410. Sivuuttiko korkein oikeus perustuslain?

1. Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ja valvontamaksuista näyttää jatkuvan edelleen kiivaana. Mahtavien elinten mahtailuun taipuvaisia edustajia on ollut asian tiimoilta taas liikkeellä.

2. "Valtiosääntötuomioistuimeksi" (jostakin syystä) kutsutun perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Jacob Söderman (sd) on 13.3. lausunut asiasta ilmeisesti painavaksi tarkoitettuja mielipiteitä Suomen Kuvalehdelle. Söderman haluaa näköjään suitsia keskustelua ja väittää poliitikolle tyypilliseen tapaan, että keskustelu pysäköinninvalvonnasta on "hakoteillä." Ilmeisesti vain Söderman omasta mielestään tietää, mistä pitäisi keskustella ja miten.

3. "Neljännen valtiomahdin" eli lehdistön mahtavin edustaja Helsingin Sanomat kirjoittaa asiasta tämänpäiväisessä pääkirjoituksessaan, joka on otsikoitu luultavasti veret seisauttamaan tarkoitetulla otsikolla "Perustuslaki jäi parkkiruutuun." Lehti pelkää, että jos KKO voittaa parkkimaksukiistassa perustuslain korkeimman oikeuden asema suhteessa perustuslakivaliokuntaa vahvistuisi yleensäkin. Tätä lehti ei näytä pitävän suotuisana kehityksenä. Pysäköinninvalvonta ei olisi lehden mukaan "perustuslain arvoinen keppihevonen tällaiselle hivuttamalla tehdylle vallansiirrolle." - Mikähän mahtaisi olla riittävän "arvokas" asia tässä suhteessa?

4. Helsingin Sanomat on suhtautunut alusta lähtien torjuvasti yksityisten parkkifirmojen harjoittamaa toimintaa kohtaan. Lehti on ollut parkkiaktivistien asialla. Vuonna 2008 Helsingin Sanomat hyökkäsi yksityistä pysäköinninvalvontaa vastaan pääkirjoituksessaan, joka oli varustettu raflaavalla otsikolla "Hämärän parkkisakotuksen loputtava" (21.2.2008). Korkein oikeus tuli kuitenkin laillisessa oikeudenkäynnissä siihen johtopäätöksen, että parkkivalvonta on täysin laillista toimintaa (KKO 2010:23). Hesarin "mahtikäsky" ei siis tepsinyt. Helsingin Sanomat näyttää nyt oppineen ainakin sen verran, ettei se puhu pääkirjoituksessaan enää "parkkisakoista", vaan valvontamaksuista.

5. Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus ottaa yksityiskohtaisesti kantaa HS:n kirjoituksessa esitettyihin sinänsä mielenkiintoisiin näkökohtiin kiistassa perustuslakivaliokunta vs. korkein oikeus. Käsittelen näitä kysymyksiä samoin kuin perustuslakivaliokunnan lausunnon sisältöä myöhemmin. Jacob Södermanhan toivoi SK:ssa, että olisi hyvä, jos kaikki osapuolet lukisivat valiokunnan lausunnon. Minä en toki ole kiistan osapuoli, vaan ainoastaan ulkopuolinen tarkkailija, mutta ehkäpä Söderman suo myös minulle tilaisuuden tutustua hänen edustamansa valio-valiokunnan tuotokseen.

6. Otan tässä kirjoituksessa esille ainoastaan yhden asian. Kysymys on siitä, ohittiko tai sivuuttiko korkein oikeus vuoden 2010 tuomiossaan (2010:23) kokonaan perustuslain. Näinhän on väitetty. Jacob Söderman yhtyy SK:ssa tähän valitusvirteen toteamalla, että "korkein oikeus teki tässä asiassa päätöksen ikään kuin Suomen perustuslakia ei olisi olemassa." Varmemmaksi vakuudeksi Söderman viittaa kuuluisiin ja arvostettuihin "valtiosääntöoppineisiin" toteamalla, että "valtiosääntöoikeuden asiantuntijat ovat oikeassa" kun he ovat todenneet saman asian kuin hän: KKO sivuutti perustuslain.

7. Perustuslakivaliokunnassa kuullut valtiosääntöoppineet ovat todella esittäneet sanotun väitteen. Näin esimerkiksi professori Veli-Pekka Viljanen, joka sanoo lausunnossaan, että KKO:n päätöksessä ei ole "riittävästi huomioon tapaukseen liittyviä valtiosääntöoikeudellisia näkökohtia, kuten perustuslain 124 §:n merkitystä tapauksen kannalta." - Oikeustieteen lisensiaatti Mikael Koillinen puolestaan kirjoittaa lausunnossaan, että "KKO ei ratkaisussaan ottanut alemmista oikeuksista poiketen lainkaan kantaa tällaisen valvontamaksun suhteesta perustuslakiin ja sen julkisen vallan käyttöä koskeviin säännöksiin."- Professori Olli Mäenpää on hieman varovaisempi lausunnossaan kirjoittaessaan perustuslakivaliokunnalle, että "on mahdollista, että korkeimman oikeuden esittämässä arviossa ei ole aivan riittävästi otettu huomioon perustuslain 124 §:n vaatimuksia." - Myös YLE Uutisten laajassa haastattelussa tuntojaan purkanut akatemiaprofessori Kaarlo Tuori väitti, että korkein oikeus olisi sivuttanut päätöksessään perustuslain 124 §:n, katso blogi 402/2.3.2011.

8. Mitä tuossa perustuslain 124 §:ssä sitten säädetään? Säännös koskee otsikkonsa mukaan hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle. Pykälä kuuluu:

- Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.

