1. Turun hovioikeus antoi 27.6.2013 tuomionsa törkeää raiskausta ym. koskevassa jutussa, jossa syytettyinä olivat Anneli Auer ja hänen entinen miesystävänsä Jens Kukka. Varsinais-Suomen käräjäoikeus oli ratkaissut jutun 29.6.2012 antamallaan tuomiolla. Käräjäoikeuden tuomiosta valittivat hovioikeuteen syyttäjät ja syytetyt. Kun tuomion perustelut eivät ole julkisia, tarkastelen ratkaisua hovioikeuden julkistaman selosteen pohjalta.
2. Lain mukaan pääsäntö on tuomion tai muunlaisen ratkaisun yleisöjulkisuus (YTJulkL 22.1 §). Lain 24 §:n 1 momentin nojalla tuomioistuin voi kuitenkin harkintansa mukaan määrätä ratkaisun pidettäväksi tarpelliseksi osin salassa mainitussa pykälässä säädetyilä perusteilla. Ratkaisun salassapito ei siten ole milloinkaan pakollista, ei edes siinä tapauksessa, että asian käsittely on toimitettu kokonaan suljetuin ovin eli yleisön saapuvilla olematta. Lisäksi on huomattava, että salassapidon osalta lähtökohtana on lain mukaan ratkaisun osittainen salassapito (" pidettäväksi tarpeellisilta osin salassa"), ei siis koko tuomion salaaminen.
3. Ratkaisun salassapidon laajuudesta riippumatta sen lopputulos (tuomiolauselma) ja sovelletut lankohdat ovat aina julkisia (YTJulkL 24.2 §). Tuomion ratkaisuun kirjoitetaan aina asianosaisten nimet, jotka ovat pääsäännön mukaan julkisia. YTJulkL 24.2 §:n mukaan tuomioistuin voi kuitenkin määrätä salassa pidettäväksi asianomistajan henkilöllisyyden rikosasiassa, jos asia koskee erityisen arkaluonteista hänen yksityiselämäänsä liittyvää seikkaa.
4. Salassa pidettäväksi määrätystä ratkaisusta tuomioistuimen on laadittava julkinen seloste, jos asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se on synnyttänyt huomattavaa kiinnostusta julkisuudessa (YTJulkL 25 §). Julkisen selosteen sisältö on jätetty paljolti tuomioistuimen harkintaan, sillä laissa todetaan vain, että seloste sisältää pääpiirteittäisen selosteen asiasta ja ratkaisun perusteluista. Erityisen arkaluonteista henkilön yksityiselämään liittyvää rikosta koskeva julkinen seloste on myös julkistettava niin, ettei asianomistajan henkilöllisyys paljastu.
5. Vaikka lain mukaan selkeä pääsääntö on siis myös seksuaalirikosjutuissa ratkaisun julkisuus ja salassapidon osalta ainoastaan ratkaisun osittainen salaaminen, on käytäntö muodostunut toisenlaiseksi. Lähes poikkeuksetta varsinkin lasta koskevat seksuaalirikostuomiot julistetaan pidettäväksi - tuomiolauselmaa siis lukuun ottamatta - salassa kokonaan, jos ja kun asian käsittely on tapahtunut suljetuin ovin. Julkinen seloste ratkaisusta laaditaan vain harvoin. Ratkaisun kokonaan salaaminen on tuomioistuimen kannalta kätevä ja helppo ratkaisu, vaikka monet painavat perusteet puoltaisivat ratkaisun julkisuutta.
6. Vallitsevan käytännön mukaisesti Turun hovioikeuden alussa mainittu tuomio on julistettu tuomiolauselmaa lukuun ottamatta kokonaan salaiseksi. Ratkaisusta on kuitenkin laadittu julkinen seloste. Julkinen tarkoittaa sitä, että tuomiosta kiinnostuneet ihmiset voivat pyytää hovioikeudesta selosteen. Yleensä vain tiedotusvälineet ja niiden toimittajat hoksaavat pyytää selostetta ja tehdä sen jo ennen tuomion antamista.
7. OIkeudenkäynnin julkisuuden pitäisi nykyaikana toteutua toki niin, että tuomioistuin julkaisee selosteensa - ja yleensäkin ratkaisujaan - internet-sivuillaan, jolloin kaikilla olisi helppoa perehtyä selosteiden, tiedotteiden ja ratkaisujen sisältöön. Näin ei Suomessa kuitenkaan tapahdu, vaan ihmiset joutuvat pyytämään selosteita ja ratkaisuja tuomioistuimesta. Tuomioistuimet suhtautuvat meillä - KKO:ta ja KHO:ta kenties lukuun ottamatta - ratkaisuista tiedottamiseen ja yleensä tiedotustoimintaan leväperäisesti ja laiskasti. Tuomioistuinten tiedottaminen on internet-aikakaudella Suomessa edelleen lapsen kengissä, hovioikeuksissa ja käräjäoikeuksissa suorastaan retuperällä.
8. Turun hovioikeuden seloste löytyy tästä
https://dl.dropboxusercontent.com/u/9362756/Julkinen%20seloste%201337%20r%2012%201625%20vs.pdf
9. Jotkut toimittajat ja pari professoria (Terttu Utriainen ja Dan Frände) ovat kehuneet selosteeen sisältöä ja tuomion perusteluja. Professori Frände on tuntunut olevan suorastaan haltioissaan tiedotteen informatiivisuudesta, sillä hän ei ole kertomansa mukaan näin hyvin laadittuun selosteeseen koskaan aikaisemmin törmännyt. Totta on, että verrattuna Varsinais-Suomen käräjäoikeuden aiemmin samassa jutussa antamaan noin sivun mittaiseen selosteeseen hovioikeuden nelisivuinen seloste on paljon seikkaperäisempi. Minusta selosteen sisältöä olisi kuitenkin mahdollista vielä huomattavasti parantaa.
10. Selosteen loppukaneettina todetaan, että ratkaisu on ollut yksimielinen. Tämä herättää tietenkin kysmyksen, ketkä tuomarit ovat kuuluneet hovioikeuden ratkaisukokoonpanoon. Tuomareiden nimiä ei kuitenkaan selosteessa mainita. Tämä on minusta outoa, mitä salaamista tuomareiden nimissä voisi muka olla? Tuomareidet nimet ovat myös salassa pidettäväksi määrätyssä tuomiossa aina julkista tietoa. Nyt tuomareiden nimiä joudutaan tiedustelemaan hovioikeudesta.
11. Selosteessa ei mainita myöskään syyttäjien tai syytettyjen puolustajien nimiä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan jutussa olisi ollut kolme tai jopa neljä syyttäjää. Se, pitääkö tämä paikkansa, jää edelleen hämärän peittoon, kun hovioikeus ei ole vaivautunut kertomaan syyttäjien nimiä.
12. Hovioikeudesta saadun tiedon mukaan Auerin jutun ratkaisukokoonpanoon ovat kuuluneet hovioikeudenlaamannni Simo Simola puheenjohtajana sekä muina jäseninä hovioikeudenneuvokset Kari Lahdenperä (valmistelevana jäsenenä) ja Nina Porkka, esittelijänä on ollut viskaali (tai asessori) Esko Junnila.
13. Kun jutussa on toimitettu pääkäsittely - selosteesta ei ilmene kuinka monta istuntopäivää pääkäsittely on käsittänyt - ei hovioikeus voi lain mukaan tehdä ratkaisua esittelystä eli esittelijän kirjallisen ratkaisuehdotuksen pohjalta. Menettelyn ja erityisesti todistelun välittömyys edellyttää, että ratkaisu tulee tehdä välittömästi pääkäsittelyn jälkeen pidettävässä oikeuden jäsenten neuvottelussa ja sen tulee perustua välittömästi pääkäsittelyssä esitettyyn ja vastaanotettuun aineistoon. Välittömyys kärsii, jos pääkäsittelyn jälkeen pidettäisiin kirjallinen esittely ja ratkaisu tehtäisiin esittelijän ratkaisuehdotuksen perusteella. Esittelijä voi toki olla seuraamassa pääkäsittelyä, mutta hän ei toimi tuolloin esittelijän roolissa, vaan häntä kutsutaan valmistelijaksi; tämä on hovioikeuksissa nykyisin vallalla oleva käytäntö. Turun hovioikeudesta saadussa kirjallisessa ilmoituksessa Esko Junnilaa tituleerataan kuitenkin esittelijäksi, mikä voisi viitata siihen, että hovioikeus olisi tehnyt ratkaisunsa "esittelystä" eli pääkäsittelyn jälkeen tapahtuneen kirjallisen esittelyn pohjalta.
14.Selosteeseen olisi tarpeen merkitä tarkasti ne rikokset ja rikosnimikeet, joista syytetty on tuomittu, samoin kuin ne lainkohdat, joihin syyksilukemeinen perustuu. Lisäksi olisi kerrottava rikosten tekoajat. Nämä seikat ilmenevät kyllä tuomiolauselmasta, mutta toisaalta hovoikeudesta luulisi löytyvän sen verran palveluhenkisyytä, että kyseiset tiedot kirjoitettaisiin myös selosteseen, jottei hovioikeudesta tarvitsi pyytää erikseen syytettyjä koskevia tuomiolauselmia.
15. Turun hovioikeuden selosteessa ei ole menetelty näin, sillä siinä mainitaan ylimalkaisesti vain, että Jens Kukan syyksi on luettu hovoikeudessa samat rikokset kuin käräjäoikeudessakin, eli Kukka on tuomittu "kymmenestä seksuaalirikoksesta ja yhdestä pahoinpitelystä". Anneli Auer on puolestaan tuomittu "kahdeksasta seksuaalirikoksesta, kahdesta pahoinpitelystä, yhdestä laittomasta uhkauksesta", joista siis jo käräjäoikeus oli hänet tuominnut, sekä lisäksi "syyttäjän valituksen vuoksi myös kolmesta törkeästä pahoinpitelystä."
16. Tämä on minusta liian ylimalkaista tietoa, kyllä rikosnimikkeet olisi pitänyt mainita selosteessa samalla tarkkuudella kuin tuomiolauselmassakin, seksuaalirikokset voivat olla laadultaan hyvin erilaisia. Selosteen otsikon mukaan jutussa oli kysymys "törkeästä raiskauksesta ym.", mutta selosteesta ei ilmene, onko molemmat syytetyt tuomittu törkeästä raiskauksesta, vai kenties ainoastaan toinen heistä tai kuinka monta näitä raiskauksia oikeastaan luettiin syytettyjen syyksi. Selosteesta eivät ilmene asianomaiset lainkohdat eikä myöskään rikosten tekoajoista mainita yhtikäs mitään.
17. Professoreiden mukaan selosteesta ilmenisi, että hovioikeuden tuomio on hyvin perusteltu. Tähän on syytä aluksi huomauttaa, että seloste ei suinkaan korvaa tuomion perusteluja, eikä selosteen perusteella voida tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen suhteen, miten ja kuinka hyvin esimerkiksi näyttöä tai rangaistuksen mittaamista on tuomiossa perusteltu.
18. Selostessa on selostettu jonkin verran näyttöä, mutta silti seloste herättää - ainakin minussa - monia kysymyksiä, joihin voisi saada vastauksen vain näytön arviointia koskevista tuomion perusteluista. Selosteen mukaan "hovioikeuden ratkaisu perustuu näytön kokonaisarviointiin", mutta tämä on itse asiassa vain pelkkä fraasi, josta ei ilmene, miten ja millä perusteilla mainittuun kokonaisrviointiin on päädytty. Näyttökynnyksestä ei selosteessa sanota mitään tarkempaa. Nykyisin vallitsevan käsityksen mukaan rikosjutun näyttökyhnnys edellyttää, ettei syytetyn syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Tätä sanontaa ja perustetta ei selosteesta kuitenkaan löydy.
19. Selosteen mukaan lasten kertomusten luotettavuuden arvioimiseksi hovioikeudessa on kuultu todistajina "kymmentä lapsia haastatellutta ja muuta lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtynyttä psykologia", minkä lisäksi asianomistajia tutkineiden ja heistä tehtyjä löydöksiä arvioineiden kahdeksan erikoislääkärin kuulemiset ja lausunnot ovat olleet selosteen mukaan "keskeistä välillistä näyttöä asiassa". Selosteessa ei kuitenkaan mainita, ovatko kaikki psykologit ja lääkärit olleet lausunnoissan yksimielisiä, vain onko lausunnoissa eroja ja miltä osin. Selosteen mukaan psykologit ovat haastatelleet kolmea nuorinta lasta useita eri kertoja ja aina erikseen. Haastattelut on selosteen mukaan tehty "Suomessa vallitsevan yleisen käytännön mukaisella menetelmällä". Tätä menetelmää ei ole selosteessa yksilöity. Aiemmin näissä menetelmissä on todettu lukuisia puutteita, toivottavasti käytetyt menetelmät ovat tässä jutussa olleet asianmukaisia.
20. Puolustuksen esittämistä käsityksistä todetaan selosteesta sen verran, että kolmen nuorimman lapsen kertomukset ovat puolustuksen mukaan kokonaisuudessaan epäluotettavia sillä perusteella, että lapset ovat kertoneet selvästi epätodennäköisistä ja jopa epärealistisista tapahtumista ja seikoista. Selosteen mukaan myös hovioikeus on havainnnut lasten kertomuksissa mainitunlaisia seikkoja, mutta todennut - yleiseen elämänkokemukseen viitaten - etteivät lasten kertomusten kyseiset osat vaikuta heidän muista tapahtumista antamiensa kertomusten uskottavuuteen. Hovioikeus on siis vain tavallaan "putsannut" nuo epärealistiset ja epäluotettavat osat pois syyksilukemisestaan, mutta päätellyt, että muiden seikkojen ja tapahtumien osalta lasten kertomuksiin on syytä uskoa sellaisenaan. Tällainen päättely tuntuu - tarkempien perustelujen puuttuessa - kuitenkin arveluttavalta ja hieman liian "simppeliltä".
21. Selosteen mukaan hovioikeus on perustanut näytön arviointinsa myös "yleiseen elämänkokemukseen". Hyvä näin, mutta kun on kysymys tuomioistumen ammattituomareista ja vieläpä toisen asteen tuomioistuimesta, olisi tarpeen, että tuomoistuin perustaisi näkemyksensä myös ammattilliseen kokemukseensa eli vastaavanlaisissa jutuissa aiemmin tekemiinsa havaintoihin samoin kuin yleisesti hyväksyttyihin kokemussääntöihin ja juridiseen argumentaatioon.
22. Näyttöä ja sen arviointia on selostettu selosteessa melko laajasti, mutta silti monet yksityiskohdat jäävät selosteen perusteella hämärän peitoon ja edellyttäisivät varsinaisiin tuomion persteluihin tutustumista. Seloste tyydyttää varmaankin syyttäjiä ja asianomistajien edustajia, mutta tyydyttääkö se syytettyjen puolustusta? Tästä ei ole tietoa, sillä puolustajat eivät ilmeisesti rohkene lausua - se ilmaisukielto (!) - julkisuuteen käsityksiään selosteen sisällöstä ja tuomion perusteluista. Tältäkin kannalta olisi ollut tarpeen, että hovioikeus olisi julkistanut tuomionsa perustelut joko kokonaan tai ainakin osaksi, jotta todistusharkinnan oikeellisuuden kontrollointi olisi mahdollista.
23. Hovioikeuden selosteessa ei mainita, millä perusteilla ja minkä lainkohtien nojalla tuomio on määrätty pidettäväksi salassa. Selosteessa ei mainita mitään myöskään salassapitoajasta. Tätäkin voidaan pitää puutteena.
24. Kuten sanottu, oikeuden ratkaisua eli sen perusteluja ei ole lain mukaan pakko edes seksuaalirikosjutuissa määrätä salassapidettäväksi, vaan salassapito on aina tuomioistuimen harkinnan varassa. Ruotsissa, jossa on voimassa suurin piirtein samansisältöinen laki oikeudenkäynnin julkisuudesta kuin Suomessakin, ei seksuaalirikostuomioita määrätä salaisiksi samassa laajuudessa kuin meillä.
