1130. Toista kierrosta tuntuu pukkaavan

                                                Kakkoskierroksen taistelupari

1. Presidentinvaalien ennakkoäänestys alkoi toissa päivänä keskiviikkona. Äänestysaktiivisuus on ollut hieman vilkkaampaa kuin kuusi vuotta sitten. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 28. tammikuuta. Jos kukaan ehdokkkaista ei saa tuolloin yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan vaalissa toinen äänestys kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä sunnuntaina 11. helmikuuta.

2. Mutta tarvitaanko vaalissa toinen kierros? Kas, siinäpä kysymys!

3. Eilen ja tänään on julkaistu kahden uuden kannatuskyselyn tulokset. Alma Median Tietoykkösellä teettämän kannatusmittauksen tulokset julkistettiin eilen. Kyselyssä haastateltiin 1 500 ihmistä 9.1.-16.1.2018. Kantansa kertoi 1 362 vastaajaa.  Heistä 58 prosenttia sanoi aikovansa äänestävänsä Sauli Niinistöä, Pekka Haavistoa 14, Paavo Väyrystä 7, Laura Huhtasaarta 6, Matti Vanhasta 5, Tuula Haataista 4, Merja Kyllöstä 4 ja Nils Torvaldsia 2 prosenttia.

4. Näin ollen Sauli Niinistön kannatus oli pudonnut marras-joulukuussa 2017 tehdystä kannatusmittauksesta selvästi eli peräti 12 prosenttiyksikköä. Niinistön kannatuksen laskusta voidaan käyttää myös sanoja "roimasti", "jyrkästi", "totaalisesti" tai "valtavasti". Pekka Haaviston kannatus on pysynyt samana, eli Niinistön kannatuksen alamäki ei ole satanut Haaviston laariin. Sen sijaan kaikki muut ehdokkaat ovat lisänneet kannatustaan. Suurin nousu on Paavo Väyrysellä, sillä hän kannatti joulukuussa ainoastaan 2 prosenttia kantansa ilmaisseista vastaajista. Huhtasaarella ja Haataisella on nousua 2 ja muilla  ehdokkailla eli Vanhasella, Kyllösellä ja Torvaldsilla kullakin 1 prosenttiyksikköä.

5. Alma Median kannatusmittauksen perusteella voidaan pitää melko varmana, että vaalissa tarvitaan toinen äänestyskierros. Aika todennäköistä nimittäin on, että ainakin Paavo Väyrysen kannatus tulee edelleen kasvamaan ja samaa voitaneen sanoa myös Huhtasaaren, Vanhasen ja Haataisen kannatusluvuista.

6. Helsingin Sanomien Kantar TNS Oy:llä teettämän kannatusmittauksen tulokset julkistettiin tänään. Ne ovat yhdensuuntaiset  Alma Median kyelyn kanssa sikäli, että Sauli Niinistön kannatus on laskussa eikä Pekka Haaviston kannatus ole tämän johdosta noussut tippaakaan. Sauli Niinistöä kannattaa Hesarin kyselyn mukaan nyt 68 prosenttia kantansa ilmoittaneista vastaajista ja Pekka Haavistoa 11 prosenttia.  

7. HS:n edellisen eli  joulukuussa tehdyn mittauksen mukaan Niinistöä kannatti vielä 75 prosenttia vastaajista ja Haavistoa samat 11 prosenttia kuin nytkin. Niinistön kannatuksesta on siis kuukauden aikana sulanut 7 prosenttiyksikköä, mutta Haavisto ei ole kyennyt hyödyntämään tätä mitenkään.  Hesarin mittauksen mukaan Niinistön kannatuskäyrä näyttää sojottavan koko ajan alaspäin, sillä tammikuun toisella viikolla häntä kannatti vielä 71, mutta kolmannella viikolla enää 66 prosenttia vastaajista. 

8. Paavo Väyrynen porskuttaa myös HS:n kannatuskyselyssä aivan omassa luokassaan. Hän on nostanut kannatustaan kuukauden aikana viisi prosenttiyksikköä, häntä kannattaa nyt 8 prosenttia vastaajista. Laura Huhtasaaren kannatus on pysynyt  samana (4 %) mutta Matti Vanhasen ja Merja Kyllösen kannatusluvut ovat nousseet yhdellä prosenttiyksiköllä ja on nyt kummallakin 3 prosenttia. Haataisen ja Torvaldsin kannatus on puolestaan laskenut yhdellä prosenttiyksiköllä.

9. On selvää, että Paavo Väyrysen uho kasvaa samaa tahtia kannatusmittausten nousun kanssa. Tänään Väyrynen kertoi HS:n haastattelussa, että hänen kannatuksensa on todellisuudessa reilusti korkeampi kuin gallup näyttää. Väyrynen viittaa kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin hänelle povattiin gallupeissa vain 10 prosentin kannatusta, mutta hän sai ennakkoäänistä 18 prosenttia. Väyrysen mukaan keskustalaiset ovat kyselyissä arkailleet kannattavansa häntä. Väyrysellä on tänään perjantaina kuusi vaalitilaisuutta.

10. Myös Matti Vanhanen uskoo toiseen kierrokseen ja selittelee, ettei gallup-kehitys hänen osaltaan vastaa sitä tuntumaa, jonka hän on saanut vaalikentällä liikkuessaan. Päävastustajanaan Vanhanen pitää Niinistöä, ei Väyrystä. Tänään perjantaina Vanhasella on seitsemän vaalitilaisuutta. Vanhanen katsoo onnistuneensa tv-paneeleissa hyvin.

11. Yksi asia vaikuttaa uusimpien gallupkyselyjen valossa selvältä: Pekka Haaviston eväät on syöyty ajatellen toiselle kierrokselle pääsyä. Hän ei ole pystynyt hyödyntämään Sauli Niinistön kannatuksen laskua mitenkään. Erityisen tukala ja suorastaan kammottavan huono Haaviston tilanne on Helsingissä, jossa hän kävi kuusi vuotta siten täysin tasaväkisen kilvan Niinistön kanssa. Nyt Helsinki on hylännyt Haaviston, sillä HS-gallupin mukaan häntä kannattaa pääkaupungissa vain 12 prosenttia vastaajista; vuonna 2012 Haavisto sai Helsingissä annetuista äänistä peräti  34,5 prosenttia ja Niinistö 37,2 prosenttia. Niin muuttuu maailma, ylioppilas-Pekka!

12. Matti Vanhasen kannatuksen alhaisuus on karmea asia keskustan puheenjohtajan, pääministeri Juha Sipilän kannalta. Hän kertoi hiljan pääministerin haastattelutunnilla kaikelle kansalle, että siihen, jatkaako hän keskustan puheenjohtajana, vaikuttaa osaltaan myös se, miten keskustan ehdokas, siis Matti Vanhanen, jonka Sipilä huudatutti puolueensa presidenttiehdokkaaksi jo kesällä 2016, pärjää vaaleissa. Katkeraa kalkkia Sipilälle juottaa keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen, joka aivan ilmeisesti päihittää Vanhasen selvin numeroin vaalien ensimmäisellä kierroksella ja saattaa hyvinkin edetä toiselle kierrokselle. Se olisi todella paha takaisku pääministeri Juha Sipilälle.

13. MIöltä siis näytää, tulisiko toinen äänestyskierros? Minusta näyttää oikein hyvältä, sillä uskon vankasti, että toinen kierros tarvitaan. Jos pidetään lähtökohtana Alma Median kyselyn tuloksia, niin on helppo nähdä miten vaivattomasti tämä tapahtuu. Väyrynen, Huhtasaari, Vanhanen ja Haatainen tulevat nostamaan kannatustaan reippaasti, Väyrynen  ainakin kolmella tai neljällä ja kolme muuta ehdokasta kukin parilla prosenttiyksiköllä. Tällöin ollaan toisella kierroksella, jossa todennäköisesti ovat vastakkain Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen.

On tuolla Saulilla jo vatsaakin aika lailla, kokovartalokuvista sen huomaa. Torvaldsin Nilssi sitä vastoin on edelleen hoikka kundi.

1129. Sauli Niinistön kannatus laskussa

Presidentti ja ehdokas työnsä ääressä eli pudottamassa avauskiekkoa jäähän ottelussa TPS-Tappara. Miten ällöttävää kansansuosion tavoittelua! Niinistö on lupautunut myös viikon kuluttua Hakunilassa pidettävien SM-hiihtojen suojelijaksi. Tuollaista markkina- ja sirkuspelleäkö tässä pitäisi äänestää? Ei ikinä!


1. Yle julkisti tänään presidenttiehdokkaiden kannatuskyselyn tulokset. Taloustutkimus haastatteli Ylen toimeksiannosta 27.12.2017 - 3.1.2018  kaikkiaan 1363 suomalaista; melko pieni määrä siis. Tutkimuksen virhemarginaali on n. 1-1,9 prosenttiyksikköä. Ehdokastaan ensimmäisellä kierroksella ei osannut (tai halunnut) kertoa 13 prosenttia vastaajista. Edellisen kerran Yle teetti vastaavan kyselyn marraskuussa eli vain kuukautta aikaisemmin.

2. Kyselyn merkittävin tulos on tietenkin istuvan presidentin Sauli Niinistön kannatuksen käntyminen selvään laskuun vain yhden kuukauden aikana. Niinistön kannatus presidentiksi on Ylen mielipidetiedustelun mukaan pudonnut 72 prosenttiin marraskuussa mitatusta 80 prosentista. Todella merkittävä suosion lasku.

3. Kyselyn mukaan toiseksi suosituin ehdokas on edelleen vihreiden Pekka Haavisto 11 prosentin kannatuksella. Kyselyssä kolmanneksi selvisi Laura Huhtasaari 5 prosentin kannatuksella. Sitten tulee  Paavo Väyrynen, joka osallistui nyt vasta ensimmäisen kerran tähän kyselyyn; tältä kannalta siis aika hyvä alku. Tämän jälkeen tulevat Tuula Haatainen 3 %), Matti Vanhanen (2 %), Merja Kyllönen (2 %) ja hännänhuippuna Nils Torvalds (1 %). 

4. Matti Vanhasen surkea tulos ja selvä häviö Paavo Väyryselle on tietenkin merkittävä asia. Keskusta teki todella typerästi nimetessään Vanhasen ehdokkaaksi jo vuoden 2016 kesällä. Matin sydänongelmat ovat myös alentaneet hän kannatuslukujaan.

5. Kyselytuloksen kommentointi on ollut totuttuun tapaan outoa, muttei toki odottamatonta. Sauli Niinistön selvää voittoa ovat ehtineet jo lähes vuoden verran riekkuen toitottaa kaikki poliittiset toimitajat laidasta laitaan. Aika kummallista, miten heppoisilla perusteilla nämä "kaiken maailman"  timohaapalat, pirjoauviset ja markojunkkarit sekä kymmenet muut toimittajat ovat olleet innolla tekemässä vaalityötä yhden ehdokkaan eli Sauli Niinistön puolesta ja samalla ilkkumassa ja suorastaan halveksimassa ja herjaamassa muita ehdokkaita ja aliarvioimassa heidän kannatustaan. 

6. Olen havainnut, että ehdokkaiden kannatusluvut ovat vaihdelleet melko paljon eri kyselyissä. Helsingin Sanomien joulukuussa Kantar TNS:llä teettämän mielipidekyselyn mukaan Niinistön kannatus oli "vain" 70 prosenttia ja Haaviston 11. Muiden ehdokkaiden kannatus jäi kolmeen prosenttiin tai sen alle. Tämän tutkimuksen virhemarginaali oli noin kolme prosenttia suuntaansa.

