1156. Sote kaatui, hallitus erosi

Eronnut pääministeri Juha Sipilä vaalitilaisuudessa Riihimäen Prismassa 8.3. klo 15.30

 1. Kolmen eri hallituksen toimikaudella runsaat toistakymmentä vuotta valmisteltu sosiaali- ja maakuntauudistus eli Sote kaatui tälläkin kertaa ryminällä ja vieläpä aivan aivan kalkkiviivoilla. Vielä viime sunnuntaina. siis 3. maaliskuuta,  pääministeri Juha Sipilä lausui Ylen pääministerin kyselytunnilla optismisesti, että uudistus saadaan "maaliin" eli hyväksyttyä eduskunnassa. Samaa vakuutti sosiaaliministeri Anka Saarikko torstaina 7. maaliskuuta, vaikka tiesi, että sote kuoptaan seutaavana päivänä. Kuulijat ja tv-katselijat  ymmärsivät, että ministereiden puhe oli vain toiveajattelua, sillä hallitus oli ajanut asiassa itsensä umpikujaan.

2. Viimeinen naula sote-arkuun lyötiin torstaina 7. maaliskuuta, jolloin Yle julkaisi Taloustutkimuksella tettämänsä puolueiden kannatuskyselyn tulokset.  Kyselyn mukaan keskustan kannatus oli suorastaan romahtanut ennätyksellisen alas eli 14,1 prosenttin, kun suurimman kannatuksen saanutta SDP:tä kannatti kyselyssä 21,3 prosenttia ja kokoomustakin sentään 16,2 prosenttia vastaajista.  Aivan keskustan niskaan hengittivät kyselyssä vihreät (13,7 %) ja jopa perussuomalaiset (13,2 %). Voi vain arvailla,  miten punaista pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, joka oli torstaina Baltian matkalla, näki gallupkyselyn tulokset kuultuaan.

3. Pääministerin mitta täyttyi ja hän päätti turvautua suosionsa riippeet pelastaakseen viimeiseen käytössä olleeseen oljenkorteen eli hallituksen eronpyyntöön. Juha Sipilä  oli uhannut hallituksen erolla eli "Mäntyniemeen kävelyllä" muita hallituspuolueita jo syksyllä 2015 ja toisen kerran kesäkuussa 2017, jolloin perussuomalaisille annettiin potkut hallituksesta ja persuministerit käänsivät takkinsa ja jatkoivat hallituksessa Sinisen tulevaisuuden edustajina. Oikea tapa olisi tietenkin ollut hallituksen ero ja uuden hallituksen muodostaminen virallisessa järjestyksessä.

4.  Eduskunnassakin oli viimein havaittu, että sotea ei ehditä käsitellä loppuun kuluvan istuntokauden aikana, joka päättyy 19. maaliskuuta.  Eduskunnan puhemiehen Paula Risikon tarkoituksena oli ilmoittaa asiasta  puhemiesneuvoston perjantaina kello 10 alkavan kokouksen päätyttyä; puhemiesneuvosoton kuuluvat puhemiehen lisäksi kaksi varapuhemiestä ja eduskunnan valiokuntien puheenjohtajat.

5. Tämä ei kuitenkaan sopinut Juha Sipilälle, sillä se olisi ollut hallitukselle liian nöyryyttävä ratkaisu. Hän päätti vetää välistä ja toimia jo ennen puhemiesneuvoston kokousta. Sipilä oli jo edellisenä iltana pohtinut Kesärannassa keskustan eduskuntaryhmän jäsenten kanssa pidetyssä kokouksessa eri vaihtoehtoja tilanteen selvittämiseksi. Yhtenä mahdollisuutena Sipilä toi esiin  hallituksen eronpyynnön jättämisen. Kesärannan kokouksessa tai sen jälkeen Sipilä otti yhteyden presidentti Sauli Niinistöön ja kertoi aikeestaan eli hallituksen eronpyynnön jättämisestä.

6. Perjantaiaamuna kello 8-9 välillä pääministeri Juha Sipilä kutsui työhuoneeseensa valtioneuvoston linnassa koolle, ei suinkaan koko hallitusta, vaan ainoastaan niin sanotun johtoryhmän eli troikan, johon kuuluvat Sipilän lisäksi ministerit Petteri Orpo ja Sampo Terho. Sipilä kertoi Orpolle ja Terholle, että nyt hän sitten marssii Mäntyniemeen pyytämään hallituksen eroa. Pääministerin ilmoitus tuli Orpolle ja Terholle yllätyksenä, näin he ovat julkisuudessa kertoneet. Halliltuksen muut ministerit, ainakaan kokoomuksen ja sinisten loput ministerit, eivät tietäneet Sipilän sanotusta aikeesta mitään.

7. Perjantaina kello 9.30 jälkeen Valtioneuvoston kanslia julkaisi tiedotteen: "Pääministeri  Juha Sipilä pyytää hallituksen eroa tasavallan presidentiltä tänään Mäntyniemessä klo 10.00". Eduskunnan puhemiehelle asia selvisi vasta uutistoimisto  STT:n hänelle lähettämästä uutissähköpostiviestistä. Pääministeri Juha Sipilä ja hänen esikuntansa olivat asian johdosta niin täpinöissään, etteivät ehtineet informoida asiasta eduskunnan puhemiestä.

8. Kello 10.00 pääministeri Juha Sipilä marssi salamavalojen loisteessa Mäntyniemeen, vakavan näköisenä ja eropaperi käsissään. Presidentti Sauli Niinistö köpötteli sivuhuoneesta pääministeriä vastaan kainalosauvoihin nojaten. Herrat kättelivät, minkä jälkeen Sipilä lausui maagiset sanansa: "Herra Tasavallan Presidentti, jätän eronpyynnön". Presidentti vastasi: "Hyväksyn eronpyyntönne. Samalla pyydän, että valtioneuvosto jatkaisi toimitusministeristönä, kunnes uusi valtioneuvosto on valittu". Tämän jälkeen herrat taas kättelivät - vaikka Sipilä ei ollut vielä poistumasta tilaisuudesta - minkä jälkeen Niinistö ohjasi, saatuaan adjutantilta kainalosauvan myös oikeaan käteensä, pääministerin sivuhuoneeseen.  Syntyi vaikutelma, että siinä he nyt astelevat, korkeimman valtiovallan käyttäjä, molemmat hieman raihnaisina. Presidentti fyysisesti ja pääministeri omaa sisintään kuunneltuaan miele maassa ja surkean näköisenä.

9. Pääministeri Juha Sipilä esittämä eronpyyntö on sikäli hieman vajavainen, ettei siitä käy suoraan ilmi, kenen tai minkä eronpyynnön hän oikeastaan presidentille esitti. No, toki Sipilä esitti, hänen tarkoituksenaan ainakin oli niin tehdä, ei vain omaa vaan koko hallituksen eronpyynnön. Sitä paitsi pääministerin eroaminen merkitsisi automaattisesti koko hallituksen eroa.

10. Julkisuudessa on todettu, ja tähän myös korkeasti koulutetut ja kokeneet valtiosääntö-ja hallinto-oikeuden asiantuntijat ja perustuslakivaliokunnassa kävijät ovat yhtyneet, että kun pääministeri esittää presidentille hallituksen eronpyynnön, asia on sillä selvä. Ts. tasavallan presidentti on sidottu  päämisterin pyyntöön, jolloin hänen velvollisuudekseen jää vain kutsua pääministeri luokseen, kätellä tätä ja ilmoittaa, että asia on tällä selvä. Sekä esittää pyyntä, että hallitus jatkaa juoksevia asioita hoitavana toimitusministeristönä,

11. Perustuslain 64 § ei ole kuitenkaan yksiselitteisen selkeä. Sen 1 momentin mukaan tasavallan presidentti myöntää pyynnöstä eron valtioneuvostolle tai ministerille. Lainkohdassa ei mainita, kuka  esittää presidentille hallituksen eronpyynnön ja mitä tuon pyynnön esittäminen hallitukselta edellyttää. Selvää kuitenkin on, että pääministeri toimii hallituksen edustajana eli juuri hän menee  presidentin puheille, koko hallitusta käyntiin ei siten tarvit

12. Nyt tullaan asian ytimeen eli kysymhykseen siitä, voiko pääministeri noin vain yksinään päättää hallituksen eronpyynön esittämisestä? Näin näyttää nyt tapahtuneen, sillä selvää on ensinnäkin, ettei  eron pyytämisestä ollut päätetty hallituksen istunnossa tai edes missään ministerivaliokunnassa. Päätöksen eronpyynnöstä teki pääministeri Juha Sipilä yksin, minkä jälken hän kertoi asiasta aamutuimaan perjantaina klo 8.30 troikalle eli Petteri Orpolle ja Sampo Terholle. Muille ministereille, joita on hallituksessa pitkälti toistakymmentä, ei hiiskuttu mitään; toki Sipilä oli informonut jo edellisenä iltana Kesärannassa keskustan eduskuntaryhmää.

13. Petteri Orpolle ja Sampo Terholle asia tuli, kuten he ovat kertoneet, yllätyksenä. He olivat ilmoittaneet Sipilälle olevansa asiasta eli hallituksen erosta toista mieltä, mutta eivät olleet toisaalta vastustaneet Sipilän Mäntyniemen visiittiä.

