882. Oikeuskansleri: Vapaavuori ei ollut esteellinen

1. Käsittelin maanantaina 29.9. blogijutussa 880 Helsingin Sanomissa viime lauantaina 27.9. ollutta laajaa juttua, jossa kahden oikeustieteen professorin lehdelle antamiin lausumiin viitaten ja niitä sanatarkasti siteeraten heitettiin ilmoille epäily, että elinkeinoministeri Jan Vapaavuori saattoi olla esteellinen Fennovoima Oy:tä koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen esittelyssä ja päätöksenteossa 25.9.

2. Olin kirjoituksessani varma siitä, että kyseiset professorit eli Olli Mäenpää ja Teuvo Pohjolainen olivat joko erehdyksessä tai jostakin muusta syystä esittäneet virheellisen arvion Vapaavuoren esteellisyydestä. Mutta kun Helsingin Sanomissa väitetään tai epäillään jonkun ministerin menetelleen virheellisesti, olleen tietyssä asiassa esteellinen tai toimineen lain vastaisesti, niin silloin joukko hyenoita ponnahtaa esiin ja toimittaa kiireesti oikeuskanslerillle nipun hätäpäissä väsättyjä kanteluja, joissa vaaditaan asian selvittämistä ja ministerin saattamista edesvastuuseen.

3. Näin tapahtui myös Jan Vapaavuoren epäillyssä esteellisyysasiassa. Lehdet seurasivat innolla asiaa ja raportoivat päivittäin, kuinka monta kantelua asiassa oli ehditty tehdä. Näin siitä huolimatta, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli HS:n jutun luettuaan kertonut medialle, että hänen käsityksensä mukaan Vapaavuorta ei ole syytä epäillä Fennovoiman asiassa esteelliseksi.

4. Tänään eli tasan viikko sen jälkeen kun hallitus oli tehnyt Fennovoimaa koskevan periaatepäätöksen, saattin oikeuskansleri Jonkan päätös kanteluihin. Kuten voitiin ennakoida, tapaus oli niin selvä, että päätöksen mukaan oikeuskansleri ei katsonut tarpeelliseksi pyytää Vapaavuorelta edes selitystä tai lausuntoa kantelujen johdosta. Kantelut ovat ilmeisesti olleet niin yleisluonteisia, ettei niissä ole perusteltu ministerin väitettyä tai epäiltyä esteellisyysväitettä lähemmin, vaan on kirjoitettu kiireessä ja summan mutikassa, että "vaadin, että oikeuskangsteri selvittää asian ja saattaa esteellisen ja kelvottoman ministerin edesvastaukseen" tai jotakin muuta vastaavaa.

Oikeuskanslerin päätös löytyy tästä.

5. Aivan odotetusti oikeuskansleri ei yhtynyt kantelijoiden epäilyihin, vaan katsoi, että Vapaavuori ei ollut esteellinen. Hän on arvioinut asiaa hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan yleislausekkeen valossa. Mainitun lainkohdan mukaan virkamies ja siten myös ministeri on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

6. Oikeuskanslerin mukaan Jan Vapaavuoren helmikuussa 2014 Suomen puolesta allekirjoittama sopimus, jossa toisena osapuolena on Venäjän valtio, on valtiosopimus, jonka allekirjoittamiseen Vapaavuori oli saanut asianmukaisen valtuuksen valtioneuvoston esityksestä tasavallan presidentiltä. Sopimuksen voimaantulo edellyttää eduskunnan hyväksymistä sekä tasavallan presidentin päätöstä sopimuksen hyväksymisestä. Oikeuskanslerin päätöksessä torjutaan epäily, jonka mukaan yhteistyösopimuksen allekirjoittamisella olisi ollut tarkoitus vaikuttaa valtioneuvoston Fennovoima Oy:n hakemusta koskevaan päätöksentekoon.

7. Esittämillään perusteilla oikeuskansleri päätyi siihen, että viime helmikuussa tapahtunut ydinenrgia-alan yhteistyötä koskevan valtiosopimuksen allekirjoittaminen asianmukaisesti annetun valtuutuksen nojalla ei muodosta sellaista hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua erityistä syytä, jonka vuoksi luottamuksen ministeri Vapaavuoren puolueettomuuteen voitaisiin arvioida vaarantuneen siten, että hän olisi ollut esteellinen esittelemään edellä mainitun valtioneuvoston periaatepäätöksen täydentämistä koskevan asian sekä osallistumaan asiaa koskevaan päätöksentekoon valtioneuvoston yleisistunnossa.

8. HS:n ko. kirjoitus 27.9. ja sen tueksi saadut oikeusoppineiden lausumat ovat toki vain yksi vihreiden ja muiden ydinvoiman vastustajien monista yrityksistä heittää hiekkaa tai kapuloita ydinvoimalahankkeen rattaisiin.

877. Ruotsin vaalien mentyä

1. Ruotsin parlamentti- eli tarkemmin sanottuna valtiopäivävaaleissa saatiin aika sekava lopputulos. Sosiaalidemokraatit nousivat uuden puheenjohtajansa Stefan Löfvenin johdolla suurimmaksi puolueeksi, mutta puolueen äänimäärä jäi kuitenkin 31,3 prosenttiin. Se on kaukana 40 prosentin lukemista, joihin demarit saivat vielä 10-20 vuotta sitten vaaleissa tottua. 

2. Vaaleissa, jotka käydään Ruotsissa ns. listavaaleina, jolloin  "kaiken maailman hömppäjulkkiksilla" ei, toisin kuin Suomessa,  ole menestymisen mahdollisuuksia, tuntuu ratkaisevinta olleen, että hallitusta kahden vaalikauden ajan johtanut maltillinen kokoomus hävisi ja sai äänistä 23,2 prosenttia. Samalla demareiden johtama punavihreä koalitio, johon kuuluvat demareiden lisäksi ympäristöpuolue ja vasemmistopuolue, ohitti  kokoomuksen johtaman oikeistokoalition; eroa kertyi nelisen prosenttiyksikköä. Äänestysaktiiviisuus oli Ruotsissa näissäkin vaaleissa paljon korkeampi kuin Suomessa, mikä johtuu suurimmaksi osaksi juuri mainitusta listavaalijärjestelmästä. Ääänestysaktiivisuus oli Ruotsissa nyt 83,2 %, kun Suomessa jäätiin vuoden eduskuntavaaleissa 2011 vaaleissa 70,4 prosenttiin. Ruotsissa ihmiset äänestävät ja heidän pitääkin äänestää ensisijaisesti puoluetta, ei yksittäisiä ehdokkaita.

3. Pääministeri Fredrik Reinfeldt jätti heti vaalituloksen selvittyä hallituksensa eronpyynnön ja ilmoitti samalla eroavansa myös maltillisen kokoomuksen puheenjohtajan tehtävästä. Stefan Löfven (oik. Löfvén) yrittää muodostaa Ruotsiin vähemmistöhallitusta. Siihen tullevat muista puolueista mukaan vain ympäristöpuolue ja oikeistosta kansanpuolue. Äsken Löfven jo ilmoitti, etteivät sosiaalidemokraatit hyväksy vasemmistoa hallitukseen.

4. Stefan Löfven, joka on 57-vuotias, tuli mukaan valtakunnan politiikkaan vasta pari vuotta sitten, jolloin hänestä leivottiin myös sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja. Aikaisemmin eli vuodesta 2006 hän on toiminut Ruotsin metalliliiton puheenjohtajana. Hän on ammatiltaan hitsaaja, joka ei ole korkeakouluja käynyt. Löfven yritti kyllä opiskella Uumajan yliopistossa sosiaalipolitiikkaa tai muita vastaavia aineita, mutta joutui keskeyttämään kurssinsa puolentoista vuoden aherruksen jälkeen.

5. Vaikuttaa hieman siltä, että Löfvenin kausi pääministerinä jää lyhyeksi ja Ruotsissa voidaan joutua toimittamaan ennenaikaiset vaalit parin vuoden kuluttua. Löfvenin ei vaikuta kovin innostavalta puhujalta tai yleensä huipputyypiltä, joten ruotsalaiset voivat  kyllästyä katselemaan hänen jyhkeää olemustaan aika pian. Tämä kohtalo koitui myös pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja hänen hallituksensa - ulkoministerinä muuten ex-pääministeri Carl Bildt - kohtaloksi. Ruotsin valtiontalous on hyvässä kunnossa - Suomeen verrattuna suorastaan erinomaisessa - teollisuus- ja vientiyrityksillä menee hyvin ja työllisyys on hyvällä tolalla, mutta silti kaksi vaalikautta Fredrik Reinfeldtiä, Carl Bildtiä ja valtiovarainministeri Anders Borgia riitti ruotsalaisille.

