165. Onko patentti- ja rekisterihallitus laiminlyönyt säätiöiden valvonnan?

Metsässä ollaan tässäkin...

Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) linjajohtaja Olli Koikkalainen on ollut viime viikkoina valtakunnan haastatelluimpia virkamiehiä.

Julkisuuteen tuli pari kolme viikkoa sitten tieto, jonka mukaan muun muassa keskustapuoluetta lähellä olevat Nuorisosäätiö ja Maaseudun Kukkaisrahasto ovat antaneet säätiölain ja sääntöjensä vastaisesti rahallista poliittista tukea keskustapuolueelle tai sen vaaliehdokkaille. Heti tämän jälkeen PRH:n Olli Koikkalainen, jonka tehtäviin ilmeisesti virastossa kuuluu säätiöiden valvonta, astui julkisuuteen ja tuomitsi säätiöiden kyseisen menettelyn.

Koikkalainen on toki oikeassa siinä, että säätiön hallituksen on toteutettava vain säätiön perustajan tahtoa ja säätiön tarkoitusta sekä noudatettava säätiölle vahvistettuja sääntöjä. Jos säännöissä ei ole sanottu, että säätiön varoja saadaan käyttää puolueiden tukemiseen tai tietyn yhteiskunnallisen aatesuunnan kannattamiseen, ei säätiön hallitus saa antaa säätiön varoja puolueille tai yksittäisille vaaliehdokkaille.

Esimerkiksi Nuorisosäätiön tehtävänä on tarjota nuorille sosiaalista tukea, muun muassa edullista asumista. Poliittisen tuen antaminen on siten sääntöjen vastaista. Kuitenkin Nuorisosäätiö on jo vuosikaudet, ilmeisesti jo silloin, kun Matti Vanhasen oli sen hallituksen puheenjohtajana, antanut poliittista tukea keskustapuolueen vaaliehdokkaille.

Sosiaalidemokraatteja "lähellä oleva" Urheilusäätiö on puolestaan tukenut ilmeisesti vastoin sääntöjään Tarja Halosen presidentinvaalikampanjaa. Kyseisen säätiön hallituksen puheenjohtaja laamanni Markku Pohjola (sd) on selittänyt, että varojen lahjoittaminen kyseiseen tarkoitukseen olisi sallittua, koska sitä ei ole nimenomaan säännöissä kielletty. Pohjola on väärässä, ks. SäätiöL 8a §.

Minua on heti alusta lähtien ihmetyttänyt, miksi PRH ja sen linjajohtaja esiintyvät asiassa ikään kuin syyttäjänä ja tuomarina, sillä ne näyttäisivät puhuvan tavallaan osaksi omassa asiassaan. Lain mukaan nimittäin PRH:n tulee viranomaisena valvoa, että "säätiön hallintoa hoidetaan lain ja säätiön sääntöjen mukaisesti"(SäätiöL 13.1 §). Lähtökohtana tulee silloin pitää sitä, että jos PRH olisi huolehtinut valvontatehtävästään asianmukaisella tavalla, eivät säätiöt olisi päässeet rikkomaan lakia ja tukemaan poliittisia puolueita ja poliitikkoja vastoin sääntöjään.

Olli Koikkalainen on selittänyt säätiölain rikkomisia ensinnäkin sillä, että PRH:lla ei ole ollut riittäviä resursseja valvontaa varten. Kuulostaa hyvin tutulta selitykseltä! Eikö PRH:n olisi siinä tapauksessa jo 10-20 vuotta sitten tullut kertoa resurssien puute maan hallitukselle ja asianomaiselle ministeriölle ja vaatia lisäresursseja? Tietojen mukaan Olli Koikalainen on todennut valvontaresurssien puutteen julkisuudessa jo kymmenen vuotta sitten. Onko PRH siis vaatinut lisäresursseja ja onko niitä saatu?

Olli Koikalainen, PRH:n linjajohtaja siis, selitti viimeksi eilen aamuna YLE:n Aamutv:ssä, että vikaa on myös siinä, että säätiöiden tilintarkastajat eivät huolehdi velvollisuuksistaan ja ilmoita PRH:lle antamissaan kertomuksissa, että säätiöt ovat toimineet sääntöjen vastaisesti. Toisin sanoen PRH olisi valvonnassa täysin tilintarkastajien kertomusten varassa.

Minusta tuntuu, että tämäkin Koikkalaisen selitys ontuu. Katsotaanpa, mitä laki sanoo säätiöiden valvonnasta.

Säätiölain 13 §:n 2 momentin mukaan säätiön tulee kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä toimittaa PRH:lle jäljennökset tuloslaskelmasta ja taseesta liitteineen, tase-erittelystä sekä toiminta- ja tilintarkastuskertomuksista. PRH saa toisin sanoen säätiöiltä valvontaa varten muitakin asiakirjoja kuin tilintarkastajien kertomuksen.

Lisäksi säätiön on edellä mainitun lainkohdan mukaan tarvittaessa annettava PRH:lle toiminnastaan muitakin valvontaa varten tarvittavia selvityksiä. Toisin sanoen PRH:lla on lain mukaan oikeus vaatia ja säätiöllä vastaavasti velvollisuus antaa PRH:lle valvontaa varten lisäselvityksiä. PRH on siis lain mukaan oltava itse aktiivinen valvonnan suhteen eikä tyydyttävä siihen selvitykseen, mitä sille säätiöiden toimesta annetaan.

PRH:n valvontakeinot eivät suinkaan vielä tähän lopu. Säätiölain 13 §:n 3 momentin mukaan PRH:lla on nimittäin, milloin siihen on syytä, oikeus toimittaa säätiön tilien tarkastus ja hallinnon tarkastus ja muullakin tavalla tarkastaa säätiön toimintaa. Säätiön tilintarkastaja on PRH:n pyynnöstä velvollinen antamaan PRH:lle tietoja sellaisista säätiön asioista, jotka hän tehtäväänsä suorittamisesta on saanut tietoonsa.

Tässä olisi keinoja aivan yllin kyllin valvontaa varten! Mutta näyttää ilmeiseltä, että PRH ei ole ryhtynyt säätiöiden valvonnassa ainakaan nyt esillä olleissa tapauksissa näihin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin, vaan on luottanut sokeasti yksinomaan siihen, mitä tilantarkastuskertomuksissa on kerrottu.

Mitä hemmetin viranomaisvalvontaa tuo tuollainen on? Virkamiehet seuraavat vain lehtiä, josko sieltä ilmenisi jotain "uutta!"

PRH näyttää asettautuneen valvonnassa lähinnä postikonttorin asemaan, eli se on vastanottanut kiltisti tilintarkastajien lähettämät paperit ja pannut ne mappeihin. Siinä näyttää olleen PRH:n suorittaman "valvonnan" ydin.

On selvää, että kun säätiöt ja niiden hallitukset sekä säätiöiden tilintarkastajat ovat todenneet joskus 20-30 sitten, miten lepsua PRH:n valvonta todellisuudessa on, jotkut niistä ovat ryhtyneet keksimään keinoja säätiön tarkoituksen ja sääntöjen kiertämiseksi ja säätiön varojen antamiseksi juuri esimerkiksi poliittista toiminta varten. PRH:n valvonnan lepsuus on siis itse asiassa avannut säätiöille tien poliittisen toiminnan tukemiseen silloinkin, kun se ei olisi ollut sääntöjen mukaan luvallista.

Tilanne PRH:ssa näyttää olleen täysin samanlainen kuin vaaliehdokkaiden vaalirahoitusilmoituksia vuoden 2000 vaalirahoituslain mukaan valvovassa oikeusministeriössä. Kyseisen lain mukaan oikeusministeriön tuli valvoa ehdokkaiden antamien vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. Mutta oikeusministeriö ei tätä tehtävää suorittanut, vaan tyytyi ainoastaan ottamaan vastaan ehdokkaiden sille toimittamat ilmoitukset, jotka olivat osin eli ainakin 30-40 kansanedustajan kohdalla täysin puutteellisia ja epäselviä. Oikeusministeriön puutteellinen valvonta avasi toisin sanoen tien vaalirahoituslain kiertämiseen.