14. Minusta on selvää, että pääministerin suunnitelma eronpyynnön jättämisestä tulisi käsitellä ja päättää koko hallituksen istunnossa. Halllituksen ero on niin tärkeä ja koko maata koskeva asia, ettei siitä voida päättää pienessä piirissä eli hallituksen kolmen ministerin kesken (troikassa) noin 10-15 minuutin rupattelun jälkeen. Ei varsinkaan, kun kahden hallituspuolueen eli kokoomuksen ja sinisten napamiehet  ilmoittivat Sipilälle, että he eivät ole hallituksen erosta samaa mieltä.

15. Vaikka mediasa puhutaan "Juha Sipilän hallituksesta", pääministeri ei voi tietenkään yksin sanella hallituksen päätöksiä, saati sitten päättää yksin hallituksen erosta! Se olisi järjen vastaista; hallitus ei ole vapaasti pääministerin yksin käskytettävissä, sillä kysymyksessä on maan eli Suomen hallitus, ei pääminsterin hallitus.

16. Miten presidentti Sauli Niinistön olisi järkevästi ajatellen tullut toimia? Kun pääministeri Sipilä kertoi hänelle torstai-iltana aikeistaan jättää perjantaina hallituksen eroanomus, presidentin olisi tullut miettiä asiaa parikymmentä minuuttia ja soittaa sen jälkeen Sipilälle ja toppuutella täpinöissään ja kannatusmittauksen tuloksesta ärsyyntynyttä pääministeriä suunnitelmissaan. Ts. presidentin olisi tullut yrittää saada Sipilä tulemaan järkiinsä ja luopumaan halllituksen eronpyynnön jättämisestä, johon ei ollut mitään pakottavaa syytä.

17. Miksi olisi pitänyt? Siksi, ettei hallituksen erolla näin lähellä eli vain viisi viikkoa ennen 14. huhtikuuta pidettäviä eduskuntavaaleja olisi mitään mieltä, vaikka oli selvää, että sote-uudistus kaatuisi eduskunnassa. Suomessa, EU:ssa, Euroopassa ja koko maailmassa on tapahtumassa tai saattaa milloin tahansa tapahtua merkittäviä asioita, joihin Suomessakin on syytä varautua. Maassa tulee olla epävakaissa olosuhteissa toimintakykyinen ja eduskunnan enemmistön luottamusta nauttiva poliittinen hallitus eikä vain jokin epämääräinen toimitusministeristö.

18. Juha Sipilän hallitus joutuu toimimaan nyt jo viisi viikkoa ennen vaaleja ja sen jälkeen ties miten kauan pelkästään toimitusministeristönä. Samaan aikaan Suomen tulee valmistautua ottamaan vastaan kesäkuun alussa Euroopan Neuvoston puheenjohtajamaan tehtävät, mikä välttämättä edellyttäisi, että maassa on toimintakykyinen poliittinen hallitus. Miten näin epäviisaasti ja vastuuttomasti ylipäätään voidaan maassa ja valtion korkeimmissa tehtävissä toimia, eli jättää maa ilman poliittista hallitusta?

19. Selvää on, että Juha Sipilän ratkaisun takana on voimakas ketutus hänen johtamansa puolueen edelleen hupenevan kannatuksen takia. Hän lanseerasi neljä vuotta sitten toimintaohjekseen tulos tai ulos -periaatteen. Nyt hallitus on eronnut, mutta eihän Sipilä ole mihinkään "ulos" suinkaan ole poistunut, vaan hän aikoo johtaa hallitusta kuten tähänkin asti ja vielä vaalien jälkeenkin, vaaikka todennäköisesti tulee kärsimään niissä melkoisen tappion.

20. Juha Sipilä päätti lyödä pillit pussiin ja kskittyä seuraavat viisi viikkoa keskuatn vaalityöhön eri puolella Suomea.  Tämä ei minusta osoita vastuuskantoa, vaan pikemminkin vastuun pakoilua. Rotat jättävät uppoavan laivan, on vanha totuus, ja se pätee nyt myös Sipilän toimintaan. Pidettyään häthätää perjantaina tiedotustilaisuuden, Sipilällä oli niin kiire vaalikentille, ettei hän malttanut infossa vastata kuin pariin kolmeen hänelle esitettyyn kysymykseen.

21. Tiedotustilaisuuden jälkeen Juha Sipilä putkahti julkisuuteen - yllätys yllätys - Riihimäen Kauppakeskeskus Atomissa sijaitsevan Prisman aulassa, jossa hän tapasi lähinnä keskustalaisia kannattajiaan. Kun kuli radiosta asiasta, menin paikalle, sillä asun 156 metrin päässä Kauppakeskua Atomin lähimmältä ulko-ovelta.  Nappsin tilaisuudessa yllä olevan blogikuvan. Riihimäeltä Sipilän vaalikaravaani jatkoi Hämeenlinnaan ja sieltä vielä iltamyöhään Forssaan. Lauantaina Sipilän vaalimatka suuntautui Turkuun ja muualle Varsinais-Suomeen.

22. Todellinen syy Juha Sipilän jättämään eronpyntöön oli tietenkin Ylen 7.3. julkaisema vaaligallup, joka ennustaa Sipilän johtamalle keskustalle murskatappiota vaaleissa. Tulos tai ulos -jaarittelu on pelkkää retorikkaa, samoin puhe vastuunkannosta. Sipilä on menettelyllään johtamassa maan myös kansainvälisessä katsannossa aika outoon tilanteeseen juuri ennen vaaleja. Tästä Sipilä viis vesisaa, sillä hänen päätavoitteenaan on menestyminen vaaleissa ja vaalitaistelun käyminen "puhtaalta pöydältä" , so. ilman hallituksen johtamisesta aiheutuvia velvollisuuksia.

1090. Oikeuskansleri: hallituskriisin ratkaisussa ei tehty virheitä

                                           Oikeuskansleri Hiekkataipale

1. Oikeuskansleri Risto Hiekkataipale, joka on itse asiassa eräänlainen pätkäkansleri, antoi tänään päätöksen kymmeniin kanteluihin, joissa on väitetty, että pääministeri ja hallitus olisivat toimineet kesäkuussa virheellisesti ns. hallituskriisin ratkaisun yhteydessä. 

2. Oikeuskansleriksi nimitetty Tuomas Pöysti astuu, kuten tiedämme, sattuneesta syystä uuteen korkeaan virkaansa vasta 1.1.2018. Sitä ennen meidän on tyytyminen tavallaan varakanslerin oikeuspalveluihin, sillä oikeuskanslerina toimii virkaan loppuvuodeksi nimitetty Risto Hiekkataipale.

3. Risto Hiekkataipale, joka on nyt 66-vuotias ja saavuttaa 68-vuoden eroamisiän tammikuussa 2019, on tätä ennen toiminut apulaisoikeuskanslerina. Hän on ollut käytännöllisesti katsoen koko ikänsä töissä oikeuskanslerin virastossa, jonne hänet palkattiin esittelijäksi vuonna 1984. Esittelijäneuvokseksi hänet ylennettin 2001, siis 50-vuotiaana.

4. Tarkasti ottaen Hiekkataipale ei ole hoitanut myöskään apulaisoikeuskanslerin virkaa pysyvästi, vaan pätkissä ja sen aikaa, kuin viran "todellinen" eli alkuperäinen haltija Mikko Puumalainen toimii KHO:n ma. oikeusneuvoksena. Puumalainen aloitti ma. hallintoneuvoksena, joka nimike muutettiin tämän vuoden alusta oikeusneuvokseksi, kesäkuun alusta 2016, ja hänellä on nyt määräys toimia KHO:ssa tämän vuoden loppuun asti. Puumalainen siirtyi virkavapaalle apulaisoikeuskanslerin virasta jo 2014, jolloin virkavapauden perusteena oli väitöstutkumuksen tekeminen; väitöskirjaa ei ole vielä ilmestynyt. Hirkkataipale nimitettiin apulaisoikeuskansleriksi juuri 2014. 

5. Suomessa on siis kaksi samaan virkaan nimitettyä apulaisoikeuskansleria, joista toinen eli alkuperäinen on virasta vapaana, ja toinen itse asiassa väliaikainen. Mutta sama koskee myös oikeuskansleria, sillä virkaan vastikään nimitetty sai heti ja jo ennen viranhoidon aloittamista virasta vapautta, jolloin virkan nimitettiin puoleksi vuodeksi apulaisoikeuskansleri, joka kuitenkaan ei on apulaisoikeuskanslereista "vain" se toinen eli väliaikainen. Onko tässä mitään järkeä? Ei tietenkään, mutta meillähän onkin nyt ohjaksissa eli vallassa Juha Sipilän hallitus.

6. Minusta on hieman arveluttavaa, että maan ylimmälle laillisuusvalvojalle, jollainen myös apulaisoikeuskansleri toki on, voidaan myöntää monta vuotta virkavapautta, sillä tämä voi johtaa ja on nyt myös johtanut monimutkaisiin sijaisjärjestelyihin OKa-virastossa. Sekä oikeuskanslerin että apulaisoikeuskanslerin viranhoito perutuu nykyisin tosiasiallisesti määräajaksi annettuihin sijaismääräyksiin..

7. Niin tai näin, mutta joka tapauksessa oikeuskansleri Hiekkataipale päätti tänään, että maan hallitus toimi moitteettomasti, kun se jatkoi entisessä kokoonpanossaan perussuomalaisten jakaantumisen jälkeen. Pääministeri Juha Sipilä ei kesäkuussa pyytänyt hallituksensa eroa, vaikka osa sen ministereistä jätti hallituspuolue perussuomalaiset puolueen vallanvaihdon myötä. Perussuomalaisista lähteneet ministerit muodostivat oman, Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän, joka ei vielä ole virallinen puolue.