6. Entinen hitsaaja Ruotsin pääministerinä, jopas nyt jotakin! Mutta onhan meilläkin remmissä yksi "oikea" työväen mies eli Lauri Ihalainen. Hän toimi toistakymmentä vuotta SAK:n puheenjohtajana ja on nyt kansanedustaja ja työministeri, vaikka oli hamassa nuoruudessaan "vain" kirvesmies. Ihalainen puhuu eduskunnan täysistunnoissa ja tv-haastatteluissa tyylikkäästi, asiantuntevasti ja jopa tunteisiin vetoavasti. Hän vaikuttaa puhetapansa, asiantuntemuksensa ja käyttäytymisensä perusteella paljon sivistyneemmältä - anteeksi vain - kuin SDP:n puheenjohtajaksi keväällä valittu Antti Rinne. Vm. valmistui 80-luvulla oikeustieteen kandidaatiksi, kuuleman mukaan ainoastaan puolitoista vuotta kestäneiden opintojen jälkeen. 

7. Sosiaalidemokraattista puoluetta johtaa siis kummassakin naapurimaassa entinen ay-pomo, Ruotsissa Stefan Löfven ja Suomessa Antti Rinne. Voisiko Rinteen SDP tehdä lövenit ja nousta ensi kevään vaalien jälkeen maan suurimman puolueeksi, jolloin Rinteestä leivottaisiin hallituksen pääministeriksi? Voi ja voi, mutta jos minulta kysytään niin kiitos ei! Kaikella ja niin myös politiikan teon tasolla on sentään rajansa! Vaadimme kyvykästä ja sivistyneen oloista pääministeriä myös vaalien jälkeen ja sellaisen saamme joko Alex Stubbista tai Juha Sipilästä.

8. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei halunnut tänään Yle Uutisten haastattelussa ottaa kantaa siihen, voisiko myös Antti Rinteen johtama demaripuolue nouusta maan suurimmaksi puolueeksi ensi kevään vaaleissa. Niinistö tyytyi toteamaan, että "siihen pitäisi Antti Rinteen olla nyökkäilemässä kovasti". Hyvin lohkaistu! Ylen ja iltapäivien lehtien toimittajat on kyllä selkeästi valjastettu nokkimaan kaikin tavoin Alex Stubbia ja lisäämään kiviä hallituksen rekeen, jotta SDP:n kannatus saataisiin gallupeissa kovaan nousuuun.

9. Enteilisikö Ruotsin vaalitulos meillä tulossa olevia eduskuntavaaleja kuitenkin sen verran, että demarit nousivat pohjalta, johon he ovat gallupkyselyissä vajonneet? Tämä jää nähtäväksi. Minusta voidaan kuitenkin jo nyt olla melko varmoja, että SDP saa seuraavissa vaaleissa tyytyä kamppailemaan perussuomalaisten kanssa siitä, kummasta tulee maan kolmanneksi suurin puolue.

10. Varsinainen yllätys Ruotsin vaaleissa oli maahanmuuttovastaisen ja usein myös uusnatsitaustaiseksi tai rasistiseksi moititun ruotsidemokraattien menestys. Peliriippuvaiseksi väitetyn Jimmie Åkessonin johtama puolue tuplasi ääniosuutensa (nyt 13 prosenttia) ja nousi kertaheitolla Ruotsin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Mutta mitä väliä, sillä kaikki muut puolueet ilmoittivat heti, etteivät ne suostu edelleenkään tekemään valtiopäivillä minkäänlaista yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.

11. Sauli Niinistö tyytyi tänään toteamaan, että ruotsidemokraattien jytky ei toistu Suomen seuraavissa vaaleissa, sillä "eihän meillä ole suomidemokraatteja". Niinistö viittasi siihen, että meillä perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Timo Soini tekee kaikkensa, jottei perussuomalaista puoluetta päästäisi kritisoimaan rasismista. Soinin puheita leimaa nykyisin selkeä hallituskelpoisuuden tavoittelu. Joskus tekee melkein pahaa nuoleskelu, jolla Soini kehua retostelee Sauli Niinistöä ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa esimerkiksi Ukrainan kriisin "hoidossa" ja siinä sivussa myös omia ulkopoliittisia saavutuksiaan. Soinin kokemus ulkopolitiikasta on käytännössä aika vähäistä, sillä se rajoittuu lähinnä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana toimimiseen. Valiokunnan, jolle ei usein kerrota mitään todella tärkeitä asioita.

12. Stefan Löfveniä ja Antti Rinnettä yhdistää vantteruus ja tietty maanläheisyys, joka Löfvenin kohdalla huipentuu ex-nyrkkeilijöille tyypilliseen nenään. Stefanissa on minusta hieman samaa näköä kuin Einö Grönissä 20-30 vuotta sitten, vai mitä? Löfven sai puolentoista vuoden opintojensa jälkeen yliopistosta lemput, sen sijaan Rinne valmistui samassa ajassa "tuomariksi" eli oikeustieteen maisteriksi. Löfven vaikuttaa silti Rinteeseen verrattuna enemmän huipputason poliitikolta ja pääministerityypiltä, vaikka mikään täydellisyys hänkään ei toki ole. Antti Rinne jankuttaa jankuttamasta päästyään samoja asioita ("talouskasvu" ja "työllisyyden parantuminen"), mutta käytännössä nuo asiat menevät Suomessa entistä huonompaan suuntaan. Haastatteluissaan ja puheissaan Rinne rykäisee parin kolmen sanan jälkeen tupakoitsijoille tyypilliseen tapaan (oikea käsi suun edessä), ja hänen kävelytyylinsä alkaa muistuttaa pikkuhiljaa Martti Ahtisaaren tuttua etenemistä; käsien käyttö on toki Maralla aktiivisempaa kuin Rinteellä.

13. Minulle tulee Stefan Löfvenin nimestä mieleen hänen suomalainen etunimikaimansa Tapani (Stefan) Löfving - sukunimikin on molemmilla herroilla varsin samantapainen. Joten: Heil Löveeni, meil Löövinki! Tapani Löfving (1689-1777), mies eli siis 88-vuotiaaksi, oli Narvassa syntynyt suomalainen sissipäällikö ison- ja pikkuvihan aikoihin, jolloin Suomessa taisteltiin venäläisiä miehittäjiä vastaan. Löfving osasi myös kirjoittaa ja häneltä jäi jälkipolville päiväkirja, jossa hän kertoo huimista seikkailuistaan. Tapani Löfvingin henkeä ja rohkeutta voidaan tarvita Suomessa edelleen, jos Vladimir Putin alkaa kovin pahasti höntyilemään ja haalimaan naapurimaiden alueita liitettäväksi Venäjään. 

14. Ville Niinistö johtama vihreä puolue on jättämässä hallituksen jo tällä viikolla, jos ja kun hallitus esittää Fennovoiman uuden ydinvoimalahakemuksen hyväksymistä. Tällöin hallitukseen jäävällä neljällä puolueella on eduskunnassa vain niukka enemmistö eli  yhteensä 101 kansanedustajaa, oppositiolla on 98 edustajaa. Mutta onhan Ruotsiakin hallittu viime aikoina vähemmistöhallituksilla. 

15. Vihreiden lähtiessä hallituksesta Alex Stubbille ja hallituspuolueille olisi otollinen paikka esittää, että perussuomalaiset tulisivat vaalikauden loppuajaksi hallitukseen. Timo Soini ottaisi Pekka Haavistolla olevan valtion omistajanohjauksesta vastaaavan ministerin salkun ja ympäristöministeriksi voitaisiin valita melkein kuka tahansa perussuomalainen kansanedustaja, ei kuitenkaan Pertti (Veltto) Virtasta tai Teuvo Hakkaraista. Jussi Niinistö voisi korvata Ville Niinistön, jolloin päästäisiin mahdollisimman vähäisellä muutoksella.

324. Vaarantaako Talvivaara ministeri Lehtomäen poliittisen uran?

Annan toisten mä hoidella suuret sijoitukset, ne multa pitkät vain saa...

Talvivaaran kaivos (avolouhos) sijaitsee Sotkamossa kartassa merkityllä alueella. Kaivos hyödyntää Kuusilammen ja Kolmisopen esiintymiä, jotka ovat Euroopan suurimpia sulfidisen nikkelin varantoja. Kaivos tuottaa myös sinkkiä, kuparia ja kobolttia ja nyt suunnitellaan myös uraanin talteenottoa. Varantoja on pitkälti yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi, nikkeliä pitäisi riittää lähes 50 vuodeksi. Tuotanto viedään jatkojalostettavaksi Harjavaltaan, Hollantiin ja Belgiaan.

