maanantai 29. syyskuuta 2014

880. Oikeusoppineiden kömmähdys esteellisyysasiassa

1. Suomen valtio ja Venäjän federaatio allekirjoittivat 25.2.2014 sopimuksen yhteistyöstä ydinenergian rauhanomaisen käytön alalla. Suomen puolesta sopimuksen allekirjoitti elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ja Venäjän puolesta ydinergiakonserni Rosatomin toimitusjohtaja Sergei Kirijenko. Venäjä oli antanut sopimuksen allekirjoittamisen Rosatomin tehtäväksi. 

2. Rosatom on mukana Fennovoiman Pyhäjoelle tulevassa ydinvoimalahankkeessa. Noin kuukausi yhteistyösopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Rosatomin tytäryhtiö Raos osti 34 prosentin osuuden Fennovoimasta, joka ostaa mahdollisen ydinvoimalansa ydinreaktorin Rosatomilta.

3. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori toi kaksi viikkoa sitten valtioneuvoston istuntoon työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) valmisteleman esityksen, jonka mukaan Fennovoiman pyytämä  periaatepäätös hyväksyttäisiin, mutta Teollisuuden Voiman (TVO) Olkiluotoon suunnittelemaa ydinvoimalaa koskeva hakemus hylätään. Valtiovarainministeri Antti Rinteen pyynnöstä hakemusten käsittelyä siirrettiin viikolla. Rinne-show jatkui, sillä viime torstaina eli 25.9. Antti Rinne toi hallitukseen oman esityksensä, jonka mukaan myös TVO:n hakemus vietäisiin eduskunnan käsiteltäväksi. Hallitus hyväksyi kuitenkin äänin 10-3 Jan Vapaavuoren esityksen. Rinteen vastaesitys, jota kannattivat Rinteen lisäksi vain ministerit Lauri Ihalainen ja Krista Kiuru, siis hylättiin. Hallituksen päätös saatetaan Fennovoiman hakemuksen osalta eduskunnan hyväksyttäväksi. Antti Rinne arvosteli hallituksen päätöstä tyhmäksi, hänen mielestään TVO:ta ja Fennovoimaa kohdeltiin eriarvoisesti. Jan Vapaavuori vastasi samalla mitalla ja sanoi Antti Rinteen oman esityksen olevan osa Rinteen vaalikampanjaa.

4. Helsingin Sanomat väitti torstaina  25.9. kahden toimittajan (toinen heistä on Petri Sajari) kirjoittamassa jutussa, että Jan Vapaavuoren ja TEM:n menettelyssä oli ollut puutteita. Lehti haastatteli asiassa kahta hallinto-oikeuden professoria, eli Heikki Kullaa Turun yliopistosta ja Olli Mäenpäätä Helsingin yliopistosta. Professorit arvostelivat TEM:n esittämiä perusteluja, joilla TVO:n hakemus esitettiin hylättäväksi.  Olli Mäenpää, joka näkee yleensä lähes kaikissa vastaanvalaisissa asioissa "oikeudellisia ongelmia", näki niitä myös tässä asiassa. Valitettavasti Mäenpään omat perustelut eivät tässä tapauksessa lukijalle oikein avautuneet. 

5. Näyttää siltä, että professorit puhuivat seikoista, jotka eivät todellisuudessa vaikuttaneet TVO:n hakemuksen hylkäämiseen. Ministeri Vapaavuori selvitti hallituksen istunnon 25.9. jälkeen, että TVO:n hakemus hylätiin siksi, että TVO oli pyytänyt lisäaikaa Olkiluotoon suunnittelemalleen neljännen ydinreaktorille, mutta ei ollut ministeriön useista pyynnöistä huolimatta selkästi sitoutunut  kyseiseen hankkeeseen oli lisämääräaika sitten mikä tahansa. TVO:n Olkiluodossa sijaitsevan kolmannen ydinvoimalan rakennustyöt ovat myöhästyneet jo nyt vuositolkulla ja voimala saataneen valmiiksi vasta 2017.

6. Asiaa ei jäänyt kuitenkaan tähän. Helsingin Sanomat riensi kahden päivän kuluttua eli lauantaina 27.9. uudelleen kahden toimittajan (toisena Petri Sajari) voimin väittämään, että viime helmikuussa Suomen ja Venäjän ydivoimayhteistyöstä allekirjoittama sopimus tarjoaa Rosatomille erikoisaseman Suomessa. Jutun pääpointtina on vakava epäily ministeri Jan Vapaavuoren esteellisyydestä. Toimittajat olivat myös tätä juttua varten haastatelleet oikeustieilijöitä, nyt kolmea professoria. Yksi heistä on, kuinkas muuten, edellä jo mainittu Olli Mäenpää. Kaksi muuta ovat HTT, julkisoikeuden emeritusprofessori Teuvo Pohjolainen Joensuusta ja valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta.

7. Olli Mäenpää näyttää olevan uusissa väitteissään todella hurjalla päällä. Hän laukoo, että asiassa ei ole  kyse vain ministeri Jan Vapaavuoren esteellisyydestä ydinvoimaloiden periaatepäätöksissä, vaan siitä, että TEM on sitoutunut edistämään Rosatomin liiketoimintaa. Mäenpää mukaan "sopimus on oppikirjaesimerkki epäasiallisesta vaikuttamisesta viranomaiseen, eli tässä tapauksessa työ- ja elinkeinoministeriöön". Hänen mielestään hallintolain mukaan ei ole hyväksyttävää, että TEM sitoutuu käyttämään toimivaltaansa Rosatomin eduksi. Professori sanoo, että Suomen ei olisi edes pitänyt allekirjoittaa tällaista sopimusta, jossa toisena osapuolena on yritys. Mäenpää pitää asiaa "erittäin vakavana", koska se vaarantaa ilmiselvästi TEM:n riippumattomuuden ydinenergiaa koskevassa päätöksenteossa.

8. Jos Olli Mäenpää olisi syytöksissään oikeassa, joutuisi asian esittelevä ministeri eli Jan Vapaavuori ilmeisesti vastaamaan asiassa Valtakunnanoikeudessa. Myös kaksi muuta professoria eli Teuvo Pohjalainen ja Veli-Pekka Viljanen kritisoivat TEM:n roolia sopimuksessa ja pitävät koko sopimusta ongelmallisena. Pohjalainen pitää "mahdollisena", että ministeri Jan Vapaavuori on ollut esteellinen. Professori Viljanen on lausunnossaan kollegojaan varovaisempi, mutta hänenkään mielestä ei ole normaalia, että valtiota edustaa ko. sopimuksessa liiketoimintaa harjoittava yritys eli tässä tapauksessa Rosatom.

9. HS haastatteli juttuaan varten myös Jan Vapaavuorta, mutta hänen lausuntonsa on kuitattu jutussa hyvin lyhyesti. Vapaavuoren mukaan helmikussa tehty yhteistyösopimus on valtiosopimus, kun taas ydinvoimalalupa on eri asia. Hän ei ole ollut esteellinen, vaikka hän sekä allekirjoitti yhteistyösopimuksen että esitteli hallituksessa Fennovoiman lupahakemuksen. Hänen mieleensä ei edes juolahtanut keskustella mahdollisesta jääviydestä oikeuskanslerin kanssa.

10. Hallituksesta eri syistä eroamaan joutuneet vihreiden ministerit Heidi Hautala ja Ville Niinistö, jotka ovat olleet uusien ydinvoimalahankkeiden kärkkäitä arvostelijoita ja vastustajia, ovat iskeneet myös tähän soppaan oman lusikkansa. Hautala laukoo Twitterissä, että minä "en pidä mahdottomana, että ministeri Vapaavuoren toiminta Rosatomin eli Venäjän kanssa on tämän hallituksen loppu, asia liian vakava". Ville Niinistön mukaan  helmikuussa tehty sopimus ei sinänsä ole ongelma, mutta Rosatomin rooli sopimuksen laatimisessa ja allekirjoittamisessa arveluttaaa. Niinistö haastoi Jan Vapaavuoren kommentoimaan asiaa.

11. Jan Vapaavuoren Twittervastaus Heidi Hautalalle on paljon puhuva: "Hautalan track recordilla kannattaisi ottaa hyvin iisisti ja jättää muiden asiaton solvaaminen vähemmälle".

12. Keskustan ryhmänjohtaja Kimmo Tiilikainen, entinen vihreä ja ex-ympäristöministeri,  ja europarlamentaarikko Olli Rehn ovat yhtyneet Ville Niinistön ja muiden vihreiden sekä vasemmistoliittolaisten ylläpitämään mussutukseen ja Rosatom-sopimuksen ihmettelyyn. Suomen ja Venäjän välinen yhteistyösopimus on toki valtiosopimus eikä mikään Rosatom-sopimus, mutta tämän puolen kriitikot ovat kokonaan sivuuttaneet. Olli Rehn vaati eilen blogissaan, että Jan Vapaavuoren tulee antaa perusteellinen selvitys "Suomen valtion ja venäläisen Rosatom-yhtiön välisestä erityissopimuksesta". Hän jatkaa uhoamistaan kirjoittamalla, että Fennovoimasta uhkaa tulla "uusi ja vakava energia- ja teollisuuspolitiikan pohjakosketus", sillä Rosatom on tiukasti Venäjän johdon poliittisessa ohjauksessa oleva taloudellinen toimija.

13. Vaikka keskustan ns. nokkamiehistä osa tuntuu repäisevän suorastaan pelihousunsa asiassa, niin kannattaa muistaa, miten puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä puolusti eduskunnan kesytunnilla viikko sitten selvin sanoin hallituksen päätöstä Fennovoiman lupa-asiassa. Keskustan yksi dinosauruksista eli Mauri Pekkarinen puolestaan lausahti TV1:n A-studio-ohjelmassa 17.9., että Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö ydinvoima-asioissa on vain "hyttysen  surinaa" verrattuna siihen, millaista energiayhteistyötä esimerkiksi Saksa rakentaa parhaillaan venäläisten kanssa. Keskustan rivit tuntuvat siis olevan ko. asiassa aika tavalla sekaisin. Myös kokomuksen Pertti Salolainen ja demareiden Jouni Backman pitivät A-studiossa Rosatom-yhteistyötä oikeana ratkaisuna. 

