Suomen KKO:n jäsenistössä panostetaan määrään...
...Yhdysvaltojen Supreme Courtissa sen sijaan laatuun
1. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) johtaja Matti Apunen näyttäytyy usein julkisuudessa. Apunen on entinen Aamulehden vastaava päätoimittaja, joka vierailee tuon tuostakin Ruben Stillerin TV2:ssa isännöimässä pressiklubissa. Lisäksi hän kirjoittaa Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla kolumneja ajankohtaisista ilmiöistä.
2. Tämänpäiväisen kolumninsa aluksi Matti Apunen luettelee joukon nimiä (Timo Esko, Juha Häyhä, Kari Kitunen, Pekka Koponen, Liisa Mansikkamäki, Soile Poutiainen ja Ilkka Raulos) kysyen sitten, tuntevatko lukijat ketään heistä. Apusen mukaan nuo henkilöt kuuluvat poikkeuksellisen tärkeään yhdeksäntoista ihmisen ryhmään, joka tekee kaikkien suomalaisten elämään vaikuttavia ratkaisuja.
3. Nämä 19 ihmistä muodostavat Suomen korkeimman oikeuden (KKO). Heidän päätöksistään ei voi valittaa (ihmisoikeusvalitus, oikeastaan kantelu, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen on toki mahdollinen), mutta he eivät Apusen mukaan käy päätöksistään julkista keskustelua eikä heitä paina julkinen arvostelu. Suomalaiset eivät edes tiedä näistä ihmisistä juuri mitään. Ainoastaan KKO:n päällikkötuomari Pauliine Koskelo, jonka virkanimike on presidentti, vilahtelee ajoittain tiedotusvälineissä.
4. Korkein oikeus on eduskuntaan ja hallitukseen rinnastettava valtiollisen vallan eli tarkemmin sanottuna tuomio- tai lainkäyttövallan ylin käyttäjä. KKO jatkaa lainsäätäjän työtä, sillä lait ovat hyvin usein tulkinnanvaraisia ja saavat lopullisen sisältönsä vasta, kun niitä sovelletaan käytännössä esiintyviin tapauksiin. Mutta tosiaan, mitä me - tai pikemminkin te (itse kyllä tiedän asiasta aika paljon) - oikeastaan tiedämme/tiedätte KKO:n jäsenistä? Media ei ole ollut heistä ja heidän tekemisistäänkään juuri kiinnostunut.
5. Yllättävää kyllä, useimmiten jonkun tai joidenkin KKO:n tuomarin nimi putkahtaa lähinnä vain sävyltään negatiivisissa yhteyksissä. Jotkut saattavat vielä muistaa vuonna 1997 kohu-uutisen, joka koski oikeusneuvos Eeva Vuoren huvilakauppajupakan yhteydessä epäiltyä veropetosta sekä eräiden oikeusneuvosten rahakkaat välimiestehtävät. Viime vuonna KKO joutui hieman nolon valoon, kun se joutui purkaman Kari Uotille langettamansa vankeustuomion, koska prosessissa oli loukattu ihmisoikeussopimuksen määräystä oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä.
6. Edellä mainittu vuosi 1997 oli muuten oikea oikeuslaitoksen "hullu vuosi" - HS:n oikeustoimitaja Susanna Reinboth käytti tätä sanontaa vuosikatsauksessaan tammikuussa 1998. Silloin olivat vilkkaan julkisen keskustelun ja väittelyn kohteena myös esimerkiski KKO:n jäsenten salamyhkäinen nimitysjärjestelmä, jonka Apunenkin toi kirjoituksessaan esiin. Onko entinen päätoimittaja Apunen unohtanut nämä asiat? Käsittelin juuri vuonna 1997 julkaistussa pamfletissani "Korkein oikeus kriisissä" (230 sivua) laidasta laitaan eli Eeva Vuoren tapauksen lisäksi monia muitakin KKO:n toiminnan yhteydessä esiin nousseita ongelmia.
