1048. Kasvojen peittely oikeudessa

                                               Mielensäpahoittaja oikeudessa…

1. Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa Joensuusssa käydään parhaillaan aika merkillisiä käräjiä. Tarkoitan ns. hukuttamissurmia, joista syytetään 51- vuotias kontiolaismiestä. Hänelle vaaditaan rangaistusta vuosien 2007-2014 välillä veneonnettomuuuksien yhteydessä tehdyistä kolmesta taposta ja viidestä tapon yrityksestä. Kaikki kyseissä onnettomuuksissa  menehtyneet ja uhreiksi joutuneet henkilöt olivat tapahtuma-aikoina olleet syytetyn vieraina hänen Viinijärven rannalla sijaitsevalla kesämökillä. Tekotapa oli syytteen mukaan sellainen, että syytetty vei humalatuneet vieraansa souturetkelle, kaatoi veneen ja ui itse maihin. 

2. Tarkoitukseni ei ole nyt syventyä ko. oikeusjuttuun, josta saadaan käräjäoikeuden ratkaisu kukauden tai parin kuluttua. Totean vain, että syytetyn vastaaminen oikeudessa vapaalta jalalta - hän ei siis ole tutkintavanki - on herättänyt ihmetystä. Vastaaja syytetään siis mm. kolmesta murhasta ja esimerkiksi jotkut todistajat ovat kuvailleet hänen käytöstään pelottavaksi ja vaaralliseksi, mies on aiemmin tuomittu rangaistukseen useita kertoja noin 50 erilaisesta rikoksesta. Vangitseminen tuntuisi jo jutun laadun huomioon ottaen - kolme tappoa ja viisi tapon yritystä - varsin perustellulta ratkaisulta. Marraskuussa 2015, jolloin asian esitutkinta oli vielä käynnissä eikä syytettä ollut vielä nostettu, käräjäoikeus määräsikin miehen vangituksi. Itä-Suomen hovioikeus, jonne puolustus vei asian, kuitenkin katsoi tammikuussa, etteivät vangitsemisen edellytykset täyttyneet. Hovioikeuden puheenjohtajana toimineen tuomarin mukaan näyttö epäiltyä vastaan oli sen verran puutteellista, ettei ollut todennäköisiä syitä epäillä miehen syyllistyneen ko. rikoksiin.

3. Hukuttamissurmajutun käsittelyssä on herättänyt huomiota syytetyn tapa peittää kasvonsa tiukasti karvalakilla. Se, että syytetyt uutiskynnyksen ylittävissä oikeudenkäynneissä peittävät kasvonsa eri tavoin kuvaajilta, ei kyllä ole sinänsä mitenkään epätavallista, vaan kyse on yleisestä käytännöstä. Syytetyt eivät kuitenkaan istu koko käsittelyn ajan kasvot peitettyinä, vaan näin he tekevät ainoastaan istunnon alussa, jolloin valokuvaaminen oikeussalissa on oikeuden puheenjohtajan luvalla sallittua. Kuvaaminen on mahdollista vain muutaman minuutin ajan ennen varsinaisen käsittelyn aloittamista. Kun kuvaajat ovat poistuneet salista, syytetyt paljastavat yleensä aina kasvonsa käsittelyn ajaksi. Tämä on tärkeää jo siksi, että syytetyn vastapuolet ja oikeuden jäsenet näkevät syytetyn ja tunnistavat hänet. Tuomioistuimen arvovallan kannalta olisi sopimatonta, jos syytetty esiintyisi koko ajan ja jokaisessa istunnossa karvalakki tai muu päähine visusti päässä.

4. Hukuttamissurmajutussa syytetty ei lehtitietojen mukaan paljastanut kasvojaan ensimmäisessä käsittelyssä lainkaan, ts. hän piti karvalakin tiukasti kasvojensa edessä, vaikkei häntä enää kuvattukaan. Vasta jutun toisessa käsittelyssä syytetty suostui oikeuden puheenjohtajan maanittelujen jälkeen riisumaan hattunsa. Tämän jälkeen hän veti päähänsä tumman pipon, joka jätti kasvot näkyviin.

