoliisipäällikkö muiden mukana - töppäisi miten pahasti tahansa.
Ja sen isoäitien käännytystapaus...!
Itse pidän törkeyden huippuna ja oikeusturvaa loukkaavana, jos poliisiylijohtaja leimaa epäillyn syylliseksi ja jutun ratkaistuksi median kautta jo ennen kuin syytettä on nostettu tai tutkintaa suoritettu. Toiminnallaan poliisiylijohtaja pystyy joka tapauksessa vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ja ehkä pystyy lausunnoillaan jopa painostamaan alaisiaan määrätynlaisiin lopputuloksiin ja ratkaisuihin.
Onhan se törkeää tietenkin. Jonkun pitäisi kannella lausunnosta oikeuskanslerilla tai oikeusasiamiehelle, eivät nämä ylimmistä ylimmät laillisuusvalvojamme tällaisiin ilmiselviin törkeyksiin koskaan omasta aloitteestaan puutu!
Otan kantaa tuohon päätöksen julistamiseen.
Eräässä casessa annettiin tuomio suoraan istunnon päätteeksi ja kerrottiin että päätös tulee kirjallisena 2 viikon päästä.
Niin tapahtuikin mutta eräs asianosainen ei halunnut valittaa tuomiosta ennenkuin oli saanut luettavakseen päätöksen kirjallisena.
No jokainen tietää valittiko ko asianosainen nähtyään kirjalliset perusteet, ei tietenkään koska 7 päivän valitusaika oli jo mennyt umpeen. Tämän seurauksena toinen asianosainen kärsi vahinkoa.
Vakava oikeusturvan loukkaus pääsi tapahtumaan ihan laillisesti!
Suomi eurooppalaisen oikeusturvan koelaboratorioko:
- KHO:n presidentti puuttuu / pyrkii lausunnoin- ja teoin vaikuttamaan ja horjuttamaan riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan (omassa asiassaan), ns. "isomummuasia".
- Tasavallan presidentti (juristi), ottaa kantaa esimerkkitapaukseen ja tuomitsee sen voimakkaasti, joka sai liikkeelle aaltoefektin.. Presidentti Halonen ei ole antanut julkilausumaa esim. "sotasyyllisyystuomioista"?
- Poliisiylijohtaja toimii kahden presidentin prosessikasakkana ja viivyttää täytäntöönpanoa - suorastaan lainvastaisesti - julkilausumillaan ym.
- Poliisiylijohtaja ottaa milloin missäkin asiassa julkisesti kantaa keskeneräisiin rikosasioihin ja pyrkii siten vaikuttamaan ilmeisen tietoisesti niiden lopputulokseen. (Nyt tässä Ulvilan casessa) ja viimeksi poliitikkojen rikostutkinnassa..
- Oikeuskansleri ei näe missään mitään moitittavaa ja jos näkeekin, niin se on vain niitä "ydinasioita", jotka ovat sitten todellakin niin suuria, ettei niihin ole mahdollisuutta HÄNEN puuttua konkreettisesti?
- Perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja on EOK r.y:n kunniajäsen, joka keskittynyt Suomen oloissa suurimman rikosvyyhdin suojelemiseen / avustamiseen: WinCapita! Tuo "EOK" on eurooppalaisen oikeusturvan keskusliitto.. Hallelujaah!!!
Jos poliisi tyrii, niin kyllä syyttäjätkin osaavat. Joku aika sitten syyttäjä sai moitteet VKSV:lta, kun ei ollut tutustunut syyttämättäjättämispäätöksiä tehtaillessaan lainkaan itse jutun asiakirjoihin, vaan oli turvautunut yksin rikosilmoituksen selostusosaan. Poliisi peijooni kun oli ollut huolimaton, niin syyttämättäjättämispäätöksiin kirjautui vääriä tietoja ja käry kävi.