Oikeusministeriö Tuija Brax ja hänen edeltäjänsä luottivat kuitenkin sokeasti virkamiehiinsä, jotka vakuuttivat, ettei ministeriöllä olisi edes oikeutta valvoa lain noudattamista! Kun edes oikeuskansleri ei näyttänyt olevan hereillä, tein oikeuskanslerille kesäkuun alussa 2008 kantelun ja pyysin selvittämään, oliko ministeriö laiminlyönyt kyseisen valvontavelvollisuutensa. Oikeuskanslerin vastaus tuli jo muutaman kuukauden kuluttua ja siinä todettiin yksiselitteisesti, että ministeriö oli todellakin laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Ministeriön vaalijohtaja sai oikeuskanslerilta ankarat nuhteet virkavelvollisuuden rikkomisesta.

PRH:n säätiöitä koskeva valvontavelvollisuus on minusta vielä paljon selvempi tapaus kuin oikeusministeriötä koskenut velvollisuus valvoa vaalirahoituslain noudattamista. PRH:lle on nimittäin annettu säätiölaissa yksityiskohtaiset määräykset siitä, millä keinoilla se voi ja sen myös tulee valvoa säätiöitä. Jos näitä keinoja ei ole hyödynnetty ja säätiöiden valvonta on siitä syystä ollut retuperällä, näyttäisi minusta olevan kysymys aika vakavasta valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Resurssien puutteeseen PRH ei minusta voi vedota, sillä nythän se on itse asiassa pystynyt kahdessa viikossa ryhtymään niihin toimenpiteisiin, joihin se olisi voinut säätiölain 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan ryhtyä kyseisessä valvonnassa. Kyllä vika on silloin ollut muualla kuin resurssipulassa.

Mutta kuten oikeusministeriö, myös PRH on luottanut siihen, että media eli lehdistö itse asiassa hoitaa virastolle kuuluvan valvontavelvollisuuden. Myös eilisessä aamun tv-haastattelussaan Olli Koikalainen nimittäin sanoi, että häntä oikein pelottaa aina aamuisin avata lehtiä ja katsoa, mistä kaikista uusista säätiöistä nyt lehdissä kirjoitetaan! PRH siis ryhtyy - jos ryhtyy - toimenpiteisiin vasta kun lehdet ovat "paljastaneet" epäkohtia joissakin säätiöissä! Omasta aloitteestaan PRH ei siis ilmeisesti ole ryhtynyt asioita "tonkiman", ei edes tekemään pistotarkastuksia.

Yhdessä haastattelussaan Koikkalainen sanoi, että kuka tahansa voi tehdä rikosilmoituksen, jos epäilee jonkin säätiön hallituksen tai sen jäsenten syyllistyneen rangaistavaan tekoon. Niin voikin, mutta pointti on siinä, että lain mukaan oikeus ja madollisuus tehdä rikosilmoitus säätiölain rikkomisesta on ensisijaisesti PRH:lla itsellään (SäätiöL 14.4 §). Onkohan Koikkalainen huomannut tämän lainkohdan?

PRH:lla on myös lain mukaan oikeus vaatia tuomioistuimessa säätiön hallituksen tai sen jäsenen erottamista toimestaan (SäätiöL 14.2 §). Vielä PRH:lla on valvontaviranomaisena oikeus nostaa tuomioistuimessa vahingonkorvauskanne säätiön hallitusta tai sen jäsentä vastaan (SäätiöL 14.3 §). PRH voi myös asettaa antamansa määräyksen tai kiellon rikkomisen varalta uhkasakon säätiön hallituksen jäsenelle (SäätiöL 14.1 §).

PRH:lla on siis valvontaansa varten annettu laissa suorastaan "hirmuinen" määrä erilaisia keinoja. Nyt on vain kysymys siitä, onko PRH turvautunut näihin keinoihin ja jos ei ole, niin minkä vuoksi? Minkä vuoksi jotkut säätiöt ovat vastoin sääntöjään voineet pitkän ajan kuluessa kenenkään estämättä luovuttaa varojaan poliittiseen tarkoituksen?

Pitäisikö minun oikeusministeriön valvontavelvollisuuden rikkomista koskeneen kanteluni lisäksi tehdä oikeuskanslerille kantelu myös PRH:n säätiöitä koskevasta valvonnasta? Vai puuttuisiko oikeuskansleri tässä tapauksessa omasta aloitteestaan asiaan?

Varmuuden vuoksi:

Valtioneuvoston Herra Oikeuskansleri! Jos satutte lukemaan tämän kirjoitukseni, niin pyydän, että selvittäisitte, onko PRH, siis Patentti- ja rekisterihallitus, huolehtinut sille säätiölain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuutensa asianmukaisesti ja siten kuin laissa edellytetään vai onko valvonta kenties ollut puutteellista?

No niin, siinähän se kantelu tai selvityspyyntö sitten olikin. Nyt voimme vain jäädä odottelemaan oikeuskanslerin toimenpiteitä asiassa.

162. Vanhanen väistelee edelleen vastuutaan; missä on höylätty lauta?

Söderman (sd) esitti opposition epäluottamuslauseen pääministerille

Pääministeri ja takapiru..."onko vihreillä pesä Vanhasen lautakasassa" (ed. Lapintie)

Pääministerin eilinen tiedotustilaisuus oli todella kummallinen näytelmä.

Matti Vanhanen oli kutsunut tiedotusvälineet kovalla kiireellä tilaisuuteen ilmoittaen selvittävänsä siihen mennessä Silminnäkijä-ohjelmassa edellisenä iltana esitetyn tarvike-erän maksun.

Sen jälkeen kun Vanhanen oli kiistänyt parilla lauseella tv-ohjelmassa esitetyn väitteen, tilaisuus muuttui Vanhasen hyökkäykseksi Yleä vastaan. Pää punaisena Vanhanen pyysi ohjelman toimittajia lyömään heti faktat pöytään. Kun toimittajia ei paikalla ollut, Vanhanen marssi mielenosoituksellisesti ulos tilaisuudesta.

Vanhanen ei sallinut toimittajien esittää yhtään kysymystä. Hän toimi itse tilaisuuden puheenjohtajana, syyttäjänä ja tuomarina. Suomalainen käytäntö, jossa Valtioneuvoston tai yksittäisen ministerin tiedotustilaisuudessa ei ole lainkaan puheenjohtajaa, on ainutlaatuinen maailmassa ja vaikuttaa hyvin oudolta. Pääministeri tai ministeri toimii itse puheenjohtajana, jakaa puheenvuot - jos jakaa ollenkaan - ja vastaa kysymyksiin, jos vastaa. Valtioneuvoston kansliassa on kuitenkin tiedotuspäällikköjä ja -ihmisiä iso liuta. Koskaan heitä ei näy paikalla näissä tiedotustilaisuudessa. Ehkäpä he piileskelevät jossakin toimittajajoukoissa, mutta tv:n katsojat eivät heitä näe eivätkä tunnista.

Tällä näppärällä taktiikalla Vanhanen siis saattoi suvereenisti määrätä tiedotustilaisuuden kulun. Ainoa uusi asia, joka tuli ilmi, oli termi "tuppeen sahattu koivu." Se onkin vienyt päähuomion tämän päivän lehtikommenteissa.

Silminnäkijä-ohjelman pääsanoma oli itse asiassa "keskustapuoluetta lähellä oleva" (lue umpi- keskustalainen) Nuorisosäätiö. Matti Vanhanen valittiin 26 -vuotiaana Nuorisosäätiön hallituksen varapuheenjohtajaksi ja sittemmin puheenjohtajaksi, hän johti säätiötä vuoteen 2003, jolloin hänestä leivottiin ministeri.