14. Mitä tulee oikeusoppineiden, erinäisten poliitikkojen sekä Helsingin Sanomien väitteisiin ministeri Vapaavuoren esteellisyydestä, niin väitteen esittäjät tai sitä verhotusti tulevat tahot eivät ole ilmeisesti lukeneet TEM:n Yle Uutisille 27.9. ja HS:lle 28.9. antamia lausuntoja, joissa perustellusti kiistetään tulkinnat Vapaavuoren esteellisyydestä. TEM:n mukaan mainituissa väitteissä ja tulkinnoissa Vaapavuoren rooli ydinenergia-alan yhteistyösopimuksen allekirjoittajana ja Fennovoiman pääriaatepäätöksen täydennyksen esitelijänä on sekoitettu ja niputettu pahasti ja perusteettomasti yhteen. Yhteistyösopimus on todellisuudessa valtiosopimus, jota Suomi ei ole tehnyt Rosatomin kanssa. Suomi ei ole voinut vaikuttaa siihen, kuka sopimuksen Venäjän puolesta allekirjoittaa Jan Vapaavuori valtuutettiin allekirjoittaamaan sopimus  Suomen valtion puolesta valtioneuvoston ja tasavallan presidentin toimesta marraskuussa 2013. Yhteistyösopimus menee vielä eduskunnan vahvistettavaksi. 

15. TEM korostaa tiedotteessaan, että Suomen ja Venäjän välinen sopimus ei liity mitenkään Fennovoiman ydinlaitoshankkeeseen. Kysymyksessä on yleisen puitesopimuksen luontoinen valtiosopimus,  eikä valtiosopimuksia solmita yksittäisen hankkeen tai toimeksiannon vuoksi. Tiedotteen mukaan sopimuksen valmistelu alkoi jo kauan ennen kuin Fennovoiman saksalainen osaomistaja Eon irtaantui Fennovoiman laitoshankkeesta ja sen tilalle tuli Rosatom. Yhteistyösopimuksella on merkitystä muun muassa Venäjältä Loviisan ydinvoimalaitoksiin tuotavan ydinpolttoaineen laadunvalvonnan sujuvoittamisen ja turvallisuusasioiden varmistamisen kannalta. Sopimus mahdollistaa myös sen, että Suomi ja Venäjä voivat vahinkotapauksissa esittää korvausvaatimuksia toisilleen, sopimuksettomassa tilanteessa tämä ei sitä vastoin ole mahdollista.

16. Jan Vapaavuori on omassa tiedotteessaan torjunut esteellisyysväitteet vastaavanlaisilla perusteilla. Hän pitää suorastaan pähkähulluna ajatusta, jonka mukaan hän olisi esteellinen Fennovoima-asiassa allekirjoitettuaan aikaisemmin ydinenergiasopimuksen Venäjän kanssa. Jos hän olisi jäävi, niin silloin ne kaikki, jotka olivat valtuuttamassa häntä allekirjoittamaan sopimuksen, eli käytännössä Suomen hallitus, olisi ihan yhtä jäävejä. Tämä koskee esimerkiksi Ville Niinistöä, joka osallistui hallituksen ko. istuntoon marraskuussa, jolloin Vapaavuorelle annettiin sopimuksen allekirjoittamista tarkoittava valtuutus. Vapaavuori ihmettelee lausunnossan myös HS:n jututtamia oikeusoppineita, jotka ovat heppoisin perustein ryhtyneet antamaan lausuntoja asiasta perehtymättä siihen huolellisesti.

17. TEM ja Jan Vapaavuori ovat esteellisyyskysymyksessä oikeassa ja asiassa HS:lle kiivailleet Olli Mäenpää ja Teuvo Pohjolainen (sd) ilmiselvästi väärässä. Professorit ovat iskeneet kirveensä pahemman kerran kiveen ja varsin köykäisillä perusteilla. Mikä hinku professoreilla on ollut rynnätä suinpäin HS:n toimittajien avuksi tuomitsemaan Jan Vapaavuoren ja TEM:n toimintaa. Vaikuttaa siltä, että ko. oikeusoppineet eivät ole noteeranneet miltään osinTEM:n myös HS:lle Vapaavuoren väitetystä esteellisyydestä antamaa selvitystä; jos siitä ylipäätään on professoreille edes kerrottu. 

18. Lehtijuttujen kirjoittamiseen osallistunut Petri Sajari on toki aktiivinen ja hyvä toimittaja. Olen kuitenkin jo aika kauan hieman ihmetellyt sitä yksipuolisuutta, jolla toimittaja tukeutuu jatkuvasti ja melkein jutussa kuin jutussa tiettyjen oikeusoppineiden ja professoreiden, tarkemmin sanottuna aina samojen ja ideologisesti hieman vasemmalle tai/ja vihreälle kallellaan olevien hallinto- ja valtiosääntöoppineiden mielipiteisiin, käsityksiin ja lausuntoihin. Ehkä tämä johtuu osin siitä, että Suomesta on nykyisin vaikea löytää  oikeistoon kallellaan olevia valtiosääntö- tai hallinto-oikeuden professoreja. Asia on niin, että vm. juristit suuntautuvat yksityisoikeden aloille eli esimerkiksi siviili- kauppaoikeuteen ja toimivat samalla usein yritystysriitoja ratkovina välimiehinä.  

19. Jan Vapaavuoren väiteystä esteellisyydestä voidaan toki kannella oikeuskanslerille. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, ettei kantelulla ole menestymisen mahdollisuutta. HS kysyi jo eilen oikeuskansleri Jaakko Jonkan kantaa ko. asiasta. Jonkka ei varovaisena juristina lähde yleensä etukäteen, saati jo ennen mahdollisen kantelun tekemistä ottamaan kantaa asiaan. Nyt hän teki poikkeuksen todetessaan HS:lle, ettei hänellä ole ainakaan tällä hetkellä tiedossaan perusteita sille, että tutkintakynnys Jan Vapaavuoren toimien tai hänen väitetyn esteellisyytensä osalta olisi ylittynyt.

20. Ministerin esteellisyysasia tuntuu siis olevan loppuun käsitelty tapaus. Ydinenergiayhteistyötä koskeva sopimus on valtiosopimus eikä Suomella ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen, kenet Venäjän federaatio on valtuuttanut sopimuksen allekirjoittajaksi. Suomen valtio ei ole tehnyt mainittua sopimusta Rosatomin kanssa ja ministeri Vapaavuorella on ollut pätevä valtuutus allekirjoittaa sopimus. Yhteistyösopimus tulee vielä eduskunnan käsiteltäväksi, joten vihreillä ja muilla kansanedustajilla on vielä mahdollisuus jatkaa parran pärinää eduskunnan suuressa salissa. Fennovoiman ydinvoimalaitoksen lupa-asia ei ole väitetyllä tavalla kytköksissä ydinenergiasopimuksen kanssa eikä ministeri Vapaavuori ole ollut esteellinen esittelemään lupa-asiaa hallituksessa. 

21. Poliittinen peli ja kapuloiden nakkeleminen Fennovoiman ydinvoimala-asian samoin kuin maan hallituksen rattaisiin tulee ilmeisesti ministeri Antti Rinteen toimesta jatkumaan koko jäljellä olevan vaalikauden. Demareiden gallup-kannatus pitäisi saada nousuun ja tässä suhteeesa Antti Rinteen on pakko jatkaa hallituksessa purnaustaan ja kinaamistaan monissa asioissa. Antti Rinne käy koko ajan vaalikampanjaa ja pyrkii sekoittamaan hallituksen selviä pasmoja. Hän toi hallituksen budjettiriiheen muille hallituspuoluille yllätyksenä omat ehdotuksensa muun muassa takuueläkkeiden korotuksesta kympillä ja eläketulovähennyksen korottamisesta. Antti Rinteen masinoima TVO-kiista, vaikka se tiedettiin jo etukäteen tuhoontuomituksi yritykseksi, oli myös osa  Rinteen profiilinkorotuskampanjaa. Antti Rinne haluttaa ärsyttää pääministeri Alöexander Stubbia, Vapaavuorta ja kokooomusta. Suomen suurimman työväenlehden eli HS:ssa julkaistut jutut TVO:n "sorsimisesta" ja mielikuvat Jan Vapaavuoren esteellisyydestä Fennovoima-asiassa tulivat Antti Rinteelle taivaanlahjana. Hallituksesta vaalien takia lähteneet vasurit ja vihreät tarjoavat auliisti apua Rinteen ja demareiden yrityksessä nostaa profiiliaan. Nämä yritykset vaikuttavat kuitenkin epätoivoiselta näykkimiseltä. Demareiden gallup-kannatus ei vain ota noustakseen, Ylen viimeisimmässä mittauksessa se oli 15,2 prosenttia.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

879. Vanhas-Matti palaa politiikkaan

Berliinin maratonjuoksun kaksi tähteä kisan jälkeen tänään. Vasemalla juoksun voittanut ja uuden ME-tuloksen tehnyt Dennis Kimetto

1. He eivät koskaan palaa (They never come back)  on tunnettu urheilusankareihin ja varsinkin ammattinyrkkeilyn maailmanmestareihin liitetty slogan. Iskulause on koskenut erityisesti raskaansarjan entisten maailmanmestareiden epäonnistuneita yrityksiä vallata titteli takaisin. Muhammad Ali (ent. Cassius Clay) oli vasta toinen raskaansarjan mestari, jolta MM-tittelin uudelleen valtaaminen toteutui 1974. Ensimmäinen come back onnistui Floyd Pattersonilta (1935-2006) vuonna 1960, jolloin hän voitti uusintaottelussa ruotsalaisen Ingemar Johanssonin. Floyd Patterson oli oma idolini, hän voitti Helsingin olympiakisoissa 1952 keskisarjan kultamitalin 17-vuotiaana.

2. Entisten huippupoliitikkojen eli lähinnä presidenttien ja pääministereiden paluu takaisin politiikan parrasvoihin tuntuu vielä vaikeammalta tehtävältä. Useimmissa tapauksissa politiikasta vetäytyneet ja vetäytymään pakoitetut ex- pääministerit eivät edes yritä tehdä come backia, vaan poistuvat suosiolla politiikasta joko eläkkeelle tai muihin tehtäviin.

3. Suomessa on monta ex-pääministeriä, joista useimmat eivät ole politiikasta vetäydyttään yrittäneet palata edes eduskuntaan. Tällaisia henkilöitä ovat Esko Aho, Paavo Lipponen ja äskettäin politiikan jättänyt Mari Kiviniemi. Todellinen pätkäpääministeri Anneli Jäätteenmäki äänestettiin todellisena ääniharavana vuonna 2004 EU:n parlamentin jäseneksi.

4. Matti Taneli Vanhanen (kesk) toimi pääministerinä 2003-2010. Hän päätti luopua tehtävästään joulun alla 2009,  jolloin koko politiikan sekoittaneet vaalirahoitussotkut jäytivät pahasti keskustaa ja sen puheenjohtajana ollut Matti Vanhasta. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa keskusta koki rökäletappion, minkä Matti Vanhanen oli toki jo vuonna 2009 ennakoinut. Vanhasen poistuttua politiikasta kesken kaiken keskustan vaaalitappio meni lähinnä pääministeri Mari Kiviniemen piikkiin.