7. Iltalehden taloustutkimuksella viime elokuussa teettämän mielipidekyselyn mukaan Sauli Niinistöä kannatti ensimmäisellä kierroksella ainoastaan 60 prosenttia. Tässä on siis "heittoa" Ylen marraskuussa teettämän kyselyyn verrattuna peräti 20 prosenttiyksikköä.

8. Kyselyjen erilaiset tulokset saattavat johtua esimerkiksi siitä, mitä ihmisiltä on haastatteluissa tarkkaan ottaen kysytty. Vaalien ensimmäiseen kierrokseen on aikaa kolmisen viikkoa. Ennen sitä julkaistaan ainakin Hesarin uusimman kyselyn tulokset. Itse odottelen mielenkiinnolla Iltalehden uuden kyselyn tulosta. Jos sen mukaan Sauli Niinistön kannatus olisi 55-60 prosentin tasolla, olen varma siitä, että vaalissa tarvitaan toinen kierros.

9. Minun on vaikea uskoa sitä, että Matti Vanhasen kannatus vaalien ensimmäisellä kierroksella jäisi 2 %:iin, Tuula Haataisen 3 prosenttiin,  Paavo Väyrysen 4 prosenttiin tai Laura Huhtasaaren kannatus 5 prosenttiin. Kyllä heidän kannatuksensa tulee olemaan selvästi suurempi.

10. Lopuksi oma ennustukseni ehdokkaiden ääniosuuksien jakautumisesta vaalien ensimmäisellä äänestyskierroksella:

Nils Torvalds 2 %, Merja Kyllönen 4 %, Tuula Haatainen 6 %, Paavo Väyrynen 8 %, Matti Vanhanen 9 %, Laura Huhtasaari 10 %, Pekka Haavisto 13 % ja Sauli Niinistö 49 %.

11. Tarvitaan siten toinen äänestyskierros.  

12. Voi olla, että ennustukseni menee pieleen ja että vaalissa selvitään yhdellä kieroksella.  Tärkeintä on, että kansa pääsee sanoman sanansa ja myös äänestämään muuta kuin yivoimaista ennakkosuosikkia. Itse toimin näin, sillä  en pidä lainkaan Sauli Niinistöstä ja hänen tyylistään poliitikkona, presidenttinä ja ihmisenä. 

13. Sauli Niinistö on ylimielisyyteen taipuva venkoilja, jonka päätavoitteena on koko ensimmäisen kauden ajan ja erityisesti vuonna 2017 ollut kansansuosion tavoittelu. Se on ollut minusta vastenmielistä ja suorastaan ällöttävää. Olen varma, että muista ehdokkaista kuka tahansa kykenisi hoitamaan presidentin tehtävän erinomaisen hyvin ja tekisi sen  tyylillä ja taidolla kansansuosiota tavoittelematta.

1128. Presidenttiehdokkaat väittelevät

1. Tällä viikolla kahdeksan presidenttiehdokasta kohtaavat toisensa kaksi kertaa. Tänään keskiviikkona he olivat MTV:n toimittajien tentattavina ja huomenna torstaina on vuorossa Ylen järjestämä vaalikeskustelu. Maanantaina kutakin ehdokasta haastateltiin erikseen ISTV:ssä.

2. Ehdokkaita on nyt tosiaan kahdeksan, sillä Paavo Väyrynen sai kuin saikin viime tipassa tarvittavan määrän kannatuskortteja kokoon. Väyrysen loppukiri  yllätti, sillä tänään Väyrynen ilmoitti, että kortteja kertyi hieman yli 27 000 kappaletta; ehdokkuuden vaatimuksena on lain mukaan  20 000 kannatuskortin kokoaminen.

3. Maanantaina Paavoa haastatteli Sanoma-talossa pidetyillä presidenttimessuilla IS:n toimittaja Timo Haapala, joka on tullut tunnetuksi varsinaisena rakkikoirana ja rääväsuuna. Haapala latelee ikivanhoja juttuja ja syytöksiä, arvostelee röyhkeästi ehdokkaita - poikkeuksena tietenkin Sauli Niinistö - inttää  hurjasti ja osoittaa kaikin tavoin objektiivisuuden ja asiallisuuden puutetta.

4. Näitä keinoja Timo Haapala yritti maanantaina myös Paavo Väyrystä jututtaessaan, sillä hän veti esille kaikki mahdolliset asiat ja tapahtumat, joista Väyrystä on vuosikymmenten aikana syytetty, moitittu ja kritisoitu. Siinä tuli Vladimirovia, väitöskirjaa, Neuvostoliiton hajoamista, jalasmökkiä ja ties mitä kaikkia oikein solkenaan!  Eikö suuren iltapäivälehden poliittinen toimittaja todellakaan kykene parempaan? Ilta-Sanomilla on useita poliittisia toimittajia, mutta lähes joka kerta lehti valitsee heistä Timo Haapalan poliitikkojen haastattelijaksi. 

5. Väyrynen ei kuitenkaan lannistunut eikä taipunut Haapalan esille vyöryttämien väärien väitteiden ja syytösten edessä, vaan puolustautui vimmalla ja oikaisi toimittajan kaikki virheelliset väiteet selittäen, mistä Haapalan framille ottamissa asioissa todella on ollut kysymys. Kaksi kertaa Värynen moitti Haapalaa tai tämän syytöksiä suorin sanoin typeräksi; tämä erityisesti lämmitti blogistin mieltä. 

6. Kansa on jo kovasti ehtinyt odottanut Paavo Väyrysen paluuta "kehiin" ja ehdokkaaksi, sillä tähän mennessä käydyt vaalikeskustelut ovat olleet varsin latteita ja mitäänsanomattomia. Muut ehdokkaat eivät ole uskaltaneet "haastaa" Niinistöä, vaan ovat tyytyneet vain puhelemaan niitä näitä tuttuja jorinoitaan. Maanantaina juuri Paavo Väyrynen  sai Sanomatalon katsomon innostunutta väkeä täyteen. 

7. Miten tämän iltaista MTV:n tilaisuutta voitaisiin luonnehtia? Ilmassa oli etukäteen enemmän sähköä kuin ehdokkaiden aiemmissa kohtaamisissa. Mutta minusta tämäkin tilaisuus jäi kuitenkin melko vaisuksi. Ennakko-odotukset kohdistuivat lähinnä Väyrysen ja Niinistön kohtaamiseen, ja toki jonkinlaista sananvaihtoa miesten välillä syntyikin, mutta enemmän olisin kuitenkin odottanut. 

8. Kahdeksan hengen porukka näyttää olevan liian suuri, jotta kunnon keskustelua saataisiin aikaan. Toinen kierros olisi sen vuoksi toivottava, sillä silloin Niinistön vastaehdokas pääsisi kunnolla haastamaan istuvan presidentin. Mutta jos toiselle kierrokselle pääsisi Pekka Haavisto, olisi toinen kierros kyllä yhtä tyhjän kanssa, sillä se olisi lähinnä vain kuuden vuoden takaisen vaalin ikävystyttävä uusinta. Toinen kierros saisi tarvittavaa eloa vain siinä tapauksessa, että Niinistön vastaehdokkaaksi selviytyisi Paavo Väyrynen, Matti Vanhanen tai Laura Huhtasaari.

9. Tämän illan keskustelun perustella ehdokkaiden  joukko voitaisiin jakaa kahteen ryhmään, a) vahvat ja b) heiman heikommat ehdokkaat. Edelliseen ryhmään kuuluvat Sauli Niinistön lisäksi Matti Vanhanen, Pekka Haavisto, Paavo Väyrynen ja Laura Huhtasaari. Toiseen ryhmään jäisivät siten Tuula Haatainen, Merja Kyllönen ja Nils Torvalds.

10, Nils Torvalds on kieltämättä "hyvä suustaan", kuten vanha sanonta kuuluu. Miehellä näyttää olevan myös tietoa, järkeä ja arvostelukykyä. Tänään Nils oli vetänyt jalkoihinsa kirjavat sukat, mikä on herättänyt positiivista huomiota. Mutta tosiasia kuitenkin on, että entinen stalinisti ei näissä keimeissä noilla avuilla kuitenkaan pärjää, vaikka onkin hoksannut ryhtyä kannattamaan Natoon liittymistä. Äänestäisin itse mieluummin Torvaldsia kuin esimerkiksi Pekka Haavistoa, mutta näissä arvioinneissa ja ennustuksissa on toki otettava huomioon myös tietyt realiteetit.

11. Pidän paljon myös Merja Kyllösen kursailemattomasta ja rauhallisesta tyylistä, huumorista ja jopa hänen joistakin kannanotoistaankin. Omalla arvosasteikollani Merja Kyllönen päihittää selvästi Pekka Haaviston ja Tuula Haataisen, mutta  vaikka Kyllönen kerännee 28. tammikuuta jonkin verran enemmän ääniä kuin Hatainen, hän ei kuitenkaan selvitä tietään viiden kärkiehdokkaan joukkoon. Haatainen on varmaankin pätevä kansanedustaja, mutta presidentinvaalikeskusteluissa hän jää auttamatta statistiksi; tarvittava karisma puuttuu.

12. Entäpä sitten Pekka Haavisto? Mies toki argumentoi leppoisasti ja osoittaa ainakin näennäisesti suurten linjojen ja detaljien hallintaa, mutta samalla hänen esiitymisestään paistaa läpi tietty pätemisen tarve, joka on saanut hänet asettumaan toisen kerran vihreiden ehdokkaaksi. En pidä Haavistosta ja hänen esiintymisestään - mitäpä sitä kieltämään. Haavisto vihjailee olevansa jonkinlainen rauhanvälittäjä, mutta ainakin viimeisiltä vuosilta hänen näyttönsä tältä saralta puuttuvat kokonaan. Ei ollut siten mikään yllätys, että Martti Ahtisaari ei valinnut Pekka rauhanvälitystoimistonsa johtajaksi ja työnsä jatkajaksi, vaan hänen valintansa osui Alex Stubbiin, mikä oli Maralta täysin oikea päätös. Nytkään eli tänä iltana MTV:n tilaisuudessa Haavisto  ei haastanut Sauli Niinistöä oikeastaan missään kysymyksissä, ei edes yrittänyt haastaa, ja tällainen "nahjustelu" tulisi tietenkin jatkumaan myös toisella vaalikierroksella, jos Haavisto sinne selviäisi. Pekka kerää vaaleissa homojen äänten lisäksi vihreiden ääniä, mutta minusta olisi perin ikävää, jos meidän pitäisi taas todistaa toisella kierroksella "kamppailua" Haavisto vs Niinistö. Se olisi varsin tylsä näytelmä, jota ei voitaisi haukottelematta seurata.