8. Oikeuskanslerille, samoin kuin eduskunnan oikeusasiamiehelle, tehtiin ns. hallituskriisin jälkeen useita kanteluita, joissa hallituksen toimintaa epäiltiin lainvastaiseksi. Oikeusasiamiehelle tehdyt kantelut siirretiin oikeuskanslerille, sillä periaatteena on, että näistä kahdesta ylimmästä laillisuusvalvojasta kaikki samasta asiasta tehdyt kantelut tutkii se "tyyppi", jolle joku on keskinyt ensiksi kannella! Aika outo sääntö ja käytäntö, mutta näin vaan asia on. 

9. Oikeuskansleri Hiekkataipale torjui tänään  kysiset epäilyt ja lausui ratkaisussaan, ettei lakia ole rikottu. Oikeuskanslerin mukaan mukaan asiassa on keskeistä se, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta. - Aivan samaa on meille toitottanut myös Juha Sipilä.

10. Hiekkataipaleen teksti on varsin tuttua sanomaa ja lähtöisin ikään kuin päministerin kynästä, sillä tällä tavalla ja jopa samoilla sanakänteillä asian kuittasi kesäkuussa myös pääministeri Juha Sipilä.

11. Oikeukansleri ei ruvennut ratkaisuaan tarkemmin perustelemaan. Hän toteaa lakonisesti, että pääministeri Sipilä vei asian joutuisasti eduskunnan täysistuntoon, joka äänesti hallituksen luottamuksen puolesta kesäkuun 20. päivänä. Hiekkataipaleen mukaan Sipilän menettely ei anna aihetta laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin.

12. Oikeuskansleri antoi puhtaat paperit  - tämän on kuvaava ja tuttu sanapari silloin, kun kyse on ministereiden virkatoimiin kohdistuneiden kantelujen hylkäämisestä - myös tehtävissään pysyneille ministereille, siis ilmeisesti UV-ryhmän viidelle ministerille. Laki ei edellytä, että ministerin pitäisi olla jonkin puolueen jäsen, Heikkataipale kuittaa asian.  Saman "totuuden" ehti kertoa meille kertoa jo kesäkuussa pääministeri Sipilä.

13. Kanteluissa epäiltiin myös sitä, täyttääkö ulkoministeri Timo Soini (uv) perustuslain vaatimuksen ministerin rehellisyydestä. Soini oli ennen eroamistaan tyrmännyt loikkaamishuhut ns. Judas Iskariot -blogikirjoituksessan. Tähän oikeuskanslerin oli helppo todeta, että ministerin kelpoisuuden arvioiminen ei kuulu oikeuskanslerin perustuslaillisiin tehtäviin.

14. Ugh, olen puhunut! Näin "Hiekkis" olisi voinut loppukaneettinaan todeta ja lisätä: Valtakunnassa on kaikki hyvin.

1076. Persujen puheenjohtajakisa - Terho vai Halla-aho?

1. Perussuomalaiset valitsevat ylhuomenna lauantaina puolueelle uuden puheenjohtajan. Kärkiehdokkaat ovat Jussi Halla-aho ja Sampo Terho, kolmella tai neljällä muulla ehdokkaalla ei ole asiassa mahdollisuuksia. 

2. Asetelma on selvä, sillä Sampo Terho, josta äskettäin leivottiin Sipilän hallituksen urheilu- ja kulttuuriministeri, on väistyvän puheenjohtajan Timo Soinin, persujen eduskuntaryhmän enemmistön ja puoluetoimiston eli kaiken kaikkiaan puolueliitin selvä suosikki. Halla-ahoa puolestaan kannattavat useat rivijäsenet ja some-keskustelijat. 

3. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat valitaan Jyväskylässä pidettävässä puoluekokouksessa. Paikalle odotetaan lähes 3 500 äänioikeutettua jäsentä. Puheenjohtajavaaliin voivat osallistua puolueen jäseniksi ennen huhtikuun loppua liittyneet ihmiset, jotka ovat maksaneet jäsenmaksun. Turvatoimet Jyväskylässä ovat tiettävästi  mukaan erittäin tiukat.

4. Halla-ahon lähteminen kisaan sai noin tuhannen ihmisen hakemaan puolueen jäsenyyttä. Kaikkia hakemuksia puoluetoimisto tai -hallitus ei ehtinyt edes käsitellä, näin puoluetoimistosta ainakin on kerrottu. Valintasysteemi on varsin epätavallinen, ja siitäHalla-ahon kannattajat saavat kiittää Timo Soinia ja puolueen muita perustajajäseniä, jotka aikanaan tuollaiseen valintatapaan päätyivät. 

5. Perussuomalaisten kannatus on kaksissa eduskuntavaaleissa koetun jytkyn jälkeen laskenut gallup-kyselyissä reippaasti, suorastaan romahdusmaisella tavalla. Tänään julkaistun Ylen kannatuskyselyn mukaan perussuomalaisia äänestäisi vain 9 prosenttia äänioikeutetuista kansalaisista. Vihreät on karanneet kauas persujen edelle, sillä sen kannatusprosentti on jo noin 15. Vihreät huohottaa kohta suosiotaan edelleen menettäneen SDP:n niskaan eikä keskustakaan ole enää kovin kaukana. Suurimpana puolueena jatkaa kokoomus 20,5 prosentin kannatuksellaan. Vasemmistoliiton kannatus on 8.8 prosenttia, eli se lähes tasoissa perussuomalaisten kanssa.

6. Perusuomalaisilla ei siis mene lainkaan hyvin, mutta tästä huolimatta puolue haluaa sitkeästi jatkaa hallituksessa. TimoSoini haluaa jatkaa ulkoministerinä koko hallituskauden, vaikka hän luopuukin puheenjohtajan tehtävästä. Jos Jussi Halla-aho valitaan uudeksi puheenjohtajaksi, eivät Timo Soini ja Sampo Terho ilmeisesti voi enää jatkaa ministereinä. Puolue voi todennäköisesti lähteä hallituksesta, ja sen on pakko niin tehdä, jos kokoomus ei halua olla hallituksessa Halla-ahon johtaman puolueen kanssa.

7. Tänään Sampo Terho ja Jussi Halla-aho kohtasivat ISTV:n järjestämässä kaksintaistelussa, joka oli heidän viimeinen julkinen väittelynsä ennen lauantaita. Keskustelua, joka oli luonteeltaan aika rauhallinen, vetänyt toimittaja Timo Haapala luonnehti väittelyä ratkaisevaksi.

8. Väittelyn teemat olivat jo entuudestan varsin tuttuja. Sampo Terho arvosteli Jussi Halla-ahoa etäisyydestä Suomeen. Terho toisti väitteensä, jota hän on jankuttanut jo kymmeniä ellei satoja kertoja, jonka mukaan Halla-aho ei voi johtaa puoluetta Brysselistä, jossa tämä toimii meppinä eli EU-parlamentin jäsenenä. Halla-aho kiisti väitteen ja vetosi mm. siihen, että Timo Soinikin johti menestyksellisesti puoluetta ollesssaan noin 1,5 vuotta EU-parlamentissa. Halla-.aho sanoi, että hän on Brysselissä vain arkipäivinä, mutta palaa Suomeen viikonloppuisin.

9. Halla-aho ilmoitti, että saattaa laittaa puolueen ministerinsalkut uusiksi, jos tulee valituksi puheenjohtajaksi. Halla-ahon mukaan häntä on varoitettu, että yhteenkään ministeriin ei saa kajota - persuilla on hallituksessa nyt peräti viisi ministeriä; aikamoinen saavutus puolueelle, jonka gallup-kannatus on alle 10 prosenttia. Halla-ahon mukaan kaikki ministerinimitykset pitää pohtia uudelleen, sillä puolueen pitää pystyä uudistumaan. Tuo on minusta  johdonmukainen ja järkevä mielipde. 

10. Halla-aho totesi, jälleen kerran, että hän ei aikoisi ottaa itselleen ministerin salkkua, vaikka olisi puheenjohtaja. Sampo Terhon mielestä olisi ongelmallista, jos puheenjohtaja ei olisi lähellä puoluetta eikä toimisi ministerinä. Tämä kysymys on luonteeltaan lähinnä akateeminen, sillä aika todennäköiseltä vaikuttaa on, että Halla-ahon valinnan myötä puolue joko lähtee itse hallituksesta tai koko hallitus hajoaisi.

11. Kiivain kiista Terhon ja Halla-ahon välille syntyi EU-kansanäänestyksestä, jonka Terho on aikaisemmin ottanut näkyvästi esille.  Terho yritti selitellä, että hän on sanonut vain, että jos meidän kenttä haluaa laittaa puolueen vaaliohjelmaan EU-kansanäänestyksestä brittien tyyliin, niin hän on siinä suunnitelmassa mukana. Halla-aho kritisoi Terhon ehdotusta kansanäänestyksestä ja varoitti sen riskeistä. Puolueella ei ole hänen mielestään järkeä lähteä ajamaan kansanäänestystä ennen kuin se muodostaa itse oman selkeän kannan asiassa. 