5. Kansanedustajana 1991-2010 toiminut Matti Vanhanen jätti keskustan puoluekokoukseen jälkeen 2010 myös eduskunnan ja siirtyi Perheyritysten liiton palvelukseen toimien siitä saakka liiton toimitusjohtajana. Tämän jälkeen Vanhaselta on usein kysytty, aikooko hän vielä joskus palata takaisin politiikkaan. Vanhanen on kertonut aina päättäväisesti, että hänellä ei ole poliitiikkaan paluuta koskevia suunnitelmia tai että hän tulisi joskus asettumaan ehdolle eduskuntavaaleissa.

6. Tätä todellisten halujen piilottelua kesti neljä vuotta, sillä tällä viikolla Matti Vanhanen ilmoitti Facebookissa "miettineensä", miten hänen kokemuksensa perheyrityksistä ja valtion johtamisesta voisi yhdistää. Hän sanoi harkitsevansa päätöstään syksyn aikana.  
Tästä kaikki toki ymmärsivät, että Vanhanen tulee harkitsemaan paluuta politiikkaan ja eduskuntaan, sillä seuraavat vaalit ovat jo lähellä eli ensi huhtikuussa. 

7. Vanhanen puhuu syvällä rintaäänellä kokemuksestaan "valtion johtamisessa". Noh, Vanhanen johti pääministerinä ainoastaan valtioneuvostoa eli hallitusta, ei sentään - luojan kiitos - koko valtiota. Tasavallan presidentti johtaa pääministerin yläpuolella valtiota. Toki maan hallituksen johtaminen on kovaa puuhaa varsinkin näinä ankeina aikoina, jolloin valtiontaloudella ja valtakunnan elinkeinoilla menee lihavien vuosien jälkeen huonommin. Matti Vanhanen älysi hypätä pois "remmistä" eli pääministerin ja puoluejohtajan pallilta ennen kuin valtiontaloudella ja yrityselämällä alkoi mennä todella heikosti.

8. Kaikki politiikan toimittajat ja muut spekulantit laidasta laitaan tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että Matti Vanhanen (59) ei enää vain mieti paluutaan politiikkaan, vaan hän on jo tehnyt lopullisen päätöksen asettua ehdolle huhtikuun eduskuntavaaleissa. Vanhasen vaalipiiri tulee totuttuun tapaan olemaan Uusimaa, jossa ehdolle asettuvat myös sellaiset kovat nimet kuin esimerkiksi Alexander Stubb, Timo Soini ja Antti Rinne, niin ja myös muuan Kanki- Kaikkonen, joka myös nimellä Antti Kaikkonen tunnetaan. 

9. Ensi vuonna (vasta) 60 vuotta täyttävä Matti Vanhanen muistetaan, paitsi lautakasaväitteistä ja monista vaalirahoitussotkuista, myös avioerostaan, naisseikailustaan ja "morsiamistaan" sekä Rukan hangilta 2008 saamastaan ideasta, jonka mukaan eläkeikää tulisi nostaa. Onko Vanhaseen vuonna 2009 lopen kyllästynyt kansa unohtanut Vanhasen mokat ja olisiko hänellä mahdollisuuksia tulla valituksi uudelleen Arkadinmäelle? Kyllä vain on, sillä kuten tunnettua, suomalaisten äänestäjien poliittinen muisti on sangen ja itse asiassa pelottavan lyhyt. Matti Vanhasella on nimeä ja meriittejä ja merkille pantavaa on myös into, jolla Matti Vanhasta on parin viime vuoden aikana kuultu monissa tv:n ajankohtaisohjelmissa asiantuntijana.

10. On helppo ennustaa, että Matti Vanhasesta tulee seuraavissa vaaleissa keskustan ääniharava Uudellamaalta, varsinkin kun Paula Lehtomäki on kertonut, ettei hän asetu enää ehdolle Uudeltamaan piiristä. Vanhanen rökittää vaaleissa helposti Kanki-Kaikkosen, ja saattaa käydä jopa niin, että keskusta saa Uudeltamaalta 3-4 kansanedustajaa nykyisten kahden asemesta. Jos keskusta saisi houkuteltua ehdokkaaksi vielä vuoden 2003 vaalien ääniharavan eli Tanja Karpelan, olisi puolueella todella "vahva" porukka ehdolla vaaleissa. Mihin Tanja Karpela muuten on kadonnut julkisuudesta?

11. Olennainen kysymys vaalien jälkeen onkin se, joutuuko Matti Vanhanen tyytymään rivikansanedustajan rooliin vai haluaako keskusta, että Matista leivotaan hallituksen ministeri. Jos keskusta voittaa vaalit, kuten voidaan ennustaa, ja Juha Sipilästä tulee uusi pääministeri, niin lienee melko selvää, että Sipilä haluaa Vanhasen mukaan hallitukseen ikään kuin vanhemman valtiomiehen ominaisuudessa. Vanhanen voisi ryhtyä vaikkapa puolustusministeriksi, jota tehtävää hän hoiti lyhyen aikaa jo 2003 Anneli Jäätteenmäen hallituksessa.

12. Keskusta ja kokoomus tulevat käymään huhtikuun vaaleissa kovan kamppailun maan suurimman puolueen ja samalla pääministeripuolueen paikasta. Keskustasta lähtevät ehdolle useat vanhat tai itse asiassa jo tosi vanhat ja kokeneet politiikot. Katsotaanpa hieman, minkä ikäisiä nämä konkarit ovat tulevan uuden vaalikauden lopussa eli keväällä 2019, jolloin useimmat heistä istuvat kansanedustajina.

13. Sirkka-Liisa Anttila on vuonna 2019 jo 75-vuotias, kun taas Timo Kalli, Mauri Pekkarinen, Seppo Kääriäinen ja Eero Reijonen täyttävät tuolloin 72 tai ainakin 71 vuotta. Keskustan muista vanhoista parroista voidaan mainita, että Tapani Tölli, Mikko Alatalo ja Esko Kiviranta saavuttavat vuonna 2019 67 vuoden iän. Anttila, Pekkarinen, Kääriäinen ja Tölli ovat entisiä ministereitä.

14. Sokerina pohjalla voidaan mainita, että Paavo Väyrynen, joka on kertonut asettuvansa ehdolle ensi kevään vaaleissa, täyttää vuonna 2019  72 vuotta. On sinä keskustalla todella kokenutta joukkoa, joka on ollut mukana politiikasta jo suomettumisen kulta-ajoista lähtien. Pääministerinä tai ainakin puoluejohtajana Juha Sipilällä on vara mistä valita, jos hän haluaisi keskustan ministeriksi vaikkapa vain yhden kokeneen ja vaalikauden aikana 70 vuotta täyttävän kansanedustajan. Matti Vanhanen on konkareihin verrattuna vielä nuori mies, sillä hän täyttää 2019 vasta 64 vuotta.

15. Eduskuntaan yrittää ensi vuoden vaaleissa jälleen kerran, kuinkas muuten, myös Kauko Juhantalo (72) Satakunnasta. Samasta vaalipiiristä paluuta Arkadianmäelle mielii myös keskustan entinen maatalousministeri Juha Korkeaoja (s. 11.1.1950). Juhantalo on myös ex-ministeri ja hän jää historiaan koplauksesta saamastaan valtakunnanoikeuden tuomiosta. Vuonna 2019 Juhantalon ikämittariin tulee lukema 76.

16.  Alex Stubb ja ilmeisesti useimmat muutkin kokoomuslaiset yrittävät haalia äänestäjiksi ennen muuta nuoria ja ensi kertaa vaaleihin osallistuvia ihmisiä. Tässä tarkoituksessa Stubb vierailee jatkuvasti monissa lukioissa, Ruisrockissa sekä Duudsonien yms. veijareiden järjestämissä tapahtumissa tapaamassa nuoria ja potentilaaisia äänestäjiä. Suuri joukko koululaisia, opiskelijoita ja muuta nuorta väkeä haluaa ottaa kännykkäkameroilaan selfieitä itsestään ja Stubbista. Käykö nyt niin, että nuoret äänestävät kokoomusta ja Uudellamaalla ensijassa Stubbia? Joutuuko keskustan ikääntyvä ehdokasjoukko sekä demareiden Antti Rinne puolestaan kiertämään vaalikampanjan aikana, ei lukioita ja korkeakouluja, vaan etupäässä vanhainkoteja ja ikääntyneiden ihmisten palvelutaloja?  

17. Pääministeri Stubbin panostaminen vaaleissa ja yleensä politiikassa nuoriin näkyy myös kokoomuksen uusissa ministerivalinnoissa. Uusi maatalousministeri Petteri Orpo on 43, sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty 37 ja uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen 31-vuotias. Väliäkö sillä, että Orpolla ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta maa- ja metsätalousasioista tai että Grahn-Laasosella, mikäli mahdollista, on vielä vähemmän kokemusta ympäristöä koskevista ongelmista.  He ovat todellisia pätkäministeritä, jotka eivät joudu tekemään hallituksessa enää oman ministeriönsä toimialaan kuuluvia merkittäviä päätöksiä tai aloitteita. Riittää, että Petteri myös näyttää hieman "orvolta" ja että Sanni on Alexin entinen lehdistöavustaja ja tumma kaunotar, joka osaa hymyillä viehättävästi. Kyllä näillä avuilla pärjää politiikassa varsin pitkälle!

18. Saati sitten urheilutuloksilla! Alex Stubb juoksi tänään Berliinin maratonilla uuden ennätyksensä. Hänen aikansa oli 3.11.24, mikä on 45-vuotiaalle harrastelijalle aika kova tulos. Entistä ennätystään Stubb paransi kuudella minuutilla. Samassa kisassa kenialainen Dennis Kimetto juoksi maratonin uuden ME-tuloksen 2.02.57. Juoksun jälkeen Stubbista ja Kimettosta otettiin - luonnollisesti - yhteiskuva, katso yllä.

19. Yle Uutisten teettämän ja tänään julkaiseman gallup-kyselyn mukaan keskusta on karannut kokoomukselta ja on nyt selvästi maan suosituin puolue. Matti Vanhasen ilmoitus palata takaisin politiikkaan ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Keskustaa kannattaa kyselyn mukaan 23,3, mutta kokoomusta vain 20,4 prosenttia vastaajista. Perussuomalaiset ja demarit laahustavat kaukana kokoomuksenkin takana, sillä persuja kannattaa 16,6 ja SDP:tä 15,4 prosenttia vastaajista.