13. Matti Vanhasen asemaa heikentää, vaalirahakohon ja hänen pääministeriaikaisten naisseikkailujensa lisäksi, se, että keskusta teki tyhmästi asettamalla Matin presidenttiehdokkaaksi jo kesällä 2016. Näin kepu teki siksi, ettei Paavo Väyrynen voisi haikailla neljättä kertaa keskustan ehdokkaaksi. Vanhasella riittäisi pätevyyttä ja taitoa vaikka mihin - tänäänkin hän erottui selvästi edukseen, jos vertailukohdaksi otetaan Sauli Niinistö ja tämän ylimielinen, vastahakoinen ja puolivenkoileva esiintymistyyli. Vanhasessa on minusta enemmän valtiomiesainesta kuin Saui Niinistössä, joka on päässyt asemaansa lähinnä kansansuosionsa avulla, jota Niinistö on näissä vaaleissa intoutunut haalimaan aivan ennennäkemättömällä tavalla. Mutta Vanhaselta alkaa kadota karisma, eikä hän uskaltanut tälläkään kertaa MTV:n studiolla haastaa Sauli Niinistöä mistään asiasta. Mies on viilipytty, mutta näissä vaaleissa tarvittaisiin räjähtävyyttä ja aimo annos temperamenttia, jota tapetinharmaasta Vanhasesta ei löydy. Voisin ennustaa, että Vanhanen ei tule selviytymään 28. tammikuuta pidettävällä kierroksella kolmen parhaan ehdokkaan joukkoon; neljäskin tila voi tuottaa Matille vaikeuksia.

14. Maanantain esityksen perusteella odotin Paavo Väyryseltä räväkkäämpää panosta ja esiintymistä mitä ohjelmassa sitten nähtiin. Fyysisesti Paavo ei ollut nyt parhaimmillaan; alkaisiko ikä (71 vuotta) jo painaa Paavoa? Paavo oli melko vaisu, mutta toki hän sai sanotuksi joitakin täärkeitä asioita, vaikka tilaisuutta vetäneet toimittajat yrittivät estellä joissakin kohdissa Paavon puheenvuoroja.  Paavo vetosi Suomen puolueettomuuten, missä suhteessa hän erosi yksinomaan sotilaallista liittoutumattomuutta korostavasta Sauli Niinistöstä ja muista ehdokkaista. Paavo arvosteli Niinistöä myös siitä, että tämä on viemässä Suomea EU:n sotilasliittoon, samoin siitä, että Niinistö oli toimivaltansa ylittäen neuvotellut EU:n korkean edustajan (ulkoministerin) Federica Mogherinin kanssa EU:n sotilasliitosta Kultarannassa viime kesänä. Näistä asioista voidaan toki olla eri mieltä, mutta ilmeistä on, että Suomi kannattaa ja myös ajaa innolla EU:n sotilasliiton syntymistä. Niinistö keskusteli Federica Mogherinin kanssa sotilasliitosta Kultarannassa, joten Niistön vääntely siitä, että kyse olisi ollut vain "ystävällisestä keskustelusta", on saivarelua ja kuivaa juridikkaa, jota Niinistö, vaikka onkin juristina melko aika keskinkertainen, silti mielellään näissä yhteyksissä korostaa. 

15. Väsähdin - korkea ikä nääs! Juttu jäi kesken Huhtasaaren ja Niinistön osalta. Kirjoitan uuden blogijutun, kun tänä iltana Yleltä tuleva vaalikeskustelu on käyty.

1122. Presidenttiehdokkaiden ensimmäinen keskustelu

1. Presidenttiehdokkaiden ensimmäinen vaalikeskustelu pidettiin eilen Finlandia-talon Helsinki-salissa. Näitä keskusteluja on määrä pitää kaikkiaan 11 kappaletta. Eilisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan rajoitetun tilaisuuden järjesti Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva ja sen juonsi puhenjohtajana toiminut Evan johtaja Matti Apunen, joka onnistui tehtävässään hyvin. Tilaisuus lähetettiin  mm. HSTV:ssä ja ISTV:ssä. Kuriositeettina voidaan mainita, että Matti Apusen solmo eli kravatti olisi voinut olla pidempi. Salin valaistuksessa oli puutteita sikäli, ettei sitä riittänyt kunnolla esiintymislavn reunassa istuvan Laura Huhtasaaren kohdalle. Vasemmiston nimeämä ehdokas Merja Kyllönen oli estynyt osallistumasta eiliseen tilaisuuteen.

2. Keskustelu oli yleisesti ottaen sivistynyttä ja asiallista, sillä kukaan ei intoutunut puhumaan tai huutamaan toisten puheenvuorojen päälle. Muutamia välihuutoja toki kuultiin ja niistä vastasi  - yllätys yllätys - muita enemmän istuva presidentti Sauli Niinistö. Hän kommentoi välihuudoillaan mm. Nils Torvaldsin kriittistä Nato-puhenvuoroa tokaisemalla, että arvostelu on "naurettavaa", sekä kehaisemalla - tietenkin kyyniseen sävyyn - Laura Huhtasaaren mainintaa, jossa tämä ilmoitti kannattavansa Suomen nykyisin harjoittamaa ulko- ja turvallisuspolitiikkaa. 

3. Muutamat nokkeluudet ja "heitot" kuuluivat asiaan, jotta melko iäkäs yleisö saatiin pysymään jotakuinkin vireänä ja hereillä. Itsekorostusta tai -kehua esiintyi lähes kaikilla ehdokkailla, ei kuitenkaan häritsevässä määrin. Tuula Haatainen yritti kertoa, miten hän on toiminut Helsingin apulaiskaupunginjohtajana ja vastannut tällöin yli 40 000  työntekijän työsuhdeasioiden hoitamisesta, ja että se oli itse asiassa hän, joka sai aikaan Suomessa nykyisin voimassa olevat sukupuolikiintiöt. Matti Vanhanen puolestaan muisteli "Rukan hankia", joilla hän ensimmäisen pääministerikautensa aikana ehdotti eläkeiän korottamista; tuo ehdotus on nyt toteutunut selaisenaan, totesi Matti vaatimattomaan tyyliinsä.

4. Sauli Niinistö muistutti mieliin, miten hän hän oli 2014 Krimin valtauksen jälkeen mennyt  itsensä Belzebubin eli Vladimir Putinin pakeille Sotshiin. Niinistö yritti palautella mieliin myös vaikeat ajat, jolloin hän oli toiminut  Paavo Lipposen hallitusten valtiovarainminsterinä, pisimpään kuin kukaan muu tähän mennessä, kuten Sauli vaatimattomasti totesi. Sauli muistutti - ikään kuin kautta rantain - tavanneensa äskettäin Kiinan presidentti Xi:n, Venäjän Vladimir Putinin ja Yhdysvaltojen Donald Trumpin. Hän toi mieliin myös aloitteensa Itäemeren yllä lentelevien sotilaskoneiden transpondereista - aloite, jos se nyt edes oli loppujen lopuksi Sauli Niinistön ikioma -  on kyllä hautautunut syvälle Naton ja Venäjän välisiin neuvotteluihin. Mutta kaikki tyyni, eilen nähtiin, että Sauli kyllä osaa oikein hyvin itsensä korostamisen jalon taidon! Malttoi sentään mielensä ja jätti mainitsematta, että "niin, olen kaiken muun hyvän lisäksi tulossa piakkoin isäksikin". Pekka Haavisto puolestaan yritti palauttaa mieliin rauhansovittelijan uransa, josta rehellisesti on sanottava, että harva suomalainen muistaa siitä yhtikäs mitään. Reiluna tyyppinä Haavisto muistutti olevansa homo ja kertoi tässä yhteydessä, miten hän oli tutustunut lähemmin Teuvo Hakaraiseen ja tämän perheeseen ja käynyt Teuvon Viitasaarella olevalla sahalla.

5. Toki eilistä tilaisuutta voidaan arvostella harmaudesta tai vaisuudesta. Harmi, että värikkäänä keskustelijana ja sanankäyttäjänä tunnettu Merja Kyllönen ei ollut eilen paikalla. Niinistö, Vanhanen ja Haavisto olivat pukeutuneet tummiin pukuihin, Nils Torvaldsin asu oli sentään hieman vaaleampi. Vanhanen, Haavisto ja Torvalds ovat varsin solakassa kunnossa, mutta samaa ei kyllä voida sanoa Sauli Niinistöstä, joka näytti tv-kuvan perusteella olevan tukevalta; liikunta on luultavasti jäänyt Saulilta vauvan odotusaikana liian vähälle huomiolle.  Saulia ei aikaisemmista vuosista poiketen nähty tällä kerralla viikonvihteessa pidetyillä Helsingin Kirjamessuilla, joiss presidenttiperhettä edusti yksin rouva Haukio.

6. Miten ehdokkaat selviytyivät eilisessä keskustelussa? Tästä ovat esimerkiksi iltapäivälehtien toimittajat jo ennättäneet  esittää käsityksiään. 

7. Tuula Haatainen, jonka Sdp on asettanut ehdokkaaksi, on 57-vuotias kokenut kansanedustaja, joka on toiminut myös opetusministerinä (2003-2005) ja sosiaali- ja terveysministerinä (2005-2007). Koulutukseltaan Haatainen on valtiotieteen maisteri ja sairaanhoitaja. Hän on ollut Helsingin sivistys- ja henkilötoimen apulaiskaupunginkohtajana (2007-2012) ja tämän jälkeen myös Kuntaliiton varatoimitusjohtajana (2012-2015).  Haatainen käytti eilen liian puheenvuoroja – niitä hänen pitäisi ilman muuta lyhentää ja terävöittää – mutta mikään ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija hän ei ilmiselvästi ole eikä sellaista hänestä saa tekemälläkään. Hän on jokseenkin väritön, tasapaksu ja liian hillitty esiintyjä ja unettava keskustelija.  Haatainen pärjäisi paremmin sotea ja yleensä sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevissa väittelyissä, mutta nuo asiat eivät kuulu presidentin toimivaltaan. Haatainen yritti eilen korostaa tasa-arvoa ja nuorten eriarvoistumisen ehkäisemistä, mutta ei saanut muilta ehdokkailta vastakaikua. Haatainen eheyttäisi Suomea panostamalla enemmän nuoriin. Kannatettava tavoite, mutta äänestäisivätkö itse nuoret Haataista, jos tämä ei herätä heissä juuri minkäänlaista kiinnostusta? Yleisesti veikattiin, että demareiden ehdokkaaksi selviytyisi puolueen jäsenäänestyksessä Maarit Feldt-Ranta, mutta niin ei käynyt. Onnistuisiko Haatainen keräämään tammikuussa enemmän ääniä kuin Paavo Lipponen vuoden 2012 presidentinvaaleissa? Lipposen ääniosuus jäi tuolloin 6,8 prosenttiin?  Tämä riippuu siitä, miten hyvin Haatainen kykenee saamaan naiset uurnille ja äänestämään itseään. Veikkaisin, että Haatainen kerää jonkin verran enemmän ääniä kuin Lipponen kuusi vuotta sitten, mutta hänen ääniosuutensa jää kuitenkin selvästi alle 10 prosentin.

