maanantai 8. lokakuuta 2018

1152. Kun presidentti kirjamessuilla ärhenteli


1. Presidentti Sauli Niinistö keskusteli lauantaina Turun kirjamessuilla hänestä äskettäin kolme erilaista kirjaa kirjoittaneiden Risto Uimosen,  Lauri Nurmen ja Tuomo Yli-Huttulan kanssa. Elokuussa ilmestyivät Nurmen yhdessä toimittaja Matti Mörttisen kanssa kirjoittama kirja Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra ja Uimosen teos Sauli Niinistö - Tasavallan presidentti. Viime viikolla puolestaan julkaistiin Tuomo Yli-Huttulan kirja Presidentti ja porvarivalta.

2. Alun perin tarkoituksena oli ollut, että Sauli Niinistö olisi keskustellut Turussa vain Risto Uimosen ja Tuomo Yli-Huttulan kanssa. Ts. tietokirjailija Lauri Nurmi tai toimittaja Matti Mörttinen eivät olisi osallistuneet debattiin. Tämä johtui kirjamessujen ohjelmapäällikkö Seppo Puttosen mukaan siitä, että tasavallan presidentin kanslia oli nimenomaan esittänyt  Niinistön keskustelukumppaneiksi ainoastaan Uimosta ja Yli-Huttulaa. Vasta sen jälkeen kun asia oli herättänyt  julkista huomiota, järjestäjien ja presidentin kanslian mieli muuttui ja mukaaan kelpuutettiin myös Lauri Nurmi. Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten näreissään presidentti on ollut kirjan Sauli Niinistö - Mäntynimen herran kirjoittajille..

3. Keskustelulle oli varattu aikaa kolme varttia. Tämä ei ilmisesti oikein riittänyt presidentti Niinistölle, sillä hän tokaisi heti tilaisuuden alussa, että kirjoissa on paljon oikaisua vaativia kohtia, mutta valitettavasti keskustelulle on varattu aikaa vain 40 minuutin verran. Myöhemmin ilmeni, että virheitä oli Niinistön mielestä etenkin Nurmen ja Mörttisen kirjassa, joka joutui selvästi eniten tuohtuneen presidentin ankaran tulituksen kohteeksi. 

4. Tilaisuudesta raportoineiden toimittajien mukaaan presidentti Niinistön tunteet kävivät keskustelussa yllättävän kuumina. Hän arvosteli rajusti, mätki oikein olan takaa, Nurmen ja Mörttisen kirjaa. Niinistön ei olisi mitenkään uskonut noin vihamieliseen kielenkäyttöön alentuvan. Näin tv:stä keskustelussa pätkän, jossa presidentti kasvot suuttumuksesta punottaen kävi sanan säilällä armottomasti Lauri Nurmen kimppuun.  

5. Sauli Niinistön mielestä häntä presidenttinä olisi ollut paras arvioida vasta jälkeenpäin eli hänen toisen presidenttikuatensa päätyttyä. "Joskus olen tuolta Amerikan politiikasta kuullut vähän amasa semassa olleen henkilön toteavan, että niin on tunne kuin elävältä nyljetty", presidentti kuvaili tuntojaan. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että nykyoloissa 12 vuotta virassa istuvan presidentin arviointia ei ole mahdollista lykätä toimikauden loppuun. 

6. Lauri Nurmi vastasi presidentin kritiikkiin korostamalla, että presidentin tehtävä on käyttää ylintä ulkopoliittista valtaa ja median tehtävänä on pyrkiä arvioimaan ja analysoimaan sitä rakentavan kriittisesti. Nurmen kantaan voidaan perustellusti yhtyä. Ylipäätään on helppo ennustaa, että Sauli Niinistön presidenttikaudesta tullaan seuraavan 5-6 vuoden aikana julkaisemaan vielä useita kirjoja.

7Niinistö piti harmillisena, että kirjoissa on käytetty myös nimettömiä lähteitä. Lauri Nurmen mukaan on perusteltua käyttää arvioituja, nimettömiä lähteitä esimerkiksi silloin, kun ulkopoliittiset asiakirjat eivät ole vielä vuosiin julkisia.Tämä on arvokasta demokraattisessa yhteiskunnassa, jotta ihmisille pystytään tuottamaan ajankohtaiskeskustelua, Nurmi sanoi.

8. Niinistö kuitenkin epäili nimettömien lähteiden motiiveja. Hän kertoi miettineensä jo vaalivoittonsa jälkeen, että tästä ei hyvä seuraa. Niinistön mukaan hänen voittonsa synnytti todennäköisesti kateutta. Tähän voidaan sanoa lyhyesti vain, että höpön höpö. Kaikki tiesivät hyvin jo etukäteen, että Niinistö tulee valituksi toiselle kaudelle. Kyse oli vain siitä, ratkeaisiko vaalin tulos jo ensimmäisellä kierroksella vai tarvittaisiinko vielä toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkan välillä. On mahdotonta uskoa, että joku Niinistön kilpakumppaneista olisi halunnut antaa kirjojen tekijöille Niinistöstä virheellisisä tietoja,

9. Presidentti Niinistö paheksui sitä, että Nurmen ja Mörttisen kirjaa oli mainostettu hänen elämänkertanaan. Niinistö meni niin pitkälle, että hänen oli ollut kirjaa lukiessaan aina vaikea muistaa, kenen elämänkerrasta siinä oikeastaan oli kyse. Tämäkin nälväisy, jonka tarkoituksena oli presidentin muiden heittojen tarvoin oli kosiskella yleisön suosiota, on täysin tarpeeton, sillä kirjassa on käyty varsin yksityiskohtaiesti läpi Sauli Niinistön elämänvaiheita lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien. 

10. Kun Lauri Nurmi ei Niinistön mielestä kyennyt kunnolla perustelemaan kirjastaan  tekemänsä ja Aamulehdessä julkaistun jutun otsikkoa, Niinistö loihe sarkastiseen tapaansa lausumaan, miten hänen tekisi melkein mieli suositella toimittaja Nurmelle ammatinvaihtoa. Niinistön mukaan  Lauri Nurmelle saattaisi sopia paremmin politiikka, koska "politiikassa vastataan kysymyksiin juuri tuolla tavoin". Tämäkin on ilkeämielinen ja pahansuopa heitto, jollaiseen arvojohtajaksi mainitun tasavallan päämiehen ei luulisi sortuvan. Ei, vaikka miten kovasti ottaisi kupoliin ja messuyleisö sitä kieli pitkällä odottaisi. Niinistön letkaustus on kummallinen myös sikäli, että sen mukaan presidentti myöntäisi, että politiikassa epärehellisyys on sallittua. No, ehkäpä Niinistö pitkäaikaisena poliitikkona tietää tämänkin asian parhaiten.

11. Turun kirjamessuilla presidentti Niinistö sai itse asiassa kotiyleisön edessä - Jenni Haukio on näet toiminut kirjamessujen ohjelmapäällikkönä - tilaisuuden kostaa Nurmen ja Mörttisen hänestä esittämät kriittiset arvioinnit. Tapa, jolla presidentti halusi ryöpyttää ja suorastaan teilata kirjan ja sen kirjoittajat, osoittaa lähinnä vain presidentin herkkähipiäisyyttä ja pikkusieluisuutta arvostelua kohtaan. Järkevä presidentti olisi tyytynyt viileästi osoittamaan kirjasta ne muutamat kohdat, jotka eivät hänen mielestään pidä paikkansa. Sauli Niinistölle tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan hän halusi saattaa kirjoittajat julkisen ja nöyryyttävältä tuntuvan ryöpytyksen kohteeksi. 

12. Tämä kerta ei ollut ensimmäinen, sillä Sauli Niinistö paheksui Nurmen ja Mörttisen kirjassa esitettyjä väiteitä. Ensi hän teki sen heti kirjan ilmestymisen jälkeen omassa kirjoituksessaan ja jatkoi hieman myöhemmin Ylelle antamassaan 70-vuotissyntymäpäivähaastattelussa. Välillä Niinistö pyrki lyömään koko asian leikiksi julkaisemalla Lauri Pohjanpään kalavaleesta kertovan runon Kalajuttu, jonka tarkoituksena oli sanoa, miten asioita on kirjassa paisuteltu kohtuuttomasti yli todellisten mittasuhteiden.

13. Presidentti Niinistön kirjamessuilla osoittama ärhäkkyys on lyönyt ällikällä monet ihmiset. Lauri Nurmi kertoo tänään Ilta-Sanomissa, että Niinistölle on vallankäyttäjänä tyypillistä pyrkiä sutkautuksilla ja populistisilla metodeilla kääntämään huomio pois itse asiasta. Niinistön vahvuuksiin ei Nurmen mukaan kuulu sellaisten keskustelujen käyminen, joissa esiin pääsevät myös sellaiset näkökulmat, jotka eivät häntä miellytä. "En voi ymmätää sitä, miksi Niinistö ei pysty malttiaan menettämättä tämäntyyppistä demokratiaan kuuluvaa tutkivaa journalismia ja tietokirjallisuutta hyväksymään", Lauri Nurmi sanoo.

14. Myös tietokirjailija Risto Uimonen pohtii I-S:ssa tänään Niinistön Turussa osoittamaa ärhäkkyyttä.  Hänestä presidentti paljasti lauantaina itsestään puolia, joita hän harvemmin on tuonut julkisuuteen. Uimosen mukaan Niinistön voimakkaat kommentit eivät syntyneet spontaanisti vasta keskustelutilaisuudessa, vaan hän oli miettinyt etukäteen, mitä tulisi sanomaan. Myös Tuomo Yli-Huttula pitää poikkeuksellisena tapaa, jolla Niinistö ryöpytti ja moitti Lauri Nurmea. 