7. KKO:n kotisivuilla luetellaan toki lyhyesti, mistä KKO:n jäsenet tulevat eli millaisissa tehtävistä kukin KKO:n jäsen on aiemmin ollut. Lehdistössä selostetaan KKO:n merkittävimpiä ratkaisuja. Esimerkiksi tänä vuonna KKO on tehnyt kaksi merkittävää ennakkopäätöstä, joista on ollut myös lehdissä laajempia selostuksia. Tarkoitan niin sanottua nänninimemisjuttua (KKO 2011:1) ja tanssiopettajapariskunta Åke ja Leena Blomqvistin Nordeaa vastaan ajamaa sijoitusrahastojuttua (KKO 2011:5).
8. KKO:n samoin kuin KHO:n jäsenet tulisivat myös suurelle yleisölle tutummaksi, jos lehdet mainitsisivat kyseisten tuomioistuinten ratkaisuista kertoessaan, ketkä oikeusneuvokset (vastaavasti hallintoneuvokset) ovat kulloinkin osallistuneet päätöksentekoon, joka tavallisesti tapahtuu oikeuden viisijäsenisessä jaostossa. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Tässä suhteessa lehdistö, myös Helsingin Sanomat, on taantunut. Vielä 1990-luvulla, jolloin Susanna Reinboth oli HS:n oikeustoimittajana, KKO:n ratkaisujen yhteydessä mainittiin yleensä myös ratkaisun tekemiseen osallistuneiden samoin kuin mahdollisessa äänestyksessä vähemmistön jääneiden oikeusneuvosten nimet.
9. Viime vuoden maaliskuussa (7.3.2010) oli Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla laaja toimittaja Petri Sajarin kirjoittama juttu ("Päätös, josta ei voi valittaa"), jossa allekirjoittaneen arvion perusteella kerrottiin kaikkien KKO:n jäsenten tauoista jotakin; ks. tästä blogia 225/7.3.12010. Lehtijuttua havainnollisti piirros, jossa KKO:n jäsenet oli kuvattu (tosin vain silhuetteina) istumassa plenum-salin tuomaripöydän ääressä. Jutussa jokaisesta jäsenestä mainittiin hänen ikänsä, taustansa ja se, voidaanko häntä koulutuksensa ja aiemman kokemuksensa perusteella luonnehtia siviili- vai rikosoikeuden erityisosaajaksi tai käsitteen yleisjuridiikka mukaisella tavalla. Sanotussa lehtijutussa kerrottiin myös viimeisimmästä oikeusneuvos-nimityksestä, joka jutun mukaan oli ihmetyttänyt monia oikeustieteilijöitä ja asianajajia, sekä esitettiin eri asiantuntijoiden lausuntoihin perustunutta kritiikkiä KKO:n nimitysjärjestelmää kohtaan. - Olisiko tuo HS:n juttu jäänyt Apuselta huomaamatta?
10. Olen blogissani kirjoittanut aika usein KKO:n nimitysjärjestelmän heikkouksista ja käynyt KKO:n ratkaisuja kommentoidessani Apusen kaipaamaa linjakeskustelua. En ryhdy tässä toistamaan, mitä olen sanonut. Olen seurannut 2-3 vuoden aikana ainakin kolmea tai neljää KKO:n jäsenen nimityskierrosta alusta lähtien mainitsemalla kaikkien virkaa hakeneiden nimet ja taustat sekä ennakoimalla, keillä hakijoista voisi asianomaisella "kierroksella" olla mahdollisuuksia tulla nimitetyksi virkaan. KKO:n jäsenten virkanimitys on aina hyvin arvaamaton asia, sillä paljon riippuu siitä, millaisesta kiintiöstä KKO haluaa kulloinkin uuden jäsenensä valikoida eli esittää tasavallan presidentin nimitettäväksi.