8. Perussuomalaisten Laura Huhtasaareen on monella taholla asetettu presidentinvaalissa suuria toiveita. On jopa veikattu, että Huhtasaari voisi olla Sauli Niinistön vastaehdokkaana vaalien toisella kierroksella, jos sellainen tulisi järjestettäväksi. Vielä eilen Huhtasaari ei lunastanut näitä toiveita. Huhtasaari puhuu selkeästi  eikä tyydy muminaan, vaan esittää asiansa kuuluvalla ja kirkkaalla äänellä, joskus jopa sitä korottaen. Huhtasaaren eilinen vaisuus, joka lienee aiheutunut osaksi  tenttijännityksestä, ei ole sinänsä ihme, sillä ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole Huhtasaarenkaan vahvimpia leipälajeja. Maan puolustuspolitiikan vahvistamiseksi Huhtasaari ei turvautuisi EU:n apuun, kuten kaikki muut ehdokkaat olisivat valmiit tekemään. Joitakin puolueensa ideoita hän sai tuotua esille, mutta muut ehdokkaat eivät niihin tarttuneet eikä Huhtasaari myöskään lähtenyt heitä haastamaan. Tällaisia asioita olivat esimerkiksi presidentin valtaoikeuksien lisääminen antamalla hänelle oikeus hajottaa eduskunta ja Suomen irrottautuminen Ottawan jalkaväkimiinat kieltävästä sopimuksesta. Nils Torvalds väisti Huhtasaaren hänelle miinasopimuksen purkamisesta esittämän kysymyksen tokaisemalla, että Suomen puolustuksen kannalta olisi maamiinoja paljon tärkeämpi asia, että maa liittyisi Natoon ja loisi turvallisuusjärjestelmän, joka pitää. Huhtasaari mainitsi myös EU:n sekä euron haitallisuuden ja ilmaisi myönteisen kantansa joihinkin Donald Trumpin esille ottamiin asioihin. Huhtasaari: ”Suurin osa kansasta on sitä mieltä, että EU-jäsenyys on hyvä asia, mutta minä olen eri mieltä”. Perussuomalaisille tärkeästä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta ei eilen päästy keskustelemaan lainkaan. Pekka Haaviston mollaustarkoituksessa esille ottamasta twiitistä, jossa Huhtasaari on väittänyt, ettei kukaan, ei edes Nato, pystyisi auttamaan Suomea, jos Venäjä hyökkäisi maahamme, Huhtasaari tyytyi sanomaan, että siinä oli ollut kysymys yksinomaan retorisesta kärjistyksestä.

9. Nils Torvalds (70), joka on pitkäaikainen Ylen toimittaja ja kirjeenvaihtaja Moskovassa ja Washingtonissa sekä taistolaisiin kuulunut SKP:n jäsen, on ollut jo ennen eilistä keskustelua vaalien lähestulkoon ainoa väriläiskä ja yllättäjä. Nähtyäni heinäkuussa tv:stä Torvaldsin ja eräiden muiden presidenttiehdokkaiden juttelutuokion Porin Suomi Areenassa, kirjoitin blogissani, että jos joltakulta täysin ulkopuolisilta ihmiseltä olisi kysytty, kuka keskustelijoista mahtaisi olla Suomen presidentti, olisi vastaus voinut hyvin olla, että ”no, ilmeisesti tuo rennonoloinen ja mukana olevista ainoa kansainvälinen tyyppi, jota kutsutaan nimellä Torvalds”. Myös eilen Nils oli se, joka esiintymisellään ja lausunnoillaan lähestulkoon pelasti koko muuten aika vaisun tilaisuuden.  Keskustelijoista Torvalds oli ainoa, joka haastoi kunnolla Sauli Niinistön. Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava Torvalds sanoi eilen pitävänsä ”moraalisesti ja poliittisesti kestämättömänä” sitä, että Nato-keskustelussa poliitikot ”menevät kansanäänestyksen taakse piiloon”.  Poliitikoilla Torvalds tarkoitti myös presidentti Niinistöä. Torvaldsin mukaan me emme ole osoittaneet johtajuutta tässä asiassa ja vaati jäsenhakemuksen jättämistä, kun vielä on ”kuta kuinkin kaunis sää”.  Torvaldsin sivallukset saivat Sauli Niinistön lähes pillastumaan ja tokaisemaan, kun mies ei muutakaan voinut, että Nilsin kritiikki on (muka) naurettavaa ja ala-arvoista puhetta. Nils osaa toki suhtautua tosikkoihin huumorilla. Tämä kävi ilmi, kun hän kutsui Donald Trumpia ”lääketieteelliseksi tapaukseksi”. Matti Vanhanen paheksui ko. lausumaa ja  sanoi, että kyllä Suomen presidentiksi pyrkivien pitää kyetä kohtelemaan muiden maiden johtajia kunnioittavasti. Nilsin kommentti oli lyhyt: ”Sitten kun olen”. 

10. Entäpä sitten Pekka Haavisto, joka kuusi vuotta sitten oli Sauli Niinistön vastaehdokkaana vaalien toisella kierroksella? Pekka Haavistolla on sana kyllä hallussaan, sillä hän jaksaa puhua vaikka miten pitkään lähes asiasta kuin asiasta. Hänellä on ulkopoliittista näkemystä ja kokemustakin, ainakin rauhanvälitystehtävistä 10-15 vuoden takaa. Siitä hän yritti taas eilenkin muistuttaa, mutta tämä ei herättänyt muissa keskustelijoissa minkäänlaista kiinnostusta. Haavisto on pysytellyt aika hissukseen ja vältellyt Sauli Niinistö arvostelua. Viime kesänä Haavisto tosin kritisoi Niinistöä parista asiasta, eli muun muassa Niinistön oikeuskanslerin nimitysmenettelyn yhteydessä ottamasta liian vahvasta roolista. Sen sijaan Niinistön olisi Haaviston mielestä tullut arvovallallaan puuttua peliin ns. hallituskriisin yhteydessä ja vaikuttaa siihen, että Juha Sipilä olisi perussuomalaisten hajoamisen yhteydessä jättänyt hallituksensa eronpyynnön. Syksyn kuluessa Haavisto on sen sijaan ollut oudon hiljaa. Voi olla, että vain odottelee mahdollisuutta päästä vaalien toiselle kierrokselle, jolle hänellä on gallupkyselyjen mukaan Sauli Niinistön jälkeen parhaat mahdollisuudet. Mutta riittävätkö vihreiden ja osan vasemmistoliittolaisten äänet siihen? Eilen Haavisto tuntui puhelevan aika epäselvästi Nato-jäsenyyttä koskevasta kansanäänestyksestä. Haaviston tulisi terästäytyä ja haastaa Niinistö toden teolla. Itse olen kyllä vakaasti sillä kannalla, että vaalien mahdollinen toinen kierros olisi vain vuoden 2012 vaalien huono uusinta, joka ei ihmisiä juuri kiinnosta, jos vastakkain olisivat jälleen Niinistö ja Haavisto. Laura Huhtasaaren haastaminen ei riitä, se ei veisi Haavistoa toiselle kierrokselle. Haaviston eilinen esiintyminen oli hänen kannattajilleen pettymys, minkä hänen vastustajansa panivat tyydytyksellä merkille. Ilta-Sanomien Seppo Varjuksen luonnehdinta Pekka Haavistosta ja Sauli Niinistöstä eilisissä tilaisuudessa oli osuva: ”Kuin kaksi vanhaa varista hautausmaan aidalla mukavia mutustelemassa”. Varjus ennakoi Pekalle yllätysfloppia, jollei hän pysty eilistä parempaan esiintymiseen ja Niinistön kunnolliseen haastamiseen.

11. Matti Vanhasen esiintymistä kskustelussa voitaisiin luonnehtia sanoilla tietynlainen valtiomiesmäisyys, rauhallisuus, presidentillinen olemus, Rukan hankien ja pääministeriaikojen muisteleminen, perusharmaus, tapetinvärisyys, asiakysymysten hyvä hallinta, oppimestarimaisuus ja sopimuksista kiinni pitämisen korostaminen. Ei pyrkinyt haastamaan Niinistöä, mutta kysyi kuitenkin, miksi Niinistö ei ole puuttunut presidenttinä puolustusvoimiin kohdistuviin leikkauksiin. Moitti Torvaldsia, joka käytti Donald Trumpista nimitystä ”lääketieteellinen tapaus”; Vanhasen mukaan presidentiksi pyrkivien tulisi käyttää muista valtionpäämiehistä tahdikkaita ilmaisuja. Kertoi presidenttinä kutsuvansa Helsingin pormestarit maakuntamatkalle Lappiin. Vanhasen esiintyminen on myönteisessä mielessä pienoinen yllätys, mutta menneisyydestään (mm. vaalirahasotku, esteellisyys Nuorisosäätiön avustuspäätöksissä ja pääministerin aikaiset naisasiat) johtuen hänellä ei kuitenkaan liene käytännössä mahdollisuuksia päästä vaalin toiselle kierrokselle.

11. Sauli Niinistön me toki kaikki tunnemme. Hänet muistetaan mm. seuraavista asioista ja ilmiöistä:

Kokoomus, Salo, huono koulutodistus, kateisiin jäänyt gradu, Turun hovioikeus, kiharatukkaisuus, puolivallattomuus, hupu-tupu-lupu -ketju, ministeriys,  kokoomus, puheenjohtajuus, puolivallattomuus, leskimiehisyys, Tanja Karpela,  kihlaus, kihlauksen purku,Tsunami, sähkötolppa, kansansuosio, suosion tavoittelu, vaalivoitto, nuukuus, äänihaarava, puhemiehen vaalit, rullaluistelu, tupakanpoltto (salaa), Palloliitto, kryptisyys, Jenni, ikäero, häät Reposaaressa, Lennu, virnistys (á la Lennu), kolmet pressanvaalit, jahkailu, venkoilu, kummius, Mäntyniemi, jouluhauen lahjoitus, kirjamessut, joulukinkun luovutus, maakuntamatkat, valtiovierailut, työvierailut, punainen matto, Linnan juhlat, kättelyt (loputtomat sellaiset), toritapaamiset, kokoomus, tolkun mies, Kultaranta, Kultarannan telttakokous, Itämeri, transponderit, Nato, EU:n yhteinen puolustus, musta hiili, venkoilu, kannattajakortit, mielikuvat, Putin, ulkopolitiikka, Trump, Valkoinen Talo, kissanristiäiset, Karstulan tori, arvojohtajuuden puute, hyväuskoisuus, letkauttelun halu, vauva, odotusaika, miellyttämisen tarve, toinen kausi, ensimmäinen kierros, vaalikeskustelut.

12. Maanantain vaalikeskustelussa Niinistö yrtti olla rento, mutta Nils Torvalds peittosi hänet siinäkin kisassa. Sauli yltyi välihuutoihin, miä on aiemmin ollut istuville presidenteille täysin vierasta. Hän älähti, kun Torvalds syytti maan poliittista johtoa ja siten myös Niinistöä Nato-kysymyksessä omaksumasta vastuunpakoilusta. Niinistö piti Torvaldsin kritiikkiä ”naurettavana puheena”. Presidentiltä voisi odottaa kyllä paljon parempaa itsehillintää. Toinen asia, jonka osalta Niinistö suorastaan hermostui tai raivostui, koski puolustusministeriön turvallisuuskomitean tekeillä olevasta raportista vuodettuihin tietoihin, joissa varoitetaan muiden maiden eli käytännössä siis Venäjän vaikuttamisyrityksistä presidentinvaaleissa ja muissakin valeissa. Sanotuissa arvioissa on nostettu  yhtenä mahdollisena vaikuttamisyrityksenä ääritapauksissa jopa salamurhat tai terrori-iskut. Niinistö korotti ääntään ja tokaisi ilmiselvästi tuohtuneena, että ”asiantuntijaverkosto on huolissaan  trollaamisesta, mutta se trollaakin itse, uhkakuvat salamurhineen päivineen ovat aivan selvää trollausta”. Varsin kummallinen tuohtumus presidentiltä! Hän on ehkä ajatellut, että voi voi, mitä Putin ja Lavrovkin nyt meistä ajattelevat, kun täällä tuodaan esille noin kamalia asioita! Komitean velvollisuutena on kuitenkin nostaa kaikki mahdolliset vaikuttamismahdollisuudet avoimesti esille, myös sellaiset, jotka tuntuvat etukäteen ajatellen jopa mahdottomina. 

