1088. Pääministerisuosikit

1. Nykyään ihmisiltä kysytään, ei vain puolueiden ja presidenttiehdokkaiden kannatusta, vaan myös sitä, kuka olisi suosikki maan seuraavaksi pääministeriksi. Maahan saadaan uusi pääministeri näillä näkymin vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen. Pääministerisuosikeista on tällä viikolla julkaistu kahden kyselyn tulokset. 

2. Uutissuomalaisessa (USU) kolme päivää sitten julkaistujen kyselytulosten mukaan valtiovarainministeri Petteri Orpo olisi suositumpi henkilö pääministeriksi kuin nykyinen pääministeri Juha Sipilä. Orpon kannatus on kyselyn mukaan 30,6 prosenttia ja Sipilän 26,4 prosenttia, selvä ero siis. Kyselyn oli tilannut europarlamentaarikko Pavvo Väyrysen perustama Kansalaispuolue. Kyselyyn vastanneita oli 1 004, joista 72 prosenttia ilmaisi kantansa pääministeristä.

3. Seuraavaksi eli kolmanneksi suosituin olisi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ja hänen takanaan tulevat tasaväkisinä vihreiden Touko Aalto ja perussuomalaisten Jussi Halla-aho. Heidän kannatuksensa oli 8,3 prosenttia. Paavo Väyrysen kannatus pääministeriksi oli kyselyn mukaan 6,9 prosenttia. Timo Soinia ei tunnu noteeraavan näissä kyselyissä enää kukaan. Soini on menneisyyden mies, joka hajoitti puolueensa ja joka istua nököttää hallituksessa vain voidakseen saada säällisen eläkeviran esimerkiksi Lontoon suurlähetystöstä.

4. Kansalaispuolueen edellisen eli vuoden alussa teettämässä pääministerikyselyssä Sipilä oli vielä suosituin henkilö pääministeriksi ja Orpo vasta kolmanneksi suosituin. 

5.Istuva pääministeri Juha Sipilä on siis sangen lyhyessä ajassa menettänyt kansalaisten silmissä suosituimman pääministeriehdokkaan asemansa. Tämä on merkittävä tieto. Sipilä on töpännyt usein ja jopa raskaasti. Hän uhkasi hallituksen erolla jo syksyllä 2015, jollei hänen vaatimuksiinsa suostuta, ja lisää dramaa seurasi Yle Uutisten painostusasiassa, samoin ns. hallituskriisin selvittelyssä, jonka tarkoituksena oli yksinomaan savustaa Jussi Halla-ahon johtamat perussuomalaiset hallituksesta. Kansa ymmärsi, mistä oli kysymys. Kyse ei ollut arvoista tai arvopohjasta, vaikka Juha Sipilä yritti lähes suu vaahdossa tätä jankuttaa. Kansa kyllä tiesi ja ymmärsi, mikä tarkoitus manööverillä oli. Se oli poliittista peliä ja ruma temppu, josta Juha Sipilä saa kuulla vielä kauan kunniansa. Viimeinen niitti tapahtui tällä viikolla, kun paljon puhuttu ja vatvottu sote-uuditus kompastui jälleen eduskunnan perustuslakivaliokunnan tiukkasävyiseen mietintöön. Näin kävi, vaikka sote-uudistamista valmistelemaan ja valvomaan palkattiin huippujuristi, jolle luvattiin palkinnoksi uurastuksestaan oikeuskanslerin virka.

Iltalehden suorituttama kyselytutkimus

6. Toisen eli Iltalehden Taloustutkimus Oy:llä tettämän kyselytutkimuksen mukaan ykkössuosikiksi nousi täpärästi nykyinen pääministeri Juha Sipilä, jota kannatti  21 prosenttia vastaajista. Toiseksi tuli tässä kyselyssä valtiovarainministeri Petteri Orpo 19 prosentin kannatuksellaan. Kolmanneksi nousi ehkä hieman yllättäen perussuomalaisten uusi puheenjohtaja, europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, jota kannatti 13 prosenttia vastanneista. Halla-ahon taakse jäivät SDP:n Antti Rinne (11 %), vasemmistoliiton Li Andersson ( 6 %), vihreiden Touko Aalto (4 %), KD:n Sari Essayah (3 %) sekä Sinisen tulevaisuuden Sampo Terho ja RKP:n Anna-Maja Henriksson, joita kumpaakin kannatti vain vaiset 1 prosenttia vastanneista. 

7. Jussi Halla-aho hakkasi siten IL:n kyselyssä selvästi hallitusryhmä UV:tä edustaneenja Sinisen tulevaisuuden tulevan puheenjohtajan ja ministeri Sampo Terhon. Mutta vielä merkittävämpi tulos oli se, että Jussi Halla-aho on selkeästi nuorten eli 25-34 -vuotiaiden henkilöiden suosikki uudeksi pääministeriksi. Tässä ikäryhmässä 24 prosenttia piti Halla-ahoa sopivimpana tulevaksi pääministeriksi, mutta Juha Sipilää vain 10 prosenttia ja Petteri Orpoakin ainoastaan 11 prosenttia. Myös Li Andersson on nuorten keskuudessa Sipilää ja Orpoa suositumpi pääministeriehdokas. Sipilän ja Orpon kannatus on siten suhteellisen iäkkäiden eli 50-vuotiaiden äänestäjien varassa. Masentava tulos kyseisten herrojen kannalla. Kansa tiesi tässäkin kyselyssä, miten räikeää poliittista valtapeliä  Sipilä ja Orpo sekä Timo Soini pelasivat pari viikkoa sitten Jussi Halla-ahon kustannuksella.

8. Eduskuntaavaaleissa 2019 on tulossa mielenkiintoinen kamppailu pääministeripuolueen eli eduskunnan suurimman puolueen paikasta. Ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, että pääministeri tulisi kolmikosta keskusta, kokoomus ja SDP. Jussi Halla-ahon kansansuosio on nousussa ja voi hyvinkin käydä niin, että perussuomalaisista tulee maan suurin puolue. Sinisen tulevaisuuden tulevaisuus näyttää tosiasioiden valossa vähemmän siniseltä, se on vaikuttaa synkältä.

9. Jussi Halla-aho sanoo tänään Helsingin Sanomien haastattelussa, että vaikka häntä joskus pidetään epäsympaatttisena ihmisenä, hän ei itse tunnista sitä lainkaan. Hän sanoo kokevansa hyvin voimakkaasti, kun johonkin ihmiseen kohdistuu epäoikeudenmukaisuuksia. Hyvä pointti!

Perussuomalaisille oma ehdokas presidentinvaaleissa

10. Ennen eduskuntavaaleja maassa käydään ensi vuoden tammikuussa presidenvaalit. Ehdokkaiksi on asetettu liuta päteviä poliitikkoja. Sauli Niinistön ohella ehdolle ovat asettuneet keskustan Matti Vanhanen, vasemmistoliiton Merja Kyllönen, RKP:n Nils Torvalds ja vihreiden Pekka Haavisto. SDP tulee asettamaan oman ehdokkaansa, näin tekee luultavasti myös KD. Sen sijaan Sininen tulevaisuus kehottanee jäseniään - jos sellaisia maasta juuri löytyy - äänestämään Sauli Niinistöä. 

11. Mitä tekee perussuomalainen puolue? Vielä kolme viikkoa sitten Jyväskylän puoluekokouksessa Jussi Halla-ahon kanta oli se, että omaa ehdokasta ei kannata asettaa Sauli Niinistön ollessa ehdolla jatkokaudelle, vaan puolue voisi asettua tukemaan Niinistön valintaa. Seuraavana päivänä tilanne kuitenkin dramaattisesti muuttui, kun Saul Niinistö kritisoi Kultarannan teltassa kovin sanoin ja tökerösti vastikään PS:n uudeksi puheenjohtajaksi valittua Halla-ahoa ja puolueen varapuheenkohtajia leimaamalla näitä entisiksi rikollisiksi, jotka eivät kadu mitään.

12. Oli selvää, että tällaisen epäasiallisen höykytyksen jälkeen, jolla Niinistö osoitti, että hän oli itse asiassa Sipilän, Orpon ja Timo Soinin mukana kampeamassa perussuomalaisia ulos hallituksesta,  PS ei voi lähteä tukemaan Niinistön uudelleen valintaa. Tänään HS:n haastattelussa Halla-aho vahvisti, että PS tulee nimeämään vaaleihin oman ehdokkaansa. Ehdokkaan nimeä hän ei paljastanut, mutta on selvää, että puolueen ehdokkaaksi nimetään joko Halla-aho tai varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari.

13. Presidentinvaaleissa on mukana niin paljon hyvin ehdokkaita, että jo nyt on selvää, että Sauli Niinistö saa kyllä haudata haavensa tulla valituksi tehtävään jo ensimmäisellä kierroksella. Toinen äänestyskierros on ilman muuta tulossa. Kuka sinne voisi selviytyä Niinistön vastaehdokkaana? Jos Jussi Halla-aho lähtee ehdokkaaksi, pidän melko todennäköisenä, että hän pääsee toiselle kierrokselle. 

14. Sauli Niinistön ja Jussi Halla-ahon välisestä kisasta tulisi kova otatus. Keskustelijana ja väittelijänä Halla-aho peittoaa vanhenevan Sauli Niinistön aika helposti. Jos Niinistö edes rohkenee lähteä Halla-ahon kanssa kahdenkeskiseen tv-väittelyyn. Jollei lähde, vaan vetoaa jälleen Halla-ahon menneisyyteen tms. syyhyn, hänen voittoaan ei voida pitää mitenkään varmana. Tulossa ovat nimittäin protestivaalit.

Pääministerin onnistumista mitattu

15. Myös muita kyselytutkimuksia on tehty.Taloustutkimus Oy kysyi Iltalehden toimeksiannosta 28..-29.kesäkuuta kansalaisten mielipidettä Juha Sipilän tähänastisesta toiminnasta pääministerinä. Sipilän kouluarvosanaksi tuli 6,5 eli kohtalainen. Kyselyn tuloksista kerrotaan Iltalehdessä tänään 2.7.

16. Arvosanat jakautuvat melko tasaisesti heikoimman (4) ja toiseksi parhaimman (9) välillä. Hieman yli puolet vastaajista (52 prosenttia) antoi Sipilälle arvosanan 4, 5 tai 6. Miesten ja naisten välillä ei ollut kovin merkittäviä eroja. Nuoret suhtautuvat Sipilään selkeästi kriittisemmin. Lähes 40 prosenttia 25-49-vuotiaista vastaajista antoi Sipilälle arvosanaksi 4 tai 5. Yli 50-vuotiaissa 36 prosenttia antoi Sipilälle arvosanaksi hyvän (8) tai kiitettävän (9).

17. Vastaajan työllisyys- ja taloustilanne vaikuttaa annettuun arvosanaan. Työttömistä vastaajista 31 prosenttia antoi Sipilälle heikoimman arvosanan (4). Johtavassa asemassa olevien kohdalla näin teki 16 prosenttia vastaajista. Johtavassa asemassa olevista vastaajista 20 prosenttia antoi Sipilälle arvosanaksi 9, maanviljelijöistä peräti 38 prosenttia. Lähes puolet (48 prosenttia) maanviljelijöistä antoi arvosanaksi joko 9 tai 10. Alle 10 000 euroa vuodessa ansaitsevista vastaajista 70 prosenttia antoi arvosanaksi 4, 5 tai 6. Yli 70 000 euroa vuodessa ansaitsevista vastaajista 55 prosenttia antoi arvosanaksi 7, 8 tai 9.

18. Pääministeri Sipilä on omiensa keskuudessa huomattavasti suositumpi kuin kansan keskuudessa yleisemmin. Keskustan kannattajat antoivat Sipilälle arvosanaksi 8+, kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kannattajat 7. Huonoimman arvosanan (5) Sipilä sai vasemmistoliiton kannattajilta. Perussuomalaisten, SDP:n ja vihreiden kannattajat antoivat arvosanaksi 5,5. RKP:n kannattajat antoivat Sipilälle arvosanaksi 6. Keskustan kannattajista 37 prosenttia antoi arvosanaksi kiitettävän (9), 44 prosenttia hyvän (8) ja 12 prosenttia tyydyttävän (7). Tätä huonommin Sipilän arvioi suoriutuneen vain neljä prosenttia keskustan kannattajista.