25. Yhtenä esimerkkinä ruotsalaisesta käytännöstä voidaan mainita Gotlannin käräjäoikeuden lapsen raiskausjutussa 24.7.2012 antama tuomio, josta käräjäoikeus on tiedottanut avoimesti omasta aloitteestaan julkaisemalla tuomion internet-sivuillaan lähes sellaisenaan, ainostaan asianomistajien eli rikoksen uhrien henkilöllisyys näyttää tuomiossa salatun. Tuomio löytyy tästä.
26. Tuomioistuinten suhtautumisessa oikeudenkäynnin ja ratkaisujen julkisuuteen samoin kuin ratkaisuista tiedottamiseen tuntuu olevan naapurimaiden välillä selviä eroja.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seksuaalirikokset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seksuaalirikokset. Näytä kaikki tekstit
torstai 4. heinäkuuta 2013
perjantai 14. kesäkuuta 2013
743. Uskottomuustestistä raiskaustuomio Ruotsissa
1. Ruotsin raiskausta koskeva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö on tiukempaa ja ankarampaa kuin naapurimaassa Suomessa. Tämän sai tuta myös 28-vuotias suomalais-tunisialainen Rachid Zoghlami (jäljempänä X).
2. X sai syytteen raiskauksesta (våldtäkt) sillä perusteella, että hän oli päättänyt tehdä avovaimolleen uskottomuustestin työntämällä, syytteen mukaan väkivaltaa tai uhkausta käyttäen, sormensa tyttöystävänsä sukupuolielimeen mahdollisen vieraan miehen sperman löytämiseksi. Tyttöystävän mukaan kyse oli pakottamisesta ja raiskauksesta. X myönsi testin suorittamisen, mutta kiisti raiskaussyytteen, koska hänellä ei ollut ollut seksuaalista tarkoitusta.
3. Käräjäokeus tuomitsi X:n raiskauksesta (brottsbalken 6:1) kahdeksi vuodeksi kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen; minimirangaistus raiskauksesta Ruotsissa on kaksi vuotta vankeutta. Svean hoviokeus, jonne mies valitti, katsoi, ettei teossa ollut kyse raiskauksesta, koska miehellä ei ollut ollut seksuaalista tarkoitusta tai tahallisuutta. Hovioikeus tuomitsi X:n pakottamisesta vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen.
4. Valtakunnansyyttäjä - Ruotsissa "sikäläinen Nissinen" siis esiintyy itse korkeimmassa oikeudessa eikä pane valtionsyyttäjää asialle - pyysi korkeimmalta oikeudelta valituslupaa (prövningstillstånd) ja vaati valituksessaan, että X tuomitaan raiskauksesta tai toissijaisesti seksuaalisesta pakottamisesta ja että tuomittua rangaistusta kovennetaan. Högsta domstolen myönsi valtakunnansyyttäjälle valitusluvan teon rubrisoinnin eli rikosnimikkeen määrittelyn osalta.
5. Eilen antamassaan tuomiossa, itse asiassa eräänlaisessa välituomiossa, korkein oikeus katsoi, että mainitunlainen teko on raiskaus riippumatta siitä, missä tarkoituksessa se on tehty.
HD:n tuomio B 1195-13
6. Faktojen osalta korkein oikeus tyytyi viittaamaan hovioikeuden perusteluihin siitä, miten teko oli tapahtunut, kas näin:
"Hovrätten har, beträffande åtalspunkten 2, funnit styrkt att X har knuffat ner Y på sängen och dragit hennes ben åt sidan samt att han mot Y:s vilja fört upp sina fingrar i hennes underliv och i samband med denna händelse uttalat hot av innebörden att hon skulle skadas. X och Y var vid tidpunkten för händelsen ett par. De har samstämmigt uppgett att X syfte med handlingen var att kontrollera om Y hade varit otrogen."
7. Lainsoveltamisen eli teon rikosoikeudellisen kvalifioinnin osalta korkein oikeus totesi, että sillä tarkoituksella, missä teko on tehty, ei sinänsä ole merkitystä arvioitaessa, onko kysymyksessä seksuaalirikos vai ei. Ratkaisevaa on se, loukataanko sanotunlaisella teolla kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Korkein oikeus kirjoitti näin:
"Vissa handlingar ska alltid anses ha en påtaglig sexuell prägel. Exempel på sådana handlingar är vaginala, orala och anala samlag. Hit hör även handlingar som att föra in fingrar eller föremål i en kvinnas underliv. Avsikten med handlingen saknar betydelse. En handling av det aktuella slaget är alltid ägnad att kränka den sexuella integriteten, om den utförs utan ett giltigt samtycke."
8. Korkeimman oikeuden mukaan X:n tekoon ei voida soveltavaa lievennettyä rangaistusasteikkoa, vaan rangaistus tulee mitata raiskauksesta (våldtäkt) säädetyn normaalin rangaistusasteikon mukaan:
"X har fört in två fingrar i Y:s underliv och 'grävt runt', låt vara att handlingen var kortvarig. Handlingen har med våld och hot om våld utförts mot Y:s uttryckliga vilja. Det uttalade syftet har inneburit att situationen, utöver den kränkning som övergreppet i sig innebar, var förödmjukande för henne. Brottet kan därför inte anses vara ett sådant undantagsfall där den lindrigare straffskalan i tredje stycket ska tillämpas. Brottet ska således bedömas som våldtäkt enligt 6 kap. 1 § första stycket brottsbalken."
9. Högsta domstolenin ratkaisu oli yksimielinen. Oikeusneuvos Agneta Bäcklund lisäsi perusteluihin vielä omia näkemyksiään parin sivun verran.
10. Högsta domstolen ei ottanut tapausta lopullisesti ratkaistavakseen eikä antanut siitä pääasiaratkaisua, vaan kumosi hovioikeuden tuomion rikosnimikkeen, tuomitun rangaistuksen ja vahingonkorvauksen osalta sekä palautti jutun näiltä osin hovioikeuteen.Tämä saattaa tuntua suomalaisesta lukijasta yllättävältä lopputulokselta, sillä Suomessa on totuttu siihen, että KKO voi tuomita rangaistuksen, vaikka syyte olisi hylätty sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa.
11. Jos korkein oikeus hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen tuomitsee syytetyn rangaistukseen, ei syytetyllä enää ole mahdollisuutta valittaa tuomiosta. Högsta domstolenin ratkaisu, jolla juttu palautettiin eräänlaisen "vahvistustuomion" jälkeen takaisin hovioikeuteen, antaa syytetylle, kuten myös rikoksen uhrille eli asianomistajalle, mahdollisuuden valittaa hovioikeuden langettavasta tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa siis huolehditaan ihmisten oikeusturvasta eli tässä tapauksessa valitusoikeuden toteutumisesta viimeisen päälle.
12. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen ripeyteen, jolla X:n tapaus käsiteltiin kolmessa oikeusasteessa. Käräjäoikeus antoi tuomionsa joulukuussa 2012, Svean hovioikeus 8.2.-13 ja korkein oikeus eilen 13.6. Koko "homma" vedettiin läpi kolmessa oikeusasteessa siis puolessa vuodessa! Suomessa tällaisen jutun tutkintaan eri oikeusasteissa kuluu helposti vähintään 2-3 vuotta.
13. Oikeusturvassa on siis todella eroja!
perjantai 26. huhtikuuta 2013
720. Lievät raiskaustuomiot ihmetyttävät
1.Raiskauksista annetut tuomiot yllättävät usein, eivät ankaruudeltaan vaan lievyydellään. Asiasta on riittänyt puhetta ja ihmettelyn aihetta ja pitkään. Rikoslain mukaan raiskauksesta tuomitaan vankeutta vähintään yksi ja enintään kuusi vuotta (RL 20:1). Törkeästä raiskauksesta rangaistusasteikko on vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta. Törkeästä raiskauksesta annetut tuomiot ovat käytännössä harvinaisia. Raiskaustuomiot vaihtelevat useimmiten vuoden ja kahden vuoden välillä. Ensikertalaisille vankeutta tuomitaan usein ehdollisena, joka voidaan antaa, jos rangaistus ei ylitä kahta vuotta.
2. Toissapäivän Ilta-Sanomissa kerrottiin Helsingin hovioikeuden tuomiosta tapauksessa, jossa mies raiskasi entisen avopuolisonsa vongattuaan tältä sitä ennen koko illan ja yön turhaan "jäähyväisseksiä", katso tapauksesta tässä. Tuusulan käräjäoikeus oli tuominnut miehen raiskauksesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta 1,5 vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Helsingin hovioikeus, jonne mies valitti tuomiosta, lievensi rangaistuksen ehdolliseksi ja määräsi sen ohella miehelle 50 tuntia yhdyskuntapalvelua.
3. Hovioikeuden perustelut vaikuttavat eriskummallisilta. Hovioikeus otti ensinnäkin huomioon, ettei miestä ollut kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana tuomittu ehdottomaan rangaistukseen; ehdollisen vankeusrangaistuksen mies oli siis ilmeisesti saanut. Tällä perusteella rangaistuslajin valinnassa oli hovioikeuden mukaan pidettävä lähtökohtana ehdollista vankeusrangaistusta, vaikka kysymys oli vakavasta rikoksesta eli seksuaalirikoksesta. Tästä voidaan kuitenkin olla eri mieltä.
4. Yllättävintä perusteluissa on kohta, joka hovioikeuden mielestä oli rangaistuslajin valinnan kannalta ratkaiseva pointti:
Koska pääkäsittelyssä on käynyt ilmi, että miehen elämäntilanne on rikokseen syyllistymisen jälkeen muuttunut siten, että hänellä on perhe ja työpaikka, vankeusrangaistuksen tuomitseminen ehdottomana on epätarkoituksenmukaista.
5. Vai että epätarkoituksenmukaista! Mutta mitä laki sanoo rangaistuslajin valinnasta ja rangaistuksen mittaamisesta, ehkä hovioikeuden olisi tullut ajatella asiaa myös hieman tältä kannalta? Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimineen sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
6. Tekijän teosta ilmenevä syylllisyys on siis ratkaiseva rangaistuksen mittaamisperuste. Rangaistuksen lieventämisperusteista säädetään RL 6 luvun 6 §:ssä ja kohtuullistamisperusteista 7 §:ssä. Näissäkään lainkohdissa ei puhuta mitään rangaistuksen tarkoituksenmukaisuudesta.
7. Valinnasta ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä säädetään puolestaan RL 6 luvun 9 §:ssä. Sen mukaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottoman vankeuteen tuomitsemista. Ehdottoman rangaistuksen epätarkoituksenmukaisuudesta ei mainita tässäkään lainkohdassa mitään.
8. Miten raiskaus sitten tapahtui? Tästä kerrotaan edellä mainitussa Ilta-Sanomien jutussa, mutta tarkempi kuvaus löytyy Iltalehdestä 25.4. Jos selostus pitää paikkansa, niin voidaan vain ihmetellä, miksi syyttäjä ei ole vaatinut vastaajalle rangaistusta törkeästä raiskauksesta tai miksi syyttäjä ei valittanut käräjäoikeuden tuomiosta ja vaatinut ehdottoman vankeusrangaistuksen korottamista. Niin läheltä törkeän raiskauksen tunnusmerkistöä vastaajan teko liippaa. Voidaan sanoa, että raiskaus on toteutettu RL 20 luvun 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla nöyryyttävälllä tavalla, mikä riittää tekemään teosta törkeän raiskauksen, jos tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.
9. Hovioikeuden perustelu, jonka mukaan ehdotonta vankeusrangaistusta olisi pidettävä "epätarkoituksenmukaisena" syytetyn muuttuneen elämäntilanteen vuoksi, eli tarkemmin sanottuna siksi, että tekijällä on uusi perhe ja työpaikka, vaikuttaa kestämättömältä. Laki ei tällaista perustetta tunne. Oikeuskäytännössä on katsottu, että ehdollisen rangaistuksen käyttöön vaikuttavina kohtuusyinä voisivat tulla kysymykseen teosta tekijälle aiheutuneet muut seuraukset (ns. sanktiokumulaatio). Työpaikan menetystä ei voida pitää tällaisena seurauksena, eikä vankeusrangaistuksen suorittaminen johda välttämättä perheen hajoamiseen. Rikokseen normaalisti liittyvät korvaukset eivät myöskän oikeuta mainittuun lievennykseen; Tuusulan tapauksessa syytetty velvoitettiin suorittamaan asianomistajalle korvausta 6 000 euroa. Ehdollista rangaistusta voidaan puoltaa lähinnä vain tekijän korkean iän tai huonon terveydentilan perusteella.
10. Ainakin iltapäivähdissä olleiden uutisjuttujen perustella Tuusulan raiskaus vaikuttaa melko julmalta ja nöyryyttävltä.Tekijän uhkaukset ovat olleet vakavia, minkä lisäksi hän on repinyt uhria hiuksista ja lyönyt tämän päätä seinään. Tuusulan käräjäoikeus piti raiskausta "erityisen vakavana" ja tuomitsi tekijän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Mutta miksi käräjäoikeus määräsi teosta vain 1,5 vuoden pituisen rangaistuksen, sillä tuollaiseen erityiseen vakavaan raiskaukseen syyllistynyt rekijä ansaitsisi kyllä teostaan vähintään kahden vuoden vankeusrangaistuksen, vaikka tekoa ei pidettäisikään törkeänä raiskauksena. Tavallisesta raiskauksesta voidaan tuomita vankeutta aina kuuteen vuoteen saakka. Hovioikeuden ratkaisu lieventää rangaistus ehdolliseksi on käsittämätön.
11. Ovatkohan vanhat "hyvät ajat" jälleen palaamassa raiskauskäytäntöön? Kymmenisen vuotta sitten lehdistössä kohistiin usein monista käsittämättömällä tavalla perustelluista lievistä raiskaustuomioista. Muistissa on esimerkiksi Rovaniemen hovioikeuden tuomio, jossa hovioikeuden presidentin puheenjohdolla toiminut jaosto lievensi käräjäoikeuden ehdottoman vankeusrangaistuksen ehdolliseksi muun muassa sillä perustella, että raiskaus oli ollut "lyhytkestoinen"; tästä elämään jäi nimike "Kemin lyhyt raiskaus". Hovioikeuden presidentti yritti selitellä mediassa onnetonta perustelulausumaa sillä, että tosiasiallisesti raiskauksen kesto ei olisi vaikuttanut lieventävästi rangaistuksen mittaamisen. Oman "Eskon puumerkkinsä" suomalaiseen oikeushistoriaan jätti samoihin aikoihin myös Itä-Suomen silloinen presidentti, joka selitti mediassa hovioikeuden päätöstä käräjäoikeuden tuomitseman raiskaustuomion lieventämistä sillä, että raiskaus oli tapahtunut "tuttujen kesken". Rangaistuksen lieventämistä ehdolliseksi perusteltiin 2000-luvun alkupuolella monissa raiskaustuomioissa tekijän vakinaisella työpaikalla.
12. Jos vankeusrangaistuksia ajatellaan vankiloiden ylläpitoon tarvittavien kustannusten kannalta, niin varmaankin oikeusministeriö ja hallitus ovat yleensäkin sitä mieltä, että ehdottomat rangaistukset ovat epätarkoituksenmukaisia. Kenties tällaista oppia on jaettu tuomareille oikeusministeriön järjestämissä koulutustilaisuuksissa; vankiluvun vähentämistavoite tulisi siis ottaa rangaistuksen mittaamisessa humioon lieventämisperusteena. Riippumattomien tuomareiden ei pitäisi toki kuunnella tällaisia virkamiesten puheita, jotka eivät perustu ramgaistuksen määräämistä ja mittaamista koskevaan lakiin. Rangaistus on mitattava teosta ilmenevän tekijän syyllisyyden perusteella, tämä on selvä ja ehdoton lähtökohta.