12. Lauantaina sitten nähdään, miten puheenjohtajaäänestyksessä käy.  Ääänestyksestä tulee tiukka. Timo Soinin ei auttane muu, kuin mennä itse puhujapönttöön ja kertoa, että hän haluaa Terhosta uuden puheenjohtajan. Tämä tuskin kuitenkaan saa ihmisten mieliä juuri muutetuksi. Itse veikkaan - tai ainakin toivon - että uudeksi puheenjohtajaksi valittaisiin Jussi Halla-aho. Juha Sipilän hallituksen eväät on syöty, enkä usko, että perussuomalaisten jätettyä hallituksen Sipilä yrittäisi jatkaa siten, että hallitukseen otettaisiin uusina puolueina KD ja RKP. Tuolla uudella koalitiolla olisi eduskunnassa äärimmäisen niukka enemmistö eli vain 101 kansanedustajaa. 

13. Uusien vaalien järjestäminen syksyllä olisi järkevin vaihtoehto. Tuolloin eduskunnan suurimmaksi puolueeksi nousisi ilmeisesti kokoomus ja uuden hallituksen pääministeriksi tulisi Petteri Orpo. Juha Sipilä tuskin haluaisi jatkaa eduskunnan jäsenenä, vaan palaisi mieluummin bisnestensä pariin. Perussuomalaiset siirtyisi oppositioon, mikä sopii alle 10 prosentin kannatuksen omaavalle puolueelle paljon paremmin kuin hallituksessa olo. Valtakunnanssa olisi tältä osin taas kaikki hyvin.

1062. Soini luopuu - muuttuuko mikään?

1. Perussuomalaisten puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini ei aio hakea jatkokautta Jyväskylän puoluekokouksessa kesäkuussa. Hän ilmoitti asiasta tänään blogissaan. Soini sanoi, että päätös ei ollut helppo, mutta että se on kaikkien kannalta hyvä. Soini sanoo olevansa nyt haikealla, mutta toisaalta helpottuneella mielellä.

2. Soini haluaa kuitenkin jatkaa ulkoministerin tehtävässä, joka on hänelle "suuri kunnia". Timo yltyy itselleen tyypilliseen ja jokseenkin naurettavaan itsekehuskeluun sanomalla, että "olen hoitanut vaativaa tehtävää hyvin". Hän  jatkaisi minissterinä mielellään kuluvan vaalikauden loppuun. Niinpä tietystii, koska ulkoministerinä olo on helppoa kuin heinänteko. Ulkopolitiikan hoidosta Suomessa vastaa etupäässä tasavallan presidentti. 

3. Timo Soini on osannut valikoida rusinat pullasta. Hallitusta muodostettaessa hän olisi päässyt valtiovarainministeriksi, mutta tuo raskas ja sangen epäkiitollinen tehtävä ei Soinille kelvannut, vaan hän valitsi itselleen ulkoministerin hommat. Ulkoministerin työssä hankalinta isolle eli noin 130 kiloiselle Soinille on runsas matkustelu, mutta siihenkin Soini on tottunut. Viimeksi Soini kävi muutaman päivän reissulla Kiinassa. Miksi, voidaan tämänkin reissun kohdalla kysyä. Mitään konkreettista tai näkyvää Soini ei sanut tältäkään matkalta aikaan - kuten ei muiltakaan ulkomaanmatkoiltaan tai kollegojensa tapaamisilta.

4. Soinin mukaan hänen jatkonsa ulkoministerinä riippuu useammasta asiasta, ensiksi siitä, jatkaako puolue eli persut hallituksessa. Niinpä tietenkin. Jos perussuomalaisten uudeksi nokkamieheksi tulisi Jussi Halla-aho, on selvää, että puolueen hallitustaival päättyisi. Puheenjohtajana Halla-aho tuskin tyytyisi mihinkään hanttihommiin eli esimerkiksi kulttuuri- tai maatalousministerin salkkuun, vaan varmaa on, että hän haluaisi suistaa Soinin myös ulkoministerin pallilta.

5. Halla-aho pohtisi vakavasti, kannattaako persujen jatkaa hallituksessa. Timo Soini puolestaan sanoo kannattavansa voimakkaasti puolueensa pysymistä hallituksessa. Soinin mukaan hänen ilmoituksestaan käynnistyvä puheenjohtajakilpailu on puolueelle ”oikein ymmärrettynä suuri mahdollisuus.” Soini sanoo luottavansa perussuomalaisten kenttäväkeen valita puolueelle uusi puheenjohtaja. Ovat osanneet tehdä oikean valinnan jo monta kertaa aikaisemminkin, osaavat myös ensi kesänä, Soini toteaa. Hehheh, mitä populismia! Eihän puolueella ole koskaan ollut minkänlaista vaihtoehtoa puheenjohtajan valinnassa, heillä on ollut vain Soini.

6. Persujen puheenjohtajuus on kahden kauppa, eli tehtävään valitaan joko europarlamentaarikko Jussi Halla-aho tai kansanedustaja Sampo Terho. Halla-aholla on kenttäväen keskuudessa johtoasema, mutta nyt puolueen johtoelimet ja henkilöt alkavat tietenkin kovan junttauksen Terhon valinnan puolesta. Kansanedustaja Tervo Hakkarainen ilmoitti tänään, että hän kannattaa Halla-ahon valintaa, sillä sen jälkeen Suomessa alkaisi "trumppilainen politiikka". Kenttäväkeä pelotellaan sillä, että Halla-ahon johdolla puolue joutuisi opppositioon ties kuinka pitkäksi aikaa. Sampo Terholla olisi kyky ja pätevyys hoitaa ulkoministeri posti siinä missä Timo Soinillakin. Soinille voitaisiin katsoa suurlähettilään paikka Lontoosta, jolloin hän voisi keskittyä suosikkijoukkueensa Millwallin seuraamiseen. 

7. Pääministeri Juha Sipilä kehuu Twitterissä Timo Soinia sanomalla, että yhteistyö hänen kanssaan hallituksessa on ollut "hyvää, luottamus vahva ja se jatkuu". Hm, ei hallitustyö ole käytännössdä kyllä tuollaiselta läheskään aina näyttänyt. Sipilä ei tietenkään haluaisi päästää persuja pois hallituksesta, sillä se tietäisi hallittusremonttia ja johtaisi kenties jopa ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin. Keskustan gallupkannatus on ollut jo pidemmän aikaa laskussa, sama koskee pääministerin omaa kannatusta. Kansa ei luota enää pääministeriin.

8. Juha Sipilä on osoittanut viime aikoina yhä enemmän itsevaltaisia otteita. Viimeksi näin tapahtui 2-3 päivää sitten, jolloin Sipilä päätti, "ihan itse", valita Veikkauksen hallituksen uudet jäsenet. Sipilä sivuutti kokoomuksen eduskuntaryhmän ehdokkaana olleen Timo Heinosen ja valisi Veikkaukseen Sipoon naapurinsa ja saunakaverinsa Hjallis Harkimon, jonka johtamia Jokereita Veikkaus sponsori vuosittain n. 200 000 eurolla. Demareiden edustajaksi Veikkauksen hallitukseen Sipilä valitsi Jutta Urpilaisen kysymättä etukäteen puheenjohtaja Antti Rinteeltä mitään. 

9. Maan hallituksella ei muutenkaan mene hyvin, löähes vuosi heierottu kiky-sopimus on osoittaunut pelkäksi bluffiksi, vienti ei vedä, pitkäaikaistyöttymyys lisääntyy jne. jne. Sote- uudistus on pahasti rempallaan eikä kukaan tiedä, miten asiassa lopulta käy. Talvivaaran Kankkulan-Kaivoksesta saatiin liki vuoden kestäneen vouhkaamisen jälkeen kaupatuksi ulkomaiselle veroparatiisifirmalle vaivaiset 15 prosenttia.

10. Ei hyvältä näytä, Juha Sipilä, hallitus ja keskusta! On aika helppo ennustaa, että Sdp voittaa seuraavat eduskuntavaalit ja Antti Rinteestä tulee uusi pääministeri. Juha Sipilä palaa Kempeleelle bisnestensä pariin.

11. Timo Soini on vasta 54-vuotias eli parhaassa työiässä. Mistä Timolle siis keksittäisiin sopiva eläköitymisvirka? Maaherroja ei enää - luojan kiitos - ole, eikä Timppaa voisi kuvitella minkään suuren firman toimitusjohtajanakaan. Kyllä se nyt näyttää tosiaan pukkaavan Timolle lokoisaa suurlähettilään paikkaa joko Lontoossa, Tukholmassa tai sitten Moskovassa. Sieltä hänet voitaisiin tarvittaessa kutsua takaisin hallitushommiin Isänmaan edun niin vatiessa.  

12. Vuonna 2024 pidettävien presidentinvaalien aikana Timo Soini on vasta 60. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että nykyinen pressa Sauli Niinistö pyrkii ensi vuonna toiselle kaudelle, vaikka täyttää samana vuonna jo 70. Sauli on hyvissä aloittanut vaalikampanjansa, hän kiertelee maakuntamatkojen nimikkeellä puhumassa ympäri maata, suojelee ja avaa vaikka minkälaisia kissanristiäisiä, poseeraa mieluusti koululais- ja lapsilaumojen keskellä, tapaa Putinia pari kertaa vuodessa, taluttelee Siiri Äitee Rantasta (92) Lahden MM-kisoissa jne, jne. 

13. Halu päästä valtaan ja pysyä vallassa on todella vakava asia, joka saa poliitikon tekemään vaikka mitä!

957. Sipilää hehkutetaan gallupeissa

1.  TNS Gallup on selvittänyt Helsingin Sanomien toimeksiannosta, miten suomalaiset suhtautuvat uuden hallituksen ja pääministerin toimintaan ja onnistumiseen tehtävässään.  Tutkimukseen haastateltiin puhelimitse noin tuhat henkilöä 15-25. kesäkuuta. Ilmoituksen mukaan joukko edustaa 15 vuotta täyttäneitä suomalaisia Manner-Suomessa. 