Suosituimmat hallituspuolueet

19. Sdp on halutuin hallituspuolue. Tämä  käy ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) teettämästä Kantar TNS:n suorittamasta kyselystä, josta kerrotaan tänään Ilta-Sanomissa.  Sdp:n haluaisi hallitukseen 43 prosenttia vastanneista. Toiseksi suosituin on kokoomus 41 prosentin kannatuksella, seuraavina keskusta (37) ja vihreät (35). Muut puolueet jäävät selvästi nelikon taakse. Verrattuna edelliseen kyselyyn vuonna 2015, keskustan suosio on heikentynyt dramaattisesti 60 prosentista 37:ään. Sdp:n ja perussuomalaisten suosio on myös heikentynyt. Sen sijaan kokoomuksen ja vihreiden suosio on kasvanut.

913. Pääministerin kielitaito

1. Pääministeri Alexander Stubb on tunnettu sujuvasta esiintymistyylistään ja hyvästä kielitaidostaan, etenkin täydellisen englannin kielen käytöstä. Hän on antanut monia haastatteluja ulkomaisille tv-kanaville, viimeksi tällä viikolla mm. BBC:lle. Brittiläiset toimittajat ovat ihastelleet Stubbin englantia. Stubb antoi alkuviikosta haastattelun BBC:n HARDtalk-ohjelmassa, katso tästä.  

2. Muiden pääministerien ja EU-johtajien kokouksissa Stubb esiintyy tyyllikkän rennosti. Tämä ilmeni viimeksi eilen, jolloin Brysselissä pidettiin Eurooppa-neuvoston huippukokous. Tv-kuvissa Stubb käveli ja jutteli pääministeri David Cameronin kanssa, kummallakin miehellä toinen käsi rennosti housun taskussa. Alex tervehti kollegoitaan ystävällisest hymyillen ja selkään taputellen.

3. On sääli, jos Stubb joutuu, niin kuin nyt näyttää, luopumaan eduskuntavaalien jälkeen pääministerin paikalta. Jos kokoomus on mukana hallituksessa, puolue nimennee Stubbin ulkomisteriksi.

4. Gallupkyselyjen valossa näyttää jokseenkin varmalta, että uudeksi pääministeriksi nousee keskustan Juha Sipilä.  Hyvä mies ja paras keskustasta, mutta meidän tulisi toisaalta muistaa, että pääministerltä vaaditaan myös ulko- ja eurooppapolitiikan osaamista. Tämä edellyttää hyvää englanninkielen taitoa.

5. Miten käy Juha Sipilältä englanti? Asiasta ei ole juuri näyttöä. Tänään Ilta-Sanomien verkossa on kuitenkin julkaistu videopätkä, josta voi päätellä, miltä Sipilän engelska kuulostaa. Katso tästä. 

6. Eihän tuo kovin hyvältä ja sujuvalta kuulosta. Jonkinlaista Ahti Karjalaisen aikoinaan käyttämää tankeroenglantia - toisinaan puhutaan myös "ralli-englannista" - Sipilä klipissä haastelee, vaikka hänen tarkoituksenaan näyttää olevan nauraa englanniksi ja lyödä toimittajan hänelle esittämät kysymykset leikiksi. Sipilän esiintyminen on hieman samanlaista kuin toissapäivänä, jolloin hän joutui pitämään infotilaisuuden kepulle kiusalliseksi muodostuneen keskiolutkysymyksen johdosta.

7. I-S:n juttu on kirvoittanut lukijoilta yli 200 kommenttia. Vaikka käsitykset jakautuvat, kommentoijien niukka enemmistö tuntuu pitävän Sipilän vastauksia melko alkeellisena "peruskepulaisena tankeroenglantina" ja luonnehtivat Sipilän esiintymistyyliä toteamuksella "melkein kuin Paavo. M. Petäjä, mut ei ihan". Joidenkin mielestä Juha Sipilän englanti on samaa tasoa kuin Sauli Niinistön.

851. Stubb - fantastinen valinta pääministeriksi

1. Kokoomus valitsi tänään Lahdessa uudeksi puheenjohtajakseen eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin. Hänestä tulee juhannuksen jälkeen samalla Suomen seuraava pääministeri. 

2. Stubb voitti äänestyksen toisella kierroksella sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon. Stubb sai 500,4 ääntä ja Risikko 349,2 ääntä. Kolmas puheenjohtajaehdokas, elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, putosi kisasta jo ensimmäisellä kierroksella. Vapaavuori hävisi Risikolle vaalin ensimmäisellä kierroksella vain niukasti. Selvää on, ettei Vapaavuori olisi pärjännyt toisella kierroksella Stubbille, jos hän olisi voittanut ensimmäisellä kierroksella Risikon.

3. Alex Stubb on oppiarvoltaan filosofian tohtori ja ensimmäisen kauden kansanedustaja. Hän nousi Matti Vanhasen toiseen hallitukseen ulkoministeriksi europarlamentaarikon paikalta, kun Ilkka Kanerva joutui tekstiviestiensä takia ja muunneltua totuutta puhuttuaan eroamaan tehtävästä.

4. Stubb valittiin toukokuun eurovaaleissa europarlamenttiin Suomen suurimmalla äänipotilla eli noin 150 000 äänellä. Hänen varamiehestään Petri Sarvamaasta tulee nyt Brysselin meppi. 

5. Paula Risikon valinta puheenjohtajaksi ja uudeksi pääminsteriksi olisi minusta ollut Suomelle suoranainen katastrofi. Hän on istunut ministerinä yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta, mutta minua ja monia muitakaan ihmisiä Risikko ei ole tomillaan ja esiintymisellään lainkaan vakuuttanut. Häneltä puuttuu lähes tyystin talous-ja ulkopoliittinen kokemus ja osaaminen, hän on lähinnä pelkkä sosiaalipoliitikko.

6. Jan Vapaavuori oli puheenjohtajakisan suurin ennakkosuosikki. Valinnan tehneet kokoomuslaiset kuitenkin ymmärsivät, että Vapaavuori on jokseenkin väritön ja kapea-alainen poliitikko, joka puhuu ja paasaa mielellään talouspolitiikasta, mutta jolla on itse ollut elinkeinoministerinä Kataisen hallituksessa ensisijainen vastuu Suomen talouden todella kurjasta tilasta. Vapaavuori vaikuttaa turhan tärkeältä ja patruunamaisen pönäkältä poliitikolta. Lisäksi nuoruuden rikokset rasittavat hänen julkisuuskuvaansa.

7. Alex Stubb on kansainvälinen tyyppi ja rento, mutta samalla taitava poliitikko, jonka esiintymisiä ei tarvitse etenkään kansainvälisissä huippukokouksissa ja vastaavissa tilaisuuksissa myötähäpeää tuntien seurata. Hän hallitsee ulko-ja EU-politiikan hyvin ja on kahden hallituksen ministerinä toimiessaan saanut tilaisuuden perehtyä perusteellisesti myös kotimaan politiikkaan.

8. Etenkin vuoden 2015 eduskuntavaaleja silmällä pitäen Stubbin valinta oli kokoomuksen kannalta viisas ja, voisinko sanoa, suorastaan "fantastinen" asia. Hän on todellinen ääniharava, joka vetänee kokoomuksen äänestäjiksi myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan aiemmin kokoomusta äänestäneet.

9. Tänään oli suorastaan huvittavaa seurata, miten happamasti Timo Soini ja Juha Sipilä suhtautuvat Stubbin ylivoimaiseen voittoon Lahdessa. Nämä oppositiomiehet olisivat mieluusti nähneet Jan Vapaavuoren tulleen valituksi, sillä he ymmärtävät, että heidän puolueidensa on seuraavissa vaaleissa vaikea voittaa Stubbin johtamaa kokoomusta. 

10. Timo Soini ja Juha Sipilä haukkuvat räksyttävät Stubbia äärioikeistolaiseksi, Nato-haukaksi ja ties miksi. He eivät ymmärrä, että juuri Stubbin mutkaton ja rento suorapuheisuus saa ihmiset kiinnostumaan politiikasta ja valitsemaan vaaleissa puolueensa. Soini, Sipilä, Antti Rinne, Paavo Väyrynen ja monet muut vanhat kasvot kaluavat Nato-kysymyksessä vain iänikuista Nato-optiota.

11. Voidakseen menestyä ensi vuoden eduskuntavaaleissa keskusta ja perussuomalaiset joutuvat todennäköisesti turvautumaan "Venäjä-korttiin" - vai pitäisikö sanoa Putin-korttiin - mitä tulee Nato-kysymykseen. Kun Venäjä vastustaa Suomen liittymistä Natoon, niin Juha Sipilän, Timo Soinin ja muiden vanhoillisten ja varovaisten puoluejohtajien ei auta muu kuin yhtyä Putinin, Lavrovin ja "Putinin kavereiden" sankkaan kuoron, joka varoittelee suomalaisia harva se päivä Natoon liittymisen hirmuisista vaaroista!

12. Kun Stubbin valinta Lahdessa on varmistunut, niin eikös Jyrki Katainen, tämä ex-puheenjohtaja ja kohta myös ex-pääministeri, ilmoittanut heti, kun tv-toimittaja häntä haastatteli, että minusta tulee sitten 1.7. alkaen Olli Rehnin jälkeen pätkätalouskomissaari Brysseliin! Hämmästyttävää, sillä eihän hallituksessa ole vielä tiettävästi päätetty - ainakaan viralllisesti - mitään siitä, kuka on Suomen hallituksen ehdokas talouskomissaarin loppukaudeksi. Mutta selvää on, että kyseisestä asiasta eli Kataisen uudesta pestistä on sovittu kokoomuksessa salassa, sillä eihän Katainen olisi muuten lähtenyt lätkimään pääministerin paikalta. 

13. Samaan hengenvetoon Jyrki Katainen kertoi - jälleen ikään kuin täysin selvänä ilmoitusasianana - että hän tähtää syksyllä jonkin muun "painavan" komissaarin salkun haltijaksi. Tämä on sitä poliitista kähmintää, jota äänestäjät eivät ymmärrä eivätkä hyväksy, mutta jota maan hallitus harrastaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

14. Outo on myös tapa, jolla ns. johtavan poliittisen puolueen vajaat 800 edustajaa voivat ikään kuin itsestään selvänä asiana valita tasavallan hallitukselle uuden pääministerin, kun talousvaikeuksista toiseen joutunut pääministeri kyllästyy - EU-komission viran saamisen toivossa - kesken vaalikauden johtamaan hallitusta ja ilmoittaa muina miehinä kansalle, että "tämä oli sitten nyt tässä, hoitakaa hommat". 

15. Suomen perustuslaki sallii kuitenkin tällaisen demokratian vastaisen menettelyn ja pelin. Itsestään selvää tulisi olla, että koko hallitus eroaa ja maassa järjestetään uudet eduskuntavaalit, jos pääministeri ilmoittaa, että hän ei halua enää jatkaa tehtävässään.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti kokoomuksen puoluekokouksen iltajuhlassa. Iltalehden jutun mukaan vantaalainen kansanedustaja Tapani Mäkinen kaappasi Paula Risikon syliinsä ja retuutti tätä vaarallisesti tanssilattialla (ks. oheinen kuva). Risikon mielestä Mäkisen temppu oli törkeä.

496. Perustuslaki uudistuu, presidentin valta kuriin

Kerrakii kunno kirja - kaikkii niie hiton morsiammii - ja koljattiloi jälkee - miun pittää sanoo jot kyl tuo Eveliina - häähä hää ossaakii kaikelaista - niiko tää kirjoittamisenkii - ja kaikelaist muutakii - mut ei niis nyt sen enempää - kysyt sie jot seurustellaak myö nyt sit - siis niiko silviisii - kuuleha sie,tuoho mie en virka mittää - kysy hänelt - Ellult - tai älä kysykää - nythä mie muistinkii - tää asjaha kuuluukii - kuuleha sie sälli ko mie siul haastan - kuuluu miu yksityisyytei piirii - hitto - miehä oon entine pääminister - nyt ala jätkä kuule kälppii siit tai mie suutu - ja mieko suutun, ni siit ei hyvä seuraa- mie en oo eläissäin suuttunt vast ko yhe kerra - lapsen - mut nyt mie - kuuleha sie sälli - taiakii suuttuu toise kerra...

1. Vuoden 2000 perustuslakia ollaan parhaillaan muuttamassa. Edellinen hallitus antoi ns. Taxellin komitean mietinnön pohjalta toukokuussa 2010 eduskunnalle esityksen laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta (HE 60/2010 vp). Ennen viime vaalikauden päättymistä eduskunta hyväksyi 16. 2. 2011 lain Suomen perustuslain tarkistamisesta lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin.