15. Toisaalta on tavallaan hyvä, että Niinistö paljasti asian, sillä nyt suuri yleisö hieman paremmin tietää, millainen mies presidentti itse asiassa on. Presidentti on arvostelun, vaikkakin lievän, kohteeksi jouduttuaan kiukkuinen ja ärtynyt vanha mies, joka käy "kuumana kuin hellankoukku" konsanaan.  Hän ei siedä arvostelua, vaan on pitkävihainen ja valmis kinaamaan asioista kauan. Presidentin olisi syytä ottaa rennommin, sillä presidentti-instituution kannalta olisi hyvä, jos hän malttaisi pitää mölyt mahassaan, asettua  arvostelun yläpuolelle ja keskittyä kansakaunnan kannalta todella tärkeisiin asioihin ja kysymyksiin.

16. Sauli Niinistön lähes henkilöön käynyt aggressiivisuus Turun keskustelussa oli toki yllättävä ilmiö. Toisaalta jo aikaisemmin on nähty, ettei hän oikein tahdo kestä arvostelua ja omasta kannastaan poikkeavia mielipiteitä. Nurmen ja Mörttisen kirjassa kerrotaan joistakin tällaisista tapauksista ennen Niinistön ensimmäistä presidenttikautta. Niinistöllä on taipusta takertua lillukanvarsiin ja epäselvien kannanottojen esittämiseen. 

17. Presidentin lausumista ei aina ota selvää, mitä hän itse asiassa tarkoittaa ja ajaa takaa. 
Hänen kannanottojaan on mahdollista tulkita monella eri tavalla, suoraa puhetta Niinistö ei juuri esitä, vaan usein tulkinnanvaraisia sanontoja ja vertauksia, joiden vuoksi itse asia tuppaa usein jäämään hämäräksi. Olisi toivottavaa, että Niinistö sanoisi suoraan, mitä hän asioista ajattelee ja mihin tähtää. Se tuskin vähentäisi hänen kansansuosiotaan.

18. Kirjamessuilla presidentti otti aika rajusti kantaa Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen kirjassa esitettyihin väitteisiin ja hänen kohdistuneeseen arvosteluun. Puolustautuminen oli sinänsä ymmärrettävää. Presidenti-instituution nauttiman arvostuksen kannalta saattaisi kuitenkin olla parempi, että presidentti ei esiintyisi kirjamessujen kaltaisilla foorumeilla esittelemässä mielipiteitään yksittäisistä teoksista, eikä varsinkaan tulistua vaan malttaa mielensä ja kielensä. Ylipäätään olisi suotavaa, jos presidentti ei lähtisi kinastelemaan ja riitelemään  hänestä kirjoitetuista kirjoista, vaan keskittyisi julkisuudessa ottamaan kantaa vain yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin. Itseensä kohdistettuun kritiikkiin presidentin olisi syytä vastata asemaansa sopivalla tavalla ja arvokkuudella.

19. Kansaan eli tässä tapauksessa lähinna Turun kirjamessuille kokoontuneeseen yleisöön Niinistön ärhentely ja katupoikamainen kielenkäyttö upposi - kuten presidentti ja hänen taustaväkensä olivat varmaan ajatelletkiin - oikein hyvin. Lehdissä on kerrottu,  miten messukeskuksen auditorioon ahtautunut yleisö, joka tv-kuvasta päätellen koostui lähinnä varttuneemmasta väestä, nauroi, taputti ja osoitti suosiotaan, kun Niinistö sydämensä kyllyydestä ryöpytti heitoillaan ja letkautuksillaan keskustelukumppaneitaan ja etenkin Lauri Nurmea. 

20. Sauli Niinistö varasti messuväen huomion jo ennen keskustelutilaisuuden alkua istahtamalla auditorion rappusille seuraamaan ohjelmaa. Tästäkin tempauksesta mediassa vedettiin otsikoita, ja somessa ihmiset kilvan kiittelivät ja ylistivät, miten kiva ja kansanomainen sekä kerta kaikkiaan "hyvä jätkä" meillä onkaan presidenttinä. Suosiota kerätäkseen Niinistö ei somekansan mukaan rappusilla istunut, ei tietenkään, ja mitäpä Sauli enää lisäsuosiolla tekisikään, kun hänet oli jo valittu toiselle kaudelle! - Sillä lailla.

21. Presidentti innostui itsekin twiittamaan tempauksestaan kertomalla, että "se vaan on niin, että portailla on hyvät tilat istua. Muut pääsevät helposti ohi ja itse vikkelään pois, jos sellainen tunne tulee. Nyt ei tullut". Niinpä niin. Siinä rakkaan yleisön keskuudessa istuskellessaan presidentillä oli hyvää aikaa puhkua itseensä täyteen kiukkua ja kaunaa, jonka hän sitten kohdistaisi täysin palkein kirjailijaparkaan, joka oli kirjassaan kehdannut arvostella hänen tekemisiään.









    

perjantai 24. elokuuta 2018

1151. Aaro, Sauli ja Lennu


1. Sauli Niinistö täyttää tänään 70 vuotta! Onnittelut! Presidentti ei pidä virallisia synttäreitä, vaan juhlii "työn merkeissä", kuten kulunut fraasi kuuluu. Huomenna lauantaina Yle haastattelee Niinistöä.

2. Mitä töitä presidentillä smahtoi olla tänään? Ainakin tasavallan presidentin esittely valtioneuvostossa. Tämä tehtävä ei liene kuitenkaan ollut kovin raskas, sillä asialistalla oli vain 4-5 varsin simppeliä asiaa. Yksi  asia koski muutosta arvonimilautakunnan jäsenistössä. Mutta eihän juhlakalua toki sovi töillä liiaksi rasittaa!

3. Melkoinen uutispommi koettiin tänään, kun Sauli Niinistö julkaisi twitterissä yllä olevan kuvan, jossa hän on yhdessä Aaro-pojan ja Lennu-koiran kanssa. Tätä ennen Aarosta ei ole julkaistu ainoatakaan kuvaa eikä presidenttipari ole kertonut lapsesta juuri mitään.

4. Tässä suhteessa Suomen tilanne poikkeaa täydellisesti siitä, mihin "tosi" kuninkaallisten keskuudessa on totuttu. Esimerkisi Ruotsin prinsessat ovat synnyttäneet viime aikoina lapsia todella "tiuhaa tahtia", jolloin vauvojen kuvat on näytetty kaikelle kansalle välittömästi eli viimeistään pari päivää syntymän jälkeen. Muutaman päivän sisällä julkisuuteen on kerrottu myös vauvoille annettavat nimet. Sama koskee Englannin kruununprinssi Williamin ja hänen vaimonsa Catherinen kolmen lapsen syntymää.

5. Meillä Suomessa ollaan tässä suhteessa karskilla perisiomalaisella linjalla. Tv-kuvissa saimme helmikuussa nähdä vain, miten isä-Sauli marssi Aaron syntyessä Kätilöopistolle ja palasi takaisin, samoin miten presidenttipari poistui parin kolmen päivän kuluttua vauvan kanssa synnytyslaitokselta. 

6. Kun Sauli Niinistöltä hieman myöhemmin ikään kuin vaivihkaa udeltiin, mikä nimi lapselle on tarkoitus antaa, kuultiin presidentiltä miehekäs vastaus: Siitä kerrotaan sitten aikanaan kirkossa!  Sillä lailla ja siitäs saitte, kaikki kyselijät!  Mitä perheasia ulkupuolisille kuuluu!

7. Aaro täyttää kohta 7 kuukautta, joten oli todella korkea aika näyttää kansalle, mitä presidenttipari on saanut suvunjatkamisen osalta aikaan. Hyvältä näyttää, sillä Aaro vaikuttaa oikein pirteältä kaverilta!

8. Yksi asia jää kuitenkin hieman ihmetyttämään. Kuvassa esiintyvät nimittäin vain perheen "miehet" Aaro, Lennu ja Sauli, mutta äiti-Jenniä ei näy missään! Nojoo, jatkossa saamme varmaankin nähdä vielä monta kertaa kaikki perheenjäsenet samassa kuvassa.

9. Onhan tietenkin varsin epätavallista, että 70-vuotiaalla valtionpäämiehellä on puolivuotias lapsi! Sauli ja Jenni vihittiin avioliittoon vuonna 2009, ja he ovat kertoneet yrittäneensä saada lasta koko avioliiton ajan. Nyt 10 vuotta kestäneiden ponnistelujen jälkeen vihdoin tärpääsi. Ennen vanhaan tuo ei olisi onnistunut, mutta nykyään on käytössä keinoja, joiden avulla tavoitteeeen pääseminen on mahdollista.

10. Sauli vaikuttaa kuvassa ikäisekseen varsin reippaalta ja onnelliselta. Presidentin vyötärönseutu näyttää tosin hieman tukevoituneen, mutta mitäpä siitä. Älkäämme antako tuollaisten pikkuseikkojen häiritä presidenttiparin ja koko kansan onnea!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

1150. Niinistö tapasi Putinin - so what?



1. Presidentti Sauli Niinistö tapasi tänään keskiviikkona Sotshissa Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Tapaaminen käytiin Putinin hulppeassa loma-asunnossa. Sauli niinistö oli lentänyt Sotshoin jo tiistai-iltana. Keskustelu oli aika lyhyt ja presidenttien tiedotustilaisuus kesti 45 minuuttia.

2. Tapaamiselle oli ladattu melko suuria odotuksia ja mediassa esiteltiin laajasti kysymyksiä, joista presidenttien arveltiin keskustelevan. Kuten aina ennenkin, herrojen odotettiin juttelevan sekä kansainvälispoliittista kysymyksistä että Suomen ja Venäjän kahdenkeskisiin suhteisin liittyvistä asioista.