20. Kokoomuksen erilaiset sähläilyt ja uudet ministerivalinnat ovat ilmeisesti vaikuttaneet kyselyn tulokseen. Kokoomus saa kiittää kannatuksen laskusta Laura Rädyn ja Lasse Männistön "tuolileikkiä", jonka Alex Stubb aluksi hyväksyi ja tuomitsi vasta sitten, kun kaikki muut olivat jo ehtineet sitä kiivaasti arvostella. Myös uudet ministerivalinnat ovat syöneet kokoomuksen uskottavuuutta. Keskusta porskuttaa, vaikka se ei ole tehnyt tai sanonut syyskuussa juuri mitään uutta tai raflaavaa. Oppositiossa on näinä aikoina helppo räksyttää, mutta tämäkään ei enää tunnu onnistuvan Timo Soinilta. Maisterisjärkä kärkkyy  nykyisin niin innokkaasti ja presidenttiä ja ulkoministeriä suorastaan nuoleskellen pääsyä seuraavaan hallitukseen, että oikein pahaa tekee. Kyllä kansa tietää!

torstai 25. syyskuuta 2014

878. Tuomareiden ja syyttäjien ulosmarssi

1. Valtiovarainministeriö, jota johtaa nykyisin ministerinä OTK Antti Rinne, ehdotti elokuun alussa oikeusministeriön hallinnonalalle yhteensä noin 50 miljoonan euron suuruisia säästöjä neljän seuraavan vuoden aikana. Leikkauksia tullaan kohdistamaan, paitsi rikosseuraamusvirastoon ja vankeinhoitolaitokseen, myös tuomioisistuimiin ja syyttäjistöön. Kyseisiä säästöjä ei tehdä hallintoon, vaan ne kohdistuvat tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen toimintaan. Ehdotus olisi sellaisenaan toteutuessaan merkinnyt tuomareiden, syyttäjien, haastemiesten ja kansliahenkilökunnan lukumäärän jatkuvaa ja tuntuvaa supistamista. 

2. Tuomioistuimilla ei ole virallista johtoa, mistä osaltaan johtunee, ettei edes ylimpien oikeuksien johdossa leikkauksista ja lisäsäästöistä nykyisin älähdä kukaan. Tuomioistuimilla, toisin kuin syyttäjillä, joita johtaa valtakunnansyyttäjänvirasto (VKSV), ei ole omaa keskusvirastoa, jota on toki ehdotettu viimeisten 10-20 vuoden kuluessa monta kertaa, aina turhaan. Tuomioistuimia, joiden tulisi perustuslain mukaan olla riippumattomia esimerkiksi maan hallituksesta ja oikeusministeriöstä, johtaa hallinnollisesti oikeusministeriö. Tällainen käytäntö on tietenkin ristiriidassa tuomioistuimien riippumattomuuden kanssa, mutta Suomessa hallitukset, ministeriö ja sen virkamiehet tai edes kansanedustajat eivät tällaisesta "pikkuseikasta" välitä.

3. Vielä vuosi pari sitten tuomioistuinten määrärahojen leikkauksia ja resurssien niukkuutta koskevaa kritiikkiä esitti korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo, mutta nyt hänkin tuntuu vaienneen kokonaan. Koskelo ei ole tänä vuonna pitänyt Suomessa ainoatakaan juhla- tai muutakaan puhetta, ei ainakaan sellaista, joka löytyisi KKO:n kotisivuilta. Mistä tämä johtuu? Luultavasti siitä, että Koskelo on ilmoittautunut ehdolle Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarin virkaan, jonka toimikausi kestää seitsemän vuotta. Jos Koskelo kritisoisi edelleen oikeusministeriötä, oikeusministeriä ja/tai maan hallitusta, hänelle voisi käydä ko.hakuprosessissa ohraisesti eli häntä ei kenties asetettaisi ehdolle EIT:n tuomarin virkaan. Paras siis vaieta ja pitää mölyt mahassaan.

4. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on sentään ollut valppaana. Hän kritisoi verkkokolumnissaan "Rysän päältä" - sangen sopiva nimi VKSV:n asemaa ajatellen - hallituksen kehyspäätöksessä esitettyjä säästösuunnitelmia. Kun syyttäjälaitoksen menoista 85 prosenttia on palkkakustannuksia, merkitsevät ehdotetut säästöt Nissisen mukaan syyttäjälaitoksen väen vähentämistä. Siitä seuraisi asioiden ruuhkautuminen ja koko rikosjuttujen hoidon kriisi. Tämän johdosta Suomen maine kansainvälisen oikeusyhteisön silmissä olisi vaarassa rämettyä.

5. Matti Nissisen puheenvuoro ilmeisesti tehosi, sillä hallituksen budjettiriihessä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sai edes jonkinlaisen, joskin aika heiveröisen torjuntavoiton. Valtioneuvoston eduskunnalle esittämässä budjetissa ehdotetaan, että tuomioistuinten määrärahoja leikataan seuraavan neljän vuoden aikana, ei ministeri Rinteen ehdottomaa summaa, vaan ainoastaan 15 miljoonaa. Vuoden 2015 osalta tuomioistuimien määrärahoja tullaan supistamaan kuudella miljoonalla eurolla.

6. Myös tuomioistuinten menoista selvästi suurin osa koostuu tuomareille, haastemiehille ja kansliahenkilökunnalle maksettavista palkoista, joiden osuus kakista menoista lienee 80-90 prosenttia. Säästöihin jouduttaessa tuomioistuimien henkilöstöä joudutaan vähentämään joka vuosi seuraavan neljän vuoden kuluessa.  

7. Tämä tuntuu hermostuttavan tuomareita, syyttäjiä ja kansliaväkeä. Netistä voidaan lukea seuraavanlaisia otsikoita: Kiire estää tekemästä työtäni hyvin Helsingin käräjäoikeudessa, kertoo käräjätuomari (4.8.) - Tuomarit hermostuivat: Kertokaa meille, ketkä jätämme tuomitsematta (20.8.) - Helsingin käräjäoikeuden henkilöstöllä huomenna mielenosoitus säästöjä vastaan (24.9.).

8. Tänään torstaina edellä mainittu mielenilmaus pantiin täytäntöön ulosmarssin muodossa. Ylen verkkouutisssa tapaus otsikoitiin näkyvästi: Tuomarit marssivat työpaikoiltaan - "resursseja ei voida enää vähentää". Jutussa kerrotaan, miten Helsingissä, Tampereella ja Porvoossa puoliltapäivin - varmaankin lounastunnilla (latojan huomautus) - tapahtunut ulosmarssi oli vastalause hallituksen suunnittelemille miljoonien eurojen säästöille ja leikkauksille. Käräjäoikeuksien tuomareiden mukaan säästösuunitelmat tarkoittavat irtisanomisia ja sen myötä juttujen käsittelyaikojen venymistä entisestään.

9. Helsingin käräjäoikeuden pihalla ulosmarssijoiden lukumäärä nousi lähes kahteensataan. Uutisjutun mukaan kahvipöytäkeskusteluissa toistunut huolenaihe odotettavissa olevista irtisanomisista haluttiin kertoa nyt koko kansalle ja kiinnittää päättäjien huomiota asiaan. Viesti päättäjille oli selvä: resursseja ei voida enää vähentää. Henkilökunta on uupunut työtaakan alle ja tuomarit joutuvat jo nykyisin käyttämään omaa aikaansa juttujen valmisteluun ja tuomioiden laatimiseen. Erään käräjätuomarin mukaan säästöt voivat johtaa koko Helsingin käräjäoikeuden alasajoon ja juttujen siirtämiseen "muihin laitoksiin". Ulosmarssijat eivät ole huolestuneita vain omasta tilanteestaan, vaan myös kansalaisten oikeusturva ja juttujen käsittelyaikojen pidennykset haluttiin tuoda esiin.

10. Satuin tv-uutisista näkemään helsinkiläisten ulosmarssin ja tuomareiden haastatteluja. Yksi asia minua hieman ihmetytti, nimittäin mielenosoituksen hiljaisuus. Ulosmarssijat eivät kiroilleet tai potkineet ovia, kuten saattaa tapahtua, jos esimerkiksi Nokian tai jonkin tehtaan väki suorittaa ulosmarssin työpaikaltaan. Tuollainen käyttäytyminen olisi toki tuomareiden kohdalla sopimatonta. Mutta se, ettei ulosmarssijoista kukaan pitänyt  pihalla puhetta, jossa osallistujien huoli olisi tuotu kuuluvasti esiin, vaikutti oudolta. Väkijoukko käyskenteli hissukseen ja ikään kuin muina miehinä pihalle, uutisjutun mukaan "kirpeään syysilmaan", seisoskeli hetken paikoillaan ja marssi sitten takaisin sisätiloihin.

11. Puheita pidetään ja lausuntoja annetaan muualla. Lakimiesliiton puheenjohtaja Asko Nurmi, ammatiltaan käräjäoikeuden laamanni, sanoi tänään liittonsa tiedotteessa, että tänään tapahtuneet mielenilmaukset ovat osoitus tilanteen vakavuudesta. Nurmi viittasi Lakimiesliiton oikeusturvaohjelmiin, joissa tilanteen vakavuutta ja resurssien vähäisyyttä on peräänkuulutettu jo pitkään. (Mutta lukevatko poliitikot tällaisia oikeusturvaohjelmia, tuskinpa vain; latojan huomautus). Asko Nurmen mukaan poliittisten päättäjien tulisi viimeistään nyt ymmärtää tilanteen vakavuus. Hän sanoo, että tuomareilla on huoli oikeusvaltion tulevaisuudesta ja että he suorittivat ulosmarssin myös siksi, että ovat peloissaan työnantajansa eli valtion mahdollisuuksista toimia tehokkaasti kansalaisten oikeusturvan toteutumiseksi.

12. Eduskunnan lakivaliokunnassa käsiteltiin tänään hallituksen ensi vuoden budjettiesitystä. Valiokunta kuuli asiantuntijoina mm. hovioikeudenpresidentti Mikko Könkkölää, Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkusta ja valtionsyyttäjä Christer Lundströmia. Varmaa on, että asiantuntijat valittelivat valiokunnan jäsenille tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen resurssien vähäisyyttä ja kritisoivat budjettiesitystä tulossa olevista leikkauksista. Mutta muuttaako tämä sitten jotakin? En usko, sillä lakivaliokunta, joka voi toki lausunnossaan esittää rivien välissä jonkinlaista kevyttä plääp, plääp -krititikiä, tulee "tässä vaikeassa taloustilanteessa" hyväksymään hallituspuolueiden edustajien äänin hallituksen esittämät säästösuunnitelmat sellaisenaan.

