747. Uutta tietoa Ulvilan surmajutun leväperäisestä tutkinnasta

1. Ulvilan surman rikostutkinnasta on saatu jälleen uutta tietoa, joka vahvistaa tutkinnan suorastaan farssimaisia piirteitä. Surmapaikalta, tarkemmin sanottuna talosta löydetystä halosta, talteen otetun vieraan ihmisen dna:n alkuperä on saatu selville. Yle Uutisten tietojen mukaan kyseinen  dna kuuluu KRP:n tutkijalle. Selvyttä ei sen sijaan ole siitä, onko dna-jäljen jättänyt tutkija osalistunut surman tekniseen tutkintaan vai miten dna on joutunut halkoon. 

2. Syyttäjä, poliisi ja puolustus ovat sangen vaitonaisia asiasta. KRP:n tutkinnanjohtaja vetoaa siihen, että juttu on jo siirtynyt syyttäjälle, jolla on myös tiedotusvastuu asiassa. Syyttäjä ei kuitenkaan suostu kommentoimaan asiaa, ei myöskään Anneli Auerin asianajaja.

3. Puolustuksen väite ulkopuolisesta tekijästä on tähän asti nojuutunut olennaiselta osalta siihen, että tekopaikalta löydetystä verisestä halosta on löydetty vieraan henkilön jättämää dna:ta. Näytteessä oli sekoittunut surmatun Jukka S. Lahden sekä toisen tuntemattoman miehen dna:ta. Tuntemattoman dna:n omistajaa pyrittiin selvittämään mm. suurta huomiota Porin seudulla aikanaan herättäneellä dna-massatestauksella. Yli 700 ihmiseltä kerätyt dna-näytteet eivät kuitenkaan ratkaisseet asiaa. Massatestauksen on kerrottu tulleen maksamaan valtiolle ja veronmaksajille noin 100 000 euroa.

4. Yle Uutisten mukaan poliisihallitus ylläpitää omaa dna-rekisteriään, johon poliisit ovat voineet jo vuodesta 2007 lähtien vapaaehtoisesti antaa oman näytteensä. Tämän dna-eliminaatiorekisterin tarkoituksena on paljastaa näytteiden mahdollinen saastuminen eli kontaminaatio tutkinnassa. Ko. salaiseen salaiseen rekisteriin on saatu noin 600 poliisin dna. Kerrotun mukaan suurin osa rikosteknistä tutkintaa suorittavista KRP:n työntekijöistä olisi kuitenkin sanotussa rekisterissä. 

5. Nyt ilmi tullut paljastus on uusi naula löperösti suoritetun Ulvilan surmajutun tutkinnan arkkuun. Rikospaikkatutkinnassa on ilmeisesti tehty lähes kaikki klassiset virheet, joita tutkinnassa voidaan ylipäätään tehdä. Miksi ko. tutkija ei ole aiemmin antanut omaa näytettään sanottuun rekisteriin? Miksi rikostutkijoita ei ole velvoitettu antamaan sanottua näytettä? Mitä KRP:n tutkija ylipäätään olisi tehnyt rikospaikalla, sillä lehtitietojen mukaan tutkinnasta vastasi paikallinen poliisi? Miten tutkijan jälki ylipäätään on voinut joutua halkoon ja "sekoittua" surmatun dna:han?

6. Miksi poliisi ja syyttäjä ovat niin kovin vaitonaisia paljastuksesta? Milloin dna:n antaja oikeastaan saatiin selville? Onko Mikko Paatero parhaillaan lomalla, sillä normaalisti Paateroa olisi jo haastateltu ja hän olisi kertonut vuolaasti oman näkemyksensä asiasta? Vaikeuttaako uusi tieto puolustuksen työtä, kuten on ennakoitu, ja romahtaako koko puolustus siihen, että "ulkopuolinen" olkin KRP:n tutkija? 

7. Rikospaikalta löydettiin tutkinnassa myös veriset kengänjäljet ja kurainen kengänjälki  sekä ruskeankirjavia tekokuituja, joiden alkuperää ei ole kyetty tutkinnassa selvittämään.  Kuka mahtaa olla se KRP:n tutkija - Seppo tai joku muu - tai paikallinen poliisi taikka kenties joku "naapurin mies", joka on tallustellut rikospaikalla kuraisilla (ja verisillä)  kengillään? Nämä jäljet viittaavat edelleen ulkopuoliseen tekijään. Nyt ei sitten muuta kuin noita kurajälkiä uudelleen analysoimaan!

8. Anneli Auerin rikosjuttu on todellinen farssi ja pohjanoteeraus suomalaisen rikostutkinnan ja - oikeudenkäynnin historiassa. Ajatellaanpa myös sitä, että KKO palautti jo viime lokakuussa murhajutun käräjäoikeuteen, mutta siellä ei olla päästy vielä edes aloittamaan uusintakäsittelyä! Viranomaiset, syyttäjät ja tuomarit vain "tutkivat" ja lomailevat ja lykkäilevät juttua yli lomiensa. Mutta ehkäpä tuomarit ja viranomaiset ajattelevat, että mikäpä kiire tässä nyt on, kun "pohjalla" on kuitenkin "tulossa oleva" elinkautinen tuomio syytetylle. He eivät näytä ymmärtävän tai ottavan huomioon lainkaan, että syyttömyysolettama on tällaisessa hidastusnäytelmässä pahasti uhattuna. 

717. Nolojen tilanteiden poliisipomo

                                                      Kevät keikkuen tulevi...

1. Väärä syöttö voi olla usein kohtalokas, kuten urheilusta hyvin tiedämme. Tenniksessä toinen väärä syöttö eli tuplavirhe johtaa pisteen menetykseen, ja myös pesäpallossa vastapuoli hyötyy lukkarin antamasta väärästä syötöstä. Jääkiekkomatsi saattaa ratketa vastapuolen pelaajan lapaan annetun harhasyötön takia jne. 

2. Viime päivinä on puhuttu poliisin eli tarkemmin sanottuna Keskusrikospoliisin (KRP) virheellisestä syötöstä. Poliisilla on useita tietojärjestelmiä ja rekistereitä, joihin syötetään monenlaista tietoa. Yksi näistä on epäiltyjen rekisteri. Siihen tallennetaan rikostiedustelu-, tarkkailu - ja havaintotietoja henkilöistä, joiden on syytä epäillä syyllistyvän tai syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vankeutta, taikka myötävaikuttavan tai myötävaikuttaneen rikokseen, josta saattaa seurata enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, tai huumausaineen käyttörikokseen.  