Kaivosoikeudet olivat ensin Outokumpu Oyj:llä, joka myi ne vuonna 2003 entiselle työntekijälleen, nykyiselle toimitusjohtajalle ja suurimmalle omistajalle Pekka Perälle yhdellä (1) eurolla. Outokumpu ei hyödyntänyt kaivosta malmin heikon pitoisuuden takia. Uusi bioliuotusrikastusmenetelmä muutti kaivoksen kannattavaksi, joskin se on yhä nikkelin hinnan rajujen vaihtelujen armoilla.

Talvivaara anoi ympäristölupaa kaivoshankkeelle maaliskuussa 2006, lupa myönnettiin 29.3.2007. Ympäristöministerinä oli tuolloin Jan-Erik Enestam (rkp). Yhtiön osakkeet ovat listattu Lontoon ja Helsingin pörssissä. Pörssiin listautumisen jälkeen kaivososakeyhtiö keräsi markkinoilta yli 300 miljoonaa euroa.

Kaivoksen rakentaminen maksoi yhteensä noin 560 miljoonaa euroa. Valtio on rahoittanut muun muassa teiden rakentamista alueelle 50 miljoonalla eurolla. Talvivaaran kaupallinen tuotanto käynnistyi 2009.

Talvivaaran nikkelimalmi sisältää pieniä pitoisuuksia luonnonuraania. Talvella, tarkemmin sanottuna 9.2.2010, yhtiö ilmoitti aloittaneensa selvitykset tuotantoprosessin muuttamiseksi siten, että prosessiliuoksen sisältämä uraani voidaan ottaa hyötykäyttöön puolituotteena. Tämä prosessi ei yhtiön ilmoituksen mukaan aiheuta muutoksia ympäristöluvan mukaisiin päästöihin tai ympäristövaikutuksiin. Yhtiön ilmoituksen mukaan alustavia suunnitelmia uraanin hyödyntämiseksi on tehty yhteistyössä Ototec Oy:n ja Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n kanssa.

Talvivaaran pörssitiedote.

Talvivaaran uraanihanke julkistettiin Lontoon ja Helsingin pörsseissä. Välittömästi samana päivänä ilmoituksen jälkeen yhtiön osakekurssi pomppasi nousuun, kun se oli ollut edellisenä päivänä vuoden siihen asti alimmalla tasolla eli 4,20 euron luokkaa. Maalis-huhtikuussa yhtiön osakkeesta maksettiin 5,50 euroa, tällä viikolla pörssikurssi on ollut 5,25 euroa. Kesän alussa 2010 Talvivaara oli pohjoismaisten pörssien toiseksi vaihdetuin osake keskisuurten pörssiyhtiöiden listalla.

Yhtiön ilmoituksen mukaan mukaan laitoksen tuottama uraani riittäisi tekemään Suomen uraanin suhteen lähes omavaraisen. Suomen ydinvoimaloiden polttoaineesta jopa neljä viidesosaa voisi tulla Talvivaarasta, joskin uraani pitäisi ensin rikastaa ulkomailla.

Ydinenergialain mukaan Talvivaara tarvitsee uraanihankkeelle maan hallituksen luvan. Yhtiö jätti 19.4.2010 valtioneuvostolle, tarkemmin sanottuna työ- ja energiaministeriölle, hakemuksen uraanin talteenottoon. Ministeriön mukaan lupaa varten tulee mahdollisesti käynnistää arviointi ympäristövaikutusten arvioimiseksi. Luonnonsuojelujärjestöt ovat vastustaneet luvan myöntämistä.

Matti Vanhasen II-hallitus myönsi 21.4.2010 luvan kahden uuden ydinvoimalan rakentamista varten. Eduskunta päätti 1.7.2010 lopullisesti ydinvoimalalupien hyväksymisestä äänin 120-72; kansanedustajat saivat äänestää asiassa "omantuntonsa mukaan."

----

Paula Ilona Lehtomäki (37 v.) tuli 19.4.2007 Matti Vanhasen II-hallituksen ympäristöministeriksi. Vanhasen I-hallituksessa (2003-2007) Lehtomäki toimi ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Kansanedustajaksi Lehtomäki valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1999 vaaleissa. Lehtomäen idoli politiikassa on, ei esimerkiksi Marjatta Väänänen tai Sylvi Saimo, vaan Urho Kaleva Kekkonen. Tavoitteet on siis asetettu korkealle.

Paula Lehtomäkeen on kannattanut politiikassa sijoittaa, koska hän on "pysyvää ministeriaineista." Hänet mainittiin keskustan ylivoimaisesti suosituimpana puheenjohtajakandidaattina, kun Matti Vanhanen ilmoitti viime joulukuussa luopuvansa puheenjohtajana tehtävästä. Tammikuussa 2010 Lehtomäki ilmoitti kuitenkin kieltäytyvänsä puheenjohtajan paikasta.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Lehtomäki sai tavanomaista suuremmat kampanja-avustukset liikemiehiltä. Lehtomäki narahti keväällä 2008 vaalirahasotkun selvittämisen alkaessa siitä, että oli antanut toukokuussa 2007 puutteellisen vaalirahoitusilmoituksen. Hän ilmoitti saaneensa 53.134 euron suuruisen vaaliavustuksen "Eheän Suomen Tuki ry" -nimiseltä peitejärjestöltä. Tämän tuen takana olivat kuitenkin KMS (10 000 euroa), Helsingin mekaanikontalo Oy ( 10 000 euroa), Ruukki Group Oyj (10 000 euroa) ja Ajanta Oy (5 000 euroa). Nämä nimet ja summat Lehtomäki ilmoitti siis vasta toukokuussa 2008. KUten tiedämme, myös KMS oli peitejärjestö, jonka taustalla olivat nimet Nova (Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki), Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen).

Lehtomäki on kotoisin Sotkamon naapurikunnasta Kuhmosta, jossa hän kirjoitti vuonna 1992 ylioppilaaksi "kuuden ällän" paperein. Hän koulutukseltaan valtiotieteen kandidaatti ja kauppatieteen maisteri. Hänellä on aviomiehensä Jyri Sahlstenin kanssa kaksi poikaa, joista toinen on syntynyt vuonna 2005 ja toinen 2007. Jyri Sahlsten, myös kauppatieteen maistereita, toimii IT-alalla. Vuoden 2008 verotustietojen mukaan Paula Lehtomäen tulot olivat 120 000 euron luokkaa, Sahlstenin noin puolet siitä.

------

Perustuslain 63 §:n 2 momentin mukaan ministerin on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävästä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksista, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.

Kuluvan viikon tiistaina eli 21.9. kansanedustajat saivat nähtäväkseen ilmoituksen Paula Lehtomäen sidonnaisuuksissa tapahtuneista muutoksista. Osakeomistuksen kohdalla Lehtomäen sidonnaisuuslistaan on tehty seuraava muutos: "Perheenjäsenillä merkittävä määrä Talvivaara Kaivosyhtiö Oyj:n osakkeita". Velkojen kohdalle on muutoksena ilmoitettu "asuntovelka/Sampo-pankki, 115 000 euroa" sekä luottamus- ym. tehtävien kohdalla "UKK-seura, hallituksen jäsen."

Tästä nousi kohu, joka jatkuu edelleen. Eduskunnassa ja mediassa Lehtomäeltä on tivattu tarkempia tietoja hänen perheenjäsentensä Talvivaara-omistuksesta. Tiedot käyvät tosin ilmi tarkalleen Arvopaperikeskuksen osakerekisteristä, mutta rekisteristä ei ilmene tarkasti, milloin ministerin aviomies Jyri Sahlsten ja muut perheenjäsenet ovat hankkineet omistukseensa yhtiön osakkeita. Osakerekisterin mukaan Sahlsten on hankkinut osakkeita kuluvan vuoden tammi-helmikuussa ja lasten nimin osakkeita on hankittu huhtikuussa.

Ministeri Lehtomäki on ilmoittanut, ettei hänellä ole tarkempaa tietoa osakkeiden hankinta-ajankohdasta tai määrästä, koska hän ei ollut missään tekemisissä osakekauppojen kanssa; niistä oli huolehtinut yksin hänen miehensä. Lehtomäki katsoo toimineensa avoimuutta edistäen, sillä hän on nyt ilmoittanut jo "yli sen, mitä lainsäädäntö edellyttää." Nyt sitten tulee kuitenkin "kuraa niskaan", sanoo Lehtomäki. Ministeri ei ole kertonut, miten hänen miehensä ja lastensa osakepottien hankinta rahoitettiin ja käytettiinkö hankkeeseen myös ministerin omia varoja. Ministeri sanoo, ettei hän muista kyseisiä asioita tarkkaan. Hän kertoo tehneensä kauppaa vain omissa nimissään olevilla osakkeilla; näiden osakkeiden määrä vaihtelee 15-250 osakkeen välillä.