11. KKO:n jäsenet tulvat lähinnä seuraavista ryhmistä: hovioikeustuomarit, käräjätuomarit, asianajat, syyttäjät, lainvalmistelijat, KKO:n esittelijät ja yliopiston professorit. Olen ehdottanut, että KKO kertoisi etukäteen, siis jo viranhakukuulutuksessaan, mikä kiintiö tai rekrytointiryhmä kulloinkin tulisi ensi sijassa kysymykseen tai tuleeko valinta kohdistumaan esimerkiksi siviiliasioiden (mm. kauppaoikeus ja työoikeus) tai rikos- ja prosessioikeuden erityisosaajiin. Mutta eihän Suomessa, tässä vaikenijoiden valtakunnassa, keskustella (asiallisesti) yleensä järkevistä uudistusehdotuksista. Tätä taustaa vasten ei ole ollut mikään yllätys, etteivät esille nostamani uudistusideat ole herättäneet (blogini ulkopuolella) laajempaa keskustelua. Kuvaan tietenkin kuuluu, että KKO jäsenet ovat tyystin vaienneet kaikista uudistussuunnitelmista, joita siis myös esimerkiksi edellä mainitussa HS:n jutussa 7.3. 2010 tuotiin esiin.
12. Monissa muissa maissa tilanne on tässä suhteessa toinen. Ylimpien tuomioistuinten tuomarinimitykset herättävät enemmän tai vähemmän laajaa keskustelua median välityksellä. Tuomareiden nimitysmenettely on monessa maassa avoimempi kuin Suomessa. Matti Apunen on oikealla asialla vaatimalla, että myös Suomessa ryhdyttäisiin käymään julkista ja avointa keskustelua korkeimpien oikeuksien tuomarinimityksistä. Tähän asti "keskustelua" on käynyt lähinnä vain allekirjoittanut blogissaan; olisi kiva saada mukaan enemmän ja myös omalla nimellään esiintyviä keskustelukumppaneita!
13. Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen korkein oikeus eli Supreme Court edustaa edellä mainitussa suhteessa suomalaiseen systeemin verrattuna toista ääripäätä. Supreme Courtissa on vain yhdeksän jäsentä, jotka nimitetään virkansa eliniäksi. Näistä yhdeksästä tuomareista yksi jäsen toimii oikeuden puheenjohtajana. Kun Suomessa tuomareiden eläkeikä on sama kuin virkamiehillä yleensä, luopuvat Supreme Courtin tuomarit usein tuomarit luopuvat virastaan vasta reilusti yli 70 vuoden ikäisinä. Käytäntö on Yhdysvalloissa poikkeuksellinen, sillä siellä lähes koko muu korkein virkamieskunta vaihtuu vallan siirtyessä puolueelta toiselle presidentinvaaleissa.
14. Yhdysvalloissa korkein oikeus käyttää merkittävää yhteiskunnallista ja poliittista valtaa, sillä se on paitsi ennakkopäätöstuomioistuin (kuten Suomen KKO:kin), myös lakien perustuslainmukaisuutta tutkiva perustuslakituomioistuin. Tämän takia suurin osa USA:n presidenteistä valitsee korkeimpaan oikeuteen tuomareita, joiden he uskovat ja tietävät jakavan heidän poliittisen ja yhteiskunnallisen ideologiansa. Tämän vuoksi useimmat merkittävät päätöksensä Supreme Court tekee tiukan äänestyksen 5-4 jälkeen, eli voitolle pääsee tuomareiden joko liberaalinen tai konservatiivinen mielipide.
15. Yhdysvaltojen korkeimpaan oikeuteen ei kuitenkaan nimitetä poliitikkoja tai poliittisen taustan omaavia virkamiehiä - lainvalmistelijoiden tms. virkamiesten nimittäminen tuomariksi ei voisi käytännössä tulla edes kysymykseen - vaan Supreme Courtin tuomareilla on yleensä takanaan vankka kokemus nimenomaan tuomarin viran hoitamisesta. Enemmistö tuomareista näyttäisi olevan entisiä liittovaltion vetoomusoikeuden jäseniä. Alempien oikeuksien tuomareiksi taas nimitetään usein kokeneita oikeudenkäyntiasianajajia. Suomessa tilanne on tässä suhteessa merkillinen, sillä KKO:n jäseniksi voi päästä - on usein myös käytännössä päässyt - lakimiehiä, esimerkiksi lainvalmistelijoita tai yliopiston professoreita, jotka eivät ole suppean ja kaukaisen tuomioistuinharjoittelun jälkeen olleet juuri missään tekemisissä tuomitsemistoiminnan kanssa.