5. Kuten jo mainitsin, istuntokäsittelyn kuvaaminen on sallittua vain tuomioistuimen luvalla. Käytännössä oikeuden puheenjohtaja antaa kuvaajille luvan kuvata jutun asianosaisia muutaman minuutin verran ja sitten kuvaajat komennetaan ulos, koska kuvaaminen istunnon aikana häiritsisi prosessin kulkua. Vaikka asianosaisia,on luvallista kuvata, he saavat peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi eikä heitä voida velvoittaa paljastamaan kasvojaan. Tästä on muistamani mukaan olemassa Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös. Kannan tueksi voidaan viitata yksityisyyden suojaa koskeviin näköhtiin ja siihen, että syytetty saattaisi kokea kasvojen paljastamispakon lisärangaistukseksi.

6. Huppujen yms. peitteiden sallimista oikeuden istunnossa on usein ihmetelty. Asiasta on tehty ainakin yksi eduskuntakysely. Kansanedustaja Risto Kuisma (sd) nimittäin esitti vuonna 2010 oikeusministerin vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen (KK 883/2010 vp.): 

Huppu päässä tai muuten kasvot peitettyinä esiintyminen oikeudessa on oikeuden halventamista. Oikeusistunnot ovat julkisia, ja on väärin, että siellä hyväksytään esiintyminen pää peitettynä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin nykykäytäntö esiintymisestä oikeudenistunnoissa kasvot peitettyinä perustuu ja
mitä hallitus aikoo tehdä asiantilan korjaamiseksi?

7. Oikeusministeri Tuija Brax pyöritteli vastauksessaan kovin tuttuja ja mitäänsanomattomia näkökohtia kuvaamisen sallimisesta oikeudessa - vaikka tästä Kuisman kysymyksessä ei ollutkaan kysymys - ja totesi sen jälkeen ykskantaan, että asian varsinaisen käsittelyn aikana asianosainen ei voi esiintyä oikeudessa kasvot peitettyinä tai muuten naamioituneena. Braxin mukaan hallitus pitää nykyistä käytäntöä hyväksyttävänä eikä aio ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Brax ei siis itse asiassa vastannut lainkaan siihen, mitä Kuisma kysyi, sillä hänen vastauksestaan ei ilmene, miksi syytettyjen sallitaan peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi. 

8.Toisaalta on tapauksia, joissa syytetyt myös laajaa ennakkojulkisuutta herättäneissä jutuissa esiintyvät oikeussalissa kuvattaessa ilman kasvo- tai päänsuojia. Näin tapahtui esimerkiksi viikko tai pari sitten Helsngin käräjäoikeudessa pidetyssä istunnossa, jossa käsiteltiin koulusurman valmistelua koskevan asiaa. Syytteen saanut nuori nainen esiintyi istunnossa ilman huppua.

9. Vaatekappaleista, joilla syytetyt haluavat peittää kasvonsa, löytyy mitä erilaisimpia variantteja. Kuka vetää päähänsä vanhan hiihtomyssyn, kuka samantyylisen karvareuhkan, jota Mielensäpahoittajakin käyttää, tai villapaidan taika -huivin, kuka taas tyynyliinan, käsipyyhkeen jne. Muutama vuosi sitten käsitellyssä sieppausjutussa syytetty saapui oikeussaliin kannatellen päänsä päällä isokokoista valkoista liinaa, jonka suojissa hän istui kuvaamisen ajan paikallaan. Erilaisilla kasvo- ja pääsuojilla voidaan viestittää katsojille syytetyn mielialoja.