3. Ilta-Sanomissa julkaistussa laajassa jutussa Suomessa parhaillaan vieraileva amerikkalainen asiantuntija Heather A. Conley, joka on CSIS-tutkimuslaitoksen Eurooppa-asioiden johtaja,  kertoi toivovansa, että  Niinistö painottaisi Putinille toisten valtioiden alueiden koskemattomuutta ja sitä, ettei muiden maiden asioihin pidä puututa. Conleyn mukaan Niinistön tuli tehdä Putinille selväksi, että Venäjän ja venäläisten oma käytös on johtanut lännen Venäjälle asettamiin pakotteisiin. Conley sanoi myös toivovansa, että Niinistö toteaisi selvin sanoin Putinille, että Suomi tekee omat turvallisuusratkaisunsa itsenäisesti.

3. Tiedotustilaisuudessa olivat läsnä mm. molempien maiden ulkoministerit, joista Timo Soinin silmät lurpahtelivat uhkaavasti ja painuivat välillä kiinni eikä Timo näyttänyt muutenkaan olevan huippukunnossa. Toista maata oli ulkoministeri Sergei Lavrov, vanha kettu, joka näytti ruskettuneelta ja pirteältä, Putinin joukoissa nähtiin myös Venäjän entinen puolustusministeri Sergei Ivanov, jolla on edellen merkittävä asema Putinin hallinnossa.

4. Putin kertoi, että presidentit olivat keskustelleet mm. Syyrian ja Ukrainan tilanteesta. Tietenkin, mutta sitä ei toki kerrottu, mistä kysymyksiä tämä keskustelu oli koskenut ja olisiko siinä päästy yhtään eteenpäin. Ei tietenkään.

5. Niinistö puolestaan selitti - jälleen kerran - että keskustelua oli käyty myös arktisen alueen ympäristökysymyksistä, mustasta hillestä - kuinkas muuten, sillä musta hiili on Niinistön todeklinen keppihevonen, jonka hän aina mainitsee - LNG -kasun käytöstä, josta keskustelusta Niinistö kiitti Putinia; minkähän vuoksi? Metsäpalojen torjunnastakin oli kuulemma puhuttu. Toivottavasti tämäkään puhe ei jäisi, kuten on pelättävissä, vain puheen tasolle.

6. Tietenkin oli puhuttu myös arktisen alueen ongelmista ja Arktisen neuvoston huippukokouksesta, jota Niinistö kovasti ajaa. Ajaa, koska kokous pidettäisiin, missäpä muualla kuin Suomessa, ja NIinistö saisi tilaisuuden isännöidä kokousta. Tällaisia huippukokouksia Niinistö suorastan rakastaa. Suomi toimii vielä vuoden verran Arktisen neuvoston puheenjohtajanamaana. Niinistö "paljasti"tänään, että että molemmat maat ovat valmiita osallistumaan arktiseen huippukokoukseen; tämä ei ollut tosin ollut mikään yllätys.

7. Iltalehden toimittaja viittasi Venäjän puolustusministerin Sergei Shoigun ilmoitukseen ja kysyi, johtaisiko Suomen ja Naton lisääntynyt yhteistyö Venäjän vastatoimiin, kuten Shoigu oli uhonnut. 

8. Putin ei vastannut kysymykseen, vaan totesi, että me emme siirrä joukkojamme lähemmäksi Naton rajoja mutta Naton sotilasinfrastruktuuri lähestyy meidän rajojamme. Putin jatkoi motkotustaan Natolle ja kertoi, että Nato järjestää koko ajan suuria sotaharjoituksia rajojemme läheisyydessä. Venäjän on reagoitava myös Yhdysvaltain ohjustorjuntajärjestelmään rajojemme lähellä. Järjestelmää voidaan käyttää paitsi ohjusten torjuntaan myös niiden ampumiseen.

9. Putin ilmoitti Venäjän tukevan Sauli Niinistön aloitetta Itämeren alueen turvallisuuden lisäämiseksi, myös sitä, mikä koskee lentoturvallisuutta. Putinin mukaan Venäjä on valmis keskustelemaan Naton kanssa myös transpondereiden käytöstä sotilaskoneissa, mutta valitteli samalla, että "he kieltäytyivät neuvotteluista".
10. Saui Niinistö lausui, että hän oli sanonut jo kuusi vuotta sitten herra Putinille, että jokainen itseään kunnioittava valtio huolehtii omasta turvallisuudestaan, enkä ole kuullut tällä matkalla yhtään kriittistä kommenttia Suomea kohtaan. Niinistö selitti, ettei Suomessa ole yhdysvaltalaisia ohjuksia, ja korjasi hieman myöhemmin, että sellaisia ohjuksia, joita kysyjä oli tarkoittanut ja joista puolustusministeri Shoigun oli valitellut.

11. Tuossa nyt oli edes ripaus siitä asiasta, jota amerikkalainen asiantuntija Heather A. Conley oli toivonut Niinistö painottavan Putinille. Mutta tietenkin olisi toivonut, että Niinistö olisi tuonut asian lähes uneliaassa  tiedotustilaisuudessa esiin hieman pontevammin. Nyt Putin ei ollut kuulevinaan koko Niinistön lausumaa. 

12. Se, ettei Putin ollut puolustusministeri Shoigun tavoin suoraan moittinut Suomea Nato-yhteyksistä, ei merkitse kovinkaan paljon. Putin on kaikesta huolimatta herrasmies, joka tanssahtelee Itävallan ulkoministerin kanssa tämän häätilaisuudessa ja joka ei hevin lähde julkisesti moittimaan Suomea, jota hänen vieraanaan ollut presidentti edustaa. Silti Putin voi olla aivan yhtä epäluuloinen Suomen ja Naton yhä edelleen lähenevästä yhteistyöstä, joista Shoigun oli aiemmin julkisesti kertonut. Niinistön vierellä Putin tyytyi arvostelemaan vain Natoa.

13. Käyn vielä huomennea - yön yli nukuttuani - kenties läpi joitakin muita kohtia, jotka tiedotustilaisuudessa tulivat esille. Kovin ihmeellisiä asioita sieltä ei enää löydy. Voidaan syystä kysyä, miksi näitä ns. työvierailuja presidenttien välillä oikeastaan järjestetään. Onko niihin suurta tarvetta ja mieltä?

14. Mutta jo nyt voin sanoa, että Niinistön vierailu oli minulle pettymys, sillä eihän tilaisuudessa tullut esiin kerrassaan mitään uutta, ei ainakaan sellaista, josta tiedotustilaisuudessa olisi kerrottu. Samojen tuttujen asioiden (Itämeren turvallisuus, arktinen alue, musta hiili, transponderit jne.) ympäripyöreää toistelua ja samaa vanhaa jargonia, jota Niinistön ja Putinin tapaamisten jälkeen on saatu kuulla jatkuvalla syötöllä jo monta vuotta. 

15. Sauli Niinistö ei näköjään rohkene sanallakaan arvostella Venäjää, puhumattakaan Putinista, eikä Putin tunnu antavan kovinkaan suurta arvoa tai merkitystä Niinistön tapaamisille. Kumpikin presidentti tietää, että heidän on silti tavallan pakko vetää tätä näytelmää läpi kerran tai pari vuodessa, vaikka niissä ei tulisi mitään uutta esille.  

16. Putin haluaa Niinistö tapaamisilla osoittaa, että hänellä on vielä länsimaisia keskustelukumppaneita. Niinistö puolestaan yrittää uskotella itselleen ja Suomen kansalle, että hänellä muka olisi jonkinlaisen välittäjän tai sanansaattajan rooli Venäjän ja Länsi-Euroopan valtiojohtajien välillä. Turha toivo, sillä lähimainkaan kaikki suomaiset eivät  tähän usko.Toki he ovat mielissään siitä, jos Venäjä ei  ryhdy kovistelemaan ta painostamaan Suomea, mutta tästä Venäjä pidättäytyy vain, jos vain suomalaiset puolestaan haluavat esiintyä nöyrästi eivätkä lähde kärkevästi kritisoimaan Venäjää. Kaiki muistavat, mitä tapahtui loppuvuodesta 2015, jolloin Venäjä ja Putin päästivät laumoittain turvapaikanhakijoita Suomen rajavyöhykkeele ja edelleen Suomen, vaikka maiden välillä on toisin sovittu.

17. Tiedotustilaisuuden jälkeen presidenttien neuvpttelut vielä jatkuivat, mkä tjuntuu hivenen yllättävältä. Nyt kulemma keskusteltioin  sellaisista asioista kuin  Syyrian sota ja Ukrainan tilanne. Ilmeisesti Putin ei halunnut, että tiedotustilaisuudessa toimittajat oisivat päässeet kysymyksilään repostelemaan näitä asioita. Keskustelujen jälkeen Putin vei Niinistö seilaamaan Tsaika -nimisellä loistojahdillaan, jolla on pituutta 52 metriä. Purjehdusta kesti 1,5 tuntia Sotshin edustalla. Ja sitten Niinistö lensi kiireesti kotiin, jossa Jenni, Aaro ja Lennu häntä jo vamaan kovasti odottivat.

18. Tiedotustiolaisuudessa Putin näytti hyvin vetreäkuntoiselta, vaikka miehell äon ikää jo muistakseni 65 vuotta. Viisi vuotta vanhempi Niinistö näytti tv-kuvassa ainakin 10 vuotta Putinia vanhemmalta. Putin on solakka, kun taas Saulille on kertynyt vatsan seudulle aika lailla massaa; tämä ei toki ole mikään moite, sillä painonnousu on aivan normaalia tuonikäiselle miehelle. Tiedotustilaisuudessa Niinistö tapansa mukaan virnuili ja muikisteli tuon tuostakin suomalaisdelegaatioon päin, mutta se on oikeastaan aina ollut Niinistön tavaramerkkinä, jonka turvin hän on päässyt urallaan pitkälle. Putin sen sijaan piti kasvonsa koko ajan peruslukemlla ja hymyili hieman vasta tilaisuuden loppupuolella, jolloin tuli puhe hänen Itävallan vierailustaan, jossa Vladimir oli muun ohessa tanssittanut maan ulkoministeriä. Putinin tanssitaito ei ole yhtään Niinistön sanottua taitoa kummempi, joten tässä suhteessa voimme olla tyytyväisiä.



maanantai 20. elokuuta 2018

1149. Sauli Niinistö juristina


1.  Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen mainiossa kirjassa Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra (Into Kustannus Oy) kerrotaan aika laajasti Sauli Niinistön ennen poliittisen uran alkamista harjoittamasta asianajosta. Niinistö ei tosin ollut asianajaja, vaan hän harjoitti asianajoa vain sivutoimenaan. 