9. Perustuslakivaliokunta, samoin kuin kuin sen kuulemat valtiosääntöoppineet (siviilioikeuden professori Heikki Halila oli toki toisella kannalla), katsoi, että valvontamaksu olisi hallinnollinen maksu ja yksityinen pysäköinninvalvonta olisi julkisen vallan käyttöä ja vieläpä merkittävää julkisen vallan käyttöä.

10. Mutta olisiko korkein oikeus todella sivuuttanut sanotun kysymyksen yksityisen pysäköinninvalvonnan luonteesta kokonaan, kuten on väitetty? Katsotaanpa, mitä korkein oikeus itse asiassa kirjoitti päätöksensä perusteluissa jaksossa, joka on varustettu väliotsikolla Julkisen vallan käyttöä koskevat rajoitukset sopimuksen esteenä. Korkein oikeus kirjoittaa perustelukappaleessa 9 näin:

"Kiinteistön omistajalla ja haltijalla on oikeus määrätä omistamansa tai hallitsemansa alueen käytöstä, jollei sitä ole laissa kielletty. Tieliikennelain 28 §:n 2 momentin yksityiselle alueelle pysäköintiä koskevat säännökset eivät estä kiinteistön omistajaa tai haltijaa määräämillään ehdoilla sallimasta pysäköintiä alueellaan ja eivätkä siten myöskään tekemästä sopimusta siitä, millä ehdoilla sen omistamalle alueelle saa pysäköidä ja mitä sopimuksen ehtojen rikkomisesta seuraa. Sopimuksen tekemistä ei estä myöskään se, että tieliikennelain 28 §:n 2 momentti ja 105 § sekä pysäköintivirhemaksusta annetun lain soveltamisalaa koskeva 1 §:n säännös huomioon ottaen vain poliisilla ja kunnallisella pysäköinninvalvojalla on oikeus määrätä pysäköintivirhemaksu virheellisestä pysäköinnistä yksityisellä alueella. Periessään väitettyyn sopimukseen perustuvaa valvontamaksua kiinteistön omistaja tai haltija ei käytä tätä lain mukaan viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa. Tässä tapauksessa ei siten ole kysymys julkisen vallan käytöstä, vaan ainoastaan siitä, onko yksityisten välille syntynyt pysäköintiä yksityisellä alueella koskeva sopimus ja onko sopimusta rikottu."

11. Vastaus kysymykseen, onko korkein oikeus sivuuttanut perustuslain, on minusta kieltävä. Korkein oikeus ei ole, ainakaan asiallisesti, sivuuttanut tai ohittanut perustuslakia ja sen 124 §:ää, sillä onhan se ottanut nimenomaan kantaa siihen, onko yksityisessä pysäköinninvalvonnassa kyse julkisen vallan käytöstä vain ei. Perustelukappaleessa 9 korkein oikeus sanoo selkeästi, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ja valvontamaksujen perimisessä ei ole kysymys julkisen vallan käytöstä. Koska kyse ei ole edes "tavallisesta" julkisen vallan käytöstä, ei korkeimman oikeuden ole tarvinnut lausua mitään siitä, olisiko tilanteessa kysymys merkittävästä julkisen vallan käytöstä.

12. Valtiosääntöoppineet, Jacob Söderman ja muut arvostelijat näyttäisivät siis olevan väärässä väittäessään, että korkein oikeus olisi tehnyt päätöksensä ikään kuin Suomen perustuslaki ei olisi olemassa tai että korkein oikeus olisi sivuuttanut perustuslain ja sen 124 §:n kokonaan. Korkein oikeus on antanut lausunnon siitä, että kyse ei ole julkisen merkittävästä eikä edes "tavallisen" julkisen vallan käytöstä, koska kyse ei ole viranomaistoiminnasta, vaan toiminta perustuu sopimusvapauteen ja yksityisoikeudelliseen sopimukseen.

13. Korkeinta oikeutta pitää kuitenkin sikäli hieman "tukistaa", että se ei ole maininnut perusteluissaan nimenomaan perustuslain 124 §:ää. Tämä johtunee vanhasta, hallitusmuodon kaudelta peräisin olevasta perinteestä, jonka mukaan tuomioistuimen ei pidetty jotenkin sopivana, että tuomioistuin vetoaa tai edes viittaa tuomionsa perusteluissa perustuslakiin. KKO:n ex-presidentti Olavi Heinonen edusti vielä 2000-luvulle tultaessa kantaa, jonka mukaan tuomioistuin, ei edes KKO, saa ottaa kantaa perustuslakiin ja jos vaikka ottaisikin, niin perustuslain pykäliä ei saa mainita tuomion perusteluissa!

14. Tässä ovat siis vastakkain kaksi koulukuntaa, joista toinen käskee: "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä." Toinen ja edellistä raadollisempi koulukunta sen sijaan kehottaa: "Ruma sana sanotaan niin kuin se on." Itse olen aina edustanut jälkimmäistä koulukuntaa, niin tuomarina kuin tutkijanakin. Lainkohdat pitää toki panna reilusti ja arkailematta näkyviin ja tämä koskee myös perustuslakia. Kun nyt (KKO 2010:23) ei niin tehty, niin arvostelijat saivat heti vettä myllyynsä väittäessään (perättömästi), että korkein oikeus olisi sivuuttanut perustuslain kokonaan. Tästä nähdään, miten tärkeä merkitys on kirjoittaa tuomioon näkyviin ne lainkohdat, joita on sovellettu.