10. Oikeusministeriö voisi toimiin yhtenäisen kasvo- ja pääsuojan kehittämiseksi, jota käytettäisiin oikeusastejärjestykseen katsomatta kaikissa tuomioistuimissa koko maassa. Asian valmistelu voitaisiin antaa erityiselle oikeussalietiketti -työryhmälle. Se voisi pohtia myös kyysmystä siitä, olisiko Suomessa syytä siirtyä käytäntöön, jossa tuomarit pukeutuisivat oikeudenkäynnissä erityiseen viittaan. Myös oikeudenkäyntejä seuraavan yleisön pukeutumiseen voisi olla aihettaa kiinnittää huomiota.

11. Todettakoon, että RL 17 luvun 13 a §:ssä on kriminalisoitu laiton naamioituminen yleisellä paikalla järjestettävissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa, jos naamioinnin tarkoituksena on ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta. Oikeussaliin saapunut yleisö tuskin saa naamioitua, vaikka tarkoitus ei olisikaan RL 17:13a:ssä mainitunlainen. Hyviin tapoihin kuuluu, että sisällä ei olla hattu tai lakki päässä, ja sama koskee analogisesti tulkiten myös naamaria.

12. Kolmisen vuotta sitten uutisoitiin Porissa sattuneesta tapauksesta, jossa oikeuden puheenjohtajana toiminut käräjätuomari kehotti käsittelyä seuraamaan tullutta miestä ottamaan pipon päästään. Mies totteli, mikä olikin järkevää, sillä muutoin tuomari olisi kenties saattanut katsoa miehen syyllistyneen OK 14 luvun 7 §:ssä mainittuun käsittelyn häiritsemiseen tai sopimattomaan käyttäytymiseen, josta voidaan tuomita maksamaan enintään 1 000 euron suuruinen järjestyssakko. 

13. Oikeussalietiketissä ja tuomioistuimen arvovallassa olisi Suomessa paljon parantamisen varaa. Asianajajat tai ns. lupalakimiehet esimerkiksi saattavat toisinaan jopa haistatella tuomarille tai todistajalle, eikä tuomari näytä olevan asiaa aina edes huomaavinaan. Tästä saatiin näyte muutama vuosi sitten Porvoon käräjäoikeuden Ruanda-oikeudenkäynnissä, jossa ruandalaisen syyttäjän piti huomauttaa asiasta ennen kuin käräjäoikeus heräsi nuhtelemaan huonosti käyttäytynyttä asianajajaa.

14. Suomi on Ruotsin kanssa ilmeisesti ainoa maa Euroopassa, jossa tuomarit, syyttäjät ja advokaatit eivät käytä istunnossa kaapua tai viittaa. Meillä ei ole olemassa tässä suhteessa pukeutumiskoodeja tms. sääntöjä tai edes suosituksia, mitä on pidettävä puutteena. Oikeussalietiketissä olisi myös tältä osin pyrittävä yhdenmukaiseen käytäntöön ja ryhdyttävä käyttämään ao, viittaa tai kaapua. Peruukin käyttöä ei kuitenkaan voida suositella.

15. Onko huppupäisenä esiintyminen sallittua muiden maiden tuomioistuimissa kuvaamisen aikana ja onko istuntosalisssa kuvaaminen istuntosalissa ylipäätään mahdollista ja soveliasta? Jos istuntosalissa ei saa kuvata, niin silloin ei ole myöskään syytä kasvojen peittämiseen. Tiettävästi useissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa, kavaaminen on oikeussalissa kokonaan kiellettyä, eli tuomioistuin ei voi antaa siihen lupaa edes ennen varsinaisen oikeudenkäynnin alkua. Monissa maissa saadaan käyttää vain piirtäjiä, ei kuvaajia.