2. Sauli Niinistön päätyö tapahtui Turun hovioikeudessa, jossa hän oli  esittelijänä eli viskaalina peräti 12 vuotta.  Sanoin "peräti", koska itse olin 1970-luvun alussa viskaalina Helsingin hovioikeudessa, mutta minulle tuota työtä - niin mielenkiintoista kuin se olikin - "riitti" vajaat kaksi vuotta eli 1 v ja 10 kk. Hovioikeudesta siirryin esitelijäksi korkeimpaan oikeuteen (KKO) ja samalla prosessioikeuden assistentiksi Helsingin yliopistoon.

3. Opiskeluaikanaan Sauli Niinistö lienee toisinaan tuurannut paikallisia nimismiehiä vt. nimismiehenä. Kirjassa kysytään retorisesti, oliko Niinistö kenties "ikuinen juristi". Hän oli nimittäin ministerinä ollessaan neuvotellut kuin olisi ollut "menossa riitajutun käräjille". Ministerikollega Suvi-Anne Siimeksen (vas) mukaan Niinistö koki itsensä "valtion asianajaksi", kirjan mukaan taas "tasavallan nimismieheksi". - Rakkaalla lapsella - ja varsinkin presidentillä - on monta nimeä ja Niinistöllä on vankka kansansuosio.

4. Mutta kuka voisi olla Niinistön idoli tai esikuva oikeustieteessä tai yleensä lakiasioissa? Tätä kysymystä kirjassa ei lähemmin tarkastella, mutta  sen viimeisessä luvussa todetaan lakonisesti, että Saulin oppi-isä juridikassa oli Touko Kosonen (s. 313).

5. Lukijat voivat kysyä, että kuka ihmeen Touko Kosonen? He tuntevat kyllä tämän "toisen Toukon" eli Touko Aallon, mutta Touko Kosonen on heille vieras. Nuorimmat juristitkaan eivät tiedä Kososesta juuri mitään. Me vanhat konkarit kuitenkin muistamme, että Touko Kosonen oli paljasjakainen turkulainen juristi, oppiarvoltaan OTL eli oikeustieteen lisensiaatti, joka työskenteli koko uransa ajan Turun hovoikeudessa ja yleni siellä lopulta presidentiksi; Kosonen toimi hovioikeudenneuvoksena 1966-1988 ja hovioikeuden presidenttinä 1988-1993. 

6. Kun kirjaa selaa tarkemmin, putkahtaa Touko Kososen nimi ja hänen vaikutuksensa Sauli Niinistön ajatteluun esille. Tarkoitan sivua 105, jossa kerrotaan tapauksesta, jolloin emerituspiispa Eero Huovinen - Huovinen muuten kastoi pariskunnan Aaro-pojan -  haastatteli presidentti Niinistöä toukokuussa 2017 Turun kirkkopäivillä - yleisön edessä, kuten kirjassa selvennyksi kerrotaan. Näitä samanlaisia tilaisuuksia Niinistölle järjestettiin viime vuonna rutkasti, sillä tasavallassa valmistauduttiin tuolloin tammikuussa 2018 pidettäviin presidentinvaaleihin.

7.  Kirjoittajien eli Mörttisen ja Lauri Nurmen mukaan Niinistön ja Huovisen keskustelu oli mielenkiintoinen mm. siksi, että  se paljasti Niinistön pohtivan uskonasioitakin juristin näkökulmasta. - Itse en kyllä ole tästä seikasta varma, vaan olen taipuvainen ajattelemaan, että tuossa tlaisuudessa populisti-Niinistö näytti kyntensä, kun tilaisuus siihen siunautui oikein "kirkkokansan" ja julkkispiispan edessä.

8. Mutta palatkaamme Turkuun toukokuusa 2017! Kirjan mukaan Sauli Niinistö tuolloin vertaili Raamattua ja lakirjaa keskenään ja päätyi toteamaan, että "Raamattu voi kieltää, kun taas laki ei voi. Lakikirja voi vain määrätä jostain teosta rangaistuksen".

9. Hätkäydyttävältä kuulostava ajatus ja väite - mistähän Sauli on tuollaista saanut päähänsä? Kun selaa lakikirjaa, niin sieltä nimittäin löytyy kosolti myös kieltosäännöksiä eli normeja siitä, miten ei pidä käyttäytyä ja toimia. Yleisesti ottaen oikeusnormit jaotellaan - kuten esimerkik Turun yliopistossa 1960 - väitellyt tunnettu oikeusteoreetikko Kaarle Makkonen on opettanut - kolmeen pääryhmään: 1. käyttäytymisnomit, joihin kuuluvat oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat käsky- ja kieltonormit, 2. reaktionormit, jotka määrittelevät käyttäytymisnormien rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset, sekä 3. reaktiotapanormit, joissa on kyse siitä, mitä keinoja ja menettelytapoja käyttäen oikeudet ja velvollisuudet voidaan toteutettaa ja sanktiot määrätä.

10. Kenties Sauli Niinistö on Huovisen kanssa rupatellessaan pitänyt silmällä yksinomaan rikoslakia, jonka säännöksissä kerrotaan, miten rikollisista teoista rangaistaan; varkaudesta tuomittaan sakkoa tai vankeutta enintään puolitoista vuotta ja taposta vankeutta vähintään kahdeksan vuotta. Nimenomaista kieltonormia rikoslaissa ei ole, vaan ne löytyvät, jos Kososen ja Niinistön ajatusmalli hyväksytään, "vain" Raamatusta; katekismuksessa sanotaan ytimekkäästi mm., että "älä varasta" ja "älä tapa".

11. Mutta noin yksioikoisesti "turkulaisittain" lakia ei ole toki syytä tulkita tai "lukea".  Kieltonomit on nimittäin sisäänrakennettu rikoslain pykäliin, sillä niistä ihmiset näkevät paitsi mitä seuraa, jos esimerkiksi varastaa tai tappaa, myös miten heidän tulee käyttäytyä ja mistä kieltäytyä, jotta välttyisivät rangaistukselta; laki siis kieltää heitä rangaistuksen uhalla syyllistymästä rikoksiin ja määrää normin rikkomisesta rangaistuksen.

12. Kirjassa Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra nimenomaan todetaan, että Sauli Niinistön kirkkopäivillä "kaiken kansan edessä"  ilmoille heittämä ajatus ei ole hänen omansa, vaan hän on omaksunut sen nimenomaan Touko Kososelta, "ilmeiseltä juridiselta esikuvaltaan". Kirjoittajat mainitsevat myös, aivan oikein, että Kosonen opetti sivutöinään Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa prosessioikeutta. Näin tapahtui myös silloin, kun Sauli Niinistö opiskeli siellä lakia tai oikeustiedettä, kuten asia nykyisin ilmaistaan.

13. Tässä kohdin on syytä todeta, että Sauli Niinistö valmistui oikeustieteen kandidaatiksi kohtuullisessa ajassa, mutta erittäin heikoilla arvosanoilla. Hän läpäisi kaikkien oppiaineiden tentit alimmalla mahdollisella arvosanalla eli merkinnällä tyydyttävät tiedot. Hyvät tiedot Niinistö sai ainoastaan maa- ja vesioikeuden tentistä, erinomaisia tietoja hän ei saanut yhdestäkään tentistä. Kaiken huippuna on Niinistön tutkielmaa, jonka Niinistö lati esineoikeudesta professori P.J. Muukkoselle, ei löydy Tutun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Niinitöllä on hallussaan opinnäytetyön ainoa kappale. 

14. Ymmärrän Niinistön kannanoton siltä pohjalta, että se esitettin ennen presidentivaaleja seurakuntaväen edessä, jolloin presidentille ilmeisesti tuli kiusaus korostaa Raamatun (ja moraalin) tärkeyttä lakikirjaan ja yleisesti maalliseen oikeuteen verrattuna; selkokielelä sanottuna presidentti halusi lausunnollaan kosiskella kuulijakuntaansa, josta melkoinen osa lienee ollut uskovaista tai ainakin uskonnollista väkeä.

15. Matti Mörttinen otti Touko Kososen vaikutuksen Sauli Niinistön juridiseen ajatteluun esille myös Aamulehdessä 5.8.2018 julkaistussa artikkelissa, jonka otsikkona on "Laki ei kiellä mitään - niin sanoi yksi Suomen arvostetuimmista oikeusoppineista". Lehtijutussa sanotaan, että Touko Kosonen, joka opetti professorina Turun yliopistossa ja tulkitsi lakia presidenttinä Turun hovioikeudessa, puuttui aina puheeseen, jos joku käytti perinteistä ilmaisua "laki kieltää tämän". Laki ei kiellä mitään, Kosonen huomautti. Se määrää rangaistuksen rikoksesta.

16. Kuten jo edellä totesin, Kososen sanottu "oppi" on luonteeltaan yksioikoinen ja osin harhaanjohtava. Arvostan toki Touko Kososta etevänä tuomarina, joka kirjoitti ja esitelmöi tuomarikokouksissa prosessioikeuden ajankohtaisista kysymyksistä. Mutta en kuitenkaan katso hänen kuuluneen Suomen arvostetuimpiin oikeusoppineisiin.