VKSV suosi suuria ja teki (Kalske) uuden syyteharkinnan muutamaan juttuun, joissa vakuutusyhtiöt olivat asianomistajina. Kansalaisten jutut jätettiin sikseen. Ketä ne olisivat kiinnostaneet. Kansalaisille ei edes ilmoitettu, että heidän asiansa ratkaisussa on toimittu vastoin virkavelvollisuuksia - olisiko joku jopa vaatinut vahingonkorvauksia. Syyttäjälle tuunattiin huomautus, jota terästettiin ilmaisulla vakava.
Blogisin ajama syyttäjä tutkinnanjohtajana ajatus olisi auttanut tässäkin. Olisi ollut jotain ennakkotietoa, niin isoimmat mokat olisi tullut vältettyä.
Miten meneteltäisiin jos tuomioistuin ei antaisikaan tuomiota ajoissa, sinä päivänä joka nyt on ilmoitettu?
Pidettäisiinkö syytetty edelleen vangittuna vai pitäsikö hänet vapauttaa?
Edellyttäisikö vangittuna pitäminen uutta vangitsemisoikeudenkäyntiä?
Vai kuinka tilanteessa meneteltäisiin?
No hätä!
Tuomioistuin ilmoittaisi etukäteen asianosasille (ja vankilaan syytetylle), että tuomiota ei nyt ehditäkään antaa ilmoitettuna päivänä, vaan se annetaan vasta myöhemmin sinä ja sinä päivänä. Syytetty pysyisi vangittuna.
Pahempi juttu olisi, jos tuomioistuin ryyppäisi fatalin eikä muistaisi koko päivää, jolloin kansliatuomio piti antaa.
On meillä murhajuttuja, esim. Kampin autopommijuttu, joissa pääkäsittelyn jälkeen ennen kansliatuomion antamista käräjäoikeus on välipäätöksellä vapauttanut vangittuna olleen syytetyn.
Joku toinen tapaus oli hovioikeudesta vuosi pari sitten.
On selvää, ettei tutkintavankia saa pitää kiinni sen jälkeen kun tuomarit ovat neuvottelussaan päätyneet siihen, että syyte tullaan hylkäämään. Sen jälkeen kuluu aikaa ennen kun tuomio on siinä kunnossa, että sen voi antaa kansliasta.
Eli jos AA ei pääse ensiviikolla vapaaksi, hänet tuomitaan syylliseksi.
Tyypillistä sinänsä, että epäillyn vangitsemispäätöksen tekemiseen tuomarilla menee yleensä aikaa n. 10 minuuttia, mutta pääkäsittelyn jälkeen syyttömän vapauttaminen on kestänyt useita päiviä.
Tuolta kannalta en tullut tapausta ajatelleeksi.
Vangitsemisasian uudelleen käsittelyä koskevat säännökset (PKL 1:22) eivät kuitenkaan ilmeisesti sovellu tähän tapaukseen. Ks. PKL 1:23. Taitaa olla niin, että syytetty pysyy vangittuna ilman eri käsittelyä ja päätöstä aina(kin) 22.6. asti, jolloin kansliatuomio annetaan.
Päätösneuvottelulle ei taida olla määrätty laissa mitään enimmäisaikaa.
Vangitun jutussa kansliatuomion antamiseen ei kyllä pitäisi kulua näin pitkään kuin Porissa päätettiin.
Palaan vielä edelliseen kommenttiin. - Minusta olisi tietenkin hyvä, että käräjäoikeus päättäisi vapauttaa AA:n heti, jos se on päätösneuvottelussaan tullut siihen tuloksen, että syyte on hylättävä.
Kansliatuomio täydellisine perusteluineen voitaisiin antaa sitten vasta myöhemmin eli 22.6. menneessä. Tuomio voidaan toki antaa ilmoitettua päivää aiemmin, jos se on valmis.
Prosessiekonomista keskustelua ja mikä tärkeintä, se palvelee syytetyn oikeusturvan ohella valtion (valtiokonttorin) kassavirtoja!
Hyvä! Lisää tälläistä pohdintaa..
Ei tuossa nyt prosessiekonomiasta kyllä ollut kysymys!