Osakerekisterin mukaan Jyri Sahlsten omistaa reilut 51 000 kappaletta Talvivaaran osakkeita, tämän omistuksen arvo oli tiistaina 5,28 euron päätöskurssin mukaan laskettuna lähes 271 000 euroa. Puolisoiden kaksi alaikäistä lasta omistavat yhtiön osakkeita, toinen 2 425 osaketta (arvo nyt 12 800 euroa) ja toinen 1 125 osaketta (arvo 5 940 euroa). Paula Lehtomäen äiti omistaa 2 500 Talvivaaran osaketta arvotaan 13 200 euroa ja äidin kanssa samassa osoitteessa asuva Paula Lehtomäen veli 1 770 osaketta. Eräiden laskemien mukaan Lehtomäet ja Sahlstenin osakepotti olisi nyt 422 000 euron arvoinen.

Sahlstenin omistus on suuri, jos sitä verrataan tavallisten piensijoittajien osakemääriin. Talvivaarassa tavallisen piensijoittajan osakepotti on yleensä vain jotakin satoja, korkeintaan muutama tuhat osaketta. Esimerkiksi eduskunnan puhemies Sauli Niinistö omistaa Talvivaaraa 700 osakkeen, kansanedustaja Hannes Manninen 200 ja kansanedustaja Katri Komi 1 240 osakkeen verran. Jyri Sahlstenin osakepotilla ei kuitenkaan päästä Talvivaaran sadan suurimman sijoittajan joukkoon.

----

Selvää on, että ministeri Lehtomäen perheen ja lähisukulaisten (äiti ja veli) omistus Talvivaarassa on niin merkittävää luokaa, että kysymyksessä on sellainen perustuslain 63 §:n 2 momentissa tarkoitettu "muu sidonnaisuus", josta ministeri on ollut velvollinen tekemään ilmoituksen eduskunnalle. Osakeomistuksella voi olla merkitystä arvioitaessa ministerin toimintaa hallituksen jäsenenä.

Lastensa osakesijoituksista Paula Lehtomäen olisi tullut ilmoittaa samalla tavalla kuin omista osasijoituksistaankin, sillä lasten osakesijoitukset ovat huoltajan vastuulla. Tässä näyttäisi olevan selkeä puute ilmoitusvelvollisuuden täyttämisessä. Ylipäätään ilmoituksen tekeminen vasta noin puoli vuotta osakesijoitusten jälkeen on hieman hämmentävää. Olisiko Lehtomäki ilmoittanut asiasta ollenkaan, ellei oikeuskansleri olisi ilmoittanut Matti Vanhasen jääviysasiaa perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi?

Selvää vaikuttaa sekin, että Lehtomäki on hallintolain mukaan sanotun osakeomistuksen johdosta esteellinen käsittelemään valtioneuvostossa ja ministeriössä Talvivaaran kaivokseen liittyviä asioita, esimerkiksi ympäristöluvan valvontaa tai sen muuttamista koskevia asioita. Nykyaikaisella kaivostoiminnalla on merkittäviä ympäristövaikutuksia ja yhtiön toiminnan kehittäminen tullee edellyttämään myös merkittäviä liike- ja ratahankkeita koskevien päätösten tekemistä. Lehtomäki ei voi osallistua hallituksessa tai ministeriössä päätöksentekoon, joka olisi yhtiölle edullinen siten, että päätös vaikuttaisi pörssikurssin nousuun.

On kysytty, oliko Paula Lehtomäki sanotun seikan vuoksi esteellinen osallistumaan hallituksessa ydinvoimalalupia koskevaan päätöksentekoon; kansanedustajana hän ei ollut esteellinen äänestämään eduskunnassa lupapäätöksen hyväksymisestä. Hyvä kysymys, kun otetaan huomioon, että uudet ydinvoimalat saavat noin neljä viidesosaa tarvitsemastaan uraanista Talvivaaran kaivoksesta jalostetusta luonnonuraanista. Tämä tiedettiin hyvin jo silloin, kun hallitus päätti kahden uuden ydinvoimalan rakennusluvista. Kannattaa myös muistaa, että hallitukselta ydinvoimalan rakentamisluvan saaneet Fennovoima ja TVO avustivat ministeri Lehtomäen puoluetta eli keskustaa vuoden 2007 eduskuntavaleissa muutamilla tuhansilla euroilla.

----

Esteellisyysongelmiin Lehtomäen ministerinura tuskin katkea, sillä jatkossa Lehtomäki on varmaankin hyvin varovainen ja jäävää itsensä päätöksenteosta, joka liittyy jotenkin talvivaaran kaivostoimintaan. Vakavampia ovat sitä vastoin julkisuudessa esitetyt tiedot ja väitteet, joiden mukaan Lehtomäellä olisi ollut maan hallituksen jäsenenä sellaista sisäpiiritietoa, jota hänen miehensä ja lähiomaisensa hyödynsivät hankkiessaan Talvivaaran osakkeita otolliseen aikaan ("tammi-helmikuussa") eli vähää ennen, kun tieto Talvivaaran uraanihankkeesta julkistettiin Lontoon ja Helsingin pörsseissä 9.2.2010.

Paula Lehtomäki on kiistänyt väitteet sisäpiiritiedosta ja sen väärinkäyttämisestä jyrkästi. Ihmetystä on kuitenkin herättänyt ministerin tapa väistellä, kun häneltä on kysytty, milloin hänen miehensä tarkkaan ottaen hankki mainitut 51 000 yhtiön osaketta. Tapahtuiko tämä ennen mainittua helmikuun 9. päivää, jolloin tieto talvivaaran uraanista ponnahti julkisuuteen, vai vasta sen jälkeen? Oliko Lehtomäellä sittenkin ympäristöministerinä rikoslain mukaan sisäpiiritiedoksi luonnehdittavaa tietoa mainitusta uraanihankkeesta?

----

Sisäpiiritiedolla tarkoitetaan yhtiöön liittyvää täsmällistä tietoa, jota ei ole julkistettu ja joka on omiaan vaikuttamaan oleellisesti osakkeen arvoon. Sisäpiiritietoa ei lupa kertoa ulkopuolisille, eikä sitä saa käyttää hyväkseen osakekaupoissa. Tämä ei koske ainoastaan ainoastaan yhtiötä ja sen palveluksessa olevia henkilöitä ja heillä olevaa tietoa, vaan sisäpiiritietoa voi olla myös yhtiön ulkopuolisilla henkilöillä.

Rikoslaissa (RL) sisäpiiritiedon käsite on määritelty 51 luvun 6 §:n 2 momentissa. Lainkohdan mukaan sisäpiiritiedolla tarkoitetaan sellaista muun ohessa julkisen kapankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka muuten ei ole ollut markkinoilla saatavissa ja joka on omiaan olennaisesti vaikuttamaan sanotun arvopaperin arvoon tai hintaan. Sisäpiiritietona ei pidetä julkisesti saatavissa olevia tietoja yhdistämällä yksityisesti käytettäväksi tuotettua tietoa.

Sisäpiiritiedon väärinkäyttö on kriminalisoitu RL 51 luvun 1 §:n 1 momentissa: Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin liittyvää sisäpiiritietoa hyväksi 1) luovuttamalla tai hankkimalla sellaisen arvopaperin omaan tai toisen lukuun tai 2) neuvomalla suoraan tai välillisesti toista sellaista arvopaperia koskevassa kaupassa, on tuomittava sisäpiiritiedon väärinkäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

RL 51:6.2:ssa tarkoitettu tiedon olennaisen vaikutuksen vaatimus merkitsee sitä, että tiedon tulee arvopaperimarkkinoilla käytettävien yleisten arviointiperuteiden mukaan olla sellaista, että sillä yleensä tai tyypillisesti on vaikutusta arvopaperin arvoon tai hintaan. Tiedon tulee olla riittävän täsmällistä ja yksilöityä. Tämä merkitsee ensinnäkin sitä, että tieto viittaa olosuhteisin tai tapahtumiin, jotka ovat jo ilmenneet tai toteutuneet taikka joiden voidaan kohtuudella olettaa ilmenevän tai toteutuvan. Sisäpiirintiedon täsmällisyysvaatimus täyttyy jo silloin, kun kyseisten olosuhteiden tai tapahtuman ilmenemisen tai toteutumiseen on objektiivisesti arvioituna tosiasiallinen mahdollisuus.

Tiedon tosiasiallista vaikutusta arvopaperin arvoon ei rikoslaissa edellytetä, vaan riittää, että tiedolla on yleensä on vaikutus arvopaperin arvoon tai hintaan. Vaikutuksen olennaisuutta ei ole tarkoitettu arvioitavaksi pelkästään tarkastelemalla mahdollisesti toteutunutta arvopaperin arvon tai hinnan suhteellista muutosta, vaan muutoksen olennaisuus on suhteutettava markkinoiden tyypillisiin muutoksiin. Usein jo muutaman prosentin äkillinen muutos on olennainen.