13. Niinistö sanoi keskustelussa, että jos (Suomelle) tulee ”suuri hätä”, niin sellaisessa hätätilanteessa ”syntyy liittoutumia ilman jäsenyyksiä”. Tällä epämääräisellä lauseellaan hän yritti ilmeisesti puolustella kantaansa siitä, ettei Suomen tarvitse hakea Naton jäsenyyttä.  Niinistö ei edes kysyttäessä halunnut perustella näkemystään tarkemmin, vaan tyytyi toistamaan pariin otteeseen, että ”niitä vain syntyy, kun tilanne on kriittinen”. Huh, millaista hyvä- tai herkkäuskoisuutta istuvalta presidentiltä! Kansanedustaja Elina Lepomäki (kok) on tänään Ilta-Sanomissa ihmetellyt samaa asiaa. Lepomäki: ”Tätäkö Suomen liittoutumattomuus on? Ei muodollisia sopimuksia rauhan aikana ja sodan eli hädän hetkellä luotetaan spontaaniin järjestykseen. Mielestäni tällainen hyväuskoisuus on vaarallista”.  Niinistö sanoi viime vuonna Ylen haastattelussa, että ”jos tulee vakava metsäpalovaroitus, niin vakuutuksia myydään kyllä vielä”. Voi voi! Johtaako Suomen ulkopolitiikkaan todella näin naiivi presidentti? Vanha kokemussääntö on osoittanut, että on myöhäistä rypistää, jos vahinko (hätä) on jo housuissa.

14. Jokaisella on tietty käsitys presidettiehdokkaiden pätevyydestä ja sopivuudesta tehtävään. Media on jo ajat sitten julistanut Sauli Niinistön vaalien ylivoimaiseksi ja varmaksi voittajaksi, molannut muut ehdokkat maan rakoon ja pohtinut, valitaanko Niinistö virkaan jo ensimmäisellä äänestyskierroksella, joka on 28. tammikuuta, vai tarvitaanko vaaleissa vielä toinen kierros. Iltapäivälehdissä ja lähes kaikissa muissakin lehdissä ja tv-kanavilla on jaksettu jo monta kuukautta muistuttaa ja paasata, miten ylivoimainen ehdokas Niinistö on muihin ehdokkaisiin verrattuna ja tuotu joka kerta esiin gallup-kyselyjen tulokset, joiden mukaan Niinistöä kannattaa vähintään 76 prosenttia vastaajista. Kun näin on, Sauli niinistön ja hänen kampanjaväkensä  ei ole itse tarvinnut aloittaa kampanjaa, sillä media on hoitanut hänen kampanjansa, hehkuttamisensa ja mainostamisensa mielihyvin ja täysin ilmaiseksi. Vaalien ensimmäiselle kierrokselle on aikaa vielä melkein kolme kuukautta, joten iltapäivälehdet ja muu media ehtivät tuona aikana julistaa monta kymmentä tai sataa kertaa Niinistön ylivoimaisuutta ja tässä mielessä koko vaalien merkitystä. 

15. Minusta vaalit ovat kuitenkin demokratian toteutumisen kannalta tärkeät enkä allekirjoita median Niinistöön kohdistamaa kriititöntä hehkutusta ja ylistystä. Maanantain vaalikeskustelussa Sauli Niinistö ei erottautunut edukseen muista ehdokkaista, vaan osoittautui aivan tavalliseksi pulliaiseksi ja poliitikoksi. Minusta hän oli ehdokkaista ainoa, joka sortui hienoiseen ylimielisyyteen sekä suosion saavuttamiseksi tapahtuneeseen eräiden muiden ehdokkaiden käyttämien puheenvuorojen vähättelyyn tai alasampumiseen. Lisäksi Niinistöllä kiehahti pari kertaa oudosti, mikä ilmeni kivahduksina, kyynisyytenä ja ärtymyksen osoituksina.

1121. Puolan presidenttiparin vierailu Suomessa

                     Tässä lauletaan ja kuunnellaan Puolan kansallislaulua


1. Valtiovierailujen ehtymätön sarja jatkui tänään, kun Puolan presidentti  Andrzef Duda ja hänen vaimonsa Agata Kornhauser-Duda saapuivat aamupäivällä Presidentinlinnaan. 

2. Valtiovierailuja on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon ja lähes ruuhkaksi asti. Tämä selittyy  osin Suomi 100- juhlallisuuksilla, osin taas sillä, että tammikuussa 2018 Suomessa käydään presidentinvaalit, joissa myös istuva presidentti Sauli Niinistö on ehdokkaana. Valtiovierailut Suomeen ja presidenttiparin muihin maihin tekemät vierailut tuovat kosolti julkisuutta istuvalle presidentille ja ovat siten tosiallisesti osa presidentin vaalikampajaa. 

3. Tämän asian presidentti Niinistö on erinomaisen hyvin oivaltanut. Hänen ei tarvitse tavata muita presidenttiehdokkaita vaalikeskustelujen merkeissä, eikä hän edes ehtisikään niin tehdä, kun hänellä on kädet täynnä kaikkea muuta ohjelmaa loputtomine maakuntamatkoineen ja valtiovierailuineen. Viime viikolla Saul Niinistö kohtasi kansan joukot Karstulan torilla ja Äänekoskella.

4. Puolan presidenttipari, joka saapui Suomeen jo eilen maanantaina, otettiin vastaan juhlallisin menoin Presidentinlinnan pihalla ja edustalla. Hieman enneen vieraiden aapmista presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jennni Haukioimstivtä odottamaan veraitaan Linnan rappusille. 

5. Rouva Jenni Haukio astui pari viikkoa sitten kuulun vauvauutisen jälkeen nyt ensimäisen kerran julkisuuteen. Kaikkien katse kohdistui näin olleen ennen muuta Jenni Haukion vatsanseutuun, koska haluttiin nähdä, miten rouvan raskaus on edennyt. Vielä siitä ei saatu selviä merkkejä, sillä siitä piti huolen rouva takkivalinta: hän oli pukeutunut pitkää mustaan A-linjaiseen päällystakkiin. Seurapiiritoimitajat  panivat kuitenkin merkille Jennin sädehtivyyden ja presidenttiparimme hyväntuulisuuden, sillä se näet kuuluu heidän velvollisuuksiinsa.  

6. Presidentti Sauli Niinistö ojensi rouva Agata Kornhauser-Dudalle kukkakimpun. "Mukava tavata", rouva Kornhauser-Duda sanoi lehtitietojen mukaan presidenttiparille. Tämän jälkeen presidentit tarkastivat kadulle kokoontuneen kunniakomppanian.TV-kuvasta näkysi hyvin, ettei valtiovierailu ollut herättänyt helsinkiläisissä minkäänlaista kiinnostusta, sillä Linnan kohdalla Kauppatori oli typpösen tyhjä ihmisistä. 

7. Sitten presidenttiparit kuuntelivat Linnan rappusilla molempien maiden kansalislaulut. Predientti Dada, joka on 45-vuotias juristi, ja hänen vaimonsa lauloiva antaumuksella Puolan kansallishymnin. Sen sijaan Niinistö ja rouva Haukio pitivät suunsa visusti kiinni, kun soittokunta esitti Maamme-laulun. Kansallislaulujen jälkeen seurue siirtyi sisälle Linnaan. 

8. Puolalaisia vieraita oli linnanpihalla vastaanottamassa pieni osa Suomen poliittista ja virkamieskunnan kermaa. Heistä ensimmisenä eli Suomen presidenttiparia lähinnä rivissä  oli valtiovarainministeri Petteri Orpo, toisena rivissä seisoi KKO:n presidentti Timo Esko - KHO:n presidentti Pekka Vihervuorta ei sitä vastoin joukossa näkynyt  - ja kolmantena näkyi olevan pätkä oikeuskansleri Risto Hiekkataipale. 

9. Tämän nähdessäni ajattelin, että jo on ja onpa Timo Eskolla ja Risto Hiekkataipaleellakin hommaa: tulla nyt aamutuimaan ja pikku pakkasessa seistä hytisemään paljain päin Linnan pihalle vastaanottamaan vieraita, joiden kanssa heillä ei ollut muuta yhteistä tai tekemistä kuin pakollinen kättely, Noh, herrojen lojaalisuus tietenkin palkitaan, sillä heidät on tavan mukaan kutsuttu muiden arvovieraiden ohella Linnassa pidettäville juhlaillallisille, jotka alkoivat kello 19.

10. Linnassa presidentit ja heidän seurueensa keskustelivat. Aiheet oivat kovin tuttuja:  Itämeren alueen turvallisuus, Itämeren lentoturvallisuus, Sauli Niinistön iänikuiset lempilapset eli transponderit - jokohan Sauli kohta pokkaa Nobelin noilla transpondereillaan - EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä tietenkin Venäjä ja Ukrainan kriisi; Krimin asia lienee jo painunut unholaan, sillä sitä ei erikseen mainittu.  Selvää on, ettei noissa keskusteluissa ole päästy mihinkään muuhun kuin moneen kertaan jo esitettyjen kannananottojen toistamiseen. Selkokielellä ilmaistuna tällaiset keskustelut ovat yhtä tyhjän kanssa ja pelkkää pakkopullaa.

11. No, mutta tämän jälkeen taas hieman iloisempiin asioihin eli Helsingin kaupungintalossa vieraille tarjottuun lounaaseen. Median huomio kiinnittyi jälleen vain yhteen asiaan: Jenni Haukion vatsanseutuun. Seurapiiritoimittajat hehkuttivat jälleen Jennin pukeutumista. Meille kerrottiin, että "Jenni edusti lounalla tyylikkäässä mustassa mekossa - kasvoilla kareili odottavan äidin salaperäinen hymy". (Jestas, miten ällöttävää!) Yksi muukin asia sentään oli pantu merkille. Nimittäin se, että Puolan presidentti Duda ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuori muistuttavat niin suuresti toisiaan, että ulkopuolisille oli ollut kuulemma vaikea erottaa, kummasta tyypistä oli kysymys. Vapaavuoresta veikataan jo nyt Suomen seuraavaa presidenttiä, kunhan Saulin toisesta kaudesta on ensin päästy kunnialla eroon.

12. Jossakin välissä puolalaiset vierat vierailivat Eduskuntatalossa, jossa heidän isäntänään oli puhemies Maria Lohela. Vieraat kävivät myös marsalkka Mannerheimin haudalla, missä yhteydessä presidentti Dauda oli innostunut kehumaan Mannerheimin sodanjohtotaitoja ja vertaamaan häntä tässä suhteessa erääseen puolalaiseen sotamarsalkaan.

13. Sitten päästiinkin presidenttien pitämään lehdistö- ja tiedotustilaisuuteen, jossa kerrottiin asioista, joista presidentit olivat aiemmin Linnassa keskustelleet. Tällöin esille nousi myös Puolalle kiusallinen demokratia- ja oikeusvaltiokysymys, kun Helsingin Sanomien toimittaja kysyi presidentti Dudalta, miksi Puolan on niin vaikea kunnioittaa EU:n yhteisiä arvoja kuten esimerkiksi tuomioistuimien riippumattomuutta lainsäädäntövallasta sekä toimeenpano- eli hallitusvallasta. 

14. Kysymys on aiheellinen, sillä Euroopan Unionin ja sen jäsenvaltioiden huoli Puolan demokratian tilasta ja ihmisoikeuksien kunnioittamiesta alkoi nousta, kun konservatiivinen populistipuolue Laki ja oikeus (PiS), jota myös presidentti Andrzej Duda edustaa, nousi maan johtoon syksyn 2015 parlamenttivaaleissa. Uusi hallitus puuttui ensi töikseen sananvapauteen ja alisti maan valtamedian ja syyttäjälaitokseen suoraan poliiittiseen ohjaukseensa. Myös kansalaisjärjestöjen toiminnalle on asetettu rajoituksia, ja vuonna 2016 PiS yritti ajaa läpi abortin täydellistä kieltämistä koskevan lain.