13. Yleinen näkemys lienee, että ehdollisia vankeusrangaistuksia annetaan liian heppoisin perustein. Ehdollinen rangaistus ei ole riittävä pelote, kun rangaistusten merkitystä ajatellaan rikollisuuden ennaltaehkäisyn kannalta. Tuomitut eivät yleensä pidä ehdollista rangaistusta juuri minään, sakkoa pidetään käytännössä usein ehdollista vankeutta ankarampana rangaistuksena. Ehdolliseen vankeusrangaistukseen voidaan liittää lisärangaistuksena oheissakko, mutta sitä käytetään yleensä vain silloin, kun tekijällä on tarvittavaa maksukykyä sakon maksamiseen: nuorten rikoksentekijöiden kohdalla oheissakoa ei yleensä tuomita. Jos tekijä tuomitaan yli vuoden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen, hänelle voidaan määrätä rangaistuksen tehosteeksi yhdyskuntapalvelua, jos kyseisen seuraamuksen yleiset edellytykset ovat olemassa. Yhdyskuntapalvelua käytettäneen ehdollisen rangaistuksen tehosteena jokseenkin harvoin, eikä muutaman kymmenen tunnin palvelu voi toki kompensoida päärangaistuksen lievyyttä, jos rikoksesta olisi tullut teosta ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen tuomita ehdotonta vankeutta. Tuusulan tapauksessa tekijälle määrättiin 1,5 vuoden ehdollisen vankeuden lisäksi 50 tuntia yhdyskuntapalvelua.
14. Toissapäivänä oikeusministeriön työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi oikeusneuvos Ilkka Rautio - tässä on siis taas esillä tapaus, jossa ylimmän tuomioistuimen tuomari osallistuu konkreettiseen lain valmisteluun ja vieläpä asianomaisen valmisteluelimen puheenjohtajana (!) - ehdotti jättämässään mietinnössä (OM:n mietintöjä ja julkaisuja 20/2013), että rikoslakiin lisättäisiin uutena rangaistuslajina niin sanottu yhdistelmävankeus. Se olisi rangaistuslaji, joka koostuisi pidemmästä ehdollisen vankeuden osasta ja lyhyemmästä ehdottoman vankeuden osasta. Jos vuotta pidempi mutta enintään kahden vuoden ehdollinen vankeus oheisseuraamuksineen on selvästi riittämätön rangaistus, vankeus voitaisiin ehdotuksen mukaan tuomita osaksi ehdollisena ja osaksi ehdottomana. Yhdistelmävankeutena voitaisiin poikkeuksellisesti tuomita myös yli kahden mutta enintään kolmen vuoden vankeus, jos se on erityisen perusteltua kohtuusperusteiden nojalla, eivätkä rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä rangaistuksen tuomitsemista kokonaan ehdottomana. Yhdistelmävankeuteen sisältyisi aina ehdotonta vankeutta, jota ei voitaisi tuomita yhdyskuntapalveluna tai valvontarangaistuksena.
15. Työryhmän ehdotus on periaatteessa hyväksyttävä siltä osin, että ehdolliseen rangaistukseen sisällytetään lyhyt ehdoton vankeusrangaistus. Mutta toisin kuin työryhmä ehdottaa, ehdotttoman rangaistuksen sisällyttäminen ehdolliseen rangaistukseen tulisi olla pääsääntö, mistä voitaisiin poiketa erityisestä syystä, jos ehdottoman vankeuden osa olisi ilmeisesti kohtuuton. Toiseksi ehdollista vankeusrangaistus tulisi jatkossakin rajoittaa vain tapauksiin, joissa tuomitaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus. Vaikuttaa hieman siltä, että työryhmällä on ollut niin sanotusti ketun häntä kainalossa, eli työryhmä haluaa, kenties säästösyistä, karsia ehdottomia vankeusrangaistuksia ja sitä myöten vankilukua. Siihenhän ehdotus ehdollisen rangaistuksen tuomitsemisen mahdollisuudesta myös yli kaksi vuotta pidempien rangaistusten osalta johtaisi.
16. Tuusulan raiskaustuomio osoittaa jälleen kerran, että rangaistuskäytäntöä vaivaa Suomessa paha epäyhtenäisyys. Mitä asiantilan korjaamiseksi voitaisiin ja tulisi tehdä? Minusta yksi ja kenties kaikkein tärkein asia on, että korkeimman oikeuden tulisi ryhtyä nykyistä paljon aktiivisemmin ohjaamaan päätöksillään alempien tuomioistuinten lainkäyttöä rangaistuksen mittaamiskysymyksissä. Tämä edellyttäisi, että syyttäjät veisivät nykyistä huomattavan paljon useammin hovioikeuksien rikosjutuissa antamia rangaistustuomioita korkeimman oikeuden tutkittavaksi, eli pyytäisivät valituslupaa rangaistuksen mittaamiskysymysten osalta. Nyt näin tapahtuu aivan liian harvoin.
17. Korkein oikeus antaa vain aniharvoin rangaistuksen mittaamista koskevia ennakkopäätöksiä. Vuonna 2012 korkein oikeus antoi kaikkiaan 109 ennakkopäätöstä. Niistä vain yhdessä (1) tapauksessa oli kysymys rangaistuksen mittaamisesta (KKO 2012:9).
18. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Norjan ylin tuomioistuin Høyesterett julkaisi vuonna 2012 yhteensä 130 ennakkopäätöksen luontoista ratkaisua, jotka käsiteltiin tuomioistuimen normaalissa eli viisijäsenisessä kokoonpanossa. Niistä kaikkiaan kolmessakymmenessä (30) tapauksessa oli kysymys rangaistuksen mittaamisesta (straffutmåling). Lisäksi Høysterettin kolmijäseninen kokoonpano (ankeutvalget) julkaisi 12 rangaistuksen mitaamista koskevaa ratkaisua. Vuonna 2012 Norjan korkein oikeus siis antoi ja julkaisi yhteensä 42 ratkaisua, jotka koskivat nimenomaisesti rangaistuksen mittaamista. Suomessa sitä vastoin korkein oikeus antoi ja julkaisi samana vuonna tasan tarkkaan yhden (1) rangaistuksen mittaamista koskevan ennakkopäätöksen.
19. Mitä tästä, arvoisat lukijat, voidaan päätellä sen suhteen, kummassa maassa ylin tuomioistuin haluaa ja käytännössä myös todella ohjaa alempien oikeuksien rangaistuksen mittaamista koskevaa lainkäyttöä ja kummassa maassa rangaistuskäytäntö mahtaa olla yhtenäisempi, Suomessa vai Norjassa? Kenties kysymys on osaksi siitä, että Høysterettin tuomarit eivät haali itselleen erilaisia sivutoimia (esim. työryhmien ja toimikuntien jäsenyydet ja välimiestehtävät) siinä määrin kuin suomalaiset kollegansa KKO:ssa, jolloin heiltä säästyy aikaa ja voimia tuomarinvirkansa hoitamiseen. Vaikea sanoa, mutta onhan mainittu ero rangaistuksen mittaamista koskevien ennakkopäätösten määrässä todella silmiinpistävän suuri.
20. Suomessa syyttäjiä kehotetaan ylimmän syyttäjäviranomaisen (VKSV) toimesta olemaan valittamatta "turhaan" ja hakemasta valituslupaa KKO:lta. Tämä kuuluu ilmeisesti osana Matti Nissisen ja kumppanien syyttäjätoimen tehokkuuskampanjaan. Syyttäjä on tehokas, kun hän ei tee mitään "ylimääräistä".
lauantai 17. marraskuuta 2012
668. Oikeuskansleri moittii tuomioistuimia seksuaalirikostuomioiden tiedottamisesta
1. Turun Sanomissa tänään oikeuskansleri Jaako Jonkka ja oikeusministeriön edustaja moittivat käräjäoikeuksien mielivaltaista tapaa ja käytäntöä antaa yksityiskohtaista tietoa salaisista oikeusjutuista.
2. Lehden tekemän selvityksen mukaan käräjäoikeuksista ei löydy minkäänlaista yhteistä linjaa esimerkiksi seksuaalirikoksista tiedottamisessa. Osa käräjäoikeuksista laatii julkisen selosteen lähes jokaisesta tapauksesta, toisilta tietoa ei heru juuri mistään. Esimerkiksi kun Ahvenanmaalla julkinen seloste oli annettu viimeisen viiden vuoden aikana jokaisesta salaisena käsitellystä jutusta, Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa niitä annettiin vain kolmesta prosentista.
3. Näin suuri vaihteluväli on yhteiskunnallisesti merkittävä. Kansalaisten on vaikea arvioida oikeuskäytäntöä ja vertailla rangaistusten yhdenmukaisuutta, jos tietoa on saatavilla näin vaihtelevasti, oikeuskansleri Jaakko Jonkka kommentoi kyselyn tuloksia. Kyselyn tulos on niin yllättävä, että siinä on varmasti ajattelemisen aihetta oikeusministeriön lainvalmistelijoille, Jonkka sanoi.
4. Hajonta on valtava ja kertoo siitä, että tuomioistuimet tulkitsevat julkisuuslakia laidasta laitaan, toteaa hallitusneuvos, apulaisosastopäällikkö Heikki Liljeroos oikeusministeriöstä.
5. Oikeudenkäyntejä salataan pääasiassa uhrien suojelemiseksi. Lähes kaikki salatut oikeudenkäynnit koskevat seksuaalirikoksia. Käräjäoikeuksien käytännöt näkyvätkin suoraan siinä, millaisella laajuudella kansalaiset saavat median kautta tietoa yhteisöä järkyttävistä rikoksista.
6. OIkeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettu laki velvoittaa tuomioistuimet laatimaan salatuista oikeusjutuista julkisen selosteen, kun käsiteltävä asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se herättää huomattavaa kiinnostusta. Heikki Liljeroosin mukaan lakiin jätettiin tarkoituksella harkinnanvaraa.
7. Oikeusministeriön edustajan puuttuminen tuomioisutuinten käytäntöön kummastuttaa, sillä tuomioistuimet ovat riippumattomia eikä toimeenpanovallaa edustavan ministeriön tulisi näin ollen puuttua tuomioistuinten ratkaisuihin ja menettelytapoihin. Suomessa tuomioistuinten keskushallinto tosin kuuluu oikeusministeriölle, mutta em. asiassa ei ole tietenkään kyse tuomioistuinten hallinnosta, vaan lainkäytöstä. Liljeroos tekee, niin kuin OM:n hallntoneuvokset ja muutkin isommat "päälliköt" usein tekevät, siis todellisen kardinaalimunauksen ko. arvostelussaan. Ehkä Heikki Liljeroosille ja muille päälliköille pitäisi järjestää kiireesti valtiosääntö- ja prosessioikeuden pikakurssi siitä, mistä on kyysmys, jottei vastaavia mokia enää tapahtuisi!
8. Mutta se on selvää, että tuomioistuinten käytäntö on täysin epäyhtenäinen ja osoittaa huonoa ja lainsäätäjän tahdosta piittaamattomasta lainkäytöstä. Käräjäoikeuksien lainkäytön valvonta kuuluu, ei siis ministeriölle, vaan asianomaisille hovioikeuksille. Hovioikeuksien presidentit eivät kuitenkaan ole panneet tiukkua ristiin myöskään tämän epäkohdan korjaamiseksi.
9. Toinen asia, mihin TS:n kyselyssä ja jutussa ei ole kiinnitetty huomiota, koskee mainittujen julkisten selosteiden sisältöä. Kuten Anneli Auerin ja Jens Kukan Varsinais-Suomen käräjäoikeuden kesällä antaman seksuaalirikosjutun julkinen seloste osoitti, selosteet ovat usein hyvin minimaalisia ja mitäänsanomattomia. Niistä ei selviä itse asiassa mitään muuta kuin tuomittu rangaistus ja rikosnimike. Vaikka syytteet on kiistetty kokonaisuudessaan, selostessa ei mainita mitään konkreettista niistä seikoista ja todisteista, joilla syyte on katsottu toteennäytetyksi. Tällaisilla selosteilla ei ole käytännössä juuri mitään virkaa.
10. Katso blogia 614/30.6.2012, jossa olen käsitellyt mainitussa Auerin ym. jutun tuomiossa annettua julkista selostetta (kohdat 10-16).
11. Toimittaja Jarkko Sipilä halusi valittaa Varsinais-Suomen laatimasta po. selosteesta hovioikeuteen ja ilmoitti siinä tarkoituksessa tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun selosteen osalta. Sipilä vaati valituksessaan, että hovoikeus velvoittaisi käräjäoikeutta täydentämään antamaansa selostetta, koska seloste ei täyttänyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 25 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.
12. Varsinais-Suomen käräjäoikeus jätti kuitenkin Sipilän tyytymättömyyden ilmoituksen tutkimatta katsoen, ettei sen osalta voida erikseen valittaa. Jarkko Sipilä kuitenkin valitti ja pari viikkoa sitten eli 6.11.2012 Turun hovoikeus antoi asiassa oman päätöksensä; hovoikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat tuomarit Simo Simola, Nina Porkka ja Kari lahdenperä, esittelijänä esko Junnila. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun.
13. Hovioikeuden päätöksen perustelut ovat tyypillistä kapulakielta ja asiasisällöltään lähinnä saivartelua. Hovoikeus katsoi muun muassa, että käräjäoikeus ei ole ratkaissut eikä voinutkaan ratkaista tiedotteessaan mitään oikeudenkäynin kohteena ollutta kysymystä. Tiedote on laadittu käräjäoikeuden aloitteesta eikä Sipilän pyynnöstä... plääp plääp jne. Hovioikeus siis katsoi, ettei Sipilällä ole valitusoikeutta asiassa ja että käräjäoikeudella oli oikeus evätä Sipilän käräjäoikeudelle tekemä tyytymättömyyden ilmoitus.
14. Hovioikeuden olisi toki pitänyt käsitellä ja tutkia Sipilän sille osoittama kirjoitus, ei valituksena, vaan kanteluna. Tätä ei ole tehty, aivan ilmiesesti siksi, että rajoittumalla käsittelemään ainoastaan menettelypuolen kysymystä Sipilän puhevallasta, hovioikeus on (omasta mielestään) näppärästi välttynyt ottamasta kantaa itse asiaan eli siihen, täyttikö käräjäoikeuden laatima seloste sisällöltään lainsäännöksen kriteerit.
2. Lehden tekemän selvityksen mukaan käräjäoikeuksista ei löydy minkäänlaista yhteistä linjaa esimerkiksi seksuaalirikoksista tiedottamisessa. Osa käräjäoikeuksista laatii julkisen selosteen lähes jokaisesta tapauksesta, toisilta tietoa ei heru juuri mistään. Esimerkiksi kun Ahvenanmaalla julkinen seloste oli annettu viimeisen viiden vuoden aikana jokaisesta salaisena käsitellystä jutusta, Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa niitä annettiin vain kolmesta prosentista.
3. Näin suuri vaihteluväli on yhteiskunnallisesti merkittävä. Kansalaisten on vaikea arvioida oikeuskäytäntöä ja vertailla rangaistusten yhdenmukaisuutta, jos tietoa on saatavilla näin vaihtelevasti, oikeuskansleri Jaakko Jonkka kommentoi kyselyn tuloksia. Kyselyn tulos on niin yllättävä, että siinä on varmasti ajattelemisen aihetta oikeusministeriön lainvalmistelijoille, Jonkka sanoi.
4. Hajonta on valtava ja kertoo siitä, että tuomioistuimet tulkitsevat julkisuuslakia laidasta laitaan, toteaa hallitusneuvos, apulaisosastopäällikkö Heikki Liljeroos oikeusministeriöstä.
5. Oikeudenkäyntejä salataan pääasiassa uhrien suojelemiseksi. Lähes kaikki salatut oikeudenkäynnit koskevat seksuaalirikoksia. Käräjäoikeuksien käytännöt näkyvätkin suoraan siinä, millaisella laajuudella kansalaiset saavat median kautta tietoa yhteisöä järkyttävistä rikoksista.
6. OIkeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettu laki velvoittaa tuomioistuimet laatimaan salatuista oikeusjutuista julkisen selosteen, kun käsiteltävä asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se herättää huomattavaa kiinnostusta. Heikki Liljeroosin mukaan lakiin jätettiin tarkoituksella harkinnanvaraa.
7. Oikeusministeriön edustajan puuttuminen tuomioisutuinten käytäntöön kummastuttaa, sillä tuomioistuimet ovat riippumattomia eikä toimeenpanovallaa edustavan ministeriön tulisi näin ollen puuttua tuomioistuinten ratkaisuihin ja menettelytapoihin. Suomessa tuomioistuinten keskushallinto tosin kuuluu oikeusministeriölle, mutta em. asiassa ei ole tietenkään kyse tuomioistuinten hallinnosta, vaan lainkäytöstä. Liljeroos tekee, niin kuin OM:n hallntoneuvokset ja muutkin isommat "päälliköt" usein tekevät, siis todellisen kardinaalimunauksen ko. arvostelussaan. Ehkä Heikki Liljeroosille ja muille päälliköille pitäisi järjestää kiireesti valtiosääntö- ja prosessioikeuden pikakurssi siitä, mistä on kyysmys, jottei vastaavia mokia enää tapahtuisi!
8. Mutta se on selvää, että tuomioistuinten käytäntö on täysin epäyhtenäinen ja osoittaa huonoa ja lainsäätäjän tahdosta piittaamattomasta lainkäytöstä. Käräjäoikeuksien lainkäytön valvonta kuuluu, ei siis ministeriölle, vaan asianomaisille hovioikeuksille. Hovioikeuksien presidentit eivät kuitenkaan ole panneet tiukkua ristiin myöskään tämän epäkohdan korjaamiseksi.
9. Toinen asia, mihin TS:n kyselyssä ja jutussa ei ole kiinnitetty huomiota, koskee mainittujen julkisten selosteiden sisältöä. Kuten Anneli Auerin ja Jens Kukan Varsinais-Suomen käräjäoikeuden kesällä antaman seksuaalirikosjutun julkinen seloste osoitti, selosteet ovat usein hyvin minimaalisia ja mitäänsanomattomia. Niistä ei selviä itse asiassa mitään muuta kuin tuomittu rangaistus ja rikosnimike. Vaikka syytteet on kiistetty kokonaisuudessaan, selostessa ei mainita mitään konkreettista niistä seikoista ja todisteista, joilla syyte on katsottu toteennäytetyksi. Tällaisilla selosteilla ei ole käytännössä juuri mitään virkaa.
10. Katso blogia 614/30.6.2012, jossa olen käsitellyt mainitussa Auerin ym. jutun tuomiossa annettua julkista selostetta (kohdat 10-16).
11. Toimittaja Jarkko Sipilä halusi valittaa Varsinais-Suomen laatimasta po. selosteesta hovioikeuteen ja ilmoitti siinä tarkoituksessa tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun selosteen osalta. Sipilä vaati valituksessaan, että hovoikeus velvoittaisi käräjäoikeutta täydentämään antamaansa selostetta, koska seloste ei täyttänyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 25 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.
12. Varsinais-Suomen käräjäoikeus jätti kuitenkin Sipilän tyytymättömyyden ilmoituksen tutkimatta katsoen, ettei sen osalta voida erikseen valittaa. Jarkko Sipilä kuitenkin valitti ja pari viikkoa sitten eli 6.11.2012 Turun hovoikeus antoi asiassa oman päätöksensä; hovoikeuden ratkaisukokoonpanoon kuuluivat tuomarit Simo Simola, Nina Porkka ja Kari lahdenperä, esittelijänä esko Junnila. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun.
13. Hovioikeuden päätöksen perustelut ovat tyypillistä kapulakielta ja asiasisällöltään lähinnä saivartelua. Hovoikeus katsoi muun muassa, että käräjäoikeus ei ole ratkaissut eikä voinutkaan ratkaista tiedotteessaan mitään oikeudenkäynin kohteena ollutta kysymystä. Tiedote on laadittu käräjäoikeuden aloitteesta eikä Sipilän pyynnöstä... plääp plääp jne. Hovioikeus siis katsoi, ettei Sipilällä ole valitusoikeutta asiassa ja että käräjäoikeudella oli oikeus evätä Sipilän käräjäoikeudelle tekemä tyytymättömyyden ilmoitus.
14. Hovioikeuden olisi toki pitänyt käsitellä ja tutkia Sipilän sille osoittama kirjoitus, ei valituksena, vaan kanteluna. Tätä ei ole tehty, aivan ilmiesesti siksi, että rajoittumalla käsittelemään ainoastaan menettelypuolen kysymystä Sipilän puhevallasta, hovioikeus on (omasta mielestään) näppärästi välttynyt ottamasta kantaa itse asiaan eli siihen, täyttikö käräjäoikeuden laatima seloste sisällöltään lainsäännöksen kriteerit.
lauantai 30. kesäkuuta 2012
614. Anneli Auerin seksuaalirikosjuttu: umpisalainen oikeudenkäynti - arvoituksellinen ja epäilyttävä tuomio
1. Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi eilen 29.6. Ulvilan murhajutussa syytteessä olevan Anneli Auerin ja tämän ex-miesystävän Jens Kukan pitkiin vankeusrangaistuksiin Turussa helmikuussa alkaneessa ja neljä kuukautta kestäneessä seksuaalirikosjutussa. Anneli Auer sai seitsemän vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen ja Jens Kukka tuomittiin samassa vyyhdessä kymmenen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
2. Anneli Auer sai tuomion kahdesta törkeästä raiskauksesta, kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja syyskuun 2009 välille. Rikokset alkoivat noin vuosi Ulvilassa surmateon jälkeen ja kestivät non puoli vuotta.
3. Jens Kukka sai 10 vuoden vankeusrangaistuksen kahdesta törkeästä raiskauksesta, neljästä törkeästä lapsen hyväksikäytöstä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja yhdestä pahoinpitelystä. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja elokuun 2008 väliselle ajalle.
4. Käräjäoikeus ei ollut tuomiosta yksimielinen, vaan siitä jouduttiin äänestämään. Yksi kolmesta ammattituomarista, tiettävästi oikeuden puheenjohtajana toiminut miespuolinen käräjätuomari, olisi tuominnut Auerin vain pahoinpitelyistä. Kyseinen tuomari olisi hylännyt myös Jens Kukan syytteistä vakavimmat. Hän olisi päästänyt molemmat vapaaksi katsoen, että rangaistukset ovat tulleet sovitetuiksi pitkällä tutintavankeudella. Käräjäoikeuden enemmistön kuului kaksi naispuolista käräjätuomaria. Näin suuri ero, voidaan jopa puhua valtavasta erosta, tuomioistuimen tuomareiden mielipiteissä on käytännössä erittäin harvinaista.
5. Tietenkin on niin kuin professori Matti Tolvanen on jo ehtinyt haastattelulausunnoissaan "paljastaa", että tuomiossa on ollut kyse hyvin raskaista rikoksista; niistä oli toki kyse jo syytteissä.
6. Minusta koko tapauksessa oli kuitenkin ylivoimaisesti merkittävintä ja samalla merkillisintä se, että koko oikeudenkäynti julistettiin alusta lähtien tiukasti salaisesti ja syytettyjen avustajille annettiin vieläpä suomalaisessa käytännössä harvinainen ilmaisukielto. Tiettävästi Jens Kukan avustajalle on myös vaadittu rangaistusta ilmaisukiellon rikkomisesta. Juttua puitiin oikeudessa koko ajan ilman yleisöä ja lehdistön paikallaoloa neljä kuukautta lukuisissa istunnoissa. Myös jutussa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on salainen ja ikään kuin pisteenä tälle kaikelle salaamiselle saatiin käräjäoikeuden ilmoituksesta, jonka mukaan myös jutussa annettu tuomio perusteluineen päivineen on salainen 60 vuoden ajan.
7. Käräjäoikeus antoi ratkaisustaan julkisen selosteen, mutta se on kovin suppea eli vain yhden sivun mittainen! Siinä kerrotaan ainoastaan ne rikosnimikkeet, jotka on luettu syytettyjen syyksi, tuomittujen vankeusrangaistusten pituus sekä asianomistajille tuomittujen vahingonkorvausten yhteissumma 160 000 euroa. Selosteen mukaan uhreja oli neljä.
8. Eniten tällaisessa tapauksessa, jossa oikeudenkäynti on ollut täysin salainen, kiinnostaisi tietää se, millä perusteella syytteet, jotka syytetyt ovat kiistäneet kaikilta osin, on katsottu oikeudessa näytetyksi. Tästä selosteessa kerrotaan vain lyhyesti se, että näyttö perustuu uhrien eli lasten kertomuksiin, joiden luotettavuutta on selvitetty psykologien ja psykiatrien lausuntojen perusteella.
9. Mutta sitä, millä perusteella nämä asiantuntijat ovat pitäneet lasten kertomuksia luotettavina ja uskottavin, ei selosteessa mainita mitään. Oikeuden vähemmistöön jäänyt tuomari on puolestaan pitänyt lasten kertomuksia raiskausten ja hyväksikäyttöjen osalta epäluotettavina, joten ilmeisesti osa mainituista asiantuntijoista on ollut hänen kanssaan samaa mieltä.
10. Käräjäoikeuden selosteessa sanotaan, että asianomistajien yksityiselämän suojaamiseksi ei vastaajien syyksi luettuja tekoja voida tässä enemmälti selostaa. Itse en kaipaa noiden tekojen yksityiskohtaista selostamista, mutta sen sijaan kaipaan kovasti, millä perusteella käräjäoikeus on arvioinut näyttöä ja millä perusteella se on katsonut näyttö- ja tuomitsemiskynnyksen ylittyneen. SEhän tuomiossa on toki oleellista.
11. Minusta käräjäoikeuden olisi pitänyt selosteessaan avata näyttöä ja todistusharkintaa huomattavasti enemmän, jotta yleisöllä, juristeilla sekä ulkopuolisilla psykologeilla ja psykiatreilla olisi mahdollisuus arvioida käräjäoikeuden todistusharkintaa ja näytön riittävyyttä. Anneli Auerin asianajaja Juha Manner onkin valitellut tuomion jälkeen, että jutun ja tuomion täydellisen salassapidon pahin epäkohta on juuri siinä, että käräjäoikeuden käsittelyä ja sen suorittamaa todistusharkintaa ja koko tuomiota ei voida asettaa julkisen arvioinnin ja kritiikin kohteeksi. Minusta Juha Manner on tässä täysin oikeassa.
12. Olisi ehkä syytä harkita, tulisiko oikeudenkäynnin julkisuuslakia muuttaa siten, että vaikka esimerkiksi alaikäisiä lapsia koskeva seksuaalirikosjutun oikeuskäsittely olisi yleisöltä suljettu, oikeudenkäyntiä päästettäisiin kuitenkin seuraamaan muutama juridiikkaan sekä esimerkiksi todistajanpsykologiaan ja/tai oikeuspsykiatriin perehtynyt asiantuntija. Tämä suppea asiantuntijaryhmä laatisi käsittelystä ja oikeuden tuomiosta raportin, jossa väitettyjen uhrien henkilöllisyyttä ja asiaan liittyviä arkaluonteisia seikkoja paljastamatta arvioitaisiin tapausta ja käräjäoikeuden näytön harkintaa ja johtopäätöksiä. Tämä raportti täydentäisi oikeuden antamaa julkista selostetta.
13. Tunnettu ja aika usein myös arvostelua herättänyt tosiasia on, että Suomessa tuomioistuimet määräävät kovin herkästi rikosoikeudenkäynnin samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston ja tuomion salaiseksi. On syytä muistaa, että laki ei velvoita tuomioistuinta määräämän edes seksuaalirikosjutun käsittelyä kaikissa tapauksissa ehdottomasti salaiseksi, vaan suljettu käsittely samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston salassapito on aina tuomioistuimen harkinnassa. Vaikka suljetun käsittelyn edellytykset olisivat olemassa, laki ei velvoita oikeutta määräämään koko käsittelyä suljetuksi, vaan suullinen käsittely voidaan toimittaa yleisöltä suljettuna vain tarpeellisilta osin. Suomalaiset tuomioistuimet kuitenkin määräävät yleensä aina koko käsittelyn salaiseksi, jos vain siihen on vähänkin aihetta. Lisäksi oikeudet tekevät ko. suhteessa mieluusti siten kuin asianosaiset pyytävät eli määräväät käsittelyn ja oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi, vaikka lain mukaan harkintavalta kuuluu, ei asianosaisille, vaan tuomioistuimelle.
14. Tulisi muistaa, että oikeudenkäynnin julkisuudella on erityisesti rikosprosessissa tärkeä funktio edistää lainkäytön läpinäkyvyyttä ja vahvistaa oikeudenkäynnin uskottavuutta ja legitimiteettiä. Oikeudenkäynnin julkisuus mahdollistaa yleisön taholta tapahtuvan tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöviranomaisten valvonnan. Demokraattisessa oikeusvaltiossa kansalaisten on voitava valvoa viranomaisten ja siis myös tuomioistuinten toimintaa ja tarvittaessa myös puuttua lainkäytössä havaittuihin epäkohtiin.
15. Turussa nyt päättynyt umpisalainen oikeudenkäynti oikeudenkäynti ei toteuta mainittuja funktioita. Lakimiehillä ja muilla asiantuntijoilla saati yleisöllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta kontrolloida käräjäoikeuden todistusharkinnan ja jutussa annetun tuomion oikeellisuutta. Salainen oikeudenkäynti ei edistä lainkäytön läpinäkyvyyttä eikä lisää luottamusta tuomioistuinten lainkäyttöä kohtaan, vaan on päin vastoin omiaan herättämään epäilyjä esitutkintaviranomaisten, syyttäjien ja tuomioistuimen asenteista ja motiiveista.
16. Kun näin raskaista rikoksia koskevassa syytejutussa päädytään pitkän prosessin päätteeksi äänestysratkaisuun, jossa oikeuden vähemmistö on päätynyt hylkäämään kaikkein raskaimpia rikoksia koskevat syytteet kokonaan, on pakko kysyä, onko todella niin, ettei todistusaineiston valossa asiassa ole jäänyt järkevää ja varteenotettavaa epäilyä lapsiuhrien kertomusten uskottavuudesta ja syytettyjen syyllisyydestä?
17. On selvää, että syytetyt valittavat tuomiosta, ja näin ovat myös jutun kaksi syyttäjää ilmoittaneet tekevänsä. Koko ruljanssi alkaa siis tavallaan alusta Turun hovioikeudessa, eikä asiassa ole mitään takeita siitä, että käräjäoikeuden tuomio jäisi pysyväksi. Kuten jo alumpana totesin, käräjäoikeuden vähemmistöön jääneen tuomarin mielipide poikkeaa huomattavasti enemmistön mielipiteestä: vähemmistöön jäänyt tuomari olisi laskenut syytetyt vapaiksi, mutta enemmistö tuomitsi syytetyt pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tämä on hyvin poikkeuksellista etenkin, kun on kysymys seksuaalirikoksista.
18. Yksi asia tuntuu nyt kuitenkin selvinneen myös syyttäjäpuolelle. Syyttäjien ilmoituksen mukaan nyt käsitellyillä seksuaalirikoksilla on selvä yhteys Ulvilan surmatekoon. Kuitenkin vielä Vaasan hovioikeuden murhajutussa antaman vapauttavan tuomion jälkeen jutun pääsyyttäjä samoin kuin valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kiistivät päättäväisesti mainitun yhteyden, Nissinen vieläpä TV1:n ohjelmassakin mainitun yhteyden. Näin syyttäjät tekivät luultavasti siksi, ettei yleisölle vain syntyisi sellaista mielikuvaa, että seksuaalirikosten tutkinnalla halutaan itse asiassa saada vain murhasyytettä tukevaa näyttöä. Mutta onko mainittu epäluulo vieläkään hälvennyt?