2. Perustuslain 73 §:n mukaan eduskunnan on hyväksyttävä lepäämään jätetyt lait asiasisällöltään muuttamattomina täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Tätä uusintakäsittelyä koskeva eduskunnan lähetekeskustelu käytiin 13.9.2011 ja juuri nyt tätä kirjoittaessani eduskunnan täysistunto keskustelee vielä kerran puheena olevasta asiasta.

3. Perustuslain muutoksella pyritään vahvistamaan valtioneuvoston asemaa suhteessa tasavallan presidenttiin kuitenkin siten, että presidentti edelleen säilyttää asemansa merkittävänä valtioelimenä. Joissakin asiaryhmissä ja erityistilanteissa presidentin harkintavaltaa kuitenkin sidotaan eduskunnan ja valtioneuvoston yhtenevään kantaan.

4. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on myös selkeyttää ylimpien valtioelinten valta- ja vastuusuhteita ja siten poistaa valtiosäännön tulkintaan käytännön elämässä liittyneitä epäselvyyksiä. Tämä koskee erityisesti tasavallan presidentin päätöksentekomenettelyä sekä Suomen edustautumista Euroopan unionissa. Lisäksi perustuslain muutoksen tavoitteena on kehittää kansalaisten suoria osallistumismahdollisuuksia ja samalla vahvistaa valtiollisen järjestelmän perustana olevaa edustuksellista demokratiaa.

5. Valtioneuvoston asemaa vahvistetaan osoittamalla valtioneuvostolle yksinomainen toimivalta antaa hallituksen esitykset eduskunnalle. Parlamentaarisen hallitustavan vahvistamiseksi sekä valta- ja vastuusuhteiden selkeyttämiseksi tasavallan presidentin harkintavalta sidotaan määrämuotoisessa päätöksenteossa palautuksen jälkeen eräissä asiaryhmissä eduskunnan ja valtioneuvoston yhtenevään kantaan.

6. Käytännössä merkittävä osa presidentin päätöksenteosta on jo nykyisin parlamentarisoitunut, sillä presidentti käyttää toimivaltuuksiaan valtioneuvoston kannan mukaisesti. Tätä heijastaa myös presidentin nykyiseen valtioneuvoston ratkaisuehdotukseen perustuvaan päätöksentekoon liittyvä palautusmenettely, jonka mukaan presidentti ei voi asiaa ensimmäistä kertaa hänelle esiteltäessä päättää asiasta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta poikkeavalla tavalla.

7. Ehdotetun perustuslain 58 §:n 2 momentin mukaan asian palautumisen jälkeen valtioneuvosto voisi antaa eduskunnalle muusta kuin lain vahvistamista, virkaan nimittämistä tai tehtävään määräämistä koskevasta asiasta selonteon. Tämän jälkeen asiasta päätettäisiin eduskunnan selonteon johdosta hyväksymän kannanoton mukaisesti, jos valtioneuvosto tätä ehdottaa. Eduskunta toimisi siis eräällä tavalla "erotuomarina" presidentin ja valtioneuvoston välillä. Ehdotettu menettely kohdistuisi käytännössä pääasiassa sellaisiin kansainvälisiin asioihin, jotka presidentti päättää määrämuotoisessa päätöksenteossa perustuslain 93 §:n 1 momentin nojalla ja jotka kuuluvat ulkopolitiikan johtamiseen.

8. Edellä kerrottu menettely on käytettävissä lähinnä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvia päätöksiä tehtäessä. Järjestelyn pääasiallisena tarkoituksena on ristiriitojen ennakollinen ehkäiseminen presidentin ja valtioneuvoston välillä.

9. Kansalaisten osallistumisoikeuksia valtiollisella tasolla täydennetään uudella kansalaisaloitteella, jolla äänestäjät voivat saada haluamansa asian eduskunnan käsiteltäväksi. Vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella tulee olemaan oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Eduskunnan tulee ottaa kansalaisaloite käsiteltäväkseen, mutta aloitteen hyväksyminen jää eduskunnan arvioitavaksi samoin kuin mahdolliset muutokset aloitteeseen.

10. Perustuslain 66 §:ään otettavan uuden säännöksen mukaan pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Pääministeri edustaa Suomea myös muussa valtion ylimmän johdon osallistumista vaativassa Euroopan unionin toiminnassa, jollei valtioneuvosto poikkeuksellisesti toisin päätä. Valtioneuvosto voisi vastaisuudessakin poikkeuksellisesti päättää, että pääministerin lisäksi tasavallan presidentti osallistuisi Euroopan unionin toimintaan liittyvään kokoukseen, jos Euroopan unionin järjestelmä sen sallii.

11. Paljon porua on pidetty perustuslain 1 §:ään otetavasta lisäyksestä, joka koskee Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa. Perustuslakiin otetaan myös uudet säännökset toimivallan siirrosta Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle. Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävästä toimivallan siirrosta päätettäisiin vastaisuudessa kahden kolmasosan enemmistöllä, kuten nykyisinkin, mutta siirtoa ei tehdä poikkeuslailla nykyiseen tapaan vaan uudessa perustuslain määrittelemässä menettelyssä.

12. Sanotusta 1 §:ään tulevasta maininnasta käytettiin viime helmikuussa eduskunnan täysistunnossa runsaasti puheenvuoroja. Maininnan poistamista koskeva muutosehdotus kaatui äänestyksessä äänin 134-30. Poistamista kannattavia edustajia oli tuolloin vasemmistoliiton, perussuomalaisten, kristillisdemokraattien, sosialidemokraattien ja vihreiden eduskuntaryhmissä.

13. Toisin kuin jotkut ovat väittäneet, perustuslakiin otettava maininta Suomen EU-jäsenyydestä ei vaikuta mahdollisuuteen erota unionista eikä mahdollisen eroamisen yhteydessä noudatettaviin menettelyihin. Kirjauksen jälkeenkin Suomi voi erota unionin jäsenyydestä eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä. Kirjauksen tekeminen on perusteltua, sillä EU:n jäsenyys vaikuttaa merkittävästi norminantovaltaan ja lainsäädäntöön samoin kuin suomalaisten tuomioistuinten toimintaan.

14. Eduskunta äänestää lepäämään jätetystä lakiehdotuksesta eli sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä ensi perjantaina. Selvältä näyttää, että eduskunta hyväksyy lepäämään jätetyn lain suurella enemmistöllä. Perustuslakiin tulevia muutoksia vastustaa lähinnä vain perussuomalaisten eduskuntaryhmä ja vasemmistoliitosta eronnut kahden hengen ryhmä.

15. Jotkut perustuslakiasiantuntijat arvostelevat vielä viime vaiheessa kovin sanoin uudistuksen yhtä keskeistä kohtaa eli edellä kappaleessa 7 ja 8 mainittua eduskunnan uskottavaa "erotuomarin" roolia tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välisessä (mahdollisessa) kiistassa. Uudistuksen ideana on, että jos presidentti ei suostu tekemään hallituksen ehdotuksen mukaista päätöstä, hallituksen kanta voittaa, mikäli eduskunta on hallituksen kanssa samaa mieltä. Kyseinen erimielisyys voi koskea ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, sillä perustuslain mukaan presidentti ja valtioneuvosto eli hallitus johtavat ulkopolitiikkaa yhdessä, ja presidentti päättää ulkopoliittisista asioista hallituksen ratkaisuehdotusten pohjalta.

16. Sekä valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen että akatemiaprofessori Kaarlo Tuori "narisivat" viimeksi eilen TV1:n uutislähetyksessä kyseisestä kohdasta, jota he kutsuivat "poliitikkojen luomukseksi" ja jota valtiosääntöoppineet ovat vastustaneet. Tuori ja Ojanen kiinnittävät huomiota siihen, että parlamentarismiin kuuluu oletus, jossa toimiva hallitus nauttii eduskunnan luottamusta ja siis lähtökohtaisesti esittää eduskunnan kannan.

17. Ojanen:

- Minun mielestäni pitäisi lähteä myös ulkopolitiikassa siitä, että jos valtioneuvosto ehdottaa jotain tasavallan presidentin päätettäväksi, niin myös tältä osin valtioneuvosto nauttii eduskunnan luottamusta. Nyt on omaksuttu hyvin konstikas, kummallinen konstruktio.

Tuori:

- Presidentille ikään kuin annetaan mahdollisuus testata valtioneuvoston eduskunnassa nauttimaa luottamusta. Tämä on hyvin merkillistä parlamentarismia.

18. Valtiosääntöoppineiden nyt viime tingassa esille ottama kysymys on joka tapauksessa luonteeltaan lähinnä akateeminen, sillä käytännössä se ei tuskin tulee aktualisoitumaan. Kuten nimittäin jo edellä totesin, mainitun järjestelyn tarkoituksena on ristiriitojen ennakollinen ehkäiseminen presidentin ja valtioneuvoston välillä. Ei ole syytä pelätä, että presidentti tulisi ehdoin tahdoin riitautumaan hallituksen kanssa.

19. Olisivatko valtiosääntöoppineemme lainkaan yhtä huolestuneita kyseisen uudistuksen suhteen, jos olisi selvää, että tasavallan presidentiksi valittaisiin jatkossakin sosialisti tai jos eduskunnassa olisi vasemmistoenemmistö? Kun nyt näyttää siltä, että presidentiksi valitaan pitkästä aikaa oikeiston ehdokas, näyttävät valtiosääntöoppineemme valpastuneen ja huolestuvan uudistusta koskevassa kannanotoissaan.

327. Vanhasen jääviysfarssi jatkuu perustuslakivaliokunnassa

Perustuslakivaliokunnan ns. terävä pää eli Kimmo Sasi (kok) ja Jacob Söderman (sd)

Se siitä seuraa, kun perustuslakivaliokunnalle on ylivarovaisen laintulkinnan johdosta kasattu ministerivastuuasioissa omituinen kolmoisrooli: valiokunta joutuu toimimaan poliisina, syyttäjänä ja tuomarina. Tämä siitä seuraa, kun ministerit on nostettu syytekynnyksen osalta jalustalle antamalla heille tavallisista virkamiehistä poikkeava syytesuoja. Katso tästä tarkemmin blogikirjoitustani nro 321/21.9.2010.

Seuraa farssi, jota olemme joutuneet seuraamaan jo viime vuoden syksystä lukien.

Kantelut pääministeri Matti Vanhasen jääviydestä tehtiin tasan vuosi sitten. Oikeuskansleri alkoi tutkia kanteluja, mutta halusi kytkeä laillisuusvalvontaa koskevan selvityksensä poliisin aloittamaan Nuorisosäätiön rahanjaon tutkintaan. Oikeuskanslerin mukaan Vanhasen epäillyllä jääviydellä oli "ainakin rakenteellinen yhteys" Nuorisosäätiön esitutkintaan. Tämä yhteys ei kuitenkaan tullut millään tavalla näkyviin oikeuskansleri Jonkan pari viikkoa sitten julkistaman kantelupäätöksen perusteluista. Kaikki ne asiakirjat, joihin Jonkka ratkaisunsa perusti, on hankittu ja saatu muilta viranomaisilta kuin esitutkinnasta vastaavalta poliisilta.

Jääviysasia on siis ollut nyt vireillä tasan vuoden päivät, mutta vieläkään ei tiedetä edes sitä, tulisiko asia viedä epäillyn virkavelvollisuuden rikkomisen osalta poliisin esitutkintaan vai ei. Ei tiedetä, vaikka asiaa ovat käsitelleet sekä valtakunnan ylin laillisuusvalvoja että jonkinlaisen perustuslakituomioistuimen virkaa (ainakin omasta mielestään) hoiteleva eduskunnan perustuslakivaliokunta.

Perustuslakivaliokunnan käsittelystä on muodostumassa pahimmanlaatuista nurkkaoikeudenkäyntiä muistuttava prosessi. Asian käsittelyä lykätään istunnosta toiseen ja oikeuskansleri ja ex-pääministeri juoksevat valiokunnan kuultavina vuoroviikoin! Kirjelmiä luetaan ja vaihdellaan ja asioita jankutetaan edestakaisin . Perustuslakivaliokunnalla ei näytä olevan selkeää käsitystä siitä, toimiiko se asian tässä vaiheessa jonkinlaisena esipoliisina, syyttäjänä vai oikeuskanslerin ja ex-pääministerin erimielisyyttä ratkovana tuomioistuimena.

Ensin valiokunta kuuli oikeuskansleria ja tänään sitten oli Matti Vanhasen vuoro. Kun Vanhasen 12 liuskan pituiseen kirjelmään nojautuva "kertomus" - tätä termiä valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi todella käytti - poikkesi joissakin kohdin, siis faktojen suhteen, siitä, mitä oikeuskansleri oli valiokunnalle esittänyt, päätti valiokunta kuulla Jonkkaa huomenna uudelleen. Sen jälkeen on kuulemma tarkoitus kuulla vielä Vanhasesta! Jne.