2. Gallup-kyselyn tuloksista kerrottiin eilen HS:ssa suurten otsikkojen kera. Pääotsikon mukaan Juha Sipilä on edeltäjiään suositumpi pääministeri. Jutun alaotsikon mukaan Sipilä on onnistunut pääministerin tehtävässään paremmin kuin johtamansa hallitus, joka sekin on ko. tutkimuksen onnistunut kohtalaisen hyvin.

3. Hetkinen, mistä tutkimuksesta oikeastaan olikaan kysymys? Pääministerin ja hallituksen suosiosta vai Sipilän ja hallituksen onnistumisesta toiminnassaan? Teoriassa on näet mahdollista, että pääministeri nauttii suurta suosiota, vaikkei hän olisi onnistunut kovinkaan kummoisella tavalla tehtävässään. 

4. Niin tai näin, HS hehkuttaa jutussaan estottomasti ja ilman kriitikin poikastakaan sekä Sipilän suosiota että hänen onnistumistaan pääministerinä. Lehden mukaan Sipilän suosio on noussut jopa valtiomiestasolle. No jopas nyt jotakin! Olisi kuitenkin syytä muistaa, että ns. valtiomiesten taso ei ole välttämättä aina kovin vankka. Tästä on paljon tietoa esimerkiksi Ranskasta ja Yhdysvalloista, joiden presidenttien, siis valtionpäämiesten, suosio on vaeltanut usein aivan laakson pohjilla. 

5. Lehti kertoo, että lähes 60 prosenttia kansalaisista - oikeastaan kyselyyn vastanneista ihmisistä -  on sitä mieltä, että Sipilä on onnistunut tehtävässään erittäin hyvin tai melko hyvin; tarkka luku on tutkimuksen mukaan 58 %. Vastaajista kuitenkin "vain" 14 prosenttia katsoo Sipilän onnistuneen tehtävässään erittäin hyvin ja 44 prosenttia melko hyvin. Paras palaute Sipilälle tulee omilta eli keskustapuolueen joukoilta, joista liki 90 prosenttia pitää pääministerin toimia vähintään melko hyvinä.

6. Tässä ei suinkaan vielä kaikki, sillä HS hehkuttaa Sipilän suosiota myös siksi, että hän (suorastaan) peittoaa kansansuosion määrässä kirkkaasti edeltäjänsä Alexander Stubbin. Myös Jyrki Kataisen kannatus pääministerinä jäi lehden mukaan ylimmilläänkin vaisummaksi kuin Sipilän. Todellisuudessa ei kovinkaan paljon, sillä kansalaisista 56 prosenttia katsoi Kataisen onnistuneen pääministerinä. Sipilän ja Kataisen välinen suosioero on siis vain vaivaiset kaksi (2) prosenttiyksikköä. Tutkimuksen virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköän suuntaansa.  Näin ollen HS:n hehkutus, jonka mukaan Sipilä peittoaa suosiossa/onnistumisessa Kataisen "kirkkaasti", vaikuttaa hieman oudolta. 

7. Myös Matti Vanhanen oli pääministerikautensa alkuaikoina varsin suosittu. Kaikki muistanevat, miten Vanhasen suosio hupeni niin, että hän joutui lopulta heittämään pyyhkeen kehään ja lähtemään pääministerin ja samalla myös keskustan puheenjohtajan paikalta. Paljolti Matti Vanhasen "ansioita" oli, että keskusta kärsi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa oikean rökäletappion ja joutui jäämään oppositioon. Katoavaista on siis mainen kunnia ja suosio, etenkin politiikassa.

8. Itse asiassa Hesarin gallupkysely on täysin ennenaikainen, sillä sitä 15-25.6. tehtäessä Juha Sipilän ja ja hänen hallituksensa olivat olleet virassa vasta 2-3 viikkoa. Hallitus ei ole tehnyt vielä juuri minkäänlaisia merkittäviä päätöksiä, joten luotettavaa arviota siitä, miten hallitus ja pääministeri ovat onnistuneet toiminnassaan, on tässä vaiheessa mahdotonta tehdä. Kyselyn tulokset kuvastavat lähinnä vain mielikuvaa Juha Sipilän suosiota, jota hän nautti jo ennen huhtikuun eduskuntavaaleja, ja ihmisten toiveita, että Sipilä hallitus onnistuisi tehtävässään edellistä hallitusta paremmin. 

9. Kyselyyn vastanneet eivät ole siten todellisuudessa arvioineet eivätkä edes voineet arvioida hallituksen tai pääministerin onnistumista tehtävässään, koska hallituksen ja pääministerin työ on vasta aivan alkuvaiheessa. Hallitus ei ole tehnyt hallitusohjelman toteuttamiseksi vielä konkreettisia päätöksiä tai toimenpiteitä Osa hallitusohjelmassa kaavailluista uudistuksista on sitä paitsi jouduttu ankaran vastustuksen vuoksi joko peruuttaamaan tai lykkäämään tuonnemmaksi.

10. HS:n kyselyssä vastaajilta kysyttiin mielipidettä myös Juha Sipilän hallituksen onnistumisesta. Kyselyn tulos, jonka mukaan hallitus ei nauti "likimainkaan" yhtä korkeaa suosiota kuin pääministeri, ei ole mikään yllätys. Vastanneista vain 37 prosenttia katsoi, että hallitus on suoriutunut tehtävästään erittäin hyvin (6 %) tai melko hyvin (31 %). Hallitusta ei ole syytä tai edes mahdollisuutta arvioida krititisesti, sillä eihän hallitus ole vielä edes tehnyt oikeastaan mitään. Kipeät leikkaus- yms. päätökset tehdään vasta syksyllä, silloin hallituksen suosiota voidaan kysyä  uudelleen. Kyselyyn vastanneista keskustalaisista 71 prosenttia antoi hallitukselle hyvän arvosanan, kokoomuslaisista 68 prosenttia, mutta perussuomalaisista vain  43 prosenttia.

11. HS:n yllättävä into mitata ja arvioida pääministerin ja hallituksen toiminnan onnistumista jo 2-3 viikon jälkeen hallituksen aloittamisesta on melkoinen mysteeri. Sipilän onnistumista on harhaajohtavaa verrata etenkin Alex Stubbin ja hänen hallituksensa onnistumiseen siinä vaiheessa, kun ko. hallitus oli toiminut jo puoli vuotta tai lähes vuoden. Tulisi muistaa, että kaikilla hallituksilla on aina alkuvaiheessa muutaman kuukauden pituinen kuherruskuukausi- tai kausi, jolloin ihmiset eivät ryhdy arvioimaan hallitusta vielä kovin kriittisesti, vaan odottavat ensin, saako hallitus kenties jotain "hyvää" aikaan. 

12. HS unohtaa jutussaan ja Sipilän "onnistumista" hehkuttaessaan ja vastaavasti Alexander Stubbia ja hänen johtamaansa hallitusta kritisoidessaan, että Stubbin hallitus nautti toimintansa alussa aika laajaa suosiota. HS ei kuitenkaan - jostakin syystä - teettänyt kyselyä Stubbin ja hänen hallituksensa onnistumisesta vielä 2-3 viikon jälkeen - jos teetti niin ei julkaissut - kuten nyt Sipilän kohdalla tapahtui, vaan vasta joulukuussa 2014, jolloin Stubbin vetämä "kivireki" eli  sixpack-hallitus oli ehtinyt toimia jo puolisen vuotta. Toisen kerran HS mittautti Stubbin ja hänen hallituksensa suosiota vasta huhtikuussa 2015.

13. Toinen pointti, jonka HS unohtaa tyystin Stubbin ja Sipilän hallitusten vertailussa, on se, että Stubb joutui vetämään koko ajan varsinaista kivirekeä  eli hallitusta, jonka kuusi eri puoluetta olivat sangen eripuraisia keskenään. Vasemmistoliitto ja vihreät löivät kokoomusta ja pääministeri Stubbia julkisuudessa kuin konsanaan vierasta sikaa, ja myös SDP esiintyi Antti Rinteen johdolla usein Stubbin selkäänpuukottajana. Lopulta vasurit ja vihreät lähtivät lätkimään hallituksesta ovet paukkuen, mutta demarit jatkoivat hallituksessa, jolla ei ollut Antti Rinteen tympeän vaalitaktikoinnin vuoksi kuitenkaan kunnollisia toimintaedellytyksiä. Juha Sipilän asema Stubbiin verrattuna on paljon helpompi, sillä hän johtaa kolmen ison puolueen hallitusta, jossa ei ole "kitisijöitä" (vasurit ja vihreät) eikä ikuisia nokittelijoita (SDP) mukana. 

14. Voidaan vain ihmetellä sitä lähes groteskia tapaa, jolla maan suurin sanomalehti katsoo asiakseen näykkiä edelleen  ex-pääministeri Alexander Stubbia. Stubb näyttää olevan nykyisin Hesarin "hampaisssa" myös hampaittensa takia. HS:ssa eilen julkaistu toimittaja Teemu Luukan Merkintöjä-kolumni on tästä oivallinen esimerkki. Luukka - onkohan mies muuten sukua maalaisliiton Eemil Luukalle - oli näet varustanut juttunsa otsikolla "Minne hävisivät Stubbin hampaat?". Luukka kertoi, että vielä viime kesänä, kun Stubbista oli tullut pääministeri, Stubb hymyli harva se päivä niin, että "ikenet paistoivat ja hampaat kiilsivät". Toimittajan mukaan Stubb hymyili kenties enemmän kuin hallituksen muut ministerit yhteensä. Nyt Stubb sen sijaan ei enää juuri edes hymyile, ei ainkaan paljasta ikeniään. Tämä muutos näyttää jääneen kovasti askarruttamaan toimittajaa. 