2. Anneli Auer sai tuomion kahdesta törkeästä raiskauksesta, kolmesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja syyskuun 2009 välille. Rikokset alkoivat noin vuosi Ulvilassa surmateon jälkeen ja kestivät non puoli vuotta.
3. Jens Kukka sai 10 vuoden vankeusrangaistuksen kahdesta törkeästä raiskauksesta, neljästä törkeästä lapsen hyväksikäytöstä, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja yhdestä pahoinpitelystä. Tapahtumat sijoittuvat marraskuun 2007 ja elokuun 2008 väliselle ajalle.
4. Käräjäoikeus ei ollut tuomiosta yksimielinen, vaan siitä jouduttiin äänestämään. Yksi kolmesta ammattituomarista, tiettävästi oikeuden puheenjohtajana toiminut miespuolinen käräjätuomari, olisi tuominnut Auerin vain pahoinpitelyistä. Kyseinen tuomari olisi hylännyt myös Jens Kukan syytteistä vakavimmat. Hän olisi päästänyt molemmat vapaaksi katsoen, että rangaistukset ovat tulleet sovitetuiksi pitkällä tutintavankeudella. Käräjäoikeuden enemmistön kuului kaksi naispuolista käräjätuomaria. Näin suuri ero, voidaan jopa puhua valtavasta erosta, tuomioistuimen tuomareiden mielipiteissä on käytännössä erittäin harvinaista.
5. Tietenkin on niin kuin professori Matti Tolvanen on jo ehtinyt haastattelulausunnoissaan "paljastaa", että tuomiossa on ollut kyse hyvin raskaista rikoksista; niistä oli toki kyse jo syytteissä.
6. Minusta koko tapauksessa oli kuitenkin ylivoimaisesti merkittävintä ja samalla merkillisintä se, että koko oikeudenkäynti julistettiin alusta lähtien tiukasti salaisesti ja syytettyjen avustajille annettiin vieläpä suomalaisessa käytännössä harvinainen ilmaisukielto. Tiettävästi Jens Kukan avustajalle on myös vaadittu rangaistusta ilmaisukiellon rikkomisesta. Juttua puitiin oikeudessa koko ajan ilman yleisöä ja lehdistön paikallaoloa neljä kuukautta lukuisissa istunnoissa. Myös jutussa kertynyt oikeudenkäyntiaineisto on salainen ja ikään kuin pisteenä tälle kaikelle salaamiselle saatiin käräjäoikeuden ilmoituksesta, jonka mukaan myös jutussa annettu tuomio perusteluineen päivineen on salainen 60 vuoden ajan.
7. Käräjäoikeus antoi ratkaisustaan julkisen selosteen, mutta se on kovin suppea eli vain yhden sivun mittainen! Siinä kerrotaan ainoastaan ne rikosnimikkeet, jotka on luettu syytettyjen syyksi, tuomittujen vankeusrangaistusten pituus sekä asianomistajille tuomittujen vahingonkorvausten yhteissumma 160 000 euroa. Selosteen mukaan uhreja oli neljä.
8. Eniten tällaisessa tapauksessa, jossa oikeudenkäynti on ollut täysin salainen, kiinnostaisi tietää se, millä perusteella syytteet, jotka syytetyt ovat kiistäneet kaikilta osin, on katsottu oikeudessa näytetyksi. Tästä selosteessa kerrotaan vain lyhyesti se, että näyttö perustuu uhrien eli lasten kertomuksiin, joiden luotettavuutta on selvitetty psykologien ja psykiatrien lausuntojen perusteella.
9. Mutta sitä, millä perusteella nämä asiantuntijat ovat pitäneet lasten kertomuksia luotettavina ja uskottavin, ei selosteessa mainita mitään. Oikeuden vähemmistöön jäänyt tuomari on puolestaan pitänyt lasten kertomuksia raiskausten ja hyväksikäyttöjen osalta epäluotettavina, joten ilmeisesti osa mainituista asiantuntijoista on ollut hänen kanssaan samaa mieltä.
10. Käräjäoikeuden selosteessa sanotaan, että asianomistajien yksityiselämän suojaamiseksi ei vastaajien syyksi luettuja tekoja voida tässä enemmälti selostaa. Itse en kaipaa noiden tekojen yksityiskohtaista selostamista, mutta sen sijaan kaipaan kovasti, millä perusteella käräjäoikeus on arvioinut näyttöä ja millä perusteella se on katsonut näyttö- ja tuomitsemiskynnyksen ylittyneen. SEhän tuomiossa on toki oleellista.
11. Minusta käräjäoikeuden olisi pitänyt selosteessaan avata näyttöä ja todistusharkintaa huomattavasti enemmän, jotta yleisöllä, juristeilla sekä ulkopuolisilla psykologeilla ja psykiatreilla olisi mahdollisuus arvioida käräjäoikeuden todistusharkintaa ja näytön riittävyyttä. Anneli Auerin asianajaja Juha Manner onkin valitellut tuomion jälkeen, että jutun ja tuomion täydellisen salassapidon pahin epäkohta on juuri siinä, että käräjäoikeuden käsittelyä ja sen suorittamaa todistusharkintaa ja koko tuomiota ei voida asettaa julkisen arvioinnin ja kritiikin kohteeksi. Minusta Juha Manner on tässä täysin oikeassa.
12. Olisi ehkä syytä harkita, tulisiko oikeudenkäynnin julkisuuslakia muuttaa siten, että vaikka esimerkiksi alaikäisiä lapsia koskeva seksuaalirikosjutun oikeuskäsittely olisi yleisöltä suljettu, oikeudenkäyntiä päästettäisiin kuitenkin seuraamaan muutama juridiikkaan sekä esimerkiksi todistajanpsykologiaan ja/tai oikeuspsykiatriin perehtynyt asiantuntija. Tämä suppea asiantuntijaryhmä laatisi käsittelystä ja oikeuden tuomiosta raportin, jossa väitettyjen uhrien henkilöllisyyttä ja asiaan liittyviä arkaluonteisia seikkoja paljastamatta arvioitaisiin tapausta ja käräjäoikeuden näytön harkintaa ja johtopäätöksiä. Tämä raportti täydentäisi oikeuden antamaa julkista selostetta.
13. Tunnettu ja aika usein myös arvostelua herättänyt tosiasia on, että Suomessa tuomioistuimet määräävät kovin herkästi rikosoikeudenkäynnin samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston ja tuomion salaiseksi. On syytä muistaa, että laki ei velvoita tuomioistuinta määräämän edes seksuaalirikosjutun käsittelyä kaikissa tapauksissa ehdottomasti salaiseksi, vaan suljettu käsittely samoin kuin oikeudenkäyntiaineiston salassapito on aina tuomioistuimen harkinnassa. Vaikka suljetun käsittelyn edellytykset olisivat olemassa, laki ei velvoita oikeutta määräämään koko käsittelyä suljetuksi, vaan suullinen käsittely voidaan toimittaa yleisöltä suljettuna vain tarpeellisilta osin. Suomalaiset tuomioistuimet kuitenkin määräävät yleensä aina koko käsittelyn salaiseksi, jos vain siihen on vähänkin aihetta. Lisäksi oikeudet tekevät ko. suhteessa mieluusti siten kuin asianosaiset pyytävät eli määräväät käsittelyn ja oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi, vaikka lain mukaan harkintavalta kuuluu, ei asianosaisille, vaan tuomioistuimelle.
14. Tulisi muistaa, että oikeudenkäynnin julkisuudella on erityisesti rikosprosessissa tärkeä funktio edistää lainkäytön läpinäkyvyyttä ja vahvistaa oikeudenkäynnin uskottavuutta ja legitimiteettiä. Oikeudenkäynnin julkisuus mahdollistaa yleisön taholta tapahtuvan tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöviranomaisten valvonnan. Demokraattisessa oikeusvaltiossa kansalaisten on voitava valvoa viranomaisten ja siis myös tuomioistuinten toimintaa ja tarvittaessa myös puuttua lainkäytössä havaittuihin epäkohtiin.
15. Turussa nyt päättynyt umpisalainen oikeudenkäynti oikeudenkäynti ei toteuta mainittuja funktioita. Lakimiehillä ja muilla asiantuntijoilla saati yleisöllä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta kontrolloida käräjäoikeuden todistusharkinnan ja jutussa annetun tuomion oikeellisuutta. Salainen oikeudenkäynti ei edistä lainkäytön läpinäkyvyyttä eikä lisää luottamusta tuomioistuinten lainkäyttöä kohtaan, vaan on päin vastoin omiaan herättämään epäilyjä esitutkintaviranomaisten, syyttäjien ja tuomioistuimen asenteista ja motiiveista.
16. Kun näin raskaista rikoksia koskevassa syytejutussa päädytään pitkän prosessin päätteeksi äänestysratkaisuun, jossa oikeuden vähemmistö on päätynyt hylkäämään kaikkein raskaimpia rikoksia koskevat syytteet kokonaan, on pakko kysyä, onko todella niin, ettei todistusaineiston valossa asiassa ole jäänyt järkevää ja varteenotettavaa epäilyä lapsiuhrien kertomusten uskottavuudesta ja syytettyjen syyllisyydestä?
17. On selvää, että syytetyt valittavat tuomiosta, ja näin ovat myös jutun kaksi syyttäjää ilmoittaneet tekevänsä. Koko ruljanssi alkaa siis tavallaan alusta Turun hovioikeudessa, eikä asiassa ole mitään takeita siitä, että käräjäoikeuden tuomio jäisi pysyväksi. Kuten jo alumpana totesin, käräjäoikeuden vähemmistöön jääneen tuomarin mielipide poikkeaa huomattavasti enemmistön mielipiteestä: vähemmistöön jäänyt tuomari olisi laskenut syytetyt vapaiksi, mutta enemmistö tuomitsi syytetyt pitkiin vankeusrangaistuksiin. Tämä on hyvin poikkeuksellista etenkin, kun on kysymys seksuaalirikoksista.
18. Yksi asia tuntuu nyt kuitenkin selvinneen myös syyttäjäpuolelle. Syyttäjien ilmoituksen mukaan nyt käsitellyillä seksuaalirikoksilla on selvä yhteys Ulvilan surmatekoon. Kuitenkin vielä Vaasan hovioikeuden murhajutussa antaman vapauttavan tuomion jälkeen jutun pääsyyttäjä samoin kuin valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen kiistivät päättäväisesti mainitun yhteyden, Nissinen vieläpä TV1:n ohjelmassakin mainitun yhteyden. Näin syyttäjät tekivät luultavasti siksi, ettei yleisölle vain syntyisi sellaista mielikuvaa, että seksuaalirikosten tutkinnalla halutaan itse asiassa saada vain murhasyytettä tukevaa näyttöä. Mutta onko mainittu epäluulo vieläkään hälvennyt?
maanantai 19. maaliskuuta 2012
562. Huippusalaista vallan- ja oikeudenkäyttöä
Ministeri salasi, kiisti, harhautti, sönkötti (semantisoi) ja vasta pakon edessä lopulta myönsi syyllistyneensä "tietovajeeseen". Palkittiin "suoraselkäisestä" toiminnastaan eduskunnan luottamuslauseella. Hyvä veli -verkosto osoitti jälleen iskuvalmiutensa!1. Suomalaiset presidentit, ministerit ja poliitikot sekä korkeat virkamiehet samoin kuin hieman yksinkertaiset oikeusoppineet ja tuomarit kehua retostelevat juhlapuheissaan suomalaisen yhteiskunnan ja virkakoneiston avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, hyvää hallintoa ja oikeudenmukaista ja julkista oikeudenkäyntiä jne. Heidi "Hurja" Hautala on vaatinut silmät kiiluen avoimuutta myös Euroopan Unionissa. Maassamme on kaikki hyvin ja tätä hyvää ja tietenkin ihmisoikeuksia ollaan kilvan presidenttien ja ulkoministereiden johtamilla kaupparetkueiden matkoilla tarjoamassa ikään kuin kehitysapuna ja vientituotteena vähemmän kehittyneille maille.
2. Pekka Hallberg ja kumppanit markkinoivat ja kauppaavat suomalaista oikeusvaltiota sekä "ihmisoikeusosaamista" kilvan alikehittyneisiin maihin, kuten Mongoliaan ja muihin "arojen tasavaltoihin," siis diktatuureihin ja jopa vanhaan sivistysvaltioon Kiinaan. Mutta tokihan kiinalaiset ja muutkin tietävät muutenkin, mistä ihmisoikeuksista ja demokratiassa on kysymys. Eivät nuo maat ja valtiot tarvitse siihen mitään hallbergilaista kirjaviisastelua. Ne ottavat toki vastaan hyväntahtoisten hölmöjen opit kohteliaasti vastaan. Mutta kun nämä ihmisoikeuspalvelujaan naiivisti kauppaavat suomalaiset eivät välitä tippakaan siitä, toteuttavatko kiinalaiset ja muut käytännössä näitä kauniita ihmisoikeus - ja oikeusvaltioperiaatteita, niin kiinalaiset ja muut kääntävät tietenkin asian niin, että heidän maassaan asiat ovat ihmisoikeuksien noudattamisen suhteen oikein hyvin, kun kerran suomalaisillakaan ei ole niistä mitään valittamista, vaan nämä päin vastoin hyväksyvät heidän tapansa ja käytäntönsä.
3. Molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä kulttuurivaihtoon: suomalaiset siihen, että kauppa käy ja hallbergit ja muut saavat kaupata oikeusvaltiotaan, kiinalaiset puolestaan siihen, että he saavat kenenkään häiritsemättä ja asiaan puuttumatta jatkaa käytännössä omaa ihmisoikeuspolitiikkaansa, eli rikkoa ihmisoikeuksia mitä karmeimmalla tavalla ja sen kun kerkiävät. Kun silmäilee Kiinan rikosprosessilakia, niin voi havaita, että siellä kyllä (law in books) tunnetaan aivan samat oikeusperiaatteet kuin Suomen rikosprosessilaissakin. Mutta käytäntö on osoittanut, että Kiinassa, samoin kuin monissa muissakin maissa, jonne Suomesta tehdään ihmisoikeuslähehetystyötä, noille periaatteille haistatetaan pitkät ja toimitaan käytännössä (law in action) niin kuin ennenkin eli ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta pätkääkään piittaamatta.
4. Mutta katsotaanpa hieman tarkemmin tuota suomalaisen vallankäytön avoimuutta ja läpinäkyvyyttä käytännössä. Aloitetaanpa ulkopolitiikasta, sillä kuten meille on jo Paasikiven -Kekkosen ajoista lähtien opetettu, "ulkopolitiikka käy aina sisäpolitiikan edellä." Ulkopolitiikka on aina ollut meillä hyvin salaperäistä ja salaista. Tämä koskee etenkin tasavallan presidentin ja Venäjän presidentin välisiä kontakteja. Presidentti Tarja Halonen kehuskeli tehneensä virkakautensa aikana 27 matkaa Venäjälle tapaamassa venäläistä virkaveljeään, siis Putinia tai Medvedeviä.
5. Mutta mitä me tiedämme noiden matkojen ja presidenttien välisten keskustelujen asiasisällöstä? Emme oikeastaan yhtään mitään, kun niistä tiedotetaan vain muutamalla rivillä ja täysin ympäripyöreästi. Ei siis mikään ihme, että vaikka Suomen ja Venäjän suhteiden sanotaan olleen erinomaisen hyvät, mitään edistymistä käytännön tasolla näissä suhteissa ei kuitenkaan ole tapahtunut. Kun näin, eivät myöskään suomalaisten ja venäläisten suhteet yksilötasolla kehitys toivottuun suuntaan, vaan meillä vallitsee edelleen mielipide, jonka mukaan "ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi." Tarkempia tietoja Halosen matkoista saimme oikeastaan vain siltä reissulta, jotka paljastuivat Wikileaksin sivustolla. W:n tiedot perustuivat tietoihin, jotka joku Halosen delegaatioon kuulunut virkamies oli vuotanut Paavo Lipposelle; Paavo puolestaan kipitti juoksujalkaa kertomaan tietonsa Yhdysvaltojen Helsingin suurlähettiläälle. Tällaista "putkidiplomatiaa" se ylenmääräinen asioiden salailu sitten tuottaa!