Miksi ihmeessä valiokunta ei päättänyt kuulla Jonkkaa ja Vanhasta samalla kertaa eli siten, että tämä taistelupari olisi ollut yhtaikaa valiokunnan tentattavana. Eihän näiden keskenään kiistelevien herrojen erilaisiin versioihin tapahtumista muuten ole mahdollisuutta saada kunnon tolkkua.

Toinen mahdollisuus olisi ollut se, että jos kerran Jonkan ja Vanhasen kertomukset erosivat faktojen suhteen toisistaan, niin asia olisi päätetty viedä jo tänään suoraan poliisin esitutkintaan. Sitä vartenhan esitutkinta on olemassa, että siellä selvitetään, ammatti-ihmisten eikä poliitikkojen, toimesta, mitä asiassa on oikein tapahtunut, jos kerran on syytä epäillä, niin kuin näyttäisi olevan, rikosta. Oikeuskanslerin mukaan lakia on ainakin rikottu ja oikeuskansleri on esittänyt poliisitutkinnan käynnistämistä.

Jos taas oikeuskanslerilla ja ex-pääministerillä on riitaa ja erimielisyyttä siitä, miten faktoja on juridisesti arvioitava, eli onko Vahanen juridisesti todella ollut jäävi, niin sitä varten taas on olemassa tuomioistuin, tässä tapauksessa siis valtakunnanoikeus. Perustuslakivaliokunnalla ei ole perustuslain mukaan roolia ratkaista tällaisia erimielisyyksiä.

Vanhanen näyttää noudattavan asiassa hyvin ailahtelevaa taktiikkaa. Aluksi eli viime tammikuussa hän kiisti jyrkästi olleensa esteellinen, koska oli saanut ex-oikeuskanslerilta mielipiteen, jonka mukaan hän ei ollut esteellinen. Kun oikeuskansleri Jonka päätös ja ilmoitus perustuslakivaliokunnalle pari viikkoa sitten tuli julki, Vanhanen selitti, että juu, olin kyllä esteellinen, mutta en hoksannut esteellisyyttä. Tänään Vanhanen on Kimmo Sasin ilmoituksen mukaan jälleen kiistänyt olleensa esteellinen ja vedonnut kiistämisensä tueksi 12 sivua pitkään kirjelmään.

Vanhasen taktiikka näyttää olevan, että perustuslakivaliokunta julistaisi, ettei hän vastoin oikeuskanslerin vuoden pituista harkintaa olisi ollut esteellinen. Perustuslakivaliokunta joutuisi siis toimimaan, ei poliisina eikä syyttäjänä, vaan tuomarina.

Mutta voisiko perustuslakivaliokunta päätyä tällaiseen ratkaisuun? Minusta ei, sillä sillon jouduttaisiin todella kummalliseen tilanteeseen: perustuslakivaliokunta ruttaisi valtakunnan ylimmän laillisuusvalvojan mielipiteen ja punnitun tuntuisen kannanoton maanrakoon. Vaikka valiokunta yrittäisi muotoilla päätöslauselmansa ja perustelunsa miten hienovaraisesti tahansa, ei tämä asia miksikään muuttaisi: valiokunnan mielestä oikeuskansleri olisi syyllistynyt virheelliseen laintulkintaan pääministeriä koskevassa asiassa. Olisiko oikeuskanslerilla tuossa tilanteessa muuta mahdollisuutta kuin erota virastaan? Tuskinpa vain.

Lukuisten kuulemisten jälkeen valiokunnalla ei näyttäisi olevan muuta mahdollisuutta kuin päättää esitutkinnan käynnistämisestä. Tämä olisi paitsi juridisesti perusteltu ratkaisu, myös poliittisesti siedettävä. Jos valiokunta päästäisi Vanhasen tässä vaiheessa kuin sen kuuluisan koiran veräjästä, päätöksestä hyötyisivät vain perussuomalaiset, jotka saisivat jälleen yhden uuden vaalivaltin ensi vuoden eduskuntavaaleihin

Jos olisimme todella oikeusvaltiossa, olisi asiassa toimittu näin:

Oikeuskansleri olisi välittömästi kantelujen saavuttua virastoonsa pyytänyt Matti Vanhaselta lausunnon tai selityksen asiassa. Vanhasen olisi tullut antaa selitys viimeistään kahden viikon kuluessa, nyt siihen kului reilusti yli puoli vuotta. Samalla oikeuskansleri olisi pyytänyt tarvittavat asiakirjat muun muassa valtioneuvostolta, RAY:ltä, Nuorisosäätiöltä ja Patentti- ja rekisterihallitukselta. Nämä asiakirjat olisivat olleet käytettävissä samaan aikaan, kun Vanhasen selvitys tuli kanslerinvirastoon. Jos Vanhasen selityksessä olisi ollut jotain epäselvää, oikeuskansleri olisi kuullut Vanhasta henkilökohtaisesti.

Tämä kaikki olisi voitu tehdä 3-4 viikossa kantelujen saapumisesta. (Itse asiassa oikeuskansleri olisi voinut puuttua Vanhasen väitettyyn esteellisyyteen viran puolesta, siis vaikka kanteluja ei olisi tehtykään.) Tämän jälkeen oikeuskanslerilta olisi mennyt viikko tai kaksi asian fundeeraamiseen ja esteellisyyspäätöksen laatimiseen. Jos esteellisyyden ohella Vanhasen olisi oikeuskanslerin mielestä aihetta epäillä syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen, oikeuskansleri olisi pyytänyt samalla kertaa KRP:tä käynnistämään rikosta koskevan esitutkinnan.

Ikävä jääviysasia olisi siten saatu pois päiväjärjestyksestä viimeistään kahden kuukauden kuluttua kantelujen saapumisesta. Menettely olisi ollut mahdollista voimassa olevan perustuslain puitteissa, sillä oikein tulkittuna estettä ei ole olemassa tulkinnalle, jonka mukaan oikeuskansleri voi itse pyytää poliisilta esitutkinnan käynnistämistä tarvitsematta saattaa asiaa sitä varten perustuslakivaliokunan käsittelyyn.

Jos oikeuskansleri olisi ollut ripeä, olisi seurauksena todennäköisesti ollut, että Matti Vanhanen olisi joutunut eroamaan pääministerin pallliltaan ja sama kohtalo olisi ollut hänen hallituksellaan. Maassa olisi toimitettu ennenaikaiset eduskuntavaalit joskus viime talvena. Kaikki olisi ollut hyvin, sillä nyt meillä olisi toimintakykyinen enemmistöhallitus. Kun on menetelty toisin eli ikään kuin ikivanhassa mustavalkoisessa hidastetussa filmissä, on seurauksena, että maassa istuu Mari Kivinimen nukkehallituksen tyyppinen toimitusministeriö ja hidastelu ja kaikenlainen venkoilu jääviysasian ympärillä perustuslakivaliokunnassa ja muuallakin sataa yksin perussuomalaisten poliittiseen laariin.

289. Jäätävä kohtaaminen Linnassa: presidentti myönsi eron Vanhaselle

Vuonna 2003 Juhannuksen alla presidentti Tarja Halonen myönsi eron pääministeri Annelli Jäätteenmäelle (vas) ja vuonna 2010, niin ikään vähän ennen Juhannusta, pääministeri Matti Vanhaselle (oik).

Näiden kahden tilaisuuden ilmapiiri oli hyvin erilainen. Vuonna 2003 presidentti Halonen osoitti myötätuntoa virastaan eroamaan joutuneelle Jäätteenmäelle. Kultarannassa otetuissa kuvissa Halonen näyttää suorastaan järkyttyneeltä. Sen sijaan Linnassa 2010 Halonen kohteli Vanhasta kuin vierasta tai vihamiestään.

Iltalehti otsikoikin tänään: Jäätävä tilaisuus. Presidentti ei vaivautunut katsomaan Vanhasta silmiin.

Lehden selostuksen mukaan Vanhasen ojensi eroilmoituksensa Haloselle, riisui silmälasit päästään ja hymyili ojentaessaan eropaperin Haloselle. Halonen ei lehden mukaan sen sijaan vastannut hymyyn, vaan tarkasteli vain Vanhasen jättämään eroilmoitusta. Halosen ääni oli kylmä ja katse pysyi koko ajan paperissa, kun presidentti vastasi Vanhaselle:

- Arvoisa pääministeri. Tästähän on keskusteltu. Kiitos ilmoituksesta.

Tässä kaikki, mitä Halonen suostui tilaisuudessa sanomaan. Ei selkään taputteluja, ei kiitoksia yhteistyöstä, eikä häivääkään haikeista jäähyväisistä. Kaksikko seisoi koko tilaisuuden ajan selkeän välimatkan päässä toisistaan. Vuonna 2003 Halonen ja Jäätteenmäki seisoivat rintarinnan, kuten yllä olevasta kuvasta ilmenee. Lehden toimittajan mukaan tilaisuus kesti alle minuutin ja sen aikana huoneilmakin tuntui kylmenneen.

"Tästähän on keskusteltu." Hyvin arvoituksellinen sananvalinta presidentiltä. Mitä hän mahtoi oikeastaan tarkoittaa? Voisiko olla niin, että presidentti Halosella olisi jotakin tekemistä pääministerin eron kanssa? Vanhanen ei ole suostunut kertomaan eronsa todellisia syitä, vaan on vedonnut arvoituksellisesti vain "kokonaisarviointiin." Vanhasen mukaan hän tulee paljastamaan eronsa syyn vasta joskus vuosien kuluttua. Todella mystistä! Olisiko presidentti Halonen näyttänyt (epävirallisesti) Vanhaselle niin sanotusti ovea ja millä perusteella näin olisi voinut tapahtua?

Tiedämme, että Halosen ja Vanhasen välit viilenivät lopullisesti viime joulukuun alussa niin sanotun lautaskiistan takia. Presidentti on todennut julkisuudessa melko suorin sanoin, että Vanhanen petti hänelle lautaskiistassa antamansa lupauksen ja veti niin sanotusti maton hänen jalkojensa alta.

Sikäli kuin olen oikein ymmärtänyt, Vanhanen oli luvannut kahdenkeskisessä keskustelussa Haloselle, että Halonen saisi edelleen halutessaan osallistua EU:n huippukokouksiin. Mutta vain päivä tapaamisen jälkeen Vanhanen oli tekemässä hallituksessa yksimielistä päätöstä, jonka mukaan vastaisuudessa - siis myös Halosen virkakaudella - Suomea edustaisi huippukokouksissa yksin pääministeri, ellei hallitus toisin joissakin tapauksissa päätä.

On ymmärrettävää, että Halonen suuttui Vanhaselle perin juurin. Hän sanoikin vielä kuukausi pari sitten, ettei ole vieläkään antanut asiaa pääministerille anteeksi. Tätä taustaa vasten Linnan tilaisuuden jäätävä ilmapiiri on hyvin ymmärrettävä.

Mutta mitä sellaista Vanhanen olisi tehnyt, jolla Halonen sai puhutuksi Vanhasen ilmoittamaan Joulun alla eli 22.12., ettei hän jatka Juhannuksen jälkeen pääministerinä? Vanhasen eroilmoitushan tuli vain pari kolme viikkoa sen jälkeen, kun Vanhanen oli vetäissyt maton Halosen alta lautaskiistassa. Kenties historiankirjoitus tulee paljastamaan asian. Luultavasti Vanhanen itse ei halua paljastaa asioiden todellista kulkua edes muistelmissaan.

Tästähän on puhuttu! Nämä sanat jäävät joka tapauksessa kummittelemaan ihmisten mielissä, vaikka mistään dramaattisesta ei olisikaan kysymys. Kun Vanhanen haluaa olla salaperäinen eronsa syiden suhteen, on meillä kansalaisilla oikeus pohtia erilaisia vaihtoehtoja eron todellisista syistä.

Mutta kuten Matti Vanhanen eilen itse sanoi, hänen eroaan ei tarvitse ottaa haudanvakavasti. Iloinen asiahan Vanhasen ero useimpien suomalaisten mielestä toki onkin. Tässä hengessä seuraavaksi täysin keksitty kuvitelma siitä, mitä pääministeri ja presidentti pohtivat tai olisivat voineet pohtia sanotun jäätävän tilaisuuden aikana.