15. Mutta kuten sanottu, tärkeintä asiassa on kuitenkin se, että korkein oikeus on asiallisesti ottanut perustuslain 124 §:n säännöksen huomioon todetessaan, ettei yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ja valvontamaksun määräämisessä ei ole kysymys merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Miksipä päätös olisi siitä muuttunut, jos korkein oikeus olisi perusteluissaan sanonut, että "tässä tapauksessa ei siten ole kysymys perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta julkisen vallan käytöstä, vaan vaan ainoastaan siitä, onko yksityisten välille syntynyt pysäköintiä yksityisellä alueella koskeva sopimus ja onko sopimusta rikottu."

16. Toki kysymystä julkisen vallan käytöstä olisi voitu perustella korkeimman oikeuden tuomiossa jonkin veran laajemmin. Luultavasti näin ei tehty siksi, että korkein oikeus piti tavallaan itsestään selvänä, ettei parkkivalvonnassa ole kysymys julkisen vallan käytöstä. On myös syytä huomata, että tämän kysymyksen osalta korkein oikeus oli ratkaisussaan yksimielinen. Mutta kuten sanottu, korkein oikeus otti asiallisesti kantaa perustuslain 124 §:ään eikä sivuuttanut sitä.

230. KKO 2010:23: ParkCom sai periä valvontamaksun

Pysäköinti sallittu?

1. Korkein oikeus (KKO) antoi tänään 16.3.2010 vihdoin ja viimein odotetun tuomionsa yksityisen pysäköinninvalvonnan luonnetta ja valvontamaksun laillisuutta koskevassa jutussa. Juttu oli esitelty KKO:ssa jo viime syyskuussa, joten päätösharkinta kesti todella käsittämättömän kauan. Kuten epäilin blogissani 228/11.3.2010, KKO halusi vielä varmemmaksi vakuudeksi nähdä, millaisen kannan pysäköinninvalvonnan uudistamista koskeva OM:n työryhmä asiassa ottaisi. Työryhmän mietintö ilmestyi viime viikolla (11.3.) ja sen jälkeen KKO rohkeni vihdoin julkistaa oman ratkaisunsa.

2. KKO katsoi ennakkopäätöksessään KKO 2010:23, että yksityisellä pysäköintiyhtiöllä ParkComilla oli oikeus periä kiinteistöyhtiön pihamaalla tapahtuneesta virheellisestä pysäköinnistä valvontamaksu auton pysäköijältä.

3. Oleellinen peruste tuomiossa on tämä:

- Auton pysäköinnin yksityiselle alueelle sai aikaan alueella olleiden opastaulujen mukaisen sopimuksen pysäköintiyhtiön ja autoilijan välille. Sopimus sisälsi velvoitteen valvontamaksun maksamisesta siinä tapauksessa, että pysäköinti oli tapahtunut opasteessa mainittujen ehtojen vastaisesti.

4. Tätä reaalisopimuksen syntymismekanismia olen toistanut useissa blogikirjoituksissani, ensimmäisen niistä julkaisin 27.11.2008 eli tuoreeltaan Helsingin hovioikeuden 20.11. 2008 antaman tuomion jälkeen. Mutta niin sanotut oikeusoppineet (mm. Helsingin yliopiston dosentit Janne Kaisto ja Frey Nybergh oikein teemasta kirjoittamassaan kirjasessaan) tai itseään sellaisina pitävät samoin kuin anonyymit parkkiaktivistit oikeusjakohtuus -kaikessa sivustollaan ovat vain jaksaneet jankuttaa vastaan. - Jokohan nuo nyt uskovat, peijakas!

5. Vantaan käräjäoikeus, jonka tuomion Helsingin HO hyväksyi, hylkäsi joulukuussa 2007 ParkComin kanteen. Hovioikeus katsoi, että valvontamaksussa olisi kyse rangaistusluontoisesta maksusta, mikä on aivan kummallinen käsitys. Tukea sanotulle käsitykselleen hovioikeus sai Joensuun rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mielipiteestä, jonka mukaan parkkiyhtiöiden toiminnassa olisi kyse virkavallan anastuksesta! ParkComin toimitusjohtajasta tehtiin parikin rikosilmoitusta juuri virkavallan anastuksesta, mutta viimeksi valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski jätti syytteen nostamatta katsoen, että kyseessä ei voi olla mikään rikos.

5. Muuten, kukas se olikaan se Helsingin poliisilaitoksen ylikomisario, joka myös hääri innokkaasti parkkiyhtiöiden kimpussa virkavallan anastusväitteineen? Parkkiyhtiöt joutuivat näiden hyökkäysten ja hovioikeuden virheellisen tuomion johdosta lopettamaan tai keskeyttämään toimintansa ja pysäköinti yksityisillä alueilla riistäytyi monin paikoin täysin hallitsemattomaksi.

6. KKO ennakkopäätös syntyi äänestyksen jälkeen 3-2. Palaan äänestyslausumiin, kun olen ensin niihin tutustunut. Kun kyse on tapauksista, joissa yksityiset elinkeinonharjoittajat ovat joutuneet kärsimään taloudellista vahinkoa tuomioistuinten tai viranomaisten virheellisistä menettelyistä tai ratkaisuista, ovat äänestyspäätökset KKO:ssa kokemukseni mukaan aika tavallisia. Eri mieltä olevilla lausumilla yritetään tavallaan sanoa, että ratkaistut tilanteet ovat olleet luonteeltaan epäselviä. Jos vahinkoa viranomaisten toimenpiteiden johdosta kärsineet yritykset nostaisivat myöhemmin vahingonkorvausjuttuja valtiota vastaan, voisi valtio väittää, että kyseessä on ollut epäselvä tulkintatilanne eivätkä viranomaiset ole syyllistyneet tuottamukseen. - KKO:n äänestysratkaisuja on syytä lukea ja tarkastella myös tältä kannalta. Syy eriäviin lausumiin voi osaltaan olla edellä mainittu.