3. Muutama viikko sitten epäiltyjen rekisteriin syötettiin Venäjän presidentti Vladimir Vladimirovits Putinin nimi. Syötön taustalla oli ajatus siitä, että presidentti Putinin voitiin epäillä myötävaikuttaneen omassa maassaan rikollisryhmän toimintaan. Tämä perustui  maaliskuussa julkaistuun valokuvaan, jossa Putin kiinnittää kunniamitalin moottoripyöräkerho Notshnye Volkin (Yön sudet) johtajan Aleksandr Zaldostanovin rintapieleen.

4. Kuten tiedämme, poliisi voi ja käytännössä myös vuotaa tietoja tutkinnassa kesken olevista asioista tietyille "luottotoimittajille". Tunnetuin tapaus koskee Alpo Rusin vakoiluepäilyä, josta Rusi itsekin taisi saada tiedon lentokentällä, jonne toimittaja Pekka Lehtinen tuli kysymään Rusilta, mitä mieltä hän oli sanotusta rikosepäilystä. Tiedon vuotanutta tahoa tai ihmistä ei saatu selville, mutta jäljet viittasivat toki vahvasti tapausta tutkineeseen Supoon.

5. Kuinka ollakaan, Pekka Lehtinen oli asialla myös nyt, sillä juuri hän paljasti yleisölle Putinin nimen joutumisen epäiltyjen rekisteriin. Poliisijohtaja Robin Lardot joutui kommentoimaan Lehtisen haastattelussa papukaijamaisesti lähes joka kysymykseen sanoilla "en kommentoi". Myöhemmin poliisi on sitten kommentoinut tapausta ja selittänyt, että kysymyksessä ei ole suinkaan ollut mistään aprillipilasta, vaan Putinia koskeva epäily oli syötetty rekisteriin aivan vakavassa tarkoituksessa, toki aiheetta. Poliisi tutki pika pikaa kyseisen epäilyn ja päätyi siihen, ettei se pidä paikkansa - varsin tehokasta tutkintaa siis.

6. Tapausta on ihmetelty ja hämmästelty oikein porukalla. Miten voi olla mahdollista, että naapurimaan päämiestä koskeva rikosepäily kirjataan (muka) täysin vakavassa tarkoituksessa poliisin tietojärjestelmään, vaikka valtionpäämiehille kuuluu rikosoikeudellinen immuniteetti eli koskemattomuus, josta voidaan käyttää myös nimitystä syytesuoja? Vaikka Putin olisi todellisuudessa millainen roisto tai roistojen suojelija tahansa, hänen mahdollista osuuttaan epäillyn rikollisjärjestön toiminnan suosimiseen ei voitaisi Suomessa tutkia. Miten ihmeessä kyseinen tieto voi olla ja säilyä rekisterissä reilut kaksi viikkoa ennen kuin se huomataan? Saadun tiedon mukaan noin tuhannella poliisimiehellä olisi pääsy kyseiseen rekisteriin. Kukaan heistä ei kuitenkaan havainnut virhettä, vaan virheen paljasti tv-toimittaja. Miten tämä on mahdollista? 

7. Suomen poliisi on joutunut tapauksen johdosta äärimmäisen noloon julkisuuden valokeilaan ympäri maailman. Voidaanko sanotunlaisiin salaisiin rekistereihin luottaa enää yhtään, jos sinne voidaan näköjään syöttää millaisia ja kenen tietoja hyvänsä? Poliisihallituksen, jossa suorastaan vilisee erilaisia päälliköitä ja virkamiehiä, pitäisi lain mukaan valvoa epäiltyjen rekisteriä, mutta valvonta on pettänyt pahemman kerran.

8. Poliisihallitusta johtaa poliisiylijohtaja Mikko Paatero, jonka ideasta koko poliisihalllitus aikanaan perustettiin; monet pitävät Poliisihallitusta täysin turhana organisaatiota. Kenen tulisi kantaa vastuu tästä "mokien mokasta"? Katseet kohdistuvat luonnollisesti Poliisihallituksen ylijohtoon ja nimenomaan Mikko Paateroon. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, ettei suomalainen johtava virkamies eroa oma-aloitteisesti, ei sitten millään ja vaikka mikä olisi. Pitäisikö sisäministeri Päivi Räsäsen näyttää Paaterolle ovea tai kenties erota itse, jottei poliisi menettäisi kokonaan uskottavuuttaan? 

9. Päivi Räsänen ei ole kuitenkaan nimittänyt Mikko Paateroa korkeaan virkaansa, vaan nimityksen teki Paateron puoluetoveri Anne Holmlund (kok) vuonna 2008. Tämä Holmlund ei itse suostunut kantamaan millään hänelle kuulunutta poliittista vastuutaan eikä eronnut, vaikka hänen ministeriaikanaan sattui kaksi traagista koulusurmaa, joista ainakin jälkimmäinen olisi voitu estää, jos poliisin toiminta olisi ollut asianmukaista. Mutta Jokelan koulusurman jälkeen Holmlund vain levitteli käsiään ja vakuutti, ettei tällaista voi Suomessa enää uudelleen tapahtua. Kauheinta poliisin kannalta oli, että Kauhajoella surma-aseen murhaajan käsiin jätti paikallinen poliisikomisario, jonka toimintaa Paatero ryhtyi heti julkisuudessa puolustelemaan sanoen, että hän tuntee komisarion ja että tämä on "kunnon poliisi".

10. Mikko Paateroa voidaan syystä luonnehtia nolojen tilanteiden mieheksi. Hän on ollut jatkuvasti suuna ja päänä julkisuudessa milloin minkäkin poliisin mokan takia. Poliisimiesten tekemiksi epäiltyjen rikosten johdosta Paatero on rynnännyt yleensä heti julkisuteen ja vakuuttanut sininen takki yllään, että rikosepäilyissä ei ole mitään perää, vaan asianomainen poliisimies on toiminut täysin oikein. Sittemmin monet poliisirikosepäilyt ovat kuitenkin vastoin Paateron vakuutteluja osoittautuneet oikeiksi ja niistä on langetettu tekijöille myös rangaistuksia. Paateron sanotusta toiminnasta on lanseerattu termi "paaterointi". Esimerkiksi Helsingin huumepoliisin ja KRP:n väliset kahnaukset ja monen monet muut poliisin toimintaan kohdistetut arvostelut ja epäilyt Paatero on torjunut sanomalla ykskantaan "ei pidä paikkansa". Viikko sitten Paatero kohahdutti typerällä ehdotuksellaan, jonka mukaan kolarijuttujen tutkinta yksityistettäisiin eli siirrettäisiin poliisilta vakuutusyhtiöille. Vastaavanlaisia kehittämisideoita Paaterolta on kuultu aiemminkin.