Pääministeri:

- Huh sentään, onpa Tarja tavallistakin äreämmällä tuulella...mistä liene kysymys...olisiko tohtori Arajärvi lyönyt laimin aviollisia velvollisuuksiaan, heh, heh...Tarja äksyilee tietenkin vielä siitä lautasjupakasta joulukuun alussa, mutta minkäs minä sille voin, että en muista luvanneeni Tarjalle asiassa mitään...meidän keskustelua ei merkitty pöytäkirjaan...noh, toki olimme Kataisen kanssa sopineet, että nyt on se hetki, jolloin Tarska tiputetaan huippukokouksista, jotta päästään tästä iänikuisesta lautaskiistasta..."Tästähän on keskusteltu"...huh, pelkäsin jo, että Halonen paljastaa eroni todelliset syyt...kauhea eukko tosiaankin...onpa hyvä, että pääsen eroon tästä paska virasta ja kaikista halosista sun muista.. pitää vielä syödä kahdestaan sen kanssa lounasta Runebergin huoneessa...mitähän siitäkin tulee, jos se vaikka alkaa huutamaan ja mesoamaan mulle päin naamaa...onneksi ruokalistalla on sentään entrecôtea lohkoperunoilla...toki olisin halunnut mieluummin kunnon lehtipihvin uuniperunoilla... minun piti kävellä Linnasta kahville Kauppatorille, mutta turvamiesten mielestä se olisi liian vaarallista...voisi joku humalainen - niitähän on Kauppatori kuulemma täynnä - vaikka tönäistä meikäläisen kolera-altaaseen...Pekkarisen Maurinhan joku humalainen tyrkkäsi hankeen Ylläksellä...no, toki meillä on tiettyjä eroja Pekkarisen kanssa, heh, heh...pitää ajaa siis pois virka-autolla...illalla olen luvannut viedä Sirkan katsomaan Aleksanterin teatteriin Johannes Virolaisen elämästä, tietenkin myös Kaarinan ja Kyllikin elämästä, kertovaa näytelmää...Sirkka kun niin pyysi...tylsä produktio, sen voi kyllä arvata...paljon mieluummin katsoisin toki Aake Kallialan ja Peteliuksen parodiaa Johanneksesta ja Kyllikistä...o-onhan näitä kyllikkejä ja kaarinoita ollut minunkin elämässäni...on ihan tarpeeksi...pitää nyt vetää tää rooli Sirkan kanssa loppuun asti ja katsoa sitten uudelleen, mikä on tilanne näissä naisasioissa...pitää yrittää olla Sirkalle mieliksi, ettei sekin saisi päähänsä Susanin tapaan ryhtyä rustaamaan jotain helkkarin romaania meikäläisen seksitavoista sun muista yksityisasioista, voi helvetti sentään...o-olisin kyllä katsonut tänä iltanakin Johannes Virolaisen sijasta K:n seurassa Marilyn Monroen leffaa Piukat paikat... Jaha, kiitos Rouva Presidentti, kyllähän tässä jo lounas maistuukin näiden monien valtiopäivätoimien lomassa!

Presidentti:

- No tuolta se korsto, mikä lie Koljatti, nyt sitten tulee sen paperinsa kanssa...vihdoinkin, onhan tätä piru vie jo odotettukin hyvin tovin... parasta katsoa, onko se edes osannut kirjoittaa tätäkään paperia oikein...ei tästä Koljatista ota selvää, onko se lintu vai kala, on se sen verran omituinen tyyppi...toista olis ollut Annelin kanssa...helvetin helvetti, että se Anneli joutui eroamaan just kun se oli syrjäyttänyt sen öykkäri Lipposen, joka alkoi tosiaan käydä mun hermoilleni...typerästi ne toimi Mannisen kanssa niiden faksien suhteen...niin, vaikka ei se Manninen tietenkään olis uskaltanut omin lupineen niitä papruja Annelille lähettää.. mullakin oli vähän osuutta siihen operatioon...ehkä historiankirjoitus aikanaan selvittää asian jos selvittää...mutta mennä nyt helvetti faksamaaan ne paperit, voi voi, miten typerää...jumalauta, mun pitää vielä muka syödä lounasta ton pölvästin kanssa...mies kun ei juo mitään zeroa väkevämpää...perskännit tässä tekis itse mieli ottaa, kun päästään tosta Koljatista eroon...mutta ei voi, kun huomenna on ne Victorian häätkin eikä sinne voi mennä krapulaisena...on niissä helvetin häissä muutenkin tarpeeksi kestämistä...saakeli Vanhanen, kun se onnistui silloin joulukuun alussa naruttamaan mut siinä lautaskiistassa...sitä mä en anna sille koskaan anteeksi, niin kuin olen sanonutkin...no, mä kostin sille sen lautasjutun ja hieman joudutin sen eroilmoitusta...häh, häh, hää, on mullakin sentään konsteja juu ...jos mulla olis vielä lain mukaan Kekkosen valtuudet. niin olisin hajottanut eduskunnan jo monta kertaa...on se niin saamarin onnetonta touhua ollut tämän Vanhasen hallituksen toilailut...mitäs muuta mulla tänään vielä on ohjelmassa...ai niin, voi jumalauta, se iivanan maalari, mikä sen nimi nyt olikaan, tulee väkisin luovuttamaan mulle sen älyttömän saniaismuotokuvan...mun on pakko ottaa se vastaan, kun se on Putinin lahja...mihin helskuttiin mä voisi piilottaa sen törppö maalauksen...varmaankin mökin käymälän seinälle...Arvoisa pääministeri, kiitän eroilmoituksestanne (mä en kyllä ala yhtään muuten tota jätkää kiittelemään), perinteen mukaan tarjoan nyt pääministerille lounaan Runeberg-salissa!

----

Näin voisi arvella pääministerin ja presidentin ajatusten kulkeneen, jos tilaisuus todella oli niin jäätävä, kun Iltalehdessä on kuvattu. Tämä tietenkin edellyttää myös sitä, että poliitikot, myös johtavat sellaiset, ovat loppujen lopuksi vain aivan tavallisia ihmisiä. Niin kuin meille on aina vakuuteltu.

288. Muistamattoman Matin muistelmat

Perheidyllistä se alkoi...

1. Matti Vanhanen kertoi eilen Brysselissä, mitä hän tekee sen jälkeen, kun on jättänyt huomenna (siis tänään) eronpyyntönsä tasavallan presidentille:

- Lähden kävellen presidentinlinnan portista ulos. Pysähdyn varmaan kahville jossakin.

2. Ilmeisesti Matti oli suunnitellut, että hän kävelee sankkojen väkijoukkojen hurratessa Linnasta Kauppatorille ja menee juomaan kahvit Snellmanin kahviteltalle. Siellähän ovat hörppineet kahvia monet presidentit ja muut valtionpäämiehet alkaen Lyndon B. Johnsonista, George Bush vanhemmasta ja Neuvostoliiton Gorbatshovista. Matti ajatteli, että tottahan hänen tulee liittyä näiden kuuluisuuksien joukkoon, onhan hän, saatuna soikoon, hoitanut sentään seitsemän (7) vuotta tämän maan ja viheliäisen kansan kaikkein inhottavinta virkaa.

3. Mutta nolosti kävi, sillä tätäkään lupaustaan Vanhanen ei pitänyt. No, olisihan tämä toki pitänyt arvata: Kepu pettää aina! Kun Vanhanen oli jättänyt eronpyyntönsä, hän astui presidentinlinnasta vain kaksi askelta, jotka veivät - mustaan virka-autoon, joka huristi pois pitkin Espaa Mannerheimintielle päin. Olisiko torikahveille poikkeaminen kenties ollut liian suuri turvallisuusriski? Tätä emme saa koskaan tietää.

4. Ei ole tietoa, poikkesi Matti jossakin kauempana kahville, tuskinpa vain ainakaan virka-autostaan käsin. Varmaan Matille päiväkahvit (pk) tarjottiin jossakin eroottisessa paikassa, jonka Matti oli valinnut internetissä esimerkiksi Seksitreffit -nimiseltä sivustolta. Mene ja tiedä! Tai sitten Matti nautti makoisat S-Marketin Katriina-kahvit jonkin hyvin samannimisen yh-äidin kämpillä. Kukapa tietää! Ehkäpä Vanhasen ensimmäinen pk-tilaisuus "vapaudessa" oli myyty yksinoikeudella jollekin naisten lehdelle.

5. Matti kertoi tänään, että hän paljastaa eronsa todelliset syyt vasta joskus muutaman vuoden kuluttua julkaistavissa muistelmissaan. Hetkinen, haloo: siis muistelmissaan! Mutta muistaako Matti mitään, kun hänen muistinsa on krakannut pitkin matkaa, kuten olemme saaneet etenkin parina viime vuonna havaita.

6. Nähtäväksi jää, mitä Matin mieliin on näistä seitsemästä (laihasta) vuodesta syöpynyt. Mutta olkaamme iloisia, että Matti sentään yrittää palauttaa mieleensä, mitä on oikein tullut tehtyä tai jäänyt tekemättä.

7. Muistelmille on hyvin tärkeä jo kirjan nimi. Luin hiljattain tunnetun eteläafrikkalaisen kirjailijan André Brinkin muistelmakirjan "Kun vielä muistan." Se kertoo, mistäpä muusta, vanhan kirjailijaminän lukuisista naisista ja rakastajattarista, seksikohtauksistakaan ei ole puutetta. Hyvä kirja, suosittelen!

8. Mikä nimeksi Matti Vanhasen muistelmille? Tässä joitakin ehdotuksia, lukijat voivat ehdottaa parempia. Alla olevista ehdotuksista jotkut voivat kelvata muistelmakirjan lukujen otsikoiksi. Kirjassa tulisi olla myös naseva motto, mikähän sopisi Matin muistelmateoksen motoksi? Kas tässä muutama äkkiseltään mieleen juolahtanut nimiehdotus Matin opukselle:

- Kunpa vain muistaisin!

- Kunpa en näitäkään muistaisi!

- Ei muistikuvia, ei mielikuvia

- Poliittisen gigolon muistelmat

- Sattumapääministeri

- Korkeimpana johtajana Suomessa

- Suomen rehellisin poliitikko

- Suurvalehtelijan muistelmat

- Bryssel on paska kaupunki

- Elämäni valloitukset - politiikassa ja naismaailmassa

- Valkoisia valheita

- Tätä Susan ei kertonut

- Pääministerin morsiamet

- KMS:n pauloissa

- Tätä ette tienneetkään

- Takinkääntäjä numero 1

- Vanhanen, Vanhanen, Vanhanen, Vanhanen, Vanhanen, Vanhanen, Vanhanen

- Motto: "Se oli niin suurta, kaunista se oli niin, mutta kaunista valhetta vainen" (Reino Ranta)

283. Poliitikkoja hoitoon!

Päivän uutispommi: Ike Kanerva hakeutuu hoitoon!

Politiikan tekeminen tuntuu olevan raskasta puuhaa. Jotkut ikääntyneet tai ikääntymässä olevat poliitikot ovat nimittäin hakeutumassa hoitoon.

Tunnetuin tapaus on pääministeri Matti Vanhanen, joka ilmoitti viime joulun alla jalkojensa kipeytyneen siinä määrin, että ne vaativat hoitoa, ehkä jopa leikkaussellaista. Tosin mistään akuutista vaivasta ei liene ollut kyse, koska Vanhanen päätti jatkaa vaativissa tehtävissään Juhannukseen asti ja menevänsä hoitoon vasta tulevana syksynä - ehkä Kekriksi.

Toivotaan, että Matin jakojen tuleva hoito onnistuisi ja mies voisi vielä palata terveenä mm. Rukan lumille hiihtelemään ja pohtimaan valtakunnan kannalta tärkeitä eläke- ym. kysymyksiä.

Muuten, tuli mieleen, että ennustin jo melko tarkalleen vuosi sitten, että Matti Vanhanen joutuu lopettamaan pääministerinä Juhannukseen mennessä. En nyt muista, mainitsinko tuolloin blogissani asianomaista vuosilukua, jonka Juhannuksesta ennustuksessani oli kysymys.

No, nythän mainittu ennusteeni sitten toteutuu, vaikka ehkä pienellä viiveellä. Oleellista on kuitenkin se, että Matin ero ajoittuu juuri Juhannukseen. Matti on suurten linjojen mies: eroilmoitus Jouluna ja itse ero sitten Jussinpäivänä.

Matti on vielä vajaan viikon virallisesti pääministeri. Erinäiset poliittiset toimittelijat yms. harrastelijat ovat jo ehtineet hätäisesti arvioida Matin tekemisiä pääministerinä ja puoluejohtajana. Mutta katsotaan nyt kyseinen aikakausi hamaan loppuun asti ja palataan sitten rauhassa omaan arvioon Vanhasen seitsemästä vuodesta maan ykköspoliitikkona.