7. KKO:n ratkaisukokoonpanoon kuuluivat oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio ja Timo Esko. Ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen äänin 3-2. Olen kommentoinut vähemmistön perusteluja blogin kommenttiosastossa. Minusta vähemmistön perustelut ovat osin hieman merkilliset.

8. Olen kommentoinut KKO:n jutussa antamaa tuomiota oikeudenkäyntikulujen osalta kommenttiosastossa.

PS.

Kevennyksenä pari tämänpäiväistä eroilmoitusta:

- Tanja Karpela (kesk) jättää eduskunnan eikä siis asetu ehdolle v. 2011 vaaleissa. - Kommentti: Tanja tietää hyvin, ettei hänellä olisi enää mahdollisuuksia tulla valituksi, järkevä päätös siis!

- Imatran kirkkoherra Marja-Sisko Aalto (ent. Olli Aalto) jättää virkansa huhtikuun alussa luottamuspulan takia. - Hmm, mitä tuohon nyt sanoisi, viittaan Ollin tapauksesta aiemmin kirjoittamani blogiin, joka löytynee tunnisteella "sukupuolenvaihdos"; vai oliko se nyt vain "sukupuolentarkistus."

228. Lakiehdotus yksityisestä pysäköinninvalvonnasta

1. Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa tänään jättämässään mietinnössä (OMTR 16/2010) pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamista, jotta voitaisiin entistä tehokkaammin ehkäistä pysäköintivirheitä ja puuttua niihin. Julkisesta pysäköinninvalvonnasta huolehtisivat edelleen poliisi ja kunnallinen pysäköinninvalvonta.

2. Pysäköintivirhemaksun katto korotettaisiin nykyisestä 50 eurosta 80 euroon. Pysäköintivirheeseen voitaisiin ehdotuksen mukaan puuttua uutena keinona rengaslukolla. Sen käyttö tai ajoneuvon siirto olisi mahdollista aikaisintaan kahden vuorokauden kuluttua pysäköintivirheen alkamisesta. Jos samalla ajoneuvolla on tehty viisi pysäköintivirhettä, jotka ovat maksamatta, voitaisiin ajoneuvo kuitenkin siirtää tai lukita jo aikaisemminkin. Rengaslukon käyttämisestä päättäisi poliisi tai kunnallinen pysäköinnintarkastaja.

3. Työryhmä ehdottaa, että yksityisen pysäköinninvalvonnan tilannetta selvennettäisiin säätämällä siitä laissa. Mietintöön sisältyy erityinen lakiehdotus: Laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Mietinnössä todetaan, että viime vuosina on toiminut yrityksiä, jotka ovat valvoneet pysäköintiä yksityisillä alueilla kiinteistön omistajan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Mietinnössä kuvataan tämän yksityisen pysäköinninvalvonnan pääpiirteet asianmukaisella tavalla (s. 23). Tämän jälkeen mietinnössä viitataan parhaillaan KKO:ssa vireillä olevaan oikeusjuttuun. Tässä jutussa Helsingin hovioikeus on hylännyt pysäköintifirman valvontamaksun perimiseksi nostaman kanteen katsoen, ettei maanomistajalla ollut oikeutta määrätä rangaistusluontoista maksua omistamallaan alueella tapahtuneesta pysäköintivirheestä.

4. OM:n työryhmä näyttää pitävän selvänä, että yksityisen yksityisen kiinteistönomistajan määräämä valvontamaksu ei ole luonteeltaan rangaistusluontoinen maksu. Mietinnössä ehdotetaan enemmittä pohdinnoitta, että yksityisellä alueella tai maastossa voitaisiin järjestää yksityinen pysäköinninvalvonta, josta huolehtii kiinteistön omistaja tai haltija. Oikeus pysäköinninvalvontaan voitaisiin siirtää myös kolmannelle eli esimerkiksi juuri valvontaa harjoittavalle yritykselle.

5. Pysäyttämistä, pysäköimistä tai pysäköintikiekon käyttämistä koskevan säännöksen tai määräyksen vastaisesta menettelystä voitaisiin työryhmän mietinnön mukaan veloittaa valvontamaksu. Se ei saisi olla suurempi kuin vastaavalla alueella määrättävä pysäköintivirhemaksu. Jos luvaton pysäköinti jatkuisi pidempään, siitä voitaisiin veloittaa enintään kolme valvontamaksua.

6. Valvontamaksun veloittaminen edellyttäisi, että kielto tai määräys sekä valvontamaksu luvattoman pysäköinnin seurauksena ilmoitetaan yksiselitteisellä ja selvästi havaittavalla tavalla. Valvontamaksua koskevaan vaatimukseen tulisi liittää ohjeet maksun riitauttamisesta.

7. Valvontamaksu ei siis olisi rinnastettavissa pysäköintivirhemaksuun tai muuhun julkisoikeudelliseen seuraamukseen. Valvontamaksua voidaan pitää sopimusrikkomukseen perustuvana yksityisoikeudellisena seuraamuksena (sopimussakkona), sanotaan mietinnössä (s. 35). Valvontamaksu on mietinnön mukaan yksityisoikeudellinen saatava. Valvontamaksu ei olisi sellaisenaan täytäntöönpanokelpoinen. Jos valvontamaksua ei suoriteta vapaaehtoisesti, olisi maksun suorittamiseksi nostettava velkomuskanne käräjäoikeudessa.