6. Viime aikoina tämä "avoimuus" on saanut oikeastaan vain yhä laajempia mittasuhteita. Kaikki jo tiedämme salaperäisen Tiitisen listan ja Supon kassakaapin, jonne "Tiitinen" on pantu talteen kai ikuisiksi ajoiksi. Nyt sitten valtiovarainministeriö on salannut Suomen Kreikan kanssa tekemän vakuussopimuksen liikesalaisuuksiin ja kreikkalaisten pankkien vaatimukseen vedoten. Ministeriön virkamiehet eivät aluksi osanneet tai halunneet kertoa, mihin sopimuksen salaaminen oikeastaan perustuu, mikä tietenkin oli omiaan vahvistamaan käsitystä, että mitään perustetta salaamiselle ei olisikaan olemassa.
7. Puhemies Eero Heinäluoma keksi vaatia, että sopimus tulee kääntää suomeksi ja ruotsiksi, mutta sen jälkeen sopimus voi olla yhtä salainen kuin ennenkin. Siis: jos salataan, niin salataan sitten kunnolla, eli molemmilla kotimaisilla kielillä eikä vaan jollakin engelskalla, josta ei ota Perus-Penakaan selvää muutoin kuin vichypullon ja tulkin kanssa!
8. Finnairin ja Ilmarisen johtajien johdon väliset asuntokaupat ja vuokrasopimukset yms. oikeustoimet ovat herättäneet viime aikoina paljon närää huomiota. Kaupat ja muut siihen liittyvät kähminnät on tehty jo pari vuotta sitten, mutta vasta nyt siitä on tihkunut tietoja julkisuuteen; kaikki yksityiskohtia ei ole toki kerrottu. Nyt asianomaiset ovat saaneet hyvän syyn vaieta sopimusten yksityiskohdista: poliisitutkinta. Poliisin esitutkinta on osoittautunut aina ennenkin erinomaiseksi salaamiskeinoksi. Tutkinnan kohteet hurskastelevat, että "annetaan nyt toki poliisille sen tarvitsema työrauha, tai "emmehän me voi kertoa nyt mitään julkisuuteen, kun asiaa on poliisin tutkittavana". Muistamme vielä esimerkiksi pääministeri Matti Vanhasen alituisen vetoamisen poliisin tarvitsemaan työrauhaan, kun häneltä kysyttiin hänen aiemmin johtamansa Nuorisäätiön asioista.
9. Finnairin 18 johtajalle vuonna 2009 maksetut muhkean suuret bonukset "paikoilleen jäämisestä" tulivat niin ikään tietoon vasta pari viikkoa sitten. Kaikkien salaisuuksien herran, eli valtion omistuksenohjausyksikön johtavan virkamiehen Pekka Timosen mukaan hän olisi rikkonut pörssilakeja, jos hän olisi ilmoittanut mainituista bonuksista esimiehelleen eli ministeri Jyri Häkämiehelle, joka siis ei tiennyt mitään ko. bonuksista. Tohtori Timosen mieleen ei ilmeisesti juolahtanut, että hän olisi voinut Finnairin hallituksessa helposti teettää päätöksen siitä, että bonusten maksusta olisi kerrottu kaikille yhtiön osakkeenomistajille. Tällöin pörssisäännöksiä ei olisi rikottu. - Salainen olivat myös tieto Finnairin toimitusjohtajalle Mika Vehviläiselle maksetusta 180 000 eron suuruisesta bonuksesta sillä perusteella, että Vehviläinen suostui allekirjoittamaan työsopimuksen Finnairin kanssa.
10. Entäpä sitten tapaus Stefan Wallin ja Utvan tekemä päätös puolustusvoimien leikkauksista, missä yhteydessä piskuinen Dragsvikin ruotsinkielinen joukko-osasto Tammisaaressa säästyi kuin ihmeen kaupalla yhdistämiseltä lähistöllä eli Kirkkonummella sijaitsevaan Upinniemen varuskuntaan? Wallin vakuutti Utvan päätöksen jälkeen vakuuttamasta päästyäänkin, ettei kielipolitiikalla ja ruotsin kielellä ollut mitään tekemistä asian kanssa, sillä asian valmistelussa ei kuulemma ollut tullut kertakaan esiin ajatus sanotusta yhdistämisestä. Vasta komentaja Ari Puheloisen Wallinia koskevassa jääviysasiassa oikeuskanslerille antaman selityksen jälkeen Wallin on joutunut myöntämään, että itse asiassa hän olikin "ohjannut" ammattisotilaita luopumaan yhdistämishankkeista kielellisten perusoikeuksien takia.
11. Nyt ministeri Wallin on joutunut dramaattisesti sanottuna myrskyn silmään ja häntä on syytetty niin opposition kuin myös joidenkin hallituspuolueidenkin edustajien taholta eduskunnan harhauttamisesta, valehtelusta, välistävedosta, politikoinnista, kuormasta syömisestä, tyylivirheestä, ylimielisestä venkoilusta ynnä muusta. Miten puolustusministeri Wallin puolustautuu moisia hyökkäyksiä vastan?'
12. Aivan oikein, milläpä muulla kuin sillä, että asian valmistelu, jossa Wallinin siis on epäilty ohjeistaneen kenraali Puheloista ja muitakin kentsuja, oli salaista. Viimeksi tänään Wallin on nimenomaan "muistuttanut" meitä kaikkia siitä, että uudistuksen valmistelu oli salaista eikä valmistelusta voinut aikoinaan käydä julkista keskustelua.
13. Jos tätä uudistusta olisi lähdetty avaamaan edes yhden varuskunnan osalta, olisi se pitänyt avata kaikkien osalta. Pääesikunnan lausunnosta oikeuskanslerille ilmenee, että pääesikunnassa todettiin, että ruotsinkielisen koulutuksen järjestämiseen tuli saada poliittista tulkintaa ja sitä ministeriltä pyydettiin, sanoo Wallin.
14. Wallin siis katsoo, että se, että asian valmistelu oli salaista, oikeutti hänet joko valehtelemaan tai antamaan muun muassa eduskunnalle, Utvalle ja siten myös tasavallan presidentille harhaanjohtavaa tietoa, jonka mukaan edes puolustusvoimien edustajat eivät olisi esittäneet alun perin ja vielä viime lokakuussa Dragsvikin joukko-osaston liittämistä Upinniemen varuskuntaan. Asian salainen valmistelu siis oikeuttaa puolustusministerin mukaan hänet valehtelemaan ja salaamaan sen, mitä ja miten hän oli "oheistanut" tai "antanut tulkintaa" pääesikunnalle. Perustelu vaikuttaa lievästi sanottuna oudolta.
15. Tätä kirjoittaessani uutisoidaan, että ex-presidentti Tarja Halonen on ryhtynyt pääministeri Jyrki Kataisen tavoin puolustelemaan Wallinin menettelyä sanomalla, että Utvan tiedossa oli "aivan riittävät" tiedot puolustusvoimien leikkausasiassa. Halosen lausunnosta voidaan päätellä, että Wallin oli informoinut sekä Kataista että Halosta siitä, että kielipolitiikka oli Dragsvikin joukko-osaston säilyttämisen todellinen syy. Tekeekö tämä Wallinin menettelyn puolustettavaksi? Eipä tietenkään.
16. Minusta Halosen olisi tullut heti ja siis vielä virassa ollessaan kertoa julkisuuteen oikea peruste, kun asiaa häneltä nimenomaan kysyttiin, eikä alkaa löperrellä sellaista, että "jollemme luota puolustusvoimien edustajien asiantuntemukseen, niin miksi me sitten maksamme heille palkkaa." Halonen on itse asiassa Wallinin "tekijäkumpani", sillä hän tiesi asian oikean laidan, mutta halusi salata sen kansalta.
17. Onko sitten oikeudenkäytön (lainkäytön) piirissä havaittavissa asioiden salaamista? Voi, voi, vaikka kuinka paljon! Näistä asioista tiedän itsekin jonniin verran. Mistä sitä oikein aloittaisi? Seuraavassa vain joitakin huomioita.
18. Oikeudenkäynnit ovat hovioikeudessa ja KKO:ssa samoin kuin hallinto-oikeuksissa ja KHO:ssa salaisia (ei-julkisia), sillä suulliset käsittelyt on hyvin poikkeuksellisia ja asiat ratkaistaan yleensä pelkästään asiakirjojen perusteella. Ihmiset ja edes asianosaiset itse eivät siis pääse seuraamaan asian käsittelyä.
19. KKO ei perustele kielteisiä valitusluparatkaisuja millään tavalla, ja sama koskee myös hovioikeuksien päätöksiä, joilla jatkokäsittelylupaa ei myönnetä. vaikka perustuslaissa ja tavallisessa laissa korotetaan päätösten perustelemista, viittaavat KKO ja hovioikeudet näille säännöksille kintaalla: kun sanottuja päätöksiä ei ole ennenkään perusteltu, ei niin tehdä nytkään, sanokoot perustuslaki ja laki sitten mitä tahansa! Oikeudenkäyttö on siis salaista, sillä kun emme tiedä perusteluja, emme voi tietää, miksi asiat on ratkaistu niin kuin tehty eikä lainkäyttöä ole mahdollista kontrolloida millään tavalla.
20. Raiskaus - yms. seksuaalirikosjuttujen käsittely määrätään jo käräjäoikeuksissa kokonaan salaisiksi, siis asiakirjoineen päivineen. Näiden rikosten uhrien suojeleminen edellyttää toki usein salaamista, mutta menettelyä tai jutun asiakirjoja ei olisi lain mukaan pakko määrätä kaikilta osin salaisiksi. Käytännössä näin kuitenkin yleensä tehdään, kunhan joku asianosaista vain huomaa sitä pyytää, sillä asian käsittelyn osajulkisuus olisi tuomioistuimen kannalta hankalampi vaihtoehto. Lain mukaan salaisesta oikeudenkäynnistä olisi syytä antaa yleisölle edes julkinen seloste, mutta sellaisen antaminen on käytännössä harvinaista.
21. Suomessa on parastaikaa meneillään ennätyssalainen seksuaalirikosoikeudenkäynti. Tarkoitan Anneli Aueria ja hänen entistä miesystäväänsä vastaan Turussa eli Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa nostettua ja vireillä olevaa oikeusjuttua, jonka käsittely ja jutun asiakirja-aineisto on julistettu kokonaan salaiseksi 60 vuoden ajaksi.
22. Julkisuudessa on epäilty, että mainitulla seksuaalirikosta koskevalla esitutkinnalla ja oikeudenkäynnillä olisi kiinteä yhteys Anneli Aueria vastaan KKO:ssa yhä edelleen vireillä olevaa murhaoikeudenkäyntiin; KKO ei ole edelleenkään saanut ratkaistua syyttäjän valituslupahakemusta. Murhajutun syyttäjä Jarmo Valkama on tähän asti aina jyrkästi kiistänyt juttujen sanotun yhteyden.
23. Mutta tänään tälle epäilylle saatiin kuitenkin virallinen vahvistus, kun näihin kahteen Anneli Aueria koskevaan rikosasiaan nimettiin peräti neljän syyttäjän ryhmä. Länsi-Suomen syyttäjänvirastosta päätti muodostaa ryhmän juuri siksi, että mainituilla rikosjutuilla on yhteyttä toisiinsa. Kas kummaa, miten tämä huomattiin vasta nyt! Vaikka murhajuttu on nyt KKO:ssa, on asian esitutkinta yhä edelleen vireillä. On epäilty, että laajamittaisilla seksuaalirikossyyteillä ja syytteitä edeltäneellä pitkällä ja perusteellisella esitutkinnalla on haluttu saada uutta näyttöä myös ja kenties ensi sijassa juuri murhajuttuun. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa on selvää, että äärimmäisen pitkälle viety asioiden salassapito ruokkii mainittuja epäilyjä ja epäluuloja.
24. Vielä voidaan mainita, että tuomareiden sivutoimista on vaikea saada tietoja. Kaiken huippuna on virkamieslakin otettu säännös, joka velvoittaa sivutoimiluvan virkamiehen välimiestehtävään antaman viranomaisen salaamaan kokonaan tiedot ao. välimiesjutuista ja niiden asianosaista.
25. Tästä pitäisi tietenkin seurata, etteivät tuomarit, ainakaan ylimmän tuomioistuimen eli KKO:n tuomarit, saisi osallistua välimiestehtäviin, sillä suuripalkkaiset ja salaiset välimiestehtävät eivät tietenkään ole sopusoinnussa tuomioistuinlaitokselta edellytettävän riippumattomuuden ja puolueettomuuden kanssa. Mutta mitä vielä, tällainen ajatus ei näytä juolahtaneen lainkaan välimieslupia oikeusneuvoksille myöntävän KKO:n tai sen presidentin mieleen.
maanantai 26. syyskuuta 2011
484. Taksikuskin huippusalainen vangitsemisprosessi Turussa
"Omasta puolestani, pyhästi vakuutan, kunniani ja omatuntoni kautta sekä kaikkien rakkaiden omaisteni nimeen, että en ole syyllistynyt mihinkään rikokseen tässä asiassa!"
1. Taksikuski (Taxi Driver) on Martin Scorsesen vuonna 1976 ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva. Elokuva sai kaikkiaan neljä Oscar-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, paras miespääosa), jääden kuitenkin voitoitta kaikissa sarjoissa.
2. New Yorkiin sijoittuva elokuva kertoo taksikuskiksi ryhtyneestä yksinäisestä Vietnamin sodan veteraanista, joka haluaa hinnalla millä hyvänsä pelastaa lapsiprostituoidun (Jodie Foster) sutenöörin kynsistä. Elokuva keskittyy ihmisen eristäytyneisyyteen ja vainoharhoihin. Yksi elokuvan tunnetuimmista kohtauksista on miespääosaa esittävän Robert De Niron yksinpuhelu peilin edessä: "You talking to me?"
3. Todella hyvä leffa ja pääosan esittäjä Robert De Niro oli tässä läpimurtofilmissään suorastaan mainio. Filmistä ei tässä nyt kuitenkaan enempää.
4. Turussa meneillään olevassa oikeussalidraamassa valokeilassa on myös taksikuski. Tarkemmin sanottuna nykyisin helsinkiläinen taksiyrittäjä. Hänelle ei ole varattu näytelmässä sankarin, vaan tylysti konnan osa, sillä hänet on 12.9. julistetulla käräjäoikeuden päätöksellä määrätty vangittavaksi epäiltynä lapsiin kohdistuvista törkeistä raiskauksista ja törkeistä pahoinpitelyistä.
5. Miespuolisen taksikuskin, jonka on kerrottu olevan 48-vuotias, tekijäkumppaniksi epäillään todellista "naispaholaista" - termi on eilisestä Helsingin Sanomista - eli nykyisin Turussa asuvaa Anneli Aueria, joka on ollut Porissa syytteessä miehensä murhasta.
6. Taksiyrittäjä on nyt julkisuuden valokeilassa, mutta vastoin tahtoaan ja muutenkin hieman omituisella tavalla. Häntä koskeva rikostutkinta ja nyt myös oikeusprosessi on nimittäin määrätty ensin poliisin eli tutkinnanjohtajan toimesta ja nyt käräjäoikeuden päätöksellä ehdottoman salaiseksi.
