831. Ennustamisen sietämätön keveys

                                                     Paikoillenne…valmiinanne…..

1. Huippujuristin arvonimen Suomessa saa yllättävän helposti. Nimike annetaan mediassa, lähinnä iltapäivälehdissä, lakimiehille, jotka esiintyvät usein syytetyn avustajana julkisuutta saaneissa rikosjutuissa. Nimikkeen saaminen edellyttää, että lakimiehellä on hyvät suhteet toimittajiin. Se, miten asianajaja menestyy työssään puolustajana, ei vaikuta asiaan. Vaikka huippujuristin, josta myös nimikettä "tähtiasianajaja" käytetään, päämies tuomitaan lähes aina siitä rikoksesta, josta häntä syytetään, hänen avustajansa on silti huippujuristi. Julkisuus tekee lakimiehestä huippujuristin, ei hänen ammattitaitonsa tai pätevyytensä. 

2. Yksi tälläinen median hellimä huippujuristi on Heikki Lampela, 53-vuotias asianajaja Helsingistä. Hänellä on ollut oma toimisto jo lähes parikymmentä vuotta. Hänen toimistossaan työskenetelee asianajajina kolme kuvankaunista naispuolista juristia. Lampela on avustanut uransa aikana syytettyjä monissa julkisuutta saaneissa rikosjutuissa.

3. Heikki Lampela on puolustanut oikeudessa esimerkiksi kansanedustaja Tony Halmetta, moottoripyäräkerho Bandidos MC:n johtajaa, Bodomjärven murhajutun asianomistajia, veroprofessori Kari S.Tikan surmaajaa, Heinolan kirvesmurhaajaa, lääkkeillä vanhuksia myrkyttänyttä hoitajaa, poliisin yliajajaa, Porvoon kolmoissurmaajaa, Anton-pojan äitiä Rimma Salosta ja ATK:n entistä päällikköä Timo Rätyä.  Lampelalla on ollut asiakkaita yhteiskunnan laidasta laitaan: surmaajien lisäksi myös esimerkiksi vuorineuvoksia, ministereitä, suojelupoliisin päällikkö (Seppo Nevala) jne.  Lampelan mukaan syytetyn puolustaminen ei tarkoita sitä, että hän avustajana hyväksyisi päämiestensä teot. Hänen tehtävänsä on varmistaa, että hänen päämiehensä saa asiassa oikeudenmukaisen oikeuskäsittelyn.

4. Miksi myös monet  "kunnon kansalaiset" ja vieläpä yhteiskunnan huippua lähellä olevat henkilöt kääntyvät oikeusjutuissaan juuri Heikki Lampelan puoleen? Onko Lampela niin taitava ja pätevä juristi, että valinta kannattaa, vai mistä mahtaa olla kysymys? Kuka tietää, mutta ehkä osasyy mainittuun ilmiöön on se, että Lampela osaa käyttäytyä oikeudessa sopuisasti ja herättää luottamusta. Kenties Lampelan puoleen kääntyvät "konnatkin" toivovat, että tuomarit arvostaisivat Lampelan asianajoa, sillä onhan kyseessä mediassa tuon tuostakin esillä oleva huippujuristi. Vaikka Lampelan puolustamat vastaajat ovat syyllisiä, he toivovat, että Heikki junailisi heille lievän "kakun" rangaistukseksi.

5. Heikki Lampela on esiintynyt lehdistön kansikuvapoikana viimeksi tänään. Mistä syystä? Yksinkertaisesti siksi, että Heikki on rakastunut!  Eihän julkkisten tekemisten esittelyyn mitään ihmeellistä syytä vaadita.  Heikki esittelee sekä Me naiset -lehdessä että Ilta-Sanomissa uuden rakkautensa, jonka nimi on Danita. Paljon onnea! Heikki sanoo, että naisesta pitää löytyä "enkelien ominaisuuksia" eli naisella tulee olla myös "kaunis sielu".

6. Ilta-Sanomien etusivulla on Heikin ja Danitan kuva ja otsikko, jonka mukaan Heikki Lampelalla on outo kyky, josta emme ole vielä aikaisemmin kuulleet. Kyse on siitä, että kertomansa mukaan Lampela OSAA ENNUSTAA.