Nuorisosäätiön asioita on nyt alettu selvittää viranomaisten toimesta. On ilmennyt, että Nuorisosäätiö on pitkän aikaa ja myös Matti Vanhasen puheenjohtajakaudella toiminut vastoin säätiölakia ja omia sääntöjään jakamalla vaalitukea keskustapuolueen ehdokkaille. Kun Nuorisosäätiön sääntöjen mukaan säätiön yksinomaisena tarkoituksena on sosiaalinen nuorisotyö, on selvää, että säätiö on rikkonut sääntöjään, kun sen varoilla on tuettu poliittista toimintaa. Matti Vanhanen on väittänyt toista, mutta väitteen ymmärtää, koska hän on säätiön pitkäaikainen puheenjohtaja ja puhuu omassa asiassaan.

Matti Vanhanen on itse saanut useissa vaaleissa johtamaltaan Nuorisosäätiöltä tukea vaalikampanjaansa. Sitä, miten suurista summista on kyse, selviteltäneen parhaillaan viranomaisten toimesta. Kansanedustaja Antti "Kanki" Kaikkonen, joka on Vanhasen seuraaja Nuorisosäätiön puheenjohtajana, on myös saanut säätiön varoja omaan vaalikampanjaansa. Laiton maantapa on siis jatkunut puheenjohtajan vaihdoksesta huolimatta. Mutta mehän tiedämme, että maan tapa kelpaa keskustalle ja Vanhaselle sekä muillekin puolueille, vaikka se olisi täysin kohtuuton ja väärä.

Nyt säätiön entinen toimitusjohtaja ja Kaikkonen ovat kiistelleet siitä, kuka säätiössä on itse asiassa vastannut poliitikkoja koskeneista tukipäätöksistä. Kanki Kaikkonen on pannut ex-toimitusjohtaja Jorma Heikkisen vastuulle sen, että säätiö junaili vaalirahaa keskustalaisille. Myös Matti Vanhanen on todennut aiemmin, että tukipäätökset teki toimitusjohtaja, ei säätiön hallituksen puheenjohtaja. Ex-toimitusjohtaja puolestaan kiistää vastuunsa ja sanoo, että tukipäätöksistä on vastannut säätiön hallitus. Jorma Heikkinen toimi pitkään säätiön toimitusjohtajana jo Matti Vanhasen puheenjohtajakaudella.

Säätiölakiin perehtyneet juristit ovat todenneet, että jos yleishyödyllisen Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtaja on ollut mukana tekemässä säätiön sääntöjen vastaista päätöstä, kyseessä on luottamusaseman väärinkäyttö -niminen rikos. Jos säätiön hallituksen puheenjohtaja on osallistunut päätöksen tekemiseen, jossa on kyse säätiön varojen jakamisesta puheenjohtajalle itselleen, kyseessä on juristien mukaan kavallus.

Säätiön hallituksen jäsenet eivät voi välttyä vastuustaan sillä perusteella, että käytännössä toimitusjohtaja on hoitanut tukien jakamisen, jos hallitus ja puheenjohtaja ovat olleet tietoisia asiasta ja hyväksyneet sääntöjen vastaisen menettelyn puuttumatta siihen ja kieltämättä käytännön jatkumisen. Muistaakseni Antti Kaikkonen kertoi heti vaalitukien paljastumisen jälkeen, että hän oli puheenjohtajana hyväksynyt vaalitukien jakamisen "suuntaviivat."

Matti Vanhasen osalta mahdollisten rikosten syyteoikeus lienee jo vanhentunut, mutta korvausvastuu saattaa olla vielä olemassa. Sääntöjen vastaisesti vaalitukien jakamiseen osallistuneet säätiön hallituksen jäsenet voidaan velvoittaa palauttamaan säätiölle sen varoista maksetut vaalituet. Lisäksi he voivat joutua korvausvelvolliseksi vahingosta, joka säätiölle aiheutuu siitä, että säätiötä rahoittavat tahot eivät enää myönnä avustuksia säätiön toimintaa varten.

Pääministerin tiedotustilaisuudessa olisi Matti Vanhaselle varmasti esitetty tukku kysymyksiä myös hänen roolistaan ja toiminnastaan Nuorisäätiön puheenjohtajana sekä säätiön tukien saajana. Tämä mahdollisuus kuivui kuitenkin kokoon Vanhasen taktikoinnin ja tuomaroinnin takia.

Myöhemmin eduskunnan käytävillä Vanhanen antautui toimittajien haastateltavaksi. Oli suorastaan koomista, miten toimittajia päätä pitempi Vanhanen eteni käytävällä puoliaskelta kerrallaan, pysähtyi ja vastaili toimittajalauman kysymyksiin niitä näitä; päällimmäisenä oli Vanhasen vaatimus, että YLE esittää 1,5 -2 tunnin kuluessa faktat Silminnäkijä-ohjelmassa esitetystä väitteestä.

Yksi miestoimittaja, kuulemma STT:stä, työnsi mikrofonin Vanhasen kasvojen eteen ja yritti moneen kertaan kovalla äänellä, kuulin ainakin kolme suoraa kysymystä, tiedustella Vanhasen roolia ja toimintaa Nuorisäätiön toiminnasta.

"Jääväsittekö itsenne, kun Nuorisäätiön hallitus päätti vaalirahoituksesta?"

Mitä teki Vanhanen kysymyksen kuultuaan? Joo, hän yritti edetä käytävällä, oli hieman hätääntyneen näköinen, mutta ei ollut kuulevinaan kolmeen kertaan esitettyä kysymystä. Sen sijaan hän kurotti kaulaansa ja "poimi" kauempana hänestä olevilta toimittajilta pari kolme muuta kysymystä (...kysykää nyt hemmetissä jotain ettei minun vaan tarvitse vastata tuolle spitaaliselle...) jotka koskivat helppoa "tuppeen sahaaamis" -asiaa. Noihin "turvallisiin" kysymyksiin hän vastasi helpottuneen oloisena muutamalla sannalla ja pääsi vihdoin etenemään hieman joutuisammin.

"Mutta jääväsittekö te..." yritti STT:n mies vielä kerran huutaa pääministerin perään, mutta tuloksetta.

Surkuhupaisaa suorastaan! Onko Eduskunnan käytävä todella pääministerin ja muiden poliitikkojen valitsema paikka haastattelujen antamiselle?

Milloin me saamme kuulla pääministerin vastauksen Eduskunnan käytäville kaikumaan jääneeseen jääviyskysymykseen?

Katsotaanpa, miten pääministeri, tämä väistelytaidon mestari, onnistuu väistelemään kysymyksiä tänään kello 14 televisioitavassa Eduskunnan tiedonantokeskustelussa.

P.S.

Eipä ollut eduskuntakeskustelussa hurraamista. Vanhanen ja hallitus keskittyivät - kuten odotettua - ainoastaan luettelemaan uuden lain tavoitteita. Vanhanen ei vastannut mitään KMS- ja Nova -kytkentöihin. Vasemmisto vaatii edelleen Vanhasen eroa. Silminnäkijä-toimitus tarkensi, että kyse on erikoishöylätystä lautaerässä. Vanhanen kiisti höylätyn tavaran saannin. Timo Kalli vaatii YLE:n pääjohtajan Mikael Jungnerin eroa, jos TV2 ei näytä väitteitään toteen. Nyt siis höylätään ja viilataan.

Yleisesti on ihmetelty, miksi Matti Vanhanen on ilmoittanut itsepintaisesti kieltäytyvänsä nostamasta kunnianloukkausrikosjuttua Yleä vastaan, jos kerran Silminnäkijän väitteet ovat hänestä täysin perättömiä ja loukkaavia. Vanhanen selitti tänään, että "poliitikon on vaikea, lähes mahdoton, käydä kunnianloukkausjuttua. Ne ovat erittäin pitkiä prosesseja."