17. Touiko Kosonen (1927-2014) oli sanavalmis tuomari, mutta "Helsingin" herrat taisivat pitää häntä hieman omalaatuisena ajattelijana ja juristina; minusta tämä piirre ei kyllä vähennä Kososen pätevyyttä. KKO:n jäseneksi Kososta ei liene koskaan kutsuttu, mutta vaikka olisi, niin tuskinpa Kosonen olisi lähtenyt Turusta Helsinkiin. Hän oli kiireestä kantapäähän turkulainen ja Turussa hänellä oli yliopisto-opetuksen lisäksi monia muitakin sivutoimia mm. pankin ja eri osakeyhtiöiden hallitusten jäsenenä. Kosonen toimi myös tunnetun Matti Koivurannan säätiön hallituksen puheenjohtajana 1987-1996. Nykyään tuomarit eivät enää toki saa pitää tuollaisia sivutoimia - mutta välimiehinä he kyllä saavat toimia! 

18. Itse en tavannut koskaan henkilökohtaisesti Touko Kososta. Mutta kyllä hän luultavasti seurasi, mitä tuomarina ollessani kirjoitin prosessioikeudellista kysymyksistä esimerkiksi Lakimieheen ja Defensor Legis -lehteen. Kerran 1980 -luvun alkupuolella osallistuin Turussa järjestetyille tuomaripäiville - kävin niissä hyvin harvoin - joissa Touko Kosonen piti ensimmäisen esitelmän; minulta esitelmiä tuollaisille "päiville" ei pyydetty. Yllätykseni oli suuri, kun Kosonen heti alussa viittasi artikkeliini, joka oli hieman aikaisemmin julkaistu Lakimies -lehdessä, ja kehotti osanottajia perehtymaan siihen. Ajattelin silloin, että kattos vaan, kyllä nämä täällä Turussakin näyttävät seuraavan, mitä se toisinajattelija siellä Ikaalisissa kirjoittelee. Tiedä häntä, vaikka myös viskaali Sauli Niinistö olisi tuolloin ollut kuulijoiden joukossa.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

1148. Ylittikö Sauli Niinistö toimivaltansa?


1. Kuluneella viikolla on ilmestynyt kaksi kirjaa tasavallan presidentin Sauli Niinistön elämänvaiheista ja toiminnasta presidenttinä ja sitä ennen. Tämä on ymmärrettävää, sillä Niinistö täyttää 24. elokuuta 70 vuotta - kaksi päivää sen jälkeen kun hän on tavannut Vladimir Putinin Sotshissa.

2. Tietokirjailija ja entinen päätoimittaja Risto Uimonen on kirjoittanut kirjan Sauli Niinistö - tasavallan presintti. Se on tyypillisen "hymistelevä" esitys valtion päämiehestä.

3. Aamulehden toimittajat Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi, kumpikin palkittuja journalisteja, ovat puolestaan saaneet valmiiksi kirjan nimeltä Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra. Tämä kirja, joka on Into Kustannus Oy:n kustantama, sisältää myös kriittisiä arviointeja presidentistä. Tämän vuoksi ostin kirjan, jonka hinta on kohtuullinen eli 24,95 euroa.

4. Sauli Niinistö ei ole itse osallistunut kummankaan kirjan tekemiseen. Mörttinen ja Nurmi mainitsevat, että he tarjosivat Niinistölle tilaisuuden esittää oma näkemyksensä haastattelussa. Niinistö kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta.  


5. Tänään keskiviikkona eli kaksi päivää kirjojen ilmestymisen jälkeen Sauli Niinistö ilmoitti, että kummassakin kirjassa on virheitä ja virhetulkintoja. Niinistö kirjoitti asiasta tänään tasavallan presidentin kanslian verkkosivuilla Presidentin kynästä -palstalla. Hän otti kantaa kahteen Mörttisen ja Nurmen kirjassa esitettyyn asiaan.

6. Niistä ensimmäinen koskee Sauli Niinistön ja työmarkkinaosapuolten tapaamista joulukuun alussa 2015.  Marraskuussa 2015 Juha Sipilän hallituksen junailema kilpailukykysopimus (Kiky-sopimus) oli joutunut vastatuuleen ja sitä koskevat työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut olivat katkenneet. Tällöin Sauli Niinistö tuli hallituksen avuksi "kuin rintaman murentuessa apuun rientävä Antti Rokka", kuten kirjassa lennokkaasti kuvataan (s. 245). 

7. Kirjan mukaan Niinistö kutsui joulukuun alkupäivinä EK:n ja SAK:n ylimmän johdon luokseen aamukahvitilaisuuteen Mäntyniemeen. Niinistö oli ilmoittanut aikeestaan etukäteen vain pääministeri Sipilälle. Tilaisuuteen osallistuivat elinkeinoelämän puolelta Jyri Häkämies, Matti Alahuhta,  Antti Herlin ja Kari Jordan. SAK:ta ja palkansaajapuolta puolestaan edustivat  Lauri Lyly, Riku Aalto, Ann Selin, Jarkko Eloranta ja ATK:n Markku Piirainen.

8. Kirjan ilmestymisen jälkeen Jyri Häkämies on kertonut, ettei Niinistö tehnyt aloitetta ko. neuvonpidosta, vaan aloite oli lähtöisin häneltä. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, sillä oleellista on, että presidentin kanslia kutsui osapuolet Mäntyniemeen. Sitä paitsi Niinitö vanhana juristina osaa kyllä konstit, joilla hän saa osapuolet tai toisen niistä aloitteen muodolliseksi esittäjäksi.

9. Mörttinen ja Nurmi kertovat suorin sanoin, että tapaaminen oli salainen neuvottelutilaisuus, jossa Niinistö laittoi peliin koko arvovaltansa vedoten sekä EK:hon että SAK:hon, jotta nämä solmisivat pääministerin vaatiman Kiky-sopimuksen (s. 244). Niinistö siis halusi saada osapuolet sopimaan Kikystä. Sitä, millä tavalla hän "runnasi" tahtonsa läpi, emme tiedä. Lauri Lylyn mukaan osanottajat olivat olleet Mäntyniemessä "aika pitkään".  

10. Oliko tilaisuus salainen, kuten kirjassa kerrotaan? Sauli Niinistö on kiistänyt tämän jyrkästi. Hän selittää, että salaamisesta ei ollut kyse, sillä hän oli myöhemmin tuonut julki osanottajille Mäntyniemessä kertomansa huolen "muutamaa viikkoa myöhemmin". Tällä Niinistö tarkoittaa perinteistä Uudenvuodenpuhettaan, joka lähetettiin televisiossa ja radiossa 1. tammikuuta 2016. Mainittakoon, että osapuolet kertoivat virallisesti Kiky-neuvottelujen jatkumisesta vasta tammikuun puolivälin jälkeen 2016.

11.Täytyy ihmetellä presidentti Niinistön mainittua perustetta. Se, että hän kertoi samoja "huoliaan" pari kolme viikkoa Mäntyniemen mystisen keskustelutiaisuuden jälkeen julkisuudessa, ei tietenkään poista tilaisuuden salaista luonnetta! Se oli salainen, koska tilaisuuteen kutsuttiin vain tiettyjä henkilöitä eikä tilaisuudesta ollut lupa kertoa kellekään ulkopuoliselle.

12. Ihmetellä täytyy myös joidenkin poliittisten toimittajien samansuuntaisia väitteitä. Esimerkiksi I-S:n Timo Haapala ihmetteli tänään twiitissään sitä, että "miten tilaisuus voi olla salainen, jos koko ay-kerma oli paikalla"? Tämä retorinen tokaisu on saanut osakseen paljon "tykkäyksiä". Itse tyydyn sanomaan vain, että voi pyhä yksinkertaisuus, ovatko toimittajat todella noin naiiveja!

13. Jo se, että Mäntynimeen keskustelu- ja neuvottelutilaisuudesta eivät maan hallituksesta tienneet muut kuin pääministeri Juha Sipilä, osoittaa, että kyseessä oli nimenomaan erittäin salaiseksi tarkoitettu ja sellaisena myös pysynyt neuvonpito, jota kukaan läsnäolijoista ei saanut paljastaa ulkopuolisille. Kirjoittajat toteavat kirjassaan, että Mäntyniemen tilaisuudesta ei hiiskuttu edes valtiovarainministeri Stubbille eikä oppositiojohtaja Antti Rinteelle; kirjoittajien mukaan Niinistö halusi tällä tavoin nakertaa Alex Stubbin arvovaltaa.

14. Mäntynimen tilaisuus paljastui vasta Mörttisen ja Lauri Nurmen toissa päivänä ilmestyneestä kirjasta. Kirjoittajille siitä kertoivat SAK:n puheenjohtaja  Lauri Lyly ja kaksi anonyyminä pysyttelevää arvovaltaista vaikuttajaa. Tilaisuus pysyi siis salassa lähes kolme vuotta. Silti Niinistöllä on otsaa väittää, ettei tilaisuus ollut salainen! Perin outo ja kummallinen näkemys, en voi muuta sanoa. Uudenvuodenpuheessaan 1.1.2016 Niinistö ei maininnut tilaisuudesta sanaakaan.

15. Lauri Lylyn kirjoittajille antamista lausumista huokuu selkeä näkemys, jonka mukaan hallitukseen nähden presidentti ajoi ohituskaistaa ja että tilaisuudesta ei ollut lupa hiiskua kellekään ulkopuoliselle.  Lylyn mukaan osantottojat olivat olleet Mänthyniemessä varsin pitkään, vaikka muodollisesti kyse olikin vain aamukahvitiaisuudesta. 

16. Niinistö pääsi tavoitteeseensa, eli ilmeisesti melko pian "aamukahvien" jälkeen oli selvää, että osapuolet palaisivat neuvottelupöytään ja tulisivat hyväksymään Kiky-sopimuksen. Iiman presidentin asiaan puuttumista Kiky-sopimus olisi, kuten Lauri Lyly antaa ymmärtää, varsin todennäköisesti jäänyt hyväksymättä.