7. Ennustamisella on  monissa kulttuureissa kaikkialla maailmassa pitkät perinteet. Asia, josta iltapäivälehti on tehnyt lööppijutun, ei Lampelan sukujuuret huomioon ottaen vaikuta mitenkään oudolta. Onhan Suomessa väestöä, jolle ennnustaminen on tavallaan luontainen ominaisuus ja joskus jopa sivutoimi tai ammatti. Tuota taitoa kutsutaan usein myös povaamiseksi. Jos Wikipediaan on uskominen, Lampelan kertoma "outo kyky" tuntuisi olevan lähempänä povaamista kuin ennustamista. Povaaminen on "tulevaisuuteen katsomista", kun taas ennustamisessa on kyse tulevaisuutta koskevan järkiperäisen arvion esittämisestä. 

8. Lehden sisäsivuilla Heikki Lampela kertoo, että hän pystyy ennustamaan tulevaa. Hän näkee esimerkiksi "draama-asioita", kuten sen, että joku hänen tapaamansa henkilö tulee menestymään suuresti tai kuolemaan lähiaikoina. Lampela kertoo ennustaneensa erään henkilön kuoleman nähdessään kyseisen ihmisen "samalla käytävällä". Sitä, missä tuo käytävä oli -  esimerkiksi "rosiksessa" tai kenties vankilassa - Lampela ei paljasta. Hän oli vain saanut jälkeenpäin tietää, että kyseinen "henkilö käytävällä" oli joskus myöhemmin todella kuollut.

9. Mutta onko jonkun henkilön kuoleman ennakoiminen silti noin suuren "messun" arvoinen? Ilman ennustajan armolahjaa me kaikki tiedämme että jokainen meistä kuolee, enemmin tai myöhemmin. Ei siihen erityistä ennustajan tai povarin taitoa tarvita.

10. Monia surmaajia, murhaajia ja tappajia oikeudenkäynnissä puolustanut Lampela myös osaa ennustaa lähes aina, mihin lopputulokseen oikeus hänen ajamissaan rikosjutuissa päätyy. Jos syytetty on syyllistynyt esimerkiksi murhaan, on helppo ennustaa, että oikeus lätkäisee teosta elinkautisen vankeusrangaistuksen, koska lain mukaan murhasta ei voida lievempää rangaistusta tuomita. Taposta taas tuomitaa yleensä aina samanpituisia rangaistuksia, samoin monista muista rikoksista. Ei noissakaan tapauksissa mitään erityisiä ennustajan lahjoja tarvita.

11. Lehtijutuista päätellen Heikki Lampela, samoin kuin monet muutkin huippujuristin tittelin medialta saaneet advokaatit, esiintyvät usein jutuissa, joissa syytetty todetaan lähestulkoon aina syylliseksi ja tuomitaan rangaistukseen. Tapaukset, joissa syyte hylätäään kokonaan, ovat harvinaisia. Epäilemättä näissäkin jutuissa syytetty tarvitsee kuitenkin puolustajakseen pätevän juristin. Ei pelkästään valvomaan oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta, vaan todella puolustamaan päämiestään ja vaikuttamaan siihen, että tämä saisi rikoksestaan mahdollisimman lievän tai oikeudenmukaisen rangaistuksen.

740. Rikosasianajajan käsikirja

1. Professori Matti Ylöstalon kirjoittaman Asianajajan käsikirja -nimisen teoksen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1963. Tuolloin oli kulunut viisi vuotta siitä, kun Suomessa (vasta) annettiin laki asianajajista. Mainitun teoksen kuudes painos ilmestyi vuonna 2001 asianajajaliiton silloisen pääsihteerin Olli Tarkan toimittamana.

2. Ylöstalon teos sisältää keskeiset asianajotoimintaa koskevat säännökset ja ohjeet selityksineen. Teoksessa on käyty läpi asianajajalaki perusteluineen ja muutoksineen, Suomen Asianajajaliiton säännöt, ja Suomessa noudatettavat hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet. Teos sisältää myös ohjeet asianajajille mm. asiakasvarojen hoidosta, palkkioiden määräytymisestä, tehtävien markkinoinnista ja vastuuvakuutuksesta. Asianajoa tuomioistuimessa tai esitutkinnassa teoksessa ei kuitenkaan käsitellä.