16. Ongelmaan näyttäisi olevan ilman lainsäädäntöä ainakin yksi helppo ratkaisu Jos kerran syytettyjen ja heidän huppujensa kuvaamista pidetään oikeudenkäynnin julkisuuden kannalta tärkeänä, niin tapahtukoon tämä erityisessä kuvaustilassa tai -huonessa, siis oikeussalin ulkopuolella, jos kuvaajat saavat asianosaisilta luvan kuvaamiseen. Sitä vastoin kameramiehiä ei laskettaisi kuvaamaan asianosaisia oikeussalin puolelle, ei edes ennen käsittelyn alkamista. Kuvaussessiot oikeussalissa ovat melkoista pelleilyä, kuten esimerkiksi Jari Aarniota vastaan ajetuissa jutuissa tapahtui. Se ei ole sopusoinnussa tuomioistuimen ja lainkäytön nauttiman arvovallan kanssa.

745. Miten pukeutua oikeudessa?

1. Keskikesän suuren juhlan lähestyessä lienee itse kunkin syytä jo hieman höllätä kravattiaan ja siirtyä hieman kevyempien harrastusten ja aiheiden/aineiden pariin. Yksi sellainen pulpahti tänään pinnalle Yle Satakunnan uutisjutusta. Toimittaja hämmästeli Satakunnan käräjäoikeuden tuomaria, joka oli vaatinut oikeussaliin istuntoa seuraamaan saapunutta miestä ottamaan pipon pois päästään. Kehotus tuli miehelle yllätyksenä. Porilaismies oli näet vain seuraamassa istuntoa, eli hän ei ollut istunnossa käsitellyn asian osapuoli.

2. Noudattiko porilaismies tuomarin kehotusta? Tätä ei, ihme kyllä, jutussa kerrottu, mutta voimme olettaa, että kehotus on tepsinyt. Jos kehotusta ei olisi noudatettu, olisi puheenjohtaja voinut määrätä miehen poistumaan salista. Oikeuden puheenjohtajan velvollisuutena on ylläpitää istunnossa järjestystä ja valvoa hyvien tapojen ja vakiintuneen oikeussalietikeetin noudattamista.

3. Olisi odottanut, että toimittaja olisi kysynyt syytä kehotukseen asianomaiselta tuomarilta tai vaikkapa käräjäoikeuden päällikkötuomarina toimivalta laamannilta. Mutta näin ei tapahtunut, vaan toimittajapa otti yhteytty suoraan "pääkallon paikalle" eli oikeusministeriöön ja siellä hallitusneuvos Heikki Liljeroosiin.

4. Tämä samoin kuin se, että hallitusneuvos ylipäätään ryhtyi selostamaan asiaa toimittajalle, on minusta yllättävää - oikeastaan koko jutun isoin yllätys - sillä tapauksessa ei ollut kysymys hallinnosta, vaan lainkäytössä, jonka osalta oikeusministeriöllä ei ole mitään tekemistä, sillä tuomioistuimet eivät ole lainkäytössä oikeusministeriön alaisia. Vai olisiko oikeusministeriö antanut joskus tuomioistuimille ohjeita mainitunlaisissa asioissa? En oikein usko, että tällaiseen tuomioistuinten tontille menemiseen ministeriössä nykyisin sentään syyllistyttäisiin. Kun näin on asian laita, olisi hallitusneuvoksen tullut ohjata toimittaja kysymään asiaa suoraan Satakunnan käräjäoikeudesta. Tämä saattaa kuulostaa ehkä hieman tiukkapipoiselta kannanotolta, mutta tiettyä etikettiä olisi kuitenkin näissäkin asioissa syytä noudattaa.

5. Hallitusneuvos Heikki Liljeroos kertoi, että mitään lakiin perustuvia pukeutumiskoodeja tai - sääntöjä tässä asiassa ei ole olemassa. Pukeutumiseen liittyvät tavat perustuvat pitkälti olemassa olevaan kulttuuriin ja perinteeseen.