8. Mietinnössä todetaan myös se itsestään selvä asia, että oikeusjärjestys perustuu elinkeinovapauteen. Yksityisen pysäköinninvalvonnan osalta ei mietinnön mukaan ole osoitettavissa seikkoja, jotka puoltaisivat toiminnan säätämistä luvanvaraiseksi. Myöskään toiminnan ilmoituksenvaraisuudelle ei ole työryhmän mielestä riittäviä perusteita.

9. Voidaan todeta, että nyt oikeusjutun takia keskeytyneenä ollut yksityinen pysäköinninvalvonta on täyttänyt prikulleen vaatimukset, joita säädettävässä laissa tullaan OM:n mietinnön mukaan yksityiselle pysäköinninvalvonnalle asettamaan. Selvää on, että nyt harjoitettu yksityinen pysäköinninvalvonta ei ole ollut oikeusjärjestyksen vastaista tai laitonta sen vuoksi, että kyseisestä toiminnasta ei tätä nykyä säädetä laissa. Suomessahan vallitse sopimus- ja elinkeinovapaus. On outoa, että hovioikeus on hylännyt ParkComin valvontamaksua suorittamista koskevan kanteen sillä perusteella, että kyseessä olisi rangaistusluontoinen maksu. - Valtionsyyttäjä teki lokakuussa 2009 syyttämättäjättämispäätöksen ja katsoi, ettei ParkComin toimitusjohtaja olut syyllistynyt valvontamaksuasiassa virkavallan anastukseen; ks. blogiani 16/10 2009.

10. Pysäköinnistä koskevista kielloista ja rajoituksista yksityisillä alueella samoin kuin valvontamaksusta luvattoman pysäköinnin seurauksena on ilmoitettu asianmukaisesti kilvillä. Kun ajoneuvo on tullut yksityiselle alueelle, kuljettajan ja kiinteistön omistajan tai pysäköintifirman välille on syntynyt kuljettajan käyttäytymiseen perustuva sopimus, niin sanottu reaalisopimus, kuten olen useissa aiemmissa yksityistä pysäköinninvalvontaa käsittelevissä blogeissani selostanut (ensimmäinen aihetta koskeva blogikirjoitus on julkaistu 27.11.2008). Kuljettaja on alueelle saapuessaan hyväksynyt pysäköintiä koskevat ehdot. Autoon näkyvälle paikalle kiinnitettyyn valvontamaksulomakkeeseen on kirjoitettu ohjeet maksun riitauttamiseksi. Valvontamaksu ei ole ylittänyt alueella voimassa ollutta pysäköintivirhemaksua.

11. Kaikki on siis ollut kunnossa, mutta tämä vain ei ole riittänyt eikä mahtunut parkkiaktiviestien ja alempien tuomioistuimien "kalloon." Saa nähdä, miten käy KKO:ssa. Minusta on selvää, että hovioikeuden tuomio pitäisi kumota ja parkkiyhtiön kanne hyväksyä. Mutta eihän sitä koskaan varmasti tiedä, miten käy, sillä tuomioistuinlaitos saattaa toisinaan olla aika arvaamaton. On sanottu (Bo Palmgren), että suomalainen tuomioistuinlaitos on kuin pajatso: kun sinne syöttää lantin (oikeusjutun), ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu.

12. Helsingin hovioikeuden tuomio jutussa ParkCom/Saviaro annettiin 20.11.2008. KKO myönsi yhtiölle valitusluvan 3.3.2009 (VL 2009:26). KKO:n kirjaamosta tänään saamani tiedon mukaan kyseinen juttu on esitelty eli käsitelty KKO:n jaostossa jo syyskuussa 2009. Juttu on siis ollut niin sanotulla "kierrolla" jo puoli vuotta. Mikähän on mahtanut kiikasta, kun ratkaisua ei ole saatu aikaan? Ilmeistä on, että KKO on odotellut tänään mietintönsä jättäneen OM:n työryhmän mietintöä ja katsonut, miten yksityinen pysäköinninvalvonta on tarkoitus järjestää tulevassa laissa. - KKO:n kokoonpanoon kuuluvat oikeusneuvokset Hidén, Kitunen, Aarnio, Rautio ja Esko.

174. Valtionsyyttäjä: parkkiyhtiöiden toiminta on laillista

Tässä on kyse täysin laillisesta toiminnasta

ParkComin toimitusjohtaja Tom Ekiä vastaan tehtiin viime vuoden lopulla rikosilmoitus, jossa hänen katsottiin syyllistyneen virkavallan anastamiseen. Rikosilmoituksen mukaan yhtiö harjoitti pysäköinninvalvontaa yksityisillä paikoitusalueilla ja sen työntekijät kirjoittivat parkkisakoja muistuttavia valvontamaksuja pysäköintiehtojen vastaisesti pysäköityjen ajoneuvojen omistajille.

Vantaan käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus (tuomio 20.11.2008) olivat aiemmin erässä riita-asiassa, joka koski ParkComin nostamaa velkomuskannetta, katsoneet, ettei jutussa velallisena olleen henkilön tarvinnut maksaa ParkComin määräämää valvontamaksua, koska sanotunlaisia maksuja voivat lain mukaan kirjoittaa vain viranomaiset eli kunnallinen pysäköinninvalvoja tai poliisi.

ParkCom pyysi jutussa KKO:lta valituslupaa. KKO myönsi 3.3.2009 yhtiölle valitusluvan (VL 2009:26). Juttu on vielä KKO:ssa ratkaisematta.