Tätä selitystä on vaikea uskoa, sillä tekihän Vanhanen rikosilmoituksen Susan Kurostakin vastaan yksityisyytensä loukkaamisesta, mikä on aika lähellä kunnianloukkaussyytteen nostamista. Eikä tuo prosessi suinkaan ollut mitenkään "mahdoton", sillä Vanhanenhan voitti juttunsa hovioikeudessa! - Kunnianloukkausrikosjutun nostamisessa on vain se riski, että vastaajalla on tuolloin mahdollisuus näyttää väitteensä toteen.

160. Joko riittää, Matti Vanhanen?

Silloin kun kaikki oli vielä suht´koht hyvin...

TV2:n Silminnäkijä-ohjelmassa kerrottiin tunti sitten, että pääministeri Matti Vanhanen olisi saanut Nurmijärvelle 1990-luvulla rakentamaansa omakotitaloon rakennustarvikkeita, jotka nimeltä mainitsematon rakennusliike on maksanut. Ohjelman mukaan sanottu tarvikelasku liitettiin Vanhasten, Matin ja Merjan, Nurmijärven Lepsämän talon menoihin.

Ohjelmassa esitetyn väitteen mukaan rakennusliike pyrki tarvike-erän maksamisella vaikuttamaan siihen, että se saisi jatkossa urakoita Nuorisäätiön tulevissa kohteissa. Kyseinen rakennusliike oli ohjelman mukaan urakoinut Nuorisosäätiölle kerrostalohuoneistoja.

Ohjelman tekijät olivat saaneet noin vuosi sitten nimettömän lausunnon, jonka mukaan Vanhaset eivät olleet maksaneet itse kaikkia talonsa rakennuskustannuksia. Tietoa oli kuulemma yritetty varmistaa vuoden verran. Näyttö asiasta löytyi ohjelman tekijöiden mukaan varsin kalliista materiaalierästä, jonka maksoi sanottu rakennusliike.

Keskustaa "lähellä olevan" Nuorisäätiön kerrottiin pitävän kokouksiaan säännöllisesti eduskuntatalossa ikään kuin se olisi osa parlamenttia tai keskustapuoluetta. Yhdessä kokouksessa säätiön toimitusjohtaja, Matti Vanhanen ja RAY:n keskustalainen ex-puheenjohtaja (Vihriälä) olisivat ohjelman mukaan sanelleet päätöksen lisätuesta RAY:n virkailijalle.

Ohjelman mukaan säätiö olisi syyllistynyt keinotteluun rakennusyhtiöiden kanssa ja rikkovan hankintalakia. Väitettiin myös, että myytti Matti Vanhasesta omakotitalonikkarina on pelkkä myytti.

Säätiön rakennusbisnestä pidettiin nerokkaana, koska maksajina oivat ARA ja vuokralaiset.

------

Huh, huh! Olipa siinä väitteitä kerrakseen! - Selvää on, että tv-ohjelman ulosajoa oli nopeutettu, koska se haluttiin saada ulos ja ihmisten (myös eduskunnan) tietoon ennen ylihuomista eduskunnan luottamuslausekeskustelua. Väitteitä ei ole näytetty toteen, se on syytä muistaa.

Matti Vanhasta ohjelmanikkarit eivät olleet kuulemma tavoittaneet haastateltavaksi ja Merja Vanhanen oli kieltäytynyt kommentoimasta väitteitä.

Nerokasta bisnestä, totta tosiaan! Ilmankos säätiön ex-toimitusjohtajalle haettiinkin rakennusneuvoksen titteli; millähän varoilla tuo arvonimi on maksettu?

Nähtäväksi jää, miten Matti Vanhanen tulee kommentoimaan kyseisiä väitteitä? Peruuttaako hallitus kenties ylihuomiseksi sovitun eduskunnan tiedonantokeskustelun?

------

Olemme juuri saaneet pääministeri Matti Vanhasen kommentit tv- ohjelman hänen taloasiaansa koskeviin väitteisiin:

1. Tämä on taas sitä etelän metian ajojahtia minua vastaan, josta varapuheenjohtaja Antti Rantakangas juuri varoitti.

2. Kyseinen käytäntö on jatkunut jo "vuosikymmenien ajan" ja siitä on tullut itse asiassa "maan tapa."

3. En minä ota yksin vastuuta siitä, mitä muut ovat minua ennen tehneet säätiössä ja muualla, sitä teidän on turha edes kuvitella.

4. Ei tässä ole tapahtunut mitään laitonta, tämä selvitetään kyllä. Se on tietysti säätiön asia, jos jotain ongelmia ilmenee,.

5. Moraalitontako...e-en minä tiedä...mitäs se moraali taas olikaan?

6. Sitä paitsi, minulla ei ole varmaa muistikuvaa koko tarvike-erästä..ja jos on...siis kun ei ole niin ei ole, ei minun tarvitse enää muistaa noin vanhoja asioita.

7. Ai, onko kyse siitä lautaerästä, joka ilmestyi pihallemme joskus täysin pyytämättä ja yllättäen? Mitä lie olleet jotain jätelautaa, nikkaroin niistä puhdetöinä linnunpönttöjä.

8. Aionko erotako? Ehei, eroni olisi rintamakarkuruutta, eikä tässä vaikeassa taloustilanteessa näyttäisi hyvältä. Eduskunta äänestää hallituksen...ei siis minun... luottamuksesta ensi torstaina.

9. Hyvää yötä!

-----

Ilma tuntuu raikastuvan. Lappiin on tänään satanut ensilumi.

----

29.9.

Tiistaiaamuna tavoitettu Matti Vanhanen sanoi tunnistavansa yhden sellaisen tilauksen, jonka hän oli ko. rakennusliikkeeltä tehnyt, mutta siitä oli pitänyt tulla normaali lasku.

Tätä luultavasti viime yön aikana opeteltua yhtä lausetta pääministeri hoki hokemasta päästyään papukaijamaiseen tapaan:

"Kaikista tilauksista on pitänyt tulla lasku."

Tämä on kyllä selvä asia, mutta nyt pitäisikin selvittää:

Miksi tuosta kalliinpuoleisesta materiaalierästä ei ilmeisesti ole koskaan Vanhaselle laskua edes lähetetty.

Onko näin tapahtunut siksi, että asianosaisten kesken oli sovittu, että laskua ei lähetetä, vaan ko. rakennusliike "hoitaa" laskun Vanhasen puolesta?

Onko kyseessä tyypillinen voitelu- tai kynnysraha, jota urakoitsijat tuohon aikaan "maan tavan" mukaisesti maksoivat, jotta saisivat urakoita rakennuttajilta? Vanhanen on toiminut todella pitkään, 22 vuotta Nuorisäätiön hallituksen varapuheenjohtajana tai puheenjohtajana. Tv-ohjelman mukaan kyseisen rakennusliike on urakoinut säätiön kerrostaloja.

Oliko laskun tarvike-erän maksamatta jättämisessä tai laskun lähettämättä jättämisessä kyse siis ohjelmassa väitetystä tarkoituksesta taata jatkourakoiden saanti Vanhasen johtamalta säätiöltä?

Nyt ovat hyvät selitykset todella tarpeen, pääministeri Vanhanen!

Onko Vanhasen johtama hallitus enää toimintakykyinen, jos pääministerin aika alkaa mennä, kuten näyttää, paljolti epäselvien laskujen setvimiseen ja hänen aikanaan johtamansa säätiöiden asioiden selvittämiseen? Tv-ohjelmassahan esitettiin todella vakavia väitteitä Nuorisäätiön asioista.

Onko hallituskumppaneilla edelleen täysi luottamus pääministeriin ja tukevatko kokoomus, vihreät ja RKP vielä tämän jälkeenkin Vanhasta?

159. Vanhanen ei ottanut vastuuta mistään

Pääministerin tämänpäiväinen haastattelutunti oli odotetunlainen. Vanhanen kierteli ja kaarteli, puhui pitkään ja hartaasti, mutta vältti ottamasta suoraa kantaa useimpiin hänelle kiusallisiin kysymyksiin.