15. Puola on ajautunut törmäyskurssille EU:n kanssa myös oikeuslaitoksen uudistamisen osalta siten, että poliitikot saisivat oikeuden päättää laajalti tuomareiden nimityksistä. EU katsoo Puolan hallituksen ajamien uudistusten sotivan unionin perusarvoja vastaan. EU-komission mukaan tuomareiden nimitysoikeutta koskeva uudistus uhkaa maan oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Komissio on uhannut Puolaa  sanktioilla ja jopa äänioikeuden viemisellä EU-neuvoston kokouksissa, jos hallitus ei peru ko. uudistushankettaan. Puola on Unkarin ja Tsekin tavoin kieltäytynyt ottamasta turvapaikanhakijoita Kreikasta ja Italiasta EU:n taakanjakomekanismin mukaisesti. Hallituksen toimet ovat johtaneet maassa laajoihin mielenosoituksiin.

16. Presidentti Andrzej Duda näytti suorastaan kimpaantuvan toimittajan edellä mainitusta kysymyksestä. Hän ryhtyi vastahyökkäykseen EU:ta vastaan ja aloitti kiihkeän puolutuspuheenvuoronsa kysymällä, miksi EU:n instituutioiden ja komission on niin vaikea hyväksyä, että Puolassa 2015 pidettyjen vaalien jälkeen maa toteuttaa vaalikampanjan aikana esittämiään muutoksia. Duda väitti puolalaisten tukevan edellä mainittuja uudistuksia.  Dudan mukaan Puolassa toteutettavat uudistukset eivät kuulu EU:lle vaan ovat maan sisäinen asia. EU:ssa on presidentin mukaan muita maita, joiden ongelmat ovat Puolan kehitystä paljon suurempia. Duda kiisti väitteen, jonka mukaan median ilmaisuvapautta olisi rajoitettu. Dudan mukaan Puolassa suojellaan kansalaisoikeuksia ja demokratian periaatteita. - Jos näin on, niin miksi Puolassa on sitten ajauduttu jo kuukausia jatkuviin mielenosoituksiin maan hallitusta vastaan?

17. Andrzej Duda nousi Puolan  presidentiksi kaksi vuotta stten maassa valtaa pitävän Laki ja oikeus -puolueesta. Hän on lakimies, kuten isäntänsä Sauli Niinistökin, mutta sikäli Niinistöä selkeästi edellä, että on väitellyt hallinto-oikeudesta reilut 10 vuotta sitten oikeustieteen tohtoriksi. Duda on itsekin ollut joistakin asioista eri mieltä hallituksen lakiesityksistä. Hän kieltäytyi viime kesänä vahvistamasta hallituksen ajaa kahta tärkeää lakiesitystä, jotka maan parlamentti hyväksyi.  Ne olisivat johtaneet Puolan korkeimman oikeuden koko tuomarikunnan vaihtamiseen ja tuomareiden virkanimitysoikeuden uskomiseen parlamentissa istuville poliitikoille. Laki ja oikeus -puolueen johtaja Jaroslaw Kaczynski ei ole kuitenkaan jättänyt asiaa tähän, joten lakiesityksistä kiistellään maassa edelleen.

18. Dudan purkauksen ja vastahyökkäyksen aikana Sauli Niinistö seisoskeli hiljaa Dudan vieressä. Omassa puheenvuorossaan Niinistö ei tuominnut tai arvostellut Puolassa suunnitteilla olevia uudistuksia, vaan tyytyi vain toivomaan, että Puolan ja EU:n kiistassa löydettäisiin sopu. Niinistö muistutti, että EU:n jäsenvaltiot ovat unioniin liittyessään sitoutuneet tiettyihin kriteereihin.

19. Mainittakoon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden korkeimpien oikeuksien presidenttien verkosto on julkaissut heinäkuussa kannanoton, jossa presidentit, siis myös KKO:n presidentti Timo Esko, ilmaisevat huolensa Puolan oikeuslaitoksen tilasta. Kannanoton mukaan Puolassa on viime aikoina puututtu tuomioistuinten toimintaan tavalla, joka vaarantaa vakavasti niiden riippumattomuuden ja oikeusvaltion olemassaolon. Presidenttien verkosto yhtyy kannanotossaan Euroopan neuvoston ja Venetsian komission esittämään huoleen ja haluaa osoittaa tukensa Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuudelle.

20. Muistaakseni ulkoministeri Timo Soini piti pari vuotta sitten sopimattomana, että Euroopan unioni ja EU-komissio puuttuvat Puolassa vireillä oleviin oikeuslaitosuudistukseen ja suunnitelmiin muuttaa tuomareiden nimitysoikeutta. Soini katsoi, aivan samalla tavalla kuin presidentti Duda tänään, että kyseiset uudistukset ovat Puolan sisäinen asia, jotka eivät kuulu EU:lle.

21. Voidaan kysyä, onko presidentti Sauli Niinistö samalla kannalla kuin ulkoministeri Soini. Ainakin Niinistö on kutsunut Dudan Suomeen - sopivasti presidentinvaalien alla. Dudan vierailu on vastavierailu Niinistön ennen Dudan presidenttikauden alkua Puolaan tekemälle vierailulle. Tuolloin tilanne Puolassa oli kuitenkin toisenlainen kuin nyt, sillä Laki ja oikeus -puolue ei ollut vielä noussut valtaan.

22. Minusta Niinistön ei olisi pitänyt kutsua Puolan presidenttiä Suomeen. Vastavierailuillakin on aikansa ja kohteliaisuudellakin rajansa, jos kutsuttavan maan presidentti ja hänen puolueensa edustavat populistisia arvoja, joita ei voida mitenkään pitää oikeusvaltiolle sopivina.

23. Mutta päivän päätteeksi vieraat ja heidän suomalaiset isäntänsä kokontuivat sulassa sovussa Linnan juhlailllailliselle.  Huomiota herätti hieman se, että Suomen hallituksesta oli paikalla vain valtiovarainministeri Petteri Orpo; myöskään eduskunnan puhemiestä ei näkynyt kättelyjonossa. Mutta se oli varmaa, että KKO:n Timo Soini seurasi taas Petteri Orpoa kuin konsanaan hai laivaa. 

24. Seurapiiritoimittajat olivat taas haltioissaan Jenni Haukion iltapuvusta ja äitiyden onnea säteilevästä olemuksesta. Tähän tapaan: "Rouva Jenni Haukio hehkui juhlaillallisella elegantissa, mustaan leveähelmaiseen iltapukuun pukeutuneena". Hänen "pitsihihainen, paljetein koristeltu iltapukunsa ei korostanut muttei myöskään pyrkinyt piilottamaan tulevan äidin vyötärön seutua". Niinistö ja Haukio kättelivät vieraita illallisen aluksi "hyväntuulisen oloisina". 

Ah, eikö tämä olekin kuninkaallista onnea, josta koko tasavalta saa nauttia!

Euroopan unionin jäsenvaltioiden korkeimpien oikeuksien presidenttien verkosto on julkaissut kannanoton, jossa presidentit ilmaisevat huolensa Puolan oikeuslaitoksen tilanteesta. Kannanoton mukaan Puolassa on viime aikoina puututtu tuomioistuinten toimintaan tavalla, joka vaarantaa vakavasti niiden riippumattomuuden ja oikeusvaltion olemassaolon.

Presidenttien verkosto yhtyy kannanotossaan Euroopan neuvoston ja Venetsian komission esittämään huoleen ja haluaa osoittaa tukensa Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuudelle.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden korkeimpien oikeuksien presidenttien verkosto on julkaissut kannanoton, jossa presidentit ilmaisevat huolensa Puolan oikeuslaitoksen tilanteesta. Kannanoton mukaan Puolassa on viime aikoina puututtu tuomioistuinten toimintaan tavalla, joka vaarantaa vakavasti niiden riippumattomuuden ja oikeusvaltion olemassaolon.

Presidenttien verkosto yhtyy kannanotossaan Euroopan neuvoston ja Venetsian komission esittämään huoleen ja haluaa osoittaa tukensa Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuudelle.

Tutustu presidenttien verkoston kannanottoon (englanniksi) kokonaisuudessaan:

1116. Niinistölle vain 156 000 kannattajakorttia

                                                                                   Roni Rekomaa/Lehtikuva
Niinistön kampanja täydessä käynnissä kesäkuun alussa Hakaniemen torilla. Ehdokas itse väittää kivenkovaa aloittavansa kampanjansa vasta 6.12. jälkeen.

1. Tasavallan presidentti Sauli Väinämö Niinistö (69) kertoi tokokuun lopulla Mäntyniemessä, että hän hakee kuuden vuoden jatkokautta presidenttinä. Hän sanoi kuitenkin, ettei lähde kokoomuksen - Niinistö nousi vuoden 2012 vaaleissa presidentiksi kokoomuksen ehdokkaana - tai minkään muunkaan puolueen ehdokkaaksi vaan asettuu ehdolle valitsijayhdistyksen ehdokkaana, jos tätä varten perustettu kampanjatoimisto saa kerätyksi riittävän määrän hänen ehdokkuuttaan tukevia kannattajakortteja.  

2.  Kampanjaporukka, jota on vetänyt Sauli Niinistön vanha kaveri ja kokoomuksen entinen kansanedustaja Heikki A. Ollila, kertoi tänään, että kannattajakortteja on allekirjoitettu noin 156 000 kappaletta. Valitsijayhdistyksen presidenttiehdokaan pitää lain mukaan kerätä  (vain) 20 000 kannattajakorttia, joten Niinistön kampanja ylitti tavoitteen selvästi. 

3. Korttien määrää on hehkutettu suomalaiskansallliseen tyyliin kovasti ja estoitta.  Kampanjan vetomies Heikki A. Ollila on itse tietenkin pitänyt "omaa saavutustaan" ja 156 000 korttia suorastaan "mykistävänä" määränä. Mykistävänä ja "todella suurena märänä" saavutusta pitää myös Junkkari-blogissaan HS:n Marko Junkkari. Ilta-Sanomien toimittaja Mika Lehto puolestaan on sitä mieltä, että määrä on "suorastaan huikea" ja "ennennäkemättömän suuri", "valtava" jne. Yli-innostus on tällaisissa tapauksissa suomalaisille kovin tyypillistä.  HS:n J-P. Raesteen kirjoittaman jutun otsikko toitottaa, että "ovela taktiikka luo onnistuneesti mielikuvaa koko kansan presidenttinä". Jasså, mutta kokonaan toinen asia on, uppoaako moinen viekastelu ja oveluus läheskään koko kansaan. Kukaan ei ole sentään luonnehtinut Niinistöä "Vanhaksi ketuksi". Toimittajille voitaisiin järjestää kisa siitä, kuka heistä keksii "huikeimman" luonnehdinnan 156 000 kortille.