Terveen järjen mukaan pakkokeinolaissa tulisi olla seuraava säännös: "Tuomioistuin on heti viran puolesta määrättävä vangitseminen päättymään, jos se katsoo, etteivät vangitsemisen edellytykset enää täyty."
Yritin katsella asiaa pakkokeinolaista, mutta siellä tätä itsestään selvää asiaa ei sanottu kovin suoraan. Löytynee rivien välistä, mutta perussäännön olisi voinut sanoa selvemmin.
Oletko sitten Jyrki sitä mieltä, että valtio säästää rahaa jos ja kun syytettyä pidetään vangittuna mainitut 6 viikkoa, kuin se, että hänet mahdollisesti vapautettaneen jo ensiviikolla?
Mielestäni tämä jos mikään on prosessiekonomiaa, jonka pitäisi prosessituomareiden ratkaisujaan pohdittaessa ottaa huomioon!
Tälläisessä laajalti julkisuutta saaneessa murhaoikeudenkäynnissä se liikkuu siellä jossakin 300-500 euron per vrk, kun syytömästi vangittu hakeepi vahingonkorvausta valtiokonttorilta. Tähän lisäksi "valtionhotellin" kulut per/vanki, niin onko se *halpaa*?
Ruanda-oikeudenkäynnissä, jossa pääkäsittely päättyi 27.4., annetaan tuomio - kansliatuomio siinäkin (!) - 11.6. Siten Ulvilan tapauksessa pohditaan tuomiota yhtä kauan ellei hieman kauemminkin kuin Ruanda-tapauksessa.
Ruanda-jutussa taitaa noita uhreja vain olla hieman enemmän kuin Ulvila-jutussa, samoin todistajia. Niin, ja oikeus on pitänyt pari istuntoa Afrikassakin!
Ruanda oikeudenkäynnissä tuomio olisi teitenkin pitänyt antaa ehdottomasti julkisessa tilaisuudessa eikä kansliatuomiona!
Mutta vielähän käräjäoikeus ehtisi tuon pahan kauneusvirheen korjata, sekä Porissa että Porvoossa.
300-500 €/vrk, jos se korvaus nyt edes tätä luokkaa on, on pikku summa "tässä konkurssissa."
Erkki, tiedät kai itsekin hyvin, että tärkeintä ihmiselle on vapaus.
Sen takia, ei valtiolle mahdollisesti aiheutuvan korvausvastuun vuoksi, vangitun jutussa tulisi tehdä päätös mahdollisimman nopeasti. Tuomion antamista ei vangitun jutussa saisi pitkittää vain perustelujen hiomista varten, jos päätösneuvottelussa tullaan siihen tulokseen, että syyte on hylättävä.
"Meill´ vapauden kaiho soi..."
Jyki hyvä. Olisit sinäkin omassa blogissasi oikeudenmukainen ja julkaisisit kommentit!
Ensin tulee syyttömästi epäillylle, saati *tuomitulle* OIKEUS ja sitten vasta on *vapauden* vuoro, niin fyysisesti, kuin menttaalisti!!
Luulen, että olen tässäsuhteessa paras asiantuntija...
Syyllinen vaiko syytön? Mikäli ja jos Anneli Auer on todettu oikeudenkäynnissä syyttömäksi, niin kuka on syyllinen ja missä hän on? Ehkä tällaisen massiivisen operaation jälkeen vaimon olisikin hyvä olla vielä täysihoidossa kunnes syyllinen on saatu kiinni. Ainakin tämä selittäisi joitakin epäselvyyksiä tässä merkillisessä asiassa, en tiedä...
"Tuomion antamista ei vangitun jutussa saisi pitkittää vain perustelujen hiomista varten, jos päätösneuvottelussa tullaan siihen tulokseen, että syyte on hylättävä."