On syytä huomata, että Helsingin hovioikeus, jonka tuomiota olen blogissani perusteellisesti ruotinut ja voimakkaasti kritisoinut (27.11.2008) perusti ratkaisunsa nimenomaan siihen, että parkkiyhtiöltä puuttui toimivalta valvontamaksun määräämiseen, joka hovioikeuden mukaan kuuluisi ainoastaan kunnalliselle pysäköinninvalvojalle ja poliisille.

Valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski on nyt julkistanut oman käsityksensä, joka poikkeaa täysin hovioikeuden kannasta. Syyttäjän käsitys ja kanta ei sido KKO:ta, mutta olisi yllätys, jos KKO asettuisi toiselle kannalle.

Todettakoon, että KKO otsikoi valitusluvanmyöntämistä koskevan päätöksensä näin: "Sopimus-sopimuksen syntyminen." Otsikossa ei siis puhuta mitään parkkiyhtiön toiminnan laillisuudesta. Voitaneen siis varovaisesti ennakoida, että KKO toteaa lopullisessa päätöksessään parkkiyhtiön toiminnan olevan sinänsä täysin laillista.

KKO:lta odotetaan siten kannanottoa erityisesti siihen, onko yksityisoikeudellinen sopimus, johon valvontamaksun määrääminen ParkComin (ja minun) ja nyt siis myös valtionsyyttäjän käsityksen mukaan perustuu, pätevä ja ajoneuvon kuljettajaa sitova. Kyse on lyhyesti sanottuna siitä, katsotaanko sitovan sopimuksen syntyvän, kun pysäköintitilaa etsivä autoilija näkee suurista tauluista yksityiskohtaiset pysäköinnin ehdot, ajaa sisälle pysäköintialueelle ja pysäköi autonsa alueelle.

Olen puoltanut blogijutuissani sitä kantaa, että sopimus syntyy ja on pätevä ja ajoneuvon kuljettajaa siis sitova. Kyse on konkludenttisesta reaalisopimuksesta, jonka syntymiseen ei tarvita mitään muuta toimenpidettä. Eräät siviilioikeuden tutkijat, mm. dosentit Janne Kaisto ja Frey Nybergh Helsingin yliopistosta, ovat olleet toisella kannalla.

KKO:n kanta tähän kysymykseen nähdään sitten aikanaan. Minusta olisi kyllä yllätys, jos

KKO ei hyväksyisi parkkiyhtiöiden edustamaa kantaa.

Helsingin Sanomien verkkojulkaisussa (hs.fi) luonnehdittiin tänään valtionsyyttäjän syyttämättä jättämispäätöstä "yllätykselliseksi:" "Valtionsyyttäjä teki yllätyspäätöksen ParkComin jutussa."

No, minulle päätös, kuten sanottu, ei sen sijaan ollut mikään yllätys, sillä olenhan todennut blogikirjoituksissani monta kertaa, ettei ParkCom tai mikään muunkaan parkkiyhtiön toiminnassa voi olla kyse minkäänlaaisesta virkavallan anastuksesta.

Mutta Hesarihan kirjoitti oikein pääkirjoituksessaan 2.12.2008 kovasti julmistellen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta otsikolla "Hämärän parkkisakotuksen loputtava." Pääkirjoituksessa vihjailtiin yksityisen pysäköinninvalvonnan olevan todella hämärää ja suorastaan rikollista, kun siinä sanottiin, että "Suomeen rantautuneet yksityiset valvojat ovat jäljitelleet harhauttavasti viranomaisten toimintaa." - Helsingin Sanomilla luulisi olevan nyt anteeksipyynnön paikka pysäköintiyhtiöiltä!

Kirjoitin HS:n edellä mainitun pääkirjoituksen johdosta HS:n mielipidesivulle 13.12.2008 kirjoituksen otsikolla "Yksityiset parkkimaksut ovat laillisia."

Myös jotkut viranomaiset ja ns. "oikeusoppineet" ovat vaahdonneet yksityisen pysäköinninvalvonnan olevan rikollista.

Nyt jo eläkkeelle siirtynyt Helsingin liikennepoliisin pomo, ylikomisario Heikki Seppä on erityisesti kunnostautunut tässä perusteettomassa metelinpidossa. Sepän mukaan viimeistään hovioikeuden tuomion jälkeen on selvää, että yksityinen sakotus täyttää tahallisen rikoksen tunnusmerkistön." (Iltalehti 3.12.-08).

Ihmetellä täytyy myös Joensuun yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen kannanottoa, jonka mukaan "yksityisessä sakotuksessa toteutuu rikoksen tunnusmerkistö, se on selvää". Näin on professori Matti Tolvanen laukonut Iltalehden haastattelussa 3.12.2008.

On luultavaa, että juuri auktoriteetteina asiassa esiintyneiden Heikki Sepän ja Matti Tolvasen lausahdukset ovat inspiroineet jotakuta tai useampaa henkilöä tekemään rikosilmoituksen asiassa.

Ilmeisesti professori Tolvasen mielestä valtionsyyttäjä Maarit Loimukoski on tehnyt nyt "selvästi" väärän päätöksen.

Erityisen räikeästi yksityisiä parkkifirmoja ja etenkin ParkComin toimintaa vastaan on jo pidemmän aikaa hyökätty oikeusjakohtuus -nimisellä sivustoilla, jossa on julkaistu kymmenittäin yksityistä pysäköinninvalvontaa mollaavia ja solvaavia kirjoituksia - tietenkin "puskasta" anonyymisti. Itse olen - omalla nimelläni - kirjoittanut myös tuolle sivustolle joitakin vastakirjoituksia.