13. Valitetaan mitä valitetaan, mutta kyllä tuomioistuinten ja tuomareiden tilanne on nykyisin paljon parempi kuin vielä 1960-, -70 - ja -80 -luvuilla. Tuolloin esimerkiksi alioikeuksissa ja hovioikeudessa istuttiin ja käsiteltiin juttuja, kirjoitettiin pitkiä pöytäkirjoja ja laadittiin tuomioita nykyistä enemmän ja paljon vähäisemmällä väellä. Olen ollut notaarina alioikeudessa, esittelijänä KKO:n lisäksi myös Helsingin hovioikeudessa, jäsenä Vaasan hovioikeudessa ja sen jälkeen kihlakunnan- eli ukkotuomarina 12 vuotta kahdessa tuomiokunnassa. Muistan hyvin, miten tuolloin alioikeudessa istuttiin käräjiä ja paiskottiin töitä lähes joka ilta, usein jopa yömyöhään, eikä edes ajateltu, että "pahus, nyt tätä tehdään omalla ajalla". Käsitettä "oma aika" ei tuomareiden kohdlla tuolloin tunnettu. Toisessa tuomiokunnassa osa tuomareista oli matkalaukkumiehiä, jotka myös asuivat arkipäivät tuomiokunnan tiloissa. Kummassakin alioikeudessa oli tapana, että illalla, sitten kun työt oli saatu tehdyksi, ukkotuomari lähti muutaman notaarin ja jonkun tuomarin kanssa kapakkaan; toisessa tuomiokunnassa Kantakrouvi sijaitsi kätevästi oikeustalon alakerrassa (osoitteessa Topeeka 45; latojan huomautus). Joskus ravintolasta lähdettiin valomerkin jälkeen porukalla vielä tuomiokuntaan jatkoille. - Hyvin meni eikä työn paljoutta valitettu.

maanantai 15. syyskuuta 2014

877. Ruotsin vaalien mentyä


1. Ruotsin parlamentti- eli tarkemmin sanottuna valtiopäivävaaleissa saatiin aika sekava lopputulos. Sosiaalidemokraatit nousivat uuden puheenjohtajansa Stefan Löfvenin johdolla suurimmaksi puolueeksi, mutta puolueen äänimäärä jäi kuitenkin 31,3 prosenttiin. Se on kaukana 40 prosentin lukemista, joihin demarit saivat vielä 10-20 vuotta sitten vaaleissa tottua. 

2. Vaaleissa, jotka käydään Ruotsissa ns. listavaaleina, jolloin  "kaiken maailman hömppäjulkkiksilla" ei, toisin kuin Suomessa,  ole menestymisen mahdollisuuksia, tuntuu ratkaisevinta olleen, että hallitusta kahden vaalikauden ajan johtanut maltillinen kokoomus hävisi ja sai äänistä 23,2 prosenttia. Samalla demareiden johtama punavihreä koalitio, johon kuuluvat demareiden lisäksi ympäristöpuolue ja vasemmistopuolue, ohitti  kokoomuksen johtaman oikeistokoalition; eroa kertyi nelisen prosenttiyksikköä. Äänestysaktiiviisuus oli Ruotsissa näissäkin vaaleissa paljon korkeampi kuin Suomessa, mikä johtuu suurimmaksi osaksi juuri mainitusta listavaalijärjestelmästä. Ääänestysaktiivisuus oli Ruotsissa nyt 83,2 %, kun Suomessa jäätiin vuoden eduskuntavaaleissa 2011 vaaleissa 70,4 prosenttiin. Ruotsissa ihmiset äänestävät ja heidän pitääkin äänestää ensisijaisesti puoluetta, ei yksittäisiä ehdokkaita.

3. Pääministeri Fredrik Reinfeldt jätti heti vaalituloksen selvittyä hallituksensa eronpyynnön ja ilmoitti samalla eroavansa myös maltillisen kokoomuksen puheenjohtajan tehtävästä. Stefan Löfven (oik. Löfvén) yrittää muodostaa Ruotsiin vähemmistöhallitusta. Siihen tullevat muista puolueista mukaan vain ympäristöpuolue ja oikeistosta kansanpuolue. Äsken Löfven jo ilmoitti, etteivät sosiaalidemokraatit hyväksy vasemmistoa hallitukseen.

4. Stefan Löfven, joka on 57-vuotias, tuli mukaan valtakunnan politiikkaan vasta pari vuotta sitten, jolloin hänestä leivottiin myös sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja. Aikaisemmin eli vuodesta 2006 hän on toiminut Ruotsin metalliliiton puheenjohtajana. Hän on ammatiltaan hitsaaja, joka ei ole korkeakouluja käynyt. Löfven yritti kyllä opiskella Uumajan yliopistossa sosiaalipolitiikkaa tai muita vastaavia aineita, mutta joutui keskeyttämään kurssinsa puolentoista vuoden aherruksen jälkeen.

5. Vaikuttaa hieman siltä, että Löfvenin kausi pääministerinä jää lyhyeksi ja Ruotsissa voidaan joutua toimittamaan ennenaikaiset vaalit parin vuoden kuluttua. Löfvenin ei vaikuta kovin innostavalta puhujalta tai yleensä huipputyypiltä, joten ruotsalaiset voivat  kyllästyä katselemaan hänen jyhkeää olemustaan aika pian. Tämä kohtalo koitui myös pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja hänen hallituksensa - ulkoministerinä muuten ex-pääministeri Carl Bildt - kohtaloksi. Ruotsin valtiontalous on hyvässä kunnossa - Suomeen verrattuna suorastaan erinomaisessa - teollisuus- ja vientiyrityksillä menee hyvin ja työllisyys on hyvällä tolalla, mutta silti kaksi vaalikautta Fredrik Reinfeldtiä, Carl Bildtiä ja valtiovarainministeri Anders Borgia riitti ruotsalaisille.

6. Entinen hitsaaja Ruotsin pääministerinä, jopas nyt jotakin! Mutta onhan meilläkin remmissä yksi "oikea" työväen mies eli Lauri Ihalainen. Hän toimi toistakymmentä vuotta SAK:n puheenjohtajana ja on nyt kansanedustaja ja työministeri, vaikka oli hamassa nuoruudessaan "vain" kirvesmies. Ihalainen puhuu eduskunnan täysistunnoissa ja tv-haastatteluissa tyylikkäästi, asiantuntevasti ja jopa tunteisiin vetoavasti. Hän vaikuttaa puhetapansa, asiantuntemuksensa ja käyttäytymisensä perusteella paljon sivistyneemmältä - anteeksi vain - kuin SDP:n puheenjohtajaksi keväällä valittu Antti Rinne. Vm. valmistui 80-luvulla oikeustieteen kandidaatiksi, kuuleman mukaan ainoastaan puolitoista vuotta kestäneiden opintojen jälkeen. 

7. Sosiaalidemokraattista puoluetta johtaa siis kummassakin naapurimaassa entinen ay-pomo, Ruotsissa Stefan Löfven ja Suomessa Antti Rinne. Voisiko Rinteen SDP tehdä lövenit ja nousta ensi kevään vaalien jälkeen maan suurimman puolueeksi, jolloin Rinteestä leivottaisiin hallituksen pääministeriksi? Voi ja voi, mutta jos minulta kysytään niin kiitos ei! Kaikella ja niin myös politiikan teon tasolla on sentään rajansa! Vaadimme kyvykästä ja sivistyneen oloista pääministeriä myös vaalien jälkeen ja sellaisen saamme joko Alex Stubbista tai Juha Sipilästä.

8. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei halunnut tänään Yle Uutisten haastattelussa ottaa kantaa siihen, voisiko myös Antti Rinteen johtama demaripuolue nouusta maan suurimmaksi puolueeksi ensi kevään vaaleissa. Niinistö tyytyi toteamaan, että "siihen pitäisi Antti Rinteen olla nyökkäilemässä kovasti". Hyvin lohkaistu! Ylen ja iltapäivien lehtien toimittajat on kyllä selkeästi valjastettu nokkimaan kaikin tavoin Alex Stubbia ja lisäämään kiviä hallituksen rekeen, jotta SDP:n kannatus saataisiin gallupeissa kovaan nousuuun.

9. Enteilisikö Ruotsin vaalitulos meillä tulossa olevia eduskuntavaaleja kuitenkin sen verran, että demarit nousivat pohjalta, johon he ovat gallupkyselyissä vajonneet? Tämä jää nähtäväksi. Minusta voidaan kuitenkin jo nyt olla melko varmoja, että SDP saa seuraavissa vaaleissa tyytyä kamppailemaan perussuomalaisten kanssa siitä, kummasta tulee maan kolmanneksi suurin puolue.

10. Varsinainen yllätys Ruotsin vaaleissa oli maahanmuuttovastaisen ja usein myös uusnatsitaustaiseksi tai rasistiseksi moititun ruotsidemokraattien menestys. Peliriippuvaiseksi väitetyn Jimmie Åkessonin johtama puolue tuplasi ääniosuutensa (nyt 13 prosenttia) ja nousi kertaheitolla Ruotsin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Mutta mitä väliä, sillä kaikki muut puolueet ilmoittivat heti, etteivät ne suostu edelleenkään tekemään valtiopäivillä minkäänlaista yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.

11. Sauli Niinistö tyytyi tänään toteamaan, että ruotsidemokraattien jytky ei toistu Suomen seuraavissa vaaleissa, sillä "eihän meillä ole suomidemokraatteja". Niinistö viittasi siihen, että meillä perussuomalaiset ovat irtisanoutuneet yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa. Timo Soini tekee kaikkensa, jottei perussuomalaista puoluetta päästäisi kritisoimaan rasismista. Soinin puheita leimaa nykyisin selkeä hallituskelpoisuuden tavoittelu. Joskus tekee melkein pahaa nuoleskelu, jolla Soini kehua retostelee Sauli Niinistöä ja ulkoministeri Erkki Tuomiojaa esimerkiksi Ukrainan kriisin "hoidossa" ja siinä sivussa myös omia ulkopoliittisia saavutuksiaan. Soinin kokemus ulkopolitiikasta on käytännössä aika vähäistä, sillä se rajoittuu lähinnä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana toimimiseen. Valiokunnan, jolle ei usein kerrota mitään todella tärkeitä asioita.

12. Stefan Löfveniä ja Antti Rinnettä yhdistää vantteruus ja tietty maanläheisyys, joka Löfvenin kohdalla huipentuu ex-nyrkkeilijöille tyypilliseen nenään. Stefanissa on minusta hieman samaa näköä kuin Einö Grönissä 20-30 vuotta sitten, vai mitä? Löfven sai puolentoista vuoden opintojensa jälkeen yliopistosta lemput, sen sijaan Rinne valmistui samassa ajassa "tuomariksi" eli oikeustieteen maisteriksi. Löfven vaikuttaa silti Rinteeseen verrattuna enemmän huipputason poliitikolta ja pääministerityypiltä, vaikka mikään täydellisyys hänkään ei toki ole. Antti Rinne jankuttaa jankuttamasta päästyään samoja asioita ("talouskasvu" ja "työllisyyden parantuminen"), mutta käytännössä nuo asiat menevät Suomessa entistä huonompaan suuntaan. Haastatteluissaan ja puheissaan Rinne rykäisee parin kolmen sanan jälkeen tupakoitsijoille tyypilliseen tapaan (oikea käsi suun edessä), ja hänen kävelytyylinsä alkaa muistuttaa pikkuhiljaa Martti Ahtisaaren tuttua etenemistä; käsien käyttö on toki Maralla aktiivisempaa kuin Rinteellä.