Jotkut ehkä odottivat haastattelusta valtakunnan johtavan poliitikon painavaa ja perusteltua puheenvuoroa koko poliittisen järjestelmän uskottavuutta syvästi ravistelevassa kysymyksessä. Jos odottivat, niin pahastipa taisivat pettyä.

Tilaisuus muistutti minusta enemmänkin rikoksesta epäillyn ahdistuneen oloista puolustuspuheenvuoroa. Isoa poikaa epäiltiin omenavarkaudesta, kun hänet oli tavattu taskut täynnä omenia. Poika puolustautui, että en se minä ollut ja jos olinkin, niin oli siinä mukana muitakin poikia, joiden vain onnistui pötkiä pakoon. Miksi te aina minua syytätte ja vieläpä muiden tekosista! Sitä paitsi omenien poimiminen naapurin puusta oli pojan mukaan pitkään jatkunut traditio, hänen isänsäkin oli aikanaan harrastanut sitä.

Siltä tuo Vanhasen haastattelu minusta kuulosti. Vanhanen ei tunnustanut mitään, ei nöyrtynyt tippaakaan missään kohdin, ei myöntänyt mitään eikä oikein muistanutkaan mitään, ei ainakaan mitään itselleen raskauttavaa. Mutta onhan tähän jo totuttu.

Ennen kaikkea: Pääministeri ei ottanut vastuuta mistään. Hän suorastaan kiersi kaikki kysymykset vastuustaan ja mahdollisesta erostaan. Edes osavastuuta mistään Vanhanen ei halunnut ottaa, vaikka hän on valtakunnan korkein poliittinen johtaja, jolla on ollut jo vuosia valta ja keinot epäkohtien korjaamiseksi. Ja puheenjohtaja puolueessa, jonka nokkamiehiin kuuluvat poliitikot (mm. Vihriälä ja Kaikkonen) ovat tunnustaneet oman virheellisen menettelynsä. Virheellisen menettelynsä nimenomaan keskustan johtamassa RAY:ssä ja Nuorisosäätiössä, jossa myös Vanhanen on toiminut 20 vuotta puheenjohtajana ja jonka varoja on ohjattu vuosien saatossa hänen tietensä hänen omiin vaalikampanjoihinsa.

Mutta ei puhettakaan minkäänlaista vastuuntunnosta tai vastuun ottamisesta! Vain pientä juridista kikkailua esimerkiksi sillä, että vaalitukiin käytetyt säätiön varat eivät olisikaan olleet RAY:sta saatuja varoja. Ikään kuin tällä olisi jotain merkitystä, kun ratkaisevaa on se, ettei säätiön varoja, olipa ne saatu mistä tahansa, voida käyttää muuhun kuin säätiön säädekirjassa määrättyyn tarkoitukseen. Eikä vaalitukien antaminen poliitikoille, ei edes säätiön puheenjohtajalle, taatusti ole ollut kyseisen säätiön toiminnan tarkoitus.

Erityisen pahalta tuntui pääministerin pikkupoikamainen kiivailu siitä, että hänenkö muka pitäisi kantaa yksin vastuu koko vaalirahasotkusta, siis myös muiden puolueiden epäilyttävistä varainkeruutavoista. Ikään kuin joku olisi vaatinut pääministeriltä tällaista marttyyriyttä! Sai vaikutelman, että Vanhanen ei todellakaan halua tai edes kykene kantamaan vastuuta, ei poliittista eikä moraalista vastuuta, ei hallituksensa tai johtamansa puolueen osalta, ei edes omista tekemisistään. Sen sijaan hän etsii syntipukkeja muualta ja on valmis vierittämään vastuuta kernaasti muiden piikkiin. Poliittisen vastuun kantaminen näyttää olevan Vanhaselle täysin vieras käsite.

Pääministeri takertuu mielellään yksityiskohtiin - siis niihin jotka hän muistaa - ja vaatii koko ajan niiden selvittämistä. Hän ei halua tai kykene näkemään kokonaistilannetta eli poliittisen järjestelmän uskottavuuden kriisiä, johon hän osaltaan syypää ja josta hänen pitäisi kantaa pääministerinä vastuuta. Ainoa johtopäätös, joka vaalirahakohusta on Vanhasen mukaan tehtävissä, on se, että vaalirahoituslainsäädäntöä on uudistettava. Sen jälkeen voidaan taas jatkaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut! Kaikki epäkohdat ja toiminnan laillisuutta koskevat epäselvyydet on tarkoitus lakaista maton alle uudella lainsäädännöllä.

Vanhanen vetosi voimakkaasti myös siihen, että nykyinen hämärä vaali- ja puoluerahoituskäytäntö on "vuosikymmenien takainen maan tapa", josta vastuuta ei voida kaataa yksin hänen päälleen. Vanhasen pitäisi toki ymmärtää, että maan tavaksi voidaan hyväksyä vain sellainen käytäntö, joka on järkevä ja kohtuullinen; näinhän sanotaan jo vanhoissa Tuomarin ohjeissa. Noissa ohjeissa sanotaan myös, että lakien ja maan tavan tulee olla yleiseksi hyödyksi, ja että jos laki tai maan tapa tulee vahingolliseksi, se on vääryys, joka on hylättävä.

Vanhanen on ollut varmaan tietoinen nykyisen vaalirahoitusjärjestelmän epäkohdista, mutta siitä huolimatta hän on aina kannattanut sitä hyväksyttävänä maan tapana.

Järjestelmä on hyödyttänyt kyllä tiettyjä puolueita ja niiden tunnetuimpia poliitikkoja, kuten esimerkiksi juuri Matti Vanhasta. Mutta yleiseksi hyödyksi se ei ole ollut, sillä eihän yleisenä hyötynä voida pitää poliittisen järjestelmän uskottavuuden murenemista.

Vanhanen ei voi piiloutua maan tavan tai pitkään jatkuneen käytännön taakse myöskään siksi, että hän on jo vanha poliitikko, joka on ollut mukana valtakunnankin politiikassa yli 20 vuotta. Korruption vastainen EU:n toimielin Greco on Vanhasen pääministerinä ollessa huomauttanut pariinkin otteeseen Suomen hallitukselle, että Suomen pitäisi kiireesti uudistaa puolue- ja vaalirahoituslainsäädäntöään todeten, että Suomen nykyinen puoluerahoituskäytäntö on Valko-Venäjän tasolla. Vanhasen hallitukset eivät ole kuitenkaan ryhtyneet toimenpiteisiin vasta kuin nyt äärimmäisessä hätätilanteessa. Mutta tämäkin toimettomuus on pääministerin logiikan mukaan varmaan jonkun toisen tai joidenkin muiden vika, ei suinkaan hänen.

Tiedämme, että Matti Taneli Vanhasen suuri idoli ja esikuva oli ja on edelleen Urho Kekkonen.

Pääministerimme politiikassa omaksumansa tavat ja käytännöt näyttävät olevan peräisin Kekkosen pääministeriajoilta ja presidenttikaudelta. Vanhanen (54) tuli mukaan politiikkaan nuorena, jo 1970 -luvun loppupuolella. Dosentti Vesa Puuronen on todennut (HS 26.9.-09), että nykyiset vaalirahasotkut ovat seurausta edeltävien kolmen vuosikymmenen aikana muodostuneesta poliittisesta kasvatusjärjestelmästä.

Puuronen kirjoittaa näin:

1970-luvulta 1990-luvulle suuri osa nykyisistä johtavista poliitikoista opiskeli politiikkaa poliittisissa nuorisojärjestöissä. Näihin järjestöihin oli pesiytynyt kulttuuri, joka kasvatti poliitikot toimimaan epärehellisesti järjestöjensä valtionapujen maksimoimiseksi. Epärehellinen "päämäärä pyhittää keinot" -ajattelu on moraalinen perusta, jolle vaalirahoitusjärjestelmä perustuu.