17. Mörttinen ja Nurmi pohtivat kirjassaan, ylittikö presidentti toimivaltansa kutsuessaan EK:n ja SAK:n johtajat Mäntyniemen neuvonpitoon (s. 245). Heidän mukaansa vastausta voi hakea pohtimalla, mitä olisi tapahtunut, jos tieto kokouksesta olisi vuotanut julkisuuteen joulukuussa 2015. Kirjoittajien mukaan seurauksena olisi ollut poliittinen myrsky,  koska tasavallan presidentti oli puuttunut salaisesti sen hetkisen sisäpolitiikan tärkeimpään ja kiistanalaisimpaan asiaan kertomatta siitä edes omaa taustapuolueettaan edustavalle valtiovarainministerille tai opposition edustajille.  Myös Lauri Lylyn ja kahden kirjassa anonyyminä haastatellun avainvaikuttajan kanta on samanlainen.

18. Minusta on selvää on, että presidentti puuttui Kiky-asiassa sangen arkaan ja riidanalaiseen sisäpoliittiseen asiaan, jomka osalta hänellä ei ollut minkäälaista toimivaltuutta. Hän ylitti kirkkaasti toimivaltansa rajat. Presidentti lähti ajamaan hallituksen valmisteleman Kiky-sopimuksen hyväksymistä, vaikka tiesi, miten ankarasti SDP ja muut oppositiopuolueet sopimusta vastustivat. Juuri tämän vuoksi tilaisuus piti pitää salassa eikä siitä saanut kertoa muille kuin pääministerille. 

19. Me emme  tiedä, miten innokkaasti Niinistö tilaisuudessa "runnasi" sopimuksen hyväksymistä, mutta tilaisuus kesti kauan ja Niinistö näki paljon vaivaa tavoitteeseen pääsemiseksi. Joka tapauksessa on selvää, että Niinistö on kansansuosioonsa ja karismaansa nojautuen käyttänyt suostutteluvaltaansa.

20. Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Rainio on kritisoinut Niinistön toimintatapaa. Raunion mukaan Niinistö on yrittänyt häivyttää vaikutelmaa, että hän olisi pyrkinyt sekaantumaan sisäpolitiikkaan. Voi kysyä, että kun tällaisia keskusteluja on käyty, niin miksi niistä ei ole informoitu suoraan, Raunio sanoo. 

21. Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittaman kirjan pohjalta on Niinistön mukaan myös väitetty, että hän olisi painostanut Fortumia osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimalahankkeeseen, joka on tarkoitus toteuttaa venäläisen Rosatomin ja Fennovoiman yhteisvoimin. 

22. Sauli Niinistön mukaan väite on suorastaan käsittämätön. Sen tueksi ei ole edes yritetty esittää yhtään faktaa. "En ole millään tavalla ollut vaatimassa Fortumia mukaan hankkeeseen", Niinistö kirjoittaa tiedotteessaan.

23. Kyseistä asiaa käsitellään Mörttisen ja Nurmen kirjassa sivuilla 237-240 otsikon  "Kiusallinen ydinvoimalahanke" alla. Voimalahanke on Venäjälle ja presidentti Putinille tärkeä. Suomessa Fennovoima oli vuonna 2015 kuitenkin vastatuulessa. Eduskunta oli asettanut hankkeen kotimaiselle omistukselle 60 prosentin alarajan, mutta kesäkuun lopussa 2015 näytti siltä, ettei ko. ehto täyty.

24. Fortumia yritettiin kaikin keinoin sada sijoittamaan ydinvoimalaan, mutta yhtiö ei näyttänyt olevan asiasta lainkaan kiinnostunut. Vihdoin elokuussa 2015 Fortum tiedotti, että se tulee 6,6 prosentin omistuksella mukaan "suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeään" hankkeeseen. Kirjoittajien mukaan Fortum toi tällä lausumallan esiin, että valtiojohto oli pakottanut yhtiön osakkaaksi Rosatomin ydinvoimalaan.

25. Kirjoittajien mukaan "ulkopolitiikan päätöksentekoa tuntevat" ovat kertoneet, että presidentti Sauli Niinistö teki pääministeri Juha Sipilälle ja Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille tiettäväksi tilanteen vakavuuden. Suomen ja Venäjän suhteet olisivat vahingoittuneet, jos Fortum ei olisi pelastanut hanketta. Samalla olisivat vaarantuneet Fortumin miljardiomistukset Venäjällä. Kirjoittajien mukaan pörssiyhtiö Fortumista oli tullut tasavallan presidentin yhtiö, Rosatom puolestaan on presidentti Putinin yhtiö.

26. Tiedotteessaan Sauli Niinistö ei ole kiistänyt keskustelleensa ydinvoimalahankkeesta ja Fortumin osaomistuksen tärkeydestä Juha Sipilän ja Sari Baldaufin kanssa. Hän on kimmastunut lähinnä vain väitteestä, jonka mukaan hän olisi painostanut Fortumia hankkeen osakkaaksi tai vaatinut Fortumin mukaantuloa. Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi eivät ole kuitenkaan kirjassaan väittäneet Niinistön syyllistyneen suoranaiseen painostamiseen.

27. Kirjassa esitettyjen tietojen perusteella olen tullut vakuuttuneksi siitä, että Sauli Niinistö on tässäkin tapauksessa käyttänyt edellä mainittua suostutteluvaltaansa. Tähän viittaa myös kirjassa mainittu Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmarkin lausuma (s. 240). Kirjan tekijöiden mukaan heillä on useita muitakin toisistaan riippumattomia lähteitä, jotka ovat kertoneet, että Sauli Niinistö toi tilanteen vakavuuden maan hallituksen ja Fortumin johdon tietoon, ennen kuin yhtiö pitkin hampain muutti asiassa mieltään.

28. Keskustelun, suostuttelun ja painostuksen ero saattaa käytännössä olla hiuksenhieno. Vaikka Niinistö ei omasta mielestään ole syyllistynyt kummassakaan edellä mainitussa tapauksessa minkäänlaiseen painostukseen, hänen keskustelukumppaneillaan saattaa olla asiasta aivan erilainen käsitys. He ovat voineet kokea karismaattisen Niinistön toimintatavan painostukseksi. Kun presidentti  oli ilmaissut kantansa, voidaan perustellusti olettaa, että sillä on voinut olla hänen keskustelukumppaneilleen suuri vaikutus, tai että Niinistön lausumat on koettu painostamisena.

29. Kyse on lisäksi ollut asioista, joissa presidentillä ei ole ollut lakiin perustuvaa toimivaltuuksia (valtaoikeuksia), ja keskustelut on käyty hyvin suppeassa piirissä ja ulkopuolisilta täysin salassa. Avoimuus on puuttunut tyystin. Urho Kekkonen ylitti usein valtaoikeutensa, mutta hän teki sen avoimesti, ei Tamminiemessä vieraidensa kanssa kahvia salaa ryystäen.

30. Miksi presidentin pitää ryhtyä käyttämään salaista kulissi- ja suostutteluvaltaa ja puuttumaan asioihin, jotka eivät hänelle perustuslain mukaan kuulu? Presidentin valtaoikeuksiin kuuluu ulkopolitiikan johtaminen, ei sisäpolitiikkaan sekaantuminen tai valtionyhtiöiden toiminnan ohjaaminen.

torstai 5. heinäkuuta 2018

1147. Persujen gallupkannatus nousussa


1. Poliittisten puolueiden kannatusmittauksia julkaistaan jatkuvalla syötöllä eli kerran kuukaudessa. Mittauksia teettävät säännöllisesti Helsingin Sanomat, Yle ja IL-Uusi Suomi. Mittausten tulokset ovat yleensä vasin lähellä toisiaan, mutta  aina silloin tällöin koetaan myös joitakin eroja.

2. Yle julkaisi tänään kesäkuun puoluekannatusmittauksensa tulokset ja sitä koskevan yllä olevan graafisen esityksen. Kyselyn toteutti Yle Uutisten toimeksiannosta Taloustutkimus Oy. Puhelinhaastattelut tehtiin 6.6. -3.7. välisenä aikana. Kyselyyn vastaisi 2440 18-79 -vuotiasta henkilöä. Kantansa ilmoitti 63,1 prosenttia vastaajista. Kyselyn virhemarginaali on 2,1 prosenttiyksikköä suuntaansa. 

3. Mittaus ei muuttanut suurimpien puolueiden järjestystä. SDP on edelleen suurin tai suosituin puolue, jota kannattaa nyt 20,3 prosenttia vastaajista, tuloksessa on nousua toukokuun mittauksesta 0,3 prosenttiyksikköä. Kokoomus on selkästi toiseksi suurin puolue, jonka kannatusosuudeksi saatiin 19,7 prosenttia, nousua 0,4 prosenttiyksikköä. Kolmatta sijaa pitää hallussaan pääministeripuolue keskusta 16,6 prosentin kannatuksellaan, jossa on laskua edelliseen miittaustuokseen verrattuna 1,0 prosenttia.

4. Vihreät näyttää vakiinnuttaneen paikkansa maan neljänneksi suuurimpana puolueena, sen kannatusprosentti oli nyt 13,9, jossa on laskua 0,5 prosenttiyksikköä. Puolueen kannatus on edelleen selvästi enemmän kuin kaikissa viimeaikaisissa vaaleissa.

5. Perussuomalaiset nosti kannatustaan roimasti eli edelisest mittauskyselystä 2,0 prosenttiyksiköllä, kyselyn mukaan puoluetta kannattaa vastaajista 10,3 prosenttia. Persut ohitti vasemmistoliiton, jonka kannatusluvuksi saatiin 8,6 prosenttia, jossa on laskua 0,3 prosenttiyksikköä.