15. Toimittaja Luukka toteaa, että vaikka Stubb on ollut ministerinä yhtäjaksoisesti jo seitsemän vuotta, hän ei ole vieläkään onnistunut nousemaan "valtiomiesluokkaan". Sitä vastoin HS suuresti hehkuttama Juha Sipilä  on Hesarin mukaan ponnahtanut valtiomiesluokkaan jo nyt, vaikka hänen hallituksensa on ollut toiminnassa vasta kuukauden verran. Tämä arvionsa lehti perustaa Sipilän "ylivertaiseen" kansansuosioon, joka ilmenee lehden tettämästä kyselystä. Sallikaa minun nauraa, sillä niin kevyillä ja suorastaan naurettavilla perusteilla Hesari tekee ko. arvioitaan. Toivotaan nyt, että Juha Sipilä muistaa pitää omat "hampaansa ja ikenensä kurissa". Ettei joutuisi tämän takia Hesarin hampaisiin.

16. Juha Sipilän ja hänen hallituksensa onnistumista voidaan arvioida ja mitata objektiivisesti ainoastaan  pääministerin ja hallituksen tekojen, ei suinkaan ennakko-odotusten ja toivomusten perusteella. Tämä on mahdollista vasta muutaman kuukauden kuluttua eli vuoden lopulla, jolloin hallituksen kaavailemat leikkaus- ja säästöpäätökset on tehty ja ne ovat alkaneet pikku hiljaa myös purra. Suomella ja EU:lla on edessään todella vaikeita aikoja mm. Kreikan tukalasta tilanteesta johtuen. Suomen työttömyys kasvaa kasvamistaan - nyt työttömiä on jo lähes 400 000 - vienti ei vedä lähimainkaan kunnolla, investointeja ei tehdä, maan velkaantumistahti ei hellitä ja Sipilän kaavailemasta viiden prosentin kannattavuusloikasta ja yhteiskuntasopimuksesta ei ole minkäänlaista varmuutta. Tämä kaiken keskellä maan suurin lehti näkee asiakseen tyytyä näykkimään edellisen pääministerin heikkoja kannatuslukuja ja tämän hymyilyä.

17. Timo Soini on myös ollut kova poika nauramaan, hänen hörönauruaan on kuultu etenkin opposition penkeiltä vuosikaudet. Nykyisin Soini tyytyy lähinnä virnuilemaan hallituksen aitiossa. Kohta saattaa käydä niin, että Alex Stubb ei ole hallituksen ainoa jäsen, jota maailman meno ei juuri naurata. Myös pääministeri Juha Sipilän kasvoilla vielä aika usein näkyvä virne voi hallituksen työn päästessä kunnolla vauhtiin pikku hiljaa kadota. Jos nyt Sipilän hallitus on vuoden lopussa ylipäätään edes pystyssä, sillä perussuomalaisille lisävelan myöntäminen Kreikalle saattaa olla liian kova paikka. Hallitusohjelmassa on sovittu, etteivät Suomen velvoitteet Kreikan auttamiseksi saa enää kasvaa. 

18. Mielenkiintoista nähdä, saavatko persut Juha Sipilältä luvan olla hallituksessa jatkuvasti eri mieltä merkittävistä asioista. Persujen kannatus laski yhdessä kuukaudessa eli toukokuusta kesäkuuhun kaksi prosenttiyksikköä. Tätä menoa vihreät ajaa gallupeissa kohta Sdp:n ja persujen ohi. Miten silloin suu pannaan persuissa ja hallituksessa? Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa.

19. Myös Yle Uutiset on on teettänyt gallupkyselyn ihmisten luottamuksesta Juha Sipilän hallitukseen. Tässä Taloustutkimuksen suorittamassa kyselyssä ei kysytty erikseen pääministeri Juha Sipilän suosiota. Haastattelut tehtiin 24.6. -1.7. välisenä aikana ja mielipidettä kysyttiin 1004 ihmiseltä. Kyselyssä 59 vastaajista sanoi olevansa joko melko tai erittäin tyytyväisiä uuteen hallitukseen. Hallitukseen tyytymättömiä oli 34 prosenttia vastaajista, mielipidettään ei osannut sanoa 7 prosenttia. Miehistä peräti 68 prosenttia ilmoitti olevansa tyytyväisiä hallitukseen, mutta naisista tyytyväisiä oli vain 51 prosenttia.

20. Hesarin ja Yle Uutisten kyselyjen tulokset eroavat yllättävän paljoin toisistaan. Kun Juha Sipilän hallitus on aika "miehinen" - istuuhan siinä myös Timo Soini - ei ole kovin suuri yllätys, että juuri miehet ilmoittivat luottavansa hallitukseen enemmän kuin naiset. Timo Soini näyttää olevan enemmän miesten kuin naisten "mieleen". Myös Ylen kysylyä rasittaa se, että vaikka hallitus on ehtinyt istua vasta kuukauden, ihmisiltä kysellään ikään kuin "lopullisena totuutena" luottamuksesta hallitukseen tai jopa sen onnistumisesta tehtävässään ja vastaukset julkaistaan ikään kuin todellisina selvityksinä. Molemmat kyselyt ovat kuitenkin täysin ennenaikaisia eikä niistä voida saada luotettavaa käsitystä siitä, miten hallituksen tekoihin suhtaudutaan. Hallitus ei ole nimittäin kerta kaikkiaan ehtinyt tehdä vielä juuri mitään!

21. Huh huh! Näitä gallupkyselyjä - jotka ovat toki koko lailla turhia - näyttää riittävän joka lähtöön. Helsingin Sanomissa julkaistiin nimittäin tänään tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja eduskunnan puhemies  Maria Lohelan suosiota koskevat "selvitykset", jotka lehti on teettänyt TNS Gallupilla. Sauli Niinistön suosio on kyselyn mukaan edelleen vain kasvussa, sillä nyt eli kesäkuussa 86 prosenttia suomalaisista - siis kyselyyn vastanneista ihmisistä - katsoo, että Niinistö on hoitanut tehtävänsä erittäin tai melko hyvin. Kohta voi käydä niin, että Niinistö ohittaa kannatusluvuissa jopa Vladimir Putinin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin, joiden kannatus on liki 100 prosenttia, vm. päämiehen osalta jopa enemmän. 

22. Sauli Niinistön on tietenkin perin ellei suorastaan naurettavan helppo homma kerätä suosiota. Hän pitää kesäkuussa Kultarannassa perinteisen seminaarin, jossa puhellaan niitä näitä joutavia, ja hän yrittää (muka) ratkoa tai välittää Ukrainan kriisissä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Niinistö vierailee säännöllisesti kylässä Putinilla, mutta ei saavuta näissä tapaamisissa tuloksia, vaan Putin nolaa Niinistön julkisesti toteamalla, että Suomen olisi parasta pysyä liittoutumattomana, siis irti siitä perkeleen Natosta. Sauli käy innolla maatalousnäyttelyissä rapsuttelemassa mansikkeja ja Kuninkuusraveissa taputtelemassa ruuna-reippaita. Tällaisissa tilaisuuksissa Niinistö on mies paikallaan!

23. Valtio-opin professori Kimmo Grönlund, hän on näitä päivystäviä proffiamme, yrittää pohtia HS:ssa Niinistön suosion salaisuutta.  Hänen mukaansa "Suomi on tasavalta, mutta tarvitsee omat kuninkaallisensa". Sillä lailla, kyllä nämä professorit sitten ovat viisaita ja nokkelia kavereita arvioinneissaan! Mutta, mutta, yksi asia silti hieman huolestuttaa. Muissa maissa, joissa on todellisia kuninkaallisia - esimerkkinä vaikkapa Iso-Britannia ja Ruotsi - kuninkaalliset tuntuvat olevan jatkuvasti "pieniin päin" ja putkauttelevat maailmaan yhä uusia jäseniä  jo muutenkin laajoihin kuningashuonesiiin. Meidän "kuninkaallisilla" tällaista ei tapahdu. 

24. HS:n Lohela-kyselystä ilmeni, etteivät suomalaiset vielä oikein tunne eduskunnan uutta puhemiestä, joka on sitä paitsi oikeesti nainen. Vain 17 prosenttia vastanneista arvioi puhemies Maria Lohelan suoriutuneen tehtävästään erittäin tai melko hyvin. Tulisiko Lohelan ryhtyä puhumaan täysistuntoa johtaessaan hieman englantia, jotta hänen tunnettavuutensa kasvaisi? Englannin taito oli nimittäin se syy, miksi eduskunta - lue perussuomalaiset - halusi hänet puhemieheksi.

• 
  

945. Juha Sipilän hallitus aloittaa

   

 Alex, minä otan ulkoministerin salkun…et kyllä ota, se kuuluu mulle… älä ny hullujas puhu, mullepas…Timppa, sä et nyt kässää, täs on kaks pointtii...                               