6. Liljeroosin mukaan Porin tapauksessa ei ole ollut kyse niinkään pukeutumisesta, vaan siitä, että oikeuden istunto etenee "mutkattomasti". Hm, mitenhän se, että yhdellä yleisön joukossa istuvalla henkilöllä on päässään pipo, voisi vaikuttaa kielteisesti käsittelyn mutkattomuuteen tai sujuvuuteen? Ehkäpä niin, että oikeuden puheenjohtajaa olisi "hatuttanut" koko käsittelyn ajan tämä takarivin taavi, joka siellä vain istuskelee muina miehinä rennosti pipo päässään!

7. Kyse on tietenkin hyvien tapojen noudattamisesta, tämän toimittajan olisi luullut ymmärtävän ilman kysymistäkin. Oikeuden istuntosali ei ole mikään hollitupa, jossa voitaisiin käyttäytyä tai pukeutuakaan miten tahansa. Kansanedustaja Pertti Veltto Viertanen tosin istuskelee eduskunnan täysistunnon eturivissä baskeri päässään, mutta eduskunta lienee tässäkin suhteessa aivan oma maailmansa. Kirkossa, saunassa ja oikeuden istunnossa miesten ei ole hyvien tapojen ja etiketin mukaista istua penkissä, lauteilla tai tuolilla pipo tai karva- taikka olkihattu päässään. Joutuisiko Veltto luopumaan baskeristaan, jos hän esiintyisi oikeudessa esimerkiksi todistajana? Mielenkiintoinen kysymys. 

8. Kuten Yle Satakunnan verkkojutussa todetiin, oikeussaleista näkee usein kuvia, joissa syytetyt ovat peittäneet kasvonsa esimerkiksi hupun tai vaikkapa sanomalehden sisään. Syytetyille on suotu tähän oikeus ennen varsinaisen käsittelyn alkua kuvaamisen ajaksi, jos he eivät halua tulla tunnistetuksi tai jos he ovat niin häpeissään, etteivät halua näyttää naamaansa. Kuvaamisen päätyttyä ja kameroiden poistuttua salista syytetyt joutuvat kuitenkin luopumaan hupustaan tai muista päähineistään. 

9. Huppujen sallimista oikeuden istunnossa on usein ihmetelty. Kyse on eräänlaisesta naamioitumisesta, jonka sallittavuudesta taitaa olla eduskunnan oikeusasiamiehen arvovaltainen kannanotto. Jotkut pitävät kuitenkin käytäntöä suoranaisena oikeuden halventamisena. Asiasta on - tietenkin - tehty myös ainakin yksi eduskuntakysely. Kansanedustaja Risto Kuisma (sd) nimittäin esitti vuonna 2010 oikeusministerin vastattavaksi seuraavan kirjallisen kysymyksen (KK 883/2010 vp.): 


Huppu päässä tai muuten kasvot peitettyinä esiintyminen oikeudessa on oikeuden halventamista. Oikeusistunnot ovat julkisia, ja on väärin, että siellä hyväksytään esiintyminen pää peitettynä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin nykykäytäntö esiintymisestä oikeudenistunnoissa kasvot peitettyinä perustuu ja
mitä hallitus aikoo tehdä asiantilan korjaamiseksi?

10. Oikeusministeri Tuija Brax pyöritteli vastauksessaan - ettei se vain olisi ollut hallitusneuvos Liljeroosin kirjoittama - tuttuja näkökohtia kuvaamisen sallimisesta oikeudessa - vaikka tästä Kuisman kysymyksessä ei ollutkaan kysymys - ja totesi sen jälkeen ykskantaan, että asian varsinaisen käsittelyn aikana asianosainen ei voi esiintyä oikeudessa kasvot peitettyinä tai muuten naamioituneena. Braxin mukaan hallitus pitää nykyistä käytäntöä hyväksyttävänä eikä aio ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. - Brax ei siis itse asiassa vastannut lainkaan siihen, mitä Kuisma kysyi, sillä hänen vastauksestaan ei ilmene, miksi syytettyjen sallitaan peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi. 