Vanhanen, joka aloitti poliittisen toimintansa juuri nuorisojärjestöissä 1970 - ja -80 -luvulla, näyttäisi olevan kyseisen poliittisen kasvatusjärjestelmän tuote. Nyt ei ole tosin kyse nuorisojärjestöjen valtionapujärjestelmistä, vaan epäterveiden vaalirahoitusjärjestelmien omaksumisesta. Vanhasen aatetaustan vaikutus ilmenee myös hänen tavastaan vältellä poliittista vastuutaan ja vetäytyä "vuosikymmenien takaisen tavan" taakse. Eihän Kekkosen aikanakaan (1950-1980) kukaan johtava poliitikko tainnut juuri kantaa vapaaehtoisesti poliittista vastuuta koskaan mistään, ellei Kekkonen savustanut heitä ulos.

Vanhanen ei joko halua tai kykene näkemään, että hän on osavastuussa siitä, ettei tuosta epäterveestä, jo 1960- ja -70 -luvuilla syntyneestä järjestelmästä, johon kuuluvat myös erilaiset hyvä veli -käytännöt, ole vieläkään päästy eroon. Sitä on päin vastoin Vanhasen hallituskaudella haluttu edelleen pönkittää, viimeksi vuoden 2007 eduskuntavaalien alla mm. KMS -nimisen peitejärjestön avulla.

KMS, joka jakoi yrityksiltä koottua rahaa vaaliehdokkaille, eniten Vanhasen johtaman keskustan ehdokkaille, synnytettiin juuri Matti Vanhasen johtaman puolueen toimistossa hänen tärkeimpien puolueavustajiensa toimesta. Rahaa oli Vanhasen johtamalle puolueelle ja ehdokkaille tyrkyttämässä mm. Nova-yhtiö, jonka johdossa oli talousrikoksista pari kertaa vankeuteen tuomittu henkilö. Vanhanen on viime vuodeta lähtien yrittänyt jostakin syystä sitkeästi peitellä tapaamistaan kyseisen johtajan kanssa ennen vuoden 2007 vaaleja. Nyt tuota samaista johtajaa epäillään jälleen talousrikoksista, joihin hän olisi syyllistynyt mm. antamalla velkojiensa vahingoksi vaalitukea, paitsi muille, myös Vanhaselle ja hänen johtamansa puolueen ehdokkaille.

Kaikissa muissa länsimaissa - Italiaa ehkä lukuun ottamatta - tällaiset korruptiolta vahvasti haiskahtavat epämääräiset ja salaiset kytkökset pääministeripuolueen ja vaalirahaa sanottua tarkoitusta perustettujen peitejärjestöjen kautta antaneiden bisnesmiesten välillä ja niiden paljastuminen olisivat johtaneet oitis pääministerin vapaaehtoiseen eronpyyntöön. Suomessa pääministeri sitä vastoin pitää sitkeästi kiinni pallistaan ja syyttää mediaa ja muita puolueita poliittisesta ajojahdista.

Ensi viikon tiedonantokeskustelussa Eduskunnassa Vanhasen ja hallituksen taktiikkana on totutusti yrittää häivyttää kaikki epäselvyydet ja vastuukysymykset valmisteilla olevan uuden puoluerahoituslain alle.

Tähän on tultu. Saa nähdä, kuinka kauan tätä vaalirahakohua vielä kestää. Jaksavatko ihmiset kestää pääministerin vempulointia ja vastuun välttelyä vielä seuraavat 1,5 vuotta eli seuraaviin eduskuntavaaleihin asti. Poliittisen järjestelmän uskottavuus on jo kärsinyt vaurioita.

Mitä tästä kaikesta opimme?

Epärehellisyys maan poliittisen johdon perii.

158. Pääministerin haastattelutunti

Taulukauppiaita syyskäräjillä

Herra Pääministeri, pyytäisimme Teiltä vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten Te, Herra Pääministeri, olette voinut ottaa vastaan vaalitukena Nuorisosäätiön nuorisotyöhön tarkoitettua julkista RAY:n rahaa?

Pääministeri: Aivan aluksi haluaisin todeta, että yritysten, yhteisöjen ja yksityisten ihmisten puolueille ja ehdokkaille antamissa vaalituissa ei ole mitään väärää tai laitonta. Vaalitukitoiminta on ollut ja on edelleen täysin laillista. On täysin välttämätöntä, että myös jatkossa yritykset ja muut voivat rahoittaa vaalitoimintaa ja tukea täten demokratiaa. - Seuraava kysymys, olkaa hyvä!

2. Miten katsotte voivanne jatkaa hallituksen pääministerinä, vaikka oikeusoppineiden mukaan olette rikkonut säätiölakia?

Pääministeri: Kuten edellä jo totesin, vaalituissa ei ole mitään väärään, vaan tuet ovat täysin laillisia. Vaalirahoitusta ei ole saanut yksin Keskustapuolue ja hallituspuolueet, vaan myös oppositiopuolueet Ay-liikkeeltä. Olemme tässä kaikki samassa veneessä. - Seuraava kysymys, olkaa hyvä!

3. Kuinka paljon jaoitte itsellenne vaalirahaa vuosina 1981-2003, kun olitte Nuorisosäätiön hallituksen varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana?

Pääministeri: Viittaan jo edellä lausumaani vaalirahoituksen laillisuudesta ja välttämättömyydestä. Lauri Tarastin toimikunnan työ on loppusuoralla. Puolueiden rahoitusta ja ehdokkaiden rahoitusta tullaan avaamaan huomattavasti. Vaalituille kaavaillaan kattoa ja täydellistä läpinäkyvyyttä. Jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen, me saamme oikeudenmukaisen ja avoimen lainsäädännön. - Seuraava kysymys, olkapa hyvä!

4. Miksi teidän on niin vaikea myöntää virheitänne?

Pääministeri: Odotetaan nyt vain rauhassa Lauri Tarastin työryhmän työn valmistumista. Jos säätiöt ovat jakaneet rahaa virheellisesti, se on toki ongelma, siis säätiöiden ongelma, joka pitää selvittää - Seuraava kysymys!

5. Aiotteko palauttaa saamanne tukirahat Nuorisosäätiölle?

Pääministeri: Keskustan puoluehallitus on antanut täyden tukensa minulle ja hallitukselle. Hallitusta odottavat nyt todella vaikeat kysymykset maan taloudellisen tilan vakauttamiseksi ja kotitalouksien elvyttämiseksi. Toivon hallitukselle työrauhaa. - Sitten seuraava kysymys, olkaa hyvä!

6. Mikä on mielestänne moraalin, lain ja politiikan suhde?

Pääministeri: Kuten jo edellä totesin, hallituksen asettama Lauri Tarastin työryhmän työ on loppusuoralla ja hallitus tulee antamaan uutta puoluerahoitusta koskevan lakiesityksensä eduskunnalle välittömästi, kun työryhmän esitys on ensi kuun alussa valmistunut. Minusta se mikä on lain mukaan sallittua, on myös moraalisesti ja poliittisesti ok. - Seuraava!

7. Mitä vastaatte kansalaisille, jotka syyttävät teitä valehtelusta?

Pääministeri: Yhdysvaltojen käynnin yhteydessä vastaanotin Louis Bunuelin...vai mikä se nyt taas olikaan...heh, heh, joka tapauksessa erään säätiön myöntämän tunnustuspalkinnon Global Creative Leadersip -kilpailussa. Palkinnonjakotilaisuus on erittäin lämminhenkinen tilaisuus. - No niin, mennäänpä sitten taas eteenpäin!

8. Millä perustella väitätte, että hallitus on juuri nyt toimintakykyinen?

Pääministeri: Meillä on vahva enemmistöhallitus, jossa ovat edustettuina seuraavat puolueet - suuruusjärjestyksessä : Keskusta, kokoomus, vihreät ja RKP. Esimerkiksi Norjassa on jo kauan ollut johdossa vähemmistöhallitus. - Mutta aika rientää, joten otetaanpa vielä kaksi viimeistä kysymystä!