Edellisessä blogijutussani ihmettelin tapaa, jolla kepun uusi johto söi heti lupauksensa puhdistaa puolueen pöytä vaalirahoitus- ym. sotkuista. Tänään Timo Laaninen on ilmoittanut, että kepun toimistossa on sentään tarkoitus suorittaa jonkinlainen pesänselvitys ja katsoa, mitä kukin ihminen siellä oikein tekee. Mutta tämä ei ole tietenkään sellainen laaja sisäinen selvitys, jota olen tarkoittanut ja jota myös esimerkiksi ex-puoluesihteeri Pekka Perttula on edellyttänyt tehtäväksi uskottujen miesten toimesta. Aamutv:n haastattelussa Mari Kiviniemi oli vaitonainen sanotusta selvityksestä - hän ei siis luvannut sen sorittamista - ja totesi lakonisesti vain, että kepu on jo tuonut julkisuuteen vaalirahoitusasioitaan. Tämä on kuitenkin täydellisesti eri viesti verrattuna siihen selvitykseen ja pöydän puhdistukseen, jota Kiviniemi peräisi ennen Lahden puoluekokousta.

Mari Kiviniemi muuten pudotettiin kaksi vuotta sitten puolueen varapuheenjohtajan paikalta. Hänet tilalleen taidettiin tuolloin valita Antti Rantakangas, tämä lipeväkielinen Matti Vanhasen nuoleskelija ja Jarmo Korhosen kannattaja Pohjois-Pohjanmaalta. Mutta Lahden kokouksessa vuorostaan Rantakangas tiputettiin varapuheenjohtajan pallilta ja hänet korvattiin helsinkiläisellä nuorisopoliitikolla nimeltään Anneli Saaristo, anteeksi, Saarikko.

Tänään YleUutisisssa Antti Rantakangas osoittaa olevansa todellinen poliittinen pukari. Hän ei löydä itsestään tai omasta toiminnastaan yhtään syytä, jonka vuoksi hänet olisi jätetty valitsematta, vaan syyttää putoamisestaan suorin sanoin oman piirinsä eli siis Pohjois-Pohjanmaan puoluekokousedustajia. Sillä lailla!

Mari Kiviniemen tilalle kepu joutuu valitsemaan uuden kunta- ja hallintoministerin. Paikka mennee lohdutuspalkintona jollekulle pohjoisen alueen kansanedustajalle hyvitykseksi siitä, että puolueen johto helsinkiläistyi uhkaavalla tavalla. Hei haloo - ei kai Kiviniemi voi olla niin typerä, että haluaisi seuraajakseen Antti Rantakankaan...se ei voine olla mahdollista!

Palataan vielä lopuksi otsikossa mainittuihin hoitoasioihin. Ilkka Kanerva on nimittäin tänään ilmoittanut hakevansa ongelmaansa "ammattiauttajan" apua. Kaikki me tiedämme, mikä se Ilkan ongelma (addiktio, riippuvuus) on. Tai ongelmat: naiset ja tekstiviestittelyt naisille, siis kaikenikäisille, -muotoisille ja -tapaisille naisille.

Toivotaan onnea Ilkalle vanhalla kunnon erityisesti tähän tapaukseen soveltuvalla fraasilla: Housut pois ja hoitoon!

Ilkka eli Ike ei tiedotteessaan nimittäin tarkemmin kertonut, minkä alan ammattiauttajasta on oikeastaan kyse. Suomessa on tätä ongelmaa silmällä pitäen olemassa varsin laaja ammattiauttajien kirjo - bordelleja (ainakaan virallisia sellaisia) ei kuitenkaan ole.

Kokoomuksen Jykä Kataisen piti tietenkin virkansa puolesta jälleen kerran huolestua Ilkan viimeisimmästä tempauksesta. Jossakin aviisissa Katainen luonnehti Kanervan uusinta termillä "säälittävää." Mutta jo heti seuraavassa Katainen veti sanojaan takaisin ja totesi lakonisesti vain, että hän on keskustellut Iken kanssa ja toivoo, että tämä saisi "aikuisena ihmisenä" asiansa kuntoon, mitään muuta kokoomus ei kuulemma voi tehdä.

Kyllähän puolueen puheenjohtaja voisi tehdä sen, että hän jyrähtäisi ja sanoisi, että "perkele Ilkka, nyt riitti, sinä et voi enää asettua ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa!"

Mutta eihän Katainen tietenkään uskalla tätä tehdä, sillä kokoomus tarvitsee kipeästi ensi vuoden vaaleissa Iken äänisaalista Varsinais-Suomesta. Kokoomuksen Varsinais-Suomen puheenjohtaja Petteri Orpo - Iken kaksoisolennoksikin (ulkonäöltään) mainittu ensimmäisen kauden kansanedustaja - ilmoittikin jo Jyväskylän puoluekokouksessa, että uusin viestikohu, jossa Iken kohteena oli siis 16-vuotias tyttö, ei uhkaa mitenkään Kanerva vaaliehdokkuutta. Orpon mukaan "vaalit ovat paras paikka punnita hänen poliittiset ansionsa ja julkisuudessa olleet asiat."

No niin, tästä taas kerran näemme, miten raadollista politiikka oikein on! Valta ja valtaanpääsy on tärkein asia politiikassa. Vallantavoittelussa kelpaavat kaikkien "puolivallattomien" (kenties jopa "puolirikollisten") poikamiesten keräämät äänet.

215. Matti Vanhasen vaalitukisotku: puhtaita papereita puhtaalta pöydältä

1. Oikeuskanslerinvirasto selvittää parhaillaan, olisiko syytä käynnistää esitutkinta pääministerin mahdollista esteellisyyttä koskevassa asiassa. Pääministeri Matti Vanhanen on tiettävästi osallistunut vuosittain päätöksentekoon, jossa maan hallitus on päättänyt RAY:n varoista annettavasta tuesta keskustaa lähellä olevalle Nuorisosäätiölle. Samaan aikaan Vanhanen on saanut itse vaalitukea säätiöltä, jonka puheenjohtajana hän toimi lähes 20 vuotta kevääseen 2003 saakka. Kyse on lähinnä siitä, onko pääministeri ollut asiassa jäävi. Jos on, niin pääministeri on voinut syyllistyä virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tosin kyseisen rikoksen syyteoikeus saattaa olla jo vanhentunut.

2. Uutistietojen mukaan KRP on osallistunut oikeuskanslerin ja valtakunnansyyttäjänviraston (VKSV) kanssa 14.12.2009 pidettyyn neuvonpitoon, jossa olisi puhuttu myös pääministerin roolista RAY:n rahanjaossa Nuorisosäätiölle. Kyse on tutkinnan koordinoinnista, näin on kerrottu. Esitutkinnan aloittamiseen ns. ministerisyyteasiassa tarvittaisiin kuitenkin eduskunnan perustuslakivaliokunnan päätös. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on vahvistanut neuvonpitoa koskevan tiedon. Vanhanen sanoo, että häneen ei ole oltu asiassa KRP:n tai muiden viranomaisten taholta yhteydessä. Matti Vanhanen ilmoitti juuri joulun alla eli 23.12. luopuvansa tavoittelemasta puolueensa puheenjohtajuutta ensi kesäkuun puoluekokouksessa. Samalla Vanhanen luopuu myös pääministerin salkustaan, jos uusi puheenjohtaja haluaa ryhtyä pääministeriksi.

3. Itse en uskonut alun alkaenkaan Vanhasen vetäytymiselleen ilmoittamaa syytä eli jalkojen kipeytymistä, katso blogi 202/23.12.-09. Oli selvää, että todelliset syyt liittyivät vaalirahoitussotkuun, jota viranomaiset ja KRP olivat alkaneet selvittää Nuorisosäätiön osalta lokakuussa 2009. Vanhanen lienee saanut tiedon oikeuskanslerin, VKSV:n ja KRP:n välisestä neuvonpidosta ennen joulua. Tämä on ilmeisesti ollut tärkein syy Vanhanen vetäytymiselle; Vanhanen itse tietenkin kiistää tämän. Jos esitutkintakynnys ylittyy ja tutkinta aloitettaisiin, on selvää, ettei Vanhanen voisi jatkaa pääministerinä. Keskustan muu johto on voinut kehottaa Vanhasta harkitsemaan vaalirahoitussotkujen vuoksi vetäytymistään. Mitä enemmän tietoa Vanhasen epämääräisestä roolista kyseissä rahanjaossa ja sen tutkinnasta tulee julkisuuteen, sitä heikommaksi Vanhasen ja koko hänen hallituksensa asema muodostuu.

4. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ja KRP tuntuvat pallottelevan asiassa keskenään. Oikeuskansleri sanoo, että pallo on nyt KRP:llä (HS 27.1.), kun taas KRP:n rikoskomisario Veli-Matti Räsänen toteaa, että avainhenkilö "RAY-haaran" suhteen on oikeuskansleri Jonkka. Komisario Räsäsen mukaan Jonkka voi viedä asian eduskunnan perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi; mahdollisen syytteen nostamisesta pääministeriä vastaan valtakunnanoikeudessa päättää eduskunta perustuslakivaliokunnan esityksestä. Esitutkinnan aloittamiseen taas tarvitaan perustuslakivalokunnan päätös. Räsäsen lausuntoa ei kuitenkaan voitane tulkita siten, että oikeuskanslerilla olisi jo nyt riittävästi tietoa ja selvityksiä asian viemiseksi perustuslakivaliokuntaa; poliisi ei ole Vanhasen mukaan ollut vielä häneen missään yhteydessä. Jonkan on kuitenkin tutkittava Vanhasen epäillystä jääviydestä hänelle yksityishenkilöiden toimesta tehdyt kantelut.

5. Tänään Matti Vanhanen ilmoitti yllättäen vetoavansa oikeuskanslerin vuosina 2004 ja 2006 hänelle ilmoittamaan kantaan, jota Vanhanen kertoi noudattaneensa. Oikeuskanslerina oli tuolloin Paavo Nikula, joka sairastui aivoverenvuotoon tammikuussa 2007 ja irtisanoutui virastaan samana vuonna. Vanhasen mukaan Nikula ilmoitti hänelle tulkintanaan, että ministerin vaaleissa saama tuki ei tee ministeriä automaattisesti jääviksi käsittelemään tuen antajan asioita. Oikeuskanslerin kannanotosta ei ole kuitenkaan mustaa valkoisella, vaan kyse on oikeuskanslerin suullisesti Vanhaselle antamasta lausunnosta. Nikula ei lehtitietojen mukaan muista sairautensa takia muista koko asiaa ja Vanhasen kertomaa keskustelua. Luotettavaa selvitystä ei ole myöskään siitä, mitä Matti Vanhanen on kertonut Nikulalle suhteestaan Nuorisosäätiöön ja sen hänelle antamiin vaalitukiin. Vanhasen ja Nikulan tapaamisesta ei ole olemassa oikeuskanslerinvirastossa muistiota tai muutakaan dokumenttia

6. Yleisesti ottaen oikeuskanslerilla on perustuslain 108 §:n mukaan aika oudolta vaikuttava kaksoisrooli. Katso tästä lähemmin blogiani 5.9.2008. Oikeuskansleri on ensinnäkin niin sanottu "kruununjuristi" eli valtioneuvoston ja sen jäsenten neuvonantaja, joka antaa ministereille näiden pyytämiä tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä, esimerkiksi juuri lain tulkinnoista. Toisaalta oikeuskansleri on ylin laillisuusvalvoja, jonka tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Laillisuusvalvojana oikeuskanslerilla on velvollisuus ilmoittaa eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, jos ministeriä vastaan on syytä nostaa syyte valtakunnanoikeudessa lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa. Joskus nämä roolit saattavat sekoittua keskenään. Voiko oikeuskansleri uskottavalla tavalla tutkia ministerin virkatoimen laillisuutta asiassa, jossa hän on jo etukäteen antanut ministerille jonkin neuvon lain tulkinnasta tai jostakin muusta oikeudellisesta kysymyksestä?