Olen kirjoittanut yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ja mm. ParkComin oikeusjutusta seuraavissa blogijutuissa:

- 27.11.2008

- 1.12.2008,

- 13.12.2008,

- 15.12.2008

- 21.1.2009

Katso myös Helsingin Sanomien mielipidesivulla 13.12.2008 julkaistua kirjoitustani "Yksityiset parkkimaksut ovat laillisia."

Lukekaapa sieltä!

69. ParkComin jutun käsittely jatkuu KKO:ssa

Hillittyä pysäköintiä kulttuurimaisemassa...

1. Yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö ParkCom jätti viime viikolla KKO:lle valituslupahakemuksen ja valituksen Helsingin hovioikeuden marraskuussa antamaan tuomioon. Tuomio koski vantaalaismiehelle pysäköintiehtojen rikkomisesta määrätyn 40 euron valvontamaksun perimistä. Hovioikeus ei muuttanut Vantaan käräjäoikeuden aikaisemmin antamaa tuomiota, jolla ParkComin velkomuskanne hylättiin. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että pysäköintimaksujen periminen kuuluu lain mukaan ainoastaan viranomaisille.

Olen käsitellyt kysymystä ja alempien oikeuksien ratkaisujen perusteluja aiemmin blogissani (27.11., 1.12., 13.12., 15.12. ja 21.12.2008). Kantani on ollut ja on edelleen toinen mihin käräjäoikeus ja hovioikeus ratkaisuissaan päätyivät: sopimukseen perustuvat valvontamaksut ovat täysin laillisia ja perimiskelpoisia saatavia.

2. Kannanottoni on riitautettu etenkin oikeus ja kohtuus -nimisellä internetsivustolla. Viimeksi toissa päivänä eli 25.1. kyseisellä sivustolla on julkaistu anonyymin kirjoittajan laaja artikkeli otsikolla "Sopimuksen syntymisestä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa." Kirjoituksen alaotsikon mukaan sopimussuhde edellyttää aina sopimustahtoa. Kirjoituksessa nojaudutaan dosenttien Janne Kaiston ja Frey Nyberghin teemasta viime vuonna julkaisemaan tutkimukseen.

3. Olen blogissani 1.12.-08 arvioinut Kaiston ja Nyberghin kannanottoja nyt kysymyksessä olevilta osin. En pitänyt heidän käsityksiään perusteltuina. Edelleenkään en ole vakuuttunut muun muassa siitä, miksi ajoneuvon pysäköijän ei voitaisi katsoa sitoutuneen selkeisiin, parkkipaikalle pystytetystä taulusta näkyviin sopimusehtoihin pysäköimällä ajoneuvonsa kyseiselle parkkialueelle. Kyse on reaalisopimuksen syntymisestä. Mitä muuta tähän sopimustahdon ilmaisuun vielä pitäisi kuulua? Ehkä vihkikaavan mukainen "papin aamen" eli parkkipaikalla päivystävän julkisen notaarin tms. virkamiehen läsnäolo ja autoilijan hänelle antama pyhä vakuutus, että hän sitoutuu sopimusehtoihin? Käsitys, jonka mukaan pysäköintiehtojen ehtojen lukeminen, hyväksyminen ja auton pysäköinti ei riittäisi sopimustahdon ilmaisuun, on käytännön elämälle ja oikeuselämälle vierasta juridista saivartelua.

4. No, antaa KKO:n nyt rauhassa tutkia asiaa. Ihmettelen hieman sitä, että edellä mainitussa anonyymin blogikirjoituksessa suhtaudutaan jopa valitusluvan myöntämiseen ParkComille

torjuvasti. Eikö olisi kuitenkin hyvä asia, että asiaan saadaan KKO:n arvovaltainen ratkaisu näin periaatteellisesti merkittävässä ja ristiriitoja herättäneessä jutussa, olipa KKO:n kanta sitten mikä tahansa? Omasta puolestani luulen, että KKO tulee myöntämään valitusluvan paitsi ennakkopäätösperusteella, myös painavan syyn perustella, koska asian ratkaisusta riippuu, voiko ParkCom ylipäätään jatkaa liiketoimintaansa. Yhtiölle on siis todella, ei vain ennakkopäätöksen saamiseksi, vaan nimenomaan oman toimintansa kannalta todella tärkeää, sanoisin elintärkeää, saada KKO:n ratkaisu asiassa. Luultavasti myös oikeusministeriössä odotellaan KKO:n tuomiota. Sitä ennen ministeriössä käynnistettävä yksityistä pysäköintivalvontaa koskeva lainvalmistelutyö tuskin toden teolla käynnistyy.

5. Tänään ParkCom ilmoitti, että se on joutunut hovioikeuden tuomion ja epävarman oikeustilan vuoksi keskeyttämään toimintansa toistaiseksi siihen saakka, kunnes KKO on ratkaissut valitusasian; yhtiön toiminta ei ole siis loppunut. Yhtiö on irtisanonut sen palveluksessa vielä olleet kahdeksan pysäköinninvalvojaa. Yhtiön palvelukseen jää vielä toimistohenkilökuntaa. Yhtiön päätökseen on toimitusjohtajan mukaan vaikuttanut myös se, että Etelä-Suomen lääninhallitus kielsi pari viikkoa sitten Svea-perintää jatkamasta ParkComin määräämien maksujen perintää. Viime marraskuussa perintäyhtiö Intrum Justitia lopetti omasta aloitteestaan yksityisten firmojen määräämien maksujen perimisen. Toinen pysäköinninvalvontayhtiö ParkPatrol ilmoitti jo viime joulukuussa lopettavansa toimintansa.