13. Minulle tulee Stefan Löfvenin nimestä mieleen hänen suomalainen etunimikaimansa Tapani (Stefan) Löfving - sukunimikin on molemmilla herroilla varsin samantapainen. Joten: Heil Löveeni, meil Löövinki! Tapani Löfving (1689-1777), mies eli siis 88-vuotiaaksi, oli Narvassa syntynyt suomalainen sissipäällikö ison- ja pikkuvihan aikoihin, jolloin Suomessa taisteltiin venäläisiä miehittäjiä vastaan. Löfving osasi myös kirjoittaa ja häneltä jäi jälkipolville päiväkirja, jossa hän kertoo huimista seikkailuistaan. Tapani Löfvingin henkeä ja rohkeutta voidaan tarvita Suomessa edelleen, jos Vladimir Putin alkaa kovin pahasti höntyilemään ja haalimaan naapurimaiden alueita liitettäväksi Venäjään. 

14. Ville Niinistö johtama vihreä puolue on jättämässä hallituksen jo tällä viikolla, jos ja kun hallitus esittää Fennovoiman uuden ydinvoimalahakemuksen hyväksymistä. Tällöin hallitukseen jäävällä neljällä puolueella on eduskunnassa vain niukka enemmistö eli  yhteensä 101 kansanedustajaa, oppositiolla on 98 edustajaa. Mutta onhan Ruotsiakin hallittu viime aikoina vähemmistöhallituksilla. 

15. Vihreiden lähtiessä hallituksesta Alex Stubbille ja hallituspuolueille olisi otollinen paikka esittää, että perussuomalaiset tulisivat vaalikauden loppuajaksi hallitukseen. Timo Soini ottaisi Pekka Haavistolla olevan valtion omistajanohjauksesta vastaaavan ministerin salkun ja ympäristöministeriksi voitaisiin valita melkein kuka tahansa perussuomalainen kansanedustaja, ei kuitenkaan Pertti (Veltto) Virtasta tai Teuvo Hakkaraista. Jussi Niinistö voisi korvata Ville Niinistön, jolloin päästäisiin mahdollisimman vähäisellä muutoksella.

perjantai 12. syyskuuta 2014

876. Brax jättää politiikan

                                                   
1. Vihreiden kansanedustaja ja entinen oikeusministeri Tuija Brax jättää poliitikan, kertoi Helsingin Sanomat tänään. Brax ei aio asettua ehdolle ensi toukokuussa pidettävissä eduskuntavaaleissa. Hän täyttää tammikussa 50 vuotta. Kansanedustajana Brax on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 lukien. 

2. Tuija Brax on kertonut julkisuudessa koripalloharrastuksestaan. Samaa jaloa urheilulajia on harrastanut myös Martti Ahtisaari. Kumpikin lienee ollut parhaimmillaan takamiehenä, donkkaajia he tuskin ovat olleet.

3. Tiedotusvälineiden mukaan mukaan Braxin ilmoitus tuli yllätyksenä. Toisaalta monet muutkin istuvat kansanedustajat ovat kertoneet, etteivät he asetu enää ehdokkaaksi ensi vuoden vaaleissa. Kenestäkään muusta luopujasta ei ole kuitenkaan julkaistu yhtä laajaa ja näyttävää lehtijuttua kuin Tuija Braxista tänään HS:ssa.

4. Tuija Brax toimi oikeusministerinä edellisella vaalikaudella eli Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallituksissa. En ole ollut mitenkään vakuuttunut Braxin tyylista ja tavasta hoitaa ministerin tehtäviä ja olen kritisoinut häntä blogijutuissa monta kertaa, mielestäni joka kerta perustellusti. Brax johtama oikeusministeriö kompasteli milloin missäkin asiassa. Kuten blogin etusivulla olevasta tunnisteluettelosta ilmenee, olen julkaissut 32 kirjoitusta, jossa olen käsitellyt Braxin toimintaa.

5. Yhtenä, mutta vain yhtenä, esimerkkinä esittämästäni kritiikistä on syytä mainita kansanedustajjien vaalirahoitusilmoitusten valvonta, jonka oikeusministeriö ja sen vaalijohtaja laiminlöivät pahemman kerran. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoikin kantelun johdosta vaalijohtajalle perustellusti vakavan varoituksen, mikä on erittäin harvinainen moite aina niin varovaiselta Jonkalta. 

6. Tein itse ko. kantelun oikeuskanslerille, kuten olen blogijutuissani kertonut. Ennen Jonkan päätöstä oikeusministeri Brax antoi eduskunnalle virheellistä tietoa uskotellessaan - vaalijohtajansa esityksestä varmaankin -  ettei ministeriö ole lain mukaan edes voinut valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta; ministeriö toimi siis vain jonkinlaisena postikonttorina ja otti tyynesti vastaan ilmoituksia niiden sisältöä lainkaan tarkastamatta. Tämä tieto ei tietenkään pitänyt paikkaansa kuten kantelussani osoitin. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli päätöksessään ko. asiasta samaa mieltä kuin minä.

7. Mitä Tuija Brax aikoo politiikan jättämisen jälkeen tehdä? Tätä hän ei paljasta haastattelussaan, vaan sanoo ainoastaan, että kokemuksesta politiikasta voi olla hyötyä "jossakin muussa organisaatiossa". Brax toimii tätä nykyä eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana ja hän on myös perustuslakivaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsen. Bax sanoo olevansa "huolissaan naisten asemasta". Hän vaatii, että eduskuntaryhmien tulisi jatkossa "valita naisia tärkeiden valiokuntien johtoon." - Naisten asemasta huolissaan oleminen on nykyisin varsin muodikasta ja suosittua, siinä ei ole mitään uutta. Jos joku "johtava naispoliitikko" ei hoksaisi kertoa olevansa huolestunut naisten asemasta, niin silloin olisi kyllä syytä huolestua kyseisen poliitikon ymmärryksen laadusta. 

8. Tuskinpa näemme Tuija Braxia jatkossa asianajajana ajamassa kinkkisiä raiskaus- tai talousrikosjuttuja oikeudessa, se tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Braxin viittauksesta siihen, että poliikan kokemuksesta on hyötyä "jossain muussa organisaatiossa", käy ilmi, että Brax tähtää johonkin sellaiseen virkaan, joka kokemuksen tai/elimaan tavan mukaan täytetään poliittisilla perusteilla. 

9. Sellainen virka avautuu,Tuija Braxin kannalta sangen sopivasti, ensi keväänä, jolloin tulee avoimeksi Helsingin kaupunkisuunnittelusta ja kiinteistötoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan virka; virkaa hoitaa nykyisin demari Hannu Penttilä. Tuija Brax haki pari vuotta sitten Helsingin sivistys- ja henkilöstötoimesta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan virkaa, mutta hävisi viran valtuustossa demareiden Ritva Viljaselle äänin 48-32. Tämä oli vihreille ja Braxille kova paikka, sillä vihreät katsoivat, että paikka olisi kuulunut automaattisesti heille. Nyt Brax aikoo ilmeisesti ottaa vahingon takaisin. Muutoin hän tuskin olisi ilmoittanut jo seitsemän kuukautta ennen eduskuntavaaleja  "suureen ääneen" eli HS:n koko sivun jutussa, että hän ei tule olemaan ehdolla seuraavissa vaaleissa.

10. Tuija Braxin valinta apulaiskaupunginjohtajaksi ei ole kuitenkaan kirkossa kuulutettu, vaikka paikka kuulisi ja menisi vihreille. Osmo Soininvaara on Tuija Braxia pätevämpi kaupunkisuunnittelua, kaavoitusta yms. koskevissa asioissa, joten hänet valittaisiin virkaan, jos hän hän olisi siitä kiinnostunut. Eduskuntatyö ei näytä Soininvaaraa enää kovin paljon kiinnostavan. Eduskunnan täysistunnoissa hänet nähdään usemmiten keskittymässä tabletin kanssa näpräilyyn. Soininvaara hävisi vuonna 2008 apulaiskaupunginjohtajan viranhaun juuri Hannu Penttilälle. Nyt Brax ja Soininvaara ovat molmemmat kyttäämässä revanssia.

11. Mitä muita huippuvirkoja Tuija Brax voisi poliitikan jätettyään tavoitella? Juuri nyt ei tule mieleen. Ensi vuonna valitaan uusia tuomareita Euroopna unionin tuomioistuimeen. Nykyisin tuomioistuimen suomalaisena tuomarina istuu Allan Rosas, joka saa ensi vuonna mainitussa virassa kaksi kautta ja yhteensä 12 vuotta täyteen. Edessä on siis uuden tuomarin valinta. Poliitikko Tuija Braxilla ei ole tarvittavaa pätevyyttä korkeisiin tuomarinvirkoihin. EU-tuomareiden nimitysasiat käsitellään erityisessä lausuntokomiteassa, johon kuuluu seitsemän eri maista valittua huippujuristia. Yksi heistä on korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo.

tiistai 9. syyskuuta 2014

875. Ei dramatiikkaa

Dramatiikkaa välikysymyskeskustelussa 10.9. Puhumassa Ismo Soukola (ps) ja takana ikään kuin Hoo Moilasta esittävä pääministeri Alexander Stubb

1. Kun poliitikassa, valtionhallinnossa tai yritysmaailmassa tehdään ikäviä päätöksiä, annetaan potkuja ministereille, korkeille virkamiehille tai yritysten toimitusjohtajille taikka muille korkeille dirikoille, ei ko. tapauksiin vakuuttelujen mukaan liity milloinkaan dramatiikkaa, ei sitten minkäänlaista. Kulunut sanonta "ei dramatiikkaa" alkaa olla kohta yhtä yleinen kuin naiivi vakuuttelu, jonka mukaan tietty asia tai tapaus on "haasteellinen". Myös yleisesti käytetty hokema, jonka mukaan taitelijoiden, urheilijoiden, poliitikkojen tms. julkisuuden henkilöiden avioeroihin "ei liity kolmansia henkilöitä", on jokseenkin typerä ja sitä paitsi usein valheellinen.