1. Tasavallan hallitus vaihtuu virallisesti huomenna perjantaina, jolloin tasavallan presidentti myöntää ero Alexander Stubbin hallitukselle ja nimittää uudeksi pääministeriksi Juha Sipilän ja muut ministerit. Tämän jälken uusi hallitus pitää istuntonsa, jossa ne ministerit, joilla ei ole aikaisempaa ministerikokemusta, vannovat sanelun mukaan ja "käsi kirjalla" virkavalansa. Uudesta hallituksesta otetaan ryhmäkuva, tällä kertaa ei ilmeisesti Säätytalon portaikolla, vaan jossakin Smolnan uumenissa. Huomenna eduskunta valitsee puhemiehensä.

2. Eduskunta kokoontuu Sibelius Akatemiassa jo tänään, jolloin se vahvistaa muodollisesti pääministerin valinnan. Tulos on selvä, koska ehdokkaita on vain yksi eli Juha Sipilä. Oppositio voi äänestää Sipilää vastaan, tyhjää tai kirjoittaa piruuttaan  äänestyslippuun minkä tähansa julkkiksen tai kulttihahmon nimen. Nähtäväksi jää, kuinka monta ääntä pääministerivaalissa saavat tällä kerralla sellaiset suuruudet kuin esimerkiksi Aku Ankka, Joulupukki tai Teuvo Hakkarainen.

2a. Hetki sitten eduskunta valitsi Juha Sipilän, joka on ehtinyt saada lempinimen "Kempeleen Corleone",  pääministeriksi äänin 128-62. Tyhjää äänesti kaksi ja poissa oli seitsemän kansanedustajaa.

3. Uudet hallituspuolueet eli keskusta, perussuomalsiset ja kokoomus julkaisivat eilen hallitusohjelmansa liitteineen. Hallitusohjelmasta ei tullut lyhyt, vaikka näin etukäteen luvattiin, sillä ohjelmassa, jolle on annettu juhlallinen nimi "Ratkaisujen Suomi", on 36-sivuinen pumaska. Tämän päälle tulee vielä kolmisenkymmentä sivua tiheästi kirjoitettua ohjelman liitettä.

4. Hallitusneuvotteluissa vahvistettiin eilen hallituksen ministeripaikat ja ministereiden välinen työnjako. Valtioneuvostossa on yhä edelleen 12 ministeriötä. Vaikka Juha Sipilä lupaili etukäteen ministeriöiden määrän alentamista, tavoitetta ei kyetty saavuttamaan, vaan hallitusneuvottelijoilta saatiin lakoninen ilmoitus, jonka mukaan  ministeriöiden määrän vähentäminen ei olekaan "järkevää".  Ympäristöministeriö oli määrä yhdistää maa- ja metsätalousministeriöön, mutta niin vain kävi, että ympäristöministeriö säilyy itsenäisenä. Joidenkin kaavailujen mukaan oikeus- ja sisäministeriö olisi voitu yhdistää keskenään - minulla oli uudelle ministeriölle valmiina jo vetävä nimikin eli "sisäisen turvallisuuden ministeriö" - mutta kumpikin ministeriö jatkaa edelleen omana yksikkönään.

5. Ministerien lukumäärä sitä vastoin alenee, mutta ei lähimainkaan niin paljon kuin alun perin suunniteltiin. Jyrki Kataisen hallituksessa oli 19 ministeriä ja Alex Stubbin hallituksessa 17 ministeriä. Juha Sipilä laskeskeli hallitustunnustelujen alkaessa, että ministereitä voisi olla vain 12, mutta niin vain kävi, että uudessa hallituksessa on 14 ministerinpaikkaa. Niistä keskusta sai kuusi, jolloin perussuomalaiset ja kokoomus saavat tyytyä kumpikin neljään paikkaan.

6. Persusuomalaiset ja kokoomus, käytännössä Timo Soini ja Alex Stubb,  kiistelivät loppuuun asti siitä, kummasta tulee ulkoministeri ja kumpi saa kontolleen hallituksen raskaimman (paskaisimman) ministeripaikan eli valtiovarainministerin salkun. Lehtietojen mukaan kiistan ratkaisu tapahtui vasta eilen illansuussa eli tarkkaan sanottuna kello 19.48, jolloin Timo Soini tykönänsä päätti, että hän ei ota vastaan valtiovarainministerin paikkaa, vaan haluaa ulkomisteriksi.

7. Timo Soinia on helppo syyttää rintamakarkuruudesta ja ulkomaille pakenemisesta. Kritiikkiin on hyvät perusteet, sillä muistamme hyvin, miten Timo Soini on vuoden verran motkottanut Jyrki Kataisen pakenemisesta ulkomaille komissaarin tehtäviin. "Toinen sai potkut (Jutta Urpilainen), toinen otti hatkat (Jyrki Katainen)," tämä oli yksi Timo Soinin lukemattomista sloganeista. Ulkoministerin paikka on valtiovarainministerin salkkuun verrattuna suhteellisen helppohoitoinen, koska ko. ministeri voi matkustella milloin missäkin kissanristiäisisä, eikä hänen tarvitse olla läheskään aina eduskunnan ministeriaitoissa kuuntelemassa opposition loputonta räksytystä maan julkisen talouden huonosta hoidosta.

8. Timo Soini tähyää jo vuoden 2018 presidentin vaaleihin, mutta Luoja meitä varjelkoon visiolta, jossa Timo tepastelee naama virneessä tasavallan pressana! Timo on vasta 52-vuotias, mutta näyttää usein aika rasittuneelta 62-vuotiaalta, jonka elopainon voi arvioida olevan reilut 130 kiloa. Toivoa sopii, että Timon kestää ulkoministeriä odottavan matkustusrääkin - kyllä se monissa raveissa käynnin joka tapauksessa vastapainoksi vaatii. Voi vain kuvitella, millaista kummastusta Euroopassa ja "muillakin mantereilla" Soinin valinta ulkoministeriksi herättää. Kysytään, että mitä ihmettä nuo hullut suomalaiset nyt ovat meneneet tekemään. Ensin niillä oli Tarja Halonen, sitten tuli Lordi, sen jälkeen PKN ja nyt vihon viimeisenä villityksenä tämä populisti-Paksukainen!

9. Timo Soini antoi eilen näytteen englanninkielen taidostaan. Hän ei suinkaan vastaillut toimittajien kyysmyksiin englanniksi, vaan luki paperille kirjoitetun pitkänpuoleisen tekstin englanniksi. Ei tuo kovin vakuuttavalta silti vaikuttnut, sillä kirjoituksen tankkaaminen sisälsi monta ääntämisvirhettä.  Kansainvälinen media ei tyydy Brysselissä, Strasbourgissa tai Lontoossa  kuuntelemaan Timo Soinin englanninkielistä sisälukua, vaan uudelta ulkoministeriltä halutaan saada suoria vastauksia suoriin kysymyksiin.  

10. Alexander Stubb ja Erkki Tuomioja olivat edustavia ja kielitaitoisia ulkoministereitä, mutta Timo Soinista ei voida parhalla tahdollakaan sanoa samaa. Mies kuvittelee olevansa ulkopolitiikan briljantti ekspertti oltuaan 1,5 vuotta EU-meppinä ja johdettuaan neljä vuotta eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Valiokuntaa, jota tasavallan presidentti ja ulkoministeriö eivät aina viitsineet tai halunneet informoida tärkeistä ja ajankohtaisista ulkopoliittisista kysymyksistä.

11. Persujen kolme muuta ministeriä ovat puolutusministeri Jussi Niinistö (44), sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (40) ja sokerina pohjalla oikeus- ja työministeri Jari Lindsröm (49). Jussi Niinistö, joka johti viime kaudella eduskunnan puoustusvaliokuntaa, oli itseoikeutettu valinta puolustusministeriksi. Hänet Timo Soini on käytännössä jo valinnut seuraajakseen persujen puheenjohtajaksi. Aika outoa, että maan ulkoisen turvallisuuden kannalta kaksi avainministerin paikkaa eli ulko- ja puolustusministerin salkut menivät saman puolueen edustajille. Jussi Niinistö on historian tutkija ja maanpuolustuskorkeakoulun dosentti, joka vielä 90-luvulla vaati Karjalan palauttamista.

12. Hanna Mäntylä on toisen kauden kansanedustaja ja Jussi Niinistön tavoin puolueen varapuheenjohtaja. Hän on kotoisin Torniosta ja siviiliammatiltaan perushoitaja tai erityisnuorisotyöntekijä, jonka sosiaalityön opinnot Lapin yliopistossa jäivät kesken. Mäntylä on melko hiljainen hissukka, mutta häntä pidetään (silti) Timo Soinin luottonaisena. Saa nähdä, pärjääkö perushoitaja Mäntyla ministerinä paremmin kuin edeltäjänsä Laura Räty (kok), joka on siviiliammatiltaan lääkäri, mutta ei päässyt vaaleissa eduskuntaan sorruttuaan Lasse Männistön kanssa noloon tuolinvaihtoleikkiin.

13. Myös Jari Lindström on toisen kauden kansanedustaja, joka toimi yli 20 vuotta paperimiehenä Voikkaan tehtaalla, kunnes siirtyi politiikkaan jouduttuaan työttömäksi tehtaan lopetettua toimintansa. Myöhemmin Lindström kouluttautui laborantiksi. Valtioneuvostossa ei ole erityistä työministeriötä, mutta niin vain tähänkin hallitukseen nimitettiin työministeri. Lauri Ihalaisen ministerikaudela Suomen työttömyys kohosi ennätyslukuihin, mutta jostakin syystä Ihalaista pidettiin hallituksen yhtenä parhaana ministerinä. Työministeriksi Lindström valititin siksi, että hän on ollut työttömänä. Työministeri ei kuuleman mukaan voi vaikuttaa mitenkään työttömyyden vähenemiseen; näin on ainakin selitetty. Työministerin salkku voitaisiin siis antaaa kenelle tahansa. 