6. Pienistä puolueista KD eli kristillisdemokraatit sai 3,6, RKP 3,3 ja Sininen tulevaisuus vain vaivaiset 1,1 prosentin kannatuksen. Muut puolueet, joista näkyvin on piraattipuolue, keräsivät yhteensä 2,6 prosentin kannatuksen. Tähän ryhmään kuuluvat myös Harry Hrkimon Liike Nyt ja Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liike, joka tosin perustettiin vasta pari viikkoa sitten.

7. Helsingin Sanomien kesäkuun puolivälissä julkaiseman kannatuskyselyn tulos on samansuuntainen kuin Ylenkin kysely. Siinä Sdp:n kannatus oli 21,6, kokoomuksen 19.7 ja keskustan 15,8 prosenttia. Vihreitä kannatti 13,5, vasemmistoliittoa 9,2 ja perussuomalaisia 8,0 prosenttia vastaajista.

8. Kolmen hallituspuolueen kannatus mataa sitkeästi kuukaudesta toiseen 37-38 prosentin lukemissa, mikä on tosi vähän, sillä onhan hallituksella kuitenkin niukka enemmistö kansanedustajan paikoista.  Sinisten mukanaolo hallituksessa viiden ministerin voimin tosiasialisella 1-2 prosentin kannatuksella on kerrasssaan merkillinen ilmiö ja vitsi, kuten olen aina ennenkin tässä yhteydessä todennut.

8. Vaikka Juha Sipilä huudettiin pari viikkoa sitten Sotkamossa keskustan puheenjohtajaksi uudelle kaudelle, ei Sipilä ole saanut puolueelleen minkäänlaista kannatuksen nousua. Syy tähän on selvä, sillä niin ylimielistä pääministerin ja koko puolueen ministeriryhmän touhu on ollut. Keskusta kompastui Soteen ja maakuntauudistuksen ajamiseen, tämä on nyt selvä asia. Ensi huhtikuun eduskuntavaaleista näyttää tulevan todelliset sote-vaalit. 

9. Muutama päivä sitten julkaistiin toisenkin mielenkiintoisen kyselytutkimuksen tulokset.  Helsingin Sanomien Kantar TNS:llä teettämän kyselyn mukaan 22 prosenttia vastaajista koki SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen mieluiten pääministerinä huhtikuun 2019 edukuntavaalien jälkeen. Toiseksi suosituin pääministerikandidaatti on kyselyn mukaan kokoomuksen Petteri Orpo, jota kannatti 20 prosenttia, ja kolmanneksi keskustan puheenjohtaja ja nykyinen pääministeri Juha Sipilä, jolle mitattiin 16 prosentin kannatus.

10. Antti Rinne on ollut viime aikoina aktiivinen, sillä hän on heitellyt ilmoille useita täkyjä puolueensa kannatuksen kohentamistarkoituksessa. Vappuna Rinne ehdotti ns. vappusatasta eli 100 euron korotusta alle 1 4000 euron eläkkeisiin. Sdp on myös luvannut alentaa varhaiskasvatusmaksuja, perua monet nykyhallituksen päätökset ja palauttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Kokoomus ja keskusta ovat pitäneet demareiden  ehdotuksia lähinnä vastuuttomina vaalitäkyinä. Antti Rinne on myös uhonnut muuttaa sote-uudistusta, jos hänestä tulisi uuden hallituksen pääministeri.

11. Ko. kyselystä toisaalta ilmeni, että Antti Rinteen suosio pääministeriksi ei johdu hänen tai yleensä demareiden poliittisista avauksista tai suoranaisista lupauksista, sillä vain kahdeksan prosenttia vastaajista kannatti Rinnettä tuolla perusteella. Rinteen kannatuksen suurin syy on kyselyn mukaan nykyhallituksen epäonnistuminen ja -epäsuosio. Rinne oli jopa oman puolueensa kannattajien keskuudessa vähemmän suosittu kuin Petteri Orpo ja Juha Sipilä omiensa. Siten voidaan perustellusti sanoa, että Antti Rinteen näennäinen suosio on varsin hataralla pohjalla. Kun tiedetään, miten heikko esiintyjä Rinne on vaikkapa Orpoon ja Sipilään verrattuna tv:n vaalikeskusteluissa, ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, että demarit voittaisivat ensi vuoden eduskuntavaalit ja Antti Rinteestä tulisi seuraava pääministeri.

12. Monia muitakin puolueiden ja poliitikkojen kannatusta mittaavia kyselytutkimuksia on julkaistu; voidaan jopa sanoa että "ilma on sakena" poliittista kannanunvalantaa. Viime tammikuussa julkaistun Suomen Yrittäjien Kantar TNS:ltä tilaaman tutkimuksen mukaan Petteri Orpo on suosituin poliitikko seuraavaksi pääministeriksi, häntä kannatti 17 prosenttia vastaajista. Toiseksi tässä kysyelyssä tuli - yllätys yllätys - vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, jota kannatti pääministeriksi 13 prosenttia. Vasemmistoliiton kannattajien lisäksi Andersson oli myös vihreiden ykkössuosikki pääministeriksi. Juha Sipilä hävisi niukasti Anderssonille 12 prosentin kannatuksellaan. Kyselyn varsinainen pommi oli Antti Rinteen ja vihreiden Touko Aallon selvä epäsuosio kansan keskuudessa, sillä Rinnettä kannatti pääministeriksi 8 ja Aaltoa ainoastaan 3 prosenttia vastaajista. Perän pitäjäksi tässä kyselyssä jäi sinisten Terho Aalto, jonka kannatukseksi mitattiin 2 pronttia.

13. Tällä viikolla, siis nyt heinäkuun alussa, julkaistiin IL-US -tutkimus, jossa selvitettiin sitä, kuka on Suomen vetovoimaisin puheenjohtaja. Tässä kyselyssä L Andersson pesi kaikkien muiden puolueiden puheenjohtajat. Toisaalta kyselystä ilmeni, että vasemmistoliiton kannattajat pohtivat kaikkein eniten myös muiden puolueiden ja etenkin vihreiden äänestämistä.

14. Tämän viikon alussa julkaistiin myös Kunnallisalan Kehittämissäätiön Kantar TNS Oy:llä teettämä tutkimus, jossa kysyttiin, kuka puheenjohtajista on lisännyt eniten puolueensa kannatusta. Li Andersson selviytyi voittajaksi myös tässä kyselyssä, sillä vastaajista 51 prosenttia katsoi, että Andersson lisäsää puolueensa kannatusta. Toiseksi tuli kokoomuksen Petteri Orpo 38 prosentin osuudellaan; Orpo jäi siis varsin kauas Anderssonin kannatusluvusta. Kolmanneksi kyselyssä tuli KD:n Sari Essayah ja neljänneksi perussuomalaisten Jussi Halla-aho. Hännänhuipuksi jäi tässäkin kyselyssä vihreiden Touko Aalto. Omien kannattajien joukossa parhaiten pärjäsivät Li Andersson ja Jussi Halla-aho, huonnoiten puolestaan Touko Aalto ja Antti Rinne.

15. Mieleen muistuu myös viime vuoden loppupuolella julkaistun kyselyn tulos, jossa Li Andersson pärjäsi hyvin ja hänen voitti osion, jossa tiedusteltiin, kenen puoluejohtajan kanssa vastaajat mieluiten lähtisivät kajalle. Vaikka Li Andersson on menestynyt  erinomaisen hyvin kaikissa edellä mainituissa mittauksissa, eli hän on vetovoimainen politiikko, jolla on hyvä imago, tämä ei kuitenkaan näy hänen johtamansa puolueen kannatusluvuissa, joka pysyttelee sitkeästi 8-9 prosentin tienoilla. Onko Li Andersson siis kenties "väärässä" puolueessa? Jos hän olisi demareiden puheenjohtaja, puolueen kannatusluvut saattaisivat olla paremmat kuin mihin sdp on Antti Rinteen johdolla pystynyt. Toisaalta vihreiden kannatus pysyttelee 15 prosentin tuntumassa, vaikka puolueen puheenjohtaja Touko Aalto häviää kaikki kyselytutkimukset kirkkaasti Li Anderssonille ja muillekin puheenjohtajille.

16. Perussuomalaisten kannatus on myös yllättävän korkealla, vaikka puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei ole erityisen hyvin pärjännyt edellä mainituissa suosiomittauksissa. Mutta niinhän se on, että "kyllä kansa tietää".  Tietää, miten säälimättömästi ja suorastaan sietämättömällä tavalla perussuomalaiset lyötiin hajalle reilu vuosi sitten ja ketkä tähän vallanhuumassaan syyllistyivät (Soini, Sipilä ja Orpo). Persut vaativat eduskuntavaalikampanjassaan varmuudella turvapaikkapolitiikan tiukentamista. Tämä on asia, joka jakaa nyt Saksan hallitusta ja voi myös ratkaista Ruotsissa syksyllä pidettävät parlamenttivaalit ruotsidemokraattien voitoksi.

17. Jussi Halla-aho ilmoittikin eilen tyynesti, että persut tähtää ensi vuoden eduskuntavaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi. Kun Yle uutisten toimittaja Pirjo Auvinen suorastan hieman hätääntyneen oloisena tiedusteli Halla-aholta, että merkitseekö tämä myös sitä, että Jussi tähtää samalla seuraavaksi päministeriksi, kuultiin myhäilevä vastaus: Sehän on vain luonnollista.

18. Oikein hyvä! Meissä kaikissa asuu pieni persu, oltiinpa perussuomalaisesta puolueesta mitä mieltä tahansa. Persujen hyvä gallupsuosio luo ensi vuoden vaaleille - niitä pidetään peräti kolmet lyhyen ajan sisällä - mukavaa jännitystä. Nähtäväksi jää, onko persuille tulossa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa jo kolmas jytky? Yhtä mielenkiintoista on seurata, montako kansanedustajaa Sininen tulevaisuus saa eduskuntaan vai saako ainoatakaan. 