2. Useimmiten tällaiset tyhjänpäiväiset vakuuttelut on ymmärrettävä niin, että potkujen, irtisanomisten ja muiden ikävien asioiden taustalla on erilaista dramatiikkaa ja että avioeroihin ja parisuhde-eroihin liittyy usein kolmansia tai ainakin yksi kolmas henkilö. Termi "haasteellinen"tarkoittaa, että puheena oleva asia tai tapahtuma on vaikea, hankala tai ongelmallinen. Juridiikassa termeillä haaste ja haastaminen on aivan erilainen merkitys. Riita-asia pannaan oikeudessa vireille kantajan haastehakemuksella, jonka jälkeen tuomari antaa haasteen, jolla vastaaja kehotetaan vastaamaan kanteeseen joko kirjallisesti tai oikeuden istunnossa. Haasteen antaa tiedoksi vastaajalle haastemies.

3. Yhtenä esimerkkinä edellä lausutusta on ex-uimari Jani Sievisen ja hänen vaimonsa Mari S:n (os. Samuelsen) ero, josta uutisoitiin laajasti viime toukokuussa. Tuolloin Jani vakuutteli tiedotusvälineissä, että ero on ikävä asia, mutta siihen ei liity kolmansia henkilöitä eikä sen taustalla ole mitään dramatiikkaa. Mutta jo parin kolmen viikon kuluttua monissa lehdissä kerrottiin, että Mari S. oli muuttanut jo ennen erohakemuksen jättämistä kahden lapsensa kanssa Norjaan, jossa hän asustelee yhdessä "norjalaisen rakkaansa" kanssa. Jani jäi siis juuri "kolmannen henkilön" takia soittelemaan lehdelle, joten eroasia on ollut hänelle dramaattinen.

4. Mutta samaa vanhaa virttä "ei mitään dramatiikkaa" toistetaan tiedotusvälineissä lähes päivittäin - typerästä sanasta haasteellinen puhumattakaan. Seuraavaksi yksi esimerkki tänään kerrotuista uutisista. Eilen annettiin potkut sekä Fennovoiman että Voimaosakeyhtiö SF:n toimitusjohtajille. Fennovoiman hallituksen puheenjohtaja Juhani Pitkäkoski kiirehti tänään maan tavan mukaisesti vakuuttamaan kaikissa medioissa, että kumpaankaan tapaukseen ei liitty dramatiikkaa.

5. Todellisuudessa nuo potkut ovat aika dramaattisia. Ne johtunevat siitä, että poispotkitut johtajat eivät ole kyenneet huolehtimaan, että uutta ydinvoimalaa Pyhäjoelle suunnittevat Fennovoima ja Voimaosakeyhtiö SF olisivat pääseet tavoitteeseen, jonka mukaan suomalaisten yhtiöiden tulisi omistaa puolet Fennovoimasta. Jos tuohon tavoitteeseen ei päästä, eduskunta ei tulisi hyväksymään Fennovoiman uudelleen vireille panemaa lupahakemusta, jos sellainen jätettäisiin. Lupahakemuksen läpimeno kiikastaa toki myös siitä, että Venäjän valtio omistaa Fennovoiman suurimman osakkaan eli Rosatomin ja sen tytäryhtiön Raos Voiman eikä venäläisten luotettavuus ole Krimin valloituksen ja Itä-Ukrainan tilanteen takia hyvässä kurssissa edes Suomessa.

6. Suomalaiset huippupoliitikot turvautuvat mielellään perusteluun, jonka mukaan ikäviin asioihin tai tapauksiin ei liity dramatiikkaa. Esimerkiksi pääministeri Alexander Stubb kirjoitti 26.8.2014, että edellisenä lauantaina Hankoniemen edustalla tapahtuneessa venäläiskoneen ilmatilaloukkauksessa ei ollut dramatiikkaa, "ei niin mitään dramatiikkaa"; tarkemmin Stubb ei väitettään perustellut. Venäläiskoneet loukkasivat tuolloin yhden viikon aikana kolme kertaa Suomen ilmatilaa eli Hankoniemen lisäksi kaksi kertaa myös Porvoon ja Loviisan edustalla. Kuinka monta kertaa venäläiskoneiden pitäisi loukata maamme ilmatilaa, jotta pääministeri tai puolustusministeri näkisivät niissä edes hieman dramatiikkaa? Ilmeisesti loukkauksia pitäisi tapahtua vähintään kolme, ei kuitenkaan viikon, vaan yhden ja saman päivän aikana. 

7. Pitäisikö maapalloa uhata vedenpaisumus, mannerjäätikköjen nopea sulaminen, kolmas maailmansota tai vastaava katastrofi, jotta suomalaiset huippupoliitikot voisivat nähdä uhkaavissa tilanteissa jotain dramaattista?

8. Jouluaattona 1987 venäläiset laukaisivat joko Kuolan niemimaalta tai Barentsinmerellä olevalta ballistisilla ohjuksilla varustetulta sukellusveneeltä ohjuksen Tokiosta Helsinkiin lentämässä ollutta ja Huippuvuorten edustalle saapunutta Finnairin DC-10-30ER matkustajakonetta kohti. Koneessa oli 201 matkustajaa. Ohjus suunnattiin - ilmeisesti harjoitusmielessä - kohti konetta ja se räjäytettiin vasta siinä vaiheessa, kun ohjus oli ehtinyt noin 20-25 kilometrin päähän koneesta; kone saavutti räjähdyspaikan noin minuutin kuluttua ohjuksen räjäyttämisestä. Tapauksesta Helsingin Sanomille viime sunnuntain numerossa kertoneet kaksi lentäjää kehottivat koneen nyt jo kuollutta ykköskapteenia, joka ei nähnyt tapahtumaa, tekemään asiasta asianmukaisen raportin. Lentäjien mukaan raporttia ei kuitenkaan tehty. Todella dramaattinen tilanne, mutta ehkä ykköskapteeni katsoi, että koska kaikki selvisivät hengissä, kone säilyi ehjänä ja tapahtuma-aikana oli jouluaatto, tapaukseen liittynyt mitään dramatiikkaa. Luultavasti kapteeni teki raportin, mutta  siitä ei haluttu pyytää neuvostolittolaiselta osapuolelta selvitystä, vaan tapauksesta haluttiin vaieta visusti. 

9. Tapahtuma-aikana elettiin suomettumisen kulta-aikaa eikä neukkuja haluttu häiritä ei-dramaattisilla asioilla. Suomessa istui vuonna 1987 Harri Holkerin hallitus ja tasavallan presidenttinä oli Mauno Koivisto. Helsingin Sanomien viime sunnuntain jutussa mainitaan hallituksen ministeristä vain valtiovarainministeri Erkki Liikanen. Oleellisempaa olisi kuitenkin tietää hallituksen ulko- ja puolustusministeriden nimet. Hallituksen ulkoministerinä oli Kalevi Sorsa ja puolustusministerinä Ole Norrback. Luultavasti maan ulkopoliittinen johto päätti haudata tapahtuman kaikessa hiljaisuudessa, sillä se ei halunnut häiritä Turun torilla samana päivänä julistettua joulurauhaa epädramaattisena pidetyllä tapauksella.

10 Suomea on syytetty eilen ja tänään jarrutuksesta, kun EU päätti Venäjälle asettavista uusista talouspakotteista. Suomi halusi lykätä pakotepäätöksen täytäntöönpanoa, mutta joutui lehtitietojen mukaan taipumaan. Ulkoministeri Erkki Tuomioja oli tällä kannalla vielä eilen aamulla, mutta illalla pääministeri Stubb tuntui antaneen periksi. Stubb ei - tietenkään - nähnyt Suomen menettelyssä mitään "dramaattista", mutta myönsi, että uudet pakotteeet ja Venäjän niiden johdosta todennäköisesti määräämät vastapakotteet ovat Suomen kannalta hyvin "haasteellisia". Venäjä voi esimerkiksi kieltää länsimaiden koneita lentämästä Aasiaan Siperian yli, millä saattaisi olla Finnairin kannalta dramaattiset seurakset. 

11. Muiden maiden ja useiden tutkijoiden mukaan ko. EU:n pakoteneuvotteluista tihkuneet tiedot ovat kuitenkin jo ehtineet vahingoittaa Suomen mainetta. Ulkopoliittisen instituutin (Upi) ohjelmajohtajan Arkadi Moshesin mukaan internet on täynnä huhuja "yhdestä maasta", siis Suomesta, joka halusi tai haluaa jarruttaa pakoteprosessin etenemistä. EU:ssa ei ole viisasta jäädä yksin, varoittelee Moshes. Mutta olihan Suomi liikkeellä yksin, siis ilman muiden EU-maiden tukea, myös silloin, kun Sauli Niinistö päätti kuukausi pari sitten lähteä Sotshiin tapaamaan Vladimir Putinia. Ulkoministeri Erkki Tuomioja kertoo jättäneensä eilen vliokunnan kokouspöytäkirjaan merkinnän eli varauksen siitä, että Suomi saattaa päättää olla hyväksymättä EU:n määräämiä uusia Venäjän pakotteita. Myös Etyjin pätkäpresidentti Ilkka Kanerva ilmoitti tänään, että Suomen ensisijaisena tavoitteena on pakotteiden toimeenpanon lykkääminen pari päivällä, jotta nähdään, pitääkö Itä-Ukrainan tulitauko. 

12. Asiat tuntuvat menevän mielenkiintoisiksi ja vaikeiksi, vaikka poliitikomme yrittävät kuinka vakuuttaa, että tapauksiin ei liity mitään dramatiikkaa, asiat ovat vain hieman haasteellisia.