Sisäpiiritiedon väärinkäytön soveltamisedellytyksiä on pohdittu korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä ensimmäisen kerran ratkaisussa KKO 2006:110. Tapaus koski Sampo Oy:n pääjohtaja Jouko Leskisen saamaa syytettä; Leskinen tuomittiin KKO:ssa sisäpiirin väärinkäytöstä valmisteilla olleen yritysjärjestelyn yhteydessä.

----

Osakkeiden hankkimisajankohta on sisäpiiritietoa arvioitaessa keskeisessä asemassa. Samoin se, miksi Lehtomäet (ja Sahlsten) päättivät aivan äkkiä hankkia suuren määrän yhden ainoan firman osakkeita, sillä he olivat olleet aikaisemmin tavallisia piensijoittajia, jotka sijoittavat usean eri yhtiön osakkeisiin. Mistä varat suuren luokan osakepotin ostoihin tulivat? Oliko Paula Lehtomäellä ministerinä ylipäätään mahdollista saada sisäpiiritietoa uraanihankkeesta? Olisiko Sahlsten mahdollisesti saanut sisäpiiritietoa joltain muulta henkilöltä kuin vaimoltaan?

Lehtomäki on kiistänyt, että hänellä olisi ollut sisäpiiritietoa Talvivaaran uraanihankkeesta. Samaa vakuuttaa Talvivaaran toimitusjohtaja ja suuromistaja Pekka Perä.

Perän mukaan on mahdotonta, että Lehtomäellä olisi ollut sisäpiiritietoa, koska yhtiö on noudattanut sisäpiirisäännöstöä erittäin tarkasti. Perän mukaan yhtiö ei ole kertonut tai edes vihjaissut uraanihankkeistaan etukäteen ympäristö- tai muullekaan ministeriölle. Toimitusjohtaja katsoo, että Lehtomäet ovat vain osuneet hyvään saumaan osakesijoituksellaan.

Valtioneuvoston jäsenenä Paula Lehtomäki ei näytä kuuluneen sellaiseen ministerivaliokuntaan tai -työryhmään, jonka tehtäviin kaivosasiat ovat kuuluneet. Hänen on kuitenkin ollut keskeisesti mukana asioissa, jotka liittyvät kaivoshankkeen ympäristölupaan ja lupaehtojen valvontaan. Lehtomäki osallistui elokuussa 2007 Matti Vanhasen ja Mauri Pekkarisen kanssa yhtiön peruskiven muuraukseen ja piti tuolloin puheen, jossa totesi muun muassa, että kaivoshanke työllistää ympäristöhallintoa vähintään 50 vuotta yhtenä Suomen merkittävimmistä valvonta- ja lupakohteista.

Toimitusjohtaja Pekka Perä kertoi 22.9. Kauppalehdelle, että kaivoshankkeesta on informoitu hallituksen jäsenistä Mauri Pekkarista, Anni Sinnemäkeä, Anu Vehviläistä, ex-pääministeri Matti Vanhasta, Jyrki Kataista ja Paula Lehtomäkeä. Paula Lehtomäki kuuluu siis kaivoshankkeen osalta hallituksen avainministereihin.

Olisiko mahdollista, että yhtiö olisi päättänyt uraanihankkeestaan aivan omin päin informoimatta siitä etukäteen mitään maan hallitukselle? Tämä tuntuu aika epätodennäköiseltä, sillä viime kädessä juuri hallitus päättää, annetaanko yhtiölle lupa uraanihankkeelle vai ei. Uraanin hyödyntämisluvan yhteydessä ympäristölupa ja ehtojen tarkistaminen tulee varmasti uudelleen ajankohtaiseksi. Tämä puoli asiasta hankkeesta kuuluu Lehtomäen johtaman ministeriön toimialaan.

Pekka Perä kertoikin edellä mainitussa Kauppalehden haastattelussa 22.9., että kiisteltyyn uraanin talteenottoprosessiin Paula Lehtomäki osallistui kahdessa palaverissa virkamiestensä kanssa. Muutoin uraaniasiaa on käsitelty työ- ja energiaministeriön väen kanssa.

Valitettavasti lehden toimittaja ei hoksannut kysyä Perältä, milloin nuo kaksi palaveria Lehtomäen kanssa on pidetty, ennen 9.2. vai vasta sen jälkeen. Tämä olisi olennainen tieto, kun pohditaan, oliko Lehtomäellä tietoa uraanihankkeesta ennen osakkeiden hankkimisajankohtaa vai ei.

No, muun muassa kyseinen asia samoin kuin se, milloin Jyri Sahlsten tarkkaan ottaen teki osakkeiden sijoituspäätökset, selvinnevät toivottavasti Finanssivalvonnan nyt aloittamassa selvityksessä ja poliisin mahdollisesti myöhemmin suorittamassa esitutkinnassa.

---

Mitä Paula Lehtomäki voisi ja mitä hänen pitäisi nyt tehdä? Tätä Lehtomäki on ihmetellyt keskustaväen risteilyllä Riikaan, jossa häneltä on asiaa kysytty. Lehtomäki sanoi, että onko hänen seisottava päällään vai mitä hänen oikein olisi tehtävä, jotta media olisi tyytyväinen.

Ei ole syytä epäillä, etteikö päällään seisominenkin onnistuisi ministeriltä. Pystyyhän ministeri tekemään spagaatinkin, kuten nähtiin toissavuotisissa itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa Linnan parketilla sen jälkeen, kun televisiokamerat oli jo sammutettu. Ministeri laulaa mielellään myös karaokea; katso tästä Martti Kainulaisen/Lehtikuva kuva yllä. Miltä kuulostaisi ja näyttäisi, jos ministeri tekisi estradilla spagaatin ja laulaisi samalla vaikkapa laulua "Annan toisten mä talletella suuret setelit, ne multa pitkät vain saa..."

Leikki sikseen, nyt on tosi kysymyksessä. Jotkut tietenkin suosittelevat, että ministeri eroaisi välittömästi virastaan. Tätä tuskin tulemme näkemään, jos vanhat merkit pitävät vähääkään paikkansa. Asiaa voisi auttaa, jos ministeri ei enää väistelisi kysymyksiä, vaan alkaisi harrastamaan sitä keskustan Mari Kiviniemen kaudella mainostamaa "uutta avoimuutta." Tämäkään ei toteudu, sillä tänään Lehtomäki ilmoitti, ettei hän enää kommentoi julkisuudessa asiaa, koska se siirtynyt nyt viranomaisten selvitettäväksi. Tämä on kovin tuttua puhetta johtavien keskustalaisten suusta (Korhonen, Vanhanen, Vihriälä, Kaikkonen jne.). Viranomaisten työrauhaan vedotaan aina tällaisissa tapauksissa aina mieluusti.

Yhden neuvon ministerille ja hänen perheelleen voisi kuitenkin antaa. Kannattaisi hankkia ensi töikseen pirun hyvä pörssirikoksiin perehtynyt asianajaja,

319. Oikeuskansleri: Ydinvoimayhtiöiden puoluetuki ei tehnyt Matti Vanhasta esteelliseksi

Skylla vai Kharybdis?

Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään, että pääministeri Matti Vanhanen epäili olevansa jäävi päättämään ydinvoiman lisärakentamisesta valtioneuvoston istunnossa viime keväänä.

Syynä jääviysepäilyyn oli Vanhasen johtaman Suomen Keskustan saama vajaan 8 000 euron puoluerahoitus Fennovoimalta ja TVO:lta, joille hallitus esitti ydinvoimalupia. Matti Vanhanen oli mukana hallituksen istunnossa esittämässä ydinvoimalupaa kyseisille yhtiöille. HS:n mukaan Fennovoima rahoitti keskustan toimintaa vuonna 2009 4 880 eurolla ja TVO 2 930 eurolla.

Vanhasen valtiosihteeri Risto Volanen oli selvittänyt asiaa keväällä oikeuskansleri Jaakko Jonkalta. Kyse on siitä, tekikö keskustan ydinvoimayhtiöiltä saama tuki keskustan puoluehallituksen jäsenistä jäävejä päätöksenteossa. Matti Vanhanen oli myös keskustan puheenjohtaja ja puoluehallituksen jäsen.

Oikeuskansleri Jonkka katsoi keskustalta saamansa aineiston perusteella, etteivät puoluehallituksen jäsenet olleet esteellisiä. Tähän tulkintaan nojautuen Matti Vanhanen oli hallituksen istunnossa päättämässä ydinvoimalupien myöntämisestä puoluetta tukeneille luvanhakijoille.