11. Onko huppupäisenä esiintyminen sallittua muiden maiden tuomioistuimissa kuvaamisen aikana ja onko istuntosalisssa kuvaaminen istuntosalissa ylipäätään mahdollista? Jos istuntosalissa ei saa kuvata, niin silloin ei ole myöskään syytä kasvojen peittämiseen. Tämä on globaalinen kysymys, joka pitäisi hetimiten selvittää. 

12. Kysymykseen ja ongelmaan on olemassa sangen yksinkertainen ratkaisu. Jos kerran syytettyjen ja heidän huppujensa kuvaamista pidetään oikeudenkäynnin julkisuuden kannalta tärkeänä, niin tapahtukoon kuvaaminen hupuissa tai hupuitta erityisessä kuvaustilassa tai -huonessa, siis oikeussalin ulkopuolella. Siellä kuvaajat saisivat räpsiä kuvia huppupäisistä syytetyistä niin maan penteleesti! Toisaalta kuvaajia ei laskettaisi kuvaamaan asianosaisia käsittelyn aikana, ei edes käsittelyn alussa. - No niin, nyt tämäkin ongelma on sitten ratkaistu!

13. Muualla maailmassa huomiota kiinnitetään, ei asianosaisten, vaan tuomareiden pukeutumiseen. Tässä suhteessa monissa maissa pyritään yhdenmukaisuuteen, mihin päästään siten, että kaikilla tuomareilla on yllään samanlainen kaapu tai viitta, peruukilla tai ilman. Tämä olisi kätevä ratkaisu varsinkin kesäisin, sillä kaavun alla voisi joko pitää kevyttä vaatetusta tai olla pitämättä kerrassaan mitään, jos siltä tuntuu. Omilta kaukaisilta tuomarinajoiltani muistelen houkutusta mennä kesäaikaan tuomaripöydän taakse T-paidassa ja shortseissa. Shortseissa oleminen onnistuisi, sillä istuvan tuomarin ei tarvitse välttämättä kohottautua niin ylös, että housutkin tulevat tuomaripöydän takaa näkyviin. 

179. Oikeussalietikettiä syytä yhtenäistää; oikeussaliburka käyttöön?

Porvoon käräjäoikeus Kigalin oikeussalissa Ruandassa

Tänään oli lehdessä (HS) jälleen kerran juttua siitä, miten eri Euroopan maissa suhtaudutaan burkaan ja muihin musliminaisten käyttämiin päähuiveihin ja kasvohuntuihin. Burka on silmikolla varustettu kaapu, joka peittää kantajansa päästä jalkoihin; niqab sen sijaan jättää silmien ympäristön paljaaksi; hijab puolestaan on suorakulmion muotoinen huivi, joka peittää päälaen, hiukset ja kaulan, mutta jättää kasvot paljaiksi. Eri puolella Eurooppaa harkitaan burkan ja päähuivien kieltämistä ja joitakin rajoituksia on jo annettu muun muassa Saksassa ja Ranskassa.

Tarkoitukseni ei ole syventyä burkan ja päähuivien käyttöön laajemmin, mutta asia tuli mieleeni, kun tv-uutisissa näytetään kuvia suomalaisista oikeudenkäynneistä, jossa syytetyt saapuvat oikeussaliin kasvonsa peittäen. Tämä käytäntö liittyy oikeussalissa kuvaamiseen. Oikeudenkäynnin kuvaaminen on sallittua vain tuomioistuimen luvalla. Käytännössä oikeuden puheenjohtaja antaa kuvaajille luvan kuvata jutun asianosaisia muutaman minuutin verran ja sitten kuvaajat komennetaan ulos, koska kuvaaminen istunnon aikana häiritsisi prosessin kulkua. Vaikka asianosaisia, yleensä ns. kohujuttujen syytettyä, on luvallista kuvata, saavat syytetyt toisaalta peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi. Tästä taitaa olla jopa eduskunnan Eduskunnan oikeusasiamiehen arvovaltainen kannanotto.