4. Itse en pidä kannattajakorttien määrää mitenkään suurena saatikka mykistävänä, huikeana, ihmellisenä yms. saavutuksena. Kortteja kerättiin sentään ympäri Suomea yli kolme kuukautta ja keräämistä varten oli pantu pystyyn 120 keräyspistettä; kortteja oli mahdollista myös tulostaa netistä ja niitä saatiin palauttaa postitse. Erilaisia keräystapahtumia järjestettiin peräti yli 500. Kesällä ihmiset liikkuivat sankoin joukoin erilaisissa tilaisuuksissa, festareilla, matalousnäytelyissä, lukuisilla juhannusjuhlilla, ravikilpailuissa, Porin Jazzeissa, Savonlinnan oopperajuhlilla jne, jne., joissa kortteja tietenkin myös kerättiin innolla. Veikkasin toukokuun lopulla julkaisemassani blogijutussa, että kannattajakortteja saadaan helposti kerättyä ainakin 200 000 kappaletta, tästä määrästä jäätiin nyt kuitenkin selvästi. Sauli Niinistön oma kampanja, jota hän on tosiasiallisesti käynyt jo monta kuukautta osallistuessaan eri puolilla maata monenkirjaviin tilaisuuksiin ja kissanristiäisiin, on toki myös lisännyt ihmisten halukkuutta korttien allekirjoittamiseen.  

5. Miksi kortteja ylipäätään kerättiin noin kauan ja innokkaasti, sillä kannattajayhdistyksen perustamiseenhan olisi riittänyt 20 000 kortin kokoon saaminen? Vastaus on yksinkertaisesti se, että Sauli Niinistön ja hänen kampanjaväkensä tavoitteena oli näissä "korttisulkeisissa", jotka muistuttavat jonkinlaista esivaalia, lyödä kuvaannollisesti muille ehdokkaille piti ns. luu kurkkuun ja osoittaa, että he ovat liikkeellä täysin turhaan.

6. Kannattajakorttien kerääminen oli siten tarkoitettu voimannäytöksi, mutta ketä tällainen hieman turhalta tuntuva pullistelu oikeastaan hyödyttää? Muiden ehdokkaiden kannalta jo Sauli Niinistön venkoilu "kampanjoida vai eikö kampanjoida" on osoitus ylimielisyydestä ja hänen asettautumisensa kannattajayhdistyksen ehdokkaaksi itse asiassa turha manööveri, koska kaikki kuitenkin tietävät, että Sauli Niinistö edustaa nimenomaan kokoomuslaisia arvoja ja on vaaleissa ensi sijassa hyvin toimeentulevien kansalaisten ehdokas. Vaikka Sauli venkoili viikko- ja kuukausikaupalla ehdokkaaksi asettumisellaan, kaikki kuitenkin oikein hyvin tiesivät, että hän on ilman muuta ehdokas.

7. Iltapäivälehtien poliittiset toimittajat -  I-S:n Timo Haapala tietenkin kaikkein kärjessä - ovat jo viikko- tai kuukausitolkulla - kirjoittaneet, että presidentinvaalit olisivat jotenkin turha näytös, koska muilla ehdokkailla ei ole Niinistöä vastaan minkäänlaisia m enestymisen mahdollisuuksia. Kannattajakorttien määrän selvittyä nämä "huutelut" tietenkin vain voimistuvat.  Mutta eihän asia tietenkään näin ole, sillä presidentinvaalit ovat demokratiassa aina merkittävä asia, eikä tämä tosiasia muutu miksikään sen vuoksi, että yksi ehdokas on selvä ennakkosuosikki. Vaalit antavat äänioikeutetuille ihmisille omakohtaisen mahdollisuuden vaikuttaa ja lausua mielipiteensä kansakunnalle tärkeästä asiasta.  Istuva presidentti haluaisi tietenkin tulla valituksi jo ensimmäisellä äänestyskierroksella, mutta kun vaalissa on mukana 6 tai 7 muutakin ehdokasta, tuon tavoitteen saavuttaminen ei ole helppo tehtävä eikä itsestäänselvyys. Niistä ihmisistä, jotka äänestävät jotakuta muuta kuin istuvaa presidenttiä, monet toimivat näin siksi,  että haluavat nimenomaan vastustaa istuvan presidentin uudelleen valintaa. 

8. Itse en äänestänyt Sauli Niinistöä vuoden 2012 vaaleissa enkä tule äänestämään häntä tälläkään kertaa. Niinistön näytöt presidenttinä ovat suhteellisen vaatimatonta luokkaa, mutta ennen kaikkea vierastan miehen luonteenlaatua sekä yli-innokasta kansansuosion tavoittelua. Olen monissa blogijutuissa jo yksilöinyt syitä, joiden vuoksi en kannata Niinistöä ja hänen uudelleen valintaansa. Hän on tyypillinen pikkupolitikointiin taipuvainen venkoilija, omahyväinen besserwisser, kaksinaamainen poliittinen peluri, melko keskinkertainen juristi, joka vetoaa mielellään mutta lähinnä vain hämäystarkoituksessa oikeusvaltioon ja oikeusjärjestykseen, kiihkeästi kampanjoiva ja ihmisiä kättelemään pyrkivä ehdokas, vaikka selitteleekin venkoillen aloittavansa kampanjansa muka vasta 6.12. jälkeen jne.  

9. Ihmisten ei ole suinkaan pakko äänestää Sauli Niinistöä, vaikka siihen on nyt tällä ovelalla kannattajakorttien keruulla pyrittykin, vaikka "kaikenmaailman" politiikan toimittajat, tutkijat ja Niinistön poliittiset tukijat ym. miten kailottaisivat Niinistön ylivertaisuutta. Niinistö ei ole todellisuudessa ylivertainen ehdokas, vaan loppujen lopuksi aika tavallinen poliitikko, joka hiiltyy tarpeen tulleen nopeasti siinä missä muutkin poliitikot. Tämä nähtiin viimeksi Sauli Niinistön vierailulla Valkoisessa talossa ja vierailun jälkimainingeissa, jossa hän yritti rutata Matti Vanhasen osin väärillä tiedoilla maanrakoon.  Koko kansan presidentiksi ja "maan isäksi" Niinistöllä ei minusta ole edellytyksiä.  Niinistö on mielellään luonut mielikuvaa, että hän ja vain hän voisi menestyksellisesti johtaa Suomen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa, mutta maan ulkopolitiikaa ei voida perustaa pelkkien mielikuvien varaan. Niinistö on tehnyt toki lukuisia valtio- tai työvierailuja muihin maihin ja vastaanottanut kotimaassa korkeita vieraita mm. Venäjältä, Kiinasta, Japanista jne. Tällaisten tapaamisten avulla luodaan kuitenkin lähinnä vain mielikuvaa presidentin muka ylivertaisista kyvistä, mutta todellisuudessa noissa lyhyissä keskusteluissa ei voida vaikuttaa ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan juuri lainkaan.

10.  Minä en pidä Sauli Niinistöstä enkä hänen tavoistaan ja tyylistään, mitäpä sitä kieltämään. Onneksi tulevissa presidentinvaalissa on monta hyvää ja pätevää ehdokasta, jotka voin hyvin perustein asettaa Sauli Niinistön edelle. He eivät venkoile eivätkä puhu epäselvästi kierrellen ja kaarellen, vaan puhuvat suoraan ja selkokielellä ja katsovat keskustelukumppaneitaan reilusti silmiin. Heillä on minusta hyvät edellytykset johtaa Suomen ulko- ja turvallisuspolitiikkaa. Turvallisuuspolitiikkaan kuuluu myös maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, joiden osalta Suomi ei ole Sauli Niinistön kaudella onnistunut. kovin kaan hyvin.

11. Presidentti ei suinkaan johda maan ulkopoliitikkaa yksin, vaan hän työskentelee yhteistoiminnassa valtioneuvoston eli maan hallituksen kanssa; näin sanotaan perustuslaissa (93 §). Suomessa ulkopolitiikan hoitamiseen osallistuvat presidentin ohella monet muutkin poliitikot ja piirit, kuten pääministeri, ulkoministeri, hallituksen utva, UM ja sen monet ulkopolitiikkaa työkseen tekevät pätevät virkamiehet, erilaiset ulkopoliittiset tutkimuslaitokset ja instituutit, jotka ovat pullollaan korkealuokkaisia tutkijoita, suomalaiset suurlähettiläät, eduskunta ja sen ulkosianvaliokunta asiantuntijoneen jne. Näitä tahoja ja niihin kertynyttä pätevää asiantuntijuutta tasavallan presidentti ja maan halitus voivat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaessaan hyödyntää.

12. Nyt päättyneesssä "Sauli Niinistön omassa esivaalissa" eli kannattajakorttien keruussa Niinistön kampanjatoimisto sai 3,5 kuukautta kestäneiden ponnistelujen jälkeen taakseen  150 -160 000 kannattajaa. Tämä on varsin vähäinen määrä, kun otetaan huomioon, että presidentinvaaleissa on noin 4,5 miljoonaa äänioikeutettua ihmistä, joista äänestää ennakkoon ja vaalipäivä 28. tammikuuta todennäköisesti  noin 3,3 miljoonaa kansalaista. Jotta toista äänestyskierrosta ei tarvitsisi järjestää, parhaiten menestyvän ehdokkaan tulisi saada ensimmäisellä kierroksella noin 1,5 miljoonaa ääntä. Ennustan, että kukaan ehdokkaista, ei edes istuva presidentti, tähän kykene, vaan valtakunnassa joudutaan toimittamaan toinen äänestyskierros.

13. Matti Vanhanen on tänään Ilta-Sanomien hastattelussaan kritisoinut Sauli Niinistön kaksoisstrategiaa, jossa kannattajat ovat olleet liikkellä, mutta itse ehdokas ei ole ollut ehdokkaana. Oikein, vaikka itse kuitenkin lisäisin, että kyllä kansa tietää, siis sen että Sauli Niinistö on faktisesti ollut ehdokkaana jo Mäntyniemessä toukokuun lopulla pitämästään tiedotustilaisuudesta lähtien. Kansa on myös nähnyt, millaisella kiihkolla ja intesiivisyydellä Sauli Niinistö on kampanjaansa vetänyt, vaikka mies itse on koko ajan vain venkoillut ja väittänyt hoitaneensa vain tasavallan presidentille kuuluvia velvollisuuksia. Selkokielellä ilmaistuna Niinistö on siis yrittänyt "kusettaa" kansaa, mutta kansa ei ole toki ollut niin tyhmä kuin presidentti on ylimielisyydessään kuvitellut.

Minä..tuota…hoidan tässäkin tietenkin presidentin velvollisuuksiin kuuluvaa tehtävää…tämän näkee punaisesta matostakin…matto onkin hyvä keksintökin sillä jää on peijakkaan liukas…lakeerikengille

1113. Sauli Niinistö kampanjoi kiihkeästi

1. Olen useassa blogikirjoituksessa puuttunut tasavallan presidentti Sauli Niinistön ilmiselvään ja alati vain kiihtyvään vaalikampanjaan, jota presidentti itse kiistää käyvänsä. 

2. Sauli Niinistö kiertelee, kaartele ja venkoilee väittäessään, että eihän hän edes voisi kampanjoida, koska hän ei vielä tiedä, onko hän ehdokkaana koko vaaleissa. Niinistö siis uskottelee ihmisille, että hän vain hoitaa virkaansa, joka ei ole kampanjointia. Ja kansa uskoo tai on ainakin uskovinaan, mitä "maan isä" heille sanoo.

3. Tuollainen puhe ja venkoilu tasavallan presidentiltä on höpö höpöä ja luikuria. Esimerkiksi politiikan toimittajat tietävät varsin hyvin, millaista kaksinaamaista ja presidentille sopimatonta peliä Niinistö harrastaa, mutta he eivät ole halunneet tai rohjenneet puuttua asiaan. 