7. Näin näyttäisi käyneen vuonna 2008 ministeri Mauri Pekkarisen Suomi-Soffa -asiassa, jolloin oikeuskansleri Jonkka tutki Pekkarisen omasta aloitteesta ministerin Suomi-Soffalle marraskuussa 2006 myöntämän investointituen (n. 900 000 euroa) ja ministerin muutama kuukausi sen jälkeen sanotulta yritykseltä saaman vaalirahoituksen yhteyttä. Oikeuskansleri Jonkka kertoi pikakäsittelyn jälkeen Pekkariselle 4.6. 2008, ettei asiassa ole oikeudellista ongelmaa. Oikeuskansleri Jonkka näyttäisi toimineen kruununjuristin ominaisuudessa eli antaneen ministeri Pekkariselle lausunnon tämän esittämästä oikeudellisesta kysymyksestä. Ministeri sen sijaan käsitti asian niin, että oikeuskansleri oli ratkaissut hänen, siis ministerin, itse omassa asiassaan tekemän kantelun ja antanut siinä hänelle "puhtaat paperit." Heti Jonkan kannan kuultuaan Pekkarinen nimittäin kiirehti eduskunnan puhujapönttöön, josta käsin hän ääni väristen julisti suorassa tv-lähetyksessä, että hän olisi eronnut ministerin virastaan heti, jos oikeuskansleri olisi nähnyt hänen toimissaan vähänkään virhettä. Ministeri julisti saaneensa oikeuskanslerilta "puhtaat paperit." Katso blogiani 27.4.2009.

8. Tapaus-Pekkarinen herätti juristipiireissä pohdintaa ja jopa oikeuskanslerin toimintaan kohdistuvaa arvostelua. Kirjoitin itse Pekkarisen tapauksesta mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomissa otsikolla "Oikeuskanslerin toiminta taulukauppa-asiassa ihmetyttää" (HS 12.6.2008). Outoa oli muun muassa tapa, jolla ministeri kysyi vasta jälkikäteen eli virkatoimen (tukipäätös) jo tehtyään oikeuskanslerilta, oliko asiassa menetelty oikein; neuvoahan pitäisi kysyä ennen asianomaista virkatointa, jos jokin laillisuuskysymys todella askarruttaisi ministeriä. Itse asiassa Pekkarista ei arveluttanutkaan hänen tekemänsä virkatoimen laillisuus eli sanottu tukipäätös, vaan hänen yritykseltä päätöksen jälkeen samansa vaalituki; vaaliavustusten tutkinta taas ei sinänsä kuulu oikeuskanslerin toimivaltaan. Ongelmallinen oli myös pääperuste, johon oikeuskansleri 4.6.2008 perusti kannanottonsa: Ministeri Pekkarisen selitys siitä, jonka mukaan hän ei yksinkertaisesti muistanut, että oli 3-4 kuukautta ennen taulukauppaa eli vaalituen saamista myöntänyt Suomi-Soffalle ison investointituen. (Yllätys, yllätys: ministerin muisti palautui vuotta myöhemmin vaalirahoituskohun yhteydessä.) Kun näin tapahtui, ministerin "ulostulosta" eduskunnassa luultavasti yllättyneen oikeuskanslerin ei auttanut muu kuin rustata jälkikäteen eli 9.6. muistio asiassa, jossa hän selosti tapahtumien kulun. - En tiedä, mutta minulle jäi tapahtumasta mielikuva, jonka mukaan ministeri olisi saattanut vetää oikeuskansleria hieman niin sanotusti "retkuun."

9. Oikeuskansleri Jonkka joutui kesäkuussa 2008 lehtihaastatteluissaan selvittämään, mistä hänen mielestään Pekkarisen tapauksessa oli kysymys. Tänään Jonkka on kertonut, että Matti Vanhasen nyt tapetilla oleva asia ei ole samanlainen kuin hänen vuonna 2008 ratkaisemansa ministeri Pekkarisen tapaus. Jonkka sanoi myös, että hän ei ole sidottu siihen, mitä hänen edeltäjänsä Paavo Nikula mahdollisesti on ilmoittanut omana tulkintanaan Matti Vanhaselle, vaan hän aikoo tutkia pääministerin jääviysasian puhtaalta pöydältä. Tässä kohdin oikeuskansleri on varmasti oikeassa. Kun Vanhasen ja Nikulan tapaamisesta ei ole laadittu muistiota, on ilmeistä, että oikeuskansleri Nikula on vain keskustellut Vanhasen kanssa kruununjuristin ominaisuudessa pohtimatta asiaa laillisuuden kannalta tarkemmin. Jonkan on sen sijaan perehdyttävä asiaan tarkasti, koska nyt on kysymyksessä laillisuusvalvonta-asia.

10. Minusta pääministeri Vanhasen olisi tullut oikeuskanslerin kantaa kysymättä jäävätä itsensä, kun hallitus on vuosittain päättänyt RAY:n varojen jakamisesta Nuorisosäätiölle. Vanhasen selitys, jonka mukaan presidenttiehdokkaan saama vaalituki ei tee ehdokasta jääviksi, koska ehdokas ei itse edes tiedä, mistä hänen vaaliorganisaationsa on tukea saanut, on ongelmallinen. Jos Vanhanen on saanut 20 vuoden aikana eri vaaleissa vaalitukea Nuorisosäätiöltä, olisi hänen luonnollisesti ollut syytä ottaa huomioon, että hän tulisi samaan tukea myös vuoden 2006 presidentinvaaleissa samalta säätiöltä.

11. Virkamiehen ja ministerin tulisi yleisesti ottaen jäävätä itsensä aina, jos on olemassa epäily, että hän saattaisi olla asiassa jäävi, eli on olemassa seikka, joka antaa perustellun aiheen epäillä virkamiehen/ministerin/tuomarin puolueettomuutta asiassa. Tällainen epäily Vanhasellakin on ilmeisesti ollut, sillä muutenhan hän ei luultavasti olisi kääntynyt asiassa oikeuskanslerin puoleen. Suomen tuomioistuimissa, viranomaisissa ja ilmeisesti myös oikeuskanslerin ratkaisuissa on aiemmin oltu esteellisyys- eli jääviysasioissa liian lepsulla kannalla. Tulkintaa olisi syytä tiukentaa.

12. Matti Vanhasen loppukausi pääministerinä näyttää kuluvan paljolti hänen omien epäselvien vaalirahoitus- yms. asioidensa selvittelyissä. Valtakunnan edun kannalta saattaisi olla parasta, että Vanhanen jättäisi pääministerin postinsa välittömästi.

211. Muist(i)osi on mulle kallis

1. Matti Vanhasta on koeteltu monin eri tavoin: Jarmo Korhonen, Nova-miehet, vaalirahoitussotkut, Ruusus-käräjät, Ari Korvola, lautakasa-jupakka, Rukan hanget, talouslama, kivuliaat jalat jne, jne. Ja nyt sitten kaikkien kamaluuksien päälle vielä epärehellinen tietokoneen korjaaja ja yksityisen valokuvan varkaustapaus! Kyseisen huolto- tai korjausmiehen kerrotaan korjanneen pääministerin virkahuoneen tietokoneen sähköpostista Vanhasta ja hänen eräästä naisystävästään eli kansanedustaja Merikukka Forsiuksesta otetun valokuvan niin sanotusti parempaan talteen.

2. Lehtitietojen mukaan kyseisessä kuvassa "pääministeri viettää aikaansa kansanedustaja Merikukka Forsiuksen kanssa yksityisasunnossa vuonna 2007 (HS)." Mikähän tuossa kuvassa on mahtanut huoltomiestä (ei sentään talonmiestä) niin kovasti kiinnostaa? Yksityisasunto on paikka, jossa vietetään yksityistä ja intiimiä elämää. Luultavasti kyseinen kuva oli lähetetty pääministerille jonkinlaisena muistona "ihanasta illasta", jos nyt sitten kyseessä oli illalla otettu kuva; tähän me emme voi toki tietää.

3. Rikos mikä rikos ja varsin kavala sellainen kaiken lisäksi. Teko, jota tutkitaan törkeänä viestintäsalaisuuden loukkaamisena, paljastui, kun sanottua kuvaa - ilmeisesti viime syksynä - yritettiin panna jakeluun ja kaupitella (luultavasti joillekin alan lehdille). Konnuus on lehtitietojen mukaan tapahtunut jo vuonna 2007, jolloin turvallisuussopimuksen valtioneuvoston kanssa tehneen yrityksen huoltomies kävi - aivan yksin - pääministerin virkahuoneessa tietokonetta näpelöimässä. Kaupittelu tapahtui kuitenkin vasta viime syksynä ja asian rikostutkinta lienee aloitettu joulunalusviikolla, näin olin lukevinani nettiuutisista. Oliko kuvan pöllinyt mies kaupitellut kuvaa itse, tätäkään emme vielä tiedä.

4. Tapaus herättää luonnollisesti monenlaisia kysymyksiä. Onko pääministerin ja yleensä ministereiden ja valtioneuvoston tietoturvallisuus asianmukaisessa kondiksessa, kun joku huoltomies pääsee lukemaan pääministerin sähköpostia tämän virkahuoneessa yksin muina miehinä? Ovatko näin tärkeät valtion turvallisuutta liittyvät asiat todellakin ulkoistettu yksityisille yrityksille ja vieläpä ilman minkäänlaista valvontaa? Mitä kaikkea muuta luottamuksellista ja salassa pidettävää tietoa voisi vuotaa tällaisten töppäysten johdosta vääriin käsiin? - No, erilaista ulkoistamista toki tapahtuu kaiken aikaa eri tahoilla, Pääministerin johtama keskustakin ulkoisti vuoden 2007 vaalien alla liikemiesten ja yritysten lahjoittamien vaaliavustusten vastaanottamisen ja jakamiseen KMS-nimiselle yhdistykselle. Eikä Vanhanen kertomansa mukaan tiennyt tästäkään yhtään mitään!

5. Miksi pääministeri ei poistanut kuvaa sähköpostitiedoistaan, vaikka hänen salainen ystävyytensä Merikukka Forsiuksen kanssa lopahti lehtitietojen mukaan äkisti joskus vuonna 2007? Ehkäpä Matti ei raaskinut luopua kuvasta, vaan katseli joskus heikkoina hetkinään sitä ja muisteli menneitä? "Sun muistosi on mulle kallis" - niinhän sitä taidetaan laulaa vanhassa suomalaisessa iskelmässäkin. Tällaiset muistelot voivat kuitenkin tulla pääministerille kalliiksi, jos niitä koskevat todistuskappaleet pääsevät vuotamaan julkisuuteen. Kopioitiinko pääministerin sähköpostista kenties useampia kuvia, vaikka vain yhtä niistä olisi nyt kaupiteltu? Entäpä sitten "muistojen" ohella myös pääministerin viranhoitoon liittyviä muistioita?

6. Asiasta toiseen. Pääministeri ilmoitti - täysin yllättäen - luopuvansa puolueensa puheenjohtajan samoin kuin pääministerin paikalta ensi kesäkuussa juuri joulun alla eli muistaakseni 22.12. kirjoittamassaan blogissa. Samoihin aikoihin myös kuvavarkauden tutkinta oli juuri alkanut. Pääministerin on siis täytynyt saada jo ennen eroilmoitustaan tieto varkaudesta ja viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Pääministeri ei ole suostunut kertomaan luopumisensa syitä, vaan on vedonnut salaperäisesti vain "kokonaisarvioon", ainoastaan ensi syksyksi suunniteltu jalojen operointi mainittiin konkreettisena syynä luopumiseen. Kun pääministeri salailee luopumisensa syitä, saattaa mieleen juolahtaa, että voisiko tämä nyt paljastunut valokuvajuttu kenties olla yksi tekijä, joka on vaikuttanut pääministerin sanottuun kokonaisarvioon. Mutta silloin yksityiskuvassa on luultavasti ollut todella jotain raflaavaa.

7. Matti Vanhasen yksityiselämä siis kiinnostaa. Onhan se kiinnostanut toki ennenkin. Esimerkiksi Pääministerin morsian -kirja puhuttaa edelleen. Kirjaa koskeva oikeusjuttu on ollut korkeimmassa oikeudessa (KKO) käsiteltävänä viime keväästä lähtien. Ensi viikon maanantaina, siis jo muutaman päivän kuluttua eli 25.1. KKO pitää suullisten käsittelyjen salissaan Pohjoisesplanadi 3:ssa jutussa suullisen istunnon, joka alkaa kello 10.00. Matti Vanhanen, joka tyytyi Helsingin hovioikeuden asiassa 10.2.2009 antamaan tuomioon, on kutsuttu sanottuun istuntoon "itse tai asiamiehen edustamana uhalla, että poissaolo ei estä asian käsittelyä ja ratkaisemista."