11. Näinköhän tässäkin tapauksessa joku tavallinen rivipoliisimies saa syyt yksin niskoilleen ja paaterot saavat edelleen jatkaa viroissaan ja selitellä myös poliisin tulevia mokia parhain päin? Siltä tämä alkaa vahvasti vaikuttaa. Sisäministeri Päivi Räsäsellä ei taida olla kanttia näyttää Paaterolle tietä vaihtoaitioon. Räsänen on tähänkin asti ministerinä ollessaan tanssinut esimerkiksi Liikkuvan poliisin lakkauttamisessa ja kaikissa muissakin poliisin toimintaa koskevissa asioissa kiltisti Mikko Paateron pillin mukaan. Jos vastaavanlainen moka olisi sattunut Venäjän poliisissa, olisi ylin poliisipamppu lentänyt virastaan kuin leppäkeihäs ja hänet olisi passitettu jonnekin Siperiaan kyläpoliisiksi.

12. Valtakunnansyyttäjänvirasto tutkii tai on ainakin tutkivinaan, kuka vuosi Putin-tiedon Pekka Lehtiselle. Ota siitä sitten selvää, sillä kerrotun mukaan noin tuhannella (1 000) poliisimiehjellä on pääshy epäiltyjen tietojärjestelmään. Kannattaisiko katseet kohdistaa tässä(kin) tapauksessa Supon suuntaan ja selvittää, olisiko jollakulla sen palveluksessa olevalla kenties korkeallakin virkamiehellä jotakin hampaankolossa poliisijohtoa vastaan? Siinä voisi olla tarvittava motiivi tiedon vuotamiseen. 

13. Poliisin tietojärjestelmään on siis syötetty pajunköyttä. Vaikea uskoa, että syöttö olisi lähtenyt pelimiehen "lavasta" vakavassa tarkoituksessa, kuten poliisijohto yrittää esittää. Luultavasti syöttö oli niin sanotusti "taktinen väärä", jolla on haluttu kiinnittää huomiota siihen, ettei kyseistä rekisteriä ja yleensä poliisin tietojärjestelmiä valvo kunnolla kukaan tai mikään instanssi. Tiedon syöttäjä voi olla myös tietovuodon takana. Niin tai näin, joka tapauksessa tiedon vuotanut henkilö teki, paitsi karhunpalvelun Paaterolle ja koko poliisin ylijohdolle, hatunnoston arvoisen palveluksen yhteiskunnalle paljastamalla, mikä noissa kaikissa ah niin huippusalaisissa rekistereissä voi mättää.

427. KKO 2011:27: KRP määrättiin paljastamaan Ulvilan murhajutun peitetoimintatietoja

Mr. Peitetoiminta

1. Korkein oikeus antoi tänään periaatteellisesti merkittävän ennakkopäätöksen (KKO 2011:27) Ulvilan murhajutun esitutkinnan yhteydessä tapahtunutta peitetoimintaa koskevien asiakirjojen esittämisvelvollisuudesta hovioikeudessa parhaillaan jatkuvassa oikeudenkäynnissä.

2. Lyhyt kertaus. - Anneli A:lle vaadittiin Satakunnan käräjäoikeudessa Porissa reilut vuosi sitten vireille tulleella syytteellä rangaistusta 1.12.2006 väitetyksi tehdystä aviomiehensä murhasta. Käräjäoikeuden viime vuoden huhti-toukokuussa toimitetun pääkäsittelyn kuluessa A sai tietää, että esitututkinnan aikana poliisi oli kohdistanut häneen peitetoimintaa. Eräs poliisimies, jota on kutsuttu julkisuudessa nimeltä "Seppo", oli väärän henkilöllisyyden turvin ystävystynyt A:n kanssa. Seppo oli viettänyt aikaa A:n kanssa, oleskellut tämän asunnossa ja ollut myös tämän lasten seurassa. Peitetoiminta alkoi helmikuussa 2009 ja päättyi syksyllä 2009. Sepon ja A:n yhteydenpito on alkanut toukokuussa 2009. A vangittiin syylliseksi epäiltynä syyskuussa 2009.

3. A sekä surmatun miehen sisarukset vaativat käräjäoikeuden pääkäsittelyn aikana, että KRP velvoitetaan ilmoittamaan, onko A:han kohdistettu peitetoimintaa ja jos peitetoimintaa on käytetty, KRP velvoitetaan luovuttamaan peitetoiminnan perusteella laadittu pöytäkirja. KRP vastusti hakemuksen hyväksymistä.

4. Päätöksellään 5.5.2010 käräjäoikeus hylkäsi sanotun vaatimuksen, koska peitetoimintaa koskeva pöytäkirja sisälsi ainakin osaksi salassa pidettäviä poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä, joita koskeva osuus ei ollut erotettavissa asiasisällöstä. Käräjäoikeus viittasi KRP:n edustajan oikeudelle antamaan kertomukseen, jonka mukaan peitetoiminnassa ei ollut tullut esiin seikkoja, jotka olisivat olleet syytteessä todettua tapahtumainkulkua tukevia taikka sitä vastaan puhuvia.

5. Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 12.11.2010 antamallaan tuomiolla A:n murhasta elinkaudeksi vankeuteen. A valitti tuomiosta Vaasan hovioikeuteen. Oma kommenttini käräjäoikeuden tuomiosta löytyy blogista n:o 292/23.6.2010.

6. Hovioikeudessa A, jonka vaatimukseen surmatun miehen sisarukset yhtyivät, vaati pääasiasta tekemänsä valituksen yhteydessä, että hänen käräjäoikeudessa asiakirjan esittämistä koskeva vaatimuksensa hyväksytään. A vaati, että KRP velvoitetaan esittämään peitetoimintaa koskeva esitys, sen toteuttamisesta laadittu suunnitelma, päätös peitetoiminnasta perusteluineen sekä kaikki muut peitetoimintaa koskevat raportit, muistiinpanot ja asiakirjat.

7. Päätöksellään 29.3.2011 hovioikeus määräsi KRP:n esittämään peitetoiminnan toteuttamisesta laaditusta pöytäkirjasta ja peitetoiminnasta laaditusta raportista sellaiset otteet, joihin ei sisälly tietoa peitetoiminnan suorittaneen henkilöllisyydestä eikä tietoa salassa pidettävistä taktisista ja teknisistä menetelmistä. Perusteluissaan hovioikeus lausui, että jos A tai surmatun miehen sisarukset erityisestä syystä katsovat, että otteista puuttuu pääasian kannalta merkityksellisiä tietoja, hovioikeuden tulee ottaa väitteestä harkittavakseen, onko KRP velvoitettava esittämään pöytäkirja ja raportti edellä kerrottua laajemmin.