9. Oletteko puhunut täysin totta koko tämän jupakan aikana? Uskotteko että ihmiset luottavat yhä teihin?

Pääministeri: Ei kaikkia asioita ja yksityiskohtia voi vuosien kuluttua muistaa! Maailma muuttuu, mutta muuttuuko ihminen, kas siinäpä kysymys...(alkaa laulaa): "Muuttuuko ihminen ihminen ja mihin suuntaan/voi viedä huomispäivän tie/jos luottaa uskaltaa niin myöskin voittaa/ja löytää uuden ihmisen..." Näin, otetaanpa sitten se vihon viimeinen kysymys!

10. Aiotteko erota?

Pääministeri: Huomasin Amerikassa ollessani, että suomalainen lehdistö on alkanut viljellä amerikkalaistyyppisiä otsikoita. Eräässäkin iltapäivälehdessä oli pantu minun suuhuni otsikko: "En aio erota." - En minä ole niin sanonut ." - "No, aiotteko erota? - Kuten sanoin, minä en ole niin sanonut. Sanoin, että... - "Mutta miten on, Herra Pääministeri, oletteko Te aikeissa erota?" - Noh, o-odotetaan nyt vain rauhallisesti näitä selvityksiä. Toimittajahan tietää, että minäkin olen entinen toimittaja, joten... - "Te ette siis halua vastata tähänkään kysymykseen?"

- Kuulkaas nyt toimittaja, minähän olen vastannut kysymyksiinne parhaani mukaan. Mitä eroasiaan tulee, niin minähän olen jo eronnut! Minun ja Merjan avioero astui voimaan jo vuonna 2004...ja mitä minun ja Sirkan väliseen asiaan tulee, niin etteköhän te nyt mene hieman asioiden edelle...mehän olemme vasta kihloissa! Totta kai oppositiolla on oikeus ja jopa velvollisuus vaatia minun eroani, mutta vasta häiden jälkeen.

- Milloin häät ovat?

- Kai te nyt sen verran ymmärrätte, että tämä on sellainen asia, täysin yksityisasia, johon minun ei tarvitse teille vastata. Höh!

- No niin, palaveri on päättynyt! Kiitän julkisen sanan edustajia!

154. RAY, RAY, trallallaa!

Alaston totuus...tukea aina tarvitaan...

1. Vaalirahakohun viime päivien uutisotsikoita:

- Nuorten asuntosäätiöltä virtasi tukirahaa keskustalle

- Yleishyödyllinen asuntosäätiö tuki Vanhasta presidentiksi 23 360 eurolla

- Vanhasta tukeneet säätiön rahat RAY:ltä

- Kanki-Kaikkonen junaili suurpotin Vanhaselle

- Antti Kaikkonen sai vaalirahaa johtamaltaan säätiöltä

- Kaikkonen maksoi vaalitukia itselleen

- Vahvistus: Vanhaselle väärää rahaa

- Matti-kirjoja tuhansilla euroilla - Ray tutkii Nuorisosäätiön tilit

- Nuorisosäätiön vaalituelle moraalinen tuomio rahoittajalta ja valvojalta

- RAY tutkii Vanhasen rahoittajasäätiön tilit

- RAY kysyy tuensaajilta vaalirahoituksesta

- Säätiöille vaalirahakohun takia muistutus rahanjaon säännöistä

- PRH tutkii vaalirahaa jakaneet säätiöt

- Asiantuntija: Nuorisäätiö rikkoi lakia

- Säätiöiden edunvalvoja yllättyi suurista vaalituista

- Säätiöjohtaja puolustaa vaalitukien jakamista

- Keskustan säätiöistä monen tahon tutkinta

- Patentti- ja rekisterihallitus tutkii vaalirahaa jakaneet säätiöt

- Vaalirahakohu tahraa säätiöt

- Vanhanen väisteli kysymyksiä keskustalaisista säätiöistä

- Kaikkonen ei suostu kommentoimaan vaaliraha-asiaa

- Vanhanen: Ne olivat seminaarilippuja

- Vanhanen: Ei tarvetta palauttaa tukia

- Vanhanen: Nyt haetan epäselviä motiiveja

- RAY lopettaa säätiöiden yleisavustukset

- RAY pisti hanat kiinni

- RAY lopettaa löysän rahanjaon säätiöille

- Matti Vanhanen ei näe moitittavaa säätiöiden maksamassa vaalituessa

- Parempia selityksiä, Matti Vanhanen

- Säätiön taloissa asuvat tuomitsevat vaalituen

- Säätiön rahoilla neuvokseksi

- Sääntöjen vastaista

- Vanhanen vähätteli - jälleen

- Keino pyhittää tarkoituksen

- Nuorisoehdokas?

- Suut suppuun! Antti Kaikkonen vaatii mediahiljaisuutta

- Jukka Vihriälä eroaa RAY:n johdosta vaalirahakohun takia

- RAY-pomo ulos rahakohun takia

- Vihriälä: Otin tukea ymmärtämättömyyttäni

- Kaikkonen jättää Nuorisosäätiön puheenjohtajuuden

Mutta tätä uutisotsikkoa odotellaan erityisen hartaasti:

Matti Vanhanen jättää hallituksensa eronpyynnön

Mutta ehkäpä tämäkin otsikko kohta nähdään, sillä

- Keskustan Vihriälä haluaisi hajoittaa eduskunnan (22.9. klo 22.34)

Vai nähdäänkö, sillä

- Vanhanen: Ei uusi vaaleja vaalirahakohun vuoksi (23.9. 7.34)

2. Keskustalainen Nuorisosäätiö on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen järjestö, jonka tehtävänä on tarjota nuorille edullisia vuokra-asuntoja; säätiö ylläpitää mm. nuorisohotellia Helsingin Herttoniemessä. Säätiö toimii suurimmaksi osaksi valtion tuen varassa, sillä se saa rahoitusta Raha-automaattoyhdistykseltä (RAY). Lisäksi Nuorisosäätiö on saanut tukea toimintaansa varten ARA:lta eli Asumisen rahoitus ja kehittämiskeskukselta (entinen Valtion asuntorahasto). Nuorisosäätiön korkotukilainoilla on täysi valtiontakaus.

3. Pääministeri Matti Vanhanen on toiminut lähes 20 vuotta Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajana aina vuoteen 2003 saakka, jolloin hänestä tuli Jäätteenmäen hallituksen puolustusministeri. Hänen paikkansa säätiön johdossa peri kansanedustaja Antti "Kanki" Kaikkonen.

4. Nyt on ilmennyt, että Keskusta on jakanut ainakin useissa eri vaaleissa, ainakin vuoden 2006 presidentinvaaleissa ja vuoden 2008 kunnallisvaaleissa vaalitukea Nuorisäätiöltä saamistaan varoista. Matti Vanhasen vaaliorganisaatio sai presidentinvaaleissa säätiöltä tukea lähes 24 000 euroa; lehdissä kerrotun mukaan Vanhanen olisi säätiön puheenjohtajan toimiessaan saanut tukea myös aiemmissa vaaleissa.

5. Säätiön hallituksen nykyisen puheenjohtajan Kanki-Kaikkosen kerrotaan myöntäneen tavallaan itselleen tukea kolmissa viime vaaleissa noin tuhat euroa per vaalit. Käytännössä tuen jakamisesta on huolehtinut säätiön toimitusjohtaja, jonka menettelyn Kaikkonen on kuitenkin siunannut. Tänään kerrottiin, että Nuorisosäätiön RAY:lta saamia varoja olisi jaettu viime kunnallisvaaleissa Kaikkosen lisäksi myös kahdelle muulle säätiön hallinnossa mukana olleelle tunnetulle keskustalaiselle eli valtiosihteeri Timo Reinalle - hän on toiminut aiemmin Matti Vanhasen avustajana - ja keskustan hallintopäällikkö Aki Haarolle. Timo Reina on nykyisin kuntaministeri Mari Kiviniemeä (kesk) avustava valtiosihteeri ja istuu Järvenpään valtuustossa. Kaikkonen valittiin Tuusulan valtuustoon, mutta Haaro ei päässyt läpi Vantaan kunnallisvaaleissa.