Ei näin, koska silloin on suurempi vaara, että tuomio muuttuu HO:ssa, mikä on vastaajan kannalta pahin tilanne, koska silloin hän ei voi riitauttaa langettavan päätöksen perusteluja muutoksenhakumenettelyssä. Oikea menettely on se keskustelussa manittu, etä oikeus pitää mahdollisimman nopeasti päätösneuvottelun ja jos siinä päädytään syytteen hylkäämiseen, vastaaja vapautetaan välipäätöksellä.
Blogistin oudoksuma mielentilatiedustelu saattaa liittyä tuohon informoitinvelvollisuuteen: jos nimittäin päätös on langettava, tuo on vastaajalla ainoa tilaisuus KO:ssa päästä mielentilaan, joka voi murhajutussa johtaa rangaistuksen merkittävään alentumiseen.
Edellä on puhuttu paateroinnista... ja ehkä termi onkin syytä vakiinnuttaa suomenkieleen - jos vaikka kyseinen omainaisuus on geneettisesti periytyvää - sillä poikapaatero on myös vahvasti politiikassa mukana.
Uutinen Keskisuomalaisessa:
Sami Paaterosta kokoomuksen eduskuntaryhmän pääsihteeri
17.6.2009 10:58
Kokoomuksen eduskuntaryhmä valitsi tänään Sami Paateron (s. 1972) ryhmän pääsihteeriksi nykyisen pääsihteerin Tero Kallion siirtyessä Panimoliiton toimitusjohtajaksi. Paatero aloittaa tehtävässään elokuun alussa.
Paatero toimii tällä hetkellä viestintäministeri Suvi Lindénin erityisavustajana ja on aiemmin toiminut sisäasiainministeri Anne Holmlundin erityisavustajana. Paatero on työskennellyt myös puolustusministeriössä, ulkoasiainministeriössä ja liikenne- ja viestintäministeriössä.
Paatero on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti.
Tuo Sami Paateron nimitystä koskeva uutinen on jo vanha asia, tässä blogissa, joka seuraa aikaansa, asia on jo tullut kommenttipuheenvuoroissa jo aiemmin muutaman kerran esille.
Anonyymin mainitsema termi koskee vain isää, ei poikaa.
Viimeistä edellisen anonyymin puheenvuorossa oli kaksi väärinkäsitystä tai sisälukuvirhettä.
Ensiksi. Minä en suinkaan itse oudoksunut tapaa, jolla käräjäoikeus otti puheeksi mahdollisen mielentilatutkimuksen, vaan päin vastoin pidin sitä hyvänä ja asiallisena tapana. Totesin vain, että ko. tapa saattoi oudoksuttaa joitakuita maallikkolukijoita.
Toiseksi. Suosittelin itsekin syytetyn päästämistä vapaalle jalalle jo ennen lopullisen tuomion antamista, jos päätösneuvottelussa kallistuttaisiin selkeästi sille kannalle, että syyte tullaan joka tapauksessa hylkäämään. Näin juuri siksi, että vaikka tuomio olisikin vapauttava, käräjäoikeus voisi laatia rauhassa tuomiolle kunnon perusteet mm. mahdollista valitusmenettelyä varten.
Mielestäni on vähemmän olennaista, lasketaanko syytetty vapaaksi välipäätöksellä odottamaan tuomiota, vai annetaanko samalla pääasiaratkaisu, jossa vapauttavaa päätöstä on jo ainakin alustavasti perusteltu, jolloin valitusaika samalla alkaisi juosta.
Vapauttava tuomiokin on tietenkin perusteltava, mutta perustelut eivät tuolloin ole käytännössä yhtä seikkaperäiset kuin langettavassa tuomiossa.
Jos tuomio on vapauttava, ei syytetyllä edes ole intressiä valittaa. Syyttäjä ja asianomistaja voivat pyytää valitusajan pidentämistä, jos tuomiota ei ehdittäisi antaa ajoissa ennen valitusajan päättymistä. Silloin kun syytetty antaa vastineen valitukseen, hänellä on tietenkin oltava käytetätävinään lopullinen käräjäoikeuden tuomio.
Lähetä kommentti