884. Oikeustieteilijät kauhistelevat isyyslakiesitystä

1. Helsingin Sanomat julkaisee usein juttuja, joissa oikeustietelijät - yleensä aina samat "naamat"  - kritisoivat ja toisinaan suorastaan kauhistelevat milloin mitäkin uudistusta tai juridista asiaa. Nämä jutut ovat useimmiten toimittaja Petri Sajarin kirjoittamia. 

2. Viime viikolla Petri Sajari kirjoitti tapauksesta, jossa ministeri Jan Vapaavuoren epäiltiin olleen esteellinen hallituksen käsittelemässä Fennovoiman ydinvoimalaitosasiassa. Kaksi Sajarin haastattelemaa oikeustieteilijää (Olli Mäenpää ja Teuvo Pohjalainen) piti vakavana sitä, että Vapaavuori oli esitellyt ja ottanut osaa hallituksen päätöksentekoon, vaikka hän oli ollut asiassa esteellinen. Kirjoitin tapauksesta blogijutussa numero 880/29.9.2014.

3. Jan Vapaavuoren esteellisyydestä kanneltiin HS:n kyseisen jutun innoittamana heti oikeuskanslerille. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ratkaisi kantelut ripeästi eli vajaassa viikossa ja katsoi, että Jan Vapaavuori ei ollut ollut esteellinen. Jonkan lehtilausunnon mukaan tapauksessa ei ollut kysymys edes rajatapauksesta, vaan ministerin esteettömyys oli selvä. Katso Jonkan päätöksestä blogikirjoitusta 882/2.10.2014.

4. Kaksi päivää sitten eli 6.10.2014 Helsingin Sanomat julkaisi uuden kohujutun, joka koskee hallituksen esitystä uudeksi isyyslaiksi (HE 91/2014 vp).  Myös tämän jutun on laatinut Petri Sajari, joka on tällä kerralla haalinut haasteltavakseen neljä oikeustieteilijää. Jutusta löytyy maininta jo lehden uutispääsivulta otsikolla "Professorit tyrmäävät uuden isyyslain". Juttu kokonaisuudessaan on lehden sisäsivulta ja se on varustettu otsikolla "Uusi isyyslaki olisi yhä syrjivä" ja alaotsikolla "Oikeustietelijät kauhistelevat esitystä uudeksi isyyslaiksi".

HS:n juttu oikeusoppineiden kauhistelusta löytyy tästä.

5. Toisin kuin Hesarin otsikossa väitetään, lehden haastattelemat professorit eli Urpo Kangas, Tuomas Ojanen, Martin Scheinin ja Juha Lavapuro eivät  suinkaan kauhistele koko isyyslakiesitystä, vaan heidän kritiikkinsä koskee ainoastaan yhtä ja suhteellisen vähäistä yksityiskohtaa, kuten jäljempänä olevasta esityksestä ilmenee. Lakiesitykseen sisältyy yhteensä  68 pykälää, mutta professoreiden kritiikki, jonka HS tuo esiin, koskee vain lakiesityksen 67 §:ää.

6. Nykyisin voimassa oleva isyyslaki (ISL, 700/1975)), joka tuli voimaan 1.10.1976, koskee eräin poikkeuksin myös lapsia, jotka olivat syntyneet ennen lain voimaantuloa. Isyyslaista tehtiin siis taannnehtiva. Tämä merkitsi mm. sitä, että isyyden vahvistaminen miehen tahdosta riippumatta tuli mahdolliseksi ennen ISL:n voimaantuloa syntyneiden lasten osalta. Aikaisemmin voimassa olleen lain mukaan isyys voitiin vahvistaa vain miehen tunnustamisen perusteella.

7. Kun lapsi oli syntynyt ennen ISL:n 1.10.1976 tapahtunutta voimaantuloa, kanteen nostamiselle asetettiin isyyslain voimaanpanosta annetussa laissa (ISVL, 701/1975) kuitenkin määräaika. Lain 7 §:n 2 momentin mukaan isyyden vahvistamista koskeva kanne oli näissä tapauksissa pantava vireille viiden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Isyyden vahvistamista koskeva kanne ennen ISL:n voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten osalta oli siten nostettava ennen 1.10.1981. Kannetta ei lisäksi voitu nostaa, jos mies oli kuollut. Kanneajan tarkoituksena oli pakottaa lapsi tai hänen edustajansa tekemään päätöksensä kanteen nostamisesta lyhyehkössä ajassa lain voimaantulosta. Sääntelyllä haluttiin tasapainottaa lain taannehtivuutta.

8. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vuosina 2010 ja 2013 antanut neljä Suomea koskevaa ratkaisua isyyslain voimaanpanolain siirtymäsäännösten soveltamisesta. Tapauksissa Grönmark, Backlund, Laakso ja Röman oli kysymys siitä, oliko perhe- ja yksityiselämän suojaa koskevaa EIS 8 artiklaa loukattu, kun isyyden vahvistamista koskeva kanne oli hylätty viiden vuoden määräaikasäännön nojalla liian myöhään nostettuna. Kaikissa neljässä tapauksessa tuomioistuin päätyi Suomelle langettavaan tuomioon.

9. Kahden ensimmäisen EIT:n tuomion jälkeen korkein oikeus antoi vuonna 2012 päätöksen (KKO 2012:11), jossa se jätti perustuslain (731/1999) 106 §:n nojalla soveltamatta puheena olevan kanneaikaa koskevan säännöksen, koska se oli ilmeisessä ristiriidassa yksityiselämän suojaa koskevan perustuslain 10 §:n kanssa. Soveltamatta jättämisen seurauksena kanne hyväksyttiin ja isyys vahvistettiin. Ks. myös ennakkopäätöstä KKO 2014:13, jossa korkein jätti myös viiden vuoden kanneaikasäännöksen perustuslain 106 §:n nojalla soveltamatta ja vahvisti isyyden.

10. Uutta isyyslakia koskevassa esityksessä (HE/2014 vp) ehdotetaan, että avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneille lapsille, jotka ovat siis nykyisin vähintään 38-vuoden ikäisiä tai sitä vanhempia, annetaan kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi. Kanneoikeudelle ei ole asetettu ehtoja tai rajoituksia, joten ennen nykyisin voimassa olevan isyyslain 1.10.1976 tapahtunutta voimaantuloa syntyneet tulevat samaan asemaan myöhemmin syntyneiden kanssa. Kanneoikeus, joka nykyisen lainsäädännön mukaan vanhentui jo 1.10.1981, palautetaan takautuvalla lainsäädännöllä. Jos ja kun ko. ehdotus hyväksytään, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella ei tule olemaan asian johdosta enää huomauttamista.

11. Helsingin Sanomien edellä mainitussa jutussa tuskin edes mainitaan kyseistä kanneoikeuden laajennusta koskevaa merkittävää uudistusta. Sen sijaan siinä ja oikeustieteilijöiden lausumissa kauhistellaan sitä, että lakiesityksen mukaan avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976 syntyneillä ei ole perintöoikeutta sellaisen isänpuoleisen perittävän jälkeen, joka on kuollut ennen kuin isyyden vahvistamiseen tuomioistuimessa johtanut kanne tuli vireille. Jos esimerkiksi lapsen isä ja isän isä ovat kuolleet, kun kanne tuli vireille, lapsella ei olisi perintöoikeutta heidän jälkeensä, mutta hänellä on sitä vastoin oikeus, jos isyys vahvistetaan, perintöoikeus isän äidin tai isän sisaruksen jälkeen, joka on elossa mainittuna ajankohtana. Samaa perittävän kuolemaa koskevaa rajoitusta sovellettaisiin lakiesityksen 67 §:n 2 momentin mukaan myös niissä tilanteissa, joissa isyys on ISVL 7.2 §:ssä oleva viiden vuoden määräaikasäännös syrjäyttäen vahvistettu  ennen lakiesityksen 67 §:n voimaantuloa kumottavan lain nojalla.

12. Mainittujen säännösten osalta oikeusoppineet ovat pahoittaneet mielensä täysin. He kritisoivat perintöoikeuden rajoitusta koskevia säännöksiä syrjiviksi,  perustuslain vastaisiksi ja perintökaaren sivuuttaviksi sekä väittävät esityksen asettavan avioliiton ulkopuolella syntyneet ihmiset eriarvoiseen asemaan. Oikeusoppineet käyttävät sellaisia sanoja kuin "virhe", "surullinen" ja "käsittämätön". Heidän mielestään lakiesitys on "ihmisoikeussopimuksen vastainen", perustuu pelkille "arvauksille" ja kuvastaa "lainsäädännön tasoa".

13. Perintöoikeuden rajoitusta tarkoittavasta säännöksestä voidaan toki olla eri mieltä ja esittää näkökohtia puolesta ja vastaan. On aihetta ihmetellä, miksi HS on kuullut juttuaan varten ainoastaan "toista osapuolta" eli niitä oikeustieteilijöitä, jotka vastustavat kiihkeästi esitystä. Lehti on jättänyt kokonaan kuulematta lakiesityksen valmisteluun osallistuneita oikeusministeriön virkamiehiä ja isyyslainsäädäntöön perehtyneitä oikeusoppineita.