14. Eikä tässä vielä kaikki, sillä Jarpalle annettiin myös oikeusministerin tehtävät; oikeusministerin ei ole enää pariinkymmeneen vuoteen tarvinnut olla juristi. Edellinen ei-juristi oli demareiden Paavo Lipposen luottonaisena tunnettu Leena Luhtanen, mutta hänelle kävi köpelösti, sillä häntä ei ministeripostin jälkeen valittu enää eduskuntaan. On todella jännittävää nähdä, selviääkö Lindström oikeusministerin tehtävistä, ja jos selviää, niin miten. Miehen "arvoja" kuvastaa hyvin se, että hän on rivikansanedustajana kannattanut kuolemanrngaistusta, mutta tämän hän nyt hieman jo kokemusta hankkineena poliitikkona tietenkin kiistää; hän oli kuulemma vain kertonut "voivansa harkita" ko. rangaistuksen hyväksymistä. Niinpä niin!

15. Oikeusministerin tehtävien uskominen kansanedustajalle, joka ei ole juristi ja jolla ei ole muutakaan korkeakoulututkintoa, osoittaa, miten vaatimattomana ja kevyenä postina oikeusministerin salkkua poliitikkojen keskuudessa pidetään. Hallitusneuvotteluissa päätettiin, että esimerkiksi liikennerikoksista tuomittavia sakkorangaistuksia korotetaan tuntuvasti, samoin erityyppisistä raiskausrikoksia tuomittavia rangaistuksia. Vähäisempiä rikosasioita siirretään rikesakkomenettelyyn eli poliisin ratkaistavaksi - jälleen kerran, sillä tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu. Ministeri Lindstömillä on tuskin mitään sitä vastaan, että  esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen menoja leikataan myös jatkossa yhtä kevein perustein kuin tähänkin asti on tehty.

16. Persujen eduskuntaryhmästä löytyi tosipaikan tullen eli puolueen hallitukseen menosta päätettäessä sentään yksi selkärankainen mies, nimittäin Vesa-Matti Saarakkala. Hänen mielestään persujen ei olisi ollut syytä mennä hallitukseen, joka suunnittelee maahanmuuton keventämistä ja lisälainan myöntämistä Kreikalle. Saarakkalan kanta ei edennyt kuitenkaan äänestykseen, sillä hänen ehdotustaan kukaan ei kannattanut. Selvää on, että Vesa-Matti Saarakkalan nimi ei nouse esille, kun persut päättävät tänään, kenet puolue haluaa eduskunnan ykköspuhemieheksi. Hallituksesta pois jätetty Sampo Terho olisi ollut ollut hyvä vaihtoehto puhemieheksi, mutta hän ilmoitti tänään, ettei ole kiinnostunut koko hommasta.

17. Perussuomalaiset on valinnut ehdokkaaksen eduskunnan puhemieheksi kaikkien yllätykseksi Maria Lohelan (36). Hän on toisen kauden kansanedustaja Turusta. Hänellä on, kuten puhemiehellä pitää ollakin, hyvä kielitaito, sillä hän on hum.kandi eli humanististen tieteiden kandidaatti, jonka pääaineena on ollut englanninkielen kääntäminen ja tulkkaus. Hyvä valinta, sillä nyt puhetta eduskunnassa johtaa nuori ja kielitaitoinen kaupunkilainen nainen. Onneksi persut eivät innostuneet valitsemaan puhemieheksi Lohelaa hieman kokeneempaa Kike Elomaata, vaikka hänkin on turkulaisia. Pienenä miinuksena voidaan mainita, että Maria Lohela on tullut tunnetuksi maahanmuuttovastaisista kannanotoistaan.

18. Keskusta, käytännössä Juha Sipilä iteroimalla, valitsi juuri äsken uudet ministerinsä. Elinkeinoministeriksi tulee Olli Rehn, liikenne- ja viestintäministeri on Anne Berner, maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen,  kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen sekä perhe- ja hyvinvointiministeri kaksi ensimmäistä vuotta Juha Rehula ja sen jälkeen toiset kaksi vuotta - jos hallitus pysyy niin kauan pystyssä - Annika Saarikko.  Aikaisempaa ministerikokemusta on Vehviläisellä, Tiilikaisella ja Rehulalla.

19. Yllätyksenä on ilman muuta pidettävä Anne Bernerin valintaa. Hän on yritysjohtaja ja hallitusammattilainen ja nyt sitoutumaton ensimmäisen kauden kansanedustaja. Hän on johtanut Perheyritysten liittoa. On mahdollista, että Juha Sipilä sai houkuteltua Bernerin huhtikuun vaaleissa keskustan ehdokkaaksi lupaamalla tälle ministerinsalkun, jos ja kun keskusta voittaa vaalit ja Sipilästä tulee pääministeri. Berner on aiemmin kertonut, että hän suostui vaaleissa keskustan ehdokkaaksi Juha Sipilän pyynnöstä. Lupauksen ministerinsalkusta Sipilä lienee antanut myös Olli Rehnille, josta hän kaavaili ensisijaisesti hallituksensa ulkoministeriä. Anne Bernerillä on myös Sveitsin kansalaisuus ja hänen kotikielensä on sveitsinsaksa.

20. Keskustasta hallituksen ulkopuolelle jäivät sellaiset vanhat konkarit kuin Mauri Pekkarinen, Seppo Kääriäinen ja Matti Vanhanen - Sirkka-Liisa Anttilasta nyt puhumattakaan. Matti Vanhanen voi kenties lohduttautua sillä, että hallitukseen valittiin Perheyrityksen liitosta hänen entinen esimiehensä Anne Berner. Keskusta saattaa valita Vanhasen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi ja Kääriäisen eduskunnan varapuhemieheksi.

21. Kokoomus valitsi hallituksen entiset ministerinsä eli Stubbin ohella Petteri Orpon, josta tuli sisäministeri,  Sanni Grahn-Laasosen, joka valittiin nyt opetus- ja kulttuuriministeriksi, ja Lenita Toivakan, joka jatkaa ulkomaankauppaministerinä, jolle kuuluvat myös kehitysasiat. Jokseenkin yllätyksetön ja mielikuvitusta vailla oleva valinta siis. Kahdeksan vuotta ministerinä putkeen istuneesta Paula Risikosta tulee varapuhemies.

                    Häh- häh- hää… musta tuli kuin tulikin ulkoministeri…

942. Mikä hallituksen nimeksi?

1. Iltalehti on julistanut leikkimielisen kilpailun Juha Sipilän tulevan hallituksen lempinimestä. Lukijoilta kysytään, mikä olisi paras mahdollinen nimi uudelle hallitukselle.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015051219674104_uu.shtml

2. Juha Sipilä heitti viime viikolla ilmoille nimiehdotuksen Trio Ässät, mutta se tuskin kelpaa, koska tuonniminen kolmikko on oikeasti olemassa; se on oululainen humppayhtye. Esille on tuotu myös lyhenne SSS-miehet  jota esitti Sdp:n puoluevaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Tarja Filatov. Tarja näyttää olevan liikkeellä katkeroituneena siitä, että valtakunnan "ainoa oikea hallituspuolue" eli demarit jätettiin kylmästi ja syytä suotta hallitusneuvottelujen ulkopuolelle. 

3. Filatovin ehdotus, jota on kannattanut mm. kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta (sdp), ei kuitenkaan sopimattomana kelpaa, koska lyhenteestä tulee aivan ensimmäiseksi mieleen natsiajan SS-järjestö. 

4. Ben Zyskowicz on paheksunut demarinaisten nimiehdosta. Toivottavasti hän ei kantele oikeuskanslerille, jolta saataisiin kanteluun nahkapäätös joskus parin vuoden kuuttua tai kenties vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

5. Timo Soini on ehdottanut nimeä "perussinimusta", mutta se ei vaikuta kovinkaan tarttuvalta tai iskevältä. Kansanedustaja Nasima Razmyar (sdp) puolestaan on ehdottanut nimikettä "konservatiivihallitus", mutta se lienee kaikista ehdotuksista tylsimmästä päästä eikä anna anna aihetta laajempaan kommentointiin. IL:n mukaan hitiksi on noussut lyhenne "PersKeKo", mutta alatyylisenä ilmauksena sitä ei voitane hyväksyä.

6. Sellaiset nimikkeet kuin "Hupu, Tupu ja Lupu", "Karhukopla", "Kolmen kopla", "Punaniskat", "Troikka" jne. ovat puolestaan liian tavallisia ja ikään kuin hätäpäissään ilmoille heitettyjä ehdotuksia.

7. Jotakin parempaa olisi keksittävä, mutta blogistin mieleen ei tule osuvaa nimeä. Ajatuksissa pyörivät lähinnä vain sellaiset sanat kuin koomikot, kyynikot tai "kylmää kyytiä", mutta sellaisenaan mikään niistä ei kelpaa.  Eivät liioin nimet  "Kolmen kupla" , "Kolmen keikka" tai "Kolmospesä". Viimeksi mainittu ei tosin olisi hassumpi nimi.

8. Nimiasiaa on syytä kysyä lukijoilta, joten antakaapa kuulua!