8. Matti Vanhasta itseään ei KKO:n istunnossa varmastikaan nähdä, sillä hän nimenomaan vastusti jutussa tuomittujen Susan Ruususen ja kirjan kustantajan Kari Ojalan vaatimusta suullisesta käsittelystä ylipäätään. Ruusunen ja Ojala pyysivät valituksissaan, että KKO velvoittaisi Matti Vanhasen saapumaan istuntoon henkilökohtaisesti, jotta Ruususen ja Ojalan avustajat voisivat esittää Vanhaselle asian selvittämistä tarkoittavia kysymyksiä. Pyyntö on ymmärrettävä, sillä Ruusunen ja Ojala eivät olleet saaneet hovioikeudessa tilaisuutta kuulustella Vanhasta.

9. KKO, jonka puheenjohtajana toimii oikeusneuvos Kari Raulos, kuitenkin epäsi Ruusunen ja Ojalan sanotun pyynnön. Perustelu oli tyypillisen mitäänsanomaton: "KKO katsoo, että asiassa ei ole kysymys sellaisista epäselvistä ratkaisuun vaikuttavista tosiseikoista, että asianosaiset olisi velvoitettava saapumaan asian selvittämistä varten henkilökohtaisesti KKO:ssa pidettävään suulliseen käsittelyyn." Todettakoon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut muutamissa Suomea koskevassa tuomiossaan sapiskaa juuri siksi, että asianomainen tuomioistuin (yleensä on ollut kyse hovioikeudesta) ei olisi saanut evätä sellaisen todisteen esittämistä, jota asianosainen itse pitää jutussa merkittävänä, vaikka kyseisellä todisteella ei asianomaisen tuomioistuimen mielestä olisi merkitystä.

10. Mutta korkein oikeus näyttää haluavan viitata tässäkin kysymyksessä kintaalla ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuille; vrt. tapaus Kari Uoti. Reilu viikko sitten korkein oikeus sai viimeksi ihmisoikeustuomioistuimelta sapiskaa sen johdosta, että se oli evännyt poliisiylitarkastaja Keijo Suuripään virkarikosjutussa suullista käsittelyä koskevan pyynnön (EIT 12.1.2010, Suuripää v. Suomi). Tuossa jutussa, joka käsiteltiin ensimmäisenä asteena hovioikeudessa, hovioikeus hylkäsi vuonna 2000 syytteen. KKO kumosi vuonna 2002 antamassaan tuomiossa suullista käsittelyä pitämättä hovioikeuden tuomion ja tuomitsi Suuripään lahjusrikkomuksesta sakkoon ja 3 000 euron määräiseen hyödyn menetykseen valtiolle. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että KKO ei ollut voinut päättää jutusta asianmukaisesti arvioimatta välittömästi valittajan henkilökohtaista kertomusta ja pitämättä suullista käsittelyä. Ihmisoikeustuomioistuin ihmetteli myös sitä, että KKO Suuripää ja hänen asianajajalleen ei ollut KKO:ssa varattu tilaisuutta vastata edes kirjallisesti KKO:n aikomukseen tuomita syytetty rangaistukseen. KKO:n olisi siis tullut informoida syytettyä mahdollisesti tulossa olevasta rangaistuksesta.

11. Ruususen ja Ojalan tapauksessa korkein oikeus tosin järjestää suullisen käsittelyn, mutta se on evännyt syytteen edelleen kiistävien tuomittujen pyynnön saada kuulla istunnossa asianomistaja Vanhasta henkilökohtaisesti. KKO ei näytä ottaneen huomioon, että niin sanottuja oikeuskysymyksiä eli lain soveltamiseen liittyviä kysymyksiä ei voida mainitunlaisissa tapauksissa koskaan täysin erottaa jutun tosiseikoista, vaan faktat ja normit esiintyvät jutussa aina tietyssä vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Normit vaikuttavat faktoihin ja päin vastoin. Siksi faktojen selvittämistä asianomistajaa kuulustelemalla ei pitäisi KKO:n nyt tekemin tavoin torjua varsinkin, kun pyyntö asian selvittämisestä mainitulla tavalla on esitetty puolustuksen ja jutussa rangaistukseen tuomittujen syytettyjen taholta.

12. On ilmeistä, että mainitunlaisissa olosuhteissa korkeimman oikeuden suullinen istunto on vain näennäinen, jotta tietyt muotovaatimukset tulisivat täytetyksi. Istunnossa ei ole tarkoituskaan puuttua faktoihin, jotka tuomittujen mukaan kaipaisivat selvittämistä. Itse asiassa KKO lienee jo tehnyt jutussa alustavan ratkaisun. Tämä on mahdollista, koska Suomen lain - itse asiassa vain KKO:n itse omaksuman käytännön mukaan - KKO voi käsitellä suulliseen käsittelyyn menevää juttua etukäteen kirjallisessa esittelymenettelyssä; tämä on menettelyn välittömyyden ja reiluuden kannalta ongelmallinen käsittelytapa. Periaatteenhan on, että tuomioistuimen jäsenillä ei tulisi ennen pääkäsittelyä olla ennakkokäsitystä asiasta. KKO:n jäsenet ovat kuitenkin voineet myös tässä jutussa muodostaa kantansa jutun asiakirjojen ja esittelijän esittelyn perusteella jo ennen ensi maanantaina pidettävää muodollista suullista käsittelyä. KKO antanee Ruusus-jutussa tuomionsa melko pian suullisen käsittelyn jälkeen.

13. Tämä epäilyttävä käsittelyjärjestys ei ole KKO:ssa toki mitään uutta. Näin tapahtui esimerkiksi myös viime kesänä, jolloin KKO käsitteli jyväskyläläisen käräjätuomarin virkarikosjuttua ainoastaan puolisen tuntia kestäneessä suullisessa käsittelyssä, joka oli laadultaan hyvin muodollinen ja näennäinen. Olen selostanut tuota virkarikosjuttua ja siinä KKO:ssa pidettyä suullista käsittelyä, - se ei todellakaan ollut mikään mieltä ylentävä tilaisuus - blogissani 116/22.6.2009. Tuomio sanotussa jutussa annettiin vain kahta viikkoa myöhemmin (KKO 2009:62), katso blogi 126/9.7.2009.

14. Tämä meni nyt vähän vakavaksi, mutta eipä vaivuta synkkyyteen. Pannaan tähän iskelmälyriikkaa mukaileva loppukevennys:

- Oi, jos oisit kultaseni

valokuvanen,

Pitäisin sut koneellani vain

salaa katsellen

Mutta voi, voi tätä surkeutta

Voi, voi tätä pulaa,

Tietokoneen korjaaja

sut saattais ottaa mukaan.

- Oi, jos kaunis kultaseni

oisit xxxxruusupuu

Itse sua hoitelisin

eikä kukaan muu,

Haastaisin sun käräjille

että sanois kansa:

"Yksityisyyden takia

hän uhraa kalleimpansa."

202. Matti Vanhasen eroilmoitus - paras joululahjamme?

Matti EU-huippukokouksessa

Kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme. - Näin lauletaan tunnetussa joululaulussa tai -virressä.

Pääministeri Matti Vanhasen tämänpäiväinen ilmoitus, jonka mukaan hän ei enää asetu ehdolle keskustan ensi kesän puheenjohtajavaalissa, oli näin joulun alla yllätys, mutta tavallaan kuitenkin aika odotettu uutinen.

Mutta Vanhasen ilmoittama syy eroon on tuttua Vanhasen kiertelyä ja kaartelua. Selvää on, että jalkaleikkaus ei ole mitään todellinen syy Vanhasen eroon. Levottomat jalat eivät olleet syynä eroilmoitukseen, syyt ovat muualla.

Syynä on Matti Vanhasen epäonnistuminen pääministerinä ja häneen sen vuoksi kohdistunut jatkuva ja yhä vain kiihtyvä arvostelu. Syynä on myös Suomen ennennäkemättömän synkkä taloudellinen lama, jonka seuraukset tulevat kaikessa karmeudessaan näkyviin vasta ensin vuonna ja vuoden 2001 eduskuntavaalien jälkeen.

Keskustan jyrkästi heikentynyt gallup-kannatus samoin kuin pääministerin epävirallisissa kyselyissä saamat huonot kouluarvosanat hallituksen johtamisessa ovat nakertaneet luottamusta Matti Vanhaseen myös omien keskuudessa. Viikko sitten Matti Vanhanen valittiin jonkin iltapäivälehden kyselyssä Suomen ylivoimaisesti epäluotettavimmaksi poliitikoksi. Tämän jälkeen Matti Vanhanen näytti eduskunnassa hyvin hajamieliseltä ja suorastaan poissaolevalta. Hän ei osallistunut lainkaan eduskunnan kyselytunnilla käytyyn budjettikeskusteluun, vaan poistui salista juuri istunnon alettua ja jätti kansanedustajien kysymyksiin vastaamisen yksin Jyrki Kataiselle.

Vielä pari viikkoa sitten Matti Vanhanen uhosi, että tämä hallitus ei tule leikkaamaan valtion menoja, mutta kaikki tietävät, että leikkauksiin ja vieläpä rajuihin sellaisiin on pakko ajan myötä mennä.

Talouslaman edessä Vanhanen ero on perusteltu ja johdonmukainen, mutta toisaalta oikeastaan aika raukkamainen teko: Vanhanen ei halua ottaa vastuuta maan asioista ikävässä ja vaikeassa tilanteessa, vaan haluaa, että hänet muistetaan hyvien aikojen pääministerinä.

On ilman muuta selvää, että keskustan puheenjohtajuudesta luopuva Matti Vanhanen ei voi jatkaa ensi kevään jälkeen myöskään pääministerinä. Keskustan uudesta puheenjohtajasta tulee myös pääministeri. Puheenjohtajan nimi lienee Paula Lehtomäki, vaikka kepun vanhat parrat eli Väyrynen, Kääriäinen ja Pekkarinen hangoittelevat vastaan.

Vanhasen ero ilmoituksella ratkesi myös KELA:n tulevan pääjohtajan nimitysasia. Kun nykyinen pääjohtaja Jorma Huuhtanen jää ensi syksynä eläkkeelle, hänen seuraajakseen tullaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä nimittämään Matti Vanhanen.

Itse asiassa Vanhasen pitäisi erota pääministerin virasta välittömästi. Kun tiedetään, että Vanhanen tulee olemaan pääministerinä ainoastaan ensi kesään asti, tulee Vanhasesta automaattisesti hallituksen rampa ankaa; tämän seurauksena koko hallitus rampautuu entistä enemmän.

Voidaan spekuloida, mitä muita syitä Vanhasen eroilmoituksen taustala kenties oli hallituksen epäonnistumisen lisäksi. Julkisuuden jatkuvaa riepotusta tietenkin, mutta mitä muuta?

KRP tutkii parhaillaan Nuorisosäätiön asioita ja tutkinnassa nostettaneen esille myös kyseisen säätiön entisen puheenjohtajan Matti Vanhasen tekemisiä. Olisiko näistä tutkimuksista kenties kantautunut Matti Vanhasen korviin niin hälyttäviä tietoja ettei hän katsonut niiden takia enää voivansa jatkaa pääministerinä? Kukapa tietää.

Korkeimmassa oikeudessa on parhaillaan vireillä ja kohta ilmeisesti ratkaisukypsä juttu Matti Vanhasen vireille panemassa Pääministerin morsian -kirjaa koskevassa asiassa, jossa syytettynä on muun muassa Vanhasen ex-tyttöystävä, kyseisen kirjan kirjoittanut Susan Ruusunen, entinen Kuronen. Olisiko Vanhaselle annettu KKO:sta väliaikatietoja - tietenkin täysin epävirallisesti - että hovioikeuden tuomio saattaa kenties muuttua hänen tappiokseen?

Niin, entäpä sitten lautagate-asia? Olisiko kuuluisasta lautakasa-asiasta kenties tihkunut uutta tietoa tai olisiko sen tiimoilta kenties tulossa uusia paljastuksia?

Monien mielestä pääministeri Matti Vanhasen ilmoitus olla asettumatta enää ehdolle keskustan puheenjohtajaksi ja pääministeriehdokkaaksi on tämän joulun paras lahja. No, kyllä Suomessa on ollut monta Matti Vanhasta heikompaakin pääministeriä. Vanhanen hallitsi asiakysymykset, mutta kompastui toisarvoisiin kysymyksiin, ei hallinnut julkisuuspeliä, hoiti yksityisasiansa kehnosti ja menetti suuren yleisön luottamuksen maan johtavana poliitikkona.

Ei olisi suuri yllätys, jos monet suomalaiset lauleskelisivat tällä hetkellä mielessään tähän tapaan:

- Kiitos sulle Vanhasemme

kallis pääministerimme,

kun sä kerroit lähdöstäsi:

paras joululahjamme.