19. Antti Rinne uhosi eilen, että demarit eivät huoli perussuomalaisia kanssaan samaan hallitukseen, tuli mitä tuli. Tätä samaa virttä ovat aiemmin veissaaneet myös Petteri Orpo ja Juha Sipilä. Persujen arvot eivät kuulemma kelpaa demareille, kokoomukselle ja keskustalle. Tätähän Sipilä ja Orpo toitottivat jo viime vuoden kesäkuussa, jolloin siniset irrottautui persuista omaksi ryhmäkseen ja myöhemmin puolueekseen, jotta viisi soinilaista ministeriä saattoi jatkaa hallituksessa ja pelastaa Sipilän hallituskriisiltä.

20. Pakko sanoa, että Antti Rinteellä, Petteri Orpolla ja Juha Spilällä on todella huono poliitinen hoksnokka, kun he kailottavat jo nyt persujen hallituskelvottomuutta. On selvää, että tällainen perusteeton syrjintä on vain omiaan lisäämään persujen suosiota ja tulee voimistamaan sitä myös ensi huhtikuun eduskuntavaalikampanjassa.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

1146. Alex Stubb korvaa Jyrki Kataisen


1. EU -komission varapuheenjohtaja, entinen pääministeri Jyrki Katainen jysäytti tällä viikolla melkoisen uutispommin. Hän nimittäin ilmoitti jättävänsä politiikan nykyisen kautensa jälkeen.  Hän ei siis aio asettua ehdolle komission seuraavaksi puheenjohtajaksi, tai olla käytettävissä toista kautta Suomen komissaarina.

2. Katainen perusteli ilmoitustaan sillä, että hän on 46 vuotta vanha ja ollut koko aikusiikänsä mukana politiikassa. Katainen sanoo, että hän voisi vielä tehdä  "yhtä ja toista". Hän kertoi katsovansa jatkossa jotain muutta kuin politiikkaa.

3. Kataista oli veikkailtu mahdolliseksi Euroopan kansanpuolueen eli EPP:n kärkiehdokkaaksi, ja sitä kautta seuraavan komission puheenjohtajaksi Carl-Claude Junckerin jälkeen. Hän kertoi harkinneensa ehdokkuutta vakavasti ja tunnustelleensa kannatusta EPP:n sisällä.

4. Perhesyyt ja halu työskennellä politiikan ulkopuolella saivat Kataisen kuitenkin luopumaan ajatuksesta. Komission puheenjohtajuus, mikäli hän olisi sinne asti päässyt, on iso muutos, ja sillä on iso vaikutus myös perhe-elämään, Katainen kertoi. Kotipesä tulee olemaan jatkossa on Suomessa, Katainen sanoo.

5. Varapuheenjohtajan päätökseen vaikutti myös se, että hänen vaimonsa Mervi Katainen on kiinnostunut ryhtymään kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi Uudeltamaalta.

6. Kataisen päätös nostaa luonnollisesti  Alexander Stubbin osakkeita kokoomuksen komissaariehdokkaaksi. Puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo on jo ehtinyt todeta, että kokoomuksen tulisi asettaa suomalainen ehdokas EPP:n kärkiehdokasvaaliin ja että hän on jo keskustellut nimenomaan Stubbin kanssa asiasta.

7. Kokoomus isännöi EPP:n puoluekokousta Helsingissä ensi marraskuussa. Katainen ei ota kantaa kokoomuksen ratkaisuihin, mutta sanoo, että Stubb täyttäisi kaikki komission puheenjohtajalta vaadittavat ominaisuudet. Hän ilmoitti "totta kai ilman muuta" tukevansa Stubbin valintaa. 

8. Jyrki Katainen toimi kansanedustajana 15 vuotta ja oli sinä aikana neljä vuotta valtiovarainministerinä neljä. Pääministerinä hän toimi vuosina 2011–2014, kunnes lähti yllättäen kesken vaalikauden komissaariksi, jolloin Stubb tuli hänen tilalleen kokoomuksen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi.

9. Alexander Stubb ehti keväällä 2014 jo henkisesti valmistautua siirtymään komissaariksi Brysseliin, mutta Katainen ylätti ja veti tavallaan maton Stubin alta ryhtyessään itse komissaariksi.Vuonna 2017 ilmestyneessä kirjassaa Alex Stubb kertoo olleensa varma siitä, että juuri hänestä tulisi Olli Rehnin jälkeen Suomen seuraava komissaari.

10. Komission varapuheenjohtajana Jyrki Katainen on vastannut työllisyydestä, kasvusta ja investoinneista. Hän sanoo jatkavansa tehtävässään komission kauden loppuun, joka päättyy ensi vuden lopussa. Katainen sanoo itse, ettei hän ole vielä päättänyt, millaista työtä ryhtyy jatkossa tekemään. 

11. Mutta ei ehtinyt kulua kuin kaksi päivää, kun mediassa jo tiedettiin, mitä Jyrki Katainen aikoo Suomessa ryhtyä tekemään. Hänet tullaan todennäköisesti valitsemaan Sitran eli Suomen itsenäisyyden juhlarahaston uudeksi pomoksi, jonka nimikeenä on vaatimattomasti yliasiamies. Tehtävää nykyisin hoitava Mikko Kosonen jää sopivasti eläkkeelle juuri vuoden 2019 lopussa. Katainen olisi toinen entinen pääministeri sanotussa hommassa, sillä pääministerinä 90-luvulla toiminut Esko Aho oli Sitran yliasiamiehenä 2004-2008. 

12. No, ehkäpä tuo on Kataiselle sopiva työ, sillä olisi aika vaikea kuvitella hänet esimerkiksi Nokian tai Koneen taikka Valion tai Ponssen pää- tai toimitusjohtajaksi.

13. Alexander Stubbin valinta EU-komission puheenjohtajaksi tai edes tavalliseksi rivikomissaariksi ei toki ole itsestään selvä asia. Marraskuussa europarlamentin suurin ryhmä EPP, johon kokoomuksen mepitkin kuuluvat, valitsee Helsingin kokouksessaan kärkiehdokkaansa (Spitzenkandidaten), joka todennäköisesti komission puheenjohtajaksi, jos EPP:stä tulee myös toukokuun 2019 EU-vaalien suurin ryhmä. Stubbilla olisi kokemuksensa ja pätevyytensä perusteella hyvät mahdollisuudet tulla valituksi kärkiehdokkaaksi; selvää on, että Stubb on ehdokkaana vuoden 2019 EU-vaaleissa.

14. Toisaalta myös ensi vuoden edusuntavaalien tulos vaikuttaa siihen, kuka Suomesta valitaan komissaariksi Jyrki Kataisen jälkeen. Kerrotaan, että kokoomus ja SDP olisivat jo sopineet siitä, että vaalien voittajapuolue, jonka puheenjohtajasta tulee seuraavan hallituksen pääministeri, valitsee seuraavan komissaarin. Vaikka Stubb on tehtävään ylivoimaisesti paras ehdokas, saattaa hyvinkin käydä niin, että hänet jätetään taas rannalle, jos SDP voittaa vaalit ja pääministeriksi tulee Antti Rinne.  Rinne ja Stubb eivät ole, kuten yleisesti on tiedossa, lainkaan hyvissä väleissä keskenään; tämä ilmeni  jo 2014-2015, jolloin miehet istuivat samassa hallituksessa. Änkyrä Rinne saattaa haluta seuraavaksi komissaariksi naisen, jolloin komissioon lähetetään ilmeisesti Jutta Urpilainen (sdp). En kuitenkaan usko, että demarit voittasivat ensi vuoden eduskuntavaalit Antti Rinteen johdolla.TV:n vaalitenteisssä taas kerran huomataan, ettei Rinteestä tulisi hyvää pääministeriä.

15. Olisi kuitenkin suoraan sanoottuna hölmöä, jos Suomi ei valitsisi komissaariksi Alex Stubbia, joka on tehtävään ylivoimaisesti pätevin ja kyvykkäin ehdokas. Jutta Urpilaisen parasta ennen -päivä meni jo, eikä hän tunne EU:ta ja sen asioita riittävän hyvin hyvin. Stubb sen sijaan on entinen pääministeri, ulkoministeri, valtiovarainministeri,  ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri ja hän on toiminut EU:ssa myös virkamiehenä ja väitellyt Britanniassa tohtoriksi Euroopan integraatiosta. Hän on monien vaalien ääniharava ja hän on opettanut EU:ta ulkomaisissa yliopistoissa ja hänen kielitaitonsa ja kansainvälinen verkostonsa on tunnetusti laaja. Stubbin liikunta- ja urheiluharrastukset ovat myös kaikkien tiedossa - viimeksi eilen Stubb osallistui Lahdessa järjestettyyn triathlonin puolimatkojen Ironman -kilpailuun.

16. Toki Alex Stubbia toki kahdehditaan ja monet  katsovat häntä eri syistä karsaasti; heihin lukeutuu myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka ei yhtään pidä Stubbin avoimesta, keskustelevasta ja rennosta tyylistä. Viime eduskuntavaalien jälkeen presidentti Niinistö lienee ratkaisevasti vaikuttanut sihen, että Timo Soini valitsi itselleen ulkoministerin salkun, vaikka olisi voinut ryhtyä valtionvarainministeriksi. Niinistö ei halunnut, että ulkoministeriksi olisi tullut Stubb. Myöhemmin Niinistön suosikki Petteri Orpo haastoi, presidentin kanssa ensin asiasta keskusteltuaan, Stubbin kokoomuksen puheenjohtajavaalissa ja voitti.

17. Vuonna 2024 ovat seuraavat presidentinvaalit. Kokoomuksen ehdokkuudesta kamppailevat luultavasti Jyrki Katainen, Jan Vapaavuori, Petteri Orpo ja Alex Stubb. Stubb olisi oiva valinta seuraavaksi presidentiksi, sillä silloin Suomi saisi todella kansainvälisen ja myös laajaa ulkomaista suosiota ja arvostusta nauttivan presidentin.