4. Eilen lauantaina (16.9.) Helsingin Sanomien talouden ja politiikan toimituksen esimies Kalle Silfverberg teki kuitenkin tästä poikkeuksen kolumunissaan, joka oli HS:n verkossa varustettu otsikolla "Maan isä Niinistö tekee kampanjaa ja toivoo, ettei kukaan huomaisi sen olevan kampanja."

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005370117.html

5. Kalle Silfverbergin mukaan Sauli Niinistö yrittää saada mahdollisimman suuren huomion itselleen muistuttamatta lähestyvistä presidentinvaaleista. Kalle on oikeassa, sillä siitähän tässä venkoilussa on perimmältään kysymys.

6. Hesarin eilisessä printtilehdessä Silfverbergin kolumni oli saanut jostakin syystä toisen otsikon: "Niinistön kampanjasta puuttuvat vain ilmapallot". Nojoo, eihän tuokaan ole hassumpi otsikko, mutta mieleen hiipii väkisinkin ajatus, että olisiko joku HS:n päätoimittajista halunnut varustaa kolumnin alkuperäiseen verrattuna hieman varovaisemmalla otsakkeella.

7. Minusta Silfverbergin kolumnin alkuperäinen otsikko oli parempi. Selkokielellä ilmaistuna siitä ilmenee, millaista omituista venkoilua tämä "maan isä" itse asiassa harrastaa uskotellessaan ihmisille - eritoten äänestäjille - että hänen kampanjansa alkaisi "joskus loka-marraskuussa" ja toden teolla vasta  itsenäisyyspäivän 6.12. jälkeen. 

8. Istuvalta tasavallan presidentiltä - maan isästä puhuminen tuntuu tässä yhteydessä tympeältä ja jopa ällöttävältä - ei voisi mitenkään odottaa sellaista venkoilua, kiertelyä ja pikkupolitikointia, jota nyt olemme saaneet todistaa. Tasavallan presidentti on yhteiskunnallinen vaikuttaja ja arvojohtaja, jolta on lupa edellyttää muun ohella avoimuutta, reiluutta ja suorapuheisuutta.

1111. Niinistö tapasi varaulkoministerit

                         Thomas Shannon Jr ja Niinistö  11.10. Mäntyniemessä

1. Yhdysvaltain apulaisulkoministerin Thomas Shannonin Jr ja Venäjän varaulkoministerin Sergei Rjabkovin tapasivat toisensa maanantaina ja tiistaina Helsingissä. Kaksikon arvellaan keskustelleen maiden välisistä jännittyneistä suhteista. Keskeinen puheenaihe tapaamisessa lienee ollut maiden välinen diplomaattinen kriisi eli puolin ja toisin annetut päätökset diplomaatien karkotuksista.

2. Tuollaisessa tapaamisessa ei sinänsä ole mitään merkillistä, sillä ko. ministerit ovat tavaneet tänä vuonna toisena jo aiammin ja vieläpä äskettäin. Tapaaminen ylitti uutiskyynnyksen sen vuoksi, että ministerit tapasivat, eri päivinä tietenkin, tasavallan presidentti Sauli Niinistön. 

3. Miksi varaulkoministerit halusivat tai heidän piti tavata presidentti Niinistö, sillä Suomi ei toiminut keskusteluissa välittäjänä?  Tämä on hienoinen arvoitus, mutta ehkä tärkein syy on se, että maiden väliset ovat niin tulehtuneet, ettei herrojena tapaamista voitu järjestää kummankaan kotimaasa. Suomi puolestaan on tottunut järjestämään tällaisia suurvaltojen välisiä ministeritapaamisia ennenkin.

4. Valitustunut arvaus on, että varaulkoministeit tapasivat Niinistön siksi, koska Suomen ulkoministeriö (UM) ja presidentti Ninistö halusivat sitä. Tässäkin yhteydessä on nimittäin syytä muistaa ja muistuttaa siitä, että Suomessa lähestyvät tammikuussa järjestettävät tasavallan presidentin vaalit, joissa myös Sauli Niinistö on ehdokkaana ja joissa Niinistö yrittää, jollei nyt raivokkaasti, niin joka tapauksessa yli-innokkasti pyrkiä jatkokaudelle siten, ettei toista äänestyskierrosta tarvitsisi järjestää. 

5. Tämän innostuksen vallitessa Sauli Niinistöllä on järjestetty todella lukuisia tapaamisia, ja hän pyrkiii itsekin omasta aloitteestaan tapaamaan, ei vain suomalaisia äänestäjiä, vaan myös niin paljon ulkomaisia valtionpäämiehiä, presidenttejä, kuninkaallisia, ministereitä yms. vaikuttajia - jopa kirjalijoita - kuin suinkin mahdollista.

6. Yleisesti ottaen lienee jokseenkin harvinaista, että Suomen tasavallan presidentti tapaisi täällä virkatehtävissä käyviä muiden maiden ministereitä; ulkoministerit ovat kyllä asia erikseen. Mutta sitä on muista tapahtuneen, että presidentti olisi tavannut tai pyrkinyt tapaamaan ulkomaisia vara- tai apulaisulkoministerejä, vaan nämä ovat saaneet tyytyä kotimaisen ulkoministerin tai UM:n virkamiesten tapaamiseen.

7. Mutta tällä kerralla tilanne on ilmeisesti ollut niin houkutteleva tai suorastaan kutkuttava - kun ne vaalitkin ovat lähestymässä (!) - että UM on saanut presidentin kanslialta tehtäväksi järjestää presidentin ja molempien vara- tai apulaisministereiden tapaamisen. Asia on järjestynyt, tietenkin, vallan kivuttomasti.

8. Myös nyt esillä olevat tapaamiset, siis oikein kaksin kappalein, ovat tuoneet julkisuutta, joka luonnollisesti on kaikkien presidenttiehdokkaiden tavoitteena. Myös presidentti Niinistö halajaa julkisuutta ja kansansuosionsa kasvua. Kyllä, vallan mahdottomasti haluaakin! Ne, jotka pyrkivät tarkastelemaan asioita ja ilmiöitä myös hieman kriittisesti, ovat voineet panna asian merkille. 

9. TV-kuvaajat ja lehtikuvaajat olivat molemmilla tapaamiskerroilla tietenkin Mäntyniemessä ikuistamassa Niinistön ja varaulkoministeriden tapaamisia. Niinistö oli kummassakin tilaisuudessa yhtä hymyä ja taisipa hänelle niin ominainen virnistyskin levitä hetkeksi valtionpäämiehemme kasvoille. Jenni -rouvaa tai Lennu -koiraa ei kuitenkaan tilaisuuksissa näkynyt, vaikka kansa heitä kovasti odottikin. 

10. Apulaisulkoministeri Thomas Shannon Jr toi maanantaina tilaisuuteen terveiset presidentti Donald Trumpilta, joiden mukaan Trump oli pitänyt presidenttien pari viikkoa sitten tapahtunutta tapaamista Washingtonissa erittäin onnistuneena. Lisäksi Shannon kiitti Niinistöä Suomen toiminnasta ja roolista yhteyksien rakentajana. Nämä kehut kuultuaan Niinistön hymy sen kun entisestään syveni, katso kuva yllä. 

11. Venäjän varaulkoministeri Rjabkov ei jäänyt halunnut jäädä virkaveljeään pahemmaksi, sillä hän kiitti Suomen rakentavaa roolia Itämeren alueen turvallisuskysymyksissä. Jokohan tämä alkaisi kohta pukata Nobelin rauhanpalkintoa Saulille?

12. Niinistön ohjelmassa tapahtumien, tapaamisten ja matkojen tahti sen kun vain kiihtyy kiihtymistään mitä lähemmäksi vaalit tulevat. Viikon kuluessa Niinistö on vastaanottanut Kustannusyhtiö Otavan isolta  delegaatiolta Lasse Lehtisen kirjoittamat Väinö Tannerin muistelmat ja leipäviikon merkeissä "leipäöihmisten" ison ryhmän, joka lahjoitti Saulille ison korillisen suomalaista ruisleipää. Tavallan presidentin kanslian nettisivuilla on paljon kuvia näistäkin merkittävistä tillaisuuksista. 

13, Joulusensongin pikku hiljaa lähestyessä Saulia, Jenniä ja Lennua muistetaan vaikka minkälaisilla lahjoilla ja tervehdyksillä. Heille kannetaan Mäntyniemeen kinkkua, lanttulaatikkoa, joulukukkaa, Tenon lohta, jouluhaukea, joulukuusta ja ties mitä krääsää ja herkkuja. Kyllä Saulin ja koko perheen kelpaa hyvillä mielin ja umionnellisina odotella joulurauhan saapumista! 

13. Huomenna torstaina 14. tätä kuuta Sauli ja Jenni lähtevät todella pitkälle ja peräti yhdeksän päivää kestävälle Yhdysvaltain matkalle. He matkaavat aluksi Washingtoniin, jossa Sauli piipahti jo pari viikkoa sitten. Siellä juhlitaan lauantaina näyttävästi ja kovin menoin mitäpä muuta kuin Suomen satavuotista itsenäisyyttä oikein 100-vuotisgaalan merkeissä. Sauli tapaa senaatttoreita ja ties keitä merkkihenkilöitä. Washingtonista matka jatkuu New Yorkiin, jossa Sauli osallistuu neljän päivän aikana YK:n yleiskokoukseen. TP:n kanslian kotisivuilla on julkaistu Saulin tarkempi matkaohjelma ja kerrottu keitä kaikkia merkkihenkilöitä Sauli tapaa Nykissä. Kun YK:n yleiskokouksesta on selvitty, Sauli ja Jenni matkustavat vielä  Minnesotan Minneapolisiin, jossa taas juhlaitaan Suomen itsenäisyyttä ja Sauli vihitään kunniatohtoriksi. En nyt muista, misä tiedekunnassa, mutta väliäkö sillä, hattu kuin hattu ja kaikki kelpaa.

14. Ulkoministeri Timo Soini matkustaa tietenkin myös YK:n yleiskokoukseen ja osallistuu viikon aikana kaikenlaisiin jubilointeihin ja kaiken maailman ajatushautomoiden tilaisuksiin. Soinin matkasta kerrotaan tarkemmin UM:n sivuilla. Mutta entäs sitten tämä "meidän Juha" eli pääministeri Juha Sipilä, mitä hänelle kuuluu? Voin lohduttaa lukijoita ainakin sikäli, ettei Juha ei aio jäädä yhtään Saulia Ja Timoa huonommaksi. Kun Sauli reissaa länteen, niin Juhapa on saanut päähänsä  matkustaa itään eli Pietariin, jossa hän tapaa pääministeri Dmitri Medvedevin. Venäjältä selviydyttyään Juha rientää Pariisiin, jossa hänellä on tapaaminen presidentti Emmanuel Macronin kanssa. Sipilä on jo muutaman kerran ehtinyt kehaista ja elvistellä, miten hyvin hänellä ja Macronilla synkkaa keskenään. He suunnittelevat keskenään panevansa koko Eurroopan aivan uuteen järjestykseen.

15. Huono puoli tässä Juha Sipilän innokkuudessa on vain se, että sekä hänen ja keskustan että Macronin suosio ja kannatus on huvennut kovaa vauhtia.  Keskustan kannatus on hiipunut 21-22 prosentista 16 prosenttiin ja Macronin huima kansansuosio on romahtanut muutamassa kuukaudessa alle 40 prosentin.

                                 Segei Rjabkov ja Niinistö 12.10. Mäntyniemessä