16. Supreme Courtin jäsenten nimitysmenettely on aika monimutkainen prosessi, jota seurataan mediassa ja suuren yleisön keskuudessa tarkkaan. Lehdistössä aletaan käydä vilkasta kannunvalantaa uuden tuomarin nimestä heti, kun joku oikeuden jäsenistä ilmoittaa eläkkeelle jäämisestään. Presidentti nimittää korkeimman oikeuden tuomarit, mutta valinta on hyväksyttävä senaatissa eli kongressin ylemmässä kamarissa. Presidentin valinnan jälkeen tuomariehdokas joutuu senaatin julkiseen kuulusteluun, jossa voidaan penkoa hänen menneisyyttään ja tuomarina tekemiään ratkaisujaan hyvinkin tarkasti. Joskus senaatti on evännyt presidentin tuomariehdokkaalta pääsyn virkaan.
17. Vuoden 2009 keväällä Supreme Courtissa tuli avoimeksi tuomarin virka 69-vuotiaan, liberaalina tunnetun David Souterin ilmoittaessa jäävänsä eläkkeelle. Lehdissä alettiin välittömästi spekuloida, kenet ja millaisen taustan omaavan lakimiehen presidentti Barack Obama nimittäisi uudeksi tuomariksi; tässä yhteydessä mainittiin lähes kymmenkunta kandidaatin nimet. Yleisesti kaavailtiin, että Obaman ehdokas olisi nainen ja lisäksi ehkä latino tai musta. Tämän vuoksi ei ollut mikään yllätys, kun Obama ilmoitti nimittävänsä tuomariksi 54-vuotiaan latinalaisamerikansukuisen Sonia Sotomayorin, joka oli aiemmin toiminut liittovaltion vetoomustuomioistuimen tuomarina. David Souterin tavoin myös Sotomayoria luonnehdittiin vapaamieliseksi.
18. Tämä ei kuitenkaan muuttanut korkeimman oikeuden voimasuhteita, sillä George W. Bushin kaudella tapahtuneet kaksi tuomarinvalintaa olivat kallistaneet oikeuden voimasuhteet konservatiivien hyväksi. Nimitysuutisissa todettiin, että aiemmin Sotomayor oli saanut tukea niin demokraateilta kuin republikaaneiltakin, mikä osaltaan lienee vaikuttanut siihen, että senaatti hyväksyi hänen nimittämisensä tuomariksi. Aikaisemmin Sotomayor oli toiminut yksityisenä asianajajana, syyttäjänä sekä tuomarina New Yorkin eteläisessä piirioikeudessa ja liittovaltion vetoomustuomioistuimessa, sangen monipuolinen tausta siis. Yhtenä Sotomayorin tunnetuimmista päätöksistä tuomarina nimitysuutisissa mainittiin oikeudenkäynti, joka oli päättänyt amerikkalaisen kansallisurheilun eli baseballin pääliigan liki vuodenmittaisen tauon. Obama luonnehtikin tuomariehdokkaansa esittelytilaisuudessa Sotomayoria hilpeästi baseballin "pelastavaksi enkeliksi".
19. Elokuussa 2010 Supreme Court sai nykykokoonpanonsa kolmannen naispuolisen tuomarin, kun senaatti hyväksyi presidentti Obaman virkaan esittämän Elena Kaganin (50) nimityksen. Kagan korvaa tuomarin virasta 90-vuotiaana eläkkeelle jääneen Paul Stevensin. Senaatti hyväksyi Obaman nimityksen äänin 63-37. Kagan on aiemmin toiminut Harvardin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina. Nimitys oli tavallisuudesta poikkeava sikäli, että Kagan ei ole koskaan aiemmin toiminut tuomarina. Kagan on korkeimman oikeuden 112. tuomari ja historian neljäs nainen, joka on valittu korkeimman oikeuden tuomariksi.