8. Hovioikeuden antaman muutoksenhakuosoituksen mukaan mainittuun päätökseen ei saanut erikseen hakea muutosta. KRP kuitenkin kanteli päätöksestä KKO:een. KKO toimitti 18.4.2011 asiassa suullisen käsittelyn.

9. KKO totesi valitusoikeudesta, että KRP:n KKO:lle toimittama kantelu ei ollut tutkittavissa ylimääräisenä muutoksenhakuna. KKO katsoi kuitenkin - käsitystään laajasti perustellen - että KRP:llä täytyi olla asiassa käytettävissään muutoksenhakumahdollisuus ja että hovioikeuden olisi tullut antaa valitusosoitus, jonka mukaan sen ratkaisuun saa hakea erikseen muutosta KKO:ltä valituslupaa pyytämällä. KKO oikaisi hovioikeuden valitusosoitusta ja myönsi valitusluvan.

10. Korkeimmassa oikeudessa oli siis kysymys siitä, ovatko A ja surmatun miehen sisarukset esittäneet riittävän syyn vaatimukselleen asiakirjojen esittämisestä ja voiko yleinen tuomioistuin antaa tällaisen velvoitteen viranomaiselle. Lisäksi kysymys oli siitä, miten asiakirjan esittäminen oli tässä toteutettavissa niin, että sekä rikosasian vastaajan puolustautumismahdollisuudet että viranomaisen yleiseen etuun perustuva salassapito voidaan asianmukaisesti turvata.

11.Voimassa olevassa pakkokeinolaissa tai poliisilaissa ei ole säännöksiä, joiden mukaan peitetoiminnasta olisi annettava tieto sen kohteeksi joutuneelle. Poliisilain 44 §:n 1 momentin mukaan poliisin henkilöstöön kuuluva ei ole velvollinen ilmaisemaan salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä eikä 2 momentin mukaan paljastamaan peitetoiminnassa toimineen henkilön henkilöllisyyttä koskevaa tietoa, jos tiedon ilmaiseminen vaarantaisi peitetoiminnassa toimineen tai tämän läheisten turvallisuuden taikka tulevien vastaavanlaisten tehtävien hoitoa taikka tiedonhankinnan onnistumisen. Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuin voi kuitenkin erittäin painavien syiden vaatiessa määrätä ilmaistavaksi 1 tai 2 momentissa mainitun tiedon, milloin virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta saattaa seurata vankeutta kuusi vuotta tai sitä ankarampi rangaistus. Tällöinkään ei saa määrätä ilmaistavaksi peitetoiminnassa toimineen henkilöllisyyttä, jos siitä ilmeisesti aiheutuisi vakavaa vaaraa hänen tai hänen läheistensä turvallisuudelle. - Uudessa pakkokeinolaissa, jonka eduskunta vaalien alla kovassa kiireessä hyväksyi, mutta joka ei ole vielä voimassa, on sitä vastoin säännöksiä poliisin velvollisuudesta ilmoittaa salaisesta tiedonhankinnasta rikoksesta epäillylle.

KKO:n ennakkopäätökseen pääsee käsiksi tästä.

12. KKO ratkaisi asian siis periaatteessa samalla tavalla kuin hovioikeuskin, mutta kirjoitti ratkaisulle kokonaan uudet ja varsin laajat perustelut. Perusteluissa todetaan muun muassa, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että rikosasian vastaajalla tulee olla käytettävissään rikostutkinnan aikana kertynyt aineisto. Rikosjutun asianosaisilla täytyy lähtökohtaisesti olla mahdollisuus saada tieto toistensa esittämistä väitteistä ja todisteista sekä kommentoida niitä. Vastaajan oikeus esitutkinnan aikana kertyneeseen aineistoon ei ole kuitenkaan poikkeukseton. Vastaajan oikeutta saattavat rajoittaa kilpailevat intressit, kuten tarve pitää salassa poliisin rikostutkintamenetelmät.

13. Ratkaisun mukaan tiedon salaaminen rikosasian vastaajalta tulee kysymykseen vain tiukoin edellytyksin, eikä keskusrikospoliisin vaatimusta asiakirjojen täydellisestä salaamisesta voitu hyväksyä. Vastaajan oikeus puolustautua murhasyytettä vastaan edellyttää, että esitutkinnassa kertynyt aineisto paljastetaan hänelle mahdollisimman laajasti ja että hän voi niin halutessaan vedota siihen oikeudenkäynnissä.

14. Toisaalta KKO katsoi, että vaikka rikosasian vastaajan etu on erittäin painava, tässä tapauksessa ei ollut perusteita sille, että asiakirjat olisi kokonaisuudessaan esitettävä asianosaisille. Näin ollen annettavista asiakirjoista saatiin poliisimiesten henkilöllisyyden ohella peittää tietoja poliisin taktisista ja teknisistä menetelmistä, mutta niistä tuli ilmetä tiedot poliisin peitetoiminnassa tekemistä havainnoista ja arvioista.

15. KKO määräsi, että KRP:n tulee toimittaa hovioikeudelle viimeistään 10.5. mennessä peitetoimintaa koskevista pöytäkirjasta (2 sivua) ja raportista (reilut 100 sivua) otteet, joista saadaan salata vain peitetoimintaa suorittaneiden poliisimiesten henkilöllisyys sekä tietoja peitetoiminnan suunnitelmista ja poliisin käyttämistä seuranta-, salaamis- ja yhteydenpitomenetelmistä. Salata voidaan myös sellaiset peitetoimintaoperaatioiden aloittamiseen jälkeen laaditut raportin osata, jotka koskevat tutkintateknisiä tai -taktisia suunnitelmia peitetoiminnan jatkamisesta taikka tulevien operaatioiden suorittamisesta. Nämä asiakirjat on toistaiseksi pidettävä salassa muilta kuin asianosaisilta, kunnes hovioikeus lopullisen asiaratkaisun yhteydessä päättää niiden salassapidosta.

16. Huomionarvoista päätöksessä on myös se, että tietoja, jotka koskevat peitetoiminnassa tehtyjä havaintoja ja arvioita, ei saa salata sillä perusteella, että samalla paljastuisi seikkoja, joista ilmenee poliisin menettelytapaoja peitetoiminnan toteuttamisessa.

