1. Kiinteistöalalla toiminut U-Asunnot Oy oli omistanut Asunto Oy P:n (asunto-osakeyhtiö) koko osakekannan. Asunto-osakeyhtiölle kuuluvassa porilaisessa kerrostalossa oli vuosina 2006 – 2007 toteutettu laaja peruskorjaus. U-Asunnot Oy oli kesäkuussa 2006 ryhtynyt markkinoimaan asunto-osakeyhtiön osakehuoneistoja yleisölle. Markkinoinnissa oli käytetty sitä varten laadittua markkinointiesitettä. Yhtiö oli myynyt suurimman osan asunnoista rakentamisvaiheen aikana vuonna 2007. Rakennusvalvontaviranomainen oli hyväksynyt rakennuksen käyttöönotettavaksi maaliskuussa 2007. Asuntojen kauppakirjat ostajien kanssa oli tehty vasta tämän jälkeen. Hallinnonluovutuskokous, jossa asunto-osakeyhtiö oli luovutettu osakkaiden hallintaan, oli pidetty 28.5.2007. Asuntokauppoihin perustuva myyjän vastuu on keväällä 2007 siirtynyt U-Asunnot Oy:ltä W Oy:lle.
2. Lähellä kerrostaloa oli 11.6.2008 syntynyt sortuma, jota tutkittaessa oli havaittu, että maa-ainesta ja vettä oli kulkeutunut talon alle. Rakennuksen alapohjan alla olleen ryömintätilan pohjalle oli muodostunut pysyvä vesiallas. Ryömintätilaan oli jätetty rakentamisaikaisia muottilaudoituksia, jotka olivat tilan kosteuden vuoksi homehtuneet ja joissa oli ollut mikrobivaurioita. Ryömintätilassa ollut valurautainen viemäriputkisto oli ollut osin ruosteessa, ja sen kannakekiinnitykset olivat osin ruostuneet poikki. Tuuletuksen puuttumisen ja kosteuden vuoksi rakennuksen alla oli ollut homekasvustoa. Myös rakennuksen sadevesiviemäri- ja salaojaputkistot olivat kärsineet routavaurioita. Asunto-osakeyhtiö teetti vuonna 2009 rakennuksen alapohjan alapuolisen ryömintätilan ja perustusrakenteiden sekä sadevesiviemäröinti- ja salaojajärjestelmien korjauksen.
3. Asunto-osakeyhtiö nosti 30.9.2009 W Oy:tä vastaan kanteen, jossa vaadittiin näistä kiinteistön korjaustöistä aiheutuneiden kustannusten korvaamista 171 000 eurolla. Kanteen mukaan rakennuksen peruskorjauksen johdosta asiassa oli sovellettava asuntokauppalain 4 luvun säännöksiä uuden asunnon kaupasta, jolloin asunto-osakeyhtiöllä oli oikeus ostajan sijasta vedota virheeseen ja vaatia vahingonkorvausta asunto-osakeyhtiön kunnossapitovastuulle kuuluneista korjauksista.
4. Satakunnan käräjäoikeus hyväksyi 7.1.2011 antamallaan tuomiolla kanteen mutta alensi vaaditun korvauksen määrää noin 25 000 eurolla. Vaasan hovioikeus hyväksyi 7.3.2013 käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen.
5. Korkein oikeus myönsi W Oy:lle valitusluvan. Korkeimmassa oikeudessa oli yhtiön valituksen perusteella kysymys ensisijaisesti siitä, oliko rakennuksen peruskorjauksessa ollut kyse asuntokauppalain 4 luvun 1 §:n 2 kohdassa mainitusta uudisrakentamiseen verrattavasta korjausrakentamisesta niin, että asuntokaupat ovat koskeneet uuden asunnon kauppaa. Toiseksi asiassa oli arvioitavana se, olivatko rakennuksen alapuolisissa rakenteissa ja viemäröintijärjestelmissä olleet viat ja puutteet sellaisia, että asunto-osakeyhtiöllä on ollut asuntokauppalain 4 luvun 18a §:ssä tarkoitettu oikeus vedota niihin myyjää vastaan.
6. Korkeiman oikeuden tuomio annettiin tänään. Korkein oikeus vastasi kumpaankin edellä mainittuun kysymykseen myönteisesti ja päätyi - vaikka hieman eri perusteilla - siihen, ettei hovioikeuden tuomion lopputulosta ollut syytä muuttaa.
7. Korkein oikeus katsoi (perustelukappaleet 6-19), että U-Asunnot Oy oli perustajaosakkaana myynyt asunnot uudisrakentamiseen verrattavalla tavalla korjausrakennetusta rakennuksesta, jolloin myyjän eli W Oy:n vastuuseen sovellettiin uuden asunnon kauppaa koskevia asuntokauppalain 4 luvun säännöksiä. Toiseksi korkein oikeus katsoi (perustelukappaleet 20-29), että kaupan kohteessa oli ollut asuntokauppalain 4 luvun 14 §:n 1 ja 6 kohdassa tarkoitettu virhe ja että asunto-osakeyhtiöllä oli mainitun lain 4 luvun 18a §:ssä säädetty oikeus vedota virheeseen ja vaatia, että W Oy suorittaa sille vahingonkorvauksena korjaustöiden kustannukset, joiden määrän osalta korkein oikeus hyväksyi käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomitseman summan.
8. Oikeuden myllyt voivat tunnetusti jauhaa hitaasti. Ko. tapauksessa rakennusvirheet ilmenivät 2008, käräjäoikeuden ratkaisu tuli vuonna 2011 ja hovioikeuden tuomio 7.3.2013. Tästä kului vielä kolme vuotta ennen kuin korkein oikeus pani tuomiollaan pisteen riidalle. Jutun käsittelyyn osallistui kolmessa tuomioistuimessa kaikkiaan 11 tuomaria ja kaksi esittelijää. Kaikki kolme oikeusastetta päätyivät samaan lopputulokseen eikä edes vahingonkorvauksen määrä muuttunut ylioikeuksissa. Vaikka aikaa kului ja rahaa paloi,eli oikeudenkäynti oli hidasta ja kallista, valitusluvan myöntämistä ja korkeimman oikeuden ratkaisun julkaisemista ennakkopäätöksenä voidaan pitää perusteltuna, sillä käytännössä saattaa myöhemmin tulla eteen muita vastaavanlaisia tapauksia.
9. Riita-asian "makaaminen" kolmisen vuotta korkeimmassa oikeudessa ennen ratkaisun saamista ei ole käytännössä mitenkään epätavallista. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2016:20 selostetussa tapauksessa saatiin hovioikeuden maaliskuussa 2012 antaman tuomion jälkeen odotella korkeimman oikeuden ratkaisua neljä (4) vuotta.