Oikeuskansleri Jonkka kertoi eilen, että esteellisyys on aina "tapauskohtaista", koska emme voi tietää, minkälaisia kytköksiä kenelläkin on. Laki lähtee siitä, että ministeri ilmoittaa itse esteellisyydestään.

Oikeuskanslerin eilen antaman päätöksen mukaan Matti Vanhanen oli sitä vastoin esteellinen päättämään valtioneuvostossa Raha-automaattiyhdistyksen tukien jakamisesta Nuorisosäätiölle. Vanhanen oli toiminut parin vuosikymmenen ajan Nuorisosäätiön hallituksessa sekä saanut säätiöltä yli 23 000 euroa vaalirahaa vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa.

-----

Eräs toimittaja tiedusteli minulta varhain tänä aamuna (noin klo 10), mitä eroa näillä kahdella tapauksella eli Nuorisosäätiön avustuspäätöksellä ja ydinvoimalan lupa-asialla oikeastaan on? Toisessa tapauksessa oikeuskansleri katsoi esteellisyyden syntyneen, toisessa sen sijaan ei.

Hyvä kysymys, joka oli tullut myös minun mieleeni. Sanoin toimittajalle, että mistäpä minä tuon tietäisin ja kehotin häntä kysymään asiaa oikeuskanslerilta itseltään. Toimittajan mukaan oikeuskanslerin kännykkä ei kuitenkaan näin lauantaina vastaa; tämä on sinänsä hyvin ymmärrettävä asia. Professorirukan sitä vastoin pitää yrittää vastata olipa päivä tai vuorokaudenaika mikä tahansa.

Arvelin, että syynä näiden kahden tapausten välillä olisi siinä, että toisessa tapauksessa eli Nuorisosäätiön tapauksessa Matti Vanhanen oli ollut edunsaajana itse - toki jonkin tai joidenkin tukiyhdistystensä välityksellä (millä sinänsä ei ole merkitystä) - kun taas toisessa eli ydinvoimayhtiöiden tukitapauksessa tukea ei ollut annettu Matti Vanhaselle vaan yksinomaan hänen johtamalleen puolueelle. Toisessa tapauksessa oli annettu vaalitukea poliitikolle, toisessa "vain" puoluetukea.

Mutta onko mainittu ero loppujen lopuksi kovinkaan merkittävää luokkaa? Lähtökohta on se, että esteellisyys syntyy, jos on olemassa jokin sellainen ulkoinen seikka, jonka johdosta virkamiehen tai ministerin puolueettomuuden voidaan epäillä vaarantuvan. Kyse on niin sanotusta puolueettomuuden objektiivisesta testistä eli siitä, miltä asia näyttää ja millainen vaikutelma syntyy, kun sitä tarkastellaan ulkoapäin. Jos syntyy perusteltu vaikutelma puolueettomuuden vaarantumisesta, on virkamies/ministeri esteellinen, vaikka hän olisi itse asiassa toiminut kuinka objektiivisesti tahansa. - Tämä juuri on unohdettu Matti Vanhasen Nuorisäätiö-tapauksessa, kun on väitetty, että kyse on vain mitättömästä muoto- tai pikkuseikasta; Matilla oli hallituksessa vain yksi ääni; Matin "käytävälle hyppäämisellä" ei olisi ollut mitään vaikutusta jne. jne.

Punninnassa - tämähän on oikeuskansleri Jaakko Jonkan lempitermejä - pitäisi ottaa huomioon, että Fennovoimalla ja TVO:lla oli todella merkittävä intressi asiassa. Kyseessä oli kova kisa, jossa oli kolme hakijaa eikä tietoa ollut siitä, tultaisiinko lupa myöntämään yhdelle tai kahdelle hakijalle vai myönnetäänkö lupia ollenkaan.

Suomen Keskusta puolestaan on johtava hallituspuolue ja pääministeripuolue ja, yllätys yllätys, myös ydinvoimala-asian valtioneuvostossa esittellyt ministeri eli Mauri Pekkarinen tulee, kuten me kaikki erinomaisen hyvin tiedämme, myös keskustasta. Voidaan sanoa, että Suomen Keskustalla oli hallituksessa ratkaiseva rooli ydinvoimalupa-asiaa valmisteltaessa ja siitä päätettäessä.

Jos myös nämä seikat otetaan huomioon, kuten pitäisi, tullaan ydinvoimalupa-asian esteellisyyskysymyksessä hyvin lähelle Nuorisosäätiön tukiasiaa ja siinä oikeuskanslerin omaksumaa kantaa. Vaikka tapaukset eivät ole identtisiä, ovat ne kuitenkin esteellisyyskysymyksen osalta hyvin lähellä toisiaan.

Mahdollisesti oikeuskanslerin kantaan vaikutti se, että jos hän olisi katsonut Vanhasen esteelliseksi ydinvoimala-asiassa, olisi ratkaisusta tullut ennakkopäätös, johon olisi jatkossa vedottu. Lisäksi menneisyydestä olisi alettu kaivaa esiin vastaavanlaisia tapauksia, joissa vaali- tai puoluetukea oli annettu puolueille, joiden ministerit olivat osallistuneet tai tulisivat osallistumaan tukea antaneiden yritysten asioita koskevaan päätöksentekoon hallituksessa.

---

Minusta ei olisi ollut väärin, jos oikeuskansleri olisi katsonut pääministerin esteelliseksi myös ydinvoimalalupa-asiassa. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on joka tapauksessa kansalaisille nyt selityksen velkaa. Mitä asiallista eroa näillä kahdella tapauksella oikein on? Oikeuskanslerin on julkistettava ydinvoimala-asiassa Matti Vanhaselle antamansa neuvon tai kannanoton perusteet ja kirjalliset perustelut. Muuten tapausten välinen ero ja niiden erilainen käsittely ja lopputulos jää askarruttamaan ihmisten mieliä epäluuloja herättävällä tavalla.

Oikeuskanslerilla näyttäisi olevan hieman omituinen kaksoisrooli. Hän on paitsi ylin laillisuusvalvoja, joka valvoo virkamiesten ja ministereiden virkatoimien laillisuutta, myös eräänlainen kruununjuristi, jonka velvollisuuksiin kuuluu konsultoida ministereitä ja ministeriöiden virkamiehiä ja vastata näiden laillista menettelyä koskeviin tiedusteluihin. Ydinvoimala-asiassa Jonkka on toiminut neuvonantajan roolissa, Nuorisosäätiön asiassa sen sijaan laillisuusvalvojana roolissa.

Ovatko nämä oikeuskanslerin kaksi roolia keskenään ristiriidassa ja pitäisikö oikeuskanslerista tehdä pelkästään edellä mainittu kruununjuristi? Meillähän on toinen ylin laillisuusvalvoja eli eduskunnan oikeusasiamies. Lähes kaikissa muissa maissa tullaan toimeen yhdellä ylimmällä laillisuusvalvojalla (ombudsman).

---

Mitä päätelmiä voidaan tehdä siitä, että Matti Vanhanen halusi selvittää mahdollisen esteellisyytensä ydinvoimala-asiassa? Onko tämä indisio siitä, että Vanhanen olisi selvittänyt esteellisyytensä/esteettömyytensä myös Nuorisäätiön rahanjakoasiassa Jonkan edeltäjän eli oikeuskansleri Paavo Nikulan kanssa, kuten Vanhanen on kertonut? Vai onko kyse vain siitä, että Vanhanen kyllä hoksasi esteellisyyskysymyksen merkityksen, mutta ei silti halunnut jäävätä itseään Nuorisosäätiön asiassa?

Matti Vanhanen on ihmetellyt, miten oikeuskanslerin päätös ydinvoima-asiaa koskevasta jääviyskysymyksestä tuli oikeuskanslerilta hyvin nopeasti, mutta Nuorisosäätiötä koskevaa esteellisyyttä oikeuskansleri tutki melkein vuoden päivät. Hyvä kysymys, sillä tätähän me olemme kaikki oikein porukalla ihmettelleet!

Ydinvoima-asiaa koskeva päätös ei voinut jäädä odottamaan oikeuskanslerin pitkää pohdintaa. Nuorisosäätiöasiassa taas Vanhasen esteellisyyskysymys kytkeytyi Jonka mukaan "ainakin rakenteellisesti" - mitä tämä sitten tarkoittaneekin - vireillä olleeseen poliisitutkintaan, vaikka Vanhasen esteellisyyttä siinä ei tutkittukaan. Oikeuskansleri seurasi poliisitutkintaa ja ilmeisesti myös kuuli poliisia harkitessaan Vanhas-päätöstä Nuorisosäätiöstä. Jonkan päätös on kuitenkin poliisitutkinnan osalta salamyhkäinen, sillä päätöksessä ei sanota itse asiassa mitään siitä, mitä tutkinnassa olisi ilmennyt ja miten Vanhas-tapaus on liittynyt Nuorisäätiön vaalitukia koskevaan poliisitutkintaan.