16. Vaikuttaa hieman yllättävältä, että päätöksen mukaan KRP saa, edellä mainittujen määräysten puitteissa toki, päättää salattavista tiedoista. Vaihtoehtona olisi voitu harkita menettelyä, jossa koko peitetoiminta-aineisto, toimintaan osallistuneiden henkilöllisyyttä lukuun ottamatta, olisi määrätty luovutettavaksi hovioikeudelle, joka olisi, keskusteltuaan ensin KRP:n edustajan, syyttäjän sekä asianosaisten asianajajien kanssa ratkaissut, mitkä tiedot ja asiakirjojen osat kuuluvat salattaviin tietoihin ja mitkä taas eivät.

17. Miten menetellään, jos asianosaisten hovioikeuden pääkäsittelyssä syntyy erimielisyyttä siitä, onko peitetoiminnasta laadittu pöytäkirja tai raportista salattu enemmän tietoja tai jaksoja, kuin mitä KKO:n päätöksessä on tarkoitettu tai onko salaamisen toteuttamisessa muutoin menetelty asianmukaisesti? Esimerkiksi syytetyn puolustus voi väittää, että salaaminen on ulotettu liian pitkälle. Hovioikeus lausui päätöksessään tästä kysymykerstä niin, että jos A:n puolustus tai surmatun miehen sisarukset "erityisestä syystä katsovat, että sanotuista otteista puuttui pääasian kannalta merkityksellisiä tietoja, hovioikeus ottaa väitteestä harkittavakseen, onko KRP velvoitettava esittämään pöytäkirja ja raportti laajemmalti.

18. KRP epäili KKO:ssa, että hovioikeuden päätös on sisällöltään epäselvä ja mahdollistaa "asian uuden käsittelyn asianosaisten niin vaatiessa." KKO ei ottanut päätökseensä edellä mainittua hovioikeuden päätöksessä olevaa lausumaa siitä, miten salassa pidettäviä tietoja koskevat erimielisyydet oli ratkaistava. KKO toteaa päätöslauselmassaan sen sijaan, että "otteet on laadittava niin, että pöytäkirjan ja raportin jäljennöksistä salattujen tekstikohtien pituus ja sijainti käyvät ilmi luovutettavasta asiakirjasta." Asiaa käsittelevä tuomioistuin joutuu joka tapauksessa ratkaisemaan salassa pidettäviä tietoja ja salaamisen toteuttamistapaa koskevat erimielisyydet.

19. KKO:n ratkaisu on periaatteellisesti tärkeä ja itse asiassa myös ainoa hyväksyttävissä oleva vaihtoehto asiassa. Oikeudenmukaisen oikeuskäynnin kannalta olisi perin nurinkurista, jos osa rikostutkinnassa saaduista tiedoista olisi vain esitutkintaa suorittavan poliisin ja mahdollisesti syyteharkintaa suorittavan syyttäjän tiedossa, mutta voitaisiin salata kokonaan syytetyn puolustukselta ja tuomioistuimelta. Tässä tapauksessa käräjäoikeus vielä erehtyi - minusta pahemman kerran - noudattamaan "poliisivaltioperiaatetta", jonka mukaan salaisen pakko-tai tutkintatoimenpiteen käyttämisestä päättänyt ja sen käytännössä suorittanut poliisi voisi yksin tuomioistuinta sitovasti arvioida, onko sanotulla keinolla saatu tieto oikeudenkäynnissä merkityksellistä vain ei; käräjäoikeuden päätöksen perustelut hämmästyttävät kyllä kovasti.

20. Hovioikeus ja korkein oikeus ovat kuitenkin olleet tehtävänsä tasalla todetessaan muun muassa, että rikosasian vastaajalla tulee käytettävissään periaatteessa koko esitutkinnan aikana kertynyt aineisto ja että oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää, että syytetty ja hänen puolustuksensa saavat tiedon ja mahdollisuuden lausua kaikesta siitä aineistosta, jolla voi olla vaikutusta annettavaan tuomioon. Sitä, onko jokin osa aineistosta tai tieto asiaan vaikuttava, ei siis ratkaise poliisi, syyttäjä tai edes tuomioistuin, vaan syytetyn puolustus. Tätä periaatetta koskeviin poikkeuksiin tarvitaan todella painavat perusteet. Korkeimman oikeuden päätöksessä on onnistuttu hyvin haettaessa tasapainoa toisaalta kuulemisperiaatteen ja syytetyn tasavertaisen aseman turvaamisen ja toisaalta salassa pidettävien poliisin rikostutkintamenetelmien suojaamisen välillä.

21. Nyt sitten tämäkin "episodi" on saatu (vihdoin) loppuun käydyksi ja hovioikeuden pääkäsittely, jota on odoteltu tässä jutussa jo kauan eli kuukausikaupalla, on päässyt vihdoin alkamaan: Tässä kuten monessa muussakin merkittävässä rikosasiassa kävi siis niin, että rikoksen esitutkinta jatkui vielä tuomioistuinkäsittelyn alettua ja vieläpä sen jälkeen, kun alioikeus on antanut jutussa tuomionsa! Tätä ei toki voida aina ehdottomasti välttää, mutta kun puheena oleva käytännöstä näyttää tulevan Suomessa vähänkin laajemmissa tai vaikeammissa jutuissa pysyvä, eivät asiat näytä olevan oikein rikosprosessista huolehtivien viranomaisten hanskassa. Vangittuna jo pitkään ollut syytetty on tässäkin tapauksessa joutunut odottamaan hovioikeuskäsittelyä aivan liian kauan. Hän joutui käräjäoikeudessa odottamaan käsittelyn päätyttyä vielä monta kuukautta mielentilatutkimusta, johon käräjäoikeus määräsi hänet, vaikka asianosaista kukaan ei edes vaatinut mielentilatutkimuksen suorittamista ja käräjäoikeus itsekin arvioi tuomiossaan, että syytetty oli osoittanut erityistä harkintakykyä ja mielenmalttia.

22. Mahdollisesti käräjä- ja hovioikeudessa on virkamiesmäisen lakonisesti arveltu, että no, kun tuo syytetty on kerran tuomittu elinkautiseen murhasta, niin mikäpä kiire tässä (enää) olisi! Syytetyn puolustus vaati vielä käräjäoikeuden tuomion jälkeen hovioikeudessa syytetyn laskemista tutkintavankeudesta vapaalle jalalle odottamaan hovioikeuden pääkäsittelyä. Syytetyn pitäminen kuukausikaupalla tutkintavankeudessa viranomaisten ja tuomioistuinten kohtuuttomasti pitkittyneen käsittelyn takia ei ole oikein sopusoinnussa syyttömyysolettaman kanssa. Hovioikeus ei kuitenkaan suostunut puolustuksen pyyntöön ja lätkäisi pääkäsittelyn aloittamisajan neljän kuukauden päähän.