Toiset syytetyt, varsinkin ne, jotka ovat kiistäneet syytteen ja syyllisyytensä, esiintyvät oikeussalissa kuvattaessa reilusti ilman kasvo- tai päänsuojia. Syyllisyytensä jo esitutkinnassa myöntäneet syytetyt sitä vastoin haluavat - ymmärrettävistä syistä - useimmiten peittää kasvonsa kuvaamisen ajaksi. Sen jälkeen kun kameramiehet ovat poistuneet salista, syytettyjen on luonnollisesti esiinnyttävä ilman suojapeitettä.

Tämä käytäntö on vakiintunut ja tuntuu aika perustellulta. Mutta yhteen asiaan haluaisin kiinnittää huomiota. Tarkoitan kasvojen suojaksi otettujen liinojen, huivien yms. vaatekappaleiden epäyhtenäisyyttä.

Joskus syytetty peittää kasvonsa sellistä mukaan ottamallaan eilispäivän tai vielä vanhemmalla sanomalehdellä. Riippuu lehden koosta, mutta yleensä lehdellä suojaaminen ei vaikuta kovin hyvältä ratkaisulta; tabloidilehdellä (esimerkiksi Uutispäivä Demari tai HBL) saa hädin tuskin edes puolta päätä. Parhaimman suojan lehdistä tarjoaa Hesarin paksu sunnuntainumero, tästä voinemme olla yhtä mieltä.

Entäpä sitten vaatekappaleet? Kyllä vain, niissä löytyy mitä erilaisimpia ja omituisimpia variantteja. Kuka vetää päähänsä vanhan hiihtopipon, kuka karvalakin reuhkan tai villahuivin, kuka taas tyynyliinan, käsipyyhkeen jne. Oudoimpia näkemiäni suojia oli äskettäisessä sieppausjutussa syytetyn ja juuri tänään tuomion käräjäoikeudesta saaneen Juha Turusen käyttämä melko isokokoinen ja vitivalkoinen liina, jota Turunen piteli päänsä yllä saapuessaan saliin ja istuessaan kuvaamisen ajan paikallaan. Olisi luullut käsien väsyvän liinan kannattelusta, mutta olisiko valkoinen "lippu" käsien ylösnosto tarkoitettu jonkinlaiseksi antautumisen merkiksi? Kasvo- ja pääsuojilla voidaan toki viestittää katsojille syytetyn mielialoja.

Ehdottaisin, että oikeusministeriö ja tunnetusti aina tehokas oikeusministerimme ryhtyisivät pikaisesti toimiin yhtenäisen kasvo- ja pääsuojan kehittämiseksi, jota käytettäisiin oikeusastejärjestykseen katsomatta kaikissa tuomioistuimissamme aina Hangosta Utsjoelle. Asialle on tietenkin pantava erityinen työryhmä, jonka tulisi saada mietintönsä valmiiksi tuota pikaa. Olisikohan Lauri Tarastilla aikaa vetää tätäkin työryhmää?

Lukijat voinevat tehdä ehdotuksia kasvo- ja päänsuojien perusmalleiksi ja materiaaleiksi. Olisiko talvikäräjillä kenties syytä käyttää hieman tuhdimpia suojia kuin syyskäräjillä jne. Voisiko suoja olla erityinen naamari, jossa on vain silmäreiät? Joulupukin naamaria ei kuitenkaan voitane suositella. Edellä mainittu hijab-tyyppi lienee sopivin oikeussaliburkaksi.

Voisiko ajatella, että käyttöön otettaisiin kaksi eri mallia, joista toisessa olisi teksti "not guilty" ja toisessa taas "guilty" sen mukaan, miten kasvonsa peittävä syytetty suhtautuu ja haluaa viestittää yleisölle suhtautuvansa syytteeseen?