3. Pari kolme viikkoa sitten, jolloin on kulunut 50 vuotta Matti Ylöstalon käsikirjan ensimmäisen painoksen ilmestymisestä, julkistettiin asianajaja, OTL Markku Fredmanin kirjoittama laaja eli reilut 900 sivua käsittävä opus "Rikosasianajajan käsikirja" (Talentum). Fredmanin kirjasta ilmenee, miten nopeasti ja perusteellisesti asianajoa rikosprosessissa koskevat säännökset ovat viimeisten 10-15 vuoden aikana muuttuneet. Sama havainto pätee myös asianajajaoikeuteen, sillä esimerkiksi Hyvää asianajajatapaa koskevat liiton ohjeet on uudistettu muutama vuosi sitten.

4. Markku Fredman on toiminut rikosjuttujen hoitamiseen erikoistuneena advokaattina jo 25 vuotta, joten hän jos kukaan tietää, mistä rikosjutun ajamisessa ja rikoksesta epäillyn ja syytetyn puolustamisesta on kysymys ja mitä vaatimuksia asianajo esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianajajalle asettaa. 

5. Fredman on ollut mukana useissa asianajajaoikeutta sekä rikosprosessia ja yleensä oikeudenkäyntiä koskevissa kehityshankkeissa ja lainvalmistelutyössä, kuten esimerkiksi uuden esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön valmistelussa ja äskettäin mietintönsä jättäneen todistelutoimikunnan jäsenenä. Fredman edusti asianajajakuntaa myös Markku Arposen puheenjohdolla toimineessa tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomiteassa (KM 2003:3), jossa olin itsekin mukana. Taitava ja aikaansaava tyyppi, joka luonnosteli, nyt sen voinee jo paljastaa, käytännössä yksin mietinnön avustamista oikeudenkäynnissä koskevan VII luvun. Tämä selvitys johti sitten oikeudenkäyntiavustajia koskevan sääntelyn jatkovalmisteluun ja lopulta vuoden 2013 alussa voimaan tulleeseen laajaan lainsäädäntöuudistukseen.

6. Markku Fredmanin kirja on rikosadvokaatin todellinen "raamattu", jossa avustajan ja puolustajan mitä moninaisimmat tehtävät käydään läpi koko laajuudessaan. Kirjassa selostetaan muun muassa asianajajan työtä koskeva lainsäädäntö, hyvä asiananajatapa ja sen valvonta sekä julkinen oikeusapu ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien toimilupajärjestelmä. Huomioon on otettu myös EU:n uudet rikosprosessia koskevat direktiivit ja niiden vaikutukset. Kirja antaa perusteellisen ja varsin käytännönläheisen kuvan rikosasianajajan roolista sekä ohjeet tyypillisimpiin asianajajan työssä esille tuleviin ongelmatilanteisiin.

7. Asianajajan toimintaa rikosprosessissa ajatellaan usein vain rikoksesta epäillyn ja syytetyn puolustuksen kannalta; tästä nimike puolustusasianajaja. Suomessa edes kaikkein pätevimmät advokaatit eivät ole kuitenkaan voineet erikoistua vain syytetyn puolustamiseen, vaan asianajaja joutuu avustamaan usein myös rikoksen uhria eli asianomistajaa. Fredmanin kirjan nimi ei olekaan "Puolustusasianajajan käsikirja" eikä hän keskity esityksessään yksinomaan epäillyn tai syytetyn avustamiseen/puolustamiseen, vaan kirjassa selostetaan laajasti myös asianomistajan avustamista koskevia säännöksiä ja käytäntöä. Yhtenä esimerkkinä tästä voidaan viitata asianomistajan korvausvaatimusten laatimista ja esittämistä koskevaan seikkaperäiseen jaksoon (s. 551-582).