23. Kävipä Ulvilan jutussa miten tahansa, niin yksi asia näyttää jo nyt varmalta: Syytetyllä on oikeus saada valtiolta hyvitystä kohtuuttomasti viivästyneen oikeuskäsittelyn takia. Ilmeisesti niin sanottu hyvityslaki on johtanut käytännössä monessa muussakin tapauksessa siihen, ettei oikeudenkäynneissä tavoitella nykyisin enää minkäänlaista joutuisuutta. "Hakekoot sitten pitkittymisen takia korvausta valtiolta."

368. Matti Vanhanen ei joudu valtakunnanoikeuteen

Ja nyt beachille, peijooni...

1. Tämä on nyt selvä asia: Ex-pääministeri Matti Vanhanen ei joudu valtakunnanoikeuteen syytettynä virkavelvollisuuden rikkomisesta.

2. Asia kävi minulle ja luultavasti aika monelle muullekin selville Helsingin Sanomien pääuutisesta 4.1.2011, joka oli otsikoitu näkyvästi: Poliisitutkinta toi vähän uutta.

3. Jutussa haastateltiin valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä, jonka on määrä esitellä Vanhas-tutkinnan esitutkinta-aineisto perustuslakivaliokunnalle 18. tammikuuta. Nissinen sanoi HS:ssa, että "tutkinnassa löytyi lisävalaistusta erinäisiin yksityiskohtiin", mutta jatkoi, että "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin."

4. Mikä ihme mahtoi saada Matti Nissisen kesken tutkinnan näin avomieliseksi? Eihän Nissinen itse tai kukaan mukaan syyttäjä ole johtanut esitutkintaa, vaan Matti Vanhasta koskevaa rikostutkintaa johti KRP:n rikoskomisario Erkki Rossi; niin sanotusta Nuorisosäätiön tutkintahaarasta puolestaan on vastannut komisario Veli-Matti Räsänen.

5. Rossi ja Räsänen esiintyivät HS:n jutun yhteydessä julkaistussa isokokoisessa valokuvassa, joka oli otettu Vantaan Tikkurilassa sijaitsevassa KRP:n päämajassa. Ääneen komisariot eivät HS:n jutussa päässeet. Toki kuvankin julkaiseminen tutkijoista - vieläpä kuulusteluhuoneessa - on aika poikkeuksellista.

6. Ilmeisesti Nissinen itse tai joku valtionsyyttäjä on niin sanotusti "seurannut" esitutkintaa - tällaista termiähän laki käyttää, mitä se sitten tarkoittaneekin. Syyttäjä siis vain seuraa, muttei sen sijaan johda tutkintaa eikä toimi siinä edes asianosaisena. Syyttäjän rooli rikoksen esitutkinnassa on kokonaisuudessaan hyvin epämääräisesti säännelty, käytännössä se on vieläkin hämärämpi.

7. Seurasiko Matti Nissinen kenties kollegoineen Matti Vanhasen kuulusteluja lasiseinän takaa, kuten olemme elokuvissa nähneet poliisien ja syyttäjien tekevän kollegojensa suorittamia kuulusteluja katsellessaan? Osallistuiko syyttäjä Vanhasen kuulusteluihin? Tekikö syyttäjä kuulusteluissa kysymyksiä Vanhaselle? Tämä kaikki on lain mukaan mahdollista, vaikka käytännössä hyvin harvinaista. Tavallisinta on, että syyttäjä ei osallistu esitutkintaan mitenkään, vaan saa työpöydälleen poliisin laatiman valmiin esitutkintapöytäkirjan, jota hän sitten ryhtyy lueskelemaan eli, juhlallisesti sanottuna, "suorittamaan syyteharkintaa."

8. Edellä mainitut tiedot, eli siis muun muassa syyttäjän mahdollinen osallistuminen esitutkintaan tai kuulusteluihin, eivät selviä HS:n jutusta. Luultavasti toimittaja ei ole hoksannut asiaa Nissiseltä edes kysyä. Jutusta ei myöskään käy selville, avustiko Vanhasta kuulusteluissa hänen hoviadvokaattinsa Petteri Sotamaa tai joku muu asianajaja. Tämäkin olisi ollut mielenkiintoista tietää, mutta tätäkään toimittaja ei ilmeisesti tullut kysyneeksi Nissiseltä tai tutkinnanjohtajalta.

9. Matti Nissinen kertoi Hesarin jutussa, että Matti Vanhasta oli kuulusteltu kahtena päivänä "aamusta iltaan." Tarkemmin anottuna kuulustelut oli pidetty 2. ja 5. joulukuuta. Kuulustelujen ajankohdan ja intensiivisyyden paljastaminen yleisölle kesken esitutkinnan on epätavallista. Lehtitiedon mukaan Vanhasta koskeva esitutkinta oli kestänyt tuolloin jo pitkälti yli kuukauden.

10. Mistä moinen avomielisyys koskien a) kuulustelun ajankohtaa, b) kuulustelujen kestoa ja intensiivisyyttä, c) tutkinnanjohtajien henkilöllisyyttä ja kuvan julkaisemista ja d) jopa kuulustelujen tulosta (" mitään keskeistä uutta ei selvinnyt")? Tämä kaikki on epätavallista.

11. Julkisuusperiaatteen kannalta on toki positiivista, että suurelle yleisölle kerrotaan tietoja valtakunnan entisen ykköspoliitikon rikostutkinnasta ja asian etenemisestä. Mutta, mutta, jotain outoa tässä nyt silti tuntuu olevan. Luulen tietäväni selityksen Nissinen ja KRP:n avautumiselle.

12. Esitutkinnan päätyttyä Nissisen esittelee asian perustuslakivaliokunnalle, joka puolestaan tekee oman esityksensä eduskunnan täysitunnolle. Vasta eduskunnan täysistunto tekee päätöksen mahdollisesta syytteen nostamisesta eli siitä, joutuuko Matti Vanhanen valtakunnanoikeuteen vai ei.

13. Avautumalla medialle ja julkisuudelle jo tässä vaiheessa, jolloin esitutkinta ei vielä muodollisesti ottaen ole päättynyt - Vanhanen antaa asiassa loppulausuntonsa ensi viikolla - valtakunnansyyttäjä (ja tutkinnanjohtajat) ikään kuin haluavat valmistella kansaa ja ihmisiä siihen, mitä aivan ilmeisesti on tulossa, jottei perustuslakivaliokunnan esitys ja eduskunnan täysistunnon päätös tulisi yllätyksenä. - Mitenkäs sitä nyt virressä veisattiinkaan: "Valmistu Herran (Suomen) kansa/nyt vastaanottamaan/kun saapuu taivaastansa (eduskunnastansa)...