13. Mitä isot edellä, sitä pienemmät päättäjät ja tekijät perässä. Googlesta havaitsee, miten internet on täynnä otsikkoja, joissa vakuutetaan, että tapauksiin ei liity mitään dramatiikkaa, tässä muutama esimerkki 

- Nurmon pelinjohtokaksikko vaihtuu: ei dramatiikkaa;
- Satu Tuomiston ja Pasi Nielikäisen suhdekriisiin ei liity dramatiikkaa tai kolmansia henkilöitä;
- Pekka Laiho: Erossa mutta ilman dramatiikkaa
- Euroopasta tavoitettu Pekka Perä: Ei dramatiikkaa; 
- Timo Ekman: Ei turhaa dramatiikkaa;
- TPS:n hallituksen puheenjohtaja: Ei dramatiikkaa;
- Heidi Hautala; Sailaksen lähdössä ei dramatiikkaa;
- Ilmavoimat: Parikkalan tehtävään ei liittynyt dramatiikkaa;
- Poriin hakeva Tomperi: Ei dramatiikkaa;
- Jalkapallojoukkue talousvaikeuksista: Ei tässä ole dramatiikkaa;
- Asuntomarkkinoilla ei dramatiikkaa;
- Niinistö: Vistbackan ulosajoon ei liity dramatiikkaa;
- Stadigh: Ei tässä ole dramatiikkaa
- Hietakankaan lähtöön RoPSista ei liity dramatiikkaa

14. Jne, jne. Netti tuntuu suorastaan pursuavan samanlaisia lähes koomisilta vakuttavia vakuutteluja ja otsikkoja, joiden mukaan asioihin ei - jumalauta - liity kerrassaan mitään dramatiikaa.  Kyllä ei suomalaisilla tunnu olevan juuri minkäänlaista kunnollista draamantajua. Vaikeita, hankalia tai ongelmallisia asioita tai tapauksia ei rohjeta kutsua oikeilla adjektiiveilla, vaan sanotaan vain, että tilanne on nyt hieman haasteellinen. Parisuhdeongelmien ilmetessä kielletään visusti kolmansien osapuolten vaikutus tai mukanaolo, vaikka jokainen voi tapauksista kertovien lehtijuttujen perusteella päätellä, että siitähän noissa ongelmissa ja eroissa juuri on kysymys.














maanantai 1. syyskuuta 2014

874. Oikeusjutun kunniakas päätös

1. Ulvilan murhajutun käsittely alkoi Vaasan hovioikeudessa tänään. Istuntoja pidetään myöhemmin myös Porissa.  Anneli Auer vastaa murhasyytteisiin oikeudessa jo neljättä kertaa, hovioikeudessa juttu on nyt toista kertaa. Auerin puoliso Jukka Lahti surmattiin kotonaan 1.12.2006.

2. Asian esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä on ruodittu tiedotusvälineissä ja oikeusoppineiden lausumissa jo satoja kertoja. Professorikunnasta "päävastuun" myös tämän jutun kommentoinnissa on kantanut tuttuun tyyliinsä Itä-Suomen yliopiston rikos-ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen. Hän on toiminut pitkään myös virallisena syyttäjänä. Tolvasen lausunnot ovat liikkuneet yleisellä tasolla eikä niistä ole ilmennyt mitään uutta ja ihmeellistä. Hänen lehtilausumansa ovat jääneet ihmettelyn ja päivittelyn tasolle. Mutta ihmekös tuo, sillä Tolvasta ovat jututtaneet lähinnä iltapäivälehdissä uraansa aloittelevat nuoret toimittajat. 

3. Tolvanen on viimeksi kertonut tuntemuksistaan eilen MTV:lle antamassaan haastattelussaan. MTV:n nettijuttu on varustettu valokuvilla, joista yksi esittää surmattua Jukka Lahtea, yksi Anneli Aueria ja yksi professori Matti Tolvasta.Tolvanen sanoo lausunnossaan, että "kunniakas päätös Ulvila-jutulle olisi, jos se päättyisi tähän syksyyn". Kunniakkaalla päätöksellä Tolvanen sanoo tarkoittavansa sitä, että hovioikeuden tuomio jäisi lopulliseksi ja etteivät syyttäjät tai puolustus edes valittaisi korkeimpaan oikeuteen, oli tuomio Vaasan hovoikeudessa mikä tahansa.

4. Näkyy selvästi, että monien muiden lakimiesten ohella myös professori Tolvasen mitta alkaa olla täysi eli hän on kyllästynyt koko Ulvila-juttuun. On toki poikkeuksellista, että yhtä ja samaa murhajuttua pitää käsitellä eri oikeusasteissa useita kertoja ja "kierroksia", Ulvila-jutussa ollaan nyt jo neljättä kertaa oikeussalissa ja otetaan vastaan yhä uudelleen samaa näyttöä. Tolvanen varoittelee myös riskeistä, joita todistajien kuulemiseen moneen kertaan samoista asioista liittyy. Tolvanen kertoo tuntevansa ihmismielen, joka on sellainen, että mitä useammin ihmistä kuullaan, sitä hanakammin ihmisen mieli korjaa jo alun perin vajaita mielikuvia.

5. Tolvanen varoittelee - näin hän on tehnyt Ulvila-jutun tiimoilta usein ennenkin - että juttua ei ole enää minkäänlaista tarvetta käsitellä korkeimmassa oikeudessa, "koska jutussa on kyse puhtaasti näyttökysymyksistä". Tolvanen on väittänyt aiemminkin, että korkein oikeus (KKO) ei käytännössä "juuri koskaan" edes anna valituslupaa jutuissa, joissa on kysymys vain näytöstä ja sen arvioinnista.

6. Viimeksi mainittu väite ei kuitenkaan pidä yhtä tosiasioiden kanssa. Asia on päinvastoin niin, että korkein myöntää yllättävän usein valituslupia varsinkin rikosjutuissa ja erityisesti henkirikosasioissa, joissa on kysymys "vain" näytön arvioinnista. Katsoin juuri äsken Finlexistä korkeimman oikeuden ennakkopäätösten osalta, kuinka monessa tapauksessa KKO on antanut valitusluvan ja julkaissut prejudikaatin jutuissa, joissa on vielä ylimmässä oikeusasteessa ollut kysymys näytön arvioinnista. Hakusanalla näytön arviointi löytyi peräti sata KKO:n (100) ennakkopäätöstä, joista useimmat ovat rikosjuttuja ja monet niistä nimenomaan henkirikostapauksia. 

7. Matti Tolvasen väite, jonka mukaan korkein oikeus ei juuri koskaan myönnä valituslupaa näytön arviointia koskevissa tapauksissa, ei siis pidä paikkaansa. Toivottavaa toki olisi, että Vaasan hovioikeuden Ulvila-jutussa antama tuomio olisi niin hyvä ja laadukas, että tapauksen tutkiminen KKO:ssa ei olisi enää tarpeen.

8. Korkein oikeus on käytännössä ennakkopäätöstuomioistuin, joka keskittyy  oikeuskysymyksiin ja sellaisten asioiden tutkintaan, joissa on kysymys lain soveltamisesta. Toisaalta näyttö- ja oikeuskysymyksiä ei voida aina erottaa toisistaan, mikä on osaltaan johtanut siihen, että korkeimmassa oikeudessa voidaan ottaa tutkittavaksi ja myöntää valituslupia tapauksissa, joissa on tosiasiallisesti kyse "vain" tai "lähinnä" näytöstä ja sen arvioinnista. 

9. Tulisi muistaa, että tuomioistuimessa tapahtuva näyttökysymyksen ratkaiseminen jakautuu kahteen eri vaiheeseen, eli 1) todisteiden näyttöarvon punnintaan (varsinainen todistusharkinta) ja 2) näytön riittävyyttä koskevaan päätöksentekoon. Näyttöratkaisu sisältää sekä todisteiden näyttöarvoa että näytön riittävyyttä koskevat tuomareiden kannanotot. Ensiksi mainitussa vaiheessa on kysymys tosiseikoista, jälkimmäisessä taas oikeuskysymyksestä eli lain soveltamisesta. Riittävyysarvioinnissa tuomioistuin vertaa todistusharkinnassa saavutetun teeman eli asianosaisen faktaväitteen todennäköisyysastetta siihen, millaista todistusvoimaa laki todisteilta vaatii, jotta näyttökynnys ylittyisi. Näyttökynnys voi vaihdella ja on rikosjutuissa korkeampi kuin riita-asioissa. Näytön riittävyyden arvioinnissa on kyse normatiivisesta ilmiöstä, jota ei tulisi sekoittaa "yhdeksi möykyksi" yksittäisten todisteiden arvioinnin kanssa. Korkein oikeus on myöntänyt valituslupia juuri näytön riittävyyttä koskevissa tapauksissa. Sellaisesta on kysymys myös Ulvila-jutussa.

10. Millainen olisi sitten Ulvila-jutun tai yleensä oikeusjutun "kunniakas" päätös? Professori Matti Tolvanen ei näytä asettavan - ainakaan Ulvila-jutussa - oikeusprosessille muuta vaatimusta kuin että hovioikeuden tuomio olisi lopullinen eli asianosaiset eivät enää valittaisi" hovoikeuden tuomiosta, olipa se sitten millainen tahansa.

11. Mutta eihän asia toki noin yksinkertainen ole.  Oikeudenkäynti ei ole kunniakas pelkästään sillä perusteella, että tuomio jää lopulliseksi, siis täysin menettelyn tai tuomion laadusta riippumatta. Valitusoikeus on osa oikeusturvaa eikä asianosaisia voida "arvovaltaisilta tahoilta", esimerkiksi professorikunnassa, kehottaa saati kieltää valittamasta ylempään oikeusasteeseen sillä perusteella, että asiaa on jo käsitelty liian kauan.  Oikeusprosessin pitkittyminen johtuu Ulvila-jutussa asian käsittelyyn osallistuneiden viranomaisten virheistä, ammattitaidon riittämättömyydestä ja tutkinnan kohtuuttomasta viivyttelystä. 

12. Vaikka Matti Tolvanen näyttää unohtavan, niin oikeudenkäynnille ja tuomioistuimen ratkaisulle (tuomiolle) pitää toki asettaa tiettyjä laatuvaatimuksia, jotta prosessia ja ratkaisua voitaisiin sanoa hyväksi ja kunniakkaaksi. Prosessi ei ole kunniakas vain siksi, että sitä ei enää jatketa. Jotta asianosaiset ja myös rikosjutun syytetty voisivat tyytyä tuomioon, on edellytettävä, että prosessi on kaikin puolin tasapuolinen, reilu ja oikeudenmukainen ja että myös puolustukselle varataan asianmukainen tilaisuus tulla kuulluksi, esittää todisteita ja ajaa asiaa. 

13. Esimerkiksi Ulvila-jutun syyttäjien lehdissä kerrottu vihjailu, jossa puolustuksen todistajaksi nimeämää ja väitetyn ulkopuolisen tekijän tunnustamisesta kertovaa henkilöä uhkaillaan jo ennen hovioikeuskäsittelyn alkamista mahdollisella perätöntä ilmiantoa koskevalla rikosilmoituksella ei ole minusta reilua ja kunniakasta.

14. Lisäksi tapa, jolla hovioikeus tulee aikanaan perustelemaan antamansa tuomion, on oikeusprosessin asianmukaisuuden ja reiluuden kannalta ratkaisevassa asemassa. Ulvila-prosessille saadaan kunniakas lopputulos, jos hovioikeuskäsittely on tasapuolinen ja asianmukainen ja jos hovoikeus onnistuu perustelemaan tuomionsa ymmärrettävästi, seikkaperäisesti ja todistusoikeuden oppeja hallitsevalla tavalla. Hovioikeuden kokoonpanoon näyttää tälläkin kerralla kuuluvan päteviä tuomareita, joten voimme jäädä luottavaisin mielin seuraamaan asian käsittelyä ja odottamaan jutussa annettavaa tuomiota.