7. Taksikuskin nimeä ei tiedetä ja häntä koskeva vangitsemisprosessi on käyty suljettujen ovien takana. Lisäksi kaikki tapausta koskevat asiakirjat on määrätty pidettäväksi salassa. Tiedetään vain, että oikeuden vangitsemispäätöksen mukaan häntä epäillään todennäköisin syin edellä mainittuihin rikoksiin. - Siitä, mitä todennäköisillä syillä puheena olevassa yhteydessä tarkoitetaan, puhuttiin TV1:n A-Talk-lähetyksessä viime torstaina, mutta oikeaa vastausta ei tuolloin saatu studiossa olevilta huippuasiantuntijoilta. Oikea vastaus mainittuun "tenttikysymykseen" löytyy blogikirjoituksesta 483/23.9.2011, kappale 8.
8. Turussa päämajaansa pitävä Varsinais-Suomen käräjäoikeus päätti tänään maanantaina jatkaa taksiyrittäjän vangitsemista. Pakkokeinolain mukaan vangittavaksi määrätty saa vaatia asian uudelleenkäsittelyä oltuaan vangittuna vangittuna kaksi viikkoa ja tätä mahdollisuutta taksiyrittäjä käytti siis nyt hyväkseen.
9. Taksiyrittäjää epäillään tarkemmin sanottuna törkeästä raiskauksesta, viidestä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeästä pahoinpitelystä. Kaikki epäillyt rikokset olisivat tapahtuneet syksyn 2007 ja syksyn 2008 välillä Turussa ja Raisiossa. Mies kiistää syyllisyytensä.
10. Käräjäoikeuden istuntoon oli tänään saapunut parikymmenpäinen toimittaja- ja kuvaajajoukko. He saivat kuvata oikeuden eteishuoneessa ja heidän sallittiin jopa kurkistaa sisälle oikeuden istuntosaliin ennen käsittelyn alkamista. Salissa oli kuitenkin kuvaamiskielto.
Lehtiuutisen mukaan "mustaan paitaan pukeutunut tummahiuksinen epäilty istui salin etuosassa, eikä vilkaissut takana olleisiin median edustajiin".
11. Käsittelyn alettua median edustajat komennettiin ulos salista, sillä oikeus päätti käsitellä myös tänään tutkinnallisista syistä vangitsemisistunnon suljetuin ovin. Sekä epäilty taksikuski että ainoastaan videokuvan välityksellä istuntoon osallistunut tutkinnanjohtaja olivat pyytäneet ovien sulkemista yleisöltä.
12. Hyvä, että toimittajat pääsivät sentään oikeuden eteishuoneeseen asti ja saivat kuvata siellä! Jos nimittäin käsittely olisi pidetty korkeimmassa oikeudessa, olisi oikeus voinut olla niin "häijy", että se olisi voinut kieltää kuvaamisen myös eteishuoneessa ja tuomioistuimen muissakin tiloissa.
13. Näin nimittäin tapahtui surullisen kuuluisan nännijutun (KKO 2011:1) käsittelyssä korkeimmassa oikeudessa 7.9.2010. KKO:n jaoston puheenjohtajana mainitussa istunnossa toiminut oikeusneuvos Mikko Tulokas määräsi kuvaamiskiellon myös istuntosalin ulkopuolelle. Tästä päätöksestä on kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle, mutta päätöstä ei ole vielä kuulunut ja tuskin vielä vähään aikaan kuulukaan; katso asiasta lähemmin blogi 315/14.9.2010. Kuten tiedämme, oikeuden myllyt nimittäin jauhavat hitaasti ja laillisuusvalvojien myllyt vielä hitaammin.
14. Vaikka epäilty yrittäjä vaatikin käsittelyn käymistä suljetuin ovin, hän esitti toisaalta turkulaisen avustajansa, asianajaja Miikka Hakasen suulla toivomuksen, jonka mukaan jutun asianomistajien nimet julkaistaisiin. Kun toimittajat kysyivät, miksi yrittäjä nyt tuollaisia vaatii, vastasi asianajaja Hakanen näin:
15. "Mielestäni asiaa on turha salata, koska asianomistajat näyttävät olevan aika hyvin koko Suomen ja median tiedossa".
16. Asia selvä. Vaikka emme tietäisi tai muistaisi väitettyjen uhrien nimiä, ymmärrämme nyt, että asianajaja Hakanen tarkoitti väitetyillä lapsiuhreilla Anneli Auerin alaikäisiä lapsia.
17. Mutta kuten arvata hyvin saattoi, käräjäoikeus ei hyväksynyt taksimiehen vaatimusta, vaan päätti salata uhrien henkilöllisyyden, koska on kyse erittäin arkaluonteisesti asiasta
18. Seksuaalirikostutkinnan hieman epätavallisiin ilmiöihin kuuluu myös sekä taksiyrittäjälle että hänen avustajalleen Miikka Hakaselle määrätty ilmaisukielto kaikista Anneli Aueriin ja hänen lapsiinsa liittyvistä asioista. Kiellon mukaan epäilty ja hänen avustajansa saavat kertoa vain epäiltyyn itseään koskevia asioita.
19. Taksikuskin tavoin myös Anneli Auer on lehtitietojen mukaan kiistänyt syyllisyytensä puheena oleviin seksirikoksiin. Yleensä samaan tai samoihin rikoksiin syylliseksi epäiltyjen asiaa käsitellään oikeudessa yhdessä, mutta tässä tapauksessa Anneli Auerin epäillyt rikokset ja niiden käsittely on erotettu taksiyrittäjän osuudesta tässä vaiheessa niin, että kummankin vangitsemisasiaa käsitellään erikseen. Auerin vangitsemisesta tulee tämän viikon perjantaina perjantaina kuluneeksi kaksi viikkoa. Hän on ilmoittanut tulevansa käräjäoikeudessa vaatimaan, että asia käsitellään tuolloin uudelleen.
20. Joten ensi perjantaina sankka toimittajien ja kuvaajien lauma pääsee taas tutustumaan Turun eli Varsinais-Suomen käräjäoikeuden eteistiloihin. Ehkä heille suodaan myös tuolloin mahdollisuus kurkistaa istuntosaliin, mutta itse asia käsitellään varmaankin myös Auerin osalta edelleen tiukasti suljetuin ovin.
21. Seuraavassa edellä mainitusta ilmaisukiellosta hieman lisää. Iltalehden videossa esiintynyt asianajaja Miikka Hakanen vaikutti hieman hämmentyneeltä ja jopa hermostuneelta vastatessaan tätä asiaa koskeviin toimittajien kysymyksiin. Hakanen jakoi kolmen tiedostusvälineen edustajille epäilyn taksimiehen omakätisin selonteon asiasta.
22. Ilmaisukiellon antamisesta päättää esitutkintalain 48 §:n mukaan poliisi, siis esitutkintaa johtava poliisi-tutkinnanjohtaja. Turun tapauksessa ilmaisukiellon on antanut ilmeisesti rikoskomisario Erik Salonsaari. Joissakin lehdissä on mainittu, että Salonsaari olisi vain esittänyt ilmaisukiellon antamista, mutta lain mukaan tutkinnanjohtaja itse määrää sanotun kiellon. Kiellon antaminen on tutkinnanjohtajan harkinnassa.
23. Avustaja Hakanen antoi ymmärtää, että puolustusasianajajalle ETL 48 §:n nojalla annettava ilmaisukielto olisi hyvin harvinainen. Kertomansa mukaan hän ei ole koskaan aiemmin saanut poliisilta tätä kieltoa. Ilmaisukielto tarkoittanee käytännössä sitä, että Hakanen ei saa kommentoida Anneli Auerin tutkintaan liittyviä asioita, jos hän saisi niitä tutkinnan aikana tietoonsa. Hän voi kommentoida vain omaa päämiestään koskevia tietoja. Olisiko ilmaisukiellon antaminen jonkinlainen epäluottamuksen osoitus? Anneli Auerin avustajalle Juha Mannerille vastaavanalaista kieltoa ei tiettävästi ole annettu.
24. Tutkinnanjohtaja voi ETL 48 §:n mukaan antaa ilmaisukiellon, jos esitutkinnassa läsnä olevalle henkilölle (esimerkiksi asianomistajalle, rikoksesta epäillylle, tämän avustajalle tai edustajalle taika todistajalle) ilmaistaan muita kuin häntä itseään tai hänen päämiestään koskevia, tutkintaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ennestään ole hänen tiedossaan. Ilmaisukielto tarkoittaa, että kiellon saanut ei saa ilmoittaa puheena olevia seikkoja sivullisille esitutkinnan aikana. Edellytyksenä kiellon antamiselle on, että tällaisten seikkojen ilmitulo tutkinnan aikana voi vaikeuttaa rikoksen selvittämistä taikka aiheuttaa asianosasille tai muille vahinkoa tai haittaa. Kielto voidaan antaa asianosaisen edustajalle ja avustajalle silloinkin, kun hän ei ole ollut läsnä kuulustelussa. Kielto on voimassa enintään kolme kuukautta kerrallaan. Kielto on annettava saajalleen kirjallisena todisteellisesti tiedoksi. Kiellossa on mainittava ne seikat, joita asianomaista kielletään ilmaisemasta, kiellon voimassaoloaika ja seuraukset kiellon rikkomisesta. Kiellon rikkominen rangaistaan salassapitorikoksena tai -rikkomuksena (RL 38:1 ja 2).
25. Ilmaisukieltoa koskevat säännökset ovat hieman epäselvät ja osittain päällekkäiset viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (JulkL) 23 §:n 2 momentin säännökseen. Vm. säännöksen mukaan asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa ei saa ilmaista sivullisille asianosaisen asemansa perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään. ETL:n mukainen ilmaisukielto voidaan antaa kenelle tahansa esitutkinnassa läsnä olleelle henkilölle, kun taas JulkL:n säännökset koskevat ainoastaan asianosaista sekä hänen edustajaansa ja avustajaansa. JulkL 23.2 §:n mukainen salassapitovelvollisuus ei ole määräaikainen ja perustuu suoraan lakiin, kun taas ETL:n mukainen ilmaisukielto on määräaikainen ja perustuu erikseen tehtyyn päätökseen ja siis tutkinnanjohtajan harkintaan. JulkL 23 §:n 2 momentti kohdistuu lain mukaan salassa pidettäviin tietoihin, mutta ilmaisukielto voi periaatteessa koskea mitä tahansa julkisuusasteeltaan määrittelemättömiä tietoja.
26. Uudessa esitutkintalaissa (805/2011), joka tulee kuitenkin voimaan vasta vuoden 2014 alusta, ilmaisukieltoa koskevia säännöksiä (ETL 10:5 ja 6) ja niiden suhdetta JulkL 23 §:n 2 momentin säännöksiin on eräiltä osin täsmennetty.
27. Rikostutkijoille ei lain mukaan voida tai ole tarpeen antaa erityistä ilmaisukieltoa. Virkamiehinä heitä koskee salassapitovelvollisuus. Mutta kuten tiedämme, keskeneräisistä rikostutkinnoista vuodetaan kaikista ilmaisukielloista ja salassapitosäännöksistä huolimatta jatkuvasti tietoja medialle. Merkillistä. Ketkä näitä tietoja oikein vuotavat? Asianosaiset, heidän edustajansa, todistajat, avustajat? Vai sittenkin rikostutkijat?
torstai 22. syyskuuta 2011
482. Ulvilan murhamysteeriä puidaan nyt myös tv:ssä
1. Yllätyskäänne on sana, joka esiintyy ilmeisesti useimmiten iltapäivälehtien lööpeissä tai uutisjuttujen otsikoissa. Tämä pätee erityisesti rikosuutisointiin, joita nykyisin myös päivä - ja jopa paikallislehdetkin alkavat olla pullollaan. Myös sähköisten tiedotusvälineiden rikosuutisissa puhutaan usein yllätyskäänteistä silloin, kun uutisoinnin tarkoituksena on tavoitella jonkinasteista sensaatiomaisuutta.
2. Rikosuutisointi on lisääntynyt viime vuosina selvästi. Rikostapaukset kiinnostavat suurta yleisöä paljon enemmän kuin usein kuivahkot politiikkajutut. Viime viikolla Helsingin yliopistossa tarkastetun valtiotieteen maisteri Mirka Smolej´n väitöskirjan mukaan rikoksista uutisointi on lisääntynyt Suomessa voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Väitöskirjan nimi on "News Media, Crime and Fear of Violence" (Uutismedia, rikollisuus ja väkivallan pelko). Väittelijän mukaan mainittuun kehitykseen on vaikuttanut neljä samanaikaista ilmiötä: rikosjournalismin ammattimaistuminen, mediamarkkinoiden vapautuminen ja uudelleen organisointi, internetin korostuminen tiedotusvälineenä sekä muutokset viranomaisten tiedottamisessa.
3. Hieman huvittavaa on, että myös Mirka Smolej´n väitöskirja antoi lehdissä aiheen sensaatiouutiseen viittaaviin otsikoihin: "Rikosuutisointi räjähti Suomessa", otsikoi uusisuomi.fi. Rikosuutisia todella tulvii joka tuutista.
4. Etenkin murhajutuissa tapahtuu ainakin ilta-päivälehtien mukaan usein sensaatiomaisia yllätyskäänteitä. Suomessa on saatu seurata kohta jo viisi vuotta yhtä murhajuttua, jossa oikeasti on riittänyt vauhtia ja yllättäviä käänteitä. Kyse on tietenkin Ulvilan murha- tai surmajutun taikka "Auerin tapauksen" nimellä kulkevasta "murhamysteeristä," josta on saatu jo hovioikeuden tuomiokin, mutta jonka tiimoilta näyttää silti putkahtavan esille aina vain uusia yllättäviä käänteitä.
5. Viime sunnuntaina maan suurimman päivälehden eli Helsingin Sanomien pääuutissivulla kerrottiin ykkösjuttuna Ulvilan murhajuttuun liittyen tapausta, joka oli saanut lehdessä otsikon "Yllätyskäänne Auerin tapauksessa on erikoisuus rikoshistoriassa." Uutisessa oli kyse Ulvilan surmajutussa Vaasan hovioikeudessa vapauttavan tuomion saaneen Anneli Auerin vangitsemisesta viime perjantaina Turun käräjäoikeudessa epäiltynä lapsiin kohdistuvista törkeistä raiskauksista ja pahoinpitelyistä.
6. YLEkään ei haluaa olla pekkaa pahempi, sillä tänään TV1:n A-Talk-ohjelman aiheena on ytimekkäästi "Ulvilan murhamysteeri", lähetys alkaa klo 21.00. Lähetykseen on saatu mukaan neljä tunnettua ja kovatasoista asiantuntijaa: valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön johtaja ja nykyinen kokoomuksen kansanedustaja Kari Tolvanen, rikosoikeuden professori Terttu Utriainen Lapin yliopistosta ja rikosjournalismin rautainen ammattilainen ja dekkarikirjailija Jarkko Sipilä (MTV3). Puheenjohtajana toimii tietävästi toimittaja Susanne Päivärinta.
7. Kaikkihan me jo tiedämme pääpiirteittäin, mistä tässä Ulvilan murhajutussa on kyse. Lyhyt kertaus lienee silti paikallaan. - Todettakoon tässä yhteydessä, että Ulvilan surmajuttua on seurattu alusta lähtien erityisellä innolla Murha.info -nimisellä sivustolla, jossa myös Anneli Auerin on väitetty itse aluksi esiintyneen kommentoijana. Ulvilan murhamysteeristä on valmisteilla myös dokumenttielokuva, jonka ohjaaja on ottanut netissä aika voimakkaasti kantaa jutun viimeaikaisiin yllätyskäänteisiin.
8. Sosiaalipsykologi Jukka S. Lahti surmattiin Ulvilassa aamuyöllä 1.12. 2006. Uhri kuoli useisiin puukoniskuihin kotitalona lattialla. Jukan vaimo Anneli Auer soitti hätäpuhelun kello 02.43 miehensä ollessa vielä tuolloin elossa. Annelin ja hänen lastensa kertomusten perusteella polisi alkoi etsiä tekijänä isokokoista miestä, joka oli rynnännyt talon sisälle rikkomastaan oven ikkunasta.