14. Aivan ilmeistä on, olisin tästä jopa sata varma, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen on jo mielessään päättänyt, mitä hän tulee 18.1. kertomaan perustuslakivaliokunnalle omana kantanaan:

- Tässä ministerivastuuasiassa, jossa syytekynnys on tavallista korkeampi, Matti Vanhasta vastaan ei ole löydetty näyttöä, jonka perusteella Vanhasen voitaisiin tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti rikkoneen ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetelleen muutoinkaan virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti (perustuslain 116 §).

15. Tässä suhteessa sangen oireellinen oli Matti Nissinen Hesarin jutussa 4.1. kertoma paljastus, jonka mukaan hän oli lokakuussa, kun perustuslakivaliokunta edellisen kerran käsitteli Vanhasen asiaa, todennut valiokunnalle, että siihenastinen näyttö ylitti "vain niukasti tutkintakynnyksen." Kun nyt - edelleen Nissisen avomielisen lausahduksen mukaan - esitutkinta on tuonut "vain vähän uutta", lienee päivänselvää, ettei erityiskorkea syytekynnys ylity.

16. Nissinen kyllä toisaalta toteaa, että "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin." Tulkitsisi tätä epämääräistä lausahdusta niin, että Nissinen yrittää puolustaa KRP:n tutkijoiden suorittamaa tutkintaa ja sen "aamusta iltaan" -luonnetta eli intensiivisyyttä jotenkin niin, että "kyllähän me ja KRP kaikkemme yritimme, mutta mitään ei selvinnyt, kun kovapintainen Matti Vanhanen kiisti edelleen kaiken."

17. Tässä tarkoituksessa lehdessä on päätetty julkaista tutkinnanjohtajien isokokoinen yhteispotrettikin: "katsokaa nyt, pentele, itse; vaikka näin rehelliset poliisimiehet yrittivät melkein yötä päivää nyhtää Vanhasesta totuutta irti, niin ei peijakas vaan onnistunut"! - Jos Nissinen olisi syytteen nostamisen suhteen todella vielä aidosti epävarmalla kannalla, ei hän lähtisi julkisuudessa spekuloimaan keskeneräistä asiaa sillä tavalla kuin hän teki Hesarin haastattelussa 4.1. Tämä on aivan varma asia.

18. Tämä näytöskappale jatkuu esitutkinnan jälkeen siten, että Nissisen antaman raportin jälkeen ensin perustuslakivaliokunta - helpotuksesta huokaisten - ja sitten päälle vielä eduskunnan täysistunto tulee toteamaan, ettei edellytyksiä valtakunnanoikeusprosessin käynnistämiseen ole. Kaikki nojaavat kantansa kilvan Nissiseen ja KRP:n tutkijoiden tutkintaan ja raporttiin. Vaikka tutkijoiden käteen jäikin niin sanotusti pelkkä luu, saa virkakunta normaalin kaavan mukaan parlamentin kiitokset ("olipa luojan lykky, ettei mitään löytynyt") - Niin, ja jotta tämä komedia olisi täydellinen, kaikki tiedotusvälineet haluavat vielä päälle päätteeksi haastatella sitä oikein isoa pollaria eli Paateroa, joka kehuskelee, että katsokaas nyt, miten tehokas poliisi meillä on.

19. Hesarin jutulla, Matti Nissisen avomielisen haastattelulla, poliisipotretin yms. rekvisiitan julkaisemisella on siis selvä tarkoitus: valmistella kansalaisia Eduskunnan tulevaan päätökseen jättää syyte ex-pääministeri Vanhasta vastaan nostamatta.

20. Vanhas-prosessi moni selvityksineen ja hirmuisen pitkäksi venähtäneine käsittelyvaiheineen - oikeuskanslerikin makasi asian ja Vanhasen esteellisyydestä tehtyjen kantelujen päällä vuoden verran, jolloin tutkinta oli täysin jumissa - on tietenkin mitä suurimmassa määrin vain teatteria tai jonkinlaista tositeeveetä. Se osoittaa, miten tehottomasti oikeuslaitos voi toimia, kun kyse on oikein isosta kalasta.

21. Vanhas-prosessi osoittaa, miten vaikeaksi, suorastaan mahdottomaksi, Suomen laissa on tehty ministereiden lainvastaisiksi epäiltyjen asioiden tutkiminen ja syytteeseen asettaminen. Ministereillä on hirmuisen vahva syytesuoja; kyllä tässä jopa Italian Silvio Berlusconin syytesuoja taitaa kalveta pahemman kerran.

22. Kuten olen aiemminkin todennut, pääministeri Matti Vanhasen kuulustelut, jotka siis pidettiin vasta 2. ja 5.12.2010, olivat auttamattoman myöhässä, sillä epäilythän roikkuivat ilmassa jo 2-3 vuotta sitten. Vanhasen tekemisiä olisi pitänyt alkaa tutkia jo 1-2 vuotta sitten. Mutta kun kyse on maan johtavasta poliitikosta, niin oikeuslaitos osoitti kyvyttömyytensä. Valtakunnan ylin laillisuusvalvoja, jolla oli käsissään tutkinnan valttikortit, katsoi asiakseen maata asian ja tehtyjen kantelujen päällä vuoden verran, minkä jälkeen tutkinnassa ei ollut enää mitään tehtävissä.

23. Kun aika kului eikä tutkintaan ryhdytty, saivat Vanhanen ja hänen poliittinen avustaja- ja juristikuntansa tilaisuuden ja ruhtinaallisesti aikaa sopia asiat ja hoidella ne niin, ettei mitään uutta todellakaan enää saatu selvitetyksi, vaan kävi niin kuin Matti Nissisen todistuksen mukaan kävi: "suuret kysymykset ovat yhtä ristiriitaisia kuin ennen tutkinnan aloittamistakin." Poliisi ja syyttäjä olivat auttamattomasti myöhässä.

351. RATPUT...poliisiministerit lähes tukkanuottasilla eduskunnassa

Sisäministeri Anne Holmlund (kok) ja edellisen hallituksen sisäministeri Kari Rajamäki (sd) ovat piikitelleet toisiaan jo pitkään eduskunnan täysistunnoissa ja varsinkin televisiossa suorana lähetetyillä kyselytunneilla.

Kari Rajamäessä näyttäisi olevan selvästikin jonkinlaisen koulukiusaajan taipumuksia ja hän on osannut ärsyttää Holmlundia milloin mistäkin istunnossa käsiteltävänä olleesta poliisi- tai harmaan talouden tutkintaan liittyvästä asiasta.