14. Lakiesityksen antamista edelsi isyyslain uudistamistyöryhmän mietintö, joka julkaistiin marraskuussa 2013 (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 56/2013). Työryhmän puheenjohtajana oli yksityisoikeuden professori Markku Helin Turun yliopistosta. Hän on toiminut parikymmentä vuotta oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena ja häntä voidaan pitää lapsi-ja perheoikeuden johtavana asiantuntijana Suomessa. Miksi HS ei haastatellut juttuaan varten Heliniä tai jotakuta toista oikeusministeriön em. työryhmän jäsentä? Lehden juttu ei näytä perustuvan asialliseen pro et contra -näkökohtien punnintaan, vaan yksinomaan perintöoikeuden rajoittamista vastustavien professorien kärkkäisiin mielipiteisiin.

15. Hallituksen esityksessä ja erityisesti oikeusministeriön työryhmän edellä mainitussa mietinnössä (s.31-33) perintöoikeuden rajoitusta koskevaa ehdotusta on perusteltu monipuolisesti myös miehen ja hänen perillistensä kannalta eikä vain isyyskanteen nostajan näkökulmasta. Omaisuuden suoja muodostaa tärkeimmän säätämisrajoitteen silloin, kun mies on kuollut. Perinnön saaneiden kannalta olisi hyvin ongelmallista, jos  oikeuteen, jonka he ovat saaneet, puututtaisiin takautuvalla lainsäädännöllä. Isyyden vahvistuttaneelle ei muiden perusoikeussuojaa rikkomatta voida antaa perillisen asemaa tapauksissa, joissa mies on kuollut  ennen isyyskanteen vireille tuloa. Kymmeniä tai kenties jopa satoja kuolinpesiä jouduttaisiin avaamaan ja perintöjä jakamaan uudelleen, jos miehen kuoleman jälkeen isyytensä kanteella vahvistuttanut lapsi vaatisi perintöoikeuttaan. Työryhmän mietinnössä ja hallituksen lakiesityksessä esitetään myös monia muita perintöoikeuden rajoittamista puoltavia näkökohtia.

16. Hallituksen uutta isyyslakia koskeva lakiesitys annettiin eduskunnalle 25.6. ja eduskunta lähetti asian lakivaliokuntaan 2.9. pidetyn keskustelun jälkeen. Lähetekeskustelussa kysymys perintöoikeuden rajoittamisesta ei noussut esille. Lakivaliokunta on pyytänyt esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon. Perustuslakivaliokunta on kuullut asiassa valtiosääntö- ja perheoikeuden asiantuntijoita, valiokunnan lausuntoa voidaan odottaa  lähiaikoina. On mielenkiintoista nähdä, mihin kantaan valiokunta em. kiistakysymyksessä päätyy,

537. KKO 2012:11. Merkittävä ennakkopäätös perustuslain etusijasta isyyden vahvistamisasiassa

1. Korkein oikeus on antanut tänään merkittävän ennakkopäätöksen isyyslain tulkintaa koskevassa asiassa, jossa korostuu perustuslain etusija tavalliseen lakiin nähden. Kyse ei ole ainoastaan perustuslaillisesta tai perusoikeusmyönteisestä laintulkinnasta, vaan perustuslain 106 §:ssä tarkoitusta tapauksesta, jossa perustuslaille on annettu etusija ja tuomioistuin on jättänyt soveltamatta perustuslain kanssa ilmeisesti ristiriidassa olevan isyyslain kanneaikaa koskevan säännöksen.

Ratkaisusta on annettu erillinen tiedote ja ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy tästä.

2. Korkein oikeus ratkaisi asian täysistunnossa, johon siis osallistuivat kaikki jäsenet. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen. Ainoastaan yksi jäsenen (Raulos) näyttäisi ollen ratkaisun lopputuloksesta eri mieltä. Presidentti Koskelon perustelut ovat laajat ja monipuoliset ja niissä on keskitytty erityisesti PL 106 §:n tulkintaan.

3. Yleisesti ottaen on sanottava, että Suomessa tuomioistuimet ovat hyvin varovaisia ja liian varovaisia PL 106 §:n soveltamisessa. Kyse on laajemmin ottaen tuomioistuimen oikeutta kehittävästä tai muotoilevasta funktiosta ja tarkoituksesta, joka on monien muiden maiden ylimmissä oikeuksissa paljon yleisempää kuin meillä. Itse olen kannattanut tuomioistuimille ko. suhteessa annettavia vapaampaa liikkumavaraa. Pidän tuomioistuinten ja erityisesti maan ylimpien oikeuksien oikeutta kehittävää roolia täysin luonnollisena asiana. Tämän kannan olen omaksunut jo vuonna 1995 kirjassani Lainkäyttö.