8. Rikosprosessi asianajajan näkökulmasta kuvataan ja analysoidaan kirjassa tutkintapyynnön tekemisestä aina tuomion täytäntöönpanoon ja armahdusesitykseen asti. Kirja on hyödyllinen myös muille rikosprosessin toimijoille samoin kuin tutkijoille ja oikeustieteen opiskelijoille, sillä aikaisemmin rikoksen esitutkinnasta ja oikeudenkäynnistä on kirjoitettu oppi- tai käsikirjoja lähinnä vain poliisin (rikostutkijan), syyttäjän tai tuomarin näkökulmasta katsottuna; esimerkiksi professori Matti Tolvanen on entinen syyttäjä ja professori Antti Jokela ja allekirjoittanut entisiä tuomareita.

9. Esitutkinnan, pakkokeinojen ja oikeusprosessin lisäksi kirjassa selostetaan myös esimerkiksi lähestymiskielto, oikeusturvavakuutus ja rikosvahinkojärjestelmä sekä rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen ja rikosperusteinen karkottaminen. Käytännössä usein ongelmallisia tilanteita aiheuttavat epäillyn tunnistamismenettely, itsekriminointisuoja, todisteiden hyödyntämiskiellot, asianosaisten tiedonsaantia koskevat kysymykset sekä mitä moninaisimmat oikeudenkäynnin ja oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa koskevat säännökset on käsitelty kirjassa seikkaperäisesti.

10. Fredmanin teoksen näkökulma on normatiivinen, sillä esitys perustuu, kuten käsikirjan luonteeseen kuuluukin, tiukasti säännösten ja oikeuskäytännön selostamiseen, analysointiin ja tulkintaan. Taktisia näkökohtia tai suoranaisia asianajollisia neuvoja taikka "vinkkejä" on vähemmän, mutta niitäkin toki kirjasta löytyy. Lukijaa opastetaan muun muassa erilaisten korvausvaatimusten, valitusten ja muiden kirjelmien laatimisessa. Kirjan viimeiseen lukuun on koottu eräitä malliasiakirjoja, jotka helpottavat tyypillisimpien kirjelmien laatimista.

11. Esitys perustuu kauttaaltaan runsaaseen oikeustapausaineistoon kotimaasta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ja Euroopan unionin tuomioistuimesta. KKO:n ratkaisuja, joita kirjassa selostetaan tai joihin ainakin lyhyesti viitataan, on lähes 400, EIT:n ratkaisuja noin parisataa ja hovioikeusratkaisujakin on muutama kymmen. Kirjassa käydään läpi myös rikosjuttujen hoitamiseen liittyvä asianajajien valvontalautakunnan käytäntö. Pienenä puutteena - sellaisten esiin kaivaminen kuuluu tunnetusti kirja-arvostelijan toimenkuvaan - voidaan mainita, että valvontalautakunnan ratkaisuja ei ole koottu oikeustapaushakemistoon, ei myöskään kirjassa selostettuja oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin ratkaisuja. Asiahakemisto vaikuttaa kyllä sinänsä melko kattavalta, mutta kirjaa lukiessa huomaa, että se olisi voinut olla vielä yksityiskohtaisempi.

12. Kirjoittajan kielenkäyttö on sujuvaa, helppolukuista ja mukaansa tempaavaa, kuten rutinoidulta rikosadvokaatilta ja kokeneelta ammattikirjoittajalta saattaa odottaakin. Markku Fredman on mukana yhtenä kirjoittajana viime vuonna ilmestyneessä n. 1 200 sivua käsittävässä teoksessa "Esitutkinta ja pakkokeinot", josta lienee otettu nyt jo kolmas tai neljäs painos, vaikka kyseinen uusi lainsäädäntö tulee voimaa vasta ensi vuoden alussa.

13. Markku Fredmanin Rikosasianajajan käsikirja on merkkiteos ja todellinen kulttuuriteko, ja kirja tulleekin sananmukaisesti kulumaan lukijoidensa käsissä. Kirja käsittelee itse asiassa neljää eri oikeudenalaa: asianajajaoikeutta, rikosprosessioiketta, todistusoikeutta ja ihmis- ja perusoikeuksia. Teos on välttämätön kaikille asianajajille ja "luvan saaneille oikeudenkäyntiavustajille", samoin tuomareille, syyttäjille ja rikostutkijoille. Kirjalle on helppo ennustaa pitkää ikää uusien painosten muodossa. Tärkeintä olisi, että kirjassa selostettujen oppien ja tulkintojen mukaan toimittaisiin myös käytännössä.