20. Suomen KKO:n ja KHO:n jäsenten nimitysmenettelyä ei toki ole syytä muuttaa täysin amerikkalaisen mallin mukaiseksi. Nimitysprosessista voitaisiin kuitenkin tehdä nykyistä paljon avoimempi ja läpinäkyvämpi. Tämä lisäisi KKO:n jäsenten tunnettavuutta ja samalla koko ylimmän oikeusasteen arvovaltaa ja toiminnan uskottavuutta. Olen tehnyt kirjoissani ja nyt lisäksi blogissani monia ehdotuksia siitä, miten tuomareiden nimitysmenettelyä voitaisiin kehittää ja KKO:n toiminnan uskottavuutta muutenkin parantaa. - Nyt siis vain kaikki reippaasti keskustelemaan asiasta!
21. Pitäisikö KKO:n tuomareiden lukumäärää samalla alentaa? Nykyisen lainsäädännön mukaan KKO voi aika pitkälti (käytännössä) itse säännellä jäsentensä lukumäärää, sillä laissa säädetään vain, että KKO:ssa on presidentti ja muina jäseniä vähintään 15 oikeusneuvosta. Ruotsin korkeimmassa oikeudessa toimii tällä hetkellä 15 jäsentä, Norjan ylimmässä oikeusasteessa 21 jäsentä. Norjassa tuomareiden lukumäärä selittyy sillä, että siellä ei ole erillisiä hallintotuomioistuimia, vaan tuomioistuimet, ylinnä siis Høysteret, ratkaisevat myös hallintoasioita. Kun KKO on käytännössä ennakkopäätöstuomioistuin, olisi tuomioistuimen jäsenmäärän supistaminen minusta paikallaan. Mitä enemmän jäseniä tuomioistuimeen kuuluu, sitä epäyhtenäisemmäksi sen omaksuma käytäntö eri asioissa saattaa muodostua.
22. Tarvitaanko Suomessa kaksi erillistä tuomioistuinorganisaatiota eli yleisten tuomioistuinten (käräjäoikeudet, hovioikeudet ja KKO) lisäksi myös erillinen hallintotuomioistuinten organisaatio (hallinto-oikeudet ja KHO), vai voitaisiinko hallintotuomioistuimet integroida osaksi yleisiä tuomioistuimia? Sanottu uudistus keventäisi merkittävästi tuomioistuinten hallintoa, joten sen avulla saataisiin aikaan paljon puhuttua säästöä, jolloin hallintoon nyt kuluvia menoja voitaisiin ohjata sellaisiin lainkäyttötehtäviin, joissa on ilmennyt resurssien puutetta.
23. Selvyyden vuoksi lienee syytä todeta, että minä en edellytä sitä, että KKO:n jäsenet vastaisuudessa syöksyivät julkisuuteen ja alkaisivat osallistua heidän ratkaisuistaan julkisuudessa käytävään keskusteluun; Matti Apusella saattaa olla tästä hieman toisenlainen käsitys. Foorumi, jossa tuomari käy keskustelua, on oikeussali ja erityisesti tuomion perustelut. Perustelujen pitää olla seikkaperäiset, kattavat, avoimet ja tasapuoliset eli sellaiset, joissa myös hävinneen osapuoleen esittämiin seikkoihin ja argumentteihin otetaan kantaa eikä sivuteta tai suorastaan piiloteta, kuten KKO:ssa valitettavan usein näyttää tapahtuvan (esimerkiksi juuri edellä mainituissa ratkaisuissa KKO 2011:1 ja 5), niin sanottuja contra-perusteluja tuomiosta. Jos KKO:n tuomarit näin tekevät, ei heillä ole yksittäisten ratkaisujensa osalta edes selittämisen tarvettakaan. Apusen peräänkuuluttamaa "linjakeskustelua" KKO:n tuomarit voivat sitä vastoin toki käydä esimerkiksi oikeustieteellisten julkaisujen palstoilla.
24. Tässä vielä muistin virkistämiseksi lista aiemmista blogikirjoituksistani, joissa olen käsitellyt nimenomaan KKO:n jäsenten nimitysmenettelyä ja eräiden jäsenten kohdalla tehtyjen virkaesitysten perusteluja:
- 1.2.2009: KKO:n jäsenten rekrytointi. Oikeusneuvosten nimitysmenettelyssä korjausta vaativia epäkohtia;
- 4.2.2009: Yllätysnimi KKO:n jäseneksi?