6. Kaikkonen on puolustellut tuen antamista Vanhaselle sillä, että tämä on panostanut nuorisoasumiseen paljon säätiön johdossa toimiessaan. Säätiön toimitusjohtaja Seppo Pyykkönen on puolustellut vaalitukia sillä, että ne ovat säätiön tehtäviin kuuluvaa yhteiskunnallista toimintaa, minkä lisäksi tuet ovat olleet vastikkeellisia; rahat menivät kuulemma Matti Vanhasen kampanjan hyväksi myytyihin kirjoihin (Se on ihan Matti -kirja), tauluihin ja - tietenkin - seminaarilippuihin. Toisaalta Pyykkönen näyttää myöntäneen, että RAY:n rahaa on virrannut vaalitukiin.

7. Matti Vanhanen sanoo, että hänen saamansa tuki on ollut "kohtuullista" ja että kyse on ollut vastikkeellisten seminaarilippujen hankinnasta. Vanhasen samoin kuin Kaikkosen mukaan RAY:n rahoja ei ole valunut säätiön kautta vaalitukeen, vaan ne on käytetty täysin nuorisoasumiseen. Vanhasen mukaan vaalitukiin on käytetty säätiön "omaa vahvaa tulopohjaa;" kyse olisi siis RAY:n rahoista erillisistä varoista.

8. PRH:n eli Patentti- ja rekisterihallituksen linjajohtajan Olli Koikkalaisen mukaan asia on kuitenkin selvä: poliitikkoja rahoittaneet säätiöt ovat toimineet sääntöjensä vastaisesti. Säätiöiden säännöissä ei ole mainintaa, jonka mukaan säätiöt voisivat jakaa avustuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tai poliittiseen vaalitoimintaan. Säätiöiden tarkoitus on yksinomaan nuorison ja erilaisten nuorison toimintojen tukeminen.

9. Myös Maaseudun Kukkaisrahasto -niminen järjestö on PRH:n mukaan jakanut (keskustalaisille) poliitikoille vaalitukea vastoin sääntöjään.

10. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja Paavo Hohti puolestaan sanoo, että säätiön hallituksen täytyy noudattaa säätiön tarkoitusta eikä "haahuilla ympäri maailmaa." Hohti tyrmää myös Vanhasen väitteen, jonka mukaan vaalitukiin ei ole käytetty RAY:n tai valtion rahaa, vaan säätiön "omaa" tulopohjaa. Hohdin mukaan Vanhasen perustelu ontuu, sillä säätiön tarkoituksen toteutumisen kannalta säätiön rahalla ei ole eri kategorioita. "Koko käytettävissä oleva raha täytyy suunnata säätiön tarkoituksen toteuttamiseen," sanoo Paavo Hohti (I-S 21.9).

11. RAY, jonka johtopaikat kolme suurinta puoluetta ovat tiukasti jakaneet keskenään - toimitusjohtajan on tätä nykyä entinen ministeri ja kansanedustaja Sinikka Mönkäre (sdp) - on päättänyt tänään lopettaa yleisavustusten jakamisen kokonaan, koska niiden käyttämistä ei voida Mönkäreen mukaan "kunnolla valvoa."

12. Yleisavustuksia on kuitenkin jaettu vain 16 säätiölle. On outoa, että RAY:llä ei olisi ollut resursseja valvoa edes näin pienelle säätiöjoukolle annettujen yleisavustusten käyttöä. Miksi sitten yleisavustusten jakamista ei ole jo aikaisemmin päätetty rajoittaa tai lopettaa kokonaan? Mönkäreen mukaan asiaa on pohdittu RAY:ssä jo jonkin aikaa, mutta päätöksiä ei ole tehty, miksiköhän? Onko maassa myös muita puolueita "lähellä olevia" säätiöitä, jotka olisivat jakaneet vaalitukea omille poliitikoilleen? Alustavan ilmoituksen mukaan näin ei olisi asian laita, mutta asian tutkintahan on vielä kesken.

13. RAY:n jakamia yleisavustuksia, toisin kuin kohdistettuja avustuksia, ei ole korvamerkitty mihinkään tiettyyn projektiin. Mönkäreen mukaan "yleisavustukset eivät ole tätä päivää." Kas kummaa, kun Mönkäre huomasi tämän vasta nyt. Outoa on myös se, että RAY sai tutkittua avustamiensa säätiön valvonnan jo päivässä tai parissa sikäli että mitkään muut RAY-säätiöt eivät ole jakaneet vaalitukia. Tässä valossa ei olisi todellakaan ollut suuri työ selvittää Nuorisäätiön vaalitukien jakamisasia jo paljon, paljon aikaisemmin.

14. Myös PRH:n tulisi lain mukaan valvoa säätiön tarkoituksen toteutumista, siis myös säätiöiden rahanjakoa. Mutta tätäkään ei ole ilmeisesti tehty kunnolla, ei ainakaan RAY-säätiöiden osalta. Myös tätä tekemättömyyttä puolustellaan - tietenkin - resurssipulalla. PRH on muuten elinkeinoministeriön alainen virasto, ministerinä on Mauri Pekkarinen (kesk).

15. Kävisikö niin, että Pekkarinen määrää kohtapuolin oman ministeriönsä tutkimaan säätiöiden valvontaa ja tuo työryhmä antaa PRH:lle tuota pikaa asiassa "puhtaat paperit." Tällainen sisäinen valvonta, jossa ministeriö tai muu elin tutkii tavallaan itse itseään, on Suomessa maan tapa, ja se tuottaa yleensä aina puhtaat paperit. Mauri Pekkarinhan tunnetusti tykkää puhtaista papereista, kuten häntä itseään koskevasta Suomi-Soffa -asiastakin ilmeni. Pekkarisen oma ministeriö antoi ministerille puhtaat paperit myös Rovaniemen kelkkatehtaan asiassa.

16. Suomessa on toki myös ulkopuolisia laillisuusvalvontaviranomaisia, vieläpä oikein kaksin kappalein, nimittäin Valtioneuvoston oikeuskansleri ja Eduskunnan oikeusasiamies. Kummallakin on laajat esikunnat korkeasti palkattuine virkamiehistöineen. Mutta jostakin kumman syystä ne ovat nytkin kuin kusi sukassa (tai sukkahousuissa); ne eivät vahingossakaan puutu omasta aloitteestaan yleensäkään juuri mihinkään epäselvin asioihin.

17. Mieleeni muistuvat vaalirahoituskohun alkuhetket toukokuussa 2008. Minusta oli tuolloin selvää, että vaalirahoituslakia valvomaan laissa määrätty oikeusministeriö oli rikkonut valvontavelvollisuutensa, koska se ei ollut puuttunut kansanedustajien täysin puutteellisiin ja epäselviin vaalirahoitusilmoituksiin mitenkään. Oikeuskansleri ei kuitenkaan osoittanut merkkiään puuttuakseen asiaan. Tein sen vuoksi oikeuskanslerille kantelun, joka johtikin tulokseen. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka totesi saman asian kuin minä kantelussani: oikeusministeriö oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, vaikka oikeusministeri Tuija Brax oli pariin otteeseen eduskunnan edessä vakuuttanut, että ministeriöllä ei muka olisi ollut edes oikeutta valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta. Ministeriön vaalijohtaja sai Jonkalta laiminlyönnistä ankarat moitteet.

18. Nyt oikeuskanslerin pitäisi tutkia, miksi PRH tai/ja RAY eivät ole huolehtineet niille kuuluvasta tehtävästä valvoa säätiöille myönnettyjen yleisavustusten käyttöä. Saa nähdä, tapahtuuko mitään. Oikeuskanslerillakin kun on eräänlainen kaksoisrooli: yhtäältä kanslerin tulee lain mukaan valvoa valtioneuvoston ja ministeriöiden toiminnan laillisuutta, mutta toisaalta oikeuskansleri on "kruunun juristi" eli hallituksen ja ministereiden neuvonantaja. Valvo siinä nyt sitten laillisuutta.