Todettakoon, että RL 17 luvun 13 a §:ssä on kriminalisoitu laiton naamioituminen yleisellä paikalla järjestettävissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa, jos naamioinnin tarkoituksena on ryhtyä käyttämään henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittamaan omaisuutta.

Oikeussaliin saapunut yleisö tuskin saa naamioitua, vaikka tarkoitus ei olisikaan RL 17:13a:ssä mainitunlainen. Hyviin tapoihin kuuluu, että sisällä ei olla hattu tai lakki päässä, ja sama koskee analogisesti tulkiten myös naamaria.

Tässä jutussa oli tarkoitus käsitellä oikeussalietikettiä laajemmaltikin, mutta kun jo tästä kasvosuojaosuudesta tuli näin pitkä tarina, niin olkoon! Palataan oikeussalietikettiin joskus myöhemmin. Sen verran voin todeta, että oikeussalietiketissä ja tuomioistuimen arvovallassa olisi Suomessa paljon parantamisen varaa. Advokaatit esimerkiksi voivat jopa haistatella tuomarille tai todistajalle, eikä tuomari näytä olevan huomaavinaan. Tästähän saatiin näyte Porvoon käräjäoikeuden Ruanda-oikeudenkäynnissä, jossa ruandalaisen syyttäjän piti huomauttaa asiasta ennen kuin käräjäoikeus heräsi nuhtelemaan asianajajaa.

Pari sanaa kuitenkin tuomareiden, syyttäjien ja advokaattien pukeutumisesta. Sekin on Suomessa hyvin kirjavaa, sillä Suomi on Ruotsin kanssa ilmeisesti ainoa maa Euroopassa, jossa tuomarit, syyttäjät ja advokaatit eivät käytä oikeussalissa erityisesti tätä tarkoitusta varten käyttöön otettua kaapua tai viittaa. Minusta oikeussalietiketissä olisi myös tältä osin pyrittävä yhtenäiseen käytäntöön ja siirryttävä käyttämään viittaa. Peruukkien käyttöä en sen sijaan kannata.

Muistan vielä omilta tuomarivuosiltani, miten epämukavaa saattoi olla istua pitkiä käräjäpäiviä yllään kaksi numeroa liian pieni puku ja/tai paita ja vielä solmio kaulassa, huh! Nuorena huimapäänä tuli joskus kesällä istuttua pelkkä T-paita takin alla ja shortsit jalassa, shortsit eivät näkyneet yleisölle tuomaripöydän takaa. Väljä viitta tai vastaava vapauttaisi tuomarilta energiaa tuomitsemistyöhön ja sen myötä pukeutuminen olisi yhtenäistä.

Niin, ja vielä yksi juttu, jonka näin eilen telkkarista. Tv-kamera ikuisti Porvoon Ruanda-käräjillä, miten oikeuden puheenjohtajana toiminut laamanni tuli ulos istuntosalista yleisön odotustilaan, meni ja halasi siellä oikopäätä siellä seissyttä yhtä kaunista vaaleaa naista - ilmeisesti hyvää tuttavaansa - kaiken kansan ja kotikatsomoiden töllöttäessä suu auki tapahtumaa. Tällaistakaan ei varmasti tapahdu missään muualla kuin Suomessa!

Mutta onhan Suomi toisaalta eilen julkaistun erään kansainvälisen tutkimuksen mukaan hyvinvoivin maa maailmassa. Suomessa riittää hyvinvointia myös oikeudenhoidollisesti Afrikkaan asti miljoonatolkulla tuhlattavaksi

Olisikohan Porvoon käräjäoikeus omaksunut "sivukansliassaan" eli Kigalin korkeimman oikeuden saleissa kuukauden verran töitä paiskiessaan aivan uudenlaisia ideoita oikeussalietiketistä? Nyt käräjäoikeus puuhaa uutta retkeä Afrikkaan, tällä kertaa Tansaniaan.