4. Suomessa on kuitenkin perinteisesti oltu ja ollaan mainitussa kysymyksessä edelleen hyvin lakiuskollisia, legalistisia Albert Edelfeltin tauluun vuonna 1899 ikuistetun maaherra Wibeliuksen tutun hokeman "laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää" mukaisesti. Tämä legalistinen perinne on muovannut ja kahlinnut tuomioistuinten roolia ja perustelutapaa, täysin turhaan. Tämän seurauksena oikeudenkäyttö on jäänyt meillä monessa suhteessa jälkeen yleiseurooppalaisesta kehityksestä, mikä tulee ilmi tuon tuostakin eri yhteyksissä.

4a. Suomalaisten tuomareiden enemmistö on sielultaan yhä edelleen legalisteja. Tämän huomaa ratkaisujen perusteluista. Niissä etusija annetaan edelleen pikkutarkalle lain sanamuotoon tiukasti pitäytyvälle tulkinnalle. Perusteluissa asia-argumentit eli reaaliset ja teleologiset näkökohdat sivuutetaan eikä vastakkaista ratkaisuvaihtoehtoa puoltavista seikoista ja argumenteista mainita halaistua sanaa.

5. Vasta 15-20 vuotta sitten korkeimman oikeuden perustelutyyli alkoi vähitellen päästä irti vanhoista malleista, joissa ratkaisua ei itse asiassa lainkaan perusteltu. Perustelut ovat nyt usein avoimia ja seikkaperäisiä ja jopa pro et contra -metodin mukaisia. Poikkeuksia toki löytyy aina viime ajoilta asti. Viittaan esimerkiksi ennakkopäätöksiin KKO 2011:1 ja KKO 2012:1, joita olen kommentoinut.

6. Kuten korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista ilmenee, nyt omaksuttu tulkinta ja etusijan antaminen lain sijasta perustuslaille ei itse asiassa ole isyysjutuissa uusi. Sama näkemys on ilmennyt ainakin kolmessa aiemmin annetussa ratkaisuissa, ensimmäisen kerran vuonna 1984 ratkaisuissa KKO 1984 II 95, jonka tekemiseen itsekin osallistuin. Tuossa ratkaisussa korkein oikeus, viitaten tuolloin voimassa olleen hallitusmuodon 5 §:n kansalaisten yhdenvertaisuutta koskevaan säännökseen, tulkitsi isyyden kumoamista koskevaa isyyslain 42 §:n 1 momenttia sen sanamuodosta poikkeavalla tavalla.

7. Tuolloin 1984 oli siis vielä voimassa vanha perustuslaki eli vuoden 1918 hallitusmuoto, jossa ei ollut nyt PL 106 §:ssä olevaa säännöstä ja jolloin valtiosääntöoppineet pitivät suorastaan pyhäinhäväistyksenä, jos tuomioistuin tavallaan astui lainsäätäjän reviirille ja sivuutti ratkaisussaan perustuslakiin vedoten eduskunnan säätämän lain. Vielä Olavi Heinosen presidenttikaudella, joka päättyi kymmenisen vuotta sitten, oikeusneuvoksia varoiteltiin edes viittaamasta perusteluissaan HM:n tai perustuslain säännöksiin. Presidentti Heinonen itse ei "syyllistynyt" moiseen menettelyyn yhdessäkään ratkaisuissa.

8. Tästä pääsee mainittuun ratkaisuun KKO 1984 II 95, joka syntyi presidentti Curt Olssonin johtamalla jaostolla. Perusteluista eri mieltä ollut Ole Roos päätyi enemmistön kanssa samaan lopputulokseen peruslaillisen laintulkinnan avulla. Kuten näkyy, tuohon aikaan korkein oikeus ei perustellut ratkaisuaan kovinkaan laajasti. Ratkaisussa on nojauduttu yksinomaan HM:n yhdenvertaisuusperiaatteeseen, Euroopan ihmisoikeussopimus ratifioitiin Suomessa vasta myöhemmin. Monet valtiosääntöoppineet, professori Antero Jyränki etunenässä, nostivat ratkaisusta äläkän ja väittivät, että KKO oli tunkeutunut lainsäätäjän reviirille.

9. Korkeimman oikeuden ratkaisu on jälleen yksi uusi sulka jutussa kantajan asiamiehenä toimineen asianajaja Markku Fredmanin hattuun. Fredmanilla on ihmis- ja perusoikeusasioissa useita merkittäviä voittoja sekä ihmisoikeustuomioistuimesta että kotimaan tuomioistuimista.