6. Yksityiselle pysäköinninvalvonnalle olisi todellakin tarvetta etenkin pääkaupunkiseudulla. Tämä tuli todistetuksi Helsingin Sanomien viikon kestäneessä "väärinpysäköintitestissä" Helsingissä; asiasta kerrottiin viime sunnuntain HS:ssa. Testin mukaan auton voi parkkeerata arkisin Helsingin ydinkeskustassa jopa päiväsaikaan tuntikausiksi kielletylle alueelle tai jättää maksut maksamatta ilman, että tuulilasiin ilmestyy kunnallisen pysäköinninvalvojan virhemaksulappua. HS:n toimittajaryhmän mukaan kunnallinen pysäköintivalvonta toimii hyvin tehottomasti. Joka päivä sadat ja tuhannet eurot odottavat vain poimijaansa. Paikoin löytää jopa kymmenien väärien pysäköityjen autojen ja siten satojen eurojen kasaumia, todetaan jutussa. Testissä käytetyille henkilöautoille kertyi yhteensä kahden työviikon pituisesta väärin pysäköinnistä vain kaksi parkkisakkoa, vaikka niitä olisi voinut kertyä testissä noudatetun menetelmän mukaan kaikkiaan 21.

7. HS:n mainittuun testiin osallistunut toimittaja Paavo Tukkimäki kirjoitti kolumnissaan Välihuomio 21.1. -09 otsikolla "Pysäköinnin oikeus ja kohtuus" seuraavaa:

Sisäministeri Anne Holmlundin mukaan "poliisin ja pysäköinninvalvojien voimavarat eivät riitä kaiken kattavaan pysäköinninvalvontaan." Vilkaistaanpa tilannetta: Helsinki Pasila: messukeskuksen nurkalla seisoo puolenkymmentä poliisi vieressään pysäköintikieltomerkki. Paikalle ajaa maasturi, jonka kuljettaja jättää autonsa muiden joukkoon kielletylle alueelle ja poistuu. Ilmeisesti hänkin uskoo, että virkavallan resurssit eivät riitä. - Helsingin ydinkeskusta: autot seisovat puistoissa ja kieltoalueilla päivästä päivää. Niiden kuljettajat ovat huomanneet, etteivät parkkipirkkojen voimavarat riitä.

Jopa autoilijoissa voi näköjään asua käsitys, että yksityinen on kunnallista tehokkaampaa. Esimerkki on edesmenneiltä VR:n makasiineilta, joiden pihat olivat täynnä autoja. Sitten tukivat merkit, jotka kertoivat yksityisen valvovan aluetta, ja 90 prosenttia autoista katosi. - Kun valvonta on mitä se on, ei ole ihme, jos sisäministeri suosittelee kauppakeskuksille maksullista pysäköintiä portteineen, jolloin alueelta ei pääse maksamatta. Tosin samaan tien keskuksilta menisi yksi markkinavaltti: ilmainen pysäköinti.

Oikeus on todennut, ettei yksityinen firma voi "sakottaa" väärästä pysäköinnistä, jolloin valvonta menetti tehonsa. Ketä päätös hyödyttää? Niitä, jotka pysäköivät väärin. Vanha tuomarinohje taas toteaa, että mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei voi olla lakikaan. - Väärä pysäköinti ei voi olla oikeus eikä kohtuus.

8. Näin siis toimittaja Paavo Tukkimäki Hesarissa - minusta hän puhui täyttä asiaa. Mutta Tukkimäen mielipide yksityisen pysäköinninvalvonnan sallimisen puolesta ei taida olla Helsingin Sanomien virallinen kanta. Räväkässä ja jopa hieman räyhäkkäänoloisessa pääkirjoituksessaan 2.12.2008 Hesari nimittäin tallasi lyttyyn koko yksityisen pysäköinninvalvonnan antaen rivien välissä ymmärtää, että kyse voisi olla jopa rikollisesta toiminnasta. Jo pääkirjoituksen otsikko oli paljon puhuva. "Hämärän parkkisakotuksen loputtava." Jollei olisi tiennyt, missä lehdessä kyseinen kirjoitus oli julkaistu, olisi ehkä voinut luulla, että pääkäsikirjoituksessa oli kyse jonkin "oikeus ja kohtuus" -sivustolle kirjoittaman anonyymin katkerasta vuodatuksesta.

9. Niin, kuka hyötyy hovioikeuden tuomiosta, jolla yksityinen pysäköinninvalvonta saatiin ainakin tilapäisesti lopetetuksi? Ketkä kaikki haluavat pysäköidä väärin? Onko osa heistä niitä, jotka jaksavat päivästä toiseen vaahdota internetissä yksityistä pysäköinninvalvontaa vastaan, vaatia hovioikeuden tuomion pysyttämistä ja riemuita kaikista parkkiyhtiöiden hovioikeuden tuomion johdosta kokemista vastoinkäymisistä?

10. Ne, jotka haluavat väärin pysäköijät kuriin, voivat vain toivoa, että tuomioistuimistamme järkeä löytyisi sentään KKO:sta. Tulkintaohjetta kannattaisi muun ohella hakea, kuten Paavo Tukkimäkikin on tehnyt, vanhoista tuomarinohjeista. Niissä todetaan, että kaikkea lakia on älyllä käytettävä. Erityisesti olisi syytä muistaa tämä ohje: Yhteisen kansan hyöty on paras laki; ja sen tähden mikä havaitaan yhteiselle kansalle hyödylliseksi, se pidettäköön lakina, vaikka säädetyn lain sanat näyttäisivät toisin käskevän.