9. Tutkinta keskittyy parin vuoden ajaksi kokonaan tähän ulkopuoliseen tekijään. Poliisi otti kiinni useita miehiä, joista kaksi johti pidätykseen ja toinen niistä vangitsemiseen, mutta epäilyt jouduttiin vapauttamaan. Lokakuussa 2007 Varsinais-Suomen poliisijohto kokoontui lääninpoliisijohtaja Mikko Paateron johdolla puimaan paikallaan polkevaa tutkintaa. Paatero ei halunnut siirtää tutkintaa KRP:lle, vaan rikoskomisario Juha Joutsenlahti Porin poliisista jatkoi tutkinnanjohtajana. Keväällä 2008 poliisi keräsi yli 600 satakuntalaiselta mieheltä dna-näytteitä, mutta niiden analysointi ei johtanut läpimurtoon.
10. Elokuussa 2008 tutkinnanjohtaja vaihtui ja tutkinnassa ryhdyttiin vetämään aivan uutta linjaa, jossa epäily kohdistui yksinomaan Anneli Aueriin. Poliisi epäili Annelin lavastaneen rikospaikkatutkinnan johtaakseen poliisia harhaan. Syyskuussa 2009 Anneli Auer vangittiin ja hänen neljä lastaan otettiin huostaan ja sijoitettiin Annelin veljen kotiin. Poliisi kertoi, että Anneli oli tunnustanut surman, mutta Annelin puolustusasianajaja Juha Manner kiisti tunnustuksen ja piti sitä laittomalla tavalla saatuna.
11. Muutenkin kovin erikoislaatuisen tutkinnan omalaatuisimpiin ilmiöihin kuului kesken tutkinnan Annelin elämään ilmestynyt "Seppo"-niminen mies, joka osoittautui myöhemmin peitetyötään tekeväksi poliisiksi. Seppo tapasi Anneli viitisentoista kertaa ja tutustui myös Annelin lapsiin. Sepon tarkoituksena oli ilmeisesti saada Anneli avautumaan murhayön samoin kuin sitä edeltäneistä ja sen jälkeisistä tapahtumista, mutta ilmeisesti urkinta ei johtanut kovin kummoisiin tuloksiin.
12. Käräjäoikeuden käsittelyssä pääsyyttäjä Jarmo Valkama nojautuu erityisesti kahteen toodisteeseen: Annelin edellä mainittuun omaan tunnustukseen ja hätäpuhelinkeskuksen ääninauhaan, joka syyttäjän mukaan vahvistaa, ettei teossa ollut ulkopuolista surmaajaa. Valkaman mukaan Anneli "vei poliisia älyllään ja onnellaan". Oikeuskäsittelyn moniin omalaatuisiin piirteisiin kuului, että aiempi tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti esiintyi puolustuksen todistajana ja kritisoi voimakkaasti uuden tutkinnanjohtajan johdolla suoritettua tutkintaa.
13. Kesäkuussa 2010 Satakunnan käräjäoikeus totesi välituomiollaan Anneli Auerin syyllistyneen murhaan ja määräsi hänet mielentilatutkimukseen. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan rikospaikalla ei todisteiden valossa voinut olla ulkopuolista tekijää ja syytteen tueksi esitetyt todisteet tukivat muutenkin Annelin syyllisyyttä.Marraskuussa 2010 käräjäoikeus langetti Annelille murhasta elinkautisen vankeusrangaistuksen.
14. Anneli valitti tuomiosta Vaasan hovioikeuteen. Heinäkuussa 2011 hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vapautti Annelin syytteestä. Hovioikeuden mukaan Anneli ei olisi ehtinyt lavastaa ennen poliisien paikalle tuloa ulkopuolisen tekijän käyntiä rikospaikalla. Lisäksi rikospaikalta löytynyt vieras dna-jälki ja verijäljet olivat hovioikeuden mukaan jääneet vaille selitystä.
15. Elokuussa 2011 poliisi aloitti ulkopuolisen henkilön vihjeen perusteella uusien rikosepäilyjen eli lehdistössä nyt laajaa huomiota herättäneiden raiskaus- yms. epäilyjen johdosta tutkinnan ja teki Annelin kotiin etsinnän.
16. Nyt syyskuussa syyttäjä on hakenut korkeimmalta oikeudelta valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Valituslupahakemuksessa on vedottu muun muassa siihen, että uuden esitutkinnan mukaan Anneli on uhannut lapsiaan ja kieltänyt heitä useamman kerran kertomasta havaintojaan viranomaisille. Lasten kertoman mukaan kotona kidutettiin ja tapettiin lemmikkieläimiä ja Anneli oli pahoinpidellyt heitä.
17. Turun käräjäoikeus vangitsi vajaa viikko sitten eli 16.9. Annelin todennäköisin syin epäiltynä neljästä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja kolmesta törkeästä pahoinpitelystä ynnä törkeästä raiskauksesta. Jutussa on vangittu myös Annelin entinen seurustelukumppani ja hänen rikoskumppanikseen mainituista seksuaalirikoksista epäilty 53-vuotias mies.
18. Huh, huh, onpa tämä todella aikamoinen soppa, jossa yllätyskäänteitä on totisesti riittänyt!
Tuskinpa tämän iltaisessa A-Talkissa tätä murhamysteeriä pystytään käden käänteessä ratkaisemaan, vaan keskustelu liikkunee, näin olettaisin, enemmänkin yleisemmällä tasolla.
18a. Jos minulta kysyttäisiin, niin pitäisin melko varmana, että korkein oikeus tulee myöntämään murhajutussa valitusluvan, sillä syyttäjä näyttäsi pystyneen esittämään uuden esitutkinnan myötä valituslupahakemuksensa tueksi sellaista uutta selvitystä, jolla todennäköisesti on merkitystä syytetyn ja hänen lastensa kertomusten uskottavuutta arvioitaessa. Korkein oikeus ei ota juttua itse välittömästi ratkaistavakseen, vaan palauttanee sen joko käräjäoikeuden tai hovioikeuden uudelleen käsiteltäväksi.
19. Poliisin ja syyttäjän osallistuminen keskusteluun on paikallaan, sillä vastaavathan kyseiset viranomaiset rikoksen esitutkinnasta ja syyteharkinnasta. Varsinkin poliisi on saanut Ulvilan tapauksessa osakseen ankaraa arvostelua puutteellisesta, osin jopa täysin amatöörimäisestä samoin kuin pitkäksi venähtäneestä rikostutkinnasta. Mikäli lehtitietoihin on uskominen, surmapaikalle menneet poliisit tunaroivat ennennäkemättömällä tavalla rikospaikkaa koskevassa tutkinnassa ja jälkien etsinnässä. Tällaisia virheitä on mahdotonta jälkikäteen korjata. Jos Ulvilan tapaus jää todella mysteeriksi eli lopulta selvittämättä, kohdistuu arvostelun kärki luonnollisesti poliisiin. Ehkä siis saamme illan lähetyksessä kuulla, miten rikosylikomisario Kari Tolvasen mielestä rikostutkintaa olisi tullut Ulvilan tapauksessa kohdentaa ja tutkinta muutenkin asianmukaisesti suorittaa. Tolvaselta varmaan tiedustellaan myös peitetoiminnan asianmukaisuudesta ja siitä, oliko poliisin tarpeellista marssittaa "Seppo" Annelin seurustelukumppaniksi. Tolvanen voisi vastata myös siihen, miksi esitutkintaa suorittava poliisi vuotaa koko ajan tietoja lehdistölle, näin ainakin melko yleisesti väitetään. Puolustuksella ei ole juurikaan samaa mahdollisuutta.
20. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on esiintynyt varsin harvoin julkisuudessa, missä suhteessa hän poikkeaa edeltäjästään Matti Kuusimäestä, joka sai ansioistaan professorin arvonimen. Itse asiassa en itse muista nähneeni Nissistä julkisuudessa sen jälkeen, kun hän käväisi vajaa vuosi sitten eduskunnan perustuslakivaliokunnan kultavana Matti Vanhasta koskevan rikostutkinnan yhteydessä. Mitähän mies mahtaa oikein puuhailla, sillä käytännössä kaikki merkittävät syyteharkintaratkaisut VKSV:ssa näyttäisi tekevän ja julkisuudessa esiintyvän apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske. Nissinen pitää ilmeisesti A-Talkin lähetystä niin tärkeänä, että on päättänyt kerrankin astua itse julkisuuteen. Hänellä täytyy olla nyt todella tärkeää tietoa kerrottavanaan.
21. Itse haluaisin kuulla Matti Nissistä erityisesti poliisin ja syyttäjän välisestä esitutkintayhteistyöstä, jonka puutteita olen kritisoinut monessa eri yhteydessä, myös näissä blogikirjoituksissani. Olen todennut, että mainittu yhteistyö, jonka pääarkkitehteihin Matti Nissinen kuuluu, toimii kyllä paperilla, mutta vain sillä, ei sen sijaan käytännössä. Tämä johtuu siitä, kuten myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut, että kyseistä yhteistyötä säätelevät pykälät ovat sisällöltään liian lepsuja ja lähinnä ainoastaan toteavia. Säännökset tekevät kyllä sanotun yhteistyön mahdolliseksi, mutta eivät ole luoneeltaan ehdottomia eli eivät velvoita sen enempää syyttäjää kuin poliisiakaan käytännössä itse asiassa juuri mihinkään. Tästä syystä esitutkintayhteistyö ei toimi.
22. Tämä havainto pätee myös Ulvilan jutun esitutkinnassa. Syyttäjä on oikeuskäsittelyn aikana arvostellut poliisin johtama esitutkinta puutteelliseksi, mutta eikö syyttäjän olisi tullut itse olla tutkinnan aikana aktiivinen ja puuttua siinä esiintyviin puutteisiin ja epäkohtiin? Nyt näin ei ole ilmeisesti tapahtunut eikä mainittu asia ole luultavasti juolahtanut tutkinnan aikana edes syyttäjän mieleen.
23. Poliisin ja syyttäjän välisen yhteistyön on voitu havaita kangertelevan pahasti myös monen monissa muissakin jutuissa. Eikä tilanne tule nykyisillä säännöksillä korjaantumaan jatkossakaan, tästä olen varma. Ainoaksi keinoksi jää se, että esitutkinnan johto tulee määrätä lainmuutoksella syyttäjän tehtäväksi siinä vaiheessa, kun jotakuta on syytä epäillä tutkittavana olevan rikoksen tekijäksi. Näin on asian laita kaikissa muissa Euroopan maissa. Ainoat poikkeukset tässä suhteessa ovat Latvia ja Suomi. Jos Ulvilan jutussa esitutkinnan johtaminen olisi siirtynyt edellä mainitussa vaiheessa poliisilta asiansa osaavalle syyttäjälle, olen melko varma, että tutkinta ei olisi kestänyt 3-4 vuotta eikä siinä olisi huuhailtu sillä tavalla edes takaisin kuin nyt pääsi valitettavasti tapahtumaan. - Olisi mielenkiintoista kuulla tänä iltana, mitä mieltä Herra Valtakunnansyyttäjä on tästä kysymyksestä.
24. Rikostoimittaja Jarkko Sipilä lienee keskustelijoista kenties parhaiten tietoinen Ulvila-jutun tutkinnan ja oikeuskäsittelyn yksityiskohdista, sillä onhan hän osanottajista ainoa, joka on seurannut juttua työnsä puolesta alusta saakka. Mitähän Sipilällä mahtaa olla kerrottavanaan esimerkiksi pitkäksi venähtäneestä esitutkinnasta ja sen monista eri käänteistä?
25. Rikosoikeuden professori Terttu Utriainen on kokenut ja eloisa tv-keskustelija, jolla on aina jotain tärkeää sanottavaa. Hän lienee valikoitunut mukaan keskusteluun lähinnä sillä perusteella, että hän on tutkinut viime aikoina erityisesti sellaisia seksuaalirikoksia, joista Anneli Aueria nyt epäillään. Terttu Utriaisen kirja "Raiskaus rikosoikeudellisena ongelmana" ilmestyi viime vuonna.
26. Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että "tiedemaailman edustajana" keskusteluun olisi saatu mukaan joku prosessioikeuden ja erityisesti todistusoikeuteen perehtynyt yliopistotutkija, sillä onhan Ulvilan tapauksessa kysymys ensi sijassa juuri todisteiden harkinnasta ja näytön riittävyydestä. Esitutkinta, syyteharkinta ja oikeudenkäynti tuomioistuimessa liittyvät kaikki ensisijaisesti nimenomaan prosessioikeuteen. Mieleen tulee esimerkiksi professori Johanna Niemi, joka on tutkinut paljon perheväkivaltaa ja kirjoittanut runsaasti myös todistusoikeudesta ja todistajanpsykologiasta.
27. Keskustelijoina ovat siis muiden mukana poliisi (Kari Tolvanen) ja syyttäjä (Matti Nissinen). Tähän nähden vaikuttaa hieman oudolta, että keskustelusta puuttuu asianajajakunnan ja tavallaan Ulvila-jutussakin "pääroolia" esittävän syytetyn edustaja ja puolustusasianajajan näkökulma. Kokenut ja pätevä asianajaja olisi varmasti tuonut sellaista näkökulmaa keskusteluun, joka siitä nyt jää valitettavasti puuttumaan. Rikosjuttujen osalta asianajajakunnan ehdottomiin ykkösnimiin kuuluu esimerkiksi Markku Fredman, joka on osallistunut usein asiantuntijana rikos- ja prosessioikeutta koskevan lainsäädännön valmisteluun, viimeksi esitutkinta- ja pakkokeinolakien säätämisen yhteydessä.
28. Toki mikään keskustelu ei voi olla koskaan täydellinen eikä A-Talkin 45 minuutissa ehditä varmaankaan käydä läpi läheskään kaikkia mielenkiintoisia kysymyksiä tai edes mainita niitä.
29. Tässä oli lyhyt esittelyni illan tulevasta keskustelusta. Lopuksi on syytä, Peter von Baghin tavoin, lausua vain: Antoisaa elokuvailtaa, nyt siis keskusteluiltaa! Palatkaamme asiaan tarvittaessa uudelleen lähetyksen jälkeen.
30. Itse olen käsitellyt Ulvilan surmajuttua ja sen oikeuskäsittelyä seuraavissa blogijutuissa:
- 252/22.4.2010: osa I; käsittelyn julkisuus
- 253/23.4.2010: osa II; tutkinnanjohtajan vaihtuminen
- 258/28.4.2010: osa III; syyttäjä moittii esitutkintaa
- 259/29.4.2010: osa IV; poliisitodistajien kuuleminen
- 260/30.4.2010: osa V; syytetyn tunnustamisesta ym.
- 263/3.5.2010: osa VI; kelpaako syytetyn tunnustus näytöksi
- 264/4.5.2010: osa VII; syyttäjän ja puolustuksen pääperusteista
- 266/5.5.2010: osa VIII; prosessi saanut farssinomaisia piirteitä
- 268/7.5.2010: osa IX; käräjäoikeuden pääkäsittely on päättynyt
- 269/9.5.2010: peitetoiminnasta poristua
- 292/23.6.2010: Ulvilan surmajutussa oudosti perusteltu tuomio
- 427/3.5.2011: KKO 2011:27, KRP joutui paljastamaan murhajutun peitetoimintatietoja
- 432/25..5.2011: Ulvilan murhajuttu: Anneli Auer pääsi vapaaksi tutkintavankeudesta
- 453/1.7.2011: Vaasan hovioikeuden Ulvilan surmajutun tuomio
Poliisin ja syyttäjän esitutkintayhteistyötä ja siinä ilmenneitä puutteita olen käsitellyt mm. blogikirjoituksissa 350/17.11.2010; 412/17.3.2011 ja 456/19.7.2011.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)