- 20.3.2009: KKO:n jäsenten rekrytointitapa oudoksutti jälleen
- 100/30.5.2009: Syyttäjä KKO:n jäseneksi
- 209/14.1.2010: Kenestä seuraava KKO:n jäsen?
- 218/1.2.2010: Liikejuristi KKO:n jäseneksi?
- 219/3.2.2010: KKO:n oikeusneuvoksen nimitysesitys on puutteellinen
- 225/7.3.2010: KKO:n jäsenten rekrytointi puhuttaa jälleen
25. Eräs peruste, jonka KKO aina näyttää lisäävän fraasina - muiden fraasien joukossa -virkaesitykseensä, koskee virkaan nimitettävän henkilökohtaisia ominaisuuksia. Kas näin se kuuluu:
- ..."virkaan esitettävän voidaan myös arvioida soveltuvan henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan hyvin korkeimmassa oikeudessa harjoitettavaan kollegiaaliseen työskentelyyn."
26. Tästä fraasista ilmenee, että korkein oikeus edellyttää uudelta jäseneltään tietynlaista tasalaatuisuutta suhteessa muihin jäseniin, kenties jopa eräänlaista nöyryyttä. Perusteluun sisältyy piiloviesti, jonka mukaan niiden hakijoiden, jotka ehkä tiedoiltaan ja taidoiltaan voisivat tulla kysymykseen, ei kannata hakea KKO:n jäseneksi, jos he eivät ole osoittaneet jo aiemmassa toiminnassaan tietynlaista kollegiaalisuutta korkeimpaan oikeuteen nähden. Jos KKO:n jäsenyydestä kiinnostunut lakimies on joskus, olkoonpa missä elämänsä vaiheessa tahansa, sortunut kritisoimaan KKO:n lainkäyttöä tai joitakin ratkaisuja, ei hänellä totta vie ole asiaa KKO:n jäseneksi.
27. Ottakaapa tämä huomioon, te nuoret lakimiehet, jotka haaveilette joskus pääsystä KKO:n jäseneksi! Viimeaikainen käytäntö on lisäksi osoittanut, ettei KKO huoli edes esittelijöikseen sellaisia nuorempia lakimiehiä, jotka ovat joskus erehtyneet arvostelemaan KKO:n ratkaisuja, olkoot nämä sitten muuten miten ansioituneita tahansa.
28. Tämän seurauksena KKO on saanut jäsenikseen todella Matti Apusen mainitsemia lakimiehiä, joita edes läheskään kaikki suomalaiset juristit eivät tunne tai tiedä; minäkään en tunne paria kolmea viime vuosina KKO:een nimitettyä oikeusneuvosta. Varmasti he kaikki täyttävät tuon edellä mainitun sopivuus-kriteerin, mutta eri asia on, mikä on tilanne heiltä edellytettävän erityisen korkean ammattitaidon kanssa. Tuomioiden perustelujen ja jutun käsittelyssä noudatetun menettelyn valossa viimeksi mainitun kriteerin täyttymistä joutuu joskus vakavasti aprikoimaan.
29. Jäsenten nimitysmenettelyn salamyhkäisyys ja jo se, että KKO käytännössä itse täydentää itseään, on johtanut siihen, että KKO:n kollegio on sangen homogeenista laatua, jossa kukaan ei juuri erotu joukosta; kukapa nyt haluaisi valita joukkoon itseään selvästi pätevämpiä ihmisiä. KKO:n jäsenistö näyttää olevan mielipiteiltään ja arvomaailmaltaan jokseenkin väritöntä, hajutonta ja mautonta väkeä, sanalla sanoen eräällä tavalla sisäsiistiä porukkaa. Mutta miten käy oikeusneuvoksilta rock´roll? Toisin sanoen, miten sitten on ylimpien tuomareiden sisäisen riippumattomuuden ja itsenäisen päätöksentekokyvyn laita? Minusta sen kyllä pitäisi painaa nimitysmenettelyssä kollegiaalista mielenlaatua enemmän.