Matti Vanhanen saa kuitenkin olla oikeuskanslerille ikuisesti kiitollinen siitä, että kansleri julkisti ratkaisunsa Nuorisosäätiöstä vasta nyt, kun Vanhanen oli jo luopunut pääministerin ja puoluejohtajan tehtävistä ja jättänyt tosiasiallisesti myös kansanedustajan paikkansa. Jos Jonkka olisi ollut ratkaisussaan ripeämpi, olisi Matti Vanhanen aivan ilmeisesti joutunut luopumaan pääministerintehtävistään jo viime joulukuussa. (Tämä tietenkin edellyttäen, että Jonkka olisi päätynyt samanlaiseen ratkaisuun kuin nytkin). Tästä olisi seurannut jonkinlainen poliittinen kalabaliikki ja mahdollisesti maassa olisi jouduttu toimittamaan kevättalvella ennenaikaiset eduskuntavaalit. Myös hallituspuolueet saavat olla kiitollisia Jonkalle aikataulukysymyksen osalta. Jaakko Jonkka ei ilmeisesti halunnut saada itselleen mainetta "istuvan pääministerin kaatajana."

Jonkka siis päätti hautoa kanteluasia mahdollisimman pitkään. Varmaan päätös oli hänellä asiallisesti valmiina jo paljon aikaisemmin, mutta hän ei vaan tohtinut antaa sitä ulos sinä aikana, jolloin Vanhanen vielä oli pääministerinä. Päätöstään Jonkka ei antanut vielä kesäkuussakaan sen jälkeen, kun Vanhanen oli astunut syrjään pääministerin pallilta, sillä silloinhan olisi heti sanottu, että Jonkka odotti vain Vanhasen luopumista. Muodollisen syyn päätöksen viivyttelyyn antoi Nuorisosäätiöasiaa koskeva esitutkinta, jota Jonkka sanoi seuranneensa. Poliisi puolestaan on kertonut odotelleensa oikeuskanslerin päätöstä - melkoista pallottelua siis kuumalla perunalla!

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi olisi halunnut, että Jonkka olisi hautonut päätöstään vieläkin kauemmin. Helsingin Sanomien haastattelussa 17.9. Sasi nimittäin sanoi, että "tämä tulee nyt aika varhaisessa vaiheessa perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi." Todella hämmästyttävää!

Toissapäiväisellä päätöksellään oikeuskansleri siirsi asian jatkoselvittelyn eli jääviyskysymyksen rikosoikeudellisen selvittämisen poliitikoille eli eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Jonkka jäädytti selvitysaineiston julkistamisen ja sysäsi perustuslakivaliokunnan ratkaistavaksi myös kysymyksen Matti Vanhasen hänelle antaman kahden lausunnon/selityksen ja siihen liittyvän aineiston julkistamisesta. Kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi olisi kyllä korkea aika ryhtyä käsittelemään asiaa julkisesti.

Kimmo Sasi ja monet ns. oikeusoppineet ovat julistaneet, että niin tai näin, oikeuskanslerin päätös merkitsee joka tapauksessa tiettyä käännekohtaa tai kulminaatiopistettä suomalaisen poliittisen kulttuurin historiassa läpinäkyvyyden lisääntymisen muodossa jne. - vai mitä ne hienot termit nyt ovatkaan. Tätähän meillä on toitotettu vähän väliä jo aiemminkin, mutta yhä vain kaikenlaisia mustia aukkoja tuntuu löytyvän eikä mitään vapaehtoista avautumista tai kulttuurin muutosta tunnu tapahtuvan tapahdu vapaaehtoisesti vaan vasta ulkoisen pakon sanelemana.

----

Pääministeri Mari Kiviniemi julisti kesäkuussa puheenjohtajaksi tultuaan, että keskustassa ja koko maassa alkaa nyt uudenlaisen avoimen poliittisen kulttuurin aikakausi. Näin periaatteessa, mutta käytännössä Kiviniemi edustaa aivan entisenlaista keskustalaista asioita peittelemään pyrkivää poliittista kulttuuria. Kiviniemi on sanonut, ettei hän aio tarkentaa viime eduskuntavaalien jälkeen antamaansa vaalirahailmoitusta, koska se oli tuolloin voimassa olleen lain mukainen. Kiviniemen ilmoituksen todenperäisyys on kuitenkin herättänyt julkisuudessa epäilyjä.

Minusta ministeriksi valittavien kansanedustajien tulisi avata vaalikassansa kokonaan ja ilmoittaa sentilleen kaikki saamansa tuet ja avustukset, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. Jos tämä edellyttää lain muutosta, niin sellainen muutos tulisi tehdä kiireellisesti. Ehdokkaiden vaaliavustuksille olisi tullut uudessa laissa säätää tietty katto ja yritysten vaalituet olisi pitänyt kieltää kokonaan; näinhän on asian laita esimerkiksi Ruotsissa.

287. Taisto Turusen kaksoisrooli oli räikeä jääviystapaus

Kansliapäällikkö Erkki Virtanen leukaili vielä toukokuussa, että väite Taisto Turusen esteellisyydestä on ulkoavaruudesta...

1. Kirjoitin työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) energiaosaston ylijohtaja Taisto Turusen epäillystä jääviystapauksesta blogissani 267/6.5.-10 eli päivä sen jälkeen, kun esteellisyysepäily oli tullut julkisuuteen. Minulta ei mennyt tapaukseen ja Turusen eri kytköksiin perehtyessäni puolta tuntia kauempaa havaita, että kyseessä on selvä jääviys. Esteellisyys oli selvä kuin pläkki.

2. Selvältä näytti myös se, että ministeri Mauri Pekkarinen, joka oli junaillut ministeriönsä johtavan energiavirkamiehen Outokummun hallitukseen, oli toiminut ilmeisen tarkoituksellisesti. Pekkarisen ja hänen kansliapäällikkönsä Erkki "Leuka" Virtasen olisi tietenkin tullut havaita, ettei Turunen voi istua kahdella eri pallilla ja hoitaa kaksoisrooliaan. Outokummun hallituksessa Turusella maksettiin vuodessa n. 70 000 euron vuosipalkkiota. Sievoinen summa vaivan palkkaa virheelliseksi osoittautuneesta menettelystä.

3. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka otti omasta aloitteestaan Turun esteellisyyden tutkittavakseen. Jonkalta virkamiehistöineen vie kuukauden päivät todeta esteellisyys; päätöksensä Jonkka sai puserrettua eilen julkisuuteen. Jonkan mukaan Turusen aikaisempi jäsenyys Outokumpu Oyj:n hallituksessa ja Turusen asema ydinvoimalaitosten rakentamista koskevien periaatepäätösten valmistelusta vastaavan työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston päällikkönä on muodostanut asetelman, joka on hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan tarkoittamalla tavalla vaarantanut luottamuksen viranomaistoiminnan puolueettomuuteen. - Saman lainkohdan Jonkka oli löytänyt esteellisyyden tueksi kuin minäkin blogissani ja perusteetkin ovat samanlaiset.

4. Kannattaa palauttaa mieliin, että kun Turusen esteellisyyttä alettiin julkisuudessa epäillä, TEM:n kansliapäällikkö Erkki Leuka-Virtanen tokaisi haastattelussaan, että väite Turusen esteellisyydestä on täysin ufo tai peräisin "ulkoavaruudesta." Kommentoin tätä Virtasen letkautusta blogissani 267 toteamalla, että Virtasen ufoväite on niin pöyristyttävä, että sen täytyy olla peräisin ulkohuoneesta. Mistä ihmeestä näitä härskejä virkamiehiä oikein ministeriöön siunaantuu, päälliköitä ja "johtavia asiantuntijoita", jotka eivät erota edes selvää esteellisyyttä? Eilisessä haastattelussaan tämä Leuka-Virtanen sitten hieman punotti ja pönötti mumistessaan jotain epäselvää ja käsittämättömän oloista, kun häneltä jotain asiasta kysyttiin.

5. Mutta mitä Turusen esteellisyys sitten vaikutti? Joo, ei mitenkään. Jaakko Jonkka itsekin meni toteamaan päätöksensä viimeisessä kappaleessa tuttuun silkkihansikastyyliinsä näin:

- Vaikka olen edellä kerrotulla tavalla katsonut, että periaatepäätöksen valmistelua on rasittanut puolueettomuutta kohtaan tunnettavaa luottamusta vaarantava asetelma (onpahan taas kimurantti muotoilu - suomeksi siis "selvä esteellisyys"), ei tämän kuitenkaan voida todeta vaikuttaneen päätökseen (siis kahden uuden ydinvoimalan rakentamista koskevaan valtioneuvoston periaatepäätökseen), joten oikeuskanslerilla ei ole oikeudellisia perusteita ryhtyä toimenpiteisiin.