Tällä viikolla Rajamäki ja Holmlund sanailivat kiivaasti jo tiistaina, jolloin eduskunnassa oli laajan esitutkintapaketin lähetekeskustelu.

Poliisiministereiden uusin sanasota näyteltiin eilen keskiviikkona Rajamäen pidettyä välikysymyskeskustelussa SDP:n ryhmäpuheenvuoron harmaasta taloudesta.

Sisäministerinä 2003-2007 toiminut Kari Rajamäki mainitsi tuolloisen hallituksen perustaneen SDP:n johdolla pimeän ulkomaisen työvoiman valvontayksikön (PUT) keskusrikospoliisiin.

Rajamäki syytti nykyistä hallitusta muun muassa vakavasta sisäisen turvallisuuden vaarantamisesta ja jättämisestä tarttumatta pimeän työvoiman ongelmaan.

Nykyinen sisäministeri Anne Holmlund pahoitteli vastauksensa aluksi, että hänen "on jälleen kerran kulutettava eduskunnan tärkeää työaikaa siihen, että joudun ampumaan edustaja Rajamäen täysin virheellisiä väitteitä alas tästä pöntöstä".

Hänen vieressään ministeriaitiossa istunut pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) purskahti nauruun.

Minusta pääministerin nauruun purskahtaminen tuntui hieman oudolta. Nimittäin siksi, että sanonta "alas ampuminen" ei tunnu kovin sopivalta ministeri Holmlundin suusta "lauottuna". Viittaan kahteen Holmlundin ministerikaudella sattuneeseen koulusurmatapaukseen, toinen Jokelassa ja toinen Kauhajoella.

Holmlund kehotti Rajamäkeä kysymään suoraan KRP:ltä kaipaamastaan PUT-yksiköstä. Asia on ministeri Holmlundin mukaan ollut eduskunnan täysistunnossa jo usein aiemmin esillä, kun Holmlund on vastannut siitä Rajamäen tekemiin kysymyksiin. Tämä ei Holmlundin mukaan kuitenkaan ole ymmärtänyt asiaa.

PUT-yksiköstä tuli Holmlundin mukaan jo Rajamäen omana ministeriaikana RAT (reaaliaikainen tutkinta). Siellä 25 poliisia tekevät talousrikostutkintaa samoissa viroissa.

- En ymmärrä miten tämän enää tämän selkeämmin voisi sanoa. Se on sanottu suullisesti, kirjallisesti ja lukuisin eri tavoin, Holmlund totesi eturivissä istuvaa Rajamäkeä tuijottaen.

Rajamäki ei kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoi veivaamistaan siteeraten lopulta jopa työterveyslaitoksen raporttia PUTin olemassaolosta ja ylitti puheaikansa.

Puhemies Sauli Niinistö antoi kuitenkin kaksikolle vielä erikseen puheenvuorot asian läpikäymistä varten.

- En nyt rupea kilpailemaan, mutta olen varmaan keskustellut KRP:n johtajan kanssa enemmän viime aikoina kuin te ja monen muunkin kanssa, joka on huolissaan teidän ratkaisuistanne, jotka vaarantavat järjestäytyneen rikollisuuden torjuntakykyä, Kari Rajamäki jatkoi motkottamistaan.

- Missä on samanlainen PUT joka silloin oli - tokko sitä Porissakaan näkyy, Rajamäki heitti lopuksi erittäin itsetyytyväisen näköisenä.

Anne Holmlund ei kuitenkaan hellittänyt, vaan alkoi lähes hysteerisenä huutaa, että "kyseinen PUT toimii nimellä RAT" ja että siitä on päätetty Rajamäen ministeriaikana vuonna 2007. Holmlund siteerasi KRP:n toimintakertomusta, jota hän heilutteli edessään ja jonka hän sanoi tuovansa Rajamäelle.

- Nyt kun täällä on aika monta muuta seurakunnassa läsnä, jotka varmaan ymmärtävät.... edustaja Rajamäki, toinen meistä puhuu muunneltua totuutta, ja se en ole minä, Holmlund totesi ääni vihasta suorastaan väristen.

Tämä jälkeen Holmlund lähti marssimaan ministeriaitiosta alas istuntosalin eturivissä istunutta Rajamäkeä kohti, töpötteli Rajamäen eteen ja kaksin käsin mainitusta KRP:n asiakirjasta kiinni pitäen näytti paperia Rajamäelle ja iski sen sitten täysin hölmistyneen Rajamäen edessä olleiden asiakirjojen päälle.

Puhemies Sauli Niinistö ei, ihme kyllä, käyttänyt niin sanottua muodollista prosessinjohtovaltaansa, johon kuuluu myös järjestyksen ylläpitäminen, vaan antoi kaiken tämän tapahtua myöntäen samalla seuraavan puheenvuoron edustaja Esko Ahoselle (kesk).

- Jotenkin äskeisistä puheenvuoroista vaikutti, että ministeri Holmlundilla ja edustaja Rajamäellä on jonkinlaisia näkemyseroja joistain asioista, Ahonen huomautti muiden edustajien naureskellessa.

Sitten episodi oli ohi, ainakaan jatkoa ei tv:ssä enää näytetty.

---

Olen ollut siinä käsityksessä, että Suomen eduskunnassa järjestyksenpitäjiä ja vahtimestareita tarvitaan ainoastaan lehtereillä istuskelevan yleisön vahtimiseksi ja pitämiseksi loitolla kansanedustajista ja eduskunnan virkamiehistä. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että vahtimestareita tarvitaan myös alas istuntosaliin pitämään loitolla keskenään ärhenteleviä edustajia ja ministereitä, ainakin näin vaalien lähestyessä.

Muistan, miten Veikko Vennamo jouduttiin vuonna 1974 kantamaan kahden vahtimestarin toimesta pois istuntosalista, kun kahden viikon esiintymiskiellon saanut Vennamo ei totellut puhemiehen määräystä poistua istuntosalista. Nyt näyttäisi olevan - jottei jouduttaisi tukkanuottasille - paikallaan palkata istuntosalin järjestyksenpitäjäksi myös pari naispuolista vahtimestaria - ja rotevaa sellaista.

Missä on eduskunnan arvovalta, kansanedustajilta edellytettävä arvokkuus ja hyvät tavat? Kuka huolehtisi niiden ylläpitämisestä? Puhemies Niinistön ajatukset lienevät harhailleet eilisen välikysymyskeskustelun aikana jo illan tulevassa San Marino -ottelussa. Olisi ollut paikallaan, että myös Holmlundille ja Rajamäelle olisi annettu vapaaliput illan otteluun, jossa he olisivat voineet purkaa aggressioitaan.