6. Mutta mistä oikeuskansleri voisi tietää, onko Turusen esteellisyys vaikuttanut tai voinut vaikuttaa kyseiseen periaatepäätökseen? Vastaus: ei mistään. Jonkka ei edes ole yrittänyt perustella sanottua toteamustaan millään tavalla! Kun Taisto Turunen on valmistellut sanottua periaatepäätöstä ties kuinka kauan, varmaan vuosia, ja hän on kiistatta johtava valmistelija, niin olisi päin tietenkin johdonmukaista päätellä, että Turusen puolueettomuuden voidaan erittäin todennäköisesti katsoa vaikuttaneen periaatepäätökseen eli mm. siihen, keille hakijoille rakentamislupa on myönnetty. Tämä on minusta ainoa mahdollinen johtopäätös, joka asiassa on tehtävissä. Jo ennen valtioneuvoston periaatepäätöksentekemistä hallituksessa tiedettiin, että Turunen oli ollut Outokummun hallituksessa yhtiön lähtiessä mukaan Fennovoimaan ja käynnistämässä Fennovoiman voimalalupahakemusta.

7. Jos katsotaan, ettei Turusen valmistelulla ole ollut mitään merkitystä periaatepäätöstä tehtäessä, niin miksi helkkarissa hänet on ylipäätään palkattu ministeriöön valmistelemaan vuosikausiksi sanottua päätöstä ja hanketta? Eikö hän ole ollut siinä tapauksessa täysin turha virkamies? Matti Vanhanen, Mauri Pekkarinen ym. ministerit ovat kiirehtineet heti Jonkan eilisen päätöksen jälkeen selittämään, että kysymyksessä oli poliittinen päätös, jonka tekivät ministerit ja hallitus, eikä Turusella ollut minkäänlaista roolia asiassa. Miksi siis periaatepäätös on ylipäätään ollut virkamiesvalmistelussa, jos kerran poliitikot tekivät asiassa mitä halusivat? Eikö poliittisia päätöksiä valmistellakaan virkamiesten toimesta?

8. Jokainen vähänkin asioita ymmärtävä käsittää, että Vanhanen, Pekkarinen, Brax ym. ministerit puhuvat tässä(kin) heille - erityisesti tietenkin Mauri Pekkariselle - hyvin kiusallisessa asiassa täyttä potaskaa. Taisto Turunen jos kuka on nimittäin vaikuttanut asian valmisteluun ja sitä lautta myös periaatepäätöksen sisältöön ratkaisevalla tavalla. Eiväthän ministerit ja hallitus olisi tietenkään uskaltaneet päättää asiaa, jos sitä ei olisi Taisto Turusen johdolla ensin kuukausikapalla tai vuosikausia ensin valmisteltu! Oikeuskansleri Jonkka on nielaissut ministereiden ja hallituksen väitteen sellaisenaan, hän ei ole edes ryhtynyt pohtimaan, mikä Turusen rooli itse asiassa asiassa oli.

9. Oikeuskansleri Jonkan päätöksen jälkeen on selitelty, että Turunen ei itse asiassa olisi olut Fennovoiman luvan kanalla, mutta tällä seikalla ei ole merkitystä hänen jääviyttään arvioitaessa. Kyse voi sitä paitsi olla vain jonkinlaisesta jälkikäteisestä silmänkääntötempusta, jonka tarkoituksena oli ainoastaan saada näyttämään, ettei jääviys olisi vaikuttanut Turusen toimitaan.

10. Vaikka katsottaisiinkin, ettei Turusen esteellisyys ja puolueellisuus olisi vaikuttanut periaatepäätöksen sisältöön, niin olisihan oikeuskansleri Jonkka siitä huolimatta voinut ryhtyä asiassa toimenpiteisiin. Toimenpiteisiin nimenomaan Turusta vastaan, jonka on täytynyt ymmärtää, ettei hän ole lain mukaan voinut istua todetulla tavalla kahdella eri pallilla ja vetää sanottua kaksoisroolia. Toimenpiteisiin myös asianomaista ministeriä eli Mauri Pekkarista vastaan, joka oli tarkoituksellisesti junaillut Turusen Outokummun hallitukseen valtion edustajana. Mutta Jonkkapa toteaa vain ympäripyöreästi ja ilman perusteluja, että hänellä ei ole perusteita ryhtyä toimenpiteisiin asiassa.

11. Kun periaatepäätöksen keskeinen valmistelija, jonka asiantuntijan rooli on ollut aivan ratkaisevaa laatua, todetaan selkeästi esteelliseksi, olisi valtioneuvoston tekemä periaatepäätös totta kai ja ilman muuta purettava ja esitykset ydinvoimaluvista vedettävä pois eduskunnasta. Tätä on vaatinut vihreiden eduskuntaryhmä samoin kuin europarlamentaarikot Heidi Hautala ja Satu Hassi. Hautala ja Hassi ovat oikeassa myös siinä, että hallituksen olisi tullut keskeyttää ydinvoimalupia koskeva päätöksenteko, kun epäily Turusen jääviydestä tuli julki. Turusen esteellisyys on ollut todettavissa jo parin vuoden ajan, jonka periaatepäätöksen valmistelu on kestänyt. Hautala ja Hassi ovat heittäneet asiassa pallon tulevalle pääministerille Mari Kiviniemelle, jolla olisi nyt todella näytön paikka ja tilaisuus osoittaa, että hän aikoo muuttaa ja kirkastaa Matti Vanhasen jäljiltä olevaa valtioneuvoston sameaa hallintokulttuuria.

12. Epäilen kuitenkin syvästi, että Mari Kivinimestä on naista puhdistamaan tätäkään pöytää edeltäjänsä jäljiltä. Vanhanen, Pekkarinen ja Braxhan ovat jo ehtineet lukea Jonkan päätöstä kuin piru raamattua. Vanhanen totesinkin, että häntä kiinnosti Jonkan yhdeksänsivuisessa päätöksessä vain sen loppukaneetin 3-4 riviä, jossa todetaan - siis täysin ilman perusteluja - että Turusen esteellisyys ei ole voinut vaikuttaa periaatepäätökseen. Päätöksen muilla sivuilla Vanhanen, Pekkarinen ja Brax aikovat siis pyyhkiä - tai pyyhityttää virkamiehillään (eiväthän ministerit tätäkään toimenpidettä tee itse) - niin sanotusti persettä.

13. Jaakko Jonkka oli eilisen päätöksensä tiimoilta tv1:n uutistoimituksen Ari "Takatukka" Mölsän haastattelussa; Mölsähän haluaa aina haastateltavansa kanssa samaan kuvaan niin, että hänen takatukkuansa näkyy tv:ssä mahdollisimman pitkään ja näkyvästi. Jonkka ihmetteli - Mölsän suulla tietenkin - että miksi ihmeessä suomalaiset virkamiehet ovat esteellisyyden suhteen niin kovapäisiä, etteivät tunnu millään tunnistavan selviäkään esteellisyystilanteita.

14. Minulla on vastaus tähän(kin) kysymykseen tai ihmettelyyn. Oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies saisivat nimittäin katsoa peiliin, sillä sieltä löytyy vastaus sanottuun kysymykseen. Jos ja kun - kuten selvästi tapahtuu - nämä ylimmät laillisuusvalvojamme antavat vuodesta toiseen näin lepsuja päätöksiä, niin eihän heidän päätöksillään, Herra paratkoon, ole eikä voi olla minkään valtakunnan tehoa estämään esteellisyyksien syntymistä jatkossakaan. Vaikka virkamiehen esteellisyys todetaan, siitä ei seuraa minkäänlaista sanktiota asianomaiselle virkamiehelle tai heidän poliittisille esimiehilleen. Eikä asianomaisten päätösten purkamista edes harkita, vaan todetaan aina vaan lakonisesti, että "ei kuitenkaan voida todeta vaikuttaneen päätökseen." Esteellinen virkamies tulisi lähtökohtaisesti aina asettaa virkasyytteeseen, sillä esteellisyydessähän on kysymys virkavelvollisuuden rikkomisesta.

15. Ei tällaisilla lepsuilla päätöksillä ole minkäänlaista vaikutusta, kuten tässä tapaus-Turusen kohdalla jälleen kerran voitiin todeta. Sekä hallitus, ministerit että asianomaiset virkamiehet lähinnä vain naureskelevat näille päätöksille ja pyyhkivät niillä ... mitä, se tuli jo edellä todetuksi.